SISÄLLYS

 

 ÄLYKKYYDEN KEHITTÄMINEN:

uudestisyntymisprosessin tarkastelua

PARANNUS

1. Jumalan olemassaolon myöntäminen

3. Itsetutkistelu yksittäisten syntien havaitsemiseksi

4. Havaittujen syntien tunnustaminen Jumalan edessä

5. Avun pyytäminen Jumalalta syntien anteeksisaamiseksi

6. Uuden synnittömän elämän aloittaminen

REFORMAATIO JA REGENERAATIO

1. Mitä regeneraatio on, ja mikä sen aiheuttaa?

2. Kuka voi uudestisyntyä?

3. Vain Herra itse voi uudestisynnyttää ihmisen

4. Vielä muutamia huomioita regeneraatiosta

KIUSAUKSET JA FERMENTAATIO

UUDESTISYNTYMISPROSESSIN ETENEMINEN

UUDESTISYNTYMISTÄ VAIKEUTTAVIA SEIKKOJA

KIUSAUSTEN VOITTAMINEN

1. Kiusauksien luonne ja lajit

2. Mistä kiusaukset syntyvät

3. Kiusaus taisteluna

4. Kiusausten eteneminen

5. Herran apu kiusauksissa

6. Kiusauksien hyöty

7. Kiusaukset ja uudestisyntyminen

8. Herran Jeesuksen Kristuksen kiusaukset

KIRJALLISUUTTA

KIRJALLISUUSLUETTELO

 

 

10. LUKU

 

ÄLYKKYYDEN KEHITTÄMINEN:

uudestisyntymisprosessin tarkastelua

 

”Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä. Nikodeemus vasta­si ja sanoi hänelle: ’Kuinka tämä voi tapahtua?’ Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä!’” (Joh. 3: 7, 9, 10).

 

         On järkyttävää, ettei tänä päivänä juuri kukaan tiedä, mitä uudestisyntyminen on. Kuitenkin se olisi tiedoista tär­kein, sillä ilman uudestisyntymistä ihmi­nen päätyy fyysisen kuolemansa jälkeen helvettiin. Ihminen syntyy omista van­hemmistaan luon­nolliseen maailmaan, mutta päästäkseen tai­vaaseen hänen täytyy syntyä uudestaan henkisesti Jumalasta. Ihmi­nen syntyy vielä perittyyn pahuuteen, joka vie hänet helvettiin ellei hän synny uudestaan henkisesti. Kris­tillisen kirkon tärkein tehtävä olisi juuri opettaa uudestisyntymistä, mutta nykyajan kristityt kirkot elävät tässäkin suhteessa täydellisessä pimeydessä. Eräi­den uskovaisten käsitys, että uudestisyntyminen on uskoon tulemista, on vaarallinen ereh­dys: yhtäkkinen uskoon tule­minen on usein pahojen henkien vaiku­tusta ja verrattavissa mielenhäiriöön. Myös teosofian ja antroposofian sekä monien itämaisten uskontojen kannattajat ovat täysin tietämättömiä uudestisynty­misestä. Ainoastaan Swedenborgin teoksissa uu­des­­ti­syntymisprosessi on selitetty siten, että sen voi jokainen omilla kokemuksillaan varmistaa todeksi.

 

          Voidakseen uudestisyntyä ihmisen tulee olla suoras­sa ja välittömässä yhteydessä Jumalaan, joka yksin äärettömän rak­kautensa ja viisautensa avulla kykenee uudestisynnyttämään ihmisen. Se, joka turvautuu kiusauksissa ‑ joita ilman kukaan ei voi uudestisyn­tyä – johonkin muuhun kuin Herraan Jeesukseen Kristukseen, se häviää kiusauksen ja hänen tilansa tulee huonommaksi kuin mitä se oli ennen kiusausta. Uudesti­syn­tymisessä ihmisen henkinen älykkyys lisään­tyy päivä päivältä sitä mukaa kuin hän saa uusia totuuksia ja hyvyyksiä Herralta. Nykyaikana tuskin kukaan ymmärtää, että ainoastaan ymmär­retyt totuu­det lisäävät älykkyyttä ja että pelkkä muis­titieto on ihmiselle hyödytöntä. Totuus on totuus vain ym­märryksen va­lossa, eikä asian uskominen tee sitä vielä todeksi.

 

          Uudestisyntyminen on täysin analogista fyysiselle kehi­tykselle. Kuten ihmisen fyysinen kehitys aikaa kahdesta suku­solusta, samoin myös uudestisyntyminen alkaa harvoista pe­rus­totuuksista ja ‑hyvyyksistä kehittyä yhä täydellisemmin ihmisen muotoiseksi, sillä hyvyydet ja totuudet liittyvät ihmi­seen ja ovat ihmisen muodossa. Vuosi vuodelta uudestisyntyvä omaksuu yhä enemmän ja enemmän uusia totuuksia, ja näistä totuuksista käsin hän voi tuntea myös yhä paremmin helve­teistä huokuvat vääryydet ja pahuudet. Tällä tavoin myös vääryydet ja pahuudet palvelevat ihmisen uudestisyntymistä. Uudestisyntynyt voi totuuksista käsin nähdä vääryydet, mutta uudesti­syntymätön ei voi vääryyksistä käsin nähdä totuuksia.

 

         Mitä enemmän ihminen ymmärryksensä avulla havaitsee totuuksia ja vääryyksiä sekä mitä enemmän hänen tahtonsa samanaikaisesti ottaa vastaan hyvyyk­siä Herralta, sitä sisäi­sempiä totuuksia hän kykenee vastaanottamaan eli sitä älyk­käämpi ja viisaampi hän on. (tämä on älykkyyden määri­telmä).

          Olen käsitellyt uudestisyntymistä ‑ siis todellista älykkyyden kehittämistä ‑ jonkin verran kaikissa aiemmissa luvuissa. Tässä luvussa käsittelen tätä aihetta systemaattisemmin kuu­dessa osassa: 1. Paran­nus, 2. Reformaatio ja regeneraatio, 3. Kiusaukset ja fermentaatio, 4. Uudestisyntymisprosessin etenemi­nen, 5. Seikkoja, jotka vaikeuttavat uudestisyntymis­tä, 6. Kiusausten voittaminen.

 

PARANNUS

 

Koska ihminen syntyy vanhemmistaan itserakkau­teen ja maa­ilmanrakkauteen, hänen on hylättävä aiempi elämänsä eli hä­nen tulee tehdä parannus. Parannuksen voi tehdä vain aikuinen ihminen, joka kykenee ymmärryksellään vastaanottamaan totuuksia. Lapset, vajaamieliset ja muut järkevää ymmärrystä vailla olevat eivät voi parannusta tehdä. Tämän vuoksi lapsena kuolleet päätyvät aina taivaaseen, sillä heillä ei ole vastuuta peritystä pahuudestaan.

          Parannus on ensimmäinen ja tärkein asia aidossa kir­kossa, sillä se on todellista Jumalan palvelemista. Parannus on Sanassa jokapäiväinen uhri (Dan. 12: 11). Jumala ei vaadi turhia ulkoisia palvelusmenoja, vaan sitä, että ihminen huomaa itsensä syntiseksi ja kään­tyy pois pahuudestaan.

 

          Monissa protestanttisissa kirkoissa on vallalla käsitys, että pelkkä usko johtaa parannukseen, kun vain ihminen tun­nustaa olevansa syntinen. Tällainen käsitys on kuitenkin täysin vastoin Jumalallisen Kaitselmuksen lakeja, joiden mu­kaan ihmisen sisäinen tahto määrää hänen pelastumisensa ja taivaaseen pääsynsä. Pelkkä usko ei synnytä tätä sisäistä tah­toa. Sisäinen tahto syntyy ainoastaan, kun ihminen paran­nuksen jälkeen elää elämäänsä Jumalallisia lakeja noudattaen. Pelastukseen tarvitaan siis sekä usko että eläminen uskon käskyjen mukaisesti.

 

          Yleisestä syntiseksi tunnustautumisesta ei ole mitään hyötyä ihmiselle, sillä näinhän voivat tehdä sekä hyvät että pahat. Todellinen parannus on aivan muuta. Todelliseen pa­rannuk­seen kuuluvat seuraavat kohdat: 1. Jumalan olemassa­olon myön­täminen, 2. Tietäminen, mikä on syntiä, 3. Itse­tutkistelu yksit­täisten syntien havaitsemiseksi, 4. Havaittujen syn­tien tunnustaminen Jumalan edessä, 5. Avun pyytämi­nen Jumalalta syntien anteeksisaamiseksi, 6. Uuden synnittömän elämän aloittaminen. Näin tapahtuva parannus liittää ihmisen Juma­laan ja tekee hänet älykkääksi. Tällaista parannusta voi­daan kutsua Juma­lan ja ihmisen liitoksi. Käsittelen seu­raavassa lyhyes­ti näitä parannuksen eri vaiheita.

 

1. Jumalan olemassaolon myöntäminen

 

Jumalankieltäjät eli ateistit eivät voi aloittaa todellista pa­rannusta. He voivat tietenkin parantaa ulkoisen elämänsä laa­tua monin tavoin, mutta sisäi­sen ihmisen voi puhdistaa yksin Jumala yhteistyössä ihmisen kanssa. Se, joka sisim­mässään tunnustaa Jumalan olemassaolon, on jo ottanut ensimmäisen askeleen älykkyytensä kehittämisessä. Se taas, joka on si­simmässään kieltänyt Jumalan olemassaolon, on jo sulkenut mielensä niin, ettei se voi ottaa vastaan virtausta taivaasta. Ne taas, jotka eivät ota kantaa, onko Jumala ole­massa vai ei, ovat myös ateisteja, mutta eivät aivan yhtä syvällä ateismin suossa kuin edellä mainittu. Nimittäin jo sen seikan hyväksyminen, että on olemassa mahdollisuus, ettei Jumalaa ole olemassa, on sisimmältään ateismia.

 

          Kun ihminen tunnustaa Jumalan olemassaolon, tulee hänen mielensä sisäisiin osiin virtausta taivaas­ta, ja jos hän myös käytännön elämässään elää Jumalan käskyjen mukaan, tulee hän monin tavoin havaitsemaan, että Jumala on ole­massa.

          Jumalankieltäjistä kehittyy vähitellen luonnon palvojia ja materialisteja, jotka yhä varmemmin ja varmemmin uskovat Jumalan olemattomuuteen. Tällaisilta ihmisiltä katoaa vähi­tellen kaikki sisäinen ymmärrys, ja he tulevat eläinten kal­taisiksi, vaikka itse he eivät sitä huomaa, vaan pitävät itseään älykkäinä. Tällaisia ovat useimmat länsimaiset ihmiset tänä päivänä.

 

2. Synnin tunteminen

 

Syntiä on kaikki, mikä on Jumalallisen Järjestyk­sen vastaista. Täydellisesti synnit on luokiteltu Kym­menessä Käskyssä (2 Moos. 20: 2‑17). Kymmenen Käskyä tulee ymmärtää kir­jaimellisen merkityksen lisäksi joko spirituaalisesti tai coe­lestiaalisesti, niin kuin Uuden Kirkon oppi ne selittää (luku Raamatun salainen merkitys).  Ilman tarkkaa tietoa synnistä ihminen ei voi tehdä todellis­ta parannusta, sillä hän ei tuolloin kykene erotta­maan siveellistä ja yhteiskunnallista pahaa syn­nistä. Vaikka ihminen välttäisikin tekemästä minkäänlaista siveellistä ja yhteiskunnallista pahaa, voi hän siitä huolimatta tehdä syntiä, jos hän välttää pahan teke­mistä vain maineensa ja etujensa tähden. Niinpä monilla erittäin pahoilla ihmisillä on täysin nuhteeton sosiaalinen elämä. Hyvä ihminen ei tee pa­haa, kos­ka se on syntiä. Paha ihminen välttää pahan tekemistä sen tähden, että hän voi täten toteuttaa itsekkäitä pyrki­myksiään kunniallisena kansalaisena. Hyvien tekojen tekemi­nen toisille ihmisille itsekkäistä syistä on tälle tekijälle syntiä, mutta teon kohteille hyötyä. Synti määräytyy siis sisäisestä mielestä kä­sin. Sama teko voi olla toiselle syntiä, mutta toi­selle ei.

 

3. Itsetutkistelu yksittäisten syntien havaitsemiseksi

 

Protestanteilla ‑ joihin siis luterilaisetkin kuuluvat – itse­tutkistelu omien syntien havaitsemiseksi on erittäin vierasta. Katoliset sitä vastoin tekevät sitä useammin. Siksi monien katolisten onkin Sweden­borgin mukaan helpompi saavuttaa uudestisyntymisen tila kuin protestanttien. Jos ihminen ei harjoita itsetutkistelua, hän vähitellen päätyy käsitykseen, ettei mitään syntiä ole olemassakaan. Itsetutkistelun tulee käsittää myös tutkistelun, onko aikonut tehdä syntiä. Pelkkien tekojen tutkiminen ei vielä ole todellista itsetutkistelua, sillä synti ilmenee usein jo aikomuksessa tehdä pahaa. Uudestisyntyvä harjoit­taa itsetutkistelua päivittäin. Hän miettii illalla tai yöllä yksin ollessaan, tuliko tänään tehdyksi jokin synnillinen teko tai oliko sellaisia aikomuksia. Tätä hänen tulee tehdä joka ainoa päivä. Kun ihmi­nen on havainnut tehneensä syntiä tai aikoneensa tehdä syntiä, siirtyy hän parannuksen neljänteen vaiheeseen eli syntien tunnustamiseen.

 

4. Havaittujen syntien tunnustaminen Jumalan edessä

 

Tehtyään tai aiottuaan tehdä syntiä ihmisen tulee kääntyä Ju­malan puoleen syntien anteeksisaami­seksi. Jos ihminen ei kadu tekemiään syntejään tai syntisiä aikomuksiaan, jäävät ne hänen sieluunsa ja vetävät hänet ruumiin kuoleman jälkeen helvet­tiin. Kun siis uudestisyntyvä on havainnut tehneensä tai aikoneensa tehdä syntiä, hänen tulee yksinäisyy­dessä tun­nustaa ne Jumalan edessä. Syntien tunnusta­minen ihmisten edessä ei ole tarpeellista. Sillä puhu­essaan tai kirjoittaessaan toisille ihmisille ihminen on ulkoisen mielensä tilassa, mutta tunnustaessaan syntinsä ja rukoillessaan yksinäisyydessä hän on sisäisen mielensä tilassa. Vain sisäisen mielen tilassa ihminen voi tehdä parannuksen. Tästä syystä myös papille suoritettu rippi on turha toimitus. Todellinen Jumalanpalvelus voi tapahtua ainoastaan sisäisen mielen tilassa.

 

          Voidakseen tunnustaa syntinsä Jumalalle ihmisellä tulee olla jonkinlainen käsitys Jumalasta. Mitä tar­kempi ja oikeampi käsitys Jumalasta ihmisellä on, sitä läheisempään yhteyteen Jumalan kanssa hän pääsee. Jos ihminen ajattelee Jumalaa kolmena eri persoonana, kuten nykyajan kristityt, hän ei voi saavuttaa yhteyttä Häneen. Paikka henkisessä maailmassa ‑ tai oikeammin paikan vastaavaisuus ‑ määräytyy siitä käsityk­sestä, mikä kullakin Juma­lasta on. Ne, joilla on se käsitys, että ei ole olemas­sa mitään Jumalaa, asuvat helveteissä. Ne, joilla on käsitys Jumalasta Ihmisen muotoisena, asuvat taivaissa. Mitä tarkempi käsitys ihmisellä on Jumal­-Ihmisestä, sitä pa­rempaan taivasyhdyskuntaan hän pääsee. Jumala näyttäytyy eri aikakausien ihmisille eri tavalla ‑ johtuen erilaisesta vastaanottokyvystä. Meidän aikamme ihmisille Hänen muo­tonsa on sellai­nen, mitä on kirjoitettu Johanneksen Ilmes­tyksessä (Ilm. l: 12‑16). Käsitystä Jumalasta edustavat myös kaikki todellisen uskonnon lait, sillä ne tulevat Juma­lasta. Kun ihminen rukoillessaan ja syntinsä tunnusta­essaan ymmärtää Jumalan Kolminaisuuden siten, että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat Herrassa Jeesuk­sessa Kristuksessa, kuten sielu, ruumis ja sielusta ruumiin kautta tapahtuva toiminta ovat ihmisessä, saavuttaa hän yhteyden Jumalaan. Jos ihminen ajatte­lee Jee­susta tavallisena ihmisenä, kaikkoaa yhteys Jumalaan heti. Jeesus tulee ymmärtää kirkastetuksi eli Jumalalliseksi Ihmi­sek­si.

 

5. Avun pyytäminen Jumalalta syntien anteeksisaami­seksi

 

Kun ihminen on havainnut syntinsä sekä tunnustanut ne Jumalan edessä, tulee hänen pyytää nöyrästi apua Jumalalta, jotta hän saisi syntinsä anteeksi. Tämän lisäksi hänen tulee pyytää Jumalalta voimaa, että Jumala auttaisi häntä vas­taisuudessakin pysy­mään poissa synnistä. Kun ihminen on pyytänyt apua ja voimaa Jumalalta, hänen tulee sen jälkeen pyrkiä välttämään syntiä elämässään ikään kuin itses­tään, mutta hänen tulee tietää, että voima, jonka avulla hän pysyy erossa synnistä, tulee yksin Herral­ta. Tämä ”ikään kuin itses­tään” ‑toiminta säilyttää ihmisen vapaan tahdon ja on siten yksi Jumalallisen Kaitselmuksen laeista. Ihmisen on käytettävä Jumalasta nimeä Herra Jeesus Kristus pyytäessään apua.

 

6. Uuden synnittömän elämän aloittaminen

 

Päästyään tietystä synnistä eroon Jumalan avulla ihmisen tulee karttaa tätä syntiä lopun elämäänsä. Jos ihminen uudestaan tekee saman synnin, tulee hänen tilansa aiempaa huonom­maksi, sillä häneen liittyy tällöin suurempi joukko tuota syntiä vastaavia pahoja henkiä.. Tätä tarkoittavat Herran sanat: ”Kun saastainen henki lähtee ihmisestä, kuljeksii se autioi­ta paikkoja ja etsii lepoa, eikä löydä: Silloin se sanoo: ’Minä palaan huoneeseeni, josta lähdin’. Ja kun se tulee, tapaa se huoneen tyhjänä ja lakaistuna ja kaunistettuna. Silloin se menee ja ottaa mukaansa seitsemän muuta henkeä, pahempaa kuin se itse, ja ne tulevat sisään ja asuvat siellä. Ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset.” (Matt. 12: 43‑45). Tästä syystä myös niin harvat löytävät nykyaikana Taivaal­lisen Opin, sillä on pa­rempi ihmiselle elää koko elämänsä pahuudessa, kuin kääntyä pois pahuudesta ja sen jälkeen kääntyä uudestaan pahuuteen.

          Kun ihminen on päässyt parannuksen avulla eroon yh­des­tä synnistä, auttaa Herra häntä pääsemään eroon myös muista synneistä. Näin hänen sielunsa vähitellen puhdistuu sitä mukaa kuin hän syntiä vastustaa. Näin ihminen tulee vä­hitellen enkeliksi jo maan päällä eläessään. Tällaisten ihmisten lapsissa peritty pahuus pienenee ja heistä muodostuu aikaa myöten uusi ihmisrotu,Homo bonus.

 

REFORMAATIO JA REGENERAATIO

 

Ellei ihminen synny uudestaan henkisesti, hän ei pääse sisälle Jumalan valtakuntaan. Jumalan valta­kunta tarkoittaa sekä tai­vasta että kirkkoa maan päällä. Uudestisyntymätön ihminen on tahtonsa puo­lesta petoeläin, vaikka hän naamioikin tämän seikan ulkoisella käytöksellään ollessaan toisten ihmisten pa­rissa. Ihminen nimittäin syntyy peritystä pahuudes­ta johtuvaan itserakkauteen ja maailmanrakkauteen. Itserakkauden tuli on olla muita parempi ja alistaa toiset oman vallan alle. Maail­manrakkaus sisältää halun omistaa koko maailma, jos vain se olisi mahdol­lista.

          Uudestisyntymättömän ihmisen ymmärrys on kuitenkin sellainen, että hän voi ottaa vastaan sekä totuuksia että vää­ryyksiä. Näin hän pystyy ymmärryk­sensä avulla näkemään tahtonsa pahuuden, ja jos hän kääntyy pois pahuuksistansa, luo Herra häneen vähitellen kiusausten avulla uuden tahdon, joka on hyvä, koska se on Herrasta. Tämän ihmisen ymmär­ryksen laaja‑alaisuuden ‑ se voi siis ottaa vastaan sekä totuuksia että vääryyksiä ‑ Herra loi sen täh­den, että Hän voi sen avulla uudestisynnyttää Hänes­tä pois langenneen ihmisen. Tahtoonsa nähden ihmi­nen ei voi elää samanaikaisesti hyvyydessä ja pahuu­dessa.

 

          Ensimmäistä vaihetta uudestisyntymisessä kutsu­taan reformaatioksi,ja se tarkoittaa ymmärryksen kehittymistä. Toinen vaihe on nimeltään regeneraatio, joka tarkoittaa tah­don kehittymistä. Ihminen, jonka ymmärrys on kehittynyt, ei ole vielä varsinaisesti uudestisyntynyt, jos hänen tahtonsa on edelleen kehittymätön. Vasta kun ihmiselle on syntynyt uusi tahto, hän on uudestisyntynyt. Reformaatio tapahtuu ajallisesti ennen regeneraatiota.

          Uudestisyntymisen kaksi välinettä ovat usko ja lähim­mäisenrakkaus. Usko liittyy reformaatioon ja lähimmäi­sen­rakkaus regeneraatioon. Usko ja lähimmäi­senrakkaus tulee ym­märtää sellaisiksi, joiksi ne on selitetty edellä, eikä siten kuin nykyajan kristilli­set kirkot sen tekevät. Uudesti­synty­minen puolestaan on pelastuksen eli taivaaseen pääsyn väline. Näillä välineillä Herra luo ihmiseen uuden ymmärryksen ja uuden tahdon. Tällaista Herran uudelleen synnyttä­mää ihmistä voidaan kutsua Jumalan pojaksi tai tyttäreksi. Uudesti­synty­minen on ainoa oikea tapa kehittää älykkyyttä, sillä vaikka ihminen kehittäisi aivonsa suureksi tietokoneeksi, jolla on valtava muis­ti, ei hän olisi kuitenkaan mitään sellaisen ihmisen rinnalla, joka on jatkuvasti yhteydessä Äärettömään Älykkyy­teen eli Jumalaan.

 

          Jokainen planeettamme ihminen voidaan uudesti­synnyt­tää, sillä Jeesuksen pelastus vapauttaa vahvim­mistakin helve­teistä. Myös juutalaiset voivat uudesti­syntyä, mutta koska hei­dän peritty pahuutensa on suurempi kuin muiden kansojen ja koska he asettui­vat itse Uudestisynnyttäjää vastaan, ovat hei­dän kiusauksensa vaikeampia, ja siksi vain harvat heistä todella uskaltavat lähteä uudestisyntymisen tielle. Uudesti­syntyneistä juutalaisista tulee parhaita enkelei­tä, sillä mitä pahempi ihminen kääntyy pois pahuu­desta, sitä suurempaa hyvyyttä hän saa osakseen.

          Uudestisyntyminen on helpompaa niille, jotka maalli­sessa vaelluksessaan ovat olleet rohkeita ja ennakko­luu­lot­tomia, mutta vaikeampaa niille, jotka ovat olleet taipu­vaisia toisten ihmisten painostuksen ja mielipiteiden alaisiksi. Tämä johtuu siitä, että uudestisyntyvä joutuu kohtaamaan kiu­sauksia, joissa hänen ihmissuhteensa häiriytyvät, ja hän joutuu rohkeasti luopumaan monista ihmissuhteista, samoin monista muista asioista.

 

          Useimmiten uudestisyntymisprosessi alkaa varhai­sessa aikuisiässä, kun ihmisen rationaalinen mieli on kehittynyt täy­teen mittaansa. Sitä ennen ihmisen sisäiseen mieleen on va­rastoitunut uudestisyntymiselle välttämätöntä aineistoa, nimit­täin hyvyyksiä ja totuuksia. Uudestisyntymisprosessin päävai­he kestää yhtä kauan kuin ihmisen kehittyminen rationaali­seksi eli noin 25 vuotta. Sen jälkeen se jatkuu yhä täydentyen ikuisesti. Yksilöllisiä eroja on paljonkin, mutta yleisimmin kiusausvaihe tapahtuu vuosien 25 ja 60 välillä. Yli 60‑vuotias on useimmiten ‑ poikkeuk­siakin tosin löytyy ‑ peruutta­mattomasti vakuuttunut tietyistä totuuksista tai vääryyksistä.

 

          Uudestisyntymisessä voidaan erottaa seitsemän eri astetta. Näitä asteita kuvaa luomiskertomus Genesiksen ensim­mäisessä ja toisessa luvussa (1 Moos. 1 ja 2). Luomiskertomus ei ole kuvaus aineelli­sen maailman synnystä, niin kuin monet luulevat, vaan se spirituaalisen merkityksensä mukaan selostaa sitä, kuinka Jumala uudestisynnyttää ihmisen. Ensim­mäisen Mooseksen Kirjan 1. luku selostaa spirituaali­sen ihmisen synnyn. Toinen luku jakeeseen 18 asti selostaa coelestiaalisen ihmisen synnyn. Nykyihmisistä vain harvat saavuttavat toista astetta korkeampia uudestisyntymisen asteita, vaikka se olisi täysin mahdollista. Vuoden 1757 jälkeen ‑ tuona vuonna taivaan ja helvetin tasapaino palautettiin henkimaail­massa ‑ on kaikilla planeettamme ihmisillä ollut mahdollisuus kiusausten avulla saavuttaa seitsemäs­kin aste. Tosin harvat ovat uskal­taneet käyttää tätä mahdollisuutta hyväkseen. Uudesti­syn­tymisen korkeampia asteita hankittaessa ihminen joutuu tilan­teisiin, joista selviytyminen edellyttää poikkeuksellis­ta roh­keutta. Nämä uudestisyntymisen seitsemän eri astetta on selostettu Swedenborgin Arcana Coe­lestia ‑teoksen nume­roissa 1‑130.

 

          Sisäisen ihmisen täytyy syntyä uudestaan ensin, ja vasta sen jälkeen ulkoisen ihmisen tämän sisäisen ihmisen avulla. Sisäinen ihminen on sitä, mitä ihmi­nen todella on. Ulkoinen ihminen voi muiden ihmis­ten seurassa näytellä mitä tahansa. Nykyajan ihmiset tuomitsevat toisiaan pelkän ulkoisen ih­misen perus­teella. Todellinen tuomio henkisessä maailmassa tapahtuu kuitenkin sisäisen ihmisen perusteella. Tästä seuraa se näennäinen paradoksi, että monet lainkuuliaiset ja ulko­naisesti hurskaat ihmiset joutuvat helvettiin, mutta monet vähemmän hurskaiksi arvioi­dut pääsevät taivaaseen. Sweden­borg oli yllättynyt tavatessaan helveteissä monia sellaisia ihmisiä, joiden maallinen vaellus oli ollut täysin nuhteetonta.

 

          Kun sisäinen ihminen on uudestisyntynyt, syntyy tais­telu sisäisen ja ulkoisen ihmisen välillä, ja se kumpi voittaa, se hallitsee. Pahoilla ihmisillä hallit­see ulkoinen, hyvillä sisäinen. Tätä taistelua nimite­tään kiusaukseksi eli koettelemukseksi. Kiusausten mekanismia ei nykyisin tunneta, vaikka sen tuntemi­nen on avain koko uudestisyntymisprosessin tuntemi­seen. Spirituaalisia ja coelestiaalisia kiusauksia on vain niillä, jotka ovat perehtyneet Swedenborgin teologisiin teoksiin ja pyr­kivät elämään Taivaallisen Opin mukaisesti. Muiden us­kon­to­kuntien jäseniä ei voi saattaa varsinaisiin kiusauksiin, sillä heillä ei ole aseita taistelussa pahoja henkiä vastaan. Kirjalli­suudesta löytyy vain harvoja kiusauksen kuvauksia. Esimerkkeinä August Strindbergin teos ”Inferno” sekä Dos­tojevskin kertomus ”Naurettavan ihmisen uni”. Strindberg joutui itse kiusauksiin vasta sen jälkeen, kun hän oli alkanut harrastaa Swedenborgin teosten lukemista.

          Lisään tähän luettelon niistä Arcana Coelestian koh­dista, joista saa tarkempaa valaistusta regeneraa­tiosta. Nume­rot viittaavat siis Arcana Coelestiaan.

 

1. Mitä regeneraatio on, ja mikä sen aiheuttaa?

 

Miksi nykyisin regeneraatiosta ei tiedetä juuri mitään? Syyt, 3761, 4136, 5398. Ihminen syntyy kaikenlaatuisiin pahuuksiin ja on itsessään (proprium) pelkkää pahuutta, 210, 215, 731, 874‑876, 987, 1047, 2307, 2308, 3518, 3701, 3761, 8480, 8549, 8550, 8552, 10283, 10284, 10286, 10731. Ihminen on perin­nölliseen (haeriditarium) luonteeseensa nähden pahem­pi kuin petoeläimet, 637, 3175. Siksi ihminen itses­tään tuntee mieltymystä helvettiin, 694, 8480. Eli ellei ihmistä johdettaisi pois hänen itseydestään (proprium), ei hän pelastuisi, 10731.

          Ihmisen luonnollinen elämä pyrkii vastustamaan hänen henkistä elämäänsä, 3913, 3928. Se hyvä, minkä ihminen tekee itsestään, ei ole todellista hyvää, vaan se on tehty itseä ja maailmaa varten, 8480. Ihmisen itsekäs itseys (proprium) on poistetta­va, jotta Herra ja taivas voisivat olla läsnä, 1023, 1044. Uudestisyntyneellä itsekäs itseys todellakin on pois­tunut, 9334‑9336, 9452, 9454, 9938. Siksi ihminen täytyy luoda uudestaan eli uudestisynnyttää, 8549, 9450, 9938. Sa­nas­sa ihmisen luominen tarkoit­taa juuri ihmisen uudesti­synnyttämistä, 16, 88, 10634.

 

          Regeneraation kautta ihminen yhdistyy Herraan, 2004, 9338. Ihminen ei tule taivaaseen ennen kuin hän on sellaisessa tilassa, että Herra johtaa häntä hyvyyden kautta eli ennen kuin hän on uudestisynty­nyt, 8516, 8539, 8722, 9139, 9832, 10367.

Uudestisyntymättömällä ulkoinen hallitsee sisäistä, 3167, 8743. Näin ihmisen elämä on väärässä järjestyk­sessä syntymästä saakka, ja voidakseen pelastua se täytyy kääntää järjestykseen, 6507, 8552, 8553, 9258. Regeneraation tarkoitus on, että sisäi­nen eli spirituaalinen ihminen hallitsisi ulkoista eli luon­nollista ihmistä, 911, 913. Näin tapahtuu, kun ihmi­nen on uudesti­syntynyt, 5128, 5651, 8743. Sillä uudes­tisyntyneellä eivät itserakkaus ja maailmanrakkaus enää hallitse, 8856, 8857. Tästä johtuen on selvää, että ellei ihminen synny uudestaan, hän ei pelastu eli pääse taivaaseen, 5280, 8548, 8772, 10156. Rege­neraatiossa ihmisen kehitys täydellistyy ikuisesti, 6648, 9334, 10048. Uudestisyntyneen ja uudestisynty­mättömän eri­laisuus, 977, 986, 10156.

 

2. Kuka voi uudestisyntyä?

 

Ihminen ei voi uudestisyntyä ennen kuin hänellä on tietoja uskon totuuksista ja rakkauden hyvyyksis­tä, 677, 679, 711, 8635, 8638‑8640, 10729. Ne, jotka ovat ainoastaan totuuksissa mutta eivät hyvyyksissä, eivät voi uudestisyntyä, 6567, 8725. Sellaista, jossa ei ole lähimmäisenrakkautta, ei voi uudesti­synnyttää, 989. Ne, joilla on omatunto, voivat uudestisyntyä, 2689, 5470. Jokainen voi uudestisyntyä sen mukaan, kuinka paljon hänellä on kykyä vastaanottaa hyvyyksiä ja totuuksia Herralta, 2967, 2975. Kuka muu voi uudestisyntyä, ja kuka ei voi uudestisyntyä, 2689. Ne, jotka viettävät uskon ja lähim­mäisenrakkauden elämää, mutta eivät uudestisynny tässä maa­ilmassa, voidaan uudestisynnyttää henkisessä maailmassa, 989, 2490.

 

3. Vain Herra itse voi uudestisynnyttää ihmisen

 

Herra itse uudestisynnyttää ihmisen, eikä sitä voi tehdä kukaan toinen ihminen eikä edes enkelit­kään, 10067. Ihmisen rege­neraatio on kuva Herran kirkastamisesta: samoin kuin Herra teki Ihmisyytensä Jumalalliseksi, samoin Hän uudesti­syn­nyttää ihmisen, 3043, 3138, 3212, 3296, 3490, 4402, 5688, 10057, 10076. Herra haluaa uudestisynnyttää koko ihmisen, ei ainoastaan osaa hänestä, 6138.

 

4. Vielä muutamia huomioita regeneraatiosta

 

Ihminen uudestisyntyy uskon totuuksien ja niiden mukaisen elämän avulla. Tätä tarkoittavat Herran sanat: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan” (Joh. 3: 5). Vesi tar­koittaa uskon totuuksia ja henki elämistä uskon totuuksien mukaisesti, 10240. Uskon totuuksien avulla tapahtuu spirituaalinen puhdistuminen, 2799, 5954, 7044, 7918, 9088, 10229, 10237. Kun ihminen uudesti­syntyy, totuudet liittyvät hyvyyksiin eli siis tulevat käytännön elämän asioiksi, 880, 2189, 2574, 2697. Uudestisyntyvällä on kaksi tilaa: ensimmäisessä tilas­sa totuus johtaa häntä hyvyyteen, toisessa tilassa hän toimii hyvyydessä ja näkee hyvyydestä käsin totuuden, 7992, 7993, 8505, 8506, 8510, 8512, 8516, 8643, 8648, 8658, 8685, 8690, 8701, 8772, 9227, 9230, 9274, 9509, 10048, 10057, 10058, 10076. Ihmi­sen laatu siinä tilassa, kun totuus on tärkeämpi kuin hyvyys, 3610. Tästä näemme, että kun ihminen on uudestisyntymisen alussa, hän katsoo totuudesta hyvyyteen, mutta kun hän on uudestisyntynyt, hän katsoo hyvyydestä totuuteen, 6247. Tapahtuu siis eräänlainen kääntyminen, 6507.

 

          On huomattava, että kun ihminen on uudestisynty­misen alussa, totuus on ensimmäisellä sijalla vain näennäisesti. Uudes­tisyntyneellä hyvyys on ensimmäi­sellä sijalla ja totuus toisella, 3324, 3325, 3330, 3336, 3494, 3539, 3548, 3556, 3563, 3570, 3576, 3603, 3701, 4243, 4245, 4247, 4337, 4925, 4926, 4928, 4930, 4977, 5351, 6256, 6269, 6273, 8516,10110. Hyvyys on siis uudestisyntymisen alku ja loppu, 9337. Rak­kauden hyvyys on todellisuudessa kirkon esikoinen, ja uskon totuus vain näennäisesti, 3325, 3494, 4925, 4926, 4928, 4930, 8042, 8080. Tämän vuoksi Herraa kutsutaan esikoiseksi, sillä Hänestä lähtevät rakkauden hyvyys, lähimmäisenrakkaus ja usko, 3325.

          Ihminen ei saa palata toisesta tilasta (siis hyvyy­den ti­las­ta) ensimmäiseen (jossa totuus näennäisesti hallitsee). Syyt, 2454, 3650‑3651, 5895, 5897, 7857, 7923, 8505, 8506, 8510, 8512, 8516, 9274, 10184. Tätä tarkoittavat Herran seuraavat sanat: ”Ja joka on pellolla, älköön palatko takaisin noutamaan vaip­paansa” (Matt. 24: 18).

          Kuinka ihmisen regeneraatioprosessi tapahtuu, 1555, 2343, 2490, 2657, 2979, 3057, 3286, 3310, 3316, 3332, 3470, 3701, 4353, 5122, 5126,5270, 5280, 5342, 6717, 8772, 8773, 9043, 9103, 10021, 10057, 10367. Uudestisyntymisen salai­suu­det eivät saavu ihmisen tietoon tai havaintoon, 3179, 9336. Tätä tarkoittavat Herran seuraavat sanat: ”Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt” (Joh: 3: 8). Uudestisyntymisen salaisuudet ovat lukematto­mat, sillä uudestisyntyminen kestää koko ihmisen maallisen ja taivaallisen elämän ajan, 2679, 3179, 3584, 3665, 3690, 3701, 4377, 4551, 4552, 5122, 5126, 5398, 5912, 6751, 9103, 9258,9296, 9297, 9334.

 

          Spirituaalisen ihmisen uudestisyntymisprosessi, 2675, 2678, 2679, 2682. Coelestiaalisen ihmisen uudestisyntymis­prosessi eroaa spirituaalisen ihmisen prosessista, 5113, 10124. Coelestiaalinen ihminen uudestisyntyy myös tahtonsa osalta, mutta spirituaali­nen ihminen vain ymmärryksensä osalta. Herra luo spirituaaliselle ihmiselle uuden tahdon hänen älylli­seen puoleensa.

          Herra johtaa uudestisyntyvää aluksi kuin lasta, sen jäl­keen kuin nuorta ja lopuksi kuin aikuista, 3665, 3690, 4377­4379, 6751. Uudestisyntyvä johdate­taan vähitellen ulkoisen viattomuuden tilasta sisäisen viattomuuden tilaan, 9334, 9335, 10021, 10210. Uudes­tisyntymistä voi verrata sikiön kehitty­miseen kohdus­sa, 3570, 4931, 9258. Siksi Sanassa syntyminen ja synnyttäminen kuvaavat regeneraatiota; 613, 1145, 1255, 2020, 2584, 3860, 3868, 4070, 4668, 6239, 10204. Uu­des­ti­syntyvä käy monien eri tilojen läpi, ja hänet joh­datetaan vähitellen yhä syvemmälle taivaaseen eli siis lähem­mäksi Herraa, 6645.

 

KIUSAUKSET JA FERMENTAATIO

 

On olemassa kolmenlaisia kiusauksia. Coelestiaali­sia kiu­sauksia on vain niillä, jotka rakastavat Herraa eli haluavat elää Herran käskyjen mukaisesti. Spiritu­aalisia kiusauksia on niillä, jotka elävät lähimmäisen­rakkaudessa eli jotka toimivat kai­kessa rehellisesti ja oikeudenmukaisesti toisia ihmisiä kohtaan. On myös luonnollisia kiusauksia, mutta ne eivät ole varsinaisia kiusauksia, vaan aiheutuvat onnettomuuk­sista, sairauksista ja muista maallisista vastoinkäymi­sistä. Luonnollisia kiusauksia esiintyy yleensä samanai­kaisesti spirituaalisten ja coe­les­tiaalisten kiusausten kanssa. Luonnollisesta vastoin­käy­misestä tulee kiusaus silloin, kun siihen liittyy henkistä koettelemusta. Spirituaalisissa kiusauksissa on kyse totuuden ja vääryyden välisestä taistelusta; coelestiaalisissa kiusauksissa taistelevat hyvyys ja pahuus vastakkain. Käsittelen seu­raa­vassa lähinnä spirituaalisia kiusauk­sia.

          Sana kiusaus on tässä yhteydessä hieman harhaan­johtava, sillä nykysuomessa se tarkoittaa lähinnä houkutusta pahaan, vaikka sen todellinen merkitys tulisi olla ”koe­t­telemus”, sillä kiusaukseen liittyy aina epätoivon asteelle menevää kärsimystä. Monissa muissakin kielissä ‑ esim. englannissa ‑ vastaava sana on alkanut merkitä juuri hou­kutusta pahaan. Kreikankielisestä sanasta voi kuitenkin pää­tellä, että kiusaus tarkoittaa kärsimystä, jossa ihmistä koe­tellaan, jotta hänen ominaislaatunsa tulisi esille. Itse kiu­saus‑sanan merkityksen muuttuminen jo todis­taa, ettei ilmiöstä tiedetä juuri mitään. Ilman kiu­sauksia ei kukaan voi uudes­tisyntyä ja saada valais­tusta Jumalalta, ja tästä syystä nykyisin on niin vähän valaistuneita.

          Henkiseen kiusaukseen ei voi joutua kukaan muu kuin sellainen ihminen, jolla on sisäistettyjä hyvyyk­siä ja totuuksia. Tämä tarkoittaa käytännössä sellais­ta ihmistä, joka on pereh­tynyt Uuden Kirkon oppiin ja soveltaa tätä oppia omaan elä­määnsä. Vain hyvyy­dessä ja totuudessa eläviä ihmisiä voidaan kiusata. Kiusausten tarkoitus on tämä:

 

Uudestisyntyvän tulee havaita, että hänen entinen mi­nuutensa, joka koostuu peritystä sekä hänen itsen­sä tekemästä pa­huudesta, on pelkkää likaa ja saas­taa, ja että kaikki totuus ja hyvyys tulevat yksin Herralta eli hänen uusi minuutensa on yksin Herran luomus.

 

Pahoja ihmisiä ei voi kiusata, sillä heidän pahuu­tensa tulisi tällöin vain entistä suuremmaksi. Pahoja ihmisiä vieroitetaan itserakkaudesta ja maailmanrak­kaudesta joskus onnet­to­muuk­sien, sairauksien ja epäonnistumisien avulla, ja tällaiset ovat luonnollisia kiusauksia. Jos uudestisyntyvä ei joutuisi kiu­saukseen, ei hän koskaan saisi tietää todellista pahuuttaan, sillä hänen ollessaan normaalitilassa hänen pahuutensa ei tule selvästi esille. Kiusaus ikään kuin avaa haavat, jolloin jo teh­dyt synnit ja aikomukset tehdä syntiä paljastuvat. Vasta kiusaukset paljastavat ihmi­selle, että hän on sisimmältään täy­sin paha. Luonnol­linen ihminen ei tiedä olevansa paha. Kiu­sauksissa ihminen myös selvästi havaitsee, että on olemassa henkimaailma ja pahoja henkiä. Kiusausten ulkopuo­lella ih­minen ei useinkaan tiedosta henkisen maail­man olemassa­oloa.

 

          Kaikki kiusaukset ovat peräisin uudestisyntyvään liit­tyneistä pahoista hengistä. Pahat ja hyvät henget taistelevat siitä, kumpi saa voiton ihmisestä. Pahat henget liittyvät ih­misen ulkoiseen ihmiseen, hyvät henget hänen sisäiseen ihmiseensä. Jos pahat henget voittavat, luonnollinen ihminen hallitsee henkistä ihmistä, eikä ihminen voi tällöin uudes­tisyntyä. Kun hyvät henget voittavat, spirituaalinen ihminen hallit­see luonnollista ja ihmisen uudestisyntymisproses­si edis­tyy. Jumalan Sanassa maa tarkoittaa luonnollis­ta ihmistä. Spirituaaliset kiusaukset voittanutta kutsutaan siksi maan kuninkaaksi (Ilm. 21: 24), sillä hän hallitsee luonnollista ihmistään.

 

          Kiusausten merkitys on siinä, että niiden avulla hyvä pääsee hallitsemaan pahaa ja totuus väärää. Tällöin totuudet liittyvät hyvyyksiin ja vääryydet ja pahuudet kaikkoavat. Voitetut kiusaukset avaavat sisäisen ihmisen ja murtavat itserakkauden ja maail­manrakkauden himot. Tämän jälkeen ihminen saavut­taa valaistuksen ja pystyy havaitsemaan, mitä totuus ja vääryys sekä hyvyys ja pahuus ovat. Tämän valais­tuksen jälkeen ihmisen älykkyys lisääntyy päivä päivältä yhä enemmän. Kiu­sausten jälkeinen valaistu­minen on korkein mahdollinen va­laistuminen, sillä silloin ihminen kykenee näkemään asiat Herrasta käsin. Tähän verrattuna esim. ”zen‑valaistuminen” on vain alkeellista kaikkiyhteyden tunnetta. Herra yksin taistelee kiusauksissa ihmisen puolesta hyvien henkien avulla; ellei ihminen ymmärrä, että hän ei voi omasta voimastaan voittaa kiusausta, on kiu­saus hänelle vain ulkoinen ja hyödytön. Lie­vistä kiusauksista käytetään nimitystä fermentaatio. Myös fermentaatiossa on kysymys totuuden ja vääryyden sekä hy­vyyden ja pahuuden välisestä taistelusta. Vääryydet pyrkivät nimittäin liittymään totuuksiin, mutta totuudet hylkäävät ne, ja vääryydet erottuvat totuuksista aivan kuten viinin käymisessä sakka painuu astian pohjalle. Fermentaatio tarkoittaa juuri tällaista uudestisyntyvässä tapahtuvaa käymisti­laa, missä to­tuudet ja vääryydet sekä hyvyydet ja pahuudet erottuvat. Sanassa fermentaatiota kuva­taan sanoilla hapatus ja happa­neminen (esim. Matt. 13: 33).

 

          Samoin kuin varsinaiset kiusaukset fermentaatio­kin on huonosti tunnettu ilmiö nykyaikana. Varsin monet ihmiset sekoittavat totuuksia ja vääryyksiä mielessään, eivätkä he sen jälkeen kykene erotta­maan niitä toisistaan, sillä tähän erotta­miseen tarvi­taan joko fermentaatiota tai kiusauksia. Fermen­taa­­tiossa ihminen joutuu käymistilaan, jossa hänelle paljastuu tiettyjen asioiden luonne hyvyyden ja totuu­den suhteen. Fer­mentaatiotilat liittyvät usein maalli­siin vaikeuksiin, kuten avioeroihin, vaikeuksiin työssä ja ihmissuhdeongelmiin.

          Seurasin monta vuotta eräiden teosofiaa ja antro­posofiaa harrastavien henkistä kehitystä, ja havaitsin, ettei heistä ku­kaan edistynyt uudestisyntymisen toista astetta korkeam­malle. Toisessa asteessa ihmi­nen ainoastaan tiedostaa henkisen maa­ilman olemassa­olon, mutta ei vielä tunne oman henkensä laa­tua eikä perittyä pahuuttaan. Sanassa tätä astetta kuvaa­vat seuraavat sanat: ”Ja Jumala teki taivaanvahvuu­den ja erotti vedet, jotka olivat taivaanvahvuuden alla, vesistä, jotka olivat taivaanvahvuuden päällä” (1 Moos. 1: 7). Nämä teosofian harrastajat lukivat Blavatskya, Steineria jne. ja samanaikaisesti Sweden­borgin teoksia. Mutta kun he eivät olleet alistu­neet kiusauksiin tai fermentaatioon ja eivät siten olleet saaneet valaistusta Herralta, niin eivät he kyenneet tekemään eroa Swedenborgin ja teosofien välillä. Vaikka teosofiassa ja antroposofiassa on näennäisesti samankaltaisuuksia Sweden­borgin teok­sien kanssa, ei niissä kuitenkaan ole edes yhtä aino­aa aitoa totuutta. Erilaisten teosofisten ja antroposo­fisten oppien suosio johtuu siitä, etteivät ihmiset etsi Jumalaa, vaan tahtovat omalla ymmärryksellään saada selville henkisiä la­keja.

 

UUDESTISYNTYMISPROSESSIN ETENEMINEN

 

Uudestisyntyminen alkaa aina Jumalan etsimisellä. ”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille anne­taan” (Matt. 6: 33). Sen jälkeen se etenee parannuk­sen eri vaiheiden kautta. Puhu­kaamme nyt hieman tämän prosessin käytännöllisestä puolesta eli uudesti­syntyvän elämäntavoista.

          Uudestisyntyvän ei tarvitse muuttaa radikaalisti elämän­tapojaan uudestisyntymisen alkuvaiheissa, mutta syntiä hän tietenkään ei saa tehdä. Hän voi edelleen seurustella toisten ihmisten kanssa ja harras­taa lähes kaikkea mitä on harrastanut aiemmin. Vähitellen hänessä kuitenkin alkaa tapahtua muutok­sia, jolloin hän ehkä luopuu joistakin asioista sekä katkaisee hai­tallisia ihmissuhteita, mutta tämän hän tekee uuden ym­märryksensä johdattamana. Hä­nen ei tarvitse ryhtyä kas­vis­syöjäksi, eikä hänen tarvitse lopettaa tupakanpolttoa tai al­koholin käyttä­mistä. Alkoholi on usein edullista uudes­ti­syntymiselle, sillä se tuo esille sisäisen mielen pahuuksia, joiden tunteminen on tärkeää uudestisyntymisessä. Myös pe­rityn pahuuden mieltymykset paljastuvat alkoholin vaiku­tuksesta. Tietenkin uudestisyntyvän on muistetta­va alkoholin riskitekijät.

 

          Uudestisyntymisprosessin edistyessä uudestisyntyvä jou­­­­­­tuu arvioimaan uudestaan monia ihmissuhteitaan, ja hän joutuu usein myös kiusauksiin sukulaistensa tai tuttaviensa taholta. Tällöin häneltä vaaditaan rohkeutta katkaista hel­vetilliset ihmissuhteet, ja hän kyllä löytää itselleen uusia ystäviä ja henkisiä sukulaisia. Puhtaus sukupuolielämässä ja avioliitossa on erittäin tärkeää, ja korkeammat uudesti­syn­tymisen asteet voidaan saavuttaa vain taivaallisessa avioliitos­sa.

          Uudestisyntyvä voi mainiosti seurustella myös sisäisesti pahojen kanssa, mutta hänen tulee tarkasti varoa ystävys­tymästä sisäisellä kiintymyksellä muihin kuin uudesti­syn­tyneisiin. Jos uudestisyntyvä ystävys­tyy sisäisellä kiinty­myksellä voimakkaasti johonkin sukulaiseensa tai tuttavaansa, joka ei ole uudestisyn­tynyt, vetää tämä ystävyyssuhde häntä alaspäin uudestisyntymisprosessissa. Tämä johtuu uudesti­synty­mättömään liittyvistä pahoista hengistä. Uudestisynty­vä ei myöskään saa sisäisesti kiintyä kehenkään ihmiseen kokonaisuudessaan, vaan ainoastaan siihen, mikä tässä ihmi­sessä on hyvää ja totta. Vähitellen hän oppii Herran avulla näkemään kaikista asioista olennaiset puolet eli mikä niissä on hyvää tai pahaa. Tällöin myös pahat asiat edistävät hänen uudestisyn­tymistään joko kiusausten muodossa tai siten että paha selventää hyvän olemusta.

 

          On kuitenkin asioita, joita uudestisyntyvän on tehtävä joka päivä. Hänen tulee harjoittaa parannus­ta edellä esitetyllä ta­valla: hänen tulee tutkia teko­jaan ja aikomuksiaan Kym­menen Käskyn näkökulmas­ta, tunnustaa syntinsä Jumalan edessä ja pyytää Häneltä apua rukoilemalla. Paras tapa rukoil­la on lukea hiljaa mielessään Isä meidän ‑rukous, joka on täydellisin kaikista rukouksista. Näin hänen on tehtävä joka päivä. Sen jälkeen hänen tulee tar­kasti välttää syntiä, ja jos hän sattuu kuitenkin lan­keamaan syntiin, hänen tulee alkaa pa­rannuksen teko yhä voimakkaammin. Lisäksi hänen tulee lukea päivittäin kappale Jumalan Sanaa ja mietiskellä Sanan totuuksia. Tässä kirjassa esitetty Sisäinen Jumalanpalvelus luvussa ”Raamatun salainen merkitys” on tehokkain mahdol­linen menetelmä uudestisyntymisessä ja henkisessä kehi­tyk­sessä.

          Uudestisyntyvän tulee pyrkiä tarkastelemaan kaikkia asioi­ta totuuden ja hyvyyden suhteen. Noudat­taakseen lähim­mäi­senrakkautta hänen tulee tehdä kaikki ammattinsa ja toi­mensa tehtävät hyvin sekä noudattaa rehellisyyttä ja oi­keudenmukaisuutta kaikis­sa toimissaan. Hän ei saa koskaan asettaa henkilökohtaisia aineellisia etujaan rehellisyyden ja oikeuden­mukaisuuden edelle, vaan hänen on mieluummin kärsittävä aineellinen tappio kuin henkinen tappio.

 

          Uudestisyntyvän ei tarvitse käydä kirkossa tai harjoittaa muuta julkista Jumalanpalvelusta, sillä parannuksen teko päi­vit­täin on hänen Jumalanpalve­luksensa. Tätä tarkoittaa Sanas­sa jokapäiväinen uhri (Dan. 12:11). Hänen ei myöskään tarvitse näyttää vaka­valta tai hurskaalta, vaan hän saa olla iloinen ja leikkiä laskeva. Uudestisyntyvä pitää myös hyvästä huumorista, sillä huumorin alkuperä on juuri toden ja väärän sekä hyvän ja pahan samanaikaisessa oival­tamisessa. Kor­kealle kehittynyt huumorintaju on yksi uudestisyntyneen tun­nus­merkeistä. Pahatkin nauttivat tosin huumorista, mutta sisäi­sesti aivan eri tavalla.

          Ihmisen uudestisyntymisen asteen arviointi on uudesti­syntymättömälle mahdotonta ja uudestisynty­neillekin vaikeaa. Sitä paitsi ei ole hyväksi kenelle­kään yrittää arvioida toisten henkistä kehitystä: ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi” (Matt. 7: 1). Jumala yksin tuntee uudestisyntyvän sielun tilan pienimmätkin yksityiskohdat. Joitakin yleisiä kehitystason tun­­nusmerkkejä on kuitenkin lupa esittää.

 

          Aistilliset ihmiset käsittävät ihmisen kehityksen suora­viivaisesti: he pitävät ihanteenaan menestyksel­listä elämää maan päällä. Spirituaalinen ja etenkin coelestiaalinen ihminen arvostavat enemmän elämää ruumiin kuoleman jälkeen. Uu­destisyntyvä kohtaa usein kriisivaiheita, joissa hänen maal­linen menestyk­sensä kärsii. Nämä kriisivaiheet ovat kuitenkin kiu­sauksia ja fermentaatioita, joista on suurta hyötyä uudesti­syntymisprosessissa. Niiden avulla murretaan nimittäin uu­destisyntyvän itserakkautta ja maailman­rakkautta. Tällaisia kriisejä ovat esim. epäonnistumi­set ja vaikeudet työssä, opis­kelussa, avioliitossa ja ihmissuhteissa. Myös akuutit mielen­järkkymiset, fyysiset sairaudet, onnettomuudet ja vaikkapa van­keusrangaistuskin voivat olla tällaisia hyödyllisiä kriisejä ‑ fermentaatioita. Esim. kirjailija Feodor Dostojevskin kehityk­seen kristityksi vaikutti erittäin myönteisesti hänen saamansa pakkotyötuomio. Samat asiat, jotka uudestisyntymättömälle ovat vain kärsi­myksiä, voivat olla uudestisyntyvälle siu­nauk­sia. Jumalallinen Kaitselmus ohjaa jokaisen ihmisen elä­män pienintäkin yksityiskohtaa.

 

          Ihmisen henkisen kehitystason määrää hänen sisäis­tettyjen totuuksiensa määrä, laatu ja järjestys. Pitkälle uudesti­syntyneen mieli on kuin aurinkokunta, jossa kaiken keskellä ovat totuudet Jumalasta, näi­den ympärillä coelestiaaliset ja spirituaaliset totuu­det sekä näiden ulkopuolella ikäänkuin planeet­toina luonnolliset ja materiaaliset totuudet. Uudesti­synty­mättömällä totuuksien järjestys on päinvastainen. Nämä totuudet eivät kuitenkaan ole sisäistettyjä ennen kuin niihin liittyy vastaavaa hyvyyttä.

          Enkelit kykenevät arvioimaan ihmisen uudestisyn­ty­misen asteen hänen lausumastaan parista sanasta. Samoin coe­lestiaalinen ihminen vaistoaa toisen ihmi­sen henkisen laadun hänen äänensävystään. Sen sijaan ihmisen ulkoisesta käyt­täytymisestä ei voi päätellä hänen henkistä kehitystasoaan. Olen seurannut monia parapsykologian, teosofian, spiritismin ja antroposo­fian harrastajia ja havainnut, että useimmat heistä mittaavat ihmisiä yksinomaan ulkoisilla keinoilla. Samoin tekevät monet muut uskovaiset. Tällaiset ihmiset luulevat, että lihansyönti, tupakanpoltto, alkoholin käyttö ja muut sen kal­taiset tavat osoitta­vat alhaista kehitystasoa. Kuitenkaan täl­laisilla seikoilla ei ole juuri mitään merkitystä, ellei ihminen arvosta niitä yli kaiken. Terveet elämäntavat eivät tietenkään ole kenellekään pahasta, mutta niillä ei ole paljoakaan teke­mistä mielen sisäisten asteiden kanssa, jotka avautuvat vain, kun ihminen elää Juma­lallisia lakeja noudattaen. Toisaalta myös epäterveelli­set elämäntavat voivat olla kiusauksia, jotka uudesti­syntyvän tulee voittaa.

 

          Monet aistilliset ihmiset ovat innokkaita terveysin­toi­lijoita. Terveysintoilu osoittaa usein materian arvostamista henkeä enemmän. Tästä syystä Jeesus Kristus ‑ elävän Jumalan inkarnaatio ‑ ei opettanut syömään kasviksia tai juo­maan terveysteetä, eikä ottanut muodokseen ulkonaista loistoa, vaan yksinker­taisen ihmisen muodon. Tämä tapahtui juuri sen tähden, että ihmiset eivät olisi kiintyneet ulkoisiin vaan sisäi­siin asioihin, joita Hän opetti. Juutalaiset eivät sietäneet Jee­susta juuri sisäisten opetusten vuoksi; juutalaiset olisivat halunneet itselleen kunin­kaan, joka olisi tehnyt heistä maailman valtiaita. Monet itämaisista ”guruista”, joita länsi­maissa arvos­tetaan suurina henkisinä opettajina, ovat itse asiassa aistillisia ihmisiä, joilla ei ole lainkaan Jumalan tun­temusta.

          Ne ihmiset, jotka Herra kiusausten avulla uudesti­synnyttää,. kuuluvat Hänen Uuteen Kirkkoonsa. Olen­naista Uuden Kirkon jäsenille on se, että he tulevat muita älyk­käämmiksi. Heidän älykkyytensä ei kuiten­kaan ole lähtöisin itsekkäästä oveluudesta ‑ jota monet aistilliset ihmiset pitävät ainoana älykkyyden muotona ‑ vaan Herra itse valaisee heidän ymmärryk­sensä erottamaan hyvän ja pahan sekä toden ja väärän. Korkean uudestisyntymisen asteen saavutta­nut ihmi­nen voi vaikuttaa aistillisesta ihmisestä fanaatikolta tai jopa mielenvikaiselta, mutta tämä johtuu vain aistillisen ihmisen omasta nurinkurisuudes­ta: helvetistä käsin taivaallinen ihmi­nen on mielenvi­kainen. Taivaasta katsottuna aistillinen ih­minen itse on mielenvikainen, ja taivaasta nähtynä asiat ovat sellaisia kuin ne todella ovat.

 

          Uudessa Kirkossa avioliitolla on keskeinen rooli, sillä se itse on Herran ja kirkon avioliitto (Ilm. 21: 9). Nykyiset sweden­borgilaiset seurakunnat eivät vielä kuitenkaan elä tässä avioliitossa, sillä heitä ei ole saatettu aviorakkautta koskeviin kiusauksiin. Varsinainen Uusi Kirkko on kuitenkin jo syntynyt maan päälle. Se on alkanut yhdestä avioparista kuten aiem­matkin aidot kirkot (The Word of the Old Testament Explain­ed, n. 3239). Uusi Jumalallinen Ilmoitus ei vielä ole var­sinaisen Uuden Kirkon alku, vaan vasta tähän Ilmoitukseen liittynyt hyvyys muo­dostaa Kirkon. Aviopari symbolisoi tätä hyvyyden ja totuuden liittoa, ja siksi Uusi Kirkko alkaa siitä avioparista, jossa ensimmäisenä tällainen liitto on toteutunut. Tämä ensimmäinen aviopari avaa virtauk­sen sisimmästä tai­vaasta, mikä taivas on juuri avio­rakkauden taivas.

 

          Swedenborgin kynän kautta tulleelle Ilmoitukselle perus­tettu Uusi Kirkko poikkeaa aiemmista aidoista kirkoista monissa suhteissa. Se on planeettamme viimeinen ja ikuisesti kestävä Kirkko (Dan. 2: 44). Sille on paljastettu kaikki henkisen maailman salaisuu­det (Ilm. 19: 11). Sen jäsenet puhdistuvat kiusausten avulla ja tulevat älykkäiksi (Dan. 12: 4). Itse asiassa tämä kirja on Uuden Kirkon alku, sillä tässä kirjassa on monia asioita valaistu sisimmän taivaan virtauk­sen vaikutuksesta. Tässä kirjassa on esitetty tietoja kiusauksista ja uudestisyntymisprosessista, mitkä tiedot ovat välttä­mättömiä uudestisyntyvälle. Tästä kirjasta tulee ilmestymään vielä mon­ta uutta painosta, joissa ilmiöitä tarkas­tellaan sisäisimmän taivaan valossa. Tämä Uuden Kirkon papiston luoma kirjasarja soveltaa Uuden Kirkon teologiaa käytäntöön. Se ei siis ole Uuden Ilmoituksen jatkoa, vaan soveltamista. Kuitenkin ilman tätä soveltamista Uusi Kirkko ei olisi Uusi Kirkko, sillä vasta tällainen soveltaminen on hyvyyt­tä, joka liittyy Uuteen Ilmoi­tukseen.

 

          Uusi Kirkko on ikuinen kirkko juuri siksi, että sillä on hallussaan tieto henkisen maailman laeista. Uuden Kirkon so­vel­lettu teologia paljastaa helvetin hyökkäykset, jotka uh­kaavat jokaista uudestisyntyvää. Uuden Kirkon teologia pal­jastaa pahan sen kaikissa muodoissaan, eikä mikään paha voi Uutta Kirkkoa pettää. Uusi Kirkko tulee alussa vihatuksi ja vaino­tuksi, sillä se paljastaa maailman pahuuden. Uusi Kirkko paljastaa aikamme uskontojen vääryydet, juutalaisten ja va­paamuurarien salaiset pyrkimykset, tieteiden ja taiteiden mädännäisyydet jne. Pahan ja väärän paljastaminen on Her­ran tuleminen, sillä ilman pahan ja väärän tuntemista ei kukaan voi uudestisyntyä. Erikoisesti Uuden Kirkon tehtävä on juutalaisten eli kasaarien juonien paljastaminen, sillä ne uhkaavat koko ihmiskunnan olemassaoloa. Kasaarien paljas­taminen on korkeanasteista lähimmäisenrakkautta eli rakkautta koko ihmiskuntaa kohtaan. Se seikka, että varsinainen Uusi Kirkko on alka­nut juuri Suomessa, perustuu suomalaisten poikkea­vaan luonteeseen muihin kansoihin verrattuna: suoma­laiset ovat kehittyneet kansana muita kansoja pidem­mälle individualismissa. Tämän tähden suomalainen kykenee kes­tämään ankarampia kiusauksia kuin esim. ruotsalainen. Tosin suomalaisetkin ovat alkaneet toisen maailmansodan jälkeen taantua ulkomaisen roskakulttuurin vaikutuksesta.

                      Individualismiakin on kahta laatua: uudestisynty­mättö­millä se ilmenee riippumattomuutena ja itsek­käänä häikäi­lemättömyytenä; uudestisyntyneillä indivi­dualismi ilmenee roh­keutena alistua Jumalan tahdon noudattamiseen maallisista vaikeuksista välittämättä.