Kuinka valtion talouden vaikutussuhteet jakaantuvat?

Tässä artikkelissa tarkastelemme sitä, kuinka julkistalous, markkina- ja yritystoiminta sekä valtion valitsema rahoitusjärjestelmä vaikuttavat valtiontalouteen. Annamme lausunnon siitä, mitä valtion taloudessa pitäisi muuttaa eheyttääksemme talouden omavaraiseksi itsenäiseksi toimijaksi.

Valtiontalouteen vaikuttavat taloussektorit

Pääpiirteittäin valtiontalouteen vaikuttaa talousalueet, jotka muodostuvat:

Julkistaloudesta, ulkoisesta markkina- ja yritystoiminnasta sekä valtion valitsemasta rahoitusjärjestelmästä.

Julkistalous tarkoittaa taloustieteen alaa, joka tutkii julkisen sektorin taloutta ja talouspolitiikkaa taloudellisen kannattavuuden ja tasa-arvon suhteen.

Julkinen sektori (js) tarkoittaa kansantalouden osaa, joka on valtion tai kuntien omistuksessa.

Julkiseen sektoriin kuuluvat valtion ja kuntien varsinaisen toiminnan lisäksi muiden muassa sosiaaliturvarahastot, kuten esimerkiksi Kansaneläkelaitos, kuntayhtymät, liikelaitokset ja valtionyhtiöt. Tämän termin alakäsite on julkisyhteisö eli julkisessa omistuksessa oleva, markkinoiden ulkopuolella oleva toimija. Täten julkisyhteisöihin eivät kuulu valtion tai kuntien omistamat markkinoilla toimivat yritykset.¹

Pääsääntöisesti js on rahoitettu veroilla. Yleismaailmallisesti js myönnetään parhaimmaksi menetelmäksi toteuttaa järjestystä ja turvallisuutta, kuten oikeuslaitos, poliisi ja puolustusvoimat. Yleensä js:n sisältyy useita muitakin funktioita: osa koulutuksesta, terveydenhuollosta ja ympäristönsuojelusta, jopa teollisuutta, etenkin puolustusteollisuutta sekä tiedotus-, viihde- ja liikennetoimintaa.¹

Nykyisin myös js:n toimintaa yksityistetään vauhdilla, ja ulkoistamisen myötä ulkomaiset sijoittajat omistavat entistä laajempia osuuksia esimerkiksi terveyden- ja vanhustenhoidon palveluista.

Markkina- ja yritystoiminnasta

Jatkuvaan voitonhankkimistarkoitukseen perustuva yritystoiminta toteutuu tavaroiden tai palveluiden tuottamisesta ja myymisestä asiakkaille. Yritystoiminnan kannattavuus syntyy siitä, miten yritys sijoittuu kilpailussa markkinoille, jotka ovat sekä kotimaisia että ulkomaisia. Nykyisin yritysmaailma on täysin globalisoitunut, ja yhtiöt ovat ristiin rastiin muodostaman omistajien vyyhdin hallinnassa. Nykyisin kotimaiset yhtiöt ovat luisuneet ulkomaiseen omistukseen, mutta ei täysin.

Valtion rahoitusjärjestelmä

Rahoitusjärjestelmän päätehtäväksi ilmoitetaan talousjärjestelmässä kanavoida rahoitusta säästäjiltä, joiden menot ovat pienemmät kuin tulot, rahoituksen tarvitsijoille, jotka haluavat kuluttaa tai investoida enemmän kuin ansaitsevat. Rahoitusjärjestelmän avulla säästäjät voivat siis lainata varoja rahoituksen käyttäjille.²

Suomen pankin mukaan rahoitusta välitetään pankkien ja muiden luottolaitosten kautta sekä suoraan markkinoilla laskemalla liikkeeseen arvopapereita.

Huomioita valtion menoista

Julkisyhteisöjen menot olivat vuonna 2015 satakaksikymmentä miljardia euroa. Menot olivat samana vuonna noin 55 prosenttia suhteessa Bruttokansantuotteeseen (bkt). Vuonna 2015 julkisyhteisöjen menot olivat 60 miljardia euroa suuremmat kuin vuonna 1995.³

Vuonna 2016 julkiset menot olivat maassa 55,8 prosenttia suhteessa bkt:hen.

Kun vuosien 2000–2005 välillä menot olivat kasvaneet 10 miljardia euroa, niin vuosien 2010–2015 ne olivat paisuneet ennätyksellisen 20 miljardia euroa. Vuonna 2009 menot ylittivät tulot, eli Suomen julkinen talous kääntyi alijäämäiseksi pitkän ylijäämäkauden jälkeen.³

Tähän julkisyhteisöjen menojen lisääntymiseen ovat syinä mm. talouskriisi ja myöhemmin Suomen antautuminen pakolaisinvaasion puristukseen. Menojen kasvuun ja suoranaiseen alijäämään vaikuttaa myös julkisen velan korkomenojen karttuminen kuten myös se, että Suomi kuuluu Euroopan talous- ja rahaliittoon EMU:n, jonka myötä kansalaisten hyvinvointi ja työllisyys on liittynyt eurovaluutan kohtaloon, minkä johdosta altistumme kansainvälisten kriisien armoille. Suomalaisen työn hyödyt luisuvat globaalien sijoittajien ja pankkiirieliitin hyödyksi.⁴

Valtionyhtiöiden ja kansallisvarallisuuden ulkomaille myynti

Valtionyhtiöiden ja kansallisvarallisuuden myynnillä on Suomessa jo vaarallisen pitkä historia. Se alkoi jo Esko Ahon hallituksen aikana. Suomen EU-jäsenyys ja sosialidemokraatit Paavo Lipposen pääministerikaudella kiihdyttivät myyntiä.

Suomesta valtionyhtiöitä ja muuta varallisuutta on myyty vuodesta 1990 alkaen likipitäen 20 miljardin euron arvosta. Myyntiluettelo muodostuu sähkön tuotanto ja siirto, tiedonsiirto öljynjalostus, kemian perusteollisuus, telakka- ja konepajateollisuutta, metsäteollisuutta, luonnonvaroja ja kaivostoimintaa.⁵

Kansallisvarallisuuden huutokauppaaminen ulkomaille saavutti uuden ulottuvuuden Jyrki Kataisen (kok.) ja nykyisin Juha Sipilän (kes.) hallitusten aikana. Nykyisin uudistusten listalla ovat lisäksi sosiaali- ja terveydenhuolto sekä rautatieverkostojen ja vesiväylien kilpailuttaminen tai yhtiöittäminen.

Luonnollisesti yhtiöittäminen on ensimmäinen siirto, jonka tavoitteena on yksityistäminen. Seuraavaksi kansallisvarallisuus siirtyy pörssiyhtiöille sekä kansainvälisten finanssispekuloijien ulottuville.

Ulkomainen velka

Elinkeinoelämän laitos kirjoittaa jo vuonna 1992 valtion velkaantumisen olleen kohoamassa Suomessa ennenäkemättömiin mittoihin rauhan ajan oloissa. Velka kasvaa edelleen, toteaa ETLA. Velka on todellakin kasvanut, kun vuonna 2002 velka oli 40,2 prosenttia bkt:ta, niin vuonna 2016 se oli kivunnut jo 63,1 prosenttiin bkt:sta.⁶

Taloudellisen laskusuhdanteen aikana verotulot jäävät pieniksi, ja ellei menoja supisteta, joudutaan ottamaan lisää lainaa. Tiettyjen tutkimuksien mukaan talouden lama selittää Suomessa kuitenkin vain runsaat viisi prosenttiyksikköä esimerkiksi siitä velkasuhteen 27 prosenttiyksikön kasvusta, joka tapahtui vuodesta 1985 vuoden 1993 loppuun.

Niinpä velan korkomenot aiheuttavat lisävelkaantumista, ja tämän kierteen pysäyttämiseksi tulisi valtiolla olla käytössään oma valuutta ja sen paino-oikeus, kuten jäljempänä esitämme. Hyvinvointivaltion purkaminen, mikä tapahtuu myös julkisen sektorin supistuksilla tai leikkauksilla, ei kohdistu itse taantuman aiheuttaman ”sairauden” hoitoon, vaan pelkästään oireiden ehkäisemiseen.

Analyysi

Mitkä näistä kolmesta ovat tärkeimmät maan taloudelle: Julkistalous, markkina- ja yritystoiminta vai valtion rahoitusjärjestelmä? Itse asiassa kaikki kolme ovat keskeisiä, ja väärin hoidettuna syöksevät valtion täydelliseen perikatoon.

Nämä kolme talouden aluetta kytkeytyvät toisiinsa. Mikäli valtionvelka lisääntyy ja sen korkomenot kasvavat, vaikuttaa se verotuksen kiristymiseen ja sitä kautta mikrotalouden niukempien resurssien allokointiin, mikä voi johtaa osittain sosiaaliseen syrjäytymiseen, jotka tekijät puolestaan lisäävät julkistalouden kustannuksia.

Lisäksi korkotason nousu johtaa uusien yrityksien syntyvyyden laskuun sekä yritysten siirtymiseen ulkomaille tai ulkomaiseen omistukseen. Tähän voi olla syynä myös korkea verotusaste.

Yllä esitetyn nojalla voitaneen lausua, että valtiontalouden vartalon muodostaa, sen suonissa virtaava veri (koroton valtion valuutta), jonka lähteenä tulisi olla itsenäinen keskuspankkitoiminta.

Talousdemokratian reformi

Valtiolla tulisi olla oma valuutta ja sen paino-oikeus.

Valtion omistuksessa oleva keskuspankki loisi tarvittaessa rahaa velattomasti, jota säännösteltäisiin inflaation ja deflaation (rahan arvon nousu) eliminoimiseksi. Pankit olisivat vain asiakkaiden talletusten vastaanottajia, ja siten ne lainaisivat osittain asiakkaiden talletuksia.

Velattoman rahan jakelu tapahtuisi esimerkiksi valtion kulutuksen mukaan tai perustulon kautta. Velkarahan olisi korotonta. Tällaista rahaa voitaisiin käyttää investointeihin, jotka lisäisivät työllisyyttä ja siten kulutuksen myötä maan vaurautta sekä omavaraisuutta. Selvää lienee, että työllisyys edistää vaurastumista, joka kasvattaa kulutusta piristäen juuri makrotalouteen kuuluvaa taloutta.

Talousreformissa omavaraisen valtion taloudelliset hyödyt suuntautuisivat kotimaan hyvinvointiin. Tällöin kohua herättäneet veroparatiisit olisivat kiellettyjä ja ulkomaille siirretyt yhtiöt maksaisivat veronsa kotimaahan. Erityisen tärkeää olisi virvoittaa kauppasuhteet Venäjän kanssa uudelleen.

Siten talousdemokraattisilla metodeilla uhmaisimme kansainvälisiä verenimijäpankkiireja ja laskemalla liikkeelle oman rahan nujertaisimme osaltamme ylikansalliset pankkikartellit.

Ensimmäiseksi maassa suunniteltaisiin kansallinen velkaohjelma julkisille infrastruktuurille. Kaikki julkiset rakennukset, jopa yksityiset kodit korjattaisiin. Uusittaisiin tieverkostot, rautatiet, sillat, kanavat ja satamat. Kaikki maksettaisiin rahalla, jota ei enää lainattaisi globaaleilta yksityispankeilta.

Miksi oma raha ja sen paino oikeus on tärkeää?

Tämä jo aikaisemmin lausuttu taloudellinen dogmi on pakko esittää tässä uudelleen:

Kansainväliset rahoituslaitokset lainaavat rahaa maailman valtioille ottaen korkoa ja vielä koron korkoa. Kansainvälinen pankkitoiminta on laillistettua jättiläismäistä pankkirosvousta.⁷ Uutta rahaa ilmestyy kiertoon, kun asiakkaat velkaantuvat yksityisille pankeille. Velkaa ei koskaan kyetä maksamaan takaisin kokonaan.

Koron takia velan osuus on aina suurempi kuin raha, jolla velkaa lyhennetään. Velkakierteestä hyötyvät globaalin mafian kaltaiset yksityiset pankit, jotka kahmivat korkorahat ja lainanpääoman ilmaisena rahana. Esimerkiksi korkorahaa ei siis ole luotu missään, vaan se saadaan esimerkiksi velallisen yrityksen tai palkansaajan tekemän työmäärän palkasta.

Markku Juutinen

Lähteet

1. Honkanen, Pertti (1998). Julkinen sektori: muistiinpanoja yksityistämisestä ja säästöpolitiikasta, s. 24–26, 38, 43. Hanki ja jää.
2. https://www.suomenpankki.fi/fi/rahoitusvakaus/rahoitusjarjestelma-lyhyesti/
3. https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Tilastot/Julkiset-menot/
4. Valtioneuvosto/hallitusohjelma.
5. EVA (2004). Onko omistamisella väliä? http://www.eva.fi/wp-content/uploads/files/804_onko_omistamisella_valia.pdf
6. Data från Eurostat. (Senast uppdaterad: 26 oktuber 2017). https://www.google.se/publicdata/explore?ds=ds22a34krhq5p_&met_y=gd_pc_gdp&hl=sv&dl=sv#!ctype=l&strail=false&bcs=d&nselm=h&met_y=gd_pc_gdp&scale_y=lin&ind_y=false&rdim=country_group&idim=country_group:eu&idim=country:fi&ifdim=country_group&hl=sv&dl=sv&ind=false
7. The New York Times (27.9.2008). Wall Street, R.I.P.: The End of an Era, Even at Goldman.

https://www.rollingstone.com/politics/news/the-great-american-bubble-machine-20100405