TEOLOGISTEN TEOSTEN VASTAANOTTO
”Nämä asiat, jotka on sanottu tässä teoksessa Taivaasta, Henkien maailmasta ja Helvetistä, tulevat olemaan hämäriä niille, jotka eivät ole spirituaalisten totuuksien tietämisen ilossa; mutta selviä niille, jotka ovat siinä ilossa; erityisesti niille, jotka ovat totuuden mieltymyksessä totuuden itsensä vuoksi, eli jotka rakastavat totuutta, koska se on totta: sillä kaikki mitä rakastetaan, astuu valon kanssa mielen ajatukseen, etenkin kun rakastetaan totuutta, koska kaikki totuus on valossa.”
Swedenborg: De Coelo et de Inferno, nro 603.
Swedenborgin teologinen tuotanto on tavattoman laaja. Nykyaikaisina painoksina se käsittää yli kaksi hyllymetriä. Swedenborg ei ole koskaan saavuttanut suurta kansansuosiota, vaan hänen teoksensa ovat tavoittaneet vain pienen totuudenetsijäin piirin. Hän ei itse koskaan perustanut mitään seurakuntaa teostensa ympärille. Hän katsoi tehtäväkseen ainoastaan kirjoittamisen ja julkaisemisen. Eräässä teoksessaan hän kuitenkin huomauttaa, että Uusi Kirkko tullaan perustamaan muualla, ja että hänen teoksensa tulevat olemaan sille hyödyksi. Swedenborg ei myöskään vaatinut, että kaikkien tulisi hyväksyä hänen teoksensa. Henkisessä päiväkirjassaan 27. elokuuta 1748 hän kertoo:
”Keskustelin henkien kanssa siitä, kuinka kirjoitukseni näistä asioista otetaan vastaan, kun ne julkaistaan, sillä pahat henget olivat tuoneet esiin ajatuksen, ettei kukaan ymmärtäisi niitä, vaan että ihmiset hylkäisivät ne. Kun nyt olin kadulla ja keskustelin henkien kanssa, minulle kerrottiin, että kirjoitukseni otettaisiin vastaan viidellä eri tavalla. Ensiksi on oleva sellaisia uskon vihollisia, joilla on aivan eri vakaumus. Nämä hylkäävät kirjoitukseni, sillä he eivät voi niitä vastaanottaa, koska ne eivät pysty tunkeutumaan heidän mieleensä. Toinen ryhmä ottaa ne vastaan tietoperäisesti ja pitää niitä kummallisuuksina. Kolmas ryhmä ottaa ne vastaan älyllisesti, niin että heidän on helppo omaksua ne, mutta he jäävät elämänsä suhteen ennalleen. Neljäs ryhmä saa niistä vakaumuksen, niin että ne pääsevät parantamaan heidän elämäänsä. He palaavat kyseisiin totuuksiin eräissä tiloissaan ja hyötyvät niistä. Viides ryhmä ottaa ne vastaan riemulla ja vakuuttautuu niistä pysyvästi.”
Swedenborg lahjoitteli teoksiaan useille eurooppalaisille yliopistoille sekä johtaville kirkonmiehille. Niitä ei kuitenkaan ymmärretty, vaan ne hylättiin merkityksettöminä. Jotkut harvat tajusivat niiden sisällön ja ryhtyivät kääntämään niitä omalle kielelleen. Tällaisia henkilöitä oli erityisesti Englannissa, ja tätä nykyä onkin kaikki Swedenborgin teokset käännetty englanniksi. Pienessä luonnoksessaan Historia Ecclesiastica Novae Ecclesiae (Uuden Kirkon kirkollinen historia) Swedenborg kirjoittaa:
”Kirjoitukseni on sellaista, että se loistaa kirkkaana niille, jotka uskovat Herraan ja uuteen ilmestykseen, mutta pysyy merkityksettömänä niille, jotka kieltävät nämä kirjoitukseni eivätkä pidä niistä ulkoisten syiden vuoksi. Kokemuksiani siitä, että kirjoitusteni tyyli on tällaista: (1) Hollantilaisista kirjantarkastajista, jotka oli koottu yhteen henkimaailmassa, eräs piti teoksiani parhaimpina kaikista kirjoista Sanaa lukuun ottamatta. Toinen sanoi, ettei hän nähnyt niissä mitään muuta kuin turhia ja mielikuvituksellisia asioita, ja että ne tulisi hylätä sen vuoksi arvottomina. (2) Sama tapahtui Englannissa, missä lähetin teoksiani yliopistoihin, koska kirkolliset piirit olivat ne hylänneet. (3) Beyer, Rosen ja eräät muut Göteborgissa; jotkut näkivät niissä Jumalan tekoja, toiset pitivät niitä huiputuksena, toiset eivät nähneet niissä mitään. (4) Ruotsissa toisaalta Filenius sekä toisaalta eräät toiset henkilöt, jotka pitäisi ehkä nimetä. (5) Kun luin julkaisemiani teoksia erään petollisen ja hämäräperäisen henkilön läsnä ollessa, ne vaikuttivat turhilta. Toisin kävi eräiden toisten seurassa.”
Swedenborgin teoksilla on tosiaan se merkillinen luonne, että ne vaikuttavat toisiin puoleensavetävästi ja toisiin luotaantyöntävästi. Koska suurin osa nykyajan ihmisistä on aistillisia materialisteja, vain hyvin harvat ymmärtävät Swedenborgin teoksia. Swedenborgin teosten pohjalle on kuitenkin perustettu seurakuntia, aluksi Englannissa ja Amerikassa. Tällä hetkellä pieniä swedenborgilaisia seurakuntia on vähän joka puolella maapalloa. Eniten swedenborgilaisia on Afrikassa. Swedenborg itse kirjoitti, että tietyt afrikkalaiset alkuasukasheimot ovat kaikkein vastaanottavaisimpia hänen opetuksilleen (Continuatio de Ultimo Judicio, nrot 73‑78). Yllättävältä voi monesta tuntua se, että Swedenborg piti eräitä aikansa afrikkalaisia heimoja eurooppalaisia henkisesti kehittyneempinä. Henkistä kehittyneisyyttä ei Swedenborgin mukaan osoita älyllinen kulttuuri tai tieteiden taso, vaan se, kuinka suuressa määrin Jumalallisia lakeja sovelletaan käytännön elämään. Planeettamme henkinen tila on kuitenkin Swedenborgin ajoista vielä huonontunut, ja myös afrikkalaiset ovat tulleet yhä aistillisemmiksi.
Löysin itse Swedenborgin teokset oman totuuden etsimiseni kautta saatuani ensin valaistumiskokemuksen vuonna 1973. En tuntenut ainoatakaan ihmistä, joka olisi harrastanut niiden tutkimista. Saatuani tietää, että Swedenborgin teologian pohjalta on perustettu seurakuntia, matkustin pian tutkimaan niitä. Olin utelias tietämään, olivatko swedenborgilaiset kokeneet samalla tavalla valaistumisen kuin minä itse. Tutkin näitä seurakuntia sekä Englannissa että Ruotsissa. Tutkimukseni tulos oli minulle pettymys. Suurin osa seurakuntalaisilta oli löytänyt Swedenborgin sosiaalista tietä kuten minkä tahansa uskonnollisen liikkeen. Harvat olivat varsinaisia totuudenetsijöitä. Useimmat olivat vain syntyneet swedenborgilaiseen sukuun tai heidän ystäväpiirinsä oli swedenborgilainen. Joukossa oli myös sellaisia, jotka vakavasti yrittivät soveltaa tätä teologiaa käytännön elämään, mutta suurin osa kuitenkin kuului seurakuntaan lähinnä muodollisesti. Seurakunnat olivat lisäksi jakaantuneet eri mielipidesuuntiin, jotka näkivät Swedenborgin teosten arvon eri tavalla. En havainnut näissä seurakuntalaisissa niitä merkkejä, jotka kuuluvat valaistuneelle. Kun tiedustelin, minkälaisia kiusauksia he olivat kokeneet, ei juuri kukaan ollut tietoinen edes yhdestä kiusauksesta. Kuitenkin Swedenborgin mukaan jokainen uudestisyntyvä joutuu kiusauksiin, ja vasta kiusausten jälkeen ihminen kokee valaistumisen.
Epäilemättä swedenborgilaiset seurakunnat olivat saaneet alkunsa yksilöllisten valaistuskokemusten kautta. 1700-luvun lopussa ja 1800‑luvun alussa Swedenborg vetosi moniin älykkäisiin henkilöihin. Tuolloin Swedenborgin kannattajat olivat useimmiten lukeneistoa, erittäin suuri osa heistä oli lääkäreitä, mikä varmaan johtui Swedenborgin yhteydestä anatomiaan ja fysiologiaan. Perustetut seurakunnat rappeutuivat myöhemmin vähitellen, kun sosiaalinen elämä tuli niissä uskonnollista elämää tärkeämmäksi. Suurin osa papeista ei ollut ymmärtänyt uudestisyntymisprosessin peruslakeja eikä osannut antaa tarvittavaa opetusta. Osa papeista vääristeli Taivaallista Oppia omilla päätelmillään. Swedenborg kyllä ennustaakin tällaisen kehityksen teoksessaan Apocalypsis Explicata (nro 764).
Swedenborg painottaa voimakkaasti, että vain sellaiset ihmiset kuuluvat todelliseen henkiseen kirkkoon, jotka soveltavat omassa yksityiselämässään Jumalallisia lakeja eli elävät Kymmenen Käskyn mukaisesti. Pelkällä muodollisella seurakuntaan kuulumisella ei ole mitään merkitystä. Uuden Kirkon teologiaa voi siis käyttää väärin kuten mitä tahansa teologiaa. Teologian väärinkäyttöä on mm. se, ettei opetuksia sovelleta käytännön elämään. Uskonto pelkästään älyllisenä asiana on ihmiselle hyödytöntä.
Mielestäni on teologisesti virheellistä perustaa Swedenborgin teosten pohjalta olemassa olevien kirkkojen kaltaisia seurakuntia, jotka pian muuttuvat sosiaalisiksi laitoksiksi ja tukahduttavat kaiken henkisen elämän. Tämän seikan ovat oivaltaneet myös monet muut tämän teologian harrastajat, ja tästä ovat osoituksena useat swedenborgilaiset yhdistykset, jotka eivät ole kirkollisia seurakuntia, vaan julkaisuyhteisöjä, joiden ainoana tarkoituksena on saattaa Swedenborgin teoksia yleisön saataville. Nämä yhdistykset käännättävät Swedenborgin teoksia latinasta nykykielille ja myyvät niitä edullisesti ‑ usein alle tuotantokustannusten ‑ minkä mahdollistavat lukuisat lahjoitukset ja testamentit.
Swedenborg itse ei odottanut teostensa pohjalle perustettavan Uuden Kirkon pikaista tulemista. Tämä käy ilmi hänen teoksestaan De Ultimo Judicio (Viimeinen tuomio), joka käsittelee henkimaailmassa vuonna 1757 tapahtunutta Viimeistä tuomiota:
”73. Maailman tila tämän jälkeen (siis Viimeisen tuomion v. 1757 jälkeen, suom. huom.) tulee olemaan aivan samanlainen kuin tähänkin asti, sillä tämä suuri muutos, joka on tapahtunut henkimaailmassa, ei aiheuta mitään ulkonaista muutosta luonnollisessa maailmassa. Kaikki asiat jatkuvat kuten ennenkin. Tulee sotia, sopimuksia ja rauhantiloja. Yhteiskunnalliset asiat ovat samanlaisia yleisesti ja yksityiskohtaisesti. Herran sanat lopunajoista ’ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista, katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu. Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin’ (Matt. 24: 6, 7) eivät tarkoita samanlaisia tapauksia luonnollisessa maailmassa, vaan vastaavia asioita henkisessä maailmassa. Mutta kirkon tila ei tule olemaan sama tämän jälkeen. Se kylläkin tulee olemaan sama ulkonaisesti, mutta eri sisäisesti. Ulkonaisesti tulee olemaan jakaantuneita kirkkoja kuten tähänkin asti, samoja oppeja opetetaan ja pakanoiden uskonnot säilyvät. Mutta tästä lähtien kirkon jäsenet tulevat olemaan vapaampia ajattelemaan uskonnollisia asioita, jotka kuuluvat taivaaseen, koska henkinen vapaus on palautettu. Sillä kaikki asiat on pantu järjestykseen taivaissa ja helveteissä, ja niistä virtaa jokaiseen Jumaluutta koskevaan ajatukseen vaikutusta: taivaista Jumaluuden mukaista ja helveteistä Jumaluuden vastaista. Kuitenkaan ihmiset eivät tätä juuri huomaa, sillä he eivät näitä asioita mietiskele eivätkä tiedä mitään henkisestä vapaudesta tai kyseisestä virtauksesta. Mutta taivaissa tämä totuus havaitaan, ja ihminenkin havaitsee sen kuolemansa jälkeen. Koska henkinen vapaus on palautettu, sen tähden Sanan sisäinen merkitys on paljastettu ja sen kautta sisäisiä Jumalallisia totuuksia. Sillä tätä aiemmin ihminen ei olisi näitä totuuksia käsittänyt. Ja jos olisi käsittänytkin, hän olisi turmellut ne. Teoksesta Taivas ja helvetti (nro 597 ja eteenpäin) voidaan nähdä, että ihmisellä on henkinen vapaus taivaan ja helvetin tasapainon vuoksi ja että ihminen voidaan uudestisynnyttää vain henkisessä vapaudessa.
74. Olen puhunut enkelien kanssa siitä, minkälainen on kirkon tila tämän jälkeen. He sanoivat, että heillä ei ole tietoa tulevista tapahtumista, sillä sellainen tieto kuuluu ainoastaan Herralle. Mutta he tietävät, että se orjuus ja vankeus, missä kirkon jäsenet ovat tähän saakka olleet, on nyt poistettu, ja nyt voi kirkon ihminen tästä uudesta vapaudesta käsin havaita sisäisiä totuuksia ja tulla sisäiseksi ihmiseksi, jos hän vain sitä haluaa. He sanoivat myös, ettei heillä ole paljon toivoa nykyisistä kristityistä, mutta suuri toivo eräästä kansasta, joka on erillään kristityistä ja heidän aiheuttamistaan häiriöistä. Tämä kansa on sellainen, että se voi ottaa vastaan henkistä valoa ja että sen jäsenet voivat kehittyä taivaallis‑henkisiksi ihmisiksi, ja he kertoivat, että näinä päivinä sisäisiä Jumalallisia totuuksia paljastetaan tälle kansalle.”
Edellä esitetyn perusteella olen sitä mieltä, etteivät nykyiset Uuden Kirkon nimellä esiintyvät organisaatiot ole vielä se Uusi Kirkko, joka tulee kristillisen kirkon tilalle ja joka perustuu Sanan spirituaalisen ja taivaallisen merkityksen ymmärtämiseen. Tietenkin näidenkin organisaatioiden jäsenistä pääsevät Uuteen Taivaaseen kaikki ne, jotka soveltavat Taivaallista Oppia käytännön elämäänsä. Parhaiten Swedenborgin teologian soveltamisessa ovat ehkä onnistuneet tietyt afrikkalaiset alkuasukasheimot sekä eräät salajärjestöt. Esimerkiksi Ruotsin vapaamuurarijärjestössä on kauan vaikuttanut kolmen swedenborgilaisen asteen järjestelmä: ensimmäisessä asteessa opiskellaan Swedenborgin teoksia, toisessa asteessa nautitaan swedenborgilainen ehtoollinen ja otetaan osaa jumalanpalveluksiin, kolmannessa asteessa täytyy jäsenen elää swedenborgilaisessa avioliitossa. Nämä asteet pyrkivät vastaamaan kolmea eri taivasta ja niitä vastaavia kirkkoja eli luonnollista, henkistä ja taivaallista. Vapaamuurarijärjestö sinänsä on kuitenkin pahan palveluksessa ja sitoo valoillaan jäseniään pahoihin tarkoituksiin.
Swedenborgin teokset ovat vaikuttaneet moneen huomattavaan ajattelijaan. Siitä huolimatta eivät kaikki tällaiset henkilöt kuitenkaan ole ottaneet Uuden Kirkon oppeja uskonnokseen. Ruotsalainen kirjailija August Strindberg löysi Swedenborgin teokset elämänsä ehtoolla. Hän kirjoittaa:
”Swedenborgin teokset ovat mittaamattoman laajat, ja hän on antanut vastauksen kaikkiin kysymyksiini, kuinka kiperiä ne sitten ovat olleetkin” (Legendoja).
August Strindberg tunnustautui myös Swedenborgin opetuslapseksi kirjassaan ”En blå bok”.
Brittirunoilija Coventry Patmore osuu oikeaan lauseessaan
”Tuhanteen vuoteen meillä on ollut vain yksi ainoa psykologi ja ihmisen fysiologian tuntija – ainakin, joka on julkaissut tietonsa ‑ nimittäin Swedenborg” (G. Trobridge: Swedenborg, Life and Teaching).
Ralph Emerson kuvaa Swedenborgia teoksessaan ”Suuria miehiä” osuvasti:
”Hän on yksi kirjallisuuden mammuteista ja mastodonteista, eivätkä hänen suuruuttaan kykene mittaamaan edes tavallisten oppineiden tieteelliset seurat. Hänen valtava läsnäolonsa voi häkellyttää kokonaisten yliopistojen opettajakuntia.”
August Strindbergin, Emersonin ja Patmoren lisäksi mm. Goethe, Balzac ja Henry James vanhempi ovat omaksuneet paljon Swedenborgin ajatuksia. Goethen teoksessa ”Faust” näkyy selvästi Arcana Coelestian vaikutus. Balzac oli tunnetusti Swedenborgin ihailija ja kutsui Swedenborgia ”Pohjolan Buddhaksi”. Balzacin romaanin ”Louis Lambert” päähenkilö kuvaa Swedenborgin teologiaa seuraavasti:
”Hänen teologiansa on ylhäinen, ja hänen uskontonsa ainoa, jonka korkealle kehittynyt mieli voi hyväksyä. Hän yksin kykenee saattamaan ihmisen Jumalan yhteyteen, ja hän herättää janon Häneen. Hän vapauttaa Jumalallisen majesteetin niistä kapaloista, joihin eri uskonsuunnat ovat Hänet käärineet.”
Myös Dostojevskiin Swedenborg on tehnyt voimakkaan vaikutuksen. Rikos ja rangaistus ‑romaanissa voi havaita selviä viitteitä vastaavaisuuksien ymmärtämisestä. Aihetta on käsitellyt Czeslaw Milosz esseessään ”Dostojevski ja Swedenborg".
Swedenborgin kirjallinen tyyli on kiihkottoman asiallista. Hän ei pyri tekemään vaikutusta tyylillisillä keinoilla. Henry James kirjoittaakin:
”Hänen sanansa ovat täynnä totuutta yksitoikkoisuuteen asti” (Substance and Shadow).
Valitettavasti vain harvat nykyajan psykologeista ovat perehtyneet Swedenborgin teoksiin. Kuitenkin amerikkalainen kliininen psykologi Wilson Van Dusen osoittaa vuonna 1975 ilmestyneessä Swedenborgin filosofiaa käsittelevässä kirjassaan (The Presence of Other Worlds), että Swedenborg selittää esim. psykoottiset harhat paremmin kuin mikään uuden ajan psykiatrinen suuntaus.
On selvää, että koska Swedenborgin teologian ymmärtäminen vaatii yksilöllistä valaistumista, siitä ei koskaan voi tulla nykyisten uskontojen kaltaista joukkosuggestiota. Nykyisin Swedenborgin teologiaan törmäävät lähinnä sellaiset ihmiset, jotka jo varsin kauan ovat etsineet lopullista totuutta. Usein nämä ihmiset ovat noin 25‑30 vuoden ikäisiä. Esimerkkinä swedenborgilaisesta valaistumisesta otan englantilaisen St. Johnin kirkkoherran John Clowesin Manchesteristä. Hän oli valaistumisensa aikoihin (v. 1773) hoitanut neljä vuotta virkaansa ja etsinyt monta vuotta todellista selkeyttä teologiassa. Hänestä tuli myöhemmin useiden Swedenborgin teosten kääntäjä.
Erään ystävänsä kehotuksesta Clowes oli hankkinut itselleen Swedenborgin juuri ilmestyneen teoksen Vera Christiana Religio. Teos ei kuitenkaan ollut kiinnostanut häntä, vaan se oli saanut maata monta kuukautta hänen kirjastossaan. Eräänä päivänä hän kuitenkin tuli avanneeksi sen ja huomasi kirjassa sanat ”Divinum Humanum” (Jumalallinen Ihminen), joka on Swedenborgin teologian peruskäsitteitä ja tarkoittaa Herran Jeesuksen Kristuksen Jumalallista Ihmisyyttä. Clowes oli tuolloin lähdössä erään ystävänsä luo maaseudulle; hän sulki kirjan hieman ihmeissään oudosta termistä ja lähti matkaan. Seuraavana aamuna herätessään hän näki häikäisevän valon ja valon keskellä sanat ”Divinum Humanum”. Hän ei muistanut tuolloin nähneensä sanoja aiemmin ja piti koko näkyä aistiharhana. Näky ei kuitenkaan poistunut hänen mielestään, vaan vielä seuraavana aamunakin hän näki nuo sanat, nyt jopa aiempaa kirkkaampana. Silloin hän muisti, että nuo sanathan olivat siitä kirjasta, jota hän ennen matkalle lähtöään oli vilkaissut. Hän hyvästeli heti ystävänsä ja lähti kotimatkalle lukeakseen kotona tarkemmin tuosta käsitteestä ”Divinum Humanum”. Nopeasti hän luki läpi koko teoksen. Se, miten teos vaikutti häneen, käy ilmi hänen omista muistiinpanoistaan:
”Ei mikään kieli voi kuvata sitä iloa, jota tunsin lukiessani ensi kerran läpi teoksen Vera Christiana Religio ... Oli kuin ilahtuneeseen ymmärrykseeni olisi virrannut jatkuvasti uutta virkistävää valoa avaten sen mietiskelemään viisauden syvimpiä salaisuuksia sellaisella tavalla ja niin todistusvoimaisesti, etten ollut sellaista aiemmin kokenut.”
Swedenborgilaisella valaistumisella ei ole mitään yhteyttä itämaisten uskontojen valaistumiskokemuksiin, joilla ei ole yhteyttä Jumalaan. Kuitenkin juuri zeniä länsimaihin välittänyt D. L. Suzuki (k. 1966) on kääntänyt Swedenborgia japaniksi. Suomalainen lääkäri P. A. Koskenhovi käänsi suomeksi Swedenborgin teoksen ”De Coelo et ejus Mirabilibus, et de Inferno” (Taivas, sen ihmeet ja helvetti, Hyvinkää 1940) sekä teoksen ”De Nova Hierosolyma et ejus Doctrina Coelesti” (Uusi Jerusalem ja sen taivaallinen oppi, Hyvinkää 1938). Lisäksi Koskenhovi käänsi G. Trobridgen teoksen ”Swedenborg, Life and Teaching” (Swedenborgin elämä ja opetukset, Salo 1941). C. G. Swan käänsi Swedenborgin teoksen ”Doctrina Vitae pro Nova Hierosolyma” (Elämän oppi Uutta Jerusalemia varten, Helsinki 1908). Kaikki nämä käännökset ovat valitettavasti puutteellisia eikä enää saatavilla. Nova Hierosolyma ry on julkaissut Swedenborgin teokset ”Aviorakkaus” (Helsinki 2011) ja ”Taivas ja helvetti” (Helsinki 2016).
Vaikka Swedenborgin teokset ovat niin järisyttävä tapahtuma kuin kristittyjen odottama Herran Toinen Tuleminen, ei tätä seikkaa juuri huomioida. Nykyajan kristittyjen johtajat ovat hylänneet Jeesuksen, aivan kuten juutalaisten johtajat hylkäsivät Herran Ensimmäisen Tulemisen. Kristilliset kirkot perustavat edelleen uskonsa Nikean ja Athanasioksen uskontunnustuksiin, jotka ovat ihmisjärjen tuotteita eivätkä Jumalasta, eikä niillä saa yhteyttä Jumalaan ja taivaaseen. Uuden Jerusalemin oppi on kuitenkin ikuinen ja Herran Toisen Tulemisen Kirkko säilyy maan päällä ikuisesti ja on kaikkien kirkkojen kruunu. Danielin kirjan 2. luvun kuvapatsas kuvaa planeettamme kaikkia kirkkoja, minkä patsaan kivilohkare murskaa ja kivestä syntyy Uusi Kirkko maan päälle. Kivilohkare tarkoittaa Jumalallista Totuutta:
”Sinun sitä katsellessasi irtautui kivilohkare - ei ihmiskäden voimasta - ja iski kuvapatsasta jalkoihin, jotka olivat rautaa ja savea, ja murskasi ne. Silloin musertuivat yhdellä haavaa rauta, savi, vaski, hopea ja kulta, ja niiden kävi kuin akanain kesäisillä puimatantereilla: tuuli vei ne, eikä niistä löytynyt jälkeäkään. Mutta kivestä, joka oli kuvapatsaan murskannut, tuli suuri vuori, ja se täytti koko maan.” (Dan.2: 34, 35). ”Mutta niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistamaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti, niin kuin sinä näit, että kivilohkare irtautui vuoresta - ei ihmiskäden voimasta - ja murskasi raudan, vasken, saven, hopean ja kullan. Suuri Jumala on ilmoittanut kuninkaalle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva. Ja uni on tosi ja sen selitys luotettava.” (Dan. 2: 44, 45).
KIRJALLISUUTTA
DE BALZAC, HONORÉ:
Louis Lambert. ‑ Oeuvres complètes de H. de Balzac, vol. XVI. Paris 1858.
DOSTOJEVSKI, FEDOR:
Rikos ja rangaistus. Juva 1985.
DUSEN, WILSON V.:
The Presence of Other Worlds. New York 1975.
EMERSON, RALPH:
Suuria miehiä. Helsinki 1964.
von GOETHE, JOHANN W.:
Faust. Keuruu 1956.
JAMES, HENRY SR.:
Substance and Shadow. ‑ Selected Works of Henry James Sr. Vol. 8. New York 1983.
JONSSON, INGE & HJERN, OLLE:
Swedenborg. Stockholm 1976.
MILOSZ, CZESLAW:
Emperor of the Earth. Berkeley 1977.
STRINDBERG, AUGUST:
En blå bok. “Till Emanuel Swedenborg, läraren och ledaren ägnas denna bok av lärjungen.” Samlade Skrifter XLVI-XLVIII. Stockholm 1918.
Legendoja (alkup. Legender). Hämeenlinna 1972.
SWEDENBORG, EMANUEL:
The Apocalypse Explained. Englanninkielinen käännös teoksesta Apocalypsis Explicata. London 1968.
Aviorakkaus. Helsinki 2011.
De Coelo et ejus Mirabilibus, et de Inferno. Londini 1758.
Continuatio de Ultimo Judicio. Amstelodami 1763.
Sketch of an Ecclesiastical History of The New Church. Engl. käännös luonnoksesta Historia Ecclesiastica Novae Hierosolymae. ‑ Posthumous Theological Works of Emanuel Swedenborg. New York 1978.
Taivas ja helvetti. Helsinki 2016.
TROBRIDGE, G.:
Swedenborg, Life and Teaching. London 1974.
|
