KRISTIKUNNAN TILA

”Niin kaikki muuttui, mullinmallin mennen, nyt huippu on, mik’ alho ennen. Myös tähän nojaa oikean ne opin, ett’ ylimmäksi muuttuu alimmainen. Näät meil’ ol’ orjuus kuuman luolakopin, nyt vapaan ilman valta kukkurainen; salaisuus avoin visuun kätköön jää, sen myöhään vasta kansat käsittää. Efes. 6: 12.” J. W. v. Goethe: Faust (suomennos Otto Mannisen).

”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.” (2 Tim. 3: 15). 

Ihmiskunta on tullut uuteen vaiheeseen. Taas olemme samanlaisen kysymyksen edessä, missä Aatami ja Eeva aikoinaan olivat. Valitsemmeko elämänpuun hedelmän vai hyvän- ja pahantiedon puun hedelmän. Vuosisatoja on jatkunut kausi, jolloin olemme syöneet yksinomaan hyvän- ja pahantiedon puun hedelmiä. Tästä on ollut seurauksena planeettamme kulttuuri, joka on tuottanut korkean tason materialistisen kehityksen: autoja, junia, lentokoneita, avaruusaluksia, ydinpommeja, kodinkoneita, radioita, televisioita, tietokoneita ynnä muita materialistisia hyödykkeitä, myös luonnontieteet ja teknologia ovat kehittyneet, koska niihin on kohdistunut suurempi kiinnostus kuin henkisiin asioihin. Mutta kun olemme kääntyneet poispäin elämänpuusta, olemme myös unohtaneet tärkeimmän eli elämänpuun annin eli hedelmien saamisen Jumalalta, mikä tarkoittaa valmistautumista ikuiseen elämään taivaassa.

Kun Jumala loi paratiisin, Hän asetti sinne nuo kaksi puuta siksi, että ihminen saa itse päättää, kumman puun hedelmiä hän söisi. Valinta on täysin ihmisen. Jumala myös kertoi, että jos söisimme hyvän- ja pahantiedon puusta, niin ”sinun pitää kuolemalla kuoleman” (1 Moos. 2: 17). Jumala ei tarkoittanut fyysistä kuolemaa, sehän meitä kohtaa jokaista joka tapauksessa, vaan henkistä kuolemaa eli ikuista elämää helvetissä, sillä sitä on todellinen kuolema. 

Syöminen hyvän- ja pahantiedon puusta tarkoitti tarkasti ottaen sitä, että turvautuisimme ja etsisimme kaiken tiedon omasta ymmärryksestämme käsin eli johtaisimme itse itseämme. Toinen, paratiisillinen vaihtoehto eli syöminen elämänpuusta on, että otamme ymmärryksemme Jumalalta ja annamme Hänen johtaa meitä. 

Kun Jumala loi maailmankaikkeuden ja ihmisen, Hänellä oli yksi päämäärä: enkelitaivas ihmisrodusta. Enkeleitä tulee niistä, jotka syövät elämänpuusta. Kun ihminen nyt valitsi hyvän- ja pahantiedon puun, ei hänestä enää tullutkaan enkeliä, vaan hän itse loi itselleen helvetin. Niin ihmisistä, jotka syntyivät ja kuolivat, tuli pelkästään helvetin henkiä. Mutta koska elämän tarkoitus oli enkelitaivas ihmisrodusta ja jotta kaikista ihmisistä ei tulisi helvetin henkiä, antoi Jumala ihmiselle keinon, jolla ihminen kaikesta huolimatta tulisi enkeliksi. Ja tämä keino on uskonto.

Planeetallamme on ollut vain neljä aitoa uskontoa. Ensimmäisellä uskonnolla, jota voimme kutsua Muinaisimmaksi kirkoksi, ihmisistä alkoi taas tulla enkeleitä. Mutta kun oli olemassa myös helvetti ja ihmisellä vapaa tahto, jonka Jumala oli luonut asettamalla kaksi eri puuta paratiisiin, niin osa ihmisistä alkoi taas syödä hyvän- ja pahantiedon puusta helvetin johdattamana. Näin aikojen kuluessa Muinaisin kirkko lopulta tuhoutui. Jumala piti kyllä huolen, että enkeleitä tuli aina taivaisiin, ja tämä johtui lapsikuolemista, sillä lapsilla ei ole vielä omaa tahtoa ratkaista kumman puun hedelmiä he saavat syödä, ja niin Jumala ottaa kaikki lapset taivaaseen ja tekee heistä enkeleitä.

Muinaisinta kirkkoa seurasi toinen eli Muinainen kirkko, mutta sille kävi myös huonosti: sekin vähitellen turvautui Jumalan asemasta ihmisen omaan ymmärrykseen ja vähitellen tuhoutui. Samoin kävi kolmannelle kirkolle eli Israelilaiselle kirkolle. Sekin turvautui ihmiseen omaan ymmärrykseen ja tuhoutui. Mutta nyt helvettien voima oli jo kasvanut niin suureksi, että tarvittiin itse Jumalan inkarnaatio maailmaan luomaan uusi kirkko. Muinaisin, Muinainen ja Israelilainen kirkko olivat alkaneet Jumalallisella Ilmoituksella, mutta tämä neljäs kirkko eli Kristillinen kirkko alkoikin Itse Jumalan inkarnaatiolla eli lihaksi tulolla Jeesuksessa Kristuksessa. 

Kristillinen kirkko kesti runsaat kolme vuosisataa, ja sen jälkeen sekin alkoi tuhoutua, kun ihmiset ottivat jälleen käsityksiä omasta ymmärryksestään eli söivät hyvän- ja pahantiedon puusta. Tämä tapahtui, kun Nikean kirkolliskokous hyväksyi Jumalalliseksi Totuudeksi valheelliset käsitykset Jeesuksen Jumaluudesta ja Jumalallisesta Kolminaisuudesta. Nämä käsitykset vahvistivat Nikean ja Athanasioksen uskontunnustukset, jotka ovat edelleenkin kristillisen kirkon pääoppeja.

Nikean ja Athanasioksen uskontunnustukset lopullisesti estivät yhteyden Jumalaan ja taivaaseen etenkin papeilta, sillä he opiskelivat varsinaisesti niitä. Tavallinen kansa ei useinkaan onneksi ollut näistä opeista perillä.

Kristillinen kirkko jatkoi toimintaansa näiden uskontunnustusten jälkeen ja omaksui uusia oppeja jälleen ihmisen omasta ymmärryksestä käsin, mitä ymmärrystä johtaa helvetti. Tämä katoliseksi kutsuttu kirkko omaksui uusia valheita, kuten että paavi on Kristuksen sijainen ja erehtymätön, pyhimysten palvonnan ja anekaupan ym. Nyt näitä valheita vastaan nousi papistossa liike, joka irtautui katolisesta kirkosta. Näin syntyivät reformoidut kirkot. Sitä aiemmin katolisesta kirkosta oli jo eronnut itäinen kirkko eli ortodoksinen kirkko yhden opillisen kiistan vuoksi.

Reformoitu kirkko valitsi taas hyvän- ja pahantiedon puusta, kun se otti ihmisen omasta ymmärryksestä eli omasta Raamatun tulkinnasta käsityksen lauseesta, että ”ihminen vanhurskautetaan uskosta, ilman lain tekoja” (Room. 3: 28). Näin katkesi kristinuskon viimeinenkin yhteys Jumalaan ja taivaaseen. Katolinen kirkko jatkoi toimintaansa vailla yhteyttä Jumalaan ja taivaaseen. Sekä katolinen että reformoidut kirkot tunnustivat edelleen Nikean ja Athanasioksen uskontunnustukset, joten niillä, tai ainakaan niiden papeilla, ei ole ollut yhteyttä Jumalaan ja taivaaseen.

Reformoituja kirkkoja syntyi useita lajeja, mutta niillä kaikilla oli yhteinen piirre, että ihminen pelastuu pelkästään uskon avulla eivätkä ihmisen omat teot vaikuta pelastukseen. Reformoiduilla kirkoilla ja katolisella kirkolla on ollut useita lahkoja, jotka kaikki ovat hyväksyneet yllä mainitut uskontunnustukset eli käsitykset Jumalasta ja spirituaalisista asioista, eikä niillä ole ollut yhteyttä taivaaseen.

Koko ihmiskunnan kirkkohistoria todistaa sitä, että ihmisellä on valinnan vapaus valita hedelmiä joko elämänpuusta tai hyvän- ja pahantiedon puusta, ja että ihmiskunta on säännönmukaisesti pyrkinyt valitsemaan enemmän hyvän- ja pahantiedon puusta eli omasta ymmärryksestään. Tämän valinnan edessä on ihmiskunta myös tänään. Kysymys on siitä, valitaanko Sanan ennustama Uusi Jerusalem eli Uusi Kirkko eli Herran Toisen Tulemisen kirkko, jolla on yhteys Jumalaan ja taivaaseen, vai nykyiset tuhotut kristilliset kirkot, joilla ei ole yhteyttä Jumalaan ja taivaaseen, vaan ovat ihmisen omaan ymmärrykseen perustuvia eli helvetillisiä. Valitsemalla edellinen ihmiskunnalla on mahdollisuus palata paratiisiin, josta se oli karkotettu.

Käsiteltyäni lyhyesti planeettamme kirkkohistoriaa aitojen kirkkojen osalta, joita ovat siis Muinaisin, Muinainen, Israelilainen ja Kristillinen kirkko, jatkan esitystä käsittelemällä katolisen ja reformoitujen eli protestanttisten kirkkojen oppien vastakohtaisuutta Uuden Kirkon opin kanssa. Esitykseni perustuu Swedenborgin teokseen ”Lyhyt esitys Uuden Kirkon opista”, jonka alkulehdelle Swedenborg kirjoitti Herran nimenomaisesta määräyksestä tekstin ”Hic Liber est Adventus Domini, Scriptum ex Mandato” (Tämä kirja on Herran Tuleminen, kirjoitettu käskystä). Katolisen ja reformoitujen kirkkojen arvostelu on siis osa Herran Toista Tulemista. Tämä Swedenborgin pieni kirja on omena elämänpuusta.

Katolisen kirkon ja reformoitujen kirkkojen vääryyksistä ja eroista Uuden Kirkon kanssa.

1. Ne kirkot, jotka erosivat katolisesta kirkosta, ovat eri mieltä monissa asioissa, mutta samaa mieltä näistä neljästä: Kolminaisuuden kolmesta Persoonasta, Aatamin perisynnistä, Kristuksen Armon lukemisesta syyksi ja Uskosta ainoana vanhurskauttajana.

Ne kirkot, jotka erosivat katolisesta kirkosta ja jotka kutsuvat itseään Evankelisiksi, Reformoiduiksi tai Protestanttisiksi, eroavat käsityksissään Pyhästä Hengestä, Kasteesta, Valinnasta ja Kristuksen Persoonasta, mikä on yleisesti tunnettua, mutta ne ovat kaikki yhtä mieltä Kolminaisuuden Kolmesta Persoonasta, Aatamin perisynnistä, Kristuksen Armon lukemisesta syyksi ja Uskosta ainoana vanhurskauttajana. Mutta vain harvat ihmiset perehtyvät kirkon oppeihin tutkimalla eri kirkkojen eriävyyksiä. Ainoastaan papisto tutkii kirkkojen oppeja, mutta eivät maallikot.

2. Katolilaisilla oli aivan samat uskomukset näistä edellä mainituista neljästä kohdasta kuin reformoiduilla, mutta he liittivät uskoon lähimmäisenrakkauden eli hyvät teot.

Tätä harvat tietävät katolisesta kirkosta ja yllättyvät sen kuullessaan. Syy tähän on siinä, että katolilaiset harvoin lähestyvät Herraa Jumalaa Pelastajaa, vaan he katsovat paaviin Hänen sijaisenaan ja palvovat pyhimyksiä. Kuitenkin heidän kirjoistaan tämän yhtäläisyyden voi huomata, esimerkiksi Trenton kirkolliskokouksen päätöksistä.

3. Johtavat reformoijat, Luther, Melanchthon ja Calvin, säilyttivät kaikki yllä mainitut neljä oppia aivan samoin kuin ne olivat katolilaisilla, mutta he erottivat lähimmäisenrakkauden eli hyvät työt tästä uskosta, jotta tulisi selvä ero katolilaisiin nähden.

Katolilaiset ja reformoidut tunnustavat molemmat kolme uskontunnustusta: Apostolisen, Nikean ja Athanasioksen, joista Apostolinen ei sinänsä ole virheellinen, mutta muut ovat. Näin ne kaikki tunnustavat virheellisen Kolminaisuusopin. Ne myös tunnustavat muut näistä neljästä opeista (katso kohta 1), mikä näkyy heidän kirjoituksistaan. Mutta reformoidut erottivat lähimmäisenrakkauden uskosta tehdäkseen selvän eron katolilaisiin.

4. Tästä huolimatta johtavat reformoidut liittivät hyvät teot uskoon, mutta niin, että ihminen on passiivinen tekijä, kun taas katolilaiset pitivät ihmistä aktiivisena tekijänä.

Reformoidut liittivät kuitenkin lähimmäisenrakkauden uskoon jälkikäteen niin, että se seurasi uskoa, mutta se ei ollut pelastava yhdessä uskon kanssa, vaan usko yksin pelasti. Yksin uskosta ei kuitenkaan voi syntyä hyviä tekoja, kuten nainen ei voi synnyttää lasta ilman aviomiestä. Reformoidut pitävät ihmistä passiivisena, kun hän harjoittaa lähimmäisenrakkautta, koska se on vain seurausta uskosta. Katolilaiset vaativat aktiivista lähimmäisenrakkautta yhdessä uskon kanssa.

5. Koko kristillisen maailman teologia perustuu uskoon kolmesta jumalasta, mikä usko perustuu väärään Kolminaisuusoppiin.

Koko kristillinen teologia perustuu väärään Kolminaisuusoppiin. Se käy selväksi siitä, että sekä katolilaiset että reformoidut pitävät vanhurskauttamisoppia perusoppinaan. Tämä oppi esittää, että Isä Jumala lähetti Poikansa lunastamaan ja pelastamaan ihmiskunnan ja antoi yhdessä Pojan kanssa Pyhän Hengen tehtäväksi suorittaa se. Jokainen, joka kuulee tämän, ei voi muuta kuin jakaa Jumalan kolmeksi ajatuksissaan, että Jumala lähetti toisen Jumalan ja toimii kolmannen avulla.

Väärä Kolminaisuusoppi on selvästi esitetty Athanasioksen uskontunnustuksessa, jossa kuitenkin sanotaan, että ”Niin kuin kristillinen totuus vaatii meitä tunnustamaan kunkin persoonan erikseen Jumalaksi ja Herraksi, samoin yhteinen kristillinen usko kieltää meitä puhumasta kolmesta Jumalasta tai Herrasta.” Toisin sanoen saamme ajatella kolmea jumalaa, mutta emme saa puhua kolmesta jumalasta.

6. Edellä mainittu teologia nähdään vääräksi, kun tuo väärä Kolminaisuusoppi kolmine jumalineen on hylätty ja sen sijalle otettu oikea Kolminaisuusoppi, jossa on yksi Jumala, jossa on Kolminaisuus.

Jokainen voi nähdä sisimmässään ja myös Sanasta, että käsitys kolmesta jumalasta on väärä ja että tämä vääryys tunkeutuu koko teologiaan ja mädättää sen. Käsitys Jumalasta sisältyy kaikkiin teologisiin oppeihin ollen teologian keskeisin asia. Teologia sijaitsee ihmismielen korkeimmassa kerroksessa, ja siellä oleva vääryys virtaa alempiin kerroksiin saastuttaen ne.

7. Sen jälkeen, kun väärä Kolminaisuusoppi on hylätty, todellinen pelastava usko, mikä on uskoa yhteen Jumalaan ja yhdistetty lähimmäisenrakkauteen, tunnustetaan ja vastaanotetaan.

Kun tunnustetaan väärä Kolminaisuus ja samalla puhutaan yhdestä Jumalasta, toimii ihmisen sisäinen eri tavalla kuin ulkoinen ja tästä seuraa sekaannus pelastusta koskevissa asioissa. Toisin on, jos ihmisen ulkoinen ja sisäinen toimivat yhdessä. Tällöin tunnustetaan yksi Jumala, jossa on Kolminaisuus, ja tämä tehdään sekä ajatuksissa että puheessa.

8. Viimeksi mainittu usko on uskoa Jumalaan Pelastajaan Jeesukseen Kristukseen, mikä usko on Uuden Kirkon usko ja yksinkertaisessa muodossa seuraava:

1. On yksi Jumala ja Hänessä on Jumalallinen Kolminaisuus, ja Hän on Herra Jumala Vapahtaja Jeesus Kristus.

2. Pelastava usko on uskoa Häneen.

3. Pahoja tekoja pitää välttää, koska ne ovat perkeleen ja perkeleestä.

4. Hyviä tekoja tulee tehdä, koska ne ovat Jumalan ja Jumalasta.

5. Ja näitä tekoja tulee ihmisen tehdä ikään kuin itsestään, kuitenkin uskoen, että ne ovat Jumalasta hänen kanssaan ja hänen kauttaan.

Kaksi ensimmäistä kohtaa koskevat uskoa, kaksi seuraavaa lähimmäisenrakkautta ja viides uskon ja lähimmäisenrakkauden yhdistymistä ja samalla Herran ja ihmisen yhdistymistä. Tämä on Uuden Kirkon usko yksinkertaisessa muodossa.

9. Nykyajan kristinusko on erottanut uskonnon kirkosta, sillä uskonto koostuu yhden Jumalan tunnustamisesta ja Hänen palvelemisestaan lähimmäisenrakkauden hengessä.

Jokainen kansa maan päällä, jolla on uskonto ja terve järki, toki uskoo, että on yksi Jumala ja että tehdä pahaa on vastoin Jumalaa ja tehdä hyvää on toimia oikein Jumalan silmissä. Kukapa voi hyväksyä sellaista uskontoa, jossa on kolme jumalaa ja jossa hyvät teot eivät merkitse mitään taivaaseen pääsyn kannalta, vaan ainoastaan pelkkä usko. Jokainen tervejärkinen ihminen epäilisi tällaista uskontoa. Sellainen on kuitenkin nykyajan kristinusko varsinkin reformoitujen kirkkojen opissa. Myös katolilaiset hyväksyvät opin kolmesta jumalasta.

10. Nykyajan reformoitujen kirkkojen uskoa ei voi yhdistää lähimmäisenrakkauteen, tai että se tuottaisi uskon hedelmiä, joita ovat hyvät teot.

Usko yksin ei voi tuottaa hyviä tekoja ilman lähimmäisenrakkautta eli tällainen usko ei tuota mitään uskon hedelmiä, niin kuin reformoidut väittävät. 

Syy, miksi lähimmäisenrakkautta ei voi yhdistää nykyajan kirkon uskoon, ja miksi sellaisesta avioliitosta ei voi syntyä hyviä tekoja, on siinä, että kaiken syyn lukeminen Kristuksen ansioksi käsittää uudestisyntymisen, syntien anteeksisaamisen, vanhurskauttamisen, pyhittämisen ja pelastuksen. Ja kaikki tämä ilman ihmisen pienintäkään vuorovaikutusta eli työtä ihmisen puolesta. Aito lähimmäisenrakkaus ei voi yhdistyä uskoon kolmesta jumalasta.

11. Nykyajan kirkon uskosta tulee suullinen Jumalanpalvelus ilman Jumalanpalvelusta sydämestä eli elämästä, ja Herra hyväksyy suullisen Jumalanpalveluksen ainoastaan, jos siihen sisältyy Jumalanpalvelus sydämestä.

Syy tähän on siinä, että ihmisen puhe Jumalan ja enkelien edessä kuulostaa hänen rakkautensa ja uskonsa mieltymyksiltä, ja nämä ovat ihmisessä hänen elämänsä laadun mukaisesti. Siis jos rakkaus Herraan ja lähimmäiseen ovat ihmisen elämässä, on hänen äänensä kuin kyyhkysen ääni, mutta jos itserakkaus ja maailmanrakkaus vallitsevat hänessä, niin hänen äänensä on kuin pöllön ääni, vaikka hän yrittäisi matkia kyyhkysen ääntä.

12. Nykyajan kirkon oppi on koottu yhteen monista paradokseista, jotka pitää uskoa, ja sen dogmit menevät vain muistiin eikä sen yläpuolella olevaan ymmärrykseen, vaan ainoastaan vakuuttautumiseen, joka on ymmärryksen alapuolella.

Kirkon papit vaativat, että ymmärrys on pidettävä kuuliaisena uskolle. Se tarkoittaisi, että uskon asiat olisivat ymmärryksen yläpuolella ja niitä ei voisi ymmärryksellä käsittää. Tämä on ensimmäinen paradoksi. Kuitenkin usko kuuluu totuuteen ja totuus kuuluu ymmärrykseen, joten tällainen sokea usko voi uskoa mitä tahansa, olipa se sitten totta tai ei.

Tällaisia paradokseja on paljon.  Esimerkiksi, että Isä Jumala sai Pojan ikuisuudesta ja että Pyhä Henki lähtee molemmista, joten on kolme Persoonaa ikuisuudesta, jotka kaikki ovat jumalia. Ja että Herra oli ruumiiltaan ja sielultaan äidistään lähtöisin. Ja että nämä kolme jumalaa loivat maailmankaikkeuden ja yksi heistä eli Poika laskeutui ja otti Ihmishahmon sovittaakseen ihmisten synnit Isälle ja siten pelastaakseen ihmiskunnan. Ja että ne ihmiset, jotka uskovat nämä paradoksit, ovat pelastettuja ja pääsevät taivaaseen riippumatta heidän elämänsä laadusta. Ynnä muita järjettömiä paradokseja.

13. Nykyajan kirkon dogmit voi omaksua vain vaivoin, ja ne helposti häviävät muistista, sillä niihin ei liity lainkaan ymmärrystä, vaan ne ovat pelkästään muistitietoa. Niitä pitää saarnata ja opettaa varovaisesti, jotta niiden alastomuus ei näkyisi, sillä terve järki ei havaitse eikä vastaanota niitä.

Väite, että ymmärrys on pidettävä kuuliaisena uskolle, on nykykirkon perusdogmi. Siitä johtuu, että monet järjenvastaiset paradoksit on hyväksytty kirkon viralliseksi opiksi. Mutta hyvä lukija! Pidä itsesi erossa sellaisista paradokseista ja vältä syntiä ja tee hyvää eli hyötyä uskoen Herraan ja saavutat pelastuksen!

14. Nykykirkon oppi uskosta antaa Jumalalle inhimillisiä ominaisuuksia, jotka eivät Jumalalle kuulu. 

Esimerkiksi, että Hän vihastui ihmiseen ja vaati sovitusta. Ja että Hän sovitti rakkaudesta Poikaansa nähdessään Hänen kärsimyksensä. Ja että Hän lukee Pojalleen syyksi synnit ja pelastaa pahan ihmisen, joka sitä pyytää yksin uskosta ilman tekoja ja parannusta, ja tekee hänestä ystävän ja vihan lapsesta armon lapsen. Ja muita ominaisuuksia, jotka ovat paradokseja.

Kukapa ei tietäisi, että Jumala on Itse Armo ja Laupeus, koska Hän on Itse Rakkaus ja Itse Hyvyys, ja nämä ovat Hänen Olemuksensa. Itse Armosta ja Hyvyydestä ei voi sanoa, että Hän vihastuisi ihmiseen, tulisi hänen vihamiehekseen, kääntyisi hänestä pois ja tuomitsisi hänet kadotukseen, ja että silti kyseessä olisi sama Jumala. Kuitenkin monet kirkonmiehet ja kirkolliskokoukset ovat näin syyllistäneet Jumalan. 

Lukemalla Hänen Poikansa vanhurskauden ja ansion pahalle ihmiselle, joka ei tee parannusta, vaan pyytää apua pelkän uskon avulla, on myös pelkästään ihmisen keksintö, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa Jumalallisessa Järjestyksessä.

Sanassa puhutaan usein, että Jumala vihastuu ihmiseen, kostaa ja tuomitsee kadotukseen, mutta sillä tarkoitetaan, että ihminen itse on paha ja toimii Jumalallisen Järjestyksen vastaisesti, ja että se vain näyttää siltä, että Jumala vihaisi tai tuomitsisi. Sanan kirjaimellinen merkitys on ainoastaan ulkomuoto ja vastaavaisuus sisäiselle, spirituaaliselle merkitykselle, joka osoittaa, että Jumala ei vihastu kehenkään, ei kosta eikä tuomitse. Tällaiseen väärään käsitykseen Jumalasta ovat päätyneet ne kirkonmiehet, jotka uskovat kolmeen jumalaan, sillä heillä ei ole lainkaan taivaan valoa.

15. Nykykirkon usko on poikinut ja poikii edelleen hirvittäviä, helvetillisiä oppeja.

Esimerkiksi ”välitön pelastuminen pelkästä armosta”, ”predestinaatio” eli kaikki olisi jo ennalta määrättyä, käsitys, että ”Jumala ei katso tekoja vaan ainoastaan uskoa”, että ”ei ole mitään sidettä uskon ja lähimmäisenrakkauden välillä” ja että ”ihminen on uudestisyntymisessä kuin pölkky tai kivipatsas ilman mitään omaa toimintaa”, ja monia muita samankaltaisia hirvittävyyksiä. Nämä kaikki ovat johtuneet opista kolmesta jumalasta, mikä on estänyt totuuden virtaamisen taivaasta ja sallinut vääryyden virtauksen suoraan helvetistä.

Pelastuminen välittömästä armosta muka tapahtuu, kun ihminen kääntyy Isä Jumalan puoleen ja sanoo esimerkiksi: ”Isä Jumala pelasta minut Poikasi kärsimyksen ansiosta, joka on pessyt pois minun syntini verellään, ja tee minusta puhdas, vanhurskas ja pyhä Sinun valtaistuimesi edessä.” Tällainen suullinen rukous muka pelastaisi, vaikka se tehtäisiin vasta kuolinvuoteella. Uuden Kirkon mukaan pelastuksen saaminen edellyttää parannuksen tekemistä, ja Jeesuksen Lunastus oli helvettien kukistaminen, jonka jälkeen parannus on mahdollista, kun pyytää apua suoraan Herralta Jeesukselta Kristukselta. Näkymätöntä Isä Jumalaa on turha rukoilla.

Predestinaatio eli ennaltamääräämisoppi syntyi suoraan nykykirkon opista, joka perustuu välittömään pelastukseen pelkästä armosta ja uskoon, että ihmisellä ei ole voimaa tai vapaata tahtoa spirituaalisissa asioissa. Predestinaatio-oppi tarkoittaa myös, että Jumala olisi luonut pahan ja voi rangaista ihmistä. Uusi Kirkko korostaa, että ihmisellä on vapaa tahto, ja ihmisen usko ja hyvät teot sekä synnin välttäminen johtavat pelastukseen, ja että Jumala on ainoastaan hyvä.

Se oppi, että Jumala ei katso ihmisen tekoja, vaan ainoastaan hänen uskoaan, ei ole ainoastaan terveen järjen vaan myös Sanan vastainen. Sana kertoo lukemattomissa paikoissa, että ne jotka tekevät hyvää pelastuvat, ja että ne jotka tekevät pahaa, joutuvat kadotukseen, mikä on myös Uuden Kirkon näkemys.

Että ei olisi mitään sidettä uskon ja lähimmäisenrakkauden välillä on myös harhaluulo. Uuden Kirkon oppi opettaa, että on olemassa avioliitto Jumalallisen Totuuden ja Hyvyyden välillä, ja tästä johtuu, että kaikissa asioissa luomakunnassa on pyrkimys totuuden ja hyvyyden liittoon. Tästä liitosta seuraa luomakunnan jako kahteen sukupuoleen, jossa maskuliinisuus edustaa totuutta ja feminiinisyys hyvyyttä.

Että ihminen olisi uudestisyntymisessä kuin pölkky tai kivipatsas ilman mitään omaa toimintaa tarkoittaisi, että ihmisellä ei olisi vapaata tahtoa spirituaalisissa asioissa. Mutta tämä on täysin vastoin totuutta. Uuden Kirkon mukaan ihmisellä on vapaa tahto spirituaalisissa asioissa ja tämä vapaa tahto itse asiassa tekee ihmisestä ihmisen, ilman sitä ihminen olisi eläin. Ihminen voi vapaasti ajatella Jumalan ja uskonnon puolesta tai niitä vastaan, niin kuin hän voi tehdä maallisten asioidenkin suhteen. 

Ihminen ei ole spirituaalisissa asioissa kuin pölkky tai kivipatsas, vaan hän on kykenevä tekemään parannuksen omasta vapaasta tahdostaan. Näin hän tekee, kun hän vastustaa pahaa ikään kuin itsestään tietäen kuitenkin, että voima tulee Herralta. Tämä toiminta ”ikään kuin itsestään” tietäen että se on Jumalasta, on ainoa mitä Jumala vaatii ihmiseltä yhdistyäkseen häneen. Tämä ”ikään kuin itsestään” on ihmisen ja Jumalan välinen liitto.

16. Nykykirkon viimeistä tilaa, mikä on sen loppu, ja Herran Tulemista, kuvataan maailmanlopulla Matteuksen Evankeliumin 24. luvussa seuraavasti:  

”Ja Jeesus lähti ulos pyhäköstä ja meni pois; ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä näyttämään hänelle pyhäkön rakennuksia. Niin hän vastasi ja sanoi heille: ’Ettekö näe näitä kaikkia? Totisesti minä sanon teille: tähän ei ole jäävä kiveä kiven päälle, maahan jaottamatta.’ Ja kun hän istui Öljymäellä, tulivat opetuslapset erikseen hänen tykönsä ja sanoivat: ’Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?’” (Matt. 24: 1-3).

Pyhäkön tuhoutumisella ei tarkoiteta roomalaisten tekemää hävitystä, vaan nykyajan kristillisen kirkon tuhoa. Maailmanlopulla ja Herran Tulemuksella tarkoitetaan tämän kirkon loppua, ja että Herra perustaa Uuden Kirkon, joka on Uusi Jerusalem. Tästä kirkosta ja nykyajan kristillisen kirkon tuhosta ja lopusta enemmän luvussa 20. 

Yhteenveto

Yleisesti voidaan sanoa, että katolinen kirkko ja ortodoksinen kirkko sekä reformoidut kirkot ja kaikki kristilliset lahkot ovat tuhoutuneet, eli niillä ei ole yhteyttä Jumalaan ja taivaaseen kolmesta syystä: 

1. Kirkonmiesten halusta hallita ihmisiä uskonnon avulla eikä ohjata uskonnon avulla heitä ikuiseen elämään. Tämä on osasyy etenkin katoliselle kirkolle, mutta tähän ovat syyllistyneet myös muut kristilliset kirkot ja lahkot. Tällainen hallitsemisen halu kirkonmiehillä kumpuaa itserakkaudesta eli helvetistä. Tällaisilta papeilta on puuttunut valaistus Herralta. 

2. Tietämättömyys Jumalan Olemuksesta. Nykyisillä kristillisillä kirkoilla on väärä käsitys Jumalan Kolminaisuudesta ja Jeesuksen Kristuksen Lunastuksesta ja Pelastuksesta. Ne käsittävät Kolminaisuuden syntyneen ennen aikaa ja maailmaa ja muodostuvan kolmesta eri jumalasta, joilla jokaisella on eri tehtävä. Uusi Kirkko opettaa, että Kolminaisuus on yhdessä Jumalassa kuten sielu (Isä), ruumis (Poika) ja sielun toiminta ruumiin kautta (Pyhä Henki) ihmisessä, ja että Kolminaisuus syntyi vasta Jumala Jehovan inkarnoituessa maan päälle Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa, joka teki äidiltä peritystä maallisesta ruumiistaan vähitellen kiusausten avulla Jumalallisen Ihmisen eli Jumalallisen Totuuden ja yhdisti sen Isä Jehova Jumalaan, joka oli Jeesuksen sielu. Jeesuksen Lunastus oli se, että Hän kiusausten avulla, jotka ovat helvettien hyökkäyksiä, kukisti helvetit ja salli taivaallisen virtauksen, joka oli estynyt, tulemisen jälleen ihmisiin. Näin ihminen Lunastuksen jälkeen pelastuu tekemällä parannusta. Kirkastamalla eli tekemällä luonnollisen ihmisensä Jumalalliseksi Hän Lunasti ihmiskunnan ikuisesti eli pelasti sen. Tämä Jumalallinen Ihminen on Jumalan Luonnollinen Jumaluus, jota ei ollut ennen Jeesuksen kirkastumista ja jota ihmisten tulee lähestyä saadakseen yhteyden Häneen. Väärä Kolminaisuusoppi ja väärä käsitys Jeesuksesta ovat estäneet kristillisten kirkkojen ja lahkojen yhteyden Jumalaan ja taivaaseen. Näistä asioista enemmän luvussa 6.

3. Reformoidut kirkot ja niiden lahkot ovat omaksuneet käsityksen, että pelkkä usko pelastaa ihmisen ilman lähimmäisenrakkautta eli ilman elämistä Kymmenen Käskyn mukaan. Tämä usko on saanut alkunsa Paavalin Roomalaiskirjeen (3: 28) väärästä tulkinnasta: ”Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.” Paavali ei tässä tarkoita lailla Kymmentä Käskyä, kuten reformoidut sen tulkitsevat, vaan juutalaisen lain (kolmas ja neljäs Mooseksen kirja) monimutkaisia säädöksiä. Oppi pelastumisesta pelkän uskon avulla on johtanut satoja miljoonia ihmisiä helvettiin, sillä ihminen ei pelastu muuten kuin tekemällä parannuksen ja elämällä Kymmenen Käskyn mukaan, mitä Uusi Kirkko opettaa. Tästä asiasta enemmän luvussa 10. 

Katolisella kirkolla on myös muita opinkappaleita, jotka ovat virheellisiä, kuten pyhimysten palvonta, kiirastuli ja neitsyt Marian synnittömyys. Neitsyt Maria oli tavallinen nainen, jolla oli peritty pahuus niin kuin jokaisella ihmisellä. Jeesus riisui tämän Marialta perityn ruumiin pois vähitellen kiusausten avulla ja puhdisti sen lopullisesti ristinkuolemassa Jumalalliseksi ja yhdistyi näin Jehovaan eli Isä Jumalaan, joka oli Jeesuksen sielu.

Nykyisillä kristityillä - katolilaisilla, reformoiduilla ja näiden lahkolaisilla - ei ole yhteyttä Jumalaan ja taivaaseen, vaan he syövät hedelmiä hyvän- ja pahantiedon puusta, eli he ottavat tietonsa ja uskomuksensa omasta ymmärryksestään eivätkä näin saa valaistusta Jumalalta. Toisin on Uuden Kirkon eli Swedenborgin teologisten teosten pohjalle rakennetun Uuden Jerusalemin. Se on jo saanut alkunsa Jumalan valaisemasta ymmärryksestä, ja sen uudestisyntymisoppi antaa ihmiselle valaistuksen ja ohjeet, miten päästä ikuiseen elämään taivaassa. Uuden Kirkon ihmiset syövät hedelmiä elämänpuusta.

Jumalan päämääränä luodessaan ihmisen ja maailmankaikkeuden oli yksi ainoa: enkelitaivas ihmisrodusta. Siten ihmiskunnan tehtävänä on enkelien lukumäärän lisäämisen. Tähän tarvitaan aito kirkko, ja jokaisella ajalla on ollut vain yksi aito kirkko. Meidän ajallemme on tullut kunnia saada viimeisin kirkko, joka on ikuinen ja kaikkien kirkkojen kruunu: Uusi Kirkko eli Uusi Jerusalem eli todellinen kristillinen kirkko.

”Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niin kuin morsian, miehellensä kaunistettu. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.” (Ilm. 21: 1-4).

Kristikunnan tila pähkinänkuoressa

Nykyajan kristillisillä kirkoilla ei ole enää mitään yhteyttä Jumalaan ja taivaaseen, vaan ne ovat kaikki kuolleita ja saavat virtauksensa helvetistä eli ottavat kaiken tiedon ihmisen omasta ymmärryksestä eli syövät hyvän- ja pahantiedon puusta. Tähän on johtanut väärä kolminaisuusoppi ja muut vääryydet. Kristityt kirkot ovat nykyisin liitossa itse perkeleen kanssa eli siis juutalaisten kanssa, jotka Swedenborgin mukaan ovat tuo ”käärme” eli perkele. Näin kristilliset kirkot syyllistyvät tukemaan perkeleen maailmanvaltausta, mihin juutalaiset pyrkivät. Juutalaisten salainen ylijohto käyttää kristittyjä hyväkseen maailmanvaltauksessaan. Nykyajan kristityt ovat täysin sokeita, eivätkä tunne henkimaailman ja helvettien vaikutusta, vaan luottavat sokeaan uskoon ja Raamatun kirjaimelliseen merkitykseen ja ovat näin helppo uhri juutalaisten petoksille ja valheille eli helvetille. He myös hylkäsivät Herran Toisen Tulemisen, joka tapahtui Swedenborgin teosten kautta 1700-luvulla.

Uusi Kirkko on lopullinen ja todellinen kristillinen kirkko, jolle on annettu korkein mahdollinen henkinen tieto ja jonka tehtävä on ihmiskunnan pelastaminen helvettien vallasta. Jeesus - Jumalan inkarnaatio - syntyi juutalaiseksi, koska juutalaisten helvetit olivat pahimmat ja Hänen piti aloittaa helvettien kukistaminen niistä. Samoin Uuden Kirkon tehtävä on kukistaa juutalaisten valta, joka on nykyisin pelottavan suuri. Uuden Kirkon papit ja jäsenet saavat ymmärryksensä suoraan Jumalalta eli syövät elämänpuusta. Heillä on älyä ja voimaa kukistaa juutalaisten valta. Taistelu käydään informaatiosodan avulla. Juutalaiset pyrkivät valloittamaan kaikki maailman tiedotusvälineet levittääkseen valheitaan ja johtaakseen ihmisiä materialismiin: http://islam-radio.net/islam/english/index_media.htm

Uuden Kirkon ase on Jumalallinen Totuus, joka paljastaa pahuuden ja vääryyden. Uusi Kirkko on taisteleva kirkko, joka taistelee ikuisesti helvettejä vastaan. Uusi Kirkko on Herran oma (Jes. 62: 1-3) ja on vasta alkamassa Suomesta käsin. Nykyiset ”swedenborgilaiset” kirkot eivät vielä ole tämä Uusi Kirkko, vaan ne palvelevat juutalaisia eli perkelettä. Tämän on saanut aikaan valheellinen holokausti-uskonto, joka uskonto saa ihmiset pelkäämään juutalaisia.