”Niin kaikki muuttui, mullinmallin mennen, nyt huippu on, mik’ alho ennen. Myös tähän nojaa oikean ne opin, ett’ ylimmäksi muuttuu alimmainen. Näät meil’ ol’ orjuus kuuman luolakopin, nyt vapaan ilman valta kukkurainen; salaisuus avoin visuun kätköön jää, sen myöhään vasta kansat käsittää. Ephes. 6: 12.” J. W. v. Goethe: Faust (suomennos Otto Mannisen)

Aistillinen ihminen, henkinen ihminen ja taivaallinen ihminen kokevat aikamme maailman eri tavoin. Aistillinen ihminen on vallitseva ihmislaji planeetallamme, sillä niitä, joiden spirituaalinen tai coelestiaalinen mielen aste on avautunut, on erittäin vähän. Hyvin harvat tietävät, miltä maailma näyttää henkisen tai taivaallisen ihmisen näkökulmasta. Aistillinen ihminen on omasta mielestään älykäs; spirituaalinen ihminen ymmärtää todellisen älykkyyden tulevan Jumalalta; coelestiaalinen ihminen havaitsee, että kaikki viisaus ja kaikki hyvyys tulevat yksin Herralta. Aistillisesta ihmisestä voi käyttää nimitystä Homo stultus (tyhmä ihminen), sillä hän muodostaa maailmankuvansa aistitiedon erheiden perusteella. Nykyajan länsimaisista ihmisistä arviolta 99 % on aistillisia. Spirituaalinen ihminen on Homo sapiens (viisas ihminen), sillä hän tietää ja ymmärtää myös henkisen maailman olemassaolon. Coelestiaalinen ihminen on Homo bonus (hyvä ihminen), sillä hän on voittanut kiusauksissa, näkee totuudet hyvyyksistä käsin ja hän elää Herran suojeluksessa. Nykyisin käytetään kaikista ihmisistä nimitystä Homo sapiens tai Homo sapiens sapiens, mutta oikeampaa olisi nimittää nykyihmisiä nimellä Homo stultus. Uuden Jerusalemin jäsenten jälkikasvu muodostaa joskus tulevaisuudessa Homo bonus -ihmisen, joka on jo siis oma ihmislajinsa, uusi ihmisrotu. Tässä kirjassa uutta ihmisrotua kutsutaan Homo bonukseksi, sillä sen ero Homo sapiens -lajiin on suuri. Homo bonus -ihminen asettaa hyvyyden totuuden edelle ja siitä nimitys ”Hyvä ihminen”. Homo bonus -lajin peritty pahuus vähenee sukupolvittain.

Aistillinen ihminen näkee nykymaailman aiemman maailman kehittyneempänä muotona. Hän ihailee luonnontieteiden edistystä ja korkeaa teknisen osaamisen tasoa. Hän ei kykene lainkaan näkemään aikakautemme henkistä tasoa, vaan katsoo lisääntyneen materiaalisen tiedon edustavan todellista kehitystä. Hän imee itseensä helposti erilaisia materialistisia teorioita ja uskomuksia ja pitää itseään vain kehittyneenä eläimenä uskoen polveutuvansa apinoista. Aistilliset tiedemiehet eli lähes kaikki aikamme tiedemiehet luovat kunnianhimonsa piiskaamina teorioita ja oppeja, joissa kaikki asiat ovat asetetut päälaelleen: tärkeitä lakeja ei tunneta lainkaan, ja tyhjänpäiväisyys on korotettu korkeaksi totuudeksi. Aistillinen ihminen ei kuitenkaan itse näe omaa tasoaan, vaan pitää itseään älykkäänä ja kehittyneenä ihmisenä. Kuolemansa jälkeen aistilliset ihmiset joutuvat helvetteihin, ja niissä vallitseva virtsan ja ulosteiden löyhkä tuntuu heistä suloiselta tuoksulta. Virtsa ja ulosteet vastaavat vastaavaisuuksien tieteessä ihmisen omasta älykkyydestä lähtevää totuutta ja hyvyyttä. Ihmisen syntyminen peräaukon ja virtsaputken välistä vastaa ihmisen syntymistä perittyyn pahuuteen. Nykyisin peritty pahuus on suurempaa kuin koskaan aiemmin.

Spirituaalinen ihminen oivaltaa, että nykyajan maailma on menossa huonompaan suuntaan: Jumalasta ei ole juuri lainkaan tietoa; itsekkyys ja rahanahneus hallitsevat ihmisten mieliä; henkisistä asioista ovat vain harvat kiinnostuneita. Uskontokunnat ovat vain sosiaalisia organisaatioita. Valtaosa ihmisistä päätyy helvettiin; vain kuolleista lapsista tulee enkeleitä.

Vasta coelestiaalinen ihminen havaitsee selvästi, minkälainen maailman tila planeetallamme nykyisin on: aikakautemme on pimeämpi kuin mikään aiempi vaihe ihmiskunnan historiassa. Materialismi ja aistillisuus ovat tukahduttaneet kaiken korkeamman tiedon. Tieto luonnosta ja materiasta on korotettu ylimmäksi tiedoksi, vaikka sen tulisi olla alin. Henkisen maailman lakeja ei tunneta lainkaan. Kaikki asiat on käännetty ylösalaisin.

Vastaavaisuuksien tieteeseen perehtynyt ihminen saa helposti selville aikakautemme henkisen luonteen. Ihmiskunnan eri kehityskaudet planeetallamme on kuvattu Nebukadnessarin unessa, joka löytyy Danielin Kirjasta (Dan. 2: 3135):

”Sinä näit, kuningas, katso, oli iso kuvapatsas. Se kuvapatsas oli suuri, ja sen kirkkaus oli ylenpalttinen. Se seisoi sinun edessäsi, ja se oli hirvittävä nähdä. Kuvan pää oli parasta kultaa, sen rinta ja käsivarret hopeata, sen vatsa ja lanteet vaskea. Sen sääret olivat rautaa, sen jalat osaksi rautaa, osaksi savea. Sinun sitä katsellessasi irtautui kivilohkare ei ihmiskäden voimasta ja iski kuvapatsasta jalkoihin, jotka olivat rautaa ja savea, ja murskasi ne. Silloin musertuivat yhdellä haavaa rauta, savi, vaski, hopea ja kulta, ja niiden kävi kuin akanain kesäisillä puimatantereilla: tuuli vei ne, eikä niistä löydetty jälkeäkään. Mutta kivestä, joka oli kuvapatsaan murskannut, tuli suuri vuori, ja se täytti koko maan.”

Swedenborg selittää tämän unen seuraavasti (lihavointi suomentajan):

”Taivaasta olen saanut sen tiedon, että ensimmäiset ihmiset planeetallamme olivat coelestiaalisia ihmisiä, jotka ajattelivat vastaavaisuuksilla ja heidän näkemänsä esineet ja asiat olivat heille vastaavaisuuksia. He pystyivät keskustelemaan enkelien kanssa, ja siten taivas oli heidän kauttaan yhteydessä maailmaan. Sen tähden tätä aikakautta kutsuttiin Kulta-ajaksi. Muinaiset kirjailijat kertovat näistä ihmisistä, että tuolloin taivaan asukkaat oleskelivat ihmisten keskuudessa ja seurustelivat heidän kanssaan, kuten ystävät ystävien kanssa. Mutta tätä aikakautta seurasi toinen, jolloin ihmiset eivät enää ajatelleet vastaavaisuuksien avulla, vaan ainoastaan olivat niistä tietoisia. Silloinkin oli vielä yhteys taivaan ja ihmisten välillä, mutta ei enää yhtä läheinen kuin ennen. Tätä aikakautta kutsuttiin Hopea-ajaksi. Tämän jälkeen eli ihmisiä, joilla oli jonkin verran tietoa vastaavaisuuksista, mutta jotka eivät ajatelleet tämän tiedon avulla, koska he elivät vain luonnollisessa hyvyydessä, eivätkä henkisessä hyvyydessä kuten edellisen aikakauden ihmiset. Tätä aikakautta sanottiin Kupariajaksi. Sen jälkeen ihmiset vähitellen muuttuivat ulkoisiksi ja lopulta ruumiillisiksi, ja tieto vastaavaisuuksista kokonaan katosi. Samalla hävisi myös todellinen tieto taivaasta ja sitä koskevista monista asioista. Sekin johtui vastaavaisuuksista, että näitä aikakausia kutsuttiin Kulta, Hopea- ja Kupariajoiksi, sillä kulta vastaa coelestiaalista hyvyyttä, missä muinaiset ihmiset elivät; hopea vastaa spirituaalista hyvyyttä, missä seuraavan ajan ihmiset elivät; kupari vastaa luonnollista hyvyyttä, missä sen jälkeiset ihmiset elivät; ja lopuksi rauta, josta viimeisen kauden ihmiset saivat nimensä, vastaa kovaa totuutta ilman mitään hyvyyttä.” (De Coelo et de Inferno, n. 115).

Nebukadnessarin näkemä kuvapatsas kuvaa myös planeettamme kirkkoja, sillä kunkin aikakauden henkinen luonne vastaa tarkasti sitä, millainen on sen aikakauden uskonto. Kultainen pää kuvaa muinaisinta kirkkoa, jolloin Jumalalliset lait olivat kirjoitettuna ihmisen sisimpään. Rinta ja käsivarret kuvaavat tätä seurannutta spirituaalista kirkkoa, joka sai Jumalalliset lakinsa Vanhasta Sanasta. Vatsa ja lanteet kuvaavat israelilaista kirkkoa ja jalat kristillistä kirkkoa. Kristillisen kirkon rappiota kuvaa jalkojen koostuminen raudasta ja savesta.

Tämä kuvapatsas kuvaa myös vastaavaisuuksien tieteessä sellaista ihmistä, joka elää täydellisesti Jumalallisen Järjestyksen mukaisesti. Tällaisessa ihmisessä coelestiaaliset asiat (kultainen pää) hallitsevat, spirituaaliset asiat (rinta ja käsivarret) palvelevat coelestiaalisia asioita, ja luonnollisen hyvyyden (vatsa ja lanteet) sekä luonnollisen totuuden asiat (jalat) palvelevat spirituaalisia ja coelestiaalisia asioita. Meidän aikakautemme ihmisiä Swedenborg kuvaa samoilla vastaavaisuuksilla seuraavasti:

”Kuten muinaisilla ihmisillä heilläkin on pää rinnan yläpuolella, rinta lanteiden yläpuolella ja lanteet jalkojen yläpuolella. Mutta heidän päässään ei ole lainkaan kultaa, rinnassa ei ole hopeaa, lanteissa ei ole vaskea eikä jaloissa puhdasta rautaa. Heidän päässään on savella sekoitettua rautaa, rinnassaan saveen ja rautaan sekoitettua vaskea, lanteissaan vielä näihin sekoitettua hopeaa ja jaloissaan kaikkiin näihin sekoitettua kultaa. Tällä nurinkurisuudellaan he ovat muuttuneet ihmisistä karkeiksi ihmisen kuviksi, joissa ei ole mitään johdonmukaista. Mikä oli korkeinta, on tullut matalimmaksi. Pää on muuttunut kantapääksi ja päinvastoin. Taivaasta nähtynä he näyttävät klovneilta, jotka nojaavat kyynärpäihinsä ja liikuttelevat ruumistaan eteenpäin ylösalaisin.” (De Amore Conjugiali, n. 79).

Sitä asiantilaa, että aikamme ihminen on todellakin kääntänyt kaikki asiat päälaelleen, ei kuitenkaan voi aistillinen ihminen havaita. Vastaavaisuuksien tieteeseen perehtynyt voi tämän ymmärtää, mutta vasta coelestiaalinen ihminen todellakin havaitsee tämän selvästi.

Nebukadnessarin unen loppuosa kertoo kivilohkareesta, joka murskasi tuon kuvapatsaan ja josta tuli suuri vuori, joka täytti koko maan. Tämä kivilohkare tarkoittaa juuri Swedenborgin kautta tullutta Taivaallista Oppia, joka lopullisesti tekee tarpeettomaksi aiemmat uskonnot ja joka itse pysyy ikuisesti. Tämä oppi avaa Jumalan Sanan sisäiset merkitykset, ja siinä on sen voima. Se, että kivilohkareesta tuli suuri vuori, joka täytti koko maan, tarkoittaa tähän oppiin perustuvaa Uutta Kirkkoa, josta tulee planeettamme viimeinen aito kirkko. Siitä tulee viimeinen aito kirkko sen vuoksi, että sille on paljastettu kaikki henkisen maailman salaisuudet. Helvetit eivät pysty tätä kirkkoa tuhoamaan, vaan se säilyy ikuisesti. Sen jäsenistä kehittyy vuosisatojen saatossa uusi ihmisrotu – Homo bonus – mikä on Homo sapiens -lajia älykkäämpi ja elää rakkauden hyvyydessä Se tuo paratiisin jälleen maan päälle.

Seuraavassa muutamia esimerkkejä aikamme ihmisen täydellisestä nurinkurisuudesta: ”nyt huippu on, mik’ alho ennen.”

FILOSOFIA JA USKONTO

Swedenborgin mukaan on kaksi filosofista lähestymistapaa: ihmisen omasta ymmärryksestä lähtevä ja Jumalan valaisemasta ymmärryksestä lähtevä. Edellinen johtaa tietämättömyyden pimeyteen, jälkimmäinen totuuden valkeuteen. Edellinen johtaa pimeyteen siksi, että ihmisen peritty pahuus ei voi liittyä puhtaisiin totuuksiin, vaan joko vääryyksiin tai näennäisiin totuuksiin. Nykyajan filosofiset suuntaukset ovat poikkeuksetta edellistä lajia. Jokaisella ihmisellä on kuitenkin taivaan yleisen virtauksen kautta kyky ajatella loogisesti näin tekevät myös nykyajan filosofit: heidän kielipelinsä on usein taidokkaasti sommiteltua kaikkien logiikan lakien mukaisesti, mutta monet heidän olettamansa perusteet ovat vääriä. Nykyfilosofit näpertelevät suunnattoman ahkerasti pienten detaljikysymysten parissa osaamatta vastata oikein yhteenkään filosofiseen peruskysymykseen. He eivät tunne diskreettejä asteita puhumattakaan, että he osaisivat ajatella vastaavaisuuksilla. Korkeakouluissa voi väitellä filosofian tohtoriksi pystymättä ratkaisemaan omakohtaisesti yhtään filosofista ongelmaa: papukaijamainen muistitieto korvaa älykkyyden filosofian opiskelussa.

Nykyajan filosofit ovat tietämättömiä siitä, että totuudella on myös muotonsa ja arvojärjestelmänsä. Tämä johtuu siitä, että itse Totuus eli kaikkien totuuksien ääretön summa on Jumala, joka on ihmisen muotoinen. Tässä ihmisessä pää vastaa coelestiaalisia totuuksia, rinta spirituaalisia totuuksia ja jalat luonnollisia totuuksia. Ihmisen ulkopuolella olevia aineellisia totuuksia vastaavat mm. kengät, jotka ovat lähinnä jalkoja. Jalat vastaavat täten elävän luonnon totuuksia ja kengät elottoman luonnon totuuksia. Nykyajan filosofit ja tiedemiehet ovat vastaavaisuuksien tieteen näkökulmasta katsoen sellaisia, että he tuntevat paljon totuuksia jaloista ja kengistä, mutta eivät tiedä mitään jalkojen yläpuolella olevasta ihmisruumiista. Koska ihmisen älykkyys riippuu olennaisesti siitä, että hänen ymmärryksessään ovat totuudet oikeassa järjestyksessä (totuuden järjestys on myös totuus), ovat monet luonnonkansojen ihmiset nykyajan filosofeja älykkäämpiä, sillä heillä on usein paljon tietoa päästä ja rinnasta, mutta vähän tietoa kengistä. Ihminen toki pystyy elämään ilman kenkiäkin.

Filosofinen pimeys ja uskonnollinen pimeys kulkevat käsi kädessä. Vaikka nykyaikana on tuhansia kirkkokuntia, ei ole ainuttakaan, jolla olisi aitoa yhteyttä Jumalaan ja taivaaseen. Swedenborgin kuvaama Uusi Kirkko ei ole vielä toteutunut laajana organisaationa, vaikka se on kyllä alkanut pienenä ryhmänä täällä Suomessa. Vaikka nykyajan kirkoilla ei olekaan aitoa yhteyttä Jumalaan ja taivaaseen, saavuttavat kuitenkin pelastuksen kaikki sellaiset ihmiset, jotka tunnustavat Jumalan ja elävät oman uskontonsa normien mukaisesti välttäen tekemästä syntiä, vaikka heidän uskontonsa muuten olisikin virheellinen. Tässä suhteessa monet luonnonkansat ovat sivistyskansoja paremmassa asemassa. Huonoiten ovat asiat protestanttisten kristittyjen ja juutalaisten osalta. Koko kristikunnassa vallitsee täydellinen pimeys teologisissa asioissa. Swedenborg kuvaa tätä pimeyttä kirjoituksessaan ”Abominatio Desolationis” (Hävityksenkauhistus) seuraavasti:

”Aikakauden täyttymyksestä ja hävityksen kauhistuksesta.

Ei tietoa Jumalasta.

Ei tietoa Herrasta.

Ei tietoa Pyhästä Hengestä.

Ei tietoa Sanan Pyhyydestä.

Ei tietoa Lunastuksesta.

Ei tietoa Uskosta.

Ei tietoa Lähimmäisenrakkaudesta.

Ei tietoa Vapaasta Tahdosta.

Ei tietoa Parannuksesta.

Ei tietoa Syntien Anteeksisaamisesta ja Kääntymyksestä.

Ei tietoa Uudestisyntymisestä.

Ei tietoa Syyksi Lukemisesta.

Ei tietoa Taivaasta ja Helvetistä.

Ei tietoa Ihmisen Tilasta Kuoleman jälkeen eikä Pelastuksesta.

Ei tietoa Kasteesta.

Ei tietoa Pyhästä Ehtoollisesta.

Tästä seuraa, että ei ole Uskontoa eikä Kirkkoa.”

Kristillisen kirkon pimeys on aiheuttanut sen, että monet länsimaissa etsivät totuutta itämaisista uskonnoista, teosofiasta ja antroposofiasta, parapsykologiasta ja kaikenkarvaisilta ”guruilta”. Nämä eivät kuitenkaan voi johdattaa ihmistä totuuden tuntemiseen, sillä ne lähtevät ihmisen omasta älykkyydestä, joka on perityn pahuuden saastuttama. Jumala yksin voi johdattaa ihmisen totuuteen. Käsittelen seuraavassa lyhyesti näiden ”totuuksien” virheellisyyksiä.

1. Itämaiset uskonnot

Hindulaisuus ja buddhalaisuus sekä eräät muutkin aasialaiset uskonnot ovat muodostuneet pitkien sosiaalisten traditioiden kautta Muinaisesta Kirkosta, joka oli aito kirkko. Nykyiset itämaiset uskonnot ovat täysin unohtaneet alkuperänsä ja kehittyneet sosiaalisiksi laitoksiksi, joilla ei ole aitoa yhteyttä Jumalaan ja taivaaseen, mutta heillä on yhteys hyvien ja pahojen henkien kautta henkimaailmaan. Aito yhteys voi syntyä vain puhtaiden totuuksien välityksellä. Itämaisten uskontojen virhe kuten yleensä uskontojen on siinä, etteivät näiden uskontojen harrastajat lähesty suoraan Jumalaa, vaan inhimillisten auktoriteettien kautta. Itämaiset kansat ovat usein luonteeltaan sosiaalisempia kuin länsimaalaiset, ja tästä syystä he kunnioittavat gurujansa paljon enemmän kuin länsimaalaiset omia uskonnollisia auktoriteettijään. Jumalallisen Kaitselmuksen yleisten lakien johdosta kuitenkin itämaisten uskontojen kannattajista saapuu jäseniä enemmän taivaaseen kuin lännestä. Tämä johtuu siitä, että itämailla uskonnollisten määräysten käytännöllinen noudattaminen on yleisempää kuin lännessä. Länsimaiselle ihmisellehän uskonto on lähinnä älyllinen asia, ja siksi kovin harvat ihmiset löytävät pelastuksen. Itämaisilla ihmisillä on omat taivaansa, joissa Taivaallista Oppia joka vastaa Swedenborgin kautta tullutta Taivaallista Oppia opetetaan heille soveltuvassa erikoisessa muodossaan.

Itämaisten uskontojen soveltaminen länsimaisen ihmisen tarpeisiin on haitallista, sillä länsimainen ihminen on henkiseltä laadultaan aivan toisenlainen. Länsimainen ihminen on tottunut systemaattiseen ajatteluun, ja siksi hänelle sopiikin Swedenborgin kautta tullut Ilmoitus, joka on Jumalallisista Ilmoituksista rationaalisin ja systemaattisin. Toisaalta Uuden Kirkon Taivaallinen Oppi sopii myös itämaiselle ihmiselle.

2. Teosofia, antroposofia ja scientologia

Ihminen ei voi oman älykkyytensä siis itsekkään ja uudestisyntymättömän älykkyyden avulla löytää henkisiä totuuksia. Kun ihminen omasta ymmärryksestään käsin yrittää saada selville henkisen maailman lakeja, hän aina eksyy. Näin ovat syntyneet erilaiset teosofiset ja antroposofiset opit. Teosofia tutkii eri uskontoja ja henkisiä oppeja ja yrittää niiden avulla muodostaa inhimillistä älyä tyydyttävän järjestelmän. Teosofia on päätynyt täydelliseen sekasotkuun, eikä se tässä suhteessa eroa muista nykyajan vääristä uskonnoista. Usein Swedenborg lasketaan kuuluvaksi teosofeihin. Swedenborgin teologia ja teosofia ovat kuitenkin aivan eri perustalta lähteviä. Teosofia lähtee ihmisen omasta ymmärryksestä, Swedenborgin teologia lähtee Jumalan valaisemasta älykkyydestä. Monet kuuluisat teosofit ovat paljastuneet suoranaisiksi huijareiksi. Tästä huolimatta teosofialla on kannattajia uskovaisia, jotka eivät eroa muista sokeaan uskoon perustuvien uskontojen kannattajista.

Saman virheen kuin teosofia on tehnyt myös antroposofinen hengentiede. Sekin yrittää löytää henkisen elämän lainalaisuudet ilman Jumalan apua. Teosofiset ja antroposofiset elämänohjeet ovat hyödyttömiä ja usein suorastaan vahingollisia. Ne opettavat ihmistä puhdistumaan ja kehittymään ihmisestä itsestään käsin ilman Jumalan apua. Kuitenkin vain Herra pystyy suojelemaan ihmistä helvettien hyökkäyksiltä ja uudestisynnyttämään sekä puhdistamaan hänet. Antroposofia ja teosofia käytäntöön sovellettuina johtavat vain ulkoisen ihmisen kehittymiseen ja jättävät perityn pahuuden tuhoavaksi myrkyksi sisäiseen ihmiseen. Fyysisen kuolemansa jälkeen näitä oppeja noudattaneet löytävät itsensä helvetistä.

Itämaisista uskonnoista on teosofiaan ja antroposofiaan sekä moniin muihin samankaltaisiin uskontoihin tullut eräs hyvin laajalle levinnyt väärinkäsitys, nimittäin jälleensyntymis eli reinkarnaatio-oppi. Jokainen, jonka spirituaalinen mielen aste on avautunut, ymmärtää heti, ettei ihminen voi enää fyysisen kuolemansa jälkeen syntyä uudestaan tähän maailmaan. Jälleensyntymisoppi on alun perin syntynyt itämaisten mietiskelijöiden kokemuksista ja näiden kokemusten perustalta vedetyistä johtopäätöksistä. Tämän opin syntymisen selitys on seuraavanlainen:

Ihmisen mieltymyksiin on liittyneenä vähintään neljä henkeä, jotka ovat siis fyysisesti kuolleita mutta henkimaailmassa eläviä ihmisiä. Näillä hengillä on myös oma muistinsa, joka ei kuitenkaan ole normaalisti yhteydessä sen ihmisen muistiin, johon henki on liittynyt. Kuitenkin joskus tapahtuu, että hengen muistista virtaa tietoja ihmisen muistiin, jolloin ihminen tuntee ja tietää asioita, joita tämä henki on maailmassa eläessään kokenut. Tällaisia kokemuksia on ollut juuri monilla itämaisilla guruilla, jotka ovat näistä kokemuksistaan vetäneet johtopäätöksen, että he itse ovat eläneet aiemmin maan päällä. Nämä johtopäätökset ovat sitten siirtyneet perintönä itämaisiin uskontoihin. Tällaista jälleensyntymistä ei tietenkään voi tapahtua, sillä aivan kuten ihmisen fyysinen ruumis syntyy ainutkertaisesti kahdesta sukusolusta, samoin henkiruumis syntyy samaan aikaan kahdesta spirituaalisesta substanssista koostuvasta solusta, sillä henkiruumis vastaa täydellisesti fyysistä ruumista. Ihminen on kahden perintöaineksen summa sekä fyysisesti että henkisesti, eikä hän ole voinut elää ennen näiden perintöainesten yhtymistä.

Jälleensyntymisoppi on myöhemmin siirtynyt erilaisiin teosofisiin oppeihin sekä parapsykologiaan, joiden oppien kannattajat pitävät sitä papukaijamaisesti perustotuutena. Se, että tällainen aivan virheellinen käsitys on saanut nykyisin laajan kannattajajoukon, johtuu siitä, että ihmiset etsivät totuutta guruilta ja muilta helppoheikeiltä sekä roskakirjallisuudesta, sen sijaan, että kääntyisivät suoraan Jumalan puoleen, joka on itse Totuus. Jälleensyntymisoppi on vaarallinen siksi, että se tuudittaa ihmisen uskoon, ettei hänen tarvitse tehdä parannusta vielä tässä elämässä tai että hänen kärsimyksensä tässä elämässä ovat muka seurausta aiempien elämien teoista. Jälleensyntymisopin uskonomaisesti omaksunut ei pysty uudestisyntymään henkisesti.

Scientologia on äärimmäinen esimerkki Jumalan vastaisesta uskonnosta. Se uskoo ihmisen pystyvän kehittymään henkisesti omilla voimillaan noudattamalla scientologien fyysisiä harjoituksia. Scientologia on lyhyesti määriteltynä rahankeräykselle rakennettu uskonto, jolla yksinkertaisilta ihmisiltä huijataan rahat muka opettamalla heitä kehittymään ”titaaneiksi”.

Teosofian, antroposofian ja scientologian kaltaiset virheelliset oppijärjestelmät osoittavat, kuinka helposti ihminen eksyy henkisen kehityksen tiellä, ellei hän turvaudu Herraan ja vain Herraan. Herraan ihminen saa suoran yhteyden Jumalan Sanan eli siis Raamatun avulla.

3. Parapsykologia

Yksi inhimillisen ajattelun huvittavimpia muotoja on henkisen maailman ilmiöiden todistamisyritykset luonnontieteellisillä menetelmillä. Tätä kutsutaan parapsykologiaksi, jonka väitetään olevan kokeellinen tiede. Parapsykologia pyrkii tutkimaan kannattajiensa mukaan ns. yliluonnollisia asioita. Yliluonnollisia asioita ei tietenkään ole olemassakaan, on vain tietämättömyyttä henkisen maailman lainalaisuuksista. Koska henkisen maailman ilmiöt ovat diskreetissä suhteessa luonnollisen maailman ilmiöihin, ei niitä voi luonnontieteellisillä menetelmillä tutkia. Henkisen maailman ilmiöt ovat yhteydessä luonnon maailman ilmiöihin vastaavaisuuksien avulla, eivätkä aina esiinny samalla tavalla samanlaisissa ulkoisissa olosuhteissa, vaan niiden esiintyminen riippuu sisäisistä tekijöistä, joita ei mittareilla kyetä havaitsemaan. Tämän vuoksi useat parapsykologiset laboratoriokokeet epäonnistuvat.

Parapsykologia on mielestäni aivan turha tiede, ja sen tutkimat asiat voidaan luontevasti käsitellä sielutieteessä eli psykologiassa. Sellainen ihminen, jonka coelestiaalinen mielen aste on avautunut, ymmärtää selityksen jokaiseen parapsykologiseen ilmiöön niitä hieman mietiskeltyään. Kehoitankin parapsykologian harrastajia etsimään sisimmässään ensin Jumalaa: Hänet löydettyään ihminen löytää kyllä vastaukset myös muihin kysymyksiinsä:

”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” (Matt. 6: 33)

AIKAMME TIETEET

Aikamme tieteet ovat keränneet suunnattoman määrän detaljitietoutta eri aloilta. Tätä tietoutta on osattu myös soveltaa materian tasolla eli on rakennettu monimutkaisia koneita ja laitteita. Fysiikka, kemia ja muut luonnontieteet ovat meidän aikamme tiedehierarkiassa ylinnä. Humanistiset tieteet ovat näiden alapuolella, ja kaikista alimmaisena teologia. Vastaavaisuuksien tieteen mukainen tiedehierarkia olisi seuraavanlainen: Ylinnä vastaavaisuuksien tieteelle perustuva teologia ja sen aputieteinä filosofia ja psykologia, näiden alapuolella humanistiset ja yhteiskunnalliset tieteet, näiden alapuolella taas biologiset tieteet, ja alimmaisina materiaa tutkivat ja hyödyntävät tieteet kuten esim. fysiikka ja kemia, insinööritieteet jne. Matematiikka ja logiikka perustuvat taivaasta tulevaan yleiseen virtaukseen, ja ne ovat kaikkien tieteiden aputieteitä. Näihin aputieteisiin on luettava myös tietokoneiden hyödyntäminen, sillä tietokoneet ovat vain loogisten prosessien käyttöä.

Nykyajan tiedehierarkia on siis täysin Jumalallisen Järjestyksen vastainen eli ”nyt huippu on, mik’ alko ennen”. Aistillinen ihminen ei pysty näkemään aikamme tieteisiin sisältyviä suoranaisia naurettavuuksia, vaan hänelle tiede on älyllinen jumala. Spirituaalinen ihminen kauhistuu aikamme aistillisuutta ja ateismia, mutta ei kykene selvästi havaitsemaan tieteellisen tiedon helvetillistä luonnetta. Tieteellinen tieto ei sinänsä ole helvetillistä, vaan sen filosofinen käyttö tekee siitä helvetillisen. Todellinen tiede on itse asiassa taivaallista, joka johdattaa ihmisen näkemään tieteessäkin Luojansa suuruuden. Taivaallisen eli coelestiaalisen ihmisen näkökulmasta kaikki aikamme tieteet ovat ”mullinmallin”: kaikki tieteelliset tosiasiat on asetettu palvelemaan ateismia ja materialismia joko välittömästi tai välillisesti. Tässä yhteydessä suosittelen August Strindbergin teosta ”En blå bok” (Sininen kirja), joka on ainutlaatuinen teos siinä suhteessa, että siinä Swedenborgin esittämällä menetelmällä uudestisyntynyt ihminen analysoi aikansa tieteitä.

Esitän seuraavassa muutamia vastaavaisuustieteellisiä huomioita nykytieteistä. Tämän kirjan puitteissa en voi käsitellä aihetta perusteellisemmin. Swedenborg itse osoitti teoksissaan aikansa tieteiden helvetillisen luonteen, ja hän varmasti yhtyisi siihen, mitä seuraavassa esitän.

Kristillinen teologia

Kristillinen teologia ei tutki nykyään lainkaan Jumalallisia lakeja, vaan on eräänlaista uskonnollista sosiologiaa. Se ei tunne ainuttakaan teologista totuutta. Se perustuu ihmisen omasta älykkyydestä lähtevään päättelyyn, eikä Jumalan valaisemaan ymmärrykseen, niin kuin teologian pitäisi. Kristillinen teologia on vääristänyt kaikki totuudet ja alentanut Jumalan Sanan tavalliseksi kirjoitukseksi. Nykyajan kristilliset kirkot näkyvät henkimaailmassa lohikäärmeen muodossa. Ne aiheuttavat suurta vahinkoa estäessään ihmisiä löytämästä Jumalaa. Suomessa 1992 ilmestynyt uusi raamatunkäännös osoittaa, että luterilaiset teologit ovat kadottaneet viimeisenkin yhteyden Jumalaan: Jumalan Sana on käännetty siten, että sen sisäinen merkitys osittain tuhoutuu eli se on alennettu tavalliseksi historialliseksi tekstiksi.