|
34. LUKU: "Juutalaisten" oletettu joukkotuho vallan
välineenä
Saatteeksi
Ensin selvitämme ne
syyt, jotka ovat holokaustin eli juutalaisten kansanmurhaksi kutsutun
historiallisen kertomuksen taustalla. Pyrimme selvittämään ne motivaatiot,
joiden vaikutuksesta holokaustia pidetään totuutena ja pyrimme määrittelemään
myös sen, miksi mediarummutus kuudesta miljoonasta tuhotusta juutalaisesta on
tietylle eliitille niin tärkeää.
Ohi
mennen mainittakoon, että joidenkin tietojen mukaan, ”holokaust”-termi
keksittiin Hollywoodissa, Polttouhrit sarjan myötä.
Edellä mainittua ”joukkotuhon” teemaa tulee tarkastella uskonnon filosofian
valaisemana. Emanuel Swedenborgin kynän kautta, Jumalalta ilmestyneen
Taivaallisen Opin perustalle ilmestynyt Uusi Jerusalem paljastaa Jumalan Sanan
sisäiset merkitykset. Osana sisäisiä merkityksiä on keskeisimpinä asiantiloina
Jumalan Kolminaisuuden oikein ymmärtäminen. Aidot Uuden Jerusalemin jäsenet
tietävät hyvin, että sisäisten merkitysten mukaisesti Jumalan kolminaisuus
tulee oikein ymmärtää Jumalan Sanan koodin avauksen avulla seuraavasti: Isä on
Jumalan sielu eli Jumalallinen Rakkaus, Poika on Jumalan kirkastettu ruumis
toisin sanoen Jumalallinen Viisaus ja Pyhä henki on sielusta ruumiin kautta
ulos virtaava Jumalallinen vaikutus, josta saa elämänsä luonnollinen universumi
kauttaaltaan, sekä tähän luonnolliseen maailman kaikkeuteen liittyneet henkiset
maailmat. Mainittu kolminaisuus (Isä – Poika ja Pyhä henki) on yhdessä ja
samassa Jumalihmisessä, Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa, joka on siis yksi
Jumala.
Edellisestä ilmenee, että Jumala itse on rajaton Totuus ja Hyvyys, kuten myös
Hänen Sanansa on ääretön Viisaus ja Rakkaus. Tästä seuraa se tosiasia, että
Jumalan Sanan sisäinen merkitys paljastaa kaiken, eikä sen vaikutukselta voi
piiloutua mikään tässäkään luonnon maailmassa.
Koska Raamatun sisäiset merkitykset toimivat salaperäisyyden verhojen
paljastajina, ei silloin sionistinen eliitti siedä Jumalan Sanan Totuuksia.
Tästä johtuen Vapahtajan maanpäällisen vaelluksen aikana sen ajan juutalainen
eliitti ei sietänyt Herraa Jeesusta Kristusta, vaan halusivat he tuhota Hänet totaalisesti.
Nyt
tulemme siihen, miksi sionistinen aristokratia ei hyväksy holokaustiin
kohdistuvaa kritiikkiä, eikä minkään laista tasapuolista tutkimusta
juutalaisvainoja kohtaan. He eivät tahdo tutkimusta kyseistä asiasta, sillä
silloin holokaustiin liittyvät uskomukset menettäisi luotettavuutensa. Miksi
rabbiininen eliitti haluaa esittää mainitun ”joukkotuhon” totuutena, vaikka
siitä ei ole todellista näyttöä? Ensinnäkin sen tähden, että judaismin
edustajat saivat perityksi pahuudekseen totuuksien ja hyvyyksien murhaamisen
siksi, että he murhasivat äärettömän Totuuden ja Hyvyyden luonnollisen ruumiin,
joka kuitenkin tuli kirkastetuksi ja ylösnoustuksi henkien maailmaan.
Mistä juontaa juurensa se, että sionistinen eliitti ei siedä edes
kriittisyyttä holokaustia vastaan?
Pyrkimys
esittää, holokausti totuutena, virtaa sionistisen eliitin helveteistä, joista
virtaa jatkuva hillitön vallanhimo, rahanahneus, toden ja valheen sekä hyvän ja
pahan yhteen liittäminen sekä julmuus, jotka synnyttävät pahoja mieltymyksiä
sionistien johtajissa, joiden sielut ovat liittyneinä pahoihin henkiin.
Nämä mainitut himot konkretisoituvat luonnon maailmassa rajattomana
kansainvälisenä vallanhaluna sekä haluna kerätä maanpäällisiä rikkauksia,
toisten kansakuntien kärsimysten kustannuksella. Juuri näistä mainituista
helveteistä virtaavat ahneuden ja julmuuden henkäykset ovat synnyttäneet ”holokaustiin”
liittyvän tarinan. Tämän, ”6 milj. tuhottua juutalaista”, mediarummutuksen
välityksellä on saatu kerättyä mittaamattomat summat rahaa ja sympatiaa. Samalla
mainittu eepos on edesauttanut sionistista eliittiä heidän maailmanvalloitus
pyrkimyksissään. Nykyisin ei juuri kukaan uskalla arvostella totuuden
mukaisesti holokaustia, sillä lähes jokainen, esimerkiksi tutkijat, pelkäävät
leimautuvansa natsiksi ja onhan kyseisen ”joukkotuhon” kritisointi saatu lähes
kaikissa läntisissä maissa kriminalisoiduksi. Holokaustin riippumatonta
tutkimista ei myös helpota EU:n perustuslaki.
Auschwitzin vapautumisen vuosipäivä
Euroopan
parlamentti antoi vuonna 1995 päätöslauselman yleiseurooppalaisen muistopäivän
vietosta Auschwitzin vapautumisen vuosipäivänä 27. tammikuuta. Suomessa
muistopäivää vietettiin ensimmäisen kerran 27.1.2002 nimellä Vainojen uhrien
muistopäivä. Hurja mediarummutus "holokaustin" puolesta on tuottanut
tulosta; maailman sionistit ovat saaneet aivopestyä kristillisen maailman
uskomaan "6 miljoonan" mahdottomuuteen lähes totaalisesti.
Niinpä
myös minä omantuntoni velvoittamana olen pakotettu osallistumaan muistopäivän
”tragedian” viittaavien tapahtumien totuuden mukaiseen kritisoimiseen. Suomessa
muistopäivän ajankohdaksi on vahvistettu
Auschwitzin vapautumisen vuosipäivä.
Kyseisen
asiantilan oikeamielinen tarkastelu ja tutkiminen kannattavat, sillä tällöin
väistyy se salaperäisyyden verho, joka tähän keskitysleirien D a n t e A l i g h i e r i n kuvaaman kaltaiseen
Infernoon kätkeytyy. Valheen väistyessä sionistisen ylimystön jäsenet kenties
eivät tunnekaan palaneen käryä nenässään, vaan sitä vastoin – Vapahtajan Sallimuksen
johdattamana – vaistoavatkin piston sielussaan. Olkoon se piikki heidän
lihassaan! Toisaalta, kun totuus tulee julki, väistyvät silloin turhat
syyllisyyden tunnot tietyltä kansalta ja sionistinen mafia menettää yhden tehokkaimmista poliittisista
propaganda-aseistaan.
”Holokausti” poliittisena vallanvälineenä
Oletettu juutalaisten kansanmurha eli holokausti on
saavuttanut valtavat mittasuhteet. Kansainvälisellä politiikan areenalla holokaustin
välityksellä on haalittu sangen mittavasti, niin kvantitatiivista kuin myös
manipulatiivista hyötyä sionistien organisaatiolle ja Israelille.
Tällä tarkoitetaan sitä, että holokausti on rabbiinisen eliitin poliittinen
propaganda-ase, jonka välityksellä juutalaiset organisaatiot ovat hyötyneet myös
siinä, että Euroopan kansat on saatu syyllisyydentuntoisiksi. Se, että
juutalaisten ”joukkotuhoa”, ei ole uskallettu laajemmin tutkia ja arvostella,
johtuu kansalaissosialistiksi leimaamisen pelon lisäksi siitä, että holokausti
on kohotettu jonkinlaiselle uskonnolliselle tasolle, eli kyseisestä
”joukkotuhosta” on muodostunut tabu. Siten tätä asiaa kohtaan ei saisi esittää
mitään tieteellistä tai muutakaan kritiikkiä.
Lakisääteisesti, antiteesin esittäminen holokaustin ”virallista
historiantutkimusta vastaan” on suoraan tai epäsuorasti kielletty ainakin
kahdessatoista itsenäisessä valtiossa: Belgiassa, Israelissa, Itävallassa, Liechtensteinissa,
Luxemburgissa, Portugalissa, Puolassa, Ranskassa, Romaniassa, Saksassa,
Sveitsissä ja Tšekissä.
Kyseisen asian ympärillä on kudottu suojaava sädekehä
myös siksi, että mikäli holokaustiin liittyvä huijaus paljastuisi kansoille,
murtaisi se myös sionistien kansainvälistä hegemoniaa.
Suhtautukaamme kriittisesti yleiseen
historian tietoon
Holokausti osoittautuu mahdottomaksi seuraavien
tekijöiden valossa:
Tekniikka:
Alla olevassa esityksessä otettiin esimerkiksi Auschwitz-Birkenaun
keskitysleiri, sillä se oli keskeisimmässä asemassa oletetuissa joukkotuhoissa.
Yleisesti
on esitetty, että vankien surmaamiseen esim. Auschwitz-Birkenaun
keskitysleireillä käytettiin Degesch-yhtiön tuottamaa Zyklon-B merkkistä
tuholaismyrkkyä. Tähän liittyen mainittakoon kuinka kuolemaantuomittujen
teloitukset tapahtuivat USA:ssa syaanivetyä (HCN) käyttäen. Historian tutkimuksen
mukaan natsien keskitysleireillä käytetty aine oli siis myös tuo edellä mainittu syaanivety
(zyklon).
Likvidoiminen
USA:ssa suoritettiin teräskammiossa, jossa oli teräksinen ovi. Syaanivedyllä on
herkkyys kondensoitua eli tiivistyä kammion seinille ja teloitettavan iholle.
Tämän nesteytymisen estämiseksi, teloituskammion ja syaanivedyn lämpötilan on
oltava ihanteellinen. Mikäli lämpötilojen optimointi ei onnistunut,
suoritettiin teloituskammion ja teloitetun ruumiin huolellinen peseminen
kloorin avulla tiivistyneestä kaasusta. Tällöin tehtävän suorittava
henkilökunta oli varustautunut suojavaatteisiin ja hengityssuojaimiin. Kammion
tuuletuskaan ei ollut ongelmatonta, sillä syaanivety on ilmaa kevyempää.1
Yhdysvaltain toistaiseksi viimeinen
kaasukammioteloitus pantiin täytäntöön Arizonassa vuonna 1999. Myrkkyruiskeella
teloittaminen on nykyisin yleisin käytäntö Yhdysvalloissa.
Edelliseen nojautuen voidaan esittää, että koska USA:ssa kyseisillä
menetelmillä jo yhden ihmisen teloitus vaati erikoisjärjestelyt ja ideaaliset
olosuhteet, niin kuinka sitten Auschwitzin puutteellisissa olosuhteissa
mainostetut joukkoteloitukset ovat mahdollisia? Natsien keskitysleireissä
mainituissa kaasukammioissa ei ole todistettu olevan minkäänlaista toimivaa
tuuletusta (syaanivedystä ilmaan sekoittuessaan tulee helposti räjähdysherkkää)
ja lämmitysjärjestelmän puuttuessa suurin osa höyrystyneestä syaanivedystä
olisi tiivistynyt kammion seiniin ja uhrien iholle. Ja koska kysymyksessä
nykyhistorian kirjoitusten mukaan olivat massateloitukset, olisivat ne
vaatineet (Auschwitz) joka teloituskerran jälkeen täydellisen kammionpesun ja
tuuletuksen (jo turvallisuussyistä). Tämä puhdistustyö olisi ollut suunnaton
urakka, ja olisiko se onnistunut täydellisesti? Onko myöskään mahdollista, että
palovaarallisen syaanivedyn täyttämä tila on sijainnut krematorion vieressä?
Tämä asiantila herättää ihmetystä ennen kaikkea siksi, että kaasukammioista,
kuten jo todettiin, ovat puuttuneet toimivat tuuletusjärjestelmät, eikä käytössä
ole ollut tiivistä ovea. Ruumiithan on pitänyt saada jotakin menetelmää
käyttäen ulos kaasukammiosta siten, että höyrystyneet kaasut eivät ole päässeet
kyseisestä tilasta ulos. Kuolleiden uhrien puhdistus tiivistyneestä
syaanivedystä olisi täytynyt olla myös välttämätöntä ennen polttamista krematoriossa?
Edellä mainittua esitystä tukee myös professori Faurissonin
tutkimukset holocaustista. Osa näistä tutkimuksista on julkaistu Faurissonin
artikkelissa ”The Zündel Trials (1985 and 1988)” (JHR 4/1988), jossa hän
kuvailee osuuttaan Zündel-oikeudenkäynnissä 1988.
Muutamia otteita Faurissonin artikkelista:
Ken Wilson, ilmakuvaspesialisti, oli osoittanut, että
ihmisten surmaamisiin tarkoitetuissa Auschwitzin ja Birkenaun kaasukammioissa
ei ollut edes savupiippuja kaasun poistamiseen, mikä olisi ollut välttämätöntä.The Rudolf Report, (s. 288), tiedotteessa selitetään,
että on tieteellisesti todettu, ettei kaasukammioiden seinämissä ole lainkaan
syanidijäämiä (Faurisson 1985 ja
1988).
Edelleen lainauksia prof. Faurissonilta, tällä kertaa
Truth in Press -järjestön haastattelussa (Spotlight 1.9.1990), jossa Faurisson
esittää asiantuntemustaan kaasukammioiden tutkimuksissa.
Hän kertoo Auschwitzin päällikön Rudolf Hössin
"tunnustuksesta" (saatu kiduttamalla). Hössin mukaan ovi
kaasukammioon, jossa oli tuhansia uhreja, avattiin puolen tunnin kuluttua
kaasuttamisesta ja kammiota alettiin tuulettaa. Ruumiita alettiin heti kantaa
ulos. Höss sanoo myös, että kantajat kantoivat ruumiita ulos "tupakoiden
ja syöden samaan aikaan". Faurisson ihmettelee: "Vain puolen tunnin
kuluttua alettiin kantaa ulos ruumiita, jotka olivat täynnä kaasua, syöden ja
polttaen tupakkaa? Onko mahdollista syödä ja polttaa ottamatta pois
kaasunaamaria? Onko mahdollista polttaa, kun erittäin räjähtävää kaasua tulvii
usean tuhannen ruumiin keuhkoista ja onkaloista? Mahdotonta! Vielä viikon
päästä kaasutuksesta huoneeseen meneminen ilman kaasunaamaria tappaa! Tuo
tunnustus on vain tekaistu sepitelmä, valhe" (Spotlight 1.9.1990).
"Olen käynyt Auschwitzissa, jossa näytetään 'uudelleen rakennettua
kaasukammiota' (Auschwitz I) ja joitakin krematorioiden ja kaasukammioiden
jäännöksiä (Birkenau). Struthofissa (Elsassissa) ja Majdanekissa (Puolassa)
olen tutkinut rakennuksia, joiden väitetään olevan 'alkuperäisiä
kaasukammioita'. Olen analysoinut tuhansia dokumentteja varsinkin Pariisin
Contemporary Jewish Documentation -keskuksessa, asiakirjoja,
pikakirjoituskopioita, valokuvia ja kirjallisia todistuksia. Olen väsymättä
ahdistanut spesialisteja ja historioitsijoita kysymyksilläni. Olen etsinyt,
mutta turhaan, edes yhtä internoitua tai vankia, joka kykenisi todistamaan
minulle, että hän todella omin silmin on nähnyt ’kaasukammion.’ En missään
nimessä tahtonut petollista todistusten runsautta, olisin ollut tyytyväinen
yhteen. En koskaan löytänyt sellaista todistusta. Päinvastoin, olen löytänyt
paljon vääriä todistuksia. Lisäksi olen löytänyt vaikenemista,
kiusaantuneisuutta, vihamielisyyttä ja lopulta myös herjauksia, loukkauksia ja väkivaltaa” (Spotlight-lehden
24.12.1979).
Olettamuksen mukaan Birkenaun krematorion II:n ja III:n ruumishuoneita käytettiin
”kaasukammioina". Germar Rudolfin tuottaman teoksen mukaan, kattojen
lävitse rikottiin oletetut Zyklon-B:n valuttamisreiät, propaganda
tarkoituksessa betonin lävitse, kattojen valmistumisen jälkeen. Mutta, koska
katot valettiin talvella 1942 – 43, eivät silloin kyseiset tilat ole voineet
toimia kaasukammioina, sillä tuolloin (1942 – 43) ei katoissa ollut reikiä
ensinkään. Kuitenkin joukkotuhonnan krematorio II:n tiloissa sanotaan alkaneen,
jo vuonna 1941 ja olleen täydessä vauhdissa mainittuun aikaa (1942 – 43)
mennessä. Seuraava tekstin osuus huomioiden (seuraava kappale), kaasutusluukut
ovat täytyneet syntyä saksalaisten perääntymisen jälkeen. Myös mainituista
kohteista sodan aikana otetut ilmakuvat, suhteessa esim. katon aukkoihin, eivät
täsmää, kyseisiin kohteisiin verrattuna sodan jälkeen.
Se, että lavastetut Zyklon-B:n valuttamisreiät tehtiin saksalaisten
perääntymisen jälkeen, vahvistaa myös se, että oletettujen kaasukammioiden
toiminnan jälkeen rakennukset räjäytettiin sisältä päin. Mikäli kaasun sisään täyttöaukot
olisivat olleet katoissa, jo räjähdyksien aikana, olisi paineaalto ylöspäin
pyrkiessään rikkonut ja repinyt, kaasun sisään laskemiseen tarkoitettuja
aukkoja tai luukkuja. Mutta kyseiset luukut olivat ehjät. Näin ollen varmaa on,
että väitettyjä kaasun sisään laittamiseen tarkoitettuja aukkoja ei lisätty
ennen kuin vasta sen jälkeen, kun rakennukset oli räjäytetty, toisin sanoen siis
saksalaisten perääntymisen jälkeen (Rudolf 2010).
Väestörekisteri:
World Almanac ilmoittaa juutalaisten määräksi vuonna 1940 (sivu 129) 15 390 359
ja vuonna 1949 (sivu 289) 15 713 638. Näiden tietojen mukaan toisen
maailmansodan vuosikymmeninä juutalaisten lukumäärä kasvoi yli 300 tuhannella.
Vaikka populaatio lisääntyy eksponentiaalisesti, ei juutalaisen väestön määrä
olisi ollut suurempi toisen maailmansodan jälkeen, mikäli yleisesti uutisoitu ”joukkotuho” olisi ollut totta (World Almanac 1940, 1949,
129 ja 289).
Politiikka:
Myös poliittisesti "juutalaisten kansanmurha" on mahdotonta, sillä ei
voida löytää määräystä tuhota juutalaisia, suunnitelmaa juutalaisten tuhoamisen
suorittamisesta ja ei ole löydetty keskusorganisaatiota, joka olisi
koordinoinut kyseisen suunnitelman toimeenpanon. Lisäksi massatuho olisi
vaatinut budjetin, jota ei ollut. Kyseiset hankkeet eivät onnistu ilman rahaa
tai luottoja.
Kannattaa myös
tutustua professori Paul Rassinierin kirjoittamaan teokseen The
Holocaust Story and The Lies of Ulysses, jossa hän toteaa, että natseilla
ei ollut suunnitelmaa suorittaa juutalaisten kansanmurhaa ja että virallisesti
ei ollut päätetty "kaasulla tuhoamisesta”. Kuten myös sen, että natsit
eivät tappaneet kuutta miljoonaa juutalaista (Rassinieri 2005).
Täytyy muistaa, että Rassinieri oli henkilökohtaisesti kokenut
keskitysleiriolot, sillä hän oli myös tuolloin, kommunisti ja natsien vihaaja.
Eettisyys:
Syvästi kristilliseen perinteeseen juurtunut saksalainen kansa olisi tuntenut
eettisesti vastenmieliseksi etnisen eliminoinnin, eikä olisi siihen suostunut
missään tapauksessa. Himmler tarkoittikin "puhdistuksella"
juutalaisen väestön pois siirtämistä Saksasta, ei heidän tuhoamistaan. Hitler
ei antanut koskaan käskyä juutalaisten joukkotuhoamiseksi. Joukkotuhoamiset
ovat sisältyneet kylläkin enemmän sionistien toimenkuvaan.
Yhteenveto
Yllä esitettyjen tutkimusten perusteella, väitetty juutalaisten joukkotuho on
täysin mahdotonta teknisesti. Siihen ei löydy perusteita myöskään poliittisessa
ja eettisessä mielessä ja väestörekisteri World Almanac, paljastaa holokaustin kuuluvan sarjaan ”traagiset myytit”.
Miksi
sitten tarvittiin ”holokausti”? Taloudelliset syyt ovat eräs sivutekijä, onhan
holokausti tuonut sionisteille valtavan summan rahaa. Ehkä eräs tärkein tekijä
on se, että kyseinen kertomus on ollut ja edelleen on, erittäin tehokas
poliittinen propaganda-ase, joka on mahdollistanut Israelin valtion
perustamisen tunkeutumalla alueille, jossa palestiinalaiset asustivat. Niinpä
sionistit ovat onnistuneet luomaan osittain holokaust-taruston sekä USA:n
välityksellä sotilaallisen suurmahdin Lähi-itään.
Nykyinen Israel kuuluu maailman ydinasemahteihin. Israel on USA:n ohella
maailman häikäilemättömin terroristivaltio. Ottaessamme huomioon Israelin
aggressiivisen luonteen ja sen hirvittävän ydinasearsenaalin, tulisi kyseinen
valtio asettaa välittömästi YK:n kontrollin ja sanktioiden alaiseksi, jotka
toimet olisivat myös paikallaan USA:n kohdalla.
Selvää on, että holokaustpropaganda on lujittanut ja edesauttanut sionistisen
eliitin kansainvälistä valtaa, johon eittämättä sisältyy myös Israelin valtion
perustaminen. Siksipä joukkotuholla on keskeinen osuus kansainvälisessä
poliittisessa valtakeskiössä ja voidaan sanoa, että kun ”holokausti” paljastuu
huijaukseksi, rutisee silloin myös sionistisen mafian ”selkäranka
murtuessaan".
Sionistisen
eliitin luoma ”holokausti” on psykiatriassa esitetty projektio: Sionistisen
eliitin kollektiivinen syyllisyydentunto kauhistuttavista julmuuksista Venäjän
vallankaappauksessa ja sitä seuranneessa Neuvostoliiton hirmuvaltiossa on
modifioitu kohtuuttomasti liioitelluiksi natsivainoiksi eli murhaajista on
tullut uhreja. Kirjailija Aleksandr Solzenitsyn arvioi ”juutalaisen” eliitin
luoman neuvostovaltion murhanneen ainakin 20 – 30 miljoonaa ihmistä
(Solzenitsyn 1974).
Täytyy
kuitenkin korostaa, että esimerkiksi Neuvostoliitossa ollut kommunismi ja
sosialismi, olivat vain sionistisen eliitin vallankäytön instrumentteja.
Sosialismi ja kommunismi, ovat edistyksellisiä ideologioita, kun ne liitetään
aitoon kristinuskoon. Sosialismi ja kommunismi oikein sovellettuna edustavat
lähimmäisenrakkautta.
Länsimaiset
historioitsijat ovat puolestaan arvioineet Neuvostoliitossa kuolleen vuosina
1918–1956 noin 10–30 miljoonaa ihmistä pakkotyössä, pakkoväestönsiirroissa,
teloituksissa ja terrorissa.
Lopuksi
mainittakoon, että sionistisen mafian suorittamassa Venäjän vallankaappauksessa
1917, heidän luoman Neuvostohallinnon terrorin uhrina, sekä kyseisen eliitin
(mafian) aikaansaamissa molemmissa maailmansodissa ja esimerkiksi Irakin
sodissa, Libanonissa, Palestiinassa, Jugoslaviassa, Afganistanissa jne. on
saanut surmansa hirvittävät määrät ihmisiä ja tuottanut muutenkin mittaamatonta
humanitääristä kärsimystä maailman kansoille. Eräs tehokkaimmista välineistään
näiden rikosten toteuttamisessa on ollut USA, Britannia ja eräät muut NATO
maat. Kansainvälisen politiikan ja globaalin talouden juonitteluissa instrumentteina
ovat olleet muun muassa sionistisen eliitin juutalainen vapaamuurarijärjestö B'nai
B'rith, joukkotiedonvälityksen hallinta ja kansainvälinen
pankkitoiminta. Jumala auttakoon kansakuntia vapautumaan kyseisestä orjuudesta.
USA antaa Israelille
ja sen sionistiselle eliitille mahdollisuuden globaaliin maailman herruuteen.
Näistä juuri yllä mainituista sionistisen mafian kansainväliseen hegemoniaan
suunnatuista toimenpiteistä ja rikoksista löytyy myös kirjallisia lähteitä,
muun muassa seuraavat:
- Noam Chomsky (2006),
MAAILMANVALTA VAI MAAILMANLOPPU
- Chossudovsky, Michel
(2005), America’s ”War on Terrorism”
- Canada: Global Research
- Steinhauser, Karl (1994), EU
huomispäivän super-Neuvostoliitto Lind, Michael (2003).
- Lind, Michael (2003),
MADE IN TEXAS: GEORGE W. BUSH AND THE SOUTHERN TAKEOVER OF AMERICAN
POLITICS jne.
· Chossudovsky,
Michel (2004). Köyhyyden globalisointi. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.
· Chossudovsky,
Michel (2003). SOTA ja GLOBALISAATIO.
Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.
· Benjamin
Freedman puhuu: Juutalainen loikkari varoittaa Amerikkaa
Näistä muut, paitsi
Freedman, eivät yhdistä kansainvälisten rahoituslaitosten, USA:n ja muiden NATO
maiden globaalia toimintaa suoraan sionistiseen eliittiin, mutta kuitenkin
kyseinen mafia on ratkaisevana vaikuttajana taustalla.
Lähteet
Faurisson,
Robert (1985 and 1988). The Zündel Trials, (JHR 4/1988)
Kaasukammio
Yhdysvalloissa (2012). http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaasukammio#L.C3.A4hteet
Rassinier, Paul (2005). The
Holocaust Story and The Lies of Ulysses
Rudolf,
Germar. (2010). Dissecting the Holocaust : The Growing Critique of
"Truth" and "Memory".
Solsjenitsyn, Alexander (1974). Gulag-arkipelagen Fängelseindustrin. Del 1 och 2. Wahlström & Widsrand
Spotlight -lehti
1.9.1990 ja 24.12.1979). (Truth in Press -järjestön suorittama Faurissonin
haastattelut, jotka julkaistiin Spotlight -lehdessä).
World Almanac
1940, 1949, 129 ja 289 |
