New Jerusalem
   Koti      ÄLYKKYYDEN KEHITTÄMINEN      6. LUKU: JUMALALLINEN KAITSELMUS
Emanuel Swedenborg  1688-1772
 

"Ja pyhän kaupungin --minä
näin laskeutuvan alas taivaasta..."
 
 
Auringolla vaatetettu vaimo (Ilm.12:1)
 
 
 
 
 
 
 

Yhdistyksemme tarvitsee
julkaisutoimintaansa varten
taloudellista tukea. Avustukseen
liittyvissä asioissa, ystävällisesti
pyydetään ottamaan  yhteytt
sähköpostiosoitteeseen:

 

SISÄLLYS

 

JUMALALLINEN KAITSELMUS

 

1. Jumalallinen Kaitselmus on Herran Jumalallisen Rakkauden ja Viisauden hallitus henkisessä ja luonnollisessa maailmassa. Koska Hyvyys ja Totuus virtaavat Herrasta yhdistyneinä, tästä seuraa laki hyvyyden ja totuuden sekä toisaalta pahuuden ja vääryyden liitosta.

3. Herran Jumalallinen Kaitselmus tähtää kaikessa toiminnassaan äärettömiin ja ikuisiin asioihin.

5. Ihmisellä tulee olla halua omasta tahdostaan poistaa pahuudet synteinä ulkoisesta ihmisestään. Tällöin Herra poistaa pahuudet myös hänen sisäisestä ihmisestään.

6. Ihmistä ei saa ulkoisin keinoin pakottaa ajattelemaan uskonnollisia asioita, mutta hänen tulee itse pakottaa itsensä uskonnollisiin normeihin.

7. Jumala ohjaa ja opettaa ihmistä Sanan avulla, mutta kuitenkin niin, että ihminen kokee tämän oppimisen tapahtuvan ikään kuin omasta itsestään käsin.

8. Ihmisen ei tule havaita tai tuntea Jumalallisen Kaitselmuksen toimintaa, mutta siitä huolimatta hänen tulee tietää ja tunnustaa sen olemassaolo.

9. Ihmisen oma viisaus on mitätöntä. Kaitselmus ohjaa salaisesti sekä hyviä että pahoja.

10. Ihmisen sallitaan tuntea sisäisesti uskon totuuksia ja rakkauden hyvyyksiä vain siinä määrin kuin hän voi pitää ne elämänsä loppuun asti.

11. Jumala sallii pahan päämäärän tähden, mikä on pelastus.

12. Jokainen ihminen voi uudestisyntyä, eikä ole olemassa mitään predestinaatiota eli ennakolta määräytymistä taivaaseen tai helvettiin.

 

KIRJALLISUUTTA

           

                                  

6. LUKU

 

 

”Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut.” Matt. 10: 29, 30.

 

         Sitä seikkaa, että Herra ohjaa koko maailmankaik­keutta, kutsutaan Kaitselmukseksi (lat. Providentia). Herra sallii ihmisen tehdä tietyissä rajoissa myös pahaa. Tätä kutsutaan Sallimukseksi(lat. Permissio). Mutta koska Herra itse on Jumalallinen Rakkaus ja Viisaus, ei Hän halua, että ihminen tekee pahaa, vaan Hän sallii pahan siksi, että Hän voi sen avulla johdattaa ihmistä hyvään. Nykyisin harvat tuntevat Kait­­selmuksen lakeja, ja monet eivät usko Kaitsel­musta ole­vankaan. Kaitselmus, joka sisältää myös Sallimuksen, toimii usein ihmisjärjeltä salassa. Ellei Herra paljastaisi Kait­sel­muksensa lakeja, ei ihmiskun­ta koskaan pääsisi niistä selville. Herra on kuitenkin Swedenborgin kautta paljastanut muutamia yleisimpiä Kaitselmuksen lakeja, jotta ne ihmiset, jotka Häntä ymmärryksellään etsivät, voisivat löytää Hänet. Tätä ei ole tapahtunut ennen Swedenborgia, koska kristillisen kirkon so­keat dogmit olivat sulkeneet ymmärryksen uskon­asioissa. Kaitselmuksen ja Salli­muksen lait ovat osa Juma­lallisen Jär­jestyksen lakeja.

 

         Maapallollamme on paljon pahaa. On julmia sotia, kur­juutta ja kärsimystä, epäoikeudenmukaisuutta, rikollisuutta ja monenlaista ahdinkoa. On satoja uskontoja ja monia ateistisia maailmankatsomuksia, samoin monenlaisia poliittisia ja talou­dellisia oppeja, jotka ovat usein ristiriidassa keskenään. Monet itsek­käät ja pahat ihmiset menestyvät, mutta hyvät saavat kär­siä. Luonnon saastuminen uhkaa maapallon elämää, samoin ydinsota. Tällaisia asioita ajatelles­saan moni luonnollinen ih­minen kieltää mielessään Jumalan olemassaolon ja tunnustaa luonnon ja mate­rian ainoaksi olemisen muodoksi. Mutta luon­nollinen ihminen ei näe aistiharhojensa ulkopuolelle, sillä Herra, joka on itse Ikuinen ja Ääretön, ottaa huo­mioon vain sen, mikä on ihmiselle hyväksi hänen ikuisessa elämässään. Jumala tähtää siihen, mikä on ihmiselle todella hyvää, eikä siihen, mikä kestää vain muutaman vuosikymmenen. Ihmisen fyysisen kuoleman jälkeinen elämä on se, mihin Jumalallinen Viisaus kiinnittää huomionsa. Luonnollisia asioita Herra ohjaa siltä kannalta, miten ne vaikuttavat ihmisen ikuiseen elämään. Mitäpä merkitsee muuta­ma maan päällä eletty vuosikymmen ikuisesti jatku­van elämän rinnalla. Olisihan järjetöntä uhrata ihmi­sen ikuinen onni muutaman vuosikymmenen tähden. Maallinen kunnia ja rikkaus eivät aina ole siunauksek­si ih­miselle. Ne voivat olla suoranaiseksi kiroukseksi monille joh­taessaan heitä pois siitä ainoasta, mikä on todelliseksi siu­naukseksi ihmiselle. Sisäistetyt hyvyydet ja totuudet ovat todellisia siunauksia, sillä niiden avulla ihminen yhdistyy Herraan ja Hä­nen taivaaseensa. Tätä tarkoitetaan Sanassa seu­raa­valla:

 

”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtau­tuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi ja ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aar­teesi on, siellä on myös sinun sydämesi.” (Matt. 6: 19‑21).

 

Koska Kaitselmuksen lakien tuntemisella on suuri merkitys ihmisen uudestisyntymisessä, esitän nyt seuraavassa Sweden­borgia mukaillen tärkeimmät Ju­malallisen Kaitselmuksen lait. Näitä lakeja ei ole aiemmin suomen kielellä julkaistu.

 

1. Jumalallinen Kaitselmus on Herran Jumalallisen Rak­kauden ja Viisauden hallitus henkisessä ja luonnol­lisessa maailmassa. Koska Hyvyys ja Totuus virtaavat Herrasta yhdistyneinä, tästä seuraa laki hyvyyden ja totuuden sekä toisaalta pahuuden ja vääryyden liitosta.

 

Koska Jumalallinen Rakkaus on luonut henkisen ja luon­nol­lisen maailman Jumalallisen Viisauden (instrumentaalinen syy) avulla, ja Hyvyys ja Totuus ovat olleet tällöin yhtyneinä, on kaikessa luodussa jotain tästä hyvyyden ja totuuden liitosta. Ihmisellä tämä esiintyy tahdon ja ymmärryksen liittona. Ih­misen kääntyminen pois Jumalasta loi pahuuden ja vääryy­den liiton, ja tällöinkin säilyi ymmärryksen ja tahdon välinen liitto, sillä pahan ihmisen tahto vetää puo­leensa vääryyksiä. Jumala pyrkii kaikessa yhdistä­mään hyvän ja toden. Tästä johtuu, että ihminen saa aitoja totuuksia Her­ralta vain, jos hänen tahtonsa on hyvä. Koska nyky­ajan ihmisillä on perityn pahuuden joh­dosta paha tahto, ei aitoja totuuksia tunne muut kuin Herran uudestisynnyttämät, joita on vähän pimeällä ajallam­me. Tästä syystä Herra johdattaa myös niin harvat Swedenborgin teo­logian pariin. Pahoille ihmisille Herra sallii heidän pahuuttaan vastaavia vääryyksiä. Herra pitää pahojen ‑ siis uudesti­syn­tymättömien ‑ ymmärryksen niin suljettuna, etteivät he tajua aitoja totuuksia, vaikka kuulevat tai lukevat niistä.

 

2. Jumalallisen Kaitselmuksen tarkoituksena on luoda en­keli­taivas ihmisrodusta.

 

Vanha ongelma elämän tarkoituksesta saa selkeän vastauksen: elämän tarkoitus on enkelien lukumäärän lisääminen. Taivas on yhdistyminen Herraan hyvyyk­sien ja totuuksien avulla. Jokaisella ihmisellä on sellainen henki, että hän voi uudesti­syntymisen avulla liittyä Herraan yhä lähemmin ja lähemmin. Mitä lähemmin ihminen liittyy Herraan, sitä älykkäämmäk­si ja viisaammaksi hän tulee. Mitä kauemmaksi Herrasta ihminen kulkee, sitä tyhmemmäksi hän tulee. Ihminen tulee myös sitä onnellisemmaksi, mitä lähemmin Herraan hän liittyy.

 

         Mitä lähemmin ihminen liittyy Herraan, sitä selvemmin hän tuntee olevansa vapaa ja hallitsevansa itse toimiansa, mutta kuitenkin sitä selvemmin hän tuntee olevansa Herran oma. Tämä voi kuulostaa paradoksilta, mutta se johtuu siitä, ettei tiedetä, mitä vapaus todella on.

 

         On toisaalta helvetillistä vapautta ja toisaalta taivaallista vapautta. Helvetillinen vapaus on kykyä ajatella, tahtoa ja tehdä pahaa eli siis tahtoa ja toimia itsekkäästi. Taivaallinen vapaus on kyky ajatel­la, tahtoa ja tehdä hyvää. Mitä tahansa ihminen ajattelee, tahtoo tai tekee vapaudessa, hän kokee sen omakseen, sillä vapaus liittyy hänen rakkauteen­sa. Pahat ih­miset kokevat vain helvetillisen vapauden todelliseksi vapau­deksi. Hyvät ihmiset kokevat vapau­deksi vain taivaal­lisen vapauden. Vastakkaiset vapau­det ovat tästä syystä molemmille orjuuksia. Helvetil­linen vapaus liittää ihmisen helvetillisten henkien seuraan; näistä virtaavat ihmiseen itserakkaus ja maailmanrakkaus. Taivaallinen vapaus liittää ihmisen Herran enkelien seuraan; näistä virtaavat ihmiseen rakkaudet Herraan ja lähimmäiseen. Taivaallinen vapaus antaa ihmiselle ra­jattomasti hyvyyttä ja totuutta. Tästä johtuu, että mitä lähem­min ihminen liittyy Herraan, sitä selvemmin hän kokee itsensä vapaaksi, sillä hän saa omakseen rajattoman hyvyy­den ja totuuden lähteen, ja hän kokee nämä hyvyy­det ja totuudet omikseen – ikään kuin hänen itsensä luomiksi ‑ vaikka tietääkin niiden olevan Herrasta. Tämä, että ihminen saa kokea Herrasta lähtevät hyvyydet ja totuudet omikseen, on Ju­malallisen Kaitselmuksen laki, jonka tarkoituksena on ihmisen tekeminen ikuisesti onnelliseksi.

 

 

Herra itse on ikuinen ja ääretön. Mitään muuta ääretöntä ja ikuista ei ole, joten kaikki ääretön ja ikuinen on Jumalasta. Kaikki luotu on äärellistä. Ihmisen sielu elää tosin ikuisesti, mutta se eroaa Jumalan ikuisuudesta siinä, että sillä on ää­rellinen alkuhetkensä. Jumalan ikuisuus käsittää sekä men­neen, nykyisen että tulevan, eikä sillä ole rajallista alku‑ tai loppuhetkeä. Sekä henkinen että fyysinen maailma ovat luotuja ja siis äärellisiä. Jumala on ajan ja paikan ulkopuolella, mutta Hän on kuitenkin yhteydessä aikaan ja paikkaan vas­taavaisuuksien avulla.

 

         Herra ei voi katsoa mitään asiaa muulta kuin ikuiselta kannalta, sillä toisin tehdessään Hän toimisi omaa Järjes­tystään vastaan. Jumala ohjaa ihmistä kaikissa elämän asioissa ja toimissa vain siinä mää­rin kuin niillä on merkitystä ihmisen ikuiselle elämäl­le. Tällä tavoin Jumala yhdistää ihmisessä ikui­sen ja ajallisen hyödyn.

 

         Herran äärettömyys ja ikuisuus kuvastuvat monis­sa asioissa luonnon maailmassa. Esimerkiksi luonnossa ei ole olemassa kahta samanlaista asiaa. Kaikkien muotojen rajaton määrä ja kasvu ovat vastaavaisuuk­sia Herran äärettömyydelle. Elävien olentojen raja­ton lisääntymiskyky on puolestaan vas­taavaisuus Jumalan ikuisuudelle.

 

4. Jumalallisen Kaitselmuksen laki, että ihmisen tulee saa­da ajatella, tahtoa ja toimia vapaudessa oman ymmär­ryksensä mu­­kaan.

 

Ihmisellä olevat ymmärrys ja vapaus ovat Herras­ta. Ymmärrys syntyy ihmisen sieluun tulevasta spiri­tuaalisesta virtauksesta. Vapaus syntyy taivaan ja helvetin välisestä tasapainosta. Ny­kyajan psykologit luulevat, että ihmisen ymmärrys johtuu pelkästään aivojen toiminnasta, ja he pitävät ihmistä lähinnä monimutkaisena koneena. He eivät oivalla, että ymmär­tä­mi­nen on henkistä näkemistä, joka perustuu sielun olemassa­oloon: spirituaalinen virtaus kohdistuu ihmisen sieluun, jonka vuorovaikutus ihmisen aivojen ja aistimien kanssa synnyttää ymmärryksen.

 

         Kyky ajatella, tahtoa, puhua ja tehdä, mitä ym­märtää, on ihmisen tahdon vapaus. Yhteiskunta tosin asettaa rajoituksia tekojen ja puheiden suhteen, mutta ajattelu ja tahtominen ovat aina vapaita. Vain harvat tietävät, että tahdon vapaus johtuu taivaan ja helvetin välisestä tasapainosta. Yleisesti on kui­tenkin tiedossa, että kun kaksi tekijää vaikutta­vat toisiansa vastaan siten, että toisen vaikutus on yhtä suuri kuin toisen vastavaikutus, niin kumpi­kin on voimaton, sillä molemmilla puolilla ovat yhtä suuret voimat, jotka kumoavat toisensa. Silloin voi kolmas tekijä vaikuttaa kumpaankin edelliseen tekijään koko tehollaan. Tällainen tasapaino vallitsee taivaan ja helvetin välillä henkimaailmassa. Ihminen itse on ikään kuin tämä kolmas tekijä, joka voi va­paasti valita suuntansa. Jos henkimaailmassa olisi pelkkiä hyviä henkiä tai pelkkiä pahoja henkiä, ei tätä valinnan mahdollisuutta olisi. Jos siellä olisi vain hyviä henkiä, ei kukaan nykyajan ihminen voisi elää hetkeäkään, sillä elämä edellyttää virtausta henkimaailmasta, ja peritystä pahuudesta johtuen tämän virtauksen tulee lähteä pahoista hengistä. Jos henkimaailmassa olisi pelkkiä pahoja henkiä, ei kukaan ihminen voisi uudestisyntyä, sillä uudesti­syntyminen on juuri pääsemistä enkelihenkien seu­raan.

 

         Edellä selostetut kaksi kykyä ‑ tahdon vapaus ja ymmärrys ‑ ovat ne välineet, joiden avulla Herra uudesti­synnyttää ihmisen. Ilman näitä kykyjä ei kukaan voisi uudesti­syntyä. Jumala pitää ihmisen koko hänen elinaikansa tällai­sessa vapaudessa ja ymmärryksessä, jolloin ihminen itse voi ymmärtää toden ja väärän sekä tahtoa hyvää tai pahaa. Tahdon vapauden ja ymmärryksen avulla ihminen liittyy Jumalaan ja Jumala ihmiseen. Tällainen liitto on molemminpuolinen. Ju­mala ei voi liittyä ihmiseen, joka ei halua liittyä Häneen. Tämän vuoksi Kymme­nen Käskyä annettiin ihmisille kahtena kivitauluna, joista toinen taulu koskee Jumalaa ja toinen ihmistä. Kun ihminen pitää oman taulunsa käskyt ikään kuin itsestään kuitenkin tietäen, että voima pysyä näissä käskyissä tulee yksin Jumalalta, Herra auttaa ihmis­tä pitämään myös toisen taulun käskyt. Mutta ihmi­nen, joka ei pidä oman tau­lunsa käskyjä, ei voi myöskään pitää toisen taulun käskyjä. Ensimmäiset kolme käskyä muodostavat tällöin taulun, joka ilmai­see rakkauden Herraan, seitsemän seuraavaa käskyä si­sältävät lähimmäisenrakkauden. Kun ihminen kun­nioittaa esi­valtaa (kirkko, yhteiskunta, vanhemmat), ei tapa, ei varasta, ei tee huorin, ei sano väärää todistusta lähimmäisestään eikä himoitse toisen omaa, täyttää hän oman taulunsa käskyt. Näin teh­dessään hän voi Herran avulla täyttää myös toisen taulun käskyt, jotka tarkoittavat, että ihmisen tulee rakastaa Herraa kaikesta sydämestään, sielustaan ja voimastaan (5 Moos. 6: 5).

 

         Koska tahdon vapaus ja ymmärrys ovat välttämät­tömiä ih­misen uudestisyntymisessä, Herra pitää Kait­selmuksensa avul­la mitä tarkinta huolta, etteivät nämä kaksi kykyä koskaan katoa ihmisiltä. Tästä johtuu myös, että Jumala sallii ihmisen tehdä tietyis­sä rajoissa pahaa.

 

5. Ihmisellä tulee olla halua omasta tahdostaan poistaa pa­huudet synteinä ulkoisesta ihmisestään. Tällöin Herra pois­­taa pahuudet myös hänen sisäi­sestä ihmisestään.

 

Jokaisella ihmisellä on sekä ulkoinen että sisäinen ajatuksensa. Kun ihminen on toisten ihmisten seuras­sa, hän puhuu ja toimii ulkoisen ajatuksensa mukaan. Tällöin hän voi olla kohtelias niillekin, joita hän vihaa ja hän voi puhua oikeudenmukaisesti ja rehelli­sesti, vaikka hän sisimmässään onkin epärehellinen jne. Tämä ulkoinen ajattelu mahdollistaa sisäisesti pahojenkin elämisen moraalisesti yhteiskunnassa. Ihmisellä on kuitenkin vielä sisäinen ajattelu, jota hän harrastaa yksin ollessaan. Tämä sisäinen ajattelu määrää, mitä ihminen todellisuudessa on, sillä yksin ollessaan ihminen ajattelee varsinaisesti oman tahton­sa mukaisesti.

 

         Ihmisen sisäinen ajatus määrää myös hänen ulkoi­sen ajatuksensa luonteen. Pahan ihmisen ulkoinen ajatus, vaikka se teeskenteleekin hyvää, on todellisuu­dessa pahaa. Tämä johtuu siitä, että sisäinen ajatus on varsinainen tarkoitus ja ulkonainen ajatus keino, ja tarkoitus määrää myös keinon laadun. Vaikka paha ihminen käyttäytyisi ulkoisesti hyvin, pyrkii hän kui­tenkin vain itsekkäisiin päämääriin, sillä hänen ulkoisesti hyvä käytöksensä on vain keino itsekkäiden päämäärien toteut­ta­misessa.

 

         Ihmisen tulee poistaa pahuudet ulkoisesta ihmises­tään sen tähden, että ne ovat syntejä. Jos ihminen ei poista niitä synteinä, vaan ainoastaan moraalisista ja siveellisistä syistä, ei ihminen puhdistu niistä, vaan hän ainoastaan salaa pahuutensa muilta ihmisil­tä. Kun ihminen taistelee pahuuksiaan vastaan siksi, että ne ovat syntejä, poistaa Herra vähitellen ihmi­sen pahuudet hänen sisäisestä ihmisestään.

 

         Ihmisen tulee taistella ei ainoastaan synnin teke­mistä, vaan myös synnin tahtomista vastaan. Vasta tällöin Herra voi puhdistaa ihmisen sisäisen tahdon himoista ja siten tehdä myös ihmisen ulkoisen sisäi­sen avulla puhtaaksi. Koska ihmisellä on Herrasta vapaa tahto ja ymmärrys, tulee hänen tehdä kaikki tämä ikään kuin itsestään, kuitenkin tietäen, että puhdistu­minen tapahtuu yksin Herran avulla. Näin tehden ihminen on omalta osaltaan kääntynyt Her­raan päin, ja Herra voi silloin tulla ihmisen sisim­pään ja sieltä käsin puhdistaa ihmisen.

 

         Ihminen ei puhdistu synneistään pelkästään uskon avul­la niin kuin monet nykyajan kristityt luulevat. Ihmisen tulee itse taistella pahoja viettymyksiään vastaan ja samalla rukoilla Jumalalta voimaa tähän taisteluun. Vain tällä tavoin toteutuu ihmisen ja Jumalan liitto, joka kuten ihmisten keskinäiset liitot­kin vaatii molempien osapuolten aktiivista panosta. Vain näin menetellen ihminen vähitellen puhdistuu ja alkaa suo­ras­taan kammoksua sitä pahaa, mikä aiemmin oli hänelle mie­luista. Nykyajan kristittyjen uskomus, että Jeesuksen veri on heidät täydellisesti puhdistanut synneistä, kun he vaan uskovat Jeesuk­seen, on hirvittävä väärinkäsitys ja täysin Ju­malalli­sen Kaitselmuksen lakien vastainen, sillä näin usko­villa ihmisillä heidän pahuutensa jää pysyvästi heidän sisimpäänsä johtaen heidät lopulta helvettiin.

 

6. Ihmistä ei saa ulkoisin keinoin pakottaa ajattelemaan uskonnollisia asioita, mutta hänen tulee itse pakottaa it­sensä uskonnollisiin normeihin.

 

Ketään ihmistä ei voi uudestisynnyttää ihmeiden ja merkkien avulla, jotka pakottavat ihmistä, sen sijaan että vetoaisivat ihmisen ymmärrykseen ja vapauteen, joiden avulla ainoastaan ihmisen voi uudestisynnyttää. Ihmeet ja merkit luovat uskoa ulkoisin keinoin ja siten maailmasta käsin, kun taas todellinen usko tulee sisäistä tietä suoraan Herrasta. Kirkkojen historiassa on lukuisia esimerkkejä siitä, etteivät ihmeet ja merkit synnytä aitoa uskoa.

 

         Ketään ei myöskään voi uudestisynnyttää näkyjen tai henkimaailmaan luotujen yhteyksien avulla, sillä nekin pakot­tavat ihmisen tahtoa. On taivaallisia näkyjä, jotka perustuvat taivaallisiin vastaavaisuuk­siin, helvetillisiä näkyjä, joita ai­heut­tavat pahat henget, sekä hourenäkyjä, jotka ovat sai­raalloisen mielen tuotteita. Monet nykyajan uskonnollisista liikkeistä ovat syntyneet helvetillisten näkyjen tulok­sena liik­keen perustajan luullessa näkyjään jumalalli­seksi ilmoi­tuk­seksi. Keskustelu henkien kanssa ei myöskään ole ihmiselle hyväksi, vaan jopa vaaraksi, sillä helvetilliset henget eivät juuri mitään enemmän halua kuin päästä yhteyteen ihmisten kanssa ja vahingoittaa heitä. Eri asia on, jos ihminen Herran suojeluksessa saa tehtäväkseen olla yhteydessä hen­kien kans­sa, kuten Swedenborgin oli laita. Meidän aikanamme henki­maailmasta on tullut monenlaista ”ilmoitusta”, suora­naista sanelua, kuten esim. Urantia­kirja, mutta se on kaikki pahoista hengistä lähtenyt­tä valhetta.

 

         Ketään ei voi uudestisynnyttää uhkauksien ja rangais­tusten avulla, sillä nekin pakottavat. Itsestään selvää on, ettei uhkauksilla ja rangaistuksilla voida vaikuttaa ihmisen sisäi­seen tahtoon.

         Ketään ei voi uudestisynnyttää mielentilassa, jossa hä­nen järkevyytensä ja vapautensa puuttuvat. Tällaisiin tiloihin altistavat mm. voimakas pelko, vakavat ruumiilliset ja henkiset sairaudet, onnetto­muudet, mielenhäiriöt, tietämättömyys us­kon­­nollisista laeista sekä ymmärryksen sokeus. Ymmär­ryksen sokeudella tarkoitetaan tilaa, jolloin virheellinen uskonto on sulkenut ymmärryksen; tällaisessa tilassa ovat useimmat niistä nykyajan kristityistä, jotka luulevat pelas­tuvansa pelkän uskon avulla.

 

         Ihmisellä on kuitenkin lupa pakottaa itsensä nou­dat­tamaan uskonnollisia normeja, sillä itsensä pakotta­minen ei ole ulkoista vaan sisäistä pakottamista ja näin ollen ihmisen omassa vapaudessa ja järkevyy­dessä tehtyä.

 

7. Jumala ohjaa ja opettaa ihmistä Sanan avulla, mutta kuitenkin niin, että ihminen kokee tämän oppimisen ta­pah­tuvan ikään kuin omasta itsestään käsin.

 

Yksi Kaitselmuksen tärkeimpiä lakeja on kuten mainittu se, että ihmisellä tulee olla ymmärrys ja vapaa tahto, joita ilman ihmistä ei voi uudestisyn­nyttää. Tästä syystä Jumala ei voi ohjata ja opettaa ihmistä suoraan kuten opettaja opettaa koululaisia. Jumaluus opettaa ihmistä aina niin, ettei ihmisen oma aktiivisuus tuhoudu. Ihminen ei ole Jumalan mekaaninen automaatti, vaan juuri ihmisen oma tietoisuus tekee hänestä. ihmisen. Jumala opettaa ihmistä niin, että ihminen kokee oppi­vansa henkisiä totuuksia ikään kuin itsestään, sillä tällainen opetus säilyttää ihmisen vapaan tahdon.

 

         Jumala ohjaa ja opettaa ihmistä meidän planeetal­lamme Sanan avulla. Sanan avulla Jumalallinen vir­taus tulee välittö­mästi ihmisen sieluun, vaikka ihmi­nen itse huomaa tämän vain harvoin. Jumala opettaa ihmistä myös välillisesti henki­maail­man avulla. Sanan avulla Jumala opettaa vain uudestisyntyvää, sillä pahuudessa eläville Sana ei avaudu. Sanasta uudesti­syntyvä saa suoraan virtausta sieluunsa eli sisäisim­pään tah­toonsa ja ymmärrykseensä. Tahtoon tullut virtaus herättää hänessä lähimmäisenrakkautta. Ym­märrykseen tullut virtaus aiheuttaa hänessä valaistu­misen. Valaistuneelle Sana näyttäy­tyy omassa valos­saan, joka on Jumalallinen Totuus. Valais­tuneelle Sanan sisäiset merkitykset avautuvat, ja hänelle ke­hittyy sisäinen havaintokyky, joka suo hänelle mahdollisuuden nähdä totuudet omissa ajatuksis­saan. Valaistuksen voi saada vain ihminen, joka rakastaa totuutta totuuden itsensä tähden ja joka soveltaa totuuksia elämäänsä. Itsekkäistä syistä totuutta etsivät eivät voi saavuttaa valaistumista.

 

8. Ihmisen ei tule havaita tai tuntea Jumalallisen Kait­selmuksen toimintaa, mutta siitä huolimatta hänen tulee tietää ja tunnustaa sen olemassaolo.

 

Jos ihminen havaitsisi tai tuntisi tarkasti, miten Kaitselmus toimii, ei hän enää toimisikaan järkevyy­dessä ja vapaudessa, vaan hän kokisi olevansa erään­lainen automaatti. Tämä mer­kitsisi sitä, että ihminen tietäisi ennalta tulevaisuuden tapah­tumia. Jumala itse tietää kaiken ‑ sekä tulevan, nykyisen että menneen. Ihmiselle tulevaisuuden tarkka tietäminen on vaa­rallista, sillä tällainen tietäminen tuhoaa juuri tuon ihmisen tärkeimmän ominaisuuden eli kyvyn toimia ymmärryksessä ja vapaudessa. Tulevai­suuden tunteminen tekisi ihmisestä koh­taloaan passii­visesti odottavan. Hyvin harvoin Jumala sallii ih­mi­sen tietää tulevia tapahtumia, ja tällöin on aina kyseessä jokin ihmiselle tärkeä hyöty.

         Jos ihminen näkisi selvästi Kaitselmuksen toimin­nan, hän voisi sotkea itsensä siihen ja aiheuttaa itselleen vahinkoa. Ihmisen sielussa samoin kuin hänen ruumiissakin on monia toimintoja, joita ihminen ei voi nähdä. Hän ei näe esim. ruu­ansulatuksensa lukemattomia vaiheita. Jos hän näkisi nämä vaiheet, voisi hän tahdollaan häiritä niitä, joten ihmiselle on vain hyväksi, ettei hän havaitse kaikkia ruumiinsa toimintoja kovin tarkasti. Aivan vastaavasti tapahtu­vat monet asiat uu­destisyntyvän sielussa niin, ettei ihminen niitä havaitse. Tätä tarkoittavat Herran sanat:

”Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen hu­minan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt”(Joh. 3: 8).

Jos ihminen näkisi selvästi Kaitselmuksen toimin­nan, hän joko kieltäisi Jumalan olemassaolon tai tekisi itsensä jumalaksi. Tämä johtuu siitä, että Kaitselmus toimii aina ihmisen tahtoa ‑ joka on perityn pahuuden saastuttama ‑ vastaan. Ihmisen perittyyn pahuuteen nimittäin sisältyy tarve tulla rikkaimmaksi ja mahtavimmaksi kaikista ihmisistä. Kaitselmus pyrkii joh­dat­tamaan ihmisen pois tällaises­ta mielettömyydestä. Tällöin Kaitselmus joutuu toimi­maan juuri sitä vastaan, jota ihminen sisimmässään rakastaa. Tajutessaan tämän ihminen vihastuisi Juma­laan ja kieltäisi Hänen olemassaolonsa. Ihmiset, jotka ovat olleet maailmassa rikkaita ja mahtavia ja ovat katsoneet menestyksensä syyksi omat kykyn­sä, pitävät helvettiin jou­tuessaan jokaista voimakasta pirua jumalana ja haluavat itse­kin tulla jumaliksi. Tällaiseen mielettömyyteen päättyy niiden elämä, jotka kielsivät sisimmässään Kaitselmuksen vaikutuk­sen.

 

         Ihmiselle on kuitenkin sallittu tulkita Kaitselmuk­sen toimintaa jälkikäteen, mutta vain sellaisessa tilassa, jolloin hänen mielensä spirituaalinen tai coelestiaalinen aste on avau­tunut. Uudestisyntynyt pystyy havaitsemaan Kaitselmuksen toiminnan monis­sa oman elämänsä menneissä vaiheissa. Uu­destisyntynyt ei haluakaan nähdä Kaitselmuksen toimintaa etu­käteen. Luonnollinen ihminen, jonka mielen kor­keammat asteen eivät ole avautuneet, ei kykene näkemään Kaitsel­muk­sen toimintaa jälkikäteen, mutta haluaa nähdä sen etu­käteen.

 

9. Ihmisen oma viisaus on mitätöntä. Kaitselmus ohjaa salaisesti sekä hyviä että pahoja.

 

Jumala ohjaa jokaista ihmistä. Hyviä Hän ohjaa kohti taivasta, pahoja Hän pyrkii johdattamaan pois pahuudesta tai ainakin pienempiin pahuuksiin. Niistä, jotka ovat tunnustaneet aino­astaan luonnon ja ihmis­viisauden, muodostuvat helvetit. Niis­tä, jotka ovat tunnustaneet Jumalan ja Hänen Kaitselmuksensa, muodostuvat taivaat. Jumala sallii kuitenkin ihmisen kokea, että elämä on ihmisessä ikään kuin hänestä itsestään, vaikka elämä on yksin Jumalasta. Tästä ihmisen kokemuksesta käsin uudestisyntymättömät vetävät sen johtopäätöksen, että elämä todella läh­tee heistä itsestään ja että he pystyvät ohjaamaan itseään omalla viisaudellaan.

 

          Ihmisen elinaika maan päällä riippuu niistä hyö­dyistä, mitä hän tuottaa. Pahat ihmiset tuottavat usein suurta aineel­lista hyötyä toisille ihmisille, sillä kunnianhimonsa piis­kaa­mina he usein ovat ahke­rampaa ja tehokkaampia kuin hyvät ihmiset. Koska ihmisen sielu on henkimaailmassa sa­maan aikaan kuin hänen ruumiinsa elää maan päällä, tuottaa ihminen hyötyjä myös henkimaailmassa. Yleisesti ihmisen elinikä maan päällä riippuu seuraavista sei­koista: 1) ihmisen tuottamat spirituaaliset ja coelesti­aaliset hyödyt maan päällä; 2) ihmisen oman uudesti­syntymisen edistyminen; 3) ihmisen tuottama aineelli­nen ja yhteiskunnallinen hyöty maan päällä; 4) ihmi­sen tuottamat spirituaaliset ja coelestiaaliset hyödyt henki­maail­massa.

 

          Jokainen ihminen kuolee fyysisesti juuri silloin, kun se on hänelle edullisinta ikuisuutta silmällä pitäen. Mitään sat­tumaa ei ole olemassa. Ihmisen kokema sattuma johtuu vain siitä, ettei ihminen tunne Kaitselmuksen toimintaa.

 

10. Ihmisen sallitaan tuntea sisäisesti uskon totuuk­sia ja rakkauden hyvyyksiä vain siinä määrin kuin hän voi pitää ne elämänsä loppuun asti.

 

Ihmisen ymmärrys on laaja‑alaisempi kuin hänen tahtonsa. Ihminen voi ymmärtää sisäisiä totuuksia vaikka hänen tah­tonsa ei niitä suosikaan. Tätä tapah­tuu tosin vain tiettyyn rajaan asti, sillä varsinaisia coelestiaalisia totuuksia voidaan antaa vain ihmisel­le, jonka tahtokin on uudestisyntynyt. Jos nyt ihmi­nen omaksuu sisäisiä totuuksia ja elää niiden mukai­sesti, mutta myöhemmin luopuu näistä totuuksista eikä elä enää niiden mukaisesti, niin ihminen syyllistyy synneistä ankarimpaan ‑ häväistykseen (lat. prophanatio). Häväistyk­sessä ihminen nimittäin sekoit­taa sielussaan Jumallista Pyhää pahuuteen, ja tämä on jyrkästi Jumalallisen Järjestyksen vas­taista eli tarkasti ottaen kuudennen käskyn rikkomista. Estääk­seen häväistystä tapahtumasta Kaitselmus johdattaa ihmisen sisäisiin totuuksiin ja hyvyyksiin vain siinä määrin kuin ih­minen voi pitää niistä kiinni elämänsä loppuun asti. Ihmi­selle on parempi elää koko elämä pahuudessa, kuin että hän kään­tyisi hyvyydestä takai­sen aiempaan pahuuteensa.

 

         Häväistyksen lajit ovat seuraavat: 1) Tunnuste­taan Ju­ma­lalliset Totuudet ja eletään niiden mukai­sesti, mutta myö­hemmin kielletään nämä totuudet eikä eletä enää niiden mu­kai­sesti. Tämä on pahin häväistyksen laji. 2) Tunnustetaan Jumalalliset Totuu­det ja eletään samanaikaisesti niiden vas­taisesti. 3) Pilaillaan Sanalla ja henkisillä totuuksilla. 4) Käytetään Sanan kirjaimellista merkitystä omien halujen ja tarkoitusten toteuttamiseen. 5) Eletään ulkoisesti hurskasta elämää, mutta samanaikaisesti kielletään sisäisesti Jumalalliset Totuudet. 6) Jumalal­lisuuden liittäminen itseensä. Tällaista tapahtuu esim. silloin kun ihminen väittää itse keksimiään totuuksia Jumalallisiksi. 7) Tunnustetaan Sana Pyhäksi eli Jumalalliseksi, mutta kielletään samanaikaisesti Herran Jee­suksen Kristuksen Jumalallisuus. Myös tähän syyllistyvät useat nykyajan kristityt, sillä he pitävät sisimmässään Jeesusta vain tavallisena ihmisenä eikä Jumalana.

 

11. Jumala sallii pahan päämäärän tähden, mikä on pelastus.

 

Maailmassa on monenlaista pahaa ja epäoikeuden­mukaisuutta. Tämä saa monen luonnollisen ihmisen epäilemään Jumalan olemassaoloa. Jumala voisi tietysti äärettömällä voimallaan poistaa maailmasta kaiken pahan, mutta silloinkaan ei poistuisi paha ihmisen tahdosta. Jumala loi nimittäin ihmiselle vapaan tahdon, jota ilman ihminen ei ole ihminen. Jos Jumala ottaisi pois ihmiseltä vapaan tahdon, ei ihminen olisi enää ihminen vaan eläin. Tästä ihmisen tahdon vapauden säilyttämisestä johtuu, että Kaitselmus sallii myös pahaa tapahtuvan, vaikka Jumala ei tietenkään halua, että pahaa tapahtuu. Ihmisen tehdessä tai ajatellessa pahaa hänen tahtonsa laatu tulee esille, ja ihminen voi vapaudessa ja järkevyydessä havaita oman pahuutensa sekä kääntyä pois siitä. Kun ihminen kääntyy pois pahuudestaan ja turvautuu Jumalaan, luo Jumala hänelle uuden tahdon, joka on vapaa kaikkeen hyvään. Jos Jumala ei sallisi maailmassa myös pahaa, ei pahuus tulisi esille eikä ihminen voisi uudestisyntyä. Uudestisynty­misen edellytyksenä on pa­huuden tunteminen. Tämän vuoksi pahan salliminen tietyissä rajoissa on Kaitsel­muksen laki.

 

12. Jokainen ihminen voi uudestisyntyä, eikä ole olemassa mitään predestinaatiota eli ennakolta määräytymistä tai­vaa­seen tai helvettiin.

 

Planeettamme jokainen ihminen voi uudestisyntyä eikä ketään ole edeltä käsin tuomittu helvettiin. Jokainen ihminen voi va­paasti omalla elämällään valita, kumpaan hän kuolemansa jälkeen joutuu, taivaaseen vai helvettiin. Jeesus syntyi juuri juutalai­seksi, koska juutalaisten helvetit olivat kaikista hel­veteistä pahimmat. Juutalaiset olivat ‑ ja ovat sitä tänä päi­vänäkin ‑ planeettamme julmin ja itsek­käin kansa. Jee­suksen juutalaisuudesta seuraa kuiten­kin, että myös juu­talainen voi pelastua, kun hän kääntyy pois pahuudesta ja tunnustaa Jee­suksen Jumalaksi. Kukaan ei voi myöskään pelastua välittömän armon ansiosta, sillä ihmisen tahtoa ei voi muuttaa hetkessä. Uudesti­syntyminen on pitkäaikainen proses­si, missä ihminen vähi­tellen puhdistuu pahuudestaan, ja sitä mukaa kuin ihminen puhdistuu, luo Herra häneen uuden tahdon ja uuden ymmär­ryksen. Todelliseen kristilliseen uskontoon kuuluu kaksi olen­naista asiaa: Jumalan tunteminen eli Jeesuksen ymmär­täminen taivaan ja maan Jumalaksi sekä eläminen Kymmenen Käskyn mukaisesti.

 

         Vapaasta tahdosta johtuu myös se, että Uusi Jerusalem ei ole alkanut ensimmäisistä ”swedenborgilaisista” avioliitoista, sillä Jumalaa tahtoo aina yhdistyä, mutta yhdistyminen edellyttää myös ihmisen tahtoa yhdistyä. Vasta nyt on tämän kirjoittajan avioliiton kautta syntynyt suora yhteys taivaaseen ja Uusi Jerusalem on kirkkona toteutunut. Tämä on ihmisen ja Jumalan ikuinen liitto. Sitä eivät enää helvetit tuhoa.

 

KIRJALLISUUTTA

 

SWEDENBORG, EMANUEL: Arcana Coelestia. Londini 1749‑1756. The Apocalypse Explained. London 1968. De Divina Providentia. Amstelodami 1764.