HERRA
JEHOVA JUMALA
Herra on Jumala taivaassa ja maan päällä. Herra hallitsee taivaita ja helvettejä ja koko maailmankaikkeutta. Uudessa Testamentissa Jumalasta käytetään nimeä Herra. Vanhassa Testamentissa Herrasta käytetään nimeä Jehova, Jehova Jumala, Jumala tai Herra Jumala; myös muita nimiä käytetään. Jumala on yksi, ei ole muita jumalia.
Sen tunnustaminen, että Jumala on yksi, on korkein ja sisin kaikista kirkon opeista. Teologiset asiat ovat ihmismielen ylimmässä kerroksessa, niiden keskellä on Jumala, joka on yksi. Jumalasta ja taivaasta virtaa ihmisen sieluun tietoisuus, että on olemassa Jumala ja että Hän on yksi. Jumala on olemus (Esse) Itsessään, mikä on Jehova. Jumala Itse on ikuisuudesta ja on Ikuisuus Itse. Hän on maailmankaikkeuden Luoja ja sen Ylläpitäjä.
Jumala on Itse Rakkaus eli Itse Hyvyys ja Itse Viisaus eli Itse Totuus eli Hän on Itse Elämä. Hän loi maailmankaikkeuden Jumalallisesta Rakkaudesta Jumalallisen Viisauden avulla eli Jumalallisesta Hyvyydestä Jumalallisen Totuuden avulla.
Hänellä oli maailmankaikkeuden luomisen päämääränä enkelitaivas ihmisrodusta. Hän loi koko maailmankaikkeuden tätä tarkoitusta varten. Tämä tarkoitus, joka on tarkoituksien tarkoitus, on Jumalassa ja lähtee Jumalasta spirituaalisen maailman ensimmäisistä asioista luonnollisen maailman viimeisiin asioihin ja palaa näistä ensimmäisiin asioihin, siten Jumalaan,
Jumala on Kaikkivaltias, Kaikkitietävä ja Läsnä Kaikkialla. Näitä ominaisuuksia ei voi ymmärtää, ellei tiedetä, mitä Järjestys on ja että Luomisessa Hän asetti Järjestyksen maailmankaikkeuteen ja kaikkiin sen osiin. Esimerkiksi Hän antoi luomalleen ihmiselle rationaalisen ymmärryksen ja vapaan tahdon, ja kun ihminen käytti väärin vapaata tahtoa, ihminen loi helvetit. Jumala ei voi ottaa pois ihmiseltä hänen vapaata tahtoaan, sillä se kuuluu Jumalalliseen Järjestykseen ja ilman sitä ihminen ei olisi ihminen. Jumalan Kaikkivaltius toimii Hänen Järjestyksensä mukaan, eikä Hän voi toimia vastoin omaa Järjestystään.
Jumala on Ääretön ja Hän on ollut ennen kuin aikaa ja avaruutta oli. Jumalan äärettömyys suhteessa avaruuteen on Hänen suunnattomuutensa ja suhteessa aikaan Hänen ikuisuutensa. Kuitenkaan ei ole mitään avaruutta Hänen suunnattomuudessaan eikä mitään aikaa Hänen ikuisuudessaan.
Jehova Jumala loi henkisen eli spirituaalisen maailman sen Auringon avulla, jonka keskellä Hän on, ja luonnollisen maailman välillisesti spirituaalisen maailman avulla. Spirituaaliset asiat ovat substantiaalisia ja luonnolliset asiat materiaalisia, ja jälkimmäiset syntyivät ja jatkavat olemistaan edellisistä. Spirituaalisessa maailmassa Jumala luo kaikki asiat hetkessä. Spirituaalisen maailman Aurinko on puhdasta rakkautta Jehova Jumalasta, joka on sen keskellä Jeesuksena Kristuksena, ja luonnon maailman aurinko on puhdasta tulta. Kaikki, mikä lähtee spirituaalisen maailman Auringosta, on elävää, ja kaikki, mikä lähtee luonnon maailman auringosta, on kuollutta.
HERRA LUNASTAJA JA VAPAHTAJA
Jehova Jumala laskeutui ihmiskuntaan ja otti ylleen Ihmisyyden lunastaakseen ja pelastaakseen ihmiskunnan. Hän laskeutui Jumala Jehovana, jossa oli Jumalallinen Totuus ja Jumalallinen Hyvyys eli Hän oli Isä Jumala. Ennen tätä helvettien valta henkimaailmassa ja maan päällä oli kasvanut niin suureksi, että se hätyytteli jo alempia taivaita ja esti taivaan virtauksen ihmismieliin. Pahat henget täyttivät henkimaailman ja koko ihmiskunta oli vähällä joutua ikuiseen kadotukseen. Pelastukseen ei enää riittänyt enkelien voima ja taito, vaan tarvittiin itse Jumalan inkarnaatio.
Nykyinen kristinusko opettaa Nikean kirkolliskokouksen mukaan, että Jumala synnytti Pojan ikuisuudessa ennen maailman luomista ja lähetti tämän ihmiskuntaan lunastaakseen ja pelastaakseen ihmiskunnan. Tämä käsitys on väärä ja Sanan ja järjen vastainen, sillä Jumala on yksi eikä ole voinut synnyttää toista jumalaa. Että Jehova Jumala Itse laskeutui ihmiskuntaan ja otti ylleen Ihmisyyden neitsyt Mariassa, käy ilmi seuraavista Sanan kohdista:
”Niin Maria sanoi enkelille: ’Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?’ Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: ’Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sen tähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi.’” (Luuk.1: 34, 35).
”Mutta kun hän tätä ajatteli, niin katso, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: ’Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.’” (Matt. 1: 20, 21).
Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo:
”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel, mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme. Herättyään unesta Joosef teki, niin kuin Herran enkeli oli käskenyt hänen tehdä, ja otti vaimonsa tykönsä eikä yhtynyt häneen, ennen kuin hän oli synnyttänyt pojan. Ja hän antoi hänelle nimen Jeesus.” (Matt.1: 23-25).
”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh. 1: 1-3, 14).
”Sana tuli lihaksi” tarkoittaa Jumalan inkarnaatiota. ”Pyhällä Hengellä” tarkoitetaan yllä olevissa lainauksissa Jumalallista Totuutta, joka lähtee Jehova Jumalasta, joka siitti Marian munasolun Jumalallisena Ihmeenä. ”Korkeimman voima” tarkoittaa Jumalallista Hyvyyttä, joka myös oli Jehova Jumalassa eli Isässä, joka oli Jeesuksen sielu. Lapsi saa sielunsa ja elämänsä isältään ja ruumiin äidiltään ja ruumis elää tästä sielusta. Tästä on selvää, että Herra sai sielunsa ja elämänsä Jehova Jumalalta ja oli sielultaan Itse Jumala. Mutta Hän oli äidin puolelta ihminen ja teki tästä ihmisyydestä vähitellen Jumalallisen Totuuden. Siksi Herra kutsui niin usein Jehova Jumalaa Isäkseen ja Jehova Jumala kutsui Häntä omaksi Pojakseen. Mikä on sen vastenmielisempää kuin kuulla katolilaisten ja protestanttien suusta, että Jeesuksen sielu oli Hänen äidiltään Marialta tai isältään Joosefilta.
Jumalan Poika ei syntynyt ennen maailman luomista ikuisuudessa, vaan maassa ja ajassa Jeesuksena Kristuksena, joka on maailman Lunastaja ja Vapahtaja. Jeesus syntyi juutalaiseksi, koska juutalaisten helvetit olivat kaikkein pahimmat ja Hänen täytyi aloittaa helvettien kukistaminen pahimmista.
Miksi tarvittiin itse Jehova Jumalan inkarnaatio? Koska enkelien valta ei ollut riittävä ja Jehova Jumala ei voinut itse lähestyä helvetin henkiä sellaisena kuin Hän on Itsessään, aivan kuten aurinko ei voi tulla ihmisen lähelle. Sen tähden Hän otti tavallisen ihmisen ruumiin, johon Hän kykeni ottamaan vastaan helvettien hyökkäyksiä eli kiusauksia. Hän oli Itse Jumala sielunsa puolesta, mutta äitinsä puolelta tavallinen ihminen. Marian ruumis oli perityn pahuuden saastuttama, kuten kaikkien ihmisten. Tämän äidiltään perityn ruumiinsa Hän vähitellen riisui pois sitä mukaa kuin Hän voitti kiusauksia eli helvettien hyökkäyksiä ja ristinkuolemassa, joka oli helvettien viimeinen hyökkäys, Hän riisui äidiltä perityn ruumiin viimeisetkin rippeet ja teki tästä ruumiista Jumalallisen Ihmisen eli Jumalallisen Totuuden ja yhdistyi lopullisesti ja täysin Jumalalliseen Hyvyyteen, joka oli Isässä ja näin palasi Isän luokse, josta Hän oli lähtöisin.
Kun Jeesus eli maan päällä Hänellä oli kaksi erilaista tilaa, nöyrtyminen ja kirkastus. Kun Hän oli nöyrtymisen tilassa, Hän oli äidiltä perimässään ihmisyydessä ja ikään kuin erossa Isästä ja oli kiusauksissa ja saattoi kärsiä ristinkuoleman. Tässä tilassa Hän rukoili Isää ikään kuin ulkopuolisena. Kiusauksen viimeinen vaihe on epätoivo ja siksi Hän rukoili ristillä, ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit.” (Matt. 27: 46). Hylkäys tarkoitti äidiltä perityn ruumiin täydellistä hylkäämistä. Kun Hän oli kirkastuksen tilassa, Hän oli yhdistyneenä Isään. Kirkastamisella tarkoitetaan Jumalalliseksi tekemistä. Kirkastuksen tilassa Hän ilmestyi kolmelle opetuslapselleen kirkastetussa muodossa (Matt. 17: 1-8). Kirkastuksen tilassa Hän teki ihmeitä ja sanoi, että minä ja Isä olemme yhtä ja että Isä on minussa ja minä Isässä ja että kaikki Isän on minun. Hän ei olisi voinut parantaa sairaita ja herättää kuolleita muuten kuin itse Jumalan avulla, joka oli Hänen sielunsa. Kun yhdistyminen Isään oli täydellinen, Hän sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” (Matt. 28: 18). Jeesus kirkastui vähitellen sitä mukaa kuin Hän voitti kiusauksia. Tätä tarkoittaa seuraava: ”Isä, kirkasta nimesi! Niin taivaasta tuli ääni: ’Minä olen sen kirkastanut, ja olen sen vielä kirkastava.’” (Joh. 12: 28).
Jehova Jumala laskeutui maailmaan Itse Jumalallisessa Olemuksessaan, jotta Hän voi suorittaa Lunastuksen, joka tarkoitti helvettien kukistamista, taivaan saattamista järjestykseen ja Uuden Kirkon perustamista, joka oli kristillinen alkukirkko. Herra on Vapahtaja, joka vapahti ihmiskunnan helvettien vallasta ja kirkasti eli teki Jumalalliseksi Ihmisyytensä, jonka jälkeen Hän on ikuisesti Jumalallinen Ihminen, joka näkyy taivaan Auringon sisällä, josta virtaa Jumalallinen Rakkaus ja Jumalallinen Viisaus.
Lunastus käsitti siis kolme asiaa: helvettien kukistaminen, olojen taivaissa saattaminen järjestykseen ja Uuden Kirkon perustaminen. Lunastuksen jälkeen ihmisille tuli mahdollisuus pelastua parannuksen avulla: Lunastus ei siis tarkoita, että ihminen olisi pelastettu ilman parannuksen tekoa. Pahasti erehtyvät nykyiset kristilliset kirkot, jotka katsovat, että ristinkuolema oli lunastus ja pelastus ilman parannusta. Tämä valhe ynnä valhe, että olisi kolme eri Jumalan persoonaa eli kolme eri jumalaa (Athanasioksen uskontunnustus), on saastuttanut kaikki kristilliset kirkot ja lahkot niin, että niillä ei ole enää mitään yhteyttä Jumalaan ja taivaaseen.
PYHÄ HENKI
Pyhä Henki on Jumaluus, joka lähtee Yhdestä, Äärettömästä, Kaikkivaltiaasta, Kaikkitietävästä ja Kaikkialla Läsnä Olevasta Jumalasta Hänen Jumalallisen Ihmisyytensä avulla, jonka Hän otti maailmassa. Pyhä Henki ei ole erillinen Persoona tai Jumala, joka lähtisi Isästä ja Pojasta, kuten nykyajan kristilliset kirkot selittävät Nikean uskontunnustuksen mukaan (ortodoksit jättävät pois sanan ”Pojasta”). Pyhä Henki ei ole muuta kuin Jumalallinen Virtaus, joka lähtee Herrasta Isältä ja josta koostuu ihmisen elämä ja siis myös hänen ymmärryksensä ja rakkautensa. Ilman Pyhää Henkeä ihminen ei voisi elää sekuntiakaan.
Jumaluus Pyhäksi Hengeksi kutsuttuna lähtee siis Jumalallisesta Ihmisyydestä, etenee enkelitaivaan läpi maailmaan ja siten enkeleistä ihmisiin. Se etenee suoraan kolmanteen taivaaseen, välillisesti sen kautta keskimmäiseen taivaaseen ja samoin uloimpaan taivaaseen. Kuitenkaan enkelit eivät ole Pyhä Henki. Sitten se kulkee ihmisestä ihmiseen ja kirkossa pääasiassa papeista maallikkoihin. Kukaan ei voi ottaa vastaan Pyhää Henkeä muuten kuin Jumalallisesta Ihmisestä eli Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta, koska se etenee Isä Jumalasta eli Hänen sielustaan Hänen lähettämänään ja Pyhällä Hengellä tarkoitetaan Jumalallista Virtausta. Isä Jumala ei lähetä Pyhää Henkeä eli Hänen Jumaluuttaan Herran kautta ihmiseen, vaan Herra Itse lähettää sen Isästä Jumalasta eli sielustaan.
Jumalallinen Virtaus eli Pyhä Henki käsittää yleisesti seuraavat spirituaaliset vaikutukset: reformaatio ja regeneraatio, näitä seuraavat: uudistuminen, elähdyttäminen, pyhittäminen ja vanhurskauttaminen ja näitä vielä puhdistuminen pahasta, syntien anteeksianto ja lopuksi pelastus. Nämä asiat virtaavat Herrasta sekä pappeihin että maallikoihin, ja niitä vastaanottavat sellaiset ihmiset, jotka elävät Herrassa. Erikoisesti papistoon vaikuttavat vielä valaistuminen ja opetus. Ne vaikuttavat siksi, koska ne kuuluvat papin tehtäviin ja niitä tarvitaan myös pappisvihkimyksessä.
Pyhä Henki, tarkasti ottaen, tarkoittaa Jumalallista Totuutta, siten myös Sanaa, ja tässä merkityksessä Herra Itse on myös Pyhä Henki. Että Herra Itse lähettää Pyhän Hengen, on myös selvää lausumasta, että ”sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu”. (Joh. 7: 39). Ja että Jeesus puhalsi opetuslastensa päälle: ”Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: Ottakaa Pyhä Henki.” (Joh. 20: 22).
JUMALALLINEN KOLMINAISUUS
Oikea käsitys Jumalasta on kirkon uskon tärkein asia. Siitä riippuu kirkon koko teologia. Jos käsitys Jumalasta on väärä, on koko kirkon oppi väärä, ikään kuin ketjun ensimmäinen lenkki olisi pilalla. Jokaisen ihmisen paikka taivaassa tai helvetissä määräytyy hänen käsityksestään Jumalasta: mitä tarkempi ja oikeampi käsitys on Jumalasta, sitä paremmassa paikassa ihminen on. Ja helvetin saatanoilla ja piruilla on joko täysin väärä käsitys Jumalasta tai he kieltävät Jumalan olemassaolon kokonaan.
Että on olemassa Jumalallinen Kolminaisuus on tosiasia, joka käy ilmi Sanasta: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” (Matt. 28: 19). Tämän lisäksi Jeesus rukoili Isää, puhui Hänestä ja Hänen kanssaan. Jeesus myös sanoi, että Hän lähettää Pyhän Hengen. Apostolit kirjeissään mainitsevat usein Isän, Pojan ja Pyhän Hengen. Kolminaisuus siis on tosiasia.
Oikea käsitys Jumalallisesta kolminaisuudesta on mitä tärkein, sillä se on myös oikea käsitys itse Jumalasta. Ja oikean käsityksen saa vain lähestymällä Herraa Jumalaa Vapahtajaa ja lukemalla Sanaa Hänen opastuksellaan, sillä Hän on Sanan Jumala ja Hän antaa valaistuksen. Mutta toisaalta, jos ihminen lukee Sanaa omasta ymmärryksestään käsin ilman valaistusta Herralta, ei hän löydä totuutta, vaikka lukisi Sanan läpi tuhat kertaa. Nyt kristillisten kirkkojen tulkinnat Sanasta ovat tapahtuneet omasta ymmärryksestä eli kirkolliskokousten ryhmäpäätöksinä, joten ne eivät ole syntyneet Jumalan valaisemasta ymmärryksestä, vaan ovat valaistumattoman mielen tuotteita. Nämä kirkolliskokousten tulkinnat ovat sen tähden vääriä. Otan esimerkin Kolminaisuuden väärästä tulkinnasta otteen Athanasioksen uskontunnustuksesta, jonka kaikki kristilliset kirkot tunnustavat:
”Samoin Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala, eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala. Samoin Isä on Herra, Poika on Herra ja Pyhä Henki on Herra, eikä kuitenkaan ole kolmea Herraa, vaan yksi Herra. Niin kuin kristillinen totuus vaatii meitä tunnustamaan kunkin persoonan erikseen Jumalaksi ja Herraksi, samoin yhteinen kristillinen usko kieltää meitä puhumasta kolmesta Jumalasta tai Herrasta.”
Lisäksi Nikean uskontunnustus esittää, että Jeesus syntyi ennen maailman luomista ikuisuudessa: ”Me uskomme yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua.” Näihin kahteen valheelliseen väittämään, että Jeesus on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua ja että on kolme erillistä jumalaa ja nämä ovat olleet olemassa ennen aikojen alkua, perustuu koko nykyajan kristillinen usko.
Täysin erilainen käsitys Jumalallisesta Kolminaisuudesta on se, mikä tulee Jumalan valaisemasta ymmärryksestä eli Swedenborgin teologisista kirjoituksista:
”Nämä kolme, Isä, Poika ja Pyhä henki ovat kolme Yhden Jumalan perusominaisuutta, jotka tekevät yhden, kuten sielu, ruumis ja toiminta tekevät yhden ihmisen. Jokainen tunnustaa, että nämä kolme perusominaisuutta, sielu, ruumis ja toiminta olivat ja ovat Herrassa Jumalassa Vapahtajassa. Että Hänen sielunsa oli Jehova Isä, sen voi kiistää vain antikristus, sillä Sanassa molemmissa Testamenteissa Häntä kutsutaan Jehovan Pojaksi, Korkeimman Jumalan Pojaksi, ainokaiseksi, sen tähden Isän Jumaluus, kuten sielu ihmisessä, on Hänen ensimmäinen perusominaisuutensa. Sitä seuraa, että Poika, jonka Maria synnytti, on tämän Jumalallisen sielun ruumis, sillä mitään muuta ei synny äidin kohdussa kuin ruumis siitettynä ja peräisin sielusta, ja tämä on vastaavasti toinen perusominaisuus. Toiminnat ovat kolmas perusominaisuus, koska ne lähtevät sielun ja ruumiin yhteistoiminnasta, ja se mikä lähtee, on samaa olemusta, joka sen tuottaa. Nämä kolme perusominaisuutta, Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat Herrassa kuten sielu, ruumis ja toiminta ovat ihmisessä.” (Vera Christiana Religio, nrot 166 ja 167).
Yllä olevasta voi nähdä, että Jeesus syntyi ajallisena ruumiina neitsyt Mariasta eikä ikuisuudessa Isästä Jumalasta. Siitä huolimatta Hän oli Isänsä eli sielunsa puolesta Jumala. Ja äidiltä perityn ruumiin Hän vähitellen ja lopulta ristinkuolemassa täysin hylkäsi ja kirkasti sen eli teki sen Jumalalliseksi, ja tästä syntyi Jumalallinen Ihminen, joka nyt on taivaan auringon sisällä. Tämä Jeesuksen kirkastettu ruumis on siis Itse Kaikkivaltias Jumala, jolla on inkarnaation ansiosta nyt myös Luonnollinen Jumaluus, jota Hänellä ei ennen inkarnaatiota ollut. Luonnollinen Jumaluus on Jumalallinen Ihminen, joka on Jumala Jehovan Jumalallinen ruumis eli Herra Jumala Vapahtaja Jeesus Kristus. Tämä Jeesuksen Jumalallinen syntymä oli ennustettu:
”Sen tähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel, mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme.” (Jes. 7: 14).
Jumalallinen Kolminaisuus on siis Herrassa Jumalassa Lunastajassa ja Vapahtajassa Jeesuksessa Kristuksessa, kuten sielu, ruumis ja toiminta ovat tavallisessa ihmisessä. Jeesuksen maallisen vaelluksen aikana tätä Kolminaisuutta ei vielä ollut, vaan silloin Jeesus oli äidiltä perityssä ruumiissaan, tosin silloin kun Hän esimerkiksi teki ihmeitä tai ilmestyi opetuslapsilleen kirkastetussa ruumiissaan (Matt. 17: 1-8), Hän toimi Isästä käsin, mutta varsinainen yhdistyminen Isään tapahtui vasta ristinkuolemassa, jolloin Hän riisui kokonaan äidiltä perityn ruumiinsa rippeet ja puki ylleen Jumalallisen ruumiinsa.
Nykyajan kristillisten kirkkojen käsitystä, että on kolme jumalaa, jotka ovat syntyneet ennen aikojen alkua, ei voi poistaa suullisella tunnustamisella, että on Yksi Jumala, kuten Athanasioksen uskontunnuksessa kehotetaan: ”Niin kuin kristillinen totuus vaatii meitä tunnustamaan kunkin persoonan erikseen Jumalaksi ja Herraksi, samoin yhteinen kristillinen usko kieltää meitä puhumasta kolmesta Jumalasta tai Herrasta.” Tällainen suullinen tunnustus yhdestä Jumalasta on ristiriidassa ajatuksen kanssa, että on kolme jumalaa. Tästä aiheutuu sekaannus, ettei tiedetä, onko yksi vai kolme jumalaa, joka aiheuttaa käsityksen, ettei ole yhtään jumalaa. Tästä on lähtöisin naturalismi, joka on niin yleistä ajallamme.
Yhdeksi Jumalaksi ei myöskään tee se joidenkin teologien käsitys, että näillä kolmella jumalalla on yksi olemus, mutta tällainen metafyysinen ajatus vaikuttaa lähinnä siltä kuin nämä kolme jumalaa olisivat samanhenkisiä. Athanasioksen uskontunnustuksesta tulee käsitys vääjäämättä kolmesta jumalasta. Ajatus kolmesta jumalasta käy myös ilmi selvästi sekä katolilaisten että protestanttien vanhurskauttamisopista. Tämä oppi väittää, että Isä Jumala lähetti Poikansa lunastamaan ja pelastamaan ihmiskunnan ja antoi tämän Pyhän Hengen tehtäväksi. Eli yksi jumala lähetti toisen ja operoi kolmannen avulla.
Swedenborgin esittämä Uuden Jerusalemin oppi Pyhästä Kolminaisuudesta, että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat Jumalassa eli Herrassa Jumalassa Vapahtajassa Jeesuksessa Kristuksessa, niin kuin sielu, ruumis ja toiminta ovat tavallisessa ihmisessä, on sekä Sanan että järjen mukainen ja todistaa, että Jumala on yksi. Nykyisten kirkkojen väärä kolminaisuusoppi on vääristänyt kristillisen teologian niin, ettei jäljelle ole jäänyt yhtään totuutta. Oikea Kolminaisuusoppi on samalla oikea käsitys Jumalasta, mikä tuo Jumalan läsnäolon sitä ajattelevalle. Kirkolliskokousten julistukset, kuten Nikean ja Athanasioksen uskontunnustukset, eivät ole Jumalallisia, vaan ovat ihmisen omasta ymmärryksestä lähteviä ilman valaistusta Jumalalta. Tällaiset ryhmäpäätökset eivät ole Jumalallista Totuutta ja ne tulee siksi hylätä väärinä ja arvottomina. Jumalallisen Totuuden voi välittää vain ihminen, joka on saanut valaistuksen itse Jumalalta, ja tällainen oli Emanuel Swedenborg. Apostolinen uskontunnustus ei tunne Jumalan Poikaa, joka olisi syntynyt ikuisuudessa, ja on tältä osin oikeassa.
KIRJALLISUUTTA
SWEDENBORG:
Arcana Coelestia. Londini 1749-1756.
The Apocalypse Explained. London 1968.
Apocalypsis Revelata. Amstelodami 1766.
Doctrina Novae Hierosolymae de Domino. Amstelodami 1763
Vera Christiana Religio. Amstelodami 1771.
KRISTILLISET USKONTUNNUSTUKSET:
https://evl.fi/tutkiuskoa/kirjat/uskontunnustukset#5f976f1f
