XLIV MITÄ HENKIEN MAAILMA ON

421. Henkien maailma ei ole taivas, eikä se ole helvetti, vaan se on keskivälissä oleva paikka eli tila näiden molempien välillä: sillä sinne ihminen tulee ensin kuoleman jälkeen, ja sitten tietyn ajan kuluttua hänet joko nostetaan taivaaseen tai heitetään helvettiin elämänsä mukaisesti maailmassa.

422. Henkien maailma on taivaan ja helvetin keskivälissä oleva paikka ja myös ihmisen välitila kuoleman jälkeen. Että se on keskivälissä oleva paikka, on tullut minulle selväksi siitä, että helvetit ovat sen alapuolella ja taivaat yläpuolella; ja että se on välitila, siitä, että ihminen, niin kauan kuin hän on siellä, ei ole vielä taivaassa eikä helvetissä. Taivaan tila ihmisessä on hyvän ja toden yhdistys hänessä, ja helvetin tila on pahan ja väärän yhdistys hänessä. Kun ihmishengessä hyvyys on yhdistetty totuuteen, silloin hän tulee taivaaseen, koska tämä yhdistys, kuten on sanottu, on taivas hänessä; mutta kun ihmishengessä pahuus on yhdistetty vääryyteen, silloin hän tulee helvettiin, koska tämä yhdistys on helvetti hänessä. Tämä yhdistäminen tapahtuu henkien maailmassa, koska silloin ihminen on välitilassa. On sama asia, sanooko ymmärryksen ja tahdon yhdistäminen vai hyvän ja toden yhdistäminen.

423. Tässä on ensiksi sanottava jotakin ymmärryksen ja tahdon yhdistämisestä ja sen samankaltaisuudesta hyvän ja toden yhdistyksen kanssa, koska tämä yhdistäminen tapahtuu henkien maailmassa. Ihmisellä on ymmärrys ja tahto. Ymmärrys ottaa vastaan totuudet ja muodostetaan niistä, ja tahto ottaa vastaan hyvyydet ja muodostetaan niistä. Sen tähden mitä tahansa ihminen ymmärtää ja siitä ajattelee, sitä hän kutsuu todeksi, ja mitä tahansa ihminen tahtoo ja siitä ajattelee, sitä hän kutsuu hyväksi. Ihminen voi ajatella ymmärryksestään ja siitä havaita, mikä on totta ja myös mikä on hyvää; mutta hän ei kuitenkaan ajattele sitä tahdostaan, ellei hän tahdo sitä ja tee sitä. Mutta kun hän tahtoo sitä ja halusta tekee sitä, silloin se on niin ymmärryksessä kuin tahdossa, siis ihmisessä. Sillä ymmärrys yksin ei tee ihmistä eikä tahto yksin, vaan ymmärrys ja tahto yhdessä. Sen tähden mikä on molemmissa, se on ihmisessä ja omistettu hänelle. Mikä on ainoastaan ymmärryksessä, se on tosin ihmisellä, mutta ei hänessä. Se on ainoastaan hänen muistinsa asia ja tiedon asia muistissaan, mistä hän voi ajatella, kun hän ei ole itsessään, vaan itsensä ulkopuolella toisten kanssa; näin mistä hän voi puhua ja järkeillä ja myös minkä mukaisesti teeskennellä tunteita ja eleitä.

424. Että ihminen voisi ajatella ymmärryksestään eikä samalla tahdostaan, on huolehdittu sen tarkoituksen vuoksi, jotta hän voisi uudistua; sillä ihminen uudistetaan totuuksien avulla, ja totuudet, kuten on sanottu, kuuluvat ymmärrykseen. Sillä ihminen syntyy kaikkeen pahuuteen tahtoonsa nähden, sen johdosta hän ei tahdo kenellekään hyvää itsestään, vaan ainoastaan itselleen. Ja se, joka tahtoo hyvää ainoastaan itselleen, iloitsee pahoista asioista, jotka tapahtuvat muille, varsinkin jos ne edistävät hänen omaa etuaan. Sillä hän tahtoo johtaa itselleen kaikkien toisten hyvät asiat, olivatpa ne kunnianosoituksia tai rikkauksia, ja siinä määrin kuin hän onnistuu siinä, hän iloitsee sisäisesti. Jotta tätä tahtoa parannettaisiin ja uudistettaisiin, ihmiselle on annettu kyky ymmärtää totuuksia ja niiden avulla hillitä niitä pahoja mieltymyksiä, jotka kumpuavat tahdosta. Tästä johtuu, että ihminen kykenee ajattelemaan totuuksia ymmärryksestään ja myös puhumaan niistä ja tekemään niitä. Mutta ihminen ei kuitenkaan kykene ajattelemaan niitä tahdostaan, ennen kuin hän on sellainen, että hän tahtoo ja tekee niitä itsestään, toisin sanoen, sydämestään. Mutta kun ihmisestä tulee sellainen, silloin se, mitä hän ajattelee ymmärryksestään, kuuluu hänen uskoonsa, ja se, mitä hän ajattelee tahdostaan, kuuluu hänen rakkauteensa; ja sen tähden usko ja rakkaus yhdistyvät silloin hänessä samoin kuin ymmärrys ja tahto.

425. Niinpä siinä määrin kuin ymmärryksen totuudet on yhdistetty tahdon hyvyyksiin, näin siinä määrin kuin ihminen tahtoo totuuksia ja tahdostaan tekee niitä, samassa määrin ihmisellä on taivas itsessään, koska hyvän ja toden yhdistys on taivas, kuten edellä on sanottu. Mutta siinä määrin kuin ymmärryksen vääryydet on yhdistetty tahdon pahuuksiin, samassa määrin ihmisellä on helvetti itsessään, koska väärän ja pahan yhdistys on helvetti. Mutta niin kauan kuin ymmärryksen totuuksia ei ole yhdistetty tahdon hyvyyksiin, ihminen on välitilassa. Nykyään lähes jokainen ihminen on sellaisessa tilassa, että hän tuntee totuuksia, ja tiedostaan ja myös ymmärryksestään ajattelee niitä, mutta tekee niistä joko paljon tai vähän tai ei tee mitään, tai toimii niitä vastoin rakkaudesta pahaan ja sen johdosta uskosta väärään. Siksi jotta ihmiselle olisi joko taivas tai helvetti, hänet johdetaan kuoleman jälkeen ensin henkien maailmaan, ja siellä tapahtuu hyvän ja toden yhdistäminen niille, jotka on nostettava taivaaseen, sekä pahan ja väärän yhdistäminen niille, jotka on heitettävä helvettiin. Sillä kenelläkään ei sallita taivaassa eikä helvetissä olla jaettua mieltä, nimittäin toista ymmärtää ja toista tahtoa, vaan mitä tahtoo, se tulee ymmärtää, ja mitä ymmärtää, sitä tulee tahtoa. Jonka tähden taivaassa se, joka tahtoo hyvää, tulee ymmärtämään totuuden, kun taas helvetissä se, joka tahtoo pahaa, tulee ymmärtämään vääryyden. Siksi henkien maailmassa hyviltä poistetaan vääryyksiä ja annetaan totuuksia, jotka ovat sopusointuisia ja yhdenmukaisia heidän hyvyytensä kanssa; kun taas pahoilta poistetaan totuuksia ja annetaan vääryyksiä, jotka ovat sopusointuisia ja yhdenmukaisia heidän pahuutensa kanssa. Näistä asioista on ilmeistä, mitä henkien maailma on.

426. Henkien maailmassa on valtava joukko, koska siellä on kaikkien ensi kokoontuminen, ja siellä kaikki tutkitaan ja valmistellaan. Ei ole määrättyä aikaa heidän oleskeluunsa siellä; jotkut ainoastaan astuvat sisään sinne, ja pian heidät joko viedään taivaaseen tai heitetään helvettiin; jotkut pysyvät siellä vain muutaman viikon, jotkut useita vuosia, mutta ei enempää kuin kolmekymmentä vuotta. Nämä vaihtelut heidän oleskelunsa kestossa riippuvat ihmisen sisäisten ja ulkoisten vastaavaisuudesta ja ei-vastaavaisuudesta. Mutta kuinka ihmistä tässä maailmassa johdatetaan tilasta toiseen ja valmistellaan, kerrotaan seuraavilla sivuilla.

427. Niin pian kuin ihmiset kuolemansa jälkeen tulevat henkien maailmaan, Herra erottelee heidät huolellisesti. Pahat liitetään heti siihen helvetilliseen yhteiskuntaan, jossa he olivat maailmassa hallitsevaan rakkauteensa nähden; ja hyvät liitetään heti siihen taivaalliseen yhteiskuntaan, jossa he olivat myös maailmassa rakkauteensa, lähimmäisenrakkauteensa ja uskoonsa nähden. Mutta vaikka heidät on näin erotettu, silti kaikki, jotka ovat olleet ystäviä ja tuttavia ruumiillisessa elämässä, varsinkin vaimot ja aviomiehet sekä myös veljet ja sisaret, tapaavat tässä maailmassa ja keskustelevat keskenään, kun he haluavat. Olen nähnyt erään isän keskustelevan kuuden poikansa kanssa, jotka hän tunnisti; ja olen nähnyt monia muita sukulaistensa ja ystäviensä kanssa; mutta koska he olivat erilaisia luonteeltaan elämänsä johdosta maailmassa, heidät erotettiin toisistaan lyhyen ajan kuluttua. Mutta ne, jotka tulevat henkien maailmasta taivaaseen, ja ne, jotka tulevat helvettiin, he eivät sen jälkeen enää näe eivätkä tunne toisiaan, ellei heillä ole samanlaista luonnetta samanlaisen rakkauden johdosta. Syy, että he näkevät toisensa henkien maailmassa, mutta eivät taivaassa tai helvetissä, on se, että ne, jotka ovat henkien maailmassa, viedään samanlaisiin tiloihin toinen toisensa jälkeen, missä he olivat olleet ruumiillisessa elämässään; mutta sitten kaikki saatetaan pysyvään tilaan hallitsevan rakkautensa mukaisesti, ja tässä tilassa toinen tuntee toisen ainoastaan rakkauden samankaltaisuuden perusteella; sillä samankaltaisuus yhdistää ja erilaisuus erottaa (kuten edellä on esitetty, nrot 41–50).

428. Kuten henkien maailma on välitila taivaan ja helvetin välillä ihmisellä, niin se on myös keskivälissä oleva paikka, helvetit ovat alapuolella ja taivaat yläpuolella. Kaikki helvetit on suljettu henkien maailmaan päin; ne ovat avoinna ainoastaan reikien ja halkeamien kautta kuten kallio, sekä leveiden aukkojen kautta, jotka on vartioitu, ettei kukaan tule ulos paitsi luvalla, joka myös myönnetään vaatimalla jotakin välttämätöntä, mistä kerrotaan myöhemmin. Taivas on myös suljettu joka puolelta, eikä mihinkään taivaalliseen yhteiskuntaan ole avoinna pääsyä paitsi kaidan tien kautta, jonka sisäänkäynti on myös vartioitu. Nämä ulos- ja sisäänkäynnit ovat mitä Sanassa kutsutaan taivaan ja helvetin ”porteiksi” ja ”oviksi”.

429. Henkien maailma näyttää vuorten ja kallioiden väliseltä laaksolta, siellä täällä laskeutunut ja kohonnut. Portit ja ovet taivaallisiin yhteiskuntiin ovat näkyviä ainoastaan niille, jotka ovat valmiita taivaaseen, eivätkä muut löydä niitä. Jokaiseen taivaalliseen yhteiskuntaan on henkien maailmasta yksi sisäänkäynti ja sen jälkeen yksi tie, joka noustessaan haarautuu useampiin. Portit ja ovet helvetteihin ovat näkyviä myös ainoastaan niille, jotka ovat tulossa sisään, joille ne sitten avataan. Kun ne on avattu, näkyy synkkiä ja ikään kuin nokisia luolia, jotka suuntautuvat viistosti alaspäin syvyyteen, missä on jälleen monia ovia. Näistä luolista huokuu ulos kuvottavia ja pahanhajuisia löyhkiä, joita hyvät henget pakenevat, koska ne ovat heistä inhottavia, mutta pahat henget pyrkivät niiden luokse, koska ne ovat heistä miellyttäviä. Sillä kuten jokaista maailmassa on miellyttänyt oma pahuutensa, niin kuoleman jälkeen häntä miellyttää löyhkä, jota hänen pahuutensa vastaa. Tässä suhteessa pahoja voidaan verrata haaskalintuihin ja peto­eläi­miin, kuten korppeihin, susiin ja villisikoihin, jotka lentävät tai juoksevat raatoja ja tunkioita kohti, kun ne havaitsevat niiden hajun. Kuulin kerran erään hengen kirkaisevan ikään kuin sisäisestä tuskasta, kun taivaasta ulosvirtaava henkäys oli osunut häneen; mutta hän tuli heti rauhalliseksi ja iloiseksi, kun helvetistä ulosvirtaava henkäys saavutti hänet.

430. Myös jokaisessa ihmisessä on kaksi porttia, joista toinen johtaa helvettiin ja on avoinna pahuuksille ja sieltä vääryyksille; kun taas toinen portti johtaa taivaaseen ja on avoinna hyvyyksille ja sieltä totuuksille. Helvetin portti on avoinna niille, jotka ovat pahuudessa ja sieltä vääryydessä, ja ainoastaan ylhäällä olevista raoista virtaa heihin jotakin valoa taivaasta, minkä sisäänvirtauksesta ihminen kykenee ajattelemaan, järkeilemään ja puhumaan; mutta taivaan portti on avoinna niille, jotka ovat hyvyydessä ja sieltä totuudessa. Sillä on kaksi tietä, jotka johtavat ihmisen järjelliseen mieleen; korkeampi eli sisäinen tie, jonka kautta hyvyys ja totuus tulevat sisään Herralta; ja alempi eli ulkoinen tie, jonka kautta pahuus ja vääryys tulevat salaa sisään helvetistä. Itse järjellinen mieli on keskikohdassa, johon tiet vievät. Näin ollen siinä määrin kuin valoa taivaasta päästetään sisään, samassa määrin on ihminen järkevä; mutta siinä määrin kuin sitä ei päästetä sisään, samassa määrin hän ei ole järkevä, miten tahansa itsestään näyttääkin olevan. Tämä on sanottu, jotta myös tiedettäisiin, millainen on ihmisen vastaavaisuus taivaan ja helvetin kanssa: hänen järjellinen mielensä, sillä aikaa kun se on muodostumassa, vastaa henkien maailmaa; ja mikä on sen yläpuolella, vastaa taivasta, ja mikä alapuolella, vastaa helvettiä. Niille, joita valmistellaan taivasta varten, avataan järjellisen mielen yläpuolella olevat osat, mutta sen alapuolella olevat osat suljetaan pahan ja väärän sisäänvirtaukselle; kun taas niille, joita valmistellaan helvettiä varten, järjellisen mielen alapuolella olevat osat avataan, mutta sen yläpuolella olevat osat suljetaan hyvän ja toden sisäänvirtaukselle. Siten jälkimmäiset voivat katsoa ainoastaan itsensä alapuolelle, toisin sanoen, helvettiin; kun taas edelliset voivat katsoa ainoastaan itsensä yläpuolelle, toisin sanoen, taivaaseen. Katsoa itsensä yläpuolelle on katsoa Herraan, koska Hän on yhteinen keskusta, johon taivaan kaikki asiat katsovat; kun taas katsoa itsensä alapuolelle on katsoa Herrasta poispäin vastakkaiseen keskustaan, johon helvetin kaikki asiat katsovat ja suuntautuvat (nähdään edellä, nrot 123, 124).

431. Missä edeltävissä kohdissa puhutaan hengistä, tarkoitetaan niitä, jotka ovat henkien maailmassa, mutta enkeleillä tarkoitetaan niitä, jotka ovat taivaassa.

XLV JOKAINEN IHMINEN ON HENKI SISÄISIINSÄ NÄHDEN

432. Joka oikein harkitsee asiaa, voi tietää, että ruumis ei ajattele, koska se on materiaalinen, vaan sielu, koska se on spirituaalinen. Ihmisen sielu, jonka kuolemattomuudesta monet ovat kirjoittaneet, on hänen henkensä, sillä se on kuolematon kaikkiin asioihinsa nähden. Henki on myös se, mikä ajattelee ruumiissa, sillä se on spirituaalinen, ja spirituaalinen vastaanottaa spirituaalista ja elää spirituaalisesti, mikä on ajatella ja tahtoa. Niinpä kaikki järjellinen elämä, joka ruumiissa ilmenee, kuuluu hengelle eikä mitään ruumiille. Sillä ruumis on, kuten edellä sanottiin, materiaalinen, ja se materiaalinen, joka on ruumiille ominaista, on lisätty ja melkein kuin liitetty henkeen, siitä syystä, että ihmisen henki voisi elää elämäänsä ja tehdä hyötyjä luonnollisessa maailmassa, jonka kaikki asiat ovat materiaalisia ja itsessään elämää vailla. Ja koska materiaalinen ei elä, vaan ainoastaan spirituaalinen, niin voidaan todeta, että kaikki, mikä elää ihmisessä, kuuluu hänen hengelleen, ja että ruumis ainoastaan palvelee sitä, aivan kuten työkalu palvelee liikkeelle panevaa elävää voimaa. Tosin sanotaan työkalusta, että se tekee, liikkuu tai lyö, mutta uskoa, että ne ovat työkalun tekoja eivätkä hänen, joka sen avulla tekee, liikkuu tai lyö, on harhaluulo.

433. Koska kaikki, mikä elää ruumiissa ja tästä elämästä toimii ja tuntee, kuuluu yksinomaan hengelle eikä mitään ruumiille, seuraa siitä, että henki on itse ihminen; eli mikä on sama asia, että ihminen itsessään katsottuna on henki, joka on myös samanlaisessa muodossa kuin ihminen. Sillä kaikki, mikä elää ja tuntee ihmisessä, on hänen henkensä, ja kaikki ihmisessä, päästänsä kantapäihinsä asti, elää ja tuntee. Tästä johtuu, että kun ruumis erotetaan hengestään, mitä kutsutaan kuolemaksi, ihminen jää yhä ihmiseksi ja elää. Olen kuullut taivaasta, että jotkut, jotka kuolevat, kun he makaavat paareilla, ennen kuin heidät on herätetty, ajattelevat jopa kylmässä ruumiissaan, eivätkä tiedä muuta kuin että he yhä elävät, mutta sillä erolla, etteivät he pysty liikuttamaan mitään materiaalista osaansa, joka kuuluu ruumiille.

434. Ihminen ei voi ajatella eikä tahtoa, ellei olisi perustaa, joka on substanssi, josta ja jossa hän voi ajatella ja tahtoa. Se, minkä luullaan olevan olemassa ilman olennaista perustaa, ei ole mitään. Se voidaan tietää siitä, että ihminen ei voi nähdä ilman elintä, joka on hänen näkönsä perusta, eikä kuulla ilman elintä, joka on hänen kuulonsa perusta. Ilman näitä elimiä näkö ja kuulo eivät ole mitään eikä niitä ole olemassa. Näin on myös ajatuksella, joka on sisäinen näkö, ja havaitsemisella, joka on sisäinen kuulo; elleivät ne olisi substansseissa ja substansseista, jotka ovat elimellisiä muotoja, jotka ovat perustoja, niitä ei olisi lainkaan olemassa. Näistä asioista voidaan tietää, että ihmisen henki on muodossa yhtäläisesti kuin hänen ruumiinsa, ja että se on ihmismuodossa, ja että se iloitsee yhtäläisesti aistinelimistä ja aisteista, kun se on erotettu ruumiista, samoin kuin silloin, kun se oli siinä; ja että kaikki silmän ja korvan elämä, sanalla sanoen kaikki aistien elämä, joka ihmisellä on, ei kuulu hänen ruumiilleen, vaan hänen hengelleen, joka asuu näissä elimissä ja niiden pienimmissä yksityiskohdissa. Siitä johtuu, että henget näkevät, kuulevat ja tuntevat yhtäläisesti kuin ihmiset, mutta ruumiista vapautumisen jälkeen ne eivät tee sitä luonnollisessa maailmassa, vaan spirituaalisessa maailmassa. Että henki tunsi luonnollisesti, kun se oli ruumiissaan, oli henkeen lisätyn materiaalisen osan avulla, mutta silloin se tunsi samalla myös spirituaalisesti ajatellessaan ja tahtoessaan.

435. Nämä asiat on sanottu, jotta järkevä ihminen voisi vakuuttua siitä, että ihminen itsessään katsottuna on henki, ja että ruumiillinen osa, joka on lisätty henkeen tehtäviä varten luonnollisessa ja materiaalisessa maailmassa, ei ole ihminen, vaan ainoastaan hänen henkensä työkalu. Mutta parempia ovat vahvistukset kokemuksesta, koska monet eivät ymmärrä järkiperäisiä asioita, ja ne, jotka ovat vahvistaneet itseään päinvastaisessa näkemyksessä, kääntävät ne epäilyksen asioiksi järkeilyjen kautta aistien virheistä käsin. Ne, jotka ovat vahvistaneet itseään päinvastaisessa näkemyksessä, ovat tottuneet ajattelemaa, että eläimet samalla tavalla elävät ja tuntevat, ja niin että niillä on myös spirituaalinen osa, samanlainen kuin ihmisellä on; ja kuitenkin se osa kuolee ruumiin mukana. Mutta eläinten spirituaalinen osa ei ole samanlainen kuin ihmisen, sillä ihmisellä on mitä eläimillä ei ole, nimittäin sisin, johon Jumaluus virtaa ja kohottaa hänet Itsensä luokse ja sillä yhdistää hänet Itseensä. Siitä syystä ihminen voi, toisin kuin eläimet, ajatella Jumalaa ja Jumalallisia asioita, jotka kuuluvat taivaaseen ja Kirkkoon, ja rakastaa Jumalaa niistä ja niissä ja siten yhdistyä Häneen; ja se, mikä voi yhdistyä Jumaluuteen, ei voi hävitä; mutta mikä ei voi yhdistyä, se häviää. Tätä sisintä, joka ihmisellä on, mutta ei eläimillä, on käsitelty edellä (nro 39), ja se on tässä jälleen mainittava, koska on tärkeätä hälventää siitä otettuja harhaluuloja, kuten monet tekevät, jotka tiedon puutteen ja avaamattoman ymmärryksen vuoksi eivät kykene päättelemään järkevästi näistä asioista. Siellä sanotaan:

Tahdon kertoa erään salaisuuden kolmen taivaan enkeleistä, mikä ei ole tullut aiemmin kenenkään mieleen, koska asteita ei ole ymmärretty (nro 38). Jokaisella enkelillä ja myös jokaisella ihmisellä on nimittäin sisin ja korkein asteensa, eli jotakin sisintä ja korkeinta, johon Herran Jumaluus ensiksi tai lähinnä virtaa ja josta se järjestelee muut sisäiset, jotka seuraavat järjestyksen asteiden mukaisesti heissä. Tätä sisintä eli korkeinta astetta voidaan kutsua Herran sisäänkäynniksi enkeliin ja ihmiseen ja Hänen varsinaiseksi asuinpaikakseen heissä. Tämän sisimmän tai korkeimman johdosta ihminen on ihminen ja hänet erotetaan eläimistä, joilta se puuttuu. Tästä johtuu, että ihmisen, toisin kuin eläimet, voi kaikkiin sisäisiinsä nähden, jotka kuuluvat hänen mieleensä ja sieluunsa, Herra kohottaa luokseen, niin että hän voi uskoa Häneen, vaikuttua rakkaudesta Häneen ja siten nähdä Hänet, ja että hän voi vastaanottaa ymmärtäväisyyden ja viisauden sekä puhua järjestään. Tästä myös johtuu, että ihminen elää ikuisesti. Mutta mitä Herra tässä ihmisen sisimmässä järjestelee ja huolehtii, ei virtaa selvästi kenenkään enkelin havaintoon, koska se on hänen ajatuksensa yläpuolella ja ylittää hänen viisautensa.

436. Että ihminen on henki sisäisiinsä nähden, minun on annettu tietää monen kokemuksen kautta, ja jos toisin esiin sen kaiken, se täyttäisi, kuten sanotaan, kokonaisia nidoksia. Olen puhunut henkien kanssa henkenä, ja olen puhunut heidän kanssaan ihmisenä ruumiissaan; ja kun puhuin heidän kanssaan henkenä, he eivät tienneet muuta kuin että minä itse olin henki ja myös ihmismuodossa kuten he; näin näyttäytyivät sisäiseni heidän edessään, sillä kun puhuin heidän kanssaan henkenä, materiaalista ruumistani ei nähty.

437. Että ihminen sisäisiinsä nähden on henki, voidaan tietää siitä, että sen jälkeen kun ruumis on erotettu, mikä tapahtuu kun hän kuolee, hän yhä elää ihmisenä kuten ennenkin. Jotta olisin vakuuttunut siitä, minun on annettu puhua lähes kaikkien kanssa, jotka koskaan olin tuntenut heidän ruumiillisessa elämässään; joidenkin kanssa olen puhunut tunteja, toisten kanssa viikkoja ja kuukausia ja toisten kanssa vuosia, ja tämä pääasiassa siitä syystä, että olisin varma siitä ja todistaakseni siitä.

438. Tähän voidaan lisätä, että jokainen ihminen on henkeensä nähden jossakin yhteiskunnassa henkien kanssa, myös sillä aikaa kun hän elää ruumiissaan, vaikka hän ei tiedä sitä, hyvä ihminen on henkien välityksellä jossakin enkelillisessä yhteiskunnassa ja paha ihminen jossakin helvetillisessä yhteiskunnassa; ja kuoleman jälkeen hän tulee myös samaan yhteiskuntaan. Tämä on usein sanottu ja esitetty niille, jotka kuoleman jälkeen ovat tulleet henkien joukkoon. Tosin ihminen ei näy tässä yhteiskunnassa henkenä, kun hän elää maailmassa, siitä syystä, että hän ajattelee silloin luonnollisesti; mutta ne, jotka ajattelevat abstraktisti ruumiista käsin, koska he ovat silloin hengessään, näkyvät joskus omassa yhteiskunnassaan; ja kun he näkyvät, heidät erotetaan helposti siellä olevista hengistä, sillä he kulkevat mietteliäinä, äänettöminä eivätkä katso muihin, ja on kuin he eivät näkisi heitä; ja niin pian kuin joku henki puhuttelee heitä, he katoavat.

439. Jotta valaistaisiin, että ihminen sisäisiinsä nähden on henki, haluaisin kertoa kokemuksesta, kuinka se tapahtuu, kun ihminen johdetaan pois ruumiistaan, ja miten se, kun henki vie hänet pois toiseen paikkaan.

440. Mitä ensimmäiseen tulee, nimittäin tulla johdetuksi pois ruumiista, se tapahtuu näin. Ihminen johdatetaan tiettyyn tilaan, joka on unen ja valveillaolon keskivälillä, missä tilassa ollessaan hän ei voi tietää muuta kuin että hän on täysin hereillä. Kaikki hänen aistinsa ovat yhtä valppaina kuin ruumiin korkeimmassa valppaudessa, niin näkö kuin kuulo, ja mikä ihmeellistä, tuntoaisti on silloin hienompi kuin se koskaan voi olla ruumiin valvetilassa. Tässä tilassa myös henkiä ja enkeleitä on nähty ja kuultukin täysin elävästi, ja mikä ihmeellistä, kosketettu, ja silloin lähes mitään ruumiista välissä olevaa. Tämä on se tila, josta sanotaan, tulla johdetuksi pois ruumiista eikä tiedetä, ollaanko ruumissa vai sen ulkopuolella. Tähän tilaan minut on saatettu ainoastaan kolme tai neljä kertaa, jotta ainoastaan tietäisin, millainen se on, ja samalla että henget ja enkelit iloitsevat jokaisesta aistista; ja myös ihminen henkeensä nähden, kun hänet on johdettu pois ruumiistaan.

441. Mitä toiseen tulee, nimittäin, että henki vie pois toiseen paikkaan, on esitetty minulle elävällä kokemuksella, mitä se on ja kuinka se tapahtuu, mutta tämä ainoastaan kaksi tai kolme kertaa; yhden kokemuksen haluan tuoda esiin. Kävelin erään kaupungin katuja pitkin ja kenttien halki puhuen samaan aikaan myös henkien kanssa, enkä tiennyt muuta kuin että olin täysin valveilla ja näin kuten muinakin aikoina. Niinpä kävelin joutumatta eksyksiin, ja näyssä kun olin tämän aikana, näin lehtoja, jokia, palatseja, taloja, ihmisiä ja paljon muuta. Mutta sen jälkeen, kun olin kävellyt näin muutamia tunteja, olin yhtäkkiä ruumiillisessa näössäni ja huomasin, että olin toisessa paikassa. Tästä suuresti hämmästyneenä ymmärsin silloin, että olin ollut sellaisessa tilassa kuin ne, joista sanotaan, että henki vei heidät pois toiseen paikkaan. Sillä niin kauan kuin tämä tila kestää, ei ajatella tietä, vaikka se olisi monia peninkulmia, eikä ajatella aikaa, vaikka se olisi useita tunteja ja päiviä; eikä tunneta mitään väsymystä. Silloin ihminen myös viedään teitä pitkin, joita hän ei itse tunne, aina suunniteltuun paikkaan erehdyksettä.

442. Mutta nämä kaksi ihmisen tilaa, jotka ovat hänen tilojaan, kun hän on sisäisissään, eli mikä on sama asia, kun hän on hengessään, ovat poikkeuksellisia. Ne esitettiin minulle ainoastaan siinä tarkoituksessa, että tietäisin, millaisia ne ovat, koska ne ovat tunnettuja Kirkon piirissä. Mutta puhua henkien kanssa ja olla heidän kanssaan kuten yksi heistä, on annettu minulle myös ruumiin kaikessa valppaudessa ja sitä nyt monien vuosien ajan.

443. Että ihminen sisäisiinsä nähden on henki, voidaan vakuuttua enemmän niistä asioista, jotka on sanottu ja esitetty edellä (nrot 311–317), missä on käsitelty siitä, että taivas ja helvetti ovat ihmiskunnasta.

444. Että ihminen on henki sisäisiinsä nähden, tarkoittaa niihin asioihin nähden, jotka kuuluvat hänen ajatukseensa ja tahtoonsa, koska nämä ovat juuri ne sisäiset, jotka tekevät, että ihminen on ihminen, ja sellaisen ihmisen kuin hän on sisäisiinsä nähden.

XLVI IHMISEN HERÄTTÄMINEN KUOLLEISTA, JA HÄNEN SISÄÄNKÄYNTINSÄ IANKAIKKISEEN ELÄMÄÄN

445. Kun ruumis ei enää kykene suorittamaan tehtäviään luonnollisessa maailmassa vastaten sen hengen ajatuksia ja mieltymyksiä, jotka sillä ovat spirituaalisesta maailmasta, silloin sanotaan ihmisen kuolevan. Tämä tapahtuu, kun keuhkojen hengitys- ja sydämen systoliset liikkeet lakkaavat. Mutta ihminen ei kuitenkaan kuole, vaan hänet ainoastaan erotetaan ruumiillisesta osastaan, joka oli hänelle hyödyksi maailmassa, sillä itse ihminen elää. Sanotaan, että itse ihminen elää, koska ihminen ei ole ihminen ruumiinsa johdosta, vaan henkensä johdosta, sillä henki ajattelee ihmisessä, ja ajatus mieltymyksen kanssa tekee ihmisen. Tästä on ilmeistä, että ihminen, kun hän kuolee, ainoastaan siirtyy yhdestä maailmasta toiseen. Tästä johtuu, että ”kuolema” Sanassa sen sisäisessä merkityksessä merkitsee ylösnousemusta ja elämän jatkumista (1).

446. Hengen sisin yhteys on hengityksen ja sydämen liikkeen kanssa, sen ajatus on yhteydessä hengityksen kanssa ja sen mieltymys, joka on rakkaudesta, on yhteydessä sydämen kanssa (2); ja sen tähden kun nämä kaksi liikettä ruumiissa lakkaavat, on heti erottaminen. Nämä kaksi liikettä, nimittäin keuhkojen hengitys- ja sydämen systolinen liike, ovat juuri ne siteet, joiden katkettua henki on jätetty itsekseen; ja koska ruumis on silloin ilman henkensä elämää, se kylmenee ja alkaa mädäntyä. Että ihmisen hengen sisin yhteys on hengityksen ja sydämen kanssa, johtuu siitä, että niistä riippuvat kaikki elintärkeät liikkeet, ei ainoastaan yleensä, vaan myös jokaisessa osassaan (3).

447. Ihmisen henki jää erottamisen jälkeen joksikin ajaksi ruumiiseen, mutta ainoastaan siihen asti, kunnes sydämen toiminta on kokonaan lakannut, mikä tapahtuu vaihtelevasti sairaudentilan mukaisesti, jonka johdosta ihminen kuolee, sillä sydämen liike kestää joillakin kauan ja toisilla ei niin kauan. Niin pian kuin tämä liike lakkaa, ihminen herätetään, mutta tämän tekee yksin Herra. Herättämisellä tarkoitetaan ihmisen hengen poisjohtamista ruumiista ja sen johdatusta spirituaaliseen maailmaan, mitä yleensä kutsutaan Ylösnousemukseksi. Että ihmisen henkeä ei eroteta ruumiista ennen kuin sydämen liike on lakannut, johtuu siitä, että sydän vastaa sitä rakkauden mieltymystä, joka on ihmisen itse elämä, sillä rakkaudesta on jokaisella elintärkeä lämpönsä (4); ja sen tähden niin kauan kuin tämä yhdistyminen sydämen kanssa kestää, yhtä kauan on vastaavaisuus ja siitä hengen elämä ruumiissa.

448. Miten herättäminen tapahtuu, ei ole ainoastaan kerrottu minulle, vaan myös elävällä kokemuksella esitetty. Itse kokemus on tehty minun kanssa, jotta täysin tietäisin, miten se tapahtuu.

449. Ruumiillisiin aisteihini nähden minut saatettiin tunnottomuuden tilaan, näin lähes kuolevan tilaan, kuitenkin sisäinen elämä ajattelun kanssa jäivät koskemattomiksi, jotta voisin havaita ja säilyttää muistissani ne asiat, jotka tapahtuivat minulle ja jotka tapahtuvat niille, joita herätetään kuolleista. Minä havaitsin, että ruumiini hengitys oli lähes kokonaan poistettu, mutta sisäinen hengitys, joka kuuluu henkeen, oli jäljellä yhdistettynä vähäiseen ja äänettömään ruumiin hengitykseen. Sitten annettiin ensin yhteys sydämen sykkeeseen nähden taivaallisen valtakunnan kanssa, koska se valtakunta vastaa sydäntä ihmisessä (5). Nähtiin myös enkeleitä sieltä, jotkut kaukana ja kaksi istui lähellä päätäni. Sen jälkeen minun kaikki oma mieltymykseni otettiin pois, mutta ajattelu ja havainto yhä säilyivät. Olin tässä tilassa joitakin tunteja. Sitten henget, jotka olivat ympärilläni, poistuivat luullen, että olin kuollut. Tunnettiin myös aromaattista tuoksua, kuten palsamoidusta ruumiista. Sillä kun taivaalliset enkelit ovat läsnä, silloin kaikki kuolleeseen ruumiiseen liittyvä tunnetaan aromaattisena tuoksuna, jonka tuntiessaan henget eivät voi lähestyä. Näin pidetään myös pahat henget poissa ihmisen hengen luota, kun häntä ensimmäistä kertaa johdatetaan iankaikkiseen elämään. Ne kaksi enkeliä, jotka istuivat pääni lähellä, olivat hiljaa, ainoastaan jakaen ajatuksiaan minun kanssani; ja kun heidän ajatuksensa vastaanotetaan, enkelit tietävät, että ihmisen henki on siinä tilassa, että se voidaan johtaa ulos ruumiista. Tämä heidän ajatuksensa jakaminen tapahtui katsomalla minun kasvoihini, sillä siten tapahtuvat ajatusten jakamiset taivaassa. Koska ajattelu ja havainto jätettiin minulle, jotta tietäisin ja muistaisin, miten herättäminen tapahtuu, havaitsin, että nämä enkelit tutkivat ensin, mikä minun ajatukseni oli, oliko se samanlainen kuin niiden ajatus, jotka kuolevat, millä on tapana olla iankaikkisesta elämästä, ja että he halusivat pitää mieleni siinä ajatuksessa. Jälkeenpäin minulle kerrottiin, että ihmisen henki pidetään sen viimeisessä ajatuksessa, kun ruumis kuolee, kunnes se palaa niihin ajatuksiin, jotka ovat sen yleisestä eli hallitsevasta mieltymyksestä maailmassa. Erityisesti minun annettiin havaita ja myös tuntea, että oli vetovoima ja ikään kuin mieleni sisäisten ulosvetäminen, näin henkeäni ruumiista; ja minulle kerrottiin, että se on Herrasta, ja että sieltä on ylösnousemus.

450. Kun taivaalliset enkelit ovat herätetyn luona, he eivät jätä häntä, koska he rakastavat jokaista; mutta jos henki on sellainen, ettei hän voi enää olla taivaallisten enkelien seurassa, silloin hän haluaa erota heistä. Ja kun se tapahtuu, tulevat enkelit Herran spirituaalisesta valtakunnasta, joiden kautta hänelle annetaan valon käyttö, sillä ennen sitä hän ei nähnyt mitään, vaan ainoastaan ajatteli. Minulle myös näytettiin, miten tämä tapahtuu. Näiden enkeleiden nähtiin ikään kuin vierittävän vasemman silmän kalvoa nenän väliseinää kohti, jotta silmä avattaisiin ja sen annettaisiin nähdä. Tämä on vain ilmeneminen, mutta hengestä se näyttää todella tapahtuvan tällä tavalla. Kun kalvo näyttää olevan vieritetty pois, siellä näkyy jotakin valoa, mutta hämärää, kuten kun ihminen näkee valoa silmäluomiensa lävitse ennen täyttä hereillä oloa. Minun silmissäni tällä hämärällä valolla oli taivaallinen hehku, mutta minulle kerrottiin jälkeenpäin, että se tapahtuu vaihtelulla. Sen jälkeen tunnettiin jotakin varovasti vieritettävän pois kasvoilta, ja kun tämä on tehty, johdetaan spirituaalinen ajatus. Tämä kasvoilta poisvierittäminen on myös ilmeneminen, sillä sen avulla edustetaan hengen siirtymistä luonnollisesta ajatuksesta spirituaaliseen ajatukseen. Enkelit pitävät tarkasti huolen siitä, ettei herätetystä lähde muita kuin rakastavia ajatuksia. Sitten he sanovat hänelle, että hän on henki. Sen jälkeen kun hengelle on annettu valon käyttö, spirituaaliset enkelit tekevät uudelle hengelle kaikkia palveluksia, joita hän voi mahdollisesti haluta tässä tilassa, ja he opettavat häntä toiseen elämään kuuluvista asioista, mutta siinä määrin kuin hän voi ymmärtää niitä. Mutta jos hän ei ole sellainen, että hän haluaa tulla opetetuksi, silloin herätetty haluaa päästä pois näiden enkelien seurasta. Mutta enkelit eivät kuitenkaan jätä häntä, vaan hän itse eroaa heistä; sillä enkelit rakastavat jokaista eivätkä halua mitään niin paljon kuin tehdä palveluksia, opettaa ja viedä taivaaseen; siitä heidän ylin ilonsa koostuu. Kun henki näin eroaa enkeleistä, hyvät henget ottavat hänet vastaan, joiden seurassa hänelle tehdään myös kaikkia palveluksia. Mutta jos hänen elämänsä maailmassa oli ollut sellaista, ettei hän ole voinut olla hyvien seurassa, silloin hän haluaa erota myös heistä, ja tämä tapahtuu niin kauan ja niin monta kertaa, kunnes hän liittyy sellaisten seuraan, jotka ovat täysin sopusoinnussa hänen elämänsä kanssa maailmassa ja joiden luota hän löytää oman elämänsä, ja silloin, mikä ihmeellistä, viettää samanlaista elämää kuin maailmassa.

451. Mutta tämä ihmisen elämän alku kuoleman jälkeen ei kestä kauempaa kuin muutamia päiviä. Mutta miten hänet sen jälkeen johdatetaan tilasta toiseen ja lopulta joko taivaaseen tai helvettiin, kerrotaan seuraavilla sivuilla. Tämäkin minun on annettu tietää monen kokemuksen kautta.

452. Olen puhunut joidenkin kanssa kolmantena päivänä heidän kuolemansa jälkeen, ja silloin ne asiat, joista on edellä (nrot 449, 450) mainittu, oli saatu päätökseen. Puhuin myös kolmen kanssa, jotka olin tuntenut maailmassa ja joille mainitsin, että nyt valmistellaan hautajaisia, jotta heidän ruumiinsa haudattaisiin. Sanoin, että heidät haudattaisiin, ja kun he kuulivat tämän, he hämmästyivät tietyllä tavalla ja sanoivat, että he elävät, mutta ainoastaan haudataan se, mikä oli palvellut heitä maailmassa. Jälkeenpäin he ihmettelivät suuresti, etteivät he ruumiissa eläessään olleet uskoneet tällaiseen elämään kuoleman jälkeen, ja varsinkin sitä, että tuskin kukaan Kirkon piirissä niin uskoi. Ne, jotka eivät ole uskoneet maailmassa mihinkään sielun elämään ruumiillisen elämän jälkeen, häpeävät suuresti, kun he huomaavat elävänsä. Mutta ne, jotka ovat vahvistaneet itseään siinä, ettei sellaista elämää ole, liitetään samanlaisten seuraan ja erotetaan niistä, jotka ovat uskoneet siihen. Useimmiten heidät liitetään tiettyyn helvetilliseen yhteiskuntaan, koska sellaiset ovat myös kieltäneet Jumaluuden ja halveksineet Kirkon totuuksia. Sillä mikäli joku vahvistaa itseään sielunsa iankaikkista elämää vastaan, sikäli hän vahvistaa itseään myös niitä asioita vastaan, jotka kuuluvat Kirkkoon ja taivaaseen.

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Sanassa ”kuolema” merkitsee ylösnousemusta, sillä kun ihminen kuolee, hänen elämänsä kuitenkin jatkuu (nrot 3498, 3505, 4618, 4621, 6036, 6221).

2. Sydän vastaa tahtoa, siten myös mieltymystä, joka kuuluu rakkauteen, ja keuhkojen hengitys vastaa ymmärrystä, siten ajatusta (nro 3888). Siitä syystä ”sydän” Sanassa merkitsee tahtoa ja rakkautta (nrot 7542, 9050, 10336). ”Sielu” merkitsee ymmärrystä, uskoa ja totuutta; sen johdosta ”sielusta ja sydämestä” tarkoittaa sitä, mikä on ymmärryksestä, uskosta ja todesta ja mikä on tahdosta, rakkaudesta ja hyvästä (nrot 2930, 9050). Sydämen ja keuhkojen vastaavaisuudesta Suurimman Ihmisen eli taivaan kanssa (nrot 3883–3895).

3. Sydämen syke ja keuhkojen hengitys hallitsevat koko ruumiissa ja virtaavat keskenään kaikkialla (nrot 3887, 3889, 3890).

4. Että rakkaus on ihmisen elämän olemus (nro 5002). Rakkaus on spirituaalista lämpöä ja siten ihmisen itse elintärkeää (nrot 1589, 2146, 3338, 4906, 7081–7086, 9954, 10740). Mieltymys on rakkauden jatkoa (nro 3938).

5. Sydän vastaa Herran taivaallista valtakuntaa, mutta keuhkot Hänen spirituaalista valtakuntaansa (nrot 3635, 3886, 3887).

XLVII IHMINEN ON KUOLEMAN JÄLKEEN TÄYDELLISESSÄ IHMISMUODOSSA

453. Että ihmisen hengen muoto on ihmismuoto, eli että henki on ihminen myös muotoonsa nähden, voidaan nähdä niistä asioista, jotka edellä on esitetty monissa luvuissa; etenkin niissä, joissa on esitetty, että jokainen enkeli on täydellisessä ihmismuodossa (nrot 73–77); ja että jokainen ihminen on henki sisäisiinsä nähden (nrot 432–444); ja että enkelit taivaassa ovat ihmiskunnasta (nrot 311–317). Tämä voidaan havaita vielä selvemmin siitä, että ihminen on ihminen henkensä johdosta eikä ruumiinsa johdosta; ja että ruumiillinen muoto on henkeen lisätty hengen muodon mukaisesti eikä päinvastoin, sillä henki on puettu ruumiilla oman muotonsa mukaisesti. Sen tähden ihmisen henki toimii ruumiin yksityiskohdissa, vieläpä pienimmässä, aina siinä määrin, että se osa, jota henki ei liikuta, eli missä henki ei toimi, ei elä. Että näin on, voi jokainen tietää yksin siitä, että ajatus ja tahto liikuttavat ruumiin kaikkia asioita ja yksityiskohtia, näin täysin oman tahtonsa mukaan, ettei ole mitään, mikä ei vaikuttaisi yhdessä, ja mikä ei vaikuta yhdessä, ei ole ruumiin osana; ja se heitetään myös ulos kuten jokin ilman elämää. Ajatus ja tahto kuuluvat ihmisen henkeen eivätkä ruumiiseen. Että henki ei näy ihmiselle ihmismuodossa, sen jälkeen kun se on vapautettu ruumiista, eikä se näy toisessa ihmisessä, johtuu siitä, että ruumiin näköelin eli sen silmä, mikäli se näkee maailmassa, on materiaalinen, eikä materiaalinen näe muuta kuin materiaalista, mutta spirituaalinen näkee spirituaalista. Kun silmän materiaalinen osa pimenee ja siltä riistetään yhteistoimintansa spirituaalisen osansa kanssa, silloin henget tulevat näkyviin omassa muodossaan, joka on ihmismuoto; eikä ainoastaan ne henget, jotka ovat spirituaalisessa maailmassa, vaan myös se henki, joka on toisessa ihmisessä, sillä aikaa kun se on vielä ruumiissaan.

454. Että hengen muoto on ihmismuoto, johtuu siitä, että ihminen henkeensä nähden on luotu taivaan muotoon, sillä taivaan kaikki asiat ja sen järjestys on koottu niihin asioihin, jotka kuuluvat ihmisen mieleen (1); siitä hänellä on kykynsä vastaanottaa ymmärtäväisyyttä ja viisautta. On sama asia, sanooko kyky vastaanottaa ymmärtäväisyyttä ja viisautta vai kyky vastaanottaa taivasta, kuten voidaan tietää niistä asioista, jotka esitettiin taivaan valosta ja lämmöstä (nrot 126–140); taivaan muodosta (nrot 200–212); enkelien viisaudesta (nrot 265–275); ja luvussa siitä, että taivas muotoonsa nähden kokonaisuutena ja osassaan kuvastaa yhtä ihmistä (nrot 59–77); ja tämä Herran Jumalallisesta Ihmisyydestä, josta on taivas ja sen muoto (nrot 78–86).

455. Nämä asiat, jotka nyt on sanottu, voi järkevä ihminen ymmärtää, sillä hän voi nähdä ne syiden yhteydestä ja totuuksista järjestyksessään. Mutta ihminen, joka ei ole järkevä, ei ymmärrä niitä. Että hän ei ymmärrä niitä, on monista syistä, joista tärkein on se, ettei hän halua ymmärtää, koska ne ovat vastoin hänen vääryyksiään, joista hän on tehnyt totuutensa. Ja se, joka ei siksi halua ymmärtää, on sulkenut taivaan tien järjelliseensä, vaikka tämä tie voisi vielä avautua, jos vain tahto ei vastusta sitä (nähdään edellä, nro 424). Monen kokemuksen kautta minulle on osoitettu, että ihminen kykenee ymmärtämään totuuksia ja olemaan järkevä, jos hän vain tahtoo. Usein pahat henget, jotka ovat tulleet järjettömiksi sillä, että he ovat maailmassa kieltäneet Jumaluuden ja Kirkon totuudet ja vahvistaneet itseään niitä vastaan, Jumalallinen voima on kääntänyt niiden puoleen, jotka olivat totuuden valossa. Ja silloin he ovat ymmärtäneet kaikki asiat kuten enkelit ja tunnustaneet niiden olevan tosia, ja myös että he ymmärsivät ne kaikki. Mutta niin pian kuin he vajosivat takaisin itseensä ja kääntyivät tahtonsa rakkauteen, he eivät ymmärtäneet mitään ja puhuivat päinvastaisia asioita. Olen myös kuullut eräiden helvetillisten henkien sanovan, että he tiesivät ja havaitsivat sen olevan pahuutta, mitä he tekivät, ja sen olevan vääryyttä, mitä he ajattelivat, mutta he eivät kyenneet vastustamaan oman rakkautensa iloa, siis tahtoaan, ja että tämä saa heidän ajatuksensa näkemään pahuuden hyvyytenä ja vääryyden totuutena. Tästä on käynyt selväksi, että ne, jotka ovat vääryyksissä pahuudesta, kykenivät ymmärtämään, siis olemaan järkeviä, mutta he eivät tahtoneet sitä. Ja että he eivät tahtoneet sitä, oli siitä syystä, että he ovat rakastaneet vääryyksiä enemmän kuin totuuksia, koska vääryydet olivat sopusoinnussa niiden pahuuksien kanssa, joissa he olivat. Rakastaa ja tahtoa on sama asia, sillä mitä ihminen tahtoo, sitä hän rakastaa, ja mitä hän rakastaa, sitä hän tahtoo. Koska ihmisten tila on sellainen, että he kykenevät ymmärtämään totuuksia, jos he vain tahtovat, minun on sallittu myös järkiperäisillä asioilla vahvistaa spirituaalisia totuuksia, jotka ovat taivaan ja Kirkon totuuksia; ja näin syystä, jotta vääryydet, jotka monilla ovat sulkeneet järjellisen, näillä järkiperäisillä asioilla hälvennettäisiin ja siten silmää ehkä jossain määrin avattaisiin. Sillä vahvistaa spirituaalisia totuuksia järkiperäisillä asioilla on sallittua kaikille, jotka ovat totuuksissa. Kuka koskaan ymmärtäisi Sanaa sen kirjaimellisesta merkityksestä, ellei hän näkisi totuuksia siellä valaistuneesta järjellisestään? Mistä muuten on niin monta harhaoppia samasta Sanasta (2)?

456. Että ihmisen henki ruumiista vapautumisen jälkeen on ihminen ja samanlaisessa muodossa, on todistettu mi­nulle monien vuosien päivittäisellä kokemuksella; sillä minä olen nähnyt heitä tuhansia kertoja, kuullut heitä ja puhunut heidän kanssaan, myös siitä, että ihmiset maailmassa eivät usko heidän olevan sellaisia; ja niitä, jotka uskovat, oppineet pitävät yksinkertaisina. Henget ovat surreet sydämestään, että sellai­nen tietämättömyys yhä jatkuu maailmassa ja erityisesti Kirkon piirissä. Mutta tämän uskomuksen he sanoivat levinneen pääasiassa oppineilta, jotka ovat ajatelleet sielusta ruumiillis-aistillisesta käsin, minkä johdosta he eivät ole saaneet siitä muuta käsitystä kuin pelkkänä ajatuksena; ja kun sielua tarkastellaan ilman mitään perustaa, jossa ja josta se on, on se kuten jotakin haihtuvaa puhtaasti eteeristä, mikä ruumiin kuoltua ei voi muuta kuin haihtua. Mutta koska Kirkko uskoo Sanan perusteella sielun kuolemattomuuteen, he eivät ole voineet muuta kuin tunnustaa sille jotakin elinvoimaista, jollainen kuuluu ajatteluun, mutta mitään aistihavaintoja, jollaisia ihmisellä on, he eivät myönnä sielulla voivan olla ennen kuin se on jälleen yhdistynyt ruumii­seen. Tälle käsitykselle perustuu oppi ylösnouse­muksesta ja usko, että sielu ja ruumis tulevat yhdistymään jälleen, kun viimeinen tuomio tulee. Tästä johtuu, kun joku ajattelee sie­lusta tästä opista ja samalla tästä oletuksesta käsin, että hän ei lainkaan käsitä, että sielu on henki ja se on ihmismuodossa. Lisäksi tulee se seikka, että tuskin kukaan nykyään tietää, mitä spirituaalinen on, ja vielä vähemmän, että jokin ihmismuoto on niillä, jotka ovat spirituaalisia, jollaisia ovat kaikki henget ja enkelit. Tästä johtuu, että lähes kaikki, jotka tulevat maailmasta, hämmästyvät suuresti, että he elävät ja ovat ihmisiä yhtäläisesti kuin ennenkin, että he näkevät, kuulevat ja puhuvat, ja että heidän ruumiinsa tuntee kosketuksen niin kuin ennenkin, ja ettei ole lainkaan mitään eroa (nähdään edellä, nro 74). Mutta kun he lakkaavat ihmettelemästä itseään, sitten he hämmästyvät, että Kirkko ei tiedä mitään tästä ihmisten tilasta kuoleman jälkeen eikä näin taivaasta ja helvetistä, vaikka kuitenkin kaikki, jotka koskaan ovat eläneet maailmassa, ovat toisessa elämässä ja elävät ihmisinä. Ja koska he myös ihmettelivät, miksi tätä ei ollut paljastettu ihmiselle näkyjen kautta, koska se on Kirkon uskon olennainen asia, heille kerrottiin taivaasta, että tämä olisi voitu tehdä, sillä mikään ei ole helpompaa, kun se Herraa miellyttää, mutta sitä eivät kuitenkaan uskoisi ne, jotka ovat vahvistaneet itseään vääryyksissä näitä asioita vastaan, vaikkakin he itse näkisivät; myös että on vaarallista jotakin vakuuttaa näkyjen avulla niille, jotka ovat vääryyksissä, koska niin he ensin uskoisivat ja jälkeenpäin kieltäisivät ja näin häpäisisivät itse totuuden, sillä uskoa ja jälkeenpäin kieltää on häpäisemistä. Ja ne, jotka häpäisevät totuuksia, heitetään kaikista helveteistä alimpaan ja pahimpaan (3). Tätä vaaraa tarkoitetaan Herran sanoilla:

Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, että he eivät näkisi silmillään eivätkä ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä parantaisi heitä (Joh. 12: 40).

Ja että ne, jotka ovat vääryyksissä, eivät kuitenkaan uskoisi [vaikka näkyjä annettaisiin], tarkoitetaan näillä sanoilla:

Aabraham sanoi rikkaalle miehelle, joka oli helvetissä: Heillä on Mooses ja profeetat, kuulkoot niitä. Niin hän sanoi: Ei isä Aabraham, vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen. Mutta Aabraham sanoi hänelle: Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko vaikka joku kuolleista nousisi ylös. (Luuk. 16: 29–31.)

457. Kun ihmisen henki astuu ensiksi henkien maailmaan, mikä tapahtuu pian hänen herättämisensä jälkeen (josta edellä), hänen kasvonsa ja puheensa ääni ovat samanlaiset kuin hänellä oli maailmassa. Syynä on se, että hän on silloin ulkoistensa tilassa eikä hänen sisäisiään ole vielä paljastettu. Tämä on ihmisen ensimmäinen tila kuoleman jälkeen. Mutta myöhemmin hänen kasvonsa muutetaan ja ne tulevat täysin toisenlaisiksi; ne tulevat hänen hallitsevan mieltymyksensä eli hallitsevan rakkautensa kaltaisiksi, sellaisiksi kuin olivat hänen mielensä sisäiset maailmassa ja sellaisiksi kuin oli hänen henkensä ruumiissa. Sillä ihmisen hengen kasvot eroavat suuresti hänen ruumiinsa kasvoista. Ruumiin kasvot ovat hänen vanhemmiltaan, mutta hengen kasvot ovat hänen mieltymyksestään, joka kuva ne ovat. Tähän mieltymykseen henki tulee elämänsä jälkeen ruumiissa, kun ulkoiset poistetaan ja sisäiset paljastetaan. Tämä on ihmisen toinen tila. Olen nähnyt joitakin, jotka olivat hiljattain tulleet maailmasta, ja tuntenut heidät kasvoistaan ja puheestaan, mutta kun näin heitä myöhemmin, en enää tuntenut heitä. Ne, jotka olivat olleet hyvissä mieltymyksissä, näyttivät kasvoiltaan kauniilta; mutta ne, jotka olivat olleet pahoissa mieltymyksissä, näyttivät kasvoiltaan epämuodostuneilta. Sillä ihmisen henki itsessään katsottuna ei ole muuta kuin hänen mieltymyksensä, kasvot ovat sen ulkoinen muoto. Syy, että kasvot muutetaan, on myös siinä, että toisessa elämässä kenenkään ei ole lupa teeskennellä mieltymyksiä, jotka eivät ole hänen omiaan, näin ei esittää omalle rakkaudelleen päinvastaisia kasvoja. Kaikki, yhtä monta kuin heitä siellä onkaan, saatetaan sellaiseen tilaan, että he puhuvat kuten ajattelevat sekä ilmeenä ja eleinä esittävät kuten tahtovat. Tästä johtuu, että kaikkien kasvot tulevat heidän mieltymystensä muodoiksi ja kuviksi; ja siitä on, että kaikki, jotka ovat tunteneet toisensa maailmassa, tuntevat toisensa myös henkien maailmassa, mutta eivät taivaassa eivätkä helvetissä, kuten edellä on sanottu (nro 427) (4).

458. Tekopyhien kasvot muutetaan hitaammin kuin muiden kasvot, siitä syystä, että he ovat tottumuksesta saaneet tavan järjestää sisäisensä jäljittelemään hyviä mieltymyksiä; ja sen tähden he eivät pitkään aikaan näytä rumilta. Mutta koska teeskennelty heissä vähitellen riisutaan ja mielen sisäiset järjestetään mieltymystensä mukaiseen muotoon, he tulevat sen jälkeen epämuodostuneemmiksi kuin muut. Tekopyhät ovat niitä, jotka ovat tottuneet puhumaan kuin enkelit, mutta sisäisesti tunnustaneet yksin luonnon eivätkä siten Jumaluutta ja sen johdosta kieltäneet Kirkkoon ja taivaaseen kuuluvat asiat.

459. On tiedettävä, että jokaisen ihmisen ihmismuoto kuoleman jälkeen olisi sitä kauniimpi, mitä sisäisemmin hän oli rakastanut Jumalallisia totuuksia ja elänyt niiden mukaisesti. Sillä jokaisen sisäiset avataan ja muodostetaan hänen rakkautensa ja elämänsä mukaisesti: ja sen tähden mitä sisäisempi mieltymys on, sitä enemmän taivaan kaltainen se on, ja sen johdosta sitä kauniimmat ovat kasvot. Tästä johtuu, että ne enkelit, jotka ovat sisimmässä taivaassa, ovat kauneimpia, koska he ovat taivaallisen rakkauden muotoja. Mutta ne, jotka ovat rakastaneet Jumalallisia totuuksia enemmän ulkoisesti ja siten eläneet ulkoisesti niiden mukaisesti, ovat vähemmän kauniita; sillä ainoastaan ulkoiset loistavat esiin heidän kasvoistaan, eikä sisäinen taivaallinen rakkaus loista näiden ulkoisten lävitse, siis ei taivaan muotoa sellaisena kuin se on itsessään. Heidän kasvoistaan näkyy jotakin suhteellisen hämärää, mitä sisäisen elämän lävitse loistaminen ei elävöi. Sanalla sanoen, kaikki täydellisyys lisääntyy sisäisiä kohti ja vähenee ulkoisia kohti; ja kuten täydellisyys, siten myös kauneus lisääntyy ja vähenee. Olen nähnyt kolmannen taivaan enkelien kasvoja, jotka olivat sellaisia, ettei kukaan taidemaalari kykenisi koskaan kaikella taiteellaan antamaan mitään sellaista kirkkautta väreilleen, että se vastaisi tuhannettakaan osaa siitä kirkkaudesta ja elämästä, jotka loistivat esiin heidän kasvoistaan. Mutta uloimman taivaan enkelien kasvoja voidaan jossain määrin jäljitellä.

460. Lopuksi haluaisin mainita erään salaisuuden, jota kukaan ei ole vielä tuntenut, nimittäin, että jokainen hyvyys ja totuus, joka etenee Herrasta ja tekee taivaan, on ihmismuodossa, eikä tämä ainoastaan kokonaisuudessa ja suurimmassa, vaan myös jokaisessa osassa ja pienimmässä; ja että tämä muoto vaikuttaa jokaiseen, joka vastaanottaa hyvyyttä ja totuutta Herralta, ja aiheuttaa, että jokainen taivaassa on ihmismuodossa vastaanoton mukaisesti. Tästä johtuu, että taivas on itsensä kaltainen yleisessään ja erityisessään, ja että ihmismuoto on kokonaisuudella, jokaisella yhteiskunnalla ja jokaisella enkelillä, kuten neljässä luvussa esitettiin (nrot 59–86). Näihin tämä on lisättävä, että se on ajatuksen yksityiskohdilla, jotka taivaallisesta rakkaudesta ovat enkeleissä. Tätä salaisuutta tuskin ymmärtää kukaan ihminen, mutta enkelit sen kuitenkin selvästi ymmärtävät, koska he ovat taivaan valossa.

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Ihminen on se, johon on koottu Jumalallisen järjestyksen kaikki asiat, ja luomisesta lähtien hän on muodoltaan Jumalallinen järjestys (nrot 4219, 4222, 4223, 4523, 4524, 5114, 6013, 6057, 6605, 6626, 9706, 10156, 10472). Siinä määrin kuin ihminen elää Jumalallisen järjestyksen mukaisesti, samassa määrin hän näyttää toisessa elämässä täydelliseltä ja kauniilta ihmiseltä (nrot 4839, 6605, 6626).

2. Kirkon opin totuuksista, jotka ovat Sanasta, on otettava lähtökohta, ja ne on ensin tunnustettava, ja sen jälkeen on luvallista konsultoida tieteellisiä tosiasioita (nro 6047). Näin että se luvallista niille, jotka ovat myönteisiä uskon totuuksien suhteen, tieteellisillä asioilla rationaalisesti vahvistaa ne, mutta ei niille, jotka ovat kielteisiä niiden suhteen (nrot 2568, 2588, 4760, 6047). Jumalallisen järjestyksen mukaista on spirituaalisista totuuksista rationaalisesti astua tieteellisiin asioihin, jotka ovat luonnollisia totuuksia, eikä jälkimmäisistä edellisiin, koska on spirituaalinen virtaus luonnollisiin asioihin, mutta ei luonnollista eli fyysistä virtausta spirituaalisiin asioihin (nrot 3219, 5119, 5259, 5427, 5428, 5478, 6322, 9109, 9110).

3. Häpäiseminen on hyvän ja pahan sekä toden ja väärän sekoittamista ihmisessä (nro 6348). Häpäistä hyvyyttä ja totuutta, eli Sanan ja Kirkon pyhiä asioita, eivät voi muut kuin ne, jotka ensin tunnustavat ne, ja vielä enemmän, jos he elävät niiden mukaisesti ja sen jälkeen vetäytyvät uskosta, kieltävät ne sekä elävät itselleen ja maailmalle (nrot 593, 1008, 1010, 1059, 3398, 3399, 3898, 4289, 4601, 10284, 10287). Jos ihminen sydämensä katumuksen jälkeen palaa entisiin pahuuksiinsa, hän häpäisee, ja silloin hänen myöhemmästä tilastaan tulee pahempi kuin hänen edellinen tilansa (nro 8394). Pyhiä asioita eivät voi häpäistä ne, jotka eivät ole tunnustaneet niitä, vielä vähemmän ne, jotka eivät tiedä niistä (nrot 1008, 1010, 1059, 9188, 10284). Pakanat eivät voi häpäistä, koska he ovat Kirkon ulkopuolella eikä heillä ole Sanaa (nrot 1327, 1328, 2051, 2284). Siksi sisäisiä totuuksia ei paljastettu juutalaisille, sillä jos ne olisi paljastettu ja tunnustettu, he olisivat häpäisseet ne (nrot 3398, 4289, 6963). Toisessa elämässä häpäisijöiden kohtalo kaikkein pahin, koska hyvyys ja totuus, jotka he ovat tunnustaneet, pysyvät, ja myös pahuus ja vääryys; ja koska ne ovat yhdessä, tapahtuu elämän repeytyminen (nrot 571, 582, 6348). Siksi Herra huolehtii erityisesti, ettei tapahtuisi häpäisemistä (nrot 2426, 10287).

4. Kasvot on muodostettu vastaamaan sisäisiä (nrot 4791–4805, 5695). Kasvojen ja niiden ilmeiden vastaavaisuudesta mielen mieltymysten kanssa (nrot 1568, 2988, 2989, 3631, 4796, 4797, 4800, 5165, 5168, 5695, 9306). Taivaan enkeleillä kasvot muodostavat yhden mielen sisäisten kanssa (nrot 4796–4799, 5695, 8250). Siksi ”kasvot” Sanassa merkitsevät sisäisiä, jotka kuuluvat mieleen, toisin sanoen, jotka kuuluvat mieltymykseen ja ajatukseen (nrot 1999, 2434, 3527, 4066, 4796, 5102, 9306, 9546). Miten virtaus aivoista kasvoihin on muuttunut ajan kuluessa ja sen mukana itse kasvot, mitä tulee niiden vastaavaisuuteen sisäisten kanssa (nrot 4326, 8250).

XLVIII IHMISELLÄ ON KUOLEMAN JÄLKEEN KAIKKI AISTINSA, MUISTINSA, AJATUKSENSA JA MIELTYMYKSENSÄ, KUTEN OLI MAAILMASSA; HÄN EI JÄTÄ MITÄÄN JÄLKEENSÄ PAITSI MAALLISEN RUUMIINSA

461. Monien kokemusten kautta minulle on todistettu, että kun ihminen siirtyy luonnollisesta maailmasta spirituaaliseen, mikä tapahtuu, kun hän kuolee, hän vie mukanaan kaiken omansa, eli mikä häneen ihmisenä kuuluu, paitsi maallisen ruumiinsa. Sillä kun ihminen astuu spirituaaliseen maailmaan eli kuolemanjälkeiseen elämään, hän on ruumiissa niin kuin maailmassa; ulkonäön suhteen ei ole mitään eroa, koska hän ei näe eikä tunne eroa. Mutta hänen ruumiinsa on spirituaalinen ja siten erotettu eli puhdistettu maallisista asioista; ja kun spirituaalinen koskettaa ja näkee spirituaalista, se on aivan kuten kun luonnollinen koskettaa ja näkee luonnollista. Sen jälkeen kun ihmisestä on tullut henki, hän ei tiedä muuta, kuin että hän on ruumiissaan, jossa hän on ollut maailmassa, eikä siten tiedä kuolleensa. Ihmishenki myös iloitsee jokaisesta ulkoisesta ja sisäisestä aistista, joista hän on nauttinut maailmassa; hän näkee kuten ennenkin, kuulee ja puhuu niin kuin ennen, hän myös haistaa ja maistaa sekä kosketettaessa tuntee kosketuksen kuten ennenkin; hän myös tavoittelee, ikävöi, haluaa, ajattelee, miettii, vaikuttuu, rakastaa ja tahtoo niin kuin ennenkin; ja se, jota opinnot ilahduttavat, lukee ja kirjoittaa kuten ennenkin. Sanalla sanoen, kun ihminen siirtyy elämästä toiseen eli maailmasta toiseen, se on kuin siirtymistä paikasta toiseen ja mukanaan hän vie ne kaikki asiat, jotka hän itsessään ihmisenä omistaa; niin että ei voida sanoa, että ihminen kuoleman jälkeen, joka on ainoastaan maallisen ruumiin kuolema, olisi menettänyt jotakin omaansa. Myös luonnollisen muistinsa hän vie mukanaan, sillä hän säilyttää kaikki asiat, mitä tahansa hän on maailmassa kuullut, nähnyt, lukenut, oppinut tai ajatellut varhaisesta lapsuudesta alkaen elämänsä loppuun saakka. Mutta luonnolliset kohteet, jotka ovat muistissa, koska niitä ei voida palauttaa mieleen spirituaalisessa maailmassa, ovat lepotilassa, kuten tapahtuu ihmisellä, kun hän ei ajattele niistä käsin; mutta ne palautetaan kuitenkin mieleen, kun se Herraa miellyttää. Mutta tästä muistista ja sen tilasta kuoleman jälkeen, kerrotaan pian enemmän seuraavilla sivuilla. Että sellainen on ihmisen tila kuoleman jälkeen, aistillinen ihminen ei voi lainkaan uskoa, koska hän ei ymmärrä sitä; sillä aistillinen ihminen ei voi ajatella muutoin kuin luonnollisesti ja myös spirituaalisista asioista. Siksi hän sanoo, että ne asiat, joita hän ei havaitse aistiensa avulla, toisin sanoen, näe ruumiinsa silmillä ja kosketa käsillään, eivät ole olemassa, kuten luetaan Tuomaasta (Joh. 20: 25, 27, 29). Millainen aistillinen ihminen on, nähdään edellä (nro 267 ja sen viitteessä 3).

462. a. Mutta on kuitenkin suuri ero ihmisen elämän välillä spirituaalisessa maailmassa ja hänen elämänsä välillä luonnollisessa maailmassa, niin ulkoisiin aisteihin ja niiden mieltymyksiin nähden, kuin sisäisiin aisteihin ja niiden mieltymyksiin nähden. Ne, jotka ovat taivaassa, havaitsevat paljon erinomaisemmin, toisin sanoen, näkevät ja kuulevat, ja he myös ajattelevat viisaammin kuin ollessaan maailmassa. Sillä he näkevät taivaan valosta, joka monilla asteilla ylittää maailman valon (nähdään edellä, nro 126); he kuulevat myös spirituaalisen atmosfäärin avulla, joka myös monilla asteilla ylittää maallisen atmosfäärin (nro 235). Näiden ulkoisten aistien ero on kuten kirkkaan taivaan ja hämärän pilvisyyden välinen ero maailmassa, ja kuten keskipäivän valon ja illan hämäryyden välinen ero: sillä taivaan valo, koska se on Jumalallista Totuutta, antaa enkelien näölle kyvyn havaita ja erottaa pienimmätkin asiat. Heidän ulkoinen näkönsä vastaa myös heidän sisäistä näköään eli ymmärrystään, sillä enkeleillä näkö virtaa toisesta toiseen, että ne toimivat yhtenä, siitä on heidän niin suuri terävänäköisyytensä; ja samalla tavalla myös heidän kuulonsa vastaa heidän havaitsemistaan, joka kuuluu niin ymmärrykseen kuin tahtoon. Sen johdosta he havaitsevat puhujan äänessä ja sanoissa hänen ajatuksensa ja mieltymyksensä pienimmätkin asiat, äänessä ne, jotka kuuluvat hänen mieltymykseensä, ja sanoissa ne, jotka kuuluvat hänen ajatukseensa (nähdään edellä, nrot 234–245). Mutta muut aistit enkeleillä eivät ole niin erinomaisia kuin näkö- ja kuuloaisti, siitä syystä, että näkö ja kuulo palvelevat heidän ymmärtäväisyyttään ja viisauttaan, mutta eivät muut aistit. Jos muut aistit olisivat yhtä erinomaisia, ne veisivät pois heidän viisautensa valoa ja iloa sekä toisivat nautintojen iloa, mitkä kuuluvat eri haluihin ja ruumiiseen; ja mikäli ne vallitsevat, ne hämärtävät ja heikentävät ymmärrystä; kuten myös tapahtuu maailmassa ihmisille, jotka tulevat tylsiksi ja tyhmiksi spirituaalisiin totuuksiin nähden, mikäli he antautuvat makuaistin ja ruumiin tuntoaistin houkutuksille. Että taivaan enkeleillä myös sisäiset aistit, jotka kuuluvat heidän ajatukseensa ja mieltymykseensä, ovat erinomaisempia ja täydellisempiä kuin ne olivat heillä maailmassa, voidaan tietää niistä asioista, jotka on sanottu ja esitetty luvussa taivaan enkelien viisaudesta (nrot 265–275). Mutta mitä tulee niiden tilaan, jotka ovat helvetissä, verrattuna heidän tilaansa maailmassa, niin on ero myös suuri; sillä niin suuri kuin on sisäisten ja ulkoisten aistien täydellisyys ja erinomaisuus enkeleillä taivaassa, yhtä suuri on epätäydellisyys niillä, jotka ovat helvetissä. Mutta heidän tilaansa käsitellään myöhemmin.

462. b. Että ihminen maailmasta lähtiessään ottaa mukaansa myös kaiken muistinsa, on esitetty minulle monin tavoin, ja monet niistä asioista, jotka olen nähnyt ja kuullut, ovat mainitsemisen arvoisia, joista muutamista haluan kertoa järjestyksessä. Oli muutamia, jotka kielsivät rikoksensa ja ilkityönsä, joita he olivat tehneet maailmassa; ja sen tähden, ettei heitä luultaisi syyttömiksi, heidän kaikki tekonsa paljastettiin ja tarkastettiin heidän muististaan järjestyksessä, heidän varhaisimmista vuosistaan viimeisiin. Ne olivat pääasiassa aviorikoksia ja haureuksia. Oli myös niitä, jotka olivat pettäneet toisia pahoilla konsteilla ja syyllistyneet varkauksiin. Heidän petoksensa ja varkautensa myös lueteltiin järjestyksessään, mistä monista oli tuskin kukaan muu tiennyt maailmassa kuin he yksin. He myös tunnustivat ne, koska ne tuotiin selvästi esiin ikään kuin valoon jokaisen ajatuksen, aikomuksen, mielihyvän ja pelon kanssa, jotka tuolloin samalla valtasivat heidän mielensä. Oli toisia, jotka olivat ottaneet vastaan lahjuksia ja tehneet voittoa tuomioillaan: heidät samoin tutkittiin muististaan ja siitä tarkastettiin kaikki asiat heidän viranharjoittamisensa alusta loppuun saakka. Jokainen yksityiskohta siitä, mitä ja kuinka paljon he olivat vastaanottaneet ajankohtineen, heidän mielensä tiloineen ja aikomuksineen, mikä kaikki palautettiin samalla heidän muistiinsa ja esitettiin heille nähtäväksi, ja heidän rikollisten tekojensa määrä nousi moniin satoihin. Tämä tehtiin joidenkin kanssa, ja mikä ihmeellistä, heidän itse muistikirjansa, joihin he olivat kirjanneet näitä asioita, avattiin ja luettiin heidän edessään sivu sivulta. Oli toisia, jotka olivat houkutelleet neitoja häpeään ja loukanneet siveyttä, heidät kutsuttiin samanlaiseen tuomioon, ja heidän rikostensa yksityiskohdat vedettiin esiin heidän muististaan ja luettiin ääneen. Neitojen ja naisten itse kasvot esitettiin myös läsnä olevina paikkoineen, puheineen ja mielensä tiloineen ja niin yhtäkkiä kuten ilmestystä esitettäessä. Nämä paljastukset kestivät joskus tuntikausia. Oli eräs, joka oli panetellut muita eikä pitänyt sitä minään; ja minä kuulin hänen solvauksensa toistettavan järjestyksessä ja myös hänen herjansa itse sanoineen ja henkilöineen, joista ja joiden edessä ne lausuttiin. Nämä kaikki asiat toistettiin ja esitettiin samalla elävästi, vaikka maailmassa eläessään hän oli huolellisesti salannut yksityiskohdat. Oli eräs, joka oli riistänyt sukulaisensa perinnön petollisella tekosyyllä, hänet myös samalla tavalla todistettiin syylliseksi ja tuomittiin, ja mikä ihmeellistä, heidän välinen kirjeenvaihtonsa lappuineen luettiin minun kuulteni ja sanottiin, ettei sanakaan puuttunut. Sama henkilö oli myös vähän ennen kuolemaansa salaa myrkyttänyt naapurinsa, ja tämä paljastettiin seuraavalla tavalla. Hänen nähtiin kaivavan kuoppaa jalkojensa alla, mistä tuli mies esiin kuin haudasta ja huusi hänelle: ”Mitä sinä olet tehnyt minulle?” Ja sitten kaikki paljastettiin, miten myrkyttäjä oli puhunut hänen kanssaan ystävällisesti ja ojentanut hänelle maljan, myös mitä hän oli ajatellut sitä ennen ja mitä tapahtui sen jälkeen. Kun tämä kaikki oli paljastettu, hänet tuomittiin helvettiin. Sanalla sanoen, jokaiselle pahalle hengelle hänen kaikki pahat tekonsa, rikkomukset, varkaudet, petokset ja muut vilpilliset teot paljastetaan, ja ne vedetään esiin juuri hänen omasta muististaan, ja hänet todistetaan syylliseksi; eikä siellä ole mitään mahdollisuutta kieltämiselle, koska kaikki olosuhteet samalla näyttäytyvät. Olen kuullut myös erään hengen muistia, kun enkelit katsoivat ja tutkivat sitä, mitä hän oli ajatellut mielessään kuukauden ajan päivästä toiseen, ja tämä erehdyksettä, sillä ajatukset palautettiin niin kuin hän itse oli niissä niinä päivinä. Näistä esimerkeistä voidaan tietää, että ihminen vie mukanaan kaiken muistinsa; ja että mikään ei olisi niin salattua maailmassa, että se ei tule ilmi kuoleman jälkeen; ja tämä tapahtuu monien läsnä ollessa, Herran sanojen mukaisesti:

Ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tulisi tunnetuksi. Sentähden, kaikki, mitä te pimeässä sanotte, joutuu päivänvalossa kuultavaksi, ja mitä korvaan puhutte kammiossa, se katoilta julistetaan. (Luuk. 12: 2, 3.)

463. Kun ihmiselle paljastetaan hänen tekonsa kuoleman jälkeen, silloin ne enkelit, joille on annettu tehtäväksi tutkia, tarkastavat hänen kasvonsa; ja heidän tutkimuksensa ulottuu koko ruumiiseen alkaen molempien käsien sormista ja näin edeten koko ruumiin lävitse. Koska minä ihmettelin tätä, syy paljastettiin: nimittäin, että kuten ajatuksen ja tahdon yksityiskohdat on kirjoitettu aivoihin, sillä niiden alut ovat siellä, niin ne on kirjoitettu myös koko ruumiiseen, koska ajatuksen ja tahdon kaikki asiat jatkavat aluistaan koko ruumiiseen ja siellä päättyvät kuin äärimmäisissään. Tästä johtuu, että ne asiat, jotka on kirjoitettu muistiin tahdosta ja sieltä sen ajatuksesta, eivät ole ainoastaan kirjoitettu aivoihin, vaan myös koko ihmiseen, ja siellä ne ovat olemassa järjestyksessä ruumiin osien järjestyksen mukaisesti. Tästä on ilmeistä, että ihminen on kokonaisuutena sellainen kuin hän on tahdossaan ja sieltä ajatuksessaan, aina siinä määrin, että paha ihminen on oma pahuutensa ja hyvä ihminen oma hyvyytensä (1). Näistä asioista voidaan myös tietää, mitä tarkoitetaan ihmisen elämänkirjalla, josta puhutaan Sanassa; nimittäin se on, että kaikki asiat, niin teot kuin ajatukset, on kirjoitettu koko ihmiseen, ja että ne näkyvät kuten kirjasta luettuna, kun ne kutsutaan muistista esiin, ja kuten kuvasta nähtynä, kun henkeä tarkastellaan taivaan valossa. Näihin asioihin haluaisin lisätä jotakin huomionarvoista ihmisen muistin pysymisestä kuoleman jälkeen, mikä vakuutti minut siitä, että ei ainoastaan yleiset asiat, vaan pienimmätkin yksityiskohdat, jotka ovat tulleet muistiin, pysyvät, eikä niitä koskaan pyyhitä pois. Minulle näytettiin kirjoja sisältäen kirjoituksia kuten maailmassa, ja minulle kerrottiin, että ne olivat niiden muistista, jotka kirjoittivat, ja että siitä ei puuttunut sanaakaan, mikä oli saman henkilön kirjoittamassa kirjassa maailmassa; ja että näin kaikkein pienimmätkin yksityiskohdat voidaan ottaa esiin toisen muistista, jopa ne, jotka hän oli unohtanut maailmassa. Syy myös paljastettiin, nimittäin, että ihmisellä on ulkoinen ja sisäinen muisti, ulkoinen muisti kuuluu hänen luonnolliseen ihmiseensä ja sisäinen muisti hänen spirituaaliseen ihmiseensä; ja että jokainen pieninkin asia, jonka ihminen on ajatellut, tahtonut, puhunut ja tehnyt, tai jopa kuullut ja nähnyt, on kirjoitettu hänen sisäiseen eli spirituaaliseen muistiinsa (2); ja että niitä asioita, jotka ovat siellä, ei koskaan poisteta, koska ne on samalla kirjoitettu itse henkeen ja sen ruumiin jäseniin, kuten edellä sanottiin: ja että siten henki on muodostettu tahtonsa ajatusten ja tekojen mukaisesti. Tiedän, että nämä asiat näyttävät paradokseilta ja sen johdosta niitä tuskin uskotaan, mutta ne ovat kuitenkin totta. Niinpä älköön ihminen uskoko, että on jotakin, mitä hän on itsessään ajatellut tai salassa tehnyt, mikä kuoleman jälkeen pysyisi salassa; vaan uskokoon, että kaikki asiat ja yksityiskohdat ovat silloin selviä kuin päivän kirkkaudessa.

464. Vaikka ulkoinen eli luonnollinen muisti pysyy ihmisessä kuoleman jälkeen, siitä huolimatta pelkästään luonnollisia asioita, jotka ovat siinä, ei palauteta mieleen toisessa elämässä, vaan ainoastaan spirituaalisia, jotka vastaavaisuuksien kautta on liitetty luonnollisiin. Kun nämä esitetään nähtäväksi, ne näkyvät täysin samanlaisessa muodossa kuin luonnollisessa maailmassa. Sillä kaikki asiat, jotka näkyvät taivaissa, näkyvät samalla tavalla kuin maailmassa, vaikka ne eivät ole olemukseltaan luonnollisia vaan spirituaalisia, kuten esitettynä nähdään luvussa edustuksista ja ilmestyksistä taivaassa (nrot 170–176). Mutta ulkoinen eli luonnollinen muisti, mikäli siinä oleviin asioihin nähden, jotka johtavat aineesta, ajasta ja avaruudesta sekä muusta, joka on luonnolle ominaista, ei palvele henkeä samalla tavalla kuin se palveli maailmassa, koska ihminen maailmassa, kun hän ajatteli ulkois-aistillisestaan eikä samalla sisäis-aistillisestaan eli älyllisestään käsin, ajatteli luonnollisesti eikä spirituaalisesti. Mutta toisessa elämässä, kun hän on henki spirituaalisessa maailmassa, hän ei ajattele luonnollisesti vaan spirituaalisesti. Ajatella spirituaalisesti on ajatella älyllisesti eli järkevästi. Tästä johtuu, että ulkoinen eli luonnollinen muisti on aineelliseen sisältöönsä nähden silloin lepotilassa, ja ainoastaan ne asiat, jotka ihminen on aineellisten asioiden avulla omaksunut maailmassa ja tehnyt hänestä järkevän, tulevat käyttöön. Että ulkoinen muisti on aineellisiin asioihinsa nähden lepotilassa, on siitä syystä, että niitä ei voida palauttaa mieleen; sillä henget ja enkelit puhuvat mieleensä kuuluvista mieltymyksistä ja niistä johtuvista ajatuksista käsin. Sen tähden he eivät kykene ilmaisemaan asioita, jotka eivät ole sopusoinnussa heidän mieltymystensä ja ajatustensa kanssa, kuten voidaan nähdä niistä asioista, jotka sanottiin enkelien puheesta taivaassa ja heidän puheestaan ihmisen kanssa (nrot 234–257). Tästä johtuu, että siinä määrin kuin ihminen on kielten ja tieteiden avulla tullut järkeväksi maailmassa, samassa määrin on hän järkevä kuoleman jälkeen, eikä lainkaan siinä määrin kuin hän on taitanut kieliä ja tieteitä. Olen puhunut monien kanssa, joiden uskottiin maailmassa olevan oppineita, koska he tunsivat muinaisia kieliä, kuten heprean, kreikan ja latinan, mutta he eivät olleet viljelleet järjellistään niillä asioilla, jotka on kirjoitettu niillä kielillä. Jotkut näyttivät yhtä yksinkertaisilta kuin ne, jotka eivät tienneet mitään näistä kielistä, ja toiset näyttivät tyhmiltä, mutta silti heissä pysyi ylpeys, ikään kuin he olisivat muita viisaampia. Olen puhunut muutamien kanssa, jotka olivat uskoneet maailmassa, että ihminen on sitä viisaampi, mitä enemmän hän säilyttää muistissaan, ja jotka olivat myös rikastuttaneet muistiaan monilla asioilla, ja he puhuivat lähes yksinomaan muististaan, näin eivät itsestään käsin vaan toisista, eivätkä he olleet lainkaan kehittäneet järjellistään muistinsa asioiden avulla. Muutamat heistä olivat tyhmiä, toiset typeriä, lainkaan mitään ymmärtäen mistään totuudesta, oliko se totta vai ei, mutta he sieppasivat kaikki vääryydet, joita oppineiksi itseään kutsuvat tarjosivat totuuksina. Sillä he eivät kyenneet näkemään itsestään käsin mitään, oliko se niin vai näin, siis ei näkemään mitään järkevästi kuunnellessaan muita. Olen myös puhunut joidenkin kanssa, jotka olivat kirjoittaneet paljon kaikenlaisista tieteellisistä aiheista maailmassa ja siten hankkineet maailmanlaajuisen maineen oppineina. Muutamat heistä tosin kykenivät päättelemään totuuksista, olivatko ne totuuksia vai eivät; ja jotkut ymmärsivät, kun he olivat kääntyneet niiden puoleen, jotka olivat totuuden valossa, että ne olivat totuuksia, mutta he eivät kuitenkaan halunneet ymmärtää niitä, ja sen tähden he kielsivät ne, kun olivat omissa vääryyksissään ja siten itsessään. Joillakin ei ollut viisautta enempää kuin oppimattomalla kansalla. Näin he erosivat toisistaan sen mukaan kuin olivat viljelleet järjellistään tieteiden avulla, joista olivat kirjoittaneet tai jäljentäneet. Mutta ne, jotka olivat olleet Kirkon totuuksia vastaan ja ajatelleet tieteistä käsin ja sitä kautta vahvistaneet itseään vääryyksissä, eivät olleet viljelleet järjellistään, vaan ainoastaan väittelykykyään, jonka maailmassa uskotaan olevan järkevyyttä. Mutta tämä kyky on täysin eri kuin järkevyys; se on kyky todistella mitä tahansa haluaa, ja omaksutuista periaatteista ja harhaluuloista käsin nähdä vääryyksiä eikä totuuksia. Sellaisia ihmisiä ei voida koskaan saada tunnustamaan totuuksia, koska vääryyksistä ei voida nähdä totuuksia, mutta totuuksista voidaan nähdä vääryydet. Ihmisen järjellinen on puutarhan ja kukkatarhan kaltainen ja kuin uudispelto: muisti on sen maaperä, tieteelliset totuudet ja tiedot ovat siemeniä; taivaan valo ja lämpö kasvattavat ne, ilman niitä ei ole mitään itämistä; näin myös tapahtuu, ellei taivaan valoa, joka on Jumalallinen Totuus, ja taivaan lämpöä, joka on Jumalallinen Rakkaus, päästetä luokse; niistä yksin on järkiperäinen. Enkelit surevat erityisesti, että oppineet suurimmaksi osaksi lukevat kaikki asiat luonnon ansioksi, ja että sen johdosta he ovat sulkeneet itselleen mielensä sisäiset, etteivät he voi nähdä mitään totuutta totuuden valosta, joka on taivaan valoa. Siksi sellaisilta riistetään toisessa elämässä heidän kykynsä järkeillä, etteivät he järkeilyillään levittäisi vääryyksiä yksinkertaisten hyvien joukossa ja johdattaisi heitä harhaan; ja heidät lähetetään autioihin paikkoihin.

465. Eräs henki oli närkästynyt, ettei hän kyennyt muistamaan monia asioita, jotka hän oli tiennyt ruumiillisessa elämässään, surren menetettyä iloa, josta hän oli niin paljon iloinnut. Mutta hänelle sanottiin, ettei hän ollut menettänyt lainkaan mitään, että hän yhä tiesi kaikki asiat ja yksityiskohdat; ja että tässä maailmassa, jossa hän nyt on, hänen ei ole lupa ottaa esiin sellaisia asioita, ja että olisi kylliksi, että hän voisi nyt ajatella ja puhua paljon paremmin ja täydellisemmin, eikä hänen järjellistään upotettaisi, kuten aiemmin, sakean hämäriin, aineellisiin ja ruumiillisiin asioihin, joista ei ole mitään hyötyä tässä valtakunnassa, johon hän nyt oli tullut; ja että hänellä on nyt kaikki, mikä on hyödyllistä ikuisen elämän tarpeeseen, ja että se on ainoa tapa tulla autuaaksi ja onnelliseksi. Niin että on tietämättömyyttä uskoa, että tässä valtakunnassa ymmärtäväisyys katoaa muistin aineellisten asioiden poistamisella ja lepotilalla; vaikka asia on kuitenkin niin, että siinä määrin kuin mieli voidaan johtaa pois aistein havaittavista asioista, jotka kuuluvat ihmisen ulkoiseen eli ruumiiseen, samassa määrin se kohotetaan spirituaalisiin ja taivaallisiin asioihin.

466. Millaisia muistit ovat, esitetään toisessa elämässä joskus nähtäviksi muodoissa, jotka näkyvät ainoastaan siellä. (Sillä monet asiat, jotka muuten esiintyvät ihmisessä ainoastaan mielikuvien muodossa, esitetään siellä nähtäviksi.) Ulkoinen muisti esitetään siellä kovettuman näköisenä ja sisäinen muisti näyttää ydinaineelta, jollaista on ihmisaivoissa. Tästä voidaan myös tietää, millaisia nämä muistit ovat. Ne, jotka ruumiillisessa elämässään ovat kehittäneet ainoastaan muistiaan eivätkä siten ole viljelleet järjellistään, heidän kovettumansa näyttää kovalta ja sisältään kuten jänteistä raidalliselta. Niillä, jotka ovat täyttäneet muistinsa vääryyksillä, se näyttää karvaiselta ja karkealta johtuen sekavasta röykkiöstä asioita. Niillä, jotka ovat kehittäneet muistiaan itserakkauden ja maailmanrakkauden vuoksi, se näyttää yhteen liimatulta ja luutuneelta. Ne, jotka ovat halunneet tunkeutua Jumalallisiin salaisuuksiin tieteellisten asioiden, varsinkin filosofisten asioiden avulla, eivätkä he uskoneet ennen kuin niiden avulla olisivat vakuuttuneita, heillä ulkoinen muisti näyttää tummalta, joka on sellainen luonnoltaan, että se imee valon säteitä ja kääntää ne pimeydeksi. Niillä, jotka ovat olleet kavalia ja tekopyhiä, se näyttää kovalta ja luisevalta kuin norsunluu, joka heijastaa valonsäteitä. Mutta niillä, jotka ovat olleet rakkauden hyvyydessä ja uskon totuuksissa, ei näy sellaista kovettumaa, koska heidän sisäinen muistinsa päästää valonsäteet läpi heidän ulkoiseen muistiinsa, jonka kohteissa eli ideoissa, kuten omassa perustassaan tai maaperässään, säteet päättyvät ja siellä löytävät ihastuttavat säilytyspaikat; sillä ulkoinen muisti on järjestyksen äärimmäinen, johon spirituaaliset ja taivaalliset asiat lempeästi päättyvät ja asettuvat, kun hyvyydet ja totuudet ovat siellä.

467. Sellaisilla ihmisillä, jotka ovat rakkaudessa Herraan ja lähimmäisenrakkaudessa lähimmäistään kohtaan, on itsellään ja itsessään enkelillistä ymmärtäväisyyttä ja viisautta jo silloin, kun he elävät maailmassa, mutta se on kätkettynä heidän sisäisen muistinsa sisimpiin. Tämä ymmärtäväisyys ja viisaus eivät voi koskaan näkyä heille, ennen kuin he riisuvat ruumiilliset asiat; silloin heidän luonnollinen muistinsa nukutetaan, ja he heräävät sisäiseen muistiinsa ja sen jälkeen vähitellen itse enkelilliseen muistiin.

468. Kuinka järjellistä voidaan kehittää, kerrotaan myös muutamalla sanalla. Aito järjellinen koostuu totuuksista eikä vääryyksistä; mikä koostuu vääryyksistä ei ole järjellinen. Totuuksia on kolmenlaisia: on yhteiskunnallisia, moraalisia ja spirituaalisia. Yhteiskunnalliset totuudet liittyvät tuomion ja hallinnon asioihin valtakunnissa, yleensä oikeudenmukaiseen ja kohtuulliseen siellä. Moraaliset totuudet liittyvät jokaisen ihmisen elämään kuuluviin asioihin, jotka ovat suhteessa sosiaalisiin suhteisiin ja kumppanuuksiin, yleensä rehelliseen ja oikeaan ja erityisesti kaikenlaisiin hyveisiin. Mutta spirituaaliset totuudet liittyvät taivaan ja Kirkon asioihin, yleensä rakkauden hyvyyteen ja uskon totuuteen. Jokaisessa ihmisessä on kolme elämän astetta (nähdään edellä, nro 267): järjellinen avataan ensimmäiseen asteeseen yhteiskunnallisilla totuuksilla, toiseen asteeseen moraalisilla totuuksilla ja kolmanteen asteeseen spirituaalisilla totuuksilla. Mutta on tiedettävä, että näistä totuuksista järjellistä ei muodosteta eikä avata sillä, että ihminen tietää ne, vaan sillä että ihminen elää niiden mukaisesti; ja elämisellä niiden mukaisesti tarkoitetaan rakastaa niitä spirituaalisesta mieltymyksestä, ja rakastaa totuuksia spirituaalisesta mieltymyksestä on rakastaa oikeudenmukaista ja kohtuullista, koska se on oikeudenmukaista ja kohtuullista, rehellistä ja oikeaa, koska se on rehellistä ja oikeaa, sekä hyvää ja totta, koska se on hyvää ja totta. Kun taas elää totuuksien mukaisesti ja rakastaa niitä ruumiillisesta mieltymyksestä, on rakastaa niitä itsensä vuoksi, oman maineensa, kunniansa tai etunsa vuoksi. Näin ollen, mikäli ihminen rakastaa näitä totuuksia ruumiillisesta mieltymyksestään, sikäli hänestä ei tule järkevää, sillä hän ei rakasta niitä, vaan itseään, jolle totuudet palvelevat kuin palvelijat herraansa; ja kun totuuksista tulee palvelijoita, silloin ne eivät pääse ihmiseen eivätkä avaa hänessä mitään elämän astetta, eivät edes ensimmäistä, vaan ne ainoastaan sijaitsevat muistissa tietoina materiaalisen muodon alla ja siellä yhdistyvät itserakkauden kanssa, joka on ruumiillista rakkautta. Näistä asioista voidaan tietää, miten ihmisestä tulee järkevä; nimittäin, että hänestä tulee järkevä kolmanteen asteeseen taivaan ja Kirkon hyvän ja toden spirituaalisella rakkaudella; hänestä tulee järkevä toiseen asteeseen rehellisen ja oikean rakkaudella; ja ensimmäiseen asteeseen oikeudenmukaisen ja kohtuullisen rakkaudella. Kahdesta viimeksi mainitusta rakkaudesta tulee myös spirituaalisia hyvän ja toden spirituaalisesta rakkaudesta, koska tämä rakkaus virtaa sisään ja yhdistyy niihin sekä muodostaa niissä ikään kuin oman ulkonäkönsä.

469. Hengillä ja enkeleillä on muisti yhtäläisesti kuten ihmisillä, sillä mitä tahansa he kuulevat, näkevät, ajattelevat, tahtovat ja tekevät pysyy heissä, ja sen avulla myös heidän järjellistään jatkuvasti kehitetään, vieläpä ikuisesti. Tästä johtuu, että henkiä ja enkeleitä täydellistetään ymmärtäväisyydessä ja viisaudessa hyvän ja toden tiedoilla yhtäläisesti kuin ihmisiä. Että hengillä ja enkeleillä on muisti, minun on annettu tietää myös monen kokemuksen kautta. Sillä olen nähnyt, että heidän muististaan kutsuttiin esiin kaikki asiat, joita he ovat ajatelleet ja tehneet, niin avoimesti kuin salassa, kun he olivat toisten henkien kanssa. Ja olen myös nähnyt niitä, jotka olivat jossakin totuudessa yksinkertaisesta hyvästä, täytettävän tiedoilla ja niiden kautta ymmärtäväisyydellä, ja sen jälkeen heidät nostettiin taivaaseen. Mutta on tiedettävä, että heitä ei täytetä tiedoilla ja niiden kautta ymmärtäväisyydellä enemmän kuin hyvän ja toden mieltymyksensä asteeseen, jossa he ovat olleet maailmassa, mutta ei sen yli. Sillä jokaiseen henkeen ja enkeliin jää yhtä suuri ja laadultaan samanlainen mieltymys kuin hänellä oli maailmassa, ja tätä mieltymystä myöhemmin täydellistetään täydentämällä, mikä tapahtuu myös ikuisesti. Nimittäin ei ole mitään, mikä ei voi täyttyä ikuisesti, sillä jokainen asia voi vaihdella äärettömästi, näin eri asioilla rikastua, siis moninkertaistua ja tulla hedelmälliseksi. Millään hyvällä asialla ei ole loppua, koska se on Äärettömästä. Että enkeleitä ja henkiä jatkuvasti täydellistetään ymmärtäväisyydessä ja viisaudessa hyvän ja toden tiedoilla, nähdään luvuissa, joissa on taivaan enkeleiden viisaudesta (nrot 265–275); pakanoista eli ihmisistä Kirkon ulkopuolella taivaassa (nrot 318–328); ja pienistä lapsista taivaassa (nrot 329–345); ja että tämä tapahtuu hyvän ja toden mieltymyksen asteeseen, jossa he olivat olleet maailmassa, eikä sen yli (nro 349).

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Että hyvä ihminen, henki ja enkeli on oma hyvyytensä ja oma totuutensa, toisin sanoen, hän on kokonaan sellainen kuin hänen hyvyytensä ja totuutensa ovat (nrot 10298, 10367). Tämä johtuu siitä, että hyvyys tekee tahdon ja totuus ymmärryksen, ja tahto ja ymmärrys tekevät kaiken elämästä ihmisessä, hengessä ja enkelissä (nrot 3332, 3623, 6065). On sama asia, sanooko, että ihminen, henki ja enkeli on hänen oma rakkautensa (nrot 6872, 10177, 10284).

2. Ihmisellä on kaksi muistia, ulkoinen ja sisäinen, eli luonnollinen ja spirituaalinen muisti (nrot 2469–2494). Ihminen ei tiedä, että hänellä on sisäinen muisti (nrot 2470, 2471). Kuinka paljon sisäinen muisti ylittää ulkoisen muistin (nro 2473). Ne asiat, jotka ovat ulkoisessa muistissa, ovat maailman valossa, mutta ne, jotka ovat sisäisessä muistissa, ovat taivaan valossa (nro 5212). Sisäisestä muistista on, että ihminen kykenee ajattelemaan ja puhumaan älyllisesti ja rationaalisesti (nro 9394). Että kaikki asiat ja yksityiskohdat, jotka ihminen on ajatellut, sanonut ja tehnyt, ja jotka hän on nähnyt ja kuullut, on kirjoitettu hänen sisäiseen muistiinsa (nrot 2474, 7398). Tämä muisti on hänen elämänkirjansa (nrot 2474, 9386, 9841, 10505). Sisäisessä muistissa ovat totuudet, joista on tehty uskon totuuksia, ja hyvyydet, joista on tehty rakkauden hyvyyksiä (nrot 5212, 8067). Ne asiat, jotka ovat tulleet tottumukseksi ja on tehty elämäksi, ja sillä pyyhitty pois ulkoisesta muistista, ovat sisäisessä muistissa (nrot 9394, 9723, 9841). Että enkelit ja henget puhuvat sisäisestä muistista käsin, sen johdosta heidän kielensä on yleismaailmallinen (nrot 2472, 2476, 2490, 2493). Kielet maailmassa kuuluvat ulkoiseen muistiin (nrot 2472, 2476).

XLIX IHMINEN ON KUOLEMAN JÄLKEEN SELLAINEN KUIN HÄNEN ELÄMÄNSÄ ON OLLUT MAAILMASSA

470. Että jokaisen oma elämä odottaa häntä kuoleman jälkeen, on tunnettua jokaiselle kristitylle Sanasta; sillä siellä sanotaan monissa kohdissa, että ihminen tullaan tuomitsemaan ja palkitsemaan tekojensa ja töittensä mukaisesti. Jokainen, joka ajattelee hyvästä ja itse todesta käsin, ei myöskään näe muuta kuin että se, joka elää hyvin, pääsee taivaaseen, mutta se, joka elää huonosti, joutuu helvettiin. Mutta se, joka on pahuudessa, ei halua uskoa, että hänen tilansa kuoleman jälkeen olisi hänen elämänsä mukaan maailmassa, vaan hän ajattelee, mikä tapahtuu varsinkin sairastaessa, että taivas olisi jokaiselle pelkästä armosta, miten tahansa hän oli elänyt, ja että se olisi hänen uskonsa mukaan, jonka hän erottaa elämästä.

471. Että ihminen tullaan tuomitsemaan ja palkitsemaan tekojensa ja töittensä mukaan, sanotaan monissa kohdissa Sanassa, joista joitakin haluaisin tässä tuoda esiin:

Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan (Matt. 16: 27).

Autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat… Totisesti – sanoo henki – he saavat levätä vaivoistansa, sillä heidän tekonsa seuraavat heitä. (Ilm. 14: 13.)

Ja minä annan teille kullekin tekojenne mukaan (Ilm. 2: 23).

Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa Jumalan edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka oli elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. (Ilm. 20: 12, 13.)

Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan (Ilm. 22: 12).

Sen tähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. (Matt. 7: 24, 26.)

Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’. (Matt. 7: 21–23.)

Silloin te rupeatte sanomaan: ’Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit’. Mutta hän on lausuva: ’Minä sanon teille: en tiedä, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni, kaikki te vääryyden tekijät.’ (Luuk. 13: 26, 27.)

Ja minä maksan heille heidän tekojensa ja kättensä töiden mukaan (Jer. 25: 14).

Suuri neuvossa ja väkevä teossa, sinä, jonka silmät ovat avoinna tarkkaamaan kaikkia ihmislasten teitä, antaaksesi itse kullekin hänen vaelluksensa ja hänen töittensä hedelmän mukaan (Jer. 32: 19).

Minä katson hänen vaellustaan ja maksan hänelle hänen tekonsa (Hoos. 4: 9).

Niin kuin Herra Sebaot aikoi meille tehdä, meidän vaelluksemme ja tekojemme mukaan (Sak. 1: 6).

Missä Herra ennustaa viimeisestä tuomiosta, Hän ei tarkastele muuta kuin tekoja, ja että ikuiseen elämään tulevat astumaan ne, jotka ovat tehneet hyviä tekoja, ja kadotukseen ne, jotka ovat tehneet pahoja tekoja (Matt. 25: 32–46); lisäksi monissa muissa kohdissa, joissa käsitellään ihmisen pelastusta ja kadotusta. On ilmeistä, että teot ja työt ovat ihmisen ulkoista elämää, ja että niiden avulla paljastetaan hänen sisäinen elämänsä, millainen se on.

472. Mutta teoilla ja töillä ei tarkoiteta ainoastaan tekoja ja töitä sellaisina kuin ne esitetään ulkoisessa muodossa, vaan myös sellaisina kuin ne ovat sisäisessä muodossa. Sillä jokainen tietää, että jokainen teko ja työ käy esiin ihmisen tahdosta ja ajatuksesta. Sillä ellei se lähtisi sieltä, se olisi ainoastaan liikettä, jollaista aiheutuu automaateista ja varjokuvista. Sen tähden teko tai työ itsessään katsottuna on ainoastaan vaikutus, joka johtaa sielunsa ja elämänsä tahdosta ja ajatuksesta, aina siinä määrin, että se on tahto ja ajatus vaikutuksessa; siis että se on tahto ja ajatus ulkoisessa muodossa. Tästä seuraa, että sellainen kuin on tahto ja ajatus, jotka tuottavat teon tai työn, sellainen on myös teko ja työ: jos ajatus ja tahto ovat hyviä, silloin teot ja työtkin ovat hyviä, mutta jos ajatus ja tahto ovat pahoja, silloin teot ja työtkin ovat pahoja, vaikka ne ulkoisessa muodossa näyttävät samanlaisilta. Tuhannet ihmiset voivat tehdä samalla tavalla, toisin sanoen, esittää samanlaisen teon, niin samanlaisen, että ulkoisen muodon suhteen niitä tuskin voidaan erottaa toisistaan, ja kuitenkin jokainen teko itsessään katsottuna on erilainen, koska se on erilaisesta tahdosta. Esimerkiksi kun toimitaan rehellisesti ja oikeudenmukaisesti toveria kohtaan: yksi voi tehdä sen näyttääkseen rehelliseltä ja oikeudenmukaiselta itsensä ja oman kunniansa vuoksi; toinen maailman ja etunsa vuoksi; kolmas palkkion ja ansion vuoksi; neljäs ystävyyden vuoksi; viides siksi, että pelkää laillisia seurauksia, maineensa ja virkansa menettämistä; kuudes vetääkseen jonkun puolelleen, jopa pahat; seitsemäs voidakseen pettää; ja muut muista motiiveista. Mutta näiden kaikkien teot, vaikka ne näyttävätkin hyviltä, sillä toimia rehellisesti ja oikeudenmukaisesti toveriaan kohtaan on hyvää, siitä huolimatta ne ovat pahoja, koska niitä ei tehdä rehellisyyden ja oikeudenmukaisuuden vuoksi, että niitä rakastetaan, vaan itsensä ja maailman vuoksi, joita rakastetaan. Rehellisyys ja oikeudenmukaisuus palvelevat silloin itserakkautta ja maailmanrakkautta, kuten palvelijat herraansa, joita herra halveksii ja erottaa, kun he eivät palvele häntä. Ulkoisessa muodossa näyttävät toimivan samalla tavalla myös ne, jotka toimivat rehellisesti ja oikeudenmukaisesti toveriaan kohtaan rakkaudesta rehelliseen ja oikeudenmukaiseen. Jotkut heistä toimivat uskon totuudesta eli kuuliaisuudesta, koska se on näin määrätty Sanassa; jotkut uskon hyvyydestä eli omastatunnosta, koska he toimivat uskonnollisesta motiivista; toiset hyvyydestä rakkaudesta lähimmäiseen, koska hänen hyvästään on huolehdittava; jotkut hyvyydestä rakkaudesta Herraan, koska hyvä on tehtävä hyvyyden itsensä vuoksi, näin myös rehellinen ja oikeudenmukainen rehellisyyden ja oikeudenmukaisuuden itsensä vuoksi, joita he rakastavat, koska ne ovat Herrasta, ja koska Herrasta etenevä Jumaluus on niissä, ja sen johdosta ne ovat itsessään omassa olemuksessaan katsottuna Jumalallisia. Sellaisten teot tai työt ovat sisäisesti hyviä, jonka tähden ne ovat myös ulkoisesti hyviä. Sillä, kuten edellä on sanottu, teot tai työt ovat täysin sellaisia kuin ajatus ja tahto ovat, joista ne lähtevät, ja että ilman ajatusta ja tahtoa ei ole tekoja eikä töitä, vaan ainoastaan elottomia liikkeitä. Näistä asioista tiedetään, mitä ”teoilla” ja ”töillä” tarkoitetaan Sanassa.

473. Koska teot tai työt ovat tahdosta ja ajatuksesta, niin ne ovat myös rakkaudesta ja uskosta, siis ne ovat sellaisia kuin rakkaus ja usko ovat. Sillä on sama asia, sanooko ihmisen rakkaus vai hänen tahtonsa, ja on myös sama asia, sanooko ihmisen usko vai hänen varma ajatuksensa. Sillä mitä ihminen rakastaa, sitä hän myös tahtoo, ja mitä ihminen uskoo, sitä hän myös ajattelee. Jos ihminen rakastaa sitä, mitä hän uskoo, silloin hän myös tahtoo sitä, ja siinä määrin kuin hän voi, hän tekee sitä. Jokainen voi tietää, että rakkaus ja usko ovat ihmisen tahdossa ja ajatuksessa eivätkä niiden ulkopuolella, koska tahto on se, mikä sytytetään rakkaudella, ja ajatus on se, mikä valaistaan uskon asioissa. Sen tähden ainoastaan ne, jotka kykenevät ajattelemaan viisaasti, valaistaan, ja valaistumisensa mukaisesti he ajattelevat totuuksia ja tahtovat niitä, eli mikä on sama asia, uskovat totuuksiin ja rakastavat niitä (1).

474. Mutta on tiedettävä, että tahto tekee ihmisen ja ajatus ainoastaan siinä määrin kuin se käy esiin tahdosta, ja että teot tai työt käyvät esiin molemmista; eli, mikä on sama asia, että rakkaus tekee ihmisen ja usko ainoastaan siinä määrin kuin se käy esiin rakkaudesta, ja että teot eli työt käyvät esiin molemmista. Siitä seuraa, että tahto tai rakkaus on itse ihminen, sillä ne asiat, jotka käyvät esiin jostakin, kuuluvat siihen, mistä ne käyvät esiin. Käydä esiin on tulla tuotetuksi ja esitettäväksi soveltuvassa muodossa, jotta se havaitaan ja tulee näkyväksi (2). Näistä asioista voidaan tietää, mitä usko on erotettuna rakkaudesta, nimittäin, että se ei ole mikään usko, vaan ainoastaan tietoa, jolla ei ole mitään spirituaalista elämää itsessään; samoin mitä teko tai työ on ilman rakkautta, nimittäin, että se ei ole elämän teko eli työ, vaan se on kuoleman teko eli työ, jossa on näennäinen elämä rakkaudesta pahaan ja uskosta väärään. Tätä näennäistä elämää kutsutaan spirituaaliseksi kuolemaksi.

475. Lisäksi on tiedettävä, että teoissa eli töissä esitetään koko ihminen, ja että hänen tahtonsa ja ajatuksensa, eli hänen rakkautensa ja uskonsa, jotka ovat ihmisen sisäisiä, eivät ole täydellisiä ennen kuin ne ovat teoissa eli töissä, jotka ovat ihmisen ulkoisia; sillä teot ja työt ovat äärimmäisiä, joihin ajatus ja tahto päättyvät, ja ilman päättymisiä ne ovat kuin rajattomia, joita ei ole vielä olemassa eivätkä siten ole vielä ihmisessä. Ajatella ja tahtoa ilman tekemistä, kun se on mahdollista, on kuten astiaan suljettu liekki, joka sammuu; ja kuten hiekkaan kylvetty siemen, joka ei kasva vaan tuhoutuu itämiskykyineen. Mutta ajatella ja tahtoa sekä siitä tehdä, on kuten liekki, joka antaa lämpöä ja valoa ympärilleen; ja se on kuten siemen maassa, mikä kasvaa puuksi tai kukaksi ja on olemassa. Jokainen voi tietää, että tahtoa eikä tehdä sen ollessa mahdollista, ei ole tahtomista; myös että rakastaa eikä tehdä hyvää sen ollessa mahdollista, ei ole rakastamista, vaan pelkkä ajatus tahtomisesta ja rakastamisesta; näin että se on erillinen ajatus, joka katoaa ja hajoaa. Rakkaus ja tahto ovat teon eli työn itse sielu; se muodostaa ruumiinsa rehellisissä ja oikeudenmukaisissa asioissa, jotka ihminen tekee. Spirituaalinen ruumis, eli ihmisen hengen ruumis, ei ole mistään muualta, toisin sanoen, se muodostetaan ainoastaan niistä asioista, jotka ihminen tekee rakkaudestaan eli tahdostaan (nähdään edellä, nro 463). Sanalla sanoen, ihmisen ja hänen henkensä kaikki asiat ovat hänen teoissaan eli töissään (3).

476. Näistä asioista voidaan nyt tietää, mitä tarkoitetaan elämällä, joka odottaa ihmistä kuoleman jälkeen, nimittäin, että se on hänen rakkautensa ja siitä uskonsa, ei ainoastaan kykynä vaan myös toiminnassa; näin että ne ovat hänen tekonsa eli työnsä, koska ne sisältävät itsessään ihmisen rakkauden ja uskon kaikki asiat.

477. Se on ihmisen hallitseva rakkaus, joka odottaa häntä kuoleman jälkeen, eikä sitä koskaan muuteta ikuisuudessa. Jokaisella on useampia rakkauksia, mutta ne kaikki liittyvät kuitenkin hänen hallitsevaan rakkauteensa ja tekevät yhden sen kanssa, eli yhdessä muodostavat sen. Tahdon kaikkia asioita, jotka ovat sopusoinnussa hallitsevan rakkauden kanssa, kutsutaan rakkauksiksi, koska niitä rakastetaan. Nämä rakkaudet ovat sisäisiä ja ulkoisia: jotkut ovat välittömästi ja jotkut välillisesti yhdistetty hallitsevaan rakkauteen; ne ovat läheisempiä ja kaukaisempia, ne ovat palvelevia eri tavoin. Yhdessä ne muodostavat ikään kuin valtakunnan, sillä ne on niin järjestetty ihmisessä, vaikka ihminen ei tiedä lainkaan mitään niiden järjestelystä. Mutta jotakin siitä paljastetaan hänelle toisessa elämässä, sillä hänen rakkauksiensa järjestelyn mukaan on hänelle ajatuksen ja mieltymyksen ulottuminen siellä, ulottuminen taivaallisiin yhteiskuntiin, jos hallitseva rakkaus koostuu taivaallisista rakkauksista, mutta helvetillisiin yhteiskuntiin, jos se koostuu helvetillisistä rakkauksista. Että henkien ja enkelien jokaisella ajatuksella ja mieltymyksellä on ulottuminen yhteiskuntiin, nähdään edellä luvussa taivaan enkelien viisaudesta ja luvussa taivaan muodosta, jonka mukaisesti ovat yhdistykset ja yhteydet siellä.

478. Mutta nämä asiat, jotka tähän asti on sanottu, vaikuttavat ainoastaan järkevän ihmisen ajatukseen, jotta ne myös esitettäisiin havainnolle aistien edessä, haluan lisätä joitakin kokemuksia, joiden avulla nämä samat asiat valaistaan ja vahvistetaan. Ensimmäiseksi, että ihminen kuoleman jälkeen on hänen oma rakkautensa eli oma tahtonsa. Toiseksi, että ihminen pysyy ikuisesti sellaisena kuin hän on tahtoonsa tai hallitsevaan rakkauteensa nähden. Kolmanneksi, että ihminen, jolla on taivaallinen ja spirituaalinen rakkaus, pääsee taivaaseen, mutta ihminen, jolla on ruumiillinen ja maailmallinen rakkaus ilman taivaallista ja spirituaalista rakkautta, joutuu helvettiin. Neljänneksi, että usko ei jää ihmiseen, jos se ei ole peräisin taivaallisesta rakkaudesta. Viidenneksi, että rakkaus toiminnassa on mikä pysyy, siten ihmisen elämä.

479. I. Että ihminen kuoleman jälkeen on hänen oma rakkautensa eli oma tahtonsa. Tämä on todistettu minulle monipuolisella kokemuksella. Koko taivas on jaettu yhteiskuntiin rakkauden hyvyyden erojen mukaan; ja jokainen henki, joka nostetaan taivaaseen ja josta tulee enkeli, viedään siihen yhteiskuntaan, jossa hänen rakkautensa on; ja kun hän saapuu sinne, hän on kuin itsensä luona ja kuin kotonaan, missä on ikään kuin syntynyt; tämän enkeli havaitsee, ja siellä hänet liitetään kaltaisiinsa. Kun hän lähtee sieltä pois ja tulee toiseen paikkaan, hän tuntee jatkuvasti jotakin vastustusta ja ikävöi päästä takaisin kaltaistensa luokse, näin omaan hallitsevaan rakkauteensa. Näin tapahtuvat yhdistykset taivaassa. Samalla tavalla on helvetissä, missä myös heidät on liitetty yhteen rakkauksien mukaisesti, jotka ovat taivaallisten rakkauksien päinvastaisia. (Että taivaan muodostavat yhteiskunnat ja samoin helvetin; ja että ne kaikki on erotettu rakkauden erojen mukaisesti, nähdään edellä, nrot 41–50 ja 200–212.) Että ihminen kuoleman jälkeen on hänen oma rakkautensa, voidaan tietää myös siitä, että silloin erotetaan ja ikään kuin otetaan pois häneltä ne asiat, jotka eivät tee yhtä hänen hallitsevan rakkautensa kanssa. Hyvältä erotetaan ja ikään kuin otetaan pois kaikki ristiriitainen eli eripurainen, ja siten hänet päästetään omaan rakkauteensa. Samalla tavalla on pahalla, mutta sillä erolla, että häneltä otetaan pois totuudet, ja että hyvältä otetaan pois vääryydet, kunnes lopulta jokaisesta tulee hänen oma rakkautensa. Tämä tapahtuu, kun ihmishenki johdatetaan kolmanteen tilaansa, josta on seuraavilla sivuilla. Kun tämä on tehty, silloin hän kääntää kasvonsa pysyvästi omaan rakkauteensa, joka hänellä on jatkuvasti silmiensä edessä, mihin tahansa suuntaan hän kääntyykin (nähdään edellä, nrot 123, 124). Kaikkia henkiä voidaan johtaa minne tahansa haluaa, ainoastaan pitämällä heitä hallitsevassa rakkaudessaan; eivätkä he kykene vastustamaan, miten tahansa tietävät, että näin tehdään ja ajattelevat panna vastaan. Usein on yritetty, voisivatko he tehdä jotakin hallitsevaa rakkauttaan vastaan, mutta turhaan. Heidän rakkautensa on kuin side tai köysi, joka on ikään kuin sidottu heidän ympärilleen, minkä avulla heitä voidaan vetää ja mistä he eivät kykene irrottautumaan. Samanlaista tapahtuu ihmisille maailmassa, joita myös heidän rakkautensa johtaa ja sen avulla muut johtavat heitä; mutta tämä on pikemminkin silloin, kun heistä on tullut henkiä, koska silloin ei ole lupa näön vuoksi esittää muuta rakkautta ja teeskennellä sellaista, mikä ei ole heidän omaansa. Että ihmisen henki on hänen hallitseva rakkautensa, ilmenee selvästi kaikessa toveruudessa toisessa elämässä, sillä siinä määrin kuin joku toimii ja puhuu toisen rakkauden mukaisesti, samassa määrin toinen näkyy kokonaan, täyteläisin, eloisin ja iloisin kasvoin. Mutta siinä määrin kuin joku toimii ja puhuu toisen rakkautta vastoin, samassa määrin alkavat toisen kasvot muuttua, hämärtyä ja tulla näkymättömiksi, kunnes hän lopulta katoaa kokonaan kuten ei olisi siellä ollutkaan. Että näin tapahtuu, olen usein sitä ihmetellyt, koska mitään sellaista ei voi esiintyä maailmassa. Mutta minulle on kerrottu, että samanlaista tapahtuu hengelle ihmisessä, joka kääntyessään toisesta poispäin, hän ei ole enää hänelle näkyvissä. Että henki on hänen oma hallitseva rakkautensa, on ilmeistä myös siitä, että jokainen henki tarttuu ja omaksuu kaikki asiat, jotka ovat yhdenmukaisia hänen rakkautensa kanssa, mutta hylkää ja luopuu kaikista asioista, jotka eivät ole. Jokaisen rakkaus on kuten imukykyinen ja huokoinen puu, joka imee itseensä sellaisia nesteitä, jotka edistävät sen kasvua, mutta hylkii muita; ja se on myös kuten kaikenlaiset eläimet, jotka tuntevat ruokansa ja etsivät niitä, jotka sopivat niiden luontoon, ja välttävät sopimattomia. Sillä jokainen rakkaus haluaa ravita itseään omallaan, paha rakkaus vääryyksillä ja hyvä rakkaus totuuksilla. Minun on muutaman kerran annettu nähdä eräiden yksinkertaisten hyvien henkien haluavan opettaa pahoille totuuksia ja hyvyyksiä, mutta kun heille tarjottiin opetusta, he pakenivat kauas pois, ja kun he saapuivat omiensa luokse, he tarttuivat suurella mielihyvällä vääryyksiin, jotka olivat yhdenmukaisia heidän rakkautensa kanssa. Olen myös nähnyt hyvien henkien keskustelevan keskenään totuuksista, joita läsnä olleet hyvät henget kuuntelivat halulla, mutta läsnä olleet pahat henget eivät kiinnittäneet niihin mitään huomiota, ikään kuin he eivät olisi kuulleet sitä. Henkien maailmassa näkyy teitä, joista jotkut johtavat taivaaseen ja jotkut helvettiin ja jokainen johonkin yhteiskuntaan. Hyvät henget kulkevat ainoastaan taivaaseen johtavia teitä ja siellä siihen yhteiskuntaan, joka on heidän rakkautensa hyvyydessä, eivätkä he näe muualle suuntautuvia teitä. Kun taas pahat henget kulkevat ainoastaan helvettiin johtavia teitä ja siellä siihen yhteiskuntaan, joka on heidän rakkautensa pahuudessa; he eivät näe muualle suuntautuvia teitä, tai jos näkevät, he eivät kuitenkaan halua kulkea niitä. Spirituaalisessa maailmassa sellaiset tiet ovat todellisia ilmestyksiä, jotka vastaavat totuuksia tai vääryyksiä; sen tähden ”tiet” Sanassa merkitsevät niitä (4). Näillä kokemuksen todistuksilla on vahvistettu se, mikä edellä on järjestä sanottu, nimittäin, että jokainen ihminen kuoleman jälkeen on hänen oma rakkautensa ja oma tahtonsa; tahto sanotaan, koska jokaisen itse tahto on hänen rakkautensa.

480. II. Että ihminen kuoleman jälkeen pysyy ikuisesti sellaisena kuin hän on tahtoonsa tai hallitsevaan rakkauteensa nähden, on myös monella kokemuksella vahvistettu. Minun on annettu puhua joidenkin kanssa, jotka elivät kaksituhatta vuotta sitten ja joiden elämä on kuvattu historiassa ja siitä tunnettu. Heidän todettiin olevan yhä samanlaisia ja täysin sellaisia kuin on kuvattu, näin rakkauteensa nähden, josta ja jonka mukaisesti heidän elämänsä muodostui. Oli toisia, jotka olivat eläneet seitsemäntoista vuosisataa sitten ja myös historiasta tunnettuja; ja oli niitä, jotka olivat eläneet neljä vuosisataa sitten ja kolme vuosisataa sitten, ja niin edelleen, joiden kanssa minun annettiin myös puhua. Ja minä huomasin, että samanlainen mieltymys yhä hallitsi heissä, ilman muuta eroa, kuin että heidän rakkautensa ilot oli käännetty sellaisiksi asioiksi, jotka vastaavat. Enkelit ovat sanoneet, että hallitsevan rakkauden elämää ei koskaan ikuisuudessa kenessäkään muuteta, koska jokainen on hänen oma rakkautensa; jonka tähden muuttaa tämä rakkaus hengessä, on riistää eli sammuttaa hänen elämänsä. He ovat sanoneet myös syyn, nimittäin, että ihmistä kuoleman jälkeen ei voida enää uudistaa opetuksella, kuten maailmassa, koska äärimmäinen taso, joka koostuu luonnollisista tiedoista ja mieltymyksistä, on silloin lepotilassa, eikä se voi avautua, koska se ei ole spirituaalinen (nähdään edellä, nro 464); ja että tällä tasolla mieleen tai sieluun kuuluvat sisäiset lepäävät kuin talo perustuksillaan; ja tästä johtuu, että ihminen pysyy ikuisuudessa sellaisena kuin hänen rakkautensa elämä oli ollut maailmassa. Enkelit ihmettelevät suuresti, että ihminen ei tiedä, että jokainen on sellainen kuin hänen hallitseva rakkautensa on; ja että monet uskovat voivansa pelastua välittömästä armosta ja yksin uskosta, millaisia tahansa he ovat elämäänsä nähden; ja etteivät he tiedä, että Jumalallinen armo on välillinen, ja että se on olla Herran johdettavana niin maailmassa kuin sen jälkeen ikuisuudessa; ja että niitä, jotka eivät elä pahuudessa, johdetaan armosta; eivätkä he tiedä, että usko on mieltymys totuuteen käyden esiin taivaallisesta rakkaudesta, joka on Herrasta.

481. III. Että ihminen, jolla on taivaallinen ja spirituaalinen rakkaus, pääsee taivaaseen; mutta ihminen, jolla on ruumiillinen ja maailmallinen rakkaus ilman taivaallista ja spirituaalista rakkautta, joutuu helvettiin. Tämän olen voinut todeta kaikista, jotka olen nähnyt nostettavan taivaaseen tai heitettävän helvettiin. Niiden elämä, jotka nostettiin taivaaseen, oli ollut taivaallisesta ja spirituaalisesta rakkaudesta; kun taas niiden elämä, jotka heitettiin helvettiin, oli ollut ruumiillisesta ja maailmallisesta rakkaudesta. Taivaallinen rakkaus on rakastaa hyvää, rehellistä ja oikeudenmukaista, koska se on hyvää, rehellistä ja oikeudenmukaista, ja tästä rakkaudesta tehdä niitä; sen johdosta heillä on hyvä, rehellinen ja oikeudenmukainen elämä, joka on taivaallista elämää. Ne, jotka rakastavat hyvää, rehellistä ja oikeudenmukaista niiden itsensä vuoksi sekä tekevät niitä, eli elävät niitä, rakastavat myös Herraa yli kaiken, koska ne ovat Hänestä; ja he rakastavat myös lähimmäistään, koska ne ovat se lähimmäinen, jota on rakastettava (5). Mutta ruumiillinen rakkaus on rakastaa hyvää, rehellistä ja oikeudenmukaista ei niiden vuoksi, vaan itsensä vuoksi, koska niiden avulla voidaan hankkia mainetta, kunniaa ja hyötyä. He eivät hyvässä, rehellisessä ja oikeudenmukaisessa katso Herraan eivätkä lähimmäiseen, vaan itseensä ja maailmaan sekä tuntevat iloa petoksesta; ja hyvyys, rehellisyys ja oikeudenmukaisuus petoksesta, on pahuutta, epärehellisyyttä ja epäoikeudenmukaisuutta, joita he rakastavat niissä. Koska rakkaudet näin määräävät jokaisen elämää, niin kaikki, niin pian kuin he kuoleman jälkeen tulevat henkien maailmaan, tutkitaan, millaisia he ovat, ja liitetään niihin, jotka ovat samanlaisessa rakkaudessa; ne, jotka ovat taivaallisessa rakkaudessa, liitetään niihin, jotka ovat taivaassa, ja ne, jotka ovat ruumiillisessa rakkaudessa, liitetään niihin, jotka ovat helvetissä. Ja sen jälkeen kun he ovat kulkeneet ensimmäisen ja toisen tilansa lävitse, heidät myös niin erotetaan, etteivät he enää näe eivätkä tunne toisiaan. Sillä jokaisesta tulee hänen oma rakkautensa, ei ainoastaan hänen mielensä sisäisiin nähden, vaan myös ulkoisiinsa nähden, joita kasvot, ruumis ja puhe ovat; sillä jokaisesta tulee hänen oman rakkautensa kuva, myös ulkoisissaan. Ne, jotka ovat ruumiillisia rakkauksia, näyttävät karkeilta, epäselviltä, mustilta ja epämuodostuneilta; kun taas ne, jotka ovat taivaallisia rakkauksia, näyttävät eloisilta, valoisilta, puhtaan valkoisilta ja kauniilta. He ovat myös täysin erilaisia mielenlaadultaan ja ajatuksiltaan. Ne, jotka ovat taivaallisia rakkauksia, ovat myös ymmärtäväisiä ja viisaita; kun taas ne, jotka ovat ruumiillisia rakkauksia, ovat tyhmiä ja ikään kuin typeriä. Kun annetaan tarkastella taivaallisessa rakkaudessa olevien ajatuksen ja mieltymyksen sisäisiä ja ulkoisia, näyttävät heidän sisäisensä valon näköisiltä, joidenkin liekehtivän valon näköisiltä, ja heidän ulkoisensa näkyvät vaihtelevissa kauniissa väreissä kuin sateenkaaret. Mutta niiden sisäiset, jotka ovat ruumiillisessa rakkaudessa, näyttävät mustilta, koska ne on suljettu, ja joidenkin hämärältä tuliselta, joka on niillä, jotka ovat olleet sisäisesti pahassa petoksessa, mutta heidän ulkoisensa näyttävät likaisen värisiltä ja ovat surullinen näky. (Mieleen ja sieluun kuuluvat sisäiset ja ulkoiset esitetään nähtäväksi spirituaalisessa maailmassa niin usein kuin se Herraa miellyttää.) Ne, jotka ovat ruumiillisessa rakkaudessa, eivät näe mitään taivaan valossa: taivaan valo on heille pilkkopimeyttä; mutta helvetin valo, joka on kuin valoa hehkuvista hiilistä, on heille kuin kirkasta valoa. Taivaan valossa myös heidän sisäinen näkönsä pimentyy aina siihen asti, että he tulevat mielettömiksi, sen tähden he pakenevat sitä ja piilottautuvat luoliin ja onkaloihin, enemmän tai vähemmän syvälle vääryyksiensä mukaisesti pahuuksien johdosta heissä. Mutta sitä vastoin ne, jotka ovat taivaallisessa rakkaudessa, mitä sisemmäksi eli ylemmäksi he tulevat taivaan valoon, sitä selvemmin he näkevät ja myös kauniimpina kaikki asiat, ja sitä ymmärtäväisemmin ja viisaammin he havaitsevat totuudet. Ne, jotka ovat ruumiillisessa rakkaudessa, eivät voi lainkaan elää taivaan lämmössä, sillä taivaan lämpö on taivaallista rakkautta, vaan helvetin lämmössä, joka on rakkautta raivota muita kohtaan, jotka eivät suosi heitä. Toisten halveksiminen, vihamielisyys, viha ja kosto ovat tämän rakkauden iloja; ja kun he ovat näissä iloissa, he ovat omassa elämässään. He eivät tiedä lainkaan, mitä on tehdä hyvää toisille itse hyvyydestä ja hyvyyden itsensä vuoksi, vaan he tietävät ainoastaan, mitä on tehdä hyvää pahuudesta ja pahuuden vuoksi. Ruumiillisessa rakkaudessa olevat eivät kykene myöskään hengittämään taivaassa. Kun joku paha henki viedään sinne, hän haukkoo henkeään kuin kamppaileva taistelussa; mutta taivaallisessa rakkaudessa olevat hengittävät sitä vapaammin ja elävät sitä täydemmin, mitä sisempänä he ovat taivaassa. Näistä asioista voidaan tietää, että taivaallinen ja spirituaalinen rakkaus on taivas ihmisessä, koska tähän rakkauteen on kirjoitettu taivaan kaikki asiat; ja että ruumiillinen (rakkaus) ja maailmallinen rakkaus ilman taivaallista ja spirituaalista rakkautta ovat helvetti ihmisessä, koska näihin rakkauksiin on kirjoitettu helvetin kaikki asiat. Näistä asioista on selvää, että taivaaseen pääsee se, jolla on taivaallinen ja spirituaalinen rakkaus, ja helvettiin joutuu se, jolla on ruumiillinen ja maailmallinen rakkaus ilman taivaallista ja spirituaalista rakkautta.

482. IV. Että usko ei jää ihmiseen, jos se ei ole taivaallisesta rakkaudesta. Tämä on tullut minulle selväksi niin monen kokemuksen kautta, että jos se tuotaisiin esiin, mitä olen tästä asiasta nähnyt ja kuullut, se täyttäisi kirjan. Tämän voin todistaa, että lainkaan mitään uskoa ei ole eikä voi olla niillä, jotka ovat ruumiillisessa ja maailmallisessa rakkaudessa ilman taivaallista ja spirituaalista rakkautta, ja että se on ainoastaan tietoa tai uskomus, että jokin asia on totta, koska se palvelee heidän rakkauttaan. Monet niistä, jotka väittivät olevansa uskossa, vietiin niiden luokse, jotka olivat uskossa; ja sitten annetusta yhteydestä he ovat havainneet, ettei heillä ollut lainkaan mitään uskoa. He tunnustivat myös sitten, että pelkkä uskominen totuuteen ja Sanaan ei ole uskoa, vaan että usko on rakastaa totuutta taivaallisesta rakkaudesta sekä tahtoa ja tehdä sitä sisäisestä mieltymyksestä. Heille myös osoitettiin, että heidän vakuuttelunsa, jota he sanoivat uskoksi, oli ainoastaan kuten talven valo, missä valossa — koska siinä ei ole lämpöä — kaikki asiat maan päällä kylmyyden kahlehtimina jäykistyvät ja lepäävät lumen alla. Sen tähden vakuuttelevan uskon valo heissä, niin pian kuin taivaan valon säteet hipaisevat sitä, ei ainoastaan sammu, vaan se tulee myös sakeaksi pimeydeksi, jossa kukaan ei näkisi edes itseään. Silloin samalla heidän sisäisensä niin pimenevät, että he eivät ymmärrä lainkaan mitään ja lopulta tulevat mielettömiksi vääryyksistä. Sen tähden sellaisilta otetaan pois kaikki totuudet, jotka he ovat saaneet tietää Sanasta ja Kirkon opista ja sanoneet olevan uskonsa totuuksia, ja niiden sijasta täytetään kaikella vääryydellä, mikä on sopusoinnussa heidän elämänsä pahuuden kanssa. Sillä kaikki päästetään omiin rakkauksiinsa ja niiden kanssa sopusointuisiin vääryyksiin; ja silloin heillä on viha ja vastenmielisyys totuuksia kohtaan ja siten he hylkäävät ne, koska ne ovat ristiriidassa pahuuden vääryyksille, joissa he ovat. Tämän voin todistaa kaikesta kokemuksestani taivaan ja helvetin asioista, että ne, jotka opeistaan ovat tunnustaneet yksin uskon ja olleet pahuudessa elämäänsä nähden, ovat kaikki helvetissä. Olen nähnyt sinne heitettynä monia tuhansia, joista on pienessä kirjassa Viimeinen Tuomio ja Babylonin hävitys.

483. V. Että rakkaus toiminnassa on mikä pysyy, siten ihmisen elämä. Tämä seuraa johtopäätöksenä niistä asioista, jotka kokemuksesta on nyt esitetty, ja niistä, jotka teoista ja töistä edellä on sanottu; rakkaus toiminnassa on työ ja teko.

484. On tiedettävä, että kaikki työt ja teot kuuluvat moraaliseen ja yhteiskunnalliseen elämään, ja että sen johdosta ne katsovat rehelliseen ja oikeaan sekä oikeudenmukaiseen ja kohtuulliseen. Rehellinen ja oikea kuuluvat moraaliseen elämään sekä oikeudenmukainen ja kohtuullinen yhteiskunnalliseen elämään. Se rakkaus, josta teot tehdään, on joko taivaallinen tai helvetillinen. Moraalisen ja yhteiskunnallisen elämän teot ja työt ovat taivaallisia, jos ne tehdään taivaallisesta rakkaudesta. Sillä mikä tehdään taivaallisesta rakkaudesta, tehdään Herrasta, ja mitkä tehdään Herrasta, ovat kaikki hyvyyksiä. Mutta moraalisen ja yhteiskunnallisen elämän teot ja työt ovat helvetillisiä, jos ne tehdään helvetillisestä rakkaudesta. Sillä mikä tehdään tästä rakkaudesta, joka on rakkaus itseensä ja maailmaan, tehdään ihmisestä itsestään, ja mitkä tehdään ihmisestä itsestään, ovat kaikki itsessään pahuuksia. Sillä ihminen itsessään eli hänen omaansa katsottuna, ei ole muuta kuin pahuutta (6).

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Kuten kaikki asiat maailmankaikkeudessa, mitkä ovat olemassa järjestyksen mukaisesti, ovat suhteessa hyvyyteen ja totuuteen, niin ihmisessä kaikki asiat ovat suhteessa tahtoon ja ymmärrykseen (nrot 803, 10122). Syynä on se, että tahto on hyvyyden vastaanottaja ja ymmärrys totuuden vastaanottaja (nrot 3332, 3623, 5232, 6065, 6125, 7503, 9300, 9995). On sama asia, sanooko totuus vai usko, koska usko kuuluu totuuteen ja totuus kuuluu uskoon; ja on sama asia, sanooko hyvyys vai rakkaus, koska rakkaus kuuluu hyvyyteen ja hyvyys kuuluu rakkauteen (nrot 4353, 4997, 7179, 10122, 10367). Tästä seuraa, että ymmärrys on uskon vastaanottaja ja tahto rakkauden vastaanottaja (nrot 7179, 10122, 10367). Ja koska ihmisen ymmärrys kykenee vastaanottamaan uskon Jumalaan ja tahto rakkauden Jumalaan, niin ihminen voi uskon ja rakkauden kautta yhdistyä Jumalaan, ja se, joka voi yhdistyä Jumalaan uskon ja rakkauden kautta, ei voi koskaan kuolla (nrot 4525, 6323, 9231).

2. Ihmisen tahto on hänen elämänsä itse Olemus, koska se on rakkauden eli hyvyyden säilytyspaikka, ja ymmärrys on elämän Olemassaolo siitä, koska se on uskon eli totuuden säilytyspaikka (nrot 3619, 5002, 9282). Näin että tahdon elämä on ihmisen pääasiallista elämää, ja ymmärryksen elämä etenee siitä (nrot 585, 590, 3619, 7342, 8885, 9282, 10076, 10109, 10110). Samalla tavalla kuten valo etenee tulesta eli liekistä (nrot 6032, 6314). Siitä seuraa, että ihminen on ihminen tahdostaan ja siitä ymmärryksestään (nrot 8911, 9069, 9071, 10076, 10109, 10110). Jokaista ihmistä myös toiset rakastavat ja arvostavat hänen tahtonsa hyvyyden ja siitä ymmärryksensä mukaisesti, sillä rakastetaan ja arvostetaan sitä, joka tahtoo hyvää ja ymmärtää hyvin, mutta hylätään ja halveksitaan sitä, joka ymmärtää hyvin eikä tahdo hyvää (nrot 8911, 10076). Kuoleman jälkeen ihminen myös pysyy sellaisena kuin hänen tahtonsa on ja siitä ymmärryksensä (nrot 9069, 9071, 9386, 10153). Siis että ihminen kuoleman jälkeen pysyy sellaisena kuin hänen rakkautensa on ja siitä uskonsa; ja ne asiat, jotka kuuluvat uskoon eivätkä samalla rakkauteen, silloin katoavat, koska ne eivät ole ihmisessä, näin eivät ihmisen (nrot 553, 2364, 10153).

3. Sisäiset asiat virtaavat peräkkäin ulkoisiin asioihin, äärimmäisiin eli uloimpiin asti, ja siellä ne tulevat esiin ja pysyvät olemassa (nrot 634, 6451, 6465, 9215, 9216). Ne eivät ainoastaan virtaa sisään, vaan ne myös muodostavat uloimmassa samanaikaisen; missä järjestyksessä (nrot 5897, 6451, 8603, 10099). Siitä syystä kaikki sisäiset asiat pidetään yhteydessä ja ne pysyvät olemassa (nro 9828). Teot eli työt ovat uloimpia, joissa ovat sisäiset asiat (nro 10331). Jonka tähden tulla palkituksi ja tuomituksi tekojen ja töitten mukaisesti, on niiden kaikkien asioiden mukaisesti, jotka kuuluvat ihmisen rakkauteen ja uskoon, eli tahtoon ja ajatukseen, koska nämä ovat sisäiset asiat, jotka ovat teoissa ja töissä (nrot 3147, 3934, 6073, 8911, 10331, 10332).

4. Että ”tie”, ”polku”, ”rata”, ”kuja” ja ”katu” merkitsevät totuuksia, jotka johtavat hyvyyteen, kuten myös vääryyksiä, jotka johtavat pahuuteen (nrot 627, 2333, 10422). ”Lakaista [tai valmistaa] tie” tarkoittaa valmistautumista totuuksien vastaanottamiseen (nro 3142). ”Tehdä tie tunnetuksi”, kun puhutaan Herrasta, on opettaa niitä totuuksia, jotka johtavat hyvyyteen (nro 10565).

5. Korkeimmassa merkityksessä Herra on Lähimmäinen, koska Häntä on rakastettava yli kaiken; mutta rakastaa Herraa on rakastaa sitä, mikä on Hänestä, koska Hän Itse on kaikessa, mikä on Hänestä, siten rakastaa hyvyyttä ja totuutta (nrot 2425, 3419, 6706, 6711, 6819, 6823, 8123). Rakastaa hyvyyttä ja totuutta, jotka ovat Hänestä, on elää niiden mukaisesti, ja tämä on rakastaa Herraa (nrot 10143, 10153, 10310, 10336, 10578, 10645). Jokainen ihminen, yhteiskunta, myös isänmaa ja Kirkko, sekä yleismaailmallisessa merkityksessä Herran valtakunta, ovat lähimmäinen; ja että tehdä näille hyvää rakkaudesta hyvyyteen niiden tilan laadun mukaisesti, on rakastaa lähimmäistään; näin niiden hyvä, josta on huolehdittava, on lähimmäinen (nrot 6818–6824, 8123). Myös moraalinen hyvyys, joka on rehellisyyttä, ja yhteiskunnallinen hyvyys, joka on oikeudenmukaisuutta, ovat lähimmäinen; ja toimia rehellisesti ja oikeudenmukaisesti rakkaudesta rehelliseen ja oikeudenmukaiseen, on rakastaa lähimmäistään (nrot 2915, 4730, 8120–8123). Siitä syystä lähimmäisenrakkaus lähimmäistä kohtaan ulottuu ihmisen elämän kaikkiin asioihin, ja tehdä hyvä ja oikeudenmukainen sekä toimia rehellisesti sydämestään kaikessa tehtävässään ja kaikessa toiminnassaan, on rakastaa lähimmäistään (nrot 2417, 8121, 8124). Oppi Muinaisessa Kirkossa oli lähimmäisenrakkauden oppi, ja siitä heillä oli viisaus (nrot 2385, 2417, 3419, 3420, 4844, 6628).

6. Ihmisen oma on rakastaa itseään enemmän kuin Jumalaa ja maailmaa enemmän kuin taivasta, eikä pitää lähimmäistään minään itseensä verrattuna, näin että se rakkautta itseensä ja maailmaan (nrot 694, 731, 4317). Tämä ihmisen oma, johon hän syntyy, on sakeaa pahuutta (nrot 210, 215, 731, 874–876, 987, 1047, 2307, 2308, 3518, 3701, 3812, 8480, 8550, 10283, 10284, 10286, 10732). Ihmisen omasta ei ole ainoastaan kaikki pahuus, vaan myös kaikki vääryys (nrot 1047, 10283, 10284, 10286). Ne pahuudet, jotka ovat ihmisen omasta, ovat toisten halveksimista, vihamielisyyttä, vihaa, kostoa, julmuutta ja petosta (nrot 6667, 7370, 7373, 7374, 9348, 10038, 10742). Siinä määrin kuin ihmisen oma hallitsee, samassa määrin rakkauden hyvyys ja uskon totuus joko hylätään tai tukahdutetaan tai vääristetään (nrot 2041, 7491, 7492, 7643, 8487, 10455, 10742). Ihmisen oma on helvetti hänessä (nrot 694, 8480). Se hyvyys, jonka ihminen tekee omastaan, ei ole hyvyyttä, vaan itsessään pahuutta (nro 8480).

L JOKAISEN IHMISEN ELÄMÄN ILOT KÄÄNNETÄÄN KUOLEMAN JÄLKEEN VASTAAVIKSI ASIOIKSI

485. Edellisessä luvussa on esitetty, että vallitseva mieltymys eli hallitseva rakkaus pysyy jokaisessa ikuisesti; mutta tämän mieltymyksen eli rakkauden ilot käännetään vastaaviksi asioiksi, on nyt esitettävä. Kääntämisellä vastaaviksi asioiksi tarkoitetaan spirituaalisiksi asioiksi, jotka vastaavat luonnollisia. Että ne käännetään spirituaalisiksi asioiksi, voidaan tietää siitä, että niin kauan kuin ihminen on maallisessa ruumiissaan, hän on luonnollisessa maailmassa, mutta sen jälkeen kun hän jättää sen ruumiinsa, hän tulee spirituaaliseen maailmaan ja pukeutuu spirituaaliseen ruumiiseen. (Että enkelit ovat täydellisessä ihmismuodossa ja myös ihmiset kuoleman jälkeen; ja että heidän ruumiinsa, joihin he ovat pukeutuneet, ovat spirituaalisia, nähdään edellä, nrot 73–77 ja 453–460; ja mitä on spirituaalisten asioiden vastaavaisuus luonnollisten kanssa, nrot 87–115.)

486. Kaikki ilot, joita ihmisellä on, ovat hänen hallitsevan rakkautensa iloja, sillä hän ei tunne mitään muuta iloa kuin mitä hän rakastaa, näin varsinkin sen, mitä hän rakastaa yli kaiken. On sama asia, sanooko hallitseva rakkaus vai se, mitä hän rakastaa yli kaiken. Näitä iloja on monenlaisia, yleensä niitä on yhtä monta kuin hallitsevia rakkauksiakin, siis niin monta kuin on ihmisiä, enkeleitä ja henkiä; sillä toisen hallitseva rakkaus ei ole kaikin tavoin samanlainen kuin toisen. Tästä johtuu, että toisella ei ole koskaan täysin samanlaisia kasvoja kuin toisella, sillä kasvot ovat jokaisen mielen kuva, ja spirituaalisessa maailmassa kasvot ovat jokaisen hallitsevan rakkauden kuva. Jokaisen ilot ovat lajiltaan myös äärettömän monenlaisia, eikä kenenkään yksikään ilo voi olla joka suhteessa samanlainen tai sama kuin hänen toinen ilonsa, onpa sitten kyseessä ilot, jotka seuraavat toinen toisensa jälkeen tai jotka ovat samaan aikaan toistensa kanssa, yksikään ilo ei voi koskaan olla sama kuin toinen. Mutta nämä ilot erityisesti jokaisessa liittyvät kuitenkin hänen yhteen rakkauteensa, joka on hänen hallitseva rakkautensa, sillä ne muodostavat sen ja siten tekevät yhden sen kanssa. Samoin kaikki ilot yleensä liittyvät yhteen yleisesti hallitsevaan rakkauteen, joka taivaassa on rakkautta Herraan ja helvetissä itserakkautta.

487. Mitä ja millaisia ovat nämä spirituaaliset ilot, joiksi jokaisen luonnolliset ilot käännetään kuoleman jälkeen, ei voida tietää muualta kuin vastaavaisuuksien tieteestä. Tämä tiede opettaa yleensä, ettei ole olemassa mitään luonnollista, mitä ei spirituaalinen vastaa, ja se myös opettaa erityisesti, mikä ja millainen on se, mikä vastaa. Sen tähden se, joka tuntee tämän tieteen, voi oppia tuntemaan ja tietää oman tilansa kuoleman jälkeen, kunhan vain tuntee oman rakkautensa, ja millainen on sen suhde yleisesti hallitseviin rakkauksiin, joihin kaikki rakkaudet liittyvät, kuten juuri edellä sanottiin. Mutta tietää oman hallitsevan rakkautensa on mahdotonta niille, jotka ovat itserakkaudessa; koska he rakastavat omaansa, ja omia pahuuksiaan he kutsuvat hyvyyksiksi, sekä samalla niitä vääryyksiä, joita he suosivat ja joilla he vahvistavat omia pahuuksiaan, he kutsuvat totuuksiksi. Mutta kuitenkin he voisivat, jos vain haluaisivat, oppia tuntemaan sen toisilta, jotka ovat viisaita, koska he näkevät mitä he eivät itse näe. Mutta tämä ei myöskään tapahdu niillä, jotka ovat niin itserakkauden houkuttelemia, että he hylkäävät kaiken opetuksen viisailta. Mutta ne, jotka ovat taivaallisessa rakkaudessa, ottavat vastaan opetusta, ja niin pian kuin heidät viedään pahuuksiin, joihin he syntyivät, he näkevät omat pahuutensa totuuksista, sillä ne paljastavat pahuudet. Sillä jokainen voi totuudesta, joka on hyvyydestä, nähdä pahuuden ja sen vääryyden, mutta kukaan ei voi nähdä pahuudesta hyvyyttä ja totuutta. Syy on siinä, että pahuuden vääryydet ovat pimeyttä ja ne myös vastaavat pimeyttä. Jonka tähden ne, jotka ovat vääryyksissä pahuudesta, ovat kuin sokeita, jotka eivät näe asioita, jotka ovat valossa, ja he myös pakenevat niitä kuin yön linnut (1). Mutta totuudet hyvyydestä ovat valoa, ja ne myös vastaavat valoa (nähdään edellä, nrot 126–134). Jonka tähden niillä, jotka ovat totuuksissa hyvyydestä, on näkevät ja avoimet silmät, ja he erottavat asioita, jotka kuuluvat valoon ja varjoon. Tässäkin asiassa minun on annettu kokemuksen kautta vakuuttua. Enkelit, jotka ovat taivaassa, sekä näkevät että havaitsevat pahuudet ja vääryydet, jotka joskus nousevat heissä, ja myös ne pahuudet ja vääryydet, joissa ovat ne henget, jotka on liitetty helvetteihin henkien maailmassa; mutta henget eivät itse kykene näkemään omia pahuuksiaan ja vääryyksiään. He eivät ymmärrä, mitä taivaallisen rakkauden hyvyys on, mitä omatunto on, mitä rehellisyys ja oikeudenmukaisuus ovat paitsi mikä tehdään heidän itsensä vuoksi, eivätkä myöskään, mitä on olla Herran johdettavana. He sanovat, että sellaisia asioita ei ole olemassa ja näin ne eivät ole mitään. Nämä asiat on sanottu siinä tarkoituksessa, että ihminen tutkisi itseään ja iloistaan oppisi tuntemaan oman rakkautensa, ja siitä, mikäli hän vastaavaisuuksien tieteestä ymmärtää, tietäisi oman elämänsä tilan kuoleman jälkeen.

488. Kuinka jokaisen elämän ilot kuoleman jälkeen käännetään vastaaviksi asioiksi, voidaan tosin tietää vastaavaisuuksien tieteestä, mutta koska tämä tiede ei ole vielä yleisesti tunnettu, haluan tuoda tämän asian esiin johonkin valoon joillakin kokemuksen esimerkeillä. Kaikki ne, jotka ovat pahuudessa ja vahvistaneet itseään vääryyksissä Kirkon totuuksia vastaan, varsinkin ne, jotka ovat hylänneet Sanan, pakenevat taivaan valoa ja syöksyvät pois luoliin, joiden suuaukot näyttävät pilkkopimeiltä, ja kallioiden halkeamiin ja piiloutuvat siellä; ja tämä siksi, että he ovat rakastaneet vääryyksiä ja vihanneet totuuksia. Sillä sellaiset luolat ja myös kallioiden halkeamat (2) sekä pimeys vastaavat vääryyksiä, kun taas valo vastaa totuuksia. Heidän ilonsa on asua sellaisissa paikoissa ja epämiellyttävää avoimilla tasangoilla. Samoin tekevät ne, joiden ilona on ollut salaisesti juonitella ja salassa valmistella petoksia; hekin ovat sellaisissa luolissa ja menevät niin pimeisiin onkaloihin, ettei edes toinen toistaan näe ja nurkissa kuiskuttelevat toistensa korviin. Sellaiseksi käännetään heidän rakkautensa ilo. Ne, jotka ovat opiskelleet tieteitä ilman muuta päämäärää kuin hankkia mainetta oppineina, ja jotka eivät ole niiden avulla viljelleet järjellistään, vaan ovat ylpeilleet muistinsa asioilla ja löytäneet ilonsa siitä, rakastavat hiekkaisia paikkoja, joita he valitsevat mieluummin kuin kenttiä ja puutarhoja, koska hiekkaiset paikat vastaavat sellaisia opintoja. Ne, joilla on ollut tietämystä omassa ja toisten Kirkkojen opeissa, mutta eivät ole soveltaneet mitään siitä elämäänsä, valitsevat itselleen kivikkoisia seutuja ja asuvat kivikasojen keskellä. He karttavat viljeltyjä seutuja, koska ne ovat heistä vastenmielisiä. Ne, jotka ovat lukeneet kaiken luonnon ansioiksi, ja myös ne, jotka ovat lukeneet kaiken oman järkevyytensä ansioksi ja eri keinoin nousseet kunnia-asemiin ja hankkineet rikkauksia, opiskelevat toisessa elämässä maagisia konsteja, jotka ovat Jumalallisen järjestyksen väärinkäyttöä, ja havaitsevat niissä elämänsä korkeimman ilon. Ne, jotka ovat liittäneet omiin rakkauksiinsa Jumalallisia totuuksia ja siten vääristelleet niitä, rakastavat virtsaisia asioita, koska ne vastaavat sellaisen rakkauden iloja (3). Ne, jotka ovat olleet alhaisen ahneita, asuvat kellareissa ja rakastavat sikojen rapaa ja myös sellaisia pahoja hajuja kuin huokuu vatsan ruoansulatushäiriöistä. Ne, jotka ovat viettäneet elämänsä pelkissä nautinnoissa ja eläneet nautinnollisesti ja antautuneet maun ja mahan valtaan rakastaen sellaisia asioita elämänsä korkeimpana hyvänä, rakastavat toisessa elämässä ulostemaisia asioita ja käymälöitä, joissa he löytävät ilonsa, koska sellaiset nautinnot ovat spirituaalista likaa. Puhtaita ja likaa vailla olevia paikkoja he karttavat, sillä ne ovat heille epämiellyttäviä. Ne, jotka ovat löytäneet ilonsa aviorikoksissa, kuluttavat aikaansa porttoloissa, missä kaikki asiat ovat alhaisia ja saastaisia; näitä he rakastavat, mutta siveitä koteja he karttavat; heti kun he niihin joutuvat, he pyörtyvät. Mikään ei ole heille miellyttävämpää kuin avioliittojen rikkominen. Ne, jotka ovat olleet kostonhimoisia ja siten hankkineet itselleen raivoisan ja julman luonteen, rakastavat raadollisia asioita; ja he ovat myös sellaisissa helveteissä, ja niin edelleen.

489. Sen sijaan elämän ilot niillä, jotka ovat eläneet maailmassa taivaallisessa rakkaudessa, käännetään vastaaviksi asioiksi, jollaisia ne ovat taivaissa, mitkä syntyvät taivaan Auringosta ja sen valosta, mikä valo esittää nähtäväksi sellaisia asioita, jotka sisäisesti itsessään kätkevät Jumalallisia asioita. Ne asiat, jotka näkyvät tässä valossa, vaikuttavat enkelien mielen sisäisiin ja samalla heidän ruumiinsa ulkoisiin. Ja koska Jumalallinen Valo, joka on Herrasta etenevä Jumalallinen Totuus, virtaa heidän mieliinsä, jotka taivaallisen rakkauden kautta on avattu, niin se esittää ulkoisesti sellaisia asioita, jotka vastaavat heidän rakkautensa iloja. Että ne asiat, jotka ilmestyvät nähtäviksi taivaissa, vastaavat enkelien sisäisiä, eli niitä asioita, jotka kuuluvat heidän uskoonsa ja rakkauteensa ja siten heidän ymmärtäväisyyteensä ja viisauteensa, on esitetty luvussa edustuksista ja ilmestyksistä taivaassa (nrot 170–176) ja luvussa taivaan enkelien viisaudesta (nrot 265–275). Koska on aloitettu kokemuksen esimerkeillä vahvistamaan tätä asiaa, jotta valaistaisiin mikä asioiden syiden perusteella on ensin sanottu, haluaisin tehdä tunnetuksi myös joitakin niistä taivaallisista iloista, joiksi luonnolliset ilot käännetään niillä, jotka ovat eläneet taivaallisessa rakkaudessa maailmassa. Ne, jotka ovat rakastaneet Jumalallisia totuuksia sekä Sanaa sisäisestä mieltymyksestä, eli mieltymyksestä itse totuuteen, asuvat toisessa elämässä valossa, korkeilla paikoilla, jotka näyttävät vuorilta, ja he ovat siellä jatkuvasti taivaan valossa. He eivät tiedä, mitä pimeys on, jollaista yön pimeys on maailmassa, ja he elävät myös keväisessä lämmössä. Heidän katseelleen esitetään ikään kuin peltoja ja sadonkorjuita sekä myös viinitarhoja. Heidän taloissaan yksityiskohdat loistavat kuin jalokivistä, ja heidän ikkunoidensa lävitse katsominen on kuin katsoisi puhtaan kristallin lävitse. Nämä ovat heidän näkönsä iloja, mutta nämä samat asiat ovat sisäisiä iloja vastaavaisuuksien johdosta Jumalallisten taivaallisten asioiden kanssa; sillä Sanan totuudet, joita he ovat rakastaneet, vastaavat sadonkorjuita, viinitarhoja, jalokiviä, ikkunoita ja kristalleja (4). Ne, jotka ovat heti soveltaneet elämäänsä Kirkon oppeja, jotka ovat Sanasta, ovat sisimmässä taivaassa ja enemmän kuin muut viisauden ilossa. He näkevät jokaisessa kohteessa Jumalallisia asioita; kohteet he tosin näkevät, mutta vastaavat Jumalalliset asiat virtaavat heti heidän mieliinsä ja täyttävät ne autuudella, joka vaikuttaa kaikkiin heidän aistimuksiinsa; sen johdosta kaikki asiat ikään kuin hymyilevät, leikkivät ja elävät heidän silmiensä edessä. (Näistä asioista nähdään edellä, nro 270). Ne, jotka ovat rakastaneet tieteitä ja niiden avulla viljelleet järjellistään ja siten hankkineet itselleen ymmärtäväisyyttä ja samalla tunnustaneet Jumaluuden, heidän tieteiden halunsa ja järjellisensä ilo käännetään toisessa elämässä spirituaaliseksi iloksi, joka on hyvän ja toden tuntemisen iloa. He asuvat puutarhoissa, joissa näkyy kukkapenkkejä ja nurmikoita kauniisti erotettuina alueisiin ja ympärillä puurivistöjä lehtikujineen ja puistokäytävineen, puut ja kukat vaihtuvat päivästä toiseen. Näkymä tästä kaikesta antaa iloa heidän mieliinsä yleisesti ja vaihtelut yksityiskohdissa jatkuvasti uudistavat sitä. Ja koska ne vastaavat Jumalallisia asioita ja he tuntevat vastaavaisuuksien tieteen, heitä jatkuvasti täytetään uusilla tiedoilla, ja niiden avulla täydellistetään heidän spirituaalista järjellistään. Heidän ilonsa ovat sellaisia, koska puutarhat, kukkapenkit, nurmikot ja puut vastaavat tieteitä, tietoja ja niistä ymmärtäväisyyttä (5). Ne, jotka ovat tunnustaneet kaikki asiat Jumaluuden ansioksi ja pitäneet luontoa suhteellisen kuolleena, ainoastaan spirituaalisia asioita palvelevana, ja ovat vahvistaneet itseään siinä näkemyksessä, ovat taivaallisessa valossa, ja kaikki asiat, jotka näkyvät heidän silmiensä edessä, tämä valo tekee läpinäkyviksi. Ja tässä läpinäkyvyydessä he katselevat lukemattomia valon monenkirjavuuksia, jotka heidän sisäinen näkönsä siemaisee ikään kuin välittömästi, ja siitä he havaitsevat sisäisiä iloja. Ne asiat, jotka näkyvät heidän taloissaan, ovat ikään kuin timanteista, joissa on samanlaisia valon monenkirjavuuksia. Heidän talojensa seinät, kuten sanottiin, ovat ikään kuin kristallia ja näin myös läpinäkyviä, ja niissä näkyy ikään kuin virtaavia muotoja edustaen taivaallisia asioita, myös jatkuvalla vaihtelulla, ja tämä siksi, että sellainen läpinäkyvyys vastaa Herran valaisemaa ymmärrystä, kun varjot uskosta ja rakkaudesta luonnollisiin asioihin on poistettu. Sellaisia ja lukemattomia muita ovat ne asiat, joista kertovat ne, jotka ovat olleet taivaassa, että he ovat nähneet sellaista, mitä silmä ei ole koskaan nähnyt; ja Jumalallisten asioiden havaitsemisesta niistä, joiden mukana ne välitettiin heille, että he ovat kuulleet sellaista, mitä korva ei ole koskaan kuullut. Ne, jotka eivät ole toimineet salaisesti, vaan ovat tahtoneet kaiken, mitä he ajattelivat olevan avointa, mikäli yhteiskunnallinen elämä sen sallii, loistavat kasvoiltaan taivaassa, koska he ovat ajatelleet ainoastaan rehellisesti ja oikeudenmukaisesti Jumaluudesta, ja kasvoissa näkyvät tästä valosta kunkin mieltymykset ja ajatukset juuri kuin omassa muodossaan, ja puheeseensa ja toimiinsa nähden he ovat ikään kuin omien mieltymystensä kuvia. Heitä rakastetaan sen johdosta enemmän kuin toisia. Kun he puhuvat, heidän kasvonsa hämärtyvät jonkin verran, mutta puheen jälkeen tulee samat asiat, mitä he sanoivat, samalla täysin näkyviin heidän kasvoissaan. Myös kaikki asiat, jotka ovat heidän ympärillään, koska ne vastaavat heidän sisäisiään, ovat ulkonäöltään sellaisia, että toiset havaitsevat selvästi, mitä ne edustavat ja merkitsevät. Ne henget, joiden ilona on ollut toimia salaisesti, pakenevat heitä jo kaukaa ja näyttävät heistä itsestään ryömivän pois heidän luotaan kuin käärmeet. Ne, jotka ovat pitäneet aviorikoksia kauhistuttavina ja eläneet avioliiton siveellisessä rakkaudessa, ovat enemmän kuin muut taivaan järjestyksessä ja muodossa, ja sen johdosta kaikessa kauneudessa ja jatkuvassa nuoruuden kukoistuksessa. Heidän rakkautensa ilot ovat sanoinkuvaamattomia ja lisääntyvät ikuisesti; sillä taivaan kaikki ilot ja riemut virtaavat aviorakkauteen, koska tämä rakkaus laskeutuu Herran yhdistymisestä taivaan ja Kirkon kanssa ja yleensä hyvän ja toden yhdistyksestä, mikä yhdistys on itse taivas yleensä ja jokaisessa enkelissä erityisesti (nähdään edellä, nrot 366–388). Heidän ulkoiset ilonsa ovat sellaisia, että niitä ei voisi kuvata ihmissanoilla. Mutta nämä ovat vain muutamia asioita, jotka on sanottu ilojen vastaavaisuuksista niillä, jotka ovat taivaallisessa rakkaudessa.

490. Näistä asioista voidaan tietää, että kaikkien ilot käännetään kuoleman jälkeen vastaaviksi asioiksi, kuitenkin itse rakkaus pysyy ikuisesti; aivan kuten aviorakkaus, oikeudenmukaisuuden, rehellisyyden, hyvyyden ja totuuden rakkaus, tieteiden ja tietojen rakkaus, ymmärtäväisyyden ja viisauden rakkaus sekä muut. Näistä rakkauksista ilot virtaavat, kuten purot lähteestään, ja ne myös pysyvät, mutta kun ne käännetään luonnollisista spirituaalisiksi iloiksi, ne korotetaan korkeampaan asteeseen.

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Vastaavaisuudesta johtuen ”pimeys” Sanassa merkitsee vääryyksiä, ja ”sakea pimeys” eli pilkkopimeys pahuuden vääryyksiä (nrot 1839, 1860, 7688, 7711). Taivaan valo on pilkkopimeyttä pahoille (nrot 1861, 6832, 8197). Niiden, jotka ovat helveteissä, sanotaan olevan pimeydessä, koska he ovat pahuuden vääryyksissä; sellaisista (nrot 3340, 4418, 4531). Sanassa ”sokeat” merkitsevät niitä, jotka ovat vääryyksissä eivätkä halua tulla opetetuiksi (nrot 2383, 6990).

2. ”Aukot” ja ”kallioiden halkeamat” Sanassa merkitsevät uskon hämäryyttä ja vääryyttä (nro 10582): koska ”kallio” merkitsee uskoa Herrasta (nrot 8581, 10580): ja ”kivi” uskon totuutta (nrot 114, 643, 1298, 3720, 6426, 8609, 10376).

3. Totuuden saastuttamiset vastaavat virtsaa (nro 5390).

4. ”Sadonkorjuu” Sanassa merkitsee toden vastaanoton ja kasvun tilaa hyvästä (nro 9294). ”Seisova vilja” merkitsee totuutta hedelmöittymisessä (nro 9146). ”Viinitarhat” merkitsevät spirituaalista Kirkkoa ja sen Kirkon totuuksia (nrot 1069, 9139). ”Jalokivet” merkitsevät taivaan ja Kirkon totuuksia, jotka ovat läpinäkyviä hyvästä (nrot 114, 6863, 9865, 9868, 9873, 9905). ”Ikkuna” merkitsee älyllistä, joka kuuluu sisäiseen näköön (nrot 655, 658, 3391).

5. ”Puutarha”, ”lehto” ja ”paratiisi” merkitsevät ymmärtäväisyyttä (nrot 100, 108, 3220). Siksi muinaisilla ihmisillä oli pyhät jumalanpalveluksensa lehdoissa (nrot 2722, 4552). ”Kukat” ja ”kukkapenkit” merkitsevät tieteellisiä totuuksia ja tietoja (nro 9553). ”Yrtit”, ”heinät” ja ”nurmikot” merkitsevät tieteellisiä totuuksia (nro 7571). ”Puut” merkitsevät havaintoja ja tietoja (nrot 103, 2163, 2682, 2722, 2972, 7692).

LI IHMISEN ENSIMMÄINEN TILA KUOLEMAN JÄLKEEN

491. On kolme tilaa, jotka ihminen käy lävitse kuoleman jälkeen ennen kuin hän tulee joko taivaaseen tai helvettiin. Ensimmäinen tila on hänen ulkoistensa tila, toinen tila on hänen sisäistensä tila ja kolmas tila on hänen valmistelunsa tila: nämä tilat ihminen käy lävitse henkien maailmassa. Mutta on joitakin, jotka eivät käy näiden tilojen lävitse, vaan heti kuoleman jälkeen joko viedään taivaaseen tai heitetään helvettiin. Ne, jotka viedään heti taivaaseen, ovat niitä, jotka on uudestisynnytetty ja siten valmisteltu taivasta varten maailmassa. Sellaisten tarvitsee vain heittää pois luonnollinen likansa ruumiinsa mukana, ja enkelit vievät heidät heti taivaaseen; olen nähnyt heidät nostettuna tunti kuoleman jälkeen. Mutta ne, jotka ovat olleet sisäisesti ilkeämielisiä, mutta ulkoisesti näyttäneet hyviltä, näin ne, jotka ovat täydentäneet pahuutensa petoksella ja käyttäneet hyvyyttä keinona petokseen, heidät heitetään heti helvettiin. Olen nähnyt muutamia sellaisia heti kuoleman jälkeen heitettävän helvettiin; yksi petollisimmista pää edellä ja jalat ylhäällä ja muut muulla tavalla. On myös niitä, jotka heti kuoleman jälkeen heitetään luoliin ja siten erotetaan niistä, jotka ovat henkien maailmassa, ja sieltä päästetään pois ja sinne lähetetään vuorotellen. He ovat niitä, jotka hyväntahtoisuuden varjolla ovat toimineet ilkeästi lähimmäistään kohtaan. Mutta näitä ja edellisiä on vähän verrattuna niihin, joita pidetään henkien maailmassa ja siellä Jumalallisen järjestyksen mukaisesti valmistellaan taivasta tai helvettiä varten.

492. Mitä tulee ensimmäiseen tilaan, joka on ulkoisten tila, johon ihminen tulee heti kuoleman jälkeen. Jokaisella ihmisellä on hengessään ulkoiset ja sisäiset. Hengen ulkoiset ovat ne, joiden avulla se soveltaa ihmisen ruumista maailmassa, erityisesti sen kasvoja, puhetta ja eleitä, seurusteluun toisten kanssa. Kun taas hengen sisäiset ovat ne, jotka kuuluvat sen omaan tahtoon ja sieltä ajatukseen; ja ne harvoin paljastetaan kasvoissa, puheessa ja eleissä; sillä ihminen tottuu lapsuudesta lähtien pitämään parempana ystävyyttä, hyväntahtoisuutta ja vilpittömyyttä ja salaamaan oman tahtonsa ajatukset, siten eläen tottumuksesta moraalista ja yhteiskunnallista elämää ulkoisissaan, millainen tahansa hän olisi sisäisissään. Tästä tavasta seuraa, että ihminen tuskin tuntee omia sisäisiään eikä myöskään kiinnitä huomiota niihin.

493. Ihmisen ensimmäinen tila kuoleman jälkeen on samanlainen kuin hänen tilansa maailmassa, koska hän on silloin samalla tavalla ulkoisissaan. Hänellä on myös samanlaiset kasvot, samanlainen puhe ja luonteenlaatu, siten samanlainen moraalinen ja yhteiskunnallinen elämä. Tästä johtuu, että hän ei silloin tiedä muuta, kuin että hän on yhä maailmassa, ellei hän kiinnitä huomiota niihin asioihin, jotka ovat hänelle vastassa, eikä siihen, mitä enkelit sanoivat hänelle, kun hänet herätettiin, että hän on nyt henki (nro 450). Näin yksi elämä jatkuu toisessa, ja kuolema on ainoastaan siirtymistä.

494. Koska ihmisen henki on heti elämänsä jälkeen maailmassa sellainen, silloin hänen ystävänsä ja ne, jotka hän oli tuntenut maailmassa, tunnistavat hänet, sillä henget eivät havaitse sitä ainoastaan hänen kasvoistaan ja puheestaan, vaan myös hänen elämänsä sfääristä, kun he lähestyvät häntä. Jokainen toisessa elämässä, kunhan vain ajattelee toista, asettaa myös itselleen hänen kasvonsa ajatukseensa ja samalla monia asioita hänen elämästään; ja kun hän tekee tämän, toinen tulee läsnä olevaksi kuin lähetettynä tai kutsuttuna. Sellaista esiintyy spirituaalisessa maailmassa siitä syystä, että ajatukset jaetaan siellä, ja että siellä avaruudet eivät ole sellaisia kuin luonnollisessa maailmassa (nähdään edellä, nrot 191–199). Tästä johtuu, että kaikki, niin pian kuin he tulevat toiseen elämään, ystävät, sukulaiset ja jollakin tavalla heille tutut tunnistavat heidät, ja he myös puhuvat keskenään ja sen jälkeen yhdistetään ystävyyssuhteidensa mukaisesti maailmassa. Olen usein kuullut, että ne, jotka ovat tulleet maailmasta, ovat iloinneet nähdessään jälleen ystävänsä ja ystävät vuorostaan iloitsivat, että he ovat tulleet heidän luokseen. On tavallista, että aviopuolisot tapaavat toisensa ja onnittelevat toisiaan; he myös pysyvät yhdessä, mutta pidemmän tai lyhyemmän ajan ilonsa mukaisesti, joka heillä oli yhdessä elämisestä maailmassa. Mutta kuitenkin, jos todellinen aviorakkaus ei ole yhdistänyt heitä, mikä rakkaus on mielten liitto taivaallisesta rakkaudesta, heidät erotetaan jonkin yhdessäolon jälkeen. Mutta jos puolisoiden mielet olivat olleet ristiriitaisia keskenään ja sisäisesti torjuneet toisiaan, he puhkeavat avoimeen vihamielisyyteen ja joskus taistelevat keskenään; mutta heitä ei kuitenkaan eroteta ennen kuin he menevät toiseen tilaansa, josta on pian seuraavilla sivuilla.

495. Koska maailmasta vastatulleiden henkien elämä ei ole erilaista kuin heidän elämänsä luonnollisessa maailmassa, ja koska he eivät tiedä mitään elämänsä tilasta kuoleman jälkeen eivätkä mitään taivasta ja helvetistä, lukuun ottamatta mitä he ovat oppineet Sanan kirjaimellisesta merkityksestä ja siitä pidetyistä saarnoista, niin he ovat sen jälkeen hämmästyneitä, kun he löytävät itsensä ruumiissaan ja jokaisessa aistissaan, joka heillä oli maailmassa, ja kun he näkevät samanlaisia asioita, heissä herää halu tietää, millainen on taivas ja millainen helvetti ja missä ne ovat. Jonka tähden heidän ystävänsä opettavat heille iankaikkisen elämän tilasta ja myös vievät heitä ympäri eri paikkoihin ja eri seuroihin, jotkut kaupunkeihin ja myös puutarhoihin sekä puistoihin, enimmäkseen suurenmoisiin asioihin, koska sellaiset ilahduttavat ulkoisia, joissa he ovat. Sitten heidät viedään vuorotellen omiin ajatuksiinsa, joita heillä on ollut ruumiillisessa elämässään sielunsa tilasta kuoleman jälkeen sekä taivaasta ja helvetistä, ja tämä jatkuu aina siihen asti, kunnes he tuntevat suuttumusta sellaisten asioiden täydellisestä tietämättömyydestään ja myös Kirkon tietämättömyydestä. Lähes kaikki haluavat tietää, pääsevätkö he taivaaseen. Useimmat heistä uskovat pääsevänsä, koska he ovat eläneet maailmassa moraalista ja yhteiskunnallista elämää. Mutta he eivät ota huomioon, että pahat ja hyvät elävät samanlaista elämää ulkoisissaan, samalla tavalla tekevät hyvää toisille, käyvät kirkossa, kuuntelevat saarnoja ja rukoilevat. He ovat täysin tietämättömiä, että ulkoiset teot ja ulkoinen jumalanpalvelus eivät tee mitään, vaan ainoastaan sisäiset, joista ulkoiset lähtevät. Monista tuhansista tuskin yksi tietää, mitä sisäiset ovat, ja että niissä on taivas ja Kirkko ihmiselle. Vielä vähemmän tiedetään, että ulkoiset teot ovat sellaisia kuin aikomukset ja ajatukset ovat, ja niissä rakkaus ja usko, joista ne ovat. Ja vaikka heitä opetetaan, he eivät ymmärrä, että ajatteleminen ja tahtominen tekisivät jotakin, vaan ainoastaan puhuminen ja tekeminen. Sellaisia ovat useimmat, jotka nykyään tulevat kristitystä maailmasta toiseen elämään.

496. Hyvät henget kuitenkin tutkivat heidät, millaisia he ovat, ja se tapahtuu eri tavoin; koska tässä ensimmäisessä tilassa pahat yhtäläisesti puhuvat totuuksia ja tekevät hyviä tekoja kuten hyvät. Tämä johtuu siitä syystä, josta edellä mainittiin, että he ovat eläneet yhtä moraalisesti ulkoisessa muodossa, koska he ovat eläneet hallinnoissa ja lakien alaisina, ja koska sen kautta he ovat tavoitelleet oikeudenmukaisen ja rehellisen mainetta ja valloittaneet mielet, ja siten heidät on nostettu kunnia-asemiin ja he ovat hankkineet rikkauksia. Mutta pahat henget erotetaan hyvistä varsinkin sen avulla, että pahat kiinnittävät innokkaasti huomiota siihen, mitä sanotaan ulkoisista asioista, ja vähän huomiota siihen, mitä sanotaan sisäisistä asioista, jotka ovat Kirkon ja taivaan totuuksia ja hyvyyksiä. Näitä he tosin kuuntelevat, mutta eivät tarkkaavaisuudella eivätkä ilolla. Heidät erotetaan myös sen avulla, että he kääntyvät usein tiettyihin suuntiin, ja kun heidät on jätetty itsekseen, he kulkevat teitä, jotka johtavat näihin suuntiin. Tästä kääntymisestä tiettyihin suuntiin ja kulkemisesta tietyillä teillä tiedetään, millainen on se rakkaus, joka johtaa heitä.

497. Kaikki henget, joita virtaa maailmasta, on tosin liitetty johonkin yhteiskuntaan taivaassa tai johonkin yhteiskuntaan helvetissä, mutta ainoastaan sisäisiinsä nähden; ja niin kauan kuin he ovat ulkoisissaan, heidän sisäisensä eivät näy kenellekään, sillä ulkoiset peittävät ja kätkevät sisäiset, varsinkin niillä, jotka ovat sisäisessä pahuudessa. Mutta myöhemmin heidän sisäisensä näkyvät selvästi, kun he tulevat toiseen tilaansa, koska silloin heidän sisäisensä avataan ja ulkoiset nukutetaan.

498. Tämä ihmisen ensimmäinen tila kuoleman jälkeen kestää joillakin päiviä, toisilla kuukausia ja toisilla vuoden, mutta harvoin kenelläkään yli vuoden; kunkin ero on hänen sisäistensä yhteensopivuuden tai yhteensopimattomuuden mukaan hänen ulkoistensa kanssa. Sillä jokaisella ulkoisten ja sisäisten tulee toimia yhtenä ja vastata toisiaan. Spirituaalisessa maailmassa kenenkään ei ole lupa toisin ajatella ja tahtoa sekä toisin puhua ja toimia. Jokaisen tulee olla siellä oman mieltymyksensä eli rakkautensa kuva, siksi sellainen kuin hän on sisäisissään, sellainen tulee hänen olla ulkoisissaan. Jonka tähden hengen ulkoiset ensin paljastetaan ja saatetaan järjestykseen, jotta ne palvelisivat vastaavana tasona sisäisille.

LII IHMISEN TOINEN TILA KUOLEMAN JÄLKEEN

499. Ihmisen toista tilaa kuoleman jälkeen kutsutaan hänen sisäistensä tilaksi, koska silloin hänet päästetään sisäisiinsä, jotka kuuluvat hänen mieleensä eli tahtoonsa ja ajatukseensa, kun taas hänen ulkoisensa, joissa hän oli ollut ensimmäisessä tilassaan, nukutetaan. Jokainen, joka kiinnittää huomionsa ihmisen elämään ja hänen puheisiinsa ja toimiinsa, voi tietää, että jokaisella ihmisellä on ulkoisia ja sisäisiä asioita, eli ulkoisia ja sisäisiä ajatuksia ja aikomuksia. Se voidaan tietää seuraavista asioista: se, joka on sosiaalisessa elämässä, ajattelee toisista kuten hän on joko huhusta tai kanssakäynnistä heistä kuullut ja havainnut; mutta hän ei kuitenkaan puhu heidän kanssaan ajatuksensa mukaisesti, ja vaikka he ovat pahoja, hän menettelee kuitenkin kohteliaasti heidän kanssaan. Että näin on, on tunnettua varsinkin teeskentelijöistä ja mielistelijöistä, jotka puhuvat ja toimivat aivan toisin kuin ajattelevat ja tahtovat; ja myös tekopyhistä, jotka puhuvat Jumalasta, taivaasta, sielujen pelastuksesta, Kirkon totuuksista, isänmaansa hyvästä ja lähimmäisestään ikään kuin uskosta ja rakkaudesta käsin, vaikka he sydämessään kuitenkin uskovat jotakin muuta ja rakastavat yksin itseään. Näistä asioista voidaan tietää, että on kahdenlaisia ajatuksia, toinen ulkoinen ja toinen sisäinen, ja että ulkoisesta ajatuksesta he puhuvat ja sisäisestä ajatuksesta muuta tuntevat; ja että nämä kahdenlaiset ajatukset pidetään erillään, sillä varotaan, ettei sisäinen ajatus virtaisi ulkoiseen eikä tulisi millään tavalla näkyviin. Luomisesta lähtien ihminen on sellainen, että sisäinen ajatus toimisi yhtenä ulkoisen ajatuksen kanssa vastaavaisuuden kautta; ja se toimii myös yhtenä niillä, jotka ovat hyvyydessä: sillä he ajattelevat ja puhuvat ainoastaan hyvää. Mutta niillä, jotka ovat pahuudessa, sisäinen ajatus ei toimi yhtenä ulkoisen ajatuksen kanssa, sillä he ajattelevat pahaa ja puhuvat hyvää: heillä järjestys on ylösalaisin, sillä heillä hyvyys on ulkopuolella ja pahuus sisäpuolella. Tästä johtuu, että pahuus hallitsee hyvyyttä ja alistaa sen itselleen palvelijakseen, jotta hyvyys palvelisi sitä keinona saavuttaa niitä päämääriä, jotka kuuluvat heidän rakkauteensa. Ja koska sellainen päämäärä sisältyy siihen hyvään, jota he puhuvat ja tekevät, niin on ilmeistä, että hyvyys heissä ei ole hyvyyttä, vaan saastutettu pahuudella, kuinka hyviltä tahansa näyttävät ulkoisessa muodossaan niille, jotka eivät tunne heidän sisäisiään. Toisin on niillä, jotka ovat hyvyydessä: heillä järjestys ei ole ylösalaisin, vaan hyvyys virtaa sisäisestä ajatuksesta ulkoiseen ajatukseen ja siten puheeseen ja tekoon. Tämä on se järjestys, johon ihminen on luotu: sillä siten heidän sisäisensä ovat taivaassa ja siellä valossa; ja koska taivaan valo on Jumalallinen Totuus käyden esiin Herrasta, näin ollen on Herra taivaassa (nrot 126–140), siksi heitä johtaa Herra. Nämä asiat on sanottu, jotta tiedettäisiin, että jokaisella ihmisellä on sisäinen ajatus ja ulkoinen ajatus, ja että ne on erotettu toisistaan. Kun puhutaan ajatuksesta, tarkoitetaan sillä myös tahtoa, nimittäin ajatus on tahdosta, sillä kukaan ei voi ajatella ilman tahtoa. Näistä asioista on selvää, mitä ihmisen ulkoisten tila ja sisäisten tila ovat.

500. Kun sanotaan tahto ja ajatus, silloin tahdolla tarkoitetaan myös mieltymystä ja rakkautta sekä kaikkea iloa ja mielihyvää, jotka ovat mieltymyksestä ja rakkaudesta, koska nämä liittyvät tahtoon omana perustanaan [subjectum]; sillä mitä ihminen tahtoo, sitä hän rakastaa sekä tuntee ilahduttavana ja miellyttävänä; ja päinvastoin, mitä ihminen rakastaa sekä tuntee ilahduttavana ja miellyttävänä, sitä hän tahtoo. Mutta ajatuksella tarkoitetaan silloin myös kaikkea sitä, millä hän vahvistaa mieltymyksensä eli rakkautensa, sillä ajatus ei ole muuta kuin tahdon muoto, eli että se näyttäytyy valossa mitä ihminen tahtoo. Tämä muoto esitetään erilaisten järjellisten analyysien kautta, jotka johtavat alkuperänsä spirituaalisesta maailmasta ja kuuluvat varsinaisesti ihmisen henkeen.

501. On tiedettävä, että ihminen on täysin sellainen kuin hän on sisäisiinsä nähden, eikä sellainen kuin hän on ulkoisiinsa nähden erotettuna sisäisistään. Syynä tähän on se, että sisäiset kuuluvat hänen henkeensä, ja ihmisen elämä on hänen henkensä elämää, sillä siitä hänen ruumiinsa elää; sen tähden myös sellainen kuin ihminen on sisäisiinsä nähden, sellaisena hän pysyy ikuisesti. Mutta ulkoiset erotetaan kuoleman jälkeen, koska ne kuuluvat myös ruumiiseen, ja ulkoisista ne, jotka riippuvat kiinni hengessä, nukutetaan, ja ne palvelevat ainoastaan tasona sisäisille, kuten edellä esitettiin, missä käsiteltiin ihmisen muistin pysymistä kuoleman jälkeen. Tästä on ilmeistä, mikä on ihmisen omaa ja mikä ei ole hänen omaansa, nimittäin, että pahoilla kaikki, mikä kuuluu heidän ulkoiseen ajatukseensa, josta käsin he puhuvat, ja heidän ulkoiseen tahtoonsa, josta käsin he toimivat, ei ole heidän omaansa, vaan ainoastaan se, mikä kuuluu heidän sisäiseen ajatukseensa ja tahtoonsa.

502. Sen jälkeen kun ensimmäinen tila on saatu päätökseen, mikä on ulkoisten tila, jota käsiteltiin edellisessä luvussa, ihmishenki päästetään hänen sisäistensä tilaan, eli hänen sisäisen tahtonsa ja siitä ajatuksensa tilaan, jossa hän oli ollut maailmassa, kun hän itsekseen jätettynä on ajatellut vapaasti ja ilman rajoituksia. Tähän tilaan henki liukuu tietämättään, samalla tavalla kuin maailmassa, kun hän vetää takaisin puheensa lähimmän ajatuksen, eli mistä puhe on, kohti sisäistä ajatustaan ja jää siihen. Jonka tähden kun ihmishenki on tässä tilassa, hän on itsessään ja varsinaisessa elämässään; sillä ajatella vapaasti omasta mieltymyksestään, on ihmisen varsinainen elämä ja on hän itse.

503. Tässä tilassa henki ajattelee varsinaisesta tahdostaan, näin varsinaisesta mieltymyksestään, eli omasta rakkaudesta itsestään, ja silloin ajatus muodostaa yhden tahdon kanssa, ja näin yhden, että hän näyttää tuskin ajattelevan, vaan ainoastaan tahtovan. Lähes samalla tavalla on, kun hän puhuu, sillä erolla kuitenkin, että hän puhuu jonkinlaisella pelolla, etteivät tahdon ajatukset tulisi alastomina esiin, koska se on tullut myös osaksi hänen tahtoaan sosiaalisen elämänsä johdosta maailmassa.

504. Kaikki ihmiset, yhtä monta kuin heitä on, päästetään tähän tilaan kuoleman jälkeen, koska se on heidän henkensä oma tila. Edellinen tila on sellainen kuin ihminen henkeensä nähden on ollut seurassa, mikä tila ei ole hänen oma tilansa. Että edellinen tila, eli ulkoisten tila, jossa ihminen on ensin kuoleman jälkeen, mitä on käsitelty edellisessä luvussa, ei ole hänen oma tilansa, voidaan tietää monista asioista; kuten siitä, että henget eivät ainoastaan ajattele, vaan myös puhuvat omasta mieltymyksestään käsin, sillä heidän puheensa on siitä, kuten voidaan todeta niistä asioista, jotka sanottiin ja esitettiin luvussa enkelien puheesta (nrot 234–245). Samalla tavalla myös ihminen on ajatellut maailmassa, kun hän on ajatellut itsessään; sillä silloin hän ei ole ajatellut ruumiinsa puheesta käsin, vaan ainoastaan on nähnyt asioita ja samalla minuutissa enemmän, kuin hän sen jälkeen on kyennyt lausumaan puolessa tunnissa. Että ulkoisten tila ei ole ihmisen eli hänen henkensä oma tila, on ilmeistä myös siitä, että kun hän maailmassa on seurassa, silloin hän puhuu moraalisen ja yhteiskunnallisen elämän lakien mukaisesti, ja että silloin sisäinen ajatus ohjaa ulkoista ajatusta, kuten ihminen ohjaa toista, jottei hän rikkoisi säädyllisyyden ja kunniallisuuden rajoja. Se on ilmeistä myös siitä, että kun ihminen ajattelee itsessään, hän myös ajattelee, kuinka hänen on puhuttava ja toimittava miellyttääkseen ja saadakseen ystävyyden, hyvän tahdon ja suosion, ja tämä vierailla tavoilla, näin toisin kuin hän tekisi, jos hän toimisi omasta tahdostaan. Näistä asioista on selvää, että sisäisten tila, johon henki päästetään, on hänen oma tilansa, näin myös ihmisen oma tila, kun hän on elänyt maailmassa.

505. Kun henki on sisäistensä tilassa, silloin on selvästi ilmeistä, millainen ihminen on ollut itsessään maailmassa, sillä silloin hän toimii omastaan. Se, joka on ollut sisäisesti hyvyydessä maailmassa, toimii silloin järkevästi ja viisaasti, vieläpä silloin viisaammin kuin maailmassa, koska hänet on vapautettu yhteydestään ruumiin kanssa ja siten maallisista asioista, jotka hämärsivät ja ikään kuin asettivat pilven väliin. Mutta se, joka on ollut pahuudessa maailmassa, toimii silloin typerästi ja mielettömästi, vieläpä mielettömämmin kuin maailmassa, koska hän on vapaudessa eikä häntä pidetä kurissa. Sillä kun hän on elänyt maailmassa, hän on ollut järkevä ulkoisissaan, nimittäin niiden avulla hän on kuvannut järkevää ihmistä; jonka tähden kun ulkoiset on poistettu häneltä, paljastetaan hänen mielettömyytensä. Pahaa ihmistä, joka ulkoisissaan kuvaa hyvää ihmistä, voidaan verrata ulkopuolelta hohtavaan ja kiillotettuun astiaan, joka on peitetty kannella, minkä sisällä on kätkettynä kaikenlaista likaa, Herran sanan mukaan:

Te olette valkaistujen hautojen kaltaisia, jotka ulkoa näyttävät kauniilta, mutta sisältä ovat täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaisuutta (Matt.23:27).

506. Kaikki, jotka ovat eläneet hyvyydessä maailmassa ja toimineet omantunnosta, jotka ovat niitä, jotka ovat tunnustaneet Jumaluuden ja rakastaneet Jumalallisia totuuksia, etenkin niitä, jotka ovat soveltaneet niitä elämäänsä, kun heidät päästetään sisäistensä tilaan, näyttää heistä itsestään kuten niistä, jotka unesta herätettyinä tulevat täyteen valveeseen, ja kuten niistä, jotka tulevat varjosta valoon. He myös ajattelevat taivaan valosta, siten sisäisestä viisaudesta, ja he toimivat hyvyydestä, siten sisäisestä mieltymyksestä. Taivas myös virtaa heidän ajatuksiinsa ja mieltymyksiinsä sisäisellä autuudella ja ilolla, mistä he eivät ole ennen tienneet; sillä heillä on yhteys taivaan enkelien kanssa. Silloin he myös tunnustavat Herran ja palvovat Häntä omasta elämästä itsestään, sillä he ovat varsinaisessa elämässään, kun he ovat sisäistensä tilassa, kuten juuri edellä on sanottu (nro 505); ja he myös tunnustavat ja palvovat Häntä vapaudesta, sillä vapaus on sisäisestä mieltymyksestä. Siten he myös vetäytyvät ulkoisesta pyhyydestä ja tulevat sisäiseen pyhyyteen, josta itse todellinen jumalanpalvelus koostuu. Sellainen on niiden tila, jotka ovat eläneet kristillistä elämää Sanan käskyjen mukaisesti. Mutta täysin päinvastainen on niiden tila, jotka maailmassa ovat eläneet pahuudessa, ja joilla ei ole ollut mitään omaatuntoa ja sen johdosta ovat kieltäneet Jumaluuden. Sillä kaikki, jotka elävät pahuudessa, kieltävät sisäisesti itsessään Jumaluuden, miten tahansa itse luulevat ollessaan ulkoisissaan, etteivät he kiellä vaan tunnustavat; sillä tunnustaa Jumaluus ja elää huonosti ovat vastakohtia. Kun sellaiset joutuvat toisessa elämässä sisäistensä tilaan, he näyttävät typeriltä, kun kuullaan heidän puhuvan ja nähdään heidän toimivan. Sillä pahoista himoistansa he puhkeavat kaikenlaisiin ilkeyksiin, toisten halveksimiseen, pilkkaan ja herjaan, vihaan, kostoon ja juonien valmisteluun, eräät heistä sellaisella viekkaudella ja pahuudella, että tuskin voidaan uskoa, että samanlaista on ollut kenessäkään ihmisessä. Sillä he ovat silloin vapauden tilassa toimimaan tahtonsa ajatusten mukaisesti, koska heidät on erotettu ulkoisista asioista, jotka maailmassa rajoittivat ja hillitsivät heitä. Sanalla sanoen, heiltä on riistetty järjellisyys, koska heidän järjellisensä maailmassa ei asunut heidän sisäisissään vaan ulkoisissaan: mutta kuitenkin he näyttävät itsestään olevansa viisaampia kuin muut. Koska he ovat sellaisia, kun he ovat tässä toisessa tilassa, niin heidät lähetetään takaisin lyhyin väliajoin ulkoistensa tilaan ja silloin heidän tekojensa muistiin, mitä he tekivät ollessaan sisäistensä tilassa. Silloin muutamat häpeävät ja tunnustavat, että he ovat olleet mielettömiä; jotkut eivät häpeä ja eräät ovat vihaisia, koska heidän ei sallita jäädä pysyvästi ulkoistensa tilaan. Mutta heille osoitetaan, millaisia heistä tulisi, jos he olisivat jatkuvasti tässä tilassa, nimittäin, että he salaa toimeenpanisivat samanlaisia pahoja tekoja, ja hyvyyden, rehellisyyden ja oikeudenmukaisuuden näennäisyyksillä johtaisivat harhaan sydämeltään ja uskoltaan yksinkertaisia, ja tuhoaisivat itsensä kokonaan; sillä heidän ulkoisensa palaisi lopulta samassa tulessa kuin heidän sisäisensä, mikä tuhoaisi heidän koko elämänsä.

507. Kun henget ovat tässä toisessa tilassa, he näyttävät täysin sellaisilta kuin he ovat olleet itsessään maailmassa, ja myös paljastetaan ne asiat, joita he ovat salassa tehneet ja puhuneet; nimittäin silloin, koska ulkoiset asiat eivät pidä heitä kurissa, he puhuvat avoimesti samanlaisia asioita ja myös yrittävät tehdä niitä, eivätkä he pelkää maineensa menettämistä kuten maailmassa. Heidät myös viedään silloin oman pahuutensa moniin tiloihin, jotta he näyttäisivät enkeleille ja hyville hengille, millaisia he ovat. Siten piilotetut asiat avataan ja salaiset asiat paljastetaan, Herran sanojen mukaisesti:

Ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi. Sen tähden, kaikki, mitä te pimeässä sanotte, joutuu päivän valossa kuultavaksi, ja mitä korvaan puhutte kammioissa, se katoilta julistetaan. (Luuk. 12: 2, 3.)

Ja toisaalla:

Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä (Matt. 12: 36).

508. Millaisia pahat ovat tässä toisessa tilassa, ei voi muutamalla sanalla kuvata, sillä jokainen on silloin mieletön omien himojensa mukaisesti, ja ne ovat monenlaisia. Sen tähden haluan tuoda esiin ainoastaan joitakin erityisiä tapauksia, joista voidaan päätellä muista. Ne, jotka ovat rakastaneet itseään yli kaiken, sekä toimissaan ja tehtävissään ovat katsoneet omaan kunniaansa, eivätkä ole tehneet hyötyjä niiden itsensä vuoksi ja iloinneet niistä, vaan maineensa vuoksi, jotta heitä pidettäisiin niiden takia arvokkaampina kuin toisia, ja siten iloinneet oman kunniansa maineesta, he ovat tyhmempiä kuin muut, kun he ovat tässä toisessa tilassa. Sillä mikäli joku rakastaa itseään, sikäli hänet erotetaan taivaasta, ja mikäli hänet erotetaan taivaasta, sikäli hänet erotetaan viisaudesta. Mutta taas ne, jotka ovat olleet itserakkaudessa ja samalla viekkaita ja konstien avulla nostaneet itsensä kunnia-asemiin, liittyvät yhteen kaikkein pahimpien henkien kanssa ja opettelevat maagisia konsteja, jotka ovat Jumalallisen järjestyksen väärinkäyttöä. Ja niiden avulla he hätyyttävät ja ahdistelevat kaikkia, jotka eivät kunnioita heitä, virittävät heille ansoja, lietsovat vihaa, palavat kostoa ja haluavat purkaa raivoaan jokaiseen, joka ei alistu. He syöksyvät näihin kaikkiin hirvittävyyksiin samassa määrin kuin heidän pahat kumppaninsa suosivat heitä. Lopulta he miettivät mielessään, kuinka he voisivat kiivetä taivaaseen tuhotakseen sen tai tullakseen palvotuiksi siellä jumalina: niin pitkälle heidän mielettömyytensä vie heidät. Heistä sellaiset, jotka ovat olleet paavillisesta uskonnosta, ovat mielettömämpiä kuin muut, sillä he vaalivat käsitystä, että taivas ja helvetti ovat heidän valtansa alaisia, ja että he voivat antaa synnit anteeksi mielensä mukaan. He vaativat itselleen kaiken Jumaluuden ja kutsuvat itseään Kristukseksi. Heidän vakaumuksensa siitä, että näin on, on sellainen, että mihin se virtaa, se häiritsee mieltä ja vie pimeyteen aina tuskaan asti. He ovat lähes samanlaisia ensimmäisessä ja toisessa tilassa, mutta toisessa tilassa he ovat ilman järjellisyyttä. Mutta heidän mielettömyyksistään ja kohtalostaan tämän tilan jälkeen kerrotaan erityisesti jotakin pienessä kirjassa nimeltä Viimeinen tuomio ja Babylonin hävitys. Ne, jotka ovat lukeneet luomisen luonnon ansioiksi ja sen johdosta kieltäneet sydämessään, vaikka eivät suullaan, Jumaluuden, siis Kirkon ja taivaan kaikki asiat, liittyvät kaltaisiinsa tässä toisessa tilassa ja kutsuvat Jumalaksi jokaista, joka on etevä viekkaudessa, ja myös palvovat häntä Jumalalallisella kunnioituksella. Minä olen nähnyt sellaisia kokouksessa palvomassa taikuria ja neuvottelemassa luonnosta ja käyttäytyvän typerästi, ikään kuin he olisivat eläimiä ihmismuodon alla. Heidän joukossaan oli myös sellaisia, jotka maailmassa ovat olleet arvokkaissa asemissa, ja joitakin, joita maailmassa pidettiin oppineina ja viisaina. Näistä muutamista tapauksista voidaan päätellä, millaisia ovat ne, joiden mielen sisäiset on suljettu taivasta kohti, kuten on kaikilla, jotka eivät ole vastaanottaneet mitään virtausta taivaasta Jumaluuden tunnustamisen ja uskon elämän kautta. Jokainen voi arvioida itsestään, millainen hän olisi, jos hän olisi sellainen ja saisi toimia ilman lain ja henkensä menettämisen pelkoa, ja ilman ulkoisia siteitä, joita ovat pelot maineen vahingoittumisesta, kunnian riistämisestä, omaisuuden ja sen johdosta nautintojen menettämisestä. Mutta Herra kuitenkin rajoittaa heidän mielettömyyttään, jottei se syöksyisi yli hyödyn rajojen, sillä jokainen sellainenkin tekee kuitenkin hyötyä. Hyvät henget näkevät heissä, mitä pahuus on ja millaista se on, ja millainen ihminen on, jos Herra ei johda häntä. Heidän hyötyjään on myös, että heidän avullaan kootaan samanlaiset pahat henget ja erotetaan hyvistä; sitten ne hyvyydet ja totuudet, joita pahat ovat ulkoisissaan tuoneet esiin ja teeskennelleet, otetaan pois heiltä, ja heidät viedään oman elämänsä pahuuksiin ja pahuutensa vääryyksiin, ja siten heitä valmistellaan helvettiä varten. Sillä kukaan ei mene helvettiin ennen kuin hän on omassa pahuudessaan ja pahuutensa vääryyksissä; koska kenelläkään siellä ei sallita olla jaettua mieltä, nimittäin toista ajatella ja puhua ja toista tahtoa. Jokaisen pahan hengen siellä tulee ajatella vääryyttä pahuudesta ja puhua pahuuden vääryydestä, kummassakin tapauksessa tahdostaan, näin omasta varsinaisesta rakkaudestaan ja sen ilosta ja mielihyvästä, samalla tavalla kuin hän on ajatellut maailmassa, kun hän oli hengessään, toisin sanoen, samalla tavalla kuin hän on ajatellut itsessään sisäisestä mieltymyksestään. Syynä on se, että tahto on ihminen itse eikä ajatus paitsi siinä määrin kuin siinä on tahtoa mukana, ja tahto on ihmisen itse luonto eli luonteenlaatu. Jonka tähden tulla lähetetyksi takaisin omaan tahtoonsa, on tulla lähetetyksi takaisin omaan luontoonsa eli luonteenlaatuunsa ja myös elämäänsä, sillä elämällään ihminen pukeutuu luontoonsa. Kuoleman jälkeen ihminen jää sellaiseksi kuin on se luonto, jonka hän on hankkinut elämällään maailmassa. Pahoilla tämä luonto ei voi enää parantua eikä muuttua ajattelun tietä eli totuuden ymmärtämisellä.

509. Koska pahat henget syöksyvät kaikenlaisiin pahuuksiin, kun he ovat tässä toisessa tilassa, heitä on tapana rangaista usein ja ankarasti. Henkien maailmassa on monenlaisia rangaistuksia, eikä siellä oteta huomioon henkilöä, olipa hän ollut kuningas tai palvelija maailmassa. Jokainen pahuus tuo mukanaan rangaistuksensa, ne on yhdistetty. Jonka tähden se, joka on pahuudessa, on myös pahuuden rangaistuksessa. Mutta kukaan siellä ei kuitenkaan kärsi rangaistusta niiden pahuuksien vuoksi, joita hän oli tehnyt maailmassa, vaan ainoastaan niiden pahuuksien vuoksi, joita hän silloin tekee. Vaikka se merkitsee samaa ja on sama asia, sanotaanko, että he kärsivät rangaistuksia pahuuksiensa vuoksi maailmassa, vai että he kärsivät rangaistuksia niiden pahuuksien vuoksi, joita he tekevät toisessa elämässä, koska jokainen palaa omaan elämäänsä kuoleman jälkeen ja siten samanlaisiin pahuuksiin; sillä ihminen on sellainen kuin hän oli ollut ruumiillisessa elämässään (nrot 470–484). Että heitä rangaistaan, johtuu siitä, että rangaistuksen pelko on ainoa keino hillitä pahuuksia tässä tilassa. Kehotus ei enää vaikuta mitään, ei mikään opetus eikä lain tai maineen menettämisen pelko, koska jokainen toimii silloin luonnostaan, jota ei voi hillitä eikä lannistaa kuin rangaistuksilla. Mutta hyviä henkiä ei koskaan rangaista, vaikka he olivat tehneet pahuuksia maailmassa, sillä heidän pahuutensa eivät palaa. Minun on annettu myös tietää, että heidän pahuutensa ovat olleet toisen laatuisia tai luonteisia; sillä niitä ei ole tehty tarkoituksella vastoin totuutta eikä muusta sydämen pahuudesta kuin siitä, mikä heillä oli ollut perinnöllisenä vanhemmiltaan ja mihin heidät on vienyt sokea ilo, kun he ovat olleet ulkoisissaan erillään sisäisistään.

510. Jokainen joutuu omaan yhteiskuntaansa, jossa hänen henkensä on ollut maailmassa; sillä jokainen ihminen on henkeensä nähden yhdistetty johonkin yhteiskuntaan, joko helvetilliseen tai taivaalliseen, paha ihminen helvetilliseen yhteiskuntaan ja hyvä ihminen taivaalliseen. Että jokainen palaa omaan yhteiskuntaansa kuoleman jälkeen, nähdään edellä, nro 438. Henki johdatetaan yhteiskuntaansa vähitellen, ja lopulta hän astuu sinne. Kun paha henki on sisäistensä tilassa, hänet käännetään asteittain omaa yhteiskuntaansa kohti ja lopulta suoraan sitä kohti, ennen kuin tämä tila on päättynyt. Kun tämä tila on päättynyt, silloin paha henki itse heittäytyy siihen helvettiin, missä hänen kaltaisensa ovat. Itse heittäytyminen näyttää siltä kuten joku putoaisi ylösalaisin pää edellä ja jalat ylhäällä. Syy, että näin näyttää, on siinä, että henki on päinvastaisessa järjestyksessä, sillä hän oli rakastanut helvetillisiä asioita ja hylännyt taivaalliset. Tässä toisessa tilassa jotkut pahat henget menevät helvetteihin ja tulevat sieltä ulos vuorotellen, mutta he eivät näytä silloin putoavan ylösalaisin, kuten ne tekevät, jotka on täysin tuhottu. Itse yhteiskunta, jossa he ovat olleet henkeensä nähden maailmassa, esitetään myös heille, kun he ovat ulkoistensa tilassa, jotta he tietäisivät siitä, että he ovat olleet helvetissä myös ruumiillisessa elämässään, mutta ei kuitenkaan samanlaisessa tilassa kuin ne, jotka ovat itse helvetissä, vaan samanlaisessa kuin niiden tila, jotka ovat henkien maailmassa; joiden tilasta verrattuna niiden tilaan, jotka ovat helvetissä, kerrotaan seuraavilla sivuilla.

511. Pahojen henkien erottaminen hyvistä hengistä tapahtuu tässä toisessa tilassa, sillä ensimmäisessä tilassa he ovat yhdessä; koska niin kauan kuin henki on ulkoisissaan, hän on kuten hän on ollut maailmassa, näin kuten paha hyvän kanssa siellä ja hyvä pahan kanssa. Mutta toisin on, kun henki on tuotu sisäisiinsä ja jätetty omalle luonnolleen eli tahdolleen. Pahojen henkien erottaminen hyvistä hengistä tapahtuu eri tavoin; yleensä kierrättämällä pahoja henkiä niihin yhteiskuntiin, joiden kanssa heillä oli ollut yhteys hyvien ajatustensa ja mieltymystensä kautta ensimmäisessä tilassaan; ja siten niihin yhteiskuntiin, jotka he olivat saaneet ulkoisella esiintymisellään uskomaan, etteivät he olleet pahoja. Usein on tapana kierrättää heitä laajan piirin kautta, ja kaikkialla näytetään hyville hengille, millaisia he ovat itsessään. Silloin hyvät henget heidät nähdessään kääntyvät poispäin, ja kuten he kääntyvät poispäin, näin myös pahat henget, joita kierrätetään, kääntävät kasvonsa pois heistä siihen suuntaan, missä on heidän helvetillinen yhteiskuntansa, johon he ovat joutumassa. Puhumattakaan muista erottamisen tavoista, joita on useita.

LIII IHMISEN KOLMAS TILA KUOLEMAN JÄLKEEN, MIKÄ ON OPETUKSEN TILA NIILLE, JOTKA PÄÄSEVÄT TAIVAASEEN

512. Ihmisen eli hänen henkensä kolmas tila kuoleman jälkeen on opetuksen tila. Tämä tila on niille, jotka pääsevät taivaaseen ja tulevat enkeleiksi; mutta ei niille, jotka joutuvat helvettiin, koska heitä ei voi opettaa; jonka tähden heidän toinen tilansa on myös heidän kolmas tilansa, joka päättyy siihen, että heidät on täysin käännetty omaan rakkauteensa, näin siihen helvetilliseen yhteiskuntaan, joka on samanlaisessa rakkaudessa. Kun tämä on tapahtunut, silloin he tahtovat ja ajattelevat tästä rakkaudesta käsin; ja koska tämä rakkaus on helvetillinen, he eivät tahdo muuta kuin pahuutta eivätkä ajattele muuta kuin vääryyttä; nämä ovat heidän ilojaan, koska ne kuuluvat heidän rakkauteensa: ja sen johdosta he hylkäävät kaiken hyvyyden ja totuuden, jotka he olivat aiemmin omaksuneet, koska ne olivat palvelleet heidän rakkauttaan keinoina. Mutta hyvät henget johdatetaan toisesta tilasta kolmanteen tilaan, joka on heidän valmistelunsa tila taivasta varten opetuksen avulla. Sillä ketään ei voi valmistella taivasta varten muuten kuin hyvän ja toden tiedoilla, siis muuten kuin opetuksella, sillä kukaan ei voi tietää, mitä spirituaalinen hyvyys ja totuus ovat ja mitä pahuus ja vääryys, jotka ovat niiden vastakohtia, ellei häntä opeteta. Mitä yhteiskunnallinen ja moraalinen hyvyys ja totuus ovat, joita oikeudenmukaisuudeksi ja rehellisyydeksi kutsutaan, voidaan tietää maailmassa, koska siellä ovat yhteiskunnalliset lait, jotka opettavat, mikä on oikeudenmukaista, ja siellä on myös kanssakäyminen toisten kanssa, minkä kautta ihminen oppii elämään moraalisten lakien mukaisesti, jotka kaikki liittyvät rehelliseen ja oikeaan. Mutta spirituaalista hyvyyttä ja totuutta ei opita maailmasta vaan taivaasta. Ne voidaan tosin tietää Sanasta ja Kirkon opista, joka on Sanasta, mutta ne eivät kuitenkaan voi virrata elämään, ellei ihminen mielensä sisäisiin nähden ole taivaassa. Ja silloin ihminen on taivaassa, kun hän tunnustaa Jumaluuden ja samalla toimii oikeudenmukaisesti ja rehellisesti, siitä syystä, että näin hänen on toimittava, koska se on määrätty Sanassa. Siten hän elää oikeudenmukaisesti ja rehellisesti Jumaluuden vuoksi eikä itsensä ja maailman vuoksi päämäärinä. Mutta näin ei voi kukaan toimia, ellei häntä ole ensin opetettu, kuten että on Jumala, että on taivas ja helvetti sekä elämää kuoleman jälkeen, että Jumalaa on rakastettava yli kaiken ja lähimmäistä kuten itseään, ja että on uskottava mitä Sanassa on, koska Sana on Jumalallinen. Ilman näiden asioiden tuntemista ja tunnustamista ihminen ei voi ajatella spirituaalisesti; ja ilman ajattelua niistä hän ei tahdo niitä, sillä mitä ihminen ei tunne, sitä hän ei voi ajatella, ja mitä hän ei ajattele, sitä hän ei voi tahtoa. Niinpä kun ihminen tahtoo näitä asioita, silloin virtaa sisään taivas, toisin sanoen, Herra taivaan kautta ihmisen elämään; sillä Hän virtaa tahtoon ja sen kautta ajatukseen sekä näiden molempien kautta elämään; nimittäin ihmisen koko elämä on sieltä. Näistä asioista on selvää, että spirituaalista hyvyyttä ja totuutta ei opita maailmasta, vaan taivaasta, ja että ketään ei voi valmistella taivasta varten muuten kuin opetuksen avulla. Myös siinä määrin kuin Herra virtaa jonkun elämään, samassa määrin Hän opettaa häntä; sillä samassa määrin Hän sytyttää tahdon totuuksien tuntemisen rakkaudella ja valaisee ajatuksen, jotta se tuntisi ne; ja siinä määrin kuin nämä asiat tapahtuvat, samassa määrin avataan ihmisen sisäiset ja niihin istutetaan taivas; ja lisäksi, samassa määrin virtaa Jumaluus ja taivaallinen rehellisiin asioihin, jotka kuuluvat moraaliseen elämään, ja oikeudenmukaisiin asioihin, jotka kuuluvat yhteiskunnalliseen elämään ihmisessä, ja tekee ne spirituaalisiksi, koska ihminen tekee silloin ne Jumaluudesta, koska hän tekee ne Jumaluuden vuoksi. Sillä moraalisen ja yhteiskunnallisen elämän rehelliset ja oikeudenmukaiset asiat, joita ihminen tekee siitä alkuperästä, ovat itse spirituaalisen elämän vaikutuksia; ja vaikutus johtaa kaikkensa vaikuttavasta syystään, nimittäin sellainen kuin syy on, sellainen on vaikutus.

513. Opetusta antavat monien yhteiskuntien enkelit, etenkin ne, jotka ovat pohjoisella ja eteläisellä ilmansuunnalla, sillä nämä enkelilliset yhteiskunnat ovat ymmärtäväisyydessä ja viisaudessa hyvän ja toden tietojen johdosta. Opetuspaikat ovat pohjoista kohti ja ne ovat erilaisia, järjestettynä ja erotettuna taivaallisten hyvyyksien lajien ja vaihteluiden mukaisesti, jotta kaikkia ja jokaista opetettaisiin siellä luonteenlaatunsa ja vastaanottokykynsä mukaisesti. Nämä opetuspaikat levittäytyvät siellä ympäriinsä moniin etäisyyksiin. Ne hyvät henget, joita on opetettava, Herra vie näihin paikkoihin, kun he ovat saaneet päätökseen toisen tilansa henkien maailmassa, mutta ei kuitenkaan kaikkia. Sillä niitä, joita on opetettu maailmassa, Herra on myös siellä valmistellut taivasta varten, ja heidät viedään taivaaseen toisen tien kautta; jotkut heti kuoleman jälkeen; jotkut lyhyen oleskelun jälkeen hyvien henkien parissa, missä heidän ajatustensa ja mieltymystensä karkeimmat asiat, jotka he ovat tuoneet mukanaan kunnia-asemista ja rikkauksista maailmassa, poistetaan ja sillä tavalla heidät puhdistetaan. Muutamia ensin tuhotaan, mikä tapahtuu jalkapohjien alaisissa paikoissa, joita kutsutaan alemmaksi maaksi, jossa jotkut kärsivät ankarasti. He ovat niitä, jotka olivat vahvistaneet itseään vääryyksissä ja kuitenkin viettäneet hyvää elämää. Sillä vahvistetut vääryydet riippuvat tiukasti kiinni, ja ennen kuin ne on hälvennetty, totuuksia ei voida nähdä eikä näin vastaanottaa niitä. Mutta tuhoamisista ja tavoista, kuinka ne tapahtuvat, on käsitelty teoksessa Arcana Coelestia, joista koottuna nähdään tämän luvun lopussa (1).

514. Kaikki, jotka ovat opetuspaikoilla, asuvat erillään toisistaan, sillä jokainen on sisäisiinsä nähden liitetty siihen taivaan yhteiskuntaan, johon hän on tulossa. Koska taivaan yhteiskunnat on järjestetty taivaallisen muodon mukaisesti (nähdään edellä, nrot 200–212), niin ovat myös paikat, joissa opetusta annetaan: jonka tähden kun näitä paikkoja tarkastellaan taivaasta, ne näyttävät siellä taivaalta pienemmässä muodossa. Ne ulottuvat siellä pituudeltaan idästä länteen ja leveydeltään etelästä pohjoiseen, mutta leveys näyttää olevan pienempi kuin pituus. Järjestys opetuspaikoilla on yleensä seuraava: Edessä ovat ne, jotka ovat kuolleet varhaislapsuudessa ja ensimmäiseen nuoruusikään asti kasvatettu taivaassa, ja jotka heidän varhaislapsuuden tilansa jälkeen kasvattajattariensa luona Herra vie sinne ja opettaa. Näiden takana ovat ne paikat, joissa opetetaan niitä, jotka ovat kuolleet aikuisina ja jotka maailmassa ovat olleet mieltymyksessä totuuteen johtuen elämän hyvyydestä. Niiden takana taas ovat ne, jotka ovat omistautuneet muhamettilaiselle uskonnolle ja eläneet moraalista elämää maailmassa sekä tunnustaneet yhden Jumaluuden ja Herran Itse Profeetaksi. Kun he vetäytyvät Mohammedista, koska hän ei voi antaa heille mitään apua, he lähestyvät Herraa ja palvovat Häntä ja tunnustavat Hänen Jumalallisuutensa, ja sitten heitä opetetaan kristillisessä uskonnossa. Näiden takana, enemmän pohjoista kohti, ovat opetuspaikat eri pakanakansoille, jotka maailmassa ovat eläneet hyvää elämää oman uskontonsa mukaisesti ja siitä hankkineet eräänlaisen omantunnon sekä toimineet oikeudenmukaisesti ja oikein, ei niinkään heidän hallintojensa lakien vuoksi, vaan uskonnon lakien vuoksi, joiden he uskoivat pidettävän pyhinä eikä millään tavalla teoilla rikottavan. Kun heidät on opetettu, heidät kaikki johdetaan helposti tunnustamaan Herra, koska he kantavat sydämessään, että Jumala ei ole näkymätön, vaan näkyvä Ihmismuodossa. Heidän määränsä ylittää kaikki muut, ja parhaat heistä ovat Afrikasta.

515. Mutta kaikkia ei opeteta samalla tavalla eivätkä taivaan samat yhteiskunnat. Sisäisten taivasten enkelit opettavat niitä, joita on varhaislapsuudesta lähtien kasvatettu taivaassa, koska he eivät ole omaksuneet vääryyksiä uskonnon vääryyksistä eivätkä tahranneet spirituaalista elämäänsä epäpuhtauksilla kunnia-asemista ja rikkauksista maailmassa. Ne, jotka ovat kuolleet aikuisina, useampia heistä opettavat ulkoisen taivaan enkelit, koska nämä enkelit ovat sopivampia heille kuin sisäisten taivasten enkelit; sillä viimeksi mainitut ovat sisäisessä viisaudessa, jota ei vielä vastaanoteta. Mutta muhamettilaisia opettavat ne enkelit, jotka olivat aiemmin olleet samassa uskonnossa ja kääntyneet kristinuskoon. Pakanoita opettavat myös heidän omat enkelinsä.

516. Kaikki opetus tapahtuu siellä opista, joka on Sanasta, eikä Sanasta ilman oppia. Kristityt opetetaan taivaallisesta opista, joka on täysin sopusoinnussa Sanan sisäisen merkityksen kanssa. Muita, kuten muhamettilaisia ja pakanoita, opetetaan heidän käsityskykyynsä soveltuvista opeista, jotka eroavat taivaallisesta opista ainoastaan siinä, että spirituaalinen elämä opetetaan moraalisen elämän avulla sopusoinnussa heidän uskontonsa hyvien opinkappaleiden kanssa, joista he olivat johtaneet elämänsä maailmassa.

517. Opetus taivaissa eroaa opetuksesta maan päällä siinä, että tietoja ei anneta muistin haltuun, vaan elämän: nimittäin henkien muisti on heidän elämässään. Sillä he vastaanottavat ja omaksuvat kaiken, mikä on sopusoinnussa heidän elämänsä kanssa, mutta eivät vastaanota, vielä vähemmän omaksuvat sitä, mikä ei ole sopusoinnussa sen kanssa; sillä henget ovat mieltymyksiä ja sen johdosta ihmismuodossa samanlaisia kuin heidän mieltymyksensä. Koska he ovat sellaisia, mieltymystä totuuteen innoitetaan jatkuvasti elämän hyötyjen vuoksi; sillä Herra huolehtii siitä, että jokainen rakastaisi hyötyjä, jotka soveltuvat heidän luonteenlaatuunsa; ja tätä rakkautta myös korotetaan toivolla tulla enkeleiksi. Ja koska taivaan kaikki hyödyt liittyvät yleiseen hyötyyn, joka on Herran valtakunnan hyväksi, mikä siellä on heidän isänmaansa, ja koska kaikki erityiset ja yksittäiset hyödyt ovat sitä parempia, mitä läheisemmin ja enemmän ne katsovat tähän yleiseen hyötyyn, niin kaikki erityiset ja yksittäiset hyödyt, joita on lukemattomia, ovat hyviä ja taivaallisia. Jonka tähden jokaisella toden mieltymys yhdistetään hyödyn mieltymyksen kanssa, siinä määrin, että ne toimivat yhtenä: sen kautta totuus istutetaan hyötyyn, niin että totuudet, joita he oppivat, ovat hyödyn totuuksia. Näin enkelillisiä henkiä opetetaan ja valmistellaan taivasta varten. Toden mieltymys, joka on sovelias hyötyyn, viedään sisään eri keinoin, joista useimmat ovat tuntemattomia maailmassa; etenkin hyötyjen edustuksilla, jotka spirituaalisessa maailmassa esitetään tuhansilla tavoilla ja sellaisilla mielihyvillä ja ihanuuksilla, että ne tunkeutuvat henkeen hänen mielensä sisäisistä lähtien ruumiinsa ulkoisiin saakka ja siten vaikuttavat kokonaisuuteen; sen johdosta hengestä tulee ikään kuin oma hyötynsä. Kun henki tulee omaan yhteiskuntaansa, johon hänet opetuksella perehdytetään, hän on sen tähden omassa elämässään, kun on omassa hyödyssään (2). Näistä asioista voidaan todeta, että tiedot, jotka ovat ulkoisia totuuksia, eivät vie ketään taivaaseen, vaan itse elämä, joka on hyötyjen elämää istutettuna tietojen avulla.

518. Oli muutamia henkiä, jotka ajattelustaan maailmassa olivat saaneet itsensä uskomaan, että he pääsisivät taivaaseen ja heidät ennen muita sinne vastaanotettaisiin, koska he olivat oppineita ja tiesivät paljon Sanasta ja Kirkkojen opeista. He uskoivat siten olevansa viisaita ja sellaisia kuin tarkoitetaan niillä, joista sanotaan:

He loistavat niinkuin taivaan vahvuus loistaa, ja niinkuin tähdet (Daniel 12: 3).

Mutta heidät tutkittiin, sijaitsivatko heidän tietonsa muistissa vai elämässä. Ne, jotka ovat olleet aidossa mieltymyksessä totuuteen, siis ruumiillisista ja maailmallisista asioista erotettuja hyötyjä varten, jotka itsessään ovat spirituaalisia hyötyjä, sen jälkeen kun heitä oli opetettu, heidät vastaanotettiin myös taivaaseen. Ja sitten heidän annettiin tietää, mikä loistaa taivaassa, nimittäin, että se on Jumalallinen Totuus, joka siellä on taivaan valo, hyödyssä, joka on taso mikä vastaanottaa tämän valon säteitä ja kääntää ne eri loisteiksi. Mutta ne, joilla tiedot sijaitsivat ainoastaan muistissa ja jotka siitä olivat hankkineet kyvyn järkeillä totuuksista ja vahvistaa niitä, jotka he olivat jo hyväksyneet periaatteina, vaikka ne olivatkin vääryyksiä, vahvistamisen jälkeen he näkivät ne totuuksina. Koska he eivät olleet missään taivaan valossa ja kuitenkin siinä uskossa johtuen ylpeydestä, joka useimmiten liittyy sellaiseen älykkyyteen, että he olisivat muita oppineempia ja siten pääsisivät taivaaseen, ja että enkelit palvelisivat heitä. Siksi heidät, jotta heidät vapautettaisiin typerästä uskostaan, nostettiin ensimmäiseen eli uloimpaan taivaaseen, että heidät vietäisiin tiettyyn enkelilliseen yhteiskuntaan. Mutta kun he olivat sisäänkäynnillä, heidän silmänsä alkoivat pimentyä taivaan valon sisäänvirtauksesta ja sitten heidän ymmärryksensä häiriintyä, lopulta he haukkoivat henkeään kuten kuolevat; ja kun he tunsivat taivaan lämmön, joka on taivaallista rakkautta, he alkoivat sisäisesti kärsiä: ja sen tähden heidät heitettiin sieltä alas. Ja sitten heille opetettiin, että tiedot eivät tee enkeliä, vaan itse elämä, joka hankitaan tietojen avulla; koska tiedot itsessään katsottuna ovat taivaan ulkopuolella, mutta tietojen avulla hankittu elämä on taivaan sisäpuolella.

519. Sen jälkeen kun henget on opetuksella valmisteltu taivasta varten edellä mainituissa paikoissa, mikä tapahtuu lyhyen ajan sisällä, siitä syystä, että he ovat spirituaalisissa ideoissa, jotka käsittävät monia asioita samanaikaisesti, sitten heidät puetaan enkelillisiin vaatteisiin, jotka useimmiten ovat puhtaan valkeita, kuten hienosta pellavasta tehdyt, ja niin heidät viedään tielle, joka johtaa ylöspäin taivasta kohti, ja luovutetaan siellä enkelivartijoille. Sen jälkeen toiset enkelit ottavat heidät vastaan ja johdattavat yhteiskuntiin ja moniin autuuksiin siellä. Sitten Herra johdattaa jokaisen omaan yhteiskuntaansa, mikä tapahtuu myös eri teitä pitkin, joskus kiertoteitse. Näitä teitä, joita pitkin heitä johdatetaan, kukaan enkeli ei tunne vaan yksin Herra. Kun he tulevat omaan yhteiskuntaansa, silloin heidän sisäisensä avataan, koska ne ovat yhdenmukaisia siinä yhteiskunnassa olevien enkelien sisäisten kanssa, niin heidät heti tunnetaan ja otetaan ilolla vastaan.

520. Näihin asioihin haluan lisätä jotain mainitsemisen arvoista niistä teistä, jotka johtavat näistä paikoista taivaaseen ja joita pitkin uudet enkelit johdatetaan sinne. On kahdeksan tietä, kaksi jokaiselta opetuspaikalta, toinen nousee itää kohti ja toinen länttä kohti. Ne, jotka tulevat Herran taivaalliseen valtakuntaan, johdatetaan itäisen tien kautta; mutta ne, jotka tulevat Herran spirituaaliseen valtakuntaan, johdatetaan läntisen tien kautta. Ne neljä tietä, jotka johtavat Herran taivaalliseen valtakuntaan, näyttävät koristellun oliivipuilla ja erilaisilla hedelmiä kantavilla puilla. Mutta Herran spirituaaliseen valtakuntaan johtavat tiet näyttävät koristellun viiniköynnöksillä ja laakeripuilla. Tämä johtuu vastaavaisuudesta, koska viiniköynnökset ja laakeripuut vastaavat toden mieltymystä ja sen hyötyjä, kun taas oliivit ja hedelmät vastaavat hyvän mieltymystä ja sen hyötyjä.

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Tuhoamiset tapahtuvat toisessa elämässä, toisin sanoen, että niitä, jotka tulevat maailmasta sinne, tuhotaan (nrot 698, 7122, 7474, 9763). Hyviä tuhotaan vääryyksiin nähden ja pahoja totuuksiin nähden (nrot 7474, 7541, 7542). Että hyvillä tapahtuu tuhoamisia, jotta myös heiltä riisuttaisiin pois maalliset ja maailmalliset asiat, joita he olivat hankkineet eläessään maailmassa (nrot 7186, 9763). Ja niin pahuudet ja vääryydet poistettaisiin, ja siten annettaisiin sijaa hyvyyksien ja totuuksien sisäänvirtaukselle taivaasta Herralta ja kykyä vastaanottaa niitä (nrot 7122, 9330). Heitä ei voida nostaa taivaaseen ennen kuin sellaiset asiat on poistettu, koska ne ovat esteenä eivätkä ne ole sopusoinnussa taivaallisten asioiden kanssa (nrot 6928, 7122, 7186, 7541, 7542, 9763). Sillä tavalla myös valmistellaan niitä, jotka on nostettava taivaaseen (nrot 4728, 7090). Että on vaarallista tulla taivaaseen ennen kuin on valmisteltu (nrot 537, 538). Valaistumisen tilasta ja ilosta niillä, jotka tulevat tuhoamisesta ja nostetaan taivaaseen, ja heidän vastaanottamisestaan siellä (nrot 2699, 2701, 2704). Sitä aluetta, jossa nämä tuhoamiset tapahtuvat, kutsutaan alemmaksi maaksi (nrot 4728, 7090). Tämä alue on jalkapohjien alla helvettien ympäröimänä; millainen se on, kuvataan (nrot 4940–4951, 7090); kokemuksesta (nro 699). Mitkä ovat ne helvetit, jotka ahdistelevat ja tuhoavat enemmän kuin muut (nrot 7317, 7502, 7545). Ne, jotka ovat ahdistelleet ja tuhonneet hyviä henkiä, jälkeenpäin pelkäävät ja pakenevat heitä ja kääntyvät pois heistä (nro 7768). Nämä ahdistelut ja tuhoamiset tapahtuvat eri tavoin pahuuksien ja vääryyksien kiinnipysyvyyden mukaisesti, ja ne kestävät näiden pahuuksien ja vääryyksien laadun ja määrän mukaisesti (nrot 1106–1113). Että jotkut haluavat mielellään tulla tuhotuiksi (nro 1107). Joitakin tuhotaan peloilla (nro 4942). Joitakin ahdisteluilla omista pahuuksistaan, joita he ovat tehneet maailmassa, ja omista vääryyksistään, joita he ovat ajatelleet, mistä syntyy ahdistusta ja omantunnontuskaa (nro 1106). Joitakin spirituaalisella vankeudella, joka on tietämättömyyttä ja totuuden poisottamista yhdistettynä kaipuuseen tietää totuuksia (nrot 1109, 2694). Joitakin unen kautta; joitakin valveillaolon ja unen keskivälissä olevan tilan kautta (nro 1108). Ne, jotka ovat asettaneet ansion tekoihin, näyttävät heistä itsestään halkovan puita (nro 1110). Toiset toisella tavalla monella vaihtelulla (nro 699).

2. Että jokaisella hyvyydellä on ilonsa ja myös laatunsa hyödyistä ja hyötyjen mukaisesti, sen johdosta sellainen kuin hyöty on, sellainen on hyvyys (nrot 3049, 4984, 7038). Että enkelillinen elämä koostuu rakkauden ja lähimmäisenrakkauden hyvyyksistä, siten hyötyjen tekemisestä (nro 454). Herra ja sen johdosta enkelit katsovat ihmisessä ainoastaan päämääriä, jotka ovat hyötyjä (nrot 1317, 1645, 5854). Herran valtakunta on hyötyjen valtakunta (nrot 454, 696, 1103, 3645, 4054, 7038). Palvella Herraa on tehdä hyötyjä (nro 7038). Että ihminen on sellainen kuin hänen hyötynsä ovat (nrot 1568, 3570, 4054, 6571, 6935, 6938, 10284).

LIV KUKAAN EI PÄÄSE TAIVAASEEN VÄLITTÖMÄSTÄ ARMOSTA

521. Ne, joita ei ole opetettu taivaasta eikä tiestä taivaaseen sekä taivaselämästä ihmisessä, luulevat, että tulla vastaanotetuksi taivaaseen olisi ainoastaan armosta, joka suodaan niille, jotka ovat uskossa ja joiden puolesta Herra välittää; näin että olisi sisäänpääsy ainoastaan armosta; näin ollen että kaikki ihmiset, niin monta kuin heitä on, voisivat pelastua hyvästä tahdosta; eräät vieläpä luulevat, että myös kaikki helvetissä voisivat pelastua. Mutta he eivät tiedä mitään ihmisestä, että hän on täysin sellainen kuin hänen elämänsä on, ja hänen elämänsä on sellainen kuin hänen rakkautensa on, ei ainoastaan sisäisiinsä nähden, jotka kuuluvat hänen tahtoonsa ja ymmärrykseensä, vaan myös ulkoisiinsa nähden, jotka kuuluvat hänen ruumiiseensa, ja että hänen ruumiillinen muotonsa on ainoastaan ulkoinen muoto, jossa sisäiset esiintyvät vaikutuksessa, ja että sen johdosta koko ihminen on hänen oma rakkautensa (nähdään edellä, nro 363). He eivät myöskään tiedä, että ruumis ei elä itsestään, vaan omasta hengestään, ja että ihmisen henki on hänen itse mieltymyksensä, ja että hänen spirituaalinen ruumiinsa ei ole mitään muuta kuin hänen mieltymyksensä ihmismuodossa, jollaisena se myös näkyy kuoleman jälkeen (nähdään edellä, nrot 453–460). Niin kauan kuin nämä asiat ovat tuntemattomia, ihminen voidaan saada uskomaan, että pelastus ei ole muuta kuin Jumalallinen hyvä tahto, jota armoksi kutsutaan.

522. Mutta mitä Jumalallinen armo on, kerrotaan ensiksi. Jumalallinen armo on puhdasta armoa koko ihmiskuntaa kohtaan sen pelastamiseksi; ja se on myös jatkuvaa jokaisella ihmisellä, eikä se koskaan vetäydy keneltäkään; ja sen tähden jokainen, joka voi pelastua, pelastetaan. Mutta kukaan ei voi pelastua muuten kuin Jumalallisin keinoin, jotka Herra on ilmoittanut Sanassa. Jumalalliset keinot ovat ne, joita kutsutaan Jumalallisiksi totuuksiksi: ne opettavat, kuinka ihmisen tulee elää, jotta hän voisi pelastua. Näiden totuuksien avulla Herra johdattaa ihmisen taivaaseen, ja niiden avulla Hän istuttaa häneen taivaselämän: tämän Herra tekee kaikilla. Mutta taivaselämää Hän ei voi istuttaa kehenkään, paitsi sille, joka pidättäytyy pahuudesta, sillä pahuus estää sen. Niinpä siinä määrin kuin ihminen pidättäytyy pahuudesta, samassa määrin Herra johtaa häntä Jumalallisten keinojensa avulla puhtaasta armosta, aina varhaislapsuudesta lähtien elämänsä loppuun saakka maailmassa ja sen jälkeen ikuisuudessa. Tätä tarkoitetaan Jumalallisella armolla. Tästä on ilmeistä, että Herran armo on puhdasta armoa, mutta ei välitöntä, toisin sanoen, se ei ole sellaista, että kaikki pelastettaisiin hyvästä tahdosta, miten tahansa he ovat eläneet.

523. Herra ei tee koskaan mitään vastoin järjestystä, koska Hän Itse on Järjestys. Herrasta etenevä Jumalallinen Totuus on mikä tekee järjestyksen, ja Jumalalliset totuudet ovat järjestyksen lakeja; niiden mukaan Herra johtaa ihmistä. Jonka tähden pelastaa ihminen välittömästä armosta on vastoin Jumalallista järjestystä; ja mikä on vastoin Jumalallista järjestystä, on vastoin Jumaluutta. Jumalallinen järjestys on taivas ihmisessä, mutta tämän järjestyksen ihminen on kääntänyt itsessään ylösalaisin elämällä vastoin järjestyksen lakeja, jotka ovat Jumalallisia totuuksia. Tähän järjestykseen Herra johtaa ihmisen takaisin puhtaasta armosta järjestyksen lakien avulla; ja siinä määrin kuin hänet johdetaan takaisin, samassa määrin hän vastaanottaa taivasta itseensä, ja se, joka vastaanottaa taivasta itseensä, tulee taivaaseen. Tästä on jälleen ilmeistä, että Herran Jumalallinen armo on puhdasta armoa, mutta ei välitöntä (1).

524. Jos ihmiset voisivat pelastua välittömästä armosta, kaikki pelastettaisiin, myös ne, jotka ovat helvetissä, eipä myöskään olisi helvettiä, koska Herra on itse Armo, itse Rakkaus ja itse Hyvyys. Sen tähden on vastoin Hänen Jumaluuttaan sanoa, että Hän voisi välittömästi pelastaa kaikki eikä pelasta. On tunnettua Sanasta, että Herra tahtoo kaikkien pelastusta eikä kenenkään kadotusta.

525. Useimmat niistä, jotka tulevat kristitystä maailmasta toiseen elämään, tuovat mukanaan sen uskon, että heidät pelastetaan välittömästä armosta, sillä he rukoilevat sitä. Mutta kun heitä on tutkittu, on saatu tietää, että he ovat uskoneet, että päästä taivaaseen olisi ainoastaan tulla päästetyksi sisään, ja että ne, jotka päästetään sisään, ovat taivaallisessa ilossa, täysin tietämättöminä siitä, mitä taivas ja taivaallinen ilo ovat. Sen tähden heille on sanottu, että Herra ei kiellä taivasta keneltäkään, ja että heidät voidaan päästää sisään, jos he haluavat sitä, ja myös jäädä sinne. Ne, jotka halusivat tätä, myös päästettiin sisään. Mutta kun he olivat ensimmäisellä kynnyksellä, heidät valtasi sellainen sydämen tuska taivaallisen lämmön tuulahduksesta, joka on rakkaus, jossa enkelit ovat, ja taivaallisen valon sisäänvirtauksesta, joka on Jumalallinen totuus, että he tunsivat itsessään helvetillistä piinaa taivaallisen ilon sijasta; ja tästä kauhistuneina he heittäytyivät pää edellä alas sieltä. Näin heitä opetettiin elävällä kokemuksella, että taivasta ei voida antaa kenellekään välittömästä armosta.

526. Olen joskus puhunut enkelien kanssa tästä asiasta ja sanonut, että maailmassa useimmat niistä, jotka elävät pahuudessa, kun he puhuvat toistensa kanssa taivaasta ja iankaikkisesta elämästä, eivät sano muuta kuin että päästä taivaaseen olisi ainoastaan tulla päästetyksi sisään yksin armosta. Ja että siihen uskovat etenkin ne, jotka tekevät uskosta ainoan pelastuksen keinon: sillä he eivät tämän uskontonsa periaatteen johdosta katso elämään ja rakkauden tekoihin, jotka tekevät elämän, eivätkä näin muihin keinoihin, joiden avulla Herra istuttaa taivaan ihmiseen ja tekee hänet vastaanottavaiseksi taivaalliselle ilolle. Ja koska he siten hylkäävät jokaisen todellisen välityksen, tämän periaatteen pakosta he päättävät, että ihminen pääsee taivaaseen yksin armosta, mihin he uskovat Isä Jumalan tulevan liikutetuksi Poikansa väliintulon kautta. Tähän enkelit sanoivat, että he tiesivät sellaisen opin pakosta seuraavan sen periaatteen omaksumisesta, että ihminen pelastuu yksin uskosta; ja koska kaiken muun lähtökohta on tämä oppi, johon ei voi virrata mitään valoa taivaasta, koska se ei ole totta, ja että sieltä on tietämättömyys, jossa Kirkko nykyään on Herrasta, taivaasta, elämästä kuoleman jälkeen, taivaallisesta ilosta, rakkauden ja lähimmäisenrakkauden olemuksesta, sekä yleensä hyvästä ja sen yhdistymisestä toden kanssa, siis ihmisen elämästä, mistä se on ja millainen se on; elämä ei kuitenkaan koskaan kenelläkään ole ajatuksesta, vaan tahdosta ja sen johdosta teoista; ja että elämä on ajatuksesta ainoastaan siinä määrin kuin ajatus johtaa tahdosta; siten elämä ei ole uskosta paitsi siinä määrin kuin usko johtaa rakkaudesta. Enkelit surevat, että samat ihmiset eivät tiedä, että usko yksinään on mahdoton kenessäkään, koska usko ilman alkuperäänsä, joka on rakkaus, on ainoastaan tietoa ja muutamissa eräänlaista vakuuttelua, joka teeskentelee uskoa (nähdään edellä, nro 482). Sellainen vakuuttelu ei ole ihmisen elämässä, vaan sen ulkopuolella, sillä se erotetaan ihmisestä, jos se ei ole yhdenmukainen hänen rakkautensa kanssa. Enkelit sanoivat edelleen, että ne, joilla on sellainen periaate pelastuksen olennaisesta keinosta ihmisellä, eivät voi muuta kuin uskoa välittömään armoon, koska he havaitsevat luonnollisesta valosta ja myös näkemästään kokemuksesta, että erillinen usko ei tee ihmisen elämää, koska samalla tavalla voivat ajatella ja itseänsä vakuutella ne, jotka elävät pahaa elämää. Tästä johtuu, että uskotaan, että pahat voisivat pelastua yhtäläisesti kuin hyvätkin, kunhan vain kuolinhetkellään luottamuksesta puhuvat välityksestä ja armosta sen kautta. Enkelit tunnustivat, etteivät he vielä koskaan ole nähneet kenenkään pahaa elämää eläneen vastaanotetun taivaaseen välittömästä armosta, miten tahansa luottamuksesta eli varmuudesta, jota uskolla tarkoitetaan korkeammassa merkityksessä, oli puhunut maailmassa. Kysymykseen Aabrahamista, Iisakista, Jaakobista ja Daavidista sekä Apostoleista, eikö heitä ole vastaanotettu taivaaseen välittömästä armosta, enkelit vastasivat, ettei heistä ketään näin vastaanotettu, vaan jokainen elämänsä mukaan maailmassa; ja että he tiesivät, missä mainitut henkilöt ovat, ja etteivät he olisi siellä suuremmassa arvossa kuin muut. Syyn, että heidät on mainittu Sanassa kunnioituksella, he sanoivat olevan siinä, että heillä tarkoitetaan sisäisessä merkityksessä Herraa; ”Aabrahamilla”, ”Iisakilla” ja ”Jaakobilla” Herraa Jumaluuteen ja Jumalalliseen Ihmisyyteensä nähden; ”Daavidilla” Herraa Jumalalliseen Kuninkuuteensa nähden; ja ”Apostoleilla” Herraa Jumalallisiin Totuuksiin nähden; ja etteivät he havaitse lainkaan mitään näistä henkilöistä, kun ihminen lukee Sanaa, koska heidän nimensä eivät tule taivaaseen, vaan niiden sijasta he havaitsevat Herraa, kuten juuri sanottiin; ja että siksi Sanassa, joka on taivaassa (mistä edellä, nro 259), heitä ei mainita missään, koska se Sana on sisäinen merkitys Sanasta maailmassa (2).

527. Että on mahdotonta istuttaa taivaselämää sellaisiin, jotka ovat eläneet taivaselämän vastaista elämää maailmassa, voin todistaa runsaasta kokemuksestani. Sillä oli niitä, jotka ovat uskoneet, että he vastaanottaisivat helposti Jumalallisia totuuksia kuoleman jälkeen, kun he kuulevat niitä enkeleiltä, ja että he uskoisivat niihin ja sen jälkeen eläisivät toisin, ja siten heidät voitaisiin vastaanottaa taivaaseen. Mutta tätä on yritetty hyvin monen kanssa, kuitenkin ainoastaan niille, jotka ovat olleet samanlaisessa uskossa ja joille se sallittiin, jotta he tietäisivät, että katumus kuoleman jälkeen ei ole mahdollista. Muutamat niistä, joiden kanssa tätä yritettiin, ymmärsivät totuudet ja näyttivät vastaanottavan ne; mutta niin pian kuin he kääntyivät oman rakkautensa elämään, he hylkäsivät ne, vieläpä puhuivat niitä vastaan. Muutamat hylkäsivät ne heti eivätkä halunneet kuulla niitä. Toiset tahtoivat, että se rakkauden elämä, jonka he olivat hankkineet maailmasta, otettaisiin heiltä pois ja enkelillinen elämä eli taivaselämä valettaisiin sen sijalle. Tämäkin sallittiin tapahtua heidän kanssaan, mutta niin pian kuin heidän rakkautensa elämä otettiin pois, he makasivat kuin kuolleet voimansa menettäneinä. Näiden ja muunlaisten kokemusten avulla yksinkertaisia hyviä henkiä opetettiin, että kenenkään elämä ei voi mitenkään muuttua kuoleman jälkeen; ja että paha elämä ei voi millään tavalla muuttua hyväksi elämäksi, eli helvetillinen elämä enkelilliseksi elämäksi, koska jokainen henki on päästä kantapäihin saakka sellainen kuin hänen rakkautensa on, siis sellainen kuin hänen elämänsä on; ja muuttaa hänen elämänsä vastakohdakseen, olisi täysin tuhota henki. Enkelit myöntävät, että on helpompaa muuttaa pöllö kyyhkyseksi ja sarvipöllö paratiisilinnuksi kuin muuttaa helvetillinen henki taivaan enkeliksi. Että ihminen kuoleman jälkeen pysyy sellaisena kuin hänen elämänsä on ollut maailmassa, nähdään edellä omassa luvussaan (nrot 470–484). Näistä asioista voidaan nyt todeta, että ketään ei voitaisi vastaanottaa taivaaseen välittömästä armosta.

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Herrasta etenevä Jumalallinen Totuus on se, josta järjestys on peräisin, ja että Jumalallinen Hyvyys on järjestyksen olennainen (nrot 1728, 2258, 8700, 8988). Siten Herra on Järjestys (nrot 1919, 2011, 5110, 5703, 10336, 10619). Jumalalliset totuudet ovat järjestyksen lakeja (nrot 2447, 7995). Herra on järjestänyt koko taivaan Jumalallisen järjestyksensä mukaisesti (nrot 3038, 7211, 9128, 9338, 10125, 10151, 10157). Sen johdosta taivaan muoto on Jumalallisen järjestyksen mukainen muoto (nrot 4040–4043, 6607, 9877). Siinä määrin kuin ihminen elää järjestyksen mukaisesti, näin siinä määrin kuin hän elää hyvyydessä Jumalallisten totuuksien mukaisesti, samassa määrin hän vastaanottaa taivasta itseensä (nro 4839). Että ihminen on se, johon Jumalallisen järjestyksen kaikki asiat on koottu, ja hän on luomisesta lähtien muodoltaan Jumalallinen järjestys, koska hän on sen vastaanottaja (nrot 3628, 4219, 4220, 4223, 4523, 4524, 5214, 6013, 6057, 6605, 6626, 9706, 10156, 10472). Että ihminen ei synny hyvyyteen ja totuuteen, vaan pahuuteen ja vääryyteen, ei näin Jumalalliseen järjestykseen, vaan järjestyksen vastakohtaan; ja siitä johtuu, että hän syntyy pelkkään tietämättömyyteen, ja siksi hänen täytyy välttämättä syntyä uudelleen, toisin sanoen, uudestisyntyä, mikä tapahtuu Jumalallisten totuuksien avulla Herrasta, jotta hänet saatettaisiin jälleen järjestykseen (nrot 1047, 2307, 2308, 3518, 8480, 8550, 10283, 10284, 10286, 10731). Kun Herra muodostaa ihmisen uudelleen, toisin sanoen, uudestisynnyttää hänet, Hän järjestää kaikki asiat hänessä järjestyksen mukaan, mikä on taivaan muotoon (nrot 5700, 6690, 9931, 10303). Pahuudet ja vääryydet ovat vastoin järjestystä, ja kuitenkin niitä, jotka ovat niissä, Herra ei hallitse järjestyksen mukaisesti vaan järjestyksestä (nrot 4839, 7877, 10777). On mahdotonta, että ihminen, joka elää pahuudessa, voisi pelastua yksin Armosta, koska tämä on vastoin Jumalallista Järjestystä (nro 8700).

2. ”Aabrahamilla”, ”Iisakilla” ja ”Jaakobilla” Sanan sisäisessä merkityksessä tarkoitetaan Herraa itse Jumaluuteen ja Jumalalliseen Ihmisyyteen nähden (nrot 1893, 4615, 6098, 6185, 6276, 6804, 6847). Että Aabrahamia ei tunneta taivaassa (nrot 1834, 1876, 3229). ”Daavidilla” tarkoitetaan Herraa Jumalalliseen kuninkuuteensa nähden (nrot 1888, 9954). Kaksitoista apostolia edustivat Herraa Kirkon kaikkiin asioihin nähden, näin niitä asioita, jotka kuuluvat uskoon ja rakkauteen (nrot 2129, 3354, 3488, 3858, 6397). Pietari edusti Herraa uskoon nähden, Jaakob lähimmäisenrakkauteen nähden ja Johannes lähimmäisenrakkauden tekoihin nähden (nrot 3750, 10087). Kaksitoista apostolia tulee istumaan kahdellatoista valtaistuimella ja tuomitsemaan Israelin kahtatoista heimoa, merkitsevät, että Herra tulee tuomitsemaan uskon ja rakkauden totuuksien ja hyvyyksien mukaisesti (nrot 2129, 6397). Henkilöiden ja paikkojen nimet Sanassa eivät mene taivaaseen, vaan ne käännetään asioiksi ja tiloiksi; eikä näitä nimiä voida lausua taivaassa (nrot 1876, 5225, 6516, 10216, 10282, 10432). Myös enkelit ajattelevat abstraktisti henkilöistä (nrot 8343, 8985, 9007).

LV EI OLISI NIIN VAIKEAA ELÄÄ ELÄMÄÄ, JOKA JOHTAA TAIVAASEEN, KUIN USKOTAAN

528. Jotkut uskovat, että olisi vaikeaa elää taivaaseen johtavaa elämää, jota kutsutaan spirituaaliseksi elämäksi, koska he ovat kuulleet sanottavan, että ihmisen on hylättävä maailma ja luovuttava himoista, joita kutsutaan ruumiin ja lihan himoiksi, ja elettävä spirituaalisesti. Tätä he eivät toisin ymmärrä kuin että heidän on hylättävä maailmalliset asiat, jotka ovat pääasiassa rikkauksia ja kunnia-asemia, ja kuljettava jatkuvasti hurskaassa mietiskelyssä Jumalasta, pelastuksesta ja iankaikkisesta elämästä, sekä vietettävä elämänsä rukouksissa, Sanan ja hurskaiden kirjojen lukemisessa. Näiden asioiden he luulevat olevan luopumista maailmasta ja elämistä hengessä eikä lihassa. Mutta asia on aivan toisin, minun on annettu tietää monista kokemuksistani ja keskusteluistani enkelien kanssa. Todellakin, että ne, jotka luopuvat maailmasta ja elävät tällä tavalla hengessä, hankkivat itselleen surullisen elämän, joka ei ole vastaanottavainen taivaalliselle ilolle, sillä jokaisen oma elämä pysyy kuoleman jälkeen. Mutta jotta ihminen vastaanottaisi taivaselämän, hänen on elettävä kokonaan maailmassa ja siellä toimissa ja tehtävissä, ja silloin moraalisen ja yhteiskunnallisen elämän avulla vastaanottaa spirituaalinen elämä, millään muulla tavalla spirituaalinen elämä ei voi muodostua ihmisessä, eli hänen henkeään valmistella taivaaseen. Sillä elää sisäistä elämää eikä samalla ulkoista, on kuten asua talossa, jolla ei ole perustusta, mikä vähitellen joko vajoaa, tai halkeilee ja rakoilee, tai horjuu siihen asti, kunnes luhistuu.

529. Jos ihmisen elämää tarkastellaan ja tutkitaan järjellisen intuitiolla, saadaan tietää, että se on kolmiosainen, nimittäin spirituaalinen, moraalinen ja yhteiskunnallinen elämä, ja että nämä kolme elämää ovat erillisiä. Sillä on ihmisiä, jotka elävät yhteiskunnallista elämää, mutta eivät kuitenkaan moraalista ja spirituaalista elämää; ja on niitä, jotka elävät moraalista elämää, mutta eivät vielä spirituaalista elämää; ja on niitä, jotka elävät niin yhteiskunnallista kuin moraalista ja samalla spirituaalista elämää. Jälkimmäiset ovat niitä, jotka elävät taivaselämää, kun taas edelliset elävät maailman elämää erotettuna taivaselämästä. Näistä asioista voidaan ensiksi todeta, että spirituaalinen elämä ei ole erotettu luonnollisesta elämästä eli maailman elämästä, vaan että se on yhdistetty siihen, kuten sielu omaan ruumiiseensa, ja jos se erotettaisiin siitä, se olisi kuten asua talossa, jolla ei ole perustusta, kuten edellä on sanottu. Sillä moraalinen ja yhteiskunnallinen elämä on spirituaalisen elämän toimintaa; nimittäin spirituaaliseen elämään kuuluu tahtoa hyvää, ja moraaliseen ja yhteiskunnalliseen elämään toimia hyvin; jos jälkimmäinen erotetaan edellisestä, spirituaalinen elämä koostuu ainoastaan ajatuksesta ja puheesta, ja tahto vetäytyy, koska sillä ei ole tukea; ja kuitenkin tahto on ihmisen itse spirituaalinen.

530. Että ei olisi niin vaikeaa elää elämää, joka johtaa taivaaseen, kuin uskotaan, voidaan nähdä nyt näistä seuraavista asioista. Kukapa ei voi elää yhteiskunnallista ja moraalista elämää? Sillä jokainen varhaislapsuudestaan lähtien perehdytetään siihen ja elämästään maailmassa tietää siitä. Jokainen myös elää yhteiskunnallista ja moraalista elämää, yhtäläisesti pahat kuin hyvät, sillä kukapa ei halua tulla kutsutuksi rehelliseksi ja kukapa ei oikeudenmukaiseksi. Lähes kaikki ihmiset harjoittavat rehellisyyttä ja oikeudenmukaisuutta ulkoisissaan, aina siinä määrin, että he näyttävät olevan rehellisiä ja oikeudenmukaisia sydämestään, tai kuten he toimisivat itse rehellisyydestä ja oikeudenmukaisuudesta. Samalla tavalla pitää spirituaalisen ihmisen elää, minkä hän voi tehdä yhtä helposti kuin luonnollinen ihminen, mutta ainoastaan sillä erolla, että spirituaalinen ihminen uskoo Jumaluuteen, ja että hän toimii rehellisesti ja oikeudenmukaisesti, ei vain siksi, että se on yhteiskunnallisten ja moraalisten lakien mukaista, vaan myös siksi, että se on Jumalallisten lakien mukaista. Sillä spirituaalisella ihmisellä, koska hän ajattelee toimiessaan Jumalallisia lakeja, on yhteys taivaan enkelien kanssa; ja siinä määrin kuin hän tekee sen, hänet liitetään heihin; ja niin avataan hänen sisäinen ihmisensä, joka itsessään katsottuna on spirituaalinen ihminen. Kun ihminen on sellainen, silloin Herra ottaa hänet omakseen ja johtaa häntä, hänen tietämättään, ja sitten se rehellinen ja oikeudenmukainen, jotka kuuluvat moraaliseen ja yhteiskunnalliseen elämään, minkä hän tekee, hän tekee spirituaalisesta alkuperästä; ja toimia rehellisesti ja oikeudenmukaisesti spirituaalisesta alkuperästä, on tehdä se itse rehellisyydestä ja oikeudenmukaisuudesta, eli tehdä se sydämestään. Hänen oikeudenmukaisuutensa ja rehellisyytensä näyttää ulkoisessa muodossa täysin samanlaiselta kuin oikeudenmukaisuus ja rehellisyys luonnollisilla ihmisillä, vieläpä samanlaiselta kuin pahoilla ja helvetillisillä ihmisillä, mutta sisäisessä muodossa ne ovat täysin erilaisia. Sillä pahat ihmiset toimivat oikeudenmukaisesti ja rehellisesti ainoastaan itsensä ja maailman vuoksi; ja jos he eivät pelkäisi lakeja ja rangaistuksia sekä maineensa, kunniansa, omaisuutensa ja henkensä menettämistä, he toimisivat täysin epärehellisesti ja epäoikeudenmukaisesti, koska he eivät pelkää Jumalaa eivätkä mitään Jumalallista lakia, näin ei ole mitään sisäistä sidettä, joka pidättelee heitä; ja sen tähden he silloin pettäisivät, riistäisivät ja ryöstäisivät muita niin paljon kuin pystyisivät ja sitä ilosta. Että he ovat sisäisesti sellaisia, näkyy varsinkin samanlaisista toisessa elämässä, jossa jokaisen ulkoiset poistetaan ja avataan sisäiset, joissa he lopulta elävät ikuisesti (nähdään edellä, nrot 499–511). Koska he toimivat silloin ilman ulkoisia siteitä, joita ovat pelot lain rangaistuksista sekä maineen, kunnian, omaisuuden ja hengen menettämisestä, kuten edellä on sanottu, he toimivat mielettömästi ja nauravat rehellisyydelle ja oikeudenmukaisuudelle. Mutta ne, jotka ovat toimineet rehellisesti ja oikeudenmukaisesti Jumalallisten lakien vuoksi, kun heidän ulkoisensa on poistettu ja heidät on jätetty sisäisilleen, he toimivat viisaasti, koska heidät on liitetty taivaan enkeleihin, joista viisaus on yhteydessä heihin. Näistä asioista voidaan nyt ensin todeta, että spirituaalinen ihminen voi toimia täysin samalla tavalla kuin luonnollinen ihminen yhteiskunnalliseen ja moraaliseen elämäänsä nähden, ainoastaan sisäiseen ihmiseensä nähden, eli tahtoonsa ja ajatukseensa nähden, hänet on yhdistetty Jumaluuteen (nähdään edellä, nrot 358–360).

531. Spirituaalisen, yhteiskunnallisen ja moraalisen elämän lait esitetään myös Kymmenessä Käskyssä; kolmessa ensimmäisessä spirituaalisen elämän lait, neljässä seuraavassa yhteiskunnallisen elämän lait ja kolmessa viimeisessä moraalisen elämän lait. Ulkoisessa muodossa pelkkä luonnollinen ihminen elää näiden samojen käskyjen mukaisesti samalla tavalla kuin spirituaalinen ihminen, sillä samalla tavalla hän palvoo Jumaluutta, käy kirkossa, kuuntelee saarnoja ja omaksuu hartaan ilmeen; hän ei tapa, ei tee aviorikoksia, ei varasta, ei tuo esiin väärää todistusta eikä riistä kanssaihmisiltään heidän omaisuuttaan: mutta tämän kaiken hän tekee ainoastaan itsensä vuoksi ja maailman vuoksi näyttääkseen siltä. Mutta sisäisessä muodossaan sama ihminen on täysin päinvastainen kuin miltä hän näyttää ulkoisessa muodossaan; koska hän kieltää sydämessään Jumaluuden, hän toimii jumalanpalveluksessa ulkokultaisesti; kun hän ajattelee itsekseen jätettynä, hän nauraa Kirkon pyhille asioille, uskoen että ne ainoastaan palvelevat rajoitteena yksinkertaisille ihmisjoukoille. Tästä johtuu, että hänet on täysin erotettu taivaasta; ja koska hän ei ole spirituaalinen ihminen, hän ei ole myöskään moraalinen eikä yhteiskunnallinen ihminen. Sillä vaikka hän ei surmaa, hän vihaa kuitenkin jokaista, joka vastustaa häntä, ja vihastaan palaa kostoa; ja näin ollen, elleivät häntä rajoittaisi yhteiskunnalliset lait ja ulkoiset siteet, joita ovat hänen pelkonsa, hän surmaisi; ja koska hän haluaa tätä, seuraa siitä, että hän jatkuvasti surmaa. Vaikka hän ei tee aviorikosta, mutta koska hän uskoo sen olevan luvallista, hän on koko ajan avionrikkoja; sillä niin paljon kuin hän voi ja niin usein kuin se on mahdollista, hän tekee aviorikoksen. Vaikka hän ei myöskään varasta, mutta koska hän kuitenkin himoitsee toisten omaisuutta eikä pidä petoksia ja pahoja konsteja lain vastaisina, hän on mieleltään jatkuvasti varas. Samalla tavalla on moraalisen elämän käskyihin nähden, jotka kieltävät väärin todistamasta ja himoitsemasta toisten omaisuutta. Sellainen on jokainen ihminen, joka kieltää Jumaluuden ja jolla ei ole uskonnosta mitään omaatuntoa. Että he ovat sellaisia, näkyy selvästi samankaltaisista toisessa elämässä, kun heidät ulkoiset poistettuina päästetään sisäisiinsä; koska heidät on silloin erotettu taivaasta, he toimivat yhtenä helvetin kanssa ja liitetään niihin, jotka ovat siellä. Toisin on niillä, jotka ovat sydämessään tunnustaneet Jumaluuden ja elämänsä toimissa katsoneet Jumalallisiin lakeihin ja eläneet kolmen ensimmäisen Kymmenen Käskyn mukaan yhtäläisesti kuin muiden käskyjen mukaan. Kun heidät ulkoiset poistettuina päästetään sisäisiinsä, he ovat viisaampia kuin maailmassa: kun he tulevat sisäisiinsä, on se kuten tulla varjosta valoon, tietämättömyydestä viisauteen ja surullisesta elämästä onnelliseen elämään, koska he ovat Jumaluudessa, näin taivaassa. Nämä asiat on sanottu, jotta tiedettäisiin, millainen toinen ihminen on ja millainen toinen, vaikka he molemmat ovat eläneet samanlaista ulkoista elämää.

532. Jokainen voi tietää, että ajatukset viedään ja pyrkivät aikomusten mukaisesti, eli sinne, mihin ihminen aikoo: sillä ajatus on ihmisen sisäinen näkö, joka muistuttaa ulkoista näköä siinä, että se käännetään sinne ja viipyy siellä, mihin sitä käännetään ja suunnataan. Niinpä jos sisäinen näkö eli ajatus käännetään maailmaa kohti ja viipyy siellä, seuraa siitä, että ajatuksesta tulee maailmallinen; jos se käännetään itseä ja omaa kunniaa kohti, siitä tulee ruumiillinen; mutta jos se käännetään taivasta kohti, siitä tulee taivaallinen; siis jos se käännetään taivasta kohti, se kohotetaan; jos se käännetään itseä kohti, se vedetään pois taivaasta ja upotetaan ruumiilliseen; ja jos se käännetään maailmaa kohti, se käännetään myös taivaasta alaspäin ja levitetään niihin asioihin, jotka ovat silmien edessä. Ihmisen rakkaus on se, mikä tekee hänen aikomuksensa ja mikä määrää hänen sisäistä näköään eli ajatustaan kohteisiinsa; näin itserakkaus ihmiseen itseensä ja omiinsa, maailmanrakkaus maailmallisiin asioihin ja taivaallinen rakkaus taivaallisiin asioihin. Näistä voidaan tietää, millaisessa tilassa ihmisen mieleen kuuluvat sisäiset ovat, kunhan vain tunnetaan hänen rakkautensa. Nimittäin se, joka rakastaa taivasta, hänen sisäisensä on kohotettu taivasta kohti ja avattu ylhäältä. Mutta se, joka rakastaa maailmaa tai itseään, hänen sisäistensä on suljettu ylhäältä ja avattu ulospäin. Tästä voidaan päätellä, että jos mielen ylemmät osat on suljettu ylhäältä, ihminen ei voi enää nähdä niitä kohteita, jotka kuuluvat taivaaseen ja Kirkkoon, vaan ne ovat hänelle pilkkopimeydessä; ja ne asiat, jotka ovat pilkkopimeydessä, joko kielletään tai niitä ei ymmärretä. Tästä seuraa, että ne, jotka rakastavat itseään ja maailmaa yli kaiken, kieltävät sydämessään Jumalalliset totuudet, koska heillä mielen ylemmät osat on suljettu; ja jos he puhuvat jotakin Jumalallisista totuuksista muististaan, he eivät kuitenkaan ymmärrä niitä; he katsovat myös niitä samalla tavalla kuin he katsovat maailmallisia ja ruumiillisia asioita. Ja koska he ovat sellaisia, he eivät voi muuta kuin suunnata mielensä niihin asioihin, jotka tulevat ruumiin aistien kautta, mitkä myös ainoastaan ilahduttavat heitä. Niiden joukossa on myös monia asioita, jotka ovat likaisia, säädyttömiä, hävyttömiä ja rikollisia, joita ei myöskään voida poistaa, koska sellaisilla ei ole mitään virtausta taivaasta mieleensä, kun heidän mielensä on suljettu ylhäältä, kuten edellä sanottiin. Ihmisen aikomus, josta hänen sisäinen näkönsä eli ajatuksensa määräytyy, on hänen tahtonsa; sillä mitä ihminen tahtoo, sitä hän aikoo, ja mitä hän aikoo, sitä hän ajattelee. Jos hän aikoo taivaaseen, sinne määräytyy hänen ajatuksensa ja sen mukana hänen koko mielensä, joka on siten taivaassa: sieltä hän sitten katsoo maailman asioita alapuolellaan, kuten se, joka katsoo alas talon katolta. Siitä johtuu, että ihminen, jolla mielen sisäiset ovat avoinna, voi nähdä ne pahuudet ja vääryydet, jotka ovat hänessä, sillä ne ovat hänen spirituaalisen mielensä alapuolella. Sitä vastoin ihminen, jolla sisäiset eivät ole avoinna, ei voi nähdä omia pahuuksiaan ja vääryyksiään, koska hän on niissä eikä niiden yläpuolella. Näistä asioista voidaan päätellä, mistä ihmisellä on viisautensa ja mistä mielettömyytensä; myös millainen ihminen tulee olemaan kuoleman jälkeen, kun hänet jätetään tahtomaan ja ajattelemaan sekä toimimaan ja puhumaan sisäistensä mukaisesti. Nämä asiat on myös sanottu, jotta tiedettäisiin, millainen ihminen on sisäisesti, miten tahansa näyttääkin toisten kaltaiselta ulkoisesti.

533. Että ei olisi niin vaikeaa elää taivaselämää kuin uskotaan, on ilmeistä nyt siitä, että hänellä olisi ainoastaan tarpeen, kun jotakin sattuu kohdalle, minkä hän tietää olevan epärehellistä ja epäoikeudenmukaista ja mihin hänen mieltään vedetään, ajatella, että sitä ei pidä tehdä, koska se on vastoin Jumalallisia käskyjä. Jos ihminen tottuu näin ajattelemaan, ja tottumuksesta hän johtaa jonkinlaisen tavan, silloin hänet vähitellen yhdistetään taivaaseen; ja siinä määrin kuin hänet yhdistetään taivaaseen, samassa määrin avataan hänen mielensä ylemmät osat; ja siinä määrin kuin ne avataan, samassa määrin hän näkee, mikä on epärehellistä ja epäoikeudenmukaista; ja siinä määrin kuin hän näkee näitä pahuuksia, samassa määrin ne voidaan karkottaa; sillä mitään pahuutta ei voida karkottaa ennen kuin se nähdään. Tämä on tila, johon ihminen voi vapaudestaan astua, sillä kukapa ei voi vapaudestaan näin ajatella. Ja kun ihminen on aloittanut, silloin Herra työskentelee kaikkia hyvyyksiä hänessä ja aiheuttaa, että hän ei ainoastaan näe pahuuksia, vaan myös, että hän ei tahdo niitä, ja lopulta, että hän torjuu niitä. Tätä tarkoitetaan Herran sanoilla:

Minun ikeeni on helppo, ja minun kuormani on keveä (Matt. 11: 30).

Mutta on tiedettävä, että vaikeus näin ajatella ja myös vastustaa pahuuksia, kasvaa, siinä määrin kuin ihminen tahdostaan tekee pahuuksia, sillä samassa määrin hän tottuu niihin, kunnes lopulta ei enää näe niitä, ja sen jälkeen hän rakastaa niitä, ja rakkautensa ilosta puolustelee niitä ja kaikenlaisilla harhaluuloilla vahvistaa niitä, ja sanoo niiden olevan luvallisia ja hyviä. Mutta tämä tapahtuu niillä, jotka nuoruusiässä heittäytyvät hillittömästi pahuuksiin ja silloin samalla hylkäävät Jumalalliset asiat sydämestään.

534. Kerran minulle edustettiin se tie, joka johtaa taivaaseen, ja se tie, joka johtaa helvettiin. Oli leveä tie, joka suuntautui vasemmalle eli pohjoista kohti, ja monen hengen nähtiin kulkevan sitä pitkin; mutta etäällä nähtiin suuri kivi, missä leveä tie päättyi. Tältä suurelta kiveltä sitten lähti kaksi tietä, toinen vasemmalle ja toinen vastakkaiseen suuntaan oikealle. Vasemmalle suuntautuva tie oli ahdas eli kaita johtaen lännen kautta etelään ja siten taivaan valoon. Oikealle suuntautuva tie oli leveä ja avara johtaen vinosti alaspäin kohti helvettiä. Kaikki näyttivät ensin kulkevan samaa tietä aina suurelle kivelle tienhaarassa; mutta kun he tulivat sinne, heidät erotettiin. Hyvät kääntyivät vasemmalle ja astuivat kaidalle tielle, joka johti taivaaseen. Mutta pahat eivät nähneet kiveä tienhaarassa, vaan kaatuivat siihen ja loukkaantuivat, ja kun he nousivat ylös, he riensivät eteenpäin oikealle suuntautuvaa leveätä tietä, joka johti helvettiin. Jälkeenpäin minulle selitettiin, mitä nämä kaikki asiat merkitsivät: nimittäin, että ensimmäisellä tiellä, joka oli leveä ja jota monet niin hyvät kuin pahat yhdessä kulkivat ja keskustelivat keskenään kuten ystävät, koska heidän välillään ei ollut mitään näkyvää eroa, edustettiin niitä, jotka ulkoisissaan elävät samalla tavalla rehellisesti ja oikeudenmukaisesti ja joita ei eroteta toisistaan nähtäessä. Tienhaarassa eli kulmauksessa olevalla kivellä, johon pahat kaatuivat ja jolta he sitten riensivät eteenpäin helvettiin johtavalla tiellä, edustettiin Jumalallista Totuutta, jonka kieltävät ne, jotka katsovat helvettiä kohti; korkeimmassa merkityksessä tällä samalla kivellä tarkoitettiin Herran Jumalallista Ihmisyyttä. Mutta ne, jotka tunnustivat Jumalallisen Totuuden ja samalla Herran Jumaluuden, vietiin sitä tietä, joka johti taivaaseen. Näistä asioista on jälleen ilmeistä, että pahat yhtäläisesti kuin hyvät elävät ulkoisissaan samanlaista elämää, eli kulkevat samaa tietä, näin toinen yhtä vaivattomasti kuin toinen; ja kuitenkin ne, jotka tunnustavat Jumaluuden sydämestään, varsinkin ne Kirkon piirissä, jotka tunnustavat Herran Jumaluuden, johdatetaan taivaaseen; ja ne, jotka eivät tunnusta, viedään helvettiin. Ihmisen ajatuksia, jotka käyvät esiin hänen aikomuksestaan eli tahdostaan, edustetaan toisessa elämässä teiden avulla. Tiet esitetään siellä myös nähtäviksi täysin aikomuksen ajatusten mukaisesti, ja jokainen myös kulkee ajatustensa mukaisesti, jotka käyvät esiin aikomuksesta. Tästä johtuu, että millaisia henget ovat ja heidän ajatuksensa, tunnetaan heidän teistään. Näistä asioista on myös ilmeistä, mitä tarkoitetaan Herran sanoilla:

Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät, mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät. (Matt. 7: 13, 14.)

Että se tie, joka vie elämään, on kaita, ei johdu siitä, että se on vaikea, vaan koska harvat ovat ne, jotka sen löytävät, kuten tässä sanotaan. Kivestä, joka nähtiin kulmauksessa, jossa leveä ja yhteinen tie päättyi ja josta kahden tien nähtiin johtavan vastakkaisiin suuntiin, käy esiin, mitä tarkoitetaan näillä Herran sanoilla:

Etkö ole lukenut, mitä on kirjoitettu? Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi. Jokainen, joka kaatuu siihen kiveen, ruhjoutuu. (Luuk. 20: 17, 18.)

”Kivi” merkitsee Jumalallista Totuutta ja ”Israelin kivi” Herraa Jumalalliseen Ihmisyyteensä nähden; ”rakentajat” ovat niitä, jotka kuuluvat Kirkkoon; ”kulmakivi” on se, missä on tienhaara; ”kaatua” ja ”ruhjoutua” merkitsevät kieltämistä ja tuhoutumista (1).

535. Minun on annettu puhua toisessa elämässä joidenkin sellaisten kanssa, jotka olivat vetäytyneet maailman toimista elääkseen hurskaalla ja pyhällä tavalla; ja myös joidenkin sellaisten kanssa, jotka olivat koetelleen itseään eri tavoin, koska he olivat uskoneet, että se olisi maailmasta luopumista ja lihan himojen kukistamista. Mutta useammat heistä, koska he ovat siten hankkineet surullisen elämän ja vetäytyneet lähimmäisenrakkauden elämästä, mitä elämää ei voida viettää kuin maailmassa, heitä ei voida liittää enkeleihin, koska enkelien elämä on iloista onnellisuudesta ja koostuu hyvien tekojen suorittamisesta, jotka ovat lähimmäisenrakkauden töitä. Lisäksi niitä, jotka ovat eläneet maailmallisista toimista vetäytynyttä elämää, innostaa ajatus omasta ansiostaan, ja sen johdosta he haluavat jatkuvasti taivasta ja ajattelevat taivaallista iloa palkkionaan, täysin tietämättöminä, mitä taivaallinen ilo on. Kun heitä päästetään enkelien joukkoon ja heidän iloonsa, joka on ilman ansiota ja koostuu harjoituksista ja ilmeisistä palveluksista sekä onnellisuudesta johtuen hyvästä, joka niillä suoritetaan, he hämmästyvät kuten ne, jotka näkevät uskolleen jotakin aivan vierasta; ja koska he eivät ole vastaanottavaisia tälle ilolle, he poistuvat ja liitetään omiensa seuraan, jotka ovat eläneet samanlaista elämää maailmassa. Mutta ne, jotka ovat eläneet pyhää elämää ulkoisissaan käyden jatkuvasti kirkossa ja rukoillen siellä, ja jotka ovat koetelleet sieluaan ja samalla jatkuvasti ajatelleet itseään, että heitä siten arvostettaisiin ja kunnioitettaisiin enemmän kuin muita ja lopulta kuoleman jälkeen pidettäisiin pyhimyksinä, he eivät toisessa elämässä ole taivaassa, koska he ovat tehneet sellaisia asioita itsensä vuoksi. Ja koska he ovat tahranneet Jumalalliset totuudet itserakkaudella, johon he ovat upottaneet ne, jotkut heistä ovat niin mielettömiä, että he ajattelevat olevansa jumalia; ja sen tähden he ovat helvetissä kaltaistensa joukossa. Muutamat ovat viekkaita ja petollisia, ja he ovat petollisten helveteissä. Nämä ovat niitä, jotka ovelien taitojen ja keinojen avulla ovat ylläpitäneet sellaista hurskasta käytöstä ulkoisessa muodossa, millä he ovat saaneet tavalliset ihmiset uskomaan, että heissä oli Jumalallista pyhyyttä. Sellaisia ovat monet paavillisen uskonnon pyhimyksistä. Minun on annettu puhua myös joidenkin sellaisten kanssa, ja silloin heidän elämänsä on kuvattu selvästi, millainen se oli ollut maailmassa ja millainen sen jälkeen. Nämä asiat on sanottu, jotta tiedettäisiin, että taivaaseen johtava elämä ei olisi maailmasta vetäytynyttä elämää, vaan elämää maailmassa; ja että hurskas elämä ilman lähimmäisenrakkauden elämää, joka on mahdollista ainoastaan maailmassa, ei johtaisi taivaaseen; vaan että taivaaseen johtaa lähimmäisenrakkauden elämä, joka on toimia rehellisesti ja oikeudenmukaisesti kaikessa toiminnassaan, kaikessa tehtävässään ja kaikessa työssään, sisäisestä käsin, näin taivaallisesta alkuperästä; ja tämä alkuperä on edellä mainitussa elämässä, kun ihminen toimii rehellisesti ja oikeudenmukaisesti, koska se on Jumalallisten lakien mukaista. Tämä elämä ei ole vaikeaa; vaan hurskas elämä erotettuna lähimmäisenrakkauden elämästä on vaikeaa; ja siinä määrin kuin sellaisen elämän uskotaan johtavan taivaaseen, samassa määrin se johtaa pois taivaasta (2).

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. ”Kivi” merkitsee totuutta (nrot 114, 643, 1298, 3720, 6426, 8609, 10376). Siksi Laki oli kirjoitettu kivitauluihin (nro 10376). ”Israelin kivi” on Herra Jumalalliseen Totuuteen nähden ja Jumalalliseen Ihmisyyteensä nähden (nro 6426).

2. Että hurskas elämä ilman lähimmäisenrakkauden elämää ei hyödytä mitään, vaan se lähimmäisenrakkauden kanssa hyödyttää kaikkia asioita (nrot 8252, 8253). Lähimmäisenrakkaus lähimmäistä kohtaan on tehdä hyvää, oikeudenmukaista ja rehellistä kaikessa toiminnassaan ja kaikessa tehtävässään (nrot 8120, 8122). Lähimmäisenrakkaus lähimmäistä kohtaan ulottuu kaikkiin asioihin ja yksityiskohtiin, mitä ihminen ajattelee, tahtoo ja tekee (nro 8124). Lähimmäisenrakkauden elämä on elämää Herran käskyjen mukaisesti (nro 3249). Elää Herran käskyjen mukaisesti, on rakastaa Herraa (nrot 10143, 10153, 10310, 10578, 10645). Aito lähimmäisenrakkaus ei vaadi ansiota, koska se on sisäisestä mieltymyksestä ja sen johdosta ilosta (nrot 2371, 2380, 2400, 3816, 3887, 6388–6393). Ihminen pysyy kuoleman jälkeen sellaisena kuin hänen lähimmäisenrakkauden elämänsä on ollut maailmassa (nro 8256). Taivaallinen autuus sisäänvirtaa Herrasta lähimmäisenrakkauden elämään (nro 2363). Ketään ei päästetä taivaaseen ainoastaan ajattelemalla hyvää, vaan samalla tahtomalla ja tekemällä hyvää (nrot 2401, 3459). Ellei hyvän tekeminen ole yhdistetty hyvän tahtomiseen ja hyvän ajattelemiseen, ei ole pelastusta eikä sisäisen ihmisen yhdistämistä ulkoisen kanssa (nro 3987).