New Jerusalem
   Koti      ÄLYKKYYDEN KEHITTÄMINEN      9. LUKU: NYKYAIKA VASTAAVAISUUKSIEN TIETEEN VALOSSA; FILOSOFIA JA USKONTO; AIKAMME TIETEET; AIKAMME TAITEET
Emanuel Swedenborg  1688-1772
 

"Ja pyhän kaupungin --minä
näin laskeutuvan alas taivaasta..."
 
 
Auringolla vaatetettu vaimo (Ilm.12:1)
 
 
 
 
 
 
 

Yhdistyksemme tarvitsee
julkaisutoimintaansa varten
taloudellista tukea. Avustukseen
liittyvissä asioissa, ystävällisesti
pyydetään ottamaan  yhteytt
sähköpostiosoitteeseen:

 

SISÄLLYS

 

NYKYAIKA VASTAAVAISUUKSIEN TIETEEN VALOSSA

FILOSOFIA JA USKONTO

1. Itämaiset uskonnot

AIKAMME TIETEET

Kristillinen teologia

Psykologia ja psykiatria

Lääketiede

Biologiset tieteet

Yhteiskuntatieteet

Fysiikka

Logiikka ja matematiikka

AIKAMME TAITEET

Kuvaamataiteet

Musiikki

Kirjallisuus


9. LUKU

NYKYAIKA VASTAAVAISUUKSIEN TIETEEN VALOSSA

”Niin kaikki muuttui, mullin mallin mennen, nyt huippu on, mik’ alho ennen. Myös tähän nojaa oikean ne opin, ett’ ylimmäksi muuttuu alimmainen. Näät meil’ ol’ or­juus kuuman luolakopin, nyt vapaan ilman valta kukku­rainen; salaisuus avoin visuun kätköön jää, sen myöhään vasta kansat käsittää. Ephes. 6: 12.” J. W. v. Goethe: Faust (suomennos Otto Manni­sen)

Aistillinen ihminen, henkinen ihminen ja taivaalli­nen ihminen kokevat aikamme maailman eri tavoin. Aistillinen ihminen on vallitseva ihmislaji planeetal­lamme, sillä niitä, joiden spiritu­aalinen tai coelestiaa­linen mielen aste on avau­tunut, on erittäin vähän. Hyvin harvat tietävät, miltä maailma näyttää henkisen tai taivaallisen ihmisen näkökulmasta. Ais­tillinen ihminen on omas­ta mielestään älykäs; spirituaalinen ihminen ymmärtää todellisen älykkyyden tulevan Jumalalta; coelestiaalinen ihmi­­nen havaitsee, että kaikki viisaus ja kaikki hyvyys tulevat yksin Herral­ta. Aistillisesta ihmisestä voi käyt­tää nimitystä Homo stultus (tyhmä ihminen), sillä hän muodostaa maail­mankuvansa aistitiedon erheiden perusteella. Nykyajan länsi­maisista ihmisistä arviolta 99 % on aistillisia. Spiritu­aalinen ihminen on Homo sapiens (viisas ihmi­nen), sil­lä hän tietää ja ymmärtää myös henkisen maailman ole­massaolon. Coe­les­tiaalinen ihminen on Homo bonus (hyvä ihminen), sillä hän on voittanut kiusauksissa, näkee totuudet hyvyyksistä käsin ja  elää Herran suojeluksessa. Nykyisin käytetään kaikista ihmisistä nimitystä Homo sapiens tai Homo sapiens sapiens, mutta oikeampaa olisi nimittää nykyihmisiä nimellä Homo stultus. Uuden Jerusalemin jäsenten jälkikasvu muodostaa Homo bonus –ihmisen, joka on jo siis oma ihmislajinsa, uusi ihmisrotu. Tässä kirjassa uutta ihmisrotua kutsutaan Homo bonukseksi, sillä sen ero Homo sapiens –lajiin on suuri. Homo bonus –ihminen asettaa hyvyyden totuuden edelle ja siitä nimitys ”Hyvä ihminen”. Homo bonus –lajin peritty pahuus vähenee sukupolvittain.

          Aistillinen ihminen näkee nykymaailman aiemman maa­il­­­man kehittyneempänä muotona. Hän ihailee luonnon­tie­teiden edistystä ja korkeaa teknisen osaamisen tasoa. Hän ei kykene lainkaan näkemään aikakautem­me henkistä tasoa, vaan katsoo lisääntyneen materiaalisen tiedon edustavan todellista kehi­tystä. Hän imee itseensä helposti erilaisia materialistisia teo­rioita ja uskomuksia ja pitää itseään vain kehitty­neenä eläi­menä uskoen polveutuvansa apinoista. Aistilliset tiedemiehet   eli lähes kaikki aikamme tiedemiehet   luovat kunnianhimonsa piiskaamina teorioita ja oppeja, joissa kaikki asiat ovat asetetut päälaelleen: tärkeitä lakeja ei tunneta lainkaan, ja tyhjän­päi­väisyys on korotettu korkeaksi totuudek­si. Aistillinen ihmi­nen ei kuitenkaan itse näe omaa tasoaan, vaan pitää itseään älyk­käänä ja kehittynee­nä ihmisenä. Kuolemansa jälkeen ais­tilliset ihmiset joutuvat helvetteihin, ja niissä vallitseva virtsan ja ulos­teiden löyhkä tuntuu heistä suloiselta tuoksul­ta. Virtsa ja ulosteet vastaavat vastaavaisuuksien tieteessä ihmisen omasta älykkyydestä lähtevää totuutta ja hyvyyttä. Ihmisen synty­minen peräaukon ja virtsaputken välistä vastaa ihmisen syn­tymistä perittyyn pahuuteen. Nykyisin peritty pahuus on suu­rempaa kuin koskaan aiemmin.

          Spirituaalinen ihminen oivaltaa, että nykyajan maailma on menossa huonompaan suuntaan: Jumalas­ta ei ole juuri lain­kaan tietoa; itsekkyys ja rahanah­neus hallitsevat ihmisten mie­liä; henkisistä asioista ovat vain harvat kiinnostuneita. Us­kontokunnat ovat vain sosiaalisia organisaatioita.

          Vasta coelestiaalinen ihminen havaitsee selvästi, min­kälainen maailman tila planeetallamme nykyisin on: aika­kautemme on pimeämpi kuin mikään aiempi vaihe ihmis­kun­nan historiassa. Materialismi ja aistil­lisuus ovat tukah­dut­taneet kaiken korkeamman tie­don. Tieto luonnosta ja mate­riasta on korotettu ylimmäksi tiedoksi, vaikka sen tulisi olla alin. Hen­ki­sen maailman lakeja ei tunneta lainkaan. Kaikki asiat on käännetty ylösalaisin.

          Vastaavaisuuksien tieteeseen perehtynyt ihminen saa helposti selville aikakautemme henkisen luonteen. Ihmis­kun­nan eri kehityskaudet planeetallamme on kuvattu Nebu­kad­nessarinunessa, joka löytyy Danielin Kirjasta (Dan. 2: 31 35):

”Sinä näit, kuningas, katso, oli iso kuvapatsas. Se kuva­patsas oli suuri, ja sen kirkkaus oli ylenpalt­tinen. Se seisoi sinun edessäsi, ja se oli hirvittävä nähdä. Kuvan pää oli parasta kultaa, sen rinta ja käsivarret hopeata, sen vatsa ja lanteet vaskea. Sen sääret olivat rautaa, sen jalat osaksi rautaa, osaksi savea. Sinun sitä katsellessasi irtautui kiviloh­kare   ei ihmiskäden voimasta   ja iski kuvapatsasta jalkoihin, jotka olivat rautaa ja savea, ja murskasi ne. Silloin musertuivat yhdellä haavaa rauta, savi, vaski, hopea ja kulta, ja niiden kävi kuin akanain kesäisillä puimatantereilla: tuuli vei ne, eikä niistä löydetty jälkeäkään. Mutta kivestä, joka oli kuvapat­saan murskannut, tuli suuri vuori, ja se täytti koko maan.”

Swedenborg   selittää tämän unen seuraavasti:

”Taivaasta olen saanut sen tiedon, että ensimmäiset ih­miset planeetallamme olivat coelestiaalisia ihmisiä, jot­ka ajattelivat vastaavaisuuksilla ja heidän näkemän­sä esineet ja asiat olivat heille vastaavaisuuksia. He pys­tyivät keskustelemaan enkelien kanssa, ja siten taivas oli heidän kauttaan yhteydessä maail­maan. Sen tähden tätä aikakautta kutsuttiinKulta­-ajaksi. Muinaiset kirjailijat kertovat näistä ihmisistä, että tuolloin taivaan asukkaat oleskelivat ihmisten keskuudessa ja seurus­telivat heidän kanssaan, kuten ystävät ystävien kanssa. Mutta tätä aika­kautta seura­si toinen, jolloin ihmiset eivät enää aja­telleet vastaa­vaisuuksien avulla, vaan ainoastaan olivat niistä tietoisia. Silloinkin oli vielä yhteys taivaan ja ihmis­ten välillä, mutta ei enää yhtä läheinen kuin ennen. Tätä aikakautta kutsuttiin Hopea-­ajaksi. Tämän jälkeen eli ihmisiä, joilla oli jonkin verran tietoa vastaa­vai­suuksista, mutta jotka eivät ajatelleet tä­män tiedon avulla, koska he elivät vain luonnollisessa hyvyydessä, eivätkä henkisessä hyvyydessä kuten edellisen aika­kauden ihmiset. Tätä aikakautta sanot­tiin Kupariajaksi. Sen jälkeen ihmiset vähitellen muuttuivat ulkoisiksi ja lopulta ruumiillisiksi, ja tieto vastaa­vai­suuksista koko­naan katosi. Samalla hävisi myös to­dellinen tieto tai­vaasta ja sitä koske­vista monista asiois­ta. Sekin johtui vastaavaisuuksis­ta, että näitä aikakausia kutsuttiin Kul­ta , Hopea­- ja Kupariajoiksi, sillä kulta vastaa coeles­tiaalista hyvyyttä, missä muinaiset ihmiset elivät; hopea vastaa spirituaalista hyvyyttä, missä seuraavan ajan ihmiset elivät; kupari vastaa luonnollista hyvyyttä, missä sen jälkeiset ihmiset elivät; ja lopuksi rauta, josta viimeisen kauden ihmiset saivat nimensä, vas­taa kovaa totuutta ilman mitään hyvyyttä.” (De Coelo et de Inferno, n. 115).

Nebukadnessarin näkemä kuvapatsas kuvaa myös planeet­tamme kirkkoja, sillä kunkin aikakauden henki­nen luonne vastaa tarkasti sitä, millainen on sen aikakauden uskonto. Kul­tainen pää kuvaa muinaisinta kirkkoa, jolloin Jumalalliset lait olivat kirjoitettuna ihmisen sisimpään. Rinta ja käsivarret ku­vaavat tätä seurannutta spirituaalista kirkkoa, joka sai Ju­malalliset lakinsa Vanhasta Sanasta. Vatsa ja lan­teet kuvaa­vat israelilaista kirkkoa ja jalat kristillistä kirkkoa. Kristillisen kirkon rappiota kuvaa jalkojen koostuminen raudasta ja sa­vesta.

          Tämä kuvapatsas kuvaa myös vastaavaisuuksien tie­teessä sellaista ihmistä, joka elää täydellisesti Jumalallisen Jär­jestyksen mukaisesti. Tällaisessa ihmisessä coelestiaaliset asiat (kultainen pää) hallitse­vat, spirituaaliset asiat (rinta ja käsi­varret) palvele­vat coelestiaalisia asioita, ja luonnollisen hyvyy­den (vatsa ja lanteet) sekä luonnollisen totuuden asiat (jalat) palvelevat spirituaalisia ja coelestiaalisia asioita. Meidän aika­kautemme ihmisiä Swedenborg kuvaa samoilla vastaa­vai­suuksilla seuraavasti:

”Kuten muinaisilla ihmisillä heilläkin on pää rinnan yläpuolel­la, rinta lanteiden yläpuolella ja lanteet jalko­jen yläpuolella. Mutta heidän päässään ei ole lainkaan kultaa, rinnassa ei ole hopeaa, lanteissa ei ole vas­kea eikä jaloissa puhdasta rautaa. Heidän päässään on sa­vella sekoitettua rautaa, rinnassaan saveen ja rautaan sekoitettua vaskea, lanteissaan vielä näihin sekoitettua hopeaa ja jaloissaan kaikkiin näihin sekoitettua kultaa. Tällä nurinkurisuudellaan he ovat muuttuneet ihmisistä karkeiksi ihmisen kuviksi, joissa ei ole mitään johdon­mukaista. Mikä oli korkeinta, on tullut matalimmaksi. Pää on muuttunut kanta­pääksi ja päinvastoin. Taivaasta nähtynä he näyttä­vät klovneilta, jotka nojaavat kyy­närpäihinsä ja liikuttelevat ruumistaan eteenpäin ylös­alaisin.” (De Amore Conjugiali, n. 79).

Sitä asiantilaa, että aikamme ihminen on todella­kin kääntänyt kaikki asiat päälaelleen, ei kuitenkaan voi aistillinen ihminen havaita. Vastaavaisuuksien tieteeseen perehtynyt voi tämän ymmärtää, mutta vasta coelestiaalinen ihminen todellakin havaitsee tämän selvästi.

          Nebukadnessarin unen loppuosa kertoo kivilohka­reesta, joka murskasi tuon kuvapatsaan ja josta tuli suuri vuori, joka täytti koko maan. Tämä kivilohkare tarkoittaa juuri Sweden­borgin kautta tullutta Taivaallista Oppia, joka lopullisesti tekee tarpeetto­maksi aiemmat uskonnot ja joka itse pysyy ikuisesti. Tämä oppi avaa Jumalan Sanan sisäiset merkitykset, ja siinä on sen voima. Se, että kivilohkareesta tuli suuri vuori, joka täytti koko maan, tarkoittaa tähän oppiin perustuvaa Uutta Kirkkoa, josta tulee planeet­tamme viimeinen aito kirkko. Siitä tulee viimeinen aito kirkko sen vuoksi, että sille on paljastettu kaikki henkisen maailman salaisuudet. Helvetit eivät pysty tätä kirkkoa tuhoamaan, vaan se säilyy ikuisesti. Sen jäsenistä kehittyy uusi ihmisrotu – Homo bonus – mikä on Homo sapiens –lajia älykkäämpi ja elää rakkauden hyvyydessä Se tuo paratiisin jälleen maan päälle.

          Seuraavassa muutamia esimerkkejä aikamme ihmisen täydellisestä nurinkurisuudesta: ”nyt huippu on, mik’ alho ennen.”

FILOSOFIA JA USKONTO

Swedenborgin mukaan on kaksi filosofista lähesty­mistapaa: ihmisen omasta ymmärryksestä lähtevä ja Jumalan valaise­masta ymmärryksestä lähtevä. Edellinen johtaa tietämät­tö­myyden pimeyteen, jälkim­mäinen totuuden valkeuteen. Edel­linen johtaa pimey­teen siksi, että ihmisen peritty pahuus ei voi liittyä puhtaisiin totuuksiin, vaan joko vääryyksiin tai näen­näisiin totuuksiin. Nykyajan filosofiset suuntaukset ovat poik­keuksetta edellistä lajia. Jokaisella ihmisellä on kuitenkin tai­vaan yleisen virtauksen kautta kyky ajatella loogisesti   näin tekevät myös nykyajan filosofit: heidän kielipelinsä on usein taidokkaasti sommiteltua kaikkien logiikan lakien mukaisesti, mutta monet heidän olettamansa perusteet ovat vääriä. Nyky­filosofit näpertelevät suunnattoman ahkerasti pienten detal­ji­kysymysten parissa osaamat­ta vastata oikein yhteenkään filo­sofiseen peruskysy­mykseen. He eivät tunne diskreettejä asteita puhu­mattakaan että he osaisivat ajatella vastaavaisuuksil­la. Korkeakouluissa voi väitellä filosofian tohtoriksi pystymättä ratkai­se­maan omakohtaisesti yhtään filosofista ongel­maa: papu­kaija­mainen muistitieto korvaa älykkyyden filosofian opis­kelussa.

          Nykyajan filosofit ovat tietämättömiä siitä, että to­tuu­della on myös muotonsa ja arvojärjestelmänsä. Tämä joh­tuu siitä, että itse Totuus eli kaikkien totuuksien ääretön summa on Jumala, joka on ihmi­sen muotoinen. Tässä ihmi­sessä pää vas­taa coelestiaa­lisia totuuksia, rinta spirituaalisia totuuksia ja jalat luonnollisia totuuksia. Ihmisen ulkopuolella olevia aineel­lisia totuuksia vastaavat mm. kengät, jotka ovat lähinnä jalkoja. Jalat vastaavat täten elävän luonnon totuuksia ja kengät elottoman luonnon totuuk­sia. Nykyajan filosofit ja tiedemiehet ovat vastaavai­suuksien tieteen näkökulmasta kat­soen sellaisia, että he tuntevat paljon totuuksia jaloista ja kengis­tä, mutta eivät tiedä mitään jalkojen yläpuolella olevasta ihmisruumiista. Koska ihmisen älykkyys riippuu olennaisesti siitä, että hänen ymmärrykses­sään ovat totuudet oikeassa järjestyksessä (totuuden järjestys on myös totuus), ovat monet luonnonkanso­jen ihmiset nykyajan filosofeja älykkäämpiä, sillä heillä on usein paljon tietoa päästä ja rinnasta, mutta vähän tietoa kengistä. Ihminen toki pystyy elämään ilman kenkiäkin.

          Filosofinen pimeys ja uskonnollinen pimeys kulke­vat käsi kädessä. Vaikka nykyaikana on tuhansia kirkkokuntia, ei ole ainuttakaan, jolla olisi aitoa yhteyttä Jumalaan ja taivaa­seen. Swedenborgin kuvaa­ma Uusi Kirkko ei ole vielä toteu­tunut laajana organisaationa, vaikka se on kyllä alkanut pie­nenä ryhmänä täällä Suomessa. Vaikka nykyajan kirkoilla ei olekaan aitoa yhteyttä Jumalaan ja taivaaseen, saavuttavat kuiten­kin pelas­tuksen kaikki sellaiset ihmiset, jotka tunnus­tavat Jumalan ja elävät oman uskontonsa normien mukaisesti välttäen teke­mästä syntiä, vaikka heidän uskontonsa muuten olisikin vir­heellinen. Tässä suh­teessa monet luonnonkansat ovat sivis­tyskansoja paremmassa asemassa. Huonoiten ovat asiat protes­tanttisten kristittyjen ja juutalaisten osalta. Koko kristikunnassa vallit­see täy­dellinen pimeys teologisissa asioissa. Swedenborg ku­vaa tätä pimeyttä kirjoituksessaan ”Abominatio Desolationis” (Hävi­tyk­sen­kauhistus) seuraavasti:

”Aikakauden täyttymyksestä ja hävityksen kauhis­tuksesta.

Ei tietoa Jumalasta.

Ei tietoa Herrasta.

Ei tietoa Pyhästä Hengestä.

Ei tietoa Sanan Pyhyydestä.

Ei tietoa Lunastuksesta.

Ei tietoa Uskosta.

Ei tietoa Lähimmäisenrakkaudesta.

Ei tietoa Vapaasta Tahdosta.

Ei tietoa Katumuksesta.

Ei tietoa Syntien Anteeksisaamisesta ja Kääntymyk­sestä.

Ei tietoa Uudestisyntymisestä.

Ei tietoa Syyksi Lukemisesta.

Ei tietoa Taivaasta ja Helvetistä.

Ei tietoa Ihmisen Tilasta Kuoleman jälkeen eikä Pelastuksesta.

Ei tietoa Kasteesta.

Ei tietoa Pyhästä Ehtoollisesta.

Tästä seuraa, että ei ole Uskontoa eikä Kirkkoa.”

Kristillisen kirkon pimeys on aiheuttanut sen, että monet länsi­maissa etsivät totuutta itämaisista uskonnoista, teosofiasta ja antroposofiasta, parapsyko­logiasta ja kaikenkarvaisilta ”gu­ruil­­ta”. Nämä eivät kuitenkaan voi johdattaa ihmistä totuuden tuntemi­seen, sillä ne lähtevät ihmisen omasta älykkyydestä, joka on perityn pahuuden saastuttama. Jumala yksin voi joh­dattaa ihmisen totuuteen. Käsittelen seuraavassa lyhyesti näiden ”totuuksien” virheellisyyk­siä.

1. Itämaiset uskonnot

Hindulaisuus ja buddhalaisuus sekä eräät muutkin aasialaiset uskonnot ovat muodostuneet pitkien sosi­aalisten traditioiden kautta Muinaisesta Kirkosta, joka oli aito kirkko. Nykyiset itämaiset uskonnot ovat täysin unohtaneet alkuperänsä ja kehittyneet sosiaalisiksi laitoksiksi, joilla ei ole aitoa yhteyttä Jumalaan ja taivaaseen, mutta heillä on yhteys hyvien ja pahojen henkien kautta henkimaailmaan. Aito yhteys voi syntyä vain puhtaiden totuuksien välityksellä. Itämaisten uskontojen virhe   kuten yleensä uskontojen   on siinä, etteivät näiden uskontojen harrastajat lähesty suoraan Jumalaa, vaan inhimillisten auk­toriteettien kautta. Itämaiset kansat ovat usein luonteeltaan sosiaalisempia kuin länsimaalaiset, ja tästä syystä he kun­nioittavat gurujansa paljon enemmän kuin länsimaalaiset omia uskonnollisia auktoriteettijään. Jumalallisen Kaitselmuksen yleisten lakien johdosta kuitenkin itämaisten uskontojen kan­nattajista saapuu jäseniä enemmän taivaaseen kuin lännestä. Tämä johtuu siitä, että itämailla uskonnollisten määräysten käytännöllinen noudattaminen on yleisempää kuin lännessä. Länsimaiselle ihmisellehän uskonto on lähin­nä älyllinen asia, ja siksi kovin harvat ihmiset löytä­vät pelastuksen. Itämaisilla ihmisillä on omat taivaan­sa, joissa Taivaallista Oppia   joka vastaa Sweden­borgin kautta tullutta Taivaallista Oppia   opetetaan heille soveltuvassa erikoisessa muodossaan.

          Itämaisten uskontojen soveltaminen länsimaisen ihmi­sen tarpeisiin on haitallista, sillä länsimainen ihminen on hen­kiseltä laadultaan aivan toisenlainen. Länsimainen ihminen on tottunut systemaattiseen ajatteluun, ja siksi hänelle sopiikin Swedenborgin kautta tullut Ilmoitus, joka on Jumalallisista Ilmoituk­sista rationaalisin ja systemaattisin. Toisaalta Uuden Kirkon Taivaallinen Oppi sopii myös itämaiselle ihmiselle.

2. Teosofia, antroposofia ja scientologia

Ihminen ei voi oman älykkyytensä   siis itsekkään ja uudesti­syntymättömän älykkyyden   avulla löytää henkisiä totuuksia. Kun ihminen omasta ymmärrykses­tään käsin yrittää saada selville henkisen maailman lakeja, hän aina eksyy. Näin ovat syntyneet erilaiset teosofiset ja antroposofiset opit. Teosofia tutkii eri uskontoja ja henkisiä oppeja ja yrittää niiden avulla muodostaa inhimillistä älyä tyydyttävän järjes­telmän. Teosofia on päätynyt täydelliseen sekasot­kuun, eikä se tässä suhteessa eroa muista nykyajan vääristä uskonnoista. Usein Swedenborg lasketaan kuuluvaksi teosofeihin. Swedenborgin teologia ja teosofia ovat kuitenkin aivan eri perustalta lähteviä. Teosofia lähtee ihmisen omasta ymmärryksestä, Swedenborgin teologia lähtee Jumalan valaisemasta älykkyydestä. Monet kuuluisat teosofit ovat paljastu­neet suoranaisiksi huijareiksi. Tästä huo­limatta teoso­fialla on kannattajia   uskovaisia, jotka eivät eroa muista sokeaan uskoon perustuvien uskontojen kannat­tajista.

          Saman virheen kuin teosofia on tehnyt myös antro­posofinen hengentiede. Sekin yrittää löytää henkisen elämän lainalaisuudet ilman Jumalan apua. Teosofiset ja antropo­so­fiset elämänohjeet ovat hyö­dyttömiä ja usein suorastaan va­hingollisia. Ne opetta­vat ihmistä puhdistumaan ja kehitty­mään ihmisestä itsestään käsin ilman Jumalan apua. Kuitenkin vain Herra pystyy suojelemaan ihmistä helvettien hyök­käyksiltä ja uudestisynnyttämään sekä puhdistamaan hänet. Antroposofia ja teosofia käytäntöön sovellet­tuina johtavat vain ulkoisen ihmisen kehittymiseen ja jättävät perityn pahuuden tuhoavaksi myrkyksi sisäiseen ihmiseen. Fyysisen kuolemansa jälkeen näitä oppeja noudattaneet löytävät itsensä helvetistä.

          Itämaisista uskonnoista on teosofiaan ja antroposo­fiaan sekä moniin muihin samankaltaisiin uskontoihin tullut eräs hyvin laajalle levinnyt väärinkäsitys, nimittäin jälleen­syn­tymis  eli reinkarnaatio-oppi. Jokainen, jonka spir­i­tu­aalinen mielen aste on avautu­nut, ymmärtää heti, ettei ih­minen voi enää fyysisen kuolemansa jälkeen syntyä uudestaan tähän maail­maan. Jälleensyntymisoppi on alunperin syntynyt itä­maisten mietiskelijöiden kokemuksista ja näiden kokemus­ten perustalta vedetyistä johtopäätöksistä. Tämän opin synty­misen selitys on seuraavanlainen:

          Ihmisen mieltymyksiin on liittyneenä vähintään neljä henkeä, jotka ovat siis fyysisesti kuolleita mutta henki­maa­ilmassa eläviä ihmisiä. Näillä hengillä on myös oma muistinsa, joka ei kuitenkaan ole nor­maalisti yhteydessä sen ihmisen muistiin, johon henki on liittynyt. Kuitenkin joskus tapahtuu, että hengen muistista virtaa tietoja ihmisen muistiin, jolloin ihminen tuntee ja tietää asioita, joita tämä henki on maa­ilmassa eläessään kokenut. Tällaisia kokemuksia on ollut juuri monilla itämaisilla guruilla, jotka ovat näistä koke­muk­sistaan vetäneet johtopää­töksen, että he itse ovat eläneet aiemmin maan päällä. Nämä johtopäätökset ovat sitten siirty­neet pe­rintönä itämaisiin uskontoihin. Tällaista jälleensyn­tymistä ei tietenkään voi tapahtua, sillä aivan kuten ihmisen fyysinen ruumis syntyy ainutkertaisesti kah­desta sukusolusta, samoin henkiruumis syntyy samaan aikaan kahdesta spiri­tuaalisesta substanssista koostu­vasta solusta, sillä henkiruumis vastaa täydellisesti fyysistä ruumista. Ihminen on kahden perin­töaineksen summa sekä fyysisesti että henkisesti, eikä hän ole voinut elää ennen näiden perintöainesten yhtymis­tä.

          Jälleensyntymisoppi on myöhemmin siirtynyt erilaisiin teosofisiin oppeihin sekä parapsykologiaan, joiden oppien kan­nattajat pitävät sitä papukaijamai­sesti perustotuutena. Se, että tällainen aivan virheel­linen käsitys on saanut nykyisin laajan kannattajajou­kon, johtuu siitä, että ihmiset etsivät totuutta guruil­ta ja muilta helppoheikeiltä sekä roska­kirjallisuudes­ta, sen sijaan, että kääntyisivät suoraan Jumalan puoleen, joka on itse Totuus. Jälleensyntymisoppi on vaaral­linen siksi, että se tuudittaa ihmisen us­koon, ettei hänen tarvitse tehdä parannusta vielä tässä elämässä tai että hänen kärsimyksensä tässä elä­mässä ovat muka seurausta aiempien elämien teoista. Jäl­leensyntymisopin uskonomaisesti omaksu­nut ei pysty  uudestisyntymään henkisesti.

          Scientologia on äärimmäinen esimerkki Jumalan vastai­sesta uskonnosta. Se uskoo ihmisen pystyvän kehittymään hen­­kisesti omilla voimillaan noudattamalla scientologien fyy­sisiä harjoituksia. Scientologia on lyhyesti mää­riteltynä rahan­keräykselle rakennettu uskonto, jolla yksin­kertaisilta ihmisiltä huijataan rahat muka opettamalla heitä kehittymään ”titaa­neiksi”.  

          Teosofian, antroposofian ja scientologian kaltaiset vir­heelliset oppijär­jestelmät osoittavat, kuinka helposti ihminen eksyy henkisen kehityksen tiellä, ellei hän turvaudu Herraan ja vain Herraan. Herraan ihminen saa suoran yhteyden Jumalan Sanan eli siis Raamatun avulla.

3. Parapsykologia

Yksi inhimillisen ajattelun huvittavimpia muotoja on henkisen maailman ilmiöiden todistamisyritykset luonnontieteellisillä menetelmillä. Tätä kutsutaan parapsykologiaksi, jonka väite­tään olevan kokeellinen tiede. Parapsykologia pyrkii tutkimaan kannattajiensa mukaan ns. yliluonnollisia asioita. Yliluonnol­lisia asioita ei tietenkään ole olemassakaan, on vain tietä­mät­tömyyttä henkisen maailman lainalaisuuksis­ta. Koska hen­kisen maailman ilmiöt ovat diskreetissä suhteessa luonnollisen maailman ilmiöihin, ei niitä voi luonnontieteellisillä mene­telmillä tutkia. Henkisen maailman ilmiöt ovat yhteydessä luonnon maailman ilmiöihin vastaavaisuuksien avulla, eivätkä aina esiin­ny samalla tavalla samanlaisissa ulkoisissa olosuh­teis­sa, vaan niiden esiintyminen riippuu sisäisistä tekijöis­tä, joita ei aisteilla kyetä havaitsemaan. Tämän vuoksi useat parapsykologiset laboratoriokokeet epäon­nistuvat.

          Parapsykologia on mielestäni aivan turha tiede, ja sen tutkimat asiat voidaan luontevasti käsitellä sielutieteessä eli psykologiassa. Sellainen ihminen, jonka coelestiaalinen mielen aste on avautunut, ymmärtää selityksen jokaiseen parapsy­kologiseen ilmiöön niitä hieman mietiskeltyään. Kehoitankin parapsykologian harrastajia etsimään sisimmässään ensin Jumalaa: Hänet löydettyään ihminen löytää kyllä vastaukset myös muihin kysymyksiinsä:

         ”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen van­hurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan." (Matt. 6:33)               

AIKAMME TIETEET

Aikamme tieteet ovat keränneet suunnattoman määrän detalji­tietoutta eri aloilta. Tätä tietoutta on osattu myös soveltaa materian tasolla eli on rakennettu monimutkaisia koneita ja laitteita. Fysiik­ka, kemia ja muut luonnontieteet ovat meidän ai­kamme tiedehierarkiassa ylinnä. Humanistiset tieteet ovat näiden alapuolella, ja kaikista alimmaisena teologia. Vastaa­vaisuuksien tieteen mukainen tiede­hierarkia olisi seuraa­van­lainen: Ylinnä vastaavaisuuk­sien tieteelle perustuva teologia ja sen aputieteinä filosofia ja psykologia, näiden alapuolella hu­manisti­set ja yhteiskunnalliset tieteet, näiden alapuolella taas biologiset tieteet, ja alimmaisina materiaa tutkivat ja hyödyn­tävät tieteet kuten esim. fysiikka ja kemia, insinööritieteet jne. Matematiikka ja logiik­ka perustuvat taivaasta tulevaan ylei­seen virtauk­seen, ja ne ovat kaikkien tieteiden aputieteitä. Näi­hin aputieteisiin on luettava myös tietokoneiden hyödyn­tä­minen, sillä tietokoneet ovat vain loogisten prosessien käyt­töä.

          Nykyajan tiedehierarkia on siis täysin Jumalallisen Jär­jestyksen vastainen eli ”nyt huippu on, mik’ alko ennen”. Ais­tillinen ihminen ei pysty näkemään aikam­me tieteisiin sisäl­tyviä suoranaisia naurettavuuksia, vaan hänelle tiede on älyllinen jumala. Spirituaalinen ihminen kauhistuu aikamme aistillisuutta ja ateismia, mutta ei kykene selvästi havaitse­maan tieteellisen tiedon helvetillistä luonnetta. Tieteellinen tieto ei sinänsä ole helvetillistä, vaan sen filosofinen käyttö tekee siitä helvetillisen. Todellinen tiede on itse asiassa tai­vaallista, joka johdattaa ihmisen näkemään tieteessäkin Luo­jansa suuruuden. Taivaalli­sen eli coelestiaalisen ihmisen näkö­kulmasta kaikki aikamme tieteet ovat ”mullin mallin”: kaikki tieteelliset tosiasiat on asetettu palvelemaan ateismia ja ma­terialismia joko välittömästi tai välillisesti. Tässä yhteydessä suosittelen August Strindbergin teosta ”En blå bok” (Sini­nen kirja), joka on ainutlaatuinen teos siinä suhteessa, että siinä Swedenborgin esittämällä mene­telmällä uudestisyntynyt ihminen analysoi mm. aikan­sa tieteitä.

          Esitän seuraavassa muutamia vastaavaisuustieteel­lisiä huo­mioi­ta nykytieteistä. Tämän kirjan puitteissa en voi käsitel­lä aihetta perusteellisemmin. Swedenborg itse osoitti teoksis­saan aikansa tieteiden helvetillisen luonteen, ja hän varmasti yhtyisi siihen, mitä seuraa­vassa esitän.

Kristillinen teologia

Kristillinen teologia ei tutki nykyään lainkaan Jumalallisia lakeja, vaan on eräänlaista uskonnollista sosiologiaa. Se ei tunne ainuttakaan teologista totuut­ta. Se perustuu ihmisen omasta älykkyydestä lähte­vään päättelyyn, eikä Jumalan valai­semaan ymmärryk­seen, niin kuin teologian pitäisi. Kristillinen teologia on vääristänyt kaikki totuudet ja alentanut Jumalan Sanan tavalliseksi kirjoitukseksi. Nykyajan. kristilliset kirkot näkyvät henkimaailmassa lohikäärmeen muodos­sa. Ne aiheut­tavat suurta vahinkoa estäessään ihmi­siä löytämästä Jumalaa. Suomessa 1992 ilmestynyt uusi raamatunkäännös osoittaa, että luterilaiset teologit ovat kadottaneet viimeisenkin yhteyden Jumalaan: Jumalan Sana on käännetty siten, että sen sisäinen merkitys tuhoutuu eli se on alennettu tavalliseksi historial­liseksi tekstiksi.

Psykologia ja psykiatria

Nykyajan psykologia ja psykiatria ovat tietämättö­myyden häpeä­pilkku ihmiskunnan historiassa. Ne eivät tunne ihmisen sielua eikä sen lakeja, vaan alentavat ihmisen eläimeksi ja koneeksi. Ne tuotta­vat suunnatonta vahinkoa estäessään ih­misten spiritu­aalista ja coelestiaalista uudestisyntymistä. Psy­ko­lo­gian ja psykiatrian naurettavuudet ovat niin ilmeiset, että jopa monet uudestisyntymättömätkin ovat ne havainneet. Esim. brittipsykologiNick Heather mää­rittelee psykologian osuvasti: ”Psykologialla on tie­teen ulkokuori, tieteen ulkoiset tunnusmerkit ja tieteellinen erikoiskielensä, mutta se ei ole tiede. Se on eräs syvällisen itsepetoksen muoto.” Sama psyko­logi onnistuu määrittelemään myös nykyajan psykiatrian: ”Psykiatria ei ole mikään lääketieteen erikoishaara, vaan näen­näislääketieteellinen harhakuvi­telma.” Molemmat lainaukset ovat Nick Heatherin kirjasta ”Radical Perspectives in Psycho­­­­­logy” (Radi­kaali psykologia, suom. Mirja Rutanen). Nykyajan psykiatrian valossa Swedenborgia pidettäisiin mie­lisai­raana, koska psykiatria ei tunne henkimaailmaa. Toisaalta Sweden­borgin teosten valossa nykyajan psykiatria on oire vakavasta mielisairaudesta.

          Psykiatriset hoitomuodot aiheuttavat hirvittäviä kärsi­myksiä tuhansille ihmisille. Ne myös estävät ihmisten uu­desti­syntymistä. Psykiatria murhaa lääkehoidoillaan tuhansia ihmisiä vuosittain. Lääketehtaiden talous on ai­noa, mitä psykiatria auttaa. Swedenborgin esittämä uudesti­syntymisprosessi on myös parannuskeino useimpiin psyyk­kisiin vaivoihin. Uusi Kirkko ei tarvitse nykyisen kaltaista psykiatriaa.

         Swedenborgin teos ”Rationaalinen psykologia” on edelleen ylittämätön psykologian oppikirja, jonka tulisi kuulua korkeakoulujen psykologian peruskursseille. Siinä Sweden­borg erittelee ihmismielen mekanismit ja sielun ja ruumiin vuorovaikutuksen paremmin kuin kukaan toinen tieteen histo­riassa. Koska Swedenborg joutui luomaan aivan uusia tie­teellisiä käsitteitä, on kirja nykyihmiselle varsin vaikea­ta­juinen, mutta opiskelu maksaa vaivan.

Lääketiede

Lääketiede on kerännyt paljon kokeellista ja havainnollista tietoa anatomiasta, fysiologiasta ja ruumiillisista sairauksista. Se ei kuitenkaan tunne ihmisruumiin diskreettejä lakeja eikä henkimaailman osuutta sairauksien synnyssä. Näin se ei ole päässyt selville esim. sairauksia aiheuttavien pieneliöiden (bak­teerit ja virukset) todellisesta syntymekanismista. Vaikka nykyajan lääketiede pystyykin parantamaan monia sairauksia tehokkaasti, aiheuttavat sen hoito­keinot kuitenkin kokonaisuu­dessaan enemmän vahin­koa kuin hyötyä. Lääketiedettä oh­jaa­vat nykyisin suuret lääkemonopolit, joiden tärkein tavoite on taloudellisen voiton maksimointi.                 Huumausaineet ovat yksi aikamme suurimpia tervey­dellisiä ongelmia. Kansainvälistä huumekauppaa johtaa juu­talainen vapaa­muu­rarijärjestö B’nai B’rith ja sen tais­telu­järjestö ADL (Dope, Inc. The Book That Drove Henry Kissinger and the Anti-Defamation League Crazy.USA 1992).Huumausaineiden kauppa on hirvittävää helvetillistä tuhotyötä.

Biologiset tieteet

Biologiset tieteet tuottavat monenlaista aineellis­ta hyötyä. Ne toimivat teorianmuodostuksen tasolla ateistisen filosofian tu­kena ja tuottavat siten filoso­fista vahinkoa. Ne pitävät ihmistä vain kehittyneenä eläimenä, eivätkä tunne elämän diskreettejä lakeja. Sen tähden monet luonnon salaisuudet jäävät niiltä tuntematta. Geeniteknologia on vaarallista leikkiä ihmis­kun­nan ja planeettamme eliökunnan olemassaololla.

Yhteiskuntatieteet

Yhteiskunnalliset tieteet pitävät ihmistä lauma­eläimenä. Ne tarkastelevat ihmisyhteisöjä ainoastaan maailmasta käsin huo­mioimatta lainkaan henkisen maailman ja Jumalan olemas­saoloa. Vaikka ne keräävätkin tilastollisesti arvokasta tietoa, eivät ne pysty analysoimaan tietoa diskreetisti.

          Taloustieteet eivät uskalla tutkia itse taloudellisen me­kanismin perusteita. Tällöin ne nimittäin törmäisivät siihen hirvittämään taloudelliseen voimaan, mikä juutalaisten kan­sain­välisillä pankeilla on. Juutalaisten pankkien toiminta täh­tää kaikkien kansojen kurjistamiseen koronkiskonnalla.

          Yleisesti uudestisyntyvän tulee suhtautua varauk­sel­lisesti kaikkiin tieteisiin, sillä hän törmää uudesti­syn­tymisensä edistyessä ilmiöihin, joita nykyajan tieteet eivät tunne (esim. kiusaukset ja fermentaatio). Kaikki nykyajan tieteet johtavat ihmistä poispäin Jumalasta ja taivaasta ateismin ja materia­lismin suuntaan.

Fysiikka

Fysiikka on kerännyt suuren määrän kokeellista ja havaittua tietoa, jonka perustalta on tehty luke­mattomia teknisiä sovel­lutuksia. Nykyajan fysiikka ei tunne diskreettejä asteita ja jää siten kuvailevaksi tieteeksi. Monet fysiikan teoriat ovat vir­heellisiä. Koska kahdella nykyfysiikan teorialla – suh­teellisuus­teorialla ja kvanttifysiikalla   on ollut myös filosofi­sia vaikutuksia, käsittelen niitä hieman tarkemmin. Näissä kahdessa teoriassa paljastuu aikamme fyysikoi­den filosofinen sokeus.

          Uuden ajan fysiikka pystyi kehittymään varsin pitkälle ilman diskreettien asteiden tuntemusta. Differentiaalilaskennan avulla pystyttiin ratkaisemaan useimmat fysiikan mate­maat­tisista ongelmista. Teo­reettisen fysiikan kehitys kuitenkin vaikeutui, kun sen eteen tuli sähkömagneettisen aaltoliikkeen selittä­minen. Differentiaali  ja osittaisdifferentiaaliyhtälöt vie­lä riittivät James Maxwellille, joka muotoili sähkömag­neet­tisten kenttien yhtälöt. Mutta kun tuli eteen näiden sähkö­magneettisten kenttien perus­tana oleva substanssi   eetteri   lähti teoreettisen fysiikan kehitys virheelliseen suuntaan.

          Joskus 1600 luvulla oli syntynyt sellainen käsitys, että koko maailmankaikkeus oli kitkattoman eetterin täyttämä. Tämä eetteri oli valon käyttämä väliaine, joka oli levittäytynyt maailmankaikkeuteen ikään kuin suoraviivaisen koordi­naa­tiston tavoin. Tämän eetterin käsitettiin olevan täydellisessä levossa, ja taivaankap­paleet liikkuivat tietyillä nopeuksilla sen suhteen. Tähän eetteriin liittyi poikkeuksellisia ominaisuuksia. Sen piti kulkea kaiken aineen läpi ilman kitkaa, ja sen tuli olla hyvin kimmoisaa. Millään kokeella tämän eetterin olemas­saoloa ei voitu todistaa. 1800-­luvun lopulla heräsi kysymys, mikä on maapallon nopeus suhteessa tähän eetteriin, josta on myöhem­min käytetty myös termiä maailmaneetteri. Ajatel­tiin, että jos on olemassa liikkumaton maailmaneette­ri, maapallo ei voi sitä mukanaan kuljettaa, vaan että maa liikkuu sen suhteen jollakin nopeudella.

          Koko kysymys oli kuitenkin epämielekkäästi ase­tettu. Mitään havaintoa ei ollut todistamassa tällai­sen liikku­mat­toman eet­terin olemassaolosta. Sähkö­magneettisilla aalloilla tietysti täy­tyi olla jokin substanssi, jossa aaltoliike eteni, mutta että tällainen substanssi olisi olemassa koko avaruudessa tasaisesti jakaantuneena ja absoluuttisessa lepotilassa! Jos 1800 luvun lopun fyysikot olisivat saaneet käsiinsä Emanuel Sweden­borgin Principia teoksen, olisivat he ehkä ymmär­täneet, ettei tällaista oletettua eette­riä voinut olla muualla kuin eräiden fyysikkojen ajatuksissa. Eräät kokeet myös osoittivat, että eette­rillä ja aineella oli tiettyä vuorovaikutusta, joka viittasi siihen, että maapallo kuljettaa mukanaan eetteriä.

          Tämän kysymyksen ratkaisemiseksi laativat muutamat tiedemiehet laitteen, jolla valon nopeus maan pinnalla saatiin hyvin tarkkaan mitatuksi. Koetulokset osoittivat, että valo kul­ki maan päällä joka suuntaan samalla nopeudella.

          Mitä tämä Michelson Morleyn kokeen nimellä kulke­va koe todisti? Että mitään eetteriä ei ole olemassakaan? Eipä tietenkään. Se todisti vain, että tällä nimenomaisella koe­pai­kalla valo kulki joka suuntaan samalla nopeudella. Tie­tenkin tämä koe tuki käsitystä, ettei edellä kuvattua liikku­maton­ta maailmaneetteriä ollut olemassa, mutta sellaista väitettä, ettei minkäänlaista sähkömagneettisten aaltojen subs­tanssia eli eet­teriä ole olemassa, se ei lainkaan tukenut. Sen sijaan tämä koetulos todella tuki sitä väitettä, että maapallo kuljetti mukanaan sähkömagneettisten aaltojen substanssia ainakin koe­paikan korkeudella. Tämän jälkeen kuitenkin eräs juu­ta­lainen tiedemies veti tästä kokeesta johto­päätöksiä, joista syn­tyi vuosikymmeniä teoreettisen fysiikan kehitystä jarrutta­nut teoria   erikoinen suhteellisuusteoria.

          Koska eetterin mekanismin ratkaisemisella todella on filosofista merkitystä, käsittelen ensin hieman vastaavai­suuksien tieteen pohjalta totuuden ja vääryyden syntymistä planeetallamme, sillä ilman tätä tietoa ei puheena olevan virheellisen teorian laajaa kannatusta voi ymmärtää.

          Edellä on esitetty, että henkimaailmassa vallitsee hyvän ja pahan sekä toden ja väärän välillä tasapai­no. Henki­maail­maan tulee tasapuolisesti virtausta sekä taivaista että helve­teistä. Tällä tavoin maan päällä asuva ihminen kokee tahdon vapauden, joka johtuu juuri tästä taivaan ja helvetin tasa­painosta henkimaailmassa. Kun nyt maan päällä on syntymäs­sä jokin vaikuttava oppi tai teoria, tulee maan pääl­le tähän asiaan liittyen vaikutusta sekä taivaasta että helvetistä. Helvetit pyrkivät käyttämään tätä oppia vetääkseen ihmiskunnan alas­päin ja taivaat päinvastoin. Koska nyt kuitenkin helvetit ovat useim­miten tässä asiassa paremmin onnistuneet, on ihmis­kunnan kriittisissä kehityskohdissa helveteistä kohoa­va oppi lähes aina pystynyt tukahduttamaan orasta­van taivaallisen opin. Hyvin useasti   mutta ei suin­kaan aina   näiden helve­tillisten oppien alkuperä on ollut tietyissä juutalaisten hel­veteissä, ja sitä kautta juutalaista syntyperää olevien tiede­miesten aikaansaannoksissa. Se, että useiden vahingollisten oppien takana on ollut juutalainen, johtuu siitä, että juuta­laisten peritty pahuus poikkeaa muiden kansojen peritystä pahuudesta, ja sille on luonteen­omaista juuri pyrkimys vää­ristää kaikki totuudet ja liittää taivaallinen ja helvetil­linen toisiinsa, mikä on jyrkästi Jumalallisen järjes­tyksen vastaista. Siksi Jeesus nimitti juutalaisia aviorikkojien sukupolveksi (Matt. 12: 39). Swedenborgin mukaan juutalaiset ovat pahin kaikista kansoista, eikä heitä kiinnosta lainkaan itse totuus, vaan ainoas­taan itsekäs oma etu ja taloudellinen hyöty. Tämän kyllä voi havaita nykyajankin juutalaisista. Murhates­saan Jeesuksen juutalaiset saivat perityksi pahuudek­seen kaiken totuuden murhaamisen himon. Juuri tästä syystä juutalaisia on niin paljon nykyajan tiede­miesten joukossa, sillä monet tiedemiehet ovat nykyisin päätoimisia totuudenmurhaajia.

          Edellä esitetyn perusteella joku voi pitää Swedenborgia tai tämän kirjan kirjoittajaa juutalaisvihaaja­na. Voin kuitenkin vakuuttaa, ettei Swedenborg eikä tämän kirjan kirjoittajakaan ole juutalaisvihaaja, vaan toivomme pelastusta kaikille ihmisil­le rotuun tai uskontoon katsomatta. Pahan paljastaminen ei ole vihaamista vaan lähimmäisenrakkautta. Sweden­borg paljastaa monia epämiellyttäviä asioita juutalai­sista, mutta hän tekee sen vain siksi, että totuus tulisi julki. Swedenborg paljastaa epä­miel­lyttäviä asioita myös muista kansoista. Teologinen totuus kuitenkin on, että juutalaisten helvetit ovat syvemmällä kuin muiden kansojen, ja juuri tästä syystä Jeesus syntyi juu­talaiseksi. Jos esim. kiinalaisten helvetit olisivat olleet syvim­mällä, Jeesus olisi syntynyt kiinalaiseksi. Juu­talaisista enem­män kappaleessa ”Perkele”.

          Mutta palatkaamme suhteellisuusteoriaan. Michel­son­Morleyn kokeelle esitettiin useita eri tulkintoja, joista juuta­laisen A. Einsteinin tulkinta saavutti myöhemmin suurimman suosion, ja Einstein korotet­tiin vuosisadan suurimmaksi tieteelliseksi neroksi. Muutamat Einsteinia rehellisemmät ja älykkäämmät fyysikot näkivät erikoisen suhteellisuusteorian silmänkääntötempuksi, mutta keskinkertaisten uskovien jouk­ko lukumääräisel­lä ylivoimallaan julisti teorian lopulliseksi totuudeksi. Vielä tänäkin päivänä on fyysikoita, jotka ym­märtä­vät tämän teorian vääräksi, vaikka eivät tuo sitä julki asemansa menettämisen pelosta. Tänä päivänä juutalaisten kansainvälinen valta on länsimaisessa tieteessä niin suuri, että vain harva us­kaltaa kertoa totuuden tästä teoriasta.

          Einstein ei luonut teoriaansa kokeellisten tutkimus­tu­losten tai havaintojen perustalta, vaan hän loi sen omista ajatuksistaan. Hän loi dogmin, että sähkö­magneettisen signaa­lin nopeus tyhjiössä on jokaisen tasaisesti liikkuvan koor­dinaatiston suhteen sama koordinaatiston omista liiketiloista riippumatta ja että tämä nopeus on valon nopeus c, joka on samalla suurin mahdollinen signaalinopeus. Einstein ulotti tämän dogminsa koskemaan myös muita ilmiöitä kuin säh­kömagneettisia aaltoja, ja tässäkin hän teki virheen. Säh­kömagneettisilla aalloilla on tietysti omat lakinsa, mutta näitä lakeja ei voi ulottaa kiinteiden kappaleiden meka­niikkaan. Eetteri on diskreetissä suhteessa aineen maailmaan, eikä sen lakeja voi edes ymmärtää mekanistiselta näkökannal­ta.

          Vaikka erikoinen suhteellisuusteoria todistettiin vää­räksi moneen kertaan ns. kelloparadoksin avulla, on se kui­tenkin jäänyt henkiin uskovien kannattajien­sa ansiosta. Monis­sa fysiikan oppikirjoissa teoria esitetään todistetuksi lukuisilla koetuloksilla. Nämä todisteet teorian puolesta eivät kuitenkaan koske yllämainitun dogmin oikeaksi todistamista, vaan joh­tuvat joko siitä, että sähkömagneettista signaalia käytetään alkeishiukkastutkimuksessa   jolloin hiukkas­ten suuresta no­peudesta johtuen tapahtuu viive eli ns. aikadilataatio   mittarina, tai että nämä todis­teet eivät kuulu dogmin esit­tämään mekaniikkaan, vaan ovat dynamiikkaan kuuluvia asioi­ta.

          Olennaista erikoisessa suhteellisuusteoriassa filoso­fi­ses­ti on se, että ajan ja avaruuden käsite sidotaan mittareilla saatuihin havaintoihin. Tämä on äärimmäi­syyteen vietyä po­sitivismia, joka vastaavaisuuksien tieteen näkökulmasta ei ole mitään muuta, kuin että kielletään hengen, älykkyyden ja logiikan olemas­saolo: ihmisen ero eläimen suhteenhan perus­tuu juuri siihen, että ihminen pystyy käyttämään älyk­kyyttään havaitsemiensa asioiden analysointiin. Logiik­ka ei ole rajoit­tunut valon nopeuden käyttämiseen suurimpana signaali­no­peu­tena, vaan se pystyy operoi­maan myös äärettömillä suureilla tutkiessaan äärelli­siä ilmiöitä. Tästähän on esimerkkinä differentiaalilaskenta.

          Erikoinen suhteellisuusteoria johti moniin logiikan vas­tai­siin tuloksiin. Esim. kappaleen pituus riippuu sen mukaan kappaleen liiketilasta: lähellä valon nopeutta kappaleen pituus lyhenee lähes nollaksi. Näinhän havaintojen mukaan käy, jos havaintojen perustana ovat sähkömagneettiset aallot eli siis valo. Mutta erikoinen suhteellisuusteoria väittää, että näin käy myös todellisuudessa. Kuitenkin aivan yksinkertaista logiikkaa käyttämällä jokainen voi ymmärtää, että tällainen havainto johtuu vain valon nopeudesta   tai paremminkin valon hitaudesta   ja ettei kappale todellisuudessa lyhene sen no­peuden kasvaessa.

          Erikoisen suhteellisuusteorian logiikan vastaisuus kui­tenkin vain lisäsi sen kannatusta loogiseen ajatte­luun tottu­mattomassa joutoväessä: teoriaa kohtaan alettiin tuntea suo­rastaan mystistä kunnioitusta. Moni huomattava fyysikko ymmärsi teorian huiputuk­seksi, ja se olisikin epäilemättä jää­nyt historiaan vain filosofisena kuriositeettina ellei sitä olisi kiedot­tu kiistakapulaksi erääseen poliittiseen taisteluun. Tässä taistelussa kaksi planeetan herruuteen pyrkivää rasistista jär­jestelmää (kansallissosialistit ja sionisti­juutalaiset) iskivät yhteen. Teorian vastustajat tahtoi­vat lopettaa juutalaisen hege­monian. Teorian kannattajat puo­lestaan panivat liikkeelle vuo­sisatojen aikana kehittämänsä salaisen vallankäy­tön koneistot (mm. vapaamuurarijärjestöt). Ja kuten usein tässä pahassa maailmassa käy, salainen valta voitti avoi­men vallan, ja niin teorian kannattajat voittivat, ja tämä täysin virheellinen teoria jäi elä­mään. Tosin teoriaa vastaan on perustellusti myöhem­minkin hyökätty, mutta kukaan ei ole onnistunut murtamaan sen poliittisin keinoin hankittua ase­maa. Koska useimmat ihmiset nykyisin tur­vautuvat vaikeis­sa kysy­myk­sissä mie­luummin auktoriteet­ti­uskoon kuin ymmär­rykseen, on tämäkin auttanut teorian pysymistä hengissä. Erikoisen suh­teel­li­suus­teorian jälkeen A. Einstein loi vielä ns. yleisen suh­teellisuus­teorian, joka olennaisesti kuuluu myös luokkaan hyö­dyttömiä tieteellisiä hypoteeseja.

          Suhteellisuusteorioissa pyrkii aistillinen tiedemies pa­lauttamaan kaikki fysiikan lait aisteilla havaitun tiedon ra­joihin. Suurempaa älyllistä sokeutta emme hevin löydä tieteen historiasta. Aisteilla ja mittareil­la hankittu tieto on totuuksien alin taso, jonka vir­heistä vapautumiseen ihmisen tulee käyttää Luojan hänelle antamia kykyjä   ymmärrystä ja logiikkaa. Suhteellisuusteoriat tekivät A. Einsteinista niin kuului­san, että Israelin valtio tarjosi hänelle presidentin virkaa. Einstein kui­tenkin kieltäytyi. Tämä oli valitet­tavaa, sillä tuohon virkaan sionistiksi tunnustautunut (kirjassaan Out of My Later Years) Einstein olisi hyvin sopinut: Israelin valtio on planeettamme pahim­pien valheiden, petosten ja pirullisten suunnitel­mien kes­­kus.

          Erikoinen suhteellisuusteoria on vaikeuttanut myös hiuk­kasfysiikan kehittymistä. Myös hiukkasfysii­kalla on edes­sään sähkömagneettisten aaltojen väliai­neen   eetterin   probleema. Vielä tätä nykyä kvant­titeoria joutuu tyytymään loogisesti ristiriitaiseen aalto hiukkas dualismiin: valolla tai yleisemmin sähkömagneettisilla signaaleilla on dualistinen pe­rus­luonne eli niillä on sekä aaltojen että hiukkausten omi­naisuuksia. Tällaiseen mielettömyyteen ei olisi tultu, jos eet­terin ongelma olisi aikoinaan asianmu­kaisesti ratkaistu.

          Eetterin ongelma on jo tosin ratkaistu, mutta se ei ole yleisesti tiedossa. Tämä ratkaisu sisältyy Emanuel Sweden­borgin teoksenOpera Philosophica et Mineralia ensim­mäiseen osaan Principia. Tässä teoksessaan Swedenborg esit­tää sel­keästi eetterin diskreetin mekaniikan. Teos on älyllisesti vaikea, koska Swedenborg joutui luomaan siinä kokonaan uuden terminologian. Teoksen ymmärtäminen vaatii parempaa loogista päättelykykyä kuin esim. Mensan älykkyystestin lä­päi­seminen.

          Vaikka nykyajan fysiikkaa voi ihailla sen monimut­kaisten teknisten luomusten suhteen, eivät fyysikot todellakaan ole filosofisesti mitään ruudinkeksijöitä. Kuriositeettina mai­nitsen erään tunnetun suomalaisen fysiikan professorin, joka elämänsä ehtoolla on ryhty­nyt puolustamaan luterilaista us­koaan kvanttimekanii­kan asein. Hän johtaa kvantti­me­kaniikan aineaaltojen todennäköisyystulkinnasta päätelmän, etteivät fy­sii­kan peruslait olekaan kausaalisia, vaan tilas­tollisia. Näissä tilastollisissa laeissa hän näkee myös Jumalan olemassaolon mahdollisuuden. Hän kirjoittaa: ”Yliluon­nol­lisen tekijän vai­kutusta elämänilmiöihin ei nykyi­sen atomis­tiikan valossa ole syytä pitää mahdottoma­na ajatuksena.” Ehkäpä luterilaisten jumala on näissä todennäköi­syys­funk­tioissa löytänyt viimeisen turva­paikkansa. Todella Jumalaa rakastava ihminenhän näkee Hänet luonnonlaeista ja tieteiden totuuksista ikään kuin peilistä, kuitenkin niin, ettei tässä peilissä itsessään ole mitään Jumalallista. Sama fyysikko on myös innokas erikoisen suh­teellisuusteorian kannat­taja. Hänen kirjansa ”Atomistiikan aatemaailma”, josta edellä mainittu lainauskin oli otettu, herättää kuitenkin älykkäässä lukijassa lähinnä sääliä: korkein­kaan akateeminen oppiarvo ei näh­tävästi pysty avaa­maan umpisokean silmiä.

          Insinööritaidon hienoimpia luomuksia ovat valtavat hiukkaskiihdyttimet. Alkeishiukkastutkimuksen luullaan rat­kaisevan luonnon syvimmät salai­suudet. Alkeis­hiukkas­tut­kimusta pidetään avaruus­tutkimuksen ohella inhi­mil­li­sen tie­teen älykkäimpänä suorituksena. Vastaavaisuuksien tieteeseen perehtynyt­tä puistattaa: Ihmiset, jotka ohjaavat valtavilla koneillaan hiukkassuihkuja, eivät tunne edes omien aivojensa toimintaa puhumattakaan että he tuntisivat fysiikan lakien yläpuolella olevia spirituaalisia ja coelestiaalisia lakeja. Ihminen, joka tietää paljon epäolennaisista asioista, mutta joka ei tunne olennai­sia asioita, on kehittymättömämpi henkisesti kuin sellainen ihminen, joka tietää edes vähän olennaisista asioista, mutta ei tunne perin pohjin epäolennaisia asioita. Tässä suhteessa nykyajan ihmiset ovat todel­la ”mullin-mallin”: he keräävät suunnattomasti tietoa ihmiselle vä­hemmän tärkeistä asioista, mutta eivät tunne lainkaan ihmiselle olennaisen tärkeitä asioita.

Logiikka ja matematiikka

Taivaan yleisestä virtauksesta johtuen sekä hyvät että pahat ihmiset saavat kyvyn ajatella loogisesti. Logiikka ja mate­matiikka   matematiikka on itse asiassa vain eräs logiikan haara   ovat tässä suhteessa neutraaleja, ja niitä voidaan käyttää sekä hyvään että pahaan. Kun henkimaailmassa tapahtui viimeinen tuomio maan aikaa vastaavasti vuonna 1757, lisääntyi ihmisten vapaus suunnata mielenkiintonsa. Ihmiset eivät kuitenkaan ole käyttäneet tätä lisääntynyttä vapautta teologisten ja filosofisten totuuksien tutki­miseen, vaan he ovat suunnanneet älykkyytensä ihmiselle vähem­piarvoisiin kohteisiin, kuten luonnon­tieteisiin ja insinööri­tekniikkaan. Näiden lisäksi myös matematiikka ja eräät muut logiikan haarat ovat olleet aistillisten ihmisten kiinnostuksen kohteita. Matematiikka ja logiikka ovatkin kehittyneet, mutta vain jatkuvien asteiden suhteen. Logii­kan käytön näyttävin todistus on tietokoneiden kehi­tys.

          Kuitenkaan matematiikka ja logiikka eivät voi tehdä kehityksessään laadullista hyppäystä ilman diskreettien astei­den tuntemusta. Hyvä esimerkki jatkuvien ja epäjatkuvien asteiden suhteesta matema­tiikassa on ns. Fermat’n suuren lau­seen todistus. Tämä todella älykäs ranskalainen harrastelija­mate­maatikko oli keksinyt tietylle lukuteorian lauseelle to­distuksen, mutta hän ei jättänyt tätä todistusta jälkipolville. Hän kuvasi todistustaan ihmeelliseksi. Fermat’n muista luku­teoreettisista saavutuksista voidaan päätellä, että hän ehkä todella oli löytänyt todistuksen tälle lauseelle. Huolimatta suurten tieto­koneiden käytöstä eivät nykyajan matemaatikot ole löytäneet yleistä todistusta tälle lauseelle. Mieles­täni tässä ei onnistutakaan ilman diskreettien astei­den ymmärtämistä: luonnollisten lukujen potenssiin korottamisilla ja näiden sum­milla on mielenkiintoisia diskreettejä lakeja, joita ei nykyisin tunneta. Nykyai­ka ei tuota enää niin suuria älyllisiä lah­jak­kuuksia kuin esim. Fermat, Pascal, Newton ja Sweden­borg. 1900 luvun tieteitä hallitsevat keskinkertaisuudet. Vaik­ka ai­kamme tieteellisen tiedon määrä onkin kasvanut val­tavasti, ei todellisia uutta luovia tieteel­lisiä lahjakkuuksia juuri esiin­ny.

AIKAMME TAITEET

Samoin kuin tieteessä myös taiteissa ovat asiat käännetyt ylösalaisin: tapahtuu vain määrällistä kehitystä, mutta ei laa­dullista, paitsi alaspäin. Aikam­me taiteet heijastavat hyvin nykyihmisen sisäistä tyhjyyttä. Taiteen todellinen tehtävä olisi totuuksien ja hyvyyksien yhdistymisen eli kauneuden ku­vaami­nen, sekä pahuuksien ja vääryyksien esille tuominen siten, että se palvelee totuuksien ja hyvyyksien havaitsemista, mikä tapahtuu vastakohtien avulla. Todellista taidetta voi olla vain siellä, missä tunne­taan vastaavaisuuksia, sillä ilman vas­taavaisuuksia taide ei ole taidetta. Parhaimmat taiteilijat kautta aikojen ovat joko tietoisesti tai vaistomaisesti käyttä­neet töis­sään vastaavaisuuksia. Tämän kirjan puitteis­sa voin kä­sitellä eri taiteita vain hyvin lyhyesti. Seuraavassa muutamia vas­taavaisuustieteellisiä huomi­oita taiteista.

Kuvaamataiteet

Eräässä huutokaupassa myytiin postimerkki niin suureen hin­taan, että sillä olisi voitu ostaa hieno talo. Tämän postimerkin myyntiarvo olisi ollut noin 50 senttiä, mutta koska se oli vioittunut painettaes­sa, oli se todellisuudessa arvoton. Lisäksi se oli kymmeniä vuosia vanha, joten se vioittumattomana­kin olisi ollut myyntihetkellä arvotonta tavaraa. Miksi tästä arvot­tomasta merkistä siis maksettiin noin suuri hinta? Maksettiin siksi, että kenelläkään toisella keräilijäl­lä ei ollut tällaista merkkiä. Kuvaamataiteissa tällai­nen keräilyarvo on täydellisesti su­mentanut ihmisten käsitykset taideteosten arvosta, ja lopuksi vaikutta­nut itse taiteenkin kehittymiseen. Tämän keräilyar­von syynä on ihmisten itserakkaus ja rahanhimo.

          Vastaavaisuuksien tieteen näkökulmasta modernit ku­vaa­mataiteen tuotteet useissa tapauksissa ovat sairaan mielen heijastumia. Niissä on ainoastaan aistillisen mielen luomaa esteettisyyttä. Kauneudesta niissä ei ole jälkeäkään, mikä joh­tuu siitä, ettei tunneta vastaavaisuuksia. Kuitenkin monet tai­teen tuotteet ovat teknisesti eteviä ilman symbolista oi­vallusta. Taidekin heijastaa aikamme nurinkurisuutta: ulkoi­nen on sisäistä tärkeämpää.

Musiikki

Erittäin selvästi aikamme henkisen elämän nurin­kurisuus nä­kyy musiikissa. On toisaalta valtavasti määrällistä osaa­mista, mutta toisaalta lähes täydellis­tä tietämättömyyttä mu­siikin vastaavaisuuksista. Muinaiset kansat harjoittivat musiik­kia juuri sen vastaavaisuuksien tähden: kaikilla soittimilla ja esiin­tyjillä oli tietty henkinen vastaavaisuutensa ja jo itse musiikin rakenne perustui matemaattisiin vastaa­vaisuuksiin. Nykyisin musiikin tarkoituksena on lähin­nä tuottaa aistillista tai so­siaalista mielihyvää. Moderni konserttimusiikki. heijastaa sy­vää sairasmieli­syyttä. Jopa eräät kasvit reagoivat vasten­mielisyyden tunteella tiettyihin modernin musiikin tuotteisiin, vaikka osaavat selvästi antaa arvoa joillekin vanhoil­le mes­tariteoksille, kuten eräät tieteelliset kokeet osoittavat.

          Tietämättömyys musiikin vastaavaisuuksista voi tuottaa sel­laisia koomillisia tilanteita, joissa esim. taitava pianisti soit­taa Johann Sebastian Bachin ja jonkun 1900 luvun höyrypään teoksia samassa konsertissa! Aikamme viihdemusiikki soi uu­destisynty­neen korvissa lähinnä helvetillisenä metelinä, tosin hyvääkin viihdemusiikkia on olemassa.

Kirjallisuus

Ajallemme on tyypillistä luonnollisten tietojen helppo saa­tavuus. Kirjastot pursuavat tietoteoksia. Myös kaunokir­jalli­suutta ja mielipidekirjoja on lukijan ulottuvilla suuret määrät. Tässä suhteessa heijastuu aikamme pyrkimys määrään laadun kustannuksella. Lähes kaikki kirjallisuus on uudesti­synty­mät­tömien eli henkisesti enemmän tai vähemmän sokeiden ihmis­ten tuotteita, ja uudestisyntynyt ei löydä kokonaises­ta kir­jastosta montakaan hyödyllistä teosta; ainoastaan eräät oppi­kirjat ja muutamat kuvaavat tietoteokset ovat arvokkaita. Lasten kirjat ja sadut ovat yleensä kirjastojen parasta antia.

          Erikoisen iljettävää on moderni kaunokirjallisuus, joka usein mässäilee aistillisilla nautinnoilla ja natu­ralistisilla ku­vauk­silla. Vastaavaisuuksia eivät nyky­ajan kirjailijat tunne. Vuosisatamme kirjaili­jat ovat usein henkisesti kehitty­mät­tö­miä, mutta hyvin kunnianhimoisia. Toisin oli viime vuo­si­sa­dalla ja sitä aikaisemmin, jolloin kirjailijat edustivat usein aikansa korkeinta älykkyyttä ja tietämystä. Esimerkik­si sel­laisten kirjailijoiden kuten Dostojevski,Balzac,Tolstoi jaStrindberg tuotannossa näkee aivan selvästi uudesti­syntymis­prosessin edistymisen.

          Kirjallisuuden alinta tasoa edustavat viihdekirjalli­suus ja erilaiset aikakausjulkaisut. Ne kuuluvat muuta­mia poik­keuksia lukuun ottamatta roskakulttuuriin, sillä mitään ihmi­selle arvo­kasta ne eivät juuri välitä. Niiden pääaiheena on rikoksilla, väkivallalla  ja seksillä mässäily.

          Kirjallisuutta on vahvasti syrjäyttämässä radio, tele­vi­sio, elokuvat, videot ja kotitietokoneet. Internet on merkittävä tiedon leviämisen vallankumous, mutta sitäkin rasittaa sama kuin muita medioita: valtava tiedonmäärä on uudestisyntymättömien tuottamaa roskaa. Näillä välineillä voi­­taisiin tehokkaasti välittää hyvää ja kehittävää katseltavaa ja kuunneltavaa laajoille kansankerroksille. Valitetta­vasti suurin osa niiden annista on roskakulttuuria eli aistillisten ihmisten tuotosta. Nykyajalla olisi todella mahtavia tiedonvälitys­jär­jestelmiä myös to­tuuk­sien levittämiselle. Kuitenkin valtaosa länsimai­sesta mediasta on juutalaisten omistamia tai ainakin valvomia ja juutalaisten ylin ilo on totuuksien murhaaminen ja vää­ryyksien levittäminen (Joh. 8: 44).

          Yleisesti voidaan sanoa aikamme tieteistä ja taiteista, että ne heijastavat hyvin tarkkaan aikam­me ihmisten henkistä tasoa, jonka tyypillisimmät piirteet ovat suuri määrä tietoa luonnollisista ja materiaalisista asioista ja lähes täydellinen tietämät­tömyys spirituaalisista ja coelestiaalisista asioista. ”Niin kaikki muuttui, mullin mallin mennen, nyt huippu on, mik’ alko ennen.” Swedenborgin kautta tullutvastaavai­suuk­sien tieteen uusi tuleminen antaa meille kuitenkin vielä toivoa tieteiden ja taiteiden suhteen paremmasta tulevaisuudesta.