Warning: Parameter 1 to wp_default_scripts() expected to be a reference, value given in /home/novahier/public_html/vainovalkea/wp-includes/plugin.php on line 600

Warning: Parameter 1 to wp_default_styles() expected to be a reference, value given in /home/novahier/public_html/vainovalkea/wp-includes/plugin.php on line 600
Suomessa määriteltiin holokaustin kieltäminen mielisairaudeksi; huomiot holokausti-uskonnosta – Vainovalkea
Home / Yhteiskunta / Suomessa määriteltiin holokaustin kieltäminen mielisairaudeksi; huomiot holokausti-uskonnosta

Suomessa määriteltiin holokaustin kieltäminen mielisairaudeksi; huomiot holokausti-uskonnosta

Jäljempänä olevassa laajassa artikkelissa otamme kantaa siihen, kuinka Suomessa on nyt ensimmäistä kertaa määriteltynä holokaustin kieltäminen mielisairaudeksi. Esitämme lukuisten revisionistien analyyttisen arvostelevan suhtautumisen holokaustiin. He eivät perustele kriittisyyttään kansallissosialismilla tai antisionismillä, vaan sillä, että juutalaisten kansanmurhan tapahtumiselle ei löydy uskottavia perusteluita. Täten holokaustin analyyseillä viittaamme siihen mahdottomuuteen, minkä seurauksena kyseinen kriittisyys luokitellaan mielisairauden oireeksi. Ovatko kaikki revisionistit diagnostisoitavissa harhaluuloisuushäiriöisiksi, jonka oireena on ICD-tautiluokituksessa F22.0?

Käsittelemme kirjoituksessa seuraavia aiheita:

Suomessa se tehtiin: holokaustin kieltäminen on nyt mielisairautta!

Antisemitismin (tai paremminkin antisionismin) syyt Saksassa

Holokausti: onko siitä todisteita? Ja sen alaotsikot

Juutalaisten holokaustin myyttiä 6 miljoonasta uhrista levitettiin jo ennen I maailmansotaa

Loppuanalyysi

Suomessa holokaustin kieltäminen on nyt mielisairautta!

Benjamin Kivilohkare on koulutukseltaan hum. kand. Hänen mukaansa Suomessa on ensimmäisen kerran historiassa määritelty holokaustin kieltäminen mielisairaudeksi, tarkemmin harhaluuloisuushäiriön oireeksi. Tämä on tapahtunut Niuvanniemen sairaalassa Kuopiossa, missä psykiatrian ylilääkäri Tero Hallikainen ja hänen kollegansa ovat tehneet tämän diagnoosin. Monissa Euroopan maissa holokaustin kieltäminen on määritelty rikokseksi, josta voi saada vankeutta, mutta mielisairauden oireena sitä ei ole pidetty. Holokaustin kieltäjät ovat pieni vähemmistö, sillä yleisesti holokaustia pidetään todistettuna ilmiönä. Saa nähdä miten juutalaisjärjestöt suhtautuvat tähän asiaan. Onko holokaustin kieltäminen harhaluulo, joka tarvitsisi hoitoa? Kirjoittaa Kivilohkare.

Jäljempänä olevassa laajassa artikkelissa otamme kantaa siihen, kuinka Suomessa on nyt määriteltynä holokaustin kieltäminen mielisairaudeksi. Esitämme lukuisten revisionistien kriittisen suhtautumisen holokaustiin. He eivät suinkaan perustele kriittisyyttään kansallissosialismilla tai antisionismillä, vaan sillä, että juutalaisten kansanmurhan tapahtumiselle ei löydy uskottavia perusteluita. Täten holokaustin analyyseilla viittaamme siihen määritelmään, minkä seurauksena kyseinen kriittisyys luokitellaan mielisairauden oireeksi. Ovatko kaikki revisionistit diagnostisoitavissa harhaluuloisuushäiriöisiksi, jonka oireena on ICD-tautiluokituksessa F22.0?

Holokaustin kiistäminen tai siihen kriittisesti suhtautuminen ei tarkoita, että henkilö olisi kansallissosialisti tai antisemitisti

Kivilohkare ei kuitenkaan kiistä kansallissosialistisen hallinnon juutalaisvainoja, vaan pitää niitä 10 kertaisesti liioiteltuna

Kivilohkare kirjoittaa:

juutalaisiin kohdistuneen vainon ja kansanmurhan kiistäminen”. Myöskään tämä ei ole harhaluuloisuushäiriön oire ICD-tautiluokituksessa F22.0. En kiistä kansallissosialistien juutalaisvainoja, vaan pidän niitä tarkoituksella kymmenkertaisiksi liioiteltuina (Talmud: kristittyjä saa huijata). En myöskään hyväksy kansallissosialisti-ideologiaa. Olen tutkinut juutalaisuutta ja heidän kansainvälistä politiikkaansa 25 vuotta. Juutalaiset levittivät lukua ”6 000 000” myös ensimmäisen maailmansodan yhteydessä ja muissakin yhteyksissä, tästä nettisivu: Juutalaisten holokaustin myytti 6 miljoonasta uhrista

Allekirjoittaneen kommentti:

Kivilohkare ei kiistä kansallissosialistien juutalaisvainoja, vaan pitää niitä tarkoituksellisesti 10 kertaisesti liioiteltuna. Allekirjoittaneena haluaisin määrittää tämän asian suhteen oman päätelmäni. Suoranaisia juutalaisvaino ei voida sanoa Saksassa esiintyneen hallituksen taholta, mutta siellä oli kuitenkin esiintynyt voimakasta juutalaisvastaisuutta. Perimmäisenä syynä juutalaisvastaisuudelle eivät kuitenkaan olleet etniset ja uskonnolliset tekijät vaan se, että sionistit olivat pettäneet Saksan. Tätä aihetta selvennämme jäljempänä olevassa luvussa.

Määrittelen tässä lyhyesti sen, mitä tarkoittaa antisemitismi ja mitä merkitsee antisionismi?

Antisemitismi (vaikka aikamme ”juutalaiset” eivät periydy seemiläisiä kieliä puhuneista kansoista) tarkoittaa itseään juutalaiseksi nimittämien ihmisten vihaamista yksilöinä tai ryhminä etnisten ja kulttuurillisten tekijöiden perusteella.

Antisionismi perustuu lähimmäisenrakkauteen, johon kuuluu myös pahan paljastaminen sen toiminnan estämiseksi. Pahuutta ovat esimerkiksi eräät ideologiat, kuten Talmudismi, koska se edustaa erittäin syrjivää vihan ja väkivallan uskontoa. Niin ikään antisionismi tarkoittaa myös sionistieliitin (jotka ovat suurelta osin Talmudisteja) kansainvälisten ja vahingollisten hegemoniallisten poliittisten pyrkimyksien vastustamista sekä palestiinalaisten kansanmurhaan tähtäävän terroristivaltio-Israelin tavoitteiden torjumista.

Kivilohkareen mukaan juutalaisten ”kansanmurhasta” kansallissosialistien juutalaisvainoissa ei ole tieteellistä todistusta. Todistukset pohjautuvat pelkästään henkilöhaastatteluihin, joilla ei ole juuri mitään todistusarvoa.

Kivilohkare toteaa:

On paljon kriittisiä tutkijoita, jotka kiistävät juutalaisten kansanmurhan. Minun asiantuntemustani todistaa esimerkiksi se, että Iranin presidentti Mahmoud Ahmadinejad kutsui minut syksyllä 2006 Teheraniin holokausti-konferenssiin.

Minua ei voi pitää harhaluuloisena siksi, että vihaan juutalaisten uskontoa ja heidän kansainvälistä politiikkaansa, joita olen tutkinut 25 vuoden ajan; ne ovat mielestäni molemmat kirjaimellisesti perkeleestä. Sionismin tuomitseminen on osa minun ja uskonnollisen yhteisöni maailmankatsomusta ja siten se ei ole ’harhaluuloisuushäiriön oire’, vaan Lääkärikirjan Duodecim lauseen mukainen asia, ’maailmanselitys’”.

Kivilohkare jatkaa:

Lääkärikirja Duodecim on tietokanta, joka perustuu lääkärien käyttämiin oppikirjoihin, hoitosuosituksiin ja tieteellisiin tutkimuksiin. Tästä kirjasta on arvostetun psykiatrin Matti Huttusen lause, jonka pitäisi olla ohje kaikille psykiatreille. Lause on seuraava: ’Uskomusta ei pidetä harhaluulona, jos se on luonteeltaan henkilön kulttuurissa tai alakulttuurissa yleisesti ilmenevä uskonnollinen vakaumus tai maailmanselitys’.”

Täten holokausti-uskonnon valheen paljastaminen on osa Kivilohkareen ilmoittamaa uskonnollista vakaumusta, ja se sisältyy siten jo hänen uskonnolliseen vakaumukseensa velvollisuutena.

Antisemitismin (tai paremminkin antisionismin) syyt Saksassa1

Pariisin rauhankonferenssi kokoontui vuonna 1919. Kokoukseen osallistui 117 juutalaista edustajaa Bernard Baruchin johtamana. Myös Benjamin Freedman oli siellä. Rauhankonferenssissa paljastui saksalaisille kokonaisuudessaan se, kuinka sionistinen eliitti oli pettänyt Saksan tuomalla Yhdysvallat sotaan heitä vastaan, mikä korvattiin Balfourin julistuksella. Tämä oli hirvittävä kavallus Saksaa kohtaan! Kun ensimmäinen kommunistinen vallankumousyritys Venäjällä epäonnistui, lähes kaikkien ”juutalaisten” oli paettava Venäjältä. Näistä lähes kaikki pakenivat Saksaan. Maa otti ”juutalaiset” pakolaisiksi ja heitä kohdeltiin siellä hyvin. Tästä kaikesta armeliaisuudesta palkkioksi sionistit myivät Saksan vain saadakseen itselleen Palestiinan, jonne he sittemmin perustivat Israelin, josta kehittyi ydinasevaltio, joka uhkaa koko maailmanrauhaa olemassaolollaan.

Kun sionistien petos paljastui, saksalaiset alkoivat suhtautua juutalaisiin epäluuloisesti. USA:n usuttaminen saksalaisten kimppuun syöksi Saksan murskaavaan tappioon ja hirvittävään sodan jälkeiseen ahdinkoon. Juutalaisvastaisuutena se alkoi ilmetä, kun tiedettiin kansainvälisten sionistien julistaneen boikottisodan Saksaa vastaan vuonna 1933. Sodan tarkoituksena oli saada Saksa nääntymään taloussaarron avulla. Mutta tästä sodan aloituksesta kerrottakoon enemmän tuonnempana.

Ratkaiseva käänne suhtautumisessa ”juutalaisiin” alkoi tapahtua vasta vuonna 1938. Tällöin nuori puolanjuutalainen käveli Pariisissa Saksan suurlähetystöön ja ampui saksalaisen toimihenkilön. Saksalaiset alkoivat käyttäytyä aggressiivisemmin Saksan juutalaisia kohtaan. Ikkunoita rikottiin ja ”juutalaisia” pahoinpideltiin.

Alkuperäisenä syynä juutalaisvastaisuudelle eivät siis olleet etniset ja uskonnolliset tekijät vaan se, että sionistit olivat pettäneet Saksan. Varsinainen juutalaisvastaisuus leimahti liekkiin sionistien julistaman taloussaarron ja ennen muuta yllä mainitun vuoden 1938 traagisen tapahtuman jälkeen. On täysin luonnollista, että katkeruutta on syntynyt saksalaisissa esimerkiksi ”juutalaisia” kauppiaita kohtaan, sillä onhan näiden ”juutalaisten” johtajien toimesta saksalaiset yritykset menneet konkurssiin lisäten työttömyyttä sekä taloudellista kurjistumista.

Saksalaisten syyttäminen antisemitismistä rodun ja uskonnon perusteella on sionistisen eliitin Hollywood-propagandaa. Taustalla oli sionistisen eliitin toimet, joista kärsimään joutuivat ensin saksalaiset, sitten eliittiin kuulumattomat ”juutalaiset”.

Holokausti: onko siitä todisteita?

Valtavirtaisen historian mukaan holokausti oli Saksan suorittama järjestelmällinen juutalaisten kansanmurha toisen maailmansodan aikana.

Saksan kansallissosialistista hallitusta pidetään päävastuullisena kuuden miljoonan juutalaisen murhaamiseen. Historian mukaan ks.-hallitus Adolf Hitlerin johdolla hallinnoi, ja ohjasi joukkotuhon etenemistä. Myös Saksan liittolaisten väitetään osallistuneen joukkotuhoon.

Huomion arvoista on, että juuri kaasukammiot ovat niin merkittävä osa valtavirtaista holokaustikerrontaa, että oletettujen murhakaasukammioiden kiistäminen tarkoittaa käytännössä koko juutalaisten joukkotuhonnan kiistämistä.

Mitään tieteellistä todistusaineistoa ei löydy siitä onko holokaustia todella tapahtunut, vai onko se pelkästään myytti? Mitään todistusaineistoa holokaustin tapahtumisen puolesta ei ole pystytty esittämään. Akateemiset revisionistit ovat tutkineet juutalaisvainojen todellisuutta ja ovat päätyneet tutkimuksissaan siihen tulokseen, että juutalaisia ei ole tuhottu kansallissosialistien ylläpitämillä keskitysleireillä hallinnollisen järjestelmällisesti ensinkään.

Esitämme seuraavaksi lukuisia argumentteja, jotka puolustavat sitä näkemystä, että holokaustia ei todellakaan tapahtunut. Pyrimme esittämään tässä asian niin lyhyesti ja ytimekkäästi kuin suinkin on mahdollista.

Holokaustin kiistäminen tai siihen kriittisesti suhtautuminen ei tarkoita, että henkilö olisi kansallissosialisti tai antisemitisti

Ensinnäkin painotamme, että holokaustin kiistäjät tai siihen kriittisesti suhtautuvat eivät ole läheskään aina kansallissosialistinen ideologian kannattajia tai antisemitistejä, kuten Benjamin Kivilohkare, joka pitää holokaustia liioiteltuna, mutta ei kiistä juutalaisvainoja eikä omien sanojensa mukaan hyväksy kansallissosialistista ideologiaa. Koska hän suhtautuu kriittisesti sionistisen eliitin ihmiskunnalle vahingollisiin kansainvälisiin pyrkimyksiin, on hän antisionisti, mutta ei antisemitisti (määritelmät yllä). Antisemitisti ei ole henkilö, joka ei vihaa juutalaisia yksilöinä geneettisten ja kulttuurillisten tekijöiden perusteella.

Lisäksi modernin revisionismin pioneeri ei suinkaan ollut ”uusnatsi”, vaan saksalaisten vangiksi joutunut Ranskan vastarintaliikkeen jäsen Paul Rassinieri. Hän joutui itse keskitysleireille kirjoittaen siellä varsin laajasti todellisista kokemuksistaan leiriolosuhteista.

Paul Rassinierin mukaa holokaustia ei tapahtunut

Paul Rassinieri kirjoittaa:

Olen käynyt läpi loputtomalta tuntuvan tulvan valheellisia todistuksia ja väärennettyjä asiakirjoja yrittäessäni tutkia niin sanottuja kaasukammioita. Oppimani perusteella olen varma ainakin yhdestä asiasta: Kolmannen valtakunnan johtajat eivät missään vaiheessa määränneet (tai suunnitelleet määräävänsä) juutalaisten joukkotuhontaa kaasulla tai millään muullakaan menetelmällä.”2

Rassinier oli vangittuna muiden muassa Buchenwaldin keskitysleirillä. Samalla leirillä oli myös apotti, johon Rassinier tutustui. Renard kirjoitti ”kokemuksistaan” runokokoelman. Yhden runon nimi on ”Minä näin, minä näin ja selvisin!” Se kuuluu näin:

Näin kuinka suihkuihin asteli tuhansia ja tuhansia ihmisiä. Mutta heidän päälleen ei suihkunnutkaan vettä vaan hengityksen salpaavaa kaasua. Näin, kuinka työkyvyttömille annettiin [tappava] piikki sydämeen.”

Sitten päättyi viimein sota. Rassinier ei kuitenkaan luopunut tutkimuksistaan. Hän otti jälkeen yhteyttä 1947 Renardiin ja muistutti tätä, että edes valtavirtainen historia ei usko, että Buchenwaldissa käytettiin murhakaasukammioita. Lisäksi Renardin kirjoitukset tappavista pistoksista eivät olleet yhdenmukaisia valtavirtahistorian kanssa.

Tähän ”silminnäkijä” vastasi: ”Olet oikeassa, mutta puhuinkin kuvaannollisesti. Ja koska kaasukammioita ja tappavia piikkejä joka tapauksessa käytettiin muissa paikoissa, on minun kertomuksiini turha takertua.”

Renard ei ainakaan tiennyt, että niitä käytettiin muissa paikoissa. Holokausti-uskonto kokonaisuudessaan näyttää kietoutuvan tällaisten myyttien varaan.

Rassinieri on siis väittänyt, että holokaustia ei tapahtunut. Hänen väitöksiään vahvistavat oikeaksi valtavirtahistorian kyvyttömyys kumota revisionistien perusargumentteja.

Onko valtavirtahistoria kiistänyt revisionistien perusargumentteja?

Valtavirtahistoria ei ole kiistänyt revisionistien perusargumentteja:

Tähän päivään mennessä tutkijat eivät ole löytäneet yhtään juutalaisten joukkohautaa tai polttokuoppaa, jossa juutalaisten ruumiita oltaisiin kaasutuksen jälkeen hävitetty.

Tutkijat eivät ole löytäneet yhtään kaasulla murhatun juutalaisen ruumista, eikä ensimmäistäkään ”murhakaasukammiota” ole tutkittu esimerkiksi kansainvälisessä oikeudenkäynnissä.

Juuri yllä mainittu tarkoittaa sitä, että myös juridisesti holokaustia ei ole tapahtunut. Tätä voidaan perustella sillä, että oikeusistuimissa murhasta epäiltyjä ei pystytä tuomitsemaan syylliseksi, jos murhatun ruumis ja murha-ase puuttuvat.

Aivot vääristävät muistot

Mikko Puttonen kirjoitti joitakin vuosia sitten artikkelin ”Näin aivot vääristävät muistoja – sadat ihmiset muistivat nähneensä uutisvideon, jota ei ollutkaan”. Artikkelissa kerrotaan Amsterdamissa 1990-luvun alussa tehdystä tutkimuksesta.

Vuonna 1992 israelilainen lentokone törmäsi Amsterdamissa kerrostaloon syttyen palamaan. Kymmeniä kuoli, ja tapaus oli pitkään kansallinen ykkösuutinen. 10 kuukautta tragedian jälkeen tutkijajoukko päätti selvittää millaisia muistijälkiä tapaus oli jättänyt paikallisten aivoihin.

Johdattelevilla kysymyksillä valtaosa koehenkilöistä saatiin uskomaan, että nämä olivat nähneet uutisvideon lentokoneen törmäämisestä. Todellisuudessa sellaista videota ei ollut kuitenkaan olemassakaan! Helsingin Sanomat kertoo:

Tapaus ei ole ainutlaatuinen. Psykologian tutkijat ovat osoittaneet lukuisin kokein, että ihmiset saa muistamaan sellaista, mitä ei ole koskaan tapahtunut.

Jos antaa ihmisille virheellistä tietoa tapahtuman jälkeen, se voi tulla osaksi siihen liittyvää muistoa’, totesi professori Elizabeth Loftus Kalifornian yliopistosta. Hän puhui Yhdysvaltain tiedeviikolla San Josessa helmikuussa. […]

Todellisessa elämässä harhaanjohtavaa informaatiota on joka puolella. Saamme väärää tietoa, kun keskustelemme toisten silminnäkijöiden kanssa, kun meitä kuulustellaan johdattelevasti ja kun seuraamme median raportointia. Kaikki nämä voivat vääristää silminnäkijän muistikuvia […] Vaikka joku kertoo sinulle jotain yksityiskohtaisesti tai tunteellisesti, se ei tarkoita, että niin olisi todella tapahtunut.”

Aivot vääristää muistot myös holokaustiin liittyen. Vaikka tiedemaailmassa vallitsee yleinen konsensus siitä, etteivät ihmisten muistot ole autenttisia (uskottavia) todisteita historiallisista tapahtumista, holokaustin suhteen tehdään täydellinen poikkeus.

Holokaustin tapahtumille puuttuvat tekniset todisteet. Tästä johtuen perustuvat tuhoamisleiritarinat täysin ”silminnäkijöiden” kertomuksille. Silminnäkijälausuntojen todenperäisyyttä kritisoivia syytetään juutalaisvihaajiksi. Esimerkiksi Skepsis-yhdistys kirjoittaa artikkelissaan Holokaustin kieltäminen: ”Todistusaineistoa ovat myös silminnäkijöiden todistukset.” Valtavirtaista holokaustitarinaa puoltavassa Wikipedia-tekstissä sama periaate toistuu: ”Holokaustin kiistävien tutkimusmenetelmiä on arvosteltu tarkoitushakuisuudesta ja piittaamattomuudesta silminnäkijöiden lausuntojen todistusarvoon.”

Ei ole todisteita siitä, että Hitler olisi antanut käskyn juutalaisten murhaamiseksi

Ei ole ainuttakaan todistetta sen puolesta, että Hitler olisi antanut määräyksen juutalaisten murhaamiseksi.

Koska käskyjä ei annettu ovat sen vuoksi holokaustimyyttiä ylläpitävät historioitsijat (kuten Raul Hilberg) päätyneet väittämään, että miljoonien ihmisten Euroopan-laajuista joukkotuhontaa keskellä historiallista suursotaa ohjattiin käytännössä telepaattisesti . Hilbergin teoria on tietysti täysin epätodellinen. Hän on perustellut sitä, miksi holokaustista ei jäänyt lainkaan yksiselitteisiä kirjallisia todisteita sillä, että kansallissosialistisessa suursodan ohjailussa todellakin käytettiin ”ajatusten lukemista” johtamisen välineenä.

Lopullinen ratkaisu?

Juutalaiskysymyksen lopullinen ratkaisu tarkoitti juutalaisten siirtämistä pois Euroopasta. Juutalaiset ja saksalaiset solmivat jo vuonna 1933 Haavara-sopimuksen, jolla juutalaiset pyrittiin siirtämään Palestiinaan.

Saksan hallinnoimilla keskitysleireillä ei käytetty ihmisten murhaamiseen soveltuvia kaasukammioita

Selvää on, että Saksan hallinnoimilla keskitysleireillä oli kaasukammioita ja krematorioita. Sitä vastoin täydellisesti puuttuvat todisteet siitä, että näillä keskitysleireillä oltaisiin käytetty ihmisten murhaamiseen teknisesti soveltuvia kaasukammioita.

Sekä polttohautausmenetelmää että kaasukammioita käytettiin kulkutautien torjumiseksi. Holokaustiin kriittisesti suhtautuvat tutkijat selittävät erikseen tuholaistorjuntaan käytetyistä desinfiointikaasukammioista (joita todella oli) sekä ”murhakaasukammioista” (jotka eivät ole totta).

Tarinat kaasukammioista perustuvat muiden muassa Saksan hallitukseen vihamielisesti suhtautuneisiin juutalaisten ”silminnäkijöiden” sekä liittoutuneiden kiduttamien saksalaisvirkailijoiden haastatteluihin ja kuulusteluihin. Näiden tarinoiden mukaan kaasukammioita on ollut jopa Ravensbrückin sekä Mauthausenin leireillä, vaikka edes voittajien koostaman virallisen historiankirjoitusten mukaan niitä ei näissä ollut.

Välittömästi sodan päättymisen jälkeen valtavirtainen historiankirjoitus on esittänyt, että murhakaasukammioita olisi käytetty sekä Länsi- että Itä-Euroopassa Saksan hallinnoimilla alueilla. Myöhemmin kyseinen tarina on kokenut täydellisen muutoksen.

Huomion arvoista on, että länsimaiset tutkijat eivät päässeet tutustumaan esimerkiksi Auschwitziin, koska se sijaitsi Stalinin valtaamilla Itä-Euroopan alueilla. Nykyisin valtavirtahistoria kuitenkin inttää, että murhakaasukammioita oli nimenomaan vain idässä – siis niillä alueilla, jonne Stalin ei vuosikymmeniin päästänyt länsimaisia tutkijoita!

Koska tutkijoita ei päästetty idän leireille, saattoi Stalin alkaa levittää mitä mielikuvituksellisimpia valheita uhriluvuista ja saksalaisesta sadismista. Näin hän lakaisi oman hirmuhallintonsa rikokset maton alle.

Kymmenet miljoonat turistit ovat vierailleet esimerkiksi Auschwitzin Krema I –rakennuksessa, joka ei kuitenkaan ole autenttinen vaan Stalinin uudelleenrakennuttama propagandamonumentti.

Valtavirtainen holokaustihistoriankirjoitus perustuu ennen kaikkea keskenään ristiriitaisiin ”silminnäkijälausuntoihin” sekä asiayhteydestä irrotettuihin papereihin ja kansallissosialistijohtajien puheisiin.

Saksan hallinnoimilla keskitysleireillä varmasti kuoli ihmisiä, mutta voittajien kirjoittama valtavirtainen historia ei ole pystynyt näyttämään, että juutalaisia olisi murhattu leireillä näiden syntyperän vuoksi. Sen sijaan kuolleisuutta ovat aiheuttaneet perinteiset sotaolosuhteet, kuten kultutaudit, puute lääkkeistä sekä ravinnosta.

Todisteita ei löydy holokaustin todellisuudesta

Revisionistit ovat osoittaneet vääräksi puheet ja asiakirjat, jotka valtavirtahistorioitsijoiden mukaan ”todistavat” holokaustin. Esimerkiksi Wannseen kokouksen pöytäkirjassa ei selitetä juutalaisten joukkotuhonnasta, vaikka näin yleensä väitetään. Wannseen pöytäkirjan ohella holokaustilobby on usein nojautunut Heinrich Himmlerin ”salaiseen Posen-puheeseen” 4.10.1943.3, 4 Puhe on kuitenkin kömpelö väärennös. Siinä muiden muassa väitetään, että NSDAP:n puolueohjelmaan olisi kirjattu juutalaisten hävittäminen, mikä ei tietenkään ole totta. Nürnbergin näytösoikeudenkäynnissä ei niin ikään kerrottu, kuka oli alun perin löytänyt ”puheen” ja mistä. Hämärän peittoon jäi myös se, ketkä kaikki olivat olleet yleisön joukossa ja miten he olivat reagoineet.

Juutalaisia kuoli leireillä kulkutauteihin, kuolemia yritettiin estää

Juutalaisten kuolleisuutta torjuttiinkin esimerkiksi terveydenhuollon sekä tiukkojen hygieniavaatimusten avulla.

Toisen maailmansodan todellisia kaasukammioita eli desinfiointikammioita sekä Zyklon B –sinihappoa käytettiin nimenomaan juutalaisten pelastamiseen. Ei tuhoamiseen.

Zyklon B:tä käytettiin vaatteiden puhdistamiseen täistä. Täiden hävittämiseksi leireille saapujat riisuttiin, suihkutettiin, heidän tukkansa leikattiin ja heidän vaatteensa käsiteltiin Zyklon B:llä. Tämä hyönteismyrkky oli pelastus lukemattomille juutalaisille.

Huolimatta tiukoista hygieniavaatimuksista, monet juutalaiset vastustivat niin voimakkaasti peseytymistä, että jopa siitä oli hengenvaarallisia seurauksia, kuten ”holokaustia” tutkinut insinööri Friedrich Bergin asian vahvistaa.

Puolanjuutalaiset vastustivat kylpyjä, vaatteidenpesua, käymälöihin ulostamista sekä siivoamista. Sekä saksalaisten että liittoutuneiden mukaan kyseinen epähygieenisyys muodosti välittömän uhan kaikille, sillä taudit levisivät sota-aikana nopeasti. Tästä muodostui toisen maailmansodan todellinen ”holokausti”.

Säilyneet lääketieteelliset asiapaperit osoittavat, ettei Auschwitz voinut olla ”tuhoamisleiri”, jossa juutalaisista pyrittiin pääsemään eroon mahdollisimman tehokkaasti. Tiedonjyväsiä aiheesta on lennähtänyt jopa valtavirtaisten holokaustikirjojen sivuille. Esimerkiksi puolalaishistorioitsija Henry Świebocki on osoittanut, että asiakirjojen mukaan 11 246 vankia hoidettiin leikkauksilla Auschwitzissa pelkästään 10.9.1942–23.2.1944 välisenä aikana.

Mengel oli tavallinen lääkäri, ei hirviö

Josef Mengelen ”ihmiskokeista” ei mitään oikeita todisteita, vaan pelkästään sodanaikaisia kauhutarinoita. Mengele oli tavallinen lääkäri, jonka tehtävä oli huolehtia Auschwitzin vankien hyvinvoinnista. Mengelistä ovat sepitelleet satuja tietyt ”silminnäkijät”, kuten esimerkiksi Miklos Nyiszli, mitkä ovat paljastuneet paatuneiksi valehtelijoiksi, joiden tarinat ovat sisäisestikin ristiriitaisia.

Tohtori Josef Mengele, jonka maine on demonisoitu.
Tohtori Josef Mengele, jonka maine on demonisoitu.

Inconvenient History –artikkeli paljastaa, kuinka kesällä 1943 Saksan hallinnoimalla romanileirillä puhkesi noma faciei (kasvokuolio) –epidemia. Kasvoihin kuolioita aiheuttavaa tautia esiintyy pääasiassa lapsilla.

Auschwitz-Birkenaun keskitysleirillä vallitseva noma-epidemia todennäköisesti aiheutti lapsikuolleisuutta ja samalla saksalaiset lääkärit yrittivät löytää hoitokeinon tutkimalla esimerkiksi tautiin kuolleiden lasten päitä, johon viittaa jäljempänä mainittu rahtikirja.

Muiden muassa MTV.fi uutisointi on käyttänyt rahtikirjaa provosoivasti kontekstistaan irrotettuna yhtenä todistusaineistona, joka voi herättää maallikossa hyvin häkellyttäviä tunteita.

Hygieniakortti
Hygieniainstituutille osoitettu rahtikirja.

Rajskon Waffen-SS:n hygieniainstituutille osoitettu rahtikirja vahvistaa paketin olleen osoitetun Hygienian ja Bakteriologian osastolle. Merkintöinä ”ruumiin pää” (Kopf einer Leiche), irrotettu ”12-vuotiaalta lapselta” (12-jähriges Kind). Pyyntö tutkimuksesta oli tullut romanileirin vankisairaalasta H-Krankenbau Zigeunerlager Auschwitz II, BIIe).

Mitä järkeä olisi ollut tappaa lapsia, jotka olisivat kuolleet tautiin joka tapauksessa.

Kyseinen pyyntö histologisista tutkimuksista on ainoa Auschwitzin museoon arkistoitu ”todiste” Mengelen väitetyistä rikoksista! Tälle perustalle ovat valtavirtahistorioitsijat rakentaneet kauhukuvia legendasta Auschwitzin ”Kuoleman enkelinä”. Heikosta todistusaineistostaan tietoisena Inconvenient History artikkelissa mainittu H. Kubica tarttuu viimeiseen oljenkorteen, ”silminnäkijä” Miklos Nyiszlin lausuntoihin, jotka osoittavat M. Nyiszlin olleen patologisen valehtelijan.

Yksikään asiakirja ei todista mitään Mengelen väitetyistä rikoksista. Mikään asiakirja ei viittaa siihen, että Mengele olisi tappanut yhtäkään lasta tai ketään olisi tapettu hänen käskystään. Väitteet rikoksista perustuvat yhden ja ainoan huijarin lausuntoihin. Lääkäri Mengelen lähimpien avustajien, mukaan lukien oletettu avaintodistaja (Nyiszlin), sekä 543 ”uhrin” sallittiin selvitä hengissä. Kuinka voimme totisella naamalla kuunnella tarinoita Auschwitzin ”Kuoleman enkelistä”? MTV.fi uutiset julkaisivat täyttä roskaa.

Yllä olevaan luku viittaa artikkeliin, joka on julkaistu alun perin Inconvenient History –verkkosivuilla englanniksi lähteineen ja lähdeviitteineen.

Professori Robert Faurisson

Faurisson kirjoittaa:

Ei ole milloinkaan osoitettu, että Hitlerillä olisi ollut rikollisia aikomuksia. Mitä tämän rikoksen aseeseen tulee, kukaan ei ole nähnyt sitä. Edessämme on erittäin hyvin menestynyt sota- ja vihapropaganda. Historia on täynnä tämänkaltaisia petoksia, uskonnollisista noitamyyteistä alkaen. Se, mikä erottaa meidän aikamme aiemmista aikakausista, on tiedotusvälineiden pelottava valta sekä propaganda (pahoinvointiin asti), mikä on muodostunut joksikin, mitä on kutsuttava ’1900-luvun huijaukseksi’ – Vaikka kaasukammiot virallisten historioitsijoiden mukaan ovat erittäin keskeinen osa keskitysleirisysteemiä, on erittäin hämmästyttävää, ettei keskitysleirejä koskevan kirjallisuuden laajassa luettelossa ole ainuttakaan kirjaa, yhtäkään esitettä, eikä yhtäkään artikkelia itse ‘kaasukammioista’ – Yhdessäkään Saksan keskitysleirissä ei ollut ainuttakaan kaasukammiota; tämä on totuus. Sitä, ettei kaasukammioita ollut, täytyy pitää hyvänä uutisena; olisi väärin salata tämä totuus tulevaisuudessa.”8

Faurisson
Historioitsija Robert Faurisson oli juutalaisten kanssa eri mieltä toisesta maailmansodasta – ja joutui maksamaan kalliisti.

Artikkelinsa lopuksi Faurisson ilmoittaa jäljempänä mainitut tosiasiat:

Tutkittuaan asiaa 30 vuotta revisionistit ovat päätyneet seuraaviin johtopäätöksiin:

1. Hitlerillä ei milloinkaan ollut ”kaasukammioita.”

2. Ei tapahtunut mitään juutalaisten ”kansanmurhaa”, eikä edes sen yritystä. Toisin sanoen: Hitler ei koskaan antanut määräystä tai lupaa, että joku pitäisi tappaa rotunsa tai uskontonsa vuoksi.

3. Väitetyt ”kaasukammiot” ja väitetty ”kansanmurha” ovat yksi sekä sama valhe.

4. Tämä valhe, joka on pääsääntöisesti sionistista alkuperää, on tehnyt mahdolliseksi valtavan poliittisen ja taloudellisen huijauksen, jonka suurin hyötyjä on Israelin valtio.

5. Tämän huijauksen pääasiallisina uhreina ovat Saksan kansa (mutta eivät Saksan hallitsijat) sekä koko Palestiinan kansa.

6. Virallisten uutispalveluiden massiivinen valta on – toistaiseksi – taannut tämän valheen menestymisen ja sensuroinut niiden sananvapautta, jotka ovat tuominneet tämän valheen.

7. Ne, jotka tässä valheessa ovat mukana, tietävät, että sen aika on umpeutumassa. He vääristelevät revisionistisen tutkimuksen päämäärää ja luonnetta. He leimaavat ”natsismin jälleennousuksi” tai ”historian väärentämiseksi” sen, mikä on vain ystävällismielistä sekä oikeutettua huolta historiallisesta totuudesta.

Rudolf Hössin tunnustus saatiin kiduttamalla

Historia.fi -lehti kirjoittaa:

Puolan viranomaiset olivat rakentaneet hirsipuun aivan leirin ensimmäisen kaasukammion viereen. Höss oli viimeistellyt siellä kaasutusmenetelmän, joka tappoi miljoonia eri puolilta Eurooppaa vangittuja juutalaisia.” Tällaista on se ”luotettava” ja ”tieteellinen” materiaali, millä vielä kolmannen vuosituhannen alussa yritetään vakuutella ihmisiä hokausti-uskovaisiksi.

Professori Faurisson kertoo Auschwitzin päällikön Rudolf Hössin ”tunnustuksesta”, joka oli saatu kiduttamalla. Hössin mukaan ovi kaasukammioon, jossa oli tuhansia uhreja, avattiin puolen tunnin kuluttua kaasuttamisesta ja kammiota alettiin tuulettaa. Ruumiita alettiin heti kantaa ulos. Höss sanoi kantajien kantaneen ruumiita ulos ”tupakoiden ja syöden samaan aikaan”. Faurisson ihmettelee: ”Vain puolen tunnin kuluttua alettiin kantaa ulos ruumiita, jotka olivat täynnä kaasua, syöden ja polttaen tupakkaa? Onko mahdollista syödä ja polttaa ottamatta pois kaasunaamaria? Onko mahdollista polttaa, kun erittäin tulenarkaa kaasua tulvii usean tuhannen ruumiin keuhkoista ja onkaloista? Mahdotonta! Toteaa Faurisson. Vielä viikon päästä kaasutuksesta huoneeseen meneminen ilman kaasunaamaria tappaa! Faurisson sanookin suoraan tunnustuksen olleen vain tekaistu sepitelmä, valhe”.5

Yllä mainittuun viitaten esimerkiksi Mauthausenin keskitysleirillä oletettujen kaasukammioiden tuuletus olisi kestänyt yhden tunnin. Kuitenkin arvioilta jo yhden oikean kaasukammion tuuletus kestää puhdistuakseen noin 20 tuntia.

Rupert Butlerin teos Legions of Death todistaa, että Rudolf Hössin tunnustus saatiin kiduttamalla. Kumpikaan heistä ei ymmärrä paljastustensa merkitystä. Kirjailija lainaa kirjassaan useita kappaleita, jotka on kirjoittanut tai lausunut nauhalle Bernard Clarke. He kertovat avoimesti, että Höss pidätettiin 11.3.1946 ja että häntä oli kidutettava kolme päivää ennen kuin häneltä saatiin “yhtenäinen lausunto”.

He eivät näköjään ymmärtäneet, että oletettu “yhtenäinen lausunto” ei ole muuta kuin epätoivon huokaisu, jonka vapiseva ja puolustuskyvytön uhri allekirjoitti klo 2:30 aamuyöllä.

Auschwitzin päällikkö Rudolf Höss, allekirjoitti 15.3.1946 pöytäkirjan, jossa hänen väitettiin valvoneen 2 500 000 juutalaisen murhaamista. 15.4. pöytäkirja esiteltiin Nürnbergissä. Täten huhtikuun 15. päivää voidaan nimittää Auschwitzin syntymäpäiväksi. Kaksi viikkoa aiemmin Höss oli todennut:

Kyllä, allekirjoitin lausunnon, jonka mukaan tapoin 2,5 miljoonaa juutalaista. Olisin aivan yhtä hyvin voinut myöntää murhanneeni 5 miljoonaa. On olemassa menetelmiä, joiden avulla ihminen saadaan tunnustamaan aivan mitä tahansa, oli se sitten totta tai täyttä valhetta.”

Valtavistahistoria on kuitenkin esittänyt totuutena sen, että Rudolf Höss oli syyllistynyt pöytäkirjan osoittamiin syytteisiin, vaikka sen allekirjoitus oli saatu kiduttamalla, mikä mitätöi pöytäkirjan syytökset.

Kaasukammioita ei käytetty joukkotuhontaan

Tarunhohtoisissa kaasukammioissa ei ollut riittävää ilmastointia ja ne olivat muutenkin täysin sopimattomia väitettyihin teloitusoperaatioihin.

Kuten yllä jo todettiin Toisen maailmansodan todellisia kaasukammioita eli desinfiointikammioita sekä Zyklon B –sinihappoa käytettiin nimenomaan juutalaisten pelastamiseen. Ei heidän tuhoamiseen. Zyklon B:tä ja näitä kaasukammioita käytettiin vaatteiden puhdistamiseen täistä.

Murhakammioiksi väitetyt tilat olivat pitkiä, kylmiä ja kosteita rakennuksia, jotka oltiin rakennettu osaksi maan alle, jotta ne pysyisivät viileinä. Ilmanvaihto oli tehotonta ja katoista puuttui aukot Zyklon-B-rakeiden pudottamista varten. Keskellä huonetta oli suurikokoinen pöytä, johon ruumiit olisi tarinan mukaan asetettu, ennen kuin ne olisi kuljetettu viereisen huoneen polttouuneihin.6

Lisäksi ilmakuvaspesialistin Ken Wilsonin mukaan ihmisten surmaamiseen uskotelluissa Auschwitzin ja Birkenaun kaasukammioissa ei ollut savupiippuja kaasun poistamiseen, mikä olisi ollut välttämätöntä. The Rudolf Report, tiedotteessa selitetään tieteellisesti todetun, ettei kaasukammioiden seinämissä ole lainkaan syanidijäämiä.7

Yllä olevasta voidaan päätellä, että kuvatuissa kaasukammioissa ei joukkotuhonta olisi ollut mahdollista. Jos saksalaiset olisivat todella käyttäneet tiloja tappamiseen kaasulla, olisi ensimmäinen vaatimus ollut valmistaa kammioista tiiviitä ja asianmukaisella ilmastoinnilla ja tuuletuksella varustettuna, kuten esimerkiksi olivat Yhdysvaltojen kaasukammiot. Lisäksi kaasukammioissa olisi pitänyt myrkkykaasu levittää jonkin kaltaisen paineilmalevittimen avulla, jolloin sopivassa lämpötilassa ja riittävässä ilmankosteuden yhdistelmässä, tappava kaasu olisi levinnyt tasaisesti kaasukammion jokaiseen kolkkaan.

Mitä fysikaalisia muutoksia tapahtuu, jos jokin ilmatiivis tila sullotaan hyvin täyteen tiivistetysti ihmisillä? Suurella todennäköisyydellä mainitussa tilassa ei tunnin kuluttua olisi enää kukaan elossa, sillä he olisivat kuolleet hapen puutteeseen. Mihin saksalaiset olisivat silloin kaasua tarvinneet? Vaatteiden ja tekstiilien desinfiointiin.

Syanidijäämät

Auschwitzin, Birkenaun, Stutthofin ja Majdanekin syöpäläisten hävityskammioiden seinät ovat kyllästettyjä syanidiyhdisteillä, eikä vain pinnallisesti, vaan koko muuraustyön syvyydeltä, kuten The Rudolf Report paljastaa.7

Syanidiyhdisteet juurtuvat helposti rautapitoisuuksiin. Rautaa löytyy luonnossa lähes kaikkialla ilmentyen tavallisimmin ferro-oksidina (”ruosteena”). Betoniin ja laastiin käytettävä hiekka esimerkiksi sisältää ainakin neljään prosenttiin asti rautaa. Niinpä oletettujen kaasukammioiden seinistä olisi pitänyt löytyä jo niiden rautapitoisuuksien takia jäämiä syanidiyhdisteistä. Näitä jäänteitähän oli vain desinfiointikammioiden seinistä.

Syanidin jäämät näkyvät selvästi desinfiointihuoneissa mutta eivät lainkaan ”murhakaasukammioissa”.
Syanidin jäämät näkyvät selvästi desinfiointihuoneissa mutta eivät lainkaan ”murhakaasukammioissa”.

Historia.fi väittää, että murhakammion seinät olisi pesty aina käytön jälkeen, joten siksi syanidin tähteitä ei seinistä löytynyt. Tästä huolimatta syanidijäänteitä olisi jäänyt jo siitäkin syystä, että korkeat seinät olisivat olleet hyvin työläät puhdistaa. Lisäksi huokoisten seinien kunnollinen puhdistaminen olisi ollut vallitsevissa olosuhteissa epäuskottavaa.

Juutalaisten holokaustin myyttiä 6 miljoonasta uhrista levitettiin jo ennen I maailmansotaa

Don Heddesheimerin kirja The First Holocaust: Jewish Fundraising Campaigns With Holocaust Claims During and After World War One on keskeinen osa revisionistien palapeliä. Kirjassaan Heddesheimer dokumentoi vakuuttavasti juutalaiseliitin lukuisat aikaisemmat yritykset levittää petollista ja valheellista propagandaa hirmuteoista ennen ensimmäistä maailmansotaa ja sen aikana sekä sen jälkeen. The First Holocaust käsittää uskomattoman määrän lehtileikkeitä ja propagandalehtisiä, joissa esitetään väitteitä Euroopan juutalaisten kärsimyksistä ja välittömästä tuhosta aina 1800-luvun lopulta alkaen.

Artikkeleiden joukosta on havaittavissa juutalaistoimijoiden käyttäneen kymmeniä kertoja ennen toista maailmansotaa mystistä lukua ”6.000.000” esittämään juutalaisten määrää, jotka ovat kuoleman tai tuhon partaalla eri konfliktien ja mullistusten aikoina niin Euroopassa kuin Venäjälläkin. Tämä kirja tuo vastaansanomattomasti julki näiden pahaenteisten sionistikampanjoiden ja mediahyökkäysten tarkoituksellisen petoksen – kauan ennen Hitlerin nousua Saksan valtakunnankansleriksi vuonna 1933 – petoksen, jonka tarkoituksena oli herättää julkista sympatiaa ja taloudellista tukea juutalaisten poliittisille tavoitteille, pääasiassa Israelin valtion perustamiselle.

Loppuanalyysi

Yllä olevasta kirjoituksessa revisionistit ovat esittäneet omat kantansa suhteessa holokaustiin. He ovat päätyneet siihen tulokseen, että holokaustista ei ole mitään luotettavaa todistusaineistoa. Sitä vastoin siitä löytyy suuria määriä vääristeltyä tietoa ja perätöntä todistusaineistoa. Nykyään holokaustitarina on muodostunut osaksi kultin kaltaista valtion valvomaa ja suojelemaa uskonnollista dogmiaan, sillä sitä ei saa kyseenalaistaa, kiistää tai arvostella, jossain Euroopan valtioissa jopa vankeuden tai raskaiden sakkorangaistusten uhalla, ja nyt Suomessa jopa määrittelynä mielisairaudeksi.

Kuten jo tiedusteltiin, ovatko nykyisin kaikki revisionistit diagnostisoitavissa harhaluuloisuushäiriöisiksi? Pikemminkin tämä diagnoosi on osoituksena siitä, että psykiatria ei ole mikään tiede, vaan puoskarien mielivaltaista mielikuvituksellisuutta.

Miksi holokaustin kieltäminen luokitellaan mielisairaudeksi?

Kriittisyys juutalaisten joukkotuhoa kohtaan perustellaan mielisairaudeksi siksi, että sionistinen eliitti (Talmud-eliitti) eli tietyt juutalaistoimijat, niiden eturyhmät ja heidän ei-juutalaiset lakeijansa vaikuttavat suunnattomasti kansainväliseen finanssi-, rahoitusjärjestelmään, länsimaiseen massamediaan, kasvatus- ja koulutusjärjestelmiin ja globaaliin politiikkaan. On siis kysymys vallasta ja hallitsemisesta.

Syytä on huomauttaa, että näiden juutalaisten eturyhmien ja niiden lakaijoiden ei tarvitse vaikuttaa psykiatrian lääkäreihin, tai ylilääkäreihin välittömästi. Paremminkin vaikutus on välillinenohjautuen yhteiskuntaan luoduntaloudellisen poliittisen ja sosiaaliskulttuurellisen verkoston automaationa. Yhteiskuntaa siis leimaa negatiivisen globalisaation malli.

Lisäksi holokaustimyytin perustalle luotiin maailmanpoliittisen hegemonian keskittymä eli ydinasevaltio – Israel. Tämä juutalaisvaltio ei muodosta uhkaa vain poliittisen Lähi-idän valtioille, vaan koko maailmalle. Täten sionistieliitin propagandakampanjan päätavoite on yksiselitteisesti aivopestä ei-juutalaiset säälittävän pelon ja jähmettyneisyyden tilaan, kun meitä samalla alistetaan ideologisesti, taloudellisesti ja fyysisesti juutalaisen eliitin toimesta. Sen tarkoituksena on myös tehdä laittomaksi kaikki kritiikki juutalaista eliittiä ja Israelia kohtaan sekä houkutella ei-juutalaiset omaksumaan juutalais- ja sionistimyönteinen maailmankuva.

Yllä mainitut ovat niitä Talmud-eliitin pyrkimyksiä, jotka ovat tämän eliitin mielestä niin arvokkaita, että ne on turvattava holokaustivalheella. Myytin ylläpitämiseksi tarvitaan kaikki ”oikeudelliset” toimet, kuten vankeus- ja sakkorangaistukset ja jopa mielisairaaksi leimaaminen. Ei ole ensinkään uskottavaa, mikäli jokin asian ”oikeaksi todistaminen” edellyttää näinkin totalitaarisia menetelmiä. Silloin kysymyksessä on paremminkin maailman poliittisen valta-aseman lujittaminen.

Holokaustipropagandan avulla sionistieliitti on kahminut sympatiaa ja taloudellista tukea poliittisille tavoitteilleen, merkittävästi II maailmansodan jälkeen Israelin valtion ylläpitämiseksi ja sen vahvistamiselle.

Nykyinen psykiatria on luonteeltaan rikollista sen määrittäessä järkeviä päätelmiä esittäviä ihmisiä mielisairaiksi. Tällaisia päätelmiä voivat olla esimerkiksi holokaustin näkeminen ilman todellisuuspohjaa.

Markku Juutinen

Lähteet

Juutalaisten holokaustin myytti 6 miljoonasta uhrista. Saatavina: https://www.islam-radio.net/finish/rev/holokaustin-myytti.htm

http://ihr.org/books/rassinier/debunking2-08.html

http://www.hs.fi/tiede/a1434940023012

http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/holokaustin_kieltaminen.html

https://robertfaurisson.blogspot.com/2006/12/victories-of-revisionism.html

https://www.islam-radio.net/finish/rev/burg.htm

https://codoh.com/library/document/684/en/

http://holocausthandbooks.com/

https://codoh.com/

http://www.vho.org/GB/Books/hoh/chap5.html

https://archive.ph/offset=50/sensuroituahistoriaa.wordpress.com

http://www.germanvictims.com/wp-content/uploads/2013/11/HolocaustTheExterminationCamps_Mattogno2013.pdf

http://www.barnesreview.org/the-âextermination-campsâ-of-âaktion-reinhardtâ-p-613.html?cPath=80_79_74

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/erikoisartikkeli-myrkkyruiskeita-silmiin-ja-karmeita-leikkauksia-nain-natsilaakari-kylvi-kauhua/5698918#gs.643osq

http://inconvenienthistory.com/archive/2013/volume_5/number_4/dr_mengeles_medical_experiments_on_twins.php

https://www.islam-radio.net/finish/rev/holokaustin-myytti.htm

https://historianet.fi/sota/toinen-maailmansota/rudolf-hoss-rakensi-hitlerin-kuolemantehtaan

Lähteet ylä tunnisteella

1. Freedman, Benjamin (1961). Juutalainen loikkari varoittaa amerikkaa. Saatavilla

http://100777.com/jewry/freedman_fi

2. Rassinieri, Paul (1978). Debunking The genocide myth. Institute for Historical Review

3. Udo Walendy: Historische Tatsachen 45: Lügen um Heinrich Himmler, I Teil, s. 21-34.

4. Lügen um Heinrich Himmler, I Teil, s. 21-34.

5. Spotlight -lehti 1.9.1990 ja 24.12.1979). (Truth in Press -järjestön suorittama Faurissonin

haastattelut, jotka julkaistiin Spotlight -lehdessä).

6. The book, Nazi Mass Murder, a documentary History by Kogon al., YUP 1993, Appendix

5 p.244 has a diagram of ”Krema-II,” averring that a long room ”is the gas chamber”; turning to Rudolf 2003, p. 92, this room is seen to be a morgue.

7. The Rudolf Report: http://holocausthandbooks.com/dl/02-trr.pdf

8. The Journal of Historical Review, kesä 1980, Faurissonin artikkeli “The Problem of the Gas Chambers”. Saatavina: http://www.ihr.org/jhr/v01/v01p103_Faurisson.html

 

Jäljempänä olevassa laajassa artikkelissa otamme kantaa siihen, kuinka Suomessa on nyt ensimmäistä kertaa määriteltynä holokaustin kieltäminen mielisairaudeksi. Esitämme lukuisten revisionistien analyyttisen arvostelevan suhtautumisen holokaustiin. He eivät perustele kriittisyyttään kansallissosialismilla tai antisionismillä, vaan sillä, että juutalaisten kansanmurhan tapahtumiselle ei löydy uskottavia perusteluita. Täten holokaustin analyyseillä viittaamme siihen mahdottomuuteen, minkä seurauksena kyseinen kriittisyys luokitellaan mielisairauden oireeksi. Ovatko kaikki revisionistit diagnostisoitavissa harhaluuloisuushäiriöisiksi, jonka oireena on ICD-tautiluokituksessa F22.0? Käsittelemme kirjoituksessa seuraavia aiheita: Suomessa se tehtiin: holokaustin kieltäminen on nyt mielisairautta! Antisemitismin (tai paremminkin antisionismin) syyt Saksassa Holokausti: onko siitä todisteita? Ja sen alaotsikot Juutalaisten holokaustin myyttiä 6 miljoonasta uhrista levitettiin jo ennen I maailmansotaa…

User Rating: Be the first one !

About Markku Juutinen

Olen koulutukseltani insinööri ja tradenomi ylempi. Toimin sivutoimisena kirjailijana ja artikkeleiden kirjoittajana, jonka motiiveina on kehittyneen ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan saavuttaminen, Suomessa kuin myös kansainvälisesti ajatellen. Harrastan piirtämistä, maalaamista ja kirjallisuutta yleensä.

Check Also

Faderland

Suomen yhteiskunnan rappeutumisesta valtiolliseen kukoistukseen

Käsittelemme tässä kirjoituksessa yhteiskunnallista muutosprosessia 1980-luvulta alkaen sekä yhteiskunnan tuhoutumiseen vaikuttavia päätekijöitä. Esitämme lopuksi tiivistäen uuden valtiomallin, joka soveltuisi vääjäämättömän vallankumousskenaarion jälkeiseen yhteiskuntaan.