New Jerusalem
Risti on vanhan kristillisen kirkon symboli, joka kuvaa kiusauksia
 ja kärsimystä, mutta Uuden Jerusalemin symboli on kruunu, 
joka kuvaa voittoa kiusauksista (lat. corona; Jes. 62:3).
   ETUSIVU      2. HERRAN TOINEN TULEMINEN      26. NYKYAIKA VASTAAVAISUUSTIETEEN VALOSSA
Emanuel Swedenborg  1688-1772
 

"Ja pyhän kaupungin --minä
näin laskeutuvan alas taivaasta..."
 
 
Auringolla vaatetettu vaimo (Ilm.12:1)
 
 
 
 
 
 
 

Yhdistyksemme tarvitsee
julkaisutoimintaansa varten
taloudellista tukea. Avustukseen
liittyvissä asioissa, ystävällisesti
pyydetään ottamaan  yhteytt
sähköpostiosoitteeseen:

 

NYKYAIKA VASTAAVAISUUSTIETEEN VALOSSA



”Niin kaikki muuttui, mullinmallin mennen, nyt huippu on, mik’ alho ennen. Myös tähän nojaa oikean ne opin, ett’ ylimmäksi muuttuu alimmainen. Näät meil’ ol’ orjuus kuuman luolakopin, nyt vapaan ilman valta kukkurainen; salaisuus avoin visuun kätköön jää, sen myöhään vasta kansat käsittää. Ephes. 6: 12.” J. W. v. Goethe: Faust (suomennos Otto Mannisen)


Aistillinen ihminen, henkinen ihminen ja taivaallinen ihminen kokevat aikamme maailman eri tavoin. Aistillinen ihminen on vallitseva ihmislaji planeetallamme, sillä niitä, joiden spirituaalinen tai coelestiaalinen mielen aste on avautunut, on erittäin vähän. Hyvin harvat tietävät, miltä maailma näyttää henkisen tai taivaallisen ihmisen näkökulmasta. Aistillinen ihminen on omasta mielestään älykäs; spirituaalinen ihminen ymmärtää todellisen älykkyyden tulevan Jumalalta; coelestiaalinen ihminen havaitsee, että kaikki viisaus ja kaikki hyvyys tulevat yksin Herralta. Aistillisesta ihmisestä voi käyttää nimitystä Homo stultus (tyhmä ihminen), sillä hän muodostaa maailmankuvansa aistitiedon erheiden perusteella. Nykyajan länsimaisista ihmisistä arviolta 99 % on aistillisia. Spirituaalinen ihminen on Homo sapiens (viisas ihminen), sillä hän tietää ja ymmärtää myös henkisen maailman olemassaolon. Coelestiaalinen ihminen on Homo bonus (hyvä ihminen), sillä hän on voittanut kiusauksissa, näkee totuudet hyvyyksistä käsin ja hän elää Herran suojeluksessa. Nykyisin käytetään kaikista ihmisistä nimitystä Homo sapiens tai Homo sapiens sapiens, mutta oikeampaa olisi nimittää nykyihmisiä nimellä Homo stultus. Uuden Jerusalemin jäsenten jälkikasvu muodostaa joskus tulevaisuudessa Homo bonus -ihmisen, joka on jo siis oma ihmislajinsa, uusi ihmisrotu. Tässä kirjassa uutta ihmisrotua kutsutaan Homo bonukseksi, sillä sen ero Homo sapiens -lajiin on suuri. Homo bonus -ihminen asettaa hyvyyden totuuden edelle ja siitä nimitys ”Hyvä ihminen”. Homo bonus -lajin peritty pahuus vähenee sukupolvittain. 

Aistillinen ihminen näkee nykymaailman aiemman maailman kehittyneempänä muotona. Hän ihailee luonnontieteiden edistystä ja korkeaa teknisen osaamisen tasoa. Hän ei kykene lainkaan näkemään aikakautemme henkistä tasoa, vaan katsoo lisääntyneen materiaalisen tiedon edustavan todellista kehitystä. Hän imee itseensä helposti erilaisia materialistisia teorioita ja uskomuksia ja pitää itseään vain kehittyneenä eläimenä uskoen polveutuvansa apinoista. Aistilliset tiedemiehet  eli lähes kaikki aikamme tiedemiehet  luovat kunnianhimonsa piiskaamina teorioita ja oppeja, joissa kaikki asiat ovat asetetut päälaelleen: tärkeitä lakeja ei tunneta lainkaan, ja tyhjänpäiväisyys on korotettu korkeaksi totuudeksi. Aistillinen ihminen ei kuitenkaan itse näe omaa tasoaan, vaan pitää itseään älykkäänä ja kehittyneenä ihmisenä. Kuolemansa jälkeen aistilliset ihmiset joutuvat helvetteihin, ja niissä vallitseva virtsan ja ulosteiden löyhkä tuntuu heistä suloiselta tuoksulta. Virtsa ja ulosteet vastaavat vastaavaisuuksien tieteessä ihmisen omasta älykkyydestä lähtevää totuutta ja hyvyyttä. Ihmisen syntyminen peräaukon ja virtsaputken välistä vastaa ihmisen syntymistä perittyyn pahuuteen. Nykyisin peritty pahuus on suurempaa kuin koskaan aiemmin.

Spirituaalinen ihminen oivaltaa, että nykyajan maailma on menossa huonompaan suuntaan: Jumalasta ei ole juuri lainkaan tietoa; itsekkyys ja rahanahneus hallitsevat ihmisten mieliä; henkisistä asioista ovat vain harvat kiinnostuneita. Uskontokunnat ovat vain sosiaalisia organisaatioita. Valtaosa ihmisistä päätyy helvettiin; vain kuolleista lapsista tulee enkeleitä.

Vasta coelestiaalinen ihminen havaitsee selvästi, minkälainen maailman tila planeetallamme nykyisin on: aikakautemme on pimeämpi kuin mikään aiempi vaihe ihmiskunnan historiassa. Materialismi ja aistillisuus ovat tukahduttaneet kaiken korkeamman tiedon. Tieto luonnosta ja materiasta on korotettu ylimmäksi tiedoksi, vaikka sen tulisi olla alin. Henkisen maailman lakeja ei tunneta lainkaan. Kaikki asiat on käännetty ylösalaisin.

Vastaavaisuuksien tieteeseen perehtynyt ihminen saa helposti selville aikakautemme henkisen luonteen. Ihmiskunnan eri kehityskaudet planeetallamme on kuvattu Nebukadnessarin unessa, joka löytyy Danielin Kirjasta (Dan. 2: 3135):

”Sinä näit, kuningas, katso, oli iso kuvapatsas. Se kuvapatsas oli suuri, ja sen kirkkaus oli ylenpalttinen. Se seisoi sinun edessäsi, ja se oli hirvittävä nähdä. Kuvan pää oli parasta kultaa, sen rinta ja käsivarret hopeata, sen vatsa ja lanteet vaskea. Sen sääret olivat rautaa, sen jalat osaksi rautaa, osaksi savea. Sinun sitä katsellessasi irtautui kivilohkare  ei ihmiskäden voimasta  ja iski kuvapatsasta jalkoihin, jotka olivat rautaa ja savea, ja murskasi ne. Silloin musertuivat yhdellä haavaa rauta, savi, vaski, hopea ja kulta, ja niiden kävi kuin akanain kesäisillä puimatantereilla: tuuli vei ne, eikä niistä löydetty jälkeäkään. Mutta kivestä, joka oli kuvapatsaan murskannut, tuli suuri vuori, ja se täytti koko maan.”

Swedenborg selittää tämän unen seuraavasti (lihavointi suomentajan): 

”Taivaasta olen saanut sen tiedon, että ensimmäiset ihmiset planeetallamme olivat coelestiaalisia ihmisiä, jotka ajattelivat vastaavaisuuksilla ja heidän näkemänsä esineet ja asiat olivat heille vastaavaisuuksia. He pystyivät keskustelemaan enkelien kanssa, ja siten taivas oli heidän kauttaan yhteydessä maailmaan. Sen tähden tätä aikakautta kutsuttiin Kulta-ajaksi. Muinaiset kirjailijat kertovat näistä ihmisistä, että tuolloin taivaan asukkaat oleskelivat ihmisten keskuudessa ja seurustelivat heidän kanssaan, kuten ystävät ystävien kanssa. Mutta tätä aikakautta seurasi toinen, jolloin ihmiset eivät enää ajatelleet vastaavaisuuksien avulla, vaan ainoastaan olivat niistä tietoisia. Silloinkin oli vielä yhteys taivaan ja ihmisten välillä, mutta ei enää yhtä läheinen kuin ennen. Tätä aikakautta kutsuttiin Hopea-ajaksi. Tämän jälkeen eli ihmisiä, joilla oli jonkin verran tietoa vastaavaisuuksista, mutta jotka eivät ajatelleet tämän tiedon avulla, koska he elivät vain luonnollisessa hyvyydessä, eivätkä henkisessä hyvyydessä kuten edellisen aikakauden ihmiset. Tätä aikakautta sanottiin Kupariajaksi. Sen jälkeen ihmiset vähitellen muuttuivat ulkoisiksi ja lopulta ruumiillisiksi, ja tieto vastaavaisuuksista kokonaan katosi. Samalla hävisi myös todellinen tieto taivaasta ja sitä koskevista monista asioista. Sekin johtui vastaavaisuuksista, että näitä aikakausia kutsuttiin Kulta, Hopea- ja Kupariajoiksi, sillä kulta vastaa coelestiaalista hyvyyttä, missä muinaiset ihmiset elivät; hopea vastaa spirituaalista hyvyyttä, missä seuraavan ajan ihmiset elivät; kupari vastaa luonnollista hyvyyttä, missä sen jälkeiset ihmiset elivät; ja lopuksi rauta, josta viimeisen kauden ihmiset saivat nimensä, vastaa kovaa totuutta ilman mitään hyvyyttä.” (De Coelo et de Inferno, n. 115).

Nebukadnessarin näkemä kuvapatsas kuvaa myös planeettamme kirkkoja, sillä kunkin aikakauden henkinen luonne vastaa tarkasti sitä, millainen on sen aikakauden uskonto. Kultainen pää kuvaa muinaisinta kirkkoa, jolloin Jumalalliset lait olivat kirjoitettuna ihmisen sisimpään. Rinta ja käsivarret kuvaavat tätä seurannutta spirituaalista kirkkoa, joka sai Jumalalliset lakinsa Vanhasta Sanasta. Vatsa ja lanteet kuvaavat israelilaista kirkkoa ja jalat kristillistä kirkkoa. Kristillisen kirkon rappiota kuvaa jalkojen koostuminen raudasta ja savesta.

Tämä kuvapatsas kuvaa myös vastaavaisuuksien tieteessä sellaista ihmistä, joka elää täydellisesti Jumalallisen Järjestyksen mukaisesti. Tällaisessa ihmisessä coelestiaaliset asiat (kultainen pää) hallitsevat, spirituaaliset asiat (rinta ja käsivarret) palvelevat coelestiaalisia asioita, ja luonnollisen hyvyyden (vatsa ja lanteet) sekä luonnollisen totuuden asiat (jalat) palvelevat spirituaalisia ja coelestiaalisia asioita. Meidän aikakautemme ihmisiä Swedenborg kuvaa samoilla vastaavaisuuksilla seuraavasti: 

”Kuten muinaisilla ihmisillä heilläkin on pää rinnan yläpuolella, rinta lanteiden yläpuolella ja lanteet jalkojen yläpuolella. Mutta heidän päässään ei ole lainkaan kultaa, rinnassa ei ole hopeaa, lanteissa ei ole vaskea eikä jaloissa puhdasta rautaa. Heidän päässään on savella sekoitettua rautaa, rinnassaan saveen ja rautaan sekoitettua vaskea, lanteissaan vielä näihin sekoitettua hopeaa ja jaloissaan kaikkiin näihin sekoitettua kultaa. Tällä nurinkurisuudellaan he ovat muuttuneet ihmisistä karkeiksi ihmisen kuviksi, joissa ei ole mitään johdonmukaista. Mikä oli korkeinta, on tullut matalimmaksi. Pää on muuttunut kantapääksi ja päinvastoin. Taivaasta nähtynä he näyttävät klovneilta, jotka nojaavat kyynärpäihinsä ja liikuttelevat ruumistaan eteenpäin ylösalaisin.” (De Amore Conjugiali, n. 79).

Sitä asiantilaa, että aikamme ihminen on todellakin kääntänyt kaikki asiat päälaelleen, ei kuitenkaan voi aistillinen ihminen havaita. Vastaavaisuuksien tieteeseen perehtynyt voi tämän ymmärtää, mutta vasta coelestiaalinen ihminen todellakin havaitsee tämän selvästi.

Nebukadnessarin unen loppuosa kertoo kivilohkareesta, joka murskasi tuon kuvapatsaan ja josta tuli suuri vuori, joka täytti koko maan. Tämä kivilohkare tarkoittaa juuri Swedenborgin kautta tullutta Taivaallista Oppia, joka lopullisesti tekee tarpeettomaksi aiemmat uskonnot ja joka itse pysyy ikuisesti. Tämä oppi avaa Jumalan Sanan sisäiset merkitykset, ja siinä on sen voima. Se, että kivilohkareesta tuli suuri vuori, joka täytti koko maan, tarkoittaa tähän oppiin perustuvaa Uutta Kirkkoa, josta tulee planeettamme viimeinen aito kirkko. Siitä tulee viimeinen aito kirkko sen vuoksi, että sille on paljastettu kaikki henkisen maailman salaisuudet. Helvetit eivät pysty tätä kirkkoa tuhoamaan, vaan se säilyy ikuisesti. Sen jäsenistä kehittyy vuosisatojen saatossa uusi ihmisrotu - Homo bonus - mikä on Homo sapiens -lajia älykkäämpi ja elää rakkauden hyvyydessä Se tuo paratiisin jälleen maan päälle.

Seuraavassa muutamia esimerkkejä aikamme ihmisen täydellisestä nurinkurisuudesta: ”nyt huippu on, mik’ alho ennen.”


FILOSOFIA JA USKONTO


Swedenborgin mukaan on kaksi filosofista lähestymistapaa: ihmisen omasta ymmärryksestä lähtevä ja Jumalan valaisemasta ymmärryksestä lähtevä. Edellinen johtaa tietämättömyyden pimeyteen, jälkimmäinen totuuden valkeuteen. Edellinen johtaa pimeyteen siksi, että ihmisen peritty pahuus ei voi liittyä puhtaisiin totuuksiin, vaan joko vääryyksiin tai näennäisiin totuuksiin. Nykyajan filosofiset suuntaukset ovat poikkeuksetta edellistä lajia. Jokaisella ihmisellä on kuitenkin taivaan yleisen virtauksen kautta kyky ajatella loogisesti  näin tekevät myös nykyajan filosofit: heidän kielipelinsä on usein taidokkaasti sommiteltua kaikkien logiikan lakien mukaisesti, mutta monet heidän olettamansa perusteet ovat vääriä. Nykyfilosofit näpertelevät suunnattoman ahkerasti pienten detaljikysymysten parissa osaamatta vastata oikein yhteenkään filosofiseen peruskysymykseen. He eivät tunne diskreettejä asteita puhumattakaan, että he osaisivat ajatella vastaavaisuuksilla. Korkeakouluissa voi väitellä filosofian tohtoriksi pystymättä ratkaisemaan omakohtaisesti yhtään filosofista ongelmaa: papukaijamainen muistitieto korvaa älykkyyden filosofian opiskelussa. 

Nykyajan filosofit ovat tietämättömiä siitä, että totuudella on myös muotonsa ja arvojärjestelmänsä. Tämä johtuu siitä, että itse Totuus eli kaikkien totuuksien ääretön summa on Jumala, joka on ihmisen muotoinen. Tässä ihmisessä pää vastaa coelestiaalisia totuuksia, rinta spirituaalisia totuuksia ja jalat luonnollisia totuuksia. Ihmisen ulkopuolella olevia aineellisia totuuksia vastaavat mm. kengät, jotka ovat lähinnä jalkoja. Jalat vastaavat täten elävän luonnon totuuksia ja kengät elottoman luonnon totuuksia. Nykyajan filosofit ja tiedemiehet ovat vastaavaisuuksien tieteen näkökulmasta katsoen sellaisia, että he tuntevat paljon totuuksia jaloista ja kengistä, mutta eivät tiedä mitään jalkojen yläpuolella olevasta ihmisruumiista. Koska ihmisen älykkyys riippuu olennaisesti siitä, että hänen ymmärryksessään ovat totuudet oikeassa järjestyksessä (totuuden järjestys on myös totuus), ovat monet luonnonkansojen ihmiset nykyajan filosofeja älykkäämpiä, sillä heillä on usein paljon tietoa päästä ja rinnasta, mutta vähän tietoa kengistä. Ihminen toki pystyy elämään ilman kenkiäkin.

Filosofinen pimeys ja uskonnollinen pimeys kulkevat käsi kädessä. Vaikka nykyaikana on tuhansia kirkkokuntia, ei ole ainuttakaan, jolla olisi aitoa yhteyttä Jumalaan ja taivaaseen. Swedenborgin kuvaama Uusi Kirkko ei ole vielä toteutunut laajana organisaationa, vaikka se on kyllä alkanut pienenä ryhmänä täällä Suomessa. Vaikka nykyajan kirkoilla ei olekaan aitoa yhteyttä Jumalaan ja taivaaseen, saavuttavat kuitenkin pelastuksen kaikki sellaiset ihmiset, jotka tunnustavat Jumalan ja elävät oman uskontonsa normien mukaisesti välttäen tekemästä syntiä, vaikka heidän uskontonsa muuten olisikin virheellinen. Tässä suhteessa monet luonnonkansat ovat sivistyskansoja paremmassa asemassa. Huonoiten ovat asiat protestanttisten kristittyjen ja juutalaisten osalta. Koko kristikunnassa vallitsee täydellinen pimeys teologisissa asioissa. Swedenborg kuvaa tätä pimeyttä kirjoituksessaan ”Abominatio Desolationis” (Hävityksenkauhistus) seuraavasti:

”Aikakauden täyttymyksestä ja hävityksen kauhistuksesta.

Ei tietoa Jumalasta. 

Ei tietoa Herrasta.

Ei tietoa Pyhästä Hengestä. 

Ei tietoa Sanan Pyhyydestä. 

Ei tietoa Lunastuksesta.

Ei tietoa Uskosta.

Ei tietoa Lähimmäisenrakkaudesta. 

Ei tietoa Vapaasta Tahdosta.

Ei tietoa Parannuksesta.

Ei tietoa Syntien Anteeksisaamisesta ja Kääntymyksestä.

Ei tietoa Uudestisyntymisestä. 

Ei tietoa Syyksi Lukemisesta. 

Ei tietoa Taivaasta ja Helvetistä. 

Ei tietoa Ihmisen Tilasta Kuoleman jälkeen eikä Pelastuksesta.

Ei tietoa Kasteesta.

Ei tietoa Pyhästä Ehtoollisesta.

Tästä seuraa, että ei ole Uskontoa eikä Kirkkoa.”

Kristillisen kirkon pimeys on aiheuttanut sen, että monet länsimaissa etsivät totuutta itämaisista uskonnoista, teosofiasta ja antroposofiasta, parapsykologiasta ja kaikenkarvaisilta ”guruilta”. Nämä eivät kuitenkaan voi johdattaa ihmistä totuuden tuntemiseen, sillä ne lähtevät ihmisen omasta älykkyydestä, joka on perityn pahuuden saastuttama. Jumala yksin voi johdattaa ihmisen totuuteen. Käsittelen seuraavassa lyhyesti näiden ”totuuksien” virheellisyyksiä.


1. Itämaiset uskonnot


Hindulaisuus ja buddhalaisuus sekä eräät muutkin aasialaiset uskonnot ovat muodostuneet pitkien sosiaalisten traditioiden kautta Muinaisesta Kirkosta, joka oli aito kirkko. Nykyiset itämaiset uskonnot ovat täysin unohtaneet alkuperänsä ja kehittyneet sosiaalisiksi laitoksiksi, joilla ei ole aitoa yhteyttä Jumalaan ja taivaaseen, mutta heillä on yhteys hyvien ja pahojen henkien kautta henkimaailmaan. Aito yhteys voi syntyä vain puhtaiden totuuksien välityksellä. Itämaisten uskontojen virhe  kuten yleensä uskontojen  on siinä, etteivät näiden uskontojen harrastajat lähesty suoraan Jumalaa, vaan inhimillisten auktoriteettien kautta. Itämaiset kansat ovat usein luonteeltaan sosiaalisempia kuin länsimaalaiset, ja tästä syystä he kunnioittavat gurujansa paljon enemmän kuin länsimaalaiset omia uskonnollisia auktoriteettijään. Jumalallisen Kaitselmuksen yleisten lakien johdosta kuitenkin itämaisten uskontojen kannattajista saapuu jäseniä enemmän taivaaseen kuin lännestä. Tämä johtuu siitä, että itämailla uskonnollisten määräysten käytännöllinen noudattaminen on yleisempää kuin lännessä. Länsimaiselle ihmisellehän uskonto on lähinnä älyllinen asia, ja siksi kovin harvat ihmiset löytävät pelastuksen. Itämaisilla ihmisillä on omat taivaansa, joissa Taivaallista Oppia  joka vastaa Swedenborgin kautta tullutta Taivaallista Oppia  opetetaan heille soveltuvassa erikoisessa muodossaan.

Itämaisten uskontojen soveltaminen länsimaisen ihmisen tarpeisiin on haitallista, sillä länsimainen ihminen on henkiseltä laadultaan aivan toisenlainen. Länsimainen ihminen on tottunut systemaattiseen ajatteluun, ja siksi hänelle sopiikin Swedenborgin kautta tullut Ilmoitus, joka on Jumalallisista Ilmoituksista rationaalisin ja systemaattisin. Toisaalta Uuden Kirkon Taivaallinen Oppi sopii myös itämaiselle ihmiselle.


2. Teosofia, antroposofia ja scientologia


Ihminen ei voi oman älykkyytensä  siis itsekkään ja uudestisyntymättömän älykkyyden  avulla löytää henkisiä totuuksia. Kun ihminen omasta ymmärryksestään käsin yrittää saada selville henkisen maailman lakeja, hän aina eksyy. Näin ovat syntyneet erilaiset teosofiset ja antroposofiset opit. Teosofia tutkii eri uskontoja ja henkisiä oppeja ja yrittää niiden avulla muodostaa inhimillistä älyä tyydyttävän järjestelmän. Teosofia on päätynyt täydelliseen sekasotkuun, eikä se tässä suhteessa eroa muista nykyajan vääristä uskonnoista. Usein Swedenborg lasketaan kuuluvaksi teosofeihin. Swedenborgin teologia ja teosofia ovat kuitenkin aivan eri perustalta lähteviä. Teosofia lähtee ihmisen omasta ymmärryksestä, Swedenborgin teologia lähtee Jumalan valaisemasta älykkyydestä. Monet kuuluisat teosofit ovat paljastuneet suoranaisiksi huijareiksi. Tästä huolimatta teosofialla on kannattajia  uskovaisia, jotka eivät eroa muista sokeaan uskoon perustuvien uskontojen kannattajista.

Saman virheen kuin teosofia on tehnyt myös antroposofinen hengentiede. Sekin yrittää löytää henkisen elämän lainalaisuudet ilman Jumalan apua. Teosofiset ja antroposofiset elämänohjeet ovat hyödyttömiä ja usein suorastaan vahingollisia. Ne opettavat ihmistä puhdistumaan ja kehittymään ihmisestä itsestään käsin ilman Jumalan apua. Kuitenkin vain Herra pystyy suojelemaan ihmistä helvettien hyökkäyksiltä ja uudestisynnyttämään sekä puhdistamaan hänet. Antroposofia ja teosofia käytäntöön sovellettuina johtavat vain ulkoisen ihmisen kehittymiseen ja jättävät perityn pahuuden tuhoavaksi myrkyksi sisäiseen ihmiseen. Fyysisen kuolemansa jälkeen näitä oppeja noudattaneet löytävät itsensä helvetistä.

Itämaisista uskonnoista on teosofiaan ja antroposofiaan sekä moniin muihin samankaltaisiin uskontoihin tullut eräs hyvin laajalle levinnyt väärinkäsitys, nimittäin jälleensyntymis eli reinkarnaatio-oppi. Jokainen, jonka spirituaalinen mielen aste on avautunut, ymmärtää heti, ettei ihminen voi enää fyysisen kuolemansa jälkeen syntyä uudestaan tähän maailmaan. Jälleensyntymisoppi on alun perin syntynyt itämaisten mietiskelijöiden kokemuksista ja näiden kokemusten perustalta vedetyistä johtopäätöksistä. Tämän opin syntymisen selitys on seuraavanlainen:

Ihmisen mieltymyksiin on liittyneenä vähintään neljä henkeä, jotka ovat siis fyysisesti kuolleita mutta henkimaailmassa eläviä ihmisiä. Näillä hengillä on myös oma muistinsa, joka ei kuitenkaan ole normaalisti yhteydessä sen ihmisen muistiin, johon henki on liittynyt. Kuitenkin joskus tapahtuu, että hengen muistista virtaa tietoja ihmisen muistiin, jolloin ihminen tuntee ja tietää asioita, joita tämä henki on maailmassa eläessään kokenut. Tällaisia kokemuksia on ollut juuri monilla itämaisilla guruilla, jotka ovat näistä kokemuksistaan vetäneet johtopäätöksen, että he itse ovat eläneet aiemmin maan päällä. Nämä johtopäätökset ovat sitten siirtyneet perintönä itämaisiin uskontoihin. Tällaista jälleensyntymistä ei tietenkään voi tapahtua, sillä aivan kuten ihmisen fyysinen ruumis syntyy ainutkertaisesti kahdesta sukusolusta, samoin henkiruumis syntyy samaan aikaan kahdesta spirituaalisesta substanssista koostuvasta solusta, sillä henkiruumis vastaa täydellisesti fyysistä ruumista. Ihminen on kahden perintöaineksen summa sekä fyysisesti että henkisesti, eikä hän ole voinut elää ennen näiden perintöainesten yhtymistä.

Jälleensyntymisoppi on myöhemmin siirtynyt erilaisiin teosofisiin oppeihin sekä parapsykologiaan, joiden oppien kannattajat pitävät sitä papukaijamaisesti perustotuutena. Se, että tällainen aivan virheellinen käsitys on saanut nykyisin laajan kannattajajoukon, johtuu siitä, että ihmiset etsivät totuutta guruilta ja muilta helppoheikeiltä sekä roskakirjallisuudesta, sen sijaan, että kääntyisivät suoraan Jumalan puoleen, joka on itse Totuus. Jälleensyntymisoppi on vaarallinen siksi, että se tuudittaa ihmisen uskoon, ettei hänen tarvitse tehdä parannusta vielä tässä elämässä tai että hänen kärsimyksensä tässä elämässä ovat muka seurausta aiempien elämien teoista. Jälleensyntymisopin uskonomaisesti omaksunut ei pysty uudestisyntymään henkisesti.

Scientologia on äärimmäinen esimerkki Jumalan vastaisesta uskonnosta. Se uskoo ihmisen pystyvän kehittymään henkisesti omilla voimillaan noudattamalla scientologien fyysisiä harjoituksia. Scientologia on lyhyesti määriteltynä rahankeräykselle rakennettu uskonto, jolla yksinkertaisilta ihmisiltä huijataan rahat muka opettamalla heitä kehittymään ”titaaneiksi”.   

Teosofian, antroposofian ja scientologian kaltaiset virheelliset oppijärjestelmät osoittavat, kuinka helposti ihminen eksyy henkisen kehityksen tiellä, ellei hän turvaudu Herraan ja vain Herraan. Herraan ihminen saa suoran yhteyden Jumalan Sanan eli siis Raamatun avulla.


3. Parapsykologia


Yksi inhimillisen ajattelun huvittavimpia muotoja on henkisen maailman ilmiöiden todistamisyritykset luonnontieteellisillä menetelmillä. Tätä kutsutaan parapsykologiaksi, jonka väitetään olevan kokeellinen tiede. Parapsykologia pyrkii tutkimaan kannattajiensa mukaan ns. yliluonnollisia asioita. Yliluonnollisia asioita ei tietenkään ole olemassakaan, on vain tietämättömyyttä henkisen maailman lainalaisuuksista. Koska henkisen maailman ilmiöt ovat diskreetissä suhteessa luonnollisen maailman ilmiöihin, ei niitä voi luonnontieteellisillä menetelmillä tutkia. Henkisen maailman ilmiöt ovat yhteydessä luonnon maailman ilmiöihin vastaavaisuuksien avulla, eivätkä aina esiinny samalla tavalla samanlaisissa ulkoisissa olosuhteissa, vaan niiden esiintyminen riippuu sisäisistä tekijöistä, joita ei mittareilla kyetä havaitsemaan. Tämän vuoksi useat parapsykologiset laboratoriokokeet epäonnistuvat.

Parapsykologia on mielestäni aivan turha tiede, ja sen tutkimat asiat voidaan luontevasti käsitellä sielutieteessä eli psykologiassa. Sellainen ihminen, jonka coelestiaalinen mielen aste on avautunut, ymmärtää selityksen jokaiseen parapsykologiseen ilmiöön niitä hieman mietiskeltyään. Kehoitankin parapsykologian harrastajia etsimään sisimmässään ensin Jumalaa: Hänet löydettyään ihminen löytää kyllä vastaukset myös muihin kysymyksiinsä:

”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” (Matt. 6: 33)


AIKAMME TIETEET


Aikamme tieteet ovat keränneet suunnattoman määrän detaljitietoutta eri aloilta. Tätä tietoutta on osattu myös soveltaa materian tasolla eli on rakennettu monimutkaisia koneita ja laitteita. Fysiikka, kemia ja muut luonnontieteet ovat meidän aikamme tiedehierarkiassa ylinnä. Humanistiset tieteet ovat näiden alapuolella, ja kaikista alimmaisena teologia. Vastaavaisuuksien tieteen mukainen tiedehierarkia olisi seuraavanlainen: Ylinnä vastaavaisuuksien tieteelle perustuva teologia ja sen aputieteinä filosofia ja psykologia, näiden alapuolella humanistiset ja yhteiskunnalliset tieteet, näiden alapuolella taas biologiset tieteet, ja alimmaisina materiaa tutkivat ja hyödyntävät tieteet kuten esim. fysiikka ja kemia, insinööritieteet jne. Matematiikka ja logiikka perustuvat taivaasta tulevaan yleiseen virtaukseen, ja ne ovat kaikkien tieteiden aputieteitä. Näihin aputieteisiin on luettava myös tietokoneiden hyödyntäminen, sillä tietokoneet ovat vain loogisten prosessien käyttöä. 

Nykyajan tiedehierarkia on siis täysin Jumalallisen Järjestyksen vastainen eli ”nyt huippu on, mik’ alko ennen”. Aistillinen ihminen ei pysty näkemään aikamme tieteisiin sisältyviä suoranaisia naurettavuuksia, vaan hänelle tiede on älyllinen jumala. Spirituaalinen ihminen kauhistuu aikamme aistillisuutta ja ateismia, mutta ei kykene selvästi havaitsemaan tieteellisen tiedon helvetillistä luonnetta. Tieteellinen tieto ei sinänsä ole helvetillistä, vaan sen filosofinen käyttö tekee siitä helvetillisen. Todellinen tiede on itse asiassa taivaallista, joka johdattaa ihmisen näkemään tieteessäkin Luojansa suuruuden. Taivaallisen eli coelestiaalisen ihmisen näkökulmasta kaikki aikamme tieteet ovat ”mullinmallin”: kaikki tieteelliset tosiasiat on asetettu palvelemaan ateismia ja materialismia joko välittömästi tai välillisesti. Tässä yhteydessä suosittelen August Strindbergin teosta ”En blå bok” (Sininen kirja), joka on ainutlaatuinen teos siinä suhteessa, että siinä Swedenborgin esittämällä menetelmällä uudestisyntynyt ihminen analysoi aikansa tieteitä.

Esitän seuraavassa muutamia vastaavaisuustieteellisiä huomioita nykytieteistä. Tämän kirjan puitteissa en voi käsitellä aihetta perusteellisemmin. Swedenborg itse osoitti teoksissaan aikansa tieteiden helvetillisen luonteen, ja hän varmasti yhtyisi siihen, mitä seuraavassa esitän.


Kristillinen teologia


Kristillinen teologia ei tutki nykyään lainkaan Jumalallisia lakeja, vaan on eräänlaista uskonnollista sosiologiaa. Se ei tunne ainuttakaan teologista totuutta. Se perustuu ihmisen omasta älykkyydestä lähtevään päättelyyn, eikä Jumalan valaisemaan ymmärrykseen, niin kuin teologian pitäisi. Kristillinen teologia on vääristänyt kaikki totuudet ja alentanut Jumalan Sanan tavalliseksi kirjoitukseksi. Nykyajan kristilliset kirkot näkyvät henkimaailmassa lohikäärmeen muodossa. Ne aiheuttavat suurta vahinkoa estäessään ihmisiä löytämästä Jumalaa. Suomessa 1992 ilmestynyt uusi raamatunkäännös osoittaa, että luterilaiset teologit ovat kadottaneet viimeisenkin yhteyden Jumalaan: Jumalan Sana on käännetty siten, että sen sisäinen merkitys osittain tuhoutuu eli se on alennettu tavalliseksi historialliseksi tekstiksi.


Psykologia ja psykiatria


Nykyajan psykologia ja psykiatria ovat tietämättömyyden häpeäpilkku ihmiskunnan historiassa. Ne eivät tunne ihmisen sielua eikä sen lakeja, vaan alentavat ihmisen eläimeksi ja koneeksi. Ne tuottavat suunnatonta vahinkoa estäessään ihmisten spirituaalista ja coelestiaalista uudestisyntymistä. Psykologian ja psykiatrian naurettavuudet ovat niin ilmeiset, että jopa monet uudestisyntymättömätkin ovat ne havainneet. Esim. brittipsykologi Nick Heather määrittelee psykologian osuvasti: ”Psykologialla on tieteen ulkokuori, tieteen ulkoiset tunnusmerkit ja tieteellinen erikoiskielensä, mutta se ei ole tiede. Se on eräs syvällisen itsepetoksen muoto.” Sama psykologi onnistuu määrittelemään myös nykyajan psykiatrian: ”Psykiatria ei ole mikään lääketieteen erikoishaara, vaan näennäislääketieteellinen harhakuvitelma.” Molemmat lainaukset ovat Nick Heatherin kirjasta ”Radical Perspectives in Psychology” (Radikaali psykologia, suom. Mirja Rutanen). Nykyajan psykiatrian valossa Swedenborgia pidettäisiin mielisairaana, koska psykiatria ei tunne henkimaailmaa. Toisaalta Swedenborgin teosten valossa nykyajan psykiatria on oire vakavasta mielisairaudesta. 

Psykiatriset hoitomuodot aiheuttavat hirvittäviä kärsimyksiä tuhansille ihmisille. Ne myös estävät ihmisten uudestisyntymistä. Psykiatria murhaa lääkehoidoillaan tuhansia ihmisiä vuosittain. Lääketehtaiden talous on ainoa, mihin psykiatria auttaa. Swedenborgin esittämä uudestisyntymisprosessi on myös parannuskeino useimpiin psyykkisiin vaivoihin. Uusi Kirkko ei tarvitse nykyisen kaltaista psykiatriaa.

Swedenborgin teos ”Rationaalinen psykologia” on edelleen ylittämätön psykologian oppikirja, jonka tulisi kuulua korkeakoulujen psykologian peruskursseille. Siinä Swedenborg erittelee ihmismielen mekanismit ja sielun ja ruumiin vuorovaikutuksen paremmin kuin kukaan toinen tieteen historiassa. Koska Swedenborg joutui luomaan aivan uusia tieteellisiä käsitteitä, on kirja nykyihmiselle varsin vaikeatajuinen, mutta opiskelu maksaa vaivan. 


Lääketiede


Lääketiede on kerännyt paljon kokeellista ja havainnollista tietoa anatomiasta, fysiologiasta ja ruumiillisista sairauksista. Se ei kuitenkaan tunne ihmisruumiin diskreettejä lakeja eikä henkimaailman osuutta sairauksien synnyssä. Näin se ei ole päässyt selville esim. sairauksia aiheuttavien pieneliöiden (bakteerit ja virukset) todellisesta syntymekanismista. Vaikka nykyajan lääketiede pystyykin parantamaan monia sairauksia tehokkaasti, aiheuttavat sen hoitokeinot kuitenkin kokonaisuudessaan enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Lääketiedettä ohjaavat nykyisin suuret lääkemonopolit, joiden tärkein tavoite on taloudellisen voiton maksimointi. 

Huumausaineet ovat yksi aikamme suurimpia terveydellisiä ongelmia. Kansainvälistä huumekauppaa johtaa juutalainen vapaamuurarijärjestö B’nai B’rith ja sen taistelujärjestö ADL (Dope, Inc. The Book That Drove Henry Kissinger and the Anti-Defamation League Crazy. USA 1992). Huumausaineiden kauppa on hirvittävää helvetillistä tuhotyötä, joka perustuu siihen, että ihmisillä ei ole enää sielunrauhaa, koska ei ole aitoa uskontoa. Huumausaineista yritetään löytää ratkaisu psyykkisiin ongelmiin.

Biologiset tieteet


Biologiset tieteet tuottavat monenlaista aineellista hyötyä. Ne toimivat teorianmuodostuksen tasolla ateistisen filosofian tukena ja tuottavat siten filosofista vahinkoa. Ne pitävät ihmistä vain kehittyneenä eläimenä, eivätkä tunne elämän diskreettejä lakeja. Sen tähden monet luonnon salaisuudet jäävät niiltä tuntematta. Geeniteknologia on vaarallista leikkiä ihmiskunnan ja planeettamme eliökunnan olemassaololla. 


Yhteiskuntatieteet


Yhteiskunnalliset tieteet pitävät ihmistä laumaeläimenä. Ne tarkastelevat ihmisyhteisöjä ainoastaan maailmasta käsin huomioimatta lainkaan henkisen maailman ja Jumalan olemassaoloa. Vaikka ne keräävätkin tilastollisesti arvokasta tietoa, eivät ne pysty analysoimaan tietoa diskreetisti.

Taloustieteet eivät uskalla tutkia itse taloudellisen mekanismin perusteita. Tällöin ne nimittäin törmäisivät siihen hirvittämään taloudelliseen voimaan, joka juutalaisten kansainvälisillä pankeilla on. Juutalaisten pankkien toiminta tähtää kaikkien kansojen kurjistamiseen koronkiskonnalla. 

Yleisesti uudestisyntyvän tulee suhtautua varauksellisesti kaikkiin tieteisiin, sillä hän törmää uudestisyntymisensä edistyessä ilmiöihin, joita nykyajan tieteet eivät tunne (esim. kiusaukset ja fermentaatio). Kaikki nykyajan tieteet johtavat ihmistä poispäin Jumalasta ja taivaasta ateismin ja materialismin suuntaan. 


Fysiikka


Fysiikka on kerännyt suuren määrän kokeellista ja havaittua tietoa, jonka perustalta on tehty lukemattomia teknisiä sovellutuksia. Nykyajan fysiikka ei tunne diskreettejä asteita ja jää siten kuvailevaksi tieteeksi. Monet fysiikan teoriat ovat virheellisiä. Koska kahdella nykyfysiikan teorialla – suhteellisuusteorialla ja kvanttifysiikalla  on ollut myös filosofisia vaikutuksia, käsittelen niitä hieman tarkemmin. Näissä kahdessa teoriassa paljastuu aikamme fyysikoiden filosofinen sokeus.

Uuden ajan fysiikka pystyi kehittymään varsin pitkälle ilman diskreettien asteiden tuntemusta. Differentiaalilaskennan avulla pystyttiin ratkaisemaan useimmat fysiikan matemaattisista ongelmista. Teoreettisen fysiikan kehitys kuitenkin vaikeutui, kun sen eteen tuli sähkömagneettisen aaltoliikkeen selittäminen. Differentiaali ja osittaisdifferentiaaliyhtälöt vielä riittivät James Maxwellille, joka muotoili sähkömagneettisten kenttien yhtälöt. Mutta kun tuli eteen näiden sähkömagneettisten kenttien perustana oleva substanssi  eetteri  lähti teoreettisen fysiikan kehitys virheelliseen suuntaan.

Joskus 1600luvulla oli syntynyt sellainen käsitys, että koko maailmankaikkeus oli kitkattoman eetterin täyttämä. Tämä eetteri oli valon käyttämä väliaine, joka oli levittäytynyt maailmankaikkeuteen ikään kuin suoraviivaisen koordinaatiston tavoin. Tämän eetterin käsitettiin olevan täydellisessä levossa, ja taivaankappaleet liikkuivat tietyillä nopeuksilla sen suhteen. Tähän eetteriin liittyi poikkeuksellisia ominaisuuksia. Sen piti kulkea kaiken aineen läpi ilman kitkaa, ja sen tuli olla hyvin kimmoisaa. Millään kokeella tämän eetterin olemassaoloa ei voitu todistaa. 1800-luvun lopulla heräsi kysymys, mikä on maapallon nopeus suhteessa tähän eetteriin, josta on myöhemmin käytetty myös termiä maailmaneetteri. Ajateltiin, että jos on olemassa liikkumaton maailmaneetteri, maapallo ei voi sitä mukanaan kuljettaa, vaan että maa liikkuu sen suhteen jollakin nopeudella.

Koko kysymys oli kuitenkin epämielekkäästi asetettu. Mitään havaintoa ei ollut todistamassa tällaisen liikkumattoman eetterin olemassaolosta. Sähkömagneettisilla aalloilla tietysti täytyi olla jokin substanssi, jossa aaltoliike eteni, mutta että tällainen substanssi olisi olemassa koko avaruudessa tasaisesti jakaantuneena ja absoluuttisessa lepotilassa! Jos 1800luvun lopun fyysikot olisivat saaneet käsiinsä Emanuel Swedenborgin Principiateoksen, olisivat he ehkä ymmärtäneet, ettei tällaista oletettua eetteriä voinut olla muualla kuin eräiden fyysikkojen ajatuksissa. Eräät kokeet myös osoittivat, että eetterillä ja aineella oli tiettyä vuorovaikutusta, joka viittasi siihen, että maapallo kuljettaa mukanaan eetteriä ainakin jossain määrin.

Tämän kysymyksen ratkaisemiseksi laativat muutamat tiedemiehet laitteen, jolla valon nopeus maan pinnalla saatiin hyvin tarkkaan mitatuksi. Koetulokset osoittivat, että valo kulki maan päällä joka suuntaan samalla nopeudella.

Mitä tämä MichelsonMorleyn kokeen nimellä kulkeva koe todisti? Että mitään eetteriä ei ole olemassakaan? Eipä tietenkään. Se todisti vain, että tällä nimenomaisella koepaikalla valo kulki joka suuntaan samalla nopeudella. Tietenkin tämä koe tuki käsitystä, ettei edellä kuvattua liikkumatonta maailmaneetteriä ollut olemassa, mutta sellaista väitettä, ettei minkäänlaista sähkömagneettisten aaltojen substanssia eli eetteriä ole olemassa, se ei lainkaan tukenut. Sen sijaan tämä koetulos todella tuki sitä väitettä, että maapallo kuljetti mukanaan sähkömagneettisten aaltojen substanssia ainakin koepaikan korkeudella. Tämän jälkeen kuitenkin eräs juutalainen tiedemies veti tästä kokeesta johtopäätöksiä, joista syntyi vuosikymmeniä teoreettisen fysiikan kehitystä jarruttanut teoria  erikoinen suhteellisuusteoria.

Koska eetterin mekanismin ratkaisemisella todella on filosofista merkitystä, käsittelen ensin hieman vastaavaisuuksien tieteen pohjalta totuuden ja vääryyden syntymistä planeetallamme, sillä ilman tätä tietoa ei puheena olevan virheellisen teorian laajaa kannatusta voi ymmärtää.

Edellä on esitetty, että henkimaailmassa vallitsee hyvän ja pahan sekä toden ja väärän välillä tasapaino. Henkimaailmaan tulee tasapuolisesti virtausta sekä taivaista että helveteistä. Tällä tavoin maan päällä asuva ihminen kokee tahdon vapauden, joka johtuu juuri tästä taivaan ja helvetin tasapainosta henkimaailmassa. Kun nyt maan päällä on syntymässä jokin vaikuttava oppi tai teoria, tulee maan päälle tähän asiaan liittyen vaikutusta sekä taivaasta että helvetistä. Helvetit pyrkivät käyttämään tätä oppia vetääkseen ihmiskunnan alaspäin ja taivaat päinvastoin. Koska nyt kuitenkin helvetit ovat useimmiten tässä asiassa paremmin onnistuneet, on ihmiskunnan kriittisissä kehityskohdissa helveteistä kohoava oppi lähes aina pystynyt tukahduttamaan orastavan taivaallisen opin. Hyvin useasti  mutta ei suinkaan aina  näiden helvetillisten oppien alkuperä on ollut tietyissä juutalaisten helveteissä, ja sitä kautta juutalaista syntyperää olevien tiedemiesten aikaansaannoksissa. Se, että useiden vahingollisten oppien takana on ollut juutalainen, johtuu siitä, että juutalaisten peritty pahuus poikkeaa muiden kansojen peritystä pahuudesta, ja sille on luonteenomaista juuri pyrkimys vääristää kaikki totuudet ja liittää taivaallinen ja helvetillinen toisiinsa, mikä on jyrkästi Jumalallisen järjestyksen vastaista. Siksi Jeesus nimitti juutalaisia aviorikkojien sukupolveksi (Matt. 12: 39). Swedenborgin mukaan juutalaiset ovat pahin kaikista kansoista, eikä heitä kiinnosta lainkaan itse totuus, vaan ainoastaan itsekäs oma etu ja taloudellinen hyöty. Tämän kyllä voi havaita nykyajankin juutalaisista. Murhatessaan Jeesuksen juutalaiset saivat perityksi pahuudekseen kaiken totuuden murhaamisen himon. Juuri tästä syystä juutalaisia on niin paljon nykyajan tiedemiesten joukossa, sillä monet tiedemiehet ovat nykyisin päätoimisia totuudenmurhaajia.

Edellä esitetyn perusteella joku voi pitää Swedenborgia tai tämän kirjan kirjoittajaa juutalaisvihaajana. Voin kuitenkin vakuuttaa, ettei Swedenborg eikä tämän kirjan kirjoittajakaan ole juutalaisvihaaja, vaan toivomme pelastusta kaikille ihmisille rotuun tai uskontoon katsomatta. Pahan paljastaminen ei ole vihaamista vaan lähimmäisenrakkautta. Swedenborg paljastaa monia epämiellyttäviä asioita juutalaisista, mutta hän tekee sen vain siksi, että totuus tulisi julki. Swedenborg paljastaa epämiellyttäviä asioita myös muista kansoista. Teologinen totuus kuitenkin on, että juutalaisten helvetit ovat syvemmällä kuin muiden kansojen, ja juuri tästä syystä Jeesus syntyi juutalaiseksi. Jos esim. kiinalaisten helvetit olisivat olleet syvimmällä, Jeesus olisi syntynyt kiinalaiseksi. Juutalaisista enemmän tiedostossa 27. Perkele.

Mutta palatkaamme suhteellisuusteoriaan. MichelsonMorleyn kokeelle esitettiin useita eri tulkintoja, joista juutalaisen A. Einsteinin tulkinta saavutti myöhemmin suurimman suosion, ja Einstein korotettiin vuosisadan suurimmaksi tieteelliseksi neroksi. Muutamat Einsteinia rehellisemmät ja älykkäämmät fyysikot näkivät erikoisen suhteellisuusteorian silmänkääntötempuksi, mutta keskinkertaisten uskovien joukko lukumääräisellä ylivoimallaan julisti teorian lopulliseksi totuudeksi. Vielä tänäkin päivänä on fyysikoita, jotka ymmärtävät tämän teorian vääräksi, vaikka eivät tuo sitä julki asemansa menettämisen pelosta. Tänä päivänä juutalaisten kansainvälinen valta on länsimaisessa tieteessä niin suuri, että vain harva uskaltaa kertoa totuuden tästä teoriasta.

Einstein ei luonut teoriaansa kokeellisten tutkimustulosten tai havaintojen perustalta, vaan hän loi sen omista ajatuksistaan. Hän loi dogmin, että sähkömagneettisen signaalin nopeus tyhjiössä on jokaisen tasaisesti liikkuvan koordinaatiston suhteen sama koordinaatiston omista liiketiloista riippumatta ja että tämä nopeus on valon nopeus c, joka on samalla suurin mahdollinen signaalinopeus. Einstein ulotti tämän dogminsa koskemaan myös muita ilmiöitä kuin sähkömagneettisia aaltoja, ja tässäkin hän teki virheen. Sähkömagneettisilla aalloilla on tietysti omat lakinsa, mutta näitä lakeja ei voi ulottaa kiinteiden kappaleiden mekaniikkaan. Eetteri on diskreetissä suhteessa aineen maailmaan, eikä sen lakeja voi edes ymmärtää mekanistiselta näkökannalta.

Vaikka erikoinen suhteellisuusteoria todistettiin vääräksi moneen kertaan ns. kelloparadoksin avulla, on se kuitenkin jäänyt henkiin uskovien kannattajiensa ansiosta. Monissa fysiikan oppikirjoissa teoria esitetään todistetuksi lukuisilla koetuloksilla. Nämä todisteet teorian puolesta eivät kuitenkaan koske yllä mainitun dogmin oikeaksi todistamista, vaan johtuvat joko siitä, että sähkömagneettista signaalia käytetään alkeishiukkastutkimuksessa  jolloin hiukkasten suuresta nopeudesta johtuen tapahtuu viive eli ns. aikadilataatio – mittarina, tai että nämä todisteet eivät kuulu dogmin esittämään mekaniikkaan, vaan ovat dynamiikkaan kuuluvia asioita.

Olennaista erikoisessa suhteellisuusteoriassa filosofisesti on se, että ajan ja avaruuden käsite sidotaan mittareilla saatuihin havaintoihin. Tämä on äärimmäisyyteen vietyä positivismia, joka vastaavaisuuksien tieteen näkökulmasta ei ole mitään muuta, kuin että kielletään hengen, älykkyyden ja logiikan olemassaolo: ihmisen ero eläimen suhteenhan perustuu juuri siihen, että ihminen pystyy käyttämään älykkyyttään havaitsemiensa asioiden analysointiin. Logiikka ei ole rajoittunut valon nopeuden käyttämiseen suurimpana signaalinopeutena, vaan se pystyy operoimaan myös äärettömillä suureilla tutkiessaan äärellisiä ilmiöitä. Tästähän on esimerkkinä differentiaalilaskenta.

Erikoinen suhteellisuusteoria johti moniin logiikan vastaisiin tuloksiin. Esim. kappaleen pituus riippuu sen mukaan kappaleen liiketilasta: lähellä valon nopeutta kappaleen pituus lyhenee lähes nollaksi. Näinhän havaintojen mukaan käy, jos havaintojen perustana ovat sähkömagneettiset aallot eli siis valo. Mutta erikoinen suhteellisuusteoria väittää, että näin käy myös todellisuudessa. Kuitenkin aivan yksinkertaista logiikkaa käyttämällä jokainen voi ymmärtää, että tällainen havainto johtuu vain valon nopeudesta  tai paremminkin valon hitaudesta  ja ettei kappale todellisuudessa lyhene sen nopeuden kasvaessa.

Erikoisen suhteellisuusteorian logiikan vastaisuus kuitenkin vain lisäsi sen kannatusta loogiseen ajatteluun tottumattomassa joutoväessä: teoriaa kohtaan alettiin tuntea suorastaan mystistä kunnioitusta. Moni huomattava fyysikko ymmärsi teorian huiputukseksi, ja se olisikin epäilemättä jäänyt historiaan vain filosofisena kuriositeettina ellei sitä olisi kiedottu kiistakapulaksi erääseen poliittiseen taisteluun. Tässä taistelussa kaksi rasistista järjestelmää (kansallissosialistit ja sionistijuutalaiset) iskivät yhteen. Teorian vastustajat tahtoivat lopettaa juutalaisen hegemonian. Teorian kannattajat puolestaan panivat liikkeelle vuosisatojen aikana kehittämänsä salaisen vallankäytön koneistot (mm. vapaamuurarijärjestöt). Ja kuten usein tässä pahassa maailmassa käy, salainen valta voitti avoimen vallan, ja niin teorian kannattajat voittivat, ja tämä täysin virheellinen teoria jäi elämään. Tosin teoriaa vastaan on perustellusti myöhemminkin hyökätty, mutta kukaan ei ole onnistunut murtamaan sen poliittisin keinoin hankittua asemaa. Koska useimmat ihmiset nykyisin turvautuvat vaikeissa kysymyksissä mieluummin auktoriteettiuskoon kuin ymmärrykseen, on tämäkin auttanut teorian pysymistä hengissä. Erikoisen suhteellisuusteorian jälkeen A. Einstein loi vielä ns. yleisen suhteellisuusteorian, joka olennaisesti kuuluu myös luokkaan hyödyttömiä tieteellisiä hypoteeseja.

Suhteellisuusteorioissa pyrkii aistillinen tiedemies palauttamaan kaikki fysiikan lait aisteilla havaitun tiedon rajoihin. Suurempaa älyllistä sokeutta emme hevin löydä tieteen historiasta. Aisteilla ja mittareilla hankittu tieto on totuuksien alin taso, jonka virheistä vapautumiseen ihmisen tulee käyttää Luojan hänelle antamia kykyjä  ymmärrystä ja logiikkaa. Suhteellisuusteoriat tekivät A. Einsteinista niin kuuluisan, että Israelin valtio tarjosi hänelle presidentin virkaa. Einstein kuitenkin kieltäytyi. Tämä oli valitettavaa, sillä tuohon virkaan sionistiksi tunnustautunut (kirjassaan Out of My Later Years) Einstein olisi hyvin sopinut: Israelin valtio on planeettamme pahimpien valheiden, petosten ja pirullisten suunnitelmien keskus.

Erikoinen suhteellisuusteoria on vaikeuttanut myös hiukkasfysiikan kehittymistä. Myös hiukkasfysiikalla on edessään sähkömagneettisten aaltojen väliaineen  eetterin  probleema. Vielä tätä nykyä kvanttiteoria joutuu tyytymään loogisesti ristiriitaiseen aaltohiukkasdualismiin: valolla tai yleisemmin sähkömagneettisilla signaaleilla on dualistinen perusluonne eli niillä on sekä aaltojen että hiukkasten ominaisuuksia. Tällaiseen mielettömyyteen ei olisi tultu, jos eetterin ongelma olisi aikoinaan asianmukaisesti ratkaistu.

Eetterin ongelma on jo tosin ratkaistu, mutta se ei ole yleisesti tiedossa. Tämä ratkaisu sisältyy Emanuel Swedenborgin teoksen Opera Philosophica et Mineralia ensimmäiseen osaan Principia. Tässä teoksessaan Swedenborg esittää selkeästi eetterin diskreetin mekaniikan. Teos on älyllisesti vaikea, koska Swedenborg joutui luomaan siinä kokonaan uuden terminologian. Teoksen ymmärtäminen vaatii parempaa loogista päättelykykyä kuin esim. Mensan älykkyystestin läpäiseminen.

Vaikka nykyajan fysiikkaa voi ihailla sen monimutkaisten teknisten luomusten suhteen, eivät fyysikot todellakaan ole filosofisesti mitään ruudinkeksijöitä. Kuriositeettina mainitsen erään tunnetun suomalaisen fysiikan professorin, joka elämänsä ehtoolla on ryhtynyt puolustamaan luterilaista uskoaan kvanttimekaniikan asein. Hän johtaa kvanttimekaniikan aineaaltojen todennäköisyystulkinnasta päätelmän, etteivät fysiikan peruslait olekaan kausaalisia, vaan tilastollisia. Näissä tilastollisissa laeissa hän näkee myös Jumalan olemassaolon mahdollisuuden. Hän kirjoittaa: ”Yliluonnollisen tekijän vaikutusta elämänilmiöihin ei nykyisen atomistiikan valossa ole syytä pitää mahdottomana ajatuksena.” Ehkäpä luterilaisten jumala on näissä todennäköisyysfunktioissa löytänyt viimeisen turvapaikkansa. Todella Jumalaa rakastava ihminenhän näkee Hänet luonnonlaeista ja tieteiden totuuksista ikään kuin peilistä, kuitenkin niin, ettei tässä peilissä itsessään ole mitään Jumalallista. Sama fyysikko on myös innokas erikoisen suhteellisuusteorian kannattaja. Hänen kirjansa ”Atomistiikan aatemaailma”, josta edellä mainittu lainauskin oli otettu, herättää kuitenkin älykkäässä lukijassa lähinnä sääliä: korkeinkaan akateeminen oppiarvo ei nähtävästi pysty avaamaan umpisokean silmiä.

Insinööritaidon hienoimpia luomuksia ovat valtavat hiukkaskiihdyttimet. Alkeishiukkastutkimuksen luullaan ratkaisevan luonnon syvimmät salaisuudet. Alkeishiukkastutkimusta pidetään avaruustutkimuksen ohella inhimillisen tieteen älykkäimpänä suorituksena. Vastaavaisuuksien tieteeseen perehtynyttä puistattaa: Ihmiset, jotka ohjaavat valtavilla koneillaan hiukkassuihkuja, eivät tunne edes omien aivojensa toimintaa puhumattakaan, että he tuntisivat fysiikan lakien yläpuolella olevia spirituaalisia ja coelestiaalisia lakeja. Ihminen, joka tietää paljon epäolennaisista asioista, mutta joka ei tunne olennaisia asioita, on kehittymättömämpi henkisesti kuin sellainen ihminen, joka tietää edes vähän olennaisista asioista, mutta ei tunne perin pohjin epäolennaisia asioita. Tässä suhteessa nykyajan ihmiset ovat todella ”mullin-mallin”: he keräävät suunnattomasti tietoa ihmiselle vähemmän tärkeistä asioista, mutta eivät tunne lainkaan ihmiselle olennaisen tärkeitä asioita.


Logiikka ja matematiikka


Taivaan yleisestä virtauksesta johtuen sekä hyvät että pahat ihmiset saavat kyvyn ajatella loogisesti. Logiikka ja matematiikka  matematiikka on itse asiassa vain eräs logiikan haara  ovat tässä suhteessa neutraaleja, ja niitä voidaan käyttää sekä hyvään että pahaan. Kun henkimaailmassa tapahtui viimeinen tuomio maan aikaa vastaavasti vuonna 1757, lisääntyi ihmisten vapaus suunnata mielenkiintonsa. Ihmiset eivät kuitenkaan ole käyttäneet tätä lisääntynyttä vapautta teologisten ja filosofisten totuuksien tutkimiseen, vaan he ovat suunnanneet älykkyytensä ihmiselle vähempiarvoisiin kohteisiin, kuten luonnontieteisiin ja insinööritekniikkaan. Näiden lisäksi myös matematiikka ja eräät muut logiikan haarat ovat olleet aistillisten ihmisten kiinnostuksen kohteita. Matematiikka ja logiikka ovatkin kehittyneet, mutta vain jatkuvien asteiden suhteen. Logiikan käytön näyttävin todistus on tietokoneiden kehitys.

Kuitenkaan matematiikka ja logiikka eivät voi tehdä kehityksessään laadullista hyppäystä ilman diskreettien asteiden tuntemusta. Hyvä esimerkki jatkuvien ja epäjatkuvien asteiden suhteesta matematiikassa on ns. Fermat’n suuren lauseen todistus. Tämä todella älykäs ranskalainen harrastelijamatemaatikko oli keksinyt tietylle lukuteorian lauseelle todistuksen, mutta hän ei jättänyt tätä todistusta jälkipolville. Hän kuvasi todistustaan ihmeelliseksi. Fermat’n muista lukuteoreettisista saavutuksista voidaan päätellä, että hän ehkä todella oli löytänyt todistuksen tälle lauseelle. Huolimatta suurten tietokoneiden käytöstä eivät nykyajan matemaatikot ole löytäneet yleistä todistusta tälle lauseelle. Mielestäni tässä ei onnistutakaan ilman diskreettien asteiden ymmärtämistä: luonnollisten lukujen potenssiin korottamisilla ja näiden summilla on mielenkiintoisia diskreettejä lakeja, joita ei nykyisin tunneta. Nykyaika ei tuota enää niin suuria älyllisiä lahjakkuuksia kuin esim. Fermat, Pascal, Newton ja Swedenborg. 1900luvun tieteitä hallitsevat keskinkertaisuudet. Vaikka aikamme tieteellisen tiedon määrä onkin kasvanut valtavasti, ei todellisia uutta luovia tieteellisiä lahjakkuuksia juuri esiinny. 


AIKAMME TAITEET


Samoin kuin tieteessä myös taiteissa ovat asiat käännetyt ylösalaisin: tapahtuu vain määrällistä kehitystä, mutta ei laadullista, paitsi alaspäin. Aikamme taiteet heijastavat hyvin nykyihmisen sisäistä tyhjyyttä. Taiteen todellinen tehtävä olisi totuuksien ja hyvyyksien yhdistymisen eli kauneuden kuvaaminen, sekä pahuuksien ja vääryyksien esille tuominen siten, että se palvelee totuuksien ja hyvyyksien havaitsemista, mikä tapahtuu vastakohtien avulla. Todellista taidetta voi olla vain siellä, missä tunnetaan vastaavaisuuksia, sillä ilman vastaavaisuuksia taide ei ole taidetta. 

Parhaimmat taiteilijat kautta aikojen ovat joko tietoisesti tai vaistomaisesti käyttäneet töissään vastaavaisuuksia. Seuraavassa on muutamia vastaavaisuustieteellisiä huomioita taiteista.


Kuvaamataiteet


Eräässä huutokaupassa myytiin postimerkki niin suureen hintaan, että sillä olisi voitu ostaa vaikka hieno talo. Tämän postimerkin myyntiarvo olisi ollut noin 50 senttiä, mutta koska se oli vioittunut painettaessa, oli se todellisuudessa arvoton. Lisäksi se oli kymmeniä vuosia vanha, joten se vioittumattomanakin olisi ollut myyntihetkellä arvotonta tavaraa. Miksi tästä arvottomasta merkistä siis maksettiin noin suuri hinta? Siksi koska kenelläkään toisella keräilijällä ei ollut tällaista merkkiä. Kuvaamataiteissa tällainen keräilyarvo on täydellisesti sumentanut ihmisten käsitykset taideteosten arvosta, ja lopuksi vaikuttanut itse taiteenkin kehittymiseen. Tämän keräilyarvon syynä on ihmisten itserakkaus ja rahanhimo, mikä ilmenee keräilynä.

Vastaavaisuuksien tieteen näkökulmasta modernit kuvaamataiteen tuotteet useissa tapauksissa ovat sairaan mielen heijastumia. Niissä on ainoastaan aistillisen mielen luomaa esteettisyyttä. Kauneudesta niissä ei ole jälkeäkään, mikä johtuu siitä, ettei tunneta vastaavaisuuksia. Kuitenkin monet taiteen tuotteet ovat teknisesti eteviä ilman symbolista oivallusta. Taidekin heijastaa aikamme nurinkurisuutta: ulkoinen on sisäistä tärkeämpää.


Musiikki


Erittäin selvästi aikamme henkisen elämän nurinkurisuus näkyy musiikissa. On toisaalta valtavasti määrällistä osaamista, mutta toisaalta lähes täydellistä tietämättömyyttä musiikin vastaavaisuuksista. Muinaiset kansat harjoittivat musiikkia juuri sen vastaavaisuuksien tähden: kaikilla soittimilla ja esiintyjillä oli tietty henkinen vastaavaisuutensa ja jo itse musiikin rakenne perustui matemaattisiin vastaavaisuuksiin. Nykyisin musiikin tarkoituksena on lähinnä tuottaa aistillista tai sosiaalista mielihyvää. Moderni konserttimusiikki heijastaa syvää sairasmielisyyttä. Jopa eräät kasvit reagoivat vastenmielisyyden tunteella tiettyihin modernin musiikin tuotteisiin, vaikka osaavat selvästi antaa arvoa joillekin vanhoille mestariteoksille, kuten eräät tieteelliset kokeet osoittavat.

Tietämättömyys musiikin vastaavaisuuksista voi tuottaa sellaisia koomillisia tilanteita, joissa esim. taitava pianisti soittaa Johann Sebastian Bachin ja jonkun 1900luvun höyrypään teoksia samassa konsertissa! Aikamme viihdemusiikki soi uudestisyntyneen korvissa lähinnä helvetillisenä metelinä, tosin hyvääkin viihdemusiikkia on olemassa.


Kirjallisuus


Ajallemme on tyypillistä luonnollisten tietojen helppo saatavuus. Kirjastot pursuavat tietoteoksia. Myös kaunokirjallisuutta ja mielipidekirjoja on lukijan ulottuvilla suuret määrät. Tässä suhteessa heijastuu aikamme pyrkimys määrään laadun kustannuksella. Lähes kaikki kirjallisuus on uudestisyntymättömien eli henkisesti enemmän tai vähemmän sokeiden ihmisten tuotteita eikä uudestisyntynyt löydä kokonaisesta kirjastosta montakaan hyödyllistä teosta; ainoastaan eräät oppikirjat ja muutamat kuvaavat tietoteokset ovat arvokkaita.

Erikoisen iljettävää on moderni kaunokirjallisuus, joka usein mässäilee aistillisilla nautinnoilla ja naturalistisilla kuvauksilla. Vastaavaisuuksia eivät nykyajan kirjailijat tunne. Vuosisatamme kirjailijat ovat usein henkisesti kehittymättömiä, mutta hyvin kunnianhimoisia. Toisin oli viime vuosisadalla ja sitä aikaisemmin, jolloin kirjailijat edustivat usein aikansa korkeinta älykkyyttä ja tietämystä. Esimerkiksi sellaisten kirjailijoiden kuten Dostojevski, Balzac, Tolstoi ja Strindberg tuotannossa voi nähdä aivan selvästi uudestisyntymisprosessin edistymisen.

Kirjallisuuden alinta tasoa edustavat viihdekirjallisuus ja erilaiset aikakausjulkaisut. Ne kuuluvat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta roskakulttuuriin, sillä mitään ihmiselle arvokasta ne eivät juuri välitä. Niiden pääaiheena on rikoksilla, väkivallalla ja seksillä mässäily.

Kirjallisuutta on vahvasti syrjäyttämässä radio, televisio, elokuvat, videot ja tietokoneet. Internet on merkittävä tiedon leviämisen vallankumous, mutta sitäkin rasittaa sama kuin muita medioita: valtava tiedonmäärä on uudestisyntymättömien tuottamaa roskaa. Näillä välineillä voitaisiin tehokkaasti välittää hyvää ja kehittävää katseltavaa ja kuunneltavaa laajoille kansankerroksille. Valitettavasti suurin osa niiden annista on roskakulttuuria eli aistillisten ihmisten tuotosta. Nykyajalla olisi todella mahtavia tiedonvälitysjärjestelmiä myös totuuksien levittämiselle. Kuitenkin valtaosa länsimaisesta mediasta on juutalaisten omistamia tai ainakin valvomia ja juutalaisten ylin ilo on totuuksien murhaaminen ja vääryyksien levittäminen (Joh. 8: 44).

Yleisesti voidaan sanoa aikamme tieteistä ja taiteista, että ne heijastavat hyvin tarkkaan aikamme ihmisten henkistä tasoa, jonka tyypillisimmät piirteet ovat suuri määrä tietoa luonnollisista ja materiaalisista asioista ja lähes täydellinen tietämättömyys spirituaalisista ja coelestiaalisista asioista. ”Niin kaikki muuttui, mullinmallin mennen, nyt huippu on, mik’ alko ennen.” Swedenborgin kautta tullut vastaavaisuuksien tieteen uusi tuleminen antaa meille kuitenkin vielä toivoa tieteiden ja taiteiden suhteen paremmasta tulevaisuudesta. 


ERÄITÄ MUITA VASTAAVAISUUSTIETEELLISIÄ

HUOMIOITA


Aikamme ihminen haluaa itse ohjata itseään, eikä halua uudestisyntyä Jumalan ohjattavaksi. Ihmisen itseohjaus johtaa aina poispäin Jumalasta materialismiin ja lopuksi helvettiin. Tällaisen itseohjauksen vastaavaisuustieteellisiä symboleja ovat mm. auto, lentokone ja avaruusalukset, samoin laiva ja sukellusvene. Kuten aiemmin on mainittu, kaikki luonnon maailman ilmiöt ovat henkisiä vastaavaisuuksia. Siksi myös kaikilla ihmisen tekemillä koneilla ja laitteilla on henkinen vastaavaisuutensa. Auto vastaa ihmisen halua ohjata itseään luonnollisissa hyvyyksissä. Nykyisinhän ihminen luulee kaiken hyvyyden omaksi aikaansaannoksekseen, ja siksi auto on koko aikakautemme symboli. Lentokone vastaa ihmisen halua ohjata itseään spirituaalisissa asioissa, ja avaruusalukset merkitsevät halua ohjata itseään coelestiaalisissa asioissa. Esim. parapsykologian ja erilaisten teosofisten oppien harrastus sekä uskontojen tutkimus ilmentävät näitä haluja. Laiva vastaa edelleen halua ohjata itseään luonnon totuuksissa ja sukellusvene samaa halua aistillisissa totuuksissa. Historiasta voimme nähdä, että ihmisellä on ollut vuosituhansia halu ohjata itseään luonnon totuuksissa, josta on ollut seurauksena tieteellinen tieto (laiva). Aiemmin ihmiset myös uskoivat, että kaikki hyvyys tulee korkeammalta voimalta, Jumalalta. Vasta 20. vuosisadalla ihminen on päättänyt ottaa itse kohtalonsa käsiinsä uskoen hyvyyden tulevan hänen oman toimintansa kautta (auto). Metallista rakennetut sukellusveneet, laivat, autot, lentokoneet ja avaruusalukset vastaavat ihmisen halua hallita henkisiä ja taivaallisia totuuksia aistillisesta tiedosta käsin. Aiemmin, kun laivat olivat puusta, sisältyi tietoon myös hyvyyttä, mutta sen jälkeen kun laivat rakennettiin raudasta, kaikki hyvyys oli kaikonnut (puu on hyvän symboli, rauta pelkän totuuden). Ihminen, jonka coelestiaalinen mielen aste on avautunut, voisi jatkaa vastaavaisuuksien luokittelua tuhansilla muilla esimerkeillä.

Helvetillinen ja taivaallinen virtaus tulevat henkimaailman tasapainon vuoksi samanaikaisesti. Viimeisen tuomion vuoden 1757 jälkeen tullut Taivaallinen Oppi sai seurakseen juutalaisten tuhotoiminnan Rothschildien pankkien muodossa, mikä toiminta on huipentunut ydinaseiden kehitykseen ja juutalaiseen eli perkeleen hegemoniaan maapallon pankkilaitoksessa ja mediassa. 

Aikamme aistillinen ihminen, ”kyynärpäihin nojaava klovni”, tulee esille myös suhtautumisessa urheiluun ja seksuaaliseen elämään. Urheilusuorituksia arvostetaan enemmän kuin henkisiä suorituksia. Urheilun arvostaminen on itse asiassa luonnollisessa ihmisessä olevan eläimen arvostamista, sillä todellinen ihminen on ihmisen henkisessä ja taivaallisessa osassa. Niinpä tässäkin aikamme nurinkurisuus näyttäytyy täsmällisesti. Urheilu ei tietenkään sinänsä ole pahasta. Urheilu on välttämätöntä ruumiin kunnon kannalta. Pahaa on se, jos urheilu asetetaan uskonnon ja henkisten harrastusten yläpuolelle. Myös sukupuolielämässä näyttäytyy aikamme nurinkurisuus. Sukupuolielämää pidetään pelkästään aistillisena toimintana näkemättä sen spirituaalista ja coelestiaalista luonnetta. Aistillinen seksuaalisuus, porno ja perversiot ovat vastaavaisuuksia helvetilliselle seksuaalisuudelle. Swedenborgin kautta tullut Taivaallinen Oppi palauttaa avioliiton jälleen kunniaan: sukupuolielämän puhtaus on edellytys korkeimpien totuuksien ymmärtämiselle.

Yleisesti aikamme ihminen arvostaa kaikessa enemmän ulkoista kuin sisäistä. Ulkonäkö, vaatteet, asunto, sosiaalinen asema, auto ynnä muut elintasohyödykkeet ovat nykyihmiselle tärkeämpiä kuin henkiset aarteet eli sisäistetyt hyvyydet ja totuudet. Itserakkaus, maailmanrakkaus ja aistillisuus vallitsevat ihmisen mieliä. Ihmiset eivät etsi totuutta, vaan omaa hyötyään ja kunniaansa kaikessa. Oikein kuvaa Paavali nykyihmisiä kirjeessään Timoteukselle: 

”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.” (2 Tim. 3: 15). 

Nykyihmiset turvautuvat helposti myös auktoriteetteihin, sillä he katsovat kaikkia asioita maailmasta käsin eikä heillä ole sisäistä ymmärrystä. Totuutta rakastava ihminen ei tarvitse maallisia auktoriteetteja, sillä hän näkee asiat Herran valaisemalla ymmärryksellään.

Planeettamme henkinen tila on tänään paljon huonompi kuin Swedenborgin aikana. Toisen maailmansodan jälkeen on virtaus helveteistä voimistunut: ihmiset ovat tulleet yhä aistillisemmiksi. Ihmiskunnan vuosituhansia jatkunut henkinen alamäki on saavuttamassa pohjalukeman. Hyvyys ja totuus ovat kadonneet maan päältä. Saastaiset intohimot vallitsevat ihmisten mielissä. Toisen maailmansodan jälkeistä aikaa voidaankin oikeutetusti kutsua henkisen pimeyden ja saastan aikakaudeksi. Hyvin paljon tähän kehitykseen on vaikuttanut juutalaisten nouseminen planeettamme hallitsevaksi ryhmäksi. Juutalaisten kautta tulee planeetallemme virtaus syvimmistä helveteistä.

Vaikka ihminen onkin kääntänyt kaiken päälaelleen, on meillä vielä mahdollisuus palata uudestisyntymisen kautta siihen onnelliseen olotilaan, mikä on vallinnut planeetallamme silloin, kun ihminen luotiin. Tällaisessa tilassa elävät monien muiden planeettojen ihmiset. Aika paljon hämmästystä on herättänyt Swedenborgin teos De Telluribus (Maapallot), jossa Swedenborg seikkaperäisesti kuvailee elämää aurinkokuntamme muilla planeetoilla sekä myös eräiden toisten aurinkokuntien planeetoilla. Moni, joka muuten ymmärtää Swedenborgin teoksia, epäilee tämän teoksen todenperäisyyttä. Väittäähän nykyajan avaruustutkimus kuulentoineen, ettei elämää  puhumattakaan ihmisistä  muilla aurinkokuntamme planeetoilla ole. Swedenborg väittää henkisiin kokemuksiinsa viitaten, että kaikilla planeetoilla ja myös kuussa on ihmisiä. Tämä asia ei ole aivan niin helposti nykyajan tieteen tuloksista pääteltävissä, kuin monet uskovat. Eri planeetoilla on erilaiset eetterikehänsä, joten meidän näkökyvyllä ei välttämättä nähdä toisten planeettojen asioita. Apollolentojen aikana tapahtui paljon sellaista, mikä viittaa systemaattiseen tietojen salaamiseen. Esimerkiksi eräät astronautit alkoivat kertoa näkemistään ihmeellisistä asioista kuun pinnalla, jolloin lähetys maahan siirrettiin salaiselle radiotaajuudelle. Myös ns. Roswellin tapaus osoittaa viranomaisten systemaattista salailua (USA:ssa Roswellin lähelle autiomaahan putosi todennäköisesti avaruusalus, ei säähavaintopallo, kuten virallinen selitys kuului). En halua tähän asiaan enempää paneutua, koska mahdollisuudet tarkistaa huippusalaisia tutkimuksia ovat tietenkin olemattomat.

Ehkäpä Jumalallinen Kaitselmus ei katso tarpeelliseksi, että meidän planeettamme ihmiset saisivat yhteyden toisten planeettojen ihmisiin. Tällaisista löytöretkistä voisi olla alkuasukkaille samanlaisia seurauksia kuin aikoinaan löytöretkistä meidän maapallollamme

Samoin kuin yksityinen ihminen peittää itsekkäät aikeensa hyvän ulkoisen olemuksen alle, samoin myös nykyajan valtarakenteet ovat vain ulkoisia koristeita: kehittyneimmänkin demokratian takana ovat aina salaista valtaa käyttävät sisäpiirit. Myös varsinaiset salajärjestöt käyttävät suurta valtaa planeetallamme. Tällaisia järjestöjä ovat mm. kansainväliset juutalaiset ja heidän johtamansa salajärjestöt, mm. vapaamuurarijärjestö. Juutalaisten valta vapaamuurarijärjestössä perustuu siihen, että juutalaiseen B’nai B’rith -vapaamuurarijärjestöön hyväksytään vain juutalaisia, mutta juutalaiset itse voivat olla myös muissa vapaamuurarijärjestöissä. B’nai B’rith on planeetan vaikutusvaltaisin järjestö, joka on pannut alulle lukemattomia sotia ja vallankumouksia, mm. kaksi maailmansotaa.

Ihminen, jonka coelestiaalinen mielen aste on avautunut, voi heti tutkittuaan havaita myös poliittiset avainkysymykset. Aistillinen ihminen ei pysty valtavasta tiedon määrästä erottamaan olennaista epäolennaisesta, vaan hän joutuu turvautumaan auktoriteetteihin. Tässä yhteydessä voin tuoda esiin vain yhden poliittisen kysymyksen. Nimittäin planeettamme ihmiskuntaa uhkaavan suurimman vaaran: kasaarijuutalaisten pyrkimykset toteuttaa Talmudin ennustukset.

Swedenborgin teosten kautta tapahtui Herran Toinen Tuleminen, minkä Hän itse ennusti (Matt. 24: 30). Tätä radikaalia tapahtumaa ihmiset eivät kuitenkaan ymmärtäneet, eivätkä ottaneet vastaan uutta Jumalallista Ilmoitusta, koska he rakastivat ihmiskunniaa ja maailmaa enemmän kuin Jumalaa. Tästä on osoituksena lukuisat ”kristilliset” kirkot, jotka toimivat tänä päivänä tietämättä mitään Herran tulemisesta. Aivan samoin eivät aistilliset juutalaiset ottaneet vastaan lähimmäisenrakkautta julistavaa Jeesusta, vaan valitsivat mieluummin rikollisen Barabbaan, joka vastasi paremmin heidän hengenlaatuaan. 

Toinen asia, mitä ”kristilliset” kirkot eivät ole ymmärtäneet, on perkeleen vaikutusvalta ja toimintamuodot nykyaikana. Ainoastaan coelestiaalinen ihminen voi nähdä selvästi perkeleen menetelmät. Spirituaalisesti valaistunut näkee vain jäävuoren huipun, eikä ymmärrä sitä täydellistä kavaluutta ja pahuutta mitä perkele harjoittaa. Esitän perkeleen toiminnan planeetallamme vastaavaisuustieteen valossa tiedostossa 27. Näistä asioista vain harvat ovat perillä. Seuraavan tiedoston teksti voi vaikuttaa järkyttävältä, sillä koko maapallon väestö on aivopesty juutalaisten eli kasaarien suhteen. Juutalaisten eli perkeleen uhka ihmiskunnalle on kuitenkin niin suuri tänä päivänä, että aihetta on käsiteltävä perusteellisesti.



KIRJALLISUUTTA


Dope, Inc.: The Book That Drove Henry Kissinger and the Anti-Defamation League Crazy. USA 1992.

Einstein, Albert: Out of My Later Years. Lontoo 1950. 

Einstein, A & Infeld, L.: Fysiikan kehitys. Alkup. The Evolution of Physics. Keuruu 1962. Suhteellisuusteorioiden dog-maattiset perusteet paljastuvat tästä kirjasta. 

Von Goethe, J. W.: Faust. Suomennos Otto Mannisen. Keuruu 1956. Useita vastaavaisuustieteellisesti oikeita huomioita.

Kivilohkare, Benjamin: Herran Toinen Tuleminen. Johdatus Emanuel Swedenborgin teologisiin kirjoituksiin. Helsinki 2020.

Heather, Nick: Radikaali psykologia. Alkup. Radical Perspectives in Psychology. Suom. Mirja Rutanen. Espoo 1978. Teräviä havaintoja tietämättömyyden seassa.

Laurikainen, K.: Atomistiikan aatemaailma. Porvoo 1973. Järkyttävä esimerkki fyysikon filosofisesta sokeudesta.

Strindberg, August: En blå bok. ”Till Emanuel Swedenborg, läraren och ledaren ägnas denna bok av lärjungen.”  Samlade Skrifter XLVIXLVIII. Useita vastaavaisuustieteellisiä havaintoja. Stockholm 1918.

Swedenborg, Emanuel: 

De Amore Conjugiali. Amsterdam 1768. 

Aviorakkaus. Helsinki 2011

De Coelo et de Inferno. Lontoo 1758. 

The Coronis. Lontoo 1966. 

Opera Philosophica et Mineralia. Dresden ja Leipzig 1734. Rational Psychology. Käännös eräistä nimeämättömistä käsikirjoituksista vuodelta 1742. 

The Spiritual Diary I-V. Käännös teoksesta Memorabilia. Swedenborg on ainoa psykologi, joka on selvittänyt, mistä juutalaisten peritty murhaamisen halu johtuu. London & New York 1977-1978.

Summario Expositio Doctrinae Novae Ecclesiae. Amsterdam 1769.

Taivas ja helvetti. Helsinki 2016

De Telluribus. Lontoo 1758.