New Jerusalem
Risti on vanhan kristillisen kirkon symboli, joka kuvaa kiusauksia
 ja kärsimystä, mutta Uuden Jerusalemin symboli on kruunu, 
joka kuvaa voittoa kiusauksista (lat. corona; Jes. 62:3).
   ETUSIVU      2. HERRAN TOINEN TULEMINEN      21. ILMESTYSKIRJA JA VIIMEINEN TUOMIO
Emanuel Swedenborg  1688-1772
 

"Ja pyhän kaupungin --minä
näin laskeutuvan alas taivaasta..."
 
 
Auringolla vaatetettu vaimo (Ilm.12:1)
 
 
 
 
 
 
 

Yhdistyksemme tarvitsee
julkaisutoimintaansa varten
taloudellista tukea. Avustukseen
liittyvissä asioissa, ystävällisesti
pyydetään ottamaan  yhteytt
sähköpostiosoitteeseen:

 

ILMESTYSKIRJA JA VIIMEINEN TUOMIO



”Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku. Ja se luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi.” (Ilm. 13: 18).


Monet ovat yrittäneet selittää Ilmestyskirjaa eli Raamatun viimeistä kirjaa, jota kutsutaan ”Johanneksen Ilmestykseksi”. Useimmat ovat nähneet Ilmestyskirjassa ennustuksia maailman valtakuntien kohtaloista, katolisesta kirkosta jne. Kaikki ennustukset ovat olleet enemmän tai vähemmän johdonmukaisia. Mutta koska Sanan sisäistä merkitystä ei ole tunnettu, ovat kaikki Ilmestyskirjan selitysyritykset epäonnistuneet.

Vasta Sanan sisäisen merkityksen avautuminen Swedenborgin teosten avulla teki mahdolliseksi antaa Ilmestyskirjalle oikea selitys. Tätä sisäisen merkityksen avautumista esittää Ilmestyskirjan jae 19: 11: 

”Ja minä näin taivaan auenneena. Ja katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa.” 

Valkoinen hevonen tarkoittaa vastaavaisuuksien tieteen mukaan juuri Sanan henkisen merkityksen ymmärtämistä. Swedenborg selittää tämän Ilmestyskirjan henkisen merkityksen teoksessaan Apocalypsis Revelata (Ilmestyskirja paljastettuna).

Ei ole ihme, ettei tämä Swedenborgin teos saavuttanut suosiota ja hyväksyntää, sillä siinä Swedenborg osoittaa, että Ilmestyskirja onkin kuvaus kristillisen kirkon rappeutumisesta ja tuhosta sekä uuden kirkon synnystä. Ilmestyskirjassa Babylon symbolisoi katolista kirkkoa ja punainen lohikäärme reformoitujen oppia, jonka mukaan ihminen pelastuu pelkän uskon avulla. Uusi Jerusalem taas tarkoittaa sitä kirkkoa, joka perustetaan niille ilmoituksille, jotka tulivat Swedenborgin kirjoitusten kautta. Nykyisen kristillisen kirkon uskon tilaa kuvataan sanoilla ”hävityksen kauhistus” (Dan. 12: 11). Swedenborg kuvaa sitä kirjoituksessaan ”Abominatio Desolationis” (Hävityksen kauhistus) seuraavasti:

”Aikakauden täyttymyksestä ja hävityksen kauhistuksesta.

Ei tietoa Jumalasta. 

Ei tietoa Herrasta.

Ei tietoa Pyhästä Hengestä. 

Ei tietoa Sanan Pyhyydestä. 

Ei tietoa Lunastuksesta.

Ei tietoa Uskosta.

Ei tietoa Lähimmäisenrakkaudesta. 

Ei tietoa Vapaasta Tahdosta.

Ei tietoa Parannuksesta.

Ei tietoa Syntien Anteeksisaamisesta ja Kääntymyksestä.

Ei tietoa Uudestisyntymisestä. 

Ei tietoa Syyksi Lukemisesta. 

Ei tietoa Taivaasta ja Helvetistä. 

Ei tietoa Ihmisen Tilasta Kuoleman jälkeen eikä Pelastuksesta.

Ei tietoa Kasteesta.

Ei tietoa Pyhästä Ehtoollisesta.

Tästä seuraa, että ei ole Uskontoa eikä Kirkkoa.”

Nykyajan kristityt eivät ole myöskään ymmärtäneet Raamatun viimeistä tuomiota. Monet ovat kuvitelleet, että viimeinen tuomio tarkoittaa koko näkyväisen maailman häviämistä joskus tulevaisuudessa. Monet myös uskovat, että viimeisen tuomion jälkeen kuolleet nousevat ylös haudoistaan ja että Jeesus tulee uudelleen maan päälle ”taivaan pilvissä”. Tällaisia mielikuvituksellisia käsityksiä syntyy, koska Sanan sisäistä merkitystä ei tunneta. Swedenborg osoittaa, että viimeisellä tuomiolla tarkoitetaankin tapahtumaa henkimaailmassa. Jokaisella ihmisellä on viimeinen tuomionsa silloin, kun hän siirtyy tästä maailmasta henkiseen maailmaan. Tällöin ihminen tuomitaan henkimaailmassa tekojensa mukaan, eli hän päätyy joko taivaaseen tai helvettiin. Ihmisen oma tahto on itse asiassa tuomari, joka määrää kumpaan ihminen joutuu: hyvän ihmisen tahto vetää hänet taivaaseen ja pahan helvettiin.

Yleinen viimeinen tuomio tapahtuu myös henkimaailmassa. Se tapahtuu aina silloin, kun kirkko  eli ihmisen ja Jumalan yhteys  on rappeutunut siihen pisteeseen asti, ettei kirkolla ole enää lainkaan tietoa uskonnon hyvyyksistä ja totuuksista eikä myöskään Jumalasta. Tällainen viimeinen tuomio on tapahtunut planeettamme henkimaailmassa jo neljä kertaa, ja viimeisin näistä tapahtui maanpäällistä aikaa vastaavasti vuonna 1757, jolloin kristillinen kirkko saavutti rappeutumisen ääripisteen. Tällöin henkimaailma oli täyttynyt lähinnä kristitystä maailmasta tulleilla hengillä, jotka olivat ulkonaisesti hyviä, mutta sisäisesti pahoja. He tekivät henkimaailmaan ulkonaisesti näennäisiä taivaita, jotka estivät virtauksen maailman ihmisiin oikeasta taivaasta. Viimeinen tuomio 1757 kohdistui juuri näihin henkimaailman näennäistaivaisiin, jotka ovat ”ensimmäinen taivas” (Ilm. 21: 1 ja Apocalypsis Revelata, nro 877).

Vaikka tämän jälkeen onkin ollut lukuisia kristillisiksi itseään kutsuvia kirkkoja, ovat ne kaikki olleet vain ihmisten omasta ymmärryksestään muodostamia sosiaalisia organisaatioita, joilla ei ole ollut mitään yhteyttä Jumalaan ja taivaaseen, eli siis ne eivät ole olleet todellisia kirkkoja. Kaikki kirkot ja uskonlahkot voivat puhua Jumalasta ja pyhistä asioista, vaikka ne todellisuudessa olisivatkin liitossa helvettien kanssa. Jokaisella aikakaudella on kuitenkin vain yksi aito kirkko, jolla on yhteys Jumalaan (”Herran morsian”, Ilm. 21: 9).

Planeetallamme on ollut neljä aitoa kirkkoa, joista lukemattomat uskonsuunnat ovat saaneet alkunsa. Swedenborg kutsuu näitä kirkkoja nimillä Muinaisin, Muinainen, Israelilainen ja Kristillinen. Nämä neljä kirkkoa ovat saaneet alkunsa Jumalallisesta Ilmoituksesta. Näiden kirkkojen lisäksi on ollut lukuisia ihmisten keksimiä ”kirkkoja” sekä suoranaisia helvetistä tulleen ”ilmoituksen” perustalle luotuja uskonnollisia yhteisöjä. Vain näitä neljää kirkkoa voi kutsua aidoiksi kirkoiksi. Viides aito kirkko on Uusi Jerusalem, joka perustuu Swedenborgin kautta tulleeseen Ilmoitukseen. Tämä kirkko on ikuinen kirkko, joka ei katoa koskaan planeetaltamme, kuten Sanassa on ennustettu.

Jokaisessa aidossa kirkossa on ollut neljä erilaista jaksoa, joita Sanassa kuvataan sanoilla aamu, päivä, ilta ja yö. Aamu tarkoittaa sitä vaihetta, jolloin Jumalallinen Ilmoitus annetaan; päivällä kuvataan vaihetta, jolloin kirkko laajenee opetuksen ansiosta; ilta merkitsee kirkon alkavaa rappeutumista eli luopumista Jumalasta; yö tarkoittaa viimeistä tuomiota eli kirkon lopullista tuhoa. Viimeisellä tuomiolla Jumala erottelee henkimaailmassa hyvät ja pahat, luo uuden taivaan hyvistä sekä ohjaa pahat uuteen helvettiin. Tämän jälkeen Herra luo uuden taivaan avulla maan päälle uuden kirkon. Uusi kirkko alkaa Jumalallisella Ilmoituksella ja laajenee yhdestä avioparista suuremmaksi ryhmäksi. Jokainen uusi kirkko alkaa aina yhdestä avioparista, sillä avioliitto vastaa hyvyyden ja totuuden yhdistymistä. Kirkon laajeneminen tapahtuu sitä mukaa kuin uuteen taivaaseen tulee uusia jäseniä, ja se voi kestää jopa vuosisatoja.

Ensimmäisellä eli muinaisimmalla kirkolla ei ollut kirjoitettua Sanaa, vaan Sana oli kirjoitettu ihmisten mielen sisäisiin osiin. Tuon ajan ihmiset saivat välittömiä ilmestyksiä taivaasta ja kykenivät keskustelemaan enkelien kanssa. Tämän kirkon eri vaiheet on kuvattu Raamatun ensimmäisessä kirjassa eli Genesiksessä (1 Moos.). Vedenpaisumus tarkoittaa tämän kirkon viimeistä tuomiota.

Toisella eli muinaisella eli Nooan kirkolla oli kirjoitettu Sana, jota ei nykyisin kuitenkaan enää tunneta. Tämä muinainen eli Vanha Sana oli kirjoitettu vastaavaisuuksilla kuten nykyinenkin Sana. Tätä kirkkoa kuvataan myös Genesiksessä ja muissa Mooseksen Kirjoissa. Muinainen kirkko tuhoutui, kun vastaavaisuuksia ryhdyttiin käyttämään itsekkäisiin tarkoituksiin, jolloin syntyivät magia ja salatieteet. Tämän kirkon tuhoutumista kuvataan mm. Sodoman ja Gomorran tuholla.

Kolmannen eli israelilaisen kirkon vaiheet on kuvattu Mooseksen Kirjoissa, Joosuan Kirjassa, Tuomarien, Samuelin ja Kuningasten Kirjoissa sekä Profeetoissa. Tämän kirkon viimeinen tuomio tapahtui, kun Jehova Jumala inkarnoitui Jeesuksessa Kristuksessa. Nykyajan juutalaiset noudattavat edelleen tämän kirkon uskontoa, vaikka sillä ei enää olekaan yhteyttä Jumalaan ja taivaaseen, vaan suora yhteys helvettiin Talmudin ansiosta.

Neljännen eli kristillisen kirkon vaiheista kerrotaan Uudessa ja Vanhassa Testamentissa. Sen synnystä ja kasvusta kerrotaan etenkin Evankeliumeissa ja Apostolien teoissa. Tämän kirkon kehittymistä täyteen päivävaiheeseen kuvaa kolmen ensimmäisen vuosisadan kirkkohistoria, sen iltavaihetta seuraavien vuosisatojen kirkkohistoria aina 1700luvulle asti, ja lopuksi sen tuhoa eli yötä kuvaa Ilmestyskirja. Ilmestyskirjassa (Ilm. 13: 18) mainittu luku 666 tarkoittaa vastaavaisuuksien tieteessä sitä, että kaikki totuudet on tuhottu ihmisestä itsestään lähtevällä älykkyydellä eli ymmärryksellä. Tämän kristillisen kirkon jälkeen tulee Uusi Kirkko, jota kuvataan Danielin kirjassa ja Ilmestyskirjassa. Tämä kirkko on todellinen kristillinen kirkko, sillä se tunnustaa Herran Jumalallisen Ihmisyyden ja tätä kirkkoa varten on Sanan sisäinen merkitys paljastettu. Uusi Kirkko on kaikkien aikaisempien kirkkojen kruunu (Jes. 62: 3), sillä ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa kirkolle paljastetaan kaikki henkisen maailman salaisuudet. Tämän kirkon jäsenet puhdistuvat kiusausten avulla ja tulevat älykkäiksi. Tämä kirkko on sisäinen kirkko, jonka jäsenet ovat välittömässä yhteydessä itse Jumalaan ja taivaaseen. Uusi Kirkko on myös planeettamme viimeinen kirkko, joka ei koskaan tuhoudu, sillä se pysyy ikuisesti Herran suojeluksessa. Tätä kirkkoa kuvaavat mm. seuraavat sanat Danielin Kirjassa:

”Mutta niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistamaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti, niin kuin sinä näit, että kivilohkare irtautui vuoresta – ei ihmiskäden voimasta – ja murskasi raudan, vasken, saven, hopean ja kullan. Suuri Jumala on ilmoittanut kuninkaalle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva. Ja uni on tosi ja sen selitys luotettava.” (Dan. 2: 44, 45). 

Tämä Uusi Kirkko on juuri se Uusi Jerusalem, jolla on hallussaan Sana ja Emanuel Swedenborgin kynän kautta tullut Taivaallinen Oppi. Vaikka Swedenborgin teologialle perustettuja seurakuntia on useita eri puolella maailmaa, eivät ne ole kuitenkaan vielä se Uusi Kirkko, jonka tulemisen Swedenborg ennusti. Tietenkin näissä seurakunnissa on valaistuneita ihmisiä, jotka ovat yhteydessä Uuteen Taivaaseen, mutta varsinainen Uusi Kirkko voi alkaa vain yhdestä avioparista (The Word of the Old Testament Explained, nro 3239). Syy siihen, miksi uusi kirkko aina alkaa yhdestä avioparista, on siinä, että kirkko on hyvyyden ja totuuden yhdistys, mitä juuri avioliitto symbolisoi. 

Uuteen Kirkkoon saapuu virtausta sisimmästä eli kolmannesta taivaasta. Tässä taivaassa hallitsee aviorakkaus. Tämä virtaus ilmenee siten, että se valaisee ihmisen ymmärryksen näkemään kaikki asiat taivaan valossa. Tällöin ei mikään hyvä tai paha, totuus tai valhe, jää paljastumatta. Tämä kolmannen taivaan virtaus on suotu Uudelle Kirkolle siksi, että se voisi taistella kaiken laatuista pahaa ja väärää vastaan. Paha ja väärä nimittäin usein naamioituvat ulkonaisen hyvyyden kaapuun, jonka vasta sisimmän taivaan virtaus paljastaa. Spirituaalisen eli henkisen kirkon ihminen ei pysty taistelemaan pahimpien helvettien virtausta vastaan. Pahimmat helvetit vaikuttavat nykyään talmudiin uskovien juutalaisten kautta.

Uusi Kirkko on taisteleva kirkko, joka taistelee helvettien vaikutusta vastaan ei ainoastaan teologian, vaan myös kaikilla muilla elämän alueilla. Tämän vuoksi tämän kirkon jäsenille suodaan enemmän valaistusta ja älykkyyttä kuin aiempien kirkkojen jäsenille. Itse asiassa tämän kirkon jäsenistä kehittyy vähitellen vuosisatojen aikana uusi ihmisrotu: Homo bonus. Homo bonus on Herran luoma ja säilyy planeetallamme ikuisesti (Jes. 65: 17-25). Tämän Swedenborg ennustaa teoksessaan De Ultimo Judicio (Viimeinen tuomio), joka käsittelee henkimaailmassa vuonna 1757 tapahtunutta viimeistä tuomiota. 



KIRJALLISUUTTA


SWEDENBORG, EMANUEL:

The Apocalypse Explained. London 1968.

Apocalypsis Revelata. Amstelodami 1766.

Continuatio de Ultimo Judicio. Amstelodami 1763.

The Coronis. Englanninkielisiä käännöksiä Swedenborgin viimeisistä käsikirjoituksista. London 1966.

De Ultimo Judicio. Londini 1758.

Vera Christiana Religio. Amstelodami 1771.

The Word of the Old Testament Explained. Bryn Athyn 1928.