”Ilman äärimmäistä omistautumista Ylimmälle
Olennolle ei kukaan voi olla täydellinen ja todella oppinut filosofi. Todellinen
filosofia ja Jumaluuden halveksunta ovat vastakohtia. Äärettömän Olennon
kunnioitusta ei voi koskaan erottaa filosofiasta. Joka kuvittelee olevansa
viisas, vaikka hänen viisautensa ei opeta häntä tunnustamaan Jumalallista ja
Ääretöntä Olentoa, eli joka luulee omistavansa viisautta ilman tietoa
Jumaluudesta, ei omaa lainkaan viisautta.” (Swedenborg: Principia).
”Uusi Kirkko on oleva kaikkien kirkkojen kruunu. Se eroaa aikaisemmista
kirkoista siinä, että sen oppi valaisee spirituaalisen mielen lisäksi myös
luonnollista mieltä. Se ei anna maailmalle ainoastaan uutta teologiaa, vaan
myös uuden filosofian ja uuden tieteen. Tämä sen tähden, että Herra voidaan
paljastaa ei ainoastaan taivaan, vaan myös maan Jumalaksi; ei ainoastaan
teologien Jumalaksi, vaan myös filosofien ja tiedemiesten Jumalaksi.” (Alfred
Acton: An Introduction to the Word Explained).
Emanuel Swedenborgin teoksia ei voi ymmärtää tuntematta hänen menetelmiensä ja
käsitteidensä tarkkaa sisältöä. Monet Swedenborgin termit poikkeavat
nykykielten käsitteistä. Selvitän tässä luvussa lyhyesti Swedenborgin
tärkeimmät filosofiset käsitteet ja menetelmät. Tämän luvun lukeminen auttaa
Swedenborgin teosten ymmärtämistä. Swedenborgin terminologian opiskellut saa
myöhemmin nauttia hänen teostensa kirkkaasta logiikasta.
Nykyajan korkeakouluissa opetettava filosofia lähtee ihmisen omasta
älykkyydestä, mikä on perityn pahuuden saastuttamaa, eikä näin ollen johda
totuuksien ymmärtämiseen. Swedenborgin filosofia lähtee Jumalan valaisemasta
älykkyydestä ja on apuna teologisten totuuksien ymmärtämiselle. Nykyajan
filosofien motiivina on heidän oma älyllinen kunniansa; Swedenborgin motiivina
oli rakkaus totuuteen totuuden itsensä tähden. Nykyajan filosofia ei ole
ainoastaan hyödytöntä, vaan myös vahingollista, sillä se johtaa ihmistä
poispäin Jumalasta. Aito filosofia johtaa aina Jumalan tuntemiseen.
Tuntematta
epäjatkuvien asteiden mekanismia ei ihminen koskaan voi ymmärtää sielun ja
henkisen maailman olemassaoloa. Nykyajan ihminen ymmärtää hyvin jatkuvien
asteiden mekanismin, mutta epäjatkuvista asteista vain harvat ovat perillä.
Tästä syystä harvat ymmärtävät ilmiöiden syitä, jotka ovat vaikutustensa
suhteen epäjatkuvissa asteissa. Useimmat päättelevät vaikutusten syiksi
aiemmat vaikutukset ja päätyvät näin loputtomaan virhepäätelmien ketjuun.
Aikamme tieteet ovat keränneet valtavan määrän tietoa vaikutuksista, mutta tätä
tietovarastoa ei osata käsitellä tarkoitus‑syy‑vaikutussuhteen avulla, koska ei
tunneta epäjatkuvia asteita. Näiden asioiden selventämiseksi täytyy käyttää
esimerkkejä.
Kaikilla ilmiöillä on tarkoitus (latinaksi finis), syy(causa) ja vaikutus (effectus).
Tätä kolmijakoa voidaan kuvata myös näin: lopullinen eli sisin syy, välillinen
syy eli keinot ja syiden aikaansaama ilmiö eli vaikutus. Esimerkki: Lampaansyönti.
Suden halu syödä näkemänsä lammas (tarkoitus). Suden perityt ja hankitut
saalistusmekanismit (välillinen syy eli keinot). Lampaansyönti (toteutunut
tarkoitus eli vaikutus). Ihmisellä tämä kolmijako noudattaa aina kaavaa tahto (tarkoitus),ymmärrys (syy)
ja teko (vaikutus).
Swedenborgin käsite rakkaus on tahdon synonyymi, sillä mitä ihminen rakastaa
sitä hän myös tahtoo. Rakkaus tässä merkityksessä vastaa suurin piirtein
nykypsykologian käsitettä motivaatio. Ymmärryksen synonyyminä Swedenborg
käyttää sanaa älykkyys, teon synonyyminä sanaa hyöty. Kolmijaosta tulee siis
seuraavanlainen: rakkaus (tarkoitus), älykkyys (syy) ja hyöty (vaikutus).
Esimerkki: Pekka haluaa tehdä hiekkalinnan (tahto=rakkaus=tarkoitus). Pekka
tietää, miten ja mistä hiekkalinna tehdään (ymmärrys=älykkyys=syy). Pekka
tekee hiekkalinnan (teko=hyöty=vaikutus).
Esimerkissä mainitun hiekkalinnan syyt ovat siis Pekan tahdossa ja
ymmärryksessä: sisimpänä syynä Pekan tahto eli rakkaus ja välillisenä eli
instrumentaalisena syynä Pekan ymmärrys eli älykkyys, so. hänen tietonsa ja
taitonsa valmistaa hiekkalinnoja. Kun ulkopuolinen katselija näkee
hiekkalinnan, hän ei tietenkään voi havaita sen syntymisen syitä, mutta
tietenkin ne ovat nuo edellä mainitut. Samoin useimpien luonnonilmiöiden syitä
ei voi suoraan havaita näistä ilmiöistä. Tällöin aistillinen ihminen
erheellisesti päättelee syiksi näitä ilmiöitä edeltäneet luonnonilmiöt.
Yllä esitettyä kaavaa voidaan soveltaa kaikkiin ihmisen tekoihin ja luomuksiin.
Tapaukset voivat tietenkin olla hyvin monimutkaisia, mutta ne voidaan aina
ymmärtää tarkoitus‑syy‑vaikutus‑suhteiksi. Tärkeintä on huomata, ettei hiekkalinnan
syy ole aineellinen vaan henkinen. Tarkemmin sanottuna välillinen syy on
älyllisesti henkinen eli spirituaalinenja tarkoitus eli sisin syy on
motivaatiotasoisesti henkinen eli coelestiaalinen. Käytän latinasta
johdettuja uusia termejä selventääkseni niiden Swedenborgin filosofiassa
olevaa merkitystä.
Hyvänä esimerkkinä tästä kolmijaosta ovat ihmisen puhe ja kirjoitus. Tällöin
on jokaisella sanalla ulkonaisen puhutun tai kirjoitetun (vaikutus) asunsa
lisäksi myös kaksi sisempää syytä, spirituaalinen ja coelestiaalinen.
Spirituaalisen syyn muodostavat ihmisen ymmärryksessä kutakin sanaa koskevat
tiedot, jotka tietenkin ovat erilaiset eri ihmisillä. Coelestiaalisen syyn
muodostavat taas tämän sanan herättämät mieltymykset ja tunteet eli
motivaatiotasoiset reaktiot. Myös coelestiaalinen syy on erilainen eri ihmisillä.
Käsittämällä, että sanoilla on sekä spirituaalinen että coelestiaalinen
merkitys ja että nämä merkitykset voivat olla erilaisia eri ihmisillä saman
sanan suhteen, voi kuka tahansa ymmärtää Jumalan Sanan poikkeavan luonteen
muihin kirjoituksiin verrattuna. Vaikka Jumalan Sana ‑ so. tietyt
kirjoitukset, jotka Jumala on sanellut ihmisten kautta ‑ muodostuu aivan
tavallisista sanoista, joita ihmiset käyttävät jokapäiväisessä elämässään, on
niiden spirituaalinen ja coelestiaalinen merkitys kuitenkin täysin erilainen.
Koska Jumala on Ääretön Totuus ja Ääretön Hyvyys, sisältyy Jumalan Sanan
jokaiseen sanaan ‑ ja jopa kirjaimeen ja pilkkuun ‑ ääretön määrä totuutta ja
hyvyyttä, sillä Sanan sisin syy on itse Jumalallinen Ääretön Rakkaus ja
instrumentaalinen syy Jumalallinen Ääretön Viisaus. Palaan Jumalan Sanan kolmijakoon
myöhemmin tässä luvussa.
Kolmijako tarkoitus‑syy‑vaikutus ei rajoitu ainoastaan ihmisen tai
eläinkunnan tekoihin, vaan se on yleinen kunkin olemassaolevan asian tai
esineen ilmenemisen mekanismi. Myös kasvikunta, kaikki materian muodot,
planeetat, aurinkokunnat jne. noudattavat tätä jakoa. Tällöinkin instrumentaalinen
syy on spirituaalinen ja sisin syy coelestiaalinen. Näitä syitä ei kuitenkaan
voi nähdä aisteilla, sillä ne tapahtuvat henkisessä maailmassa, joka on ikään
kuin kaikkien aineellisten ilmiöiden sisällä. Henkinen maailma koostuu
spirituaalisesta substanssista, joka eroaa aineesta siinä suhteessa, ettei
sillä ole ajan ja paikan ulottuvuutta. Henkinen maailma on yhteydessä
aineelliseen maailmaan vastaavaisuuksien avulla. Mutta tästä enemmän
tuonnempana.
Kolmijaon itsensä sisimpänä syynä on Jumalallinen kolminaisuus: Jumalallinen
Rakkaus eli Hyvyys (tarkoitus), Jumalallinen Viisaus eli Totuus (instrumentaalinen
syy) ja Jumalallinen Teko eli Hyöty (vaikutus). Tästä johtuu ihmisen ‑ Jumalan
kuvan ‑ kolmijako: tahto eli rakkaus, ymmärrys eli älykkyys sekä teko eli
hyöty. Tahto, ymmärrys ja teko eivät kuitenkaan ole keskenään jatkuvassa
suhteessa, kuten esim. mittarit, jotka mittaavat saman asian vaihtelevia
suuruuksia. Vaikka ne ovat tarkoitus‑syy‑vaikutusketjussa toisiinsa nähden,
ne ovat kuitenkin erilaatuisia. Asiat, jotka suurenevat tai pienenevät
samanlaatuisesti, muodostavat jatkuvan asteen. Siten rakkaus
itsessään voi määrällisesti vaihdella. Samoin älykkyys ja hyöty. Voihan asiaa
rakastaa vähän tai paljon. On samoin eriasteista ymmärtämistä ja hyötyä.
Rakkaus, ymmärrys ja hyöty muodostavat kukin oman jatkuvan asteensa, jossa
niiden määrä voi vaihdella. Mutta edetessä rakkaudesta ymmärryksen kautta
tekoon liikutaankin portaittain: rakkaus, ymmärrys ja teko ovat toistensa
suhteen epäjatkuvia
asteita.
Jatkuvat asteet ovat nykyihmiselle itsestään selviä, sillä ne kuuluvat
jokapäiväiseen elämään. Esimerkkinä ovat lämpötilaerot sekä pituus‑, paino- ja
valoisuuserot. Jatkuvista asteista saadaan helposti tietoa aistihavaintojen
sekä erilaisten mittarien avulla. Etenemisestä epäjatkuvissa asteissa ei sitä
vastoin saada tietoa aistien kautta, vaan tämän etenemisen ymmärtäminen vaatii
intuitiivista älykkyyttä. Epäjatkuvat asteet suhtautuvat toisiinsa kuten
ajatus puheeseen tai mieltymys ilmeeseen. Ajatus ja mieltymys ovat puheen ja
ilmeen syitä. Nämä syyt ovat henkisiä. Pinttynyt materialisti voi pitää ajatusta
ja mieltymystä vain aivosolujen toimintana, mutta kuinka hän selittää sen, että
ihminen havaitsee ja kokee ajatuksen ja mieltymyksen. Tähän kokemiseen
tarvitaan kokemisen kohteista erillinen elin tai mekanismi. Tämä elin on juuri
ihmisen mieli, joka on spirituaalinen ja epäjatkuvassa suhteessa aivoihin.
Yleisesti henkinen maailma ja aineellinen maailma ovat epäjatkuvassa eli diskreetissä suhteessa
toisiinsa. Aineellisessa maailmassa elävä ihminen ei voi aisteillaan saada
tietoa henkisestä maailmasta, mutta hän voi ymmärtää henkisen maailman olemassaolon
diskreettejä asteita tutkimalla. Tiedettä, joka tutkii diskreettien asteiden
välisiä lainalaisuuksia, kutsutaan opiksi edustuksista ja vastaavaisuuksista.
Tämä oppi, jota kutsutaan myös vastaavaisuuksien tieteeksi, oli muinaisaikojen
viisaiden viisauden lähde, ja he kutsuivatkin sitä tieteiden tieteeksi. Tämä
tiede rappeutui kuitenkin vähitellen magiaksi, mikä on vastaavaisuuksien
väärinkäyttöä itsekkäisiin tarkoituksiin. Nykyisin vastaavaisuuksien
tiedettä ei tunneta.
Vanhan ajan oppineet tutkivat yksipuolisesti sisäisiä asteita ‑ tarkoitusta ja
syytä. Meidän aikamme oppineet tutkivat ainoastaan vaikutuksia eli aineellista
maailmaa. Swedenborgin metodien suuri tieteenfilosofinen merkitys on siinä,
että hän antaa johtolangan näiden kahden tutkimustavan yhdistämiselle. Aikamme
tieteet eivät kehity ilman sisäisten asteiden tuntemusta: suurta tietomäärää
ei kyetä analysoimaan diskreetisti. Vanhan ajan viisautta rasitti kokeellisen
tiedon puute. Vastaavaisuuksien tieteen näkökulma avaa tieteenfilosofialle
uusia ennennäkemättömiä mahdollisuuksia. Se joka ymmärtää vastaavaisuudet, se
pystyy näkemään Jumalan ja henkisen maailman luonnollisesta maailmasta ikään
kuin peilistä.
Tietämättömyys diskreeteistä asteista estää monia nykytieteitä kehittymästä.
Esim. nykyajan fysiikka ei ole kyennyt selvittämään gravitaation ja sähkömagneettisen
aaltoliikkeen peruskysymyksiä, koska se ei tunne eetterin mekanismia.
Swedenborgin teoksessa Principia tämä mekanismi on selitetty. Sellainen
nykyfysiikan luomus kuin A. Einsteinin ”erikoinen suhteellisuusteoria”
osoittaa itserakkauteen perustuvan älykkyyden kykyä pitää mitä tahansa
valhetta totuutena.
Nykyisin vain harvat ymmärtävät, että
kaikilla aistein havaittavilla asioilla on henkinen syynsä. Useimmat
päättelevät syysuhteen pelkästään vaikutuksista käsin. Ajatellaan, että havaittu
tapahtuma A aiheuttaa havaitun tapahtuman B. Tällöin ei kuitenkaan ymmärretä
itse syysuhteen olemassaoloa, sillä syyt, jotka aiheuttivat A:n, voivat
aiheuttaa myös B:n, tai A:lla ja B:llä voi olla aivan eri syyt. A:n ja B:n
ajallisesta ja paikallisesta yhteydestä ei voi päätellä, että A aiheutti B:n.
Koska diskreettien asteiden mekanismia ei tunneta, ollaan yleisesti
vakuuttuneita, että vaikutus aiheuttaa vaikutuksen. Tällaiseen virheelliseen
käsitykseen perustuu itse asiassa koko nykyajan tieteellinen ajattelu. Tästä
virheestä voi kuitenkin vapautua vastaavaisuuksien tieteen avulla.
Edustuksista ja vastaavaisuuksista saa helposti selvän käsityksen
tarkastelemalla ihmisen mieltä. Ihmisen henkiset eli sisäiset ominaisuudet ja
tilat kuvastuvat hänen ilmeissään ja eleissään. Kukapa ei tuntisi iloista tai
surullista ihmistä hänen ilmeistään ja eleistään. Voidaan sanoa, että ihmisen
ilmeet ja eleet edustavat hänen sisäisiä tuntemuksiaan ‑ ajatusta ja
tahtoa. Ilmeet ja eleet ovat henkisten ilmiöiden (ajatus ja tahto) fyysinen
kuva. Jos nyt tämä fyysinen kuva totuudenmukaisesti heijastaa henkisiä ilmiöitä
eli esimerkiksi iloiselta näyttävä ihminen todella on ajatustensa ja tahtonsa
osalta iloinen, sanotaan, että hänen ilmeensä ja eleensä vastaavat hänen
sisäisiä tuntemuksiaan. Jos sisäisesti surullinen ihminen taas näyttelee
iloista, hänen ilmeensä kylläkin edustaa hänen sisäisiä tuntemuksiaan,
mutta se ei vastaa niitä, koska hän teeskentelyllään antaa ulkoiselle ilmeelle
merkityksen, mikä totuudenmukaisesti vastaisi toisenlaista sisäistä tilaa.
Vastaavaisuus toteutuu siis silloin, kun sisäinen ja ulkoinen kuvaavat samaa
ilmiötä. Edustus voi toteutua myös silloin, kun ulkoinen kuvaa eri ilmiötä kuin
sisäinen.
Vastaavaisuuksia ei ole ainoastaan ihmisen ulkoisen ja sisäisen välillä, vaan
yleisesti kaikkia luonnon maailman ilmiöitä vastaavat henkisen maailman
ilmiöt. Näitä vastaavaisuuksia ei kuitenkaan voi saada selville aistillisiin
havaintoihin perustuvalla päättelyllä, vaan siihen tarvitaan intuitiiviseen
älykkyyteen perustuvaa vastaavaisuuksien tiedettä. Intuitiivista älykkyyttä
on nykyisin vain harvalla.
On
olemassa Jumala, henkinen maailma ja luonnon maailma. Luonnon maailma on
henkisen maailman kuva eli vastaa jokaiselta yksityiskohdaltaan henkistä
maailmaa. Henkinen maailma on puolestaan Jumalan kuva eli kaikilla henkisen
maailman ilmiöillä on Jumalallinen vastaavaisuutensa. Ihminen, joka on
Jumalan kuva, on luonnon maailma pienoiskoossa, joten on vastaavaisuus
ihmisen, luonnon maailman ja henkisen maailman välillä. Vanhan ajan viisaat
olivat oikeassa pitäessään ihmistä mikrokosmoksena ja pienoistaivaana.
On olemassa virtaus
(influxus) Jumalasta henkiseen maailmaan ja henkisestä maailmasta luonnon
maailmaan. Tämä virtaus etenee diskreetisti spirituaalistenatmosfäärien kautta
Jumalasta (alkusyy) henkiseen maailmaan ja henkisestä maailmasta luonnollisten
atmosfäärien kautta luonnon maailmaan. Päinvastainen virtaus ei ole
mahdollinen, kuten ei esimerkiksi maapallostakaan lähde valon ja lämmön
virtausta aurinkoon. On olemassa kolme henkistä atmosfääriä sekä kolme
luonnollista atmosfääriä. Henkinen maailma ja luonnon maailma ovat Jumalallisen virtauksen
eli elämän vastaanottimia, eikä niissä itsessään ole elämää,
vaikka aistihavaintojen kannalta niin näyttää olevankin.
Jumaluus näkyy henkisessä maailmassa aurinkona, jota vastaavat luonnon maailman
auringot. Aurinko on täten vastaavaisuus Jumalalle. Henkisen maailman aurinko
ei kuitenkaan ole itse Jumala, vaan Hänestä lähtevät valo ja lämpö vain
näkyvät auringon muodossa. Jumala itse on Jumalallinen Ihminen eli Herra Jeesus Kristus
tuon auringon sisässä. Tästä auringosta lähtevä valo on Jumalallista Totuutta
ja lämpö Jumalallista
Hyvyyttä. Tästä seuraa, että luonnon maailman valo ja lämpö
ovat totuuden ja hyvyyden vastaavaisuuksia eli symboleja. Koska kaikkia
luonnon maailman ilmiöitä vastaavat henkisen maailman ilmiöt, täyttäisi
vastaavaisuuksien luetteleminen kokonaisia kirjastoja. Tässä yhteydessä
käsittelen vain muutamia esimerkkejä. Vastaavaisuuksien ymmärtäminen on avain
Emanuel Swedenborgin teologisiin ja filosofisiin teoksiin.
Kuu on uskon
vastaavaisuus. Tämä johtuu siitä, että kuu välittää maahan auringon valoa, joka
symbolisoi Jumalallista Totuutta. Kun ihminen uskoo, ei hän ota vastaan totuutta
suoraan, vaan välillisesti auktoriteeteilta. Samoin kuin auringon valo
heikkenee tullessaan kuun kautta, samoin on uskon kautta hankittu tieto hämärää
verrattuna siihen tietoon, jonka ihminen saa lähestyessään suoraan Jumalaa
(aurinko). Kuu valaisee ainoastaan öisin, ja yö vastaa henkistä pimeyttä, joten
ihmiset turvautuvat uskoon vain pimeinä aikoina. Tässä suhteessa meidän aikamme
vastaa sydänyötä (kristikunnassa), sillä lähes kaikki ihmiset turvautuvat
nykyään uskoon sen sijaan, että ottaisivat ymmärryksellään vastaan henkistä
tietoa suoraan Jumalalta. Auringosta tulevassa valossa on yhdistyneenä
lämpö, mutta kuusta tuleva valo on lähes kokonaan ilman lämpöä. Tämä vastaa
uskon kautta Jumalaa lähestyvän ihmisen rakkaudettomuutta. Valaistunut mieli
voisi jatkaa kuu‑symbolin analysointia kymmenillä muilla esimerkeillä.
Koska kaikki on saanut alkunsa henkisen auringon Jumal‑Ihmisestä eli Jumalasta,
voidaan kaikki vastaavaisuudet palauttaa Jumalallisiin Totuuksiin ja
Hyvyyksiin tai niiden vastakohtiin. Jumal‑Ihmisen kaksi ominaisuutta ‑
Jumalallinen Totuus ja Jumalallinen Hyvyys ‑ vastaavat luomakunnan kahta lajia
henkisyyttä ‑ motivaatiotasoista eli coelestiaalista, jota kuvataan
suomenkielen sanalla taivaallinen,sekä älyllistiedollista eli spirituaalista,
jota voidaan kuvata sanalla henkinen. Tästä juontaa juurensa myös jako kahteen sukupuoleen,
sillä mies symbolisoi totuutta ja nainen hyvyyttä: miehellä hallitsee ymmärrys,
naisella tahto. Sukupuolten yhtymisestä seuraava uusi elämä vastaa Jumal‑Ihmisestä
virtaavan lämpöön yhtyneen valon uutta luovaa vaikutusta. Tästä johtuu koko
elollisen luomakunnan jako kahteen sukupuoleen.
Paha ja väärä määräytyvät myös Jumaluudesta käsin: kaikki, mikä on Jumalallisen Järjestyksen
vastaista, on pahaa ja väärää. Jumala ei ole luonut pahaa ja väärää, mutta Hän
on antanut luomalleen ihmiselle vapaan tahdon elää Jumalallisen Järjestyksen
mukaisesti tai sitä vastaan. Kun ihminen on elänyt vastoin Jumalallista
Järjestystä, ihminen on samalla luonut pahan ja väärän. Näin ovat syntyneet
helvetit, sillä luonnon maailmassa olevaa pahaa ja väärää vastaavat henkisessä
maailmassa olevat pahuudet ja vääryydet. Luonnon maailman hyvää ja totta
vastaavat taivaat, pahaa ja väärää helvetit. Helvettejä vastaavat vielä virtsa
ja ulosteet: Virtsa ihmisen itsensä tuottamaa väärää, ja ulosteet ihmisen
tuottamaa pahaa.
Vielä muutamia esimerkkejä vastaavaisuuksista. Taivas kokonaisuudessaan vastaa
muodoltaan ihmistä, ja sitä kutsutaankin Suurimmaksi Ihmiseksi (lat.
Maximus Homo). Tässä ihmisessä kaikki ruumiinosat vastaavat henkisiä asioita.
Esimerkiksi sydän vastaa hyvyyttä ja keuhkot vastaavat totuutta, silmät ymmärrystä,
korvat kuuliaisuutta, käsivarret voimaa jne. Pienimmälläkin ruumiin osasella on
henkinen vastaavaisuutensa. Luonnon maailman eläinkuntaa vastaavat erilaiset
mieltymykset, jotka ovat coelestiaalisia asioita. Jokaisella eläinlajilla on
tarkka vastaavaisuutensa. Samoin on vastaavaisuus jokaisella kasvikuntaan
kuuluvalla eliöllä. Eri kasvit vastaavat yleensä mielen spirituaalisia asioita.
Ihmiselle hyödylliset ja terveelliset kasvit ja eläimet ovat taivaallisia
vastaavaisuuksia; ihmiselle vahingolliset ja epäterveelliset ovat
helvetillisiä vastaavaisuuksia. Myös eri metallit, maalajit ja mineraalit ovat
vastaavaisuuksia.
Juuri vastaavaisuuksista johtuivat Israelin kirkon monimutkaiset
uhritoimitukset ja muut säädökset. Tämä kirkko oli edustava kirkko, jonka
toimitukset olivat kaikki henkisiä ja taivaallisia vastaavaisuuksia. Useimmat
israelilaiset olivat kuitenkin sisimmässään pahoja. Tämän vuoksi kirkon
toiminnot olivat heille vain edustuksia, sillä todellinen vastaavaisuus toteutuu
vain silloin, kun sisäinen ja ulkoinen ovat samaa henkistä laatua.
Israelilaiset olivat erikoinen kansa siinä mielessä, että he pystyivät elämään
samanaikaisesti ulkonaisessa hyvyydessä ja sisäisessä pahuudessa. Tällaisia
ovat myös monet nykyajan juutalaisista: Juudas symbolisoi pettäjää ja
juutalaiset pettäjäkansaa.
Vastaavaisuuksia ovat myös kaikki ihmisen luomat esineet ja asiat.
Vastaavaisuuksista johtuu, että myös Jumalan Sana on kirjoitettu puhtailla
vastaavaisuuksilla. Swedenborgin teokset Arcana Coelestia ja Apocalypsis
Revelata esittävät ensimmäisen ja toisen Mooseksen Kirjan sekä Ilmestyskirjan
kaikkien sanojen tarkat henkiset vastaavaisuudet.
Kolmijaosta Jumala (tarkoitus), henkinen maailma (syy) ja luonnollinen maailma
(vaikutus) johtuu, että taivaat ja helvetit sekä ihmisen mieli noudattavat tätä
samaa jakoa. Tätä tosiasiaa ei kuitenkaan nykyisin yleisesti tunneta.
Tunnetaan vain ihmisen mielen alin eli luonnollinen kerros, ja uskotaan, että
sitä kehittämällä saavutetaan korkein viisaus ja tietämys. Ihmisen todellinen
viisaus ja älykkyys ovat kuitenkin hänen kahdessa sisimmässä mielen
kerroksessaan. Tietämättömyys ihmismielen kolmijaosta onkin yksi syy aikamme
filosofiseen pimeyteen, joten sen perusteellisella käsittelyllä on mitä suurin
filosofis‑metodologinen merkitys. Aikamme psykologia on rajoittunut tutkimaan
vain vaikutuksia eli ihmismielen ulointa eli luonnollista kerrosta. Sieltä se
on löytänyt eläimen ja tehnyt johtopäätöksen, että ihminen ei ole oikeastaan
muuta kuin kehittynyt eläin. Muinaisaikojen viisaat tutkivat ihmisen sisintä
ja löysivät sieltä Jumalan. Molemmat tutkimustavat ovat olleet tavallaan oikeassa:
ihmisen ulkoisessa mielessä asustaa eläin, mutta hänen sisäisessä mielessään
Jumala ja taivas. Tästä syystä ihminen, jonka sisäiset mielenkerrokset eivät
avaudu, pysyykin eläimenä.
On olemassa kolme taivasta, joita
vastaavat mielen kolme astetta. Sekä taivaat että ihmismielen asteet ovat
toistensa suhteen diskreettejä ja ovat yhteydessä keskenään vastaavaisuuksien
avulla. Sisintä eli kolmatta taivasta ja sitä vastaavaa mielen astetta
kutsutaan coelestiaaliseksi eli taivaalliseksi. Taivaallisen taivaan enkelit,
jotka ovat fyysisesti kuolleita ihmisiä kuten kaikki enkelit, ottavat vastaan
Jumaluuden coelestiaalista virtausta kuten vastaava ihmismielen aste. Toiseen
eli keskimmäiseen taivaaseen tuleva virtaus on henkistä eli spirituaalista, ja
tätä taivasta ja vastaavaa mielen astetta kutsutaan spirituaaliseksi.
Ensimmäistä eli ulointa astetta ja taivasta kutsutaan luonnolliseksi.
Kolmas aste on lähempänä Jumaluutta kuin toinen, joka puolestaan on lähempänä
sitä kuin ensimmäinen. Selostan taivaiden ja yleensä henkisen maailman rakennetta
tarkemmin luvussa Henkinen maailma.
Coelestiaalinen aste on sisäisin ja korkein ihmismielen asteista, ja siihen
Jumaluus virtaa ensin ja välittömästi. Tämän asteen avulla Jumaluus ohjaa
ihmistä ja järjestää hänen alemmat asteensa, vaikka ihminen ei tätä useimmiten
huomaakaan. Tätä astetta voidaan kutsua oveksi, josta Herra lähestyy ihmistä.
Tämä aste tekee ihmisestä varsinaisesti ihmisen. Sisäisin aste on myös se,
mitä kutsutaan ihmisen sieluksi, ja se kuten alemmatkin asteet muodostuu
kahdesta osasta, nimittäin tahdosta ja ymmärryksestä. Sisäisimmän asteen
tahtoa ja ymmärrystä kutsutaan coelestiaaliseksi, ja tämän asteen virtauksesta
syntyy luonnon maailmassa elävään ihmiseen sisäinen havaintokyky eli intuitiivinen älykkyys.
Tätä astetta kuvaavat vastaavaisuuksien tieteessä mm. sanat kulta ja öljypuu.
Ihmismielen keskimmäinen eli toinen aste on henkinen eli spirituaalinen. Tähän
asteeseen Jumaluus virtaa välillisesti coelestiaalisen taivaan kautta.
Spirituaalisessa asteessa asuvat spirituaalinen tahto ja ymmärrys. Tämän asteen
virtauksesta syntyy maan päällä elävässä ihmisessä omatunto.
Tätä astetta kuvaavat mm. hopea ja viiniköynnös.
Ensimmäinen eli ulkoisin aste on luonnollinen. Luonnollinen mieli on juuri se,
mikä nykyisin yksinomaan mieleksi käsitetään. Luonnollisen tahdon ja
ymmärryksen avulla selviydymme käytännön toimissamme täällä maan päällä.
Luonnolliseen mieleen tulee virtausta henkimaailmasta, joka on taivaiden ja
helvettien välillä oleva tila. Luonnollisia vastaavaisuuksia ovat mm. kupari
ja viikunapuu. Luonnollisen asteen alinta kerrosta sanotaan aistilliseksi eli sensuaaliseksi
ja ylintä järkeväksi eli rationaaliseksi.
Nämä kolme astetta ovat jokaisessa ihmisessä syntymästä asti olemassa, mutta
ne avautuvat eli tulevat toimintaan myöhemmin, vaikka ne voivat jäädä
avautumattakin. Luonnollinen aste saavuttaa nykyajan ihmisillä huomattavasti
korkeamman tason kuin vanhan ajan ihmisillä, mikä johtuu luonnontieteiden
saavutuksista. Valitettavasti tämä aste jää usein ainoaksi avautuneeksi
asteeksi nykyihmisillä. Ihmisen ideaalikehitys olisi sellainen, että luonnollinen
aste saavuttaisi maksimikohtansa varhaisessa aikuisiässä, sen jälkeen avautuisi
spirituaalinen aste, ja vihdoin vanhuudessa coelestiaalinen aste. Mikäli
ihmisen kaksi korkeampaa astetta eivät avaudu, ihminen jää aistillis‑luonnolliseksi
ihmiseksi, joka perustaa maailmankatsomuksensa aisteilla hankitun tiedon
erheisiin.
Kenestäkään ei voi tulla todella pätevää tiedemiestä tai filosofia, mikäli
korkeammat asteet eivät avaudu. Vasta sellainen ihminen, jonka spirituaalinen
mielen aste on avautunut, voi ymmärtää totuuksia. Luonnollinen ihminen voi
kerätä muistitietoa kokonaisen kirjaston verran ymmärtämättä yhtään ainoaa
totuutta. Luonnollinen ihminen voi pitää itse hankkimiaan tietoja totuuksina,
mutta todellisuudessa tiedot tulevat totuuksiksi vasta kun niihin virtaa
spirituaalista tai coelestiaalista ymmärrystä. Tämä johtuu siitä, että myös
tiedolla tulee olla sisäiset syynsä, ja totuudella nämä syyt ovat spirituaalisia
ja coelestiaalisia. Tämän asian ymmärtämistä voi helpottaa pienellä
esimerkillä: kaksi henkilöä lukee saman matemaattisen lauseen. Toinen on
perehtynyt matematiikkaan ja ymmärtää lauseen heti totuudeksi. Toinen ei
hallitse riittävästi matematiikkaa, eikä ymmärrä lausetta, eikä se ole hänelle
totuus. Jos jälkimmäinen henkilö saa tietää asiantuntijalta, että lause on
tosi, ja hän uskoo sen todeksi, ei se kuitenkaan ole hänelle totuus, sillä
totuus edellyttää, että sisäinen syy (ymmärrys) ja ulkoinen vaikutus
(matemaattinen lause) vastaavat toisiaan, mitä ne eivät tässä tapauksessa tee.
Sillä seikalla, että tiedot tulevat totuuksiksi vasta, kun niihin virtaa
spirituaalista tai coelestiaalista ymmärrystä, on mitä suurin
tieteenfilosofinen merkitys, sillä tiedemiehet ja filosofit ovat myös itse
filosofisia instrumentteja, joiden aikaansaannoksia voi arvioida vain sen
mukaan, mikä heidän ymmärryksensä taso on ollut. Filosofi, jonka korkeammat
mielen kerrokset ovat suljettuja, ei voi ymmärtää totuuksia, vaikka hän itse
pitäisikin itseään älykkäänä. Tässä suhteessa aikamme on filosofisesti täysin
pimeä, sillä ei totisesti löydy yhtä ainoaa filosofia tai tiedemiestä, jonka
spirituaalinen ‑ jopa sitten coelestiaalinen ‑ mielen aste olisi avautunut.
Nykyajan filosofit ovat sulkeneet itsensä loogisiin kielilabyrintteihin ja
näkevät pimeän valona ja valon pimeänä. Aikamme vallitseva filosofia johtaa
ihmisen poispäin Jumalasta, mutta todellinen filosofia johtaa ihmisen Jumalan
luo.
Luonnollinen ja spirituaalinen aste ovat itsensä suhteen jatkuvia, mutta
toistensa suhteen diskreettejä. Luonnollista astetta kehittämällä ei
spirituaalinen aste avaudu. Luonnollista astetta kehitetään hankkimalla
tietoja ja taitoja. Luonnollinen ihminen toimii itsekkäiden etujensa
motivoimana, ja juuri nämä itsekkäät pyrkimykset pitävät spirituaalisen mielen
suljettuna. Spirituaalinen aste avautuu vasta, kun ihminen alkaa rakastaa
totuutta enemmän kuin omia etujaan. Totuutta ei ihminen voi kuitenkaan rakastaa
omasta ymmärryksestään käsin, vaan siihen tarvitaan itse Totuuden apua, ja tämäTotuus on
sama kuin Jumala.
Jumalaan puolestaan ihminen saa yhteyden vain uskonnon avulla, joten
uskonnolla on mitä tärkein asema todellisessa filosofiassa.
Luonnolliset ihmiset voivat kyllä keksiä uskonnollisia oppeja ja perustaa
seurakuntia, mutta varsinaista uskontoa on vain silloin, kun on olemassa
todellinen yhteys Jumalaan ja taivaaseen. Todellinen yhteys Jumalaan syntyy
vain silloin, kun ihminen elää elämäänsä Jumalallisia lakeja rakastaen ja noudattaen.
Jumalallisia lakeja ihminen saa tietoonsa vain Jumalallisen Ilmoituksen
kautta. Mikä on Jumalallista Ilmoitusta, ja miten Jumalallisten lakien mukaan
eletään, on kysymys, johon tämä kirja pyrkii vastaamaan.
Myös coelestiaalinen aste avautuu vain elämällä Jumalallisten lakien mukaan ja
näitä rakastaen. Ero spirituaaliseen on siinä, että spirituaalinen ottaa
vastaan ensin totuutta ymmärrykseensä ja tämän jälkeen ymmärryksen avulla
hyvyyttä tahtoonsa, mutta coelestiaalinen ottaa vastaan ensin hyvyyttä
tahtoonsa ja tämän jälkeen havaitsemisen kautta totuutta ymmärrykseensä.
Coelestiaalisella ihmisellä on sisäinen havaintokyky eli intuitiivinen älykkyys,
mikä puuttuu spirituaaliselta. Spirituaalisella ihmisellä on havaintokyvyn
asemestaomatunto.
Koska Jumaluus virtaa ensin hyvyyteen, ja sen jälkeen hyvyyden kautta
totuuteen, on coelestiaalinen aste lähempänä itse Jumaluutta kuin spirituaalinen
aste, ja coelestiaalinen ihminen spirituaalista älykkäämpi.
Luonnollisia ihmisiä on kolmea lajia. Ensiksi on sellaisia, jotka eivät tunne
niitä Jumalallisia lakeja, joiden mukaan ihmisen tulisi elää. Tällaiset
ihmiset jäävät luonnollisiksi, koska ihminen ei voi itsestään oppia
Jumalallisia lakeja, vaan hän voi saada tietonsa näistä joko välittömän tai
välillisen ilmoituksen kautta. Nykyajan ihmiset eivät voi saada välittömiä
Jumalallisia ilmoituksia, koska heidän peritty pahuutensa vääristää kaiken
Jumaluudesta tulevan virtauksen. Planeettamme ensimmäiset ihmiset olivat tässä
suhteessa erilaisia, sillä heidän perityn pahuutensa määrä oli paljon pienempi
ja he saivat tietonsa henkisistä asioista välittömien ilmestysten avulla. Välillisesti
ihminen saa tietonsa Jumalallisista laeista toisten ihmisten kautta, jotka
ovat itse saaneet tietonsa uskonnostaan. Välittömien ilmestysten lakattua Jumalallinen
tieto on tullut meidän planeetallemme kirjallisten ilmoitusten avulla.
Toiseksi on olemassa
luonnollisia ihmisiä, jotka tuntevat Jumalalliset määräykset (Kymmenen Käskyä),
mutta eivät elä niiden mukaisesti, vaan välittävät ainoastaan maallisista ja
ruumiillisista asioista. Tällaisia ovat useimmat nykyajan ihmisistä etenkin
kristillisessä maailmassa. He jäävät myös luonnollisiksi eli heidän
korkeammat asteensa eivät avaudu.
Kolmanneksi
on niitä, jotka tuntevat Jumalalliset lait, mutta kieltävät ne ja halveksivat
niitä. Tällaiset ihmiset jäävät luonnollisiksi ja tulevat aistillisiksi sen
mukaan, kuinka paljon he Jumaluutta vastustivat. Aistilliset ovat alimpia
luonnollisia, eivätkä he kykene pääsemään ruumiillisten aistien virheellisyyksien
ja näennäisyyksien yläpuolelle. Myös tähän ryhmään kuuluu paljon nykyajan
ihmisiä. Tiedemiehet ja filosofit, jotka ovat sisimmässään kieltäneet
Jumaluuden, ovat muita aistillisempia ja tavallista ihmistä syvemmällä
erheiden suossa. Kaikki aistillisiksi jääneet ihmiset ovat fyysisen kuoleman
jälkeen helveteissä. Lapsena kuolleet pääsevät kuitenkin taivaaseen, missä
heidät koulutetaan enkeleiksi.
Koska luonnollisen ja spirituaalisen ihmisen eroa ei yleisesti tunneta ja koska
tämän eron tunteminen on tärkeää, mikäli ihminen todella haluaa kehittää
henkistä älykkyyttään, käsittelen asiaa seuraavassa hieman tarkemmin. Coelestiaalinen
ihminen on niin harvinainen ja ajallemme vaikea käsittää, että en katso
tarpeelliseksi käsitellä häntä tässä yhteydessä. Lisäksi coelestiaaliset asiat
liittyvät motivaatiotasoisiin seikkoihin, joiden kuvaaminen on vaikeampaa
kuin älyllisten prosessien. Kirjoitettu filosofia on tärkeä nimenomaan
spirituaaliselle ihmiselle, sillä coelestiaalisen ihmisen filosofia on hänessä
sisäisesti, eikä hän rakasta filosofista pohdiskelua kuten spirituaalinen
ihminen.
Luonnollinen
ihminen on täydellinen ihminen silloin, kun hänen spirituaalinen asteensa on
avautunut, sillä hän on tällöin henkensä puolesta taivaan enkelien keskuudessa
ja samalla ruumiinsa puolesta ihmisten keskuudessa, ja elää molemmissa Herran
suojeluksessa. Spirituaalinen ihminen ottaa elämänohjeensa Jumalan Sanasta.
Hän pyrkii elämään Jumalallisten totuuksien mukaan, ja hänen luonnollinen
mielensä on spirituaalisen mielen valaisema. Hän tuntee olevansa henkensä
puolesta enkelien seurassa, vaikka ei tätä suoranaisesti näekään. Jotkut
spirituaalisen asteen saavuttaneet voivat nähdä enkelien ilmaantuvan
luonnollisen mielen näkökenttään kirkkaina pisteinä tai tähtinä. Myös pahat
henget voivat ilmestyä spirituaalisen ihmisen näkökenttään kirkkaina pisteinä,
mutta ne eroavat enkeleistä siinä, että ne liikkuvat levottomasti. Näin
snirituaalista ihmistä varoitetaan joskus pahoista mieltymyksistä. Luonnollinen
ihminen, jonka spirituaalinen aste on avautunut, voi myös joskus nähdä
kokonaisten enkeliyhdyskuntien lähestyvän häntä geometristen kuvioiden muodossa.
Hän voi kokea myös muunlaisia merkkejä, joilla hänen henkistä kehitystään
opastetaan. Joskus hänen tajuntansa voi avautua siten, että hän näkee vastaavaisuuksia
ympäristönsä esineissä ja asioissa. Ajoittain spirituaalinen ihminen joutuu
kiusauksiin, jolloin hän vaipuu määrätyksi ajaksi epätoivoon.
Tällaisia ihmisiä ovat ne, jotka ovat
eläneet jonkinasteisessa lähimmäisenrakkaudessa, mutta joilla on ollut
hallussaan vain vähän aitoja totuuksia. Spirituaalinen aste avautuu nimittäin
vain totuuden ja hyvyyden yhdistymisellä, ja pelkkä totuus tai pelkkä hyvyys ei
voi tätä astetta avata. Jos siis ei ole tarpeeksi aitoja totuuksia, hyvyys eli
lähimmäisenrakkaus ei voi tätä astetta avata, mutta pitää kuitenkin yllä
mahdollisuutta sen aukenemiseen. Tätä tarkoitetaan sanonnalla, että
spirituaalinen aste ei ole lopullisesti sulkeutunut. Tätä ilmiötä voi verrata
kasvimaailman ilmiöihin, sillä hyvyys on spirituaalista lämpöä ja totuus
spirituaalista valoa, eikä kasvua synny pelkän lämmön tai pelkän valon
vaikutuksesta, vaan ainostaan silloin kun valo ja lämpö ovat yhtyneinä.
Tällaisessa lähimmäisenrakkaudessa eläneitä ihmisiä opetetaan totuuksissa
fyysisen kuoleman jälkeen, ja heistä tulee enkeleitä samoin kuin niistä,
joiden spirituaalinen aste oli jo maan päällä auennut. Tähän ryhmään kuuluu
usein yksinkertaisia ja vilpittömiä ihmisiä, joiden älykkyys on kuitenkin
saavuttanut vain vaatimattoman tason. He ovat kuolemansa jälkeen alimmissa
osissa taivaita, samoin heikommassa valossa kuin muut, sillä mitä enemmän
ihmisellä on ymmärryksessään aitoja spirituaalisia totuuksia ‑ eli siis mitä
älykkäämpi ihminen on ‑ sitä kirkkaampaan valoon hän joutuu henkisessä
maailmassa.
Spirituaalinen aste on sulkeutunut
niillä, jotka elävät pahuuksissa ja vääryyksissä. Paha ja väärä määräytyvät
Jumalan vastustamisesta eikä moraalisista tai yhteiskunnallisista seikoista.
Täten yhteiskunnallisesti nuhteeton ja arvostettu henkilö voi olla syvällä
pahuuksissa sisäisen mielensä suhteen ja siten yhteydessä pahimpiin
helvetteihin, ja rangaistusta kärsivä vanki voi olla sisäisesti hyvä ihminen,
jonka henki on enkelien seurassa. Spirituaalinen aste vastustaa kaikkea pahaa
ja väärää, sillä se on itse taivaan muodossa ja ottaa itseensä virtausta
Jumalasta.
Spirituaalinen aste on sulkeutuneena kaikilla niillä, jotka rakastavat itseään
ja maailmaa enemmän kuin Jumalaa ja taivasta, eli niillä, jotka asettavat omat
etunsa oikeudenmukaisuuden ja lähimmäisenrakkauden edelle. Spirituaalinen
aste on erittäin tiiviisti sulkeutunut niillä, jotka haluavat hallita toisia
ihmisiä hallitsemisen halusta käsin, sillä tällainen itserakkaus on mitä
suurimmassa määrin vastakkaista Jumalan rakastamiselle. Spirituaalinen aste on
myös sulkeutunut niillä, jotka himoitsevat mainetta ja kunniaa sekä maallista
varallisuutta.
Itserakkaus sekä rakkaus varallisuuteen ja maallisiin asioihin sulkevat
spirituaalisen asteen, eivätkä tällaiset ihmiset pääse koskaan syvälle filosofiassa
ja henkisissä totuuksissa. Näiden ihmisten kohdalla ei ainoastaan
spirituaalinen aste, vaan myös luonnollisen asteen korkein kerros eli
rationaalinen kerros alkaa sulkeutua, jolloin vain luonnollisen asteen alin
kerros eli aistillinen kerros jää avoimeksi. Aistillinen ihminen luo
maailmankatsomuksensa aistien välittämän tiedon avulla, mikä johtaa lukuisiin
erheisiin ja suoranaisiin pahuuksiin.
Luonnollinen ihminen, josta on pahuuksien ja vääryyksien avulla tullut
aistillinen, ei näy henkisessä maailmassa enää ihmisen muotoisena, vaan
sekasikiönä. Filosofit ja tiedemiehet, jotka ovat kieltäneet Jumaluuden, ovat
muita aistillisempia, ja siten syvimmällä pahuuksien ja vääryyksien suossa.
Tällaisten ihmisten kuolemanjälkeistä tilaa kuvaa Swedenborg havaintojensa
perusteella seuraavasti:
”Minun on sallittu keskustella monen
oppineen kanssa sen jälkeen, kun he ovat jättäneet tämän maailman. Muutamat
heistä olivat maailmassa eläessään suuria kuuluisuuksia ja ylistettyjä
kirjallisissa piireissä etevien julkaisujensa tähden. Toiset taas eivät olleet
yhtä kuuluisia, vaikka heillä olikin sisäistä viisautta. Ne heistä, jotka
sisimmässään olivat kieltäneet Jumaluuden, olivat tulleet niin tyhmiksi,
etteivät he käsittäneet yhtään yhteiskunnallista tosiasiaa, puhumattakaan spirituaalisista
totuuksista. Tajusin, vieläpä näinkin selvästi, että heidän mielensä sisäiset
osat olivat niin suljetut, että ne näyttivät mustilta ‑ sellaiset asiat tulevat
silmin nähtäviksi henkisessä maailmassa ‑ eivätkä he sietäneet lainkaan
taivaan valoa, eivätkä siis sallineet sisäänsä mitään virtausta taivaasta. Sisäisen
mielen mustuus näkyi olevan tummin ja ulottuvan laajimmalle niillä, jotka
tieteellisen oppineisuutensa perusteella olivat tulleet Jumaluuden vastaiseen
vakaumukseen. Sellaiset omaksuvat toisessa elämässään iloiten kaiken, mikä
vain on väärää. Sen he imevät itseensä niin kuin sieni veden, mutta kaikki
mikä on totta, kimpoaa heistä pois niin kuin vieteristä. Niillä, jotka ovat
kieltäneet Jumaluuden ja perustaneet vakaumuksensa luontoon, sisäiset osat
ovat ikään kuin luutuneita. Heidän päänahkansa on paksu ja musta kuin eebenpuu
ja ulottuu nenään asti merkkinä siitä, etteivät he enää pysty havaitsemaan
totuuksia. Sellaisten asuinpaikka henkisessä maailmassa on hyllyvässä suossa,
ja siellä heitä ahdistelevat heidän erheitään vastaavat mielikuvat. Heidän
helvetin tulensa on himo saada kunniaa ja mainetta. Sen ajamina he hyökkäävät
toinen toistaan vastaan ja kiusaavat pirullisella innolla niitä, jotka eivät
heitä jumalina kunnioita, ja kun yksi heistä lakkaa, niin toinen alkaa.
Tällaisiin asioihin päättyy kaikki maallinen oppineisuus niissä henkilöissä,
jotka eivät ole saaneet itseensä taivaan valoa, koska he eivät ole tunnustaneet
Jumaluutta.” (De Coelo et de Inferno, n. 354).
Aivan
toisenlainen on niiden filosofien ja tiedemiesten tila, joiden spirituaalinen
aste on jo heidän maan päällä eläessään avautunut. Swedenborg kuvaa heidän
tilaansa näin:
”Sellaisille
ihmisille taas, jotka tietojen ja tieteiden avulla ovat hankkineet itselleen
oikeaa ymmärrystä ja viisautta, sekä ovat soveltaneet kaiken tämän hyödylliseen
elämään ja samalla tunnustaneet Jumaluuden, rakastaneet Sanaa ja viettäneet
henkisesti moraalista elämää, tieteet ovat olleet viisauden välikappaleita ja
omiaan vahvistamaan heitä uskon asioissa. Olen sekä tajunnut että nähnyt
tällaisten ihmisten sisäiset osat eli henkimielen. Nämä osat olivat
läpinäkyviä liekehtivässä valkohohtoisessa tai sinertävässä valossa, jossa näkyi
kirkkaita timantteja, rubiineja ja safiireja, aina sen mukaan, kuinka paljon
kullakin oli luottamusta Jumaluuteen ja tieteiden avulla saavutettua
vakaumusta Jumaluudesta. Sellaiselta näyttää aito ymmärtäväisyys ja aito
viisaus, kun ne asetetaan näkyville henkisessä maailmassa. Ne näyttävät siellä
sellaisilta taivaan valon vaikutuksesta, ja se valo on Herrasta virtaava Jumalallinen
Totuus, joka on kaiken ymmärryksen ja viisauden lähde.” (sama, n. 356).
Ihmisellä on siis kolme mielen
astetta eli kolme tahdon ja ymmärryksen astetta, jotka voivat avautua
peräkkäin. Näiden asteiden avulla ihminen voi kohottaa ymmärryksensä taivaan
valoon ja nähdä totuudet, ei ainoastaan luonnolliset, yhteiskunnalliset ja
siveelliset, vaan myös spirituaaliset ja coelestiaaliset totuudet, ja hän
voi näistä totuuksista muodostaa johtopäätöksiä ja kehittää älykkyyttään
rajattomasti. Eläimillä ei ole kahta korkeampaa mielen astetta, vaan
ainoastaan luonnollinen aste. Ilman korkeampia asteita eläimillä ei ole kykyä
ajatella mitään asiaa ymmärryksellä, vaan ne pystyvät vain käyttämään lajityypillisiä
perittyjä ja hankittuja mekanismejaan. Ja koska ne eivät pysty ajattelemaan,
eivät ne pysty myöskään puhumaan, sillä sanojen hallinta edellyttää ajattelukykyä.
Kaikilla ihmisillä on taivaan yleisen virtauksen ansiosta kyky ajatella
loogisesti sekä kyky puhua. Tämä yleinen virtaus tulee luonnollisen asteen
korkeimpaan kerrokseen eli rationaaliseen kerrokseen. Rationaalinen kerros on
eräänlainen välittäjä spirituaalisen ja luonnollisen asteen välillä. Eläimillä
ei ole rationaalista kerrosta. Aistillinen ihminen, joka on alin luonnollinen
ihminen, eroaa eläimestä vain siinä suhteessa, että hän pystyy täyttämään
muistinsa tiedoilla sekä ajattelemaan ja puhumaan niiden avulla.
Spirituaalinen ja coelestiaalinen aste erottavat ihmisen eläimestä ja niiden
ansiosta ihmisen elämä jatkuu fyysisen kuoleman jälkeen ikuisesti. Eläimillä ei
ole kuolematonta sielua, sillä henki ja sielu ovat juuri kyseiset kaksi
korkeampaa mielen astetta. Jokaisella luonnollisella ihmisellä on mahdollisuus
uudestisyntyä henkiseksi tai taivaalliseksi ihmiseksi kohottamalla mielensä
ylöspäin Jumalaan ja taivaaseen sekä elämällä Jumalallisten lakien mukaan
siksi, että ne ovat Jumalallisia lakeja. Valitettavasti useimmat nykyajan
ihmiset eivät käytä tätä mahdollisuutta hyväkseen, vaan suuntaavat mielensä
yksinomaan alas itseensä ja maailmaan alentaen itsensä eläinten tasolle, ja
jopa jotkut tätäkin alemmaksi. Juuri nämä ihmisen kaksi korkeampaa mielen
astetta todistavat, ettei ihminen ole kehittynyt eläimestä.
Jeesuksen sanat ”teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä” (Joh. 3: 7)
tarkoittavat juuri spirituaalisen ja coelestiaalisen asteen avautumista. Tässä
uudestisyntymisessä ihminen saa Jumalalta uuden ymmärryksen ja uuden tahdon,
jotka voivat ottaa vastaan Jumalallista Totuutta ja Hyvyyttä. Tämä uudestisyntyminen
on hidas prosessi, jota voi verrata ruumiilliseen kehitykseen imeväisestä
aikuiseksi. Uudestisyntynyttä ihmistä voi verrata ihmiseen, joka ensi kertaa
elämässään pääsee ulos asumastaan hämärästä luolasta: auringon valo häikäisee
hänen silmiään.
Koska kaikki ilmiöt luonnon maailmassa
vastaavat spirituaalisia ja coelestiaalisia asioita, niin myös puheella ja
kirjoituksella on vastaavaisuutensa. Tämä on helppo ymmärtää, kun ajattelee,
että ihmisen puhe ja kirjoitus (vaikutus) ovat syntyneet hänen ajatuksistaan
(syy) ja tahdostaan (tarkoitus). Siten jokaisessa ihmisen kirjoittamassa tai
puhumassa sanassa on sisäisesti hänen tahtonsa ja ymmärryksensä tuosta
sanasta. Ja koska eri sanat merkitsevät eri asioita eri ihmisille, on
jokaisella sanalla sisäinen merkityksensä sen mukaan, kuka sen on ilmaissut.
Esim. sana talo herättää kahdessa ihmisessä erilaisia ajatuksia ja tunteita.
Näitä ajatuksia ja tunteita kutsutaan tämän sanan sisäiseksi merkitykseksi,
joka siis riippuu siitä, kuka sanan ilmaisee. Samoin on laita niiden sanojen,
jotka ovat tulleet Jumalallisena Ilmoituksena. Nämä sanat ovat sisäiseltä
merkitykseltään erilaisia kuin ihmisen sanat, sillä niiden lausuja on itse
Jumala. Niiden ulkonainen muoto on sama kuin ihmisten tuottamilla sanoilla,
mutta niiden sisäinen merkitys on erilainen: niiden alkusyy eli tarkoitus on
Jumalallinen Rakkaus ja instrumentaalinen syy Jumalallinen Viisaus.
Tällaisia sanoja kutsutaan Jumalan Sanaksi, ja koska Jumalallinen Rakkaus ja
Viisaus ovat äärettömiä, sisältyy näihin sanoihin ääretöntä voimaa ja
viisautta. Jumalan Sanaa voi kuitenkin ymmärtää vain sellainen ihminen, jonka
ymmärryksen Jumala on avannut. Omasta ymmärryksestään käsin ihminen ei voi
Sanaa ymmärtää.
Jumalan Sanan ovat kirjoitetussa asussaan tuoneet planeetallemme Vanha Sana,
jonka kirjoitukset ovat kadonneet ja josta monet muinaisista uskonnoista
polveutuivat, sekä Sana, joka tarkoittaa seuraavia Raamatun kirjoituksia: Viisi
Mooseksen Kirjaa, Joosua, Tuomarien Kirja, kaksi Samuelin Kirjaa, kaksi Kuningasten
Kirjaa, Psalmit, Jesaja, Jeremia, Valitusvirret, Hesekiel, Daniel, Hoosea,
Jooel, Aamos, Obadja, Joona, Miika, Naahum, Habakuk, Sefanja, Haggai, Sakarja,
Malakia, neljä Evankeliumia ja Johanneksen Ilmestys. Muut Raamatun kirjoitukset
eivät ole Jumalan Sanaa, vaan ovat kirkolliskokousten lisäyksiä. Emanuel
Swedenborgin teologiset teokset ovat Jumalallista Ilmoitusta, mutta ne eivät
ole Jumalan Sanaa, vaan ne toimivat lamppuna ja avaimena Jumalan Sanalle.
Jumalan Sanassa on siis luonnollisen eli kirjaimellisen merkityksen lisäksi
henkinen eli spirituaalinen sekä taivaallinen eli coelestiaalinen merkitys.
Nämä merkitykset ovat sisäkkäin kuten vaikutus, syy ja tarkoitus. Esimerkiksi
käsky ”älä varasta”, tarkoittaa luonnollisessa merkityksessään sitä, että
ihminen toimii Jumalaa vastaan, jos hän varastaa tai muuten hankkii
varallisuutta vilpillisin keinoin. Saman asian spirituaalinen merkitys
tarkoittaa, että ihminen toimii Jumalaa vastaan, jos hän opettamalla valheita
ja vääryyksiä ottaa toiselta ihmiseltä pois hänen mahdollisuutensa hankkia
henkisiä totuuksia. Taivaallinen merkitys tarkoittaa, että ihminen ei saa
käyttää uskontoa omien itsekkäiden pyrkimystensä välineenä, sillä silloin hän
varastaa Herran omaa. Hyvin usein papit ja monenlaiset ”saarnamiehet” rikkovat
tämän käskyn taivaallista merkitystä vastaan.
Kun ihminen, jonka spirituaalinen tai coelestiaalinen aste on avautunut, lukee
tai kuuntelee Jumalan Sanaa, saavuttaa hän yhteyden Jumalaan ja taivaaseen.
Tällöin hänen ymmärrykseensä ja tahtoonsa virtaa Jumalallista vaikutusta, joka
opastaa ja ohjaa häntä monin tavoin totuuteen ja hyvyyteen liittyvissä
asioissa. Ihminen voi täten Sanan avulla olla välittömässä yhteydessä Jumalaan
ja taivaaseen. Luonnollinen ihminen, jonka korkeammat asteet ovat kiinni, ei
saavuta yhteyttä Jumalaan ja taivaaseen Sanan avulla, sillä hänen oma tahtonsa
on kaiken taivaallisen virtauksen vastainen. Uudestisyntymättömälle Sanan
lukeminen ja kuuleminen muodostavat Jumalan läsnäolon, mutta ne eivät muodosta
varsinaista yhteyttä Häneen.
Filosofi tai tiedemies, jonka korkeampi mielen aste on avautunut eli jolla on
valaistunut älykkyys ja joka päivittäin lukee Jumalan Sanaa, saa päivä päivältä
osakseen yhä enemmän ja enemmän sisäistä älykkyyttä ja viisautta ja voi
soveltaa niitä oman alansa tietoihin. Tämä älykkyys ja viisaus kumpuavat hänen
sisimmästään Jumalan Sanan ‑ elämän veden ‑ avulla. Tätä tarkoittavat Jeesuksen
sanat:
”Joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan
se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka
kumpuaa iankaikkiseen elämään” (Joh. 4: 14).
Vesi symbolisoi totuutta, ja se
vesi, minkä Jeesus antaa, on Jumalallinen Totuus.
Nykyajan
kristinusko ‑ joka ei tunne Sanan sisäisiä merkityksiä ‑ on alentanut Jumalan
Sanan tavalliseksi kirjoitukseksi ja kieltänyt sen voiman. Tosiasiassa on
Sanalla sen sisäisten merkitystensä tähden ääretön voima ja viisaus eli kaikki
valta taivaissa ja maan päällä. Miljoonilla ihmisillä on Kaikkitietävä
kotiopettaja omassa kirjahyllyssään, mutta he eivät osaa käyttää sitä
hyväkseen.
Monet Swedenborgin käyttämistä
käsitteistä poikkeavat nykykielten vastaavista ilmaisuista. Perimmäisenä
syynä on se, että normaalikieli heijastaa arkipäivän logiikkaa, mikä ei ole
riittävän täsmällistä tieteelliselle ajattelulle. Swedenborgin oli pakko luoda
filosofiassaan uusia termejä, joilla hän sitten kykeni selittämään monet asiat
kirkkaammin kuin kukaan toinen. Juuri Swedenborgin monimutkaisesta filosofisesta
terminologiasta johtuu mm. se valitettava tosiasia, ettei hänen loistavan
älykäs Principiansa ole tullut yleisesti tunnetuksi, vaikka se ansaitsisi
kunniapaikan jokaisessa filosofian ja fysiikan kirjastossa.
Nykyajan ihminen joutuu tekemään varsin suuren työn ymmärtääkseen Swedenborgin
käsitteitä, mutta kun hänen ymmärryksensä on avartunut niiden avulla, havaitsee
hän myös oman ajatusmaailmansa kirkkaammaksi. Selitän seuraavassa lyhyesti muutamia
tärkeimpiä Swedenborgin psykologisista käsitteistä.
Ihmisen ruumis on kahtalainen eli
dualistinen. Tämä näkyy selvästi mm. siinä, että ihmisellä on kaksi yhtenevää
ruumiin puoliskoa, kaksi kättä ja kaksi jalkaa, kaksi aivopuoliskoa jne.
Ruumiissa on myös kaksi eräänlaista päätoimintoa, joista muut toiminnot ovat
riippuvaisia, nimittäin sydämen ja keuhkojen toiminnat. Koska ihmisen henki
vastaa hänen ruumistaan, on sekin dualistinen. Ihmisen mieli koostuu kahdesta
osasta, tahdosta ja ymmärryksestä. Tahtoon kuuluvat kaikki ihmisen
motivaatiotasoiset asiat, kuten mieltymykset, halut ja himot. Ymmärrykseen
kuuluvat kaikki ihmisen tiedollis-älylliset asiat, kuten muisti, päättelykyky
ja älykkyys. Vastaavaisuuksien tieteessä tahtoa kuvaa sydän ja ymmärrystä
kuvaavat keuhkot.
Tahto on synonyymi rakkaudelle, sillä rakkaus on ihmisveneessä ikään kuin
motivaatiomoottori. Peräsin, kartta ja kompassi vastaavat ymmärrystä. Tahdon
ja ymmärryksen yhteistoiminta mahdollistaa ihmisen elämisen. Tahto ja ymmärrys
ovat yhteydessä toisiinsa aivan kuten sydän ja keuhkot; kumpikaan ei tule
toimeen yksinään. Kaikki ihmisen toiminnot voidaan palauttaa tahdon ja
ymmärryksen yhteistyöhön. Tahdossa asustaa ihmisen hyvyys ja pahuus, ymmärryksessä
totuus ja vääryys. Totuus ja vääryys voivat olla ihmisen mielessä
samanaikaisesti, mutta eivät hyvyys ja pahuus; ihminen on tahdoltaan joko hyvä
tai paha eli hän on kääntynyt joko Jumalaan tai maailmaan päin.
Swedenborgin rakkauskäsite poikkeaa
huomattavasti nykyajan rakkauskäsitteeltä. ”Rakkaus” on Swedenborgilla
tahdon synonyymi ja tarkoittaa ihmisen motivaatiotasoista suuntautumista eli
ihmisen mieltymyksiä. Rakkautta on kahta päälajia, ja näillä useita
alalajeja. Päälajit ovat taivaallinen ja helvetillinen rakkaus. Taivaallinen
rakkaus jakaantuu kahteen pääluokkaan, joilla on lukuisia eri muotoja.
Pääluokat ovat rakkaus Herraan ja lähimmäisenrakkaus. Helvetillisen rakkauden
pääluokat ovat itserakkaus ja maailmanrakkaus. Itserakkaus ja rakkaus Herraan
ovat vastakohtia, samoin maailmanrakkaus ja lähimmäisenrakkaus.
Ihminen perii vanhemmiltaan sekä ruumiin että hengen. Nykyajan ihmiset perivät
vanhemmiltaan tahtoonsa juuri tietynlaisen itserakkauden ja maailmanrakkauden.
Nämä rakkaudet vaihtelevat eri suvuilla. Joillakin suvuilla hallitsee tietty
itserakkauden muoto, esim. rakkaus vallankäyttöön tai rakkaus älylliseen
kunniaan. Joillakin suvuilla hallitsee tietty maailmanrakkaus, esim.
rahanahneus tai mieltymys aistillisiin nautintoihin. Yleisesti jokaisella
ihmisellä hallitsee jonkin tyyppinen itserakkaus tai maailmanrakkaus.
Jokaisella ihmisellä on molemmanlaatuista helvetillistä rakkautta, mutta vain
toinen niistä on hallitsevassa asemassa ja tätä kutsutaanhallitsevaksi rakkaudeksi.
Itserakkauden ja maailmanrakkauden muotoja on tuhansia. Itserakkaus ja maailmanrakkaus
virtaavat ihmiseen helveteistä henkimaailman välityksellä.
Helvetillisen rakkauden vastaanottimena on ihmisen vanhemmiltaan perimä paha
tahto eli peritty
pahuus. Peritty pahuus ei siis ole tullut suoraan Aatamilta,
kuten monet nykyajan kristityt uskovat, vaan se on periytynyt tuhansien
vuosien aikana sadoilta sukupolvilta, jotka ovat rakastaneet itseään ja
maailmaa enemmän kuin Jumalaa ja taivasta. Sen lopullisen muodon yksilö perii
omilta vanhemmiltaan. Peritty pahuus ei liity ihmisen ajatuksiin, vaan mieltymyksiin.
Peritty pahuus on sitä, että ihminen syntymästään asti rakastaa itseään ja
maailmaa enemmän kuin Jumalaa ja taivasta.
Perityn pahuuden katkaisee ihmisen uudestisyntyminen Jumalasta, ja
uudestisyntyneiden vanhempien lapsilla peritty pahuus on lievempää kuin heillä
itsellään. Täten vain uudestisyntymisen kautta ihmiskunta voi vapautua
peritystä pahuudestaan. Uskonnon tehtävänä on antaa keinot tähän uudestisyntymiseen,
ja tästä syystä oikea uskonto on ihmiskunnan tärkein asia. Perityn pahuuden
asteittainen väheneminen uudestisyntyneiden lapsilla mahdollistaa uuden
ihmisrodun synnyn. Tällaista uutta ihmisrotua voidaan kuvata sanoilla Homo bonus,
sillä sitä hallitsee lähimmäisenrakkaus ja rakkaus Jumalaan. Homo sapiens –laji
on kasvattanut perittyä pahuuttaan niin paljon, että sen uudestisyntyminen on
hyvin vaikeaa, mutta ei mahdotonta.
Nykyisin peritty pahuus on lisääntynyt niin paljon, että jo pienet lapsetkin
ovat vaarassa tuhoutua henkisesti. Tämä johtuu siitä, ettei nykyaikana ole
ollut aitoa uskontoa, joka voisi katkaista tämän kehityksen. Nyt tällainen
uskonto on kuitenkin syntynyt tämän kirjan pohjalta. Tämä kirja on linkki
Emanuel Swedenborgin teologisiin teoksiin, jotka ovat Herran toinen tuleminen.
Swedenborgin kautta tulleelle Ilmoitukselle pohjautuva Uusi Kirkko on vielä
niin pieni, ettei sen olemassaoloa ja merkitystä kyetä vielä yleisesti
tajuamaan. Nykyisin vain harvat kykenevät näkemään perityn pahuuden
lisääntymisen, sillä ihmisen ulkonainen elämä usein peittää sen. Jos tarkastelee
nykyajan ihmisten mieltymyksiä ja taipumuksia, voi järkyttyen havaita, kuinka syvälle
helvettiin tämän päivän ihmiskunta on vaipunut.
Jokaisella ihmisellä on jokin rakkaus, joka on hänelle tärkein. Tätä sanotaan
hänen hallitsevaksi
rakkaudekseen. Tämän rakkauden alaisina ovat hänen kaikki muut
rakkautensa, ja se määrää, minkälainen ihminen sisimmältään on. Tämä rakkaus
johtaa ihmisen hänen fyysisen kuolemansa jälkeen tiettyyn taivas‑ tai
helvettiyhdyskuntaan. Jos ihmisen hallitseva rakkaus on esim. rakkaus
varallisuuteen, niin hän kaikissa toimissaan miettii, miten hän voisi
kartuttaa omaisuuttaan. Jos hän onnistuu saamaan lisää omaisuutta, on hän
onnellinen, mutta surullinen, jos hän menettää omaisuuttaan. Jos taas ihmisen
hallitseva rakkaus on rakkaus oman älyn kunniaan, hän pyrkii kaikessa
osoittamaan älykkyyttään; hän uhraa aikansa opiskeluun, väittelee tohtoriksi ja
laatii kunnianhimoisia julkaisuja, mutta vain sen tähden, että hän saisi
itselleen mainetta ja kunniaa.
Taivaallisia rakkauksia on vain uudestisyntyneillä ihmisillä. Taivaallista
rakkautta on se, että rakastaa Jumalaa ja taivasta enemmän kuin itseään ja
maailmaa. Rakkaus Herraan on sitä, että haluaa elää Herran käskyjen mukaan ja
Hänen ohjauksessaan. Lähimmäisenrakkaus on taas sitä, että pyrkii kaikissa
toimissaan olemaan rehellinen ja uskollinen toisia ihmisiä kohtaan tietäen,
että tällöin toimii Jumalan tahdon mukaisesti.
Nykyisin sana ”rakkaus” liitetään usein seksuaalisuuteen. Sukupuolirakkautta
on kuitenkin kahta eri laatua. Uudestisyntymättömillä sukupuolirakkaus on vain
fyysisten halujen tyydyttämistä kuten eläimillä. Uudestisyntyneillä sukupuolirakkaus
on aviorakkautta,
joka suuntautuu vain yhteen partneriin, aviopuolisoon. Nykyaikana aviorakkaus
on erittäin harvinaista, sillä vain harvat ihmiset syntyvät henkisesti uudestaan.
Aviorakkaus on taivaan perusrakkauksia, sillä se juontaa juurensa Herran ja
taivaiden avioliitosta sekä hyvyyden ja totuuden liitosta. Tätä rakkautta on
vain sellaisilla aviopuolisoilla, jotka elävät Kymmenen Käskyn mukaista
elämää Herraa rakastaen. Tähän rakkauteen on piilotettu salaisuuksia, joita
vain harvat tuntevat.
Jokaisessa ihmisessä on sekä sisäinen
että ulkoinen ihminen. Sisäiseen ihmiseen kuuluvat sisäinen mieli sekä
henkinen ruumis eli henki. Sisäisessä ihmisessä on vielä sisäisin ihminen, ja
tämä on ihmisen sielu. Sisäinen ihminen on aivan erilainen niillä, joiden
spirituaalinen tai coelestiaalinen mielen aste on avautunut, kuin niillä,
joiden korkeammat mielen asteet ovat kiinni. Uudestisyntyneillä sisäinen ihminen
on enkelien seurassa, mutta uudestisyntymättömillä eli pahoilla ihmisillä se
on pahojen henkien seurassa. Pahalla ihmisellä voi kuitenkin olla ‑ ja useimmiten
myös on ‑ hyvältä näyttävä ulkoinen ihminen, jolla hän salaa sisäisen pahuutensa.
Pahimpia helvetin piruja ovat sellaiset ihmiset, jotka maailmassa eläessään
olivat ulkonaisesti hurskaita ja kunniallisia, mutta käyttivät tätä ulkonaista
hurskautta vain itsekkäiden tarkoitustensa toteuttamiseen. Tällaisia piruja
tulee monista korkeista kirkollisista ja yhteiskunnallisista virkamiehistä.
Uuden
ihmisrodun luominen on välttämätöntä, sillä nykyajan ihmisten peritty pahuus on
jo saavuttanut tason, jolta on hyvin vaikea perääntyä joskaan ei mahdotonta.
Tämä edellyttää älykkäästi johdettua maailmanlaajuista Uutta Kirkkoa,
joka kerää ihmiskunnan parhaimman aineksen siipiensä suojaan ja suorittaa uuden ihmisrodun
luomistyön. Tämä luominen tapahtuu Herran Jeesuksen Kristuksen
välittömässä suojeluksessa ja Benjaminin johdolla (Psalmi 68).
Uusi ihmisrotu
Uusi Jerusalem eli Uusi Kirkko johtaa
moniin vallankumouksellisiin
tapahtumiin. Tärkein näistä on uuden ihmisrodun syntyminen Homo
sapiens –lajin tilalle. Tämä ihmisrotu syntyy uudestisyntyneistä ihmisistä,
joiden jälkeläisistä ns. peritty pahuus asteittain poistuu. Tähän menee ehkä
kymmeniä sukupolvia. Tämä ihmisrotu syntyy vähitellen sitä mukaan kuin heidän
sydämiinsä eli sieluunsa sisäistyvät Kymmenen Käskyä. Tätä ihmisrotua voi
kutsua termillä ”Homo bonus” eli ”Hyvä ihminen”, sillä sen jäsenissä
hyvyys yhdistyy totuuteen ja peritty pahuus poistuu. Peritty pahuus poistuu
kuitenkin vain vähitellen ikuisuuteen asti eikä ihmisestä tule täysin puhdasta
koskaan. Rakkaus Jumalaan ja lähimmäisenrakkaus ovat tämän uuden ihmisrodun
tärkeimmät ominaisuudet. Uusi ihmisrotu luo uudet tieteet ja taiteet sekä täysin uuden elämäntavan.
Tästä ihmisrodusta kertoo Jeremia 31: 31-34 ja 24: 7 ja Jesaja 65: 17-25.
Vaikka
Uusi Kirkko alkaakin ruotsalaisesta tiedemiehestä ja suomalaisesta avioparista
tulee siitä kuitenkin kansainvälinen ja se saa aluksi jäseniä lähinnä
opiskelijoista ja lukeneistosta ja sellaisista, jotka sydämessään etsivät
Jumalaa. Kaikki Swedenborgin teokset palvelevat Uutta Kirkkoa, myös hänen
luonnontieteelliset teoksensa, jotka muodostavat uuden tieteenfilosofian
siemenen.
Uusi
ihmisrotu – Homo bonus – tulee myös älykkäämmäksi kuin Homo sapien. Sen
jäsenille kehittyy kyky nähdä vastaavaisuuksia kuten oli ensimmäisillä
ihmisillä. Tämän kyvyn ansiosta uusi ihmisrotu luo uuden tieteenfilosofian
vastaavaisuuksien tieteen pohjalta. Vastaavaisuuksien tiedehän oli tieteiden
tiede muinaisille ihmisille, jotka eivät suinkaan polveutuneet apinoista kuten
jotkut nykyajan tiedemiehistä uskovat.
Swedenborg
vielä ennustaa, että tämä uusi ihmisrotu löytää jälleen aviorakkauden,
mikä oli muinaisten ihmisten tärkein rakkauden laji. Minun ja vaimoni
avioliitto esittää ensimmäistä avioparia, jonka tehtävänä on toimia symbolina.
Emme ole mitenkään muuten erikoisasemassa kuin ajallisesti ensimmäinen pari. Me
olemme myös saaneet kärsiä tosi kovia koettelemuksia eli kiusauksia.
Sinä,
joka luet tämän, voit antaa tärkeän panoksesi tässä maailmanhistorian
viimeisessä ja lopullisessa vallankumouksessa. Jos noudatat
tässä kirjassa esitetyn sisäisen Jumalanpalveluksen ohjeita, saat valaistuksen
ymmärrykseesi suoraan Herralta, etkä tarvitse mitään sokeaa uskoa
kuten nykyajan rappeutuneet ”kristilliset” yhteisöt edellyttävät. Voit sanoa
kaikille, että ”NUNC LICET”: ”Nyt on sallittu tunkeutua uskon mysteereihin
ymmärryksen avulla”. ”Ja Henki ja morsian sanovat: ’Tule!’ Ja joka janoaa,
tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.” (Ilm. 22: 17). Ja
”Hän, joka näitä todistaa, sanoo: ’Totisesti, minä tulen pian’ Amen, tule,
Herra Jeesus!” (Ilm. 22: 20).
Nykyaika
on muuttunut niin helvetilliseksi, että vain uusi ihmisrotu voi pelastaa
ihmiskunnan tuholta. Maailmanlaajuisia ongelmia ei pystytä ratkaisemaan Homo
sapiens –lajin avulla, sillä se on täysin degeneroitunut. Vain Herran luoma uusi kansa,
jonka sydämiin on kirjoitettu Kymmenen Käskyä voi pelastaa maapallon uhkaavalta
tuholta. Uuden Jerusalemin uudestisyntymismenetelmä luo uuden ihmisrodun, joka
ei enää tee pahaa toisilleen. Näin ennustettu paratiisi palaa maan päälle.
Mutta siihen menee monia sukupolvia, eikä se onnistu ilman synnytystuskia. Tätä
uuden älykkäämmän ihmisrodun syntyä kuvaa Danielin kirjan luku 12 ja Jesaja 65:
17-25.
De Coelo et ejus Mirabilibus, et
de Inferno. Londini 1758.
De Divino Amore et de Divina Sapientia.Amstelodami 1763.
Opera Philosophica et Mineralia.
Dresdae et Lipsiae 1734.
Vera Christiana Religio. Amstelodami
1771.
METODOLOGISET
OPIT JA PSYKOLOGIA:
Oppi
edustuksista ja vastaavaisuuksista: Arcana Coelestia, luvut XXIII‑XLIII. De Coelo et ejus Mirabilibus, et
de Inferno. Londini 1758.
Oppi
muodoista: Oeconomia Regni Animalis, osa III, numerot 261‑273.
Oppi
sarjoista ja asteista eli oppi järjestyksestä: De Divino Amore et de Divina
Sapientia, numerot 173‑281. Oeconomia Regni Animalis, osa I, numerot 580‑652.
Rational
Psychology (käännös eräästä Swedenborgin käsikirjoituksesta, jolla ei ole
nimeä, mutta joka on itse asiassa psykologian oppikirja ja paras saatavilla
oleva, vaikka kirjoitettu NIEMI, PERTTI: NUNC LICET Johdatus Emanuel
Swedenborgin filosofiaan. Turku 2001.