New Jerusalem
Risti on vanhan kristillisen kirkon symboli, joka kuvaa kiusauksia
 ja kärsimystä, mutta Uuden Jerusalemin symboli on kruunu, 
joka kuvaa voittoa kiusauksista (lat. corona; Jes. 62:3).
   ETUSIVU      1. HERRAN TOINEN TULEMINEN      7. HENKINEN MAAILMA, TAIVAS JA HELVETTI
Emanuel Swedenborg  1688-1772
 

"Ja pyhän kaupungin --minä
näin laskeutuvan alas taivaasta..."
 
 
Auringolla vaatetettu vaimo (Ilm.12:1)
 
 
 
 
 
 
 

Yhdistyksemme tarvitsee
julkaisutoimintaansa varten
taloudellista tukea. Avustukseen
liittyvissä asioissa, ystävällisesti
pyydetään ottamaan  yhteytt
sähköpostiosoitteeseen:

 

HENKINEN MAAILMA, TAIVAS JA HELVETTI

”Tiedän hyvin monien olevan sitä mieltä, ettei kenellekään ole mahdollista puhua henkien ja enkeleiden kanssa niin kauan kuin hän elää ruumiillisesti, ja monet tulevat sanomaan, että kaikki kertomani on mielikuvitusta. Muutamat arvelevat, että kerron näistä asioista herättääkseni huomiota, toiset taas tekevät muita vastaväitteitä. En ole tällaisista kuitenkaan lainkaan huolissani, sillä olen nähnyt ja kuullut ja myös tuntenut.”

Swedenborg: Arcana Coelestia, nro 68. 

Henkinen maailma jakaantuu kolmeen osaan. On olemassa taivas, jossa asuvat ne fyysisesti kuolleet ihmiset, jotka maailmassa eläessään rakastivat totta ja hyvää enemmän kuin omia etujaan. Helvetti on paikka, jossa asuvat vastaavasti ne, jotka rakastivat eniten itseään ja maailmaa. Henkimaailma on taivaan ja helvetin välillä oleva tila, johon fyysisesti kuollut ihminen ensin saapuu ja joka on yhteydessä ihmisen henkeen jo hänen eläessään maan päällä.

Henkinen maailma koostuu henkisestä eli spirituaalisesta substanssista, joka eroaa aineesta muun muassa siten, ettei sillä ole ajan ja paikan ulottuvuutta. Henkinen maailma on yhteydessä luonnon maailmaan epäjatkuvasti vastaavaisuuksien avulla (vastaavaisuuden tieteestä ja asteista 4. luvussa ”Filosofiset peruskäsitteet”). Koska luonnon maailma on henkisen maailman kuva, henkisessä maailmassa on aivan samoja asioita kuin luonnon maailmassakin, ero on vain siinä, että henkisen maailman asiat ja esineet ovat muodostuneet spirituaalisesta substanssista.

Spirituaalinen substanssi saa alkunsa Jumalasta, joka näkyy henkisessä maailmassa aurinkona. Tästä auringosta, jonka sisällä on Jumala Jumalallisena Ihmisenä ihmisen muotoisena, virtaava lämpö on Jumalallista Hyvyyttä eli Rakkautta ja valo Jumalallista Totuutta eli Viisautta. Jumalallinen valo ja lämpö virtaavat atmosfäärien kautta, aivan kuten luonnon aurinkokin vaikuttaa eetterien ja ilmakehän kautta. Aivan samoin kuin luonnon maailman eetterit ja ilmakehä ottavat vastaan luonnon auringon virtausta, samoin henkisen maailman auringon virtaus tulee henkisiin atmosfääreihin. Luonnon maailmassa on kolme toistensa suhteen diskreettiä atmosfääriä: puhtaampi eetteri eli aura, josta on peräisin gravitaatio, eetteri, josta johtuvat sähkö, magnetismi ja valo sekä uloin eetteri eli ilmakehä. Nykyisin ei tunneta eetterin ja auran mekanismia, koska ei ole tietoa diskreeteistä asteista.

Myös henkisessä maailmassa on kolme yleistä atmosfääriä. Jokaisessa taivasyhdyskunnassa ja jokaisessa helvettiyhdyskunnassa on lisäksi omat atmosfäärinsä, aivan kuten eri planeetoillakin on erilaiset ilmakehänsä. Jokainen ihminen joutuu fyysisen kuolemansa jälkeen lopulta siihen atmosfääriin, joka vastaa hänen sisäisiä mieltymyksiään eli tahtoaan. Kaikki henkisen maailman atmosfäärit ottavat vastaan hyvyyden ja totuuden virtausta Jumalasta. Helveteissä tämä virtaus kääntyy kuitenkin vastakkaiseksi, joten siellä hallitsevat pahuus ja vääryys. Ihmisissä, hengissä, enkeleissä, eläimissä ja kasveissa ei ole elämää itsessään, vaan elämä tulee Jumalallisena virtauksena henkisen maailman auringosta; luonnon maailmakin on elämän suhteen vastaanottaja, ei luoja.

HENKIMAAILMA

Henkimaailma ei ole taivas eikä helvetti, vaan tila näiden välillä. Sinne tulee jokainen ihminen kuolemansa jälkeen ja viipyy siellä ajan, joka riippuu hänen maallisen elämänsä laadusta. Tämän jälkeen hän joutuu joko taivaaseen tai helvettiin. Jotkut viipyvät henkimaailmassa vain hetken, jotkut vuosikausia. On kuitenkin huomattava, että varsinaista ajan kulumista ei henkisessä maailmassa tapahdu, vaan siellä aikaeroja vastaavat henkisten tilojen muutokset. Sen, että henkisessä maailmassa ei ole paikkaa eikä aikaa, voi ymmärtää vain ihminen, jonka spirituaalinen tai taivaallinen mielen aste on avautunut. Vastaavaisuuksien tieteen mukaan ajan ja paikan ilmiöt vastaavat hyvyyden ja totuuden sekä pahuuden ja vääryyden tiloja.

Henkimaailmassa olevia fyysisesti kuolleita ihmisiä kutsutaan hengiksi. Hyviä eli enkelihenkiä ovat ne, jotka ovat menossa taivaaseen ja mielen sisäisten osiensa kautta yhteydessä johonkin taivasyhdyskuntaan. Pahat henget taas ovat yhteydessä helvetteihin. Ihminen on jo eläessään maan päällä sisäisen mielensä eli henkensä puolesta henkimaailmassa ja myös näkyy siellä ihmisen hahmossa. Luonnon maailmassa elävä ihminen on siis kolmikerroksinen: ruumis, henki ja sielu. Fyysisen ruumiin avulla ihminen toimii luonnollisessa maailmassa, hengen avulla henkimaailmassa, ja hänen sisäisin tahtonsa eli sielunsa määrää hänen lopullisen elinpaikkansa joko taivaassa tai helvetissä. Sielu on ihmisen hengen sisin osa, johon Jumaluus suoranaisesti ja välittömästi virtaa.

Henkimaailmaan tulee virtausta sekä taivaista että helveteistä. Helveteistä on lähtöisin lakkaamaton pyrkimys tehdä pahaa ja taivaista taas pyrkimys tehdä hyvää. Näistä vastakkaisista virtauksista johtuu taivaan ja helvetin välinen tasapaino, joka on vallalla henkimaailmassa ja sitä kautta luonnollisen ihmisen sisäisessä mielessä. Luonnollinen ihminen ei ole suoraan yhteydessä taivaaseen tai helvettiin, vaan tätä yhteyttä välittävät henkimaailmassa olevat henget. Jokaisen luonnollisen ihmisen sisäinen mieli on yhteydessä ainakin kahteen hyvään ja kahteen pahaan henkeen. Näin syntyy ihmisen kokema vapaa tahto, jolloin ihminen voi valita, seuraako hän hyvää vai pahaa henkeä. Ihminen ei kuitenkaan ole tietoinen siitä, että hän on yhteydessä henkiin, sillä henget eivät vaikuta ihmisen ajatuksiin, vaan ainoastaan mieltymyksiin. Henget siis liittyvät ihmisen tahtopuoleen älyllisen osan jäädessä taivaasta tulevan yleisen virtauksen alaiseksi. Tästä yleisestä virtauksesta johtuu, että niin hyvä kuin pahakin ihminen voi ajatella ja puhua sekä ymmärtää logiikan lakeja.

Jumala, josta käytetään henkisessä maailmassa nimeä Herra, ohjaa ihmistä sekä välittömällä virtauksella ihmisen sieluun että välillisesti henkimaailman avulla. Alussa ei näin ollut, sillä ensimmäiset ihmiset planeetallamme olivat taivaallisia eli coelestiaalisia ja elivät Jumalallisen Järjestyksen mukaisesti. Heillä ei vielä ollut sitä perittyä pahuutta, joka hallitsee nykyisiä ihmisiä. Ihmisen peritystä pahuudesta johtuu, ettei Herra voi ohjata nykyisiä ihmisiä Jumalallisen järjestyksen yleisen virtauksen avulla, kuten muinaisia ihmisiä, sillä nykyihmisen oma tahto on täysin Jumalallisen Järjestyksen vastainen. Tämän vuoksi Herra saattaa ihmisen yhteyteen hänen perittyä pahuuttaan vastaavien pahojen henkien kanssa, joita ilman paha ihminen ei voisi lainkaan elää, sillä elämähän on juuri virtausta henkisestä maailmasta. Herra saattaa kuitenkin ihmisen yhteyteen myös hyvien henkien kanssa, jotta ihminen voisi niiden avulla päästä vähitellen pois pahuudestaan ja kehittyä spirituaaliseksi tai coelestiaaliseksi ihmiseksi. Tällainen kehittyminen on juuri uudestisyntymistä, jossa Herra luo ihmiseen uuden ymmärryksen ja uuden tahdon. Kun nimittäin ihminen kääntyy Herraan päin ja välttää tekemästä syntiä eli elämästä Jumalallisen Järjestyksen vastaisesti, pääsevät ihmiseen liittyneet hyvät henget voitolle pahoista hengistä. Uudestisyntymisen kestäessä Herra saattaa ihmisen yhteyteen yhä parempien enkelihenkien kanssa. Tähän perustuu ihmisen älykkyyden kasvu uudestisyntymisen edetessä, sillä enkelihenkien paremmuus johtuu heidän älykkyytensä ja viisautensa määrästä.

Mikäli ihminen ei synny uudestaan, pääsevät häneen liittyneet pahat henget voitolle hyvistä hengistä, ja ihmisen tila tulee vuosi vuodelta yhä huonommaksi, niin että lopulta ihmisen kuollessa hänen oma henkensä vetää hänet hänen ominaislaatuaan vastaavaan helvettiin. Näin käy useille nykyajan ihmisille, mutta sitä ei ole helppo havaita, koska kyky ajatella ja puhua järkevästi säilyy myös pahoilla ihmisillä. Lapsena kuolleet sen sijaan pääsevät kaikki taivaaseen, sillä he eivät ole vastuussa peritystä pahuudestaan, koska vasta aikuinen pystyy vapaalla tahdollaan määräämään henkisen kulkunsa suunnan. Nykyisin taivaisiin tulevat uudet enkelit ovatkin pääasiassa kuolleita lapsia.

Taivaat ovat henkimaailman yläpuolella, helvetit sen alapuolella. Henkimaailmasta ihminen siirtyy lopulliseen ja ikuiseen olinpaikkaansa, so. taivaaseen, jos hyvyys ja totuus ovat hänessä yhdistyneet, mutta helvettiin, jos hänessä ovat yhdistyneet pahuus ja vääryys. Henkimaailma on paikka, missä tämä yhdistyminen tapahtuu.

Hyvyyden ja totuuden yhdistyminen on sama kuin tahdon ja ymmärryksen yhdistyminen, sillä tahto ottaa vastaan hyvyyttä ja ymmärrys totuutta. Vastaavasti myös pahuuden ja vääryyden yhdistyminen tapahtuu ihmisen tahdossa ja ymmärryksessä. Ihminen voi ymmärryksensä perusteella ajatella, että se mitä hän ajattelee, on totta ja myös hyvää, mutta hän ei kuitenkaan ajattele sitä tahtonsa perusteella, ellei hän myös tahdo ja tee tätä hyvää. Mutta kun hän tahtoo tätä hyvää ja tahtoen tekee sitä, silloin teko on sekä ymmärryksessä että tahdossa, siis ihmisessä itsessään. Mikä on ainoastaan ymmärryksessä, mutta ei tahdossa, on kyllä ihmisellä muistissaan ja tiedoissaan, mutta tällöin se on vain ulkopuolisena tietona, jota hänen tahtonsa ei suosi.

Kun ihmisessä on henkimaailmassa yhdistynyt hyvyys ja totuus eli kun hän tahtoo sitä mitä ymmärtää, johtaa Herra hänet taivaaseen. Tällainen ihminen näkee polun, joka vie juuri siihen taivasyhdyskuntaan, joka vastaa hänen hyvyyttään ja totuuttaan. Samoin paha henki, jossa pahuus ja vääryys ovat yhdistyneet, löytää luolan suun, joka vie juuri siihen helvettiin, joka vastaa hänen pahuuttaan ja vääryyttään. Herra ei heitä ketään helvettiin, vaan sinne vetää pahan hengen hänen oma tahtonsa.

Henkimaailmassa hyviltä hengiltä otetaan pois vielä jäljellä olevat pahuudet ja vääryydet ja heille annetaan totuuksia ja hyvyyksiä. Vastaavasti pahoilta hengiltä otetaan pois ne harvat hyvyydet ja totuudet, joita heillä oli maailmassa eläessään ollut. Heille annetaan heidän pahuuksiaan vastaavia vääryyksiä. Hyvät henget saavat siis lisää totuuksia ja hyvyyksiä, mutta pahat menettävät kaiken. Tätä tarkoittavat Herran sanat: ”Sillä sille, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mitä hänellä on.” (Matt. 13: 12).

Ihmisen henki on ihmisen muotoinen, joten hengellä on kaikki samankaltaiset elimet kuin ihmiselläkin. Ihmisen luonnollinen ruumis on vain hengen työkalu, jonka henki jättää kuolemassa. Henkimaailmassa on kaikki aivan samanlaista kuin luonnollisessa maailmassa, joten monet ihmiset eivät kuolemansa jälkeen usko lainkaan kuolleensa, vaan luulevat elävänsä edelleen maan päällä. Henkimaailmassa on vuoria, kukkuloita, metsiä, kaupunkeja, järviä ja jokia, rakennuksia, eläimiä, kasveja jne. Ne eivät kuitenkaan ole ainetta vaan spirituaalista substanssia.

TAIVAS

Taivaan olemuksen voi ymmärtää vain vastaavaisuuksien tieteen avulla. Koska Jumala on ihmisen muotoinen ja näkyy taivaissa aurinkona, on myös taivas ihmisen muotoinen, sillä taivas kokonaisuudessaan on vastaavaisuus Jumalalle. Taivasta kutsutaan myös Suurimmaksi Ihmiseksi, sillä se käsittää kaikki maailmankaikkeudessa eläneet hyvät ihmiset.

Koska taivas koostuu lukemattomista taivasyhdyskunnista, voidaan näiden yhdyskuntien laatua selventää seuraavalla jaolla: On olemassa kaksi pääosastoa eli valtakuntaa, kun taas yksityisosastot muodostuvat kolmesta yleisestä osastosta eli kolmesta taivaasta ja näissä taivaissa on vielä lukuisia enkeliyhdyskuntia.

Ne enkelit, jotka vastaanottavat Jumalallista virtausta ensisijaisesti tahtoonsa ja toissijaisesti ymmärrykseensä, kuuluvat Herran taivaalliseen eli coelestiaaliseen valtakuntaan. Ne enkelit, jotka vastaanottavat Jumalallista virtausta ensisijaisesti ymmärrykseensä, kuuluvat Herran henkiseen eli spirituaaliseen valtakuntaan. Coelestiaalisista eli taivaallisista enkeleistä muodostuu sisäisin eli korkein taivas, spirituaalisista eli henkisistä enkeleistä sisäinen eli korkeampi taivas. Korkeinta taivasta kutsutaan myös kolmanneksi taivaaksi ja korkeampaa toiseksi taivaaksi.

Sitä Jumaluutta, joka virtaa ensimmäiseen eli ulkoiseen eli luonnolliseen taivaaseen, kutsutaan luonnolliseksi Jumaluudeksi. Mutta koska luonnollinen taivaassa ei merkitse samaa asiaa kuin maailmassa, kutsutaankin tätä taivasta tarkemmin spirituaalis-luonnolliseksi tai coelestiaalisluonnolliseksi taivaaksi sen mukaan, tuleeko Jumalallinen virtaus tällöin spirituaalisen vai coelestiaalisen taivaan kautta. Samoin kolmannessa ja toisessa taivaassakin on vielä sisäinen ja ulkoinen osa, jolloin sisäisen osan enkelit ottavat vastaan enemmän coelestiaalista virtausta ja ulkoisen osan enkelit enemmän spirituaalista virtausta. Näin kolme erillistä taivasta ovat kuitenkin kahtena valtakuntana.

On muistettava, etteivät taivaat ole taivaita sen tähden, että niissä asustaa enkeleitä, vaan Herran Jumalallinen Ihmisyys luo taivaat. Taivaat ovat Jumalallisen virtauksen vastaanottajia. Kaikki enkelit ovat ihmisiä, joiden fyysinen ruumis on kuollut. Ei ole olemassa mitään ihmisistä erillisiä henkiolentoja, arkkienkeleitä tai langenneita enkeleitä, vaan tällaiset käsitykset ovat syntyneet, kun Jumalan Sanan sisäistä merkitystä ei ole tunnettu. Sanoilla Miikael, Gabriel jne. ei tarkoiteta Sanan sisäisen merkityksen mukaisesti yksittäisiä enkeleitä, vaan kokonaisia enkeliyhdyskuntia. Tällaisilla enkeliyhdyskunnilla on usein tietty erityistehtävä.

Taivaassa ei ole myöskään aikaa eikä paikkaa niin kuin maailmassa, vaan taivas on ihmisen mielen sisäisissä osissa. Tätä tarkoittavat Herran sanat: ”Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: ’Katso, täällä se on’, tahi: ’Tuolla’, sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä.” (Luuk. 17: 20, 21). Tästä huolimatta enkeleillä on täydellinen henkiruumis, ja he toimivat taivaissa monissa tehtävissä ikään kuin ihmiset maan päällä. Myös maan päällä elävässä ihmisessä taivas on sisällään silloin, kun hän noudattaa elämässään Jumalallisia lakeja eli Kymmentä Käskyä.

Enkelien sisäinen mieli ratkaisee sen, mihin taivasyhdyskuntaan he kuuluvat. Sillä mitä avoimempi heidän sisäinen mielensä on vastaanottamaan Jumalallista Totuutta ja Hyvyyttä, sitä sisempänä he ovat taivaassa. Jokaisella enkelillä kuten ihmiselläkin on kolme erilaista mielen astetta. Ne enkelit, joilla on kolmas eli sisäisin aste avoinna, ovat sisäisimmässä taivaassa. Nämä ovat enkeleistä parhaimpia ja ottavat Jumalallisen virtauksen tahtoonsa ja siten välittömästi elämäänsä. He eivät mietiskele ja pohdi, onko asia totta ja hyvää vai ei, vaan he heti tajuavat asian oikean laidan. Ne enkelit, joilla on toinen eli sisäinen aste avoinna elävät sisäisessä taivaassa. He ottavat totuudet ja hyvyydet ensin ymmärrykseensä ja vasta sitten tahtoonsa. Ulkoisessa eli luonnollisessa taivaassa ovat ne, jotka ovat viettäneet siveellisesti hyvää elämää uskoen Jumalaan ja karttaneet syntiä, mutta joiden rakkauden ja uskon määrä on ollut pieni.

Herra näkyy coelestiaalisille enkeleille loistavan punahehkuisena aurinkona. Spirituaalisille enkeleille Hän näkyy valkohohtoisena aurinkona, jonka valo muistuttaa kuun valoa. Tällöin punahehkuinen valo vastaa Jumalallista Rakkautta ja valkohohtoinen valo Jumalallista Totuutta. Herra näyttäytyy usein itse enkelin muodossa. Tällöin Hän erottuu enkeleistä siinä, että Jumaluus loistaa Hänen kasvoistaan. Taivaassa ei ole muuta valoa kuin Jumalallinen Totuus eikä muuta lämpöä kuin Jumalallinen Hyvyys. Kaikki määräytyy taivaassa sen mukaan, missä suhteessa se on Herraan.

Enkeleillä on taivaassa myös tilanmuutoksia, jotka vastaavat vuorokauden aikoja maan päällä. Nämä tilanmuutokset liittyvät hyvyyden ja totuuden laatuun ja määrään, jotka enkeleillä vaihtelevat. Ilman tilanvaihteluita enkelit kyllästyisivät jatkuvaan samanlaiseen hyvyyden ja totuuden virtaukseen, sillä heillä samoin kuin ihmisillä maailmassa kokeminen edellyttää vaihteluita aistinelimissä. Myös enkelien vaatteet, kuten heidän asuntonsakin, vaihtelevat heidän sisäisten tilojensa mukaisesti. Enkelien vaatteet ovat usein hohtavia ja jalokivillä koristeltuja. Samoin heidän asuntonsa ovat vastaavasti niin kauniita kuin heidän hyvyytensä ja totuutensa edellyttävät. Taivaassa on palatseja ja muita rakennuksia, joiden kauneus ylittää monin verroin kaiken maallisen rakennustaiteen. Kaikki vaatteet, astiat, ruoat ja juomat, esineet, talot, puutarhat jne. Herra luo taivaassa silmänräpäyksessä.

Yleisesti taivaassa on samanlaista toimintaa kuin maan päälläkin, mutta kaikki taivaassa on vain paljon täydellisempää. Jokainen enkeli tekee jotakin hyödyllistä työtä, eikä minkäänlaista laiskuutta ole havaittavissa. Enkelit tekevät taivaassa juuri sitä työtä, johon heillä on suurimmat lahjat ja kyvyt, joten ihmisen ammatinvalinta hyvillä ihmisillä ratkeaa usein vasta toisessa elämässä. Taivaassa ei kuitenkaan tehdä työtä minkäänlaisen pakon sanelemana, vaan kaikki työ on siellä suloista toimeliaisuutta, joka tapahtuu rakkaudesta hyödyn tuottamiseen.

Taivaassa on avioliittoja, sillä ihmisen sukupuolisuus ei koskaan katoa. Aviorakkautta vastaa hyvän ja toden liitto, sillä aviorakkaus polveutuu Herran ja taivaiden liitosta ja muodostaa taivaan perusrakkauden. Ilman aviorakkautta ei ihminen voi ottaa vastaan välitöntä virtausta Herrasta, sillä Jumaluus taivaassa tarkoittaa Jumalallisen Rakkauden ja Viisauden avioliittoa. Taivaallisilla avioliitoilla ei kuitenkaan ole tehtävänä suvun jatkaminen kuten maailmassa, vaan taivaassa aviopuolisoiden yhteys synnyttää uusia totuuksia ja hyvyyksiä. Tästä syystä pojat ja tyttäret merkitsevät vastaavaisuuksien tieteessä totuuksia ja hyvyyksiä.

Taivaassa on myös temppeleitä, virastoja, kirjastoja ja yleisesti ottaen kaikenlaista yhteiskunnallista toimintaa, kuten maan päälläkin. Tämä johtuu juuri siitä, että taivaalliset asiat ovat vastaavaisuuksia luonnollisen maailman asioille. Taivaassa on kaikki vain täydellisempää kuin maan päällä, sillä siellä henki ei ole sidottu raskaaseen materiaan kuten maailmassa. Swedenborg on hyvin perusteellisesti kertonut taivaallisesta elämänmuodosta teoksessaan De Coelo et ejus Mirabilibus, et de Inferno (suom. Taivas, sen ihmeet ja helvetti). Lainaan tästä teoksesta kuvauksen taivaan enkelien älykkyydestä ja viisaudesta:

”269. Millaista enkelien viisaus on, ei voida sanoin kuvata, vaan ainoastaan valaista joillakin yleisillä asioilla. Enkelit voivat yhdellä sanalla ilmaista, mitä ihminen ei voi tuhannellakaan sanalla. Lisäksi yksi enkelillinen sana sisältää lukemattomia asioita, joita ei lainkaan voitaisi ilmaista ihmiskielellä. Sillä jokaisessa asiassa, jonka enkelit puhuvat, on viisauden salaisuuksia jatkuvassa yhteydessä, johon ihmistieto ei koskaan ulotu. Mitä enkelit eivät voi täysin puheensa sanoilla ilmaista, sen he täydentävät äänellä, joka sisältää mieltymyksen asioihin järjestyksessään, sillä kuten edellä sanottiin (nrot 236, 241), äänillä he ilmaisevat mieltymyksiä ja sanoilla ajatuksia mieltymyksistä. Tästä johtuu, että asioita, joita taivaassa kuullaan, sanotaan sanomattomiksi. Samoin enkelit voivat muutamalla sanalla kertoa aina pienimpään yksityiskohtaan, mikä on kirjoitettuna jonkun kirjan nidoksessa, ja he voivat sisällyttää jokaiseen sanaan sellaisia asioita, jotka kohottavat mielen sisäiseen viisauteen. Sillä heidän puheensa on sellaista, että se sointuu mieltymysten kanssa ja jokainen sana sointuu ajatusten kanssa. Heidän sanansa myös vaihtelevat äärettömillä tavoilla asioiden sarjojen mukaisesti, jotka kokonaisuutena ovat ajatuksessa. Sisäiset enkelit kykenevät myös äänestä ja samalla puheen joistakin sanoista tietämään toisen koko elämän. Sillä äänestä, joka muuttuu ajatuksien kautta sanoiksi, he havaitsevat hänen hallitsevan rakkautensa, johon on ikään kuin kirjoitettu hänen elämänsä kaikki yksityiskohdat. Näistä asioista käy esiin, millaista enkelien viisaus on. Heidän viisautensa on ihmisviisauteen verrattuna kuten myriadit yhteen.”

Taivaaseen pääsevät siis ne ihmiset, jotka jo maailmassa eläessään tunnustivat Jumaluuden ja elivät uskontonsa käskyjen mukaan. Nykyisin on vallalla erityisesti ns. uskovaisten piirissä sellainen erheellinen käsitys, että ihminen pääsee taivaaseen, kun hän vain sokeasti uskoo Jumalaan riippumatta ihmisen elämän laadusta. Sellaiset ihmiset luulevat, että kun kuolinvuoteella rukoilee Jumalaa ja harjoittaa muuta hartautta, niin tämä riittää pelastukseen eli taivaaseen pääsyyn. Tällaiset ihmiset pettyvät kuolemansa jälkeen huomatessaan joutuneensa helvettiin. Tosiasia on, ettei kukaan ihminen voi viime hetkinään tai edes maallisen elämänsä viimeisinä päivinä muuttaa radikaalisti tahtonsa tai ymmärryksensä laatua, jotka yksin määräävät hänen taivaaseensa pääsynsä. Ihmisen tahto ja ymmärrys kehittyvät hitaasti vuosien kuluessa, ja jos taivaallista virtausta ei ole saatu vielä aikuisiässä, ei sitä juuri saada enää vanhuudessakaan. Ihmisen tahto on kuitenkin taivaaseen pääsyssä tärkeämpi kuin hänen ymmärryksensä: jos ihminen on elänyt lähimmäisenrakkaudessa, vaikka hänen ymmärryksensä on ollut heikko, päätyy hän tämän hyvän tahtonsa vetämänä taivaaseen.

Monet nykyihmiset erityisesti kristityssä maailmassa uskovat vakaasti, että ihminen pelastuu Jumalan armon ansiosta ilman omien tekojen vaikutusta. Tällöin he eivät lainkaan tiedä, miten Jumalallinen armo toimii. Swedenborg selittää Jumalallisen armon seuraavasti: 

”Mutta mitä Jumalallinen armo on, selitetään ensiksi. Jumalallinen armo on puhdasta armoa koko ihmiskuntaa kohtaan sen pelastamiseksi; ja se on myös jatkuvaa jokaiselle ihmiselle, eikä se koskaan vetäydy kenenkään luota; ja sen tähden jokainen, joka voidaan pelastaa, pelastetaan. Mutta ketään ei voida pelastaa muutoin kuin Jumalallisin keinoin, mitkä keinot Herra on paljastanut Sanassa. Jumalalliset keinot ovat, mitä kutsutaan Jumalallisiksi totuuksiksi: ne opettavat, miten ihmisen on elettävä, jotta hänet voidaan pelastaa. Näiden totuuksien avulla Herra johtaa ihmisen taivaaseen, ja niiden avulla Hän istuttaa ihmiseen taivaselämän: tämän Herra tekee kaikille. Mutta taivaselämää ei voida istuttaa kehenkään, ellei hän pidättäydy pahasta, sillä pahuus estää sen. Niinpä siinä määrin kuin ihminen pidättäytyy pahuudesta, samassa määrin Herra johtaa häntä Jumalallisten keinojensa avulla puhtaasta armosta, aina varhaislapsuudesta elämänsä loppuun saakka maailmassa ja sen jälkeen ikuisesti. Tämä on, mitä Jumalallisella armolla tarkoitetaan. Tästä on ilmeistä, että Herran armo on puhdasta armoa, mutta ei välitöntä, eli se ei ole sellaista, että kaikki pelastetaan hyvästä tahdosta, miten tahansa he ovat eläneet.”  (De Coelo et ejus Mirabilibus, et de Inferno, nro 522).  

IHMISEN TILAT RUUMIIN KUOLEMAN JÄLKEEN

Kun ihmisen ruumis ei enää voi suorittaa luonnon maailmassa niitä tehtäviä, joita sillä hengen työvälineenä on, ihminen kuolee. Tällöin ei kuitenkaan varsinainen ihminen eli henki kuole, vaan henki vain jättää maallisen verhonsa jatkaakseen elämää toisessa maailmassa. Hengellä on sisäinen yhteys keuhkojen ja sydämen toimintaan, joiden lakattua henki ja ruumis eroavat. Sydämen toiminnan lakattua Herra herättää ihmisen eli ihmisen henki otetaan pois ruumiista ja saatetaan henkimaailmaan. Tätä kutsutaan Sanassa ylösnousemukseksi, ja se tapahtuu siis heti ihmisen kuoltua eikä jonakin kaukaisena tuomiopäivänä, kuten monet nykyajan kristityistä uskovat. Itsestään selvää on, ettei ihmisen materiaalinen ruumis voi nousta haudasta. Ainoastaan Herra itse on noussut ylös myös ruumiillisesti.

Swedenborgille annettiin jopa kokemusperäistä opetusta siitä, miten tämä ihmisen herättäminen kuolleista tapahtuu. Hän kertoo tästä seuraavasti: 

”Ruumiillisiin aisteihini nähden minut saatettiin tunnottomuuden tilaan, näin lähes kuolevan tilaan, kuitenkin sisäinen elämä ja ajattelu jäivät koskemattomiksi, jotta havaitsisin ja säilyttäisin muistissani ne asiat, jotka tapahtuivat minulle ja jotka tapahtuvat niille, joita herätetään kuolleista. Minä havaitsin, että ruumiini hengitys oli lähes kokonaan otettu pois, mutta sisäinen hengitys, joka kuuluu henkeen, oli jäljellä yhdistettynä vähäiseen ja äänettömään ruumiin hengitykseen. Sitten ensimmäiseksi asetettiin sydämen sykkeen yhteys taivaallisen valtakunnan kanssa, koska se valtakunta vastaa sydäntä ihmisessä. Nähtiin myös enkeleitä sieltä, joitakin kaukaisuudessa ja kaksi istui vieressäni lähellä päätäni. Sen jälkeen minun kaikki oma mieltymykseni otettiin pois, mutta ajattelu ja havainto yhä säilyivät. Olin tässä tilassa joitakin tunteja. Sitten henget, jotka olivat ympärilläni, poistuivat ajatellen, että olin kuollut. Tunnettiin myös aromaattista tuoksua, kuten palsamoidusta ruumiista, sillä kun taivaallisen valtakunnan enkeleitä on läsnä, on kaikella kuollutta ruumista koskevalla aromaattinen tuoksu, jonka tuntiessaan henget eivät voi lähestyä. Näin pidetään myös pahat henget poissa ihmisen hengen luota, kun hänet ensimmäisen kerran viedään iankaikkiseen elämään. Ne kaksi enkeliä, jotka istuivat pääni lähellä, olivat hiljaa, ainoastaan jakaen ajatuksiaan minun kanssani; ja kun heidän ajatuksensa vastaanotetaan, tietävät enkelit, että ihmisen henki on siinä tilassa, että se voidaan johtaa ulos ruumiista. Tämä heidän ajatuksensa jakaminen tapahtui katsomalla minun kasvoihini, sillä niin taivaassa ajatukset jaetaan. Koska minulla oli ajattelu ja havainto edelleen jäljellä, jotta tietäisin ja muistaisin, miten herättäminen tapahtuu, havaitsin, että nämä enkelit ensiksi tutkivat, mikä minun ajatukseni oli, oliko se samanlainen kuin niiden ajatus, jotka kuolevat, mikä on tavallisesti iankaikkisesta elämästä; ja he tahtoivat pitää mieleni tässä ajatuksessa. Jälkeenpäin minulle kerrottiin, että ihmisen henki pidetään sen viimeisessä ajatuksessa, kun ruumis kuolee, kunnes se palaa niihin ajatuksiin, jotka ovat sen yleisestä eli hallitsevasta mieltymyksestä maailmassa. Etenkin minun annettiin havaita ja myös tuntea, että oli vetovoima ja ikään kuin mieleni sisäisten irti vetäminen ruumiista; ja minulle kerrottiin, että se on Herrasta ja että se on ylösnousemusta.” (De Coelo et ejus Mirabilibus, et de Inferno, nro 449).

Kun ihminen tulee herätyksensä jälkeen henkimaailmaan, hänen kasvonsa ja äänensä ovat samanlaisia kuin ne olivat maailmassakin. Tämä johtuu siitä, että hän on vielä silloin ulkoisessa tilassaan eikä hänen sisäinen mielensä ole vielä näkyvissä. Myöhemmin hänen kasvonsa ja äänensä muuttuvat hänen tahtoaan eli mieltymyksiään vastaaviksi. Ruumiin ulkomuoto on peritty vanhemmilta, mutta hengen ulkomuoto vastaa ihmisen mieltymyksiä. Jolla on ollut mieltymyksiä hyvään ja toteen, hän näyttää henkimaailmassa kauniilta. Pahat mieltymykset tuottavat henkimaailmassa rumuutta. Jokaisen hengen ihmismuoto on sitä kauniimpi, mitä syvemmin hän maailmassa eläessään rakasti Jumalallisia Totuuksia ja mitä tarkemmin hän eli niiden mukaisesti.

Henki-ihmisellä on myös samanlaiset aistit kuin hänen eläessään luonnollisessa maailmassa. Hän näkee ja kuulee sekä tuntee hajun ja maun, samoin kosketuksen. Hän tuntee ikävää ja iloa, ajattelee, mietiskelee, rakastaa ja tahtoo kuten maailmassakin. Hänellä on myös henkimaailmassa sisäinen muisti, joka on paljon tarkempi kuin hänen muistinsa maailmassa. Tämä sisäinen muisti hänellä on ollut jo maailmassa eläessään, mutta hän ei ole ollut siitä tietoinen. Sisäinen muisti sisältää kaikki pienimmätkin yksityiskohdat ihmisen maallisesta vaelluksesta. Kaikki mitä ihminen on tehnyt, ajatellut, tahtonut, havainnut, kuullut, tuntenut, puhunut ja kirjoittanut, sisältyy tähän sisäiseen muistiin. Sitä kutsutaankin siksi elämänkirjaksi.

Yleisesti ihminen käy kolmen tilan läpi kuolemansa jälkeen, ennen kuin hän tulee joko taivaaseen tai helvettiin. Ensimmäinen tila on ulkoisen mielen tila, toinen sisäisen mielen tila ja kolmas opetuksen tila, jossa ihmistä opetetaan taivasta varten. Näiden tilojen läpi kuljetaan siis henkimaailmassa. On kuitenkin paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät käy näitä tiloja lävitse, vaan heidät otetaan heti kuolemansa jälkeen suoraan taivaaseen tai helvettiin. Uudestisyntyneet, jotka ovat jo eläessään maan päällä saaneet opetusta taivaasta, viettävät hyvin lyhyen ajan henkimaailmassa. He vain karistavat itsestään maallisen lian ruumiinsa mukana, ja enkelit ottavat heidät sen jälkeen taivaaseen. Ne taas, jotka ovat olleet sisimmässään pahoja, mutta ulkonaisesti näytelleet rehellistä ja hyvää ihmistä ja siten vielä lisänneet petoksen pahuuteensa käyttämällä hyvyyttä ja rehellisyyttä petoksen välikappaleena, heitetään suoraan helvettiin. Tällaisia kuvataan Sanassa seuraavasti: ”Te olette valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia: ulkoa ne kyllä näyttävät kauniilta, mutta ovat sisältä täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa!” (Matt. 23: 27). Suurinta osaa henkimaailman hengistä kuitenkin valmistetaan joko taivasta tai helvettiä varten.

Ihmisen ensimmäinen tila kuoleman jälkeen on ulkoisen mielen tila, joka on samanlainen kuin hänen tilansa maailmassa. Hänellä on tällöin samanlaiset kasvot, samanlainen puhe ja yleensäkin samanlainen mielenlaatu kuin maailmassa. Tämä ensimmäinen tila kestää useimmilla vain muutamia päiviä, harvoilla kuukausia. Vähitellen kuitenkin ihminen ohjataan toiseen eli sisäiseen tilaansa. Jokaisella täytyy lopuksi mielen ulkoisen ja sisäisen vastata toisiaan, niin että ne voivat toimia yhtenä kokonaisuutena. Tässä suhteessa ovat autuaita ne, joiden ulkoiset osat jo maailmassa vastasivat sisäistä. Näin on laita vain harvoilla hyvillä ihmisillä, ja he ovat niitä, jotka rakastivat Sanaa ja elivät Sanan käskyjen mukaan. 

Ihmisen toinen tila kuoleman jälkeen on hänen sisäisten osiensa tila. Silloin hänen ulkoisen mielensä osat vaivutetaan ikään kuin uneen, ja hänestä tulee sellainen kuin hän on maailmassa eläessään sisäisesti ollut eli ajatellut ja tahtonut. Pahat ihmiset, jotka ovat teeskennelleet rehellistä ja hyvää ihmistä, paljastuvat tässä tilassa ja joutuvat heti helvettiin. Kun henki on sisäisten osiensa tilassa, niin sen todellinen luonne tulee näkyviin. Ne, jotka jo maailmassa olivat sisäisen hyvyyden tilassa, toimivat nyt vielä ymmärtäväisemmin ja viisaammin, sillä nyt heillä ei ole ruumiin tuomaa vastustusta. Tällaisten ihmisten älykkyys lisääntyy tavattomasti toisessa maailmassa.

Sisäisten osien tilassa paljastuu siis kunkin hengen todellinen luonne, ja siksi henkien erottaminen taivaisiin ja helvetteihin tapahtuu tässä tilassa. Ensimmäisessä eli ulkoisten osien tilassa olivat hyvät ja pahat henget yhdessä. Nyt hyvät henget kääntyvät vähitellen poispäin pahoista, kun huomaavat pahojen mielettömyyden. Samoin pahat henget alkavat kulkeutua oman himonsa vetäminä juuri sitä helvettiyhdyskuntaa kohden, joka vastaa heidän pahuuttaan.

Henkien kolmas tila henkimaailmassa on heidän opetuskautensa. Tämä tila on kuitenkin ainoastaan hyviä henkiä varten, sillä pahoja ei voi enää opettaa hyvyyksissä ja totuuksissa. Pahat joutuvat siten toisen tilan jälkeen heidän pahuuttaan vastaaviin helvetteihin, sillä heissä ovat toisen tilan aikana yhdistyneet pahuudet niitä vastaaviin vääryyksiin, joten he ovat saavuttaneet elämänsä lopullisen vaiheen ja jatkavat elämäänsä ikuisesti omissa helveteissään.

Kolmannessa tilassa hyville hengille annetaan opetusta totuuksissa ja hyvyyksissä. Opetusta antavat enkelit, jotka on sitä varten lähetetty henkimaailmaan. Opetuspaikkoja on paljon, ja jokainen saa juuri sitä opetusta, joka soveltuu hänen ymmärryksensä ja tahtonsa laatuun. Herra itse johdattaa hyvät henget näille opetuspaikoille sen jälkeen, kun he ovat eläneet toisen tilansa henkimaailmassa. Ne, joilla on ollut hyvä tahto maailmassa, mutta jotka ovat imeneet itseensä vääriä uskonnollisia oppeja, joutuvat ennen opetustaan kärsimään ankaria vaivoja puhdistuakseen hankituista vääryyksistä. Näitä puhdistuspaikkoja kutsutaan alhaisiksi maiksi.

Eri uskontoihin kuuluvia henkiä opettavat tämän saman uskonnon omaksuneet, mutta sen jälkeen kristityiksi tulleet enkelit, sillä todellinen kristinusko hallitsee taivaassa ja vastaa syvällisimmin Jumalallisia Totuuksia. Kuitenkin kristitystä maailmasta tulee vähän hyviä henkiä, sillä kristityt eivät useinkaan sovella oppiaan käytäntöön, mikä soveltaminen on olennaisinta aidossa uskonnossa. Planeettamme parhaimmat henget tulevat Afrikasta ja Aasiasta, sillä siellä asuu heimoja, jotka syvemmin kuin muut osaavat soveltaa Jumalallisia lakeja elämäänsä.

Kaikki opetus henkimaailmassa tapahtuu Jumalan Sanaan perustuvan opin avulla. Oppi on se lamppu, joka valaisee ymmärryksen tajuamaan Sanan sisäistä merkitystä, joka on kaiken opetuksen perusta taivaassa. Tätä oppia kutsutaan Taivaalliseksi Opiksi, koska se on tullut Herralta taivasten kautta. Se on täysin sama kuin se oppi, joka tuli Swedenborgin kynän välityksellä maan päälle ja jota myös kutsutaan Taivaalliseksi Opiksi. Muille kuin kristityille Taivaallista Oppia sovelletaan heidän oman uskontonsa normien mukaan. Opetus henkimaailmassa eroaa maailmassa annetusta opetuksesta siinä, että tietoja ei ensisijaisesti varastoida muistiin, vaan niitä sovelletaan heti käytännön elämään. Lyhyen opetuskauden jälkeen hyvät henget ovat valmiita nousemaan kukin tahtoaan ja ymmärrystään vastaavaan taivasyhdyskuntaan.

Kun ihminen noudattaa Jumalallisia lakeja siksi, että ne ovat Jumalallisia lakeja, luo Herra hänelle maan päällä vähitellen uuden tahdon ja uuden ymmärryksen, joiden avulla hän päätyy taivaaseen. Jos ihminen noudattaa Jumalallisia lakeja vain siksi, että ihmiset pitäisivät häntä rehellisenä ja hurskaana, ei hän pääse taivaaseen, sillä silloin hän palvelee maailmaa, mutta ei Jumalaa. Ihmisen sisäinen tahto on se, millä Jumalaa palvellaan. Jumalalliset lait on esitetty täydellisesti Kymmenessä Käskyssä (2 Moos. 20: 217 sekä 5 Moos. 5: 621). Vaikka Kymmenen Käskyä vaikuttavat yksinkertaisilta moraalisäännöiltä, on niihin kuitenkin Sanan sisäisten merkitysten vuoksi piilotettu ihmiskunnan korkein mahdollinen viisaus. Sen tähden Salomonin temppelissä, joka vastaavaisuuksien tieteen mukaan kuvaa ihmisen mielen kerroksia, on Kymmenen Käskyä sisältävä liitonarkki sijoitettu kaikkein pyhimpään, kerubien siipien alle (1 Kun. 8: 6). Kymmenestä Käskystä on luku 8 tässä kirjassa.

Ne, jotka ovat maailmassa eläneet Jumalallisten lakien vastaisesti, joutuvat helvetteihin. Ei niin, että Herra heidät sinne rangaistukseksi heittäisi, vaan siksi, että heidän oma tahtonsa on muodostunut jo maan päällä helvetilliseksi, joten he itse vetävät itsensä helvettiin. Paha henki kokee nimittäin omaa pahuuttaan ja vääryyttään vastaavan helvetin löyhkän itselleen mieluisaksi.


HELVETTI

Helvetti on taivaan vastakohta. Kun taivaassa hallitsevat hyvyys ja totuus, hallitsevat helvetissä vastaavasti pahuus ja vääryys. Helvetitkään eivät elä itsestään, vaan Jumalallisesta virtauksesta. Helveteissä Jumalallinen virtaus kääntyy kuitenkin vastakkaiseksi, joten siellä hyvyys muuttuu pahuudeksi ja totuus vääryydeksi. Taivaan enkelit kääntävät aina kasvonsa Herraa kohden, helvetin henget taas Herrasta poispäin. Kuten taivaita, on helvettejäkin kolmea lajia. Ensimmäiseen eli etuhelvettiin kuuluvat pahat henget. Toisessa eli keskimmäisessä helvetissä asuvat saatanalliset henget eli saatanat. Alimpaan eli takahelvettiin kuuluvat vihdoin pirut eli perkeleet.

Ensimmäinen helvetti vastaa tavallaan ensimmäistä taivasta, ja siellä ovat ne, jotka eivät maailmassa eläessään välittäneet Jumalasta eivätkä henkisistä asioista, mutta jotka eivät kuitenkaan antautuneet kovin syvälle pahuuksiin. Keskimmäinen helvetti on spirituaalisen taivaan vastakohta, ja siellä asuvat ne, jotka omaksuivat eläessään ensisijaisesti älyllisperäistä pahuutta eli vääryyttä ja rakastivat ennen kaikkea maallisia asioita. Alin helvetti on coelestiaalisen taivaan vastakohta, ja siellä asuvien pirujen hallitseva piirre on itserakkaus. Nämä ovat niitä, jotka maailmassa eläessään rakastivat itseään yli kaiken. Alimpaan helvettiin kuuluvat myös kaikki petolliset, julmat, itsekkäästi häikäilemättömät sekä aviorikoksia ja muuta irstailua harrastaneet ihmiset. Monet maailmassa hyvin menestyneet ihmiset, jotka eivät kuitenkaan olleet puhdistaneet sieluaan uskonnon avulla, löytävät lopullisen elinpaikkansa alimmista helveteistä. Jokainen joutuu sitä syvempään helvettiin, mitä enemmän hän maailmassa eläessään vastusti Jumaluutta.

Herra hallitsee helvettejä monin tavoin. Jo yleinen Jumalallinen virtaus ja enkelien läsnäolo pitää niitä aisoissa. On kuitenkin vielä olemassa enkeleitä ja enkeliyhdyskuntia, joiden nimenomaisena tehtävänä on helvettien kurissa pitäminen. Koska henkisessä maailmassa on hyvyyden totuudella kaikki valta, usein riittää yhden enkelin voimakas katse tainnuttamaan tuhatlukuisen joukon pahoja henkiä. Itse helvetin sisällä hallitaan rangaistuksilla. Näitä rangaistuksia on monenlaisia riippuen pahuuden laadusta. Usein pahimmat pirut pannaan päällysmiehiksi. Ilman rangaistuksia pahat henget menisivät raivossaan järjettömyyksiin. Toisin on taivaassa, jossa enkelit omasta halustaan tekevät hyvää toisilleen eivätkä tarvitse rangaistuksia. Taivaassa hallitaan palkinnoilla, helveteissä rangaistuksilla.

Kaikki helvetin asukkaat, kuten taivaan asukkaatkin, ovat fyysisen kuoleman kokeneita ihmisiä. Mitään pääpirua ei ole olemassa. Jokainen on siinä määrin piru kuin hän eläessään vastusti Jumaluutta. Sanassa pirulla tarkoitetaan alinta helvettiä ja Luciferilla tiettyä takahelvetin yhdyskuntaa. Saatana tarkoittaa keskimmäistä helvettiä. Käsitykset ”langenneista enkeleistä”, jotka muka olisi heitetty helvettiin, perustuvat tietämättömyyteen Sanan sisäisestä merkityksestä. Kukaan enkeli ei voi enää joutua helvettiin, eikä kukaan piru tai saatana voi koskaan päästä taivaaseen.

Suosittelen lukijaa perehtymään tarkemmin helvettien laatuun ja niissä asuvien elämään Swedenborgin De Coelo et de Inferno teoksen avulla (suom. Taivas ja helvetti, Helsinki, 2016). Tässä yhteydessä katson sopivaksi lainata kirjasta kappaleen, jossa kerrotaan, miten maalliset ilot ilman rakkautta Jumalaan ja lähimmäiseen vaikuttavat ihmisen kuoleman jälkeiseen elämään.

”Kaikki ne, jotka ovat pahuudessa ja jotka ovat vakuuttuneet vääryyksistä vastoin Kirkon totuuksia, varsinkin ne, jotka ovat hylänneet Sanan, pakenevat taivaan valoa ja syöksyvät luoliin, joiden suuaukot näyttävät pilkkopimeiltä, sekä kallioiden halkeamiin ja piiloutuvat siellä. Näin he tekevät siitä syystä, että he ovat rakastaneet vääryyksiä ja vihanneet totuuksia, sillä sellaiset luolat ja myös kallioiden halkeamat sekä pimeys vastaavat vääryyksiä, kun taas valo vastaa totuuksia. Heidän ilonsa on asua sellaisissa paikoissa ja vastenmielistä aukeilla tasangoilla. Samoin tekevät ne, joiden ilona on ollut salaisesti vehkeillä ja salassa valmistella juonia; hekin ovat sellaisissa luolissa ja menevät niin pimeisiin onkaloihin, ettei edes toinen toistaan näe; siellä he kuiskuttelevat nurkissa toistensa korviin. Sellaisiksi asioiksi käännetään heidän rakkautensa ilot. Ne, jotka ovat opiskelleet tieteitä ilman muuta päämäärää kuin hankkia mainetta oppineina eivätkä ole niiden avulla viljelleet järjellistä kykyään, vaan ovat ylpeilleet muistinsa asioilla ja löytäneet ilonsa siitä, he rakastavat hiekkaisia seutuja, joita he valitsevat mieluummin kuin kenttiä tai puutarhoja, koska hietikot vastaavat sellaisia opintoja. Ne, joilla on ollut oppineisuutta omassa ja toisen Kirkon opissa, mutta eivät ole soveltaneet tietoansa elämään, valitsevat itselleen kivikkoisia seutuja ja asuvat kivikasojen keskuudessa. He karttavat viljeltyjä seutuja, koska ne ovat heistä vastenmielisiä. Ne, jotka ovat lukeneet kaiken luonnon ansioiksi, ja myös ne, jotka ovat lukeneet kaiken oman viisautensa ansioksi ja eri taidoin nostaneet itsensä kunnia-asemiin ja hankkineet varallisuutta, harrastavat toisessa elämässä maagisia tieteitä, jotka ovat Jumalallisen järjestyksen väärinkäyttöä, ja löytävät niissä elämänsä korkeimman ilon. Ne, jotka ovat sovittaneet omiin rakkauksiinsa Jumalallisia totuuksia ja siten vääristelleet niitä, rakastavat virtsaisia asioita, koska ne vastaavat sellaisten rakkauksien iloja. Ne, jotka ovat olleet alhaisen saitoja, asuvat kellareissa ja rakastavat sikojen rapaa ja sellaisia löyhkäyksiä kuin huokuu sulamattomasta ruoasta mahassa. Ne, jotka ovat viettäneet elämänsä pelkissä nautinnoissa ja eläneet nautinnollisesti ja antautuneet maun ja mahan valtaan rakastaen sellaisia asioita elämänsä korkeimpana hyvänä, rakastavat toisessa elämässä ulosteita ja käymälöitä, joista he löytävät ilonsa, koska sellaiset nautinnot ovat spirituaalista likaa. Puhtaita ja siistejä paikkoja he karttavat, sillä ne ovat heistä vastenmielisiä. Ne, joiden ilona on ollut tehdä aviorikoksia, kuluttavat aikaansa porttoloissa, missä kaikki on likaista ja alhaista; näitä he rakastavat, mutta siveitä koteja he karttavat ja pyörtyvät heti, kun sinne sattuvat menemään. Mikään ei ole heistä miellyttävämpää kuin avioliittojen rikkominen. Ne, jotka ovat olleet kostonhaluisia ja hankkineet itselleen raivoisan ja julman luonteen, rakastavat raatoja; ja he ovat myös sellaisissa helveteissä ja niin edelleen.” (De Coelo et ejus Mirabilibus, et de Inferno, nro 488).

Toivottavasti edellä oleva teksti saa tämän lukijan miettimään sitä, mihin hänen oma elämänsä lopulta johtaa, taivaaseen vaiko helvettiin. Tässä kirjassa on annettu avaimet taivaaseen, joten kehotankin lukijaa soveltamaan tämän kirjan oppeja omaan elämäänsä. 

KIRJALLISUUTTA

SWEDENBORG, EMANUEL: 

Arcana Coelestia. Londini 17491756. 

De Coelo et ejus Mirabilibus, et de Inferno. Londini 1758. 

The Spiritual Diary IV. Englanninkielinen käännös teoksesta Memorabilia. London & New York 1977-1978.

Taivas ja helvetti. Helsinki 2016.