”Tiedän hyvin monien olevan sitä mieltä,
ettei kenellekään ole mahdollista puhua henkien ja enkeleiden kanssa niin
kauan kuin hän elää ruumiillisesti, ja monet tulevat sanomaan, että kaikki
kertomani on mielikuvitusta. Muutamat arvelevat, että kerron näistä asioista
herättääkseni huomiota, toiset taas tekevät muita vastaväitteitä. En ole
tällaisista kuitenkaan lainkaan huolissani, sillä olen nähnyt ja kuullut ja
myös tuntenut.”
Swedenborg: Arcana Coelestia, n.
68.
Henkinen maailma jakaantuu kolmeen osaan. On olemassa taivas, jossa asuvat ne
fyysisesti kuolleet ihmiset, jotka maailmassa eläessään rakastivat totta ja
hyvää enemmän kuin omia etujaan. Helvetti on paikka, missä asuvat vastaavasti
ne, jotka rakastivat eniten itseään ja maailmaa. Henkimaailma on taivaan ja
helvetin välillä oleva tila, johon fyysisesti kuollut ihminen ensin saapuu ja
joka on yhteydessä ihmisen henkeen jo hänen eläessään maan päällä.
Henkinen maailma koostuu henkisestä eli spirituaalisesta substanssista,
joka eroaa aineesta muun muassa siten, ettei sillä ole ajan ja paikan
ulottuvuutta. Henkinen maailma on yhteydessä luonnon maailmaan epäjatkuvasti
vastaavaisuuksien avulla. Koska luonnon maailma on henkisen maailman kuva,
henkisessä maailmassa on aivan samoja asioita kuin luonnon maailmassakin, ero
on vain siinä, että henkisen maailman asiat ja esineet ovat muodostuneet
spirituaalisesta substanssista.
Spirituaalinen substanssi saa alkunsa Jumalasta joka näkyy henkisessä
maailmassa aurinkona. Tästä auringosta, jonka sisällä on Jumala ihmisen
muotoisena, virtaava lämpö on Jumalallista Hyvyyttä eli Rakkautta ja valo
Jumalallista Totuutta eli Viisautta. Jumalallinen valo ja lämpö virtaavat
atmosfäärien kautta, aivan kuten luonnon aurinkokin vaikuttaa eetterien ja
ilmakehän kautta. Aivan samoin kuin luonnon maailman eetterit ja ilmakehä
ottavat vastaan luonnon auringon virtausta, samoin henkisen maailman auringon
virtaus tulee henkisiin atmosfääreihin. Luonnon maailmassa on kolme toistensa
suhteen diskreettiä atmosfääriä: puhtaampi eetteri eli aura, josta on peräisin
gravitaatio, eetteri, josta johtuvat sähkö, magnetismi ja valo sekä uloin
eetteri eli ilmakehä. Nykyisin ei tunneta eetterin ja auran mekanismia, koska
ei ole tietoa diskreeteistä asteista.
Myös henkisessä maailmassa on kolme yleistä atmosfääriä. Jokaisessa
taivasyhdyskunnassa ja jokaisessa helvettiyhdyskunnassa on lisäksi omat
atmosfäärinsä, aivan kuten eri planeetoillakin on erilaiset ilmakehänsä.
Jokainen ihminen joutuu fyysisen kuolemansa jälkeen lopulta siihen atmosfääriin,
joka vastaa hänen sisäisiä mieltymyksiään eli tahtoaan. Kaikki henkisen maailman
atmosfäärit ottavat vastaan hyvyyden ja totuuden virtausta Jumalasta.
Helveteissä tämä virtaus kääntyy kuitenkin vastakkaiseksi, joten siellä hallitsevat
pahuus ja vääryys. Ihmisissä, hengissä, enkeleissä, eläimissä ja kasveissa ei
ole elämää itsessään, vaan elämä tulee Jumalallisena virtauksena henkisen
maailman auringosta; luonnon maailmakin on elämän suhteen vastaanottaja, ei
luoja.
Henkimaailma ei ole taivas eikä
helvetti, vaan tila näiden välillä. Sinne tulee jokainen ihminen kuolemansa
jälkeen ja viipyy siellä ajan, joka riippuu hänen maallisen elämänsä laadusta.
Tämän jälkeen hän joutuu joko taivaaseen tai helvettiin. Jotkut viipyvät
henkimaailmassa vain hetken, jotkut vuosikausia. On kuitenkin huomattava, että
varsinaista ajan kulumista ei henkisessä maailmassa tapahdu, vaan siellä aikaeroja
vastaavat henkisten tilojen muutokset. Sen, että henkisessä maailmassa ei ole
paikkaa eikä aikaa, voi ymmärtää vain ihminen, jonka spirituaalinen tai
coelestiaalinen mielen aste on avautunut. Vastaavaisuuksien tieteen mukaan ajan
ja paikan ilmiöt vastaavat hyvyyden ja totuuden sekä pahuuden ja vääryyden
tiloja.
Henkimaailmassa olevia fyysisesti kuolleita ihmisiä kutsutaan hengiksi. Hyviä
eli enkelihenkiä ovat ne, jotka ovat menossa taivaaseen ja sisäisten mielten
osiensa kautta yhteydessä johonkin taivasyhdyskuntaan. Pahat henget taas ovat
yhteydessä helvetteihin. Ihminen on jo eläessään maan päällä sisäisen mielensä
eli henkensä puolesta henkimaailmassa, ja myös näkyy siellä ihmisen hahmossa.
Luonnon maailmassa elävä ihminen on siis kolmikerroksinen: ruumis, henki ja
sielu. Fyysisen ruumiin avulla ihminen toimii luonnollisessa maailmassa,
hengen avulla henkimaailmassa, ja hänen sisäisin tahtonsa eli sielunsa määrää
hänen lopullisen elinpaikkansa joko taivaassa tai helvetissä. Sielu on ihmisen
hengen sisin osa, johon Jumaluus suoranaisesti ja välittömästi virtaa.
Henkimaailmaan tulee virtausta sekä taivaista että helveteistä. Helveteistä on
lähtöisin lakkaamaton pyrkimys tehdä pahaa, ja taivaista taas pyrkimys
tehdä hyvää. Näistä vastakkaisista virtauksista johtuu taivaan ja helvetin
välinen tasapaino, joka on vallalla henkimaailmassa ja sitä kautta luonnollisen
ihmisen sisäisessä mielessä. Luonnollinen ihminen ei ole suoraan yhteydessä
taivaaseen tai helvettiin, vaan tätä yhteyttä välittävät henkimaailmassa olevat
henget. Jokaisen luonnollisen ihmisen sisäinen mieli on yhteydessä ainakin
kahteen hyvään ja kahteen pahaan henkeen. Näin syntyy ihmisen kokema vapaa
tahto, jolloin ihminen voi valita, seuraako hän hyvää vai pahaa henkeä.
Ihminen ei kuitenkaan ole tietoinen siitä, että hän on yhteydessä henkiin,
sillä henget eivät vaikuta ihmisen ajatuksiin, vaan ainoastaan mieltymyksiin.
Henget siis liittyvät ihmisen tahtopuoleen älyllisen osan jäädessä taivaasta
tulevan yleisen virtauksen alaiseksi. Tästä yleisestä virtauksesta johtuu, että
sekä hyvä että paha ihminen voi ajatella ja puhua sekä ymmärtää logiikan
lakeja.
Jumala, josta käytetään henkisessä maailmassa nimeä Herra, ohjaa ihmistä sekä
välittömällä virtauksella ihmisen sieluun että välillisesti henkimaailman
avulla. Alussa ei näin ollut, sillä ensimmäiset ihmiset planeetallamme olivat
coelestiaalisia ja elivät Jumalallisen Järjestyksen mukaisesti. Heillä ei
vielä ollut sitä perittyä pahuutta, joka hallitsee nykyisiä ihmisiä. Ihmisen
peritystä pahuudesta johtuu, ettei Herra voi ohjata nykyisiä ihmisiä
Jumalallisen järjestyksen yleisen virtauksen avulla, kuten muinaisia ihmisiä,
sillä nykyihmisen oma tahto on täysin Jumalallisen Järjestyksen vastainen.
Tämän vuoksi Herra saattaa ihmisen yhteyteen hänen perittyä pahuuttaan
vastaavien pahojen henkien kanssa, joita ilman paha ihminen ei voisi lainkaan
elää, sillä elämähän on juuri virtausta henkisestä maailmasta. Herra saattaa
kuitenkin ihmisen yhteyteen myös hyvien henkien kanssa, jotta ihminen voisi
niiden avulla päästä vähitellen pois pahuudestaan ja kehittyä spirituaaliseksi
tai coelestiaaliseksi ihmiseksi. Tällainen kehittyminen on juuri
uudestisyntymistä, missä Herra luo ihmiseen uuden älykkyyden ja uuden tahdon.
Kun nimittäin ihminen kääntyy Herraan päin ja välttää tekemästä syntiä eli
elämästä Jumalallisen Järjestyksen vastaisesti, pääsevät ihmiseen liittyneet
hyvät henget voitolle pahoista hengistä. Uudestisyntymisen kestäessä Herra
saattaa ihmisen yhteyteen yhä parempien enkelihenkien kanssa. Tähän perustuu
ihmisen älykkyyden kasvu uudestisyntymisen edetessä, sillä enkelihenkien
paremmuus johtuu heidän älykkyytensä ja viisautensa määrästä.
Mikäli ihminen ei synny uudestaan, pääsevät häneen liittyneet pahat henget
voitolle hyvistä hengistä, ja ihmisen tila tulee vuosi vuodelta yhä huonommaksi,
niin että lopulta ihmisen kuollessa hänen oma henkensä vetää hänet hänen
ominaislaatuaan vastaavaan helvettiin. Näin käy useille nykyajan ihmisille,
mutta sitä ei ole helppo havaita, koska kyky ajatella ja puhua järkevästi
säilyy myös pahoilla ihmisillä. Lapsena kuolleet sen sijaan pääsevät kaikki
taivaaseen, sillä he eivät ole vastuussa peritystä pahuudestaan, koska vasta aikuinen
pystyy vapaalla tahdollaan määräämään henkisen kulkunsa suunnan. Nykyisin
taivaisiin tulevat uudet enkelit ovatkin pääasiassa kuolleita lapsia.
Taivaat ovat henkimaailman yläpuolella, helvetit sen alapuolella.
Henkimaailmasta ihminen siirtyy lopulliseen ja ikuiseen olinpaikkaansa, so.
taivaaseen, jos hyvyys ja totuus ovat hänessä yhdistyneet, mutta helvettiin,
jos hänessä ovat yhdistyneet pahuus ja vääryys. Henkimaailma on paikka, missä
tämä yhdistyminen tapahtuu.
Hyvyyden ja totuuden yhdistyminen on sama kuin tahdon ja ymmärryksen
yhdistyminen, sillä tahto ottaa vastaan hyvyyttä ja ymmärrys totuutta.
Vastaavasti myös pahuuden ja vääryyden yhdistyminen tapahtuu ihmisen tahdossa
ja ymmärryksessä. Ihminen voi ymmärryksensä perusteella ajatella, että se mitä
hän ajattelee on totta ja myös hyvää, mutta hän ei kuitenkaan ajattele sitä
tahtonsa perusteella, ellei hän myös tahdo ja tee tätä hyvää. Mutta kun hän tahtoo
tätä hyvää ja tahtoen tekee sitä, silloin teko on sekä ymmärryksessä että
tahdossa, siis ihmisessä itsessään. Mikä on ainoastaan ymmärryksessä, mutta
ei tahdossa, on kyllä ihmisellä muistissaan ja tiedoissaan, mutta tällöin se on
vain ulkopuolisena tietona, jota hänen tahtonsa ei suosi.
Kun ihmisessä on henkimaailmassa yhdistynyt hyvyys ja totuus eli kun hän tahtoo
sitä mitä ymmärtää, johtaa Herra hänet taivaaseen. Tällainen ihminen näkee
polun, joka vie juuri siihen taivasyhdyskuntaan, mikä vastaa hänen hyvyyttään
ja totuuttaan. Samoin paha henki, jossa pahuus ja vääryys ovat yhdistyneet,
löytää luolan suun, joka vie juuri siihen helvettiin, mikä vastaa hänen
pahuuttaan ja vääryyttään. Herra ei heitä ketään helvettiin, vaan sinne vetää
pahan hengen hänen oma tahtonsa.
Henkimaailmassa hyviltä hengiltä otetaan pois vielä jäljellä oleva pahuudet ja
vääryydet, ja heille annetaan totuuksia ja hyvyyksiä. Vastaavasti pahoilta
hengiltä otetaan pois ne harvat hyvyydet ja totuudet, mitä heillä oli
maailmassa eläessään ollut. Heille annetaan heidän pahuuksiaan vastaavia
vääryyksiä. Hyvät henget saavat siis lisää totuuksia ja hyvyyksiä, mutta pahat
menettävät kaiken. Tätä tarkoittavat Herran sanat: ”Sillä sille, jolla on,
annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan
pois sekin, mitä hänellä on.” (Matt. 13: 12).
Ihmisen henki on ihmisen muotoinen, joten hengellä on kaikki samankaltaiset
elimet kuin ihmiselläkin. Ihmisen luonnollinen ruumis on vain hengen työkalu,
jonka henki jättää kuolemassa. Henkimaailmassa on kaikki aivan samanlaista kuin
luonnollisessa maailmassa, joten monet ihmiset eivät kuolemansa jälkeen usko
lainkaan kuolleensa, vaan luulevat elävänsä edelleen maan päällä. Henkimaailmassa
on vuoria, kukkuloita, metsiä, kaupunkeja, järviä ja jokia, rakennuksia,
eläimiä, kasveja jne. Ne eivät kuitenkaan ole ainetta vaan spirituaalista
substanssia.
Taivaan olemuksen voi ymmärtää
vain vastaavaisuuksien tieteen avulla. Koska Jumala on ihmisen muotoinen ja
näkyy taivaissa aurinkona, on myös taivas ihmisen muotoinen, sillä taivas
kokonaisuudessaan on vastaavaisuus Jumalalle. Taivasta kutsutaan myös Suurimmaksi
Ihmiseksi, sillä se käsittää kaikki maailmankaikkeudessa eläneet hyvät
ihmiset.
Koska taivas koostuu lukemattomista taivasyhdyskunnista, voidaan näiden
yhdyskuntien laatua selventää seuraavalla jaolla: On olemassa kaksi
pääosastoa eli valtakuntaa, kun taas yksityisosastot muodostuvat kolmesta
yleisestä osastosta eli kolmesta taivaasta ja näissä taivaissa on vielä
lukuisia enkeliyhdyskuntia.
Ne enkelit, jotka vastaanottavat Jumalallista virtausta ensisijaisesti
tahtoonsa ja toissijaisesti ymmärrykseensä, kuuluvat Herran coelestiaaliseen
valtakuntaan. Ne enkelit, jotka vastaanottavat Jumalallista virtausta
ensisijaisesti ymmärrykseensä, kuuluvat Herran spirituaaliseen
valtakuntaan. Coelestiaalisista eli taivaallisista enkeleistä
muodostuu sisäisin eli korkein taivas, spirituaalisista eli henkisistä enkeleistä
sisäinen eli korkeampi taivas. Korkeinta taivasta kutsutaan myös kolmanneksi
taivaaksi ja korkeampaa toiseksi taivaaksi.
Sitä Jumaluutta, joka virtaa ensimmäiseen eli ulkoiseen eli luonnolliseen
taivaaseen, kutsutaan luonnolliseksi Jumaluudeksi. Mutta koska luonnollinen
taivaassa ei merkitse samaa asiaa kuin maailmassa, kutsutaankin tätä taivasta
tarkemmin spirituaalis-luonnolliseksi tai coelestiaalis‑luonnolliseksi taivaaksi
sen mukaan, tuleeko Jumalallinen virtaus tällöin spirituaalisen vai
coelestiaalisen taivaan kautta. Samoin kolmannessa ja toisessa taivaassakin on
vielä sisäinen ja ulkoinen osa, jolloin sisäisen osan enkelit ottavat vastaan
enemmän coelestiaalista virtausta ja ulkoisen osan enkelit enemmän spirituaalista
virtausta. Näin kolme erillistä taivasta ovat kuitenkin kahtena valtakuntana.
On muistettava, etteivät taivaat ole taivaita sen tähden, että niissä asustaa
enkeleitä, vaan Herran Jumal‑Ihmisyys luo taivaat. Taivaat
ovat Jumalallisen virtauksen vastaanottimia. Kaikki enkelit ovat ihmisiä,
joiden fyysinen ruumis on kuollut. Ei ole olemassa mitään ihmisistä erillisiä
henkiolentoja, arkkienkeleitä tai langenneita enkeleitä, vaan tällaiset
käsitykset ovat syntyneet, kun Jumalan Sanan sisäistä merkitystä ei ole
tunnettu. Sanoilla Miikael, Gabriel jne. ei tarkoiteta Sanan sisäisen
merkityksen mukaisesti yksittäisiä enkeleitä, vaan kokonaisia enkeliyhdyskuntia.
Tällaisilla enkeliyhdyskunnilla on usein tietty henkinen erityistehtävä.
Taivaassa ei ole myöskään aikaa eikä paikkaa niin kuin maailmassa, vaan taivas
on ihmisen mielen sisäisissä osissa. Tätä tarkoittavat Herran sanat: ”Ei
Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: ’Katso, täällä se
on’, tahi: ’Tuolla’, sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä”
(Luuk. 17: 20, 21). Tästä huolimatta enkeleillä on täydellinen henkiruumis, ja
he toimivat taivaissa monissa tehtävissä ikään kuin ihmiset maan päällä. Myös
maan päällä elävässä ihmisessä taivas on sisällään silloin, kun hän noudattaa
elämässään Jumalallisia lakeja eli Kymmentä Käskyä.
Enkelien sisäinen mieli ratkaisee sen, mihin taivasyhdyskuntaan he kuuluvat.
Sillä mitä avoimempi heidän sisäinen mielensä on vastaanottamaan Jumalallista
Totuutta ja Hyvyyttä, sitä sisempänä he ovat taivaassa. Jokaisella enkelillä
kuten ihmiselläkin on kolme erilaista mielen astetta. Ne enkelit, joilla on
kolmas eli sisäisin aste avoinna, ovat sisäisimmässä taivaassa. Nämä ovat
enkeleistä parhaimpia ja ottavat Jumalallisen virtauksen tahtoonsa ja siten
välittömästi elämäänsä. He eivät mietiskele ja pohdi, onko asia totta ja hyvää
vai ei, vaan he heti tajuavat asian oikean laidan. Ne enkelit, joilla on toinen
eli sisäinen aste avoinna elävät sisäisessä taivaassa. He ottavat totuudet ja
hyvyydet ensin muistin kautta ymmärrykseensä ja vasta sitten tahtoonsa.
Ulkoisessa eli luonnollisessa taivaassa ovat ne, jotka ovat viettäneet siveellisesti
hyvää elämää uskoen Jumalaan, mutta joiden rakkauden ja uskon määrä on ollut
pieni.
Herra näkyy coelestiaalisille enkeleille loistavan punahehkuisena aurinkona.
Spirituaalisille enkeleille Hän näkyy valkohohtoisena aurinkona, jonka valo
muistuttaa kuun valoa. Tällöin punahehkuinen valo vastaa Jumalallista Rakkautta
ja valkohohtoinen valo Jumalallista Totuutta. Herra näyttäytyy usein itse
enkelin muodossa. Tällöin Hän erottuu enkeleistä siinä, että Jumaluus loistaa
Hänen kasvoistaan. Taivaassa ei ole muuta valoa kuin Jumalallinen Totuus eikä
muuta lämpöä kuin Jumalallinen Hyvyys. Kaikki määräytyy taivaassa sen mukaan,
missä suhteessa se on Herraan.
Enkeleillä on taivaassa myös tilanmuutoksia, jotka vastaavat vuorokauden
aikoja maan päällä. Nämä tilanmuutokset liittyvät hyvyyden ja totuuden laatuun
ja määrään, jotka enkeleillä vaihtelevat. Ilman tilanvaihteluita enkelit
kyllästyisivät jatkuvaan samanlaiseen hyvyyden ja totuuden virtaukseen, sillä
heillä samoin kuin ihmisillä maailmassa kokeminen edellyttää vaihteluita
aistinelimissä. Myös enkelien vaatteet kuten heidän asuntonsakin vaihtelevat
heidän sisäisten tilojensa mukaisesti. Enkelien vaatteet ovat usein hohtavia
ja jalokivillä koristeltuja. Samoin heidän asuntonsa ovat vastaavasti niin
kauniita kuin heidän hyvyytensä ja totuutensa edellyttävät. Taivaassa on
palatseja ja muita rakennuksia, joiden kauneus ylittää monin verroin kaiken
maallisen rakennustaiteen.
Yleisesti taivaassa on samanlaista toimintaa kuin maan päälläkin, mutta kaikki
taivaassa on vain paljon täydellisempää. Jokainen enkeli tekee jotakin
hyödyllistä työtä, eikä minkäänlaista laiskuutta ole havaittavissa. Enkelit
tekevät taivaassa juuri sitä työtä, mihin heillä on suurimmat lahjat ja kyvyt,
joten ihmisen ammatinvalinta hyvillä ihmisillä ratkeaa usein vasta toisessa
elämässä. Taivaassa ei kuitenkaan tehdä työtä minkäänlaisen pakon sanelemana,
vaan kaikki työ on siellä suloista toimeliaisuutta, joka tapahtuu rakkaudesta
hyödyn tuottamiseen.
Taivaassa on avioliittoja, sillä ihmisen sukupuolisuus ei koskaan katoa.
Aviorakkautta vastaa hyvän ja toden liitto, sillä aviorakkaus
polveutuu Herran ja taivaiden liitosta ja muodostaataivaan perusrakkauden.
Ilman aviorakkautta ei ihminen voi ottaa vastaan välitöntä virtausta Herrasta,
sillä Jumaluus taivaassa tarkoittaa Jumalallisen Rakkauden ja Viisauden
avioliittoa. Taivaallisilla avioliitoilla ei kuitenkaan ole tehtävänä suvun
jatkaminen kuten maailmassa, vaan taivaassa aviopuolisoiden yhteys synnyttää
uusia totuuksia ja hyvyyksiä. Tästä syystä pojat ja tyttäret merkitsevät vastaavaisuuksien
tieteessä totuuksia ja hyvyyksiä.
Taivaassa on myös temppeleitä, virastoja, kirjastoja ja yleisesti ottaen
kaikenlaista yhteiskunnallista toimintaa, kuten maan päälläkin. Tämä johtuu
juuri siitä, että taivaalliset asiat ovat vastaavaisuuksia luonnollisen
maailman asioille. Taivaassa on kaikki vain täydellisempää kuin maan päällä,
sillä siellä henki ei ole sidottu raskaaseen materiaan kuten maailmassa.
Swedenborg on hyvin perusteellisesti kertonut taivaallisesta elämänmuodosta
teoksessaan De Coelo et ejus Mirabilibus, et de Inferno (suom. Taivas, sen
ihmeet ja helvetti). Lainaan tästä teoksesta kuvauksen taivaan enkelien
älykkyydestä ja viisaudesta:
”269. Enkelien viisaus on sanoin
kuvaamatonta, mutta joitakin yleisiä piirteitä siitä voidaan esittää. Enkelit
voivat ilmaista yhdellä ainoalla sanalla enemmän kuin ihminen tuhannella, ja
jo yksikin enkelin sana sisältää paljon sellaista, mitä ei voi ihmisten
kielillä ilmaista. Enkelien puheen jokaisessa yksityiskohdassa on nimittäin
keskeytymätön sarja salaisia viisauksia, joihin ihmistieto ei koskaan ulotu.
Mitä enkelit eivät pysty sanoilla ilmaisemaan, sen he ilmaisevat
äänensävyllään, johon sisältyvät heidän mieltymyksensä. Kuten kohdissa 236 ja
241 on mainittu, enkelien äänensävy ilmaisee heidän mieltymyksiään ja heidän
sanansa puolestaan mieltymyksistä johtuvia ajatuksia. Sen tähden taivaallisista
asioista sanotaan, ettei mikään kieli voi niitä kuvata. Samoin voivat enkelit
kertoa muutamalla sanalla kokonaisen kirjan yksityiskohdat, ja he voivat sisällyttää
jokaiseen sanaan sellaisia asioita, jotka kohottavat mielen sisäiseen
viisauteen, sillä heidän puheensa jokainen sana on sopusoinnussa heidän
mieltymystensä ja ajatustensa kanssa. Heidän sanansa vaihtelevat rajattomasti
siitä järjestyksestä riippuen, missä heidän ajatuksensa ovat. Sisäiset enkelit
voivat puhujan äänensävystä ja muutamista sanoista tietää koko hänen elämänsä
laadun, sillä kuullessaan kuinka puhujan äänensävy muuttuu hänen lausuessaan
eri ajatuksia he tajuavat millainen hänen hallitseva rakkautensa on, ja siihen
taas on kirjoitettu kaikki hänen elämänsä yksityiskohdat. Tässä näkyy enkelien
viisauden laatu. Heidän viisautensa on ihmisviisauteen verrattuna kuin myriadi
verrattuna yhteen.”
Taivaaseen pääsevät siis ne
ihmiset, jotka jo maailmassa eläessään tunnustivat Jumaluuden ja elivät
uskontonsa käskyjen mukaan. Nykyisin on vallalla erityisesti ns. uskovaisten
piirissä sellainen erheellinen käsitys, että ihminen pääsee taivaaseen, kun
hän vain sokeasti uskoo Jumalaan riippumatta ihmisen elämän laadusta. Sellaiset
ihmiset luulevat, että kun kuolinvuoteella rukoilee Jumalaa ja harjoittaa
muuta hartautta, niin tämä riittää pelastukseen eli taivaaseen pääsyyn. Tällaiset
ihmiset pettyvät kuolemansa jälkeen huomatessaan joutuneensa helvettiin.
Tosiasia on, ettei kukaan ihminen voi viime hetkinään tai edes maallisen
elämänsä viimeisinä päivinä muuttaa radikaalisti tahtonsa ja ymmärryksensä
laatua, mikä yksin määrää hänen taivaaseen pääsynsä. Ihmisen tahto ja ymmärrys
kehittyvät hitaasti vuosien kuluessa, ja jos taivaallista virtausta ei ole
saatu vielä aikuisiässä, ei sitä juuri saada enää vanhuudessakaan. Ihmisen
tahto on kuitenkin taivaaseen pääsyssä tärkeämpi kuin hänen ymmärryksensä: jos
ihminen on elänyt lähimmäisenrakkaudessa, vaikka hänen ymmärryksensä on ollut
heikko, päätyy hän tämän hyvän tahtonsa vetämänä taivaaseen.
Monet nykyihmiset erityisesti kristityssä maailmassa uskovat vakaasti, että
ihminen pelastuu Jumalan armon ansiosta ilman omien tekojen vaikutusta.
Tällöin he eivät lainkaan tiedä, miten Jumalallinen armo toimii. Swedenborg
selittää Jumalallisen armon seuraavasti:
”Kerrottakoon siis ensiksi, mitä Jumalallinen
armo on. Jumalallinen armo on puhdasta armoa koko ihmiskuntaa kohtaan sen
pelastamiseksi. Se on jatkuvasti tarjolla jokaiselle ihmiselle eikä sitä
keneltäkään kielletä, sillä jokainen joka voidaan pelastaa, tulee pelastetuksi.
Kuitenkaan kukaan ei voi tulla pelastetuksi ilman Jumalallisia välineitä.
Nämä Jumalalliset välineet on Herra ilmoittanut Sanassaan, ja ne ovat nimeltään
Jumalalliset Totuudet. Ne opettavat ihmistä, kuinka hänen tulisi elää, jotta
hän saavuttaisi pelastuksen. Niiden avulla Herra johdattaa ihmistä taivaaseen,
ja niiden avulla Hän antaa ihmiselle taivaallisen elämän. Tämän Herra suo
kaikille, mutta Hän ei kuitenkaan pysty antamaan taivaallista elämää
kenellekään, ellei ihminen itse karta pahuutta, sillä tämä pahuus olisi
esteenä. Siis samassa määrin kuin ihminen kieltäytyy pahuudesta, samassa
määrin Herra Jumalallisten välineidensä avulla puhtaasta armosta johdattaa
häntä hänen lapsuudestaan asti hänen maallisen elämänsä loppuun saakka ja vielä
tämän jälkeen ikuisesti. Tätä tarkoitetaan Jumalallisella armolla. On siis
selvää, että Herran armo on puhdasta armoa, mutta ei välitöntä armoa siinä
mielessä, että pelastus tulisi kaikille suosion perusteella huolimatta siitä
kuinka on eletty.” (De Coelo et de Inferno, n. 522).
Kun ihmisen ruumis ei enää voi
suorittaa luonnon maailmassa niitä tehtäviä, joita sillä hengen työvälineenä
on, ihminen kuolee. Tällöin ei kuitenkaan varsinainen ihminen eli henki kuole,
vaan henki vain jättää maallisen verhonsa jatkaakseen elämää toisessa
maailmassa. Hengellä on sisäinen yhteys keuhkojen ja sydämen toimintaan,
joiden lakattua henki ja ruumis eroavat. Sydämen toiminnan lakattua Herra
herättää ihmisen eli ihmisen henki otetaan pois ruumiista ja saatetaan
henkimaailmaan. Tätä kutsutaan Sanassa ylösnousemukseksi, ja se tapahtuu siis
heti ihmisen kuoltua eikä jonakin kaukaisena tuomiopäivänä, kuten monet
nykyajan kristityistä uskovat. Itsestään selvää on, ettei ihmisen materiaalinen
ruumis voi nousta haudasta. Ainoastaan Herra itse on noussut ylös myös
ruumiillisesti.
Swedenborgille annettiin jopa kokemusperäistä opetusta siitä, miten tämä
ihmisen herättäminen kuolleista tapahtuu. Hän kertoo tästä seuraavasti:
”Minut
saatettiin ruumiillisiin aistimiini nähden tunnottomuuden tilaan, siis tilaan,
jossa olin ikään kuin kuollut. Ainoastaan sisäinen elämäni ja ajatukseni jäivät
ennalleen, jotta voisin havaita ja muistaa, mitä tapahtui minulle ja mitä
tapahtuu muille, jotka herätetään kuolleista. Havaitsin, että ruumiini hengitys
oli melkein kokonaan lakannut, mutta sisäisen henkisen ruumiini hengitys
jatkui, ja siihen liittyi myös hieman hiljaista ruumiillista hengitystä. Tämän
jälkeen järjestettiin sydämeni lyöntien yhteys coelestiaaliseen valtakuntaan,
koska taivaallinen valtakunta vastaa ihmisessä sydäntä. Näin silloin tämän
valtakunnan enkeleitä, muutamia kauempana, mutta kaksi aivan lähellä päätäni.
Tämän jälkeen kaikki omat mieltymykseni otettiin minulta pois; ajatus ja havainto
kuitenkin säilytettiin. Tässä tilassa olin muutamia tunteja. Henget, jotka
olivat luonani, poistuivat luullen minua jo kuolleeksi. Tunsin myös
aromaattista tuoksua, jollaista lähtee palsamoidusta ruumiista, sillä kun
taivaallisia enkeleitä on läsnä, on kaikella kuollutta ruumista koskevalla
aromaattinen tuoksu. Kun henget tuntevat tämän tuoksun, he eivät voi tulla
ruumiin lähelle. Tällä tavoin pahat henget pidetään loitolla ihmisen hengestä,
kun ihminen astuu ikuiseen elämään . ... Minun sallittiin erikoisesti vielä
nähdä ja tuntea, että mieleni sisäisiä osia työnnettiin ja vedettiin, ikään
kuin ne otettaisiin ulos ruumiista. Sain tietää, että tämä on Herrasta ja että
tämä juuri on ylösnousemusta.” (De
Coelo et ejus Mirabilibus, et de Inferno, n. 449).
Kun ihminen tulee herätyksensä
jälkeen henkimaailmaan, hänen kasvonsa ja äänensä ovat samanlaisia kuin ne
olivat maailmassakin. Tämä johtuu siitä, että hän on vielä silloin ulkoisessa
tilassaan eikä hänen sisäinen mielensä ole vielä näkyvissä. Myöhemmin hänen
`kasvonsa ja äänensä muuttuvat hänen tahtoaan eli mieltymyksiään vastaaviksi.
Ruumiin ulkomuoto on peritty vanhemmilta, mutta hengen ulkomuoto vastaa
ihmisen mieltymyksiä. Kenellä on ollut mieltymyksiä hyvään ja toteen, hän
näyttää henkimaailmassa kauniilta. Pahat mieltymykset tuottavat
henkimaailmassa rumuutta. Jokaisen hengen ihmismuoto on sitä kauniimpi, kuta
syvemmin hän maailmassa eläessään rakasti Jumalallisia Totuuksia ja kuta
tarkemmin hän eli niiden mukaisesti.
Henki‑ihmisellä on myös samanlaiset aistit kuin hänen eläessään luonnollisessa
maailmassa. Hän näkee ja kuulee sekä tuntee hajun ja maun, samoin kosketuksen.
Hän tuntee ikävää ja iloa, ajattelee, mietiskelee, rakastaa ja tahtoo kuten
maailmassakin. Hänellä on myös henkimaailmassa sisäinen muisti, joka on paljon
tarkempi kuin hänen muistinsa maailmassa. Tämä sisäinen muisti hänellä on
ollut jo maailmassa eläessään, mutta hän ei ole ollut siitä tietoinen. Sisäinen
muisti sisältää kaikki pienimmätkin yksityiskohdat ihmisen maallisesta vaelluksesta.
Kaikki mitä ihminen on tehnyt, ajatellut, tahtonut, havainnut, kuullut,
tuntenut, puhunut ja kirjoittanut, sisältyy tähän sisäiseen muistiin. Sitä
kutsutaankin siksi elämänkirjaksi.
Yleisesti ihminen käy kolmen tilan läpi kuolemansa jälkeen, ennen kuin hän
tulee joko taivaaseen tai helvettiin. Ensimmäinen tila on ulkoisen mielen tila,
toinen sisäisen mielen tila ja kolmas opetuksen tila, jossa ihmistä opetetaan
taivasta varten. Näiden tilojen läpi kuljetaan siis henkimaailmassa. On kuitenkin
paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät käy näitä tiloja lävitse, vaan heidät
otetaan heti kuolemansa jälkeen suoraan taivaaseen tai helvettiin. Uudestisyntyneet,
jotka ovat jo eläessään maan päällä saaneet opetusta taivaasta, viettävät
hyvin lyhyen ajan henkimaailmassa. He vain karistavat itsestään maallisen
lian ruumiinsa mukana, ja enkelit ottavat heidät sen jälkeen taivaaseen. Ne
taas, jotka ovat olleet sisimmässään pahoja, mutta ulkonaisesti näytelleet
rehellistä ja hyvää ihmistä ja siten vielä lisänneet petoksen pahuuteensa
käyttämällä hyvyyttä ja rehellisyyttä petoksen välikappaleena, heitetään
suoraan helvettiin. Tällaisia kuvataan Sanassa seuraavasti: ”Te olette
valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia: ulkoa ne kyllä näyttävät kauniilta,
mutta ovat sisältä täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa!” (Matt. 23: 27).
Suuri osa henkimaailman hengistä on kuitenkin sellaisia, joita siellä valmistetaan
joko taivasta tai helvettiä varten.
Ihmisen ensimmäinen tila kuoleman jälkeen on ulkoisen mielen tila, joka on
samanlainen kuin hänen tilansa maailmassa. Hänellä on tällöin samanlaiset
kasvot, samanlainen puhe ja yleensäkin samanlainen mielenlaatu kuin maailmassa.
Tämä ensimmäinen tila kestää useimmilla vain muutamia päiviä, harvoilla
kuukausia. Vähitellen kuitenkin ihminen ohjataan toiseen eli sisäiseen
tilaansa. Jokaisella täytyy lopuksi mielen ulkoisen ja sisäisen vastata
toisiaan, niin että ne voivat toimia yhtenä kokonaisuutena. Tässä suhteessa
ovat autuaita ne, joiden ulkoiset osat jo maailmassa vastasivat sisäistä. Näin
on laita vain harvoilla hyvillä ihmisillä, ja he ovat niitä, jotka rakastivat
Sanaa ja elivät Sanan käskyjen mukaan.
Ihmisen toinen tila kuoleman jälkeen on hänen sisäisten osiensa tila. Silloin
hänen ulkoisen mielensä osat vaivutetaan ikään kuin uneen, ja hänestä tulee
sellainen, kuin hän on maailmassa eläessään sisäisesti ollut eli ajatellut ja
tahtonut. Pahat ihmiset, jotka ovat teeskennelleet rehellistä ja hyvää ihmistä,
paljastuvat tässä tilassa ja joutuvat heti helvettiin. Kun henki on sisäisten
osiensa tilassa, niin sen todellinen luonne tulee näkyviin. Ne, jotka jo
maailmassa olivat sisäisen hyvyyden tilassa, toimivat nyt vielä
ymmärtäväisemmin ja viisaammin, sillä nyt heillä ei ole ruumiin tuomaa
vastustusta. Tällaisten ihmisten älykkyys lisääntyy tavattomasti toisessa
maailmassa.
Sisäisten osien tilassa paljastuu siis kunkin hengen todellinen luonne, ja
siksi henkien erottaminen taivaisiin ja helvetteihin tapahtuu tässä tilassa.
Ensimmäisessä eli ulkoisten osien tilassa olivat hyvät ja pahat henget
yhdessä. Nyt hyvät henget kääntyvät vähitellen poispäin pahoista, kun
huomaavat pahojen mielettömyyden. Samoin pahat henget alkavat kulkeutua oman
himonsa vetäminä juuri sitä helvettiyhdyskuntaa kohden, joka vastaa heidän
pahuuttaan.
Henkien kolmas tila henkimaailmassa on heidän opetuskautensa. Tämä tila on
kuitenkin ainoastaan hyviä henkiä varten, sillä pahoja ei voi enää opettaa
hyvyyksissä ja totuuksissa. Pahat joutuvat siten toisen tilan jälkeen heidän
pahuuttaan vastaaviin helvetteihin, sillä heissä ovat toisen tilan aikana
yhdistyneet pahuudet niitä vastaaviin vääryyksiin, joten he ovat saavuttaneet
elämänsä lopullisen vaiheen ja jatkavat elämäänsä ikuisesti omissa helveteissään.
Kolmannessa tilassa hyville hengille annetaan opetusta totuuksissa ja
hyvyyksissä. Opetusta antavat enkelit, jotka on sitä varten lähetetty
maailmaan. Opetuspaikkoja on paljon, ja jokainen saa juuri sitä opetusta, joka
soveltuu hänen ymmärryksensä ja tahtonsa laatuun. Herra itse johdattaa hyvät
henget näille opetuspaikoille sen jälkeen, kun he ovat eläneet toisen tilansa
henkimaailmassa. Ne, joilla on ollut hyvä tahto maailmassa, mutta jotka ovat
imeneet itseensä vääriä uskonnollisia oppeja, joutuvat ennen opetustaan
kärsimään ankaria vaivoja puhdistuakseen hankituista vääryyksistä. Näitä
puhdistuspaikkoja kutsutaan alhaisiksi maiksi.
Eri uskontoihin kuuluvia henkiä opettavat tämän saman uskonnon omaksuneet,
mutta sen jälkeen kristityiksi tulleet enkelit, sillä todellinen kristinusko
hallitsee taivaassa ja vastaa syvällisimmin Jumalallisia Totuuksia. Kuitenkin
kristitystä maailmasta tulee vähän hyviä henkiä, sillä kristityt eivät
useinkaan sovella oppiaan käytäntöön, mikä soveltaminen on olennaisinta aidossa
uskonnossa. Planeettamme parhaimmat henget tulevat Afrikasta ja Aasiasta,
sillä siellä asuu heimoja, jotka syvemmin kuin muut osaavat soveltaa
Jumalallisia lakeja elämäänsä.
Kaikki opetus henkimaailmassa tapahtuu Jumalan Sanaan perustuvan opin avulla.
Oppi on se lamppu, joka valaisee ymmärryksen tajuamaan Sanan sisäistä
merkitystä, joka on kaiken opetuksen perusta taivaassa. Tätä oppia kutsutaan Taivaalliseksi
Opiksi, koska se on tullut Herralta taivasten kautta. Se on täysin
sama kuin se oppi, joka tuli Swedenborgin kynän välityksellä maan päälle, ja
jota myös kutsutaan Taivaalliseksi Opiksi. Muille kuin kristityille Taivaallista
Oppia sovelletaan heidän oman uskontonsa normien mukaan. Opetus henkimaailmassa
eroaa maailmassa annetusta opetuksesta siinä, että tietoja ei ensisijaisesti
varastoida muistiin, vaan niitä sovelletaan heti käytännön elämään. Lyhyen
opetuskauden jälkeen hyvät henget ovat valmiita nousemaan kukin tahtoaan ja ymmärrystään
vastaavaan taivasyhdyskuntaan.
Kun ihminen noudattaa Jumalallisia lakeja siksi, että ne ovat Jumalallisia
lakeja, luo Herra hänelle maan päällä vähitellen uuden tahdon ja uuden ymmärryksen,
joiden avulla hän päätyy taivaaseen. Jos ihminen noudattaa Jumalallisia lakeja
vain siksi, että ihmiset pitäisivät häntä rehellisenä ja hurskaana, ei hän
pääse taivaaseen, sillä silloin hän palvelee maailmaa mutta ei Jumalaa. Ihmisen
sisäinen tahto on se, millä Jumalaa palvellaan. Jumalalliset lait on esitetty
täydellisesti Kymmenessä Käskyssä (2 Moos. 20: 2‑17 sekä 5 Moos. 5: 6‑21).
Vaikka Kymmenen Käskyä vaikuttavat yksinkertaisilta moraalisäännöiltä, on
niihin kuitenkin Sanan sisäisten merkitysten vuoksi piilotettu ihmiskunnan
korkein mahdollinen viisaus. Sen tähden Salomonin temppelissä, joka
vastaavaisuuksien tieteen mukaan kuvaa ihmisen mielen kerroksia, on Kymmenen
Käskyä sisältävä liitonarkki sijoitettu kaikkein pyhimpään, kerubien siipien
alle (1 Kun. 8: 6).
Ne, jotka ovat maailmassa eläneet Jumalallisten lakien vastaisesti, joutuvat
helvetteihin. Ei niin, että Herra heidät sinne rangaistukseksi heittäisi, vaan
siksi, että heidän oma tahtonsa on muodostunut jo maan päällä helvetilliseksi,
joten he itse vetävät itsensä helvettiin. Paha henki kokee nimittäin omaa
pahuuttaan ja vääryyttään vastaavan helvetin löyhkän itselleen mieluisaksi.
Helvetti on taivaan vastakohta. Kun taivaassa hallitsevat
hyvyys ja totuus, hallitsevat helvetissä vastaavasti pahuus ja vääryys.
Helvetitkään eivät elä itsestään, vaan Jumalallisesta virtauksesta. Helveteissä
Jumalallinen virtaus kääntyy kuitenkin vastakkaiseksi, joten siellä hyvyys
muuttuu pahuudeksi ja totuus vääryydeksi. Taivaan enkelit kääntävät aina
kasvonsa Herraa kohden, helvetin henget taas Herrasta poispäin. Kuten taivaita,
on helvettejäkin kolmea lajia. Ensimmäiseen eli etuhelvettiin kuuluvat pahat
henget. Toisessa eli keskimmäisessä helvetissä asuvat saatanalliset henget eli
saatanat. Alimpaan eli takahelvettiin kuuluvat vihdoin pirut eli perkeleet.
Ensimmäinen helvetti vastaa tavallaan ensimmäistä taivasta, ja siellä ovat
ne, jotka eivät maailmassa eläessään välittäneet Jumalasta eivätkä henkisistä
asioista, mutta jotka eivät kuitenkaan antautuneet kovin syvälle pahuuksiin.
Keskimmäinen helvetti on spirituaalisen taivaan vastakohta, ja siellä asuvat
ne, jotka omaksuivat eläessään ensisijaisesti älyllisperäistä pahuutta eli
vääryyttä ja rakastivat ennen kaikkea maallisia asioita. Alin helvetti on coelestiaalisen
taivaan vastakohta, ja siellä asuvien pirujen hallitseva piirre on
itserakkaus. Nämä ovat niitä, jotka maailmassa eläessään rakastivat itseään yli
kaiken. Alimpaan helvettiin kuuluvat myös kaikki petolliset, julmat,
itsekkäästi häikäilemättömät sekä aviorikoksia ja muuta irstailua harrastaneet
ihmiset. Monet maailmassa hyvin menestyneet ihmiset, jotka eivät kuitenkaan
olleet puhdistaneet sieluaan uskonnon avulla, löytävät lopullisen
elinpaikkansa alimmista helveteistä. Jokainen joutuu sitä syvempään helvettiin,
mitä enemmän hän maailmassa eläessään vastusti Jumaluutta.
Herra hallitsee helvettejä monin tavoin. Jo yleinen Jumalallinen virtaus ja
enkelien läsnäolo pitää niitä aisoissa. On kuitenkin vielä olemassa enkeleitä
ja enkeliyhdyskuntia, joiden nimenomaisena tehtävänä on helvettien kurissa
pitäminen. Koska henkisessä maailmassa on hyvyyden totuudella kaikki valta,
usein riittää yhden enkelin voimakas katse tainnuttamaan tuhatlukuisen joukon
pahoja henkiä. Itse helvetin sisällä hallitaan rangaistuksilla. Näitä
rangaistuksia on monenlaisia riippuen pahuuden laadusta. Usein pahimmat pirut
pannaan päällysmiehiksi. Ilman rangaistuksia pahat henget menisivät raivossaan
järjettömyyksiin. Toisin on taivaassa, jossa enkelit omasta halustaan tekevät
hyvää toisilleen eivätkä tarvitse rangaistuksia. Taivaassa hallitaan
palkinnoilla, helveteissä rangaistuksilla.
Kaikki helvetin asukkaat kuten taivaan asukkaatkin ovat fyysisen kuoleman
kokeneita ihmisiä. Mitään pääpirua ei ole olemassa. Jokainen on siinä määrin
piru, kuin hän eläessään vastusti Jumaluutta. Sanassa pirulla tarkoitetaan
alinta helvettiä ja Luciferilla tiettyä takahelvetin yhdyskuntaa. Saatana
tarkoittaa keskimmäistä helvettiä. Käsitykset ”langenneista enkeleistä”, jotka
muka olisi heitetty helvettiin, perustuvat tietämättömyyteen Sanan sisäisestä
merkityksestä. Kukaan enkeli ei voi enää joutua helvettiin, eikä kukaan piru
tai saatana voi koskaan päästä taivaaseen.
Suosittelen lukijaa perehtymään tarkemmin helvettien laatuun ja niissä asuvien
elämään Swedenborgin De Coelo et de Inferno ‑teoksen avulla (suom. Taivas ja
helvetti, Hyvinkää 1940). Tässä yhteydessä katson sopivaksi lainata häneltä kappaleen,
jossa kerrotaan miten maalliset ilot ilman rakkautta Jumalaan ja lähimmäiseen
vaikuttavat ihmisen kuoleman jälkeiseen elämään.
”Se, millä tavalla kunkin ihmisen elämän
ilot muuttuvat kuoleman jälkeen vastaaviksi spirituaalisiksi asioiksi, voidaan
kyllä saada selville vastaavaisuuksien tieteestä, mutta koska tämä tiede ei
ole nykyisin yleisesti tunnettu, haluan antaa hieman valaistusta aiheeseen
kertomalla muutamia esimerkkejä, jotka olen itse kokenut. Kaikki ne, jotka
elävät pahuudessa ja joilla on kirkon totuuksien vastainen vakaumus, ja etenkin
ne, jotka ovat hylänneet Sanan, pakenevat taivaan valoa piiloutuen kallion
halkeamiin ja pilkkopimeisiin luoliin. Näin he tekevät, koska he rakastivat
vääryyksiä ja vihasivat totuuksia, sillä kallionkolot, luolat ja pimeys
vastaavat vääryyksiä, kuten valo vastaa totuutta. Heidän ilonsa on asua
sellaisissa paikoissa, eivätkä he pysty elämään valoisissa paikoissa.
Ne, joiden ilona maailmassa olivat kavalat salaliitot sekä viekkaat
juonittelut, menettelevät samalla tavalla. Hekin asuvat luolissa ja joutuvat
niin pimeisiin onkaloihin, etteivät näe toinen toistaan. Siellä he kuiskuttelevat
toistensa korviin. Tällaisiksi muuttuvat heidän maallisen rakkautensa ilot.
Ne, jotka ovat harrastaneet tieteitä ainoana päämääränä tulla kuuluisaksi
oppineeksi, eivätkä ole tieteen avulla viljelleet ymmärrystään, vaan ovat
ylpeilleet muistitiedoillaan ja löytäneet ilonsa ja huvinsa niistä, ne
pitävät hiekkaisista paikoista, jotka he asettavat puutarhojen ja nurmikoiden
edelle, koska sellaiset karut paikat vastaavat heidän opintojaan.
Ne, jotka ovat olleet taitavia oman kirkkonsa tai toisten kirkkojen oppien
hallitsemisessa, eivätkä ole soveltaneet näitä oppeja käytännön elämään,
valitsevat asuinpaikakseen kallioisia seutuja ja kiviraunioita kammoten
viljeltyjä seutuja.
Ne, jotka ovat tunnustaneet ainoastaan luonnon eivätkä Jumalaa, sekä ne, jotka
ovat lukeneet kaikki asiat oman viisautensa ansioksi ja erilaisin keinoin ovat
kiivenneet korkeisiin asemiin sekä hankkineet rikkauksia, tutkivat toisessa
elämässään salatieteitä, mikä on Jumalallisen Järjestyksen väärinkäyttöä, ja
löytävät näistä elämänsä tärkeimmän ilon.
Ne, jotka ovat soveltaneet Jumalallisia Totuuksia omiin haluihinsa ja siten
vääristäneet niitä, rakastavat virtsaisia paikkoja, sillä ne vastaavat
moisesta rakkaudesta lähteviä iloja.
Ne, jotka ovat olleet saitoja ja itaria, asuvat kellareissa ja rakastavat
sikojen rapaa sekä vatsasta lähteviä sulamattomasta ruoasta johtuvia haisevia
röyhtäisyjä.
Ne, jotka ovat maailmassa eläneet pelkissä aistillisissa nautinnoissa
rakastaen syömistä ja maallisia nautintoja yli kaiken, rakastavat toisessa
elämässään ulosteita ja käymälöitä, jotka vastaavat heidän ilojaan. Tällaiset
nautinnot ovat henkistä likaa. Puhtaita paikkoja he kammoavat.
Ne, joiden ilona ovat olleet aviorikokset, kuluttavat toisessa elämässään
aikansa porttoloissa, joissa kaikki on likaista ja saastaista. Niitä he
rakastavat, ja siveitä koteja he kammoavat. Heti kun he sattuvat joutumaan
siveään kotiin, he pyörtyvät. Heidän mielestään mikään ei tarjoa suurempaa iloa
kuin avioliittojen rikkominen.
Ne, jotka ovat olleet kostonhaluisia ja siten kasvattaneet itselleen raivokkaan
ja julman luonteen, rakastavat mätäneviä raatoja ja oleskelevat senkaltaisissa
helveteissä, ja niin edelleen.” (De Coelo et de Inferno, n. 488).
SWEDENBORG, EMANUEL: Arcana Coelestia. Londini 1749‑1756. De Coelo et ejus Mirabilibus,
et de Inferno. Londini
1758. The Spiritual Diary I‑V. Englanninkielinen käännös teoksesta
Memorabilia.
London &
New York 1977-1978.