Yhteydenotot:
kalevim9@gmail.com

TÄRKEISTÄ TÄRKEIN

Ennen kuin kirjoitan Swedenborgin elämäkerrasta, Herrasta, taivaallisen opin eri alueista ja kristillisten kirkkojen nykytilasta ynnä muusta, kerron ensin metodista, jonka avulla ihminen voi saadavalaistuksen eli päästä Jumalan yhteyteen ja myös ymmärtää Sanan, Swedenborgin teokset ja tämän kirjan tekstin.

On kolme tiedon lähdettä, jotka tulevat ihmisen tietoisuuteen: ihmisen omasta ymmärryksestä lähtevä, Jumalan valaisemasta ymmärryksestä lähtevä sekä suorana saneluna tullut Jumalallinen Ilmoitus. Jumalan Sana on esimerkki viimeksi mainitusta. Ensin mainittua ihmisen omasta ymmärryksestä lähtevää tietoa on koko inhimillinen kulttuuri. Jumalan valaisemaa ymmärrystä ovat Swedenborgin teologiset teokset. Swedenborg ei kirjoittanut teologisia teoksiaan omasta ymmärryksestään, vaan Jumala itse valaisi hänen ymmärryksensä. Se on Jumalan ja ihmisen keskinäinen yhteistyö eli Jumalan ja ihmisen välinen liitto. Sama tapahtuu myös niille Uuden Kirkon jäsenille, jotka ”syövät elämän puusta” eli ottavat ymmärryksensä Jumalalta. Omasta ymmärryksestään toimivat ihmiset ”syövät hyvän- ja pahantiedon puusta” (1 Moos. 2: 16, 17).

Kaikki nykyajan uskonnot ovat menettäneet yhteyden Jumalaan, koska niiden perustajat, kirkolliskokoukset tai muut vaikuttajat, kuten esim. kirkkoisät ja erilaiset gurut, ovat ottaneet tietonsa omasta ymmärryksestään (poikkeuksena tietenkin kristinuskon perustaja Jeesus, joka oli Jumalan inkarnaatio). Kun ihminen, joka ei ole valaistunut Jumalasta, liittää omasta ymmärryksestään tietoa uskontoonsa, hän saastuttaa sen valheella. Kristinusko saastui jo vuonna 325, kun Nikean kirkolliskokous hyväksyi valheen Jeesuksen syntymästä ennen maailman luomista. Reformoidut kirkot tuhoutuivat lopullisesti väärällä tulkinnalla Paavalin Roomalaiskirjeestä 3: 28 eli ”ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja”, missä Paavali ei tarkoita lain teoilla Kymmentä Käskyä, kuten reformoidut, vaan juutalaisen lain monimutkaisia käskyjä (kolmas ja neljäs Mooseksen kirja). Paavalin kirjeet eivät ole Jumalan Sanaa, vaikka ovatkin muuten arvokkaita. Niissä ei ole sisäistä merkitystä. Uudessa Testamentissa Jumalan Sanaa ovat vain neljä evankeliumia ja Johanneksen Ilmestys, sillä vain niissä on sisäinen merkitys.

Kullakin ajalla on vain yksi uskonto, jolla on suora yhteys Jumalaan ja taivaaseen. Tällaisia uskontoja ovat olleet Muinaisin kirkko, Muinainen kirkko, Israelilainen kirkko ja Kristillinen alkukirkko. Meidän ajallamme tällainen kirkko on Swedenborgin kynän kautta tullut Uusi Jerusalem, joka on tähän päivään asti ollut olemassa vain yksittäisten ihmisten elämässä, mutta ei varsinaisena organisoituneena kirkkona. Muut uskonnot ovat ihmisen omasta ymmärryksestä lähteviä, eikä niillä ole ollut tai ole suoraa yhteyttä Jumalaan ja taivaaseen. Tästä huolimatta jokainen, joka uskoo yhteen Jumalaan ja pyrkii välttämään ja välttää tekemästä syntiä eli pahaa sen vuoksi, että se on Jumalallisen Järjestyksen vastaista, pääsee taivaaseen.

Luvussa ”Herra” käsittelen Jumalan olemusta nykyihmiselle perusteellisemmin, mutta nyt esitän vain sen menetelmän, jonka avulla ihminen saavuttaa yhteyden Jumalaan rukouksessa. Meidän aikanamme Jumalaa tulee rukoilla siten, että Hänet käsitetään Herraksi Jeesukseksi Kristukseksi, jossa on Jumalallinen Kolminaisuus seuraavasti: Isä Jehova on Jeesuksen sielu, Poika on Jeesuksen Kirkastettu eli Jumalallinen ruumis ja Pyhä Henki on Jeesuksen lähettämä Jumalallinen vaikutus. Eli Jumala on samanlainen kuin Hänen kuvansa ihminen, jossa on kolminaisuus: sielu, ruumis ja sielusta ruumiin kautta tapahtuva toiminta. Jos Jumalaa ajattelee kolmena eri persoonana, Isä, Poika ja Pyhä Henki, jotka kaikki ovat Jumalia, katoaa yhteys Jumalaan. Tätä väärää kolminaisuusoppia opettavat nykyisin kaikki kristilliset kirkot. Jumala on yksi ja Hänessä on Kolminaisuus ja Hän on Herra Vapahtaja Jeesus Kristus. Jeesuksen tunnustaminen ainoaksi Jumalaksi, jossa Hänen sielunsa on Isä, ruumis on Poika ja Pyhä Henki on Hänestä lähtevä Jumalallinen vaikutus, tuo ihmiselle Jumalan läsnäolon rukouksessa, mutta sen jälkeen yhdistymiseen vaaditaan vielä kaksi tekijää, eli eläminen Kymmenen Käskyn mukaan eli synnin välttäminen, koska se on vastoin Jumalallista Järjestystä sekä vielä parannus. Näiden kolmen tekijän vaikutuksesta ihminen yhdistyy Jumalaan ja hänen rukouksensa kuullaan. Näin käy kuitenkin vasta sitten, kun ihminen on ensin puhdistunut parannuksen avulla jo tehdyistä synneistä. Parannuskäsittää seuraavat toimenpiteet:

1. Itsetutkistelu omien syntien havaitsemiseksi Kymmenen Käskyn mukaisesti. Kymmenen Käskyä tulee ymmärtää siten, kuin 10. tiedostossa ”Kymmenen Käskyä” esitetään. Syntejä eivät ole ainoastaan itse teot, vaan jo aikomukset ja halu tehdä syntiä ovat syntejä.

2. Havaittujen syntien katuminen ja tunnustaminen Herralle.

3. Pyydettävä Herralta syntejä anteeksi sekä voimaa ja kykyä taistella syntejä vastaan.

4. Uuden synnittömän elämän aloittaminen.

5. Tällaista parannusta on harjoitettava joka päivä.

Parannuksen jälkeen tapahtuva rukous yllä esitetyssä muodossa yhdistää ihmisen Herraan, ja hänen rukouksensa tulee kuulluksi. Aiheesta tarkemmin 15. tiedostossa ”Parannus”. Mutta jo nyt lukija voi harjoittaa parannusta ja rukousta edellä vaaditulla tavalla. Tunnustamalla Jeesuksen Jumaluuden, elämällä Kymmenen Käskyn mukaan ja tekemällä päivittäin parannusta, yhdistyy ihminen Jumalaan ja saa valaistuksen. Tällöin hän ei enää johda itseään kuin näennäisesti ja Jumala johtaa häntä ja lukiessaan Sanaa hän ymmärtää sen totuudet. Nykyajan kristittyjen usko, että ”Jeesuksen veri on puhdistanut meidät synneistä, kun vain uskomme Häneen”, ei johda yhdistymiseen Jumalaan vaan helvettiin.

Herran Toisen Tulemisen Kirkon pappien tulee kertoa parannuksesta, Jumalallisesta Kolminaisuudesta ja Kymmenestä Käskystä jokaisessa saarnassaan. Kun Jeesus eli maan päällä, Hän käski opetuslapsiaan saarnaamaan nimenomaan parannusta. Tätä eivät nykyiset swedenborgilaiset papit tee, ja osittain tästä syystä Uusi Kirkko ei vielä ole toteutunut organisaationa. Uusi Kirkko on sisäinen kirkko, jonka tärkein tehtävä on opettaa ihmisille uudestisyntymistä eli keinot päästä Jumalan valtakuntaan eli taivaaseen; kaikki muu on toisarvoista.Ihminen pelastuu eli pääsee taivaaseen, kun hänellä on oikea käsitys Jumalallisesta Kolminaisuudesta ja hän päivittäin tekee parannusta ja elää noudattaen Kymmentä Käskyä; hänen tulee rukoilla, lukea Sanaa ja Uuden Kirkon kirjoituksia, mutta nekään eivät ole niin tärkeitä kuin päivittäinen parannuksen teko ja eläminen Kymmenen Käskyn mukaan, mitkä saavat aikaan sen, että Jumalalliset lait tulevat osaksi ihmisen mieltä ja sielua:

”Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: 'Tuntekaa Herra'. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.” (Jer. 31: 33, 34).

Uuden Kirkon opin omaksuminen on ”syömistä elämänpuusta” ja omasta ymmärryksestä olevan opin, eli nykykirkon opin, omaksuminen on syömistä ”hyvän- ja pahantiedon puusta”.

Kristillinen kirkko tuhoutui jo Nikean ja Athanasioksen uskontunnustuksiin, joissa omaksuttiin valheet Jeesuksen Jumaluudesta ja Kolminaisuudesta. Näihin kahteen uskontunnustukseen perustavat käsityksensä Jumalasta sekä katolinen kirkko että reformoidut kirkot myös nykyään. Kun Jumalasta on väärä käsitys, on koko teologia mätä. Väärä käsitys Jumalasta myös estää yhteyden Häneen ja Hänen taivaaseensa. Swedenborgin kautta tullut Ilmoitus korjaa nämä valheet ja yhteys Jumalaan ja taivaaseen palautuu.