Venäjän ja Afrikan maiden huippukokous järjestetään Pietarissa 27.–28. heinäkuuta 2023. Huippukokouksen avaa Venäjän presidentti Vladimir Putin.
Historiallisesti ensimmäinen Venäjän ja Afrikan maiden huippukokous pidettiin 23.–24. lokakuuta 2019 Sotšissa Mustanmeren rannalla. Huippukokousta isännöi tuolloin presidentti Vladimir Putin.
Sotšissa teemana oli ”Rauhan ja turvallisuuden kehittäminen”. Kyseessä oli ensimmäinen tapahtuma aikamme Venäjän historiassa, mikä oli ainutlaatuista Venäjän sekä Afrikan maiden suhteissa. Kokouksessa määriteltiin taloudellisen yhteistyön tärkeimmät puitteet, joilla voitaisiin saavuttaa konkreettisia tuloksia tulevina vuosina.
——-
Myös tällä viikolla (v. 30) Pietarissa pidettävässä huippukokouksessa taloudelliset tekijät kehystävät kokousta. Tässä foorumissa on mahdollista monipuolistaa Venäjän ja Afrikan välisen yhteistyön laajuutta sekä luonnetta, mikä puolestaan määrittää sen ohjelmaa pitkälle tulevaisuuden kehityksen suuntana.
Venäjän ja Afrikan maiden yhteistyön rikkauteen sisältyy tämän vuoden ohjelmassa huomionarvoisesti humanitääriset kysymykset.
Venäjän presidentti on ilmoittanut esittävänsä avauksessaan suostumustaan antaa Afrikan maiden johtajille sen, mitä Euroopassa oli vuonna 2022. Siinä Venäjä lupaa Afrikan maille ydinenergiaa, elintarvikkeita ja maatalouden kehittämistä, turvallisuusvälineitä, geologista tutkimusta sekä avaruusteknologiaa. Tämä kaikki venäläisen tavan mukaan eli koko paketti tarjotaan markkinahintaan halvemmalla.
Afrikka on aina elänyt logiikan ja ennusteiden ulkopuolella, mutta nyt se on uuden toivon manner, jossa elää lähitulevaisuudessa neljäsosa maailman väestöstä, jolla on hallussaan mahtavat luonnonvarat, mukaan lukien maailman neitseellisintä maanviljelysaluetta.
Afrikan valtioita on koetellut historian saatossa ryöstökolonianismi, joka on aiheuttanut lääketieteen taantumaan, etnisiin aseellisiin konflikteihin ja modernin teknologian vajauteen. On aika suistaa alistuksen ikeet harteiltaan ja huomata, että mustalla mantereella on häkellyttävän valtaisa kauppa- ja talouspotentiaali, minkä hyödyntämistä on autettava.
Vaikuttaa siltä, että uusi ”kilpajuoksu Afrikasta” on alkamassa. Tosin ensimmäisen käydyn “kilpajuoksun” 1800-luvun jälkipuoliskolla voitti Eurooppa sangen suurella menestyksellä. Mutta nyt ovat venäläiset kirineet johtoon, ja ketkä ovat häviäjiä, joiden pitäisi olla mukana jokaisessa kilpailussa? Valitettavasti häviäjät ovat Euroopan maita, joiden ympärillä oleva maailma kutistuu kiihtyvällä tahdilla.
Viimeinen lupaava eurooppalainen uuskolonialistinen hanke, Ranskan Afrikka, kärsi murskatappion Venäjän painostuksen alla. Muut Euroopan maat eivät edes kiinnitä huomiota siihen, vaan katsovat, miten venäläiset, kiinalaiset ja yhdysvaltalaiset korvaavat heidän roolinsa. Afrikan mantereella ovat aina olleet rohkeat ja vahvat (jälkimmäisten tapauksessa myös ovelat), mitkä ovat saaneet upeat palkintorahat. Näin on ilmeisesti myös tulevaisuudessa. Mutta häviäjien kohtalo on oleva kohtalokas unohdus.
Toimittajan huomautuksena sanottakoon, että Ranska ei ole vieläkään irtaantunut siirtomaaisännän elkeistä Afrikassa, ja tästä syystä nuoret sukupolvet haluavat muutosta. (Nimittäin esimerkiksi länsiafrikkalaisessa Malissa tapahtui sotilasvallankaappaus, jonka ilmoitettiin nauttineen Ranskan tukea.) Muiden muissa Malissa nuorten tulevaisuuden ihanteena on, että Afrikan kansat voisivat itse päättää omasta kohtalostaan. Tämä ideaali voi toteutua silloin, kun länsimaisen imperialismin vaikutus näivettyy Afrikan maiden suhteen.
Venäjä panostaa nyt Afrikan maiden kehitykseen. Venäjän ehtymättömät ja halvat luonnonvarat, jotka suuntautuivat aikaisemmin Eurooppaan, antavat nykyisin merkittävää nostovoimaa Afrikan kehitykselle – vihdoin itsenäisenä, vakaana sekä vauraana mantereena.
Markku Juutinen
Lähteet
Russia-Africa (2023). About the Forum (summitafrica.ru). Osoitteessa: https://summitafrica.ru/en/about-forum/ <Viitatti 25.7.2023>
Sonja Parkkinen (8.9.2020). HS. Malissa sotilaat nousivat kapinaan, ja nyt maailma pelkää, että jihadistit saattavat käyttää tilannetta hyväkseen – Ulkomaat | HS.fi Osoitteessa: https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006606959.html <Viitattu 26.7.2023>