RAAMATTU ELI JUMALAN SANA
”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh. 1: 13, 14).
Johdannossa olen jo kertonut kokemuksestani eräänä yönä vuonna 1973, jolloin oikean silmäni eräänlainen sisäinen näkökyky aukeni, ja näin mm. Raamatun kirjoituksiin sisältyvän ”salaisen koodin”. Löydettyäni sen jälkeen Swedenborgin teokset havaitsin, että oma kokemukseni ja Swedenborgin esittämä Raamatun ”sisäinen merkitys” vastasivat täysin toisiaan. Sain myös selityksen sille, mitä oikeassa silmässäni oli tapahtunut. Olin vuosikausia etsinyt selitystä ihmisen älykkyydelle, samoin älykkäitä ihmisiä. En ollut tavannut todella älykkäitä ihmisiä Mensassa, en yliopistossa enkä 1900luvun kirjallisuudessa. Vasta Swedenborgissa vaivannäköni vihdoin palkittiin. Tämän jälkeen olen saanut vastauksen kaikkiin psykologisiin, filosofisiin ja teologisiin kysymyksiini Swedenborgin teoksista sekä Sanasta. Minun ei tarvinnut uskoa Swedenborgin esittämään Jumalan Sanan sisäiseen merkitykseen, koska olin itse jo saanut tiedon asiasta omien kokemusteni eli valaistumiseni kautta.
Nykyajan kristilliset teologit eivät tiedä juuri mitään Sanan sisäisistä merkityksistä, vaan he pitävät Raamattua lähes tavallisena kirjana. Tämän voi selvästi havaita lukemalla heidän perustelujaan, kun he kääntävät Raamatun kirjoituksia alkukielistä. He näkevät Raamatun tuon ajan ihmisten aikaansaannoksena ja pyrkivät tältä pohjalta soveltamaan Raamatun sanomaa nykyajan ihmisille. Tällöin he eivät itsekään sisimmässään usko, että Raamattu on Jumalan Ilmoitusta, sillä he keksivät itse merkityksen Raamatun sanoille. Jumalan Sanaa ovat tietenkin vain sellaiset sanat, joiden merkityksen antaa itse Jumala. Riippuuhan kunkin sanan merkitys juuri siitä, kuka sen lausuu; sama sana merkitsee eri ihmisille hieman erilaisia asioita. Jumala, joka on Ääretön ja Kaikkitietävä, käsittää myös ilmaisemillaan sanoilla jotakin ääretöntä ja ihmisviisauden ylittävää. Tämän vuoksi Raamatun sanoilla on eri merkitys kuin vastaavilla sanoilla muissa yhteyksissä. Tämän sanojen Jumalallisen merkityksen voi saada selville vain sellainen ihminen, jonka ymmärryksen Jumala on avannut. Omalla älyllään ei kukaan voi Sanaa ymmärtää.
Yleisesti tunnustetaan, että Sana on Jumalasta ja että se on Pyhä, mutta tähän mennessä ei ole ymmärretty, missä sen Pyhyys eli Jumalallisuus sijaitsee, sillä se vaikuttaa tavalliselta kirjoitukselta. Aistillinen ihminen, joka ajattelee omasta ymmärryksestään, ei voi Sanaa ymmärtää eikä näe Sanan Jumalal- lisuutta. Hän ei käsitä, että Jehova Jumala puhui Sanan Mooseksen ja Profeettojen kautta ja että Herra Vapahtaja Jeesus Kristus, joka on sama kuin Jehova, puhui Sanan, jonka evankelistat kirjoittivat. Sana on siten Jumalallinen Ilmoitus ja Itse Jumalallinen Totuus.
Jumalallinen Kaitselmus on huolehtinut, että Sana säilytti muotonsa muuttumattomana satoja vuosia meidän päiviimme saakka. Jumalasta virtaa kaksi asiaa, Jumalallinen Hyvyys ja Jumalallinen Totuus; Sanassa ovat nämä molemmat. Sana yhdistää ihmisen Herraan ja avaa taivaan. Siksi se on tärkein kirja maailmassa. Sanan avulla ihmiskunta on yhteydessä Jumalaan ja taivaaseen. Ilman Sanaa ihmiskunnalla ei olisi mitään tietoa Jumalasta, taivaasta, ikuisesta elämästä ja keinoista, miten saavuttaa ikuinen elämä eli miten pääsee taivaaseen.
Ihminen syntyy perimältään itserakkauteen ja maailmanrakkauteen, ja nämä kaksi ovat vastakkaisia rakkaudelle Jumalaan ja lähimmäisenrakkaudelle. Nämä kaksi helvetillistä rakkautta sulkevat ihmisen mielen niin, ettei hän ymmärrä mitään Jumalasta tai kuolemanjälkeisestä elämästä ilman Ilmoitusta ja tämä Ilmoitus on Sana. Ilman Sanaa ihmiskunta vajoaisi eläinkunnaksi muutamassa vuosisadassa. Sanassa ovat Henki ja Elämä: ”Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.” (Joh. 6: 63).
Mitään ei tiedetä Jumalasta, taivaasta ja helvetistä ilman Jumalallista Ilmoitusta. Sen tähden planeetallamme on ollut peräkkäin useita Ilmoituksia. Muinaisimmat ihmiset, jotka elivät ennen Vedenpaisumista ja joiden aikaa kuvataan Kulta-ajaksi, saivat välittömiä Ilmoituksia. Heillä Jumalalliset Totuudet oli kirjoitettu heidän sydämiinsä. Muinaisilla kirkoilla, joita oli Vedenpaisumuksen jälkeen, oli Sana, joka oli samankaltainen kuin meidän aikamme Sana, mutta joka on sittemmin hävinnyt. Sen jälkeen seurasivat Vanha ja Uusi Testamentti.
Ihmisen rationaalinen mieli ei voi ymmärtää Jumalallisia asioita eikä spirituaalisia asioita ilman valaistusta Herralta. Siksi vain sellaiset, jotka ovat saaneet valaistuksen, ymmärtävät Sanaa. Ne ymmärtävät Sanaa, jotka rakastavat totta, koska se on totta, ja elävät Jumalan Käskyjen mukaan. Ne ymmärtävät Sanaa, joita Herra johdattaa. Ne, jotka vakuuttautuneita väärästä opista, kuten että usko yksin pelastaa ihmisen, eivät voi ymmärtää Sanaa. Ne ymmärtävät Sanaa, jotka ovat sisäistäneet Uuden Jerusalemin opin.
Sanaa ei voi ymmärtää ilman oppia. Oikea oppi on lamppu niille, jotka lukevat Sanaa. Aito oppi on lähtöisin niistä, jotka ovat valaistuneet Herrasta. Jotka ovat Sanan kirjaimellisessa merkityksessä ilman oppia, eivät ymmärrä Sanaa. He sortuvat kaikenlaisiin erheisiin. Näin ovat syntyneet monet kristilliset kirkot ja lahkot. Sanan kirjaimellinen merkitys sisältää monia ulkonaisia muotoja, jotka eivät sinänsä ole Totuuksia, vaan ovat Totuuksia vasta kun spirituaalinen merkitys avataan. Nämä ulkonaiset muodot ovat verhottuja Totuuksia, jotka ovat vastaavaisuuksia spirituaalisille Totuuksille, ja joita yksinkertaiset ihmiset ymmärtävät aistillisen mielensä mukaisesti.
Sanassa on kirjaimellisen merkityksen lisäksi henkinen eli spirituaalinen ja taivaallinen eli coelestiaalinen merkitys. Näitä merkityksiä ei ole aiemmin tunnettu ja vasta Swedenborg on ne paljastanut. Tämä sisäisten merkitysten paljastuminen on Herran Toinen Tuleminen, sillä Herra on Sana. Käsittelen seuraavassa pääasiassa spirituaalista merkitystä, sillä spirituaalinen merkitys liittyy ymmärrykseen ja totuuteen, joita on helpompi kuvata kuin taivaallista merkitystä, joka liittyy tahtoon ja rakkauteen.
Kukaan ei voi tietää, mitä on sisäinen eli spirituaalinen merkitys, ellei hän tiedä, mitä on vastaavaisuus. Spirituaalinen merkitys vastaa kirjallista eli ulkoista merkitystä, kuten sielu vastaa ruumista. Kaikilla pienimilläkin asioilla luonnon maailmassa on spirituaalinen vastaavaisuus henkisessä maailmassa. Tuskin kukaan nykyaikana tietää, mistä Sanan Jumalallisuus johtuu. Se johtuu spirituaalisesta merkityksestä, joka paljastaa Jumalalliset Totuudet sellaisina kuin ne ovat itsessään.
Enkelit taivaassa ymmärtävät Sanan eri tavalla kuin ihmiset maan päällä. Edellisillä on sisäinen eli spirituaalinen merkitys, ja jälkimmäisillä on ulkoinen eli luonnollinen merkitys. Enkelien ajatukset ja ilmaisut ovat spirituaalisia, mutta ihmisten luonnollisia. Kun ihminen lukee Sanaa, ymmärtävät hänen lähellään olevat enkelit luetun spirituaalisen merkityksen, esimerkiksi Sanassa mainitut paikkojen ja henkilöiden nimet tarkoittavat spirituaalisia vastaavaisuuksia. Otan seuraavan esimerkin Sanan spirituaalisesta merkityksestä:
”Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasuunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.” (Matt. 24: 29-31).
Nämä sanat eivät tarkoita spirituaalisen merkityksen mukaan, että aurinko ja kuu pimenevät ja että tähdet putoavat taivaalta ja Ihmisen Poika eli Herra tulee taivaan pilvien päällä jne. Vaan kaikki lainatussa tekstissä olevat sanat tarkoittavat spirituaalisen merkityksen mukaan asioita, jotka liittyvät kristilliseen kirkkoon ja sen viimeiseen tilaan.
Auringon ja kuun pimenemisellä tarkoitetaan rakkauden ja uskon häviämistä kirkosta, tähtien putoamisella taivaalta tarkoitetaan henkisen tiedon häviämistä kirkosta, taivaitten voimien järkkymisellä tarkoitetaan kirkon muutoksia, Ihmisen Pojan merkillä taivaalla tarkoitetaan Herran ilmestymistä Sanan Jumalallisessa Totuudessa, maan sukukuntien parkumisella tarkoitetaan kaikkien uskon totuuksien ja rakkauden hyvyyksien häviämistä kirkosta, Ihmisen Pojan tulolla taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella tarkoitetaan Herran tuloa Sanan taivaallisen ja spirituaalisen merkityksen avautumisena, enkelien lähettämisellä suuren pasuunan pauhatessa tarkoitetaan Jumalallisen Totuuden laskeutumista taivaasta, valittujen kokoamisella neljältä ilmalta ja taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin tarkoitetaan Uutta Kirkkoa ja Uutta Taivasta, jotka muodostetaan niistä, jotka uskovat Herraan ja elävät Hänen Käskyjensä mukaan.
Sanan jokaisella sanalla on spirituaalinen ja taivaallinen merkitys. Niiden ansiosta Sana on Pyhä. Esimerkkejä sanojen spirituaalisesta merkityksestä: puutarhalla, lehdolla ja metsiköllä tarkoitetaan viisautta, älykkyyttä ja tietoa. Oliivilla, viinirypäleellä, setrillä, poppelilla ja tammella tarkoitetaan taivaallista, spirituaalista, rationaalista, luonnollista ja aistillista. Myös erisnimillä on Sanassa spirituaalinen merkitys: Egypti tarkoittaa tieteellistä, Assyria rationaalista, Edom luonnollista, Mooab hyvyyden väärentämistä, Ammon totuuden väärentämistä, Filistealaiset uskoa ilman lähimmäisenrakkautta, Tyyro ja Siidon tietoa hyvästä ja todesta, Goog ulkoista Jumalanpalvelusta ilman sisäistä, Jaakob luonnollista kirkkoa, Israel spirituaalista kirkkoa ja Juuda taivaallista kirkkoa.
Kun Jeesus eli maan päällä, Hän puhui kaikki sanansa vastaavaisuuksilla. Siten kaikilla Hänen sanoillaan on luonnollinen, henkinen ja taivaallinen merkitys. Tästä syystä Jeesus sanoo, että Hänen sanansa ovat henki ja elämä. Esitän seuraavassa vielä muutamia esimerkkejä Sanan sisäisestä merkityksestä.
”Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan. Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä. Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa. Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa. Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat. Mutta yösydännä kuului huuto: ’Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.’ Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon. Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: ’Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat.’ Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: ’Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.’ Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin. Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi ja sanoi: ’Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä.’” (Matt. 25: 112).
Tässä vertauksessa on joka sanalla henkinen merkityksensä. Taivasten valtakunnalla tarkoitetaan taivasta ja kirkkoa, sillä kirkko on taivas maan päällä. Ylkä tarkoittaa Herraa, häät Herran avioliittoa taivaan ja kirkon kanssa. Herran avioliitto kirkon kanssa tapahtuu silloin, kun hyvyydet ja totuudet yhdistyvät maan päällä olevassa kirkossa. Neitsyillä tarkoitetaan kirkon jäseniä. Kymmenen tarkoittaa koko joukkoa, viisi tarkoittaa pientä osaa. Lamput vastaavat uskon totuuksia; öljy vastaa rakkauden hyvyyttä. Uni ja nukkuminen vastaavat ihmisen elämää maan päällä. Herääminen ja nouseminen vastaavat ihmisen elämää henkisessä maailmassa. Ostaminen tarkoittaa totuuksien ja hyvyyksien hankkimista. Niillä neitsyillä, joilla ei ollut öljyä lampuissaan, tarkoitetaan sellaisia kirkon jäseniä, jotka eivät harjoita lähimmäisenrakkautta eli eivät elä Kymmenen Käskyn mukaisesti. Meneminen myyjien luo ostamaan tarkoittaa totuuksien ja hyvyyksien hankkimista fyysisen kuoleman jälkeen. Mutta koska ihmisen muuttaminen hänen tahtonsa suhteen on mahdotonta kuoleman jälkeen, ylkä eli Herra sanoi heille: ”Minä en tunne teitä.” Herra sanoi tämän siksi, että ihminen, jossa ei ole lähimmäisenrakkautta hänen tullessaan henkimaailmaan, ei voi yhdistyä Herraan eli päästä taivaaseen eli häihin. Viisaat neitsyet, joilla oli öljyä mukanaan, tarkoittavat niitä kirkon jäseniä, jotka harjoittavat lähimmäisenrakkautta. Ainoastaan tällaiset kirkon jäsenet pääsevät taivaaseen.
Kun uudestisyntyvä lukee Sanaa, tulee hänen tietää, että se sisältää spirituaalisen ja coelestiaalisen merkityksen. Hän voi aluksi tyytyä kunkin Raamatunlauseen yleiseen sisäiseen merkitykseen. Tässä hänellä on hyvänä apuna Swedenborgin pieni teos, joka selittää lyhyesti profeettojen ja psalmien yleisen sisäisen merkityksen (Summaries of the Internal Sense of the Prophets and Psalms). Otan esimerkiksi tästä teoksesta suoran käännöksen Danielin Kirjan viimeisen luvun yleisestä sisäisestä merkityksestä. Tämä luku kuvaa juuri kristillisen kirkon jälkeen tulevaa Uutta Kirkkoa. Numerot 1, 3 ja 11 ovat teoksen alussa esitetystä aiheluettelosta ja kuvaavat seuraavia lauseita: 1) Herran tuleminen, 3) Kirkon täydellinen tuho ja kirkon hylkääminen, 11) Uuden Kirkon tulo edellisen sijaan. Jakeet tarkoittavat vastaavia Raamatun kohtia. Huomaa jae 4, joka tarkoittaa, että Uuden Kirkon jäsenten älykkyys lisääntyy.
”LUKU XII
Jae Aihe
1 11,1 Lähellä loppua alkaa Uusi Kirkko, jossa palvellaan Herraa ja jossa omaksutaan lähimmäisen rakkauden usko.
2,3 11 Silloin ne, jotka ovat tässä uskossa, päätyvät taivaaseen, mutta muut eivät.
4 11 He tulevat älykkäiksi.
5-7 3 Kaikki tämä tulee tapahtumaan aikakauden täyttymyksessä.
8, 9 11 Tämä paljastus on Herralta.
10 11 Pahat eivät ymmärrä tätä, vaan ainoastaan hyvät.
11, 13 11 Tämän kirkon alku.”
Edellä esitetyssä esimerkissä on siis selitetty vain yleinen sisäinen merkitys. Swedenborgin teologisissa teoksissa on kuitenkin myös yksittäisten sanojen tarkat sisäiset merkitykset selostettu, ei tosin aivan kaikkien Raamatun kohtien osalta.
Tieto spirituaalisista vastaavaisuuksista säilyi monien itäisten kansojen keskuudessa Herran Jeesuksen tuloon asti, mutta israelilaiset ja juutalaiset eivät tietäneet niistä mitään, vaikka kaikki heidän Jumalanpalveluksensa yksityiskohdat, kaikki Mooseksen käskyt ja määräykset ja heidän Sanansa, koostuivat puhtaista vastaavaisuuksista. Syy tähän on, että he olivat sydämeltään epäjumalanpalvelijoita, eivätkä olleet halukkaita tietämään, että heidän Jumalanpalveluksellaan oli taivaallinen ja spirituaalinen merkitys. He uskoivat, että ne olivat itsessään pyhiä. Jos taivaallisia ja spirituaalisia asioita olisi paljastettu heille, he eivät ainoastaan olisi hylänneet niitä, vaan myös häväisseet ne. Tästä syystä taivas oli suljettu heiltä. Tästä syystä he eivät myös tunnustaneet Herraa, vaikka koko Sana ennusti Hänestä ja Hänen tulemistaan. He hylkäsivät Herran, koska Hän puhui heille taivaallisista asioista ja he olisivat tahtoneet Herran, joka olisi nostanut heidät kaikkien kansojen yläpuolelle maalliseen valtaan. Tämä halu pyrkiä koko maailman valtiaiksi riivaa tänäkin päivänä juutalaisia.
Kaikessa Jumalallisessa on ensimmäinen, keskimmäinen ja viimeinen: ensimmäinen menee keskimmäisen kautta viimeiseen, jossa se pysyy. Viimeinen on siis perusta. Edelleen ensimmäinen on keskimmäisessä ja keskimmäisen avulla viimeisessä eli viimeinen on säilytyspaikka. Ja koska viimeinen on säilytyspaikka ja perusta, on se myös tuki. Näitä kolmea voidaan kutsua myös nimillä tarkoitus, syy ja vaikutus. Kun käsittää tämän, voi ymmärtää, että jokainen Jumalallinen työ on kokonainen ja täydellinen viimeisessä, koska edeltävät asiat ovat siinä samanaikaisesti. Tästä syystä kolmella Sanassa spirituaalisen merkityksen mukaan tarkoitetaan kokonaista ja täydellistä. Siten Sanan luonne on selvä: Sanan kirjaimellisella merkityksellä eli luonnollisella merkityksellä on sisäinen merkitys, joka on spirituaalinen, ja tämän sisällä on sisäisin merkitys, joka on taivaallinen, ja näin alin merkitys, joka on luonnollinen, on kahden sisemmän merkityksen säilytyspaikka ja siten niiden perusta ja tuki. Tästä seuraa, että Sana ilman kirjaimellista merkitystä olisi kuin palatsi ilman perustusta.
Jumalallinen Totuus Sanan kirjaimellisessa merkityksessä on täydellisyydessään, pyhyydessään ja voimassaan, koska se sisältää taivaallisen ja spirituaalisen merkityksen. Sana loistossaan ilmeni Herran Kirkastumisessa Pietarille, Jaakobille ja Johannekselle:
”Ja kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja hänen veljensä Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle, yksinäisyyteen. Ja hänen muotonsa muuttui heidän edessään, ja hänen kasvonsa loistivat niin kuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi niin kuin valo. Ja katso, heille ilmestyivät Mooses ja Elias, jotka puhuivat hänen kanssansa. Niin Pietari rupesi puhumaan ja sanoi Jeesukselle: ’Herra, meidän on tässä hyvä olla; jos tahdot, niin minä teen tähän kolme majaa, sinulle yhden ja Moosekselle yhden ja Eliaalle yhden.’ Hänen vielä puhuessaan, katso, heidät varjosi valoisa pilvi; ja katso, pilvestä kuului ääni, joka sanoi: ’Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä.’” (Matt. 17: 1-5).
Tässä ilmestyksessään Herra edusti Sanaa. Hänen kasvonsa, jotka loistivat kuin niin kuin aurinko, edustivat Hänen Jumalallisen Rakkautensa Jumalallista Hyvyyttä. Hänen vaatteensa, jotka tulivat valkoisiksi niin kuin valo, edustivat Hänen Jumalallisen Viisautensa Jumalallista Totuutta. Mooses ja Elias edustivat historiallista ja profeetallista Sanaa. Valoisa pilvi, joka varjosi opetuslapset, edusti Sanaa kirjaimellisessa merkityksessään. Sen tähden tästä pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä.” Kaikki julistukset ja vastaukset taivaasta tehdään uloimpien avulla, jollaisia on Sanan kirjaimellisessa merkityksessä, sillä ne on tehty täydellisyydessä Herrasta.
Jumalallisen Totuuden Voima on Sanan kirjaimellisessa merkityksessä, koska Sana tässä merkityksessä on täydellisyydessään ja Herran kahden valtakunnan enkelit ja ihmiset ovat samanaikaisesti tässä merkityksessä. Jumalallinen Totuus loi maailmankaikkeuden:
”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.” (Joh. 1: 1-3).
Sana tässä kappaleessa tarkoittaa Jumalallista Totuutta. Koska se loi maailmankaikkeuden, on se myös sen säilyttäjä, sillä pysyminen on jatkuvaa olemista ja säilyttäminen jatkuvaa luomista. Jumalallisen Totuuden voima on ääretön. Tästä myös seuraa, että sillä kirkolla, joka perustaa toimintansa Jumalalliseen Totuuteen, on voima helvettien yli ja se elää ikuisesti.
Kirkon oppi pitää ottaa Sanan kirjaimellisesta merkityksestä ja vahvistaa sillä. Ilman oppia Sanaa ei voi ymmärtää. Tämä johtuu siitä, että Sanan kirjaimellinen merkitys muodostuu puhtaista vastaavaisuuksista. Sen tähden Jumalalliset Totuudet Sanan kirjaimellisessa merkityksessä ovat harvoin peittelemät- tömiä. Useimmissa tapauksissa ne ovat peitettyjä ollen totuuden ulkonaisia muotoja, jotka soveltuvat yksinkertaisten ihmisten ymmärrykselle. On myös asioita, jotka näyttävät ristiriitaisuuksilta, vaikka Sanassa ei ole yhtä ainoaa ristiriitaisuutta, kun sitä katsellaan sen omassa spirituaalisessa valossaan.
Aidon Totuuden oppi täytyy ottaa Sanan kirjaimellisesta merkityksestä, sillä Sana tässä merkityksessä on kuin henkilö puettuna, jonka kasvot ja kädet ovat peittelemättömiä. Kaikki Sanassa, mikä kuuluu ihmisen uskoon ja elämään ja siten pelastukseen, ovat peittelemättömiä. Loput on peiteltyä. Sanan oppia ei voi myöskään ottaa sen spirituaalisesta merkityksestä, vaan ainoastaan valaista ja tukea sillä, koska ihminen voi muutamilla tiedoilla vastaavaisuuksista helposti erehtyä tulkitsemaan Sanaa oman ymmärryksensä mukaan ja siten vääristää Sanaa.
Aidot Totuudet, jotka ovat opin lähde, kirkastuvat Sanan kirjaimellisessa merkityksessä vain niille, jotka ovat saaneet valaistuksen Herralta, ja valaistuksen saa sellainen, joka uskoo Herran Jumaluuteen ja elää Kymmenen Käskyn mukaisesti. Sanan kirjaimellisen merkityksen avulla tapahtuu yhdistyminen Herraan ja kanssakäynti enkelien kanssa, koska Sanan kirjaimellisessa merkityksessä on Sanan täydellisyys, pyhyys ja voima. Kun ihminen lukee Sanaa sen kirjaimellisessa merkityksessä, ovat häneen yhteydessä aina jotkut enkeliyhdyskunnat.
Sana on myös taivaassa jokaisessa enkeliyhteiskunnassa. Se on siellä kirjoitettu spirituaalisella kielellä ja kirjoitettu siten, että yksinkertaiset ymmärtävät sen yksinkertaisesti ja viisaat viisaasti. Enkelit tunnustavat, että he saavat kaiken viisautensa Sanasta. Siinä pyhässä paikassa, missä kopiota Sanasta pidetään, valo on loistava ja kirkas ja ylittää monin verroin valon sen ulkopuolella. Sana on erilainen Herran taivaallisessa valtakunnassa kuin spirituaalisessa valtakunnassa. Sanassa Herran taivaallisessa valtakunnassa on ilmaistu Rakkauden Hyvyydet ja spirituaalisessa valtakunnassa Viisauden Totuudet. Tästä voidaan päätellä, mikä viisaus on salattuna Sanassa tässä maailmassa, sillä se sisältää enkelillisen viisauden, joka on sanoin kuvaamatonta.
Kirkko on Sanasta ja sen laatu on sen mukaan, miten Sana ymmärretään. Se ei ole Sana, vaan sen ymmärtäminen, mikä muodostaa kirkon. Kirjaimellisen merkityksen sisältö on selvää kaikille, koska se on heidän nähtävissään, mutta spirituaalinen merkitys valkenee vain niille, jotka rakastavat totta, koska se on totta ja tekevät hyvää, koska se on hyvää. Heille on avoinna aarreaitta, jota kirjaimellinen merkitys salaa ja suojelee, ja totuudet ja hyvyydet ovat ne olennaiset asiat, jotka muodostavat kirkon.
Jokaisessa Sanan yksityiskohdassa on Herran ja kirkon avioliitto ja niin muodoin hyvän ja toden liitto. Sillä Sanassa on sekä spirituaalinen että taivaallinen merkitys, ja mikä kuuluu spirituaaliseen merkitykseen, on suhteessa kirkkoon, ja mikä kuuluu taivaalliseen merkitykseen, on suhteessa Herraan. Kirkolle tai kirkon ihmiselle, joka on omaksunut aitoja totuuksia ja Herra liittää niihin hyvyyksiä, antaa Herra elämän.
Harhaoppeja voi muodostaa Sanan kirjaimellisesta merkityksestä, mutta on haitallista vakuuttautua niistä. Harhaopit eivät sinänsä tuomitse ihmisiä, mutta ihmiset tuomitaan, jos he vakuuttautuvat vääryyksistä, jotka ovat harhaopin sisällä, päättelemällä luonnollisesta ihmisestä käsin ja elämällä pahaa elämää. On vahingollista vakuuttautua Sanan ulkoisista muodoista, koska siitä seuraa vääryyksiä, jotka tuhoavat totuuksia, jotka ovat ulkoisten muotojen sisällä. Väärennetyt totuudet tuhoavat yhteyden taivaaseen ja sulkevat sen ja avaavat yhteyden helvettiin.
Kun Herra eli maailmassa, täytti Hän kaikki asiat Sanassa ja tuli Sanaksi eli Jumalalliseksi Totuudeksi aivan uloimpia myöten. Tämä käy ilmi Sanasta:
”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh. 1: 14).
Tulla lihaksi tarkoittaa tulla Sanaksi uloimmassa merkityksessä. Herra oli ennen inkarnaatiota Jehova Jumala ja Hänestä Sana eli Jumalallinen Totuus tuli lihaksi, siten Herra tuli Sanaksi myös uloimmissa, ja sen vuoksi Häntä kutsutaan ”ensimmäiseksi ja viimeiseksi”.
Ennen Sanaa, joka annettiin Mooseksen ja profeettojen kautta israelilaiselle kansalle, oli myös Sana. Tämä käy ilmi Mooseksen kirjoituksista (4 Moos. 21: 14, 27). Siihen kuuluivat ”Jehovan sotien kirja” ja ”Runosepät”. Se oli myös kirjoitettu vastaavaisuuksilla. Jehovan sodilla tässä Sanassa tarkoitettiin, kuten meidänkin Sanassamme, Herran taisteluja helvettien kanssa ja Hänen voittoaan, kun Hän oli tuleva maailmaan. Tämä muinainen Sana oli käytössä Aasiassa ennen israelilaisten Sanaa. Se on edelleen käytössä muinaisten ihmisten taivaassa.
Sanan avulla saavat valoa myös ne, jotka ovat kirkon ulkopuolella eivätkä omista Sanaa. Ei voi olla yhdistymistä taivaan kanssa, ellei jossakin maan päällä ole kirkkoa, jolla on Sana, jonka avulla Herra tunnetaan. Sillä Herra on taivaan ja maan Jumala, ja ilman Häntä ei ole pelastusta. Nyt taivas on kokonaisuudessaan kuin yksi ihminen. Siellä, missä on kirkko ja Sana, on vastaavaisuus tämän ihmisen sydämelle ja keuhkoille, sydän vastaa hyvyyttä ja keuhkot totuutta. Sydämen ja keuhkojen ulkopuolella olevat ruumiin osat vastaavat kansoja, joilla ei ole Sanaa, mutta joilla kuitenkin on uskonto ja jotka saavat hyvyyttä ja totuutta sydämestä ja keuhkoista ikään kuin verenkierron välityksellä.
Ilman Sanaa kellään ei voisi olla tietoa Jumalasta, taivaasta ja helvetistä, kuoleman jälkeisestä elämästä ja Herrasta, koska ihminen syntyy perittyyn pahuuteen, joka on Herran ja taivaan vastaista ja väärentää kaiken informaation, joka koskee Jumalaa ja taivasta. Muinaiset ihmiset saivat tietoa muinaisesta Sanasta, ja tästä periytyi tieto myöhemmille sukupolville. Jotkut kuvittelevat, että he voivat saada spirituaalista tietoa ilman Sanaa, mikä on mahdotonta, koska luonnollinen ja uudestisyntymätön ihminen on olennaisesti oppositiossa spirituaaliseen ihmiseen nähden, eli kyvytön ottamaan vastaan tietoa Jumalasta, henkimaailmasta, taivaasta ja helvetistä, ja uudestisyntymistä ihminen oppii vain Sanasta.
KIRJALLISUUTTA
SWEDENBORG, EMANUEL:
The Apocalypse Explained. London 1968.
Apocalypsis Revelata. Amstelodami 1766.
Arcana Coelestia. Londini 17491756.
Doctrina Novae Hierosolymae de Scriptura Sacra. Amstelodami 1763.
De Equo Albo. Londini 1758.
Summaries of the Internal Sense of the Prophets and Psalms. London 1960.
Vera Christiana Religio. Amstelodami 1771.
