LVI HERRA HALLITSEE HELVETTEJÄ

536. Missä edellä on käsitelty taivasta, kaikkialla on osoitettu, että Herra on taivaan Jumala (erityisesti nrot 2–6), näin että taivasten kaikki hallinto on Herran. Ja koska taivaan suhde helvettiin ja helvetin taivaaseen on sellainen, kuten kahden vastakohdan välillä, jotka keskenään toimivat toisiansa vastaan ja joiden toiminnasta ja reaktiosta seuraa tasapaino, jossa kaikki asiat pysyvät olemassa, jonka tähden jotta kaikki asiat ja yksityiskohdat pidettäisiin tasapainossa, on välttämätöntä, että joka hallitsee toista hallitsee myös toista; sillä ellei sama Herra pitäisi kurissa hyökkäyksiä helveteistä ja hillitsisi mielettömyyksiä siellä, tuhoutuisi tasapaino ja tasapainon mukana kokonaisuus.

537. Mutta tässä sanotaan ensin jotakin tästä tasapainosta. On tunnettua, että kun kaksi asiaa keskenään toimivat toisiansa vastaan, ja kun toinen reagoi ja vastustaa yhtä paljon kuin toinen toimii ja työntää, kummallakaan puolella ei ole mitään vaikutusta, koska molemmilla puolilla on samanlainen voima, ja silloin kolmas voi vaikuttaa molempiin tahtonsa mukaan. Sillä kun näillä kahdella ei ole mitään voimaa johtuen yhtäläisestä vastustuksesta, kolmas voima tekee kaiken ja niin helposti kuin mitään vastustusta ei olisi. Sellainen tasapaino on helvetin ja taivaan välillä; mutta se ei ole kuitenkaan samanlainen tasapaino kuin on kahden henkilön välillä, jotka taistelevat fyysisesti ja joiden voima on yhtäläinen; vaan se on spirituaalinen tasapaino, nimittäin vääryyden tasapaino totuutta vastaan ja pahuuden hyvyyttä vastaan. Helvetistä puhaltaa jatkuvasti vääryys pahuudesta ja taivaasta jatkuvasti totuus hyvyydestä. Tämä spirituaalinen tasapaino on se, mikä aiheuttaa, että ihminen on vapaudessa ajattelemaan ja tahtomaan; sillä kaikki, mitä ihminen ajattelee ja tahtoo, liittyy joko pahuuteen ja siitä vääryyteen tai hyvyyteen ja siitä totuuteen; siis kun ihminen on tässä tasapainossa, hän on vapaudessa joko päästämään luokseen tai vastaanottamaan pahuuden ja siitä vääryyden helvetistä, tai päästämään luokseen tai vastaanottamaan hyvyyden ja siitä totuuden taivaasta. Herra pitää jokaisen ihmisen tässä tasapainossa, koska Hän hallitsee molempia niin taivasta kuin helvettiä. Mutta miksi ihmistä pidetään tässä vapaudessa tasapainon avulla, eikä Jumalallinen voima ota pois hänestä pahuutta ja vääryyttä sekä aseta häneen hyvyyttä ja totuutta, kerrotaan seuraavilla sivuilla omassa luvussaan.

538. Minun on usein annettu havaita vääryyden sfäärin pahuudesta virtaavan ulos helvetistä. Se oli kuin jatkuvaa yritystä tuhota kaikki hyvyys ja totuus, yhdistettynä vihaan ja ikään kuin raivoon siitä, ettei kykenisi siihen; varsinkin yritystä tuhota ja hävittää Herran Jumalallisuus, ja tämä siksi, että kaikki hyvyys ja totuus ovat Häneltä. Mutta taivaasta havaittiin virtaavan ulos totuuden sfäärin hyvyydestä, jonka avulla hillittiin helvetistä nousevan yrityksen raivo. Tuloksena siitä oli tasapaino. Tämän sfäärin taivaasta havaittiin tulevan yksin Herrasta, vaikka se näytti tulevan enkeleistä taivaassa. Että se oli yksin Herrasta eikä enkeleistä, johtui siitä, että jokainen enkeli taivaassa tunnustaa, ettei mitään hyvästä ja todesta olisi hänestä itsestään, vaan että kaikki on Herralta.

539. Kaikki valta spirituaalisessa maailmassa kuuluu totuudelle hyvyydestä eikä lainkaan mitään valtaa ole vääryydellä pahuudesta. Että kaikki valta kuuluu totuudelle hyvyydestä, johtuu siitä, että itse Jumaluus taivaassa on Jumalallinen Hyvyys ja Jumalallinen Totuus, ja Jumaluudella on kaikki valta. Että lainkaan mitään valtaa ei ole vääryydellä pahuudesta, johtuu siitä, että kaikki valta kuuluu totuudelle hyvyydestä eikä vääryydessä pahuudesta ole mitään totuudesta peräisin hyvyydestä. Siitä on, että kaikki valta on taivaassa eikä mitään helvetissä; sillä jokainen taivaassa on totuuksissa hyvyydestä ja jokainen helvetissä on vääryyksissä pahuudesta: nimittäin ketään ei päästetä taivaaseen ennen kuin hän on totuuksissa hyvyydestä; eikä ketään heitetä helvettiin ennen kuin hän on vääryyksissä pahuudesta. (Että näin on, nähdään luvuissa, joissa on käsitelty ihmisen ensimmäistä, toista ja kolmatta tilaa kuoleman jälkeen, nrot 491–520; ja että kaikki valta kuuluu totuudelle hyvyydestä, nähdään luvussa taivaan enkelien vallasta, nrot 228–233.)

540. Tämä on nyt tasapaino taivaan ja helvetin välillä. Ne, jotka ovat henkien maailmassa, ovat tässä tasapainossa, sillä henkien maailma on taivaan ja helvetin keskivälissä; ja siitä pidetään myös kaikki ihmiset maailmassa samanlaisessa tasapainossa, sillä Herra hallitsee ihmisiä maailmassa henkien avulla, jotka ovat henkien maailmassa, mitä asiaa käsitellään myöhemmin omassa luvussaan. Sellainen tasapaino ei olisi mahdollinen, ellei Herra hallitsisi molempia niin taivasta kuin helvettiä ja säännöstelisi molempia puolia. Muuten vääryydet pahuudesta olisivat vallitsevia ja vaikuttaisivat yksinkertaisiin hyviin, jotka ovat taivaan uloimmissa osissa ja joita voidaan helpommin johtaa harhaan kuin itse enkeleitä, ja siten tasapaino tuhoutuisi ja tasapainon mukana vapaus ihmisillä.

541. Helvetti on samalla tavalla jaettu yhteiskuntiin kuin taivas ja myös yhtä moneen yhteiskuntaan kuin taivas; sillä jokaisella yhteiskunnalla taivaassa on itselleen vastakkainen yhteiskunta helvetissä, ja tämä tasapainon vuoksi. Mutta yhteiskunnat helvetissä on erotettu pahuuksien ja niistä johtuvien vääryyksien mukaisesti, koska yhteiskunnat taivaassa on erotettu hyvyyksien ja niistä johtuvien totuuksien mukaisesti. Että jokaiselle hyvyydelle on vastakkainen pahuus ja jokaiselle totuudelle on vastakkainen vääryys, voidaan tietää siitä, että ei ole mitään ilman suhdetta vastakohtaansa, ja että vastakohdasta tiedetään, millainen jokin on ja missä asteessa, ja että siitä on kaikki havainto ja tuntemus. Tästä syystä Herra huolehtii jatkuvasti, että taivaan jokaisella yhteiskunnalla on vastakohtansa helvetin yhteiskunnassa, ja että niiden välillä on tasapaino.

542. Koska helvetti on jaettu yhtä moneen yhteiskuntaan kuin taivas, niin helvettejä on myös yhtä monta kuin taivaan yhteiskuntia, sillä taivaan jokainen yhteiskunta on taivas pienemmässä muodossa (nähdään edellä, nrot 51–58), näin helvetin jokainen yhteiskunta on helvetti pienemmässä muodossa. Koska yleensä on kolme taivasta, niin yleensä on myös kolme helvettiä; alin, joka on vastapäätä sisintä eli kolmatta taivasta, keskimmäinen, joka on vastapäätä keskimmäistä eli toista taivasta, ja ylin, joka on vastapäätä ulointa eli ensimmäistä taivasta.

543. Mutta kuinka Herra hallitsee helvettejä, kerrotaan myös muutamalla sanalla. Yleensä helvettejä hallitaan Jumalallisen Hyvyyden ja Jumalallisen Totuuden yleisellä ulosvirtauksella taivaista, minkä avulla helveteistä ulosvirtaava yleinen pyrkimys hillitään ja pidetään kurissa; ja myös erityisellä ulosvirtauksella mistä tahansa taivaasta ja mistä tahansa taivaan yhteiskunnasta. Helvettejä hallitaan erityisesti enkelien avulla, joiden annetaan silmäillä helvetteihin ja hillitä mielettömyyksiä ja häiriöitä siellä; joskus myös lähetetään sinne enkeleitä, jotka läsnäolollaan hillitsevät näitä mielettömyyksiä ja häiriöitä. Mutta yleensä kaikkia, jotka ovat helveteissä, hallitaan heidän omien pelkojensa avulla; muutamia maailmassa istutettujen ja yhä mieleen juurtuneiden pelkojen avulla; mutta koska nämä pelot eivät ole riittäviä ja ne myös vähitellen väistyvät syrjään, hallitaan heitä rangaistuksien peloilla, joilla heidät varsinkin pelotetaan pois pahanteosta. Rangaistukset ovat siellä moninaisia, lievempiä ja ankarampia pahuuksien mukaisesti. Usein asetetaan muiden johtoon pahimpia, jotka ovat eteviä kavaluudessa ja juonitteluissa, ja jotka kykenevät rangaistuksilla ja niistä johtuvalla kauhulla pitämään muut kuuliaisuudessa ja orjuudessa. Mutta nämä päällikötkään eivät uskalla ylittää heille määrättyjä rajoja. On tiedettävä, että ainoa keino pitää kurissa väkivaltaisuuksia ja hurjuuksia niillä, jotka ovat helveteissä, on rangaistuksen pelko; ei ole muuta keinoa.

544. Tähän asti maailmassa on uskottu, että olisi jokin piru, joka hallitsee helvettejä, ja että hänet luotiin valon enkeliksi, mutta sen jälkeen kun hänestä tuli kapinallinen, hänet heitettiin joukkoineen helvettiin. Että näin on uskottu, johtuu siitä, että Sanassa mainitaan piru ja saatana sekä myös Lucifer, ja Sanaa on ymmärretty siellä kirjaimellisen merkityksen mukaisesti; vaikka kuitenkin ”pirulla” ja ”saatanalla” tarkoitetaan siellä helvettiä; ”pirulla” sitä helvettiä, joka on takana ja jossa ovat pahimmat, niin sanotut pahat geniit [nerot]; ja ”saatanalla” sitä helvettiä, joka on edessä ja jossa ovat vähemmän pahat, joita kutsutaan pahoiksi hengiksi; ja ”Luciferilla” tarkoitetaan niitä, jotka ovat Baabelista eli Babylonista, ja jotka ovat niitä, jotka ulottavat valtansa aina taivaaseen saakka. Että ei olisi mitään pirua, jolle helvetit ovat alamaisia, on ilmeistä myös siitä, että kaikki, jotka ovat helveteissä, kuten kaikki, jotka ovat taivaissa, ovat ihmiskunnasta (nähdään, nrot 311–317); ja että siellä on myriadien myriadeja luomisen alusta lähtien tähän päivään saakka; ja että jokainen heistä on sellainen piru kuin hän oli ollut maailmassa Jumaluutta vastaan (näistä asioista nähdään edellä, nrot 311, 312).

LVII HERRA EI HEITÄ KETÄÄN HELVETTIIN, VAAN HENKI HEITTÄYTYY SINNE ITSE

545. Muutamilla on vallinnut sellainen mielipide, että Jumala kääntää kasvonsa pois ihmisestä, hylkää hänet luotaan ja heittää helvettiin, ja että Hän vihastuu ihmiseen hänen pahuutensa vuoksi; ja muutamilla tämä menee vielä pidemmälle, että Jumala rankaisee ihmistä ja tekee hänelle pahaa. He vahvistavat tämän mielipiteensä Sanan kirjaimellisesta merkityksestä, jossa sanotaan samanlaisia asioita, tietämättä, että Sanan spirituaalinen merkitys, joka selittää Sanan kirjaimellisen merkityksen, on täysin erilainen; ja että sen johdosta Kirkon todellinen oppi, joka on peräisin Sanan spirituaalisesta merkityksestä, opettaa toisin; nimittäin, että Jumala ei koskaan käännä kasvojaan pois ihmisestä eikä hylkää häntä luotaan, että Hän ei heitä ketään helvettiin eikä vihastu kehenkään (1). Tämän myös jokainen, jonka mieli on valaistuksessa, havaitsee lukiessaan Sanaa ainoastaan siitä, että Jumala on itse Hyvyys, itse Rakkaus ja itse Armo; ja että itse Hyvyys ei voi tehdä pahaa kenellekään eikä itse Rakkaus ja itse Armo voi hylätä ihmistä luotaan, koska se on vastoin itse armon ja rakkauden olemusta, siten vastoin itse Jumaluutta. Sen tähden ne, jotka ajattelevat valaistuneesta mielestä, havaitsevat selvästi Sanaa lukiessaan, että Jumala ei koskaan käänny pois ihmisestä, ja koska Hän ei käänny pois hänestä, Hän menettelee hänen kanssaan hyvyydestä, rakkaudesta ja armosta, toisin sanoen, Hän tahtoo hänen hyväänsä, rakastaa häntä ja armahtaa häntä. Siitä he myös näkevät, että Sanan kirjaimellinen merkitys, jossa sellaisia asioita sanotaan, kätkee itseensä spirituaalisen merkityksen, jonka mukaan on selitettävä ne asiat, jotka kirjaimellisessa merkityksessä on sanottu ihmisen käsityskykyyn sopivalla tavalla ja hänen ensimmäisten ja yleisten käsitystensä mukaan.

546. Ne, jotka ovat valaistuksessa, näkevät kauemmaksi, että hyvyys ja pahuus ovat kaksi vastakohtaa, ja että näin ne ovat vastakkaisia kuten taivas ja helvetti, ja että kaikki hyvyys on taivaasta ja kaikki pahuus helvetistä; ja koska Herran Jumaluus tekee taivaan (nrot 7–12), Herrasta ei virtaa mitään muuta kuin hyvyyttä ihmiseen eikä helvetistä mitään muuta kuin pahuutta; ja että siten Herra johtaa ihmistä jatkuvasti pois pahuudesta ja johtaa häntä hyvyyteen, kun taas helvetti johtaa häntä jatkuvasti pahuuteen. Ellei ihminen olisi näiden molempien välissä, hänellä ei olisi mitään ajatusta eikä mitään tahtoa, vielä vähemmän mitään vapautta ja mitään valintaa; sillä nämä kaikki asiat ovat ihmiselle tasapainosta hyvyyden ja pahuuden välillä: ja sen tähden, jos Herra kääntyisi pois, ja ihminen olisi jätetty yksin pahalle, hän ei olisi enää ihminen. Näistä asioista on selvää, että Herra virtaa hyvyyden kanssa ihmiseen, yhtäläisesti pahaan kuin hyväänkin; mutta sillä erolla, että pahaa ihmistä Hän johtaa jatkuvasti pois pahuudesta, kun taas hyvää ihmistä Hän johtaa jatkuvasti hyvyyteen; ja että syy tällaiseen eroon on ihmisessä, koska hän on vastaanottaja.

547. Näistä asioista voidaan todeta, että ihminen tekee pahaa helvetistä, ja että hän tekee hyvää Herrasta. Mutta koska ihminen uskoo, että kaikki, mitä hän tekee, hän tekee itsestään, niin hänen tekemänsä pahuus takertuu häneen kuin omaansa. Tästä johtuu, että ihminen on itse oman pahuutensa syynä eikä millään tavalla Herra. Pahuus ihmisessä on helvetti hänessä, sillä sanooko pahuus vai helvetti, on sama asia. Koska ihminen on nyt oman pahuutensa syynä, niin hän myös itse johtaa itsensä helvettiin eikä Herra; ja sikäli kaukana siitä, että Herra johtaisi ihmisen helvettiin, vaan Hän päinvastoin vapauttaa ihmisen helvetistä, mikäli ihminen ei tahdo eikä rakasta olla omassa pahuudessaan. Kaikki, mikä kuuluu ihmisen tahtoon ja rakkauteen, pysyy hänessä kuoleman jälkeen (nrot 470–484); se, joka tahtoo ja rakastaa pahuutta maailmassa, tahtoo ja rakastaa samaa pahuutta toisessa elämässä, mutta hän ei enää salli itseänsä viedä siitä pois. Tästä johtuu, että se ihminen, joka on pahuudessa, on liitetty helvettiin ja myös todella henkeensä nähden on siellä, eikä hän kuoleman jälkeen halua mitään niin paljon kuin olla siellä, missä hänen pahuutensa on: sen tähden ihminen kuoleman jälkeen itse heittäytyy helvettiin eikä sitä tee Herra.

548. Millä tavalla tämä tapahtuu, myös kerrotaan. Kun ihminen astuu toiseen elämään, hänet ottavat ensin vastaan enkelit, jotka suorittavat hänelle kaikkia palveluksia ja myös puhuvat hänen kanssaan Herrasta, taivaasta, enkelillisestä elämästä sekä opastavat häntä hyvyyksissä ja totuuksissa. Mutta jos ihminen, silloin henki, on sellainen, että hän on tosin tuntenut samanlaisia asioita maailmassa, mutta sydämessään kieltänyt tai halveksinut niitä, silloin hän haluaa ja myös yrittää jonkin keskustelun jälkeen päästä pois heidän luotaan. Kun enkelit havaitsevat tämän, he jättävät hänet. Sitten jonkin toveruuden jälkeen toisten henkien kanssa, hänet liitetään lopulta niihin, jotka ovat samanlaisessa pahuudessa hänen kanssaan (nähdään edellä, nrot 445–452). Kun tämä tapahtuu, hän kääntyy pois Herrasta ja kääntää kasvonsa sitä helvettiä kohti, johon hänet oli yhdistetty maailmassa ja missä ovat ne, jotka ovat samanlaisessa pahuuden rakkaudessa. Näistä asioista on selvää, että Herra tuo jokaista henkeä luokseen enkelien kautta ja myös sisäänvirtauksen kautta taivaasta; mutta ne henget, jotka ovat pahuudessa, vastustavat täysin ja ikään kuin riuhtaisevat itsensä irti Herrasta, ja heidän oma pahuutensa vetää heitä kuin köydestä, siis helvetti. Ja koska heitä vedetään ja rakkaudesta pahuuteen he haluavat seurata, niin on selvää, että he vapaaehtoisesti itse heittäytyvät helvettiin. Että näin on, ei voida maailmassa uskoa johtuen helvetin käsityksestä. Itse asiassa se ei siltä [vapaaehtoiselta] näytä toisessa elämässä niiden silmien edessä, jotka ovat helvetin ulkopuolella; vaan ainoastaan niistä, jotka sinne heittäytyvät: sillä he astuvat helvettiin omasta tahdostaan. Ne, jotka astuvat palavasta rakkaudesta pahuuteen, näyttävät heitettävän ylösalaisin pää alaspäin ja jalat ylhäällä. Tästä ulkonäöstä johtuu, että nähdään kuin Jumalallinen voima heittäisi heidät alas helvettiin. (Tästä asiasta nähdään enemmän myöhemmin, nro 574.) Näistä asioista voidaan nyt nähdä, että Herra ei heitä ketään helvettiin, vaan jokainen itse heittäytyy sinne; ei ainoastaan maailmassa eläessään, vaan myös kuoleman jälkeen, kun hän tulee henkien joukkoon.

549. Että Herra ei voi Jumalallisesta olemuksestaan, joka on Hyvyyttä, Rakkautta ja Armoa, toimia samalla tavalla jokaisen ihmisen kanssa, johtuu siitä, että pahuudet ja siitä vääryydet ovat esteenä, eivätkä ne ainoastaan vaimenna Hänen Jumalallista virtaustaan, vaan myös torjuvat sitä. Pahuudet ja siitä vääryydet ovat kuin mustia pilviä, jotka asettuvat auringon ja ihmisen silmän väliin ja vievät pois valon kirkkautta ja seesteisyyttä, vaikka auringon pysyvä pyrkimys hälventää estäviä pilviä jatkuu, sillä se on ja työskentelee niiden takana ja lähettää sillä välin jotakin hämärää valoa ihmisen silmään eri teiden kautta ympärillään. Spirituaalisessa maailmassa on samalla tavalla: Aurinko siellä on Herra ja Jumalallinen Rakkaus (nrot 116–140); valo siellä on Jumalallinen Totuus (nrot 126–140); mustat pilvet siellä ovat vääryyksiä pahuudesta; silmä siellä on ymmärrys. Siinä määrin kuin joku siellä on vääryyksissä pahuudesta, samassa määrin on hänen ympärillään sellainen pilvi, joka on musta ja sakea hänen pahuutensa asteen mukaisesti. Tästä vertauksesta voidaan nähdä, että Herran läsnäolo olisi jatkuvaa jokaisella, mutta Hänet vastaanotettaisiin eri tavalla.

550. Pahoja henkiä rangaistaan ankarasti henkien maailmassa, jotta heitä rangaistuksilla pelotettaisiin pois pahanteosta. Tämäkin näyttää olevan Herralta. Mutta mikään rangaistus siellä ei ole kuitenkaan Herralta, vaan itse pahuudesta; sillä pahuus on niin yhdistetty rangaistukseensa, ettei niitä voida erottaa. Sillä helvetillinen joukko ei halua eikä rakasta mitään enemmän kuin tehdä pahaa, varsinkin määrätä rangaistuksia ja kiusata, ja he myös tekevät pahaa ja määräävät rangaistuksia jokaiselle, jota Herra ei suojele. Kun paha tehdään pahasta sydämestä, silloin hylätään sillä kaikki suojelus Herralta, ja helvetilliset henget syöksyvät sen kimppuun, joka tekee sellaista pahaa, ja rankaisevat häntä. Tätä voidaan jossain määrin valaista pahuuksilla ja niiden rangaistuksilla maailmassa, jossa ne on myös yhdistetty. Sillä lait siellä määräävät rangaistuksen jokaiselle pahuudelle; ja sen tähden se, joka suistuu pahaan, suistuu myös pahan rangaistukseen. Ero on ainoastaan siinä, että maailmassa paha voidaan salata, mutta ei toisessa elämässä. Näistä asioista voidaan tietää, että Herra ei tekisi pahaa kenellekään; ja että tämäkin olisi samanlainen kuin maailmassa, että ei kuningas eikä tuomari eikä laki olisi syynä, että syyllistä rangaistaisiin, koska ne eivät olisi syynä pahantekijän pahuuteen.

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

Että viha ja kiivastuminen Sanassa luetaan Herralle, mutta se on ihmisessä, että näin sanotaan, koska se näin ilmenee ihmisen edessä, kun häntä rangaistaan ja tuomitaan (nrot 798, 5798, 6997, 8284, 8483, 8875, 9306, 10431). Myös pahuus luetaan Herralle, vaikka Herrasta ei kuitenkaan ole mitään muuta kuin hyvyyttä (nrot 2447, 6071, 6991, 6997, 7533, 7632, 7679, 7926, 8227, 8228, 8632, 9306). Miksi näin sanotaan Sanassa (nrot 6071, 6991, 6997, 7632, 7643, 7679, 7710, 7926, 8282, 9010, 9128). Että Herra on pelkkää Armoa ja Laupeutta (nrot 6997, 8875).

LVIII KAIKKI, JOTKA OVAT HELVETEISSÄ, OVAT PAHUUKSISSA JA SIITÄ VÄÄRYYKSISSÄ JOHTUEN ITSERAKKAUDESTA JA MAAILMANRAKKAUDESTA

551. Kaikki, jotka ovat helveteissä, ovat pahuuksissa ja siitä vääryyksissä, eikä siellä ole ketään, joka olisi pahuuksissa ja samalla totuuksissa. Useimmat pahat ihmiset maailmassa tuntevat spirituaalisia totuuksia, jotka ovat Kirkon totuuksia, sillä he ovat oppineet niitä lapsuudesta lähtien ja sitten Sanan saarnaamisesta ja lukemisesta, ja sen jälkeen he ovat puhuneet niistä. Jotkut ovat saaneet myös muut uskomaan, että he olivat kristittyjä sydämeltään, koska he ovat osanneet puhua totuuksista teeskennellyllä mieltymyksellä ja myös toimia rehellisesti ikään kuin spirituaalisesta uskosta. Mutta ne heistä, jotka ovat itsessään ajatelleet näitä totuuksia vastoin ja pidättäytyneet pahuuksien tekemisestä ajatustensa mukaan ainoastaan vain yhteiskunnallisten lakien vuoksi, ja maineen, kunniavirkojen ja etujen vuoksi, ovat kaikki pahoja sydämeltään eivätkä ole totuuksissa ja hyvyyksissä henkeensä nähden, vaan ainoastaan ruumiiseensa nähden. Sen tähden, kun toisessa elämässä heiltä poistetaan ulkoiset ja paljastetaan sisäiset, jotka olivat heidän henkensä, he ovat täysin pahuuksissa ja vääryyksissä eivätkä missään totuuksissa ja hyvyyksissä; ja on ilmeistä, että totuudet ja hyvyydet sijaitsivat ainoastaan heidän muistissaan pelkkinä tietoina, ja että he ottivat ne sieltä esiin, kun puhuivat ja teeskentelivät hyvyyksiä ikään kuin spirituaalisesta rakkaudesta ja uskosta. Kun sellaiset päästetään sisäisiinsä, näin ollen omiin pahuuksiinsa, silloin he eivät enää kykene puhumaan totuuksia, vaan ainoastaan vääryyksiä, koska he puhuvat pahuuksista käsin, sillä on mahdotonta puhua totuuksia pahuuksista käsin, koska silloin henki ei ole muuta kuin oma pahuutensa ja vääryys käy esiin hänen pahuudestaan. Jokainen paha henki saatetaan tähän tilaan, ennen kuin hänet heitetään helvettiin (nähdään edellä, nrot 499–512); tätä sanotaan tuhoutumiseksi totuuksiin ja hyvyyksiin nähden (1); ja tuhoaminen ei ole muuta kuin päästämistä sisäisiin, näin hengen omaan eli itse henkeen. (Näistä asioista nähdään myös edellä, nro 425.)

552. Kun ihminen on sellainen kuoleman jälkeen, silloin hän ei ole enää ihmishenki, jollainen hän on ensimmäisessä tilassaan (josta edellä, nrot 491–498), vaan hän on todella henki; sillä hän on todella henki kasvoiltaan ja ruumiiltaan vastaten sisäisiään, jotka kuuluvat hänen mieleensä, siis ulkoisessa muodossaan, joka on hänen sisäistensä perusmuoto eli kuva. Sellainen on henki sen jälkeen, kun hän on käynyt lävitse ensimmäisen ja toisen tilansa, joista on edellä. Jonka tähden häntä silloin katsottaessa heti tiedetään, millainen hän on, ei ainoastaan hänen kasvoistaan vaan myös ruumiistaan ja lisäksi hänen puheestaan ja eleistään; ja koska hän on silloin itsessään, hän ei voi olla muualla kuin siellä, missä hänen kaltaistensa ovat. Sillä spirituaalisessa maailmassa on mieltymysten ja siitä ajatusten jakaminen kaikin tavoin; ja sen tähden henki viedään kaltaistensa luokse ikään kuin itsestään, koska häntä vie hänen oma mieltymys ja sen ilo; itse asiassa hän myös kääntyy sinne, sillä siten hän hengittää omaa elämäänsä, eli vetää henkeään vapaasti, mitä hän ei voi tehdä kääntyessään toisaalle. On tiedettävä, että tämä jakaminen toisten kanssa tapahtuu spirituaalisessa maailmassa kasvojen kääntymisen mukaisesti, ja että jokaisella kasvojensa edessä ovat jatkuvasti ne, jotka ovat samanlaisessa rakkaudessa hänen kanssaan, ja tämä ruumiinsa jokaisessa kääntymisessä (nähdään edellä, nro 151). Tästä johtuu, että kaikki helvetilliset henget kääntyvät Herrasta poispäin pilkkopimeyttä ja pimeyttä kohti, jotka siellä ovat maailman auringon ja kuun sijasta, mutta taivaan kaikki enkelit kääntyvät Herraan päin taivaan Aurinkona ja Kuuna (nähdään edellä, nrot 123, 143, 144, 151). Näistä asioista voidaan nyt todeta, että kaikki, jotka ovat helveteissä, ovat pahuuksissa ja siitä vääryyksissä; ja myös että heidät on käännetty omia rakkauksiansa kohti.

553. Kaikki henget helveteissä, tarkasteltuna jossakin taivaan valossa, näkyvät oman pahuutensa muodossa; sillä jokainen on oman pahuutensa kuva, nimittäin jokaisella sisäiset ja ulkoiset toimivat yhtenä, ja sisäiset esiintyvät nähtävinä ulkoisissaan, joita ovat kasvot, ruumis, puhe ja eleet; näin jo silmäyksellä tunnetaan, millaisia he ovat. Yleensä he ovat muiden halveksimisen ja uhkaamisen muotoja niitä kohtaan, jotka eivät kunnioita heitä. He ovat erilaisia vihan ja myös koston muotoja; raivo ja julmuudet heidän sisäisistään näkyvät läpi näiden muotojen kautta. Mutta kun toiset ylistävät, kunnioittavat ja palvovat heitä, heidän kasvonsa vetäytyvät kokoon ja näyttävät iloisilta mielihyvästä. Näitä kaikkia muotoja, jollaisia näkyy, ei voida muutamalla sanalla kuvata, sillä yksikään ei ole samanlainen kuin toinen; ainoastaan niiden välillä, jotka ovat samankaltaisessa pahuudessa ja siten samassa helvetillisessä yhteiskunnassa, on yhteinen samankaltaisuus, josta kuten johtumisen tasosta näkyvät jokaisen kasvot siellä tietyssä yhtäläisyydessä. Yleensä heidän kasvonsa ovat kammottavia ja elämää vailla niin kuin ruumiiden kasvot; joidenkin kasvot ovat mustia; joidenkin tulisten soihtujen näköisiä; joidenkin rakkuloista, syylistä ja haavoista suunnattomia; monilla ei näytä olevan kasvoja, vaan niiden sijasta jotakin karvaista tai luumaista; joillakin ainoastaan hampaat näkyvät; heidän ruumiinsa ovat myös hirviömäisiä; ja heidän puheensa on kuin suuttumuksesta tai vihasta tai kostosta, sillä jokainen puhuu omasta vääryydestään käsin ja kuulostaa omalta pahuudeltaan: sanalla sanoen, he ovat kaikki oman helvettinsä kuvia. Missä muodossa itse helvetti on yleensä, minun ei ole annettu nähdä; minulle on ainoastaan kerrottu, että kuten koko taivas yhtenä kokonaisuutena kuvastaa yhtä ihmistä (nrot 59–67), näin koko helvetti yhtenä kokonaisuutena kuvastaa yhtä pirua, ja että se voidaan myös esittää yhden pirun kuvana (nähdään edellä, nro 544). Mutta millaisessa muodossa ovat erityiset helvetit eli helvetilliset yhteiskunnat, minun on usein annettu nähdä, sillä niiden aukkojen luona, joita kutsutaan helvetin porteiksi, näkyy tavallisesti hirviö, joka edustaa yleisesti niiden muotoa, jotka ovat siellä: niiden raivo, jotka ovat siellä, myös silloin samalla edustetaan kamalilla ja hirvittävillä asioilla, jotka jätetään mainitsematta. Mutta on tiedettävä, että helvetilliset henget näyttävät sellaisilta taivaan valossa, mutta keskenään he näyttävät ihmisiltä. Tämä on Herran armosta, etteivät he myös keskenänsä olisi vastenmielisyyksiä, kuten he näkyvät enkelien edessä. Mutta tuo edellinen ulkonäkö on harhaa, sillä niin pian kuin jotakin valoa taivaasta päästetään sisään, heidän ihmismuotonsa käännetään hirviömäisiksi, jollaisia he ovat itsessään ja joista on edellä; sillä taivaan valossa kaikki näkyy sellaisena kuin se on itsessään. Tästä myös johtuu, että he pakenevat taivaan valoa ja heittäytyvät alas omaan valoonsa, joka on kuin valoa hehkuvista hiilistä ja jossakin kuin palavasta rikistä; mutta myös tämä valo käännetään pelkäksi pimeydeksi, kun siihen virtaa jotakin valoa taivaasta. Tästä johtuu, että helvettien sanotaan olevan pilkkopimeydessä ja pimeydessä; ja että ”pimeys” ja ”pilkkopimeys” merkitsevät vääryyksiä pahuudesta, jollaisia ne ovat helvetissä.

554. Näistä henkien hirviömäisten muotojen tarkasteluista helveteissä (mitkä kaikki, kuten sanottiin, ovat toisten halveksimisen ja uhkaamisen muotoja niitä kohtaan, jotka eivät kunnioita ja arvosta heitä; sekä vihan ja koston muotoja niitä kohtaan, jotka eivät suosi heitä) on käynyt selväksi, että ne kaikki olivat yleensä itserakkauden ja maailmanrakkauden muotoja; ja että ne pahuudet, joiden erityismuotoja he ovat, johtavat alkuperänsä näistä kahdesta rakkaudesta. Minulle on myös kerrottu taivaasta ja monella kokemuksellakin todistettu, että nämä kaksi rakkautta, nimittäin itserakkaus ja maailmanrakkaus, hallitsevat helveteissä ja myös muodostavat helvetit; ja että rakkaus Herraan ja rakkaus lähimmäistä kohtaan hallitsevat taivaissa ja myös muodostavat taivaat; ja että nämä kaksi helvetin rakkautta ja nämä kaksi taivaan rakkautta ovat täysin vastakkaisia toisilleen.

555. Aluksi ihmettelin, mistä se on, että itserakkaus ja maailmanrakkaus olisivat niin pirullisia, ja että ne, jotka ovat näissä rakkauksissa, olisivat sellaisia hirviöitä ulkonäöltään. Koska maailmassa mietiskellään liian vähän itserakkautta, vaan mielen ylpeyttä ulkoisissa, mitä kutsutaan ylimielisyydeksi, ja koska se tulee näkyviin, ainoastaan sen uskotaan olevan itserakkautta. Ja lisäksi itserakkauden, jota ei niin tuoda esiin, uskotaan maailmassa olevan elämän tuli, josta ihminen ajetaan liikkeelle etsimään tehtäviä ja tekemään hyötyjä, ellei ihminen näkisi niissä kunniaa ja mainetta, hänen mielensä herpaantuisi. He sanovat: ”Kuka on koskaan tehnyt jotakin arvokasta, hyödyllistä ja mainittavaa, ellei tullakseen ylistetyksi ja kunnioitetuksi muilta tai heidän mielessään? Ja mistä se on, ellei rakkauden tulesta kunniaa ja mainetta kohtaan, näin ollen itseään kohtaan?” Tästä johtuu, että maailmassa ei tiedetä, että itserakkaus itsessään katsottuna on rakkaus, joka hallitsee helvetissä ja muodostaa helvetin ihmisessä. Koska asia on näin, haluaisin ensin kuvata, mitä itserakkaus on, ja sen jälkeen, että tästä rakkaudesta kumpuavat kaikki pahuudet ja siitä vääryydet.

556. Itserakkaus on tahtoa hyvää yksin itselleen eikä muille paitsi itsensä vuoksi, ei edes Kirkolle, isänmaalle tai millekään ihmisyhteisölle; ja että tehdä hyvää näille on ainoastaan oman maineen, kunnian ja kuuluisuuden vuoksi; ellei ihminen näkisi näitä hyödyissä, joita hän tekee muille, hän sanoo sydämessään: ”Miten se koskee minua? Miksi tekisin sen? Mitä minä saan siitä?” Ja sen tähden hän ei tee sitä. Tästä on ilmeistä, että se, joka on itserakkaudessa, ei rakasta Kirkkoa eikä isänmaataan eikä yhteiskuntaa eikä mitään hyötyä, vaan ainoastaan itseään. Hänen ilonsa on ainoastaan itserakkauden iloa; ja koska se ilo, joka tulee esiin hänen rakkaudestaan, tekee ihmisen elämän, niin hänen elämänsä on itsensä elämää; ja itsensä elämä on elämää ihmisen omasta, ja ihmisen oma itsessään katsottuna ei ole muuta kuin pahuutta. Se, joka rakastaa itseään, rakastaa myös omiaan, joita ovat erityisesti hänen lapsensa ja lastenlapsensa ja yleensä kaikki, jotka tekevät yhden hänen kanssaan ja joita hän kutsuu omikseen: rakastaa heitä on myös rakastaa itseään, sillä hän näkee heidät ikään kuin itsessään ja itsensä heissä. Heidän joukossaan, joita hän kutsuu omikseen, ovat myös kaikki, jotka ylistävät, kunnioittavat ja palvovat häntä.

557. Vertaamalla itserakkautta taivaalliseen rakkauteen voidaan nähdä, millaista itserakkaus on. Taivaallinen rakkaus on rakastaa hyötyjä hyötyjen vuoksi, eli hyvyyksiä hyvyyksien vuoksi, joita ihminen tekee Kirkolle, isänmaalleen, ihmisyhteisölleen ja maamiehelleen; sillä tämä on rakastaa Jumalaa ja rakastaa lähimmäistään, koska kaikki hyödyt ja kaikki hyvyydet ovat Jumalalta, ja ne ovat myös se lähimmäinen, jota on rakastettava. Mutta se, joka rakastaa niitä itsensä vuoksi, ei rakasta niitä muutoin kuin palvelijoinaan, koska ne palvelevat häntä; tästä seuraa, että se, joka on itserakkaudessa, haluaa Kirkon, isänmaansa, ihmisyhteisönsä ja maamiehensä palvelevan häntä eikä hän niitä, sillä hän asettaa itsensä niiden yläpuolelle ja ne itsensä alapuolelle. Tästä johtuu, että siinä määrin kuin joku on itserakkaudessa, samassa määrin hän poistaa itsensä taivaasta, koska hän poistaa itsensä taivaallisesta rakkaudesta.

558. a. Lisäksi, siinä määrin kuin joku on taivaallisessa rakkaudessa, joka on rakastaa hyötyjä ja hyvyyksiä ja tuntea sydämen iloa tehdessään niitä Kirkon, isänmaansa, ihmisyhteisönsä ja maamiehensä vuoksi, samassa määrin Herra johtaa häntä, koska tämä rakkaus on se, missä Hän on ja mikä on Hänestä. Mutta siinä määrin kuin joku on itserakkaudessa, joka on hyötyjen ja hyvyyksien tekemistä itsensä vuoksi, samassa määrin hän johtaa itseään; ja siinä määrin kuin joku johtaa itseään, samassa määrin Herra ei johda häntä: tästä myös seuraa, että siinä määrin kuin joku rakastaa itseään, samassa määrin hän poistaa itsensä Jumaluudesta, näin myös taivaasta. Olla itsensä johdettavana, on olla omansa johdettavana; ja ihmisen oma ei ole muuta kuin pahuutta; sillä se on hänen perinnöllistä pahuuttaan, joka on rakastaa itseään enemmän kuin Jumalaa ja maailmaa enemmän kuin taivasta (2). Ihminen päästetään hänen omaansa, näin omiin perinnöllisiin pahuuksiinsa, joka kerta kun hän katsoo itseensä hyvyyksissä, joita hän tekee, sillä hän katsoo hyvyyksistä itseensä eikä itsestään hyvyyksiin; jonka tähden hän asettaa hyvyyksiin oman kuvansa eikä mitään kuvaa Jumaluudesta. Että näin on, on myös kokemuksen kautta minulle vahvistettu. On pahoja henkiä, joiden asuinpaikat ovat pohjoisen ja lännen keskivälissä taivasten alapuolella, ja jotka ovat taitavia johtamaan hyviä henkiä heidän omaansa ja siten kaikenlaisiin pahuuksiin. Sen he tekevät johtamalla heidät ajatuksiin itsestä, joko avoimesti ylistyksillä ja kunnianosoituksilla tai salaa suuntamaalla heidän mieltymyksensä heihin itseensä: ja siinä määrin kuin he saavat aikaan tämän, samassa määrin he kääntävät hyvien henkien kasvot pois taivaasta; ja samassa määrin he myös pimentävät heidän ymmärrystään ja houkuttelevat pahuuksia esiin heidän omastaan.

558. b. Että itserakkaus on vastakkainen lähimmäisenrakkaudelle, voidaan nähdä molempien alkuperästä ja olemuksesta. Lähimmäisenrakkaus sellaisella, joka on itserakkaudessa, alkaa hänestä itsestään; sillä hän sanoo, että jokainen on itselleen lähimmäinen, ja hänestä kuten keskuksesta etenee kaikkiin, jotka tekevät yhden hänen kanssaan, vähentyen heidän yhdistymisen asteensa mukaisesti rakkaudella hänen kanssaan; ja niitä, jotka ovat tämän seuran ulkopuolella, ei pidetä minään; ja niitä, jotka ovat heitä ja heidän pahuuksiansa vastaan, pidetään vihamiehinä, olisivatpa he miten tahansa viisaita, kunniallisia, rehellisiä tai oikeudenmukaisia. Mutta spirituaalinen rakkaus lähimmäistä kohtaan alkaa Herrasta, ja Hänestä kuin keskuksesta etenee kaikkiin, jotka on yhdistetty Häneen rakkaudella ja uskolla, ja käy esiin rakkauden ja uskon laadun mukaisesti heissä (3). Tästä on ilmeistä, että lähimmäisenrakkaus, joka alkaa ihmisestä, on vastakkaista lähimmäisenrakkaudelle, joka alkaa Herrasta; ja edellinen käy esiin pahuudesta, koska se on ihmisen omasta; mutta jälkimmäinen käy esiin hyvyydestä, koska se on Herrasta, sillä Hän on itse Hyvyys. On myös ilmeistä, että lähimmäisenrakkaus, joka käy esiin ihmisestä ja hänen omastaan, on ruumiillista; mutta lähimmäisenrakkaus, joka käy esiin Herrasta, on taivaallista. Sanalla sanoen, itserakkaus muodostaa ihmisessä, jossa se on, pään; ja taivaallinen rakkaus muodostaa hänessä jalat, millä hän seisoo, ja jos se ei palvele häntä, hän tallaa sen jalkojensa alle. Tästä johtuu, että ne, jotka heitetään helvettiin, näyttävät heitettävän ylösalaisin, pää alaspäin kohti helvettiä ja jalat ylöspäin kohti taivasta (nähdään edellä, nro 548).

559. Itserakkaus on myös sellaista, että siinä määrin kuin sen ohjaksia höllennetään, toisin sanoen, ulkoisia siteitä poistetaan, joita ovat pelot laista ja sen rangaistuksista sekä maineen, kunnian, voiton, viran ja hengen menettämisestä, samassa määrin se rynnistää, kunnes lopulta se haluaa hallita, ei ainoastaan koko maallista maailmaa, vaan myös koko taivasta ja itse Jumaluutta, missään ei ole sille mitään rajaa eli loppua. Tämä halu piilee kätkettynä jokaisessa, joka on itserakkaudessa, vaikka se ei ilmenekään maailman edessä, jossa sitä hillitsevät mainitut siteet. Että näin on, jokainen voi nähdä hallitsijoista ja kuninkaista, joilla ei ole sellaisia ohjaksia ja siteitä, ja jotka ryntäävät ja alistavat maakuntia ja valtakuntia, siinä määrin kuin he onnistuvat, ja he pyrkivät valtaan ja kunniaan rajoituksetta. Että näin on, on vielä selvemmin ilmeistä nykyisestä Babylonista, joka on ulottanut valtansa taivaaseen asti ja siirtänyt Herran kaiken Jumalallisen vallan itselleen ja jatkuvasti haluaa enemmän. Että sellaiset ovat täysin Jumaluutta ja taivasta vastaan ja helvetin puolesta, kun he kuoleman jälkeen tulevat toiseen elämään, nähdään pienessä kirjassa nimeltä Viimeinen tuomio ja Babylonin hävitys.

560. Kuvaile itsellesi jotain yhteiskuntaa sellaisista, joista kaikki rakastavat vain itseään eivätkä muita, paitsi mikäli he tekevät yhden heidän itsensä kanssa, ja tulet näkemään, että heidän rakkautensa ei olisi muuta kuin ryövärien rakkautta toisiinsa; mikäli he toimivat yhdessä, he syleilevät ja kutsuvat toisiaan ystäviksi; mutta mikäli he eivät toimi yhdessä ja mikäli he hylkäävät heidän herruutensa, he nousevat toisiansa vastaan ja murhaavat. Jos tutkitaan heidän sisäisiään, eli mieltään, tullaan näkemään, että he ovat täynnä vihamielistä inhoa toisiansa kohtaan, ja että he nauravat sydämestään kaikelle oikeudenmukaisuudelle ja rehellisyydelle ja myös Jumaluudelle, jonka he hylkäävät merkityksettömänä. Tämä voidaan todeta vielä paremmin heidän yhteiskunnistaan helveteissä, joita käsitellään myöhemmin.

561. Ajatuksiin ja mieltymyksiin kuuluvat sisäiset niillä, jotka rakastavat itseään yli kaiken, on käännetty heitä itseään ja maailmaa kohti, näin Herrasta ja taivaasta poispäin. Tästä johtuu, että he ovat kaikenlaisten pahuuksien valtaamia, eikä Jumaluus voi virrata heihin; sillä heti kun se virtaa sisään, se upotetaan ajatuksiin itsestä ja saastutetaan ja myös sekoitetaan pahuuksiin, jotka ovat heidän omastaan. Tästä johtuu, että kaikki sellaiset katsovat toisessa elämässä Herrasta poispäin ja siihen pilkkopimeyteen, joka siellä on maailman auringon sijasta ja joka on suoraan vastapäätä taivaan Aurinkoa, joka on Herra (nähdään edellä, nro 123). ”Pilkkopimeys” merkitsee myös pahuutta ja ”maailman aurinko” itserakkautta (4).

562. Niiden pahuudet, jotka ovat itserakkaudessa, ovat yleensä toisten halveksimista, kateutta, epäystävällisyyttä jokaista kohtaan, joka ei suosi heitä, siitä johtuvaa vihamielisyyttä, monenlaista vihaa, kostoa, kavaluutta, petosta, armottomuutta ja julmuutta; ja uskonnollisiin asioihin nähden se ei ole ainoastaan halveksuntaa Jumaluutta ja Jumalallisia asioita kohtaan, jotka ovat Kirkon totuuksia ja hyvyyksiä, vaan myös vihamielisyyttä niitä kohtaan; se myös käännetään vihaksi, kun ihmisestä tulee henki; ja silloin hän ei ainoastaan kestä kuulla niitä, vaan jopa palaa vihasta kaikkia kohtaan, jotka tunnustavat ja palvovat Jumaluutta. Olen puhunut tietyn hengen kanssa, joka maailmassa oli ollut mahtava ja rakastanut itseään korkeammassa asteessa; kun hän ainoastaan kuuli mainittavan Jumaluuden, ja varsinkin kun hän kuuli mainittava Herran, hän kiihtyi vihasta sellaiseen kiukkuun, että hän paloi halusta tappaa Hänet; ja kun hänen rakkautensa ohjaksia höllennettiin, hän halusi olla itse piru, jotta hän voisi itserakkaudestaan jatkuvasti ahdistella taivasta. Tätä haluavat myös useimmat, jotka ovat paavillisesta uskonnosta, kun he toisessa elämässä havaitsevat, että Herralla on kaikki valta eikä heillä mitään.

563. Jotkut henget ilmestyivät minulle läntisellä ilmansuunnalla kohti etelää. He sanoivat olleensa arvovaltaisissa asemissa maailmassa, ja että he ansaitsisivat pidettävän muita parempina ja käskemään heitä. Enkelit tutkivat heitä, millaisia he olivat sisäisesti; ja saatiin tietää, etteivät he viroissaan maailmassa olleet katsoneet hyötyihin, vaan itseensä, ja että siten he olivat pitäneet itseään parempana kuin hyötyjä. Mutta koska he pyrkivät ja innokkaasti vaativat tulla asetetuiksi toisten johtoon, heidän annettiin olla niiden joukossa, jotka neuvottelivat erittäin tärkeistä asioista; mutta havaittiin, etteivät he kyenneet lainkaan suuntaamaan huomiotaan tehtäviin, joita käsiteltiin, eivätkä näkemään asioita sellaisina kuin ne ovat itsessään. He eivät puhuneet asian hyödystä, vaan omastaan, ja että he tahtoivat myös toimia mielisuosionsa mukaisesti. Sen tähden heidät vapautettiin tästä tehtävästä ja jätettiin etsimään itselleen toimia muualta. Niinpä he menivät kauemmaksi läntiseen ilmansuuntaan, missä heidät otettiin vastaan siellä ja täällä, mutta kaikkialla heille sanottiin, että he ajattelivat ainoastaan itseään eivätkä mistään asiasta muuten kuin itsestään käsin; näin että he olisivat tyhmiä ja ainoastaan aistillis-ruumiillisia henkiä: ja sen tähden heidät karkotettiin, minne tahansa he tulivat. Jonkin ajan kuluttua heidät nähtiin saatetun puutteenalaiseen tilaan ja pyytävän almuja. Tästä on myös ilmeistä, että ne, jotka ovat itserakkaudessa, miten tahansa viisaasti he näyttäisivätkin puhuvan maailmassa itserakkautensa tulesta, se on kuitenkin ainoastaan muistista eikä mistään järjellisen valosta. Jonka tähden toisessa elämässä, kun heidän ei enää sallita tuoda esiin luonnollisen muistin asioita, he ovat tyhmempiä kuin muut, ja tämä siitä syystä, että heidät on erotettu Jumaluudesta.

564. On olemassa kaksi herruuden lajia, toinen on lähimmäisenrakkaudesta ja toinen on itserakkaudesta. Nämä kaksi herruutta ovat olemukseltaan täysin vastakkaisia toisilleen. Se, joka hallitsee lähimmäisenrakkaudesta, tahtoo hyvää kaikille eikä rakasta mitään niin paljon kuin hyötyjä, näin palvella toisia. (Toisten palvelemisella tarkoitetaan tahtoa hyvää toisille ja tehdä hyötyjä, olipa se sitten Kirkolle, isänmaalle, yhteiskunnalle tai maanmiehelle.) Tämä on hänen rakkautensa ja sydämensä ilo. Myös siinä määrin kuin hänet kohotetaan arvoasemiin toisten yläpuolelle, samassa määrin hän iloitsee, mutta ei arvoasemien vuoksi, vaan niiden hyötyjen vuoksi, joita hän voi sitten tehdä runsaammassa määrin ja suuremmassa asteessa. Sellainen herruus on taivaissa. Mutta se, joka hallitsee itserakkaudesta, ei tahdo kenellekään muulle hyvää, vaan yksin itselleen; ne hyödyt, joita hän tekee, ovat hänen oman kunniansa ja maineensa vuoksi, jotka ovat hänelle ainoat hyödyt. Palvella muita on hänelle sen päämäärän vuoksi, jotta hän tulisi palvelluksi, kunnioitetuksi ja hallitsisi; hän ei tavoittele arvoasemia hyvyyksien vuoksi, joita tekisi isänmaalleen ja Kirkolle, vaan jotta hän olisi ylhäisyydessä ja kunniassa ja siitä sydämensä ilossa. Tämä rakkaus herruuteen pysyy myös jokaisella elämänsä jälkeen maailmassa. Mutta niille, jotka ovat hallinneet lähimmäisenrakkaudesta, uskotaan herruus myös taivaissa, mutta silloin he eivät hallitse, vaan hyödyt, joita he rakastavat; ja kun hyödyt hallitsevat, silloin hallitsee Herra. Mutta ne, jotka maailmassa ovat hallinneet itserakkaudesta, ovat elämänsä jälkeen maailmassa helvetissä ja siellä arvottomia orjia. Olen nähnyt mahtavia, jotka maailmassa ovat hallinneet itserakkaudesta, heitettyinä alhaisimpien joukkoon, ja joitakin niiden joukkoon, jotka ovat käymälöissä siellä.

565. Mutta mitä tulee maailmanrakkauteen, se ei ole niin suuressa asteessa vastakkainen taivaalliselle rakkaudelle kuin itserakkaus, koska siihen ei ole kätketty niin suuria pahuuksia. Maailmarakkaus on halua johtaa toisten rikkaudet itselleen millä tahansa konsteilla, ja asettaa sydämensä niihin, sekä sallia maailman vetää ja johtaa pois spirituaalisesta rakkaudesta, joka on lähimmäisenrakkautta, näin pois taivaasta ja Jumaluudesta. Mutta tämä rakkaus on moninainen. On rikkauksien rakkautta, jotta heidät kohotettaisiin korkeisiin asemiin, joita he ainoastaan rakastavat; on kunnianosoitusten ja arvoasemien rakkautta, jotta hyödyttäisiin rikkauksista; on rikkauksien rakkautta erilaisten käyttöjen vuoksi, joita miellytetään maailmassa; on rikkauksien rakkautta pelkästään rikkauksien vuoksi, sellainen rakkaus on itarilla, ja niin edelleen. Päämäärää, jonka vuoksi rikkauksia tavoitellaan, kutsutaan hyödyksi; ja päämäärä eli hyöty on se, mistä rakkaudella on laatunsa; sillä sellainen on rakkaus kuin on päämäärä, jonka vuoksi toimitaan, sillä kaikki muu palvelee sitä keinona.

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Ennen kuin pahat heitetään helvettiin, heitä tuhotaan totuuksiin ja hyvyyksiin nähden, ja ne riistettyinä heidät viedään itsestä käsin helvettiin (nrot 6977, 7039, 7795, 8210, 8232, 9330). Herra ei tuhoa heitä, vaan he itse itseään (nrot 7643, 7926). Jokaisella pahuudella on itsessään vääryys, jonka tähden ne, jotka ovat pahuudessa, ovat myös vääryydessä, vaikka jotkut eivät tiedä sitä (nrot 7577, 8094). Ne, jotka ovat pahuudessa, eivät voi ajatella muuta kuin vääryyttä, kun he ajattelevat itsestään käsin (nro 7437). Kaikki, jotka ovat helvetissä, puhuvat vääryyksiä pahuudesta (nrot 1695, 7351, 7352, 7357, 7392, 7689).

2. Ihmisen oma, jonka hän perii vanhemmiltaan, ei ole muuta kuin sakeaa pahuutta (nrot 210, 215, 731, 876, 987, 1047, 2307, 2308, 3518, 3701, 3812, 8480, 8550, 10283, 10284, 10286, 10731). Ihmisen oma on rakastaa itseään enemmän kuin Jumalaa ja maailmaa enemmän kuin taivasta, eikä pitää lähimmäistään minään itseensä verrattuna, paitsi ainoastaan itsensä vuoksi, näin itseään varten, siten se on rakkautta itseensä ja maailmaan (nrot 694, 731, 4317, 5660). Itserakkaudesta ja maailmanrakkaudesta, kun ne hallitsevat, ovat kaikki pahuudet (nrot 1307, 1308, 1321, 1594, 1691, 3413, 7255, 7376, 7488, 7489, 8318, 9335, 9348, 10038, 10742). Nämä pahuudet ovat toisten halveksimista, vihamielisyyttä, vihaa, kostoa, julmuutta ja petosta (nrot 6667, 7370, 7374, 9348, 10038, 10742). Näistä pahuuksista kumpuaa kaikki vääryys (nrot 1047, 10283, 10284, 10286).

3. Ne, jotka eivät tiedä, mitä on rakastaa lähimmäistään, luulevat, että jokainen ihminen on lähimmäinen, ja että hyvää on tehtävä jokaiselle, joka tarvitsee apua (nro 6704). Ja he myös uskovat, että jokainen on itselleen lähimmäinen, ja siten lähimmäisenrakkaus alkaa itsestä (nro 6933). Ne, jotka rakastavat yli kaiken itseään, näin ne, joilla itserakkaus hallitsee, alkavat myös lähimmäisenrakkauden itsestä (nro 6710). Millä tavalla jokainen on lähimmäinen itselleen, selitetään (nrot 6933–6938). Mutta ne, jotka ovat kristittyjä ja rakastavat Jumalaa yli kaiken, alkavat lähimmäisenrakkauden Herrasta, koska Häntä on rakastettava yli kaiken (nrot 6706, 6711, 6819, 6824). Lähimmäisen eroja on yhtä monta kuin hyvyyden eroja Herrasta, ja hyvää on tehtävä erolla jokaista kohtaan hänen tilansa laadun mukaisesti, ja se on kristillistä varovaisuutta (nrot 6707, 6709, 6711, 6818). Näitä eroja on lukemattomia; ja siksi muinaiset ihmiset, jotka tiesivät, mitä lähimmäinen on, jakoivat lähimmäisenrakkauden harjoittamiset luokkiin, ja antoivat niille omat nimensä; ja siitä he tiesivät, missä suhteessa kukin oli lähimmäinen, ja kuinka tehdä hyvää kullekin viisaasti (nrot 2417, 6628, 6705, 7259–7262). Oppi muinaisissa Kirkoissa oli lähimmäisenrakkauden oppi, ja siitä heillä oli viisaus (nrot 2417, 2385, 3419, 3420, 4844, 6628).

4. ”Maailman aurinko” merkitsee itserakkautta (nro 2441). Tässä merkityksessä ”palvoa aurinkoa” tarkoittaa palvoa niitä asioita, jotka ovat taivaallisen rakkauden ja Herran vastaisia (nrot 2441, 10584). ”Kuumeneva aurinko” on kasvavaa pahan himoa (nro 8487).

LIX MITÄ HELVETILLINEN TULI JA HAMMASTEN KIRISTYS OVAT

566. Mitä ovat ikuinen tuli ja hammasten kiristys, jotka Sanassa sanotaan niistä, jotka ovat helvetissä, tuskin kukaan on tähän asti tuntenut, koska he ovat ajatelleet aineellisesti Sanassa olevista asioista tietämättä sen spirituaalisesta merkityksestä. Sen tähden ”tulella” ovat muutamat ymmärtäneet aineellista tulta, toiset piinaa yleensä, jotkut omantunnon vaivoja, jotkut ainoastaan, että näin sanotaan herättämään kauhua pahoille. Ja ”hammasten kiristyksellä” ovat muutamat ymmärtäneet todellista hammasten kiristystä, jotkut ainoastaan väristystä, jollainen on, kun sellainen hampaiden yhteentörmäys kuullaan. Mutta se, joka tuntee Sanan spirituaalisen merkityksen, voi tietää, mitä ”ikuinen tuli” ja ”hammasten kiristys” ovat; sillä Sanassa jokaiselle sanalle ja jokaiselle sanojen merkitykselle on spirituaalinen merkitys, koska Sana on sisäiseltä olemukseltaan spirituaalinen; eikä spirituaalista voida ilmaista ihmisen edessä muuten kuin luonnollisella tavalla, koska ihminen on luonnollisessa maailmassa ja ajattelee siellä olevista asioista käsin. Niinpä mitä on ”ikuinen tuli” ja ”hammasten kiristys”, joihin pahat ihmiset henkensä suhteen joutuvat kuoleman jälkeen, eli joista heidän henkensä, jotka ovat silloin spirituaalisessa maailmassa, kärsivät, kerrotaan nyt seuraavilla sivuilla.

567. On kaksi lämmön alkuperää, toinen taivaan Auringosta, joka on Herra, ja toinen maailman auringosta. Lämpö, joka on taivaan Auringosta eli Herrasta, on spirituaalista lämpöä, joka olemukseltaan on rakkautta (nähdään edellä, nrot 126–140). Mutta lämpö maailman auringosta on luonnollista lämpöä, joka olemukseltaan ei ole rakkautta, vaan se palvelee spirituaalista lämpöä eli rakkautta säilytyspaikkana. Että rakkaus olemukseltaan on lämpöä, voidaan tietää mielen ja sieltä ruumiin lämpenemisestä rakkaudesta, sekä sen asteen että sen laadun mukaan, ja tämä tapahtuu ihmisellä yhtäläisesti talvella kuin kesällä, kuten myös veren lämpenemisestä. Että luonnollinen lämpö, joka on olemassa maailman auringosta, palvelee spirituaalista lämpöä säilytyspaikkana, tiedetään ruumiin lämmöstä, joka sytytetään sen hengen lämmöstä ja ikään kuin sille korvaa sitä. Se tiedetään varsinkin kevään ja kesän lämmöstä kaikenlaisissa eläimissä, jotka palaavat silloin rakkauksiinsa vuosittain: että luonnollinen lämpö ei tee sitä niille, vaan se järjestää niiden ruumiit vastaanottamaan sitä lämpöä, joka virtaa spirituaalisesta maailmasta myös niihin; sillä spirituaalinen maailma virtaa luonnolliseen, kuten syy seuraukseensa. Se, joka uskoo, että luonnollinen lämpö tuottaa niiden rakkaudet, erehtyy suuresti; sillä virtaus on spirituaalisesta maailmasta luonnolliseen maailmaan eikä luonnollisesta maailmasta spirituaaliseen; ja kaikki rakkaus on spirituaalista, koska se kuuluu itse elämään. Se, joka uskoo, että luonnollisessa maailmassa syntyy jotakin ilman virtausta spirituaalisesta maailmasta, myös erehtyy; sillä luonnollinen syntyy ja pysyy olemassa ainoastaan spirituaalisesta. Ja myös kasvikunnan asiat johtavat itämiskykynsä sisäänvirtauksesta spirituaalisesta maailmasta; luonnollinen lämpö, joka on keväällä ja kesällä, järjestää ainoastaan siemenet luonnollisiin muotoihinsa laajentamalla ja avaamalla ne, jotta sisäänvirtaus spirituaalisesta maailmasta toimisi siellä syynä. Nämä asiat on mainittu, jotta tiedettäisiin, että on kahdenlaista lämpöä, nimittäin spirituaalista ja luonnollista; ja että spirituaalinen lämpö on taivaan Auringosta ja luonnollinen lämpö maailman auringosta; ja että sisäänvirtaus ja sen jälkeen yhteistoiminta saavat aikaan ne vaikutukset, jotka näkyvät silmien edessä maailmassa (1).

568. Spirituaalinen lämpö ihmisessä on hänen elämänsä lämpöä, koska se on olemukseltaan rakkautta, kuten edellä on sanottu. Tämä lämpö on se, mitä Sanassa tarkoitetaan ”tulella”; rakkautta Herraan ja rakkautta lähimmäiseen tarkoitetaan ”taivaallisella tulella”; ja itserakkautta ja maailmanrakkautta tarkoitetaan ”helvetillisellä tulella”.

569. Helvetillinen tuli eli rakkaus on samasta alkuperästä kuin taivaallinen tuli eli rakkaus, nimittäin taivaan Auringosta eli Herrasta; mutta sen tekevät helvetilliseksi ne, jotka vastaanottavat sitä. Sillä kaikki virtaus spirituaalisesta maailmasta vaihtelee vastaanoton mukaisesti, eli niiden muotojen mukaisesti, joihin se virtaa, samalla tavalla kuten valo ja lämpö maailman auringosta. Lämpö maailman auringosta virratessaan puistoihin ja kukkapenkkeihin tuottaa kasvillisuutta ja tuo esiin myös miellyttäviä ja suloisia tuoksuja. Mutta sama lämpö virratessaan ulostemaisiin ja lahoaviin aineisiin tuottaa mätänemistä ja tuo esiin pahanhajuisia ja haisevia höyryjä. Samoin valo samasta auringosta tuottaa toisessa kohteessa kauniita ja miellyttäviä värejä, toisessa taas rumia ja epämiellyttäviä. Samalla tavalla on valon ja lämmön kanssa taivaan Auringosta, joka on rakkaus. Kun lämpö eli rakkaus siitä virtaa hyviin asioihin, kuten hyviin ihmisiin ja henkiin sekä enkeleihin, se tekee heidän hyvyyksistään hedelmällisiä. Mutta kun se virtaa pahoihin, se synnyttää päinvastaisen vaikutuksen, sillä heidän pahuutensa joko tukahduttavat tai vääristävät sen. Samoin taivaan valo, kun se virtaa hyvyyden totuuksiin, se antaa ymmärtäväisyyttä ja viisautta. Mutta kun se virtaa pahuuden vääryyksiin, se käännetään siellä mielettömyydeksi ja erilaisiksi fantasioiksi. Näin kaikkialla on vastaanoton mukaisesti.

570. Koska helvetillinen tuli on itserakkautta ja maailmanrakkautta, näin se on myös näiden rakkauksien jokainen halu, koska halu on rakkautta jatkuvuudessaan, sillä mitä ihminen rakastaa, sitä hän jatkuvasti haluaa. Helvetillinen tuli on myös iloa, sillä mitä ihminen rakastaa eli haluaa, kun hän saavuttaa sen, hän havaitsee iloa; ihmisen sydämen ilo ei ole muualta. Niinpä helvetillinen tuli on halua ja iloa, jotka kumpuavat näistä kahdesta rakkaudesta kuin omista alkuperistään. Näiden rakkauksien pahuuksia ovat toisten halveksiminen, epäystävällisyys ja vihamielisyys niitä kohtaan, jotka eivät suosi heitä, kateus, viha ja kosto sekä näistä raivo ja julmuus. Ja Jumaluuteen nähden niitä ovat kieltäminen ja sen johdosta halveksunta, Kirkon pyhien asioiden häpäiseminen ja pilkka. Ja kun ihmisestä kuoleman jälkeen tulee henki, nämä pahuudet käännetään vihaksi ja vastenmielisyydeksi näitä pyhiä asioita kohtaan (nähdään edellä, nro 562). Ja koska nämä pahuudet puhaltavat jatkuvasti tuhoa ja murhaa niille, joita he pitävät vihollisinaan ja joihin he palavat vihaa ja kostoa, sen tähden heidän elämänsä ilo on haluta tuhota ja tappaa; ja mikäli he eivät pysty tekemään sitä, he haluavat aiheuttaa vahinkoa, vahingoittaa ja raivota. Näitä asioita tarkoitetaan ”tulella” Sanassa, jossa pahoja ja helvettejä käsitellään, mistä haluaisin lainata joitakin kohtia vahvistukseksi:

He ovat kaikki jumalattomia ja pahantekijöitä, ja jokainen suu puhuu hulluutta… Sillä jumalattomuus palaa tulena, kuluttaa orjantappurat ja ohdakkeet ja sytyttää sankan metsän, niin että se savuna tupruaa ilmaan… ja kansa on kuin tulen syötävänä; toinen ei sääli toistansa. (Jes. 9: 16–19.)

Minä annan näkyä ihmeitä taivaalla ja maassa: verta ja tulta ja savupatsaita; aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi (Joel. 2: 30, 31).

Sen maa tulee palavaksi pieksi. Ei sammu se yöllä eikä päivällä, iäti nousee siitä savu. (Jes. 34: 9, 10.)

Sillä katso: se päivä on tuleva, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia; ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva on. (Mal. 4: 1.)

Babylon… on tullut riivaajien asuinpaikaksi… ja he huusivat nähdessään hänen palonsa savun… Ja hänen savunsa nousee aina ja iankaikkisesti. (Ilm. 18: 2, 18; 19: 3.)

Ja se avasi syvyyden kaivon, ja kaivosta nousi savu, niinkuin savu suuresta pätsistä, ja kaivon savu pimitti auringon ja ilman (Ilm. 9: 2).

Hevosten suusta lähti tuli ja savu ja tulikivi. Näistä kolmesta vitsauksesta sai kolmas osa ihmisiä surmansa: tulesta ja savusta ja tulikivestä. (Ilm. 9: 17, 18.)

Jos joku kumartaa petoa… niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä, joka sekoittamattomana on kaadettu hänen vihansa maljaan, ja häntä pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman (Ilm. 14: 9, 10).

Ja neljäs enkeli vuodatti maljansa aurinkoon, ja sille annettiin valta paahtaa ihmisiä tulella. Ja ihmiset paahtuivat kovassa helteessä. (Ilm. 16: 8, 9.)

Ne molemmat heitettiin elävältä tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa (Ilm. 19: 20; 20: 14, 15; 21: 8).

Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen (Matt. 3: 10; Luuk. 3: 9).

Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta, ja heittävät heidät tuliseen pätsiin (Matt. 13: 41, 42, 50).

Kuningas… sitten hän myös sanoo vasemmalla puolella oleville: ’Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä’ (Matt. 25: 41).

Ne heitetään iankaikkiseen tuleen… helvetin tuleen, jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu (Matt. 18: 8, 9; Mark. 9: 43–49).

Rikas mies helvetissä sanoi Aabrahamille, että häntä kiusattiin liekeissä (Luuk. 16: 24).

Näissä ja monissa muissa kohdissa ”tulella” tarkoitetaan sitä halua, joka kuuluu itserakkauteen ja maailmanrakkauteen, ja ”savulla” siitä tarkoitetaan vääryyttä pahuudesta.

571. Koska halua tehdä pahuuksia, jotka ovat itserakkaudesta ja maailmanrakkaudesta, tarkoitetaan ”helvetillisellä tulella”, ja koska sellainen on kaikkien halu helveteissä (nähdään edellisessä luvussa), niin myös kun helvetit avataan, näkyy tulta savuineen, jollainen on tapana olla tulipaloissa; sakea tuli helveteistä, joissa itserakkaus hallitsee, ja liekehtivä tuli helveteistä, joissa maailmanrakkaus hallitsee. Mutta kun ne on suljettu, sitä tulta ei näy, vaan sen sijasta kuin savusta tiivistynyttä hämäryyttä. Silti tuli riehuu siellä sisällä, mikä myös havaitaan sieltä huokuvasta lämmöstä, joka on kuin lämpöä palaneista raunioista tulipalon jälkeen, jossakin kuin kuumennetusta uunista ja toisaalla kuin kuumasta kylvystä. Kun tämä lämpö virtaa ihmiseen, se herättää hänessä haluja ja pahoissa ihmisissä vihaa ja kostoa sekä sairaissa mielettömyyttä. Sellainen tuli tai sellainen lämpö on niillä, jotka ovat edellä mainituissa rakkauksissa, koska heidät on liitetty henkeensä nähden näihin helvetteihin, myös eläessään ruumiissa. Mutta on tiedettävä, että ne, jotka ovat helveteissä, eivät ole tulessa, vaan että tuli on ulkonäkö. Sillä he eivät tunne siellä palavansa, vaan tuntevat ainoastaan sellaista lämpöä kuin aiemmin maailmassa. Että se näyttää tulelta, on vastaavaisuudesta, sillä rakkaus vastaa tulta; ja kaikki asiat, jotka näkyvät spirituaalisessa maailmassa, näkyvät vastaavaisuuksien mukaisesti.

572. On huomattava, että tämä helvetillinen tuli eli lämpö käännetään voimakkaaksi kylmyydeksi, kun lämpöä virtaa sisään taivaasta, ja silloin siellä olevat värisevät, kuten ne, jotka kuumehorkka on vallannut, ja heitä myös sisäisesti piinataan. Tämä on siitä syystä, että he ovat täysin Jumaluutta vastaan; ja taivaan lämpö, joka on Jumalallista rakkautta, sammuttaa helvetin lämmön, joka on itserakkautta, ja sen mukana heidän elämänsä tulen, mistä on sellainen kylmyys ja siitä väristys ja myös piina. Silloin tulee sinne myös pilkkopimeys ja siitä sokaistuneisuus ja sokeus. Mutta tämä tapahtuu harvoin, ainoastaan silloin, kun loukkaukset ovat kasvaneet siellä yli rajojen, on niitä rauhoitettava.

573. Koska helvetillisellä tulella tarkoitetaan kaikkea itserakkaudesta esiin virtaavaa halua tehdä pahaa, sen johdosta myös samalla tulella tarkoitetaan sellaista piinaa kuin on helveteissä; sillä halu tästä rakkaudesta on halua vahingoittaa muita, jotka eivät kunnioita, arvosta ja palvo heitä; ja siinä määrin kuin kiukku siitä valtaa heidät ja viha ja kosto kiukun johdosta, samassa määrin on heissä halua raivota edellä mainituille. Ja kun sellainen halu on jokaisessa yksilössä yhteiskunnassa, jossa ulkoiset siteet eivät pidä kurissa, kuten pelot lain seurauksista, maineen, kunnian, omaisuuden tai hengen menetyksestä, silloin jokainen ryntää omasta pahuudestaan toisen päälle; ja siinä määrin kuin hän kykenee, hän myös kukistaa ja alistaa muut omaan herruuteensa; ja niille, jotka eivät alistu, hän raivoaa ilosta. Tämä ilo on täysin yhdistetty hallitsemisen ilon kanssa, aina siinä määrin, että ne ovat samassa asteessa, koska vahingoittamisen ilo sisältyy kaikkeen vihamielisyyteen, kateuteen, vihaan ja kostoon, jotka ovat itserakkauden pahuuksia, kuten edellä sanottiin. Kaikki helvetit ovat sellaisia yhteiskuntia; jonka tähden jokainen siellä kantaa sydämessään vihaa toistaan kohtaan ja tästä vihasta purkautuu julmuuteen, siinä määrin kuin hän kykenee. Näitä julmuuksia ja niistä johtuvia piinaamisia tarkoitetaan myös helvetillisellä tulella, sillä ne ovat halujen vaikutuksia.

574. Edellä on esitetty (nro 548), että paha henki heittäytyy helvettiin omasta tahdostaan, jonka tähden kerrotaan myös muutamalla sanalla, mistä tämä tapahtuu, vaikka helvetissä on kuitenkin sellaisia piinaamisia. Jokaisesta helvetistä huokuu sfääri haluista, joissa siellä olevat ovat. Kun tämän sfäärin havaitsee sellainen, joka on samanlaisessa halussa, hänet liikutetaan sydämestään ja täytetään ilolla; nimittäin halu ja sen ilo muodostavat yhden, sillä mitä joku haluaa, se on hänelle iloa. Tästä johtuu, että henki kääntyy sinne ja sydämensä ilosta haluaa sinne; sillä hän ei vielä tiedä, että siellä on sellaisia piinaamisia, ja joka tietää haluaa kuitenkin sinne. Sillä spirituaalisessa maailmassa kukaan ei voi vastustaa omaa haluaan, koska halu kuuluu hänen rakkauteensa, ja rakkaus kuuluu hänen tahtoonsa, ja tahto kuuluu hänen luontoonsa, ja jokainen toimii siellä luonnostaan. Niinpä kun henki omasta tahdostaan tai omasta vapaudestaan ajelehtii kohti helvettiään ja astuu sinne, silloin hänet otetaan ensin ystävällisesti vastaan, mikä saa hänet uskomaan, että hän on tullut ystäviensä joukkoon. Mutta tätä kestää ainoastaan muutaman tunnin ajan. Sillä välin hänet tutkitaan, millainen hänen viekkautensa on ja millainen hänen arvonsa sen johdosta; ja kun hänet on tutkittu, he alkavat ahdistella häntä monin eri tavoin ja vähitellen voimakkaammin ja kiivaammin, mikä tapahtuu johtamalla hänet yhä sisemmälle ja syvemmälle helvettiin: sillä mitä sisemmälle ja syvemmälle siellä tullaan, sitä ilkeämielisempiä ovat henget. Näiden ahdistelujen jälkeen he alkavat purkaa raivoaan häneen rangaistuksilla, ja tätä jatkuu siihen asti, kunnes hänet on saatettu orjaksi. Mutta koska siellä syntyy jatkuvasti kapinallisia liikkeitä, sillä jokainen tahtoo olla siellä suurin ja palaa vihasta muita kohtaan, sen johdosta syntyy uusia hyökkäyksiä; siten yksi kohtaus muutetaan toiseksi. Jonka tähden vapautetaan niitä, jotka on tehty orjiksi, jotta he auttaisivat jotakin uutta pirua alistamaan toisia. Silloin niitä, jotka eivät alistu ja osoita kuuliaisuutta, jälleen eri tavoin piinataan, ja niin se jatkuu. Sellaisia kidutuksia ovat helvetin piinat, joita helvetilliseksi tuleksi kutsutaan.

575. Sen sijaan hammasten kiristys on jatkuvaa vääryyksien keskinäistä riitaa ja taistelua, siis niiden, jotka ovat vääryyksissä, yhdistettynä myös toisten halveksimiseen, vihamielisyyteen, pilkkaan, ivaan ja jumalanpilkkaan, jotka myös purkautuvat erilaisiksi repimisiksi; sillä jokainen taistelee oman vääryytensä puolesta ja kutsuu sitä totuudeksi. Nämä riidat ja taistelut kuullaan näiden helvettien ulkopuolella hammasten kiristyksinä: ja ne myös käännetään hammasten kiristyksiksi, kun totuudet taivaasta virtaavat sinne. Näissä helveteissä ovat kaikki ne, jotka ovat tunnustaneet luonnon ja kieltäneet Jumaluuden; syvemmissä helveteissä ovat ne, jotka ovat vahvistaneet itseään siinä. Koska sellaiset eivät kykene vastaanottamaan mitään valoa taivaasta eivätkä sen johdosta näkemään mitään sisäisesti itsessään, niin useimmat heistä ovat aistillis-ruumiillisia, jotka ovat niitä, jotka eivät usko mitään muuta kuin mitä silmillään näkevät ja käsillään koskettavat: siitä syystä aistien kaikki harhaluulot ovat heille totuuksia, joiden perusteella he myös väittelevät. Tästä johtuu, että heidän väittelynsä kuullaan hammasten kiristyksinä; sillä kaikki vääryydet spirituaalisessa maailmassa kirskuvat, ja hampaat vastaavat uloimpia asioita luonnossa ja uloimpia asioita myös ihmisessä, jotka ovat aistillis-ruumiillisia (2). (Että helveteissä on hammasten kiristystä, nähdään Matt. 8: 12; 13: 42, 50; 22: 13; 24: 51; 25: 30; Luuk. 13: 28.)

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Sisäänvirtaus on spirituaalisesta maailmasta luonnolliseen maailmaan (nrot 6053–6058, 6189–6215, 6307–6327, 6466–6495, 6598–6626). Virtaus on myös eläimistön elämiin (nro 5850). Ja myös kasvikunnan kohteisiin (nro 3648). Tämä sisäänvirtaus on jatkuvaa pyrkimystä toimia Jumalallisen järjestyksen mukaisesti (nro 6211 lopussa).

2. Hampaiden vastaavaisuudesta (nrot 5565–5568). Ne, jotka ovat pelkästään aistillisia ja joilla tuskin on mitään spirituaalista valoa, vastaavat hampaita (nro 5565). Sanassa ”hammas” merkitsee aistein havaittavaa, joka on ihmisen elämän ulointa (nrot 9052, 9062). Hampaiden kiristys toisessa elämässä on niiltä, jotka uskovat luonnon olevan kaikki eikä Jumaluus mitään (nro 5568).

LX HELVETILLISTEN HENKIEN PAHUUS JA ILKEÄT KONSTIT

576. Millainen henkien erinomaisuus on ihmisiin verrattuna, voi nähdä ja ymmärtää jokainen, joka ajattelee sisäisesti ja tietää jotakin oman mielensä toiminnasta: sillä ihminen voi mielessään pohtia, kehittää ja tehdä johtopäätöksiä yhdessä minuutissa enemmän kuin hän kykenee puolessa tunnissa lausumaan ja kirjoituksella ilmaisemaan. Tästä on selvää, kuinka paljon etevämpi ihminen on, kun hän on hengessään, siis kuinka paljon etevämpi hän on tullessaan hengeksi. Sillä henki on se, mikä ajattelee, ja ruumis on se, minkä avulla henki ilmaisee ajatuksiaan puhumalla tai kirjoittamalla. Tästä johtuu, että se ihminen, josta tulee enkeli kuoleman jälkeen, on sanoinkuvaamattomassa ymmärtäväisyydessä ja viisaudessa verrattuna hänen ymmärtäväisyyteensä ja viisauteensa, kun hän eli maailmassa. Sillä hänen eläessään maailmassa hänen henkensä oli sidottu ruumiiseensa ja sen kautta se oli luonnollisessa maailmassa. Sen tähden mitä hän silloin ajatteli spirituaalisesti, virtasi luonnollisiin ajatuksiin, jotka ovat suhteellisen yleisiä, karkeita ja hämäriä; ja niitä lukemattomia asioita, jotka kuuluvat spirituaaliseen ajatukseen, ne eivät ota vastaan ja myös verhoavat sakeasti niillä, jotka ovat huolista maailmassa. Toisin on, kun henki on vapautettu ruumiistaan ja tulee omaan spirituaaliseen tilaansa, mikä tapahtuu, kun se siirtyy luonnollisesta maailmasta spirituaaliseen maailmaan, johon se varsinaisesti kuuluu. Että hänen tilansa on silloin ajatuksiin ja mieltymyksiin nähden äärettömästi parempi kuin hänen edellinen tilansa, on nyt edellä sanotusta ilmeistä. Tästä johtuu, että enkelit ajattelevat sanomattomia ja sanoinkuvaamattomia asioita, siispä sellaisia, jotka eivät voi astua ihmisen luonnollisiin ajatuksiin; ja kuitenkin jokainen enkeli on syntynyt ihmiseksi ja oli elänyt ihmisenä, eikä hän silloin näyttänyt itsestään olevansa viisaampi kuin jokin toinen samanlainen ihminen.

577. Samassa asteessa, missä enkeleillä on viisautta ja ymmärtäväisyyttä, on helvetillisillä hengillä pahuutta ja viekkautta; sillä asia on samanlainen, koska ihmisen henki, kun se on vapautettu ruumiistaan, on omassa hyvässään tai omassa pahassaan; enkelillinen henki omassa hyvyydessään ja helvetillinen henki omassa pahuudessaan. Sillä jokainen henki on oma hyvyytensä tai oma pahuutensa, koska hän on oma rakkautensa, aivan kuten edellä on usein sanottu ja esitetty. Sen tähden kuten enkelillinen henki ajattelee, tahtoo, puhuu ja toimii omasta hyvyydestään, näin tekee helvetillinen henki omasta pahuudestaan; ja ajatella, tahtoa, puhua ja toimia itse pahuudesta, on kaikista niistä asioista, jotka ovat pahuudessa. Toisin oli hengen eläessä ruumiissaan; silloin ihmisen hengen pahuus oli siteissä, joita jokaisella ihmisellä on lain seurauksista, omaisuudesta, kunniasta, maineesta ja niiden menettämisen peloista; ja sen tähden hänen henkensä pahuus ei voinut silloin purkautua esiin ja näyttäytyä sellaisena kuin se oli itsessään. Lisäksi silloin myös ihmisen hengen pahuus sijaitsi verhoutuneena ja kääriytyneenä ulkoiseen nuhteettomuuteen, rehellisyyteen, oikeudenmukaisuuteen ja hyvän ja toden mieltymykseen, joita sellainen ihminen toi esiin suullaan ja teeskenteli maailman vuoksi; ja niiden alla on pahuus piillyt niin kätkettynä ja hämärässä, että ihminen tuskin itse tiesi, että hänen hengessään olisi niin paljon pahuutta ja kavaluutta, näin että hän olisi itsessään sellainen piru kuin hänestä tulee kuoleman jälkeen, kun hänen henkensä tulee itseensä ja omaan luontoonsa. Silloin paljastuu sellainen pahuus, että se ylittää kaiken uskon. On tuhansia pahuuksia, jotka sitten purkautuvat esiin itse pahuudesta; niiden joukossa on myös sellaisia pahuuksia, joita ei voida kuvata minkään kielen sanoilla. Millaisia nämä pahuudet ovat, minun on annettu monen kokemuksen kautta tietää ja myös havaita, koska Herra on antanut minun olla spirituaalisessa maailmassa henkeeni nähden ja samalla luonnollisessa maailmassa ruumiiseeni nähden. Tämän voin todistaa, että niiden pahuus on niin suuri, että tuskin voidaan kuvata tuhannettakaan osaa siitä; ja myös ellei Herra suojelisi ihmistä, häntä ei voitaisi koskaan vapauttaa helvetistä. Sillä jokaisen ihmisen luona on niin henkiä helvetistä kuin enkeleitä taivaasta (nähdään edellä, nro 292, 293). Herra ei voi suojella ihmistä, ellei ihminen tunnusta Jumaluutta ja elä uskon ja lähimmäisenrakkauden elämää; sillä muuten hän kääntyy pois Herrasta ja kääntyy helvetillisten henkien puoleen, ja siten täytetään henkeensä nähden heidän kaltaisellaan pahuudella. Kuitenkin Herra johtaa ihmistä jatkuvasti pois pahuuksista, joita hän liittää ja ikään kuin vetää itseensä yhteenliittymisen johdosta näiden helvetillisten henkien kanssa. Jos se ei tapahdu omantunnon sisäisten siteiden avulla, joita hän ei hyväksy, jos hän kieltää Jumaluuden, siitä huolimatta kuitenkin ulkoisilla siteillä, joita ovat pelot laista ja sen rangaistuksista sekä kunnian, maineen ja edun menettämisestä, kuten edellä sanottiin. Sellainen ihminen voidaan tosin johtaa pois pahuuksista hänen rakkautensa iloilla ja näiden ilojen menettämisen ja riistämisen peloilla, mutta häntä ei voida johtaa spirituaalisiin hyvyyksiin. Sillä siinä määrin kuin sellainen ihminen johdetaan niihin, samassa määrin hän kääntyy viekkauteen ja petokseen teeskennellen ja jäljitellen hyvää, rehellistä ja oikeudenmukaista tarkoituksenaan uskotella ja siten pettää. Tämä viekkaus liittyy hänen henkensä pahuuteen ja muovaa sitä ja tekee siitä, että se olisi samanlainen pahuus, jollainen se on omassa luonnossaan.

578. Kaikista pahimpia ovat ne, jotka ovat olleet pahuuksissa itserakkaudesta ja samalla sisäisesti itsessään toimineet petoksesta, koska petos tunkeutuu syvemmälle ajatuksiin ja aikomuksiin ja saastuttaa ne myrkyllä ja siten tuhoaa ihmisen koko spirituaalisen elämän. Useimmat näistä hengistä ovat helveteissä takana, ja heitä kutsutaan geniiksi. Siellä heidän ilonaan on tekeytyä näkymättömiksi ja leijailla toisten ympärillä kuin haamut ja salassa istuttaa heihin pahuuksia, joita he levittävät ympärilleen kuin kyykäärmeet myrkkyään. Näitä henkiä piinataan hirveämmin kuin muita. Mutta ne, jotka eivät ole olleet petollisia eivätkä ilkeämielisen viekkauden houkuttelemia, vaikka ovatkin itserakkaudesta johtuvissa pahuuksissa, ovat helveteissä myös takana, mutta eivät niin syvällä. Sen sijaan ne, jotka ovat olleet pahuuksissa maailmanrakkaudesta, ovat helveteissä edessä, ja heitä kutsutaan hengiksi. Nämä henget eivät ole sellaisia pahuuksia, toisin sanoen, sellaisia vihan ja koston muotoja, kuten ne, jotka ovat pahuuksissa itserakkaudesta, siispä heillä ei ole myöskään sellaista pahuutta ja viekkautta, jonka tähden heidän helvettinsäkin ovat lievempiä.

579. Minun on annettu kokemuksen kautta tietää, millainen pahuus on niillä, joita kutsutaan geniiksi. Geniit eivät vaikuta eivätkä virtaa ajatuksiin vaan mieltymyksiin: he havaitsevat ja haistavat ne, kuten koirat metsässä riistansa. Kun he havaitsevat hyviä mieltymyksiä, he kääntävät ne hetkessä pahoiksi, johdattaen ja taivuttaen niitä ihmeellisesti toisen ilojen avulla, ja sen he tekevät niin salaisesti ja sellaisella ilkeämielisellä taidolla, ettei toinen tiedä siitä mitään; he varovat taitavasti, ettei mitään astuisi toisen ajatukseen, koska siten heidät paljastettaisiin. Heidän paikkansa ihmisessä on takaraivon alla. Maailmassa he ovat olleet niitä ihmisiä, jotka kavalasti valloittivat toisten mielet johdattamalla ja suostuttelemalla heitä heidän mieltymystensä eli halujensa iloilla. Mutta Herra pitää heidät poissa jokaisen ihmisen luota, jonka uudistamisesta on jotakin toivoa; sillä he ovat sellaisia, että he eivät ainoastaan kykene tuhoamaan omaatuntoa, vaan myös herättämään ihmisessä hänen perinnölliset pahuutensa, jotka muuten ovat kätkettyinä. Jotta ihmistä ei johdettaisi näihin pahuuksiin, Herra huolehtii siitä, että nämä helvetit on täysin suljettu. Ja kun kuoleman jälkeen joku ihminen, joka on sellainen genii, tulee toiseen elämään, hänet heitetään heti heidän helvettiinsä. He myös näyttävät kyykäärmeiltä, kun heitä tarkastellaan petoksen ja viekkauden suhteen.

580. Millainen pahuus on helvetillisillä hengillä, voidaan tietää heidän ilkeistä konsteistaan, joita on niin paljon, että niiden luetteleminen täyttäisi koko kirjan ja niiden kuvaaminen useampia kirjoja. Nämä konstit ovat lähes kaikki tuntemattomia maailmassa. Yksi laji heidän konsteistaan liittyy vastaavaisuuksien väärinkäyttöön. Toinen laji liittyy Jumalallisen järjestyksen äärimmäisten väärinkäyttöön. Kolmas laji liittyy ajatusten ja mieltymysten jakamiseen ja sisäänvirtaamiseen kääntymisten, tutkimisten ja muiden henkien kuin heidän itsensä ja heidän lähettämiensä avulla. Neljäs laji liittyy toimiin mielikuvituksien kautta. Viides laji liittyy karkotuksiin itsensä ulkopuolelle ja siten läsnäoloon muualla kuin siellä, missä heidän ruumiinsa on. Kuudes laji liittyy teeskentelyihin, suostutteluihin ja valheisiin. Pahan ihmisen henki tulee itsestään näihin taitoihin, kun hänet on vapautettu ruumiistaan, sillä ne kuuluvat hänen pahuuteensa luontoon, jossa hän silloin on. Näiden konstiensa avulla he piinaavat toisiaan helveteissä. Mutta koska nämä kaikki konstit lukuun ottamatta niitä, jotka tapahtuvat teeskentelyillä, suostutteluilla ja valheilla, ovat tuntemattomia maailmassa, en halua niitä tässä erityisesti kuvata, koska niitä ei ymmärrettäisi ja koska ne ovat niin inhottavia.

581. Että Herra sallii piinaamiset helveteissä, on siitä syystä, että pahuuksia ei voida muulla tavalla hillitä eikä kukistaa. Ainoa keino hillitä ja kukistaa niitä ja pitää helvetillinen joukko siteissä on rangaistuksen pelko. Ei ole muuta keinoa. Sillä ilman rangaistuksen pelkoa ja piinaa pahuus vyöryisi raivoksi ja hajottaisi kokonaisuuden, kuten tapahtuu maan päällä valtakunnassa, jossa ei ole lakia eikä rangaistusta.

LXI HELVETTIEN ULKONÄKÖ, SIJAINTI JA LUKUMÄÄRÄ

582. Spirituaalisessa maailmassa, eli siinä maailmassa, jossa henget ja enkelit ovat, näkyy samanlaisia asioita kuin luonnollisessa maailmassa, eli siellä, missä ihmiset ovat; ne ovat siinä määrin samanlaisia, että ulkonäön suhteen ei ole mitään eroa. Siellä näkyy tasankoja ja vuoria, kukkuloita ja kallioita sekä niiden välissä laaksoja; lisäksi näkyy myös vesistöjä ja monia muita asioita, joita on maan päällä. Mutta nämä kaikki asiat ovat kuitenkin spirituaalisesta alkuperästä, ja sen tähden ne näkyvät henkien ja enkelien silmien edessä eivätkä ihmisten silmien edessä, koska ihmiset ovat luonnollisessa maailmassa; ja spirituaaliset näkevät niitä asioita, jotka ovat spirituaalisesta alkuperästä, ja luonnolliset niitä, jotka ovat luonnollisesta alkuperästä. Sen tähden ihminen ei voi silmillään mitenkään nähdä niitä asioita, jotka ovat spirituaalisessa maailmassa, ellei hänen annettaisi olla hengessään, ja ellei kuin kuoleman jälkeen, kun hänestä tulee henki. Vuorostaan myöskään enkeli ja henki eivät kykene näkemään lainkaan mitään luonnollisessa maailmassa, jos he ole ihmisen luona, jolle on annettu puhua heidän kanssaan. Sillä ihmisen silmät on mukautettu vastaanottamaan luonnollisen maailman valoa, ja enkelien ja henkien silmät on mukautettu vastaanottamaan spirituaalisen maailman valoa, ja kuitenkin näiden molempien silmät ovat ulkonäöltään täysin samanlaisia. Että spirituaalinen maailma on sellainen, luonnollinen ihminen ei voi ymmärtää ja vähiten aistillinen ihminen, joka on se, joka ei usko mitään muuta kuin mitä hän ruumiinsa silmillä näkee ja sen käsillä koskettaa; siis hän uskoo siihen, mitä hän näkö- ja tuntoaistinsa avulla ammentaa, ja ajattelee niistä asioista käsin, siksi hänen ajatuksensa on aineellinen eikä spirituaalinen. Koska sellainen samankaltaisuus on spirituaalisella ja luonnollisella maailmalla, niin ihminen kuoleman jälkeen tuskin tietää muuta, kuin että hän on siinä maailmassa, jossa hän on syntynyt ja josta hän on poistunut. Tästä syystä he myös kutsuvat kuolemaa ainoastaan siirtymiseksi toisesta maailmasta toiseen samanlaiseen. (Että sellainen samankaltaisuus on molemmilla maailmoilla, nähdään edellä, missä on käsitelty edustuksia ja ilmestyksiä taivaassa, nrot 170–176.)

583. Taivaat ovat spirituaalisessa maailmassa korkeammilla paikoilla, alemmilla paikoilla siellä on henkien maailma, näiden ja edellisten alla ovat helvetit. Taivaat eivät näy hengille, jotka ovat henkien maailmassa, paitsi silloin, kun heidän sisäinen näkönsä avataan: toisinaan ne kuitenkin näkyvät sumuina tai loistavan valkoisina pilvinä. Syynä on se, että taivaan enkelit ovat sisäisessä tilassa ymmärtäväisyyteen ja viisauteen nähden, näin henkien maailmassa olevien näkökyvyn yläpuolella. Mutta henget, jotka ovat tasangoilla ja laaksoissa, näkevät toisensa; mutta sitten kun heidät erotetaan siellä, mikä tapahtuu, kun heidät päästetään sisäisiinsä, silloin pahat henget eivät näe hyviä henkiä, sen sijaan hyvät henget voivat nähdä pahat henget, mutta he kääntyvät heistä poispäin; ja henget, jotka kääntyvät poispäin, tulevat näkymättömiksi. Helvetit taas eivät näy, koska ne on suljettu. Ainoastaan niiden sisäänkäynnit, joita kutsutaan porteiksi, näkyvät silloin, kun ne avataan päästettäessä sisään toisia samanlaisia. Kaikki portit helvetteihin avautuvat henkien maailmasta eikä mikään taivaasta.

584. Helvettejä on kaikkialla, niin vuorten, kukkuloiden ja kallioiden alla, kuin tasankojen ja laaksojenkin alla. Aukot eli portit niihin helvetteihin, jotka ovat vuorten, kukkuloiden ja kallioiden alla, näyttävät ulkonäöltään kallion koloilta ja halkeamilta, jotkut leveiltä ja tilavilta, toiset ahtailta ja kapeilta, useimmat rosoisilta. Ne kaikki näyttävät sisälle katsottaessa synkiltä ja sysimustilta; mutta ne helvetilliset henget, jotka ovat siellä, ovat sellaisessa valossa kuin on palavista hiilistä. Heidän silmänsä on mukautettu tämän valon vastaanottamiseen, ja tämä siitä syystä, että maailmassa eläessään he olivat pilkkopimeydessä Jumalallisiin totuuksiin nähden kieltämällä ne ja ikään kuin valossa vääryyksiin nähden vahvistamalla niitä; siitä on heidän silmiensä näkö näin muodostettu, siitä myös johtuu, että taivaan valo on heille pilkkopimeyttä, siksi he eivät näe mitään, kun tulevat ulos luolistaan. Näistä asioista on selkeimmin ilmeistä, että ihminen tulee taivaan valoon juuri siinä määrin kuin hän tunnustaa Jumaluuden ja vahvistaa itsessään niitä asioita, jotka kuuluvat taivaaseen ja Kirkkoon; ja että hän tulee helvetin pilkkopimeyteen juuri siinä määrin kuin hän kieltää Jumaluuden ja vahvistaa itsessään niitä asioita, jotka ovat taivaaseen ja Kirkkoon kuuluvia asioita vastoin.

585. Aukot eli portit niihin helvetteihin, jotka ovat tasankojen ja laaksojen alla, näyttävät ulkonäöltään erilaisilta: jotkut näyttävät samanlaisilta kuin ne, jotka ovat vuorten, kukkuloiden ja kallioiden alla, toiset näyttävät luolilta ja onkaloilta, jotkut näyttävät suurilta kuiluilta ja syövereiltä, muutamat muistuttavat soita ja jotkut lammikoita. Ne kaikki on peitetty, eikä niitä avata paitsi silloin, kun pahoja henkiä henkien maailmasta heitetään sinne sisään; ja kun ne avataan, huokuu sieltä ulos joko kuin tulta savulla, jollaista näkyy ilmassa tulipaloista, tai kuten liekki ilman savua, tai kuten nokea, jollaista tulee palavasta uunista, tai kuten sumua ja sakeaa pilveä. Olen kuullut, että helvetilliset henget eivät näe eivätkä tunne niitä, koska heidän olleessaan niissä he ovat kuin omassa atmosfäärissään ja siten oman elämänsä ilossa; ja tämä siitä syystä, että nämä asiat vastaavat niitä pahuuksia ja vääryyksiä, joissa he ovat; nimittäin tuli vastaa vihaa ja kostoa, savu ja noki vääryyksiä niistä, liekki itserakkauden pahuuksia, sekä sumu ja sakea pilvi vääryyksiä niistä.

586. Minun on myös annettu katsoa helvetteihin ja nähdä, millaisia ne ovat sisältä; sillä kun Herra näkee hyväksi, voi henki tai enkeli, joka on yläpuolella, katseellaan tunkeutua alimpiin syvyyksiin allaan ja tutkia, millaisia ne ovat, peitteistä huolimatta: näin myös minun on annettu katsoa niihin sisään. Jotkut helvetit näyttivät ulkonäöltään onkaloilta ja luolilta kallioissa, suuntautuen sisäänpäin ja sieltä vinosti tai pystysuoraan alaspäin syvyyteen. Jotkut helvetit näyttivät ulkonäöltään samanlaisilta kuin villieläinten luolat ja kolot metsässä. Jotkut olivat samanlaisia kuin ontot onkalot ja holvit, jollaisia on kaivoksissa, luolineen kohti alempia. Useimmat helvetit ovat kolmiosaisia; ylemmät näyttävät sisältä pilkkopimeiltä, koska siellä asuvat ne, jotka ovat pahuuden vääryyksissä, kun taas alemmat näyttävät tulisilta, koska siellä asuvat ne, jotka ovat itse pahuuksissa; sillä pilkkopimeys vastaa pahuuden vääryyksiä ja tuli itse pahuuksia. Nimittäin syvemmissä helveteissä ovat ne, jotka ovat toimineen sisäisesti pahuudesta, mutta vähemmän syvissä ne, jotka ovat toimineet ulkoisesti pahuudesta, mikä on pahuuden vääryyksistä. Joissakin helveteissä näkyy talojen ja kaupunkien raunioita tulipalojen jälkeen, missä helvetilliset henget asuvat ja piiloutuvat. Lievemmissä helveteissä näkyy alkeellisia hökkeleitä, jossakin vierekkäin jonkinlaisen kaupungin muodossa kujineen ja katuineen; ja helvetilliset henget ovat siellä sisällä taloissa, joissa on jatkuvaa riitaa, vihamielisyyttä, taisteluita ja julmuuksia; kun taas kaduilla ja kujilla on varkauksia ja ryöstöjä. Joissakin helveteissä on pelkkiä porttoloita, jotka ovat inhottavia nähdä, täynnä kaikenlaista saastaa ja ulosteita. On myös synkkiä metsiä, joissa helvetilliset henget kuljeskelevat kuin villieläimet; ja siellä on myös maanalaisia luolia, joihin pakenevat ne, joita muut vainoavat. Siellä on myös aavikoita, missä ei ole mitään muuta kuin karua ja hiekkaista ja jossakin rosoisia kallioita, joissa on luolia, jossakin myös hökkeleitä. Näihin aavikkoisiin paikkoihin heitetään helvetistä ulos ne, jotka ovat kärsineet äärimmäisiä rangaistuksia, varsinkin ne, jotka maailmassa ovat olleet ovelampia kuin muut juonittelujen ja petosten toimeenpanemisessa ja keksimisessä. Sellainen elämä on heidän lopullinen kohtalonsa.

587. Mitä tulee erityisesti helvettien sijaintiin, kukaan ei voi tietää, eivät edes enkelit taivaassa, vaan ainoastaan Herra. Mutta niiden sijainti on yleensä tunnettu ilmansuunnista, joissa ne ovat. Sillä helvetit on, samoin kuin taivaat, erotettu ilmansuuntien mukaan, ja spirituaalisessa maailmassa ilmansuunnat määräytyvät rakkauksien mukaan; sillä kaikki ilmansuunnat taivaassa alkavat Herrasta Aurinkona, joka on Itä; ja koska helvetit ovat taivaita vastapäätä, niiden ilmansuunnat alkavat päinvastaisesta, näin lännestä. (Näistä asioista nähdään luvussa neljä ilmansuuntaa taivaassa, nrot 141–153.) Siitä johtuu, että helvetit läntisessä ilmansuunnassa ovat kaikkein pahimpia ja kamalimpia, ja sitä pahempia ja kamalampia ne ovat, mitä kauempana ne ovat idästä, näin asteittain järjestyksessä. Näissä helveteissä ovat ne, jotka maailmassa ovat olleet itserakkaudessa ja siten muiden halveksimisessa sekä vihamielisyydessä niitä kohtaan, jotka eivät suosineet heitä, sekä vihassa ja kostossa niitä kohtaan, jotka eivät kunnioittaneet ja palvoneet heitä. Kaukaisimmissa helveteissä tässä ilmansuunnassa ovat ne, jotka ovat kuuluneet katoliseen uskontoon, kuten sitä kutsutaan, ja jotka ovat tahtoneet tulla siellä palvotuksi jumalina, ja sen johdosta palaneet vihaa ja kostoa kaikkia niitä kohtaan, jotka eivät tunnustaneet heidän valtaansa ihmisten sielujen ja taivaan ylitse. Heillä on edelleen samanlainen luonne, toisin sanoen, samanlainen viha ja kosto niitä kohtaan, jotka vastustavat heitä, kuten heillä on ollut maailmassa. Heidän suurimpana ilonaan on raivota, mutta toisessa elämässä tämä ilo käännetään heitä itseään vastaan; sillä heidän helveteissään, joista läntinen ilmansuunta on täytetty, toinen raivoaa toiselle, joka evää häneltä jumalallisen vallan. (Mutta näistä asioista kerrotaan enemmän pienessä kirjassa nimeltä Viimeinen tuomio ja Babylonin hävitys.) Mutta kuinka helvetit tällä läntisellä ilmansuunnalla on järjestetty, ei voida tietää; tiedetään ainoastaan, että hirveimmät tämänlaatuisista ovat sivuiltaan pohjoista ilmansuuntaa kohti ja vähemmän hirveät eteläistä ilmansuuntaa kohti; siten helvettien kauheus vähenee pohjoisesta etelään päin ja myös asteittain itää kohti. Itää kohti siellä ovat ne, jotka ovat olleet ylpeitä eivätkä ole uskoneet Jumaluuteen, mutta eivät kuitenkaan ole olleet sellaisessa vihassa eikä kostossa tai sellaisessa petoksessa kuten ne, jotka ovat siellä syvemmällä läntisessä ilmansuunnassa. Itäisessä ilmansuunnassa ei nykyään ole helvettejä; ne, jotka ovat olleet siellä, on siirretty länteen eteen. Pohjoisella ja eteläisellä ilmansuunnalla on useita helvettejä: niissä ovat ne, jotka maailmassa eläessään ovat olleet maailmanrakkaudessa ja sen johdosta erilaisissa pahuuksissa, joita ovat epäystävällisyys, vihamielisyys, varkaudet, ryöstöt, viekkaus, ahneus ja armottomuus. Pahimmat tämänlaatuiset helvetit ovat pohjoisessa, lievemmät etelässä. Niiden kauheus lisääntyy mitä lähempänä ne ovat läntistä ilmansuuntaa ja myös mitä kauempana ne ovat eteläisestä ilmansuunnasta, mutta vähenee itäistä ilmansuuntaa kohti ja myös eteläistä kohti. Niiden helvettien takana, jotka ovat läntisessä ilmansuunnassa, on synkkiä metsiä, joissa ilkeämieliset henget vaeltavat kuin villieläimet; samoin on helvettien takana pohjoisessa ilmansuunnassa. Mutta eteläisessä ilmansuunnassa helvettien takana ovat ne aavikot, joista juuri edellä kerrottiin. Tämä helvettien sijainnista.

588. Mitä tulee helvettien lukumäärään, niitä on yhtä monta kuin on enkelillisiä yhteiskuntia taivaissa, koska jokaista taivaallista yhteiskuntaa vastaa helvetillinen yhteiskunta vastakohdastaan. Että taivaallisia yhteiskuntia on lukemattomia ja kaikki erotettu rakkauden, lähimmäisenrakkauden ja uskon hyvyyksien mukaisesti, nähdään luvussa yhteiskunnista, joista taivaat koostuvat (nrot 41–50), ja luvussa taivaan äärettömyydestä (nrot 415–420): niinpä samoin helvetilliset yhteiskunnat, jotka on erotettu hyvyyksille vastakkaisten pahuuksien mukaisesti. Jokaisella pahuudella on äärettömästi vaihteluita kuten jokaisella hyvyydellä. Että näin on, eivät käsitä ne, joilla on ainoastaan yksinkertainen käsitys kustakin pahuudesta, kuten halveksimisesta, vihamielisyydestä, vihasta, kostosta, petoksesta ja muista samanlaisista pahuuksista. Mutta heidän olisi tiedettävä, että jokainen näistä pahuuksista sisältää niin monia erityisiä eroja, ja nämä jälleen niin monia erityisiä eli yksityiskohtaisia eroja, että kirja ei riittäisi niiden luettelemiseen. Helvetit on jokaisen pahuuden erojen mukaan niin järjestetty erilleen, ettei ole mitään enemmän järjestettyä ja erotettua. Tästä voidaan tietää, että helvettejä on lukemattomia, toinen toistaan lähempänä tai kauempana pahuuksien lajin, laadun ja yksityiskohdan erojen mukaisesti. Helvettejä on myös helvettien alapuolella. Jotkut helvetit ovat yhteydessä toisiinsa siirtymisten kautta ja useimmat huokumisten kautta, ja tämä täysin pahuuden yhden lajin ja yhden laadun yhtäläisyyksien mukaisesti toisten kanssa. Kuinka suuri määrä helvettejä on, minun on annettu tietää siitä, että helvettejä on joka vuoren, kukkulan ja kallion alla sekä myös joka tasangon ja laakson alla, ja että niiden alla ne levittyvät pituudeltaan, leveydeltään ja syvyydeltään. Sanalla sanoen, koko taivas ja koko henkien maailma on ikään kuin kaivettu alta, ja niiden alla on yhtäjaksoinen helvetti. Tämä helvettien lukuisuudesta.

LXII TAIVAAN JA HELVETIN VÄLINEN TASAPAINO

589. Kaikkien asioiden tulee olla tasapainossa, jotta jotain olisi olemassa. Ilman tasapainoa ei ole toimintaa eikä reaktiota, sillä tasapaino on kahden voiman välillä, joista toinen toimii ja toinen reagoi: lepotilaa johtuen samanlaisesta toiminnasta ja reaktiosta kutsutaan tasapainoksi. Luonnollisessa maailmassa on tasapaino kaikissa asioissa ja yksityiskohdissa: yleensä itse ilmakehissä, joissa alemmat ilmakehät reagoivat ja vastustavat samassa määrin kuin ylemmät toimivat ja painavat alas. Luonnollisessa maailmassa on myös tasapaino lämmön ja kylmyyden, valon ja varjon sekä kuivuuden ja kosteuden välillä; keskilämpötila on tasapaino. Tasapaino on myös luonnon kolmen valtakunnan kaikissa asioissa, nimittäin kivi-, kasvi- ja eläinkunnissa; sillä ilman tasapainoa niissä mitään ei ole eikä pysy olemassa. Kaikkialla on ikään kuin pyrkimys toimimaan toiselta puolen ja reagoimaan toiselta puolen. Kaikki olemassaolo eli kaikki vaikutus tapahtuu tasapainossa, mutta se tapahtuu sen kautta, että toinen voima toimii ja toinen sallii itsensä olla toiminnan alaisena, eli että toinen voima toimimalla virtaa sisään ja toinen vastaanottaa sen ja soveliaasti antaa periksi. Luonnollisessa maailmassa kutsutaan sitä, mikä toimii ja mikä reagoi, voimaksi ja myös pyrkimykseksi; mutta spirituaalisessa maailmassa kutsutaan sitä, mikä toimii ja mikä reagoi, elämäksi ja tahdoksi; elämä siellä on elävää voimaa ja tahto on elävää pyrkimystä, ja itse tasapainoa kutsutaan vapaudeksi. Niinpä spirituaalinen tasapaino eli vapaus syntyy ja pysyy olemassa toiselta puolelta toimivan hyvyyden ja toiselta puolelta reagoivan pahuuden välillä; tai toiselta puolelta toimivan pahuuden ja toiselta puolelta reagoivan hyvyyden välillä. Hyvillä tasapaino on hyvyyden toiminnan ja pahuuden reagoimisen välillä; mutta pahoilla tasapaino on pahuuden toiminnan ja hyvyyden reagoimisen välillä. Että spirituaalinen tasapaino on hyvyyden ja pahuuden välillä, johtuu siitä, että ihmisen koko elämä liittyy hyvyyteen ja pahuuteen ja tahto on niiden säilytyspaikka. Tasapaino on myös totuuden ja vääryyden välillä, mutta tämä riippuu hyvyyden ja pahuuden välisestä tasapainosta. Tasapaino totuuden ja vääryyden välillä on kuten tasapaino valon ja varjon välillä, jotka vaikuttavat kasvikunnan kohteisiin siinä määrin kuin valossa ja varjossa on lämpöä ja kylmyyttä. Että valo ja varjo itsestään eivät vaikuta mitään, vaan lämpö niiden kautta, voidaan tietää samanlaisesta valosta ja varjosta talvella ja keväällä. Tämä toden ja väärän vertaaminen valon ja varjon kanssa on vastaavaisuudesta, sillä totuus vastaa valoa, vääryys varjoa ja lämpö rakkauden hyvyyttä; ja myös spirituaalinen valo on totuutta, spirituaalinen varjo on vääryyttä, ja spirituaalinen lämpö on rakkauden hyvyyttä (tästä asiasta nähdään edellä luvussa, jossa on käsitelty valoa ja lämpöä taivaassa, nrot 126–140).

590. Taivaan ja helvetin välillä on ikuinen tasapaino. Helvetistä huokuu ja nousee jatkuvasti pyrkimys tehdä pahaa, ja taivaasta huokuu ja laskeutuu jatkuvasti pyrkimys tehdä hyvää. Tässä tasapainossa on henkien maailma, joka on taivaan ja helvetin keskivälissä (nähdään edellä, nrot 421–431). Että henkien maailma on tässä tasapainossa, johtuu siitä, että jokainen ihminen tulee kuoleman jälkeen ensin henkien maailmaan, missä häntä pidetään samanlaisessa tilassa, jossa hän oli maailmassa, mikä olisi mahdotonta, ellei siellä olisi täydellistä tasapainoa; nimittäin sen avulla kaikki tutkitaan, millaisia he ovat, sillä heidät on jätetty siellä omaan vapauteensa, jollaisessa he ovat olleet maailmassa. Spirituaalinen tasapaino on vapautta ihmisellä ja hengellä (kuten juuri edellä on sanottu, nro 589). Millainen kunkin vapaus on, enkelit taivaassa tunnistavat mieltymysten ja niiden ajatusten jakamisen kautta; ja se tulee myös nähtäväksi enkelillisille hengille niiden teiden kautta, joilla henget kulkevat. Ne, jotka ovat hyviä henkiä, kulkevat teillä, jotka johtavat taivasta kohti; mutta pahat henget kulkevat niillä teillä, jotka johtavat helvettiä kohti. Tiet todella näkyvät tässä maailmassa; ja se on myös syynä, että ”tiet” Sanassa merkitsevät totuuksia, jotka johtavat hyvyyteen, ja päinvastaisessa merkityksessä vääryyksiä, jotka johtavat pahuuteen; ja siitä myös johtuu, että ”käydä”, ”kulkea” ja ”lähteä” Sanassa merkitsevät elämän edistymistä (1). Sellaisia teitä minun on usein annettu nähdä ja myös henkiä kulkemassa ja kävelemässä niillä vapaasti mieltymystensä ja niistä johtuvien ajatustensa mukaisesti.

591. Että pahuus jatkuvasti huokuu ja nousee helvetistä ja hyvyys jatkuvasti huokuu ja laskeutuu taivaasta, johtuu siitä, että spirituaalinen sfääri ympäröi jokaista; ja tämä sfääri virtaa ulos ja tulvii esiin mieltymysten ja sieltä ajatusten elämästä (2). Ja koska sellainen elämän sfääri virtaa ulos jokaisesta, siten se virtaa ulos myös jokaisesta taivaallisesta yhteiskunnasta ja jokaisesta helvetillisestä yhteiskunnasta, näin ollen kaikista yhdessä, toisin sanoen, koko taivaasta ja koko helvetistä. Että hyvyys virtaa ulos taivaasta, johtuu siitä, että kaikki siellä ovat hyvyydessä; ja että pahuus virtaa ulos helvetistä, johtuu siitä, että kaikki siellä ovat pahuudessa. Hyvyys, joka on taivaasta, on kaikki Herralta, sillä enkelit taivaissa estetään kaikki heidän omastaan ja pidetään Herran omassa, joka on itse Hyvyys. Mutta henget helveteissä ovat kaikki heidän omassaan, ja jokaisen oma ei ole muuta kuin pahuutta; ja koska se ei ole muuta kuin pahuutta, se on helvettiä (3). Näistä asioista voidaan tietää, että se tasapaino, jossa enkelit pidetään taivaissa ja pahat henget helveteissä, ei ole kuten tasapaino henkien maailmassa. Enkelien tasapaino taivaissa on siitä, kuinka paljon he ovat tahtoneet olla hyvyydessä, eli kuinka paljon he ovat eläneet hyvyydessä maailmassa, siten myös kuinka paljon he ovat torjuneet pahuutta. Mutta henkien tasapaino helvetissä on siitä, kuinka paljon he ovat tahtoneet olla pahuudessa, eli kuinka paljon he ovat eläneet pahuudessa maailmassa, siten myös kuinka paljon he ovat olleet sydämessään ja hengessään hyvyyttä vastaan.

592. Ellei Herra hallitsisi niin taivaita kuin helvettejä, ei olisi mitään tasapainoa; ja jos ei olisi tasapainoa, ei olisi taivasta eikä helvettiä. Sillä kaikki asiat ja yksityiskohdat maailmankaikkeudessa, toisin sanoen, niin luonnollisessa maailmassa kuin spirituaalisessa maailmassa, ovat olemassa tasapainon johdosta. Että näin on, voi jokainen järkevä ihminen havaita: jos olisi ylivoima ainoastaan toiselta puolelta eikä mitään vastustusta toiselta puolen, eivätkö molemmat tuhoutuisi. Näin olisi spirituaalisessa maailmassa, jos hyvyys ei reagoisi pahuutta vastaan ja jatkuvasti hillitsisi sen kapinaa; ellei Jumaluus yksin tekisi sitä, tuhoutuisi sekä taivas että helvetti ja niiden mukana koko ihmiskunta. Sanotaan, että ellei Jumaluus yksin tekisi sitä, koska jokaisen oma, niin enkelin kuin hengen ja ihmisen, ei ole muuta kuin pahuutta (nähdään edellä, nro 591); jonka tähden mitkään enkelit eivätkä henget kykene koskaan vastustamaan helvetistä jatkuvasti huokuvia pahuuksia, koska omastaan he kaikki pyrkivät helvettiä kohti. Näistä asioista on selvää, että ellei Herra yksin hallitsisi niin taivaita kuin helvettejä, missään ei olisi kenellekään pelastusta. Lisäksi kaikki helvetit toimivat yhtenä, sillä pahuudet helveteissä on yhdistetty niin kuin hyvyydet taivaissa; ja vastustaa kaikkia helvettejä, joita on lukemattomia ja jotka toimivat yhdessä taivasta ja kaikkia siellä olevia vastaan, voi ainoastaan Jumaluus, joka käy esiin yksinomaan Herrasta.

593. Tasapaino taivasten ja helvettien välillä vähenee ja kasvaa niiden lukumäärän mukaisesti, jotka menevät taivaaseen ja menevät helvettiin, mikä tapahtuu päivittäin monille tuhansille. Tämän tietää ja havaita ja sitä täsmällisesti säätää ja tasoittaa, ei voi kukaan enkeli, vaan yksin Herra; sillä Herrasta etenevä Jumaluus on kaikkialla läsnä ja näkee kaikkialla, missä jokin horjuu; enkeli näkee ainoastaan sen, mikä on hänen lähellään, eikä hän edes havaitse itsessään, mitä tapahtuu hänen omassa yhteiskunnassaan.

594. Miten kaikki asiat on järjestetty taivaissa ja helveteissä, jotta kaikki ja jokainen niistä, jotka ovat siellä, olisivat omassa tasapainossaan, voidaan jossain määrin tietää niistä asioista, jotka edellä on sanottu ja esitetty taivaista ja helveteistä; nimittäin, että kaikki taivaan yhteiskunnat on erotettu järjestelmällisimmällä tavalla hyvyyksien ja niiden lajien ja laatujen mukaisesti; ja kaikki helvetin yhteiskunnat pahuuksien ja niiden lajien ja laatujen mukaisesti; ja että taivaan jokaisen yhteiskunnan alla on vastaava helvetin yhteiskunta vastakohdastaan, mistä vastakkaisesta vastaavaisuudesta seuraa tasapaino. Jonka tähden Herra huolehtii jatkuvasti siitä, ettei mikään helvetillinen yhteiskunta tulisi ylivoimaiseksi taivaallisen yhteiskunnan alapuolella; ja mikäli se alkaa tulla ylivoimaiseksi, se taltutetaan eri keinoin ja saatetaan oikeaan tasapainoon. Näitä keinoja on monia, joista ainoastaan joitakin mainitaan. Jotkut näistä keinoista liittyvät Herran voimakkaampaan läsnäoloon; jotkut läheisempään yhteyteen ja yhden tai useamman yhteiskunnan yhdistymiseen toisten yhteiskuntien kanssa; jotkut ylimääräisten helvetillisten henkien karkottamiseen autiomaihin; jotkut joidenkin henkien siirtämiseen helvetistä toiseen; jotkut niiden järjestelyyn, jotka ovat helveteissä, mikä tapahtuu myös eri tavoin; jotkut tiettyjen helvettien peittämiseen tiiviimpien ja paksumpien peitteiden alle, myös niiden laskemiseen alas syvyyksiin; lisäksi muilla keinoilla ja myös niillä, joita taivaissa on niiden yläpuolella. Nämä asiat on sanottu, jotta jollakin tavalla havaittaisiin, että Herra yksin huolehtii, että kaikkialla olisi tasapaino hyvyyden ja pahuuden välillä, näin taivaan ja helvetin välillä; sillä sellaiselle tasapainolle perustuu kaikkien pelastus taivaissa ja kaikkien maan päällä.

595. On tiedettävä, että helvetit hyökkäävät jatkuvasti taivasta kohtaan ja yrittävät tuhota sen; ja että Herra suojelee jatkuvasti taivaita estämällä niitä, jotka ovat siellä, niistä pahuuksista, jotka ovat heidän omastaan, ja pitämällä heitä siinä hyvyydessä, joka on Hänestä. Minun on usein annettu havaita helveteistä ulosvirtaava sfääri, joka kokonaisuudessaan oli sfääri yrityksistä tuhota Herran Jumaluus ja siten taivas. Toisinaan on myös havaittu joistakin helveteistä purkauksia, jotka ovat olleet esiinmurtautumisen ja tuhoamisen yrityksiä. Mutta sitä vastoin taivaat eivät koskaan hyökkää helvettejä kohtaan, sillä Herrasta etenevä Jumalallinen sfääri on jatkuvaa pyrkimystä pelastaa kaikki. Ja koska niitä, jotka ovat helveteissä, ei voida pelastaa, sillä siellä kaikki ovat pahuudessa ja Herran Jumaluutta vastaan, siksi niin paljon kuin on mahdollista, helveteissä kukistetaan hyökkäyksiä ja estetään julmuuksia, etteivät he keskenänsä siellä purkautuisi toisiaan vastaan yli rajojen, mikä myös tapahtuu lukemattomin Jumalallisen vallan keinoin.

596. Taivaat on jaettu kahteen valtakuntaan, nimittäin taivaalliseen valtakuntaan ja spirituaaliseen valtakuntaan (joista nähdään edellä, nrot 20–28). Samalla tavalla helvetit on jaettu kahteen valtakuntaan, joista toinen on vastapäätä taivaallista valtakuntaa ja toinen vastapäätä spirituaalista valtakuntaa. Se, mikä on vastapäätä taivaallista valtakuntaa, on läntisellä ilmansuunnalla, ja siellä olevia kutsutaan geniiksi. Mutta se, mikä on vastapäätä spirituaalista valtakuntaa, on pohjoisella ja eteläisellä ilmansuunnalla, ja siellä olevia kutsutaan hengiksi. Kaikki, jotka ovat taivaallisessa valtakunnassa, ovat rakkaudessa Herraan; ja kaikki, jotka ovat helveteissä tätä valtakuntaa vastapäätä, ovat itserakkaudessa. Kun taas kaikki, jotka ovat spirituaalisessa valtakunnassa, ovat lähimmäisenrakkaudessa; ja kaikki, jotka ovat helveteissä tätä valtakuntaa vastapäätä, ovat maailmanrakkaudessa. Tästä on ilmeistä, että rakkaus Herraan ja itserakkaus ovat vastakohtia, samoin lähimmäisenrakkaus ja maailmanrakkaus ovat vastakohtia. Herra huolehtii jatkuvasti siitä, ettei mitään virtaisi ulos Herran taivaallisen valtakunnan vastakkaisista helveteistä niitä kohti, jotka ovat spirituaalisessa valtakunnassa; sillä jos se tapahtuisi, spirituaalinen valtakunta tuhoutuisi; syy tähän nähdään edellä (nrot 578, 579). Nämä ovat ne kaksi yleistä tasapainoa, jotka Herra jatkuvasti pitää voimassa.

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Että ”lähteä” ja samoin ”käydä” Sanassa tarkoittavat elämän edistymistä (nrot 3335, 4375, 4554, 4585, 4882, 5493, 5605, 5996, 8181, 8345, 8397, 8417, 8420, 8557). ”Käydä” ja ”kulkea” Herran kanssa on vastaanottaa spirituaalinen elämä ja elää Hänen kanssaan (nro 10567). ”Kulkea” merkitsee elää (nrot 519, 1794, 8417, 8420).

2. Spirituaalinen sfääri, joka on elämän sfääri, virtaa ulos ja tulvii esiin jokaisesta ihmisestä, hengestä ja enkelistä ja ympäröi heitä (nrot 4464, 5179, 7454, 8630). Se virtaa ulos heidän mieltymystensä ja ajatustensa elämästä (nrot 2489, 4464, 6206). Jo kaukaa tunnistetaan, millaisia henget ovat, heidän sfääreistään (nrot 1048, 1053, 1316, 1504). Sfäärit pahoista ovat päinvastaisia sfääreille hyvistä (nrot 1965, 10187, 10312). Nämä sfäärit ulottuvat kauas enkelillisiin yhteiskuntiin hyvän laadun ja määrän mukaisesti (nrot 6598–6613, 8063, 8794, 8797). Ja helvetillisiin yhteiskuntiin pahan laadun ja määrän mukaisesti (nro 8794).

3. Ihmisen oma ei ole muuta kuin pahuutta (nrot 210, 215, 731, 874–876, 987, 1047, 2307, 2308, 3518, 3701, 3812, 8480, 8550, 10283, 10284, 10286, 10732). Ihmisen oma on helvetti hänessä (nrot 694, 8480).

LXIII TAIVAAN JA HELVETIN VÄLISEN TASAPAINON AVULLA IHMINEN ON VAPAUDESSA

597. Taivaan ja helvetin välistä tasapainoa on käsitelty edellä, ja on osoitettu, että tämä tasapaino on tasapainoa taivaasta tulevan hyvyyden ja helvetistä tulevan pahuuden välillä; näin että se on spirituaalinen tasapaino, joka olemukseltaan on vapautta. Että spirituaalinen tasapaino olemukseltaan on vapautta, johtuu siitä, että se on hyvyyden ja pahuuden välillä, sekä totuuden ja vääryyden välillä, ja nämä ovat spirituaalisia: sen tähden kyetä tahtomaan hyvyyttä tai pahuutta, ja ajattelemaan totuutta tai vääryyttä, sekä valitsemaan toinen ennen toista, on vapautta, jota tässä käsitellään. Tämän vapauden Herra antaa jokaiselle ihmiselle eikä sitä koskaan oteta pois. Se ei tosin alkuperänsä johdosta ole ihmisen vaan Herran, koska se on Herralta. Mutta se lahjoitetaan kuitenkin ihmiselle elämän mukana kuin hänen omanaan; ja tämä siitä syystä, että ihminen voitaisiin uudistaa ja pelastaa, sillä ilman vapautta ei ole mitään uudistamista eikä pelastusta. Jokainen voi jostakin järjellisen intuitiosta nähdä, että ihmisen vapauteen kuuluu ajatella pahoin tai hyvin, rehellisesti tai epärehellisesti, oikeudenmukaisesti tai epäoikeudenmukaisesti; ja myös että hän voi puhua ja toimia hyvin, rehellisesti ja oikeudenmukaisesti, mutta ei pahoin, epärehellisesti ja epäoikeudenmukaisesti niiden spirituaalisten, moraalisten ja yhteiskunnallisten lakien vuoksi, joiden avulla hänen ulkoisensa pidetään siteissä. Näistä asioista on selvää, että ihmisen henki, joka on se, mikä ajattelee ja tahtoo, on vapaudessa; ei siten ihmisen ulkoinen, joka puhuu ja toimii, ellei se ole edellä mainittujen lakien mukainen.

598. Että ihmistä ei voida uudistaa, ellei hänellä ole vapautta, johtuu siitä, että hän syntyy kaikenlaisiin pahuuksiin, jotka kuitenkin on poistettava, jotta hän voisi pelastua; eikä niitä voida poistaa, ellei ihminen näe niitä itsessään ja tunnusta niitä, ja sen jälkeen ei tahdo niitä ja lopulta pitää niitä vastenmielisinä; silloin ne ensimmäistä kertaa poistetaan. Tätä ei voida tehdä, ellei ihminen olisi niin hyvässä kuin pahassa; sillä hyvästä hän voi nähdä pahuudet, mutta pahasta hän ei voi nähdä hyvyyksiä. Ne spirituaaliset hyvyydet, joita ihminen voi ajatella, hän oppii lapsuudestaan lähtien lukemalla Sanasta ja saarnoista; ja moraaliset ja yhteiskunnalliset hyvyydet hän oppii elämästään maailmassa. Tämä on ensimmäinen syy, miksi ihmisen pitäisi olla vapaudessa. Toinen syy on se, että mitään ei omisteta ihmiselle paitsi mikä tehdään hänen rakkautensa mieltymyksestä: muita asioita voi tosin astua sisään, mutta ei tuonnemmaksi kuin ajatukseen eikä tahtoon. Ja mikä ei astu sisään aina ihmisen tahtoon asti, ei tule hänen omakseen, sillä ajatus johtaa omansa muistista, mutta tahto itse elämästä. Mikään ei ole koskaan vapaata, mikä ei ole tahdosta, eli mikä on sama asia, rakkauden mieltymyksestä: sillä mitä tahansa ihminen tahtoo eli rakastaa, sen hän tekee vapaasti. Tästä johtuu, että ihmisen vapaus ja hänen rakkauteensa eli tahtoonsa kuuluva mieltymys ovat yhtä. Niinpä siksi ihmisellä on vapaus, jotta hän voisi vaikuttua todesta ja hyvästä, eli rakastaa niitä, ja siten ne tulisivat ikään kuin hänen omikseen. Sanalla sanoen, kaikki, mikä ei astu ihmiseen vapaudessa, ei pysy, koska se ei kuulu hänen rakkauteensa eli tahtoonsa; ja ne asiat, jotka eivät kuulu ihmisen rakkauteen eli tahtoon, eivät kuulu hänen henkeensä; sillä ihmisen hengen olemus on rakkaus eli tahto. Sanotaan rakkaus eli tahto, sillä mitä ihminen rakastaa, sitä hän tahtoo. Tämä on nyt syynä, että ihmistä ei voida uudistaa muuten kuin vapaudessa. Mutta enemmän ihmisen vapaudesta nähtäisiin teoksesta Arcana Coelestia lainatuissa kohdissa luvun lopussa.

599. Jotta ihminen olisi vapaudessa, syystä, että hänet uudistettaisiin, niin hänet yhdistetään henkeensä nähden taivaan ja helvetin kanssa. Sillä jokaisen ihmisen luona on henkiä helvetistä ja enkeleitä taivaasta: henkien avulla helvetistä ihminen on omassa pahuudessaan, mutta enkelien avulla taivaasta hän on hyvyydessä Herrasta; näin hän on spirituaalisessa tasapainossa, toisin sanoen, vapaudessa. Että enkeleitä taivaasta ja henkiä helvetistä on liitetty jokaiseen ihmiseen, nähdään luvussa taivaan yhdistymisestä ihmiskunnan kanssa (nrot 291–302).

600. On tiedettävä, että ihmisen yhdistyminen taivaan ja helvetin kanssa ei ole välitön yhdistyminen niiden kanssa, vaan välillinen henkien avulla, jotka ovat henkien maailmassa. Nämä henget ovat ihmisen luona, mutta ei ketään itse helvetistä eikä itse taivaasta. Henkien maailmassa olevien pahojen henkien avulla ihminen yhdistetään helvetin kanssa ja siellä olevien hyvien henkien avulla taivaan kanssa. Koska asia on näin, niin henkien maailma on taivaan ja helvetin keskivälissä ja siellä on itse tasapaino. Että henkien maailma on taivaan ja helvetin keskivälissä, nähdään luvussa henkien maailmasta (nrot 421–431); ja että siellä on itse tasapaino taivaan ja helvetin välillä, nähdään edellisessä luvussa (nrot 589–596). Näistä asioista on nyt selvää, mistä ihmiselle on vapaus.

601. Jotain sanotaan vielä ihmiseen liitetyistä hengistä. Kokonainen yhteiskunta voi olla yhteydessä toisen yhteiskunnan kanssa ja myös yhden yksilön kanssa toisaalle, missä tahansa hän on, yhteiskunnasta lähetetyn hengen avulla. Tätä henkeä kutsutaan monien alaiseksi [subjectum plurium]. Samalla tavalla on ihmisen yhteys yhteiskuntien kanssa taivaassa ja yhteiskuntien kanssa helvetissä, henkien maailmasta ihmiseen liitettyjen henkien avulla. (Näistäkin asioista nähdään teoksesta Arcana Coelestia lainatuissa kohdissa luvun lopussa.)

602. Lopuksi on mainittava siitä mieleen juurtuneesta käsityksestä, joka on peräisin taivaan virtaamisesta ihmiseen, koskien hänen elämäänsä kuoleman jälkeen. Oli muutamia yksinkertaisista tavallisista ihmisistä, jotka olivat eläneet maailmassa uskon hyvyydessä. Heidät saatettiin takaisin samanlaiseen tilaan, jossa he olivat olleet maailmassa. Tämä voi tapahtua kenelle tahansa, kun Herra sallii sen. Ja sitten esitettiin, millainen käsitys heillä oli ollut ihmisen tilasta kuoleman jälkeen. He sanoivat, että jotkut älykkäät ihmiset maailmassa olivat kysyneet heiltä, mitä he ajattelivat omasta sielustaan elämänsä jälkeen maailmassa; ja he sanoivat, etteivät he tienneet, mitä sielu on. He kysyivät edelleen, mitä he uskoivat omasta tilastaan kuoleman jälkeen; he vastasivat, että he uskoivat elävänsä henkinä. Sitten he kysyivät, millainen usko heillä oli hengistä; ja he vastasivat, että henki on ihminen. He kysyivät edelleen, mistä he tiesivät tämän; ja he sanoivat tietävänsä sen, koska se on niin. Nämä älykkäät ihmiset hämmästyivät, että yksinkertaisilla oli sellainen usko eikä heillä itsellään. Tästä oli ilmeistä, että jokaisella ihmisellä, joka on yhteydessä taivaan kanssa, on mieleen juurtunut käsitys omasta elämästään kuoleman jälkeen. Tämä mieleen juurtunut käsitys ei ole muualta kuin sisäänvirtauksesta taivaasta, toisin sanoen, taivaan kautta Herralta, niiden henkien välityksellä, jotka henkien maailmasta on liitetty ihmiseen; ja että se on niillä, joilla ajattelemisen vapautta eivät ole sammuttaneet omaksutut ja eri tavoin vahvistetut periaatteet ihmisen sielusta, jonka sanotaan olevan joko pelkkää ajatusta tai jotakin elollista alkuaan, minkä olinpaikkaa ruumiissa etsitään; vaikka sielu ei ole kuitenkaan muuta kuin ihmisen elämä, mutta henki on itse ihminen, ja maallinen ruumis, jota hän kantaa mukanaan maailmassa, on ainoastaan avustaja, jonka kautta henki, joka on itse ihminen, toimii soveliaasti luonnollisessa maailmassa.

603. Nämä asiat, jotka tässä teoksessa on sanottu Taivaasta, Henkien maailmasta ja Helvetistä, tulevat olemaan hämäriä niille, jotka eivät ole spirituaalisten totuuksien tuntemisen ilossa; mutta selkeitä niille, jotka ovat siinä ilossa; erityisesti niille, jotka ovat mieltymyksessä totuuteen totuuden itsensä vuoksi, toisin sanoen, jotka rakastavat totuutta, koska se on totta: sillä kaikki, mitä rakastetaan, astuu valon kanssa mielen ajatukseen, etenkin kun rakastetaan totuutta, koska kaikki totuus on valossa.

KOOTTU TEOKSESTA ARCANA COELESTIA IHMISEN VAPAUDESTA, SISÄÄNVIRTAUKSESTA JA NIISTÄ HENGISTÄ, JOIDEN KAUTTA YHTEYDET TAPAHTUVAT

VAPAUDESTA

Kaikki vapaus on rakkaudesta eli mieltymyksestä, koska mitä ihminen rakastaa, sen hän tekee vapaasti (nrot 2870, 3158, 8987, 8990 9585, 9591). Koska vapaus on rakkaudesta, se on jokaisen elämä (nro 2873). Mikään ei näytä olevan ihmisen omaa paitsi mikä on vapaudesta (nro 2880). On taivaallinen vapaus ja helvetillinen vapaus (nrot 2870, 2873, 2874, 9589, 9590).

Taivaallinen vapaus kuuluu taivaalliseen rakkauteen, eli hyvän ja toden rakkauteen (nrot 1947, 2870, 2872). Ja koska hyvän ja toden rakkaus on Herralta, niin vapaus itsessään on olla Herran johdettavana (nrot 892, 905, 2872, 2886, 2890–2892, 9096, 9586, 9587, 9589–9591). Herra johdattaa ihmisen taivaalliseen vapauteen uudestisyntymisen kautta (nrot 2874, 2875, 2882, 2892). Ihmisellä täytyy olla vapaus, jotta hän voisi uudestisyntyä (nrot 1937, 1947, 2876, 2881, 3145, 3146, 3158, 4031, 8700). Muuten hyvän ja toden rakkautta ei voida istuttaa ihmiseen eikä omistaa hänelle näennäisesti hänen omanaan (nrot 2877, 2879, 2880, 2888). Mitään, mikä tapahtuu pakosta, ei yhdistetä ihmiseen (nrot 2875, 8700). Jos ihminen voitaisiin uudistaa pakosta, kaikki pelastettaisiin (nro 2881). Uudistamisessa pakko on haitallista (nro 4031). Kaikki jumalanpalvelus vapaudesta on jumalanpalvelusta, mutta ei se, mikä tapahtuu pakosta (nrot 1947, 2880, 7349, 10097). Parannus täytyy tapahtua vapauden tilassa, ja siitä, mikä tapahtuu pakkotilassa, ei ole mitään hyötyä (nro 8392). Pakkotilat, mitä ne ovat (nro 8392).

Ihmiselle on annettu toimia järjen vapaudesta, jotta hänelle huolehdittaisiin hyvyyttä, ja siksi ihminen on vapaudessa ajattelemaan ja tahtomaan myös pahuutta, ja tekemäänkin sitä, mikäli lait eivät kiellä sitä (nro 10777). Herra pitää ihmistä taivaan ja helvetin välissä ja siten tasapainossa, jotta hän olisi vapaudessa uudistamisen vuoksi (nrot 5982, 6477, 8209, 8987). Se, mikä kylvetään vapaudessa, pysyy, mutta ei se, mikä kylvetään pakon alla (nro 9588). Siksi vapautta ei koskaan oteta pois keneltäkään (nrot 2876, 2881). Herra ei pakota ketään (nrot 1937, 1947).

Pakottaa itse itsensä on vapaudesta, mutta ei tulla pakotetuksi (nrot 1937, 1947). Ihmisen täytyy pakottaa itsensä vastustamaan pahaa (nrot 1937, 1947, 7914). Ja myös tekemään hyvää kuten itsestään, mutta kuitenkin tunnustaa, että se on Herralta (nrot 2883, 2891, 2892, 7914). Ihmisellä on suurempi vapaus niissä kiusausten taisteluissa, joissa hän voittaa, koska silloin ihminen sisäisesti pakottaa itsensä vastustamaan [pahuuksia], vaikka se näyttääkin toisin (nrot 1937, 1947, 2881).

Helvetillinen vapaus on olla itserakkautensa ja maailmanrakkautensa ja niiden halujen johdettavana (nrot 2870, 2873). Ne, jotka ovat helvetissä, eivät tiedä muusta vapaudesta (nro 2871). Taivaallinen vapaus on yhtä kaukana helvetillisestä vapaudesta kuin taivas on helvetistä (nrot 2873, 2874). Helvetillinen vapaus, joka on olla itserakkautensa ja maailmanrakkautensa johdettavana, ei ole vapautta, vaan orjuutta (nrot 2884, 2890). Koska orjuutta on olla helvetin johdettavana (nrot 9586, 9589–9591).

SISÄÄNVIRTAUKSESTA

Kaikki asiat, mitä ihminen ajattelee ja tahtoo, virtaavat häneen; kokemuksesta (nrot 904, 2886–2888, 4151, 4319, 4320, 5846, 5848, 6189, 6191, 6194, 6197–6199, 6213, 7147, 10219). Että ihminen kykenee tarkastelemaan asioita, ajattelemaan ja päättelemään analyyttisesti, on sisäänvirtauksesta (nrot 4319, 4320, 5288). Ihminen ei voisi elää yhtäkään hetkeä, jos häneltä otettaisiin pois sisäänvirtaus spirituaalisesta maailmasta; kokemuksesta (nrot 2887, 5849, 5854, 6321). Elämä, joka Herrasta virtaa sisään, vaihtelee ihmisen tilan mukaan ja vastaanoton mukaan (nrot 2069, 5986, 6472, 7343). Pahoilla se hyvyys, joka Herrasta virtaa sisään, käännetään pahuudeksi, ja totuus vääryydeksi; kokemuksesta (nrot 3642, 4632). Hyvyys ja totuus, jotka jatkuvasti virtaavat sisään Herrasta, otetaan vastaan juuri siinä määrin kuin pahuus ja vääryys eivät ole niiden esteenä (nrot 2411, 3142, 3147, 5828).

Että kaikki hyvyys virtaa sisään Herrasta ja kaikki pahuus helvetistä (nrot 904, 4151). Nykyään ihminen uskoo, että kaikki asiat ovat hänessä itsessään ja ovat hänestä itsestään, vaikka ne kuitenkin virtaavat sisään; ja tämän hän tietää kirkon opista, joka opettaa, että kaikki hyvyys on Jumalasta ja kaikki pahuus on paholaisesta (nrot 4249, 6193, 6206). Mutta jos ihminen uskoisi tämän opin mukaisesti, silloin hän ei omistaisi pahuutta itselleen eikä tekisi hyvyyttä omakseen (nrot 6206, 6324, 6325). Kuinka onnellinen ihmisen tila olisikaan, jos hän uskoisi, että kaikki hyvyys virtaa sisään Herrasta ja kaikki pahuus helvetistä (nro 6325). Ne, jotka kieltävät taivaan tai eivät tiedä siitä mitään, eivät tiedä, että sieltä on jotakin sisäänvirtausta (nrot 4322, 5649, 6193, 6479). Mitä sisäänvirtaus on, valaistuna vertausten kautta (nrot 6128, 6190, 9407).

Kaikki elämästä virtaa sisään elämän Ensimmäisestä Lähteestä, koska se on sieltä, ja se jatkuvasti virtaa sisään, siten Herrasta (nrot 3001, 3318, 3337, 3338, 3344, 3484, 3619, 3741–3743, 4318–4320, 4417, 4524, 4882, 5847, 5986, 6325, 6468–6470, 6479, 9276, 10196). Sisäänvirtaus on spirituaalista eikä fyysistä, näin että virtaus on spirituaalisesta maailmasta luonnolliseen maailmaan eikä luonnollisesta maailmasta spirituaaliseen (nrot 3219, 5119, 5259, 5427, 5428, 5477, 6322, 9110). Sisäänvirtaus on sisäisen ihmisen kautta ulkoiseen ihmiseen, eli hengen kautta ruumiiseen, eikä päinvastoin, koska ihmisen henki on spirituaalisessa maailmassa ja hänen ruumiinsa luonnollisessa maailmassa (nrot 1702, 1707, 1940, 1954, 5119, 5259, 5779, 6322, 9380). Että sisäinen ihminen on spirituaalisessa maailmassa ja ulkoinen ihminen luonnollisessa maailmassa (nrot 978, 1015, 3628, 4459, 4523, 4524, 6057, 6309, 9701–9709, 10156, 10472). Näyttää kuten virtaus olisi ihmisessä ulkoisista sisäisiin, mutta se on kuitenkin harhaa (nro 3721). Virtaus ihmisessä on hänen rationaalisiin asioihinsa ja niiden kautta hänen tietoihinsa, eikä päinvastoin (nrot 1495, 1707, 1940). Millainen sisäänvirtauksen järjestys on (nrot 775, 880, 1096, 1495, 7270). Virtaus on välitöntä Herrasta ja myös välillistä spirituaalisen maailman eli taivaan kautta (nrot 6063, 6307, 6472, 9682, 9683). Herran virtaus on hyvyyteen ihmisessä, ja hyvyyden kautta totuuteen, mutta ei päinvastoin (nrot 5482, 5649, 6027, 8685, 8701, 10153). Hyvyys antaa kyvyn vastaanottaa sisäänvirtausta Herrasta, mutta ei totuus ilman hyvyyttä (nro 8321). Mikään ei vahingoita, mikä virtaa ajatukseen, vaan se, mikä virtaa tahtoon, koska se omistetaan ihmiselle (nro 6308).

Että on yleinen sisäänvirtaus (nro 5850). Se on jatkuvaa pyrkimystä toimia järjestyksen mukaisesti (nro 6211). Tämä virtaus on eläimistön elämiin (nro 5850). Ja myös kasvikunnan kohteisiin (nro 3648). Myös tämän yleisen virtauksen mukaisesti ajatus tulee puheeksi ja tahto teoiksi ja eleiksi ihmisessä (nrot 5862, 5990, 6192, 6211).

SUBJEKTIHENGISTÄ

Henkien yhteiskunnista toisiin yhteiskuntiin sekä toisten henkien luokse lähetettyjä henkiä kutsutaan subjekteiksi (nrot 4403, 5856). Yhteydet tapahtuvat toisessa elämässä sellaisten lähettiläshenkien kautta (nrot 4403, 5856, 5983). Se henki, joka on lähetty palvelemaan subjektina, ei ajattele itsestään, vaan niistä, joista hänet on lähetetty (nrot 5985–5987). Enemmän niistä hengistä (nrot 5988, 5989).

KIRJALLISUUSLUETTELO

Tähän luetteloon on otettu vain tärkeimmät Swedenborgin 237 teoksesta. Suomeksi ovat ilmesty­neet Taivas ja helvetti (Hyvinkää 1940), Uusi Jerusalemi ja sen taivaallinen oppi (Hyvinkää 1938), Elämänoppi Uutta Jerusalemia varten (Helsinki 1908) ja Avaruuden maapallot (Vantaa 1985). Nämä suomennokset ovat puutteellisia eikä enää saatavilla. Uusia (saatavana verkkokauppa Adlibriksesta) ovat Taivas ja helvetti (Helsinki 2016, 2023), Aviorakkaus (Helsinki 2011) ja Avaruuden maapallot (Keuruu 2023). Yleisesitys Älykkyyden kehittäminen, henkinen kehitys Emanuel Swedenborgin mukaan (Helsinki 2024).

Alleviivattu osa latinankielisestä nimestä tarkoit­taa yleisesti käytössä olevaa lyhennettä koko nimes­tä. Sulkuihin on kirjoitettu myös teosten saatavilla olevien englanninkielisten laitosten nimet ja sivumäärät. Filosofis‑luonnontieteellisten teosten osalta viitataan painovuoteen, teologisten teosten osalta kirjoitusajankohtaan.

Filosofis‑luonnontieteellisiä teoksia

1. Principia Rerum Naturalium, sive novorum Tentaminum Phaenomena Mundi Elementaris Philosophi­ce explicandi. Dresdae et Lipsiae 1734. – Ensim­mäinen osa teoksesta Opera Philosophica et Mine­ralia. (The Principia I–II, yhteensä 917 sivua).

2. Prodromus Philosophiae Ratiocinantis de Infinito, et Causa Finali Creationis: deque Mechanismo Operationis Animae et Corporis. Dresdae et Lipsiae 1734. (The Infinite and the Final Cause of Creation and the Mechanism of the Operation of the Soul and Body, 235 sivua).

3. Oeconomia Regni Animalis in Transactiones Divi­sa: Anatomice, Physice et Philosophice perlustra­ta. Londini et Amstelodami 1740–1741. (The Economy of the Animal Kingdom, kaksi osaa, yhteensä 992 sivua; kolmas osa The Fibre, 464 sivua).

4. Regnum Animale, Anatomice, Physice et Philo­sophice perlustratum. Hagae Comitum et Londini 1744–1745. (The Animal Kingdom I–II, 1208 sivua; kolmas osa The Five Senses, 390 sivua; The Generation, 408 sivua; The Rational Psychology, 355 sivua).

5. Three Transactions on the Cerebrum. Philadelphia, Pa. 1938. Käännös eräistä Swedenborgin kirjoittamista aivo­fysiologisista käsikirjoituksista. Kaksi osaa, 1382 sivua. Liitteenä anatomisia kuvia.

Teologisia teoksia kronologisessa järjestyksessä

1. Historia Creationis a Mose tradita. Explicatio in Verbum Historicum Veteris Testamenti. Esajas et Jeremias explicati. 1745–1747. (The Word of the Old Testament Explained, 10 osaa, 4366 sivua).

2. Memorabilia, 1747–1765. (The Spiritual Diary, viisi osaa, 2287 sivua).

3. Arcana Coelestia quae in Scriptura Sacra seu Verbo Domini sunt, detecta, 1747–1758. (Arca­na Coelestia, 12 osaa, 7103 sivua).

4. De Caelo et ejus Mirabilibus et de Inferno: ex auditis et visis, 1757–1758. (Heaven and Hell, 462 sivua).

5. De Equo Albo, de quo in Apocalypsi, Cap. XIX; et dein de Verbo et ejus sensus spirituali seu interno, ex Arcanis Coelestibus, 1757–1758. (The White Horse, 58 sivua).

6. De Nova Hierosolyma et ejus Doctrina Coelesti: ex auditis e Coelo, 1757–1758. (The New Jerusalem and its Heavenly Doctrine, 221 sivua).

7. De Telluribus in Mundo nostro Solari, quae vocan­tur Planetae: et de Telluribus in Coelo Astrifero: deque illarum incolis; tum de Spiritibus et Ange­lis ibi; ex auditis et visis, 1756–1758. (The Earths in the Universe, 106 sivua).

8. De Ultimo Judicio, et de Babylonia Destructa: ita quod omnia, quae in Apocalypsi sunt, hodie impleta sunt: ex auditis et visis, 1757–1758. (The Last judgment and Babylon destroyed, 153 sivua).

9. Apocalypsis Explicata secundum sensum spiritu­alem, ubi revelantur Arcana, quae ibi praedicta, et hactenus recondita fuerunt, 1757–1759. (The Apocalypse Explained, kuusi osaa, 3562 sivua).

10. Doctrina Novae Hierosolymae de Domino, 1761–1763.

Doctrina Novae Hierosolymae de Scriptura Sacra, 1761–1763.

Doctrina Novae Hierosolymae de Fide, 1761–1763.

Doctrina Vitae pro Nova Hierosolyma ex Praecep­tis Decalogi, 1761–1763.

(Edellä mainitut neljä teosta sisältyvät kirjaan The Four Doctrines, 415 sivua).

11. Continuatio de Ultimo Judicio: et de Mundo Spirituali, 1763. (Sisältyy kohdassa 8. mainit­tuun englanninkieliseen teokseen).

12. Sapientia Angelica de Divino Amore et de Divina Sapientia, 1763. (Divine Love and Wisdom, 305 sivua).

13. Sapientia Angelica de Divina Providentia, 1763–1764. (Divine Providence, 386 sivua).

14. De Charitate, 1764. (Charity, 128 sivua).

15. Apocalypsis Revelata, in qua deteguntur Arcana quae ibi praedicta sunt, et hactenus recondita latuerunt, 1764‑1766. (The Apocalypse Reveal­ed, kaksi osaa, 1168 sivua).

16. Deliciae Sapintiae de Amore Conjugiali; post quas sequuntur Voluptates Insaniae de Amore Scortatorio, ab Emanuele Swedenborg, Sueco, 1767–1768. (Conjugial Love, 636 sivua).

17. Summaria Expositio Doctrinae Novae Ecclesiae, quae per Novam Hierosolymam in Apocalypsi intellegitur, ab Emanuele Swedenborg, Sueco, 1768–1769. (A Brief Exposition of the Doctri­ne of the New Church, 158 sivua).

18. De Commercio Animae et Corporis, quod creditur fieri vel per lnfluxum physicum, vel per Influxum spiritualem, vel per Harmoniam praestabilitam, ab Emanuele Swedenborg, 1769. (The Intercourse of the Soul and the Body, 61 sivua).

19. Vera Christiana Religio, continens Universam Theologiam Novae Ecclesiae a Domino apud Danielem Cap. VII. 13, 14, et in Apocalypsi Cap. XXI. 1, 2, praedictae, ab Emanuele Sweden­borg, Domini Jesu Christi servo, 1769–1771. (True Christian Religion, 996 sivua).

20. Coronis seu Appendix ad Ver. Christ. Religionem, 1771. (The Coronis, 114 sivua).

YHTEYSTIETOJA

Nova Bethlehem ry

uusibetlehem@gmail.com (tästä osoitteesta voit kysyä Herran Toisen Tulemisen Kirkosta)

Nova Hierosolyma ry

www.novahierosolyma.fi

Skandinaviska Swedenborgsällskapet, Tegnérlunden 7, 11161 Stockholm, Sverige

https://swedenborgsallskapet.se/ 

Swedenborg Foundation, 320 North Church Street West Chester, PA 19380, USA

https://swedenborg.com/ 

The Swedenborg Society, 20-21 Bloomsbury Way, London, WC1A 2TH, Great Britain

https://www.swedenborg.org.uk/ 

Swedenborg Verlag,

Thomas Noack, Apollostrasse 2,

CH-8032 Zürich, Schweiz

www.swedenborg.ch

 

Swedenborgin teokset englanniksi netissä:

https://newchristianbiblestudy.org/swedenborg/ 

Swedenborgin teoksia voi myös tilata osoitteesta:

https://www.adlibris.com/fi