New Jerusalem
   Koti      ÄLYKKYYDEN KEHITTÄMINEN      7. LUKU: RAAMATUN SA­LAI­NEN MER­­KITYS
Emanuel Swedenborg  1688-1772
 

"Ja pyhän kaupungin --minä
näin laskeutuvan alas taivaasta..."
 
 
Auringolla vaatetettu vaimo (Ilm.12:1)
 
 
 
 
 
 
 

Yhdistyksemme tarvitsee
julkaisutoimintaansa varten
taloudellista tukea. Avustukseen
liittyvissä asioissa, ystävällisesti
pyydetään ottamaan  yhteytt
sähköpostiosoitteeseen:

 

 

SISÄLLYS

RAAMATUN SALAINEN MERKITYS

SANAN SPIRITUAALINEN JA COELESTIAALINEN MERKITYS

KYMMENEN KÄSKYÄ

ENSIMMÄINEN KÄSKY

Spirituaalinen merkitys

Coelestiaalinen merkitys

TOINEN KÄSKY

Luonnollinen merkitys

Coelestiaalinen merkitys

KOLMAS KÄSKY

Luonnollinen merkitys

Spirituaalinen merkitys

NELJÄS KÄSKY

Luonnollinen merkitys

Spirituaalinen merkitys

Coelestiaalinen merkitys

VIIDES KÄSKY

Luonnollinen merkitys

Spirituaalinen merkitys

Coelestiaalinen merkitys

KUUDES KÄSKY

Luonnollinen merkitys

Spirituaalinen merkitys

Coelestiaalinen merkitys

SEITSEMÄS KÄSKY

Luonnollinen merkitys

Spirituaalinen merkitys

Coelestiaalinen merkitys

KAHDEKSAS KÄSKY

Luonnollinen merkitys

Spirituaalinen merkitys

Coelestiaalinen merkitys

YHDEKSÄS JA KYMMENES KÄSKY

Sisäisen Jumalanpalveluksen kaava:

JUMALAN SANAN MERKITYS IHMISKUNNALLE

KIRJALLISUUTTA

                                                                                          

 

7. LUKU

 

RAAMATUN SA­LAI­NEN MER­­KITYS

 

”Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.” Joh. 6: 63.

          Alkusanoissa olen jo kertonut kokemuksestani eräänä yönä vuonna 1973, jolloin oikean silmäni eräänlainen sisäinen näkökyky aukeni, ja näin mm. Raamatun kirjoituksiin sisäl­tyvän ”salaisen koodin”. Löydettyäni sen jälkeen Sweden­borgin teokset havait­sin, että oma kokemukseni ja Sweden­borgin esittämä Raamatun ”sisäinen merkitys” vastasivat täysin toisi­aan. Sain myös selityksen sille, mitä oikeassa sil­mäs­säni oli tapahtunut. Olin vuosikausia etsinyt selitystä ihmisen älykkyydelle, samoin älykkäitä ihmisiä. En ollut ta­vannut todella älykkäitä ihmisiä Mensassa, en yliopis­tossa enkä 1900‑luvun kirjallisuudessa. Vasta Sweden­borgissa vai­vannäköni vihdoin palkittiin. Tämän jäl­keen olen saanut vas­tauksen kaikkiin psykologisiin, filosofisiin ja teologisiin kysy­myksiini Swedenborgin teoksista sekä Sanasta. Minun ei tarvinnut uskoa Swedenborgin esittämään Jumalan Sanan si­säiseen merkitykseen, koska olin itse saanut tiedon asiasta omien kokemusteni kautta.

          Nykyajan kristilliset teologit eivät tiedä juuri mitään Sanan sisäisistä merkityksistä, vaan he pitävät Raamattua lähes tavallisena kirjana. Tämän voi selvästi havaita lukemalla heidän perustelujaan, kun he kääntävät Raamatun kirjoituksia alkukielistä. He näkevät Raamatun tuon ajan ihmisten aikaan­saan­noksena ja pyrkivät tältä pohjalta soveltamaan Raa­matun sanomaa nykyajan ihmisille. Tällöin he eivät itsekään si­simmässään usko, että Raamattu on Juma­lan ilmoitusta, sillä he keksivät itse merkityksen Raamatun sanoille. Jumalan Sanaa ovat tietenkin vain sellaiset sanat, joiden merkityksen antaa itse Jumala. Riippuuhan kunkin sanan merkitys, juuri siitä, kuka sen lausuu; sama sana merkitsee eri ihmisille hieman erilaisia asioita. Jumala, joka on Ääretön ja Kaikki­tietävä, käsittää myös ilmaisemil­laan sanoilla jotakin ääretöntä ja ihmisviisauden ylittävää. Tämän vuoksi Raamatun sanoilla on eri merkitys kuin vastaavilla sanoilla muissa yhteyksissä. Tämän sanojen Jumalallisen merkityksen voi saada selville vain sellainen ihminen, jonka ymmärryksen Jumala on avan­nut. Omalla älyllään ei kukaan voi Sanaa ymmärtää.

 

          Vaikka Raamatun       kirjoitukset     ovatkin tulleet ihmisten välityksellä, ovat ne kuitenkin Jumalan Sanaa, sillä Jumala itse on inspiroinut nämä ihmiset. Ainoastaan Kymmenen Käskyä ovat tulleet suoraan Jumalan sormen piirtäminä kivitauluihin (2 Moos. 31: 18). Luvussa Filosofiset metodit ja peruskäsitteet on kerrottu, mitkä Raamatun kirjoituksista ovat Jumalan Sanaa. Muut Raamatun kirjoitukset ovat kirkolliskokousten lisäämiä, eivätkä ole Jumalan Sanaa, sillä niillä ei ole sisäisiä merkityksiä. Jumalan Sana on Jumalan Sanaa kuitenkin vain niille, jotka ymmärtävät sitä eli jotka Herra itse on valaissut ymmärtämään. Ne, jotka tutkivat Sanaa vain omalla ymmär­ryksellään, joutuvat helposti harhaan. Näin ovat syntyneet useimmat kristilliset kirkot ja lahkot, samoin monet muutkin uskonnot. Jumalallisen valais­tuksen saavat ainoastaan ne, jot­ka elävät Jumalan käskyjen mukaisesti, ja tämä on syy siihen, miksi niin harvat saavat valaistuksen.

 

          Hyvin harvat tietävät nykyaikana, että Jumalan Sana todella poikkeaa kaikista muista kirjoituksista. Jos tämä tiedet­täisiin, ymmärrettäisiin myös se suuri hyöty, minkä ihminen voi saada lukiessaan tai kuunnellessaan Sanaa, sillä sisäisten merkitystensä ansiosta Sanalla on Jumalallinen voima. Sanan luon­nollisessa eli kirjaimellisessa merkityksessä on piilevä­nä myös henkinen ja taivaallinen merkitys, niin kuin vaikutuk­sessa ovat syy ja tarkoitus. Kun ihminen lukee kunnioittavasti Sanaa yhtyvät hänen lukemaan­sa Sanan sisäisten merkitys­tensä avulla itse Herra ja aina tietyt taivasyhdyskunnat. Sen tähden Sanaa lukemalla uudestisyntyvä selviytyy kaikista helvettien hyökkäyksistä. Tämän totuuden voi jokainen uudes­ti­­syntyvä itse kokemuksillaan vahvistaa.

 

          Sana on itse Jumalallinen Totuus, mikä antaa enkeleille viisauden sekä valaisee ihmisten ymmärryk­sen. Sana on itse Herra, sillä se lähtee taivaan auringosta, kulkee läpi taivaiden ja saapuu inspiroitujen kirjoitusten muodossa maan päällä elävien ihmis­ten luo. Kaikki, mikä Herrasta lähtee, on Herra itse, ja täten voimme ymmärtää myös sen, että Sana tuli lihaksi Jeesuksessa Kristuksessa:

 

”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saa­nut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katse­limme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh. 1: 1‑3, 14).

 

Sanan ulkoinen muoto on hyvin yksinkertainen. Raamatun teksti ei ole taiteellisesti lennokasta tai sukkelaa. Tämä karu ulkokuori on kuitenkin kuin pyhän alttarin päälle vedetty vaate, jonka alla on piilossa lukemattomia taivaallisia salai­suuksia. Sanaa voi verrata myös aarrearkkuun, jossa ulkoisin muoto on yksinkertainen tammiarkku. Tämän sisällä on kau­niisti koristeltu hopeinen arkku, ja sen sisällä vielä kultainen arkku, joka on täynnä kallisarvoisia jalokiviä. Sillä Sanassa on ulkoinen eli kirjaimellinen merkitys, tämän sisässä spiritu­aalinen eli henkinen merkitys, ja tämän sisässä vielä coe­lestiaalinen eli taivaallinen merkitys. Monilla ihmisillä on siten kirjahyllyssään suurempi aarre, kuin he osaavat kuvi­tellakaan. Tämä aarrearkku ei kuitenkaan avaudu muille kuin niille, jotka elävät Jumalallisia käskyjä rakastaen.

 

SANAN SPIRITUAALINEN JA COELESTIAALINEN MERKITYS

 

Spirituaalista merkitystä ei voi suoraan aisteilla nähdä ki­r­jaimellisesta merkityksestä. Se on siinä samalla tavalla kuin sielu ruumiissa, joten se voidaan ymmärtää vain, kun tunne­taan vastaavaisuuksien tiede. Koko Sana on kirjoitettu puh­taasti vastaavai­suuksilla. Jokainen pienikin sana ‑ ja jopa pilkut ja pisteet ‑ ovat alkuperäisissä kirjoituksissa vastaavaisuuksia. Nykyajan kristityt eivät tunne vastaavai­suuksia, vaan he puolustelevat Sanasta vetämillään johto­päätöksillä virheellisiä oppejaan ja näin jatkuvas­ti ristiin­naulitsevat Jumalaa, kuten juutalaiset ajan­laskumme alussa.

 

Kun Jeesus eli maan päällä, Hän puhui kaikki sanansa vastaavaisuuksilla. Siten kaikilla Hänen sanoil­laan on luon­nol­linen, henkinen ja taivaallinen merki­tys. Tästä syystä Jeesus sanoo, että Hänen sanansa ovat henki ja elämä. Esitän seu­raavassa muutamia esimerkkejä Sanan sisäisestä merkitykses­tä.

 

”Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neit­syen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähti­vät ylkää vastaan. Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmär­täväistä. Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öl­jyä mukaansa. Mutta ymmär­täväiset ottivat öljyä astioi­hinsa ynnä lamppunsa. Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkui­vat. Mutta yösydännä kuului huuto: ’Kat­so, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.’ Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon. Ja tyh­mät sanoivat ymmärtäväisille: ’Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat’. Mutta ymmärtä­väiset vastasivat ja sanoivat: ’Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myy­jäin luo ostamaan itsel­lenne.’ Mutta heidän lähdetty­ään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin. Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi ja sanoi: ’Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä’.” (Matt. 25: 1‑12).

 

Tässä vertauksessa on joka sanalla henkinen merkityksensä. Taivasten valtakunnalla tarkoitetaan taivasta ja kirkkoa, sillä kirkko on taivas maan päällä. Ylkä tarkoittaa Herraa, häät Herran avioliit­toa taivaan ja kirkon kanssa. Herran avioliitto kirkon kanssa tapahtuu silloin, kun hyvyydet ja totuudet yh­distyvät maan päällä olevassa kirkossa. Neitsyillä tarkoitetaan kirkon jäseniä. Kymmenen tarkoittaa koko joukkoa, viisi tar­koittaa pientä osaa. Lamput vastaavat uskon totuuksia; öljy vastaa rakkauden hyvyyttä. Uni ja nukkuminen vastaavat ihmisen elä­mää maan päällä. Herääminen ja nouseminen vastaa­vat ihmisen elämää henkisessä maailmassa. Ostami­nen tarkoittaa totuuksien ja hyvyyksien hankkimista. Niillä neit­syillä, joilla ei ollut öljyä lampuissaan, tarkoitetaan sellaisia kirkon jäseniä, jotka eivät harjoita lähimmäisenrakkautta eli eivät elä Kymme­nen Käskyn mukaisesti. Meneminen myyjien luo ostamaan tarkoittaa totuuksien ja hyvyyksien hankki­mista fyysisen kuoleman jälkeen. Mutta koska ihmi­sen muuttaminen hänen tahtonsa suhteen on mahdo­tonta kuoleman jälkeen, ylkä eli Herra sanoi heille: ”Minä en tunne teitä.” Herra sanoi tämän siksi, että ihminen, jossa ei ole lähimmäisenrakkautta hänen tullessaan henkimaailmaan, ei voi yhdistyä Herraan eli päästä taivaaseen eli häihin. Viisaat neitsyet, joilla oli öljyä mukanaan, tarkoittavat niitä kirkon jäseniä, jotka harjoittavat lähimmäisen­rakkautta. Ainoastaan tällaiset kirkon jäsenet pää­se­vät taivaaseen.

 

          Kun uudestisyntyvä lukee Sanaa, tulee hänen tietää, että se sisältää spirituaalisen ja coelestiaali­sen merkityksen. Hän voi aluksi tyytyä kunkin Raa­matunlauseen yleiseen sisäiseen merkitykseen. Tässä hänellä on hyvänä apuna Swedenborgin pieni teos, joka selittää lyhyesti profeettojen ja psalmien ylei­sen sisäisen merkityksen Otan esimerkiksi tästä teoksesta suoran käännöksen Danielin Kirjan viimeisen luvun yleisestä sisäisestä merkityksestä. Tämä luku kuvaa juuri kristillisen kirkon jälkeen tulevaa Uutta Kirkkoa. Numerot 1, 3 ja 11 ovat teoksen alussa esitetystä aiheluettelosta ja kuvaavat seuraavia lauseita: 1) Herran tuleminen, 3) Kirkon täydellinen tuho ja kirkon hylkääminen, 11) Uuden Kirkon tulo edellisen sijaan. Jakeet tarkoittavat vastaavia Raamatun kohtia. Huomaa jae 4, joka tarkoittaa, että Uuden Kirkon jäsenten älykkyys kehittyy. Tästä jakeesta johtuu myös tämän kirjan nimi.

 

”LUKU XII

 

Jae                 Aihe              

1                    11,1               Lähellä loppua alkaa Uusi Kirkko, jossa palvellaan Herraa ja jossa

                                            omaksutaan lähim­mäisenrakkauden usko.

2,3                 11                  Silloin ne, jotka ovat tässä uskossa, pääty­vät taivaaseen, mutta muut

                                            eivät.

4                    11                  He tulevat älykkäiksi.

5-7                  3                  Kaikki tämä tulee tapahtumaan aikakauden täyttymyksessä.

8,9                 11                  Tämä paljastus on Herralta

10                  11                  Pahat eivät ymmärrä tätä, vaan ainoastaan hyvät.

11, 13            11                  Tämän kirkon alku.”

 

Edellä esitetyssä esimerkissä on siis selitetty vain yleinen sisäinen merkitys. Swedenborgin teologi­sissa teoksissa on kuitenkin myös yksittäisten sano­jen tarkat sisäiset merkitykset selostettu, ei tosin aivan kaikkien Raamatun kohtien osalta.

          Ihminen tarvitsee vain kaksi asiaa yhdistyäkseen Juma­laan. Nämä ovat 1) Herran Jeesuksen Kristuksen ymmär­tä­minen Jumalan inkarnaatioksi, taivaan ja maan Jumalaksi sekä 2) eläminen Kymmenen Käskyn mukaisesti. Kymmenen Käs­kyä sisältävät kuten muu­kin osa Jumalan Sanaa luonnol­lisen eli kirjaimellisen, spiri­tuaalisen sekä coelestiaalisen mer­ki­tyksen. Nämä tarkat merki­tykset löytyvät Swedenborgin teok­sesta Arcana Coelestia (8860-8912).  Miten ihmisen tulee elää näiden käskyjen mukaisesti käy ilmi Swedenborgin teoksesta Apo­calypsis Explicata (932.2 ja eteenpäin) Lainaan siitä esityksen loppuun pari kappaletta. Esitän seu­raavassa näiden käskyjen luonnollisen ja molemmat sisäiset merkitykset. Esitys perustuu Swedenborgin teoksiin Arcana Coelestia ja Vera Christiana Religio. Kym­menen Käskyn merki­tystä korostaa se, että ne tulivat Jumalan sormen piirtäminä kivitauluihin. Ensimmäiset kolme käskyä muodostavat ensim­mäisen taulun, joka liittyy Herran rakastamiseen. Kuusi vii­meistä käskyä muodostavat toisen taulun, joka liittyy lä­himmäisenrakkauteen. Neljäs käs­ky on liittävä käsky, joka yhdistää nämä kaksi taulua. Kymmenen Käskyä ja eläminen niiden mukaisesti ovat tämän kirjan tärkein osa.

 

KYMMENEN KÄSKYÄ

 

ENSIMMÄINEN KÄSKY                     (SM= sisäinen merkitys)

 

Minä olen Herra, sinun Jumalasi,” SM: Herran Juma­lallinen Ihmisyys hallitsee kaikkia hyvyyksiä ja totuuksia. ”joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä.” SM: Herra vapauttaa ihmisen helvettien vallasta. ”Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.” SM: Herra on totuuksien ja hyvyyksien ainoa lähde. ”Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa,” SM: Älä synnytä totuuksia ja hyvyyk­siä, jotka ovat lähtöisin omasta älykkyydestäsi ja joiden haluat muistuttavan Jumalallisia asioita. ”älä niistä, jotka ovat yl­häällä taivaassa, äläkä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä,” SM: Kielto koskee sekä henkisiä että luonnollisia asioita. ”äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla.” SM: Kielto ulottuu myös aistillis‑ruumiillisiin asioihin. ”Älä ku­mar­ra niitä äläkä palvele niitä.” SM: Yllä esitettyjä omasta älykkyydestä lähtöisin olevia asioita ei saa palvella juma­lallisina. ”Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi,” SM: Kaikki totuudet ja hyvyydet tulevat yksin Herral­ta. ”olen kiivas Jumala,” SM: Ihmisen omasta älykkyy­destä lähtöisin olevat totuudet ja hyvyydet muuttu­vat nimittäin vääryyksiksi ja pa­huuksiksi. ”joka kos­tan isien pahat teot lapsille" SM: Täl­laiset vääryydet ja pahuudet myös lisääntyvät, ja niistä muo­dostuvat perityt mieltymykset eli peritty pahuus. ”kolmanteen ja neljänteen polveen,” SM: Ne lisääntyvät pitkissä sarjoissa yhdistyen vii­mein toisiinsa. ”niille, jotka minua vihaavat;” SM: Tällaisissa pahuuksissa ja vääryyksissä olevat ihmiset kieltävät Herran Jumalallisuuden. ”mutta teen laupeu­den tuhansille,” SM: Jumala antaa hyvyyksiä ja to­tuuksia rajattomasti. ”jotka minua rakastavat” SM: Hän antaa niitä niille, jotka ottavat vastaan rakkau­den hyvyyttä. ”ja pitävät minun käskyni.” SM: Sa­moin Hän antaa niitä niille, jotka ottavat vastaan uskon totuuksia.

          Yllä on esitetty ensimmäisen käskyn tarkka spiri­tu­aalinen merkitys. Käskyillä on myös yleinen luonnollinen, spirituaalinen ja coelestiaalinen merki­tys. Seuraavassa nämä yleiset merkitykset ensimmäi­sen käskyn osalta.

 

Luonnollinen merkitys

 

Minkäänlaisia epäjumalia ei tule palvella. Myös ketään ihmis­tä ei saa palvella jumalana. Luonnollinen eli kirjaimellinen merkitys tarkoittaa myös sitä, ettei mitään muuta kuin Jumalaa ja Jumalasta lähte­vää saa rakastaa yli kaiken. Sillä mitä ihminen eniten rakastaa, se on hänen jumalansa. Joka rakas­taa itseään ja maailmaa yli kaiken, ei sisimmässään usko Jumalan olemassaoloon, vaan pitää itseään ja maailmaa jumalinaan.

 

Spirituaalinen merkitys

 

Ketään muuta kuin Herraa Jeesusta Kristusta ei pidä palvella Jumalana, sillä Hän on Jehova, joka tuli alas maailmaan ja suoritti Lunastuksen. Hän on maailman Vapahtaja, Luoja ja Uudestisynnyt­täjä. Hänestä Paavali oikein sanoi: ”Sillä hänes­sä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti” (Kol. 2: 9).

 

Coelestiaalinen merkitys

 

Taivaallinen merkitys tarkoittaa tämän käskyn kohdalla sitä, että Herra Jumala on ääretön, mittaa­maton ja ikuinen. Hän on Kaikkitietävä, Kaikkivaltias ja Kaikkialla Läsnäoleva. Hän on Ensimmäinen ja Viimeinen, Alku ja Loppu, joka oli, joka on ja joka tulee aina olemaan. Hän on itse Rakkaus ja Viisaus eli Hyvyys ja Totuus. Hän on itse Elämä ja Olento, josta kaikki on saanut alkunsa.

Seuraavassa sisäiset merkitykset muiden käskyjen osalta.

 

TOINEN KÄSKY

 

Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä tur­haan lausuu.” SM: Uskon totuuksia ja hyvyyksiä ei saa pilkata tai häväistä, sillä se joka näin tekee, se riistää itseltään keinot uudestisyntymi­seen, jonka avulla ihminen ainoastaan voi saada syntinsä anteeksi eli pelastua.

 

Luonnollinen merkitys

 

Herran nimeä ei saa käyttää väärin eikä yhteyk­sissä, joihin sen käyttäminen ei kuulu. Väärinkäyttöä ovat väärät valat, taikuus ja loitsut, kiroaminen ja pilkalliset puheet, joissa Herran nimeä käytetään. Oikeaa käyttöä taas ovat juhlalliset valat virkojen ja toimien yhteydessä, ja sellaiset valat, jotka myös pidetään ja joihin liittyy hyvä ja arvokas tarkoitus. Tällaisissa yhteyksissä Herran nimen käyttäminen on sallittua. Oikeaa käyttöä merkit­sevät luonnollises­ti myös Jumalanpalvelus, rukous ja uskon­nollinen opetus. Herran nimellä tarkoitetaan kaikkia Jumalas­ta käytettyjä nimityksiä, kuten Jehova, Herra, Herra Jumala, Herra Sebaot, Israelin Pyhä, Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rau­hanruhtinas, Jeesus Kristus ja Pyhä Henki.

 

Spirituaalinen merkitys

 

Henkisessä merkityksessä Jumalan nimellä tarkoi­tetaan kaik­kia niitä asioita, joita kirkko opettaa Sanasta. Näiden asioiden käyttäminen väärissä yhteyk­sissä ja väärällä tavalla on tämän käskyn rikkomista.

 

Coelestiaalinen merkitys

 

Tässä merkityksessä Herran nimellä tarkoitetaan Herran Jumalallista Ihmisyyttä. Tämä käy ilmi Sanas­ta seuraavassa kohdassa: ”Isä, kirkasta nimesi! Niin taivaasta tuli ääni: ’Minä olen sen kirkastanut, ja olen sen vielä kirkastava’.” (Joh. 12: 28). Kirkastami­nen tarkoittaa Jumalalliseksi tekemistä. Herra Jeesus Kristus näkyy taivaassa aurinkona, jonka sisällä Hän on Jumal‑Ihmisenä. Herra on myös ruumiilliseksi tullut Sana: ”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katse­limme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin aino­kaisella Pojalla on Isältä” (Joh. l: 14). Tämän käskyn coeles­tiaalista merkitystä vastaan rikkoo se, joka pilkkaa Herran Jumalallista Ihmisyyttä tai Sanan pyhyyttä.

 

KOLMAS KÄSKY

 

Muista” SM: Pidä jatkuvasti mielessäsi. ”pyhittää lepo­päivä.” SM: Lepopäivä tarkoittaa sisimmässä merkityksessään itse Jumaluuden ja Jumalallisen Ihmisyyden yhdistymistä Herrassa. Sisäisessä merkityk­sessä se tarkoittaa Jumalallisen Ihmisyyden sekä taivaiden liittoa ja myös hyvyyden ja to­tuuden liit­toa. Pyhittäminen tarkoittaa, ettei näitä saa millään tavoin loukata. ”Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi;” SM: Tämä tarkoittaa taistelua, joka valmistaa hyvyyden ja totuuden liittoon. Tässä vaiheessa ihminen etsii totuuksia ja joutuu kiusauksiin. ”mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti;” SM: Hyvyys on nyt yhdistynyt totuuteen ja liitto siten toteutunut. Hyvyys on nyt ensi sijalla ja totuus välineenä. ”silloin älä mitään askaretta toimi­ta, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköön­kä muuka­laisesi, joka sinun porteissasi on.” SM: Taistelu on päättynyt, ja taivas ja sen suloisuus on vallalla kaikissa sekä sisäisen että ulkoisen ihmi­sen asioissa. ”Sinä” tarkoittaa ihmistä itseään, ”poika­si" hänen sisäistä älykkyyttään, ”tyttäresi” hänen sisäistä tahtoaan, ”palvelijasi” hänen luonnollista ihmistään totuuden suhteen, ”palvelijattaresi” hänen luonnollista ihmistään hyvyyden suhteen, ”juhtasi” hänen mieltymyksiään yleensä ja ”muukalaisesi” hänen tietämystään yleensä. ”Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on,” SM: Herra uudestisynnyttää ihmisen sisäisen ja ulkoisen. Tämä tapahtuu asteittain, mitä symbolisoi kuusi päivää. ”mutta seitsemäntenä päivä­nä hän lepäsi;” SM: Kun ihmisessä on vihdoin yhdisty­nyt hyvyys totuuteen, niin spirituaalinen taistelu on loppunut ja ihmisestä on tullut coelestiaalinen ihminen ja hän elää Herran suojeluksessa. ”sen tähden Herra siunasi lepo­päivän”. SM: Tämä tarkoittaa taivaallista liittoa Herrassa. ”ja pyhitti sen.” SM: Tätä liittoa eivät helvetit eivätkä ihmiset maan päällä kykene vahin­goit­tamaan.

 

Luonnollinen merkitys

 

Kuusi päivää on ihmiselle annettu työntekoa varten, mutta seitsemäs päivä on Herraa varten ja ihmiselle lepopäivä työs­tänsä. Sunnuntaina ihmisen tulisi levätä arkityöstänsä, mie­tiskellä ja opiskella uskonnollisia asioita ja harrastaa lähim­mäi­sen­­rakkautta. Kun Herra itse eli maan päällä, Hän opetti ja paransi sairaita sapattina. Tästä syystä lepopäivä on sekä ope­tuksen että lähimmäi­senrakkauden tekojen päivä.

 

Spirituaalinen merkitys

 

Henkisessä merkityksessä tämä käsky tarkoittaa ihmisen uudestisyntymistä. Ihmisen uudestisyntyminen on analoginen Herran taistelulle helvettien kanssa, Hänen voitolleen ja levol­leen. Herra uudestisynnyttää ihmisen samalla tavalla kuin Hän kirkasti Ihmisyyten­sä. Sen tähden myös uudestisyntyvä ihmi­nen joutuu kiusauksiin eli helvettien hyökkäysten kohteeksi kuten Jeesuskin. Kun hyvyys on tullut ensisijalle, ihminen on uudestisyntynyt. Uudestisyntynyttä johtaa Herra ja uudesti­syntynyt ihminen rikkoo kolmatta käskyä vastaan, jos hän palaa vanhaan elämäänsä ja alkaa itse johtaa itseään itse­rakkaudestaan ja omasta älystään käsin.

 

Coelestiaalinen merkitys

 

Taivaallisessa merkityksessään kolmas käsky tar­koittaa yhdistymistä Herraan, ja siten rauhaa, sillä ihminen on tällöin Herran suojeluksessa, eivätkä pahat henget uskalla häntä enää kiusata. Taivaallisen rauhan suloisuuden saavat kokea kaikki Herran Uuteen Kirkkoon uudestisyntyvät. Sapatti tarkoittaa alunperin lepoa, ja näin korkeimmassa merkityksessään rau­haa. Tämän tähden Herraa kutsutaan Sanassa Rauhanruhti­naaksi (Jes. 9: 5). Taivaallinen rauha on kokemuksena niin suloinen ja miellyttävä, että harvat pystyvät edes kuvit­telemaan sitä. Kuitenkin kaikki uudestisyn­tyneet saavat kokea joskus tämän tunteen, joka on esimakua siitä, mitä rauha on taivaassa.

 

NELJÄS KÄSKY

 

Kunnioita isääsi ja äitiäsi,” SM: Rakasta hyvyyt­tä ja totuut­ta. Korkeimmassa merkityksessään tämä käsky tarkoittaa Herran ja Hänen valtakuntansa rakastamista. ”että kauan eläisit siinä maassa,” SM: Tällaisesta rakkaudesta seuraa ikuinen elämä taivaassa. ”jonka Herra, sinun Jumalasi, si­nulle an­taa.” SM: Samoin siitä seuraa Jumalallisen virtauksen vas­taanottaminen.

 

Luonnollinen merkitys

 

Ihmisen tulee kunnioittaa omia vanhempiaan, jotka turvaavat hänen varhaisen kehityksensä. Laajem­min tämä käsky tar­koit­taa sitä, että ihmisen on rakastettava isänmaataan, sen laitoksia ja esivaltaa, sillä isänmaa vanhempien tavoin turvaa hänen tar­peensa. Vanhempien kunnioittamisessa on huomattava, ovatko vanhemmat uudestisyntyneitä vai eivät. Lap­sen tulee joka ta­pauksessa kunnioittaa vanhempiaan, mutta uudestisyntynyt ai­kuinen kunnioittaa vanhem­piaan vain siinä määrin kuin heissä on hyvyyttä ja totuutta Herrasta. Mikäli vanhemmat ovat uu­desti­syntymättömiä eli pahoja ihmisiä, tulee uudestisynty­vän välttää kiintymistä heihin. Usein vanhemmista ja muista suku­laisista tulee nykyisin uudestisyntyväl­le suoranaisia vihollisia, sillä he yrittävät saada uudestisyntyvän jatkamaan perityn pa­huutensa mukais­ta elämää. Tätä tarkoittavat Herran sanat: ”Ja veli antaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa, ja lapset nou­sevat vanhempiaan vastaan ja tappavat heidät” (Mark. 13: 12). Tämä tarkoittaa nykyaikaa, jolloin uudestisyntyvän tulee hy­lätä vanhemmiltaan perityt pahat mieltymyksensä.

 

Spirituaalinen merkitys

 

Henkisessä merkityksessä vanhempien kunnioittami­nen tar­koittaa Jumalan ja kirkon rakastamista. Isä merkitsee Jumalaa ja äiti kirkkoa. Tätä tarkoittavat Herran sanat: ”Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa” (Matt. 23: 9). ”Sillä jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini” (Matt. 12: 50).

 

Coelestiaalinen merkitys

 

Taivaallisessa merkityksessä tämän käskyn kohdal­la isällä tarkoitetaan Herraa Jeesusta Kristusta ja äidillä pyhien yhteyttä eli Herran kirkkoa koko maailmankaikkeudessa. Sitä, että Jee­sus Kristus on meidän taivaallinen isämme, tarkoittavat Sa­nassa seuraavat sanat: ”Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa” (Joh. 14: 11) ja ”Minä ja Isä olemme yhtä” (Joh. 10: 30). Herran kirkkoa äitinä kuvaavat seuraavat kohdat: ”Ja pyhän kaupun­gin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niin kuin morsian, miehellensä kaunistettu” (Ilm. 21: 2). ”Iloit­kaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut . ... Ja hän sanoi minulle: ’Kirjoita: Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!’” (Ilm. 19: 7, 9).

 

          Uudella Jerusalemilla tarkoitetaan Uutta Kirkkoa, joka tulee kristillisen kirkon sijalle ja joka perustuu Sanan sisäisten merkityksien ymmärtämiseen. Tämä kirkko on juuri se, mikä on vaimo ja äiti tässä merkityksessä. Tämä kirkko on todel­linen kristillinen kirkko, sillä se tunnustaa Herran Jumalallisen Ihmi­syyden. Tämä kirkko on aito Jumalan ja kirkon avioliitto maan päällä sekä kaikkien aiempien kirkkojen kruu­nu. Spiri­tuaaliset jälkeläiset, jotka ovat tämän aviolii­ton hedelmiä, ovat rakkauden hyvyyksiä ja uskon totuuksia. Tämän kirkon jäsenet tulevat älykkäiksi, ja he pystyvät näkemään hyvän ja toden sekä paljas­tamaan pahan ja väärän. Tämä on se kirkko, josta Swedenborg sanoi, että ”teokseni tulevat olemaan sille hyödyksi”. Tästä kirkosta alkaa uusi ihmisrotu – Homo bonus.

 

VIIDES KÄSKY

 

Älä tapa.” SM: Keneltäkään ei saa ottaa pois hänen henkistä tai taivaallista elämäänsä, eikä tukahduttaa hänen uskoaan ja rakkauttaan. Sisäisesti tämä käsky tarkoittaa myös sitä, että ketään ihmistä ei saa vihata, sillä vihaan sisältyy murhanhimo.

Luonnollinen merkitys

 

Ketään ihmistä ei saa tappaa tai muutenkaan vahingoittaa ruu­miillisesti. Tämä käsky kieltää myös ihmisen maineen ja nimen vahingoittamisen, sillä tällainen on sosiaalista tappa­mista. Laajimmassa mielessä tämä käsky tarkoittaa, ettei ihminen saa vihata toista ihmistä. Viha, kateus ja kostonhimo sisältävät aikomuksen tappaa. Tätä Jeesus tarkoitti sanoessaan: ”Jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion” (Matt. 5: 22).

 

Spirituaalinen merkitys

 

Tällöin tulee kysymykseen kaikenlaiset menetel­mät, joilla ihmisten sieluja yritetään murhata. Tällai­sia menetelmiä ovat ateistiset filosofiat, ihmisen omasta älykkyydestä lähtevät us­konnot sekä suoranai­nen pyhien asioiden pilkkaaminen. Joka opettaa toiselle vääryyksiä, esim. että Jumalaa ei ole olemassa, syyllistyy viidennen käskyn rikkomiseen.

 

Coelestiaalinen merkitys

 

Tämä merkitsee vihastumista itse Herraan, Hänen nimensä häpäisemistä ja ihmisten johdattamista pois Herrasta. Ne, jotka näin tekevät, syyllistyvät tässä merkityksessä Herran ristiin­naulitsemiseen. Tätä tekevät useat nykyajan kristityistä, sillä he ovat erottaneet lähimmäisenrakkauden pois uskosta, ja tämä juuri on Jumalan murhaamista. Tätä tarkoit­taa Ilmestyskirjan ennustus ”Karitsa, ikäänkuin teuras­tettu" (Ilm. 5: 6). Jos Jeesus tulisi uudelleen ruumiil­lisesti maan päälle, nykyajan kristityt vihastuisivat Häneen eivätkä uskoisi Häntä.

 

KUUDES KÄSKY

 

Älä tee huorin.” SM: Uskon hyvyyksiä ja totuuk­sia ei saa vääristää. Sanaa ei saa käyttää vakuuttau­tumiseen pahuuksissa ja vääryyksissä. Jumalallisen Järjestyksen lakeja ei saa vää­ristää. Hyvyyttä ja pahuutta ei saa liittää toisiinsa, samoin ei totuutta ja vääryyttä.

 

Luonnollinen merkitys

 

Tämän merkityksen mukaan kuudes käsky kieltää varsinaisen huorinteon, samoin kaikenlaiset epäsiveelli­set teot ja niiden ajattelemisen. Ihminen syyllistyy huorintekoon jo epäsiveel­lisesti ajatellessaan: ”Jokai­nen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydä­messään tehnyt huorin hänen kanssaan” (Matt. 5: 28). Tämän käskyn rikkominen on erittäin tavallista nykyajan kristittyjen elämässä, mistä on osoituksena yhä lisääntyvä pornoviihde. Kaikenlainen avioliiton vastainen ajat­telu rikkoo tätä käskyä. Käskyn rikkomi­sesta seuraa, ettei nykyisin juuri kukaan tiedä, mitä salaisuuksia sisältyy puh­taaseen avioliittoon.

          Siveellinen puhtaus on erityisen tärkeää Uuden Jeru­salemin jäsenille, sillä tällä kirkolla on hallus­saan puhtaita henkisiä ja taivaallisia totuuksia. Avioliiton kautta Uusi Taivas virtaa maan päälle Uuteen Kirkkoon.  

 

Spirituaalinen merkitys

 

Henkistä huorintekoa tapahtuu, kun Sanan totuuk­sia ja hy­vyyksiä vääristellään. Tällaista huorintekoa harjoittavat nykyi­sin lähes kaikki kristityt. Henkinen ja luonnollinen huoruus esiintyvät usein samanaikai­sesti. Pahinta henkistä huoruutta ovat harjoittaneet juutalaiset, jotka ovat pyrkineet kaikessa sekoitta­maan hyvyyttä ja pahuutta sekä totuutta ja vääryyt­tä. Sen tähden Jeesus nimitti juutalaisia ”avionrikko­jasuku­pol­veksi” (Matt. 16: 4).

 

Coelestiaalin merkitys en

 

Taivaallista huorintekoa on Sanan pyhyyden kieltä­minen ja Sanan häpäiseminen. Näin tekevät kaikki, jotka sisimmässään nauravat uskonnollisille asioille.

 

SEITSEMÄS KÄSKY

 

Älä varasta.” SM: Keneltäkään ei saa ottaa pois henkisiä totuuksia ja hyvyyksiä. Ihminen ei saa liittää itseensä asioita, jotka kuuluvat Herralle.

 

Luonnollinen merkitys

 

Kaikenlainen varastaminen ja ryöstäminen on kiellettyä. Tähän sisältyy myös sellainen varastami­nen, joka tapahtuu ikään kuin laillisin keinoin. Nykyi­sin tällainen ”laillinen” varastaminen on erittäin yleistä. Sitä ovat mm. keinottelu, liikevoiton tavoitte­lu moraalisista näkökohdista piittaamatta, veronkierto ja kaikenlaiset konstit, joilla varallisuutta kartute­taan tuottamatta vastaavaa hyötyä toisille ihmisille. Uusi Kirkko voi kirkastaa sosialismin periaatteet uskonnollisilla perusteilla ja Uuden Kirkon ja sosialismin yhdistyminen voi olla siunaus vastakohtana kommunismin ja ateismin helvetilliselle liitolle: aito sosialismi on lähimmäisenrakkautta ja raaka kapitalismi seitsemännen käskyn rikkomista.

 

Spirituaalinen merkitys

 

Henkistä varastamista on uskon totuuksien ja hyvyyksien riistäminen, mikä tapahtuu opettamalla vääryyksiä uskon­nollisina totuuksina. Tätä tarkoittavat Herran sanat: ”Joka ei mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, se on varas ja ryöväri” (Joh. 10: 1). Ainoa oikea ovi on Jeesus Kristus ja Hänen Taivaallinen Oppinsa. Jotka muuta opetta­vat ovat varkaita ja ryöväreitä.

 

Coelestiaalinen merkitys

 

Varkailla tarkoitetaan tämän merkityksen mukaan niitä, jotka yrittävät ottaa itselleen Herran Jumalal­lista valtaa ja jotka vaativat itselleen Herran ansioi­ta. Tällaiset ihmiset eivät sisim­mässään usko Juma­laan vaan ainoastaan itseensä, ja he käyt­tävät uskon­toa vain itsekkäiden pyrkimystensä toteuttamiseen.

 

KAHDEKSAS KÄSKY

 

Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.” SM: Hyvää ei pidä kutsua pahaksi eikä pahaa hyväk­si. Totuutta ei pidä kutsua vääräksi eikä väärää todeksi.

 

Luonnollinen merkitys

 

Kenestäkään ihmisestä ei tule sanoa väärää todis­tusta tuomio­istuimen tai yleensä ihmisten edessä. Laajemmin käsitettynä tämä käsky kieltää valheen, petoksen ja teeskentelyn käytön yhteiskunnallisessa elämässä sekä toisen ihmisen maineen va­hingoittami­sen itsekkäässä tarkoituksessa.

 

Spirituaalinen merkitys

 

Henkiseen väärän todistuksen lausumiseen syyllis­tyy se, joka tietoisesti ‑ siis itse tietäen asian todel­lisen laidan ‑ yrittää saada toisen ihmisen vakuuttu­maan, että väärä onkin totta tai että pahan elämän viettäminen onkin hyvän elämän viet­tämistä, ja päinvastoin.

 

Coelestiaalinen merkitys

 

Tässä merkityksessä väärän todistuksen lausumi­nen tarkoittaa Herran ja Sanan pilkkaamista sekä kirkon totuuksien tietoista mitätöimistä.

 

YHDEKSÄS JA KYMMENES KÄSKY

 

Älä himoitse lähimmäisesi huonetta.” SM: Ihmi­sen tulee olla varuillaan, ettei rakkaus maallisiin asioihin ‑ etenkin rahaan ja omaisuuteen ‑ saa hänen tahdossaan valta‑asemaa. Tämä yhdeksäs käsky kieltää siis rakastamasta maailmaa enemmän kuin taivasta. ”Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on lähimmäi­sesi omaa.” SM: Ihmisen tulee olla varuillaan, ettei hänen itserakkautensa ‑ etenkin halu hallita toisia ihmisiä itserakkaudesta käsin ‑ pääse valtaan hänen tahdossaan. Vaimolla tarkoitetaan mieltymyksiä coelestiaalisiin ja spirituaalisiin asioihin. Palvelijalla ja palvelijattarella tarkoitetaan rationaalisia mielty­myksiä, jotka palvelevat spirituaalisia ja coelestiaali­sia. Härällä ja aasilla tarkoitetaan luonnollisia mielty­myksiä. Näiden mieltymysten himoitsemisella tarkoite­taan ihmisen halua alistaa toinen ihminen valtansa alle eli halua hallita itserakkaudesta käsin.

 

          Yhdeksäs ja kymmenes käsky viittaavat kaikkiin edel­lisiin käskyihin, joissa lueteltuja pahuuksia ei saa himoita. Yhdeksäs käsky käsittää maailmanrak­kauden pahuuden ja kymmenes itserakkauden pahuu­den. Nämä kaksi pahuuden muotoa sisältävät kaikki mahdolliset pahuuden lajit. Näiden kahden viimeisen käskyn luonnolliset, spirituaaliset ja coe­lestiaaliset merkitykset tarkoittavat, ettei edellisissä käskyissä lueteltuja pahuuksia saa haluta, joten niitä on turha tässä yhteydessä toistaa.

 

          Kymmenen Käskyn mukainen elämä on sitä, mitä Jee­sus tarkoitti sanoessaan: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voi­mastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” (Luuk. 10: 27).

          Liitän lopuksi yksinkertaisen ohjeen, miten näiden käskyjen suhteen tulisi elää. Tämä on suora käännös Sweden­borgin teoksesta Apocalypsis Explicata (n. 935):

 

”Ensimmäinen käsky, Älä pidä muita jumalia, myös vaatii, ettei ihminen rakasta itseään ja maailmaa; sillä se joka rakastaa itseään ja maailmaa yli kaiken palvoo muita jumalia; sillä mitä ihminen eniten rakastaa se on hänen jumalansa.

Toinen käsky, Älä turhaan lausu Jumalasi nimeä, myös vaatii,

että ihminen ei saa halveksia tai hylätä Sanaa, oppia Sanasta ja siten kirkkoa; sillä nämä ovat myös Jumalan nimi.

Viides käsky, Älä tapa, myös vaatii, ettei ihminen saa vihata lähimmäistään eikä hautoa kostoa; sillä viha ja kosto synnyttävät murhan.

Kuudes käsky, Älä tee huorin, vaatii erikoisesti, ettei ihminen harrasta aviorikoksia ja pidä avioliittoa vastenmielisenä; eikä saastuta avioliittoon liittyvää likaisilla ajatuksilla; sillä nämä myös ovat aviorikoksia.

Seitsemäs käsky, Älä varasta, myös vaatii, että ihmisen tulee välttää petollista menettelyä ja laittomia voittoja, sillä nämä myös ovat varkauksia.

Kahdeksas käsky, Älä sano väärää todistusta, myös vaatii, ettei ihminen saa valehdella tai pilkata; sillä nämä myös ovat vääriä todistuksia.

Yhdeksäs käsky, Älä himoitse lähimmäisesi huonetta, vaatii myös, että ihminen ei saa haluta omistaa toisten omaisuutta vastoin heidän tahtoansa.

Kymmenes käsky, Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa, palvelijaa jne., vaatii myös, että ihminen ei saa haluta hallita toisia ihmisiä ja alistaa heitä valtansa alle.”

Tämän lisäksi neljäs käsky velvoittaa meitä rakastamaan hyvyyttä ja totuutta eli Jumalaa ja kirkkoa. Tämä on yhdistävä käsky, joka liittää kaksi taulua: Jumalan rakastamiseen liit­tyvän taulun eli kolme ensimmäistä käskyä sekä lähimmäi­senrakkauteen liittyvän taulun, joka sisältää kuusi viimeistä käskyä.

Kolmas käsky tarkoittaa käytännössä sitä, että uudestisyntynyt ihminen, joka elää Herran ohjauksessa ja suojeluksessa, ei saa palata vanhaan elämäänsä eli johtaa itseään omasta älystään ja itserakkaudestaan käsin.

Lisään tähän vielä sisäisen eli taivaallisen Jumalanpalveluksen kaavan, jonka olen itse saanut tietää lukiessani Jumalan Sanaa:

 

Sisäinen jumalanpalvelus perustuu kahteen asiaan: Jeesuksen Kristuksen Jumalallisen Ihmisyyden tunnustamiseen ja elä­miseen Kymmenen Käskyn mukaan, niin kuin Uuden Jeru­salemin oppi nämä käskyt opettaa. Tätä tarkoittaa Il­mes­tyskirjan kohta 15:3. Seuraava kaava on korkein Juma­lan­palveluksen muoto, mitä koskaan on ollut, koska Uusi Jerusalem on Herran ikuinen kirkko.

 

Sisäisen Jumalanpalveluksen kaava:

 

1.     Aloitettava päivä lukemalla 2. Moos. 20: 1-17 ja Ilm. 1: 12-18.  Tämä toteuttaa kohdan Ilm. 15: 3 (Mooseksen ja Karitsan virsi).

2.     

Luettava usein Kymmenen Käskyn selitykset Uuden Jerusalemin opista (ovat tässä luvussa).

Mietittävä joka päivä omia tekoja Kymmenen Käskyn suhteen ja vältettävä rikkomasta niitä myös ajatuksissa.

Tunnustettava joka päivä pienetkin rikkomukset Herran edessä ja pyydettävä anteeksiantoa ja johdatusta pois pahasta.

Luettava joka päivä Herran rukous ja yksi psalmi sekä jokin muu kohta Sanasta.

Pyydettävä kiusauksissa eli koettelemuksissa apua Herralta Jeesukselta Kris­tukselta.

Taisteltava pahaa ja väärää vastaan myös maallisessa elämässä.

 

Sisäinen jumalanpalvelus johtaa uudestisyntymiseen, joka on aina vuosia kestävä pitkällinen prosessi. Uudestisyntynyttä ihmistä kuvaa profeetta Jeremias seuraavasti: ”Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani” (Jer. 31: 33). Tämä on Uusi Liitto. Samaa kuvaa Jesaja lu­vussa 65: 17-25. Uudes­tisyntynyt ihminen elää Herran suoje­luksessa, eikä mikään paha pysty häntä vahingoittamaan (Jes. 65: 25). Sisäinen Jumalanpalvelus johtaa tulevissa polvissa uuden ihmisrodun syntymiseen.

 

Kymmenen Käskyä ovat Jumalan Sanan tärkein kohta. Miten ihminen niihin suhtautuu, siitä muodostuu hänen kohtalonsa ikuisuudessa.

 

Kymmenen Käskyä ovat myös Perkeleen hyökkäysten tärkein kohde. Perkele yrittää kaikin keinoin estää ihmisiä elämästä Kymmenen Käskyn mukaan. Tästä perkeleen toiminnasta ovat esimerkkinä reformistiset kirkot, jotka uskovat ihmisen pe­lastuvan ”yksin uskosta, ilman lain tekoja”. Juutalaisten Talmud kääntää Kymmenen Käskyä perkeleelliseksi rasis­mik­si, jolloin käskyt sitovat muka vain juutalaisia keskenään eikä juutalaisen tarvitse noudattaa käskyjä muiden kuin juutalaisten suhteen.

 

JUMALAN SANAN MERKITYS IHMISKUNNALLE

 

Ilman Jumalallista Ilmoitusta ihminen ei voi tietää mitään ikuisesta elämästä ja Jumalasta. Hän ei voi myöskään ilman tätä ilmoitusta oppia, mikä on todellista uskoa tai rakkautta Jumalaan. Ihminen syntyy nimittäin täydelliseen tietä­mät­tömyyteen henkisistä, samoin luonnollisista asioista, ja hänen täytyy hankkia oppimalla kaikki ymmärrykselleen välttä­mättömät tiedot, toisin kuin eläimet, joiden tieto sisältyy perimään. Lisäksi ihminen syntyy perin­nöllisyyden seurauk­sena itserakkaudesta ja maailman­rakkaudesta johtuvaan pahuuteen, joka yllyttää häntä kaikkeen, mikä vain on Jumaluuden vastaista. Ilman Jumalallista Ilmoitusta ihmis­kunnan ja taivaan väli­nen yhteys ‑ ja siis ihmisen ja Jumalan välinen yhteys ‑ katkeaisi kokonaan.

 

          Sen, että itserakkaus ja maailmanrakkaus synnyttä­vät tietämättömyyttä henkisistä asioista, voi havaita kirkkoon kuu­luvista ihmisistä. Vaikka nämä tuntevat­kin Raamatun Ilmoi­tuksen, että on olemassa Jumala, taivas ja helvetti, kieltävät he usein niiden olemassa­olon ja sisimmässään uskovat ainoastaan aineelliseen luontoon. Kokonaan ilman Jumalallista Ilmoitusta ihmiskunta vaipuisi eläinkunnaksi muutamassa vuosisa­dassa.

 

          Koska ihminen elää kuolemansa jälkeen ikuisesti, ja se elämä, joka häntä haudan takana odottaa, vastaa hänen maalli­sen elämänsä aikana muodostunut­ta tahtoaan, ilmoitti Jumala rakkaudestaan ihmiskun­taa kohtaan ne asiat, jotka johtavat onnelliseen elämään ikuisuudessa. Nämä asiat ovat ne totuu­det, joita noudattamalla ihmiselle syntyy uusi taivaallinen tahto perityn pahuutensa tilalle. Mitä Herra on ilmoittanut, se sisältyy Sanaan. Siksi Sana on kaikkia muita kirjoituksia tärkeämpi.

 

          Ainoastaan valaistuneet voivat ymmärtää Sanaa. Valais­tuksen ihminen saa vain elämällä Jumalallisten Käskyjen mu­kaan, mikä merkitsee myös alistumista kiusauksiin eli henki­siin koettelemuksiin. Valaistumista syventää Taivaallinen Oppi, jonka Jumalan valaisema ihminen on kirjoittanut. Mei­dän aikanamme ainoa Taivaallinen Oppi on se, joka on tullut Emanuel Swedenborgin kautta. Swedenborgin teokset ovat lamppu, jonka avulla Sana näyttäytyy omassa valos­saan. Kun ihminen lukee Sanaa ilman valaistumista ‑ oman ymmär­ryksensä valossa ‑ eivät Jumalalliset Totuudet avaudu hänelle, vaan Sana on hänelle aivan kuin mitä tahansa ihmisen kir­joitusta.

 

          Jumalan Sanan jokaisella yksityisellä sanalla on siis kolme merkitystä: kirjaimellinen eli luonnolli­nen, spiri­tuaa­linen eli henkinen sekä coelestiaalinen eli taivaallinen. Ihmi­sen yhteys Jumalaan ja taivaisiin tapahtuu juuri hänen lu­kiessaan tai kuunnellessaan Sanan kirjaimellista merkitystä, sillä siinä on kahden sisäisen merkityksensä johdosta Juma­lallinen Voima. Joka päiyittäin lukee kunnioittaen kappa­leen Jumalan Sanaa, hän saavuttaa yhteyden Jumalaan ja taivaa­seen sekä edistyy uudestisyntymisessään.

 

          Vanha ja Uusi Testamentti sekä Emanuel Sweden­borgin teologiset teokset muodostavat viimeisen ja tärkeimmän Ju­malallisen Ilmoituksen planeetallam­me. Swedenborgin teokset eivät kuitenkaan ole Juma­lan Sanaa, vaikka ovatkin Juma­lallista Ilmoitusta, sillä niissä ei ole sisäisiä merkityksiä. Swedenborgin teokset ovat Taivaallinen Oppi, joka valaisee ihmisen ymmärryksen näkemään Jumalalliset Totuudet ja taivaan salaisuudet: ”Ja minä näin taivaan auennee­na. Ja katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istu­van nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa.” (Ilm. 19: 11). Hevonen symbolisoi ymmärtämistä ja valkoinen hevonen Sanan sisäisen merkityksen ymmärtämistä.

 

                                                  

 

KIRJALLISUUTTA

 

SWEDENBORG, EMANUEL:

The Apocalypse Explained. London 1968.

Apocalypsis Revelata. Amstelodami 1766. Arcana Coelestia. Londini 1749‑1756.

Doctrina Novae Hierosolymae de Scriptura Sacra, Amstelodami 1763.

De Equo Albo. Londini 1958. Summaries of the Internal Sense of the Prophets and Psalms. (käännös Sanan yleistä sisäistä merkitys­tä selittävästä käsikirjoituksesta). London 1960. Vera Christiana Religio. Amstelodami 1771.