”Älä
ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.
Nikodeemus vastasi ja sanoi hänelle: ’Kuinka tämä voi tapahtua?’ Jeesus
vastasi ja sanoi hänelle: ’Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä!’” (Joh.
3: 7, 9, 10).
On järkyttävää, ettei tänä päivänä juuri kukaan tiedä, mitä
uudestisyntyminen on. Kuitenkin se olisi tiedoista tärkein, sillä ilman
uudestisyntymistä ihminen päätyy fyysisen kuolemansa jälkeen helvettiin.
Ihminen syntyy omista vanhemmistaan luonnolliseen maailmaan, mutta
päästäkseen taivaaseen hänen täytyy syntyä uudestaan henkisesti Jumalasta.
Ihminen syntyy vielä perittyyn pahuuteen, joka vie hänet helvettiin ellei hän
synny uudestaan henkisesti. Kristillisen kirkon tärkein tehtävä olisi juuri
opettaa uudestisyntymistä, mutta nykyajan kristityt kirkot elävät tässäkin
suhteessa täydellisessä pimeydessä. Eräiden uskovaisten käsitys, että
uudestisyntyminen on uskoon tulemista, on vaarallinen erehdys: yhtäkkinen
uskoon tuleminen on usein pahojen henkien vaikutusta ja verrattavissa
mielenhäiriöön. Myös teosofian ja antroposofian sekä monien itämaisten
uskontojen kannattajat ovat täysin tietämättömiä uudestisyntymisestä.
Ainoastaan Swedenborgin teoksissa uudestisyntymisprosessi on selitetty
siten, että sen voi jokainen omilla kokemuksillaan varmistaa todeksi.
Voidakseen uudestisyntyä ihmisen tulee olla suorassa ja välittömässä
yhteydessä Jumalaan, joka yksin äärettömän rakkautensa ja viisautensa avulla
kykenee uudestisynnyttämään ihmisen. Se, joka turvautuu kiusauksissa ‑ joita
ilman kukaan ei voi uudestisyntyä – johonkin muuhun kuin Herraan Jeesukseen
Kristukseen, se häviää kiusauksen ja hänen tilansa tulee huonommaksi kuin mitä
se oli ennen kiusausta. Uudestisyntymisessä ihmisen henkinen älykkyys lisääntyy
päivä päivältä sitä mukaa kuin hän saa uusia totuuksia ja hyvyyksiä Herralta.
Nykyaikana tuskin kukaan ymmärtää, että ainoastaan ymmärretyt totuudet
lisäävät älykkyyttä ja että pelkkä muistitieto on ihmiselle hyödytöntä. Totuus
on totuus vain ymmärryksen valossa, eikä asian uskominen tee sitä vielä
todeksi.
Uudestisyntyminen on täysin analogista fyysiselle kehitykselle. Kuten ihmisen
fyysinen kehitys aikaa kahdesta sukusolusta, samoin myös uudestisyntyminen
alkaa harvoista perustotuuksista ja ‑hyvyyksistä kehittyä yhä täydellisemmin
ihmisen muotoiseksi, sillä hyvyydet ja totuudet liittyvät ihmiseen ja ovat
ihmisen muodossa. Vuosi vuodelta uudestisyntyvä omaksuu yhä enemmän ja enemmän
uusia totuuksia, ja näistä totuuksista käsin hän voi tuntea myös yhä paremmin
helveteistä huokuvat vääryydet ja pahuudet. Tällä tavoin myös vääryydet ja
pahuudet palvelevat ihmisen uudestisyntymistä. Uudestisyntynyt voi totuuksista
käsin nähdä vääryydet, mutta uudestisyntymätön ei voi vääryyksistä käsin nähdä
totuuksia.
Mitä enemmän ihminen ymmärryksensä avulla havaitsee totuuksia ja vääryyksiä
sekä mitä enemmän hänen tahtonsa samanaikaisesti ottaa vastaan hyvyyksiä
Herralta, sitä sisäisempiä totuuksia hän kykenee vastaanottamaan eli sitä älykkäämpi
ja viisaampi hän on. (tämä on älykkyyden määritelmä).
Olen käsitellyt uudestisyntymistä ‑ siis todellista älykkyyden kehittämistä ‑
jonkin verran kaikissa aiemmissa luvuissa. Tässä luvussa käsittelen tätä
aihetta systemaattisemmin kuudessa osassa: 1. Parannus, 2. Reformaatio ja
regeneraatio, 3. Kiusaukset ja fermentaatio, 4. Uudestisyntymisprosessin
eteneminen, 5. Seikkoja, jotka vaikeuttavat uudestisyntymistä, 6. Kiusausten
voittaminen.
Koska ihminen syntyy
vanhemmistaan itserakkauteen ja maailmanrakkauteen, hänen on hylättävä aiempi
elämänsä eli hänen tulee tehdä parannus. Parannuksen voi tehdä vain aikuinen
ihminen, joka kykenee ymmärryksellään vastaanottamaan totuuksia. Lapset,
vajaamieliset ja muut järkevää ymmärrystä vailla olevat eivät voi parannusta
tehdä. Tämän vuoksi lapsena kuolleet päätyvät aina taivaaseen, sillä heillä ei
ole vastuuta peritystä pahuudestaan.
Parannus on ensimmäinen ja tärkein asia aidossa kirkossa, sillä se on
todellista Jumalan palvelemista. Parannus on Sanassa jokapäiväinen uhri
(Dan. 12: 11). Jumala ei vaadi turhia ulkoisia palvelusmenoja, vaan sitä, että
ihminen huomaa itsensä syntiseksi ja kääntyy pois pahuudestaan.
Monissa protestanttisissa kirkoissa on vallalla käsitys, että pelkkä usko
johtaa parannukseen, kun vain ihminen tunnustaa olevansa syntinen. Tällainen
käsitys on kuitenkin täysin vastoin Jumalallisen Kaitselmuksen lakeja, joiden
mukaan ihmisen sisäinen tahto määrää hänen pelastumisensa ja taivaaseen
pääsynsä. Pelkkä usko ei synnytä tätä sisäistä tahtoa. Sisäinen tahto syntyy
ainoastaan, kun ihminen parannuksen jälkeen elää elämäänsä Jumalallisia lakeja
noudattaen. Pelastukseen tarvitaan siis sekä usko että eläminen uskon käskyjen
mukaisesti.
Yleisestä syntiseksi tunnustautumisesta ei ole mitään hyötyä ihmiselle, sillä
näinhän voivat tehdä sekä hyvät että pahat. Todellinen parannus on aivan muuta.
Todelliseen parannukseen kuuluvat seuraavat kohdat: 1. Jumalan olemassaolon
myöntäminen, 2. Tietäminen, mikä on syntiä, 3. Itsetutkistelu yksittäisten
syntien havaitsemiseksi, 4. Havaittujen syntien tunnustaminen Jumalan edessä,
5. Avun pyytäminen Jumalalta syntien anteeksisaamiseksi, 6. Uuden synnittömän
elämän aloittaminen. Näin tapahtuva parannus liittää ihmisen Jumalaan ja tekee
hänet älykkääksi. Tällaista parannusta voidaan kutsua Jumalan ja ihmisen
liitoksi. Käsittelen seuraavassa lyhyesti näitä parannuksen
eri vaiheita.
Jumalankieltäjät eli ateistit
eivät voi aloittaa todellista parannusta. He voivat tietenkin parantaa
ulkoisen elämänsä laatua monin tavoin, mutta sisäisen ihmisen voi puhdistaa
yksin Jumala yhteistyössä ihmisen kanssa. Se, joka sisimmässään tunnustaa
Jumalan olemassaolon, on jo ottanut ensimmäisen askeleen älykkyytensä
kehittämisessä. Se taas, joka on sisimmässään kieltänyt Jumalan olemassaolon,
on jo sulkenut mielensä niin, ettei se voi ottaa vastaan virtausta taivaasta.
Ne taas, jotka eivät ota kantaa, onko Jumala olemassa vai ei, ovat myös
ateisteja, mutta eivät aivan yhtä syvällä ateismin suossa kuin edellä mainittu.
Nimittäin jo sen seikan hyväksyminen, että on olemassa mahdollisuus, ettei
Jumalaa ole olemassa, on sisimmältään ateismia.
Kun ihminen tunnustaa Jumalan olemassaolon, tulee hänen mielensä sisäisiin
osiin virtausta taivaasta, ja jos hän myös käytännön elämässään elää Jumalan
käskyjen mukaan, tulee hän monin tavoin havaitsemaan, että Jumala on olemassa.
Jumalankieltäjistä kehittyy vähitellen luonnon palvojia ja materialisteja,
jotka yhä varmemmin ja varmemmin uskovat Jumalan olemattomuuteen. Tällaisilta
ihmisiltä katoaa vähitellen kaikki sisäinen ymmärrys, ja he tulevat eläinten
kaltaisiksi, vaikka itse he eivät sitä huomaa, vaan pitävät itseään älykkäinä.
Tällaisia ovat useimmat länsimaiset ihmiset tänä päivänä.
2. Synnin tunteminen
Syntiä on kaikki, mikä on
Jumalallisen Järjestyksen vastaista. Täydellisesti synnit on luokiteltu Kymmenessä
Käskyssä (2 Moos. 20: 2‑17). Kymmenen Käskyä tulee ymmärtää kirjaimellisen
merkityksen lisäksi joko spirituaalisesti tai coelestiaalisesti, niin kuin
Uuden Kirkon oppi ne selittää (luku Raamatun salainen merkitys). Ilman
tarkkaa tietoa synnistä ihminen ei voi tehdä todellista parannusta, sillä hän
ei tuolloin kykene erottamaan siveellistä ja yhteiskunnallista pahaa synnistä.
Vaikka ihminen välttäisikin tekemästä minkäänlaista siveellistä ja
yhteiskunnallista pahaa, voi hän siitä huolimatta tehdä syntiä, jos hän välttää
pahan tekemistä vain maineensa ja etujensa tähden. Niinpä monilla erittäin
pahoilla ihmisillä on täysin nuhteeton sosiaalinen elämä. Hyvä ihminen ei tee
pahaa, koska se on syntiä. Paha ihminen välttää pahan tekemistä sen tähden,
että hän voi täten toteuttaa itsekkäitä pyrkimyksiään kunniallisena
kansalaisena. Hyvien tekojen tekeminen toisille ihmisille itsekkäistä syistä
on tälle tekijälle syntiä, mutta teon kohteille hyötyä. Synti määräytyy siis
sisäisestä mielestä käsin. Sama teko voi olla toiselle syntiä, mutta toiselle
ei.
Protestanteilla ‑ joihin siis
luterilaisetkin kuuluvat – itsetutkistelu omien syntien havaitsemiseksi on
erittäin vierasta. Katoliset sitä vastoin tekevät sitä useammin. Siksi monien
katolisten onkin Swedenborgin mukaan helpompi saavuttaa uudestisyntymisen tila
kuin protestanttien. Jos ihminen ei harjoita itsetutkistelua, hän vähitellen
päätyy käsitykseen, ettei mitään syntiä ole olemassakaan. Itsetutkistelun tulee
käsittää myös tutkistelun, onko aikonut tehdä syntiä. Pelkkien tekojen
tutkiminen ei vielä ole todellista itsetutkistelua, sillä synti ilmenee usein
jo aikomuksessa tehdä pahaa. Uudestisyntyvä harjoittaa itsetutkistelua
päivittäin. Hän miettii illalla tai yöllä yksin ollessaan, tuliko tänään
tehdyksi jokin synnillinen teko tai oliko sellaisia aikomuksia. Tätä hänen
tulee tehdä joka ainoa päivä. Kun ihminen on havainnut tehneensä syntiä tai
aikoneensa tehdä syntiä, siirtyy hän parannuksen neljänteen vaiheeseen eli
syntien tunnustamiseen.
Tehtyään tai aiottuaan tehdä syntiä ihmisen tulee kääntyä
Jumalan puoleen syntien anteeksisaamiseksi. Jos ihminen ei kadu tekemiään
syntejään tai syntisiä aikomuksiaan, jäävät ne hänen sieluunsa ja vetävät hänet
ruumiin kuoleman jälkeen helvettiin. Kun siis uudestisyntyvä on havainnut
tehneensä tai aikoneensa tehdä syntiä, hänen tulee yksinäisyydessä tunnustaa
ne Jumalan edessä. Syntien tunnustaminen ihmisten edessä ei ole tarpeellista.
Sillä puhuessaan tai kirjoittaessaan toisille ihmisille ihminen on ulkoisen
mielensä tilassa, mutta tunnustaessaan syntinsä ja rukoillessaan
yksinäisyydessä hän on sisäisen mielensä tilassa. Vain sisäisen mielen tilassa
ihminen voi tehdä parannuksen. Tästä syystä myös papille suoritettu rippi on
turha toimitus. Todellinen Jumalanpalvelus voi tapahtua ainoastaan sisäisen
mielen tilassa.
Voidakseen tunnustaa syntinsä Jumalalle ihmisellä tulee olla jonkinlainen
käsitys Jumalasta. Mitä tarkempi ja oikeampi käsitys Jumalasta ihmisellä on,
sitä läheisempään yhteyteen Jumalan kanssa hän pääsee. Jos ihminen ajattelee
Jumalaa kolmena eri persoonana, kuten nykyajan kristityt, hän ei voi saavuttaa
yhteyttä Häneen. Paikka henkisessä maailmassa ‑ tai oikeammin paikan
vastaavaisuus ‑ määräytyy siitä käsityksestä, mikä kullakin Jumalasta on. Ne,
joilla on se käsitys, että ei ole olemassa mitään Jumalaa, asuvat helveteissä.
Ne, joilla on käsitys Jumalasta Ihmisen muotoisena, asuvat taivaissa. Mitä
tarkempi käsitys ihmisellä on Jumal-Ihmisestä, sitä parempaan
taivasyhdyskuntaan hän pääsee. Jumala näyttäytyy eri aikakausien ihmisille eri
tavalla ‑ johtuen erilaisesta vastaanottokyvystä. Meidän aikamme ihmisille
Hänen muotonsa on sellainen, mitä on kirjoitettu Johanneksen Ilmestyksessä
(Ilm. l: 12‑16). Käsitystä Jumalasta edustavat myös kaikki todellisen uskonnon
lait, sillä ne tulevat Jumalasta. Kun ihminen rukoillessaan ja syntinsä
tunnustaessaan ymmärtää Jumalan Kolminaisuuden siten, että Isä, Poika ja Pyhä
Henki ovat Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa, kuten sielu, ruumis ja sielusta
ruumiin kautta tapahtuva toiminta ovat ihmisessä, saavuttaa hän yhteyden
Jumalaan. Jos ihminen ajattelee Jeesusta tavallisena ihmisenä, kaikkoaa
yhteys Jumalaan heti. Jeesus tulee ymmärtää kirkastetuksi eli Jumalalliseksi
Ihmiseksi.
Kun ihminen on havainnut syntinsä
sekä tunnustanut ne Jumalan edessä, tulee hänen pyytää nöyrästi apua Jumalalta,
jotta hän saisi syntinsä anteeksi. Tämän lisäksi hänen tulee pyytää Jumalalta
voimaa, että Jumala auttaisi häntä vastaisuudessakin pysymään poissa
synnistä. Kun ihminen on pyytänyt apua ja voimaa Jumalalta, hänen tulee sen
jälkeen pyrkiä välttämään syntiä elämässään ikään kuin itsestään, mutta
hänen tulee tietää, että voima, jonka avulla hän pysyy erossa synnistä, tulee yksin Herralta.
Tämä ”ikään kuin itsestään” ‑toiminta säilyttää ihmisen vapaan tahdon ja on
siten yksi Jumalallisen Kaitselmuksen laeista. Ihmisen on käytettävä Jumalasta
nimeä Herra
Jeesus Kristus pyytäessään apua.
Päästyään tietystä synnistä eroon
Jumalan avulla ihmisen tulee karttaa tätä syntiä lopun elämäänsä. Jos ihminen
uudestaan tekee saman synnin, tulee hänen tilansa aiempaa huonommaksi, sillä
häneen liittyy tällöin suurempi joukko tuota syntiä vastaavia pahoja henkiä..
Tätä tarkoittavat Herran sanat: ”Kun saastainen henki lähtee ihmisestä,
kuljeksii se autioita paikkoja ja etsii lepoa, eikä löydä: Silloin se sanoo:
’Minä palaan huoneeseeni, josta lähdin’. Ja kun se tulee, tapaa se huoneen
tyhjänä ja lakaistuna ja kaunistettuna. Silloin se menee ja ottaa mukaansa
seitsemän muuta henkeä, pahempaa kuin se itse, ja ne tulevat sisään ja asuvat
siellä. Ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset.” (Matt.
12: 43‑45). Tästä syystä myös niin harvat löytävät nykyaikana Taivaallisen
Opin, sillä on parempi ihmiselle elää koko elämänsä pahuudessa, kuin kääntyä
pois pahuudesta ja sen jälkeen kääntyä uudestaan pahuuteen.
Kun ihminen on päässyt parannuksen avulla eroon yhdestä synnistä, auttaa
Herra häntä pääsemään eroon myös muista synneistä. Näin hänen sielunsa
vähitellen puhdistuu sitä mukaa kuin hän syntiä vastustaa. Näin ihminen tulee
vähitellen enkeliksi jo maan päällä eläessään. Tällaisten ihmisten lapsissa
peritty pahuus pienenee ja heistä muodostuu aikaa myöten uusi ihmisrotu,Homo bonus.
Ellei ihminen synny uudestaan
henkisesti, hän ei pääse sisälle Jumalan valtakuntaan. Jumalan valtakunta
tarkoittaa sekä taivasta että kirkkoa maan päällä. Uudestisyntymätön ihminen
on tahtonsa puolesta petoeläin, vaikka hän naamioikin tämän seikan ulkoisella
käytöksellään ollessaan toisten ihmisten parissa. Ihminen nimittäin syntyy
peritystä pahuudesta johtuvaan itserakkauteen ja maailmanrakkauteen.
Itserakkauden tuli on olla muita parempi ja alistaa toiset oman vallan alle.
Maailmanrakkaus sisältää halun omistaa koko maailma, jos vain se olisi mahdollista.
Uudestisyntymättömän ihmisen ymmärrys on kuitenkin sellainen, että hän voi
ottaa vastaan sekä totuuksia että vääryyksiä. Näin hän pystyy ymmärryksensä
avulla näkemään tahtonsa pahuuden, ja jos hän kääntyy pois pahuuksistansa, luo
Herra häneen vähitellen kiusausten avulla uuden tahdon, joka on hyvä, koska se
on Herrasta. Tämän ihmisen ymmärryksen laaja‑alaisuuden ‑ se voi siis ottaa
vastaan sekä totuuksia että vääryyksiä ‑ Herra loi sen tähden, että Hän voi
sen avulla uudestisynnyttää Hänestä pois langenneen ihmisen. Tahtoonsa nähden
ihminen ei voi elää samanaikaisesti hyvyydessä ja pahuudessa.
Ensimmäistä vaihetta uudestisyntymisessä kutsutaan reformaatioksi,ja
se tarkoittaa ymmärryksen kehittymistä. Toinen vaihe on nimeltään regeneraatio, joka
tarkoittaa tahdon kehittymistä. Ihminen, jonka ymmärrys on kehittynyt, ei ole
vielä varsinaisesti uudestisyntynyt, jos hänen tahtonsa on edelleen
kehittymätön. Vasta kun ihmiselle on syntynyt uusi tahto, hän on
uudestisyntynyt. Reformaatio tapahtuu ajallisesti ennen regeneraatiota.
Uudestisyntymisen kaksi välinettä ovat usko ja lähimmäisenrakkaus. Usko
liittyy reformaatioon ja lähimmäisenrakkaus regeneraatioon. Usko ja lähimmäisenrakkaus
tulee ymmärtää sellaisiksi, joiksi ne on selitetty edellä, eikä siten kuin
nykyajan kristilliset kirkot sen tekevät. Uudestisyntyminen puolestaan on
pelastuksen eli taivaaseen pääsyn väline. Näillä välineillä Herra luo ihmiseen
uuden ymmärryksen ja uuden tahdon. Tällaista Herran uudelleen synnyttämää
ihmistä voidaan kutsua Jumalan pojaksi tai tyttäreksi. Uudestisyntyminen on
ainoa oikea tapa kehittää älykkyyttä, sillä vaikka ihminen kehittäisi aivonsa
suureksi tietokoneeksi, jolla on valtava muisti, ei hän olisi kuitenkaan
mitään sellaisen ihmisen rinnalla, joka on jatkuvasti yhteydessä Äärettömään
Älykkyyteen eli Jumalaan.
Jokainen planeettamme ihminen voidaan uudestisynnyttää, sillä Jeesuksen
pelastus vapauttaa vahvimmistakin helveteistä. Myös juutalaiset voivat
uudestisyntyä, mutta koska heidän peritty pahuutensa on suurempi kuin muiden
kansojen ja koska he asettuivat itse Uudestisynnyttäjää vastaan, ovat heidän
kiusauksensa vaikeampia, ja siksi vain harvat heistä todella uskaltavat lähteä
uudestisyntymisen tielle. Uudestisyntyneistä juutalaisista tulee parhaita
enkeleitä, sillä mitä pahempi ihminen kääntyy pois pahuudesta, sitä suurempaa
hyvyyttä hän saa osakseen.
Uudestisyntyminen on helpompaa niille, jotka maallisessa vaelluksessaan ovat
olleet rohkeita ja ennakkoluulottomia, mutta vaikeampaa niille, jotka ovat
olleet taipuvaisia toisten ihmisten painostuksen ja mielipiteiden alaisiksi.
Tämä johtuu siitä, että uudestisyntyvä joutuu kohtaamaan kiusauksia, joissa
hänen ihmissuhteensa häiriytyvät, ja hän joutuu rohkeasti luopumaan monista
ihmissuhteista, samoin monista muista asioista.
Useimmiten uudestisyntymisprosessi alkaa varhaisessa aikuisiässä, kun ihmisen
rationaalinen mieli on kehittynyt täyteen mittaansa. Sitä ennen ihmisen
sisäiseen mieleen on varastoitunut uudestisyntymiselle välttämätöntä
aineistoa, nimittäin hyvyyksiä ja totuuksia. Uudestisyntymisprosessin päävaihe
kestää yhtä kauan kuin ihmisen kehittyminen rationaaliseksi eli noin 25
vuotta. Sen jälkeen se jatkuu yhä täydentyen ikuisesti. Yksilöllisiä eroja on
paljonkin, mutta yleisimmin kiusausvaihe tapahtuu vuosien 25 ja 60 välillä. Yli
60‑vuotias on useimmiten ‑ poikkeuksiakin tosin löytyy ‑ peruuttamattomasti
vakuuttunut tietyistä totuuksista tai vääryyksistä.
Uudestisyntymisessä voidaan erottaa seitsemän eri astetta. Näitä asteita kuvaa
luomiskertomus Genesiksen ensimmäisessä ja toisessa luvussa (1 Moos. 1 ja 2).
Luomiskertomus ei ole kuvaus aineellisen maailman synnystä, niin kuin monet
luulevat, vaan se spirituaalisen merkityksensä mukaan selostaa sitä, kuinka
Jumala uudestisynnyttää ihmisen. Ensimmäisen Mooseksen Kirjan 1. luku selostaa
spirituaalisen ihmisen synnyn. Toinen luku jakeeseen 18 asti selostaa
coelestiaalisen ihmisen synnyn. Nykyihmisistä vain harvat saavuttavat toista
astetta korkeampia uudestisyntymisen asteita, vaikka se olisi täysin
mahdollista. Vuoden 1757 jälkeen ‑ tuona vuonna taivaan ja helvetin tasapaino
palautettiin henkimaailmassa ‑ on kaikilla planeettamme ihmisillä ollut
mahdollisuus kiusausten avulla saavuttaa seitsemäskin aste. Tosin harvat ovat
uskaltaneet käyttää tätä mahdollisuutta hyväkseen. Uudestisyntymisen
korkeampia asteita hankittaessa ihminen joutuu tilanteisiin, joista
selviytyminen edellyttää poikkeuksellista rohkeutta. Nämä uudestisyntymisen
seitsemän eri astetta on selostettu Swedenborgin Arcana Coelestia ‑teoksen
numeroissa 1‑130.
Sisäisen ihmisen täytyy syntyä uudestaan ensin, ja vasta sen jälkeen ulkoisen
ihmisen tämän sisäisen ihmisen avulla. Sisäinen ihminen on sitä, mitä ihminen
todella on. Ulkoinen ihminen voi muiden ihmisten seurassa näytellä mitä
tahansa. Nykyajan ihmiset tuomitsevat toisiaan pelkän ulkoisen ihmisen perusteella.
Todellinen tuomio henkisessä maailmassa tapahtuu kuitenkin sisäisen ihmisen
perusteella. Tästä seuraa se näennäinen paradoksi, että monet lainkuuliaiset ja
ulkonaisesti hurskaat ihmiset joutuvat helvettiin, mutta monet vähemmän
hurskaiksi arvioidut pääsevät taivaaseen. Swedenborg oli yllättynyt
tavatessaan helveteissä monia sellaisia ihmisiä, joiden maallinen vaellus oli
ollut täysin nuhteetonta.
Kun sisäinen ihminen on uudestisyntynyt, syntyy taistelu sisäisen ja ulkoisen
ihmisen välillä, ja se kumpi voittaa, se hallitsee. Pahoilla ihmisillä hallitsee
ulkoinen, hyvillä sisäinen. Tätä taistelua nimitetään kiusaukseksi eli
koettelemukseksi. Kiusausten mekanismia ei nykyisin tunneta, vaikka sen tunteminen
on avain koko uudestisyntymisprosessin tuntemiseen. Spirituaalisia ja
coelestiaalisia kiusauksia on vain niillä, jotka ovat perehtyneet Swedenborgin
teologisiin teoksiin ja pyrkivät elämään Taivaallisen Opin mukaisesti. Muiden
uskontokuntien jäseniä ei voi saattaa varsinaisiin kiusauksiin, sillä heillä
ei ole aseita taistelussa pahoja henkiä vastaan. Kirjallisuudesta löytyy vain
harvoja kiusauksen kuvauksia. Esimerkkeinä August Strindbergin teos ”Inferno”
sekä Dostojevskin kertomus ”Naurettavan ihmisen uni”. Strindberg joutui itse
kiusauksiin vasta sen jälkeen, kun hän oli alkanut harrastaa Swedenborgin
teosten lukemista.
Lisään tähän luettelon niistä Arcana Coelestian kohdista, joista saa tarkempaa
valaistusta regeneraatiosta. Numerot viittaavat siis Arcana Coelestiaan.
Miksi nykyisin regeneraatiosta ei
tiedetä juuri mitään? Syyt, 3761, 4136, 5398. Ihminen syntyy kaikenlaatuisiin
pahuuksiin ja on itsessään (proprium) pelkkää pahuutta, 210, 215, 731, 874‑876,
987, 1047, 2307, 2308, 3518, 3701, 3761, 8480, 8549, 8550, 8552, 10283, 10284,
10286, 10731. Ihminen on perinnölliseen (haeriditarium) luonteeseensa nähden
pahempi kuin petoeläimet, 637, 3175. Siksi ihminen itsestään tuntee
mieltymystä helvettiin, 694, 8480. Eli ellei ihmistä johdettaisi pois hänen
itseydestään (proprium), ei hän pelastuisi, 10731.
Ihmisen luonnollinen elämä pyrkii vastustamaan hänen henkistä elämäänsä, 3913,
3928. Se hyvä, minkä ihminen tekee itsestään, ei ole todellista hyvää, vaan se
on tehty itseä ja maailmaa varten, 8480. Ihmisen itsekäs itseys (proprium) on
poistettava, jotta Herra ja taivas voisivat olla läsnä, 1023, 1044.
Uudestisyntyneellä itsekäs itseys todellakin on poistunut, 9334‑9336, 9452,
9454, 9938. Siksi ihminen täytyy luoda uudestaan eli uudestisynnyttää, 8549,
9450, 9938. Sanassa ihmisen luominen tarkoittaa juuri ihmisen uudestisynnyttämistä,
16, 88, 10634.
Regeneraation kautta ihminen yhdistyy Herraan, 2004, 9338. Ihminen ei tule
taivaaseen ennen kuin hän on sellaisessa tilassa, että Herra johtaa häntä
hyvyyden kautta eli ennen kuin hän on uudestisyntynyt, 8516, 8539, 8722, 9139,
9832, 10367.
Uudestisyntymättömällä ulkoinen
hallitsee sisäistä, 3167, 8743. Näin ihmisen elämä on väärässä järjestyksessä
syntymästä saakka, ja voidakseen pelastua se täytyy kääntää järjestykseen,
6507, 8552, 8553, 9258. Regeneraation tarkoitus on, että sisäinen eli
spirituaalinen ihminen hallitsisi ulkoista eli luonnollista ihmistä, 911, 913.
Näin tapahtuu, kun ihminen on uudestisyntynyt, 5128, 5651, 8743. Sillä uudestisyntyneellä
eivät itserakkaus ja maailmanrakkaus enää hallitse, 8856, 8857. Tästä johtuen
on selvää, että ellei ihminen synny uudestaan, hän ei pelastu eli pääse
taivaaseen, 5280, 8548, 8772, 10156. Regeneraatiossa ihmisen kehitys
täydellistyy ikuisesti, 6648, 9334, 10048. Uudestisyntyneen ja uudestisyntymättömän
erilaisuus, 977, 986, 10156.
Ihminen ei voi uudestisyntyä
ennen kuin hänellä on tietoja uskon totuuksista ja rakkauden hyvyyksistä, 677,
679, 711, 8635, 8638‑8640, 10729. Ne, jotka ovat ainoastaan totuuksissa mutta
eivät hyvyyksissä, eivät voi uudestisyntyä, 6567, 8725. Sellaista, jossa ei ole
lähimmäisenrakkautta, ei voi uudestisynnyttää, 989. Ne, joilla on omatunto,
voivat uudestisyntyä, 2689, 5470. Jokainen voi uudestisyntyä sen mukaan, kuinka
paljon hänellä on kykyä vastaanottaa hyvyyksiä ja totuuksia Herralta, 2967,
2975. Kuka muu voi uudestisyntyä, ja kuka ei voi uudestisyntyä, 2689. Ne, jotka
viettävät uskon ja lähimmäisenrakkauden elämää, mutta eivät uudestisynny tässä
maailmassa, voidaan uudestisynnyttää henkisessä maailmassa, 989, 2490.
Herra itse uudestisynnyttää
ihmisen, eikä sitä voi tehdä kukaan toinen ihminen eikä edes enkelitkään,
10067. Ihmisen regeneraatio on kuva Herran kirkastamisesta: samoin kuin Herra
teki Ihmisyytensä Jumalalliseksi, samoin Hän uudestisynnyttää ihmisen, 3043,
3138, 3212, 3296, 3490, 4402, 5688, 10057, 10076. Herra haluaa uudestisynnyttää
koko ihmisen, ei ainoastaan osaa hänestä, 6138.
Ihminen uudestisyntyy uskon
totuuksien ja niiden mukaisen elämän avulla. Tätä tarkoittavat Herran sanat:
”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja
Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan” (Joh. 3: 5). Vesi tarkoittaa
uskon totuuksia ja henki elämistä uskon totuuksien mukaisesti, 10240. Uskon
totuuksien avulla tapahtuu spirituaalinen puhdistuminen, 2799, 5954, 7044,
7918, 9088, 10229, 10237. Kun ihminen uudestisyntyy, totuudet liittyvät
hyvyyksiin eli siis tulevat käytännön elämän asioiksi, 880, 2189, 2574, 2697.
Uudestisyntyvällä on kaksi tilaa: ensimmäisessä tilassa totuus johtaa häntä
hyvyyteen, toisessa tilassa hän toimii hyvyydessä ja näkee hyvyydestä käsin
totuuden, 7992, 7993, 8505, 8506, 8510, 8512, 8516, 8643, 8648, 8658, 8685,
8690, 8701, 8772, 9227, 9230, 9274, 9509, 10048, 10057, 10058, 10076. Ihmisen
laatu siinä tilassa, kun totuus on tärkeämpi kuin hyvyys, 3610. Tästä näemme,
että kun ihminen on uudestisyntymisen alussa, hän katsoo totuudesta hyvyyteen,
mutta kun hän on uudestisyntynyt, hän katsoo hyvyydestä totuuteen, 6247.
Tapahtuu siis eräänlainen kääntyminen, 6507.
On huomattava, että kun ihminen on uudestisyntymisen alussa, totuus on
ensimmäisellä sijalla vain näennäisesti. Uudestisyntyneellä hyvyys on ensimmäisellä
sijalla ja totuus toisella, 3324, 3325, 3330, 3336, 3494, 3539, 3548, 3556,
3563, 3570, 3576, 3603, 3701, 4243, 4245, 4247, 4337, 4925, 4926, 4928, 4930,
4977, 5351, 6256, 6269, 6273, 8516,10110. Hyvyys on siis uudestisyntymisen alku
ja loppu, 9337. Rakkauden hyvyys on todellisuudessa kirkon esikoinen, ja uskon
totuus vain näennäisesti, 3325, 3494, 4925, 4926, 4928, 4930, 8042, 8080. Tämän
vuoksi Herraa kutsutaan esikoiseksi, sillä Hänestä lähtevät rakkauden hyvyys,
lähimmäisenrakkaus ja usko, 3325.
Ihminen ei saa palata toisesta tilasta (siis hyvyyden tilasta) ensimmäiseen
(jossa totuus näennäisesti hallitsee). Syyt, 2454, 3650‑3651, 5895, 5897, 7857,
7923, 8505, 8506, 8510, 8512, 8516, 9274, 10184. Tätä tarkoittavat Herran
seuraavat sanat: ”Ja joka on pellolla, älköön palatko takaisin noutamaan vaippaansa”
(Matt. 24: 18).
Kuinka ihmisen regeneraatioprosessi tapahtuu, 1555, 2343, 2490, 2657, 2979,
3057, 3286, 3310, 3316, 3332, 3470, 3701, 4353, 5122, 5126,5270, 5280, 5342,
6717, 8772, 8773, 9043, 9103, 10021, 10057, 10367. Uudestisyntymisen salaisuudet
eivät saavu ihmisen tietoon tai havaintoon, 3179, 9336. Tätä tarkoittavat
Herran seuraavat sanat: ”Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen
huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen,
joka on Hengestä syntynyt” (Joh: 3: 8). Uudestisyntymisen salaisuudet ovat
lukemattomat, sillä uudestisyntyminen kestää koko ihmisen maallisen ja
taivaallisen elämän ajan, 2679, 3179, 3584, 3665, 3690, 3701, 4377, 4551, 4552,
5122, 5126, 5398, 5912, 6751, 9103, 9258,9296, 9297, 9334.
Spirituaalisen ihmisen uudestisyntymisprosessi, 2675, 2678, 2679, 2682.
Coelestiaalisen ihmisen uudestisyntymisprosessi eroaa spirituaalisen ihmisen
prosessista, 5113, 10124. Coelestiaalinen ihminen uudestisyntyy myös tahtonsa
osalta, mutta spirituaalinen ihminen vain ymmärryksensä osalta. Herra luo
spirituaaliselle ihmiselle uuden tahdon hänen älylliseen puoleensa.
Herra johtaa uudestisyntyvää aluksi kuin lasta, sen jälkeen kuin nuorta ja
lopuksi kuin aikuista, 3665, 3690, 43774379, 6751. Uudestisyntyvä johdatetaan
vähitellen ulkoisen viattomuuden tilasta sisäisen viattomuuden tilaan, 9334,
9335, 10021, 10210. Uudestisyntymistä voi verrata sikiön kehittymiseen kohdussa,
3570, 4931, 9258. Siksi Sanassa syntyminen ja synnyttäminen kuvaavat
regeneraatiota; 613, 1145, 1255, 2020, 2584, 3860, 3868, 4070, 4668, 6239,
10204. Uudestisyntyvä käy monien eri tilojen läpi, ja hänet johdatetaan
vähitellen yhä syvemmälle taivaaseen eli siis lähemmäksi Herraa, 6645.
On olemassa kolmenlaisia
kiusauksia. Coelestiaalisia kiusauksia on vain niillä, jotka rakastavat
Herraa eli haluavat elää Herran käskyjen mukaisesti. Spirituaalisia kiusauksia
on niillä, jotka elävät lähimmäisenrakkaudessa eli jotka toimivat kaikessa
rehellisesti ja oikeudenmukaisesti toisia ihmisiä kohtaan. On myös luonnollisia
kiusauksia, mutta ne eivät ole varsinaisia kiusauksia, vaan aiheutuvat
onnettomuuksista, sairauksista ja muista maallisista vastoinkäymisistä.
Luonnollisia kiusauksia esiintyy yleensä samanaikaisesti spirituaalisten ja
coelestiaalisten kiusausten kanssa. Luonnollisesta vastoinkäymisestä tulee
kiusaus silloin, kun siihen liittyy henkistä koettelemusta. Spirituaalisissa
kiusauksissa on kyse totuuden ja vääryyden välisestä taistelusta;
coelestiaalisissa kiusauksissa taistelevat hyvyys ja pahuus vastakkain.
Käsittelen seuraavassa lähinnä spirituaalisia kiusauksia.
Sana kiusaus on tässä yhteydessä hieman harhaanjohtava, sillä nykysuomessa se
tarkoittaa lähinnä houkutusta pahaan, vaikka sen todellinen merkitys tulisi
olla ”koettelemus”, sillä kiusaukseen liittyy aina epätoivon asteelle menevää
kärsimystä. Monissa muissakin kielissä ‑ esim. englannissa ‑ vastaava sana on
alkanut merkitä juuri houkutusta pahaan. Kreikankielisestä sanasta voi
kuitenkin päätellä, että kiusaus tarkoittaa kärsimystä, jossa ihmistä koetellaan,
jotta hänen ominaislaatunsa tulisi esille. Itse kiusaus‑sanan merkityksen
muuttuminen jo todistaa, ettei ilmiöstä tiedetä juuri mitään. Ilman kiusauksia ei
kukaan voi uudestisyntyä ja saada valaistusta Jumalalta, ja
tästä syystä nykyisin on niin vähän valaistuneita.
Henkiseen kiusaukseen ei voi joutua kukaan muu kuin sellainen ihminen, jolla on
sisäistettyjä hyvyyksiä ja totuuksia. Tämä tarkoittaa käytännössä sellaista
ihmistä, joka on perehtynyt Uuden Kirkon oppiin ja soveltaa tätä oppia omaan
elämäänsä. Vain hyvyydessä ja totuudessa eläviä ihmisiä voidaan kiusata.
Kiusausten tarkoitus on tämä:
Uudestisyntyvän
tulee havaita, että hänen entinen minuutensa, joka koostuu peritystä sekä
hänen itsensä tekemästä pahuudesta, on pelkkää likaa ja saastaa, ja että
kaikki totuus ja hyvyys tulevat yksin Herralta eli hänen uusi minuutensa on
yksin Herran luomus.
Pahoja ihmisiä ei voi kiusata,
sillä heidän pahuutensa tulisi tällöin vain entistä suuremmaksi. Pahoja
ihmisiä vieroitetaan itserakkaudesta ja maailmanrakkaudesta joskus onnettomuuksien,
sairauksien ja epäonnistumisien avulla, ja tällaiset ovat luonnollisia
kiusauksia. Jos uudestisyntyvä ei joutuisi kiusaukseen, ei hän koskaan saisi
tietää todellista pahuuttaan, sillä hänen ollessaan normaalitilassa hänen
pahuutensa ei tule selvästi esille. Kiusaus ikään kuin avaa haavat, jolloin jo
tehdyt synnit ja aikomukset tehdä syntiä paljastuvat. Vasta kiusaukset
paljastavat ihmiselle, että hän on sisimmältään täysin paha. Luonnollinen
ihminen ei tiedä olevansa paha. Kiusauksissa ihminen myös selvästi havaitsee,
että on olemassa henkimaailma ja pahoja henkiä. Kiusausten ulkopuolella ihminen
ei useinkaan tiedosta henkisen maailman olemassaoloa.
Kaikki kiusaukset ovat peräisin uudestisyntyvään liittyneistä pahoista
hengistä. Pahat ja hyvät henget taistelevat siitä, kumpi saa voiton ihmisestä.
Pahat henget liittyvät ihmisen ulkoiseen ihmiseen, hyvät henget hänen
sisäiseen ihmiseensä. Jos pahat henget voittavat, luonnollinen ihminen hallitsee
henkistä ihmistä, eikä ihminen voi tällöin uudestisyntyä. Kun hyvät henget
voittavat, spirituaalinen ihminen hallitsee luonnollista ja ihmisen
uudestisyntymisprosessi edistyy. Jumalan Sanassa maa tarkoittaa luonnollista
ihmistä. Spirituaaliset kiusaukset voittanutta kutsutaan siksi maan kuninkaaksi
(Ilm. 21: 24), sillä hän hallitsee luonnollista ihmistään.
Kiusausten merkitys on siinä, että niiden avulla hyvä pääsee hallitsemaan pahaa
ja totuus väärää. Tällöin totuudet liittyvät hyvyyksiin ja vääryydet ja
pahuudet kaikkoavat. Voitetut kiusaukset avaavat sisäisen ihmisen ja murtavat
itserakkauden ja maailmanrakkauden himot. Tämän jälkeen ihminen saavuttaa
valaistuksen ja pystyy havaitsemaan, mitä totuus ja vääryys sekä hyvyys ja
pahuus ovat. Tämän valaistuksen jälkeen ihmisen älykkyys lisääntyy päivä
päivältä yhä enemmän. Kiusausten jälkeinen valaistuminen on korkein
mahdollinen valaistuminen, sillä silloin ihminen kykenee näkemään asiat
Herrasta käsin. Tähän verrattuna esim. ”zen‑valaistuminen” on vain alkeellista
kaikkiyhteyden tunnetta. Herra yksin taistelee kiusauksissa ihmisen puolesta
hyvien henkien avulla; ellei ihminen ymmärrä, että hän ei voi omasta voimastaan
voittaa kiusausta, on kiusaus hänelle vain ulkoinen ja hyödytön. Lievistä
kiusauksista käytetään nimitystä fermentaatio. Myös fermentaatiossa
on kysymys totuuden ja vääryyden sekä hyvyyden ja pahuuden välisestä
taistelusta. Vääryydet pyrkivät nimittäin liittymään totuuksiin, mutta totuudet
hylkäävät ne, ja vääryydet erottuvat totuuksista aivan kuten viinin käymisessä
sakka painuu astian pohjalle. Fermentaatio tarkoittaa juuri tällaista
uudestisyntyvässä tapahtuvaa käymistilaa, missä totuudet ja vääryydet sekä
hyvyydet ja pahuudet erottuvat. Sanassa fermentaatiota kuvataan sanoilla
hapatus ja happaneminen (esim. Matt. 13: 33).
Samoin kuin varsinaiset kiusaukset fermentaatiokin on huonosti tunnettu ilmiö
nykyaikana. Varsin monet ihmiset sekoittavat totuuksia ja vääryyksiä
mielessään, eivätkä he sen jälkeen kykene erottamaan niitä toisistaan, sillä
tähän erottamiseen tarvitaan joko fermentaatiota tai kiusauksia. Fermentaatiossa
ihminen joutuu käymistilaan, jossa hänelle paljastuu tiettyjen asioiden luonne
hyvyyden ja totuuden suhteen. Fermentaatiotilat liittyvät usein maallisiin
vaikeuksiin, kuten avioeroihin, vaikeuksiin työssä ja ihmissuhdeongelmiin.
Seurasin monta vuotta eräiden teosofiaa ja antroposofiaa harrastavien henkistä
kehitystä, ja havaitsin, ettei heistä kukaan edistynyt uudestisyntymisen
toista astetta korkeammalle. Toisessa asteessa ihminen ainoastaan tiedostaa
henkisen maailman olemassaolon, mutta ei vielä tunne oman henkensä laatua
eikä perittyä pahuuttaan. Sanassa tätä astetta kuvaavat seuraavat sanat: ”Ja
Jumala teki taivaanvahvuuden ja erotti vedet, jotka olivat taivaanvahvuuden
alla, vesistä, jotka olivat taivaanvahvuuden päällä” (1 Moos. 1: 7). Nämä
teosofian harrastajat lukivat Blavatskya, Steineria jne. ja samanaikaisesti
Swedenborgin teoksia. Mutta kun he eivät olleet alistuneet kiusauksiin tai
fermentaatioon ja eivät siten olleet saaneet valaistusta Herralta, niin eivät
he kyenneet tekemään eroa Swedenborgin ja teosofien välillä. Vaikka teosofiassa
ja antroposofiassa on näennäisesti samankaltaisuuksia Swedenborgin teoksien
kanssa, ei niissä kuitenkaan ole edes yhtä ainoaa aitoa totuutta. Erilaisten
teosofisten ja antroposofisten oppien suosio johtuu siitä, etteivät ihmiset
etsi Jumalaa, vaan tahtovat omalla ymmärryksellään saada selville henkisiä lakeja.
Uudestisyntyminen alkaa aina Jumalan etsimisellä. ”Vaan
etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki
tämä teille annetaan” (Matt. 6: 33). Sen jälkeen se etenee parannuksen eri
vaiheiden kautta. Puhukaamme nyt hieman tämän prosessin käytännöllisestä
puolesta eli uudestisyntyvän elämäntavoista.
Uudestisyntyvän ei tarvitse muuttaa radikaalisti elämäntapojaan
uudestisyntymisen alkuvaiheissa, mutta syntiä hän tietenkään ei saa tehdä. Hän
voi edelleen seurustella toisten ihmisten kanssa ja harrastaa lähes kaikkea
mitä on harrastanut aiemmin. Vähitellen hänessä kuitenkin alkaa tapahtua muutoksia,
jolloin hän ehkä luopuu joistakin asioista sekä katkaisee haitallisia
ihmissuhteita, mutta tämän hän tekee uuden ymmärryksensä johdattamana. Hänen
ei tarvitse ryhtyä kasvissyöjäksi, eikä hänen tarvitse lopettaa
tupakanpolttoa tai alkoholin käyttämistä. Alkoholi on usein edullista uudestisyntymiselle,
sillä se tuo esille sisäisen mielen pahuuksia, joiden tunteminen on tärkeää
uudestisyntymisessä. Myös perityn pahuuden mieltymykset paljastuvat alkoholin
vaikutuksesta. Tietenkin uudestisyntyvän on muistettava alkoholin
riskitekijät.
Uudestisyntymisprosessin edistyessä uudestisyntyvä joutuu arvioimaan
uudestaan monia ihmissuhteitaan, ja hän joutuu usein myös kiusauksiin
sukulaistensa tai tuttaviensa taholta. Tällöin häneltä vaaditaan rohkeutta
katkaista helvetilliset ihmissuhteet, ja hän kyllä löytää itselleen uusia
ystäviä ja henkisiä sukulaisia. Puhtaus sukupuolielämässä ja avioliitossa on
erittäin tärkeää, ja korkeammat uudestisyntymisen asteet voidaan saavuttaa
vain taivaallisessa
avioliitossa.
Uudestisyntyvä voi mainiosti seurustella myös sisäisesti pahojen kanssa, mutta
hänen tulee tarkasti varoa ystävystymästä sisäisellä kiintymyksellä muihin
kuin uudestisyntyneisiin. Jos uudestisyntyvä ystävystyy sisäisellä kiintymyksellä
voimakkaasti johonkin sukulaiseensa tai tuttavaansa, joka ei ole uudestisyntynyt,
vetää tämä ystävyyssuhde häntä alaspäin uudestisyntymisprosessissa. Tämä johtuu
uudestisyntymättömään liittyvistä pahoista hengistä. Uudestisyntyvä ei
myöskään saa sisäisesti kiintyä kehenkään ihmiseen kokonaisuudessaan, vaan
ainoastaan siihen, mikä tässä ihmisessä on hyvää ja totta. Vähitellen hän
oppii Herran avulla näkemään kaikista asioista olennaiset puolet eli mikä
niissä on hyvää tai pahaa. Tällöin myös pahat asiat edistävät hänen uudestisyntymistään
joko kiusausten muodossa tai siten että paha selventää hyvän olemusta.
On kuitenkin asioita, joita uudestisyntyvän on tehtävä joka päivä. Hänen tulee
harjoittaa parannusta edellä esitetyllä tavalla: hänen tulee tutkia tekojaan
ja aikomuksiaan Kymmenen Käskyn näkökulmasta, tunnustaa syntinsä Jumalan
edessä ja pyytää Häneltä apua rukoilemalla. Paras tapa rukoilla on lukea
hiljaa mielessään Isä meidän ‑rukous, joka on täydellisin kaikista
rukouksista. Näin hänen on tehtävä joka päivä. Sen jälkeen hänen tulee tarkasti
välttää syntiä, ja jos hän sattuu kuitenkin lankeamaan syntiin, hänen tulee
alkaa parannuksen teko yhä voimakkaammin. Lisäksi hänen tulee lukea päivittäin
kappale Jumalan Sanaa ja mietiskellä Sanan totuuksia. Tässä kirjassa esitetty Sisäinen Jumalanpalvelus
luvussa ”Raamatun salainen merkitys” on tehokkain mahdollinen menetelmä
uudestisyntymisessä ja henkisessä kehityksessä.
Uudestisyntyvän tulee pyrkiä tarkastelemaan kaikkia asioita totuuden ja
hyvyyden suhteen. Noudattaakseen lähimmäisenrakkautta hänen tulee tehdä
kaikki ammattinsa ja toimensa tehtävät hyvin sekä noudattaa rehellisyyttä ja
oikeudenmukaisuutta kaikissa toimissaan. Hän ei saa koskaan asettaa
henkilökohtaisia aineellisia etujaan rehellisyyden ja oikeudenmukaisuuden
edelle, vaan hänen on mieluummin kärsittävä aineellinen tappio kuin henkinen
tappio.
Uudestisyntyvän ei tarvitse käydä kirkossa tai harjoittaa muuta julkista
Jumalanpalvelusta, sillä parannuksen teko päivittäin on hänen Jumalanpalveluksensa.
Tätä tarkoittaa Sanassa jokapäiväinen uhri (Dan. 12:11). Hänen ei myöskään
tarvitse näyttää vakavalta tai hurskaalta, vaan hän saa olla iloinen ja
leikkiä laskeva. Uudestisyntyvä pitää myös hyvästä huumorista, sillä huumorin
alkuperä on juuri toden ja väärän sekä hyvän ja pahan samanaikaisessa oivaltamisessa.
Korkealle kehittynyt huumorintaju on yksi uudestisyntyneen tunnusmerkeistä.
Pahatkin nauttivat tosin huumorista, mutta sisäisesti aivan eri tavalla.
Ihmisen uudestisyntymisen asteen arviointi on uudestisyntymättömälle
mahdotonta ja uudestisyntyneillekin vaikeaa. Sitä paitsi ei ole hyväksi
kenellekään yrittää arvioida toisten henkistä kehitystä: ”Älkää tuomitko,
ettei teitä tuomittaisi” (Matt. 7: 1). Jumala yksin tuntee uudestisyntyvän
sielun tilan pienimmätkin yksityiskohdat. Joitakin yleisiä kehitystason tunnusmerkkejä
on kuitenkin lupa esittää.
Aistilliset ihmiset käsittävät ihmisen kehityksen suoraviivaisesti: he pitävät
ihanteenaan menestyksellistä elämää maan päällä. Spirituaalinen ja etenkin
coelestiaalinen ihminen arvostavat enemmän elämää ruumiin kuoleman jälkeen. Uudestisyntyvä
kohtaa usein kriisivaiheita, joissa hänen maallinen menestyksensä kärsii.
Nämä kriisivaiheet ovat kuitenkin kiusauksia ja fermentaatioita, joista on
suurta hyötyä uudestisyntymisprosessissa. Niiden avulla murretaan nimittäin uudestisyntyvän
itserakkautta ja maailmanrakkautta. Tällaisia kriisejä ovat esim. epäonnistumiset
ja vaikeudet työssä, opiskelussa, avioliitossa ja ihmissuhteissa. Myös akuutit
mielenjärkkymiset, fyysiset sairaudet, onnettomuudet ja vaikkapa vankeusrangaistuskin
voivat olla tällaisia hyödyllisiä kriisejä ‑ fermentaatioita. Esim. kirjailija
Feodor Dostojevskin kehitykseen kristityksi vaikutti erittäin myönteisesti
hänen saamansa pakkotyötuomio. Samat asiat, jotka uudestisyntymättömälle ovat
vain kärsimyksiä, voivat olla uudestisyntyvälle siunauksia. Jumalallinen
Kaitselmus ohjaa jokaisen ihmisen elämän pienintäkin yksityiskohtaa.
Ihmisen henkisen kehitystason määrää hänen sisäistettyjen totuuksiensa määrä,
laatu ja järjestys. Pitkälle uudestisyntyneen mieli on kuin aurinkokunta,
jossa kaiken keskellä ovat totuudet Jumalasta, näiden ympärillä
coelestiaaliset ja spirituaaliset totuudet sekä näiden ulkopuolella ikäänkuin
planeettoina luonnolliset ja materiaaliset totuudet. Uudestisyntymättömällä
totuuksien järjestys on päinvastainen. Nämä totuudet eivät kuitenkaan ole
sisäistettyjä ennen kuin niihin liittyy vastaavaa hyvyyttä.
Enkelit kykenevät arvioimaan ihmisen uudestisyntymisen asteen hänen
lausumastaan parista sanasta. Samoin coelestiaalinen ihminen vaistoaa toisen
ihmisen henkisen laadun hänen äänensävystään. Sen sijaan ihmisen ulkoisesta
käyttäytymisestä ei voi päätellä hänen henkistä kehitystasoaan. Olen seurannut
monia parapsykologian, teosofian, spiritismin ja antroposofian harrastajia ja
havainnut, että useimmat heistä mittaavat ihmisiä yksinomaan ulkoisilla
keinoilla. Samoin tekevät monet muut uskovaiset. Tällaiset ihmiset luulevat,
että lihansyönti, tupakanpoltto, alkoholin käyttö ja muut sen kaltaiset tavat
osoittavat alhaista kehitystasoa. Kuitenkaan tällaisilla seikoilla ei ole
juuri mitään merkitystä, ellei ihminen arvosta niitä yli kaiken. Terveet
elämäntavat eivät tietenkään ole kenellekään pahasta, mutta niillä ei ole
paljoakaan tekemistä mielen sisäisten asteiden kanssa, jotka avautuvat vain,
kun ihminen elää Jumalallisia lakeja noudattaen. Toisaalta myös epäterveelliset
elämäntavat voivat olla kiusauksia, jotka uudestisyntyvän tulee voittaa.
Monet aistilliset ihmiset ovat innokkaita terveysintoilijoita. Terveysintoilu
osoittaa usein materian arvostamista henkeä enemmän. Tästä syystä Jeesus
Kristus ‑ elävän Jumalan inkarnaatio ‑ ei opettanut syömään kasviksia tai juomaan
terveysteetä, eikä ottanut muodokseen ulkonaista loistoa, vaan yksinkertaisen
ihmisen muodon. Tämä tapahtui juuri sen tähden, että ihmiset eivät olisi
kiintyneet ulkoisiin vaan sisäisiin asioihin, joita Hän opetti. Juutalaiset
eivät sietäneet Jeesusta juuri sisäisten opetusten vuoksi; juutalaiset
olisivat halunneet itselleen kuninkaan, joka olisi tehnyt heistä maailman
valtiaita. Monet itämaisista ”guruista”, joita länsimaissa arvostetaan
suurina henkisinä opettajina, ovat itse asiassa aistillisia ihmisiä, joilla ei
ole lainkaan Jumalan tuntemusta.
Ne ihmiset, jotka Herra kiusausten avulla uudestisynnyttää,. kuuluvat Hänen
Uuteen Kirkkoonsa. Olennaista Uuden Kirkon jäsenille on se, että he tulevat
muita älykkäämmiksi.
Heidän älykkyytensä ei kuitenkaan ole lähtöisin itsekkäästä oveluudesta ‑ jota
monet aistilliset ihmiset pitävät ainoana älykkyyden muotona ‑ vaan Herra itse
valaisee heidän ymmärryksensä erottamaan hyvän ja pahan sekä toden ja väärän.
Korkean uudestisyntymisen asteen saavuttanut ihminen voi vaikuttaa
aistillisesta ihmisestä fanaatikolta tai jopa mielenvikaiselta, mutta tämä
johtuu vain aistillisen ihmisen omasta nurinkurisuudesta: helvetistä käsin
taivaallinen ihminen on mielenvikainen. Taivaasta katsottuna aistillinen ihminen
itse on mielenvikainen, ja taivaasta nähtynä asiat ovat sellaisia kuin ne
todella ovat.
Uudessa Kirkossa avioliitolla on keskeinen rooli, sillä se itse on Herran ja
kirkon avioliitto (Ilm. 21: 9). Nykyiset swedenborgilaiset seurakunnat eivät
vielä kuitenkaan elä tässä avioliitossa, sillä heitä ei ole saatettu
aviorakkautta koskeviin kiusauksiin. Varsinainen Uusi Kirkko on kuitenkin jo
syntynyt maan päälle. Se on alkanut yhdestä avioparista kuten aiemmatkin aidot
kirkot (The Word of the Old Testament Explained, n. 3239). Uusi Jumalallinen
Ilmoitus ei vielä ole varsinaisen Uuden Kirkon alku, vaan vasta tähän
Ilmoitukseen liittynyt hyvyys muodostaa Kirkon. Aviopari symbolisoi tätä
hyvyyden ja totuuden liittoa, ja siksi Uusi Kirkko alkaa siitä avioparista,
jossa ensimmäisenä tällainen liitto on toteutunut. Tämä ensimmäinen aviopari
avaa virtauksen sisimmästä taivaasta, mikä taivas on juuri aviorakkauden
taivas.
Swedenborgin kynän kautta tulleelle Ilmoitukselle perustettu Uusi Kirkko
poikkeaa aiemmista aidoista kirkoista monissa suhteissa. Se on planeettamme
viimeinen ja ikuisesti kestävä Kirkko (Dan. 2: 44). Sille on paljastettu kaikki
henkisen maailman salaisuudet (Ilm. 19: 11). Sen jäsenet puhdistuvat kiusausten
avulla ja tulevat älykkäiksi (Dan. 12: 4). Itse asiassa tämä kirja on Uuden Kirkon
alku, sillä tässä kirjassa on monia asioita valaistu sisimmän
taivaan virtauksen vaikutuksesta. Tässä kirjassa on esitetty tietoja
kiusauksista ja uudestisyntymisprosessista, mitkä tiedot ovat välttämättömiä
uudestisyntyvälle. Tästä kirjasta tulee ilmestymään vielä monta uutta
painosta, joissa ilmiöitä tarkastellaan sisäisimmän taivaan valossa. Tämä
Uuden Kirkon papiston luoma kirjasarja soveltaa Uuden Kirkon teologiaa
käytäntöön. Se ei siis ole Uuden Ilmoituksen jatkoa, vaan soveltamista.
Kuitenkin ilman tätä soveltamista Uusi Kirkko ei olisi Uusi Kirkko, sillä vasta
tällainen soveltaminen on hyvyyttä, joka liittyy Uuteen Ilmoitukseen.
Uusi Kirkko on ikuinen kirkko juuri siksi, että sillä on hallussaan tieto
henkisen maailman laeista. Uuden Kirkon sovellettu teologia paljastaa
helvetin hyökkäykset, jotka uhkaavat jokaista uudestisyntyvää. Uuden Kirkon
teologia paljastaa pahan sen kaikissa muodoissaan, eikä mikään paha voi Uutta
Kirkkoa pettää. Uusi Kirkko tulee alussa vihatuksi ja vainotuksi, sillä se
paljastaa maailman pahuuden. Uusi Kirkko paljastaa aikamme uskontojen
vääryydet, juutalaisten ja vapaamuurarien salaiset pyrkimykset, tieteiden ja
taiteiden mädännäisyydet jne. Pahan ja väärän paljastaminen on Herran tuleminen,
sillä ilman pahan ja väärän tuntemista ei kukaan voi uudestisyntyä. Erikoisesti
Uuden Kirkon tehtävä on juutalaisten eli kasaarien juonien paljastaminen, sillä
ne uhkaavat koko ihmiskunnan olemassaoloa. Kasaarien paljastaminen on
korkeanasteista lähimmäisenrakkautta eli rakkautta koko ihmiskuntaa kohtaan. Se
seikka, että varsinainen Uusi Kirkko on alkanut juuri Suomessa, perustuu
suomalaisten poikkeavaan luonteeseen muihin kansoihin verrattuna: suomalaiset
ovat kehittyneet kansana muita kansoja pidemmälle individualismissa. Tämän
tähden suomalainen kykenee kestämään ankarampia kiusauksia kuin esim.
ruotsalainen. Tosin suomalaisetkin ovat alkaneet toisen maailmansodan jälkeen
taantua ulkomaisen roskakulttuurin vaikutuksesta.
Individualismiakin on kahta laatua: uudestisyntymättömillä se ilmenee
riippumattomuutena ja itsekkäänä häikäilemättömyytenä; uudestisyntyneillä
individualismi ilmenee rohkeutena alistua Jumalan tahdon noudattamiseen
maallisista vaikeuksista välittämättä.