Vainovalkea Suuntana itsenäinen Suomi
Suomessa 4.11.2015 vierailleen Harvardin yliopiston professori Irving Kirschin mukaan on lähes sama, määrätäänkö masennukseen lääkettä vai lumelääkettä. Lääkkeillä tosin on enemmän haittavaikutuksia kuin lumelääkkeellä.
Masennuslääkkeistä ei ole hyötyä masennukseen
Kirschin ja hänen tutkijakollegoidensa tutkimusten mukaan mielialalääkkeet ja lumelääkkeet eli plasebot vaikuttavat vain vähän tai eivät juuri ollenkaan masennukseen. Pelkällä sokeripillerillä on masentuneelle siis lähes yhtä suuri vaikutus kuin reseptilääkkeellä1.
Kirjassa The Emperor’s New Drugs professori Kirsch toteaa, ettei masennuksessa ole kyse kemiallisesta epätasapainosta, vaikka niin luullaan.1
Miljoonat ihmiset, jotka käyttävät yleisesti määrättyjä masennuslääkkeitä, voisivat yhtä hyvin syödä plaseboa. Väite perustuu kymmenien kliinisten lääketutkimusten tuloksien analysointiin.1
Potilaan elämänlaadun kannalta ei kuitenkaan ole aivan sama, syödäänkö lääkettä vai plaseboa koska plasebolla ei ole lääkkeiden haittavaikutuksia.1
Kirsch korostaakin tämän eron merkittävyyttä. Myös dementian vaara liittyy pitkäaikaiskäyttöön joidenkin tutkijoiden mukaan.
Masennus ei ole pelkkää alentunutta mielialaa. Diagnoosiin tarvitaan muitakin tekijöitä. Niitä ovat muun muassa merkittävä painon lasku tai nousu, unettomuus tai lisääntynyt unen tarve, lähes päivittäinen väsymys tai voimattomuus sekä arvottomuuden tai kohtuuttomat syyllisyyden tunteet. Masennusoireisiin liittyy usein eriasteista ahdistuneisuutta sekä alkoholin lisääntynyttä käyttöä.1
Masennuslääkkeiden haitallisia emotionaalisia ja ihmissuhdevaikutuksia
Nopeasti kasvava masennuslääkkeiden käyttö on lisännyt niihin kohdistuvaa arvostelua koskien tehoa ja haittavaikutuksia. Tätä asiaa selventää masennuslääkkeiden vaikutuksien tutkimus, joka tehtiin uusiseelantilaisille, joille oli määrätty masennuslääkkeitä. Tutkimuksessa kartoitettiin mainittujen lääkkeiden vaikutuksia tähän asti suurimman käyttäjämäärän avulla.2
Nopeasti kasvava masennuslääkkeiden käyttö on lisännyt niihin kohdistuvaa arvostelua koskien tehoa ja haittavaikutuksia. Online kyselyn avulla selvitettiin 1829 uusiseelantilaisen aikuisen kokemuksia ja uskomuksia, joille oli määrätty masennuslääkkeitä viimeisten viiden vuoden aikana. Tutkimuksen mukaan 53 prosentille niitä oli määrätty vuosien 2000–2009 välisenä aikana, ja 52 prosenttia ilmoitti käyttäneensä niitä yli kolme vuotta.2
Kahdeksan raportoiduista kahdestakymmenestä haittavaikutuksesta oli todettavissa yli puolella osallistujista; selvimmin seksuaaliset ongelmat (62%) ja tunne-elämän latteus (60%). Prosentit koskien muita vaikutuksia olivat:2
Tunne, ettei ole enää oma itsensä – 52,
Positiivisten tunteiden väheneminen – 42,
Muista välittämisen väheneminen – 39,
Itsemurha-ajatukset – 39 ja
Vetäytymisen tunteet – 55 prosentilla.
Tutkimus tuo esiin vain seitsemän 20:stä tutkimuksen haittavaikutuksesta. Artikkelin teksti kokonaisuudessaan on saatavilla Psychiatry Research -lehdessä, (30.4.2014); (sivut 67–73).
Masennus voi olla evoluution palveluksessa – se voi olla yritystä analysoida elämän monimutkaisia ongelmia ja tie löytää uutta, toteaa evoluutiopsykologi Paul Andrews.
Masennus voi olla kriisi, luonnon omituinen keino asettaa ihminen joidenkin oman elämänsä peruskysymysten ääreen ja miettimään torjuttuja asioita, joita hän muuten ei pohtisi lainkaan. Se voi olla ihmiselle viesti joka kehottaa itsetutkisteluun, jolle muuten ei olisi tilaa ja pysähtymään sekä analysoimaan elämän monimutkaisia ongelmia.
Pienen tutkimuksen mukaan peräti 80 prosenttia tutkittavista oli sitä mieltä, että he saivat lopulta jonkinlaista hyötyä masennuksestaan; saivat keinoja selviytyä tulevista, vastaavista tilanteista entistä paremmin.
Parhaimmillaan masennuksen jälkeen ihminen voi kyetä ottamaan elämälleen kokonaan uuden suunnan ja löytämään sille uuden tarkoituksen. Masennusta voi silloin ajatella jonkinlaisena kiirastulena, jonka läpi kulkenut on astunut uuteen vaiheeseen elämässään.
Monet masennukset näyttävät parantuvan itsekseen, mutta joskus voidaan tarvita myös hoitoa, erityisesti psykologista apua, jotta ihminen ymmärtäisi ja ottaisi vastaan masennuksen viestin. Kun masennus voi olla myös keino selviytyä, niin se suojaa psyykkiseltä kivulta, joka voi olla sietämätöntä ja siksi viesti voidaan myös torjua. Kun on ”jäässä” ei silloin tunne mitään, ja siten olo saattaa olla helpompaa masentuneena.
Jos viesti torjutaan, pitäisi terapiassa miettiä, mitä kivuliaita ja torjuttuja varhaisia traumoja sen taakse kätkeytyy ja miten masennus ja lamaannus yhdistyvät niihin. Lisäksi tulisi selvittää, miten masennusta ylläpitävä syy saataisiin eliminoitua, jotta masennuksen yli päästäisiin. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista.
Masennuksen takana voi olla myös elimellinen sairaus. Perussairauden hoito on silloin tietysti ensisijainen asia
Oma kommentti: lääketeollisuuden ja lääketieteen kaupallistuessa kovaa vauhtia on lääkkeitä käyttävien syytä olla perillä lääkkeiden sivuvaikutuksista. Sama pätee moneen muuhun asiaan kuten esim. GMO tuotteisiin ja rokotteisiin.
Yksityisten yritysten voittoa tavoittelevissa käsissä huijaaminen yleistyy kovaa vauhtia. Ja holistista tai vaihtoehtoista hoitoa kannattavia jopa vainotaan.
Biologia sivuuttaa ihmisen henkisen puolen ja tekee hänestä pelkän koneen. Kuitenkin ihminen on ennen kaikkea henkis-sosiaalinen olento, jonka ongelmien kohtaamisessa tulisi ensisijaisesti huomioida hänen psykologiset ja elämän tilanteeseen liittyvät tekijät.
Suurin vaara lääkehoidoissa on siinä, että ne voivat aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. On todettu että erityisesti masennuslääkkeiden uusi sukupolvi, niin sanottu serotoniinin takaisinoton estävät SSRI lääkkeet lisäävät väkivaltaa ja itsemurhia.
Seppo K.J. Utria
Utria on eläkkeellä oleva psykiatrian erik. lääkäri.
”Filosofi ja psykologi Lauri Rauhalan holistisen ihmiskäsityksen edustajana suhtaudun kriittisesti virallisen psykiatrian ja lääketieteen biologisesti korostuneeseen toimintamalliin”, toteaa Utria.
Lähteet
- Heljä Salonen (4.11.2015). Iltalehti Saatavilla: http://www.iltalehti.fi/mieli/2015110420610787_md.shtml; (14.2.2017). http://www.iltalehti.fi/mieli/201702142200070307_md.shtml
- John Reada, Claire Cartwrightb, Kerry Gibson. Institute of Psychology, Health and Society, University of Liverpool, Whelan Building, Ground Floor, Brownlow Street, Liverpool L69 3GB, UK, School of Psychology, University of Auckland, New ZealandReceived 15 October 2013, Revised 21 January 2014, Accepted 27 January 2014, Available online 3 February 2014 ——-Saatavilla verkossa 03 helmikuu 2014. Saatavilla: http:// globalresearch.ca/the-adverse-emotional-and-interpersonal-effects-of-antidepressants/5416564
Tiedostoja:
Will Brendza (29.8.2016). The Last American Vagabond. The Business of Cancer – Doctors Discovered Dead After Promoting Holistic Cure for Cancer. Saatavilla: http://www.thelastamericanvagabond.com/conspiracy/business-cancer-doctors-discovered-dead-promoting-holistic-cure-cancer/
GR (12.16.2012). Is the New Generation of Anti-Depressant Medications Contributing to School Shootings? Saatavilla: http://www.globalresearch.ca/are-the-new-generation-of-anti-depressant-medications-contributing-to-school-shootings/5315886
http://www.google.com/search?client=safari&rls=en&q=ssri&ie=UTF-8&oe=UTF-8
Pieni jatko-osa artikkeliin:
Alla on lyhyt, selvyyden vuoksi hieman muokattu tiivistelmä Canadian Journal of Psychiatry -lehdestä. Kirjoittaja tri Joanna Moncrieff väittää psykiatrien tavanomaista näkökantaa vastaan.
Minusta on yllättävää, että tämä keskustelu on päässyt lääketieteellisen julkaisun sivuille. Hänen suorasukainen vastineensa on osoitettu aiemmille kirjoittajille keskustelussa, jota on käyty CJP:n sivuilla.
VASTAVÄITE: MASENNUS EI OLE AIVOSAIRAUS
Joanna Moncrieff, MBBS, MRCPsych, MSc, MD1
(Canadian Journal of Psychiatry 2007; 52:100-101)
Psykiatrit ovat jo vuosikymmeniä yrittäneet laatia biologista teoriaa masennuksesta. Lukuisia ehdokkaita on tarjottu, noradrenaliinin ja serotoniinin poikkeavuuksista kortisolin liiallisuuteen, hippokampuksen vajaatoimintaan ja neurotrofiineihin. Kaikissa tapauksissa tulokset ovat ristiriitaisia, ja kun poikkeavuuksia on löydetty, ei niiden ole osoitettu olevan masennukselle ominaisia tai sitä aiheuttavia. Esim. toisin kuin tri Ravindran ja tri Kennedy esittävät, on hippokampuksen tilavuutta koskeva näyttö heikkoa.
Lukuisat tutkimukset eivät ole löytäneet mitään eroa masennuspotilaiden ja kontrollipotilaiden välillä, enkä löytänyt tutkimuksia jotka tukisivat heidän väitettään siitä että hoitamattoman sairauden keston ja tilavuuden pienenemisen välillä olisi vastaavuutta. Tutkimukset osoittavat päin vastoin että sairauden hoitojakson jatkuminen ennakoi tilavuuden pienenemistä.
Tämä nostaa esiin sen mahdollisuuden, että masennuksen lääkehoidot pienentävät aivojen tilavuutta samaan tapaan kuin antipsykoottien on osoitettu tekevän psykoosipotilailla. Lisäksi hippokampuksen tilavuuden on huomattu pienenevän myös ensi kertaa puhjenneessa psykoosissa ja posttraumaattisessa stressioireyhtymässä (sivuhuomautus: jota oli rehellisempinä aikoina tapana kutsua ”sotaneuroosiksi” tai ”taisteluväsymykseksi”), ja pienenemistä todettiin äskettäin myös naisilla joille on diagnosoitu dissosiatiivinen identiteettihäiriö.
Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden diagnostinen ja tilastollinen käsikirja, DSM, kasvaa vuosi vuodelta. Nykyään siitä löytyvät jopa ”kieltäytyy tottelemasta auktoriteettia” ja ”kieltäytyy tunnustamasta olevansa sairas” -syndroomat.
Masennuksen yhteydessä joskus havaitut poikkeavuudet eivät ole myöskään tunnusmerkillisiä. […] Jos biokemiallisten tai rakenteellisten poikkeavuuksien huomattaisiinkin liittyvän masennukseen, niin tämä ei tarkoittaisi että ne aiheuttaisivat sen. Jos koen jotain onnetonta, tulen surulliseksi tai masennun, ja jos tämä tunne on tarpeeksi vahva, siihen varsin todennäköisesti liittyy biokemiallisia muutoksia – mutta minut teki surulliseksi se tapahtuma, eivät kemikaalien heilahtelut aivoissani.
Ne voidaan parhaiten nähdä emotionaalista tilaa myötäilevinä, tai sen biologisena vastineena.
Ensimmäisessä jutussani keskityin tutkimuksiin joissa on käytetty lumekontrollia, koska on vaikeaa osoittaa mitään todellisia etuja masennuslääkkeiden käytöstä. Itse asiassa niiden lisääntynyt käyttö on yhteydessä masennusjaksojen lisääntyneeseen yleisyyteen ja keston pitenemiseen.
Naturalistinen Sequenced Treatment Alternatives to Relieve Depression -tutkimus havaitsi oireiden lieventyvän sen verran, että sitä voidaan luonnostaan helpottavissa olosuhteissa pitää merkityksettömänä. Se että tähän tutkimukseen ei sisältynyt plasebokontrolli-ryhmää tarkoittaa tosin että tämä arvokas mahdollisuus arvioida masennuslääkkeiden tehoa meni hukkaan.
Tutkimus sairaslomapäivistä, jota Ravindran ja Kennedy lainaavat, sai itse asiassa selville että masennuslääkkeillä hoidetut ihmiset palasivat töihin vähemmän todennäköisesti kuin ne joita ei lääkitty.
http://dendoldaagendan.blogspot.com/2010/06/film-psychiatry-industry-of-death.html
pardon pardon monsieur le Cowboy de vous importuner, mais vous qui etes si malin pouvez vorum&ssquo;expliquer si c’est legal qu’une conseillere d’un groupe religieux soit également ministre ?? parce qu’etre conseillere ca sort du cadre familiale… c’est son pape pas son papa.merci pour tous les sourires que je peux avoir en vous lisant, ca donne la peche !!!