VAPAA TAHTO
Nykyinen kristinusko katsoo, ettei ihmisellä ole vapaata tahtoa spirituaalisissa ja Jumalallisissa asioissa:
”Ihminen on ahkera ja kekseliäs yhteiskunnallisissa ja luonnollisissa asioissa, mutta spirituaalisissa ja Jumalallisissa asioissa, mitkä koskevat sielun pelastusta, hän on kuin tukki, kivi tai suolapatsas, joksi Lootin vaimo muuttui, jolla ei ole käyttöä silmille, suulle tai muille aisteille.” (Formula Concordiae, s. 661).
”Koko kääntyminen on yksin Pyhän Hengen operaatio, lahja ja työ, jonka Hän tekee omasta hyveestä ja voimasta Sanan avulla, ihmisen ymmärryksen, sydämen ja tahdon ollessa passiivinen.” (sama, s. 681).
Reformoitujen mukaan ihmisellä ei siis ole mitään osuutta omassa pelastumisessaan, vaan se on yksin Pyhän Hengen ansiota. Suurin piirtein samaa opettaa katolinen kirkko. Uuden Jerusalemin oppi opettaa aivan toisin. Seuraavassa Uuden Jerusalemin oppi vapaasta tahdosta:
1. Että kaksi puuta asetettiin Eedenin puutarhaan, elämänpuu ja hyvän- ja pahantiedon puu, tarkoittaa, että ihmiselle annettiin vapaa tahto spirituaalisissa asioissa (1 Moos. 2: 9).
Aatami ja Eeva eivät olleet ensimmäiset ihmiset maan päällä. Sanasta käy ilmi, että maa oli asuttu ennen heitä (1 Moos. 4: 14, 15). Aatamilla ja Eevalla tarkoitetaan Muinaisinta kirkkoa, joka oli ensimmäinen kirkko maan päällä. Tätä ennen ihmisillä oli ollut suora yhteys Jumalaan, ja he saivat ilmestyksiä suoraan taivaasta. Kirkkoa tarvittiin vasta silloin, kun ihminen kääntyi pois Jumalasta, jolloin tarvittiin uskonto, jonka avulla ihminen voidaan saattaa uudelleen Jumalan yhteyteen.
Eedenin puutarhalla tarkoitetaan ihmisten ymmärrystä. Elämänpuulla tarkoitetaan ihmisen ymmärrystä Herran johdossa ja ohjauksessa ja hyvän- ja pahantiedon puulla tarkoitetaan ihmisen ymmärrystä hänen johtaessa itse itseään. Syömisellä hyvän- ja pahantiedon puusta tarkoitetaan sen omaksumista, että ihminen voi omalla ymmärryksellään johtaa itseään eikä elä Jumalan johdatuksessa.
Nykyajan kristityt katsovat, että Aatamin syöminen hyvän- ja pahantiedon puusta aiheutti perisynnin, joka on jokaisessa ihmisessä. Tämä on kuitenkin täysin väärä käsitys. Jokaisessa ihmisessä on peritty pahuus, jonka hän perii omilta vanhemmiltaan. Tämä pahuus on alkanut siitä, kun ihminen kääntyi pois Jumalasta ja alkoi tehdä syntiä eli toimia Jumalallisen Järjestyksen vastaisesti. Tämä peritty pahuus on sitten lisääntynyt aina sukupolvittain ja saavuttanut pelottavan suuruuden nykyihmisissä. Tämän perityn pahuuden lisääntymisen katkaisee vain uudestisyntyminen Herrasta.
2. Ihmisessä itsessään ei ole elämää, vaan hän on elämän vastaanottaja Jumalalta.
Yleisesti uskotaan, että elämä on ihmisessä itsessään, mutta tämä on vain näennäistä ja harhaa. Se johtuu siitä, että luonnollinen ihminen päättelee näennäisyyksistä ja aistitiedon erheistä eikä näe, että ne ovat vastakkaisia totuudelle, että ihminen on vain elämän vastaanottaja eikä itse elämä. Jumala on itse Elämä. Kukapa ei näe, jos hän kykenee ajattelemaan aistitiedon yläpuolella, että elämä ei ole luotavissa, vaan on rakkauden ja viisauden sisintä toimintaa, mikä on Jumalasta ja on Jumala.
Ihmisen ruumis ja henki ovat äärellisiä, ja elämä on ääretön, eikä ääretön voi luoda muuta kuin äärellistä, joten ei voi olla mitään ääretöntä ihmisessä, eli elämää on ihmisessä vain kuten vastaanottajassa. Jos elämä olisi ihmisessä, ihminen olisi Jumala. Juuri tätä valhetta käärme eli perkele, joka tarkoittaa aisteista lähtevää tietoa, yritti uskotella Aatamille ja Eevalle paratiisissa. Se valhe, että elämä olisi ihmisessä, tarkoittaisi myös sitä, että ihminen ohjaisi itseään vain omalla ymmärryksellään.
3. Niin kauan kuin ihminen elää tässä maailmassa, häntä pidetään taivaan ja helvetin välissä ja siten henkisessä tasapainossa, joka muodostaa vapaan tahdon.
Vapaa tahto syntyy henkimaailmasta, missä Herra pitää ihmisen mieltä tasapainossa. Ihmisen mieli on hänen henkensä, joka elää ruumiin kuoleman jälkeen ja joka on yhteydessä henkiin spirituaalisessa maailmassa, ja aineellinen ruumis, johon henki on sidottu, on yhteydessä ihmisiin materiaalisessa maailmassa. Ihminen ei itse tiedä sitä, että hän on yhteydessä henkiin henki- maailmassa, koska hän ei näe henkiä eikä havaitse heidän ajatuksiaan tai puhettaan, kuten eivät hengetkään näe ihmistä tai havaitse ihmisen ajatusta tai puhetta. Kuitenkin ihmisen henki on yhteydessä henkiin henkimaailmassa mieltymystensä kautta, ja siellä hän nauttii spirituaalisesta ajatuksesta ja puheesta heidän kanssaan, sillä hänen mielensä on sisäisesti spirituaalinen, mutta ulkoisesti luonnollinen. Hän siis kommunikoi henkien kanssa sisäisesti ja ihmisten kanssa ulkoisesti. Koska ihmiseen liittyy sekä hyviä että pahoja henkiä, pidetään häntä näiden avulla tasapainossa eli hän voi valita joko hyvän tai pahan.
4. Pahan haluamisen ja tekemisen salliminen jokaisen ihmisen sisäiselle ihmiselle on selvä osoitus siitä, että ihmisellä on vapaa tahto spirituaalisissa asioissa.
Pahan tekemisen ja ajattelemisen sallimista kutsutaan Sallimukseksi, jonka lait ovat Jumalallisen Kaitselmuksen lakeja. Jumala sallii pahan, vaikka Hän ei halua pahaa, sen vuoksi, että Hän voi johdattaa ihmisen pois pahasta hyvään. Tämän vuoksi ihmisellä on ymmärrys, joka voi olla samanaikaisesti sekä hyvässä että pahassa ja nähdessään pahan voi kääntyä siitä pois hyvään. Ihmisen tahto on puolestaan joko hyvässä tai pahassa. Ymmärryksen tehtävänä on opettaa tahtoa kääntymään pois pahasta.
Ihmisellä ei olisi vapaata tahtoa yhteiskunnallisissa, moraalisissa ja luonnollisissa asioissa ilman vapautta spirituaalisissa asioissa. Tämä johtuu siitä, että spirituaaliset asiat sijaitsevat ihmismielen ylimmässä kerroksessa, kuten sielu ruumiissa, ja näiden alapuolella ovat yhteiskunnalliset, moraaliset ja luonnolliset asiat, mitkä saavat kaiken elämänsä virtauksesta spirituaalisesta maailmasta.
5. Ilman vapaata tahtoa spirituaalisissa asioissa ei olisi mitään käyttöä Sanalle eikä näin muodoin olisi kirkkoa.
Sanassa kehotetaan ihmistä tekemään hyvää eikä pahaa. Häntä myös kehotetaan uskomaan Jumalaan ja elämään Kymmenen Käskyn mukaan ja luvataan palkkioita niille, jotka tottelevat kehotuksia, ja rangaistuksia niille, jotka eivät tottele. Mitä järkeä tässä olisi, ellei ihmisellä olisi vapaata tahtoa valita? Reformoidut kirkot kieltävät spirituaalisen vapauden, mikä tarkoittaa itse uskonnon kieltämistä. Uskonto on yhdysside Jumalan ja ihmisen välillä, ja tämä side edellyttää molemminpuolista toimintaa, jonka ihminen puolestaan toteuttaa elämällä Jumalan Käskyjen mukaan. Tähän yhdistymiseen tarvitaan siis ihmisen vapaa tahto.
6. Ilman vapaata tahtoa spirituaalisissa asioissa ihmisellä ei olisi mitään, millä liittyä vastavuoroisesti Herraan, ja ei olisi mitään syyksi lukemista, vaan pelkkä predestinaatio eli ennaltamäärääminen, joka on jyrkästi totuuden vastainen oppi.
Ilman vapaata tahtoa spirituaalisissa asioissa ihmisellä ei olisi mitään, millä liittyä Herraan, ja näin ei olisi reformaatiota eikä regeneraatiota eikä siis pelastusta. Predestinaatio juontaa juurensa reformoitujen kirkkojen opista ihmisen absoluuttisesta kykenemättömyydestä ja vapauden puutteesta spirituaalisissa asioissa, ja että ihminen olisi kääntymyksessä kuin puupölkky, joka ei tiedä, onko hän saanut armon vai ei. Reformoidut väittävät, että valinta on yksin Jumalan mielisuosiosta ilman ihmisen tekojen vaikutusta.
Predestinaatio on kammottava oppi, jonka mukaan Jumala olisi määrännyt ennakolta suuren joukon ihmisiä helvettiin. Tämä on mitä pahin syytös Jumalaa kohtaan, joka on Itse Rakkaus ja Armahtavaisuus eikä tuomitse ketään helvettiin, vaan jonka päätarkoitus luomisessa oli enkelitaivas ihmisrodusta.
7. Ilman vapaata tahtoa spirituaalisissa asioissa Jumala olisi syy pahaan eikä mitään syyksi lukemista olisi.
Nykyisestä uskosta, joka esitettiin Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325, seuraa, että Jumala on syy pahaan. Tämä kokous laati harhaopin, jota tällä hetkellä kaikki kristilliset kirkot kannattavat, että kolme jumalallista persoonaa on ollut ikuisuudesta ja jokainen niistä on Jumala. Tämän jälkeen laadittiin usko, joka esittää, että Isä Jumala lähetti Poikansa Jeesuksen sovittamaan ihmisten synnit, ja joka tähän uskoo, saa syntinsä anteeksi ilman mitään omia tekoja ja aikomuksia. Koko sovitus on siten Jeesuksen ansio, eikä ihmisellä ole siihen mitään osuutta. Kaikkien ihmisten synnit luettiin syyksi Jeesukselle, joka vapahti ristinkuolemalla koko ihmiskunnan synnistä. Tällainen harhaoppi poiki harhaoppeja toinen toisensa perään. Esimerkiksi predestinaation.
Jos ihmisellä ei ole vapaata tahtoa spirituaalisissa asioissa, ei hän ole voinut luoda pahaa ja helvettiä, vaan silloin Jumala olisi pahan luoja. Tällainen järjetön ajatus tulee siitä, että ihmisellä ei olisi vapaata tahtoa spirituaalisissa asioissa. Tosiasiassa ihmisen vapaa tahto on olennainen osa ihmistä, mikä erottaa hänet eläimestä ja mahdollistaa ihmisen vastavuoroisen yhdistymisen Herraan ja pelastuksen eli taivaaseen pääsyn. Ihmisen syyksi luetaan hänen hyvät ja pahat tekonsa, sitä todistaa koko Jumalan Sana.
8. Jokainen kirkon spirituaalinen periaate, joka tulee vapaasti ja vastaanotetaan vapaudessa, säilyy ihmisessä.
Ne asiat, jotka ihminen omaksuu vapaudessa, pysyvät, koska vapaus on tahdosta ja rakkaudesta. Erikoisesti tämä koskee spirituaalisia asioita, joita on omaksuttu rakkaudesta. Ne sijoittuvat mielen korkeimpaan kerrokseen ja pysyvät siellä. Ne myös säilyvät ruumiin kuoleman jälkeen. Alemmissa mielen kerroksissa ovat yhteiskunnalliset, poliittiset ja luonnolliset asiat. Jos sitä vastoin ihminen kieltää spirituaalisen vapauden ja muodostaa sen asemasta luonnollisen vapauden, tulee siitä vähitellen helvetillinen vapaus. Vapaus Herrasta on todellista vapautta ja helvetillinen vapaus on orjuutta. Edellinen on taivaallista, koska sen perustana on Ääretön Rakkaus ja Ääretön Viisaus, joista ihminen pääsee nauttimaan.
9. Ihmisen tahto ja ymmärrys toimivat vapaan tahdon alaisuudessa, mutta pahan tekemisestä seuraa rangaistuksia sekä spirituaalisessa että luonnollisessa maailmassa, muuten yhteiskunta molemmissa maailmoissa tuhoutuisi.
On selvää, että jos ihmisiä ei hillittäisi rangaistusten pelolla, ei ainoastaan joku yhteiskunta vaan koko ihmisrotu tuhoutuisi. Ainoa keino poistaa nämä pahuudet, on spirituaalisen vapauden todellinen käyttö ja saada ihminen miettimään elämää kuoleman jälkeen. Kirkon tehtävänä olisi ohjata ihmisiä ensisijaisesti kuolemanjälkeiseen elämään ja taivaaseen eikä puuttua päivänpoliittisiin tapahtumiin, niin kuin on nykyisin niin yleistä. Herran Uuden Jerusalemin papistolla on haastava tehtävä edessään, sillä heidän tulee opettaa ensisijaisesti parannusta ja uudestisyntymistä.
10. Jos ihmisillä ei olisi vapaata tahtoa spirituaalisissa asioissa, saataisiin kaikki ihmiset koko maailmassa yhtenä päivänä uskomaan Herraan, mutta tämä on mahdotonta, koska mikään ei pysy, mitä ei ole saatu spirituaalisessa vapaudessa.
Ellei Jumala olisi antanut ihmisille vapaata tahtoa spirituaalisissa asioissa, Hän olisi voinut johtaa yhdessä päivässä kaikki ihmiset uskomaan Häneen. Mutta tämä oletus on seurausta siitä, ettei tunneta Jumalan Kaikkivaltiutta. Ne, jotka eivät sitä tunne, luulevat, että Kaikkivaltius on absoluuttista ja mielivaltaista. Kuitenkin Jumala on luonut Järjestyksen, jota Hänen itsensäkin tulee noudattaa. Jumala ei voi toimia omaa Järjestystään vastaan. Järjestykseen kuuluu, että ihmisellä on vapaus spirituaalisissa asioissa ja tämän lain mukaan Herra johtaa ihmistä. Tosin ihminen on käyttänyt tätä vapautta väärin ja luonut helvetit, mutta tämän vastapainoksi Jumala on luonut Järjestyksen, jonka avulla langennut ihminen voidaan palauttaa Järjestykseen ja sitä kautta taivaaseen: tämä on uskonnon tehtävä.
KIRJALLISUUTTA
FORMULA CONCORDIAE. Leipzig 1756.
SWEDENBORG, EMANUEL:
The Apocalypse Explained. London 1968.
Arcana Coelestia. Londini 17491756.
De Divina Providentia. Amstelodami 1764.
Vera Christiana Religio. Amstelodami 1771.
