New Jerusalem
Risti on vanhan kristillisen kirkon symboli, joka kuvaa kiusauksia
 ja kärsimystä, mutta Uuden Jerusalemin symboli on kruunu, 
joka kuvaa voittoa kiusauksista (lat. corona; Jes. 62:3).
   ETUSIVU      1. HERRAN TOINEN TULEMINEN      5. TEOLOGISTEN TEOSTEN VASTAANOTTO
Emanuel Swedenborg  1688-1772
 

"Ja pyhän kaupungin --minä
näin laskeutuvan alas taivaasta..."
 
 
Auringolla vaatetettu vaimo (Ilm.12:1)
 
 
 
 
 
 
 

Yhdistyksemme tarvitsee
julkaisutoimintaansa varten
taloudellista tukea. Avustukseen
liittyvissä asioissa, ystävällisesti
pyydetään ottamaan  yhteytt
sähköpostiosoitteeseen:

 
TEOLOGISTEN TEOSTEN VASTAANOTTO



”Nämä asiat, jotka on sanottu tässä teoksessa Taivaasta, Henkien maailmasta ja Helvetistä, tulevat olemaan hämäriä niille, jotka eivät ole spirituaalisten totuuksien tietämisen ilossa; mutta selviä niille, jotka ovat siinä ilossa; erityisesti niille, jotka ovat totuuden mieltymyksessä totuuden itsensä vuoksi, eli jotka rakastavat totuutta, koska se on totta: sillä kaikki mitä rakastetaan, astuu valon kanssa mielen ajatukseen, etenkin kun rakastetaan totuutta, koska kaikki totuus on valossa.”  

Swedenborg: De Coelo et de Inferno, nro 603.

Swedenborgin teologinen tuotanto on tavattoman laaja. Nyky­aikaisina painoksina se käsittää yli kaksi hyllymetriä. Swe­denborg ei ole koskaan saavut­tanut suurta kansansuosiota, vaan hänen teoksensa ovat tavoittaneet vain pienen totuu­denetsijäin piirin. Hän ei itse koskaan perustanut mitään seu­rakuntaa teostensa ympärille. Hän katsoi tehtäväkseen ainoas­taan kirjoittamisen ja julkaisemisen. Eräässä teokses­saan hän kuitenkin huomauttaa, että Uusi Kirkko tullaan perustamaan muualla, ja että hänen teoksensa tulevat olemaan sille hyödyksi. Swedenborg ei myös­kään vaatinut, että kaikkien tulisi hyväksyä hänen teoksensa. Henkisessä päiväkirjassaan 27. elokuuta 1748 hän kertoo:
”Keskustelin henkien kanssa siitä, kuinka kirjoituk­seni näistä asioista otetaan vastaan, kun ne julkais­taan, sillä pahat henget olivat tuoneet esiin ajatuksen, ettei kukaan ymmärtäisi niitä, vaan että ihmiset hylkäisivät ne. Kun nyt olin kadulla ja keskustelin henkien kanssa, minulle kerrottiin, että kirjoitukseni otettaisiin vastaan viidellä eri tavalla. Ensiksi on oleva sellaisia uskon vihollisia, joilla on aivan eri vakaumus. Nämä hylkäävät kirjoi­tukseni, sillä he eivät voi niitä vastaanottaa, koska ne eivät pysty tunkeutumaan heidän mieleensä. Toinen ryhmä ottaa ne vastaan tietoperäisesti ja pitää niitä kum­mallisuuk­sina. Kolmas ryhmä ottaa ne vastaan älyl­lisesti, niin että heidän on helppo omaksua ne, mutta he jäävät elämänsä suhteen ennalleen. Neljäs ryhmä saa niis­tä vakaumuksen, niin että ne pääsevät paran­tamaan heidän elämäänsä. He palaavat kyseisiin totuuksiin eräis­sä tiloissaan ja hyötyvät niistä. Viides ryhmä ottaa ne vastaan riemulla ja vakuuttautuu niistä pysyvästi.”
Swedenborg lahjoitteli teoksiaan useille eurooppa­laisille yliopistoille sekä johtaville kirkonmiehille. Niitä ei kuitenkaan ymmärretty, vaan ne hylättiin merkityksettöminä. Jotkut har­vat tajusivat niiden sisällön ja ryhtyivät kääntämään niitä omalle kielel­leen. Tällaisia henkilöitä oli erityisesti Englan­nissa, ja tätä nykyä onkin kaikki Swedenborgin teok­set käännetty englanniksi. Pienessä luonnoksessaan Historia Eccle­­siastica Novae Ecclesiae (Uuden Kirkon kirkollinen historia) Swedenborg kirjoittaa:
”Kirjoitukseni on sellaista, että se loistaa kirkkaa­na niille, jotka uskovat Herraan ja uuteen ilmestyk­seen, mutta pysyy merkityksettömänä niille, jotka kieltävät nämä kirjoitukseni eivätkä pidä niistä ulkoisten syiden vuoksi. Kokemuksiani siitä, että kirjoitusteni tyyli on tällaista: (1) Hollantilaisista kirjantarkastajista, jotka oli koottu yhteen henkimaail­massa, eräs piti teoksiani par­haimpina kaikista kir­joista Sanaa lukuun ottamatta. Toi­nen sanoi, ettei hän nähnyt niissä mitään muuta kuin turhia ja mieli­kuvituksellisia asioita, ja että ne tulisi hy­lätä sen vuoksi arvottomina. (2) Sama tapahtui Englan­nissa, missä lähetin teoksiani yliopistoihin, koska kir­kolliset piirit olivat ne hylänneet. (3) Beyer, Rosen ja eräät muut Göteborgissa; jotkut näkivät niissä Jumalan tekoja, toiset pitivät niitä huiputuksena, toiset eivät näh­neet niissä mitään. (4) Ruotsissa toisaalta Filenius sekä toisaalta eräät toiset henkilöt, jotka pitäisi ehkä nimetä. (5) Kun luin julkaisemiani teoksia erään petollisen ja hämäräperäisen henkilön läsnä olles­sa, ne vaikuttivat tur­hilta. Toisin kävi eräiden tois­ten seurassa.”
Swedenborgin teoksilla on tosiaan se merkillinen luonne, että ne vaikuttavat toisiin puoleensavetävästi ja toisiin luotaantyöntävästi. Koska suurin osa nyky­ajan ihmisistä on aistillisia materialisteja, vain hyvin harvat ymmärtävät Swedenborgin teok­sia. Swedenborgin teosten pohjalle on kuitenkin perustettu seura­kuntia, aluksi Englannissa ja Amerikassa. Tällä hetkellä pieniä swedenborgilaisia seurakuntia on vähän joka puolella maa­palloa. Eniten swedenborgilaisia on Afri­kassa. Swedenborg itse kir­joit­ti, että tietyt afrikka­laiset alkuasukasheimot ovat kaikkein vastaanottavai­simpia hänen opetuksilleen (Conti­nuatio de Ultimo Judicio, nrot 73‑78). Yllättävältä voi monesta tuntua se, että Swedenborg piti eräitä aikansa afrikkalaisia heimoja eu­rooppalaisia henkisesti kehittyneempinä. Henkistä kehittynei­syyttä ei Swedenborgin mukaan osoita älyllinen kulttuuri tai tieteiden taso, vaan se, kuinka suuressa määrin Jumalallisia lakeja sovel­letaan käytännön elämään. Planeettamme henkinen tila on kuitenkin Swedenborgin ajoista vielä huonon­tunut, ja myös afrikkalaiset ovat tulleet yhä aistilli­semmiksi.
Löysin itse Swedenborgin teokset oman totuuden et­simiseni kautta saatuani ensin valaistumiskokemuksen vuonna 1973. En tuntenut ainoatakaan ihmistä, joka olisi harrastanut niiden tutkimista. Saatuani tietää, että Sweden­borgin teologian pohjalta on perustettu seurakuntia, matkustin pian tutkimaan niitä. Olin utelias tietämään, olivatko sweden­borgi­laiset kokeneet samalla tavalla valaistumisen kuin minä itse. Tutkin näitä seura­kuntia sekä Englannissa että Ruotsissa. Tutkimukseni tulos oli minulle pet­tymys. Suurin osa seurakuntalai­silta oli löytänyt Sweden­borgin sosiaalista tietä kuten minkä tahansa uskonnollisen liikkeen. Harvat olivat varsinaisia totuudenetsijöitä. Useimmat olivat vain syntyneet swedenborgilaiseen sukuun tai heidän ystäväpiirinsä oli swedenborgilainen. Joukossa oli myös sel­laisia, jotka vakavasti yrittivät soveltaa tätä teologiaa käy­tännön elämään, mutta suurin osa kuitenkin kuului seura­kuntaan lähinnä muodollisesti. Seurakunnat olivat lisäksi jakaan­tuneet eri mielipidesuuntiin, jotka näkivät Sweden­borgin teosten arvon eri tavalla. En havainnut näissä seura­kuntalai­sissa niitä merkkejä, jotka kuuluvat valaistuneelle. Kun tiedustelin, minkälaisia kiusauksia he olivat kokeneet, ei juuri kukaan ollut tietoinen edes yhdestä kiusauksesta. Kui­tenkin Swedenborgin mukaan jokai­nen uudestisyntyvä joutuu kiusauksiin, ja vasta kiu­sausten jälkeen ihminen kokee va­laistumisen.
Epäilemättä swedenborgilaiset seurakunnat olivat saa­neet alkunsa yksilöllisten valaistuskokemusten kautta. 1700­-lu­vun lopussa ja 1800‑luvun alussa Swedenborg vetosi moniin älykkäisiin henkilöihin. Tuolloin Swedenborgin kannattajat olivat useimmiten lukeneistoa, erittäin suuri osa heistä oli lääkäreitä, mikä varmaan johtui Swedenborgin yh­tey­destä anatomiaan ja fysiologiaan. Perustetut seura­kunnat rappeutuivat myöhemmin vähitellen, kun sosiaalinen elämä tuli niissä uskonnollista elämää tärkeämmäksi. Suurin osa papeista ei ollut ymmärtänyt uudestisyntymisprosessin perus­lakeja eikä osan­nut antaa tarvittavaa opetusta. Osa papeista vääris­teli Taivaallista Oppia omilla päätelmillään. Sweden­borg kyllä ennustaakin tällaisen kehityksen teokses­saan Apoca­lypsis Explicata (nro 764).
Swedenborg painottaa voimakkaasti, että vain sellaiset ihmiset kuuluvat todelliseen henkiseen kirk­koon, jotka soveltavat omassa yksityiselämässään Jumalallisia lakeja eli elävät Kymmenen Käskyn mukaisesti. Pelkällä muodollisella seura­kuntaan kuulu­misella ei ole mitään merkitystä. Uuden Kirkon teologiaa voi siis käyttää väärin kuten mitä tahansa teologiaa. Teologian väärinkäyttöä on mm. se, ettei opetuksia sovelleta käytännön elämään. Uskonto pelkästään älyllisenä asiana on ihmiselle hyödytöntä.
Mielestäni on teologisesti virheellistä perustaa Sweden­borgin teosten pohjalta olemassa olevien kirkkojen kaltaisia seurakuntia, jotka pian muuttuvat sosiaalisiksi laitoksiksi ja tukahduttavat kaiken henki­sen elämän. Tämän seikan ovat oivaltaneet myös monet muut tämän teologian harrastajat, ja tästä ovat osoituksena useat swedenborgilaiset yhdistykset, jotka eivät ole kirkollisia seurakuntia, vaan julkaisu­yhteisöjä, joiden ainoana tarkoituksena on saattaa Swedenborgin teoksia yleisön saataville. Nämä yhdis­tykset käännättävät Swedenborgin teoksia latinasta nykykielille ja myyvät niitä edullisesti ‑ usein alle tuotantokustannusten ‑ minkä mahdollistavat lukuisat lahjoitukset ja testamentit.
Swedenborg itse ei odottanut teostensa pohjalle perustettavan Uuden Kirkon pikaista tulemista. Tämä käy ilmi hä­nen teoksestaan De Ultimo Judicio (Viimeinen tuomio), joka käsittelee henkimaailmassa vuonna 1757 tapahtunutta Viimeis­tä tuomiota: 
”73. Maailman tila tämän jälkeen (siis Viimeisen tuo­mion v. 1757 jälkeen, suom. huom.) tulee olemaan aivan samanlainen kuin tähänkin asti, sillä tämä suuri muutos, joka on tapahtunut henkimaailmassa, ei aiheuta mitään ulkonaista muutosta luonnollisessa maailmassa. Kaikki asiat jatkuvat kuten ennenkin. Tulee sotia, sopi­muksia ja rauhantiloja. Yhteiskunnal­liset asiat ovat sa­manlaisia yleisesti ja yksityiskoh­taisesti. Herran sanat lopunajoista ’ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista, katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu. Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja nälänhätää ja maanjäris­tyksiä tulee monin paikoin’ (Matt. 24: 6, 7) eivät tarkoita samanlaisia tapauksia luonnollisessa maailmassa, vaan vastaavia asioita henkisessä maail­massa. Mutta kirkon tila ei tule olemaan sama tä­män jälkeen. Se kylläkin tulee olemaan sama ulkonai­sesti, mutta eri sisäisesti. Ulkonaisesti tulee olemaan jakaantuneita kirkkoja kuten tähänkin asti, samoja oppeja opetetaan ja pakanoiden uskonnot säi­lyvät. Mutta tästä lähtien kirkon jäsenet tulevat olemaan vapaampia ajattelemaan uskonnollisia asioita, jotka kuu­luvat taivaaseen, koska henkinen vapaus on palautettu. Sillä kaikki asiat on pantu järjestykseen tai­vaissa ja helveteissä, ja niistä virtaa jokaiseen Juma­luutta koskevaan ajatukseen vaikutusta: taivaista Jumaluuden mukaista ja helveteistä Jumaluuden vastaista. Kuiten­kaan ihmiset eivät tätä juuri huo­maa, sillä he eivät näitä asioi­ta mietiskele eivätkä tiedä mitään henkisestä va­paudesta tai kyseisestä virtauksesta. Mutta taivaissa tämä totuus havaitaan, ja ihminenkin havaitsee sen kuo­lemansa jälkeen. Koska henkinen vapaus on palautettu, sen tähden Sanan sisäinen merkitys on paljastettu ja sen kautta sisäisiä Jumalallisia totuuksia. Sillä tätä aiemmin ihminen ei olisi näitä totuuksia käsittänyt. Ja jos olisi käsittänytkin, hän olisi turmellut ne. Teoksesta Taivas ja helvetti (nro 597 ja eteenpäin) voidaan nähdä, että ihmi­sellä on henkinen vapaus taivaan ja helvetin tasapainon vuoksi ja että ihminen voidaan uudestisynnyttää vain henkisessä vapaudessa.
74. Olen puhunut enkelien kanssa siitä, minkälai­nen on kirkon tila tämän jälkeen. He sanoivat, että heillä ei ole tietoa tulevista tapahtumista, sillä sellainen tieto kuuluu ainoastaan Herralle. Mutta he tietävät, että se orjuus ja vankeus, missä kirkon jäsenet ovat tähän saakka olleet, on nyt poistettu, ja nyt voi kirkon ihminen tästä uudesta vapaudesta käsin havaita sisäisiä totuuksia ja tulla si­säiseksi ihmiseksi, jos hän vain sitä haluaa. He sanoivat myös, ettei heillä ole paljon toivoa nykyisistä kristi­tyistä, mutta suuri toivo eräästä kansasta, joka on erillään kristityistä ja heidän aiheuttamistaan häiriöistä. Tämä kansa on sellainen, että se voi ottaa vastaan hen­kistä valoa ja että sen jäsenet voivat kehittyä tai­vaallis‑henkisiksi ihmisiksi, ja he kertoivat, että näinä päivinä sisäisiä Jumalallisia totuuksia paljastetaan tälle kansalle.”
Edellä esitetyn perusteella olen sitä mieltä, ettei­vät nykyiset Uuden Kirkon nimellä esiintyvät organi­saatiot ole vielä se Uusi Kirkko, joka tulee kristilli­sen kirkon tilalle ja joka perustuu Sanan spirituaali­sen ja taivaallisen merkityksen ym­märtämiseen. Tietenkin näidenkin organisaatioiden jäsenistä pääse­vät Uuteen Taivaaseen kaikki ne, jotka soveltavat Taivaallista Oppia käytännön elämäänsä. Parhaiten Swedenborgin teologian soveltamisessa ovat ehkä onnistuneet tietyt afrik­kalaiset alkuasukasheimot sekä eräät salajärjestöt. Esimerkiksi Ruotsin vapaa­muurarijärjestössä on kauan vaikuttanut kolmen swedenborgilaisen asteen järjestelmä: ensimmäisessä asteessa opiskellaan Swedenborgin teoksia, toisessa asteessa nautitaan swedenborgilainen ehtoollinen ja otetaan osaa jumalanpalve­luksiin, kolmannessa asteessa täytyy jäsenen elää sweden­borgilaisessa avioliitossa. Nämä asteet pyrkivät vastaa­maan kol­mea eri taivasta ja niitä vastaavia kirkkoja eli luon­nollista, henkistä ja taivaallista. Vapaamuurarijärjestö sinänsä on kui­tenkin pahan palveluksessa ja sitoo valoillaan jäseniään pahoihin tarkoituksiin.
Swedenborgin teokset ovat vaikuttaneet moneen huomattavaan ajattelijaan. Siitä huolimatta eivät kaikki tällaiset henkilöt kuitenkaan ole ottaneet Uuden Kirkon oppeja uskonnokseen. Ruotsalainen kirjailija August Strindberg löysi Swedenborgin teokset elämänsä ehtoolla. Hän kirjoittaa: 
”Swedenborgin teokset ovat mittaamattoman laajat, ja hän on antanut vastauksen kaikkiin kysymyksiini, kuinka kiperiä ne sitten ovat olleetkin” (Legendoja). 
August Strindberg tunnustautui myös Swedenborgin opetuslapseksi kirjassaan ”En blå bok”.
Brittirunoilija Coventry Patmore osuu oikeaan lauseessaan 
”Tuhanteen vuoteen meillä on ollut vain yksi ainoa psykologi ja ihmisen fysiologian tuntija – ainakin, joka on julkaissut tietonsa ‑ nimit­täin Swedenborg” (G. Trobridge: Sweden­borg, Life and Teaching).
Ralph Emerson kuvaa Swedenborgia teokses­saan ”Suuria miehiä” osuvasti: 
”Hän on yksi kirjalli­suuden mam­muteista ja mastodonteista, eivätkä hänen suu­ruuttaan kyke­ne mittaamaan edes tavallisten oppinei­den tieteelliset seurat. Hänen val­tava läsnäolonsa voi häkellyttää kokonaisten yliopistojen opettajakun­tia.” 
August Strindbergin, Emersonin ja Patmoren lisäksi mm. Goethe, Balzac ja Henry James vanhempi ovat omak­suneet paljon Swedenborgin aja­tuksia. Goethen teok­sessa ”Faust” näkyy selvästi Arcana Coeles­tian vaiku­tus. Balzac oli tunnetusti Swedenborgin ihai­lija ja kutsui Swedenborgia ”Pohjolan Buddhaksi”. Balzacin ro­maa­nin ”Louis Lambert” päähenkilö kuvaa Sweden­borgin teolo­giaa seuraavasti: 
”Hänen teologiansa on ylhäinen, ja hänen uskontonsa ainoa, jonka korkeal­le kehittynyt mieli voi hyväksyä. Hän yksin kykenee saattamaan ihmisen Jumalan yh­teyteen, ja hän herättää janon Häneen. Hän vapauttaa Jumalallisen majesteetin niistä kapaloista, joihin eri uskonsuunnat ovat Hänet käärineet.” 
Myös Dostojevskiin Sweden­borg on tehnyt voimakkaan vaikutuksen. Rikos ja rangaistus ‑romaanissa voi havaita selviä viitteitä vastaavaisuuksien ymmärtämisestä. Aihetta on käsitellyt Czeslaw Milosz esseessään ”Dostojevski ja Swedenborg".
Swedenborgin kirjallinen tyyli on kiihkottoman asial­lista. Hän ei pyri tekemään vaikutusta tyylillisil­lä keinoilla. Henry James kirjoittaakin: 
”Hänen sanansa ovat täynnä totuut­ta yksitoikkoisuuteen asti” (Substance and Shadow). 
Vali­tettavasti vain harvat nykyajan psykologeista ovat perehtyneet Swedenborgin teoksiin. Kuitenkin amerikkalainen kliininen psykologi Wilson Van Dusen osoittaa vuonna 1975 ilmes­tyneessä Swedenborgin filosofiaa käsittelevässä kirjassaan (The Presence of Other Worlds), että Swedenborg selittää esim. psykoottiset harhat paremmin kuin mikään uuden ajan psykiatrinen suuntaus.
On selvää, että koska Swedenborgin teologian ymmärtäminen vaatii yksilöllistä valaistumista, siitä ei koskaan voi tulla nykyisten uskontojen kaltaista joukkosuggestiota. Nykyi­sin Swedenborgin teologiaan törmäävät lähinnä sellaiset ih­miset, jotka jo varsin kauan ovat etsineet lopullista totuutta. Usein nämä ihmiset ovat noin 25‑30 vuoden ikäisiä. Esimerkkinä swedenborgilaisesta valaistumisesta otan englantilai­sen St. Johnin kirkkoherran John Clowesin Manches­teristä. Hän oli valaistumisensa aikoihin (v. 1773) hoitanut neljä vuot­ta virkaansa ja etsinyt monta vuotta todellista selkeyttä teo­logiassa. Hänestä tuli myöhemmin useiden Swedenborgin teosten kääntä­jä.
Erään ystävänsä kehotuksesta Clowes oli hankki­nut itselleen Swedenborgin juuri ilmestyneen teoksen Vera Christiana Religio. Teos ei kuitenkaan ollut kiinnostanut häntä, vaan se oli saanut maata monta kuukautta hänen kirjastossaan. Eräänä päivänä hän kuitenkin tuli avanneeksi sen ja huomasi kirjassa sanat ”Divinum Humanum” (Jumalallinen Ihminen), joka on Swedenborgin teologian peruskäsitteitä ja tarkoit­taa Herran Jeesuksen Kristuksen Jumalallista Ihmi­syyttä. Clowes oli tuol­loin lähdössä erään ystävänsä luo maaseudulle; hän sulki kirjan hieman ihmeissään oudosta termistä ja lähti matkaan. Seuraavana aamu­na herätessään hän näki häikäisevän valon ja valon keskellä sanat ”Divinum Humanum”. Hän ei muista­nut tuolloin nähneensä sanoja aiemmin ja piti koko näkyä aisti­harhana. Näky ei kuitenkaan poistunut hänen mielestään, vaan vielä seuraavana aamunakin hän näki nuo sanat, nyt jopa aiempaa kirkkaampana. Silloin hän muisti, että nuo sanathan olivat siitä kirjasta, jota hän ennen matkalle lähtöään oli vilkais­sut. Hän hyvästeli heti ystävänsä ja lähti kotimatkal­le lukeakseen kotona tarkemmin tuosta käsitteestä ”Divinum Humanum”. Nopeasti hän luki läpi koko teoksen. Se, miten teos vaikutti häneen, käy ilmi hänen omista muistiin­pa­noistaan:
”Ei mikään kieli voi kuvata sitä iloa, jota tunsin lu­kiessani ensi kerran läpi teoksen Vera Christiana Religio ... Oli kuin ilahtuneeseen ymmärrykseeni olisi virrannut jatkuvasti uutta virkistävää valoa avaten sen mietiskelemään viisauden syvimpiä salaisuuksia sel­laisella tavalla ja niin todistusvoimaisesti, etten ollut sellaista aiemmin kokenut.”
Swedenborgilaisella valaistumisella ei ole mitään yhteyttä itämaisten uskontojen valaistumiskokemuksiin, joilla ei ole yhteyttä Jumalaan. Kuitenkin juuri zeniä länsimaihin välittänyt D. L. Suzuki (k. 1966) on kääntänyt Swedenborgia japaniksi. Suo­malainen lääkäri P. A. Koskenhovi käänsi suomeksi Sweden­borgin teoksen ”De Coelo et ejus Mirabilibus, et de Inferno” (Taivas, sen ihmeet ja helvetti, Hyvinkää 1940) sekä teoksen ”De Nova Hierosolyma et ejus Doctrina Coelesti” (Uusi Jerusalem ja sen taivaallinen oppi, Hyvinkää 1938). Lisäk­si Koskenhovi käänsi G. Trobridgen teoksen ”Swedenborg, Life and Teaching” (Swedenborgin elämä ja opetukset, Salo 1941). C. G. Swan käänsi Swedenborgin teoksen ”Doctrina Vitae pro Nova Hierosolyma” (Elämän oppi Uutta Jerusale­mia varten, Helsinki 1908). Kaikki nämä käännökset ovat valitettavasti puutteellisia eikä enää saatavilla. Nova Hierosolyma ry on julkaissut Swedenborgin teokset ”Aviorakkaus” (Helsinki 2011) ja ”Taivas ja helvetti” (Helsinki 2016).
Vaikka Swedenborgin teokset ovat niin järisyttävä tapahtuma kuin kristittyjen odottama Herran Toinen Tuleminen, ei tätä seikkaa juuri huomioida. Nykyajan kristittyjen johtajat ovat hylänneet Jeesuksen, aivan kuten juutalaisten johtajat hylkäsivät Herran Ensimmäisen Tulemisen. Kristilliset kirkot perustavat edelleen uskonsa Nikean ja Athanasioksen uskontunnustuksiin, jotka ovat ihmisjärjen tuotteita eivätkä Jumalasta, eikä niillä saa yhteyttä Jumalaan ja taivaaseen. Uuden Jerusalemin oppi on kuitenkin ikuinen ja Herran Toisen Tulemisen Kirkko säilyy maan päällä ikuisesti ja on kaikkien kirkkojen kruunu. Danielin kirjan 2. luvun kuvapatsas kuvaa planeettamme kaikkia kirkkoja, minkä patsaan kivilohkare murskaa ja kivestä syntyy Uusi Kirkko maan päälle. Kivilohkare tarkoittaa Jumalallista Totuutta:
”Sinun sitä katsellessasi irtautui kivilohkare - ei ihmiskäden voimasta - ja iski kuvapatsasta jalkoihin, jotka olivat rautaa ja savea, ja murskasi ne. Silloin musertuivat yhdellä haavaa rauta, savi, vaski, hopea ja kulta, ja niiden kävi kuin akanain kesäisillä puimatantereilla: tuuli vei ne, eikä niistä löytynyt jälkeäkään. Mutta kivestä, joka oli kuvapatsaan murskannut, tuli suuri vuori, ja se täytti koko maan.” (Dan.2: 34, 35). ”Mutta niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistamaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti, niin kuin sinä näit, että kivilohkare irtautui vuoresta - ei ihmiskäden voimasta - ja murskasi raudan, vasken, saven, hopean ja kullan. Suuri Jumala on ilmoittanut kuninkaalle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva. Ja uni on tosi ja sen selitys luotettava.” (Dan. 2: 44, 45). 



KIRJALLISUUTTA

DE BALZAC, HONORÉ:
Louis Lambert. ‑ Oeuvres complètes de H. de Balzac, vol. XVI. Paris 1858.
DOSTOJEVSKI, FEDOR:
Rikos ja rangaistus. Juva 1985. 
DUSEN, WILSON V.:
The Presence of Other Worlds. New York 1975. 
EMERSON, RALPH: 
Suuria miehiä. Helsinki 1964.
von GOETHE, JOHANN W.:
Faust. Keuruu 1956.
JAMES, HENRY SR.:
Substance and Shadow. ‑ Selected Works of Henry James Sr. Vol. 8. New York 1983. 
JONSSON, INGE & HJERN, OLLE: 
Swedenborg. Stockholm 1976.
MILOSZ, CZESLAW:
Emperor of the Earth. Berkeley 1977.
STRINDBERG, AUGUST:
En blå bok. “Till Emanuel Swedenborg, läraren och ledaren ägnas denna bok av lärjungen.” Samlade Skrifter XLVI-XLVIII. Stockholm 1918.
Legendoja (alkup. Legender). Hämeen­linna 1972.
SWEDENBORG, EMANUEL:
The Apocalypse Explained. Englanninkielinen käännös teok­sesta Apocalypsis Explicata. London 1968.
Aviorakkaus. Helsinki 2011.
De Coelo et ejus Mirabilibus, et de Inferno. Londini 1758.
Continuatio de Ultimo Judicio. Amstelodami 1763. 
Sketch of an Ecclesiastical History of The New Church. Engl. käännös luonnoksesta Historia Ecclesi­astica Novae Hierosolymae. ‑ Posthumous Theological Works of Emanuel Swedenborg. New York 1978.
Taivas ja helvetti. Helsinki 2016.
TROBRIDGE, G.:
Swedenborg, Life and Teaching. London 1974.