AVIORAKKAUDEN VIISAUDEN ILOT

Tämä liite on luonnos ja lisä Emanuel Swedenborgin teokseen ”Aviorakkaudesta” (koko nimi: Aviorakkauden viisauden ilot ja haureellisen rakkauden hulluuden himot). Tämän kirjoitelman tarkoitus on auttaa aviopuolisoja ymmärtämään avioliiton äärimmäinen tärkeys. Uuden Jerusalemin oppi aviorakkaudesta antaa aviopuolisoille mahdollisuuden parantaa liittoaan ja tehdä siitä ikuinen, mikä on todellisen avioliiton tarkoitus. Avioliittoon Herra on piilottanut tuhansia salaisuuksia, joista pimeä aikamme ei tunne juuri yhtäkään. 

1. Avioliiton symboliikka

Aurinko on Jumalan vastaavaisuus. Henkisessä maailmassa Jumala näkyy aurinkona, jonka sisällä on Herra Jeesus Kristus, taivaan ja maan Jumala. Tästä auringosta lähtevä valo on Jumalallista Totuutta ja lämpö Jumalallista Hyvyyttä. Voidaan myös sanoa Jumalallista Viisautta ja Jumalallista Rakkautta, sillä hyvyys on rakkautta ja totuus viisautta. Se, että auringosta lähtee samanaikaisesti sekä lämpöä että valoa vastaa Jumalallisen Totuuden ja Hyvyyden avioliittoa, mistä koko luomakunta on saanut alkunsa ja minkä ansiosta luomakunta pysyy elossa. Materiaalisen aurinkomme valo yksinään ei riitä ylläpitämään elämää maapallollamme, vaan siihen tarvitaan myös auringon lämpöä. Pelkkä auringon valo yksinään tuhoaisi elämän maapallolla. Totuus vastaa myös uskoa ja hyvyys lähimmäisenrakkautta. Usko ilman lähimmäisenrakkautta tuhoaa kirkon ja näin on käynyt reformistisille kirkoille, johon evankelis-luterilainen kirkkommekin kuuluu. Nämä kirkothan vannovat sen nimeen, että ”usko yksin vanhurskauttaa ihmisen”. Myös lähimmäisenrakkaus ilman oikeaa uskoa tuhoaa kirkon ja näinhän on käynyt katoliselle ja ortodoksiselle kirkolle, joiden pyhimysten palvonta paaveineen on perkeleestä. Uusi Jerusalem on maailmanhistorian ensimmäinen ja ainoa kirkko, jossa sekä hyvyys että totuus ovat täysin yhtyneet ja jota kutsutaankin ”Karitsan vaimoksi” (Ilm. 21: 9).

                      Aviorakkaus juontaa siis juurensa Jumalallisen Viisauden ja Jumalallisen Rakkauden avioliitosta. Tästä liitosta seuraa elämä maailmankaikkeudesta. Vaikka Herra näkyykin aurinkona taivaissa, johtuu se vain tämän valon äärettömästä voimasta; todellisuudessa Herra on tämän auringon sisällä Jumal-ihmisenä.

2. Avioliitot taivaissa

Swedenborgin kirjassa ”Taivas, sen ihmeet ja helvetti” on esitetty, että ihminen elää fyysisen kuolemansa jälkeen ensin henkimaailmassa ja sen jälkeen joko taivaassa tai helvetissä. Vain harvat menevät suoraan taivaaseen tai helvettiin. Ihminen säilyttää sukupuolensa myös fyysisen kuoleman jälkeen. Mies on mies ja nainen on nainen myös toisella puolella.

Se, mikä on ollut ihmisen hallitseva rakkaus eli hallitseva tahdonlaatu säilyy myös toiselle puolelle. Eli jos ihminen on sisimmässään rakastanut omaisuuden ja rahan kartuttamista yli kaiken, rakastaa hän sitä myös henkisessä maailmassa. Erikoisesti sukupuolirakkaus säilyy kuoleman jälkeen. Seksiä harrastetaan henkimaailmassa, taivaissa ja helveteissä. Kuitenkin vain taivaassa on avioliittoja ja helveteissä vain huoruuteen perustuvia liittoja, sillä vain hyvyys ja totuus voivat muodostaa avioliiton. Paha ja valhe muodostavat myös liiton, mutta tätä ei voi kutsua avioliitoksi. Helveteissä pirut ja saatanat himoitsevat vastakkaista sukupuolta, mutta avioliittoon ne eivät kykene Helveteissä olevien potenssi heikkenee, sillä siellä halutaan seksiä aina toisten kumppanien kanssa ja omaa kumppania inhotaan. Kumppanilla tarkoitetaan samaa tai eri sukupuolta olevaa ihmistä, jolla on molemminpuolinen sama tahtolaji eli rakkaus. Helveteissä on homo- ja lesboliittoja, mutta vain taivaassa on avioliittoja. Homo- tai lesboliittoja ei ole taivaassa, sillä sellaiset ovat kauhistus.     Taivaallisissa avioliitoissa elävien potenssi kasvaa jatkuvasti ja onnellisuus lisääntyy päivä päivältä ikuisuuteen asti.

Raamatussa on mainittu (Luuk. 20: 27-38; Matt. 22: 23-32; Mark. 12: 18-27), että toisella puolella ei enää avioiduta. Näissä kohdissa tarkoitetaan kuitenkin sitä, että ne jotka ovat liittyneet Herraan jo maan päällä, eivät tarvitse uutta Herraan liittymistä. Näin siis kun nämä kohdat selitetään Sanan sisäisen merkityksen mukaisesti. Sanassa monissa kohdissa avioliitolla tarkoitetaan Herraan liittymistä.

Taivaassa on avioliittoja kuten maailmassakin ja koko taivasta voidaan kutsua avioliitoksi ja Kirkkoa Herran morsiameksi (Ilm. 21: 9). Erikoisen tärkeitä ovat avioliitot Uudessa Jerusalemissa, sillä ovathan Uusi Kirkko ja Uusi Taivas keskenään avioliitossa eli yhteen liittyneitä. Uuden Jerusalemin maan päällisistä avioliitoista syntyy vähitellen uusi ihmisrotu maan päälle, sillä Uuden Jerusalemin jäsenten peritty pahuus asteittain vähenee sukupolvi sukupolvelta. Uuden Jerusalemin jäseniltä edellytetään ehdotonta uskollisuutta avioliitossa, sillä vain toisilleen uskolliset puolisot yhtyvät keskenään myös toisella puolella eli henkisessä maailmassa.

Koko Swedenborgin kynän kautta tullutta Taivaallista Oppia voidaan kutsua avioliitoksi. Onhan Taivaallinen Oppi Karitsan vaimo: ”Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon” (Ilm. 21: 9). Minä voin sanoa sinulle rakas lukija: Ota tämän kirjan opeista vaarin ja tule mukaan luomaan uutta ihmisrotua maan päälle: ihmisrotua, joka ei enää tee pahaa toiselle ihmiselle (Jes. 65: 17-25). Ole uskollinen puolisollesi ja rakasta häntä ikuisella rakkaudella.

3. Aviopuolisoiden tilat kuoleman jälkeen

Sukupuolinen tarve säilyy toisella puolella sen mukaan kuin se on ollut sisäisesti. Siis ihmisen sisäinen halu määrää hänen sukupuolisen tarpeensa. Jos sisäinen halu on ollut taivaallinen eli kohdistunut vain omaan puolisoon, se jatkuu samanlaisena kuoleman jälkeen. Ja vastaavasti, jos sisäinen halu on ollut haureellinen, jatkaa se samanlaista oloa helvetissä, jonne kaikki avionrikkojat joutuvat.

                      Kuoleman jälkeen aviopuolisot yleensä kohtaavat toisensa ja seurustelevat toistensa kanssa. Mutta riippuen siitä, minkälainen on ollut heidän keskinäinen liittonsa maan päällä he joko jäävät toistensa partnereiksi tai vähitellen erkanevat toisistaan. Puolisoiden sisäinen tahto määrää sen, voivatko he jatkaa yhdessäoloa. Jos tahto on ollut toisella erilainen, niin puolisot vähitellen eroavat ja etsivät uutta kumppania tai puolisoa, jonka tahto olisi samanlaatuinen. Ensin puolisot ovat ulkoisen mielen tilassa ja sitten sisäisen mielen tilassa, joka viimeksi mainittu määrää.

                      Kun kuollut on tullut sisäisen mielen tilaan, hänelle annetaan sopiva kumppani tai vaimo. Puolisot ja kumppanit harjoittavat seksiä niin kuin maan päälläkin, mutta lapsia tästä seksistä ei synny. Sen sijaan syntyy uusia yhteisiä totuuksia ja hyvyyksiä tai helveteissä vastaavasti valheita ja pahuuksia. Poika vastaa totuutta ja tyttö hyvyyttä.

4. Todellinen aviorakkaus

On olemassa todellista aviorakkautta, mutta se on äärimmäisen harvinaista nykyaikana. Käytännössä vain Uuden Jerusalemin jäsenillä esiintyy aitoa aviorakkautta. Todellinen aviorakkaus juontuu totuuden ja hyvyyden liitosta ja niin muodoin Herran ja Kirkon liitosta. Se on maailmankaikkeuden peruslakeja. Aviorakkaus on taivaallista, henkistä, puhdasta ja pyhää enemmän kuin mikään muu rakkauden laji, sillä se on suoraan Herrasta. Se on kaiken perusrakkaus, josta muut rakkaudet johtuvat. Tähän rakkauteen on kerätty kaikki taivaalliset ilot ja riemut.

                      Se, ettei nykyään tiedetä juuri mitään aviorakkaudesta, johtuu siitä, ettei ole ollut kirkkoa, joka välittäisi tämän rakkauden taivaasta. Vasta nyt ja tämän suomalaisen Uuden Jerusalemin kautta on aviorakkauden edellytykset palautettu maan päälle, jotta jokaisella tähän Uuteen Kirkkoon – Uuteen Jerusalemiin – kuuluvalla olisi mahdollisuus saavuttaa aviorakkauden tila. Jokainen aviopari, joka liittyy tähän Uuteen Jerusalemiin ja elää sen oppeja noudattaen, saavuttaa aviorakkauden tilan maan päällä ja myöhemmin taivaassa.

                      Todellinen aviorakkaus oli muinaisten ihmisten rakkauksien rakkaus. Nämä muinaiset ihmiset olivat henkisesti kehittyneempiä kuin nykyajan ihmiset, jotka uskovat jopa polveutuvansa apinoista! Ihmiskunta on mennyt henkisessä kehityksessään tuhansia vuosia alaspäin huolimatta siitä, että materialistiset tieteet ovat kehittyneet valtavasti. Ihmisen kehitystasoa ei kuitenkaan osoita tieteiden taso, vaan se, mikä on hänen suhteensa taivaaseen ja Jumalaan, ja tässä suhteessa elämme täydellisen pimeyden aikakautta.

                      Esitän lyhyesti ne periaatteet, joita aviorakkauteen pyrkivän on omaksuttava ja noudatettava. Ne ovat:

1. Uskottava, että on yksi Jumala, jossa on Jumalallinen Kolminaisuus siten kuin ihmisellä on sielu, ruumis ja sielusta ruumiin kautta tapahtuva toiminta eli Isä eli sielu, ruumis eli Poika ja Isästä Pojan kautta tuleva toiminta eli Pyhä Henki. Tämä Jumala näkyy taivaassa aurinkona, jonka sisällä on Jumala eli Herra Jeesus Kristus. Jumala on siten ihmisen muotoinen.
2. Että pelastava usko on uskoa Häneen, Herraan Jeesukseen Kristukseen.
3. Että pahaa pitää välttää, koska se on helvetistä.
4. Että hyvää tulee tehdä, koska se on Jumalasta.
5. Että hyvää tulee tehdä ja pahaa välttää ikään kuin se tulisi ihmisestä itsestään, vaikka pitää tietää ja ymmärtää että se tuleekin Jumalasta.

Edellä olevan ohjeen mukainen elämä liittää ihmisen Jumalaan ja taivaaseen ja on myös edellytys onnelliselle avioliitolle.

                      Swedenborg ennustaa teoksessaan ”Aviorakkaus” (n:o 81), että Herra palauttaa jälleen aviorakkauden maan päälle sellaiseksi kuin se oli ollut muinaisilla ihmisillä. Tämä tarkoittaa myös uuden ihmisrodun syntyä vähitellen näistä taivaallisista avioliitoista.

5. Aviorakkauden alkuperä on hyvyyden ja totuuden avioliitossa

Nykyään ei tiedetä, että hyvyys ja totuus ovat liitossa keskenään, sillä hyvyys on piilossa ihmisen sisäisessä mielessä niin kuin pahuuskin. Hyvyys ja totuus ovat kuitenkin liitossa kaikissa luoduissa asioissa, jos niitä tarkastellaan oikeassa valossa. Sillä kaikissa aineellisissa asioissa heijastuu Jumalallisen Hyvyyden ja Totuuden avioliitto. Koska Herra Jumala Luoja on Rakkaus itsessään ja Viisaus itsessään, seuraa siitä, että totuus ja hyvyys ovat liitossa kaikissa luoduissa asioissa, mutta miten, se riippuu luotujen asioiden luonteesta eli missä muodossa ne kykenevät vastaanottamaan Jumalallista Rakkautta ja Viisautta. Näin jokainen kasvi tai eläin saa virtausta oman muotonsa mukaisesti. Jokaisella kasvilla ja eläimellä on oma tapansa ottaa vastaan Jumalallista Virtausta ja tietysti myös jokainen ihminen ottaa vastaan Jumalallista Virtausta riippuen ihmisen omasta tilasta. Paha ihminen ottaa vastaan eri tavalla kuin hyvä ihminen, mutta pahakin ihminen elää Jumalallisen Virtauksen ansiosta. Paha ihminen tosin kääntää Jumalallisen Virtauksen vastakohtaiseksi.

                      Ei ole olemassa yksinäistä hyvyyttä tai yksinäistä totuutta, vaan ne ovat aina yhdessä. Esimerkiksi ihmisessä on tahto ja ymmärrys, jotka toimivat aina yhdessä. Samoin sydän ja keuhkot, jotka vastaavaisuuksien tieteessä vastaavat tahtoa ja ymmärrystä. Herra loi maailmankaikkeuden siten, että kaikkialla luoduissa asioissa on taipumus yhdistyä totuuteen tai hyvyyteen. Näin totuus vastaa maskuliinista ja hyvyys feminiinistä, ja niiden keskinäisestä liittymiseen pyrkimyksestä seuraa aviorakkaus koko luomakunnassa. Ovathan kaikki eläimet ja kasvit kaksimuotoisia, toinen muoto edustaa maskuliinisuutta ja toinen feminiinisyyttä.

                      Suuri salaisuus liittyy tähän: nainen on luotu sellaiseksi, että hän tahtoo liittyä miehensä älykkyyteen eli ymmärrykseen, ja mies haluaa liittyä vaimonsa tahtoon. Näin heistä tulee ideaalitapauksessa yksi enkeli Herran edessä, vaikka säilyttävätkin täysin oman kehonsa, mielensä ja sielunsa. Tätä tarkoittaa seuraava:”Sen tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.” (1 Moos. 2: 24).

                      Rakkauden ja Viisauden yhdistymisestä Herrassa seuraa seksuaalinen rakkaus ja aviorakkaus. Seksuaalista rakkautta on kaikilla, mutta aviorakkautta vain niillä, jotka ovat kääntäneet kasvonsa Herraan päin. Seksuaalinen rakkaus kuuluu ihmisen ulkoiseen olemukseen ja on samaa kuin eläimillä. Uudestisyntymisprosessissa seksuaalinen rakkaus muuttuu aviorakkaudeksi, joka kohdistuu vain yhteen ihmiseen. Seksuaalinen rakkaus voi kohdistua useaan eri objektiin, mutta aviorakkaus vain yhteen. Aviorakkaus kuuluu sisäiseen ihmiseen ja seksuaalinen rakkaus ulkoiseen ihmiseen.

                      Aviorakkaudessa elävä vaimo rakastaa miehensä älykkyyttä ja aviorakkaudessa elävä mies haluaa toteuttaa sen, mitä vaimo tahtoo. Uudestisyntymättömän ihmisen seksuaalinen rakkaus on samanlaista kuin eläimellä, mutta kääntyy uudestisyntymisprosessissa aviorakkaudeksi. Vasta aviorakkaudessa elävä mies voi saavuttaa älykkyyden korkeimman tason. Pahasti erehtyvät kaikenlaiset ”gurut”, jotka omaan napaansa tuijottamalla luulevat saavuttavansa korkeampia älyn tasoja. Tämän kirjoittajalla on ilo ilmoittaa se tosiasia, että vasta nyt täällä Suomessa Herra on aloittanut kouluttaa aviopareja aviorakkauteen. Uusi kirkko alkaa aina yhdestä avioparista, jonka Herra itse kouluttaa. Sen jälkeen uusi kirkko aina leviää laajemmalle ja jäsenten lukumäärä kasvaa. Mutta Herran Uusi Kirkko eli Uusi Jerusalem poikkeaa kaikista aiemmista kirkoista siinä, että se on ikuinen ja lopullinen ja se valtaa koko maapallon. Tätä Uutta ikuista Kirkkoa kuvaa profeetta Danielin näkemä ”kivilohkare”, joka irtaantui vuoresta ja murskasi patsaan, joka kuvaa aiempia aitoja kirkkoja planeetallamme (Daniel 2: 31-36).

                      On monta syytä sille, että Jumala valitsi ruotsalaisen tiedemiehen ja suomalaisen avioparin aloittamaan ikuisen Uuden Kirkon maan päällä. Näitä syitä ovat mm. ruotsalaisten ja suomalaisten korkeanasteinen individualismi ja että Suomi on rajoiltaan eniten Suurinta Ihmistä muistuttava ja monilla suomalaisilla nimillä on tarkat vastaavaisuustieteelliset vastaavaisuutensa. On tietenkin suomalaisille suuri kunnia, että Herran Uusi Jerusalem alkaa Suomessa. Ruotsalaisille on suuri kunnia, että Taivaallinen oppi tuli ruotsalaisen tiedemiehen Emanuel Swedenborgin välityksellä.

6. Herran ja Kirkon avioliitto ja sen vastaavaisuus   

Herran ja Kirkon avioliitto on ehkä tärkein asia, mitä voi ihmiskunnalle tapahtua. Tätä ihanaa asiaa me saamme nyt olla todistamassa, sillä jokainen ihminen joka alkaa noudattaa Uuden Jerusalemin oppia, saa kokea tämän avioliiton suloisuuden.

                      Sanassa Herraa kutsutaan sulhaseksi ja aviomieheksi ja kirkkoa morsiameksi. ”Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon” (Ilm. 21: 9). Sanassa Herraa myös kutsutaan monin paikoin Isäksi ja kirkkoa äidiksi. Tästä Herran ja Kirkon avioliitosta syntyvät lapset ovat hyvyyksiä ja totuuksia eli tyttäriä ja poikia, sillä Sanassa tytär vastaa hyvyyttä ja poika totuutta. Näiden ymmärtäminen ja soveltaminen ihmisen puolelta on liittymistä Herraan tämän pyhän avioliiton kautta. Herraa kutsutaan myös isäksi ja kirkkoa äidiksi.

                      Tästä hyvyyden ja totuuden avioliitosta ihminen saa ymmärrykseensä totuuksia, joihin Herra liittää vastaavia hyvyyksiä ja siten Kirkko eli yhteys muodostuu.                Ihminen näkee totuudet omassa mielessään ja lukemalla Sanaa ja elämällä Kymmenen Käskyn mukaan Herra liittää niihin hyvyyttä. Ihminenhän ei voi nähdä hyvyyttä, joka on niin kuin auringon lämpö, joka tunnetaan mutta ei nähdä.

                      On tärkeää huomata, ettei aviomies maan päällä vastaa Herraa eikä aviovaimo Kirkkoa, sillä he yhdessä muodostavat Kirkon. Jumala luo mieheen ensin Kirkon totuuksia ja nämä totuudet virtaavat vaimoon hänen miehensä avulla. Mutta täytyy tietenkin tietää, että vaikka totuudet tulevatkin avioliittoon ensin, on se viime kädessä hyvyys, joka on ensimmäinen asia Kirkossa. Ei pelkkä usko, vaan lähimmäisenrakkaus yhtyneenä uskoon, on se, mikä tekee Kirkon ihmiseen. Lähimmäisenrakkautta on sitä, että toimii Kymmenen Käskyn mukaan tuottaen hyötyä toisille ihmisille ja yhteiskunnalle.

                      On vielä huomattava, että aviorakkaus vastaa mieltymystä aitoihin totuuksiin ja siis siveellisyyteen ja puhtauteen ja että lisääntyminen vastaa totuuksien ja hyvyyksien lisääntymistä ja lapsirakkaus, joka virtaa aviorakkauteen, vastaa hyvyyksien suojelemista. Huomaa, että aviorakkauden ymmärtäminen edellyttää myös vastaavaisuuksien tieteen ymmärtämistä.

                      Raamattu eli Sana on väline, millä Herran ja Kirkon avioliitto toteutuu, sillä se on Herrasta ja on Herra itse: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja sana oli Jumala.” (Joh. 1: 1). Ja Sanan jokaisessa kohdassa on hyvyyden ja totuuden liitto. Tästä näkee, että Sana on täydellinen totuuden ja hyvyyden avioliitto. Kun ihminen kunnioittaen ja totuutta etsien lukee Sanan totuuksia, liittää Jumala häneen vastaavia hyvyyksiä. Mutta jos ihminen lukee Sanaa itsekkäistä syistä eli saavuttaakseen mainetta ja kunniaa, ei Herra liitä häneen totuuksia, vaan ihminen vetää itseensä vastaavia pahuuksia, sillä jokaista hyvyyttä vastaa kääntäen joku pahuus. Sana on siis Herran ja Kirkon avioliitto sellaisille, jotka kunnioittavat Raamatun tekstiä Jumalallisena Sanana.

                      Aviorakkautta on ihmisessä aina sen mukaan, mikä on Kirkon tila ihmisessä eli kuinka paljon hyvyyksiä ja totuuksia ihminen on sisäistänyt.

                      Ihmisessä ovat tieto, äly ja viisaus. Tieto viittaa informaatioon, äly eli älykkyys kykyyn käsitellä tietoa ja viisaus älyn yhtymistä elämään eli tiedon soveltamista. Vielä ihmisessä Kirkkoon ja siis totuuteen liittyvät asiat ovat hänen sisimmässään, yhteiskunnalliseen elämään liittyvät asiat näiden ulkopuolella ja luontoon ja materiaan liittyvät asiat ulommaisina. Näin siis teologiset asiat ovat ylinnä, filosofiaan ja yhteiskuntaan liittyvät asiat näiden alapuolella ja alinna luontoon ja aistilliseen tietoon liittyvät asiat. Mutta näin on vain uudestisyntyneillä. Uudestisyntymättömillä ja ateisteilla aistillisen tiedon asiat ovat ylinnä, niiden alapuolella yhteiskuntaan ja sosiaaliseen elämään kuuluvat asiat ja näiden alapuolella filosofiaan ja uskontoon liittyvät asiat, jotka viimeksi mainitut ovat ikään kuin piilossa.

                      Mitä on siis viisaus? Se on synnin välttämistä, koska synti vahingoittaa sielua, yhteiskuntaa ja ruumista, se on myös hyödyn tuottamista sielulle, yhteiskunnalle ja ruumiille.

                      Koska Kirkko on Herrasta, on myös aviorakkaus Herrasta, sillä Herra on Jumalallisen Rakkauden ja Jumalallisen Viisauden Jumalallinen Avioliitto. Enemmän kuin kaikkia muita aiempia kirkkoja Uusi Jerusalem perustuu aviorakkauteen, sillä se on Herran morsian ja vaimo. Swedenborgin kautta tulleen Taivaallisen Opin ja Benjaminin enkelien liitto on Jumalan ja ihmisen ikuinen liitto, joka ei koskaan katoa. Me piskuinen lauma suomalaisia ”swedenborgilaisia” olemme mukana tehtävässä, joka käsittää Herran liiton ei ainoastaan meidän planeettamme ihmisten kanssa, vaan koko maailmankaikkeuden ihmisten kanssa. Me viemme Uuden Jerusalemin opin puhtaana myös kaikille muiden aurinkokuntien planeetoille, sillä meidän planeettamme ihmiset ovat alinta luonnollisuuden astetta. Yksikään muu planeetta ei ole yhtä aistillinen kuin meidän planeettamme ja juuri sen vuoksi Herra itse otti materiaalisen ihmisen muodon ainoastaan meidän planeetallamme. Ainoastaan meidän planeetallamme viljellään suurella menestyksellä fysiikkaa, kemiaa ja muita luonnontieteitä. Me sijoittaudumme Suuressa Ihmisessä eli siis taivaassa tuntoaistin alueelle ja siksi edustamme ihmisruumiin ulointa elementtiä. Tämä on yksi syy siihen, miksi Herramme otti ruumiillisen muodon meidän planeetallamme, mutta ei muualla.

7. Siveys ja siveettömyys

Siveys ja siveettömyys liittyvät siihen, miten koemme avioliiton. Ne liittyvät ainoastaan monogamiaan eli avioliittoon yhden miehen ja yhden naisen välillä. Todellinen aviorakkaus on itse siveellisyys ja puhtaus ja se voi syntyä vain Uuden Jerusalemin jäsenille, sillä vain aito kristillinen Kirkko voi olla siveellinen ja puhdas. Ja tällainen kristillinen Kirkko on yksinomaan Uusi Jerusalem, joka Herran siveellinen morsian ja vaimo. Tästä Kirkosta virtaa siveellisyys ja puhtaus sen jäseniin.

                      Aviorakkaus on Uuden Kirkon perusrakkaus. Se on itse siveys ja puhtaus aivan joka asiassa, myös aviopuolisoiden intiimissä elämässä. Tämä aviorakkaus myös siirtyy tulevaan sukupolveen, jossa se ilmenee perittynä taipumuksena rakastaa totta totuuden itsensä tähden. Tähän sisältyy piilevä mahdollisuus uuden ihmisrodun luomisesta, sillä uudestisyntyneiden aidossa aviorakkaudessa elävien puolisoiden lapsissa ns. ”peritty pahuus” laimenee. Näin syntyvän uuden sukupolven lapsissa peritty pahuus edelleen laimenee, ja kun tätä jatkuu monien sukupolvien ajan, niin syntyy uusi ihmisrotu – Homo bonus eli hyvä ihminen. Tätä sukupolvea kuvaa Jesaja 65: 17-25.

                      Avioliitossa puhtaasti elävien avioparien aviorakkaus puhdistuu yhä enemmän ja enemmän, ja siitä tulee täysin siveä, mikä myös välittyy seuraavalle sukupolvelle. Herra luo ihmisiin Uuden Jerusalemin avulla jälleen avioliiton, jollainen se oli muinaisilla ihmisillä, ja tässä on uuden ihmisrodun siemen.

                      Sitä mukaa kun puolisot saavat lisää hyvyyttä ja totuutta Herralta, sitä mukaa heidän aviorakkautensa puhdistuu päivä päivältä ja tulee yhä siveämmäksi ja siveämmäksi.

                      Puolisoiden ensimmäiset kuukaudet avioliitossa eivät vielä ole puhtaat, vaan sitä mukaan kuin

aviomiehen viisaus lisääntyy, lisääntyy myös vaimon rakkaus tähän miehen viisauteen ja he tulevat yhä enemmän siveiksi. Näin mikään avioliitto ei heti alussa ole puhdas, vaan puhtaus lisääntyy vuosien myötä.

                      Kaikki aviorakkauden ilot ovat puhtaita. Myös seksuaalinen elämä. Tämä johtuu siitä, että avioliitto perustuu Herran ja Kirkon avioliittoon, mistä liitosta puhtaus virtaa maalliseen avioliittoon. Niissä, jotka Herra on tehnyt spirituaalisiksi, aviorakkaus puhdistuu ja tulee yhä siveämmäksi.

                      Siveyttä ei voi sanan varsinaisessa merkityksessä olla vielä lapsilla ja nuorilla, sillä Uuden Kirkon siveyskäsite liittyy avioliittoon ja niin muodoin ihmisiin, jotka ovat saavuttaneet sukukypsyyden. Siveyttä ei voi myöskään olla eunukeilla tai sellaisilla, joilta puuttuu sukupuolinen halu. Siveyttä ei ole lainkaan sellaisilla, jotka eivät pidä huorintekoa syntinä. Siveyttä ei ole myöskään sellaisilla, jotka ulkonaisista syistä eivät tee huorin, sillä siveä on vasta se, joka sisimmässään kammoaa huoruutta ja epäsiveellisiä tekoja. On paljon ihmisiä, jotka ovat ulkonaisesti siveitä eli eivät ulkonaisten tekijöiden pakosta tee huorin, mutta ovat sisäisesti huorintekijöitä.

          Avioliittoja on myös taivaassa samoin kuin maan päällä. Yleinen käsitys kristittyjen keskuudessa kuiten­kin on se, ettei toisessa elämässä olisikaan avioliitto­ja. Tällainen käsitys pe­rustuu Sanan kirjaimellisen merkityksen väärään tulkintaan. ”Niin Jeesus sanoi heille: ’Tämän maailmanajan lapset naivat ja mene­vät miehelle. Mutta ne, jotka on arvollisiksi nähty pääsemään toiseen maailmaan ja ylösnousemukseen kuolleis­ta, eivät nai eivätkä mene miehelle. Sillä he eivät enää voi kuolla, kun ovat enkelien kaltaisia; ja he ovat Jumalan lapsia, koska ovat ylösnousemuk­sen lapsia.’” (Luuk. 20: 34‑36). Tässä kohdassa Herra ei tarkoita sisäisen merkityksen mukaan varsinaista naimisiinmenoa maan päällä tai taivaassa, vaan sitä, että ne, jotka jo maan päällä eläessään ovat uudesti­syntyneet eli yhdistyneet Herraan, ovat samal­la yhdistyneet myös taivaassa, eivätkä tarvitse enää toista kertaa uudesti­syntymistä. Monissa muissa­kin paikoissa Sanassa tarkoitetaan avioliitolla, häillä ja naimisiinmenolla Herraan yhdistymistä, kuten esimerkiksi: ”Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja anta­kaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut” (Ilm. 19:7).

Siveyttä ei ole myöskään munkeilla ja sellaisilla papeilla, jotka muka uskonnon määräysten johdosta karttavat avioliittoa. Myös pappien tulee pitää avioliittoa selibaattia parempana. Onhan avioliitto se, mihin Herra on piilottanut elämän hienoimpia ja suloisimpia asioita. Todellinen siveys ja puhtaus saavutetaan vain avioliitossa. Pahasti erehtyvät ne ”gurut”, jotka luulevat selibaatin ja omaan napaansa tuijottamisen oleva tärkeintä puhtauden saavuttamisessa. Ihminen saavuttaa siveyden korkeimmat tasot elämällä uskollisessa avioliitossa puolisonsa kanssa Herraa ja Hänen käskyjänsä rakastaen.

Ihmisellä on viisi aistia: näkö, kuulo, haju, maku ja tunto. Mutta aviovaimoilla on vielä kuudes aisti, sillä he pystyvät tuntemaan kosketuksellaan aviorakkauden tason heidän aviomiehissään (Aviorakkaudesta, 156 e 4).

8. Sielujen ja mielten yhtyminen avioliiton kautta

”Sen tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi” (1 Moos. 2: 24). Siis luomistyöstä asti molemmissa sukupuolissa on ollut kyky ja taipumus yhtyä yhdeksi. Ja kun mies onnellisessa avioliitossa yhtyy vaimoonsa, tulee heistä yksi enkeli Herran edessä, kuitenkin niin, että he molemmat säilyttävät oman sielunsa, mielensä ja kehonsa. Aviorakkaus siis yhdistää kaksi sielua ja mieltä yhdeksi ja he ovat henkisesti kiinni toisistaan, vaikka olisivat ruumiillisesti kaukana toisistaan

Vaimon tahto liittyy miehen ymmärrykseen ja miehen ymmärrys vaimon tahtoon. Syy tähän on siinä, että mies on syntynyt tullakseen ymmärrykseksi eli älykkyydeksi, ja nainen tullakseen rakkaudeksi tähän miehen ymmärrykseen, ja siten miehen ymmärrys yhtyy vaimon tahtoon ja näin molemminpuolisesti.

Taipumus yhdistää mies vaimoon on vaimossa jatkuva ja keskeytymätön, mutta miehessä ajoittainen ja muuttuva. Tämä johtuu siitä, että tahto eli rakkaus haluaa jatkuvasti yhtyä, mutta äly eli ymmärrys viipyy välillä muissa asioissa ja siten miehen ymmärryksen yhtyminen vaimon tahtoon on ajoittaista ja muuttuvaa. On vielä huomattava, että rakkaus ja siis yhdistyminen on vaimon inspiroivaa miehessä, mutta mies ei sitä huomaa, vaan uskoo itse rakastavansa vaimoaan. Tämän totuuden viisaat aviovaimot salaavat mieheltään ja antavat miehen luulla, että hän itse rakastaa vaimoaan. Tämä kaikki johtuu siitä, että vaimot ovat rakkauksia ja miehet rakkauden vastaanottimia. Vaimo inspiroi mieheen yhdistymisen rakkautensa mukaan ja mies ottaa sen vastaan viisautensa mukaan. Tämä johtuu siitä, että miehessä ei ole aviorakkautta, vaan se on yksinomaan naisissa ja vaimoissa. Jopa seksuaalinen tarve johtuu yksinomaan vaimoista, jotka haluavat miehensä älyn ja potentiaalin liittyvän heihin.

Aviorakkaus aviopuolisoiden välillä lisääntyy jatkuvasti maan päällä ja myöhemmin taivaassa. Aviorakkauteen on Herra piilottanut kaikista hienoimmat taivaalliset ilot.

Vaimojen liittyminen miehen rationaaliseen viisauteen tapahtuu sisältä käsin, mutta miehen moraaliseen viisauteen ulkoa päin. Tämä johtuu siitä, että miehen viisautta on kahta lajia, rationaalista ja moraalista. Rationaalinen viisaus kuuluu miehen ymmärrykseen, mutta moraalinen hänen ymmärrykseensä ja samaan aikaan sen soveltamiseen elämään. Asioita, jotka kuuluvat rationaaliseen viisauteen on monia: yleisesti tiedot, älykkyys ja oppimisen tulokset. Tietoja on luonnollisesti tuhansia lajeja. Niihin miestä opetetaan kouluissa työssä ja yleisesti käytännön elämässä. Kaikki ihmisen oppimat tiedot muodostavat hänen rationaalisen ymmärryksensä. Asioita, jotka kuuluvat miehen moraaliseen viisauteen ovat monet hyveet, kuten rehellisyys, luotettavuus, vilpittömyys jne. Spirituaalisiin hyveisiin kuuluvat uskonnon asiat.

On tiedettävä, että vaimolla on kyky nähdä miehensä mieltymykset ja sovitella niitä siten,  ettei mies huomaa sitä. Mutta vaimo salaa nämä asiat mieheltänsä eikä tuo niitä esille, jottei avioliiton harmonia niistä kärsisi. Sillä jos vaimo toisi nämä asiat esille, aiheutuisi siitä kylmyyttä miehen sisäisessä mielessä siitä ulommaksi eli käytännön elämässä. Tällainen vaimon viisaus ei näy miehelle, eikä myöskään miehen rationaalinen viisaus ole mahdollista vaimolle. Tämä johtuu siitä, että maskuliinisuus perustuu ymmärrykseen ja feminiinisyys tahtoon.

Vaimo ajattelee jatkuvasti sitä, miten mies liittyisi parhaiten häneen, ja vaimo liittyy mieheen omaksumalla tämän tahdon haluja. Vastaavaisuuksien tieteessä näitä asioita kuvaa ihmislapsen synty yhdestä munasolusta, jota vastassa on tuhansia siittiösoluja. Munasolu ottaa vastaan siittiösolun eikä päinvastoin. Tämä selittää myös miehen ja naisen erilaisuuden.

Aviorakkaus on yllä esitetyllä tavalla sielujen, mielten ja kehojen yhteys aviomiehen ja vaimon välillä. Tämän rakkauden tilat ovat viattomuus, rauha, sisäinen ystävyys, täydellinen luottamus ja molemminpuolinen halu tehdä mahdollisimman paljon hyvää toisilleen. Ja näistä tiloista johtuu onnellisuus sekä maan päällä että taivaassa. Ja nämä ihanat asiat voivat tapahtua vain yhden miehen ja yhden naisen välillä.

9. Ihmisen elämän tilat avioliiton näkökulmasta

Ihmisen tilat muuttuvat lapsuudesta vanhuuteen asti jatkuvasti. Yleisesti nämä tilat ovat varhaislapsuus, lapsuus, nuoruus, aikuisuus ja vanhuus. Ihminen muuttuu sekä sisäisesti että ulkoisesti. Sisäisesti ihminen muuttuu tahtonsa ja ymmärryksensä suhteen. Tämä muutosprosessi jatkuu vielä taivaassakin. Nämä muutokset ovat erilaisia miehellä ja naisella, sillä luomisesta lähtien mies on sisäisesti tieto, älykkyys ja viisaus ja nainen näiden asioiden rakkaus eli miehen muoto on ymmärrystä ja naisen muoto on miehen ymmärryksen rakastamista.

                      Miehellä ja naisella on erilaiset tehtävät yhteisössä, eikä näitä saa sekoittaa, niin kuin nykyaikana tehdään. Miehen ja naisen sisäiset tilat muuttuvat myös eri tavoilla, sillä mies haluaa päästä ymmärryksessä korkealle tasolle ja nainen haluaa päästä tahtoon liittyvissä mieltymyksissä eli aviorakkaudessa korkealle tasolle. Näitä asioita ei juuri nykyisin tunneta.

                      Miehen ja naisen tilat ovat erilaisia ennen avioliittoa ja sen aikana. Nämä tilat vaihtelevat sen mukaan, rakastavatko partnerit toisiaan sisäisesti vai ulkonaisesti. Vain niillä, jotka rakastavat toisiaan sisäisesti, avioliitot kehittyvät ja mies ja nainen jakavat yhä enemmän samankaltaisia mieltymyksiä.

                      Avioliitoissa, missä vallitsee aviorakkaus, mies tulee yhä enemmän aviomieheksi ja nainen yhä enemmän vaimoksi, ja avioliitto tulee lopuksi ikuiseksi taivaassa. Myös miehen ja vaimon mieltymykset tulevat yhä samankaltaisemmiksi. Mies tulee myös yhä älykkäämmäksi ja hän ymmärtää yhä sisempiä asioita. Aviorakkaudessa elävien vanhempien lapset saavat perinnöksi sieluunsa mieltymyksen totuuden ja hyvyyden liittoon ja poika perii kyvyn nähdä viisauden asioita ja tytär kyvyn rakastaa asioita, mitä viisaus opettaa. Tässä piilee myös uuden ihmisrodun syntymisen siemen, sillä nämä perityt mieltymykset hyvyyden ja totuuden liittoon lisääntyvät sukupolvi sukupolvelta ja samanaikaisesti peritty pahuus vähenee. Nykyaikana peritty pahuus on lisääntynyt sukupolvi sukupolvelta niin, ettei aviorakkautta tunneta lainkaan. Mutta Uusi Jerusalem pelastaa opillaan koko ihmiskunnan varmalta näyttävältä tuholta, sillä vain uusi ihmisrotu voi pelastaa ihmiset jatkuvasti kasvavan perityn pahuuden kierteeltä. Uuden Jerusalemin opin avulla uudestisyntyneet ihmiset ovat planeettamme toivo paremmasta elämästä tulevaisuudessa, ja ihmiskunnan ikuinen toive paratiisista maan päällä tulee toteutumaan tämän uuden ihmisrodun avulla. Homo sapiens –laji on kulkenut tiensä loppuun.

10. 21 avioliittoa koskevaa teesiä

1. Että tuntoaisti on aviorakkauden aisti, millä aviorakkaus tunnetaan.
2. Että niillä, jotka elävät aidossa aviorakkaudessa, kyky tulla viisaaksi lisääntyy, mutta ei niillä, jotka eivät elä aviorakkaudessa.
3. Että niillä, jotka ovat todellisessa aviorakkaudessa, onnellinen yhdyselämä lisääntyy, mutta niillä, jotka eivät ole todellisessa aviorakkaudessa, se vähenee.
4. Että niillä, jotka ovat todellisessa aviorakkaudessa, mielten yhdistyminen ja siten ystävyys lisääntyy, mutta ei niillä, jotka eivät ole todellisessa aviorakkaudessa,
5. Että ne, jotka ovat todellisessa aviorakkaudessa, haluavat olla jatkuvasti yksi ihminen, mutta ne, jotka eivät ole, haluavat jatkuvasti olla kaksi eri ihmistä.
6. Että ne, jotka ovat todellisessa aviorakkaudessa, katsovat kaikessa sitä, mikä on ikuista avioliitossa, mutta tätä eivät halua ne, jotka eivät elä aviorakkaudessa.
7. Että aviorakkaus asustaa puhtaissa vaimoissa, mutta heidän rakkautensa riippuvat aviomiehen tiloista.
8. Että vaimot rakastavat avioliiton siteitä, jos vain heidän miehensäkin niitä rakastavat.
9. Että älykkyys itsessään on vaimoilla vaatimatonta, eleganttia, rauhallista, nöyrää, ja hellää, mutta aviomiehillä raskasta, karkeaa, kovaa, henkistä ja vapaudenrakasta.
10. Että vaimot eivät kiihotu samalla tavalla kuin miehet, vaan heissä syntyy halu vastaanottaa rakkautta mieheltään.
11. Että miehillä on potenssia siinä määrin kuin heissä on halua levittää totuuksia ja tuottaa hyötyä yhteiskunnalle.
12. Että päätökset avioliitossa tekee mies hyvästä halustaan vaimoa kohtaan.
13. Että on olemassa aviorakkauden virtaus Herrasta taivaiden kautta maan päälle pienimpiinkin asioihin.
14. Että tämän virtauksen ottaa vastaan naissukupuoli, joka välittää sen miessukupuolelle. Toisin päin virtaus ei ole mahdollinen.
15. Että missä on todellista aviorakkautta, tämän virtauksen ottaa vastaan vaimo ja välittää sen miehelleen.
16. Että jos ei ole aitoa aviorakkautta, tämän virtauksen ottaa vastaan vaimo, mutta se ei välity miehelle.
17. Että aviorakkautta voi olla vain toisella puolisoista, vaikka toisella ei olisikaan.
18. Että aviopareilla on sekä yhteisiä että erottavia mieltymyksiä.
19. Että yhteiset mieltymykset voivat yhdistyä, mutta ei erottavat.
20. Että niille, jotka haluavat todellista aviorakkautta Herra antaa yhteisiä mieltymyksiä, jos ei maan päällä, niin taivaassa.
21. Että aviorakkauden puute tai vääristymä lähentyy eläimellisyyttä. Aviorakkaus erottaa ihmisen eläimestä.

11. Kylmyyden, eroamisen ja avioeron syyt

Henkisen maailman aurinko antaa rakkauden lämmön ihmisille ja enkeleille, mutta paha kääntää tämän lämmön kylmyydeksi. Henkisen auringon lämpö on rakkautta yhtyneenä viisauteen, ja auringon sisällä on Jumal-Ihminen, Herra Jeesus Kristus.

                      Avioliitoissa henkinen kylmyys on sielujen ja mielten eroamista, mistä aiheutuu välinpitämättömyyttä, riitaa, halveksuntaa, ja joka johtaa vähitellen eroon sängyssä, huoneessa ja talossa. Näin käy aviopareille, jotka eivät elä aviorakkaudessa. Avioliiton alussa oleva keskinäinen rakkaus vähitellen sammuu tai muuttuu vain muodolliseksi toveruudeksi. Näin käy niille, joilla ei ole oikeaa uskontoa eli Taivaallista Oppia elämää hallitsemassa.

                      Aviollisen kylmyyden syitä on monia: sisäisiä, ulkoisia ja hetkellisiä. Sisäiset syyt johtuvat uskonnosta. Väärä uskonto tuottaa sisäistä kylmyyttä, sillä ihmisen sielu ei silloin voi ottaa vastaan Jumalallista Hyvyyttä. Tästä johtuu, ettei tänä päivänä ole juuri missään täysin onnellisia aviopareja. Vain omaksumalla Swedenborgin kynän kautta tulleen Taivaallisen Opin aviopari voi saada virtausta Herralta heidän avioliittoonsa. Ateistiset avioparit voivat elää näennäisesti onnellista avioliittoa muutaman vuoden, mutta vähitellen he alkavat inhota toisiaan. Vaikka todellinen avioliitto tuhoutuu ilman oikeaa uskontoa, voivat jotkut avioparit elää yhdessä tovereina ilman aviorakkautta hyvinkin kauan.

                      Ulkoisia syitä aviolliselle kylmyydelle on monia. Esimerkiksi puolisoiden erilaiset kyvyt ja mieltymykset. Myös se, että ei ymmärretä, että kaikkinainen huoruus aiheuttaa kylmyyttä, myös huoruuden ajattelu, esim. pornon katseleminen. Myös puolisoiden välinen valtataistelu aiheuttaa kylmyyttä, sillä aidossa avioliitossa ei ole valtataistelua. Laiskuus ja joutenolo voi aiheuttaa kylmyyttä, sillä tällöin ihminen on helppo uhri pahoille hengille. Ahkeruus ja toimeliaisuus suosivat aviorakkautta. Erilainen sosiaalinen tausta voi myös aiheuttaa kylmyyttä, jos toinen puoliso on esim. hyvin korkeassa asemassa ja toinen peräisin vaatimattomista oloista, toisella on paljon koulutusta ja toisella ei juuri lainkaan jne.

                      On myös hyväksyttäviä syitä eroon aviovuoteessa. Tällainen on esim. toisen puolison häiriintynyt mieli mielisairauden tai luonnevian vuoksi. Myös erilaiset vakavat fyysiset sairaudet voivat olla hyväksyttäviä syitä eroon aviovuoteessa. Myös miehen impotenssi on sellainen syy ja tietysti varsinainen huorinteko on hyväksyttävä syy. Mutta joka tapauksessa, kun molemmat puolisot opettelevat elämään Taivaallisen Opin mukaan, heidän mielensä yhtyvät ja heidän aviovuoteensa puhdistuu.

                      Hetkellisiä syitä eroon aviovuoteessa voi olla monia. Esimerkiksi mies voi luulla, ettei vaimo halua häntä ja päinvastoin. Jos ihmisen mielessä on kylmyys toista kohtaan, on se myös ruumiissa, ja kun kylmyys valtaa mielen, valtaa se myös ruumiin. Taivaallinen Oppi on kuitenkin pelastus myös näissä tapauksissa. Taivaallisen Opin mukaan elävien aviorakkaus paranee vuosi vuodelta ja heistä tulee kuolemansa jälkeen yksi enkeli.

12. Näennäinen rakkaus ja ystävyys avioliitossa

Luonnollisessa maailmassa kaikki ulkoiset mieltymykset voivat liittää ihmisiä toisiinsa, mutta ei henkisessä maailmassa. Henkisessä maailmassa sisäiset mieltymykset määräävät. Näin maalliset avioliitot solmitaan ulkoisten mieltymysten perusteella. Mutta jos sisäiset mieltymykset eivät ole samanlaisia, avioliitot rakoilevat, vaikka ulkonaisesti jatkuisivatkin. Ulkonaisesti avioliitot voivat näyttää onnellisilta, vaikka ei olekaan vastaavia sisäisiä mieltymyksiä. Näin tapahtuu yleensä lasten ja sosiaalisen elämän vuoksi. Tällaisissa avioliitoissa näytellään aviorakkautta, vaikka sitä ei olekaan. On myös avioliittoja, joissa puolisot sisäisesti vihaavat toisiansa, vaikka ulkonaisesti ovatkin ystäviä keskenään.

                      On kuitenkin mahdollista, että ulkonaisesta avioliitosta tulee sisäinen avioliitto, jos puolisot omaksuvat Uuden Jerusalemin opit ja pyrkivät noudattamaan niitä sekä sisäisesti että ulkonaisesti. Tällaisilla puolisoilla kehittyy uusia sisäisiä mieltymyksiä, jotka liittävät heidät yhteen. Tällaisten avioparien lapset perivät, jos ovat syntyneet Taivaallisen Opin omaksumisen jälkeen, vähemmän pahuutta kuin aiemmin syntyneet. Tässä piilee varsinainen vallankumous: uudestisyntyneiden avioliitoissa syntyneiden lasten peritty pahuus aina pienenee ja kun tätä tapahtuu usean sukupolven ajan, syntyy aivan uusi ihmisrotu, jota Jesaja kuvaa luvussa 65: 17-25. Uuden ihmisrodun luominen planeetallemme on Uuden Jerusalemin pappien pyhä tehtävä. Homo sapiens –laji on niin degeneroitunut, että se vie saadessaan jatkaa elämäänsä koko ihmiskunnan perikatoon. Uudessa ihmisrodussa, jota voi kuvailla sanoilla Homo bonus, on ihmiskunnan pelastus.

                      ”Se oikea” voi aina olla juuri se aviopuoliso, jonka kanssa elää, jos avioliittoon liittää Taivaallisen Opin ja elämän sen mukaan. Ei ole mitään ennalta määrättyä puolisoa, vaan nykyinen puoliso on se oikea, jos puolisot yhdessä omaksuvat Taivaallisen Opin. Tällöin Herra liittää heihin samankaltaisia mieltymyksiä sekä maan päällä että taivaassa. Taivaallinen Oppi pystyy pelastamaan helvetilliseksi muodostuneen avioliiton, kunhan vain puolisot uskovat Taivaallisen Opin mukaisesti Herraan Jeesukseen Kristukseen ja elävät Kymmentä Käskyä rakastaen. Näin näennäinen rakkaus ja ystävyys muuttuvat todelliseksi aviorakkaudeksi. Todellisesta aviorakkauteen perustuvasta avioliitosta syntyneillä lapsilla peritty pahuus laimenee. Toisaalta ilman todellista aviorakkautta elävien puolisoiden lapsissa peritty pahuus kasvaa. Perityn pahuuden vähenemiseen sukupolvi sukupolvelta sisältyy mahdollisuus uuden ihmisrodun syntymiseen. Toisin kuin ihmisen ruumis, joka kehittyy luonnon lakien mukaan, ihmisen sielu voi kehittyä valtavasti muutaman sukupolven aikana. Tämä on Uuden Jerusalemin Opin vallankumouksellinen idea.                         

13. Kihlaukset ja häät

Miehen tulee tehdä aloite ja kosia. Tämä siksi, että miestä hallitsee ymmärrys ja naista tahto. Nainen toimii tahtonsa mukaan ja hyväksyy tai hylkää kosinnan. Kun nainen on vastannut myöntävästi kosintaan, on tapana vahvistaa molemminpuolinen sopimus lahjalla, sormuksella. Nykyisin puolisot aloittavat seksuaalisen elämän jo ennen naimisiin menoa, mutta olisi kuitenkin parasta odottaa siihen saakka, kun pappi on siunannut liiton. Häitä tulee juhlia ja näin avioliitto tulee sosiaalisesti hyväksytyksi. Papin tulee muistuttaa puolisoja uskollisuudesta. Puolisoiden tulee myös itse oivaltaa, että uskollisuus on avioliiton perusta.

                      Uuden Jerusalemin ja muiden uskonnollisten yhteisöjen eroavaisuus on siinä, että Uusi Jerusalem on Herran morsian, ja yksi aviopari on Herran edessä yksi enkeli, jota Herra ohjaa ja rakastaa. Nimenomaan Uuden Jerusalemin jäseniltä odotetaan puhtautta ja uskollisuutta, sillä uskottomuus on kauhistus ja erittäin suuri synti Herran edessä.

                      Koska nykyaikana ei ole aitoa kirkkoa (paitsi tietenkin Uusi Jerusalem), tuhoutuvat käytännöllisesti katsoen kaikki avioliitot helvettien hyökkäykseen. Ainoastaan Uusi Jerusalem on suoja helvettejä vastaan. Muut uskonnolliset yhteisöt eivät turvaa helvettien hyökkäyksiltä, sillä avioliittojen tuhoaminen on helvettien ylin huvi. Huomattava on, että vasta kun Uusi Jerusalem on Benjaminin ohjauksessa (Psalmi 68), on se turvasatama avioliitoille, sillä vain Benjamin voi paljastaa pahimpien helvettien vaikutuksen.

                      Kun aviopuolisot elävät Kymmenen Käskyn mukaisesti tunnustaen samalla Herran Jeesuksen Kristuksen Jumal-Ihmisyyden, tulee heidän liittonsa päivä päivältä yhä sisemmäksi ja onnellisuus kasvaa. Uuden Jerusalemin avioliitoista peräisin olevilla lapsilla peritty pahuus on vähentynyt ja tähän liittyy mahdollisuus luoda uusi ihmisrotu Uuden Jerusalemin avulla. Homo sapiens –lajin peritty pahuus on kasvanut niin suureksi, että vain Herra itse voi pelastaa ihmiskunnan. Ja pelastus tulee Herralta Uuden Jerusalemin kautta, sillä Uusi Jerusalem on Herran ja ihmisen ikuinen liitto.

14. Uusitut avioliitot

Jos toinen puoliso kuolee, miten käy avioliiton? Vastaus riippuu siitä, ovatko puolisot eläneet todellisessa aviorakkaudessa vai ei. Jos puolisot ovat eläneet todellisessa aviorakkaudessa, ei toisen puolison kuolema katkaise avioliittoa, vaan kuollut puoliso jää henkenä elämään toisen puolison lähelle ja kun toinenkin kuolee, tapaavat he henkimaailmassa ja elävät rakkauselämäänsä vielä onnellisemmin kuin maan päällä. He molemmat nuortuvat elämän kukoistukseen ja elävät Herran suojeluksessa ikuisesti kehittyen yhä puhtaammiksi ja puhtaammiksi.

Toisin on laita niiden kanssa, jotka eivät ole eläneet todellisessa aviorakkaudessa. Nämä puolisot eivät enää tapaa toisiansa henkimaailmassa, vaan löytävät uuden kumppanin, joka vastaa heidän tahtoaan ja mieltymyksiään.

                      Uusittuja avioliittoja tapahtuu paljon maan päällä, sillä monet avioliitot kariutuvat ja puolisot etsivät itselleen uuden kumppanin. Näihin uusittuihin avioliittoihin sopivat samat säännöt kuin ensikertaisiin avioliittoihin. Niissä voi kehittyä aitoa aviorakkautta tai sitten ei. Ainoastaan niillä, jotka omaksuvat Uuden Jerusalemin opin ja elävät sen mukaan, kehittyy todellisia avioliittoja, jotka jatkuvat ikuisesti. Näin voi myös tapahtua, jos leski nai sellaisen, joka ei ole ollut avioliitossa.

                      Kaikki todelliset avioliitot voivat perustua vain elämään Uuden Jerusalemin oppien mukaan, sillä Uuden Jerusalemin oppi on ”Karitsan vaimo”, johon Herra virtaa suoraan aviovaimoon ja hänen kauttaan aviomieheen. Tällaisten avioliittojen perusmuuri on ehdoton uskollisuus toista puolisoa kohtaan.

                      On yhdentekevää, onko ihminen ollut monissa avioliitoissa vai vain yhdessä. Viimeisessä tai ensimmäisessä pätevät samat säännöt: elä Kymmenen Käskyn mukaan tunnustaen samalla Herran Jeesuksen Kristuksen Jumaluus. Näin hyvät henget ja enkelit takertuvat puolisoihin ja vievät heitä kohti Uutta Taivasta.

15. Polygamia

Aviorakkautta voi olla vain yhden miehen ja yhden naisen välillä. Tähän rakkauteen Herra on sisällyttänyt kaikki taivaalliset suloisuudet. Tätä rakkautta voi olla vain niillä, jotka tunnustavat Herran Jeesuksen Kristuksen Jumalaksi ja elävät hänen käskyjensä eli Kymmenen Käskyn mukaisesti. Moniavioisuus on synti kristitylle ja todellinen avioliitto kuuluu ainoastaan kristittyyn kirkkoon, jota yksin edustaa tänä päivänä Uusi Jerusalem.

                      Muslimeille on sallittu polygamia, koska he eivät tunnusta Jeesusta Kristusta taivaan ja maan Jumalaksi. Muslimien taivas on kristittyjen taivaan ulkopuolella. Se on kahdessa osassa ja ylemmässä osassa ovat ne muslimit, jotka tunnustivat Jeesuksen Jumaluuden.

                      Polygamia on siveetöntä. Moniavioisuudesta puuttuu puhtaus, siveellisyys ja pyhyys. Polygamistit eivät voi kehittyä henkisiksi, mikäli eivät luovu polygamiasta. Polygamia ei kuitenkaan ole syntiä sellaisille. jotka noudattavat polygamiaa uskontonsa tähden tai jotka eivät lainkaan tunne Herraa Jeesusta Kristusta. Nämä pelastuvat, jos he tunnustavat Jumalan ja elävät uskontonsa normien mukaisesti.

16. Mustasukkaisuus

Mustasukkaisuutta on kahta eri lajia, aitoa ja väärää. Aitoa mustasukkaisuutta on vain aviorakkaudessa elävillä aviopareilla, jotka rakastavat toisiansa ja pelkäävät, että heidän rakkauttaan luokataan. Väärää mustasukkaisuutta esiintyy ihmisillä, jotka ovat luonteeltaan epäluuloisia, ja ihmisillä, joiden mieli ei ole terve. On esimerkiksi paranoidisia ihmisiä, jotka jatkuvasti epäilevät puolisoaan uskottomaksi. Kiihko on rakkauden paloa. Kun ihminen rakastaa jotakin, syttyy hänessä kiihko sitä vastaan, joka yrittää estää häntä rakastamasta. Aviorakkauden kiihko on mustasukkaisuus, joka on terve ja luonnollinen ilmiö. Myös moniavioiset eli polygaamit voivat kokea mustasukkaisuutta, mutta se ei ole samaa kuin yksiavioisilla.

                      Avioparin mustasukkaisuus on tervettä kiihkoa siihen, ettei aviorakkautta loukattaisi. Avioliitossa on luonnollista olla mustasukkainen ja varjella liittoa ulkopuolisilta hyökkäyksiltä. Myös eläimillä esiintyy mustasukkaisuutta sukupuolikumppaniaan kohtaan.

17. Aviorakkauden yhtyminen lapsirakkauteen

Herrasta lähtee kaksi yleistä virtausta luomakuntaan eli virtaus säilyttää luomakunta luodussa tilassa ja virtaus suojella luotua. Nämä kaksi virtausta yhtyvät aviorakkauteen ja lapsirakkauteen. Myös sellaisissa avioliitoissa, joissa ei ole aviorakkautta, esiintyy lapsirakkautta samoin kuin eläimillä, jotka suojelevat jälkikasvuaan.