REFORMAATIO JA REGENERAATIO

On kaksi tilaa, jotka ihmisen täytyy käydä läpi, kun hän etenee luonnollisesta spirituaaliseksi. Ensimmäinen tila on reformaatio ja toinen regeneraatio. Ensimmäisessä tilassa ihminen katsoo kohti spirituaalista ja tahtoo saavuttaa sen. Toisessa tilassa hänestä tulee spirituaalis-luonnollinen. Ensimmäinen tila muodostuu totuuksien avulla, jotka kuuluvat uskoon ja joista hän katsoo kohti lähimmäisenrakkautta. Toinen tila muodostuu lähimmäisenrakkauden hyvyyksien avulla, joilla hän astuu sisälle uskon totuuksiin. Eli ensimmäinen tila on ymmärryksen ajatuksesta ja toinen tila tahdon rakkaudesta.

1. Ellei ihminen synny uudestaan, eli ikään kuin hänet luodaan uudestaan, hän ei voi astua sisään Jumalan valtakuntaan. 

Että ihmisen tulee syntyä uudestaan päästäkseen Jumalan valtakuntaan, käy ilmi Sanasta: 

”Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.” (Joh. 3: 3, 5, 6).

Jumalan valtakunnalla tarkoitetaan sekä taivasta että kirkkoa, sillä kirkko on Jumalan valtakunta maan päällä. Vesi tarkoittaa totuuksia ja Henki elämistä totuuksien mukaisesti. 

Ihmisen pitää uudestisyntyä, koska hän syntyy vanhemmistaan perittyyn pahuuteen, joka sijaitsee hänen luonnollisessa ihmisessään ja joka on vastakkaista spirituaaliselle ihmiselle. Vaikka hänet on luotu taivasta varten, ei hän pääse sinne ennen kuin on tullut spirituaaliseksi, mikä voi tapahtua ainoastaan uudestisyntymisen avulla.

Luonnollinen ihminen ei juuri erotu eläimestä. Hän on kuin petoeläin tahtonsa puolesta, mutta eroaa eläimestä ymmärryksensä puolesta, sillä hän pystyy nostamaan ymmärryksensä tahdon himojen yläpuolelle ja näkemään ne ja kontrolloimaan niitä. Tästä syystä ihminen pystyy ajattelemaan ymmärryksestään ja puhumaan ajatuksestaan, mihin eläin ei pysty. Mitä ihmisen luonto on syntymästään ja mitä se olisi ilman uudestisyntymistä, näkyy erilaisista petoeläimistä, joiden kaltainen hän on. Ulkoisella käyttäytymisellä hän kuitenkin pystyy salaamaan todellisen luonteensa ja käyttäytymään moraalisesti.

2. Uuden syntymisen eli luomisen tekee Herra yksin lähimmäisenrakkauden ja uskon avulla yhteistyössä ihmisen kanssa.

Lähimmäisenrakkauden ja uskon avulla tarkoittaa, että ne ovat kaksi välinettä, joilla Herra yhdistyy ihmiseen. Herra, lähimmäisenrakkaus ja usko muodostavat yhden, kuten elämä, tahto ja ymmärrys ihmisessä. Yhteistyössä ihmisen avulla tarkoittaa, että ihmisen täytyy osallistua tähän prosessiin aktiivisesti, ja tämä tapahtuu, kun ihminen tekee parannusta ja elää uskon käskyjen mukaisesti.

Regeneraatio on pelastuksen keino, ja lähimmäisenrakkaus ja usko ovat sen välineet. On turha kuvitella, että regeneraatio olisi tulos nykykirkkojen uskosta, joka sulkee pois ihmisen ja Jumalan yhteistyön, mikä tapahtuu, kun ihminen elää uskon totuuksien mukaan ja tekee parannusta. Reformoitu kirkko sulkee pois lähimmäisenrakkauden ja parannuksen pelastuksesta. 

3. Koska kaikki ihmiset on lunastettu, kaikki voidaan uudestisynnyttää, kukin tilansa mukaisesti.

Kaikki ihmiset on lunastettu, koska Herra tuli maailmaan sitä varten. Hän tuli maailmaan kukistamaan helvettien vallan, asettamaan taivaat järjestykseen, perustamaan uuden kirkon ja kirkastamaan Ihmisyytensä. Nämä toimet palauttivat ihmisen yhteyden Jumalaan ja taivaaseen, ja Kirkastetun Ihmisyyden eli Jumalallisen Ihmisen avulla Hän on Lunastaja, Uudestisynnyttäjä ja Pelastaja ikuisesti. Lunastus tarkoittaa myös, että ihminen pelastuu parannusta tekemällä, sillä hänellä on nyt vapaa tahto spirituaalisissa asioissa. Ennen Lunastusta helvetin henget estivät parannuksen teon.

Jokainen voidaan uudestisynnyttää hänen tilansa mukaan. Tilat vaihtelevat rajattomasti, kuten ihmisten luonteet ja ulkonäöt: jokaisella on oma tilansa. On erilaisia tiloja niillä, jotka muodostavat ulkoisen kirkon, ja erilaisia niillä, jotka muodostavat sisäisen kirkon. Tämä käy ilmi myös siitä, että on lukemattomia taivasyhteiskuntia, joihin uudestisyntyneet päätyvät.

Nykyajan kristillisen kirkon käsitys, että ristinkuolema oli itse Lunastus, on täysin virheellinen, ja se on poikinut lukuisia valheita. Ristinkuolema oli Jeesuksen viimeinen kiusaus, jolla Hän lopullisesti kukisti helvetit ja kirkasti Ihmisyytensä. Virheellinen tulkinta Lunastuksesta, että Jeesus on verellään lunastanut ristinkuolemassaan kaikki, on johtanut mm. siihen, että ne, jotka siihen uskovat, ovat muka hetkessä uudestisyntyneitä ilman yhteistyötä Jumalan kanssa eli ilman parannusta.

4. Regeneraatio tapahtuu samalla tavalla kuin ihminen hedelmöitetään, kannetaan kohdussa, syntyy ja kasvatetaan.

Ihmisessä on vastaavaisuus niiden asioiden välillä, jotka tapahtuvat ruumiissa ja jotka tapahtuvat hengessä. Näin on, koska ihminen on sielunsa puolesta spirituaalinen ja vaatetettu luonnollisella, joka on hänen materiaalinen ruumiinsa. Tästä johtuu, että on spirituaalinen vastaavaisuus sille, mitä tapahtuu ruumiissa. Luonnollinen syntymä vastaa spirituaalista syntymää Sanan spirituaalisessa merkityksessä. Hedelmöittyminen, raskaus, syntymä ja kasvatus ovat myös uudestisyntymisen tiloja. Ne jatkuvat myös kauan, mikä tarkoittaa, että uudestisyntymisprosessi on pitkä tapahtuma, joka jatkuu koko ihmisen elämän ajan ja toisella puolella ikuisesti. Näillä tiloilla Herra vähitellen uudestisynnyttää ihmisen omaksi kuvakseen.

5. Ensimmäinen tapahtuma uudestisyntymisessä on reformaatio, joka on ymmärryksen tila. Toinen on regeneraatio, joka on tahdon ja siitä ymmärryksen tila.

Ihmisellä on erikseen tahto ja ymmärrys. Ymmärryksen toiminta tapahtuu pääasiassa isoissa aivoissa ja tahdon toiminta pääasiassa pikkuaivoissa. Ihmisen ymmärrys eroaa tahdosta siinä, että se voi ymmärtää samanaikaisesti sekä hyvän että pahan, mutta tahto voi olla vain joko hyvässä tai pahassa. Uudestisyntymisen ensimmäisessä vaiheessa ymmärrys ottaa vastaan spirituaalisia asioita ja kehittyy niissä. Tällöin ihminen ei vielä tahdo sitä tilaa, jota ymmärrys opettaa.

Kun ihminen huomaa sekä hyvän että pahan ja alkaa välttää pahaa ja tehdä hyvää, hän siirtyy uudestisyntymisen seuraavaan vaiheeseen eli regeneraatioon. Tällöin hän myös tahtoo välttää pahaa ja tahtoo tehdä hyvää. Ellei ihmisen ymmärrys toimisi näin laaja-alaisesti ymmärtämällä sekä hyvän että pahan, ihminen olisi kuin eläin. Toisin kuin eläimellä ihmisen ymmärrys voidaan kohottaa aina taivaan valoon asti, tahdon jäädessä luonnolliseksi. 

On tiedettävä, että ihmisen kyky nostaa ymmärryksensä valoon, jossa taivaan enkelit ovat, on luotu jo luomisessa ihmiseen, ja se on niin hyvissä kuin pahoissakin ihmisissä, vieläpä helvetin piruissa. Pirut eivät kuitenkaan ole älykkäitä, vaan mielisairaita, koska ne eivät tahdo hyvää vaan pahaa. Ilman, että ymmärrys voidaan kohottaa erikseen ja tahto ymmärryksen avulla, ihminen olisi kuin eläin, sillä hän ei voisi puhua ajatuksestaan, vaan äännellä vain ääniä mieltymyksensä halusta. Hän ei voisi toimia järkevyydessä vaan vaistosta, ja yhä huonommin hän voisi tietää mitään Jumalan olemassaolosta ja yhdistymisestä Häneen. Uudestisyntymisessä ihminen toimii ”ikään kuin itsestään” eli hän kokee, että hyvä ja tosi ovat hänessä itsessään. Ne ovat tietenkin Jumalasta, joka virtaa ihmisen sieluun, mutta tämä ”ikään kuin itsestään” on kuitenkin vastavuoroisuuden elementti ihmisessä, mikä vaaditaan yhdistymisessä Jumalaan, sillä yhdistyminen ei tapahdu ilman vastavuoroisuutta.

6. Sisäinen ihminen täytyy uudestisynnyttää ensin ja sitten ulkoinen sisäisen avulla. Tällä tavoin ihminen on uudestisynnytetty.

Ihmisellä on sekä sisäinen että ulkoinen ihminen. Sisäinen ihminen on spirituaalinen ihminen, ja ulkoinen ihminen on luonnollinen ihminen. Ihminen, jonka sisäinen on taivaan valossa ja ulkoinen maailman valossa, on spirituaalinen suhteessa molem- piin, mutta ihminen, jonka sisäinen on maailman valossa, jossa on myös hänen ulkoisensa, on luonnollinen suhteessa molempiin. Sanassa spirituaalinen ihminen on elävä, mutta luonnollinen ihminen kuollut.

On huomattava, että sisäisellä ihmisellä ja ulkoisella ihmisellä tarkoitetaan ihmisen henkeä. Ruumis on vain ulkoinen lisä, jossa edelliset asustavat. Ihmisen henki jää elämään ruumiin kuoltua. 

Herra uudestisynnyttää ensin sisäisen ihmisen ja sen jälkeen sen avulla ulkoisen ihmisen, sillä sisäinen ihminen uudestisynnytetään ajattelemalla ja tahtomalla asioita, jotka kuuluvat uskoon ja lähimmäisenrakkauteen, mutta ulkoinen elämällä niiden mukaan.

7. Ihmisen uudestisyntymisessä syntyy taistelu sisäisen ja ulkoisen ihmisen välillä, ja se, joka voittaa, hallitsee sen jälkeen toista.

Ihmisen sisäinen ja ulkoinen ihminen taistelevat vallasta, ja tästä taistelusta syntyy kiusaus. Kiusaus-sanan merkitys on aikojen kuluessa vääristynyt: se tarkoittaa nykyisin houkutusta syntiin, vaikka sen todellinen merkitys pitäisi olla spirituaalinen koettelemus (katso luku 15). Taistelu on hyvien ja pahojen henkien välillä, jotka ovat liittyneet ihmiseen, eli se on taistelua hyvän ja pahan välillä. Paha on ihmisen luonnollisessa eli ulkoisessa ihmisessä ja hyvä spirituaalisessa eli sisäisessä ihmisessä. Jos paha voittaa, ulkoinen ihminen hallitsee; jos hyvä voittaa, niin sisäinen ihminen hallitsee.

Taistelun aiheuttavat uskon totuudet, jotka ovat Sanasta. Näiden avulla ihmisen pitää taistella pahuuksia ja vääryyksiä vastaan; hän ei voita, jos hän taistelee muiden totuuksien avulla, sillä Herra ei ole muissa. Herra yksin taistelee kiusauksissa ihmisen puolesta, ja jos ihminen ei usko, että Herra yksin taistelee hänen puolestaan, on kiusaus vain ulkoinen, mistä ei ole mitään hyötyä.

Kiusauksia ei tunneta nykyaikana, koska kristilliset kirkot eivät ole olleet totuuksissa, vaan vääryyksissä. Totuuksissa voivat olla vain ne, jotka lähestyvät suoraan Herraa. Sen tähden juuri kukaan ei ole ollut kiusauksissa Nikean kirkolliskokouksen päätöksen jälkeen, mikä toi kirkkoon uskon kolmesta jumalasta. Kiusausten taisteluissa Herra suorittaa yksityisen lunastuksen, aivan kuten Hän suoritti ollessaan maan päällä yleisen Lunastuksen. Helvetit eivät uskalla nousta uudestaan sitä vastaan, joka on voittanut kiusauksissa Herran avulla.

Kiusauksissa ihmisen tulee taistella ikään kuin itsestään, mutta hänen tulee tietää, että apu tulee yksin Herralta.

8. Uudestisyntyneellä on uusi tahto ja uusi ymmärrys.

Että uudestisyntyneellä on uusi tahto ja uusi ymmärrys käy esiin Sanasta:

”Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.” (Hes. 36: 26, 27).

Uusi sydän merkitsee uutta tahtoa ja uusi henki uutta ymmärrystä. Yllä olevasta voi nähdä sekä järkeillen voi päätellä, että uudestisyntyneellä on uusi tahto ja uusi ymmärrys. Uskonto yksin uudistaa ja uudestisynnyttää ihmisen, sillä uskonto vallitsee ihmismielen ylimmässä paikassa ja sieltä näkee alapuolellaan maalliset asiat. Ihmismieli on jaettu kolmeen kerrokseen. Alinta kutsutaan luonnolliseksi, keskimmäistä spirituaaliseksi ja ylintä taivaalliseksi. Uudestisyntymisen avulla ihminen nostetaan luonnollisesta spirituaaliseen kerrokseen ja siitä taivaalliseen kerrokseen. Uusi tahto ja uusi ymmärrys ovat spirituaalisessa tai taivaallisessa kerroksessa.

9. Uudestisyntynyt on yhteydessä taivaan enkeleihin ja uudestisyntymätön helvetin henkiin.

Enkelit ja henget eivät ole yhteydessä ihmisen ajatuksiin, vaan mieltymyksiin. Tästä johtuu, että ne ovat näkymättömiä toisilleen, sillä mieltymykset eivät ole valossa, jossa ajatukset ovat, vaan lämmössä, jossa on tahto, jota ei nähdä. Uudestisyntymisen edetessä ihmiseen liittyy yhä parempia ja parempia henkiä, joiden joukkoon hän pääsee kuoltuaan. Uudestisyntymätön puolestaan on yhteydessä helvetin henkiin, joiden joukkoon hän päätyy kuolemansa jälkeen.

10. Sitä mukaa kuin ihminen uudestisyntyy, sitä mukaa hänen syntinsä siirretään pois ja tämä poissiirtäminen on syntien anteeksisaamista.

Ihminen syntyy kaikenlaiseen pahuuteen, eikä hän pääse näistä pahuuksista irti muuten kuin syntymällä uudestaan Herrassa. Ihmisen synnit eivät kokonaan poistu ihmisestä uudestisyntymisessä, ne vain siirretään ja erotetaan pois näkyvistä ja tietoisuudesta. Tämä tarkoittaa, että Herra pitää ihmistä hyvässä ja irrotettuna pahasta ja tämä on syntien anteeksisaamista. Korkeimman taivaan enkeleilläkin on jäljellä heidän peritty ja hankittu pahuutensa, se ei vain näy eikä vaikuta, koska Herra on poistanut sen näkyvistä ja tietoisuudesta.

11. Uudestisyntyminen ei voi tapahtua ilman vapaata tahtoa spirituaalisissa asioissa.

Jos ihmisellä ei olisi vapaata tahtoa spirituaalisissa asioissa, ei hän voisi tehdä valintoja. Hän ei voisi valita hyvää joukosta, jossa on sekä hyviä että pahoja asioita. Hän ei tarvitsisi myöskään kirkkoa eikä Sanaa eikä uskontoa, sillä hän olisi kuin kivipatsas, joka ei voisi tehdä itsestään mitään. Tällaiseksi nykyiset reformoidut kirkot kuvaavat ihmistä pelastuksen suhteen, kun ne antavat koko pelastuksen uskon tehtäväksi ilman ihmisen omaa aktiivista panosta. 

12. Uudestisyntyminen ei ole mahdollista ilman totuuksia, joiden avulla usko muodostuu ja joihin lähimmäisenrakkaus yhdistyy.

Ilman totuuksia ei ole uskoa, sillä usko ja totuus tekevät yhden, uskon hyvyyden ollessa kuin sielu, jonka ruumiin muodostavat totuudet. Jumala näkyy taivaassa aurinkona, jonka sisällä on Herra. Hänestä virtaa ihmiseen totuuksia kuten valo auringosta ja hyvyyksiä kuten lämpö auringosta, sillä Hän on Jumalallinen Totuus ja Jumalallinen Hyvyys. Koska uudestisyntymisen välineet ovat usko ja lähimmäisenrakkaus, ei uudestisyntymistä ihmisessä voi tapahtua ilman, että ihminen saa totuuksia ymmärrykseensä ja lähimmäisenrakkautta tahtoonsa.

13. Uusi Kirkko ja uudestisyntyminen.

Uuden Kirkon Taivaallinen Oppi on ainoa tie todelliseen uudestisyntymiseen. Sen jäsenet tulevat yhä älykkäämmiksi ja älykkäämmiksi uudestisyntymisprosessin edistyessä (Dan. 12: 4). Tärkeintä uudestisyntymisessä on parannuksen teko. Uudestisyntymisessä on seitsemän astetta, jotka on kuvattu Swedenborgin teoksessa Arcana Coelestia (nrot 6-13, 1 Moos. 1):

”Kuusi päivää tai periodia, jotka ovat niin monta peräkkäistä uudestisyntymisen tilaa, ovat yleisesti seuraavat:

Ensimmäinen tila on edeltävä tila sisältäen sekä lapsuuden tilan että tilan välittömästi ennen uudestisyntymistä. Sitä kutsutaan sanoilla ”autio”, ”tyhjä” ja ”pimeys”. Ja ensimmäinen liike, joka on Jumalan Armo, on ”Jumalan Henki vetten päällä”. Toinen tila, jossa tehdään erotus niiden asioiden, jotka ovat Jumalan, ja niiden asioiden välillä, jotka kuuluvat ihmiselle. Niitä asioita, jotka ovat Herran, kutsutaan Sanassa ”jäännöksiksi”, ja ne ovat erityisesti uskon tietoja, jotka on opittu lapsuudessa ja säilytetty, ja ne eivät ilmesty ennen kuin ihminen tulee tähän toiseen tilaansa. Nykyisin tämä tila tulee harvoin esille ilman kiusausta, onnettomuutta tai surua, missä ruumiin ja maailman asiat, jotka kuuluvat ihmiselle, on saatettu lepoon ja ikään kuin kuolevat. Näin ne asiat, jotka kuuluvat ulkoiselle ihmiselle, on erotettu niistä asioista, jotka kuuluvat sisäiselle ihmiselle. Sisäisessä ihmisessä ovat nämä jäännökset Herran säilyttäminä tätä aikaa ja tätä hyötyä varten. Kolmas tila on parannuksen tila, jossa ihminen sisäisestä ihmisestään käsin puhuu hurskaasti ja hartaasti sekä tuo esiin hyvää ikään kuin lähimmäisenrakkauden töitä, jotka kuitenkin ovat elottomia, koska hän ajattelee, että ne ovat hänestä itsestään. Näitä hyvyyksiä kutsutaan ”vihannaksi”, ”ruohoiksi, jotka tekevät siementä” ja ”hedelmäpuiksi, jotka kantavat hedelmää”. Neljäs tila on se, missä ihminen on vaikuttunut rakkaudesta ja valaistunut uskosta. Hän tosin aiemminkin puhui hurskaasti ja toi esiin hyvyyksiä, mutta hän teki niin johtuen kiusauksista ja vaikeuksista, joiden vaikutuksen alaisuudessa hän työskenteli, eikä uskosta ja lähimmäisenrakkaudesta käsin. Mutta nyt usko ja lähimmäisenrakkaus syttyvät hänen sisäisessä ihmisessään ja joita kutsutaan kahdeksi ”valoksi”. Viidennessä tilassa ihminen puhuu uskosta käsin ja siten vahvistaa itseänsä totuudessa ja hyvyydessä. Hänen tuottamansa asiat ovat eläviä, ja niitä kutsutaan ”meren kaloiksi” ja ”taivaan linnuiksi”. Kuudennessa tilassa ihminen puhuu uskosta käsin ja siten rakkaudesta sitä, mikä on totta, ja tekee sitä, mikä on hyvää. Niitä asioita, joita hän sitten tuottaa, kutsutaan sanoilla ”elävä henki” ja ”karjaeläimet”. Kun hän nyt alkaa toimia yhdessä rakkaudesta ja uskosta käsin, hänestä tulee spirituaalinen ihminen, jota kutsutaan ”kuvaksi”. Hänen spirituaalista elämäänsä ilahduttavat ja ylläpitävät sellaiset asiat, jotka kuuluvat hänen uskonsa tietoihin ja lähimmäisenrakkautensa tekoihin, jotka ovat hänen ”ravintoansa”; ja hänen luonnollista elämäänsä ilahduttavat ja ylläpitävät ne asiat, jotka kuuluvat ruumiiseen ja aisteihin, ja syntyy taistelu, kunnes rakkaus hallitsee, ja hänestä tulee taivaallinen ihminen (eli seitsemäs tila, suom. huom.). Kaikki uudestisyntyvät eivät saavuta tätä tilaa. Tänä päivänä suurin osa saavuttaa vain ensimmäisen tilan, jotkut vain toisen, jotkut kolmannen, neljännen tai viidennen, mutta vain harvat kuudennen ja tuskin kukaan seitsemännen.”

KIRJALLISUUTTA

SWEDENBORG, EMANUEL:

The Apocalypse Explained. London 1968. 

Arcana Coelestia. Londini 17491756. 

De Nova Hierosolyma et ejus Doctrina Coelesti. Londini 1758.

Vera Christiana Religio. Amstelodami 1771.