KIRJAILIJAN ESIPUHE

1. Missä Herra puhuu opetuslastensa edessä aikakauden täyttymyksestä, joka on Kirkon viimeinen ajanjakso (1), ennustusten loppupuolella sen peräkkäisistä tiloista rakkauden ja uskon suhteen (2), Hän sanoo näin:

Mutta kohta noiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. Ja hän lähettää enkelinsä pasuunoiden ja suuren äänen kanssa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin. (Matt. 24: 29–31.)

Ne, jotka ymmärtävät nämä sanat kirjaimellisen merkityksen mukaisesti, eivät voi uskoa muuta, kuin että tuon viimeisimmän ajanjakson aikana, jota kutsutaan Viimeiseksi Tuomioksi, nämä kaikki asiat tulevat tapahtumaan aivan kuten ne kuvataan kirjaimellisessa merkityksessä; näin ei ainoastaan, että aurinko ja kuu pimenevät ja tähdet putoavat taivaalta, ja että Herran merkki näkyy taivaalla ja Hän Itse näkyy pilvissä seuranaan enkelit pasuunoineen, vaan myös ennustusten mukaisesti muissa kohdissa, että koko näkyvä maailma tuhoutuu ja sen jälkeen syntyy uusi taivas ja uusi maa. Sellainen on useampien ihmisten käsitys Kirkon piirissä nykypäivänä. Mutta ne, jotka näin uskovat, eivät tiedä niistä salaisuuksista, jotka on kätketty Sanan jokaiseen yksityiskohtaan. Sillä Sanan jokaisessa yksityiskohdassa on sisäinen merkitys, joka tarkoittaa spirituaalisia ja taivaallisia asioita eikä luonnollisia ja maailmallisia, jollaisia on kirjaimellisessa merkityksessä. Ja tämä ei ainoastaan useampien sanojen merkitykseen nähden, vaan myös jokaiseen sanaan nähden (3). Sillä Sana on kirjoitettu pelkillä vastaavaisuuksilla (4), jotta jokaisessa yksityiskohdassa olisi sisäinen merkitys. Millainen tämä sisäinen merkitys on, voidaan nähdä kaikista niistä asioista, jotka on sanottu ja esitetty siitä merkityksestä teoksessa Arcana Coelestia [Taivaalliset Salaisuudet]. Tästä teoksesta on myös koottuna useita lainauksia pienessä kirjassa nimeltä Valkoinen Hevonen, josta puhutaan Ilmestyskirjassa. On ymmärrettävä tämän merkityksen mukaisesti, mitä Herra edellä mainitussa sanoo tulemisestaan taivaan pilvissä; ”auringolla”, joka tulee pimenemään, tarkoitetaan siellä Herraa rakkauteen nähden (5); ”kuulla” Herraa uskoon nähden (6); ”tähdillä” tietoja hyvästä ja todesta eli rakkaudesta ja uskosta (7); ”Ihmisen Pojan merkillä taivaalla” Jumalallisen totuuden ilmestymistä; ”maan sukukunnilla, jotka parkuvat”, totuuden ja hyvyyden eli uskon ja rakkauden kaikkia asioita (8); ”Herran tulemisella taivaan pilvissä voimalla ja kirkkaudella” tarkoitetaan Hänen läsnäoloaan Sanassa ja ilmestymistään (9); ”pilvillä” tarkoitetaan Sanan kirjaimellista merkitystä (10) ja ”kirkkaudella” Sanan sisäistä merkitystä (11); ”enkeleillä pasuunoineen ja suurella äänellä” tarkoitetaan taivasta, josta Jumalallinen totuus tulee (12). Kaikesta tästä voidaan tietää, mitä näillä Herran sanoilla tarkoitetaan, että Kirkon lopussa, kun ei ole enää rakkautta eikä sen johdosta uskoa, Herra tulee avaamaan Sanan sisäisen merkityksen ja paljastamaan taivaan salaisuudet. Ne salaisuudet, jotka seuraavissa luvuissa paljastetaan, ovat Taivaasta ja Helvetistä ja samalla ihmisen Elämästä kuoleman jälkeen. Kirkon ihmiset tuskin tietävät nykyaikana mitään taivaasta ja helvetistä tai omasta elämästään kuoleman jälkeen, vaikka nämä kaikki asiat esitetään ja kuvataan Sanassa; vieläpä monet niistä, jotka ovat syntyneet Kirkon piirissä, kieltävät ne sanoen sydämessään: ”Kuka on tullut sieltä ja kertonut siitä?” Niinpä ettei sellainen kielteinen henki, joka vallitsee erityisesti niillä, joilla on paljon maallista viisautta, myös saastuttaisi ja turmelisi sydämeltään ja uskoltaan yksinkertaisia, minun on annettu olla yhdessä enkelien kanssa ja puhua heidän kanssaan kuten ihminen ihmisen kanssa ja myös nähdä asioita, joita on taivaissa ja samoin helveteissä, ja tätä on nyt tapahtunut kolmentoista vuoden ajan. Näin nyt siitä, mitä olen nähnyt ja kuullut, minun on annettu kuvata näitä asioita siinä toivossa, että tietämättömyyttä voitaisiin näin valaista ja epäuskoa hälventää. Tällainen välitön paljastus suodaan tänä päivänä, koska tämä on, mitä tarkoitetaan Herran Tulemisella.

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

[https://newchristianbiblestudy.org/Swedenborg]

1. ”Aikakauden täyttymys” on Kirkon viimeinen ajanjakso (nrot 4535, 10622).

2. Herran ennustus Matteuksessa luvussa 24 ja 25 aikakauden täyttymyksestä ja tulemisestaan, siten Kirkon asteittain etenevästä tuhosta ja viimeisestä tuomiosta, selitetään 1. Mooseksen kirjan lukujen 26–40 alussa (nrot 3353–3356, 3486–3489, 3650–3655, 3751–3757, 3897–3901, 4056–4060, 4229–4231, 4332–4335, 4422–4424, 4635–4638, 4661–4664, 4807–4810, 4954–4959, 5063–5071).

3. Sanan kaikissa asioissa ja yksityiskohdissa on sisäinen eli spirituaalinen merkitys (nrot 1143, 1984, 2135, 2333, 2395, 2495, 4442, 9049, 9063, 9086).

4. Sana on kirjoitettu pelkillä vastaavaisuuksilla, siitä syystä kaikki asiat ja yksityiskohdat siellä merkitsevät spirituaalisia asioita (nrot 1404, 1408, 1409, 1540, 1619, 1659, 1709, 1783, 2900, 9086).

5. ”Aurinko” Sanassa tarkoittaa Herraa rakkauteen nähden ja siten rakkautta Herraan (nrot 1529, 1837, 2441, 2495, 4060, 4696, 7083, 10809).

6. ”Kuu” Sanassa tarkoittaa Herraa uskoon nähden ja siten uskoa Herraan (nrot 1529, 1530, 2495, 4060, 4696, 7083).

7. ”Tähdet” tarkoittavat tietoja hyvästä ja todesta (nrot 2495, 2849, 4697).

8. ”Sukukunnat” kaikkia totuuksia ja hyvyyksiä kokonaisuudessaan, siten uskon ja rakkauden kaikkia asioita (nrot 3858, 3926, 4060, 6335).

9. Herran tuleminen on Hänen läsnäolonsa Sanassa ja ilmestyminen (nrot 3900, 4060).

10. Sanassa ”pilvet” tarkoittavat Sanan kirjaimellista merkitystä (nrot 4060, 4391, 5922, 6343, 6752, 8106, 8781, 9430, 10551, 10574).

11. Sanassa ”kirkkaus” tarkoittaa Jumalallista Totuutta sellaisena kuin se on taivaassa ja sellaisena kuin se on Sanan sisäisessä merkityksessä (nrot 4809, 5922, 8267, 8427, 9429, 10574).

12. ”Pasuuna” tai ”torvi” tarkoittaa Jumalallista totuutta taivaassa ja paljastettuna taivaasta (nrot 8158, 8823, 8915); tätä samoin tarkoitetaan ”suurella äänellä” (nrot 6971, 9926).

I HERRA ON TAIVAAN JUMALA

2. Ensiksi tulee tietää, kuka on taivaan Jumala, koska kaikki muu riippuu siitä. Kaikkialla taivaassa tunnustetaan, että Herra yksin on taivaan Jumala. He sanovat siellä kuten Hän Itse opetti:

Että Hän on yhtä Isän kanssa; että Isä on Hänessä ja Hän Isässä; että se joka näkee Hänet, näkee Isän; että kaikki mikä on pyhää, lähtee Hänestä (Joh. 10: 30, 38; 14: 9­­­–11; 16: 13–15).

Olen usein puhunut enkelien kanssa tästä asiasta, ja he ovat jatkuvasti sanoneet, etteivät he voi erottaa taivaassa Jumaluutta kolmeen osaan, koska he tietävät ja havaitsevat, että Jumaluus on yksi ja se on yksi Herrassa. He sanoivat myös, että niitä Kirkon ihmisiä, joilla maailmasta lähtiessään on käsitys kolmesta Jumaluudesta, ei voida päästää taivaaseen, sillä heidän ajatuksensa vaeltavat yhdestä toiseen, eikä taivaassa ole sallittua ajatella kolmea ja sanoa yksi (1), koska taivaassa jokainen puhuu ajatuksestaan, sillä puhe on siellä ajattelevaa puhetta eli puhuvaa ajatusta. Taivaaseen ei voida vastaanottaa niitä, jotka maailmassa ovat erottaneet Jumaluuden kolmeksi ja omaksuneet erillisen käsityksen jokaisesta eivätkä ole tehneet sitä yhdeksi ja keskittäneet sitä Herraan. Sillä taivaassa jaetaan kaikki ajatukset, ja jos joku tulisi sinne ajatellen kolmea ja puhuen yhdestä, hänet heti tunnistettaisiin ja hylättäisiin. Mutta on tiedettävä, että kaikki ne, jotka eivät ole erottaneet totuutta hyvyydestä eli uskoa rakkaudesta, kun he ovat saaneet toisessa elämässä opetusta, vastaanottavat taivaallisen käsityksen Herrasta, että Hän on maailmankaikkeuden Jumala. Toisin on niillä, jotka ovat erottaneet uskon elämästä, toisin sanoen, jotka eivät ole eläneet todellisen uskon käskyjen mukaisesti.

3. Ne Kirkon piirissä, jotka ovat kieltäneet Herran ja tunnustaneet ainoastaan Isän ja vahvistaneet itseään sellaisessa uskossa, ovat taivaan ulkopuolella. Ja koska heillä ei ole mitään virtausta taivaasta, jossa palvotaan yksin Herraa, heiltä riistetään vähitellen kykynsä ajatella totuutta mistä tahansa asiasta, ja lopulta heistä tulee joko mykkiä tai he puhuvat typerästi ja eksyvät kulkiessaan, ja heidän käsivartensa roikkuvat ja heiluvat ikään kuin voimattomina nivelissään. Mutta ne, jotka ovat kieltäneet Herran Jumaluuden ja tunnustaneet ainoastaan Hänen Ihmisyytensä, kuten sociniolaiset, ovat samoin taivaan ulkopuolella. Sellaiset viedään taivaan ulkopuolelle etualalle, hieman oikealle ja lasketaan alas syvälle ja siten täysin erotetaan muista, jotka tulevat kristitystä maailmasta. Ne taas, jotka sanovat uskovansa näkymättömään Jumaluuteen, jota he kutsuvat maailmankaikkeuden sieluksi, josta kaikki on saanut alkunsa, hylkäävät kaiken uskon Herraan ja tulevat huomaamaan, etteivät he usko mihinkään Jumalaan. Näkymätön Jumaluus on heille sellaista kuin kuuluu luontoon sen alkeissa, eikä sellainen voi olla uskon ja rakkauden kohteena, koska sellainen ei voi olla ajatuksen kohteena (2). Heidät karkotetaan niiden joukkoon, joita kutsutaan naturalisteiksi. Toisin on niillä, jotka ovat syntyneet Kirkon ulkopuolella ja joita kutsutaan pakanoiksi. Heistä kerrotaan myöhemmin.

4. Kaikki pikkulapset, joista kolmasosa taivaasta muodostuu, opetetaan tunnustamaan ja uskomaan, että Herra on heidän Isänsä, ja sen jälkeen, että Hän on kaikkien Herra, näin taivaan ja maan Jumala. Että pikkulapset aikuistuvat taivaissa ja täydellistyvät tietojen avulla enkelilliseen ymmärtäväisyyteen ja viisauteen saakka, nähdään seuraavilla sivuilla.

5. Että Herra on taivaan Jumala, eivät voi epäillä ne, jotka kuuluvat Kirkkoon, sillä Hän Itse opetti:

Että kaikki, mikä on Isän, on Hänen (Matt. 11: 27; Joh. 16: 15; 17: 2); ja että Hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä (Matt. 28: 18).

Hän sanoo ”taivaassa ja maan päällä”, koska se, joka hallitsee taivasta, hallitsee myös maata, sillä jälkimmäinen riippuu edellisestä (3). Hallita taivasta ja maata, on vastaanottaa Häneltä kaikki hyvyys, joka kuuluu rakkauteen, ja kaikki totuus, joka kuuluu uskoon, näin kaiken ymmärtäväisyyden ja viisauden ja siten kaiken onnellisuuden; sanalla sanoen, iankaikkisen elämän. Tämän myös Herra opetti sanoessaan:

Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole näkevä elämää. (Joh. 3: 36.)

Ja myös:

Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. (Joh. 11: 25, 26.)

Ja toisaalla:

Minä olen tie, totuus ja elämä (Joh. 14: 6).

6. Oli tiettyjä henkiä, jotka maailmassa eläessään olivat tunnustaneet Isän, mutta Herrasta heillä ei ollut muuta käsitystä kuin kuten toisesta ihmisestä, ja sen johdosta he eivät uskoneet Hänen olevan taivaan Jumalan. Sen tähden heidän sallittiin kuljeskella minne halusivat ja etsiä, olisiko muuta taivasta kuin Herran. He myös etsivät useita päiviä, mutta eivät löytäneet sitä mistään. He olivat sellaisten joukossa, jotka asettivat taivaan onnellisuuden kunniaan ja herruuteen, ja kun he eivät voineet saavuttaa mitä ikävöivät, ja kun heille sanottiin, että taivas ei koostu sellaisista asioista, he suuttuivat ja halusivat sellaista taivasta, missä he voisivat hallita muita ja kohota sellaiseen kunniaan kuin maailmassa.

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Kristittyjä tutkittiin toisessa elämässä, millainen käsitys heillä oli yhdestä Jumalasta, ja saatiin tietää, että heillä oli käsitys kolmesta jumalasta (nrot 2329, 5256, 10736, 10738, 10821). Että Jumalallinen kolminaisuus Herrassa tunnustetaan taivaassa (nrot 14, 15, 1729, 2005, 5256, 9303).

2. Jumaluutta, jota ei voi havaita millään idealla, ei voida vastaanottaa uskon kautta (nrot 4733, 5110, 5663, 6982, 6996, 7004, 7211, 9356, 9359, 9972, 10067, 10267).

3. Koko taivas on Herran (nrot 2751, 7086). Hänellä on kaikki valta taivaissa ja maan päällä (nrot 1607, 10089, 10827). Kuten Herra hallitsee taivasta, Hän hallitsee myös kaikkia asioita, jotka riippuvat siitä, siten kaikkia asioita maailmassa (nrot 2026, 2027, 4523, 4524). Herralla yksin on valta poistaa helvetit, pitää poissa pahuudesta ja pitää hyvyydessä ja siten pelastaa (nro 10019).

II HERRAN JUMALUUS MUODOSTAA TAIVAAN

7. Enkeleitä yhdessä kutsutaan taivaaksi, koska he muodostavat sen. Mutta se on kuitenkin Herrasta etenevä Jumaluus, joka virtaa enkeleihin ja jonka he vastaanottavat, mikä muodostaa taivaan yleensä ja osassaan. Herrasta esiin käyvä Jumaluus on rakkauden hyvyyttä ja uskon totuutta; niinpä siinä määrin kuin enkelit vastaanottavat hyvää ja totta Herralta, samassa määrin he ovat enkeleitä ja taivasta.

8. Jokainen taivaissa tietää ja uskoo, vieläpä havaitsee, ettei hän tahdo eikä tee mitään hyvää itsestään, ja ettei hän ajattele eikä usko mitään totuutta itsestään, vaan Jumaluudesta, näin Herrasta; ja että se hyvyys ja totuus, jotka ovat hänestä itsestään, eivät ole hyvyyttä ja totuutta, koska niissä ei ole elämää Jumaluudesta. Sisimmän taivaan enkelit myös selvästi havaitsevat ja tuntevat sisäänvirtauksen, ja mitä enemmän he sitä vastaanottavat, sitä enemmän he näyttävät olevan taivaassa, koska he ovat sitä enemmän rakkaudessa ja uskossa, ja sitä enemmän ymmärtäväisyyden ja viisauden valossa ja siitä taivaallisessa ilossa. Koska nämä kaikki asiat käyvät esiin Herran Jumaluudesta ja niissä on enkelien taivas, niin on selvää, että Herran Jumaluus muodostaa taivaan eivätkä enkelit mistään heidän omastaan (1). Tästä johtuu, että taivasta kutsutaan Sanassa ”Herran Asuinpaikaksi” ja ”Hänen Valtaistuimekseen”; ja että niiden, jotka ovat siellä, sanotaan olevan Herrassa (2). Mutta millä tavalla Jumaluus etenee Herrasta ja täyttää taivaan, kerrotaan seuraavilla sivuilla.

9. Enkelit menevät viisaudestaan vielä pidemmälle. He sanovat, että ei ainoastaan kaikki hyvyys ja totuus ole Herralta, vaan myös kaikki elämästä. He vahvistavat sen sillä, että mitään ei voi syntyä itsestä, vaan jostakin itseään edeltävästä, näin että kaikki asiat syntyvät Ensimmäisestä, jota he kutsuvat kaiken elämän itse Olemukseksi [Esse], ja että ne samoin pysyvät olemassa, koska pysyä olemassa on jatkuvaa syntymistä, ja että se, mitä ei jatkuvasti pidetä välissä olevien kautta yhteydessä Ensimmäisen kanssa, heti hajoaa ja täysin häviää. Lisäksi he sanovat, että on ainoastaan yksi elämän lähde, ja että ihmisen elämä on puro siitä, mikä heti juoksisi kuiviin, ellei se pysyisi jatkuvasti olemassa lähteestään. He sanovat edelleen, että tästä yhdestä elämän lähteestä, joka on Herra, käy esiin ainoastaan Jumalallista hyvyyttä ja Jumalallista totuutta, jotka vaikuttavat jokaiseen vastaanoton mukaisesti. Ne, jotka vastaanottavat ne uskossa ja elämässä, löytävät niissä taivaan; mutta ne, jotka hylkäävät ja tukahduttavat ne, kääntävät ne helvetiksi, sillä he kääntävät hyvyyden pahuudeksi ja totuuden vääryydeksi, siten elämän kuolemaksi. Että kaikki elämästä on Herrasta, he myös vahvistavat sen sillä, että kaikki asiat maailmankaikkeudessa ovat suhteessa hyvyyteen ja totuuteen. Ihmisen tahdon elämä, joka on hänen rakkautensa elämää, on suhteessa hyvyyteen, ja ihmisen ymmärryksen elämä, joka on hänen uskonsa elämää, on suhteessa totuuteen; jonka tähden, kun kaikki hyvyys ja totuus tulee ylhäältä, seuraa siitä, että myös kaikki elämästä tulee sieltä. Koska enkelit näin uskovat, niin he kieltäytyvät kaikesta kiitoksesta hyvyyden vuoksi, jonka he tekevät, ja ovat pahoillaan ja kääntyvät pois, jos joku lukee hyvyyden heidän ansiokseen. He ihmettelevät, että joku uskoo olevansa viisas itsestään ja tekevänsä hyvää itsestään. Tehdä hyvää itsensä vuoksi, sitä he eivät kutsu hyvyydeksi, koska se tapahtuu itsestä käsin; mutta tehdä hyvää hyvyyden itsensä vuoksi, sitä he kutsuvat hyvyydeksi Jumaluudesta, ja että se on tämä hyvyys, joka tekee taivaan, koska tämä hyvyys on Herraa (3).

10. Henget, jotka maailmassa eläessään ovat vahvistaneet itseään siinä uskossa, että se hyvä, jonka he tekevät, ja se tosi, johon he uskovat, ovat heistä itsestään tai omistetaan heille heidän ominaan, missä uskossa ovat kaikki ne, jotka asettavat ansion hyviin tekoihin ja vaativat vanhurskautta itselleen, heitä ei vastaanoteta taivaaseen. Enkelit pakenevat heitä pitäen heitä tyhminä ja varkaina. Tyhminä siksi, että he katsovat jatkuvasti itseensä eivätkä Jumaluuteen; varkaina siksi, että he ottavat Herralta mikä on Hänen. Nämä henget ovat vastoin taivaan uskoa, että Herran Jumaluus enkeleissä muodostaa taivaan.

11. Että he ovat Herrassa ja Herra on heissä, jotka ovat taivaassa ja Kirkossa, opettaa myös Herra sanoessaan:

Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. (Joh. 15: 4, 5.)

12. Näistä asioista voidaan nyt todeta, että Herra asuu omassaan taivaan enkeleissä, ja siten että Hän on taivaassa kaikki kaikessa; ja tämä syystä, että hyvyys Herrasta on Herraa enkeleissä, sillä mikä on Hänestä, on Häntä Itseään; siis että hyvyys Herrasta on taivas enkeleille eikä mikään heidän omastaan.

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Että taivaan enkelit tunnustavat kaiken hyvyyden olevan Herrasta eikä mitään heistä itsestään, ja että Herra asuu omassaan heissä eikä heidän omassaan (nrot 9338, 10125, 10151, 10157). Siksi Sanassa ”enkeleillä” tarkoitetaan jotakin Herrasta (nrot 1925, 2821, 3039, 4085, 8192, 10528). Ja siksi enkeleitä kutsutaan jumaliksi Jumaluuden vastaanottamisen johdosta Herralta (nrot 4295, 4402, 7268, 7873, 8192, 8301). Että myös Herralta on kaikki hyvyys, mikä on hyvyyttä, ja kaikki totuus, mikä on totta, siis kaikki rauha, rakkaus, lähimmäisenrakkaus ja usko (nrot 1614, 2016, 2751, 2882, 2883, 2891, 2892, 2904). Ja myös kaikki viisaus ja ymmärtäväisyys (nrot 109, 112, 121, 124).

2. Niiden, jotka ovat taivaassa, sanotaan olevan Herrassa (nrot 3637, 3638).

3. Että hyvyydellä Herrasta on Herra sisäisesti itsessään, mutta ei hyvyydellä omasta (nrot 1802, 3951, 8480)

III HERRAN JUMALUUS TAIVAASSA ON RAKKAUTTA HÄNEEN JA LÄHIMMÄISENRAKKAUTTA LÄHIMMÄISTÄ KOHTAAN

13. Herrasta esiin käyvää Jumaluutta kutsutaan taivaassa Jumalalliseksi Totuudeksi, syystä, jota käsitellään seuraavilla sivuilla. Tämä Jumalallinen totuus virtaa taivaaseen Herrasta Hänen Jumalallisesta rakkaudestaan. Jumalallinen rakkaus ja Jumalallinen totuus siitä ovat vastaavasti kuten auringon tuli ja valo siitä maailmassa, rakkaus kuten auringon tuli ja totuus siitä kuten valo auringosta. Vastaavaisuudesta johtuen tuli merkitsee myös rakkautta ja valo rakkaudesta esiin käyvää totuutta (1). Tästä voidaan tietää, millaista on Herran Jumalallisesta rakkaudesta esiin käyvä Jumalallinen totuus, joka on olemukseltaan Jumalallista hyvyyttä yhdistettynä Jumalalliseen totuuteen; ja koska se on yhdistettyä, se elävöittää taivaan kaikki asiat, kuten auringon lämpö yhdistettynä valoon maailmassa tekee kaikki asiat hedelmälliseksi maan päällä, kuten tapahtuu keväällä ja kesällä. Mutta toisin on, kun lämpöä ei ole yhdistetty valoon, siis kun valo on kylmää, silloin kaikki asiat ovat horroksessa ja lepäävät elottomina. Tämä Jumalallinen hyvyys, jota on verrattu lämpöön, on rakkauden hyvyyttä enkeleissä; ja Jumalallinen totuus, jota on verrattu valoon, on se, minkä kautta ja mistä rakkauden hyvyys tulee.

14. Että Jumaluus taivaassa, mikä muodostaa taivaan, on rakkautta, johtuu siitä, että rakkaus on spirituaalista yhdistymistä: se yhdistää enkelit Herraan ja yhdistää heidät toisiinsa keskenään; ja se yhdistää heidät niin, että kaikki olisivat kuten yksi Herran näkyvissä. Lisäksi rakkaus on elämän itse olemus jokaiselle. Siitä on elämä enkeleille ja myös ihmisille. Jokainen voi tietää, joka miettii asiaa, että ihmisen sisin elinvoima on rakkaudesta; sillä sen läsnäolosta hän lämpenee ja sen poissaolosta hän kylmenee, ja kun se riistetään häneltä, hän kuolee (2). Mutta on tiedettävä, että jokaisen elämä on sellainen kuin hänen rakkautensa on.

15. Taivaassa on kaksi erilaista rakkautta, rakkaus Herraan ja rakkaus lähimmäistä kohtaan. Sisimmässä eli kolmannessa taivaassa on rakkaus Herraan, ja toisessa eli keskimmäisessä taivaassa on rakkaus lähimmäistä kohtaan. Molemmat käyvät esiin Herrasta ja molemmat muodostavat taivaan. Miten nämä kaksi rakkautta eroavat toisistaan ja miten ne yhdistyvät toisiinsa, näkyy taivaassa selvässä valossa, mutta maailmassa vain hämärästi. Taivaassa Herran rakastamisella ei tarkoiteta rakastaa Häntä persoonana, vaan rakastaa sitä hyvyyttä, joka on Hänestä, ja rakastaa hyvyyttä on tahtoa ja tehdä sitä rakkaudesta. Ja lähimmäisen rakastamisella ei tarkoiteta rakastaa toveria persoonana, vaan rakastaa sitä totuutta, joka on Sanasta, ja rakastaa totuutta on tahtoa ja tehdä sitä. Tästä on selvää, että nämä kaksi rakkautta eroavat toisistaan, kuten hyvyys ja totuus eroavat toisistaan, ja että ne yhdistyvät toisiinsa, kuten hyvyys totuuden kanssa (3). Mutta tätä tuskin voi ymmärtää ihminen, joka ei tiedä, mitä rakkaus on, mitä hyvyys ja mitä lähimmäinen ovat (4).

16. Olen usein puhunut enkelien kanssa tästä asiasta. He sanoivat olevansa hämmästyneitä siitä, että Kirkon ihmiset eivät tiedä, että rakastaa Herraa ja rakastaa lähimmäistään on rakastaa hyvyyttä ja totuutta, ja tahdostaan tehdä niitä; vaikka he kuitenkin saattaisivat tietää, että jokainen todistaa rakkautensa tahtomalla ja tekemällä mitä toinen haluaa, ja että siten häntä rakastetaan vuorostaan ja hänet yhdistetään rakastamaansa; eikä siten, että hän rakastaa toista eikä kuitenkaan tee mitä toinen haluaa, mikä itsessään ei ole rakastamista. He sanoivat myös, että ihmisen pitäisi tietää, että hyvyys käyden esiin Herrasta on Hänen kaltaisuuttaan, koska Hän Itse on siinä; ja että ne, jotka tekevät hyvää ja totta elämässään tahtomalla ja tekemällä niitä, tulevat Herran kaltaisiksi ja yhdistetään Häneen; tahtominen on myös tekemisen rakastamista. Että näin on, opettaa myös Herra Sanassaan sanoen:

Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa… ja minä rakastan häntä… ja jäämme hänen tykönsä asumaan. (Joh. 14: 21, 23.)

Ja toisaalla:

Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani (Joh. 15: 10, 12).

17. Että Herrasta etenevä Jumaluus, joka vaikuttaa enkeleihin ja muodostaa taivaan, on rakkautta, todistaa kaikki kokemus taivaassa; sillä kaikki, jotka ovat taivaassa, ovat rakkauden ja lähimmäisenrakkauden muotoja, ja he näkyvät sanoinkuvaamattomassa kauneudessa, ja rakkaus loistaa heidän kasvoistaan, puheestaan ja heidän elämänsä yksityiskohdista (5). Lisäksi on spirituaaliset elämän sfäärit, jotka käyvät esiin jokaisesta enkelistä ja hengestä ja ympäröivät heidät, ja joiden avulla tunnetaan jo pitkän välimatkan päästä, millaisia he ovat rakkauden mieltymyksiinsä nähden. Sillä nämä sfäärit virtaavat esiin kunkin mieltymyksen ja siitä ajatuksen elämästä, eli hänen rakkautensa ja siitä uskonsa elämästä. Enkeleistä esiin käyvät sfäärit ovat niin täynnä rakkautta, että ne vaikuttavat niiden sisimpään elämään, joiden luona he ovat; olen usein ne havainnut ja näin ne ovat vaikuttaneet minuun (6). Että enkeleillä on elämänsä rakkaudesta, on ilmeistä myös siitä, että toisessa elämässä jokainen kääntyy rakkautensa mukaisesti; ne, jotka ovat rakkaudessa Herraan ja lähimmäiseen, kääntyvät jatkuvasti Herraan päin; mutta taas ne, jotka ovat itserakkaudessa, kääntyvät jatkuvasti Herrasta poispäin. Tämä tapahtuu heidän ruumiinsa jokaisessa kääntymisessä, sillä toisessa elämässä avaruudet ovat heidän sisäistensä tilojen mukaisesti, samoin ilmansuunnat, joita siellä ei ole määrätty samoin kuin maailmassa, vaan ne määräytyvät heidän kasvojensa suunnan mukaisesti. Mutta enkelit eivät kuitenkaan käänny itse Herraan päin, vaan Herra kääntää Itseensä päin ne, jotka rakastavat tehdä niitä asioita, jotka ovat Hänestä (7). Mutta näistä asioista enemmän myöhemmin, missä on ilmansuunnista toisessa elämässä.

18. Että Herran Jumaluus taivaassa on rakkautta, johtuu siitä, että rakkaus on säilytyspaikka taivaan kaikille asioille, joita ovat rauha, ymmärtäväisyys, viisaus ja onnellisuus. Sillä rakkaus vastaanottaa kaikki asiat ja yksityiskohdat, jotka ovat sopusoinnussa sen kanssa, se ikävöi niitä, etsii niitä ja imee sisäänsä ne ikään kuin itsestään, sillä se haluaa jatkuvasti rikastua ja täydellistyä niistä (8). Tämä on tunnettua myös ihmiselle, sillä rakkaus hänessä ikään kuin etsii ja vetää esiin muistin kätköistä kaikki asiat, jotka ovat sopusoinnussa sen kanssa, ja se kerää ja järjestelee ne itsessään ja alapuolellaan, itsessään niin, että ne olisivat sen omia, ja alapuolellaan niin, että ne palvelisivat sitä; mutta muut asiat, jotka eivät ole sopusoinnussa, se hylkää ja poistaa. Että rakkaudessa on kaikki kyky ottaa vastaan totuuksia, jotka ovat sopusoinnussa sen kanssa, ja halu yhdistää ne itseensä, on myös selvästi ilmeistä niistä, jotka on nostettu taivaaseen. Vaikka he olivat olleet yksinkertaisia maailmassa, he tulivat enkelilliseen viisauteen ja taivaalliseen onnellisuuteen tullessaan enkelien joukkoon. Syynä oli se, että he olivat rakastaneet hyvyyttä ja totuutta hyvyyden ja totuuden itsensä vuoksi ja istuttaneet ne elämäänsä. Sillä tavoin he olivat tulleet kykeneviksi ottamaan vastaan taivasta kaiken sanoinkuvaamattoman kanssa siellä. Mutta niillä, jotka ovat rakkaudessa itseensä ja maailmaan, ei ole mitään kykyä vastaanottaa hyvää ja totta, vaan he inhoavat niitä ja hylkäävät ne, ja ensikosketuksellaan ja niiden sisäänvirtauksesta he pakenevat ja liittyvät helvetissä niihin, jotka ovat samanlaisissa rakkauksissa heidän kanssaan. Oli muutamia henkiä, jotka epäilivät, että sellaisia asioita on taivaallisessa rakkaudessa, ja he halusivat tietää, oliko se niin. Sen tähden heidät saatettiin taivaallisen rakkauden tilaan poistamalla esteet tilapäisesti. Sitten heidät vietiin lähelle enkelitaivasta, ja sieltä he puhuivat minulle. He sanoivat havaitsevansa sisäisempää onnellisuutta, kuin he kykenivät sanoin ilmaisemaan, ja he valittivat suuresti, että heidän täytyy palata entiseen tilaansa. Muutamat henget nostettiin taivaaseen; ja mitä korkeammalle eli sisemmäksi heidät nostettiin, sitä enemmän he tulivat ymmärtäväisyyteen ja viisauteen, että he kykenivät havaitsemaan sellaista, mikä oli ollut heille ennen käsittämätöntä. Tästä on ilmeistä, että Herrasta etenevä rakkaus on taivaan säilytyspaikka ja kaikkien asioiden siellä.

19. Että rakkaus Herraan ja rakkaus lähimmäiseen sisältävät itsessään kaikki Jumalalliset totuudet, voidaan todeta niistä asioista, jotka Herra Itse on puhunut näistä kahdesta rakkaudesta sanoessaan,

’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi’… Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat. (Matt. 22: 37–40.)

”Laki ja Profeetat” ovat koko Sana, näin kaikki Jumalallinen Totuus.

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Että Sanassa ”tuli” merkitsee rakkautta molemmissa merkityksissä [hyvä ja paha] (nrot 934, 4906, 5215). ”Pyhä ja taivaallinen tuli” merkitsee Jumalallista Rakkautta ja kaikkea mieltymystä, joka on tästä rakkaudesta (nrot 934, 6314, 6832). ”Valo” siitä merkitsee totuutta lähtien rakkauden hyvyydestä ja ”valo taivaassa” Jumalallista Totuutta (nrot 3395, 3485, 3636, 3643, 3993, 4302, 4413, 4415, 9548, 9684).

2. Että rakkaus on elämän tuli ja itse elämä todella on siitä (nrot 4906, 5071, 6032, 6314).

3. Rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä on elää Herran käskyjen mukaisesti (nrot 10143, 10153, 10310, 10578, 10648).

4. Rakastaa lähimmäistään ei ole rakastaa henkilöä, vaan rakastaa sitä hänessä, mistä hän on se, mikä hän on, siten hänen totuuttaan ja hyvyyttään (nrot 5028, 10336). Ne, jotka rakastavat henkilöä eivätkä sitä, mistä hän on se, mikä hän on, rakastavat yhtäläisesti pahaa kuin hyvää ihmistä (nro 3820). Lähimmäisenrakkaus on tahtoa totuuksia ja vaikuttua totuuksista totuuksien itsensä vuoksi (nrot 3876, 3877). Lähimmäisenrakkaus on tehdä hyvää, oikeudenmukaista ja rehellistä kaikessa toiminnassaan ja tehtävässään (nrot 8120–8122).

5. Että enkelit ovat rakkauden ja lähimmäisenrakkauden muotoja (nrot 3804, 4735, 4797, 4985, 5199, 5530, 9879, 10177).

6. Spirituaalinen sfääri, joka on elämän sfääri, virtaa ulos ja tulvii esiin jokaisesta ihmisestä, hengestä ja enkelistä, ja ympäröi heitä (nrot 4464, 5179, 7454, 8630). Tämä sfääri virtaa ulos heidän mieltymyksensä ja siitä ajatuksensa elämästä (nrot 2489, 4464, 6206).

7. Henget ja enkelit kääntyvät jatkuvasti rakkauksiinsa päin, ja ne, jotka ovat taivaassa, kääntyvät jatkuvasti Herraan päin (nrot 10130, 10189, 10420, 10702). Että ilmansuunnat toisessa elämässä ovat jokaisella kasvojensa suunnan mukaisesti ja siten ne määräytyvät toisin kuin maailmassa (nrot 10130, 10189, 10420, 10702).

8. Että rakkaudessa on lukemattomia asioita, ja rakkaus vastaanottaa itseensä kaikki asiat, jotka ovat sopusoinnussa sen kanssa (nrot 2500, 2572, 3078, 3189, 6323, 7490, 7750).

IV TAIVAS ON JAETTU KAHTEEN VALTAKUNTAAN

20. Koska taivaassa on äärettömästi vaihteluita, eikä yksikään yhteiskunta ole täysin samanlainen kuin toinen, eikä edes yksikään enkeli ole kuin toinen (1), niin taivas jaetaan yleisiin, erityisiin ja yksittäisiin osiin. Yleinen jako on kahteen valtakuntaan, erityinen kolmeen taivaaseen ja yksittäinen lukemattomiin yhteiskuntiin. Näistä jokaisesta kerrotaan nyt seuraavilla sivuilla. Niitä sanotaan valtakunniksi, koska taivasta kutsutaan ”Jumalan Valtakunnaksi”.

21. On enkeleitä, jotka vastaanottavat Herrasta esiin käyvän Jumaluuden sisäisemmin tai vähemmän sisäisesti. Ne, jotka vastaanottavat sisäisemmin, kutsutaan taivaallisiksi enkeleiksi; mutta ne, jotka vastaanottavat vähemmän sisäisesti, kutsutaan spirituaalisiksi enkeleiksi. Siitä syystä taivas on jaettu kahteen valtakuntaan, joista toista kutsutaan Taivaalliseksi Valtakunnaksi ja toista Spirituaaliseksi Valtakunnaksi (2).

22. Niitä enkeleitä, jotka muodostavat taivaallisen valtakunnan, koska he vastaanottavat Herran Jumaluutta sisäisemmin, kutsutaan sisäisiksi ja myös korkeammiksi enkeleiksi; ja sen johdosta myös niitä taivaita, joita he muodostavat, kutsutaan sisäisiksi ja korkeammiksi taivaiksi (3). Niitä sanotaan korkeammiksi ja alemmiksi, johtuu siitä, että sisäisiä ja ulkoisia asioita näin kutsutaan (4).

23. Sitä rakkautta, jossa ovat ne, jotka ovat taivaallisessa valtakunnassa, kutsutaan taivaalliseksi rakkaudeksi; ja taas sitä rakkautta, jossa ovat ne, jotka ovat spirituaalisessa valtakunnassa, kutsutaan spirituaaliseksi rakkaudeksi: taivaallinen rakkaus on rakkautta Herraan, ja spirituaalinen rakkaus on rakkautta lähimmäistä kohtaan. Ja koska kaikki hyvyys on rakkaudesta, sillä mitä joku rakastaa, se on hänelle hyvyyttä, niin kutsutaan myös toisen valtakunnan hyvyyttä taivaalliseksi hyvyydeksi ja toisen valtakunnan hyvyyttä spirituaaliseksi hyvyydeksi. Tästä on ilmeistä, missä suhteessa nämä kaksi valtakuntaa eroavat toisistaan, nimittäin samalla tavalla kuin hyvyys rakkaudesta Herraan ja hyvyys lähimmäisenrakkaudesta lähimmäistä kohtaan (5). Ja koska edellinen hyvyys on sisäistä hyvyyttä ja rakkaus sisäistä rakkautta, niin taivaalliset enkelit ovat sisäisiä enkeleitä ja heitä kutsutaan korkeammiksi enkeleiksi.

24. Taivaallista valtakuntaa kutsutaan myös Herran pappeuden valtakunnaksi ja Sanassa ”Hänen asuinpaikakseen”. Spirituaalista valtakuntaa taas kutsutaan Hänen kuninkaalliseksi valtakunnakseen ja Sanassa ”Hänen valtaistuimekseen”. Taivaallisen Jumaluutensa johdosta Herraa kutsuttiin maailmassa ”Jeesukseksi” ja spirituaalisen Jumaluutensa johdosta ”Kristukseksi”.

25. Enkelit Herran taivaallisessa valtakunnassa ylittävät suuresti spirituaalisen valtakunnan enkelit viisaudessa ja kunniassa, siitä syystä, että he vastaanottavat Herran Jumaluutta sisäisemmin, sillä he ovat rakkaudessa Häneen ja sen johdosta lähempänä Häntä ja läheisemmin yhdistyneet Häneen (6). Että nämä enkelit ovat sellaisia, johtuu siitä, että he ovat vastaanottaneet ja jatkuvasti vastaanottavat Jumalallisia totuuksia heti elämäänsä, eivätkä ensin muistiinsa ja ajatukseensa kuten spirituaalisen valtakunnan enkelit; sen tähden heillä on Jumalalliset totuudet kirjoitettu sydämiinsä, ja he havaitsevat ne ja ikään kuin näkevät ne itsessään, eivätkä he koskaan järkeile niistä, ovatko ne niin vai eivät (7). Nämä enkelit ovat sellaisia kuin kuvataan Jeremiaassa:

Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä… Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: ’Tuntekaa Herra’. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan. (Jer. 31: 33, 34.)

Ja heitä kutsutaan Jesajassa ”Jehovan opettamiksi” (Jes. 54: 13). Herra Itse sanoo Johanneksessa, että ”Jehovan opettamia” ovat ne, jotka ovat Hänen Itsensä opettamia (Joh. 6: 45, 46).

26. On sanottu, että näillä enkeleillä on viisautta ja kunniaa enemmän kuin muilla, koska he ovat vastaanottaneet ja jatkuvasti vastaanottavat Jumalallisia totuuksia heti elämäänsä; sillä niin pian kuin he kuulevat niitä, he myös tahtovat ja tekevät niitä eivätkä varastoi niitä muistiinsa ja sen jälkeen ajattelevat, oliko se niin. He tietävät heti sisäänvirtauksen avulla Herrasta, onko totuus, jonka he kuulevat, totta, sillä Herra virtaa välittömästi ihmisen tahtoon, mutta välillisesti tahdon kautta hänen ajatukseensa; eli mikä on sama asia, Herra virtaa välittömästi hyvyyteen, mutta välillisesti hyvyyden kautta totuuteen (8); sillä sitä kutsutaan hyvyydeksi, joka kuuluu tahtoon ja siitä tekoon, mutta sitä totuudeksi, joka kuuluu muistiin ja siitä ajatukseen: myös jokainen totuus käännetään hyvyydeksi ja istutetaan rakkauteen niin pian kuin se tulee tahtoon. Mutta niin kauan kuin totuus on muistissa ja siitä ajatuksessa, se ei tule hyvyydeksi, eikä se elä, eikä sitä omisteta ihmiselle, koska ihminen on ihminen tahdostaan ja siitä ymmärryksestään, eikä ymmärryksestään erotettuna tahdostaan (9).

27. Koska sellainen ero on taivaallisen valtakunnan ja spirituaalisen valtakunnan enkelien välillä, niin he eivät ole yhdessä eivätkä he seurustele keskenään. He ovat yhteydessä ainoastaan välittävien enkelillisten yhteiskuntien kautta, joita kutsutaan taivaallis-spirituaalisiksi. Näiden kautta taivaallinen valtakunta virtaa spirituaaliseen valtakuntaan (10); ja tästä seuraa, että vaikka taivas on jaettu kahteen valtakuntaan, se kuitenkin muodostaa yhden. Herra huolehtii aina, että on sellaisia välittäviä enkeleitä, joiden kautta on kommunikaatio ja yhdistyminen.

28. Koska näiden kahden valtakunnan enkeleitä käsitellään paljon seuraavilla sivuilla, niin yksityiskohdat tässä ohitetaan.

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Että on ääretön vaihtelu eikä mikään asia ole koskaan sama kuin toinen (nrot 7236, 9002). Jopa taivaissa on ääretön vaihtelu (nrot 684, 690, 3744, 5598, 7236); vaihtelut taivaissa ovat hyvyyden vaihteluita (nrot 3744, 4005, 7236, 7833, 7836, 9002); ja siten kaikki yhteiskunnat taivaassa ja jokainen enkeli yhteiskunnassa eroavat toisistaan (nrot 690, 3241, 3519, 3804, 3986, 4067, 4149, 4263, 7236, 7833, 7836); mutta kaikki tekevät kuitenkin yhden rakkauden kautta Herrasta (nrot 457, 3986).

2. Taivas kokonaisuudessaan on jaettu kahteen valtakuntaan, taivaalliseen valtakuntaan ja spirituaaliseen valtakuntaan (nrot 3887, 4138). Enkelit taivaallisessa valtakunnassa vastaanottavat Herran Jumalallisuutta tahdonalaiseen osaansa, siten sisäisemmin kuin spirituaaliset enkelit, jotka vastaanottavat sitä älylliseen osaansa (nrot 5113, 6367, 8521, 9936, 9995, 10124).

3. Että niitä taivaita, jotka muodostavat taivaallisen valtakunnan, kutsutaan korkeammiksi, kun taas niitä, jotka muodostavat spirituaalisen valtakunnan, kutsutaan alemmiksi (nro 10068).

4. Että sisäisiä asioita kuvataan korkeampien asioiden kautta, ja korkeammat asiat merkitsevät sisäisiä asioita (nrot 2148, 3084, 4599, 5146, 8325).

5. Taivaallisen valtakunnan hyvyys on hyvyyttä rakkaudesta Herraan, ja spirituaalisen valtakunnan hyvyys on hyvyyttä lähimmäisenrakkaudesta lähimmäiseen (nrot 3691, 6435, 9468, 9680, 9683, 9780).

6. Taivaalliset enkelit ovat äärettömästi viisaampia kuin spirituaaliset enkelit (nrot 2718, 9995). Millainen ero on taivaallisten enkeleiden ja spirituaalisten enkeleiden välillä (nrot 2088, 2669, 2708, 2715, 3235, 3240, 4788, 7068, 8521, 9277, 10295).

7. Taivaalliset enkelit eivät järkeile uskon totuuksista, koska he havaitsevat ne itsessään, mutta spirituaaliset enkelit järkeilevät niistä, onko se niin vai ei (nrot 202, 337, 597, 607, 784, 1121, 1348, 1398, 1919, 3246, 4448, 7680, 7877, 8780, 9277, 10786).

8. Herran virtaus on hyvyyteen ja hyvyyden kautta totuuteen, eikä päinvastoin, siten tahtoon ja sen kautta ymmärrykseen, eikä päinvastoin (nrot 5482, 5649, 6027, 8685, 8701, 10153).

9. Ihmisen tahto on hänen elämänsä itse olemus ja rakkauden hyvyyden säilytyspaikka, kun taas hänen ymmärryksensä on hänen elämänsä olemassaolo siitä sekä uskon totuuden ja hyvyyden säilytyspaikka (nrot 3619, 5002, 9282). Siten tahdon elämä on ihmisen pääasiallista elämää, ja ymmärryksen elämä etenee siitä (nrot 585, 590, 3619, 7342, 8885, 9282, 10076, 10109, 10110). Ne asiat, jotka tahto vastaanottaa, tulevat elämäksi ja omistetaan ihmiselle (nrot 3161, 9386, 9393). Ihminen on ihminen tahdostaan ja siitä ymmärryksestään (nrot 8911, 9069, 9071, 10076, 10109, 10110). Että toiset myös rakastavat jokaista, joka tahtoo hyvää ja ymmärtää hyvin, mutta se, joka ymmärtää hyvin eikä tahdo hyvää, hylätään ja halveksitaan (nrot 8911, 10076). Kuoleman jälkeen ihminen pysyy sellaisena kuin hänen tahtonsa ja siitä ymmärryksensä on ollut; ja ne asiat, jotka kuuluvat ymmärrykseen eivätkä samalla tahtoon, silloin katoavat, koska ne eivät ole ihmisessä (nrot 9069, 9071, 9282, 9386, 10153).

10. Kahden valtakunnan välillä on kommunikaatio ja yhdistyminen niiden enkelillisten yhteiskuntien avulla, joita kutsutaan taivaallis-spirituaalisiksi (nrot 4047, 6435, 8787, 8802). Herran sisäänvirtauksesta taivaallisen valtakunnan kautta spirituaaliseen valtakuntaan (nrot 3969, 6366).

V ON KOLME TAIVASTA

29. On kolme taivasta, ja ne ovat täysin erillään toisistaan, sisin eli kolmas taivas, keskimmäinen eli toinen taivas ja uloin eli ensimmäinen taivas. Näillä on samanlainen järjestys ja suhde toisiinsa, kuten ihmisellä on ylin osa, jota kutsutaan pääksi, hänen keskiosansa, joka on ruumis, ja hänen uloin osansa, joka on jalat; tai kuten talon ylin, keski- ja alin kerros. Sellaisessa järjestyksessä on myös Jumaluus, joka etenee ja laskeutuu Herrasta; näin ollen järjestyksen välttämättömyydestä taivas on kolminainen.

30. Ihmisen sisäiset, jotka kuuluvat hänen mieleensä ja sieluunsa, ovat myös samanlaisessa järjestyksessä; ihmisellä on sisin, keski- ja uloin osa. Sillä kun ihminen luotiin, Jumalallisen järjestyksen kaikki asiat koottiin häneen, niin että hänestä tuli muodoltaan Jumalallinen järjestys ja sen johdosta taivas pienimmässä muodossa (1). Siksi ihminen sisäisiinsä nähden on myös yhteydessä taivasten kanssa, ja hän tulee kuoleman jälkeen myös enkelien joukkoon, joko sisimmän, keskimmäisen tai uloimman taivaan enkelien joukkoon, Jumalallisen hyvyyden ja totuuden vastaanottonsa mukaisesti Herralta eläessään maailmassa.

31. Sitä Jumaluutta, joka virtaa Herrasta ja vastaanotetaan kol­mannessa eli sisimmässä taivaassa, kutsutaan taivaalliseksi ja sen johdosta siellä olevia enkeleitä kutsutaan taivaallisiksi enkeleiksi. Sitä Jumaluutta, joka virtaa Herrasta ja vastaanotetaan toisessa eli keskimmäi­sessä taivaassa, kutsutaan spirituaaliseksi ja sen johdosta siellä olevia enke­leitä kutsutaan spirituaalisiksi enkeleiksi. Kun taas sitä Jumaluutta, joka virtaa Herrasta ja vas­taanotetaan ensimmäisessä eli uloimmassa taivaassa, kutsutaan luonnolliseksi. Mutta koska tämän taivaan luon­nollinen ei ole kuten maailman luonnollinen, vaan siinä on spirituaalista ja taivaallista, niin tätä tai­vasta kutsutaan spirituaalis-luonnolliseksi ja taivaallis-luonnol­liseksi ja sen johdosta enkeleitä siellä spirituaalis-luonnollisiksi ja taivaallis-luonnollisiksi enkeleiksi (2). Spirituaalis-luonnollisiksi enkeleiksi kutsutaan niitä, jotka vastaanottavat virtausta toisesta eli kes­kimmäisestä taivaasta, joka on spirituaalinen taivas. Taivaallis-luonnollisiksi enkeleiksi kutsutaan niitä, jotka vastaanottavat virtausta kolmannesta eli sisimmästä taivaasta, joka on taivaal­linen taivas. Spirituaalis-luonnolliset ja taivaallis-luonnolliset enkelit ovat erillään toisistaan, mutta he muodostavat kuitenkin yhden taivaan, koska he ovat yhdessä asteessa.

32. Jokaisessa taivaassa on sisäinen ja ulkoinen. Niitä, jotka ovat sisäisessä, kutsutaan siellä sisäisiksi enkeleiksi, kun taas niitä, jotka ovat ulkoisessa, kutsutaan siellä ulkoisiksi enke­leiksi. Sisäinen ja ulkoinen taivaissa, eli jokaisessa taivaassa, ovat samassa suhteessa kuin tahdonalainen ja sen älyllinen ihmi­sessä; sisäinen on kuten tahdonalainen ja ulkoinen kuten sen älyl­linen: jokaisella tahdonalaisella on oma älyllisensä, toinen ei voi olla olemassa ilman toista. Tahdonalaista voidaan verrata liekkiin ja sen älyllistä valoon siitä.

33. On tiedettävä hyvin, että enkelien sisäiset ratkaisevat, missä taivaassa he ovat. Sillä mitä enemmän heidän sisäisensä ovat avoinna Herralle, sitä sisäisemmässä taivaassa he ovat. On kolme sisäisten astetta jokaisella niin enkelillä kuin hengellä ja myös ihmisellä. Ne, joilla kolmas aste on avattu, ovat sisimmässä taivaassa. Ne, joilla toinen aste on avattu, tai vain ensimmäinen, ovat keskimmäisessä tai uloimmassa taivaassa. Sisäiset avataan Jumalallisen hyvyyden ja totuuden vastaanottamisen kautta. Ne, joihin Jumalalliset totuudet vaikuttavat ja jotka päästävät ne heti elämäänsä, näin tahtoonsa ja sieltä toimintaan, ovat sisimmässä eli kolmannessa taivaassa ja siellä hyvyyden vastanottonsa mukaisesti mieltymyksestä totuuteen. Mutta ne, jotka eivät päästä totuuksia heti tahtoonsa, vaan muistiinsa ja sieltä ymmärrykseensä, ja siitä tahtovat ja tekevät niitä, ovat keskimmäisessä eli toisessa taivaassa. Mutta ne, jotka elävät moraalisesti ja uskovat Jumaluuteen eivätkä niin suuresti välitä tulla opetetuiksi, ovat uloimmassa eli ensimmäisessä taivaassa (3). Tästä voidaan todeta, että sisäisten tilat tekevät taivaan, ja että taivas on jokaisen sisällä eikä hänen ulkopuolellaan, kuten myös Herra opettaa sanoessaan:

”Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: ’Katso, täällä se on’, tahi: ’Tuolla’; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä” (Luuk. 17: 20, 21).

34. Kaikki täydellisyys lisääntyy myös sisäisiä kohti ja vähenee ulkoisia kohti, koska sisäiset ovat lähempänä Jumaluutta ja itsessään puhtaampia, kun taas ulkoiset ovat kauempana Jumaluudesta ja itsessään karkeampia (4). Enkelien täydellisyys koostuu ymmärtäväisyydestä, viisaudesta, rakkaudesta ja kaikesta hyvyydestä sekä siitä johtuvasta onnellisuudesta; mutta ei onnellisuudesta ilman niitä, sillä onnellisuus ilman niitä on ulkoista eikä sisäistä. Koska sisimmän taivaan enkelien sisäiset on avattu kolmannessa asteessa, heidän täydellisyytensä ylittää mittaamattomasti keskimmäisen taivaan enkelien täydellisyyden, joiden sisäiset on avattu toisessa asteessa. Samalla tavalla keskimmäisen taivaan enkelien täydellisyys ylittää uloimman taivaan enkelien täydellisyyden.

35. Koska on sellainen ero, toisen taivaan enkelit eivät voi mennä toisen taivaan enkelien luokse, eli kukaan ei voi nousta alemmasta taivaasta, eikä myöskään kukaan voi laskeutua korkeammasta taivaasta. Joka nousee alemmasta taivaasta, hänet valtaa ahdistus aina tuskaan saakka, eikä hän voi nähdä niitä, jotka ovat siellä, vielä vähemmän puhua heidän kanssaan. Kun taas joku laskeutuu korkeammasta taivaasta, häneltä riistetään viisautensa, hän änkyttää puheessaan ja joutuu epätoivoon. Uloimmasta taivaasta oli muutamia, joille ei ollut vielä opetettu, että taivas muodostuu enkelin sisäisissä, vaan he uskoivat, että he tulisivat korkeampaan taivaalliseen autuuteen, jos he vain pääsisivät siihen taivaaseen, missä korkeammat enkelit ovat. Heidän myös sallittiin mennä heidän luokseen, mutta kun he olivat siellä, he eivät nähneet ketään miten tahansa etsivät, vaikka siellä oli suuri joukko enkeleitä läsnä; sillä tulokkaiden sisäisiä ei ollut avattu samassa asteessa kuin enkelien sisäisiä siellä eikä siten heidän näköään. Vähän myöhemmin heidät valtasi sellainen sydämen tuska, aina siinä määrin, että he tuskin tiesivät, olivatko he elossa vai eivät. Kiireesti he lähtivät siihen taivaaseen, josta olivat tulleet, iloiten tullessaan omiensa joukkoon ja luvaten itsellensä, etteivät he enää mielisi korkeampia asioita kuin niitä, jotka ovat sopusoinnussa heidän elämänsä kanssa. Olen myös nähnyt joitakin laskettavan alas korkeammasta taivaasta, ja heiltä riistettiin heidän viisautensa aina siihen asti, etteivät he enää tienneet, millainen heidän oma taivaansa oli. Toisin tapahtuu, kun Herra nostaa joitakin alemmasta taivaasta korkeampaan, mikä tapahtuu usein, jotta he näkisivät loiston siellä. Silloin heitä valmistellaan ensin siihen ja heidät ympäröidään välittävillä enkeleillä, joiden kautta yhteys tapahtuu. Näistä asioista on ilmeistä, että mainitut kolme taivasta ovat täysin erillään toisistaan.

36. Mutta ne, jotka ovat samassa taivaassa, voivat seurustella kenen tahansa kanssa siellä, mutta heidän seurustelunsa ilot ovat hyvyyden yhtäläisyyksien mukaisesti, joissa he ovat. Mutta näistä asioista kerrotaan enemmän seuraavissa luvuissa.

37. Mutta vaikka taivaat ovat näin erillään, etteivät toisen taivaan enkelit voi seurustella toisen taivaan enkelien kanssa, siitä huolimatta Herra kuitenkin yhdistää kaikki taivaat välittömän ja välillisen virtauksen avulla; välittömällä virtauksella Itsestään kaikkiin taivaisiin ja välillisellä virtauksella taivaasta toiseen (5); ja siten Hän saa aikaan, että kolme taivasta ovat yksi, ja kaikki ovat yhteydessä Ensimmäisestä viimeiseen, aina siinä määrin, että ei ole mitään, mikä ei ole yhteydessä. Se, mikä ei ole yhteydessä välissä olevien kautta Ensimmäisen kanssa, ei myöskään pysy olemassa, vaan hajoaa ja tulee tyhjäksi (6).

38. Se, joka ei tiedä, miten asian laita on Jumalallisen järjestyksen kanssa asteisiin nähden, ei voi ymmärtää, millä tavalla taivaat ovat erillään, eikä edes, mitä tarkoitetaan sisäisellä ja ulkoisella ihmisellä. Useimmilla ihmisillä maailmassa ei ole muuta käsitystä sisäisestä ja ulkoisesta, eli korkeammasta ja alemmasta, kuin jatkuvana tai yhtenäisenä jatkuvuudella puhtaammasta karkeampaan; mutta sisäisen suhde ulkoiseen ei ole jatkuva, vaan erillinen. Asteita on kahta lajia, on jatkuvia asteita ja on ei-jatkuvia asteita. Jatkuvat asteet ovat kuin valon vähenemisen asteet sen kirkkaimmasta loistosta aina pimeyteensä asti; tai kuten näön vähenemisen asteet valossa olevista asioista varjossa oleviin; tai kuten ilmakehän puhtauden asteet sen alimmasta korkeimpaan kohtaansa; nämä asteet määräytyvät etäisyyksillä. Mutta ne asteet, jotka eivät ole jatkuvia vaan erillisiä, on erotettu toisistaan kuten edellinen ja jälkimmäinen, kuten syy ja seuraus ja kuten se, mikä tuottaa ja mikä tuotetaan. Se, joka tutkii asiaa, tulee näkemään, että kaikissa asioissa ja yksityiskohdissa koko maailmassa, mitä tahansa ne ovatkin, ovat sellaiset tuottamisen ja koostumisen asteet, nimittäin, että yhdestä tulee toinen, toisesta kolmas ja niin edelleen. Se, joka ei ole hankkinut itselleen ymmärrystä näistä asteista, ei voi mitenkään tietää erotuksia taivaiden välillä, eikä erotuksia ihmisen sisäisten ja ulkoisten kykyjen välillä, eikä erotusta spirituaalisen ja luonnollisen maailman välillä, eikä erotusta ihmisen hengen ja hänen ruumiinsa välillä. Sen johdosta hän ei voi myöskään ymmärtää, mitä ja mistä vastaavaisuudet ja edustukset ovat eikä millainen sisäänvirtaus on. Aistilliset ihmiset eivät ymmärrä näitä erotuksia, sillä he tekevät lisääntymiset ja vähenemiset myös näiden asteiden mukaan jatkuviksi. Siten he eivät voi käsittää spirituaalista muuten kuin puhtaampana luonnollisena. Sen tähden he seisovat myös ulkopuolella ja kaukana ymmärtäväisyydestä (7).

39. Lopuksi on lupa mainita eräs kolmen taivaan enkeleitä koskeva salaisuus, joka ei ole tullut aiemmin kenellekään mieleen, koska asteita ei ole ymmärretty. Jokaisella enkelillä ja myös jokaisella ihmisellä on nimittäin sisin eli korkein asteensa, eli jotakin sisintä ja korkeinta, johon Herran Jumaluus ensiksi tai lähinnä virtaa ja josta se järjestelee muut sisäiset, jotka seuraavat järjestyksen asteiden mukaisesti heissä. Tätä sisintä eli korkeinta astetta voidaan kutsua Herran sisäänkäynniksi enkeliin ja ihmiseen ja Hänen varsinaiseksi asuinpaikakseen heissä. Tämän sisimmän tai korkeimman johdosta ihminen on ihminen ja hänet erotetaan eläimistä, joilta se puuttuu. Tästä johtuu, että ihmisen, toisin kuin eläimet, voi kaikkiin sisäisiinsä nähden, jotka kuuluvat hänen mieleensä ja sieluunsa, Herra kohottaa luokseen, niin että hän voi uskoa Häneen, vaikuttua rakkaudesta Häneen ja siten nähdä Hänet, ja että hän voi vastaanottaa ymmärtäväisyyden ja viisauden sekä puhua järjestään. Tästä myös johtuu, että ihminen elää ikuisesti. Mutta mitä Herra tässä ihmisen sisimmässä järjestelee ja huolehtii, ei virtaa selvästi kenenkään enkelin havaintoon, koska se on hänen ajatuksensa yläpuolella ja ylittää hänen viisautensa.

40. Nämä ovat nyt yleiset asiat kolmesta taivaasta, mutta seuraavilla sivuilla käsitellään jokaista taivasta yksityiskohtaisesti.

VIITTETÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Että ihmiseen on koottu Jumalallisen järjestyksen kaikki asiat, ja luomisesta lähtien ihminen on muodoltaan Jumalallinen järjestys (nrot 3628, 4219, 4220, 4223, 4523, 4524, 5114, 5608, 6013, 6057, 6605, 6626, 9706, 10156, 10472). Ihmisessä hänen sisäinen ihmisensä muodostettiin taivaan kuvaksi ja hänen ulkoinen ihmisensä maailman kuvaksi, ja siksi muinaisajan ihmiset kutsuivat ihmistä mikrokosmokseksi (nrot 4523, 5608, 6013, 6057, 9279, 9706, 10156, 10472). Siten ihminen luomisesta lähtien sisäisiinsä nähden on taivas pienimmässä muodossa suurimman kuvan mukaan; ja sellaiseksi ihminen myös tulee, kun Herra on luonut hänet uudelleen eli uudestisynnyttänyt (nrot 911, 1900, 1928, 3624–3631, 3634, 3884, 4041, 4279, 4523, 4524, 4625, 6013, 6057, 9279, 9632).

2. On kolme taivasta, sisin, keskimmäinen ja uloin, eli kolmas, toinen ja ensimmäinen taivas (nrot 684, 9594, 10270). Hyvyydet siellä seuraavat myös kolminkertaisessa järjestyksessä (nrot 4938, 4939, 9992, 10005, 10017). Sisimmän eli kolmannen taivaan hyvyyttä kutsutaan taivaalliseksi, keskimmäisen eli toisen taivaan hyvyyttä kutsutaan spirituaaliseksi ja uloimman eli ensimmäisen taivaan hyvyyttä spirituaalis-luonnolliseksi (nrot 4279, 4286, 4938, 4939, 9992, 10005, 10017, 10068).

3. Että ihmisessä on yhtä monta elämän astetta kuin taivaita, ja että ne avataan kuoleman jälkeen hänen elämänsä mukaisesti (nrot 3747, 9594). Että taivas on ihmisessä (nro 3884). Siitä syystä se, joka on vastaanottanut taivasta itseensä maailmassa, tulee taivaaseen kuoleman jälkeen (nro 10717).

4. Että sisäiset ovat täydellisempiä, koska ne ovat lähempänä Jumaluutta (nrot 3405, 5146, 5147). Sisäisessä on tuhansia ja tuhansia asioita, jotka näkyvät ulkoisessa yhtenä yleisenä asiana (nro 5707). Siinä määrin kuin ihminen kohotetaan ulkoisista sisäisiä kohti, samassa määrin hän tulee valoon ja näin älykkyyteen, ja että kohottaminen on kuin pilvestä kirkkauteen tulemista (nrot 4598, 6183, 6313).

5. Virtaus Herrasta on välitöntä Hänestä itsestään ja myös välillistä yhden taivaan kautta toiseen, ja ihmisessä samalla tavalla hänen sisäisiinsä (nrot 6063, 6307, 6472, 9682, 9683). Jumaluuden välittömästä virtauksesta Herrasta (nrot 6058, 6474–6478, 8717, 8728).

Välillisestä virtauksesta spirituaalisen maailman kautta luonnolliseen maailmaan (nrot 4067, 6982, 6985, 6996).

6. Kaikki asiat tulevat olemassaoloon itseään edeltävistä asioista, siten Ensimmäisestä, ja ne samalla tavalla pysyvät olemassa, koska pysyvä olemassaolo on jatkuvaa tulemista olemassaoloon, ja siksi ei ole mitään yhdistämätöntä (nrot 3626–3628, 3648, 4523, 4524, 6040, 6056).

7. Sisäiset ja ulkoiset asiat eivät ole jatkuvia vaan erillisiä ja erotettuja asteiden mukaisesti, ja jokainen aste on rajattu (nrot 3691, 5114, 5145, 8603, 10099). Yksi asia on muodostunut toisesta, ja näin muodostuneet asiat eivät ole jatkuvasti puhtaampia ja karkeampia (nrot 6326, 6465). Se, joka ei havaitse erotusta sisäisten ja ulkoisten asioiden välillä sellaisten asteiden mukaan, ei voi käsittää sisäistä ja ulkoista ihmistä eikä sisäisiä ja ulkoisia taivaita (nrot 5146, 6465, 10099, 10181).

VI TAIVAAT KOOSTUVAT LUKEMATTOMISTA YHTEISKUNNISTA

41. Kunkin taivaan enkelit eivät ole yhdessä paikassa yhdessä, vaan erillään suuremmissa ja pienemmissä yhteiskunnissa rakkauden ja uskon hyvyyden erojen mukaisesti, joissa he ovat. Ne, jotka ovat samanlaisessa hyvyydessä, muodostavat yhden yhteiskunnan. Hyvyydet taivaissa ovat äärettömän moninaisia, ja jokainen enkeli on kuin oma hyvyytensä (1).

42. Enkelilliset yhteiskunnat taivaissa ovat myös kaukana toisistaan, kuten heidän hyvyytensä eroavat lajiltaan ja laadultaan. Sillä etäisyydet spirituaalisessa maailmassa eivät ole muusta alkuperästä kuin sisäisten tilan eroavaisuuksista, siten taivaissa rakkauden tilojen eroavaisuuksista. Ne, jotka eroavat paljon, ovat kaukana toisistaan, ja ne, jotka eroavat vain vähän, ovat lähellä toisiaan; samankaltaisuus aiheuttaa, että he ovat yhdessä (2).

43. Kaikki samassa yhteiskunnassa ovat samalla tavalla keskenään erillään: ne, jotka ovat täydellisempiä, toisin sanoen ne, jotka ovat etevämpiä hyvyydessä, näin rakkaudessa, viisaudessa ja ymmärtäväisyydessä, ovat keskellä. Ne, jotka ovat vähemmän eteviä, ovat ympärillä etäisyyttä kohti heidän täydellisyytensä vähenemisen mukaisesti. Tämä on kuten valon väheneminen keskustasta ulointa kohti: ne, jotka ovat keskellä, ovat myös suurimmassa valossa; ja ne, jotka ovat ulointa kohti, ovat pienemmässä ja pienemmässä valossa.

44. Samanlaiset viedään ikään kuin itsestään kaltaisiaan kohti, sillä kaltaistensa kanssa he ovat kuin omiensa parissa ja kuin kotonaan; mutta toisten kanssa kuin vieraiden parissa ja ikään kuin ulkomailla. Kun he ovat kaltaistensa parissa, he ovat myös omassa vapaudessaan ja sen johdosta kaikessa elämän ilossa.

45. Tästä on selvää, että hyvyys yhdistää kaikki taivaissa, ja että heidät erotetaan hyvyyden laadun mukaisesti. Mutta enkelit eivät kuitenkaan itse näin yhdisty, vaan Herra yhdistää, josta hyvyys on. Hän johtaa heitä, yhdistää ja erottaa heidät ja pitää heidät vapaudessa siinä määrin kuin he ovat hyvyydessä. Näin Hän pitää jokaisen oman rakkautensa, uskonsa, ymmärtäväisyytensä ja viisautensa elämässä ja sen johdosta onnellisuudessa (3).

46. Kaikki, jotka ovat samanlaisessa hyvyydessä, tuntevat myös toisensa, vaikka he eivät olisi koskaan ennen nähneet toisiaan, aivan kuten ihmiset maailmassa tuntevat läheisensä, sukulaisensa ja ystävänsä; tämä johtuu siitä, että toisessa elämässä ei ole muuta läheisyyttä, sukulaisuutta ja ystävyyttä kuin spirituaalista, siten sellaista kuin on rakkaudesta ja uskosta (4). Tämä minun on usein annettu nähdä, kun olen ollut hengessäni, näin poisjohdettuna ruumiistani ja siten enkelien seurassa. Silloin jotkut heistä näyttivät minusta lapsuuden tutuilta, mutta toiset taas aivan tuntemattomilta. Ne, jotka näyttivät lapsuuden tutuilta, olivat samanlaisessa tilassa kuin minun henkeni, kun taas tuntemattomat erilaisessa tilassa.

47. Kaikilla, jotka muodostavat yhden enkelillisen yhteiskunnan, on samanlaiset kasvot yleisesti, mutta yksityiskohdissaan erilaiset. Mitä nämä yhtäläisyydet yleensä ja erilaisuudet yksityiskohdissaan ovat, voidaan jossakin määrin ymmärtää samankaltaisista asioista maailmassa. On tunnettua, että jokaisella rodulla on kasvoissaan ja silmissään jokin yleinen yhtäläisyys, jonka avulla se tunnetaan ja erotetaan toisista roduista. Vielä enemmän tämä koskee eri perheitä. Mutta taivaissa tämä on paljon täydellisempää, koska siellä kaikki sisäiset mieltymykset näkyvät ja loistavat esiin kasvoista, sillä kasvot ovat siellä näiden mieltymysten ulkoinen ja edustava muoto. Kenelläkään siellä ei voi olla toisenlaisia kasvoja kuin omien mieltymystensä kasvot. Minulle on myös esitetty, miten tämä yleinen samankaltaisuus vaihtelee yksityiskohdissaan niillä, jotka ovat samassa yhteiskunnassa. Oli kuin enkelin kasvot, jotka ilmestyivät minulle, ja ne vaihtelivat hyvän ja toden mieltymysten mukaisesti, jollaisia on niillä, jotka ovat yhdessä yhteiskunnassa. Näitä vaihteluita kesti pitkän aikaa, ja minä huomasin, että samat kasvot pysyivät yleensä taustana, ja että muu kasvoissa oli vain johdannaisia ja lisäyksiä siitä. Siten näiden kasvojen kautta esitettiin myös koko yhteiskunnan mieltymyksiä, joiden johdosta kasvot vaihtelevat niillä, jotka ovat siellä. Sillä, kuten edellä on sanottu, enkelien kasvot ovat heidän omien sisäistensä muotoja, näin niiden mieltymysten muotoja, mitkä kuuluvat heidän rakkauteensa ja uskoonsa.

48. Siitä myös seuraa, että enkeli, joka on viisaudessa etevä, näkee heti kasvoista, millainen toinen on. Taivaassa kukaan ei voi ilmeillään salata sisäisiään eikä teeskennellä, eikä lainkaan uskotella ja pettää viekkaudella ja tekopyhyydellä. Joskus tapahtuu, että joihinkin yhteiskuntiin tunkeutuu tekopyhiä, jotka on opetettu salaamaan sisäisensä ja sovittelemaan ulkoisensa, että ne näyttäytyvät sen hyvän muodossa, missä ovat ne, jotka ovat siinä yhteiskunnassa, ja siten teeskennellen valon enkeleitä. Mutta he eivät voi viipyä siellä kauan, sillä he alkavat kärsiä sisäistä kipua ja kidutusta, heidän kasvonsa sinertyvät ja he tulevat ikään kuin elottomiksi. Elämä, joka virtaa ja vaikuttaa siellä heihin, on päinvastainen ja aiheuttaa nämä muutokset. Jonka tähden he heittäytyvät äkkiä helvettiin, jossa heidän kaltaisensa ovat, eivätkä halua enää kiivetä ylös. He ovat niitä, joita tarkoitetaan miehellä, joka löydettiin pöydässä istuvien ja kutsuttujen joukosta ilman hääpukua ja joka heitettiin ulos ulkoiseen pimeyteen (Matt. 22: 11 ja seuraavat kohdat).

49. Taivaan kaikki yhteiskunnat ovat yhteydessä keskenään, mutta eivät avoimen kanssakäynnin kautta, sillä harvat menevät omasta yhteiskunnastaan toiseen, koska omasta yhteiskunnasta poistuminen on kuin poistumista omasta itsestään, eli omasta elämästään, ja siirtymistä toiseen, joka ei ole niin sovelias. Mutta kaikki ovat yhteydessä sen sfäärin ulottuvuuden kautta, joka käy esiin jokaisen elämästä. Elämän sfääri on rakkauden ja uskon mieltymysten sfääri. Tämä sfääri ulottuu kauas ja laajalle ympäröiviin yhteiskuntiin, ja se ulottuu sitä kauemmaksi ja laajemmalle, mitä sisäisempiä ja täydellisempiä mieltymykset ovat (5). Tämän ulottumisen mukaisesti on enkeleillä ymmärtäväisyyttä ja viisautta. Niillä, jotka ovat sisimmässä taivaassa ja siellä keskellä, on ulottuminen koko taivaaseen; siitä on kaikkien yhteys taivaassa jokaisen kanssa ja jokaisen kaikkein kanssa (6). Mutta tätä ulottumista käsitellään enemmän myöhemmin, missä on taivaallisesta muodosta, jonka mukaisesti enkelilliset yhteiskunnat on järjestetty; ja myös missä on enkelien viisaudesta ja ymmärtäväisyydestä, sillä mieltymysten ja ajatusten kaikki ulottuminen kulkee sen muodon mukaisesti.

50. Edellä on sanottu, että taivaissa on suurempia ja pienempiä yhteiskuntia. Suuremmat koostuvat myriadeista enkeleistä ja pienemmät joistakin tuhansista ja kaikkein pienimmät joistakin sadoista enkeleistä. On myös niitä, jotka asuvat erillään, ikään kuin talo talolta ja perhe perheeltä. Vaikka he elävät näin hajallaan, heidät on kuitenkin järjestetty samalla tavalla kuin yhteiskunnissa olevat, nimittäin, että heistä viisaimmat ovat keskellä ja yksinkertaisimmat rajoilla. Nämä erillään asuvat ovat enkeleistä parhaimpia, ja he ovat läheisemmin Herran Jumalallisen suojeluksen alaisina.

VITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Että on ääretön vaihtelu, eikä missään mikään ole sama kuin toinen (nrot 7236, 9002). Jopa taivaissa on ääretön vaihtelu (nrot 684, 690, 3744, 5598, 7236). Taivaissa vaihtelut, jotka ovat äärettömiä, ovat hyvyyden vaihteluita (nrot 3744, 4005, 7236, 7833, 7836, 9002). Nämä vaihtelut syntyvät totuuksien kautta, jotka ovat moninaisia ja joista on jokaisen hyvyys (nrot 3470, 3804, 4149, 6917, 7236). Tästä syystä kaikki yhteiskunnat taivaissa ja jokainen enkeli yhteiskunnassa eroavat toisistaan (nrot 690, 3241, 3519, 3804, 3986, 4067, 4149, 4263, 7236, 7833, 7836). Mutta kaikki tekevät kuitenkin yhden rakkauden kautta Herrasta (nrot 457, 3986).

2. Kaikilla taivaan yhteiskunnilla on pysyvä asema elämäntilan erojen mukaisesti, siten rakkauden ja uskon erojen mukaisesti (nrot 1274, 3638, 3639). Ihmeellisiä asioita toisessa elämässä eli spirituaalisessa maailmassa etäisyydestä, asemasta, paikasta, avaruudesta ja ajasta (nrot 1273–1277).

3. Kaikki vapaus on rakkaudesta ja mieltymyksestä, koska mitä ihminen rakastaa, sen hän tekee vapaasti (nrot 2870, 3158, 8987, 8990, 9585, 9591). Koska vapaus on rakkaudesta, se on myös jokaisen elämä ja sen ilo (nro 2873). Mikään ei näytä olevan ihmisen omaa, paitsi mikä on vapaudesta (nro 2880). Olennainen vapaus on olla Herran johdatettavana, koska siten hyvän ja toden rakkaus johtaa häntä (nrot 892, 905, 2872, 2886, 2890–2892, 9096, 9586–9591).

4. Kaikki läheisyys, sukulaisuus, ystävyys ja ikään kuin verisiteet ovat taivaassa hyvyydestä ja sen yhdenmukaisuuksien ja eroavuuksien mukaisesti (nrot 685, 917, 1394, 2739, 3612, 3815, 4121).

5. Spirituaalinen sfääri, joka on elämän sfääri, virtaa ulos jokaisesta ihmisestä, hengestä ja enkelistä, ja ympäröi heitä (nrot 4464, 5179, 7454, 8630). Se virtaa ulos heidän mieltymyksensä ja ajatuksensa elämästä (nrot 2489, 4464, 6206). Nämä sfäärit ulottuvat kauas enkelillisiin yhteiskuntiin hyvyyden laadun ja määrän mukaisesti (nrot 6598–6612, 8063, 8794, 8797).

6. Taivaissa on kaikkien hyvyyksien yhteys, koska taivaallinen rakkaus jakaa kaiken omansa toisen kanssa (nrot 549, 550, 1390, 1391, 1399, 10130, 10723).

VII JOKAINEN YHTEISKUNTA ON TAIVAS PIENEMMÄSSÄ MUODOSSA JA JOKAINEN ENKELI PIENIMMÄSSÄ MUODOSSA

51. Jokainen yhteiskunta on taivas pienemmässä muodossa ja jokainen enkeli pienimmässä muodossa, koska rakkauden ja uskon hyvyys on mikä tekee taivaan, ja tämä hyvyys on jokaisessa taivaan yhteiskunnassa ja jokaisessa yhteiskunnan enkelissä. Sillä ei ole väliä, että tämä hyvyys kaikkialla on erilaista ja vaihtelevaa, se on kuitenkin taivaan hyvyyttä; ero on ainoastaan siinä, että taivas on täällä tällainen ja siellä sellainen. Siksi sanotaan, kun joku nostetaan johonkin taivaan yhteiskuntaan, että hän pääsee taivaaseen; ja niistä, jotka ovat siellä, että he ovat taivaassa ja kukin omassaan: tämän tietävät kaikki, jotka ovat toisessa elämässä. Sen tähden ne, jotka seisovat taivaan ulko- tai alapuolella ja katsovat kaukaa sinne, missä on enkelien joukkoja, he sanovat, että taivas on siellä ja myös siinä. Tämä on verrannollisesti kuten esimiehet, virkamiehet ja palvelijat yhdessä kuninkaan palatsissa tai hovissa; vaikka he asuvat erillään omissa asunnoissaan tai huoneistoissaan, toistensa ylä- tai alapuolella, he ovat kuitenkin yhdessä palatsissa tai yhdessä hovissa, kukin siellä omassa tehtävässään palvellakseen kuningasta. Tästä on ilmeistä, mitä tarkoitetaan Herran sanoilla, että

Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa (Joh. 14: 2);

ja myös mitä tarkoitetaan ”taivaan asuinpaikoilla” ja ”taivasten taivailla” Profeetoissa.

52. Että jokainen yhteiskunta on taivas pienemmässä muodossa, voidaan tietää myös siitä, että samanlainen taivaallinen muoto on jokaisessa yhteiskunnassa, jollainen on koko taivaassa. Koko taivaassa keskellä ovat ne, jotka ovat muita etevämpiä, ja ympärillä aina rajoille asti ovat vähenevässä järjestyksessä ne, jotka ovat vähemmän eteviä, kuten kerrottuna nähdään edellisessä luvussa (nro 43). Ja se nähdään myös siitä, että Herra johtaa kaikkia, jotka ovat koko taivaassa, ikään kuin he olisivat yksi enkeli; samalla tavalla niitä, jotka ovat missä tahansa yhteiskunnassa: sen johdosta joskus näyttäytyy kokonainen enkelillinen yhteiskunta yhtenä enkelin muodossa, minkä Herra on antanut myös minun nähdä. Myös kun Herra näyttäytyy enkelien keskellä, Hän ei näy silloin monien ympäröimänä, vaan yhtenä enkelillisessä muodossa. Tästä johtuu, että Herraa sanotaan Sanassa Enkeliksi, samoin myös kokonaista yhteiskuntaa. Mikael, Gabriel ja Rafael eivät ole muuta kuin enkelillisiä yhteiskuntia, joita näin kutsutaan tehtäviensä johdosta (1).

53. Kuten kokonainen yhteiskunta on taivas pienemmässä muodossa, näin on myös enkeli taivas pienimmässä muodossa. Nimittäin taivas ei ole enkelin ulkopuolella, vaan hänen sisällään; sillä hänen sisäisensä, jotka kuuluvat hänen mieleensä, on järjestetty taivaan muotoon, näin taivaan kaikkien asioiden vastaanottamiseen, mitkä ovat hänen ulkopuolellaan. Niitä hän myös vastaanottaa hyvyyden laatunsa mukaisesti, joka hänessä on Herrasta. Tästä johtuu, että enkeli on myös taivas.

54. Ei voida koskaan sanoa, että taivas on jonkun ulkopuolella, vaan hänen sisällään. Sillä jokainen enkeli vastaanottaa taivasta, joka on hänen ulkopuolellaan, sen taivaan mukaisesti, joka on hänen sisällään. Tästä on ilmeistä, kuinka suuresti erehtyy se, joka uskoo, että taivaaseen pääseminen olisi vain tulla nostetuksi enkelien joukkoon, millainen tahansa hän on sisäiseen elämäänsä nähden; näin että taivas annettaisiin jokaiselle välittömästä armosta; vaikka kuitenkaan, ellei taivas ole jonkun sisällä, mitään taivaasta, joka on ulkopuolella, ei virtaa sisään eikä tule vastaanotetuksi. On monia henkiä, jotka ovat sellaisessa käsityksessä, ja siksi heidät myös tämän uskonsa vuoksi nostettiin taivaaseen; mutta kun he olivat siellä, koska heidän sisäinen elämänsä oli päinvastainen sille elämälle, jossa enkelit ovat, heidän älylliset kykynsä alkoivat sokaistua, kunnes he tulivat typeriksi, sitten heidän tahtoaan alettiin kiusata, aina siinä määrin, että he käyttäytyivät kuin mielettömät. Lyhyesti sanottuna, ne, jotka elävät huonosti ja tulevat taivaaseen, haukkovat siellä henkeään ja kiemurtelevat kuin kalat kuivalla maalla, tai kuten eläimet ilmapumpussa eetterissä ilma poistettuna. Tästä voidaan tietää, että taivas on sisäpuolella eikä kenenkään ulkopuolella (2).

55. Koska kaikki vastaanottavat taivasta, joka on heidän ulkopuolellaan, sen taivaan laadun mukaisesti, joka on heidän sisällään, niin he samoin vastaanottavat Herraa, koska Herran Jumaluus tekee taivaan. Tästä johtuu, että kun Herra asettaa Itsensä läsnä olevaksi johonkin yhteiskuntaan, Hän näyttäytyy siellä sen hyvyyden laadun mukaisesti, jossa yhteiskunta on, näin ei samalla tavalla yhdessä yhteiskunnassa kuin toisessa. Tämä erilaisuus ei ole Herrassa vaan niissä, jotka näkevät Hänet omasta hyvyydestään käsin, näin sen mukaisesti. Hänen näkeminen myös vaikuttaa heihin rakkautensa laadun mukaisesti. Ne, jotka rakastavat Häntä syvimmin, liikuttuvat syvimmin, ne, jotka rakastavat vähemmän, liikuttuvat vähemmän; kun taas pahat, jotka ovat taivaan ulkopuolella, tuntevat tuskaa Hänen läsnäolostaan. Kun Herra näyttäytyy jossakin yhteiskunnassa, Hän näyttäytyy siellä Enkelinä, mutta Hänet erotetaan toisista Jumaluuden kautta, joka loistaa lävitse.

56. Taivas on myös siellä, missä Herra tunnustetaan, Häneen uskotaan ja Häntä rakastetaan; vaihtelu Hänen palvelemisessaan johtuen hyvyyden vaihtelusta yhteiskunnasta toiseen, ei ole haitallista vaan hyödyllistä, sillä siitä on taivaan täydellisyys. Että taivaan täydellisyys on siitä, voidaan tuskin tehdä selväksi ymmärrykselle, ellei käytetä termejä, jotka oppineessa maailmassa ovat yleisiä ja tavanomaisia, ja niiden avulla esitetään, kuinka yhtenäisyys, jotta se olisi täydellinen, muodostetaan erilaisista osista. Jokainen yhtenäisyys on olemassa erilaisista osista, sillä yhtenäisyys ilman osia ei ole mitään; sillä ei ole muotoa eikä sen tähden laatua. Mutta kun yhtenäisyys on olemassa eri osista ja eri osat ovat täydellisessä muodossa, jossa kukin kiinnittyy toiseen järjestyksessä, kuten sopuisa ystävä toiseen, silloin sillä on täydellinen laatu. Taivas on myös yhtenäisyys eri osista järjestettynä täydellisimpään muotoon, sillä taivaallinen muoto on kaikista muodoista täydellisin. Että kaikki täydellisyys on sieltä, on ilmeistä kaikesta kauneudesta, ihanuudesta ja miellyttävyydestä, jotka vaikuttavat niin aisteihin kuin mieleen. Sillä ne eivät synny ja virtaa mistään muualta kuin monien sopusointuisten ja yksimielisten osien yhteistoiminnasta ja harmoniasta, olivatpa ne olemassa samanaikaisesti tai toisiaan seuraavina järjestyksessä, mutta ei yhdestä ilman monia osia. Tästä tulee sanonta, että vaihtelu ilahduttaa, ja tiedetään, että ilo on vaihtelun luonteen mukaisesti. Kaikesta tästä voidaan nähdä kuten peilistä, kuinka täydellisyys on vaihtelusta myös taivaassa; nimittäin niistä asioista, jotka ovat luonnollisessa maailmassa, voidaan nähdä ikään kuin peilistä ne asiat, jotka ovat spirituaalisessa maailmassa (3).

57. Kirkosta voidaan sanoa samaa kuin taivaasta, sillä Kirkko on Herran taivas maan päällä. On myös monia Kirkkoja, ja kuitenkin jokaista kutsutaan Kirkoksi, ja se on myös Kirkko, mikäli rakkauden ja uskon hyvyys siellä vallitsee. Herra muodostaa myös siellä erilaisista osista yhtenäisyyden, näin monista Kirkoista yhden (4). Ja mitä sanotaan Kirkosta yleensä, samaa voidaan sanoa Kirkon ihmisestä erityisesti, nimittäin, että Kirkko on ihmisen sisällä eikä hänen ulkopuolellaan; ja että kuka tahansa ihminen on Kirkko, jossa Herra on läsnä rakkauden ja uskon hyvyydessä (5). Samaa voidaan sanoa myös ihmisestä, jossa on Kirkko, kuin enkelistä, jossa on taivas, että hän on Kirkko pienimmässä muodossa, kuten enkeli on taivas pienimmässä muodossa. Ja vielä enemmän, että ihminen, jossa on Kirkko, yhtäläisesti kuin enkeli, on taivas. Sillä ihminen on luotu, jotta hän tulisi taivaaseen ja tulisi enkeliksi. Ja sen tähden ihminen, jolla on hyvyys Herrasta, on enkeli-ihminen (6). On lupa mainita, mitä ihmisellä ja enkelillä on yhteistä ja mitä hänellä on sen lisäksi, mitä enkeleillä on. Ihmisellä on yhteistä enkelin kanssa, että hänen sisäisensä on yhtäläisesti muodostettu taivaan kuvaksi; ja hän myös tulee taivaan kuvaksi, siinä määrin kuin hän on rakkauden ja uskon hyvyydessä. Mutta ihmisellä on sen lisäksi, mitä enkelillä on, että hänen ulkoisensa on muodostettu maailman kuvaksi; ja siinä määrin kuin hän on hyvyydessä, maailma hänessä alistetaan taivaalle ja se palvelee taivasta (7). Silloin Herra on läsnä hänessä molemmissa maailmoissa kuten omassa taivaassaan. Nimittäin Herra on Jumalallisessa järjestyksessään molemmissa maailmoissa, sillä Jumala on järjestys (8).

58. Lopuksi on mainittava, että sillä, jolla on taivas itsessään, ei ole sitä ainoastaan hänen suurimmissa eli yleisimmissä asioissaan, vaan myös hänen pienimmissä eli yksityiskohtaisimmissa asioissaan; ja että niissä pienimmissä siellä kuvastuu suurin. Tämä tulee siitä, että jokainen on oma rakkautensa ja sellainen kuin hänen hallitseva rakkautensa on. Se, mikä hallitsee, virtaa yksityiskohtiin ja järjestää ne, ja kaikkialla verhoaa itsensä kaltaisuudella (9). Taivaissa on rakkaus Herraan vallitsevana, koska Herraa rakastetaan siellä yli kaiken. Siksi Herra on siellä kaikki kaikessa, Hän virtaa sisään kaikkiin ja jokaiseen, järjestää heidät, ja pukee heidät Itsensä kaltaisuudella ja tekee, että taivas on siellä, missä Hän on: sen johdosta enkeli on taivas pienimmässä muodossa, taivaan yhteiskunta suuremmassa muodossa ja kaikki taivaan yhteiskunnat yhdessä suurimmassa muodossa. Että Herran Jumaluus muodostaa taivaan, ja että Hän on kaikki kaikessa, nähdään edellä (nrot 7–12).

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Sanassa Herraa kutsutaan enkeliksi (nrot 6280, 6831, 8192, 9303). Kokonaista enkelillistä yhdyskuntaa kutsutaan enkeliksi, ja ”Mikael” ja ”Rafael” ovat enkelillisiä yhteiskuntia, joita näin kutsutaan tehtäviensä johdosta (nro 8192). Taivaan yhteiskunnilla ja enkeleillä ei ole mitään nimeä, vaan ne erotetaan hyvän laadusta ja käsityksestä siitä (nrot 1705, 1754).

2. Taivasta ei anneta välittömästä armosta, vaan elämän mukaan; ja kaikki, mikä kuuluu elämään, minkä kautta Herra johtaa ihmisen taivaaseen, on armosta, ja sitä ymmärretään armolla (nrot 5057, 10659). Jos taivas annettaisiin välittömästä armosta, se annettaisiin kaikille (nro 2401). Tietyistä taivaasta alas heitetyistä pahoista hengistä, jotka ovat uskoneet, että taivas annettaisiin jokaiselle välittömästä armosta (nro 4226). Että taivas on ihmisessä (nro 3884).

3. Jokainen yhtenäisyys on monien osien harmoniasta ja sopusoinnusta, muuten sillä ei ole laatua (nro 457). Siitä on koko taivaan yhtenäisyys (nro 457). Ja tästä syystä kaikki siellä katsovat yhteen päämäärään, joka on Herra (nro 9828).

4. Jos hyvyys olisi Kirkolle luonteenomaista ja olennaista eikä totuus ilman hyvyyttä, Kirkko olisi yhtenä (nrot 1285, 1316, 2982, 3267, 3445, 3451, 3452). Hyvyydestä kaikki Kirkot muodostaisivat yhden Kirkon Herran edessä (nrot 7396, 9276).

5. Kirkko on ihmisessä eikä hänen ulkopuolellaan, ja Kirkko yleensä koostuu ihmisistä, joissa on Kirkko (nrot 3884, [6637]).

6. Ihminen, joka on Kirkko, on taivas pienimmässä muodossa suurimman kuvan mukaan, koska hänen sisäisensä, jotka kuuluvat hänen mieleensä, on järjestetty taivaan muotoon, ja sen johdosta taivaan kaikkien asioiden vastaanottamiseen (nrot 911, 1900, 1928, 3624–3631, 3634, 3884, 4041, 4279, 4523, 4524, 4625, 6013, 6057, 9279, 9632).

7. Ihmisellä on sisäinen ja ulkoinen; hänen sisäisensä luomisesta lähtien on muodostettu taivaan kuvaksi ja hänen ulkoisensa maailman kuvaksi, ja tästä syystä muinaisajan ihmiset kutsuivat ihmistä mikrokosmokseksi (nrot 4523, 4524, 5608, 6013, 6057, 9279, 9706, 10156, 10472). Sen tähden ihminen on niin luotu, että maailma hänessä palvelisi taivasta, mikä myös tapahtuu hyvillä, mutta se on päinvastoin pahoilla, joissa taivas palvelee maailmaa (nrot 9278, 9283).

8. Herra on järjestys, koska Jumalallinen hyvyys ja totuus, jotka etenevät Herrasta, tekevät järjestyksen (nrot 1728, 1919, 2011, 2258, 5110, 5703, 8988, 10336, 10619). Jumalalliset totuudet ovat järjestyksen lakeja (nrot 2447, 7995). Siinä määrin kuin ihminen elää järjestyksen mukaisesti, näin siinä määrin kuin hän elää hyvyydessä Jumalallisten totuuksien mukaisesti, samassa määrin hän on ihminen, ja hänessä on Kirkko ja taivas (nrot 4839, 6605, 8067, [8513, 8547]).

9. Hallitseva eli vallitseva rakkaus jokaisella on hänen elämänsä kaikissa asioissa ja yksityiskohdissa, siten hänen ajatuksensa ja tahtonsa kaikissa asioissa ja yksityiskohdissa (nrot 6159, 7648, 8067, 8853). Ihminen on sellainen kuin hänen elämänsä hallitseva rakkaus on (nrot 987, 1040, 1568, 3570, 6571, 6935, 6938, 8853–8858, 10076, 10109, 10110, 10284). Kun rakkaus ja usko hallitsevat, ne ovat ihmisen elämän kaikissa yksityiskohdissa, vaikka hän ei tiedä sitä (nrot 8854, 8864, 8865).

VIII TAIVAS KOKONAISUUDESSAAN KUVASTAA YHTÄ IHMISTÄ

59. Että taivas kokonaisuudessaan kuvastaa yhtä ihmistä, on tähän asti tuntematon salaisuus maailmassa, mutta taivaissa hyvin tunnettu asia. Tämän tietäminen, sekä erityiset ja yksityiskohtaiset asiat siitä, on enkelien ymmärtäväisyyden ensisijainen asia siellä. Siitä riippuvat myös monet asiat, jotka ilman sitä yleisenä periaatteenaan eivät tulisi selvästi ja selkeästi heidän mielensä käsityksiin. Koska he tietävät, että kaikki taivaat yhteiskuntineen kuvastavat yhtä ihmistä, niin he myös kutsuvat taivasta Suurimmaksi ja Jumalalliseksi Ihmiseksi (1). Jumalalliseksi he sanovat sitä siitä syystä, että Herran Jumaluus muodostaa taivaan (nähdään edellä, nrot 7–12).

60. Että taivaalliset ja spirituaaliset asiat on järjestetty ja yhdistetty sellaiseksi muodoksi ja kuvaksi, eivät voi havaita ne, joilla ei ole oikeaa käsitystä spirituaalisista ja taivaallisista asioista. He ajattelevat, että ne maalliset ja materiaaliset asiat, jotka muodostavat ihmisen uloimman, tekevät hänet ja että ilman niitä ihminen ei olisi ihminen. Mutta heidän tulisi tietää, että ihminen ei ole ihminen niistä, vaan siitä, että hän kykenee ymmärtämään totuutta ja tahtomaan hyvyyttä. Sellainen ymmärtäminen ja tahtominen ovat spirituaalisia ja taivaallisia asioita, jotka tekevät ihmisen. Ihminen myös tietää, että jokainen ihminen on sellainen kuin hän on ymmärrykseensä ja tahtoonsa nähden; ja hän voi myös tietää, että hänen maallinen ruumiinsa on muodostettu palvelemaan ymmärrystä ja tahtoa maailmassa ja suorittamaan hyötyjä yhdenmukaisesti niiden kanssa luonnon uloimmassa sfäärissä. Siksi ruumis ei myöskään tee itsestään mitään, vaan se tehdään täysin kuuliaisesti ymmärryksen ja tahdon käskyjen mukaan, aina siinä määrin, että mitä tahansa ihminen ajattelee, hän puhuu kielellään ja suullaan, ja mitä tahansa hän tahtoo, hän tekee ruumiillaan ja jäsenillään, näin että ymmärrys ja tahto ovat ne, jotka toimivat, eikä ruumis tee itsestään mitään. Tästä on ilmeistä, että ymmärryksen ja tahdon asiat tekevät ihmisen, ja että ne ovat samanlaisessa muodossa, koska ne toimivat ruumiin pienimmissä osissa, kuten sisäinen toimii ulkoisessa; niinpä ihmistä niiden johdosta kutsutaan sisäiseksi ja spirituaaliseksi ihmiseksi. Taivas on sellainen ihminen suurimmassa ja täydellisimmässä muodossa.

61. Sellainen on enkelien käsitys ihmisestä. Sen tähden he eivät koskaan kiinnitä huomiota siihen, mitä ihminen ruumiillaan tekee, vaan tahtoon, josta ruumis toimii. Sitä he kutsuvat varsinaiseksi ihmiseksi, ja ymmärrystä siinä määrin kuin se toimii yhtenä tahdon kanssa (2).

62. Enkelit eivät tosin näe taivasta kokonaisuudessaan sellaisessa muodossa, sillä koko taivas ei sovi kenenkään enkelin näköpiiriin, mutta he näkevät joskus hajallaan olevia yhteiskuntia, jotka koostuvat monista tuhansista enkeleistä, yhtenä sellaisessa muodossa. Ja yhteiskunnasta osana he tekevät johtopäätöksensä kokonaisuudesta, joka on taivas. Sillä täydellisimmässä muodossa kokonaisuus on kuten osat ja osat kuten kokonaisuus, ero on ainoastaan kuten saman asian suuren ja pienen välillä. Tästä syystä enkelit sanovat, että Herran katseen edessä koko taivas on ihmismuodossa, koska Jumaluus näkee kaikki asiat sisimmästä ja korkeimmalta.

63. Koska taivas on sellainen, niin Herra hallitsee sitä myös kuten yhtä ihmistä ja sen johdosta yhtenä. Sillä on tunnettua, että vaikka ihminen koostuu lukemattomista eri asioista, niin kokonaisuudessaan kuin osassaan, kokonaisuudessaan jäsenistä, elimistä ja sisälmyksistä, osassaan säikeiden sarjoista, hermoista ja verisuonista, näin jäsenistä jäsenten sisällä ja osista osien sisällä, siitä huolimatta ihminen, kun hän toimii, toimii yhtenä. Sellainen on myös taivas Herran suojeluksen ja johdon alaisena.

64. Että niin monet eri asiat ihmisessä toimivat yhtenä, johtuu siitä, että hänessä ei ole mitään asiaa, joka ei tekisi jotakin yhteiseksi hyväksi ja suorittaisi hyötyä. Kokonaisuus tekee hyötyä osilleen ja osat kokonaisuudelle, sillä kokonaisuus koostuu osista ja osat muodostavat kokonaisuuden; jonka tähden ne pitävät huolen toisistaan, ottavat toisensa huomioon ja yhdistetään sellaiseen muotoon, että kaikki asiat ja yksityiskohdat liittyvät kokonaisuuteen ja sen hyvään; tästä johtuu, että ne toimivat yhtenä. Samanlaisia yhteenliittymisiä on taivaissa; heidät yhdistetään siellä hyötyjensä mukaisesti samanlaiseen muotoon. Jonka tähden ne, jotka eivät tee yhteistä hyötyä, heitetään taivaasta ulos, koska he ovat erilaisia. Tehdä hyötyä on tahtoa toisille hyvää yhteisen hyvän vuoksi, mutta hyödyn tekemistä ei ole tahtoa hyvää toisille, ei yhteisen hyvän vuoksi vaan itsensä vuoksi. Sellaiset rakastavat itseään yli kaiken, kun taas edelliset rakastavat Herraa yli kaiken. Tästä johtuu, että ne, jotka ovat taivaassa, toimivat yhtenä, mutta he eivät tee sitä itsestään vaan Herrasta, sillä he pitävät Häntä yhtenä ja ainoana kaiken Lähteenä ja Hänen valtakuntaansa yhdyskuntana, jonka hyvästä tulee huolehtia. Tätä tarkoitetaan Herran sanoilla:

Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan (Matt. 6: 33).

”Etsiä hänen vanhurskauttansa” tarkoittaa etsiä Hänen hyväänsä (3). Ne, jotka maailmassa rakastavat isänmaansa hyvää enemmän kuin omaansa ja lähimmäisensä hyvää kuten omaansa, ovat niitä, jotka toisessa elämässä rakastavat ja etsivät Herran valtakuntaa, sillä Herran valtakunta on siellä isänmaan sijasta. Ja ne, jotka rakastavat tehdä hyvää toisille, eivät itsensä vaan hyvyyden itsensä vuoksi, rakastavat lähimmäistään, sillä taivaassa hyvyys on lähimmäinen (4). Kaikki sellaiset ovat Suurimmassa Ihmisessä, toisin sanoen, taivaassa.

65. Koska koko taivas kuvastaa yhtä ihmistä ja on myös Jumalallinen Spirituaalinen Ihminen suurimmassa muodossa, jopa hahmossa, niin taivas erotetaan jäseniin ja osiin, kuten ihminen, ja niitä nimitetään myös samalla tavalla. Enkelit myös tietävät, missä jäsenessä kukin yhteiskunta on. Ja he sanovat, että tämä yhteiskunta on pään osassa eli jollakin alueella, toinen taas rinnan osassa eli jollakin alueella, joku taas lanteiden osassa eli jollakin alueella ja niin edelleen. Yleensä korkein eli kolmas taivas muodostaa pään kaulaan asti; keskimmäinen eli toinen taivas muodostaa rinnan lanteisiin ja polviin asti; ja uloin eli ensimmäinen taivas muodostaa jalat jalkapohjiin saakka sekä käsivarret sormiin saakka, sillä käsivarret ja kädet ovat ihmisen uloimmat osat, vaikka ne ovatkin ruumiin sivuilla. Tästä on jälleen ilmeistä, miksi on kolme taivasta.

66. Henget, jotka ovat taivaan alapuolella, hämmästyvät suuresti kuullessaan ja nähdessään, että taivas on niin alhaalla kuin ylhäällä, sillä heillä on samanlainen usko ja käsitys kuin ihmisillä on maailmassa, että taivasta ei olisi muualla kuin ylhäällä. Sillä he eivät tiedä, että taivasten sijainti on kuten jäsenten, elinten ja sisälmysten sijainti ihmisessä, joista jotkut ovat ylhäällä ja jotkut alhaalla; ja että se on kuten osien sijainti jokaisessa jäsenessä, elimessä ja sisälmyksessä, joista jotkut ovat sisäpuolella ja jotkut ulkopuolella. Siitä johtuu heidän sekavat käsityksensä taivaasta.

67. Nämä asiat taivaasta Suurimpana Ihmisenä on tuotu esiin, koska ilman tätä edeltävää tietoa ei voida mitenkään ymmärtää mikä seuraa taivaasta; eikä myöskään voi olla mitään selvää käsitystä taivaan muodosta, Herran yhteydestä taivaan kanssa, taivaan yhteydestä ihmisen kanssa, eikä spirituaalisen maailman virtauksesta luonnolliseen maailmaan, eikä lainkaan mitään käsitystä vastaavaisuuksista, joita kaikkia on kuitenkin käsiteltävä järjestyksessä nyt seuraavilla sivuilla. Edellä oleva on esitetty ensin näiden asioiden valaisemiseksi.

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Taivas kokonaisuudessaan näyttää muodoltaan ihmiseltä, ja taivasta sen johdosta kutsutaan Suurimmaksi Ihmiseksi (nrot 2996, 2998, 3624–3649, 3636–3643, 3741–3745, 4625).

2. Ihmisen tahto on hänen elämänsä itse olemus, ja hänen ymmärryksensä on hänen elämänsä olemassaolo siitä (nrot 3619, 5002, 9282). Ihmisen pääasiallinen elämä on hänen tahtonsa elämää, ja ymmärryksen elämä etenee siitä (nrot 585, 590, 3619, 7342, 8885, 9282, 10076, 10109, 10110). Ihminen on ihminen tahdostaan ja siitä ymmärryksestään (nrot 8911, 9069, 9071, 10076, 10109, 10110).

3. Vanhurskaus [oikeamielisyys, oikeudenmukaisuus] Sanassa sanotaan hyvyydestä ja tuomio totuudesta, ja näin ollen tehdä vanhurskaus ja tuomio on tehdä sitä, mikä on hyvää ja totta (nrot 2235, 9857).

4. Korkeimmassa merkityksessä Herra on lähimmäinen, ja siten rakastaa Herraa on rakastaa sitä, mikä on Hänestä, koska Hän Itse on kaikessa, mikä on Hänestä, siten hyvyydessään ja totuudessaan (nrot 2425, 3419, 6706, 6711, 6819, 6823, 8123). Siitä syystä kaikki hyvyys, joka on Herrasta, on lähimmäinen, ja tahtoa ja tehdä sitä hyvyyttä on rakastaa lähimmäistään (nrot 5026, 10336).

IX JOKAINEN YHTEISKUNTA TAIVAISSA KUVASTAA YHTÄ IHMISTÄ

68. Että taivaan jokainen yhteiskunta kuvastaa myös yhtä ihmistä ja on myös ihmisen samankaltaisuudessa, minun on usein annettu nähdä. Oli yhteiskunta, johon oli tunkeutunut monia, jotka tiesivät, kuinka teeskennellä valon enkeleitä. He olivat tekopyhiä. Kun heidät erotettiin enkeleistä, minä näin, että koko yhteiskunta ilmestyi ensin yhtenä hämäränä, sitten asteittain ihmismuodossa myös hämäränä, ja lopulta selvästi ihmisenä. Ne, jotka olivat tässä ihmisessä ja muodostivat hänet, olivat niitä, jotka olivat tämän yhteiskunnan hyvyydessä; mutta muut, jotka eivät olleet siinä ihmisessä eivätkä muodostaneet häntä, olivat tekopyhiä; heidät heitettiin ulos ja edelliset säilytettiin, ja näin tapahtui erottaminen. Tekopyhät ovat sellaisia, jotka puhuvat hyvin ja myös tekevät hyvin, mutta he suuntautuvat kaikessa itseensä. He puhuvat kuin enkelit Herrasta, taivaasta, rakkaudesta ja taivaallisesta elämästä; ja he myös toimivat oikein, jotta he näyttäisivät olevansa sellaisia kuin puhuvat. Mutta he ajattelevat toisin, he eivät usko mitään eivätkä tahdo hyvää kenellekään muulle kuin itselleen. Heidän hyvän tekemisensä on heidän itsensä vuoksi; ja jos se on muiden takia, se on, jotta se nähtäisiin ja siten myös heidän itsensä vuoksi.

69. Minun on annettu myös nähdä, että kokonainen enkelillinen yhteiskunta, kun Herra esiintyy läsnä olevana, ilmestyy yhtenä ihmismuodossa. Korkeudessa itää kohti ilmestyi kuin pilvi, hohtavan valkoisesta punertuen ja pienten tähtien kanssa ympärillään, mikä laskeutui. Kun se asteittain laskeutui, siitä tuli kirkkaampi, ja lopulta se nähtiin täydellisessä ihmismuodossa. Pienet tähdet pilven ympärillä olivat enkeleitä, jotka näin näkyivät valon johdosta Herrasta.

70. On tiedettävä, että vaikka kaikki, jotka ovat taivaan yhdessä yhteiskunnassa, kokonaisuutena katsottuna näyttää yhden ihmisen samankaltaisuudelta, kuitenkaan toinen yhteiskunta ei ole samanlainen ihminen kuin toinen; ne eroavat toisistaan kuten ihmiskasvot yhdestä syntyperästä, samasta syystä, josta on edellä (nro 47), nimittäin, että ne vaihtelevat hyvyyden vaihteluiden mukaisesti, missä ne ovat ja mikä muodostaa ne. Täydellisimmässä ja kauneimmassa ihmismuodossa näkyvät ne yhteiskunnat, jotka ovat sisimmässä eli korkeimmassa taivaassa ja siellä keskellä.

71. On mainitsemisen arvoista, että mitä useampia enkeleitä on taivaan yhdessä yhteiskunnassa ja he toimivat yhtenä, sitä täydellisempi on sen ihmismuoto; sillä vaihtelu järjestettynä taivaalliseen muotoon tekee täydellisyyden, kuten edellä on osoitettu (nro 56), ja paljous tekee vaihtelun. Myös taivaan jokainen yhteiskunta kasvaa lukumäärältään päivä päivältä; ja sitä mukaa kuin se kasvaa, siitä tulee täydellisempi. Siten ei ainoastaan yhteiskunta täydellisty, vaan myös taivas yleensä, koska yhteiskunnat muodostavat taivaan. Koska taivas täydellistyy kasvavasta joukosta, niin on selvää, kuinka paljon erehtyvät ne, jotka uskovat, että taivas suljettaisiin täyteydestä. Vaikka kuitenkin on päinvastoin, että taivasta ei koskaan suljeta, ja että suurempi ja suurempi täyteys täydellistää sen. Sen tähden enkelit eivät toivo mitään hartaammin, kuin että uudet enkelivieraat tulisivat heidän luokseen.

72. Jokainen yhteiskunta, kun se näkyy yhtenä kokonaisuutena, on ihmisen muodossa, siitä syystä, että taivaalla kokonaisuutena on tämä muoto, kuten edellisessä luvussa esitettynä nähdään. Ja täydellisimmässä muodossa, jollainen on taivaan muoto, osien samankaltaisuus on kokonaisuuden kanssa ja pienempien asioiden suurimman kanssa. Taivaan pienemmät asiat ja osat ovat yhteiskuntia, joista se koostuu ja jotka ovat myös taivaita pienemmässä muodossa, nähdään edellä (nrot 51–58). Että sellainen samankaltaisuus on jatkuvaa, johtuu siitä, että taivaissa kaikkien hyvyydet ovat peräisin yhdestä rakkaudesta, näin yhdestä alkuperästä. Tämä yksi rakkaus, joka on kaikkien hyvyyksien alkuperä siellä, on rakkaus Herraan Herrasta. Tästä johtuu, että koko taivas on Herran samankaltaisuus yleensä, jokainen yhteiskunta vähemmän yleisesti ja jokainen enkeli erityisesti. Tästä asiasta nähdään myös edellä (nro 58).

X SEN TÄHDEN JOKAINEN ENKELI ON TÄYDELLISESSÄ IHMISMUODOSSA

73. Kahdessa edellisessä luvussa on esitetty, että taivas kokonaisuudessaan kuvastaa yhtä ihmistä ja samoin jokainen yhteiskunta taivaassa. Syiden yhteydestä, joka siellä tuotiin esiin, seuraa, että samoin jokainen enkeli kuvastaa yhtä ihmistä. Kuten taivas on ihminen suurimmassa muodossa ja taivaan yhteiskunta pienemmässä muodossa, niin enkeli on ihminen pienimmässä muodossa. Sillä täydellisimmässä muodossa, jollainen on taivaan muoto, on kokonaisuuden samankaltaisuus osassa ja osan kokonaisuudessa: syy että näin on, johtuu siitä, että taivas on yhteisyys, sillä se jakaa kaiken omansa jokaisen kanssa ja jokainen vastaanottaa kaiken omansa tästä yhteisyydestä. Enkeli on säilytyspaikka ja sen johdosta taivas pienimmässä muodossa, kuten myös omassa luvussaan edellä on esitetty. Samoin ihminen, mikäli hän vastaanottaa taivasta, on myös säilytyspaikka, taivas ja enkeli (nähdään edellä, nro 57). Tämä kuvataan näin Ilmestyskirjassa:

Ja hän mittasi pyhän Jerusalemin muurin: se oli sata neljäkymmentä neljä kyynärää, ihmisen mitta, joka on enkelin mitta (Ilm. 21: 17).

”Jerusalem” siellä on Herran Kirkko ja korkeammassa merkityksessä taivas (1); ”muuri” on totuus, joka suojelee vääryyksien ja pahuuksien hyökkäyksiltä (2); ”sata neljäkymmentä neljä” ovat kaikki totuudet ja hyvyydet kokonaisuutena (3); ”mitta” on niiden laatu (4); ”ihminen” on se, missä kaikki totuudet ja hyvyydet ovat yleisessään ja osassaan, näin missä on taivas; ja koska enkelikin on ihminen niistä, niin sanotaan, että ”ihmisen mitta, joka on enkelin mitta”. Tämä on näiden sanojen spirituaalinen merkitys. Kuka ilman tätä merkitystä olisi ymmärtänyt, että pyhän Jerusalemin muuri olisi ihmisen mitta, joka on myös enkelin mitta (5)?

74. Mutta nyt kokemuksiin. Että enkelit ovat ihmismuotoja eli ihmisiä, olen nähnyt tuhansia kertoja, sillä olen puhunut heidän kanssaan kuten ihminen ihmisen kanssa, joskus yhden kanssa, joskus useamman kanssa seurassa, enkä ole nähnyt heidän muodossaan mitään ihmismuodosta poikkeavaa. Usein olen ihmetellyt, että he ovat sellaisia. Ja ettei sanottaisi, että se oli harhaluulo tai mielikuvituksen näky, minun on annettu nähdä heitä täydessä valppaudessa, eli kun olin ruumiini kaikissa aisteissa ja selkeässä havaitsemisen tilassa. Olen usein myös kertonut heille, että ihmiset kristillisessä maailmassa ovat sellaisessa sokeassa tietämättömyydessä enkeleistä ja hengistä, että he uskovat heidän olevan joitakin mieliä ilman muotoa ja pelkkiä ajatuksia, joista heillä ei ole muuta käsitystä kuin jonakin eteerisenä, jossa on jotakin elinvoimaa. Ja koska siten he eivät tunnusta enkeleille mitään ihmiseen kuuluvaa paitsi ajattelukyvyn, niin he uskovat, etteivät enkelit edes näe, koska heillä ei ole silmiä, eivät kuule, koska heillä ei ole korvia, eivätkä puhu, koska heillä ei ole suuta eikä kieltä. Tähän enkelit sanoivat, että he tiesivät monilla olevan sellaisen uskon maailmassa, ja että se on vallitseva oppineilla, ja jopa, heidän hämmästyksekseen, papiston keskuudessa. He mainitsivat myös syyn tähän, että oppineet, jotka olivat edelläkävijöitä ja jotka ensin esittivät sellaisen ajatuksen hengistä ja enkeleistä, ovat ajatelleet heistä ulkoisen ihmisen aistein havaittavien asioiden perusteella. Ja ne, jotka ajattelevat niiden perusteella eivätkä sisäisestä valosta ja siitä yleisestä käsityksestä, joka on istutettu jokaiseen ihmiseen, eivät voi muuta kuin keksiä sellaisia asioita, koska ulkoisen ihmisen aistein havaittavat asiat eivät käsitä muuta kuin sen, mikä kuuluu luontoon, mutta ei sitä, mikä on sen yläpuolella, siten ei lainkaan mitään spirituaalisesta maailmasta (6). Näistä edelläkävijöistä oppaina sitten erheelliset ajatukset enkeleistä levisivät muihin, jotka eivät ajatelleet itsestään käsin, vaan omaksuivat edelläkävijöiden ajatukset. Ja ne, jotka ottavat ajatuksensa ensin muilta ja tekevät niistä uskonsa ja myöhemmin tarkastelevat niitä omalla ymmärryksellään, eivät voi helposti vetäytyä niistä, jonka tähden useimmat tyytyvät vahvistamaan ne. Enkelit sanoivat edelleen, että uskoltaan ja sydämeltään yksinkertaisilla ei ole sellaista käsitystä enkeleistä, vaan käsitys heistä taivaan ihmisinä, ja siitä syystä, etteivät he ole oppineisuudellaan sammuttaneet sitä, mikä taivaasta on istutettu heihin, eivätkä he käsitä mitään ilman muotoa. Tästä johtuu, että enkeleitä kirkoissa, olivatpa ne veistettyjä tai maalattuja, ei esitetä muutoin kuin ihmisinä. Siitä, mikä taivaasta on istutettu, he sanoivat, että se on Jumaluuden virtausta niihin, jotka ovat uskon ja elämän hyvyydessä.

75. Kaikesta kokemuksestani, jota nyt on useampia vuosia, voin sanoa ja vakuuttaa, että enkelit ovat muodoltaan täysin ihmisiä, että heillä on kasvot, silmät, korvat, rinta, käsivarret, kädet, jalat ja niin edelleen. He näkevät toisensa ja kuulevat toisiaan ja puhuvat keskenään. Sanalla sanoen, heiltä ei puutu lainkaan mitään, mikä kuuluu ihmiselle, paitsi että he eivät ole pukeutuneet materiaaliseen ruumiiseen. Olen nähnyt heidät heidän omassa valossaan, joka ylittää monella asteella maailman keskipäivän valon, ja siinä valossa kaikki heidän kasvojensa piirteet näkyivät selvemmin ja selkeämmin kuin ihmisten kasvot näkyvät maan päällä. Minun on myös annettu nähdä sisimmän taivaan enkeli. Hänellä oli säteilevämmät ja loistavammat kasvot kuin alempien taivasten enkeleillä. Tarkastelin häntä, ja hänellä oli ihmismuoto kaikessa täydellisyydessä.

76. On kuitenkin tiedettävä, että ihminen ei voi nähdä enkeleitä ruumiinsa silmillä, vaan henkensä silmillä, mikä on ihmisessä (7), koska hänen henkensä on spirituaalisessa maailmassa ja ruumiin kaikki asiat luonnollisessa maailmassa. Samanlainen näkee samanlaista, koska se on samankaltaisesta käsin. Sitä paitsi ruumiin näköelin, joka on silmä, on niin karkea, ettei se edes näe luonnon pienimpiä asioita muutoin kuin suurennuslasien avulla, kuten jokaiselle on tunnettua; siten vielä vähemmän se voi nähdä niitä asioita, jotka ovat luonnon sfäärin yläpuolella, jollaisia ovat kaikki asiat, jotka ovat spirituaalisessa maailmassa. Mutta ihminen voi kuitenkin nähdä näitä asioita, kun hänet johdetaan pois ruumiinsa näöstä ja hänen henkensä näkö avataan, mikä tapahtuu myös hetkessä, kun se Herraa miellyttää, että näitä asioita nähtäisiin; ja silloin ihminen ei tiedä muuta kuin että hän näkee ne ruumiinsa silmillä. Näin Aabraham, Loot, Maanoah ja profeetat näkivät enkeleitä. Näin myös opetuslapset näkivät Herran ylösnousemuksen jälkeen, ja samalla tavalla minä olen nähnyt enkeleitä. Koska profeetat näin näkivät, heitä kutsuttiin ”näkijöiksi” ja sanottiin, että ”heidän silmänsä on avattu” (1 Sam. 9: 9; 4 Moos. 24: 3); ja tehdä heidät kykeneviksi näin näkemään, kutsuttiin ”heidän silmiensä avaamiseksi”, kuten tapahtui Elisan palvelijalle, josta näin luetaan:

Ja Elisa rukoili ja sanoi: ’Herra avaa hänen silmänsä, että hän näkisi’. Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä. (2 Kun. 6: 17.)

77. Ne hyvät henget, joiden kanssa olen puhunut tästä asiasta, ovat surreet sydämessään, että sellaista tietämättömyyttä taivaan tilasta, hengistä ja enkeleistä olisi Kirkon piirissä. Ja he sanoivat närkästyneinä, että minun täytyy ehdottomasti kertoa, etteivät he ole mieliä ilman muotoa eivätkä eteerisiä henkäyksiä, vaan muodoltaan ihmisiä, ja että he näkevät, kuulevat ja tuntevat yhtäläisesti kuin ne, jotka ovat maailmassa (8)

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. ”Jerusalem” on Kirkko (nrot 402, 3654, 9166).

2. ”Muuri” on totuus, joka suojelee vääryyksien ja pahuuksien hyökkäyksiltä (nro 6419).

3. ”Kaksitoista” tarkoittaa kaikkia totuuksia ja hyvyyksiä kokonaisuudessaan (nrot 577, 2089, 2129, 2130, 3272, 3858, 3913). Samoin ”seitsemänkymmentä kaksi” ja ”sata neljäkymmentä neljä”, koska 144 tulee 12:sta kerrottuna itsellään (nro 7973). Kaikki numerot Sanassa merkitsevät asioita (nrot 482, 487, 647, 648, 755, 813, 1963, 1988, 2075, 2252, 3252, 4264, 4495, 5265). Kerrotuilla numeroilla on sama merkitys kuin yksinkertaisilla numeroilla, joista ne tulevat kertolaskulla (nrot 5291, 5335, 5708, 7973).

4. ”Mitta” Sanassa merkitsee asian laatua totuuteen ja hyvyyteen nähden (nrot 3104, 9603).

5. Sanan spirituaalisesta eli sisäisestä merkityksestä, katso Valkoisen Hevosen selitystä Ilmestyskirjassa ja liitettä Taivaalliseen Oppiin.

6. Ellei ihmistä kohoteta ulkoisen ihmisen aistein havaittavista asioista, hänellä on hyvin vähän viisautta (nro 5089). Viisas ihminen ajattelee näiden aistein havaittavien asioiden yläpuolella (nrot 5089, 5094). Kun ihminen kohotetaan näiden aistein havaittavien asioiden yläpuolelle, hän tulee selkeämpään valoon ja lopulta taivaalliseen valoon (nrot 6183, 6313, 6315, 9407, 9730, 9922). Kohottaminen ja poistaminen näistä aistein havaittavista asioista oli tunnettua muinaisajan ihmisille (nro 6313).

7. Ihminen on sisäisiinsä nähden henki (nro 1594). Ja tuo henki on itse ihminen, ja ruumis elää hengestä (nrot 447, 4622, 6054).

8. Jokainen enkeli, koska hän on Jumalallisen järjestyksen vastaanottaja Herralta, on täydellisessä ja kauniissa ihmismuodossa vastaanottonsa mukaisesti (nrot 322, 1880, 1881, 3633, 3804, 4622, 4735, 4797, 4985, 5199, 5530, 6054, 9879, 10177, 10594). Järjestys on olemassa Jumalallisen totuuden kautta, ja Jumalallinen hyvyys on järjestyksen olennainen (nrot 2451, 3166, 4390, 4409, 5232, 7256, 10122, 10555).

XI ON HERRAN JUMALALLISESTA IHMISYYDESTÄ, ETTÄ TAIVAS KOKONAISUUTENA JA OSASSAAN KUVASTAA IHMISTÄ

78. Että taivas kokonaisuutena ja osassaan kuvastaa ihmistä, on Herran Jumalallisesta Ihmisyydestä, seuraa johtopäätöksenä kaikesta siitä, mitä edellisissä luvuissa on sanottu ja esitetty. Edellisissä luvuissa on esitetty: (I) Että Herra on taivaan Jumala. (II) Että Herran Jumaluus tekee taivaan. (III) Että taivas koostuu lukemattomista yhteiskunnista; ja jokainen yhteiskunta on taivas pienemmässä muodossa ja jokainen enkeli pienimmässä muodossa. (IV) Että koko taivas yhtenä kokonaisuutena kuvastaa yhtä ihmistä. (V) Että jokainen yhteiskunta taivaissa kuvastaa myös yhtä ihmistä. (VI) Että sen tähden jokainen enkeli on täydellisessä ihmismuodossa. Tämä kaikki johtaa siihen johtopäätökseen, että Jumaluus, koska se tekee taivaan, on Ihmismuodossa. Että tämä on Herran Jumalallinen Ihmisyys, voidaan nähdä vielä selvemmin siitä, mikä päättelyn sijasta on teoksesta Arcana Coelestia otettu lisäksi ja koottu yhteen tämän luvun loppuun, koska se on yhteenvetona. Että Herran Ihmisyys on Jumalallinen eikä kuten Kirkon piirissä uskotaan, että Hänen Ihmisyytensä ei ole Jumalallinen, voidaan nähdä myös näistä kootuista asioista tämän luvun lopussa ja myös pienen kirjan lopussa Uusi Jerusalem ja sen taivaallinen oppi, jossa Herraa käsitellään.

79. Että näin on, on todistettu minulle runsaalla kokemuksella, josta kerrotaan nyt jotakin seuraavilla sivuilla. Kaikki enkelit, jotka ovat taivaissa, eivät koskaan havaitse Jumaluutta missään muussa muodossa kuin Ihmismuodossa; ja mikä ihmeellistä, korkeampien taivasten enkelit eivät edes kykene ajattelemaan Jumaluudesta muulla tavalla; heidät pakottaa näin ajattelemaan itse Jumaluus, joka virtaa sisään, ja myös taivaan muoto, jonka mukaan heidän ajatuksensa ulottuvat ympärille. Sillä enkelien jokaisella ajatuksella on ulottuminen taivaassa, ja tämän ulottumisen mukaisesti heillä on ymmärtäväisyyttä ja viisautta. Siitä johtuu, että kaikki siellä tunnustavat Herran, koska Jumalallista Ihmisyyttä ei ole kuin Hänessä. Näitä asioita eivät ainoastaan enkelit ole sanoneet minulle, vaan minun on annettu ne myös havaita, sillä aikaa kun minut kohotettiin taivaan sisäiseen sfääriin. Tästä on ilmeistä, että mitä viisaampia enkelit ovat, sitä selvemmin he havaitsevat tämän totuuden; ja siitä on, että Herra näyttäytyy heille. Sillä Herra näyttäytyy Jumalallisessa enkelillisessä muodossa, joka on Ihmisyys, niille, jotka tunnustavat ja uskovat näkyvään Jumaluuteen, mutta ei niille, jotka tunnustavat ja uskovat näkymättömään Jumaluuteen; sillä edelliset voivat nähdä Jumaluutensa, mutta jälkimmäiset eivät voi.

80. Koska enkelit eivät havaitse näkymätöntä Jumaluutta, jota he kutsuvat Jumaluudeksi ilman muotoa, vaan näkyvän Jumaluuden Ihmismuodossa, niin he ovat tottuneet sanomaan, että Herra yksin on Ihminen, ja että he ovat ihmisiä Hänestä; ja että jokainen on siinä määrin ihminen kuin hän vastaanottaa Herraa. Herran vastaanottamisella he tarkoittavat vastaanottaa hyvyyttä ja totuutta, jotka ovat Hänestä, koska Herra on hyvyydessään ja totuudessaan. Tätä he myös kutsuvat viisaudeksi ja ymmärtäväisyydeksi. He sanovat, että jokainen tietää, että ymmärtäväisyys ja viisaus tekevät ihmisen eivätkä kasvot ilman näitä. Että näin on, näkyy myös sisäisten taivasten enkeleistä; koska he ovat hyvyydessä ja totuudessa Herrasta ja sen johdosta viisaudessa ja ymmärtäväisyydessä, he ovat kauneimmassa ja täydellisimmässä ihmismuodossa. Kun taas alempien taivasten enkelit ovat vähemmän täydellisessä ja kauniissa ihmismuodossa. Mutta päinvastoin on helvetissä. Ne, jotka ovat siellä, näyttävät taivaan valossa tuskin ihmisiltä, vaan hirviöiltä. Sillä he ovat pahuudessa ja vääryydessä eivätkä hyvyydessä ja totuudessa ja sen johdosta viisauden ja ymmärtäväisyyden vastakohdissa. Jonka tähden heidän elämäänsä ei kutsuta elämäksi, vaan spirituaaliseksi kuolemaksi.

81. Koska taivas kokonaisuutena ja osassaan kuvastaa ihmistä Herran Jumalallisen Ihmisyyden johdosta, niin enkelit sanovat, että he ovat Herrassa, ja jotkut, että he ovat Hänen ruumiissaan, millä he tarkoittavat olevansa Hänen rakkautensa hyvyydessä, kuten myös Herra Itse opettaa sanoessaan:

Pysykää minussa niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa… Sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä… Pysykää minun rakkaudessani. Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani. (Joh. 15: 4–10.)

82. Koska sellainen havainto Jumaluudesta on taivaissa, niin on mieleen juurtunut jokaiselle ihmiselle, joka vastaanottaa jotakin virtausta taivaasta, ajatella Jumalasta Ihmishahmossa. Näin ajattelivat muinaisajan ihmiset Hänestä, samoin tekevät tämän päivän ihmiset, niin Kirkon ulkopuolella kuin sen piirissä. Yksinkertaiset näkevät Hänet ajatuksessaan, kuten muinaisajan ihminen säteilevässä loistossa. Mutta tämän mieleen juurtuneen tiedon ovat sammuttaneet kaikki ne, jotka ovat torjuneet sisäänvirtauksen taivaasta omalla älykkyydellään ja pahalla elämällään. Ne, jotka ovat sammuttaneet sen omalla älykkyydellään, haluavat näkymättömän Jumalan. Ne, jotka ovat sammuttaneet sen pahalla elämällään, eivät halua mitään Jumalaa. Kummatkaan näistä eivät tiedä, että sellaista mieleen juurtunutta tietoa on olemassa, koska sitä ei ole heissä, vaikka se on kuitenkin juuri taivaallista Jumaluutta, joka ensisijaisesti virtaa taivaasta ihmiseen, koska ihminen on syntynyt taivasta varten, eikä taivaaseen pääse kukaan ilman käsitystä Jumaluudesta.

83. Siitä johtuu, että sitä, jolla ei ole käsitystä taivaasta, toisin sanoen, käsitystä Jumaluudesta, josta taivas on, ei voida nostaa taivaan ensimmäisellekään kynnykselle. Niin pian kuin hän tulee sinne, havaitaan vastustusta ja voimakasta vastahakoisuutta; syynä on se, että hänen sisäisensä, jotka vastaanottaisivat taivaan, on suljettu, koska ne eivät ole taivaan muodossa. Ja mitä lähemmäksi taivasta hän tulee, sitä tiukemmin hänen sisäisensä suljetaan. Sellainen kohtalo on Kirkon piirissä niillä, jotka kieltävät Herran, ja niillä, jotka kieltävät Hänen Jumaluutensa, kuten socinolaiset. Mutta millainen kohtalo on niillä, jotka ovat syntyneet Kirkon ulkopuolella ja joille Herra ei ole tunnettu, koska heillä ei ole Sanaa, nähdään seuraavilla sivuilla.

84. Että muinaisajan ihmisillä oli käsitys Jumaluudesta Ihmisyytenä, tiedetään Jumaluuden ilmestyksistä Aabrahamille, Lootille, Joosualle, Gideonille, Maanoahille ja hänen vaimolleen sekä muille. Vaikka he näkivät Jumalan Ihmisenä, he kuitenkin palvoivat Häntä maailmankaikkeuden Jumalana ja kutsuivat Häntä taivaan ja maan Jumalaksi ja Jehovaksi. Että se oli Herra, jonka Aabraham näki, Hän Itse opettaa Johanneksessa (Joh. 8: 56); ja että se oli Hän, jonka myös muut näkivät, on ilmeistä näistä Herran sanoista:

Ei kukaan ole nähnyt Isää eikä nähnyt Hänen muotoaan, eikä kuullut Hänen ääntään (Joh. 1: 18; 5: 37).

85. Mutta että Jumala on Ihminen, voivat tuskin ymmärtää ne, jotka tuomitsevat kaikki asiat ulkoisen ihmisen aistein havaittavien asioiden perusteella; sillä aistillinen ihminen ei voi ajatella Jumaluudesta toisin kuin maailmasta ja siellä olevista asioista, siten Jumaluudesta ja spirituaalisesta ihmisestä samalla tavalla kuin ruumiillisesta ja luonnollisesta ihmisestä. Tästä hän päättelee, että jos Jumala olisi ihminen, Hän olisi kooltaan kuin maailmankaikkeus, ja jos Hän hallitsisi taivasta ja maata, Hän tekisi sen monen alaisen avulla samalla tavalla kuten kuninkaat hallitsevat maailmassa. Jos hänelle sanottaisiin, että taivaassa ei ole avaruuden ulottuvuutta sellaista kuin maailmassa, hän ei lainkaan käsittäisi sitä; sillä se, joka ajattelee ainoastaan luonnosta ja sen valosta käsin, ei koskaan ajattele toisin kuin siitä ulottuvuudesta, jollainen se on hänen silmiensä edessä. Mutta he erehtyvät suuresti, kun he ajattelevat samalla tavalla taivaasta. Ulottuvuus, joka on siellä, ei ole kuten ulottuvuus maailmassa. Maailmassa ulottuvuus on määrättyä ja siten mitattavissa, mutta taivaassa se ei ole määrättyä eikä siten mitattavissa. Mutta ulottuvuudesta taivaassa nähdään seuraavilla sivuilla, missä käsitellään avaruutta ja aikaa spirituaalisessa maailmassa. Lisäksi jokainen tietää, kuinka kauas silmän näkö ulottuu, nimittäin aurinkoon ja tähtiin, jotka ovat niin kaukana. Se, joka ajattelee syvemmin, myös tietää, että sisäinen näkö, joka kuuluu ajatteluun, ulottuu vielä kauemmaksi ja siten vielä sisäisempi näkö yhä kauemmaksi. Kuinka kauas ei sitten ulottuisi Jumalallinen näkö, joka on sisin ja korkein kaikista? Koska ajatuksilla on tällainen ulottuminen, niin taivaan kaikki asiat jaetaan jokaisen kanssa siellä, näin kaikki Jumalalliset asiat, jotka tekevät taivaan ja täyttävät sen, kuten edellisissä luvuissa on esitetty.

86. Ne, jotka ovat taivaassa, ovat ihmetelleet, että ihmiset uskovat olevansa ymmärtäväisiä, jotka ajatellessaan Jumalaa ajattelevat jotakin näkymätöntä, toisin sanoen, käsittämätöntä missään muodossa; ja että niitä, jotka ajattelevat toisin, he kutsuvat ymmärtämättömiksi ja myös yksinkertaisiksi, vaikka se on kuitenkin päinvastoin. He sanovat: ”Jos he tutkisivat itseään, jotka näin uskovat olevansa ymmärtäväisiä, eivätkö he näe luonnon Jumalana; jotkut sen, mikä on silmien edessä, toiset luonnon näkymättömän puolen. Ja eivätkö he ole niin sokeita, etteivät he tiedä, mitä Jumala on, mitä enkeli on, mitä henki on, mitä on heidän sielunsa, joka elää kuoleman jälkeen, mitä on taivaselämä ihmisessä ja moni muu asia, joka kuuluu ymmärtäväisyyteen. Vaikka kuitenkin ne, joita he kutsuvat yksinkertaisiksi, tietävät nämä kaikki asiat omalla tavallaan; heillä on käsitys Jumalastaan, että Hän on Jumaluus ihmismuodossa; käsitys enkelistä, että hän on taivaallinen ihminen; käsitys omasta sielustaan, joka elää kuoleman jälkeen, että se on kuten enkeli; ja käsitys taivaselämästä ihmisessä, että se on elää Jumalallisten käskyjen mukaisesti.” Niinpä näitä jälkimmäisiä enkelit kutsuvat ymmärtäväisiksi ja taivaaseen soveltuviksi, mutta edellisiä sitä vastoin ymmärtämättömiksi.

KOOTTU TEOKSESTA ARCANA COELESTIA HERRASTA JA HÄNEN JUMALALLISESTA IHMISYYDESTÄÄN

Että Herralla oli Jumaluus itse sikiämisestään lähtien (nrot 4641, 4963, 5041, 5157, 6716, 10125). Herralla yksin oli Jumalallinen siemen (nro 1438). Hänen sielunsa oli Jehova (nrot 1999, 2004, 2005, 2018, 2025). Siten Herran sisin oli itse Jumaluus ja verhous oli äidiltä (nro 5041). Itse Jumaluus oli Herran elämän Olemus, josta Ihmisyys sitten lähti ja tuli olemassa olevaksi tästä Olemuksesta (nrot 3194, 3210, 10269, 10738).

Että Kirkon piirissä, jossa Sana on ja sen kautta Herra tunnetaan, ei tule kieltää Herran Jumaluutta ja Hänestä lähtevää Pyhyyttä (nro 2359). Kirkon piirissä niillä, jotka eivät tunnusta Herraa, ei ole yhteyttä Jumaluuden kanssa; mutta se on toisin niillä, jotka ovat Kirkon ulkopuolella (nro 10205). Kirkon olennainen on tunnustaa Herran Jumaluus ja Hänen liittonsa Isän kanssa (nrot 10083, 10112, 10370, 10730, 10738, 10816–10820).

Sanassa käsitellään monissa kohdissa Herran kirkastumista (nro 10828). Ja Sanan sisäisessä merkityksessä kaikkialla (nrot 2249, 2523, 3245). Herra kirkasti Ihmisyytensä eikä Jumaluuttaan, koska tämä itsessään oli kirkastettu (nro 10057). Herra tuli maailmaan kirkastamaan Ihmisyyteensä (nrot 3637, 4287, 9355). Herra kirkasti Ihmisyytensä Jumalallisen rakkauden avulla, joka oli Hänessä sikiämisestään lähtien (nro 4727). Herran rakkaus koko ihmiskuntaa kohtaan oli Herran elämä maailmassa (nro 2253). Herran rakkaus ylittää kaiken inhimillisen ymmärryksen (nro 2077). Herra pelasti ihmiskunnan sillä, että Hän kirkasti Ihmisyytensä (nrot 4180, 10019, 10152, 10655, 10659, 10828). Muuten koko ihmiskunta olisi menehtynyt ikuiseen kuolemaan (nro 1676). Herran kirkastumisen ja nöyryytyksen tilasta (nrot 1785, 1999, 2159, 6866). Kirkastuminen, missä on Herrasta, on Hänen Ihmisyytensä yhdistymistä Jumaluuden kanssa, ja kirkastaa on tehdä Jumalalliseksi (nrot 1603, 10053, 10828). Kun Herra kirkasti Ihmisyytensä, Hän riisui kaiken ihmisyytensä äidiltä, kunnes Hän lopulta ei ollut hänen poikansa (nrot 2159, 2574, 2649, 3036, 10830).

Että Jumalan Poika ikuisuudesta, oli Jumalallinen totuus taivaassa (nrot 2628, 2798, 2803, 3195, 3704). Että Herra teki myös Ihmisyydestään Jumalallisen Totuuden Jumalallisesta Hyvyydestä, joka oli Hänessä, kun Hän oli maailmassa (nrot 2803, 3194, 3195, 3210, 6716, 6864, 7014, 7499, 8127, 8724, 9199). Herra järjesti silloin kaikki asiat itsessään taivaalliseen muotoon, joka on Jumalallisen Totuuden mukaan (nrot 1928, 3633). Siksi Herraa kutsuttiin Sanaksi, joka on Jumalallinen Totuus (nrot 2533, 2813, 2859, 2894, 3393, 3712). Herralla yksin oli havainto ja ajatus Itsestään ja kaiken enkelillisen havainnon ja ajatuksen yläpuolella (nrot 1904, 1914, 1919). Herra yhdisti Jumalallisen Totuuden, joka oli Hän itse, Jumalallisen Hyvyyden kanssa, joka oli Hänessä (nrot 10047, 10052, 10076). Että yhdistys oli vastavuoroinen (nrot 2004, 10067).

Maailmasta poistuessaan Herra teki myös Ihmisyydestään Jumalallisen Hyvyyden (nrot 3194, 3210, 6864, 7499, 8724, 9199, 10076). Tätä tarkoitetaan sillä, että Hän lähti Isästä ja palasi Isän luo (nrot 3194, 3210). Siten Hänestä tuli yhtä Isän kanssa (nrot 2751, 3704, 4766). Tämän yhdistymisen jälkeen Jumalallinen totuus lähtee Herrasta (nrot 3704, 3712, 3969, 4577, 5704, 7499, 8127, 8241, 9199, 9398). Miten Jumalallinen totuus etenee, valaistuna (nrot 7270, 9407). Että Herra omasta voimastaan yhdisti Ihmisyyden Jumaluuteen (nrot 1616, 1749, 1752, 1813, 1921, 2025, 2026, 2523, 3141, 5005, 5045, 6716). Tästä voidaan todeta, että Herran Ihmisyys ei ollut kuten toisen ihmisen ihmisyys, koska Hän oli syntynyt itse Jumaluudesta (nrot 10125, 10826). Hänen yhdistymisensä Isän kanssa, josta Hänen sielunsa oli, ei ollut kuten yhdistyminen kahden persoonan välillä, vaan kuten sielun ja ruumiin välillä (nrot 3737, 10824).

Että muinaisimman ajan ihmiset eivät ole kyenneet palvomaan Jumalallista Olemusta, vaan Jumalallista Olemassaoloa, joka on Jumalallinen Ihmisyys, siksi Herra tuli maailmaan, jotta tulisi Jumalallinen Olemassaolo Jumalallisesta Olemuksesta (nrot 4687, 5321). Muinaisajan ihmiset tunnustivat Jumaluuden, koska se ilmestyi heille ihmismuodossa, ja että tämä oli Jumalallinen Ihmisyys (nrot 5110, 5663, 6846, 10737). Että tuo ääretön Olemus ei voinut virrata taivaaseen enkeleillä eikä ihmisillä muuten kuin Jumalallisen Ihmisyyden kautta (nrot 1676, 1990, 2016, 2034). Taivaassa ei havaita muuta Jumaluutta kuin Jumalallinen Ihmisyys (nrot 6475, 9303, 10067, 10267). Jumalallinen Ihmisyys ikuisuudesta oli Jumalallinen totuus taivaassa ja taivaan kautta kulkeva Jumaluus, näin Jumalallinen olemassaolo, josta myöhemmin Herrassa itsessään tuli Jumalallinen Olento, josta on Jumalallinen Olemassaolo taivaassa (nrot 3061, 6280, 6880, 10579). Millainen taivaan tila oli ennen Herran tulemista (nrot 6371–6373). Jumaluus ei ollut havaittava, paitsi kun se kulki taivaan lävitse (nrot 6982, 6996, 7004).

Kaikkien maapallojen asukkaat palvovat Jumaluutta Ihmismuodossa, siten Herraa (nrot 6700, 8541–8547, 10736–10738). He iloitsevat kuullessaan, että Jumalasta on todella tullut Ihminen (nro 9361). Herra ottaa vastaan kaikki, jotka ovat hyvyydessä ja palvovat Jumaluutta Ihmismuodossa (nro 9359). Jumalasta ei voida ajatella muutoin kuin Ihmismuodossa, ja mikä on käsittämätöntä, ei tule miksikään käsitykseksi eikä näin uskoksi (nrot 9359, 9972). Ihminen kykenee palvomaan sitä, mistä hänellä on jonkinlainen käsitys, mutta ei sitä, mistä hänellä ei ole mitään käsitystä (nrot 4733, 5110, 5663, 7211, 9356, 10067, 10267). Siksi suurin osa koko maapallon asukkaista palvoo Jumaluutta Ihmismuodossa, ja että se on sisäänvirtauksen kautta taivaasta (nro 10159). Kaikki, jotka ovat hyvyydessä elämäänsä nähden, kun he ajattelevat Herraa, ajattelevat Jumalallista Ihmisyyttä eivätkä Ihmisyyttä erillään Jumaluudesta; toisin on niillä, jotka eivät ole hyvyydessä elämäänsä nähden (nrot 2326, 4724, 4731, 4766, 8878, 9193, 9198). Kirkossa nykyään ne, jotka ovat pahuudessa elämäänsä nähden, sekä ne, jotka ovat uskossa erotettuna lähimmäisenrakkaudesta, ajattelevat Herran Ihmisyyttä ilman Jumaluutta, eivätkä he myöskään ymmärrä, mitä Jumalallinen Ihmisyys on, syitä tähän (nrot 3212, 3241, 4689, 4692, 4724, 4731, 5321, 6872, 8878, 9193, 9198). Että Herran Ihmisyys on Jumalallinen, koska se on peräisin Isän Olemuksesta, joka on Hänen sielunsa, valaistuna isän samankaltaisuudella lapsissa (nrot 10269, 10372, 10823). Ja koska se oli peräisin Jumalallisesta Rakkaudesta, joka oli Hänen elämänsä itse Olemus sikiämisestään lähtien (nro 6872). Että jokainen ihminen on sellainen kuin hänen rakkautensa on, ja että hän on hänen oma rakkautensa (nrot 6872, 10177, 10284). Että Herra teki kaikesta Ihmisyydestään, niin sisäisestä kuin ulkoisesta, Jumalallisen (nrot 1603, 1815, 1902, 1926, 2083, 2093). Siksi Hän nousi ylös koko ruumiiseensa nähden, toisin kuin kukaan ihminen (nrot 1729, 2083, 5078, 10825).

Että Herran Ihmisyys on Jumalallinen, tunnustetaan Hänen läsnäolostaan kaikkialla Pyhässä Ehtoollisessa (nrot 2343, 2359). Ja Hänen kirkastumisestaan kolmen opetuslapsensa edessä (nro 3212). Ja myös Vanhan Testamentin Sanasta, jossa Häntä kutsutaan Jumalaksi (nro 10154); ja myös Jehovaksi (nrot 1603, 1736, 1815, 1902, 2921, 3035, 5110, 6281, 6303, 8864, 9194, 9315). Että kirjaimellisessa merkityksessä tehdään ero Isän ja Pojan välillä, eli Jehovan ja Herran välillä, mutta ei Sanan sisäisessä merkityksessä, jossa taivaan enkelit ovat (nro 3035). Että kristillisessä maailmassa he eivät tunnustaneet Herran Ihmisyyttä Jumalalliseksi, ja että tämä tehtiin kirkolliskokouksessa paavin vuoksi, jotta hänet tunnustettaisiin Herran sijaiseksi (nro 4738).

Kristittyjä tutkittiin toisessa elämässä, millainen käsitys heillä oli yhdestä Jumalasta, ja saatiin tietää, että heillä oli käsitys kolmesta jumalasta (nrot 2329, 5256, 10736–10738, 10821). Että kolminaisuus eli kolminkertainen Jumaluus yhdessä persoonassa voidaan käsittää, ja siten yhdessä Jumalassa, mutta ei kolmessa persoonassa (nrot 10738, 10821, 10824). Jumalallinen kolminaisuus Herrassa tunnustetaan taivaassa (nrot 14, 15, 1729, 2004, 2005, 5256, 9303). Että kolminaisuus Herrassa on itse Jumaluus, jota Isäksi kutsutaan, ja Jumalallinen Ihmisyys, jota Pojaksi kutsutaan, ja etenevä Jumaluus, jota kutsutaan Pyhäksi Hengeksi, ja että tämä kolminkertainen Jumaluus on yksi (nrot 2149, 2156, 2288, 2319, 2329, 2447, 3704, 6993, 7182, 10738, 10822, 10823). Herra itse opettaa, että Isä ja Hän ovat yhtä (nrot 1729, 2004, 2005, 2018, 2025, 2751, 3704, 3736, 4766); ja että Pyhä Jumaluus etenee Hänestä, ja että se on Hänen (nrot 3969, 4673, 6788, 6993, 7499, 8127, 8302, 9199, 9228, 9229, 9264, 9407, 9818, 9820, 10330).

Että Jumalallinen Ihmisyys virtaa taivaaseen ja tekee taivaan (nro 3038). Että Herra on kaikki taivaassa, ja että Hän on taivaan elämä (nrot 7211, 9128). Herra asuu omassaan enkeleissä (nrot 9338, 10125, 10151, 10157). Siitä syystä ne, jotka ovat taivaassa, ovat Herrassa (nrot 3637, 3638). Herran yhdistyminen enkelien kanssa on heidän rakkauden ja lähimmäisenrakkauden hyvyyden vastaanottonsa mukaisesti Häneltä (nrot 904, 4198, 4205, 4211, 4220, 6280, 6832, 7042, 8819, 9680, 9682, 9683, 10106, 10810). Koko taivas on suhteessa Herraan (nrot 551, 552). Herra on taivaan yhteinen keskus (nrot 3633, 3641). Kaikki taivaassa kääntyvät Herraan päin, joka on taivasten yläpuolella (nrot 9828, 10130, 10189). Enkelit eivät kuitenkaan itse käänny Herraan päin, vaan Herra kääntää heidät Itseensä päin (nro 10189). Että se ei ole enkelien läsnäoloa Herran luona, vaan Herran läsnäoloa enkelien luona (nro 9415). Taivaassa ei ole mitään yhdistymistä Itse Jumaluuden kanssa, vaan Jumalallisen Ihmisyyden kanssa (nrot 4211, 4724, 5633).

Että taivas vastaa Herran Jumalallista Ihmisyyttä, ja että sen johdosta taivas yleensä on kuten yksi ihminen, ja siksi taivasta kutsutaan Suurimmaksi Ihmiseksi (nrot 2996, 2998, 3624–3649, 3741–3745, 4625). Että Herra on ainoa Ihminen, ja ihmisiä ovat vain ne, jotka vastaanottavat Jumaluutta Hänestä (nro 1894). Siinä määrin kuin he vastaanottavat, samassa määrin he ovat ihmisiä ja Hänen kuviaan (nro 8547). Siksi enkelit ovat rakkauden ja lähimmäisenrakkauden muotoja ihmismuodossa, ja että tämä on Herrasta (nrot 3804, 4735, 4797, 4985, 5199, 5530, 9879, 10177).

Että koko taivas on Herran (nrot 2751, 7086). Hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä (nrot 1607, 10089, 10827). Koska Herra hallitsee koko taivasta, niin Hän hallitsee myös kaikkia asioita, jotka riippuvat siitä, näin kaikkia asioita maailmassa (nrot 2025, 2026, 4523, 4524). Että Herralla yksin on valta poistaa helvetit, pitää poissa pahuuksista ja pitää hyvyydessä, näin pelastaa (nro 10019).

XII TAIVAAN KAIKKIEN ASIOIDEN VASTAAVAISUUS ON IHMISEN KAIKKIEN ASOIDEN KANSSA

87. Mitä vastaavaisuus on, ei tiedetä nykyään: että sitä ei tiedetä, johtuu useista syistä. Tärkein syy on, että ihminen on poistanut itsensä taivaasta rakastamalla itseään ja maailmaa. Sillä se, joka rakastaa itseään ja maailmaa yli kaiken, suuntautuu ainoastaan maailmallisiin asioihin, koska ne vetoavat ulkoisiin aisteihin ja ilahduttavat hänen luontoaan, eikä hän suuntaudu spirituaalisiin asioihin, koska ne vetoavat sisäisiin aisteihin ja ilahduttavat mieltä. Sen tähden hän hylkää ne sanoen, että ne ovat liian korkeita hänen ymmärrykselleen. Toisin ovat tehneet muinaisajan ihmiset: heille vastaavaisuuksien tiede oli kaikista tieteistä tärkein. Tämän tieteen avulla he saivat myös ymmärtäväisyyttä ja viisautta; ja sen avulla ne, jotka kuuluivat Kirkkoon, olivat yhteydessä taivaan kanssa, sillä vastaavaisuuksien tiede on enkelillinen tiede. Muinaisimman ajan ihmiset, jotka olivat taivaallisia ihmisiä, ajattelivat itse vastaavaisuudesta, kuten enkelit tekevät. Sen tähden he myös puhuivat enkelien kanssa; ja siksi Herra ilmestyi usein heille ja opetti heitä. Mutta tämä tiede on nykyään niin täysin kadonnut, että ei tiedetä, mitä vastaavaisuus on (1).

88. Koska nyt ilman käsitystä siitä, mitä vastaavaisuus on, mitään ei voida tietää selvästi spirituaalisesta maailmasta eikä sen virtauksesta luonnolliseen maailmaan; eikä edes siitä, mitä spirituaalinen on suhteessa luonnolliseen; eikä mitään selvästi ihmisen hengestä, jota kutsutaan sieluksi, ja sen toiminnasta ruumiissa; ei myöskään ihmisen tilasta kuoleman jälkeen. Siksi on selitettävä, mitä vastaavaisuus on ja millaista se on. Siten valmistellaan tietä myös sille, mitä myöhemmin käsitellään.

89. Ensiksi kerrotaan, mitä vastaavaisuus on. Koko luonnollinen maailma vastaa spirituaalista maailmaa, eikä ainoastaan luonnollinen maailma yleensä, vaan myös yksityiskohdissaan. Ja sen tähden mitä tahansa luonnollisessa maailmassa syntyy spirituaalisesta maailmasta, sitä sanotaan vastaavaisuudeksi. On tiedettävä, että luonnollinen maailma syntyy ja pysyy olemassa spirituaalisesta maailmasta, aivan kuten vaikutus vaikuttavasta syystään. Luonnolliseksi maailmaksi kutsutaan kaikkea sitä laajuudessaan, mikä on auringon alla ja siitä vastaanottaa valoa ja lämpöä; ja tähän maailmaan kuuluvat kaikki asiat, jotka siitä pysyvät olemassa. Mutta taivas on spirituaalista maailmaa, ja kaikki asiat taivaissa kuuluvat siihen maailmaan.

90. Koska ihminen on taivas ja myös maailma pienimmässä muodossa suurimman kuvan mukaan (nähdään edellä, nro 57), niin hänessä on spirituaalinen maailma ja luonnollinen maailma. Sisäiset, jotka kuuluvat hänen mieleensä ja liittyvät sen ymmärrykseen ja tahtoon, muodostavat hänen spirituaalisen maailmansa; kun taas ulkoiset, jotka kuuluvat hänen ruumiiseensa ja liittyvät sen aisteihin ja toimintoihin, muodostavat hänen luonnollisen maailmansa. Niinpä mitä tahansa hänen luonnollisessa maailmassaan, toisin sanoen, hänen ruumissaan ja sen aisteissa ja toiminnoissa, syntyy hänen spirituaalisesta maailmastaan, toisin sanoen, hänen mielestään ja sen ymmärryksestä ja tahdosta, kutsutaan vastaavaisuudeksi.

91. Millaista vastaavaisuus on, voidaan nähdä ihmisessä hänen kasvoistaan. Kasvoissa, joita ei ole opetettu teeskentelemään, mielen kaikki mieltymykset tulevat näkyviin luonnollisessa muodossaan kuin omassa perusmuodossaan. Tästä syystä kasvoja sanotaan mielen osoittajaksi, näin ihmisen spirituaalinen maailma esitettynä hänen luonnollisessa maailmassaan. Samalla tavalla ne asiat, jotka kuuluvat hänen ymmärrykseensä, esitetään hänen puheessaan; ja ne asiat, jotka kuuluvat hänen tahtoonsa, esitetään hänen ruumiinsa eleissä. Niinpä niitä asioita, jotka tapahtuvat ruumiissa, olivatpa ne kasvoissa tai puheessa tai eleissä, kutsutaan vastaavaisuuksiksi.

92. Kaikesta tästä voidaan myös nähdä, mitä sisäinen ihminen ja mitä ulkoinen ihminen ovat, nimittäin, että sisäinen ihminen on se, mitä kutsutaan spirituaaliseksi ihmiseksi, ja ulkoinen ihminen on se, mitä kutsutaan luonnolliseksi ihmiseksi. Toinen on erotettu toisesta, kuten taivas maailmasta. Lisäksi kaikki, mikä tapahtuu ja tulee esiin ulkoisessa eli luonnollisessa ihmisessä, tapahtuu ja tulee esiin sisäisestä eli spirituaalisesta ihmisestä.

93. Tämä on sanottu sisäisen eli spirituaalisen ihmisen vastaavaisuudesta hänen ulkoisen eli luonnollisen ihmisensä kanssa. Mutta nyt seuraavilla sivuilla käsitellään koko taivaan vastaavaisuutta ihmisen yksityiskohtien kanssa.

94. On esitetty, että koko taivas kuvastaa yhtä ihmistä ja että se on ihmisen kuva, ja siksi taivasta kutsutaan Suurimmaksi Ihmiseksi. On myös esitetty, että sen johdosta enkelilliset yhteiskunnat, joista taivas koostuu, on järjestetty kuten jäsenet, elimet ja sisälmykset ihmisessä; näin että jotkut yhteiskunnat ovat päässä, jotkut rinnassa, jotkut käsivarsissa ja jotkut niiden yksittäisissä osissa (nähdään edellä, nrot 59–72). Niinpä yhteiskunnat, jotka ovat siellä jossakin jäsenessä, vastaavat samaa jäsentä ihmisessä. Kuten ne, jotka ovat siellä päässä, vastaavat päätä ihmisessä; ne, jotka ovat siellä rinnassa, vastaavat rintaa ihmisessä; ja ne, jotka ovat siellä käsivarsissa, vastaavat käsivarsia ihmisessä; ja siten muissa jäsenissä. Tämän vastaavaisuuden johdosta ihminen pysyy olemassa, sillä ihminen ei pysy olemassa mistään muualta kuin taivaasta.

95. Että taivas on jaettu kahteen valtakuntaan, joista toista kutsutaan taivaalliseksi valtakunnaksi ja toista spirituaaliseksi valtakunnaksi, nähdään edellä omassa luvussaan. Taivaallinen valtakunta vastaa yleensä sydäntä ja sen kaikkia asioita koko ruumiissa; ja spirituaalinen valtakunta vastaa keuhkoja ja sen kaikkia asioita koko ruumiissa. Sydän ja keuhkot muodostavat myös kaksi valtakuntaa ihmisessä. Sydän hallitsee siellä valtimoiden ja laskimoiden avulla, keuhkot hermo- ja motoristen säikeiden avulla, molemmat yhdessä jokaisessa voimassa ja toiminnassa. Jokaisessa ihmisessä, hänen spirituaalisessa maailmassaan, jota kutsutaan hänen spirituaaliseksi ihmiseksi, on myös kaksi valtakuntaa, toinen on tahdon valtakunta ja toinen ymmärryksen valtakunta. Tahto hallitsee hyvän mieltymyksillä ja ymmärrys toden mieltymyksillä. Nämä valtakunnat vastaavat myös sydämen ja keuhkojen valtakuntia ruumiissa. Samalla tavalla on taivaissa; taivaallinen valtakunta on taivaan tahdonalainen osa, ja siellä hallitsee rakkauden hyvyys; ja spirituaalinen valtakunta on taivaan älyllinen osa, ja siellä hallitsee totuus. Edellinen vastaa sydämen toimintaa ja jälkimmäinen keuhkojen toimintaa ihmisessä. Tästä vastaavaisuudesta johtuu, että ”sydän” merkitsee Sanassa tahtoa ja myös rakkauden hyvyyttä sekä keuhkojen ”henkäys” ymmärrystä ja uskon totuutta. Siitä myös on, että mieltymykset luetaan sydämelle, vaikka ne eivät ole sydämessä eivätkä sieltä (2).

96. Taivaan kahden valtakunnan vastaavaisuus sydämen ja keuhkojen kanssa on taivaan yleinen vastaavaisuus ihmisen kanssa. Mutta vähemmän yleinen vastaavaisuus on hänen yksittäisten jäsentensä, elintensä ja sisälmystensä kanssa; ja millainen se vastaa­vaisuus on, myös mainitaan. Ne, jotka Suurimmassa Ihmi­sessä, joka on taivas, ovat päässä, ovat kaikessa hyvyydessä enem­män kuin muut, sillä he ovat rakkaudessa, rauhassa, viatto­muudessa, viisaudessa ja ymmärtäväisyydessä ja sen johdosta ilossa ja onnellisuudessa. Nämä virtaavat päähän ja siihen kuuluviin asioihin ihmisessä ja vastaavat niitä. Ne, jotka Suurimmassa Ihmisessä, joka on taivas, ovat rinnassa, ovat lähimmäisenrakkauden ja uskon hyvyydessä, ja nämä virtaavat ihmisen rintaan ja vas­taavat sitä. Mutta ne, jotka Suurimmassa Ihmisessä eli taivaassa ovat lanteissa ja suvun jatkamiseen kuuluvissa elimissä, ovat aviorakkaudessa. Ne, jotka ovat jaloissa, ovat taivaan uloimmassa hyvyydessä, jota kutsutaan spirituaalis-luonnolli­seksi hyvyydeksi. Ne, jotka ovat käsivarsissa ja käsissä, ovat totuuden voimassa hyvyydestä. Ne, jotka ovat silmissä, ovat ymmärryksessä; ne, jotka ovat korvissa, ovat kuuntelemisessa ja kuuliaisuudessa; ne, jotka ovat nenässä, ovat havaitsemisessa; ne, jotka ovat suussa ja kielessä, ovat keskustelukyvyssä ymmärryksestä ja havaitsemisesta; ne, jotka ovat munuaisissa, ovat totuudessa tutkien, eritellen ja korjaillen; ne, jotka ovat maksassa, pernassa ja haimassa, ovat hyvän ja toden erilaisissa puhdistamisissa. Toisella tavalla muissa osissa. Nämä sisäänvirtaavat ihmisen samanlaisiin asioihin ja vastaavat niitä. Taivaan sisäänvirtaus on ruumiin jäsenten toimintoihin ja hyö­tyihin; ja koska hyödyt ovat peräisin spirituaalisesta maail­masta, ne muodostuvat sellaisten asioiden avulla, jotka ovat luonnollisessa maailmassa, ja siten esiintyvät vaikutuksessa. Siitä on vastaavaisuus.

97. Siitä johtuu, että näillä samoilla jäsenillä, elimillä ja sisälmyksillä tarkoitetaan Sanassa samanlaisia asioita, sillä kaikki asiat siellä merkitsevät vastaavaisuuksien mukaisesti. ”Päällä” tarkoitetaan siten ymmärtäväisyyttä ja viisautta; ”rinnalla” lähimmäisenrakkautta; ”lanteilla” aviorakkautta; ”käsivarsilla ja käsillä” totuuden voimaa; ”jaloilla” luonnollista; ”silmillä” ymmärrystä; ”nenällä” havaitsemista; ”korvilla” kuuliaisuutta; ”munuaisilla” totuuden puhdistamista, ja niin edelleen (3). Siitä myös johtuu, että ihmiselle on tavallista sanoa, kun hän puhuu ymmärtäväisestä ja viisaasta, että hänellä on päätä; kun siitä, joka on lähimmäisenrakkaudessa, että hän on sydänystävä; siitä, joka on havaitsemisessa, että hänellä on tarkka nenä; siitä, joka on ymmärtäväisyydessä, että hän on teräväkatseinen; siitä, jolla on paljon valtaa, että hänellä on pitkä käsi; siitä, joka tahtoo rakkaudesta, että hän tahtoo sydämestään. Nämä ja monet muut asiat, jotka ovat ihmisen puheessa, ovat vastaavaisuudesta. Sillä sellaiset asiat ovat spirituaalisesta maailmasta, vaikka ihminen ei tiedä sitä.

98. Että sellainen vastaavaisuus on taivaan kaikilla asioilla ihmisen kaikkien asioiden kanssa, on esitetty minulle runsaalla kokemuksella, ja niin runsaalla, että olen yhtä vakuuttunut siitä kuin ilmeisestä ja varmasta tosiasiasta. Mutta ei ole tarpeen tuoda esiin kaikkea sitä kokemusta tässä, eikä se sen runsauden vuoksi ole edes mahdollista. Se voidaan nähdä esitettynä teoksessa Arcana Coelestia, jossa käsitellään vastaavaisuuksia, edustuksia, spirituaalisen maailman virtausta luonnolliseen maailmaan sekä sielun ja ruumiin vuorovaikutusta (4).

99. Mutta vaikka ihmisen ruumiin kaikki asiat vastaavatkin taivaan kaikkia asioita, silti ihminen ei kuitenkaan ole taivaan kuva ulkoiseen muotoonsa nähden, vaan sisäiseen muotoonsa nähden; sillä ihmisen sisäiset vastaanottavat taivasta ja hänen ulkoisensa vastaanottavat maailmaa. Niinpä siinä määrin kuin hänen sisäisensä vastaanottavat taivasta, samassa määrin ihminen niihin nähden on taivas pienimmässä muodossa suurimman kuvan mukaan. Mutta mikäli hänen sisäisensä eivät vastaanota taivasta, sikäli hän ei ole taivas ja kuva suurimmasta, vaikka hänen ulkoisensa, jotka vastaanottavat maailmaa, voivat olla maailman järjestyksen mukaisessa muodossa ja siitä vaihtelevassa kauneudessa. Sillä ruumiin ulkoinen kauneus on peräisin vanhemmilta ja muodostumisesta kohdussa, ja sen jälkeen sitä pidetään yllä yleisellä sisäänvirtauksella maailmasta. Tästä johtuu, että luonnollisen ihmisen muoto eroaa suuresti hänen spirituaalisen ihmisensä muodosta. Millainen muoto on ihmisen hengellä [spirituaalisella ihmisellä], on esitetty minulle lukemattomia kertoja. Eräissä henkilöissä, jotka olivat ulkomuodoltaan kauniita ja viehättäviä, hengen nähtiin olevan niin epämuodostunut, musta ja hirviömäinen, että sitä voitaisiin kutsua helvetin kuvaksi eikä taivaan. Mutta taas toisissa, jotka eivät olleet ulkonäöltään kauniita, henki oli muodoltaan kaunis, puhtaan valkoinen ja enkelimäinen. Ihmisen henki näkyy kuoleman jälkeen myös sellaisena kuin se oli ollut ruumiissaan eläessään maailmassa.

100. Mutta vastaavaisuus ulottuu vielä laajemmalle kuin ihmiseen: sillä on taivaiden vastaavaisuus keskenään. Kolmatta eli sisintä taivasta vastaa toinen eli keskimmäinen taivas; ja toista eli keskimmäistä taivasta vastaa ensimmäinen eli uloin taivas; ja viimeksi mainittu vastaa ihmisen ruumiillisia muotoja, joita kutsutaan hänen jäsenikseen, elimikseen ja sisälmyksikseen. Näin se on ihmisen ruumiillinen osa, johon taivas lopulta päättyy ja jolla se seisoo kuin perustallaan. Mutta tämä salaisuus avataan täydellisemmin toisessa kohdassa.

101. Mutta on täysin tiedettävä, että kaikki vastaavaisuus, joka on taivaan kanssa, on Herran Jumalallisen Ihmisyyden kanssa, koska taivas on Hänestä ja Hän on taivas, kuten edellisissä luvuissa on esitetty. Sillä ellei Jumalallinen Ihmisyys virtaisi taivaan kaikkiin asioihin ja vastaavaisuuksien mukaisesti maailman kaikkiin asioihin, ei enkeliä eikä ihmistä olisi olemassa. Tästä on jälleen ilmeistä, miksi Herra tuli Ihmiseksi ja verhosi Jumaluutensa Ihmisyydellä ensimmäisestä viimeiseen. Se oli koska Jumalallinen Ihmisyys, josta taivas oli olemassa ennen Herran tulemista, ei enää riittänyt ylläpitämään kaikkea. Sillä ihminen, joka on taivasten perustus, oli horjuttanut ja tuhonnut järjestyksen. Mitä ja millainen Jumalallinen Ihmisyys oli ennen Herran tulemista, ja millainen taivaan tila oli silloin, voidaan nähdä edellisen luvun lopussa kootuista otteista.

102. Enkelit hämmästyvät, kun he kuulevat, että on ihmisiä, jotka lukevat kaikki asiat luonnon ansioiksi eivätkä mitään Jumaluudelle; ja he uskovat ruumiinsakin, johon on koottu niin monia taivaan ihmeitä, olevan luonnon tuottama. Vielä enemmän he hämmästyvät, että ihmisen järjellisenkin uskotaan olevan luonnosta, vaikka hieman mieltään ylentämällä voidaan kuitenkin nähdä, että sellaiset asiat ovat Jumaluudesta eivätkä luonnosta. Ja että luonto on luotu ainoastaan verhoamaan spirituaalista ja esittämään spirituaalista vastaavana järjestyksen äärimmäisessä. Mutta sellaisia ihmisiä enkelit vertaavat pöllöihin, jotka näkevät pimeässä eivätkä mitään valossa.

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Kuinka paljon vastaavaisuuksien tiede ylittää muut tieteet (nro 4280). Vastaavaisuuksien tiede oli muinaisajan ihmisten tärkein tiede, mutta nykyään se on täysin unohdettu (nrot 3021, 3419, 4280, 4749, 4844, 4964, 4966, 6004, 7729, 10252). Vastaavaisuuksien tiede kukoisti itämaisten keskuudessa ja Egyptissä (nrot 5702, 6692, 7097, 7779, 9391, 10407).

2. Sydämen ja keuhkojen vastaavaisuudesta Suurimman Ihmisen kanssa, joka on taivas, kokemuksesta (nrot 3883–3896). Sydän vastaa niitä, jotka ovat taivaallisessa valtakunnassa, ja keuhkot niitä, jotka ovat spirituaalisessa valtakunnassa (nrot 3885–3887). Taivaassa on syke sellainen kuin sydämellä ja hengitys sellainen kuin keuhkoilla, mutta sisäinen (nrot 3884, 3885, 3887). Sydämen syke siellä on vaihteleva rakkauden tilan mukaisesti ja hengitys lähimmäisenrakkauden ja uskon tilan mukaisesti (nrot 3886, 3887, 3889). Sanassa ”sydän” on tahto, siten ”sydämestä” on tahdosta (nrot 2930, 7542, 8910, 9113, 10336). Sanassa ”sydän” merkitsee myös rakkautta, siten ”sydämestä” on rakkaudesta (nrot 7542, 9050, 10336).

3. Sanassa ”rinta” merkitsee lähimmäisenrakkautta (nrot 3934, 10081, 10087). ”Lanteet” ja ”suvun jatkamiseen kuuluvat elimet” merkitsevät aviorakkautta (nrot 3021, 4280, 4462, 5050–5052). ”Käsivarret” ja ”kädet” merkitsevät totuuden voimaa (nrot 878, 3091, 4931–4937, 6947, 7205, 10019). ”Jalat” merkitsevät luonnollista (nrot 2162, 3147, 3761, 3986, 4280, 4938–4952). ”Silmä” merkitsee ymmärrystä (nrot 2701, 4403–4421, 4523–4534, 6923, 9051, 10569). ”Nenä” merkitsee havaitsemista (nrot 3577, 4624, 4625, 4748, 5621, 8286, 10054, 10292). ”Korvat” merkitsevät kuuliaisuutta (nrot 2542, 3869, 4523, 4653, 5017, 7216, 8361, 8990, 9311, 9397, 10061). ”Munuaiset” merkitsevät totuuden tutkimista ja korjaamista (nrot 5380–5386, 10032).

4. Ruumin kaikkien jäsenten vastaavaisuudesta Suurimman Ihmisen kanssa, eli taivaan kanssa, yleensä ja yksityiskohtaisesti, kokemuksesta (nrot 3021, 3624–3649, 3741–3750, 3883–3895, 4039–4054, 4218–4228, 4318–4331, 4403–4421, 4523–4533, 4622–4633, 4652–4660, 4791–4805, 4931–4953, 5050–5061, 5171–5189, 5377–5396, 5552–5573, 5711–5727, 10030). Spirituaalisen maailman virtauksesta luonnolliseen maailmaan, eli taivaan virtauksesta maailmaan, ja sielun virtauksesta ruumiin kaikkiin asioihin, kokemuksesta (nrot 6053–6058, 6189–6215, 6307–6327, 6466–6495, 6598–6626). Sielun ja ruumiin vuorovaikutuksesta, kokemuksesta (nrot 6053–6058, 6189–6215, 6307–6327, 6466–6495, 6598–6626).

XIII TAIVAAN VASTAAVAISUUS ON MAAPALLON KAIKKIEN ASIOIDEN KANSSA

103. Edellisessä luvussa on sanottu, mitä vastaavaisuus on; ja siellä on myös esitetty, että elollisen ruumiin kaikki asiat ja yksityiskohdat ovat vastaavaisuuksia. Nyt seuraa järjestyksessä esittää, että maapallon kaikki asiat, ja yleensä maailman kaikki asiat, ovat vastaavaisuuksia.

104. Kaikki asiat, jotka maapallolla ovat, jaetaan kolmeen lajiin, joita kutsutaan valtakunniksi, nimittäin eläin-, kasvi- ja kivikuntaan. Eläinkunnan asiat ovat vastaavaisuuksia ensimmäisessä asteessa, koska ne elävät. Kasvikunnan asiat ovat vastaavaisuuksia toisessa asteessa, koska ne ainoastaan kasvavat. Kivikunnan asiat ovat vastaavaisuuksia kolmannessa asteessa, koska ne eivät elä eivätkä kasva. Vastaavaisuuksia eläinkunnassa ovat erilaiset elävät olennot, niin maan päällä kävelevät ja ryömivät, kuin ilmassa lentävät; näitä ei nimetä lajeittain, koska ne ovat tunnettuja. Vastaavaisuuksia kasvikunnassa ovat kaikki asiat, jotka puutarhoissa, metsissä, kedoilla ja pelloilla kasvavat ja kukoistavat. Näitäkään ei nimetä, koska nekin ovat tunnettuja. Vastaavaisuuksia kivikunnassa ovat jalot ja epäjalot metallit, kallisarvoiset ja arvottomat kivet sekä erilaatuiset maalajit ja myös vedet. Näiden lisäksi vastaavaisuuksia ovat myös ne, jotka edellä mainituista asioista ihmistoiminnan kautta hyötyä varten valmistetaan, kuten kaikenlaiset ruuat, vaatteet, talot, kirkot ja monet muut asiat.

105. Ne asiat, jotka ovat maan yläpuolella, kuten aurinko, kuu ja tähdet, samoin ne, jotka ovat ilmakehissä, kuten pilvet, sumut, sateet, salamat ja ukkoset, ovat myös vastaavaisuuksia. Ne asiat, jotka etenevät auringosta, sen läsnä- tai poissaolosta, kuten valo ja varjo, lämpö ja kylmyys, ovat myös vastaavaisuuksia; samoin ne, jotka siitä seuraavat, kuten vuodenajat, joita kutsutaan kevääksi, kesäksi, syksyksi ja talveksi, sekä vuorokaudenajat, kuten aamu, keskipäivä, ilta ja yö.

106. Sanalla sanoen, kaikki asiat, jotka ovat olemassa luonnossa, sen pienimmästä suurimpaansa, ovat vastaavaisuuksia (1). Ne ovat vastaavaisuuksia, koska luonnollinen maailma kaikkien asioidensa kanssa syntyy ja pysyy olemassa spirituaalisesta maailmasta ja molemmat maailmat Jumaluudesta. Sanotaan, että myös pysyy olemassa, koska kaikki pysyvät olemassa siitä, mistä ne syntyvät, sillä pysyvä olemassaolo on jatkuvaa syntymistä, ja koska mikään ei voi pysyä olemassa itsestä, vaan jostakin itseään edeltävästä, siten Ensimmäisestä; niinpä jos se erotettaisiin siitä, se täysin tuhoutuisi ja katoaisi.

107. Kaikki se on vastaavaisuutta, mikä luonnossa syntyy ja pysyy olemassa Jumalallisesta järjestyksestä. Jumalallisen Järjestyksen tekee Jumalallinen hyvyys, joka käy esiin Herrasta. Se alkaa Hänestä, etenee Hänestä taivasten kautta peräkkäin maailmaan ja päättyy siellä äärimmäisissä. Ne asiat, jotka ovat siellä järjestyksen mukaisia, ovat vastaavaisuuksia. Järjestyksen mukaisia siellä ovat kaikki asiat, jotka ovat hyviä ja täydellisiä hyötyä varten, sillä kaikki hyvyys on hyvyyttä hyötynsä mukaisesti, kun taas muoto on suhteessa totuuteen, koska totuus on hyvän muoto. Tästä johtuu, että kaikki asiat, jotka koko maailmassa ja maailman luonnossa ovat Jumalallisessa järjestyksessä, ovat suhteessa hyvyyteen ja totuuteen (2).

108. Että kaikki asiat maailmassa syntyvät Jumaluudesta ja verhotaan sellaisilla asioilla luonnossa, joiden kautta ne voivat olla siellä olemassa ja tehdä hyötyä ja siten vastata, on ilmeistä yksityiskohdista, jotka näkyvät niin eläin- kuin kasvikunnassa. Molemmissa on sellaisia asioita, joista jokainen voi nähdä, jos ajattelee sisäisestään, että ne ovat taivaasta. Lukemattomista monista asioista voidaan mainita muutama valaistukseksi. Tässä on ensiksi jotakin eläinkunnasta. Monille on tunnettua, millainen tieto siellä on ikään kuin synnynnäistä mille tahansa eläimelle. Mehiläiset tietävät kerätä hunajaa kukista ja rakentaa vahasta kennoja, joihin ne varastoivat hunajaansa ja siten ennakoivat ruokaa itselleen ja omilleen myös tulevaa talvea varten. Niiden kuningatar laskee munia ja toiset huolehtivat niistä ja peittävät ne, jotta niistä voisi syntyä uusia jälkeläisiä. Mehiläiset elävät tietyssä hallitusmuodossa, jonka kaikki siellä tuntevat synnynnäisesti. Hyödylliset yksilöt säilytetään, mutta hyödyttömiltä riistetään siivet ja ne heitetään ulos. Lukuun ottamatta muita ihmeellisiä asioita, joita niillä on taivaasta hyödyn vuoksi. Sillä kaikkialla maailmassa niiden vaha palvelee ihmiskuntaa kynttilöinä ja hunaja ruoan makeuttajana. Mitä ihmeitä näemmekään madoissa, jotka ovat eläinkunnan alhaisimpia olioita? Ne tietävät, kuinka ravita itseään niille sopivien lehtien mehulla, ja sitten tiettyyn aikaan ne ympäröivät itsensä peitteellä ja ikään kuin asettuvat kohtuun ja siten kuoriutuvat oman lajinsa jälkeläisinä. Muutamat muuttuvat ensin nymfeiksi ja koteloiksi ja tuottavat lankoja, sitten työnsä tehtyään ne tulevat esiin toisessa siivin kaunistetussa ruumiissa ja lentävät ilmassa kuin omassa taivaassaan, ja ne pariutuvat, munivat ja hankkivat itselleen jälkeläisiä. Nämä eivät ole mitään erikoisuuksia tai poikkeuksia, sillä yleensä kaikki ilmassa lentävät olennot tietävät ruokansa, joka ravitsee, ei ainoastaan, mitä se on vaan myös missä se on. Ne osaavat rakentaa pesänsä, toinen laji toisenlaisen kuin toinen, tietävät munia pesiinsä, asettua munien päälle ja hautoa niitä, ja miten poikaset tulee ruokkia ja miten ne on työnnettävä pois pesästä, kun ne tulevat omin voimin toimeen. Ne tuntevat jo pienestä pitäen vihollisensa, joita on paettava, ja ystävänsä, joiden pariin voivat liittyä; puhumattakaan niistä ihmeellisistä asioista, jotka ovat itse munissa, joissa kaikki on järjestyksessään valmiina tulevan poikasen kasvua ja ravitsemista varten, lukemattomien muiden asioiden lisäksi. Kuka voi koskaan sanoa, joka ajattelee jostakin järjen viisaudesta, että nämä asiat olisivat muualta kuin spirituaalisesta maailmasta, jota luonnon maailma palvelee verhoten sen, mikä on sieltä, ruumiilla, eli esittää vaikutuksessa sen, mikä syyssään on spirituaalista? Maan eläimet ja taivaan lentävät syntyvät kaikkeen tähän tietoon, mutta ei ihminen, vaikka hän on paljon arvokkaampi kuin edelliset. Syy on siinä, että eläimet ovat elämänsä järjestyksessä eivätkä ne ole voineet tuhota sitä, mikä niissä on spirituaalisesta maailmasta, koska niillä ei ole järjellistä kykyä. Toisin on ihmisellä, jonka ajatus on spirituaalisesta maailmasta. Koska hän on kääntänyt nurin sen, mikä hänellä on spirituaalisesta maailmasta, elämällä järjestyksen vastaisesti, mitä hänen järjellisensä on suosinut, niin hän ei voi muuta kuin syntyä pelkkään tietämättömyyteen ja sen jälkeen Jumalallisin keinoin tulla johdetuksi takaisin taivaan järjestykseen.

109. Miten asiat kasvikunnassa vastaavat, voidaan tietää monista asioista: kuten että pienet siemenet kasvavat puiksi, työntävät esille lehtiä, tuottavat kukkia ja sitten hedelmiä, joihin ne jälleen asettavat siemeniä. Nämä asiat tapahtuvat peräkkäin ja syntyvät samalla niin ihailtavassa järjestyksessä, ettei sitä voi muutamalla sanalla kuvata. Vaikka niistä kirjoitettaisiin kokonaisia nidoksia, olisi kuitenkin vielä sisäisimpiä salaisuuksia, jotka liittyvät lähinnä niiden hyötyihin ja joita tiede ei kykenisi tyhjentämään. Koska nämä asiat ovat myös spirituaalisesta maailmasta eli taivaasta, joka on ihmisen muodossa, kuten edellä omassa luvussaan on esitetty, siitä syystä kaikilla yksityiskohdilla kasvikunnassa on tietty suhde sellaisiin asioihin, jotka ovat ihmisessä, mikä on tunnettua myös joillekin oppineessa maailmassa. Että kaikki asiat kasvikunnassa ovat myös vastaavaisuuksia, on tullut minulle selväksi monien kokemusteni perusteella. Sillä usein, kun olen ollut puutarhassa ja katsellut puita, hedelmiä, kukkia ja kasveja siellä, olen havainnut niiden vastaavaisuuksia taivaassa, ja olen puhunut niiden kanssa, joiden luona ne olivat, ja minulle on opetettu, mistä ja millaisia nuo vastaavaisuudet olivat.

110. Mutta nykyään kukaan ei voi tietää niistä spirituaalisista asioista taivaassa, joita luonnolliset asiat maailmassa vastaavat, paitsi taivaasta, koska tieto vastaavaisuuksista on nykyään kokonaan kadonnut. Muutamilla esimerkeillä haluan valaista, millainen on spirituaalisten asioiden vastaavaisuus luonnollisten kanssa. Maan eläimet vastaavat yleensä mieltymyksiä, lempeät ja hyödylliset eläimet vastaavat hyviä mieltymyksiä, villit ja hyödyttömät eläimet pahoja mieltymyksiä. Erityisesti härät ja härkämullikat vastaavat luonnollisen mielen mieltymyksiä, lampaat ja karitsat spirituaalisen mielen mieltymyksiä, lentävät olennot taas lajinsa mukaan vastaavat molempien mielten älyllisiä asioita (3). Tästä syystä israelilaiseen Kirkkoon, joka oli Edustava Kirkko, on vastaanotettu pyhään käyttöön erilaisia eläimiä, kuten lehmiä, härkiä, vasikoita, oinaita, lampaita, pässejä, pukkeja ja vuohia sekä myös kyyhkysiä ja tunturikyyhkysiä, ja niistä tehtiin uhreja ja polttouhreja. Sillä siinä käytössä ne vastasivat spirituaalisia asioita, jotka taivaassa ymmärrettiin vastaavaisuuksien mukaisesti. Että myös eläimet sukunsa ja lajinsa mukaan ovat mieltymyksiä, johtuu siitä, että ne elävät, ja jokaiselle elämä ei ole muualta kuin mieltymyksestä ja mieltymyksen mukainen. Siitä on jokaisella eläimellä synnynnäinen tieto elämänsä mieltymyksen mukaan. Ihminen on myös niiden kaltainen luonnolliseen ihmiseensä nähden, jonka tähden häntä jokapäiväisessä puheessa verrataankin niihin; kuten jos hän on lempeä, kutsutaan häntä lampaaksi tai karitsaksi, jos hän on villi, kutsutaan häntä karhuksi tai sudeksi, viekkaasta ihmisestä taas sanotaan, että hän on viekas kuin kettu tai kavala kuin käärme ja niin edelleen.

111. Samanlainen vastaavaisuus on myös asioilla kasvikunnassa. Puutarha vastaa yleensä taivasta ymmärtäväisyyteen ja viisauteen nähden, jonka tähden taivasta kutsutaan Jumalan puutarhaksi ja paratiisiksi (4) ja ihmiset kutsuvat sitä myös taivaalliseksi paratiisiksi. Puut lajinsa mukaan vastaavat havaintoja ja tietoja hyvästä ja todesta, joista ymmärtäväisyys ja viisaus ovat. Tästä syystä muinaisajan ihmiset, jotka tunsivat vastaavaisuuksien tieteen, pitivät pyhät menonsa lehdoissa (5); ja että samasta syystä puut mainitaan niin usein Sanassa, ja taivasta, Kirkkoa ja ihmistä verrataan niihin, kuten viinipuuhun, oliivipuuhun, setripuuhun ja muihin; ja ihmisten tekemiä hyviä tekoja verrataan niiden hedelmiin. Myös niistä saatu ruoka, varsinkin pellon viljasadoista, vastaa hyvän ja toden mieltymyksiä, koska ne ravitsevat spirituaalista elämää, kuten maallinen ruoka luonnollista elämää (6). Leipä vastaa siten yleensä kaikkea hyvän mieltymystä, koska se enemmän kuin muut ylläpitää elämää ja koska sillä ymmärretään kaikkea ruokaa. Tämän vastaavaisuuden vuoksi Herra kutsuu Itseään Elämän Leiväksi; ja samasta syystä leivät olivat pyhässä käytössä israelilaisessa Kirkossa, sillä ne asetettiin pöydälle tabernaakkelissa ja niitä kutsuttiin näkyleiviksi. Myös kaikkea jumalanpalvelusta, joka tapahtui uhrien ja polttouhrien avulla, kutsuttiin leiväksi. Tämän vastaavaisuuden vuoksi myös jumalanpalveluksen pyhin toimitus kristillisessä Kirkossa on Pyhä Ehtoollinen, jossa annetaan leipää ja viiniä (7). Näistä muutamista asioista voidaan tietää, millaista on vastaavaisuus.

112. Miten taivaan yhdistyminen maailman kanssa tapahtuu vastaavaisuuksien avulla, kerrotaan myös muutamalla sanalla. Herran valtakunta on päämäärien valtakunta, mitkä ovat hyötyjä, eli mikä on sama asia, se on hyötyjen valtakunta, mitkä ovat päämääriä. Siksi Jumaluus on niin luonut ja muodostanut maailmankaikkeuden, että hyödyt kaikkialla voidaan verhota sellaisiin asioihin, joiden avulla ne esitetään toiminnassa eli vaikutuksessa, ensin taivaassa ja sen jälkeen maailmassa, näin asteittain ja perättäin aina luonnon uloimpiin asioihin saakka. Tästä on ilmeistä, että luonnollisten asioiden vastaavaisuus spirituaalisten kanssa, eli maailman vastaavaisuus taivaan kanssa, on hyötyjen kautta ja että hyödyt yhdistävät; ja että ne muodot, joihin hyödyt ovat verhoutuneet, ovat vastaavaisuuksia ja yhdistymisiä juuri siinä määrin kuin ne ovat hyötyjen muotoja. Maailman luonnossa, sen kolmessa valtakunnassa, kaikki asiat, jotka siellä ovat olemassa järjestyksen mukaisesti, ovat hyötyjen muotoja, eli hyödystä hyötyä varten muodostettuja vaikutuksia; ja sen tähden kaikki asiat siellä ovat vastaavaisuuksia. Sen sijaan ihmisellä, siinä määrin kuin hän elää Jumalallisen järjestyksen mukaisesti, siten siinä määrin kuin hän on rakkaudessa Herraan ja lähimmäisenrakkaudessa lähimmäiseensä, samassa määrin hänen tekonsa ovat muodoltaan hyötyjä ja vastaavaisuuksia, joiden avulla hänet yhdistetään taivaaseen. Rakastaa Herraa ja lähimmäistään on yleensä hyötyjen tekemistä (8). Edelleen on tiedettävä, että ihminen on se, minkä avulla luonnollinen maailma yhdistetään spirituaalisen maailman kanssa, eli että hän on yhdistymisen välikappale, sillä hänessä on luonnollinen maailma ja myös spirituaalinen maailma (nähdään edellä, nro 57); jonka tähden siinä määrin kuin ihminen on spirituaalinen, samassa määrin on hän yhdistymisen välikappale; mutta siinä määrin kuin hän on luonnollinen eikä spirituaalinen, hän ei ole yhdistymisen välikappale. Kuitenkin ilman tätä ihmisen välitystä pysyy Jumaluuden virtaus maailmaan ja myös niihin asioihin, jotka maailmasta ovat ihmisessä, mutta ei hänen järjelliseensä.

113. Kuten kaikki asiat, jotka ovat Jumalallisen järjestyksen mukaisia, vastaavat taivasta, niin kaikki asiat, jotka ovat Jumalallisen järjestyksen vastaisia, vastaavat helvettiä. Ne asiat, jotka vastaavat taivasta, ovat suhteessa hyvyyteen ja totuuteen; mutta ne asiat, jotka vastaavat helvettiä, ovat suhteessa pahuuteen ja vääryyteen.

114. Nyt sanotaan jotakin vastaavaisuuksien tieteestä ja sen hyödystä. Edellä on sanottu, että spirituaalinen maailma, joka on taivas, on yhdistetty luonnolliseen maailmaan vastaavaisuuksien avulla. Sen johdosta vastaavaisuuksien avulla annetaan ihmiselle yhteys taivaan kanssa, sillä taivaan enkelit eivät ajattele luonnollisista asioista käsin, kuten ihminen. Näin ollen kun ihminen tuntee vastaavaisuuksien tieteen, hän voi mielensä ajatuksiin nähden olla yhdessä enkelien kanssa ja siten spirituaaliseen eli sisäiseen ihmiseensä nähden liittymään heihin. Jotta olisi taivaan yhdistyminen ihmisen kanssa, siksi Sana on kirjoitettu pelkillä vastaavaisuuksilla, sillä kaikki asiat ja yksityiskohdat, jotka ovat siellä, vastaavat (9). Jonka tähden, jos ihminen tuntisi vastaavaisuuksien tieteen, hän ymmärtäisi Sanaa sen spirituaaliseen merkitykseen nähden ja siten hänen annettaisiin tietää salaisuuksista, joista hän ei näe mitään kirjaimellisessa merkityksessä. Sillä Sanassa on kirjaimellinen merkitys ja spirituaalinen merkitys. Kirjaimellinen merkitys koostuu sellaisista asioista, jotka ovat maailmassa, mutta spirituaalinen merkitys sellaisista asioista, jotka ovat taivaassa. Ja koska taivaan yhdistyminen maailman kanssa on vastaavaisuuksien avulla, niin on annettu sellainen Sana, jossa yksityiskohdat aina pienimpään kirjaimeen saakka vastaavat (10).

115. Minulle on opetettu taivaasta, että muinaisimman ajan ihmiset maapallollamme, jotka olivat taivaallisia ihmisiä, ajattelivat itse vastaavaisuuksista, ja että maailman luonnolliset asiat, jotka olivat heidän silmiensä edessä, palvelivat heitä keinoina näin ajatella; ja koska he olivat sellaisia, he olivat yhteydessä enkelien kanssa ja puhuivat heidän kanssaan; ja että siten heidän kauttaan taivas oli yhdistetty maailmaan. Tästä syystä sitä aikakautta kutsuttiin Kulta-ajaksi, josta myös muinaisajan kirjailijoiden keskuudessa sanotaan, että taivaan asukkaat asuivat ihmisten kanssa ja olivat toveruudessa heidän kanssaan kuten ystävät ystäviensä kanssa. Mutta heidän aikojensa jälkeen seurasivat ne, jotka eivät ajatelleet itse vastaavaisuuksista, vaan vastaavaisuuksien tiedosta käsin, ja että taivaan yhdistyminen ihmisen kanssa oli myös silloin, mutta ei niin läheinen. Heidän aikakautensa on se, mitä kutsutaan Hopea-ajaksi. Tämän jälkeen seurasivat ne, jotka tosin tunsivat vastaavaisuuksia, mutta he eivät ajatelleet niiden tiedosta käsin, koska he olivat luonnollisessa hyvyydessä eivätkä kuten edelliset spirituaalisessa hyvyydessä. Tätä aikakautta kutsuttiin Kupariajaksi. Näiden aikojen jälkeen ihmisestä tuli vähitellen ulkoinen ja lopulta ruumiillinen, ja silloin tieto vastaavaisuuksista täysin katosi ja sen mukana tuntemus taivaasta ja monista asioista siellä. Että näitä aikakausia kutsuttiin kulta-, hopea- ja kupariajaksi, johtui myös vastaavaisuudesta (11), koska kulta merkitsee vastaavaisuuden johdosta taivaallista hyvyyttä, jossa muinaisimman ajan ihmiset olivat; hopea taas merkitsee spirituaalista hyvyyttä, jossa muinaisajan ihmiset olivat heidän jälkeensä; ja kupari merkitsee luonnollista hyvyyttä, jossa seuraavan aikakauden ihmiset olivat; mutta rauta, josta viimeinen aikakausi sai nimensä, merkitsee kovaa totuutta ilman hyvyyttä.

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Kaikki asiat, jotka ovat maailmassa ja sen kolmessa valtakunnassa, vastaavat taivaallisia asioita, jotka ovat taivaassa, eli että asiat luonnollisessa maailmassa vastaavat spirituaalissa maailmassa olevia asioita (nrot 1632, 1881, 2758, 2890–2893, 2987–3003, 3213–3227, 3483, 3624–3649, 4044, 4053, 4116, 4366, 4939, 5116, 5377, 5428, 5477, 9280). Vastaavaisuuksien avulla luonnollinen maailma yhdistetään spirituaalisen maailman kanssa (nro 8615). Tästä syystä koko luonto on Herran valtakuntaa edustava näyttämö (nrot 2758, 2999, 3000, 3483, 4938, 4939, 8848, 9280).

2. Kaikki asiat maailmankaikkeudessa niin taivaassa kuin maailmassa, mitkä ovat järjestyksen mukaisia, ovat suhteessa hyvyyteen ja totuuteen (nrot 2451, 3166, 4390, 4409, 5232, 7256, 10122); ja näiden molempien yhdistykseen, jotta ne olisivat jotakin (nro 10555).

3. Eläimet vastaavaisuuden johdosta merkitsevät mieltymyksiä; lempeät ja hyödylliset eläimet hyviä mieltymyksiä, villit ja hyödyttömät pahoja mieltymyksiä (nrot 45, 46, 142, 143, 246, 714, 716, 719, 2179, 2180, 3519, 9280); kuvattuna kokemuksella spirituaalisesta maailmasta (nrot 3218, 5198, 9090). Spirituaalisen maailman sisäänvirtauksesta eläimien elämiin (nrot 1633, 3646). Härät ja härkämullikat vastaavaisuuden johdosta merkitsevät luonnollisen mielen mieltymyksiä (nrot 2180, 2566, 9391, 10132, 10407). Mitä lampaat merkitsevät (nrot 4169, 4809) ja mitä karitsat (nrot 3994, 10132). Lentävät olennot merkitsevät älyllisiä asioita (nrot 40, 745, 776, 778, 866, 988, 991, 5149, 7441); vaihtelulla niiden sukujen ja lajien mukaan, kokemuksesta spirituaalisessa maailmassa (nro 3219).

4. Vastaavaisuuden johdosta puutarha ja paratiisi merkitsevät ymmärtäväisyyttä ja viisautta (nrot 100, 108), kokemuksesta (nro 3220). Kaikki asiat, jotka vastaavat, myös merkitsevät samoja asioita Sanassa (nrot 2896, 2987, 2989–2991, 3002, 3225).

5. Puut merkitsevät havaintoja ja tietoja (nrot 103, 2163, 2682, 2722, 2972, 7692). Tästä syystä muinaiset ihmiset pitivät Jumalanpalveluksensa lehdoissa puiden alla niiden vastaavaisuuden mukaisesti (nrot 2722, 4552). Taivaan virtauksesta kasvikunnan asioihin, kuten puihin ja kasveihin (nro 3648).

6. Vastaavaisuuden johdosta ruoka merkitsee sellaisia asioita, jotka ravitsevat spirituaalista elämää (nrot 3114, 4459, 4792, 4976, 5147, 5293, 5340, 5342, 5410, 5426, 5576, 5582, 5588, 5655, 5915, 6277, 8562, 9003).

7. Leipä merkitsee kaikkea hyvyyttä, joka ravitsee ihmisen spirituaalista elämää (nrot 2165, 2177, 3478, 3735, 3813, 4211, 4217, 4735, 4976, 9323, 9545, 10686). Leivillä, jotka olivat pöydällä tabernaakkelissa, oli samanlainen merkitys (nrot 3478, 9545). Uhreja kutsuttiin yleensä leiväksi (nro 2165). Leipä tarkoittaa kaikkea ruokaa (nro 2165), siten se merkitsee kaikkea taivaallista ja spirituaalista ravintoa (nrot 276, 680, 2165, 2177, 3478, 6118, 8410).

8. Kaikella hyvyydellä on ilonsa ja myös laatunsa hyödyistä ja hyötyjen mukaisesti; sen johdosta sellainen kuin hyöty on, sellainen on hyvyys (nrot 3049, 4984, 7038). Enkelin elämä koostuu rakkauden ja lähimmäisenrakkauden hyvyyksistä, siten hyötyjen tekemisestä (nro 454). Herra ja sen johdosta enkelit katsovat ihmisessä ainoastaan päämääriä, jotka ovat hyötyjä (nrot 1317, 1645, 5854). Herran valtakunta on hyötyjen valtakunta, siten päämäärien valtakunta (nrot 454, 696, 1103, 3645, 4054, 7038). Herran palveleminen on tehdä hyötyjä (nro 7038). Kaikki asiat ja yksityiskohdat ihmisessä on muodostettu hyötyä varten (nrot 3626, 4104, 5189, 9297) ja hyödystä, niin että hyöty on ennen ihmisessä olevia orgaanisia muotoja, joiden kautta hyöty tapahtuu, koska hyöty on peräisin Herran sisäänvirtauksesta taivaiden kautta (nrot 4223, 4926). Jopa ihmisen mielen sisäiset, kun hän aikuistuu, muodostetaan hyödystä ja hyötyä varten (nrot 1964, 6815, 9297). Tästä syystä ihminen on sellainen kuin hänen hyötynsä ovat (nrot 1568, 3570, 4054, 6571, 6935, 6938, 10284). Hyödyt ovat päämääriä, joiden vuoksi ihminen toimii (nrot 3565, 4054, 4104, 6815). Hyöty on ensimmäinen ja viimeinen, siten kaikki ihmisestä (nro 1964).

9. Sana on kirjoitettu pelkillä vastaavaisuuksilla (nro 8615). Sanan avulla ihmisellä on yhdistyminen taivaan kanssa (nrot 2899, 6943, 9396, 9400, 9401, 10375, 10452).

10. Sanan spirituaalisesta merkityksestä nähdään pienessä kirjassa Valkoinen Hevonen, josta on Ilmestyskirjassa.

11. Kulta vastaavaisuuden johdosta merkitsee taivaallista hyvyyttä (nrot 113, 1551, 1552, 5658, 6914, 6917, 9510, 9874, 9881), ja hopea merkitsee spirituaalista hyvyyttä eli totuutta taivaallisesta alkuperästä (nrot 1551, 1552, 2954, 5648). Kupari merkitsee luonnollista hyvyyttä (nrot 425, 1551), ja rauta merkitsee totuutta järjestyksen uloimmassa (nrot 425, 426).

XIV AURINKO TAIVAASSA

116. Taivaassa ei näy maailman aurinkoa eikä mitään siitä auringosta, koska se kaikki on luonnollista. Sillä luonto alkaa maailman auringosta, ja mitä tahansa sen avulla tuotetaan, kutsutaan luonnolliseksi. Mutta spirituaalinen, jossa taivas on, on luonnon yläpuolella ja täysin erotettu luonnollisesta; eikä niillä ole yhteyttä keskenään kuin vastaavaisuuksien avulla. Millainen erotus niiden välillä on, voidaan ymmärtää niistä asioista, jotka edellä sanottiin asteista (nro 38), ja millainen yhteys niistä asioista, jotka kahdessa edellisessä luvussa on sanottu vastaavaisuuksista.

117. Mutta vaikka taivaassa ei näy maailman aurinkoa eikä mitään siitä auringosta, siellä on kuitenkin Aurinko, on valoa ja lämpöä sekä kaikkia niitä asioita, joita on maailmassa, sekä lukemattomia muita, mutta ei samasta alkuperästä; sillä asiat taivaassa ovat spirituaalisia ja maailmassa luonnollisia. Taivaan Aurinko on Herra, valo siellä on Jumalallinen totuus ja lämpö Jumalallinen hyvyys, jotka käyvät esiin Herrasta Aurinkona; tästä alkuperästä ovat kaikki asiat, jotka ovat olemassa ja näkyvät taivaissa. Mutta valosta ja lämmöstä sekä niistä asioista, jotka sieltä ovat olemassa taivaassa, kerrotaan seuraavissa luvuissa; tässä luvussa puhutaan ainoastaan Auringosta siellä. Että Herra näkyy taivaassa Aurinkona, johtuu siitä, että Hän on Jumalallinen Rakkaus, josta ovat olemassa kaikki spirituaaliset asiat ja maailman auringon avulla kaikki luonnolliset asiat. Tämä Rakkaus on se, mikä loistaa Aurinkona.

118. Että Herra todella näkyy taivaassa Aurinkona, enkelit eivät ainoastaan ole kertoneet minulle, vaan minun on annettu useita kertoja myös nähdä se. Jonka tähden haluan tässä muutamalla sanalla kuvata, mitä olen kuullut ja nähnyt Herrasta Aurinkona. Herra näkyy Aurinkona, ei taivaassa, vaan korkealla taivasten yläpuolella, ei myöskään pään tai päälaen yläpuolella, vaan enkelien kasvojen edessä keskikorkeudessa. Hän näkyy kahdessa paikassa, toisessa oikean silmän edessä ja toisessa vasemman silmän edessä, huomattavan välimatkan päässä. Oikean silmän edessä Hän näyttää täysin Auringolta, ikään kuin samanlaiselta loistoltaan ja kooltaan kuin maailman aurinko. Mutta vasemman silmän edessä Hän ei näytä Auringolta vaan Kuulta, samanlaiselta hohteeltaan mutta säihkyvämpänä, ja samanlaiselta kooltaan kuin maapallomme kuu, mutta sen ympärillä näkyy useita ikään kuin pienempiä kuita, joista jokainen on samalla tavalla hohtava ja säihkyvä. Että Herra näkyy kahdessa paikassa sellaisella erolla, johtuu siitä, että Hän näkyy jokaiselle Hänen vastaanottamisen laadun mukaan, ja siksi toisella tavalla niille, jotka vastaanottavat Hänet rakkauden hyvyydessä, ja toisella tavalla niille, jotka vastaanottavat Hänet uskon hyvyydessä. Niille, jotka vastaanottavat Hänet rakkauden hyvyydessä, Hän näkyy Aurinkona, tulisena ja liekehtivänä vastaanoton mukaisesti; he ovat Hänen taivaallisessa valtakunnassaan. Mutta niille, jotka vastaanottavat Hänet uskon hyvyydessä, Hän näkyy Kuuna, hohtavana ja säihkyvänä vastaanoton mukaan; he ovat Hänen spirituaalisessa valtakunnassaan (1). Tämä johtuu siitä, että rakkauden hyvyys vastaa tulta, ja sen johdosta tuli spirituaalisessa merkityksessä on rakkautta; ja uskon hyvyys vastaa valoa, ja valo spirituaalisessa merkityksessä on uskoa (2). Että Herra näkyy silmien edessä, johtuu siitä, että sisäiset, jotka kuuluvat mieleen, näkevät silmien kautta; rakkauden hyvyydestä oikean silmän kautta ja uskon hyvyydestä vasemman silmän kautta (3). Sillä kaikki asiat, jotka ovat oikealla puolella enkelillä ja myös ihmisellä, vastaavat sitä hyvyyttä, josta totuus on, ja ne, jotka ovat vasemmalla puolella, vastaavat sitä totuutta, joka on hyvyydestä (4); uskon hyvyys on olemukseltaan totuutta hyvyydestä.

119. Siitä johtuu, että Sanassa Herraa rakkauteen nähden verrataan aurinkoon ja uskoon nähden kuuhun; ja myös että rakkautta Herralta Herraan tarkoitetaan ”auringolla”, ja uskoa Herralta Herraan tarkoitetaan ”kuulla”, kuten näissä seuraavissa kohdissa:

Ja kuun valo on oleva kuin auringon valo, ja auringon valo on oleva seitsenkertainen, oleva niinkuin seitsemän päivän valo (Jes. 30: 26).

Minä peitän taivaan, kun sinut sammutan, ja puen mustiin tähdet; auringon minä peitän pilviin, eikä kuu anna valonsa loistaa. Kaikki taivaan loistavat valot minä puen mustiin sinun tähtesi ja peitän sinun maasi pimeyteen. (Hes. 32: 7–8.)

Aurinko on pimeä noustessansa, kuu ei kirkkaana kumota (Jes. 13: 10).

Aurinko ja kuu käyvät mustiksi ja tähdet kadottavat valonsa… Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi. (Jooel 2: 10, 31; 3: 15.)

Aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi, ja taivaan tähdet putosivat maahan (Ilm. 6: 12–13).

Mutta kohta noiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta (Matt. 24: 29).

Näissä kohdissa ”auringolla” tarkoitetaan rakkautta, ”kuulla” uskoa ja ”tähdillä” hyvän ja toden tietoja (5). Näiden sanotaan pimenevän, kadottavan valonsa ja putoavan taivaalta, kun niitä ei enää ole. Että Herra näkyy Aurinkona taivaassa, tiedetään myös Hänen kirkastumisestaan Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen edessä, että

Hänen kasvonsa loistivat niinkuin aurinko (Matt. 17: 2).

Näin Herra on ilmestynyt näille opetuslapsille, kun heidät oli otettu pois ruumiistaan ja he olivat taivaan valossa. Siitä johtui, että muinaisajan ihmiset, joilla oli edustuksellinen Kirkko, käänsivät kasvonsa aurinkoa kohti itään, kun he olivat jumalanpalveluksessa; ja heistä on peräisin, että temppeleille on annettu suunta itää kohti.

120. Kuinka suuri ja millainen Jumalallinen rakkaus on, voi­daan tietää vertauksesta maailman auringon kanssa, että se on hehkuvin, ja jos haluatte uskoa, se on paljon hehkuvampi kuin maailman aurinko. Sen tähden Herra ei virtaa Aurinkona välittömästi taivaisiin, vaan Hänen rakkautensa hehkua vai­mennetaan asteittain matkallaan. Nämä vaimennukset näkyvät loistavina vöinä Auringon ympärillä. Lisäksi enkeleitä ympäröi ohut mukautuva pilvi, jottei virtaus vahingoittaisi heitä (6). Siksi taivaat ovat jonkun välimatkan päässä Herrasta vastaan­ottokykynsä mukaisesti. Korkeimmat taivaat ovat lähimpänä Herraa Aurinkona, koska ne ovat rakkauden hyvyydessä. Mutta alemmat taivaat, koska ne ovat uskon hyvyydessä, ovat Hä­nestä kauempana. Mutta ne, jotka eivät ole missään hyvyydessä, kuten ne, jotka ovat helvetissä, ovat kauimpana ja siellä siinä määrin kaukana kuin ne ovat vastustuksessa hyvyyttä vastaan (7).

121. Mutta kun Herra näyttäytyy taivaassa, mikä tapahtuu usein, Hän ei näyttäydy Auringon ympäröimänä, vaan Enkelillisessä muodossa erottuen enkeleistä Jumaluudella, joka loistaa Hänen kasvojensa lävitse. Sillä Hän ei ole siellä henkilökohtaisesti, nimittäin Herra omassa persoonassaan on jatkuvasti Auringon ympäröimä, vaan Hän on läsnä katseellaan. Sillä taivaassa on tavallista, että he näkyvät läsnä olevina sillä paikalla, mihin katse kiinnitetään eli rajoitetaan, vaikka se olisi kaukana siitä paikasta, missä he todella ovat. Tätä läsnäoloa kutsutaan sisäisen näön läsnäoloksi, josta kerrotaan seuraavilla sivuilla. Herra on ilmestynyt minulle myös Auringon ulkopuolella enkelillisessä muodossa, hieman Aurinkoa alempana korkeudessa; ja myös lähellä minua samanlaisessa muodossa loistavin kasvoin; kerran Hän ilmestyi myös enkelien keskellä liekehtivänä sädeloistona.

122. Maailman aurinko näyttää enkeleistä pilkkopimeydeltä taivaan Aurinkoa vastapäätä ja kuu pimeydeltä taivaan Kuuta vastapäätä, ja tämä jatkuvasti. Syy on siinä, että maailman tuli vastaa itserakkautta ja loisto siitä vastaa vääryyttä tästä rakkaudesta. Itserakkaus on täysin vastakkaista Jumalalliselle rakkaudelle, ja vääryys tästä rakkaudesta on täysin vastakkaista Jumalalliselle totuudelle; ja mikä on vastakkaista Jumalalliselle rakkaudelle ja Jumalalliselle totuudelle, se on enkeleille pilkkopimeyttä. Siitä johtuu, että palvoa maailman aurinkoa ja kuuta sekä kumartaa niitä, merkitsevät Sanassa rakastaa itseään ja niitä vääryyksiä, jotka ovat itserakkaudesta, ja että sellaiset hävitetään (5 Moos. 4: 19; 17: 3–5; Jer. 8: 1–2; Hes. 8: 15, 16, 18; Ilm. 16: 8; Matt. 13: 6) (8).

123. Koska Herra näkyy taivaassa Aurinkona Jumalallisen Rakkauden johdosta, joka on Hänessä ja Hänestä, niin myös kaikki, jotka ovat taivaissa, kääntyvät jatkuvasti Häneen päin. Ne, jotka ovat taivaallisessa valtakunnassa, kääntyvät Häneen päin Aurinkona, ja ne, jotka ovat spirituaalisessa valtakunnassa, kääntyvät Häneen päin Kuuna. Mutta ne, jotka ovat helvetissä, kääntyvät päinvastaiseen suuntaan pilkkopimeyteen ja pimeyteen, näin Herrasta poispäin; ja siitä syystä, että kaikki ne, jotka ovat helveteissä, ovat rakkaudessa itseensä ja maailmaan, näin Herran vastaisia. Ne, jotka kääntyvät pilkkopimeyttä kohti, joka on maailman auringon sijasta, ovat helveteissä takana, ja heitä kutsutaan nimellä genii. Ne taas, jotka kääntyvät pimeyttä kohti, joka siellä on kuun sijasta, ovat helveteissä edessä, ja heitä kutsutaan hengiksi. Siitä johtuu, että helveteissä olevien sanotaan olevan pimeydessä ja taivaissa olevien valossa. ”Pimeys” merkitsee vääryyttä pahuudesta ja ”valo” totuutta hyvyydestä. Että he näin kääntyvät, johtuu siitä, että toisessa elämässä kaikki katsovat niitä asioita kohti, jotka hallitsevat heidän sisäisissään, siten omia rakkauksiaan kohti, ja sisäiset tekevät enkelin ja hengen kasvot. Spirituaalisessa maailmassa ei ole määrättyjä ilmansuuntia kuten luonnollisessa maailmassa, vaan kasvot määräävät siellä ilmansuunnat. Ihminen myös kääntyy samalla tavalla henkeensä nähden, Herrasta poispäin se, joka on rakkaudessa itseensä ja maailmaan, ja Häneen päin se, joka on rakkaudessa Häneen ja lähimmäiseensä. Mutta ihminen ei tiedä sitä, koska hän on luonnollisessa maailmassa, jossa ilmansuunnat määräytyvät auringonnousun ja -laskun mukaan. Mutta koska ihminen tuskin voi käsittää sitä, valaistaan sitä seuraavilla sivuilla, missä käsitellään ilmansuuntia, avaruutta ja aikaa taivaassa.

124. Koska Herra on taivaan Aurinko, ja kaikki asiat, jotka ovat Hänestä, katsovat Häneen, niin Herra on myös yhteinen keskus, josta on kaikki suuntaus ja määräytyminen (9). Ja siksi myös Hänen läsnäolossaan ja suojeluksessaan ovat kaikki asiat alapuolella, niin taivaissa kuin maan päällä.

125. Näistä asioista voidaan nyt nähdä selkeämmässä valossa ne asiat, jotka edellisissä luvuissa on sanottu ja esitetty Herrasta: Nimittäin, että Hän on taivaan Jumala (nrot 2–6). Että Hänen Jumaluutensa muodostaa taivaan (nrot 7–12). Että Herran Jumaluus taivaassa on rakkautta Häneen ja lähimmäisenrakkautta lähimmäiseen (nrot 13–19). Että maailman kaikilla asioilla on vastaavaisuus taivaan kanssa ja taivaan kautta Herran kanssa (nrot 87–115). Myös että maailman aurinko ja kuu ovat vastaavaisuuksia (nro 105).

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Että Herra näkyy taivaassa Aurinkona, ja Hän on taivaan Aurinko (nrot 1053, 3636, 3643, 4060). Herra näkyy niille, jotka ovat Hänen taivaallisessa valtakunnassaan, jossa hallitsee rakkaus Häneen, Aurinkona; ja niille, jotka ovat spirituaalisessa valtakunnassa, jossa lähimmäisenrakkaus ja usko hallitsevat, Kuuna (nrot 1521, 1529–1531, 1837, 4696). Herra näkyy Aurinkona keskikorkeudella oikean silmän edessä ja Kuuna vasemman silmän edessä (nrot 1053, 1521, 1529–1531, 3636, 3643, 4321, 5097, 7078, 7083, 7173, 7270, 8812, 10809). Että Herra nähtiin Aurinkona ja Kuuna (nrot 1531, 7173). Itse Herran Jumalallinen on kaukana yläpuolella Hänen Jumaluudestaan taivaassa (nrot 7270, 8760).

2. ”Tuli” Sanassa merkitsee rakkautta molemmissa merkityksessä [hyvä ja paha] (nrot 934, 4906, 5215). ”Pyhä” eli ”taivaallinen tuli” merkitsee Jumalallista Rakkautta (nrot 934, 6314, 6832); ja ”helvetillinen tuli” merkitsee itserakkautta ja maailmanrakkautta ja kaikkia himoja näistä rakkauksista (nrot 1861, 5071, 6314, 6832, 7575, 10747). Rakkaus on elämän tuli, ja itse elämä todella on siitä (nrot 4906, 5071, 6032, 6314). ”Valo” merkitsee uskon totuutta (nrot 3395, 3485, 3636, 3643, 3993, 4302, 4413, 4415, 9548, 9684).

3. Vasemman silmän näkö vastaa uskon totuuksia ja oikean silmän näkö niiden hyvyyksiä (nrot 4410, 6923).

4. Ne asiat, jotka ovat ihmisen oikealla puolella, ovat suhteessa hyvään, josta on totuus, ja asiat vasemmalla puolella ovat suhteessa totuuteen hyvyydestä (nrot 9495, 9604).

5. Sanassa ”tähdet” ja ”tähtikuviot” merkitsevät tietoja hyvästä ja todesta (nrot 2495, 2849, 4697).

6. Millainen ja kuinka suuri Herran Jumalallinen Rakkaus on, valaistuna vertauksella tämän maailman auringon tulen kanssa (nrot 6834, 6849, 8644). Herran Jumalallinen Rakkaus on rakkautta koko ihmiskuntaa kohtaan sen pelastamiseksi (nrot 1820, 1865, 2253, 6872). Herran rakkauden tulesta välittömästi etenevä rakkaus ei mene taivaaseen, vaan se nähdään loistavina vöinä Auringon ympärillä (nro 7270). Enkelit myös verhotaan ohuella mukautuvalla pilvellä, ettei palavan rakkauden virtaus vahingoittaisi heitä (nro 6849).

7. Herran läsnäolo enkelien luona on heidän rakkauden ja uskon hyvyyden vastaanottonsa mukaisesti Häneltä (nrot 904, 4198, 4320, 6280, 6832, 7042, 8819, 9680, 9682, 9683, 10106, 10811). Herra näkyy jokaiselle hänen laatunsa mukaisesti (nrot 1861, 3235, 4198, 4206). Helvetit viedään erilleen taivaista sillä, että ne eivät voi kestää Jumalallisen rakkauden läsnäoloa Herrasta (nrot 4299, 7519, 7738, 7989, 8137, 8265, 9327). Tästä syystä helvetit ovat kaukana erillään taivaista, ja että se on valtava kuilu (nrot 9346, 10187).

8. Maailman aurinko ei näy enkeleille, vaan sen sijaan pimeyttä heidän takanaan vastapäätä taivaan Aurinkoa eli Herraa (nrot 7078, 9755). Aurinko vastakkaisessa merkityksessä tarkoittaa itserakkautta (nro 2441), missä merkityksessä palvoa aurinkoa tarkoittaa palvoa niitä asioita, jotka ovat päinvastaisia taivaalliselle rakkaudelle tai Herralle (nrot 2441, 10584). Taivaan Aurinko on niille, jotka ovat helveteissä, pilkkopimeyttä (nro 2441).

9. Herra on yhteinen keskus, johon taivaan kaikki asiat kääntyvät (nrot 3633, 3641).

XV VALO JA LÄMPÖ TAIVAASSA

126. Että taivaissa on valoa, eivät voi ymmärtää ne, jotka ajattelevat ainoastaan luonnosta; vaikka kuitenkin taivaissa on niin paljon valoa, että se ylittää monella asteella keskipäivän valon maailmassa. Olen usein nähnyt tämän valon, myös illalla ja yöllä. Alussa ihmettelin kuullessani enkelien sanovan, että maailman valo on tuskin muuta kuin varjo verrattuna taivaan valoon; mutta nyt kun olen itse nähnyt sen, voin todistaa sen olevan näin. Taivaan valon kirkkaus ja loiste ovat sellaisia, ettei niitä voi kuvata. Ne asiat, jotka olen taivaissa nähnyt, olen nähnyt siinä valossa, näin selkeämmin ja selvemmin kuin ne, jotka ovat maailmassa.

127. Taivaan valo ei ole luonnollista kuten maailman valo, vaan se on spirituaalista, sillä se on Herrasta Aurinkona, ja se Aurinko on Jumalallinen Rakkaus, kuten edellisessä luvussa on esitetty. Mikä etenee Herrasta Aurinkona, kutsutaan taivaissa Jumalalliseksi Totuudeksi, se on kuitenkin olemukseltaan Jumalallista Hyvyyttä yhdistettynä Jumalalliseen Totuuteen. Siitä on enkeleille valo ja lämpö, Jumalallisesta Totuudesta on enkeleille valo, ja Jumalallisesta Hyvyydestä on heille lämpö. Tästä voidaan tietää, että taivaan valo, koska se on sellaisesta alkuperästä, on spirituaalista eikä luonnollista, samalla tavalla on lämmön kanssa siellä (1).

128. Että Jumalallinen totuus on enkeleille valoa, johtuu siitä, että enkelit ovat spirituaalisia eivätkä luonnollisia. Spirituaaliset näkevät omasta Auringostaan ja luonnolliset omastaan. Jumalallisesta totuudesta on enkeleillä ymmärryksensä, ja ymmärrys on heidän sisäinen näkönsä, joka virtaa heidän ulkoiseen näköönsä ja tuottaa sen. Sen tähden ne asiat, jotka näkyvät taivaassa Herrasta Aurinkona, näkyvät valossa (2). Koska siitä on valon alkuperä taivaassa, niin se vaihtelee siellä Jumalallisen totuuden vastaanoton mukaisesti Herrasta, eli mikä on sama asia, sen ymmärtäväisyyden ja viisauden mukaisesti, missä enkelit ovat: niinpä se on toisenlaista taivaallisessa valtakunnassa kuin spirituaalisessa valtakunnassa ja erilaista jokaisessa yhteiskunnassa. Valo taivaallisessa valtakunnassa näyttää liekehtivältä, koska enkelit siellä vastaanottavat valoa Herrasta Aurinkona. Mutta valo spirituaalisessa valtakunnassa on valkohohtoista, koska enkelit siellä vastaanottavat valoa Herrasta Kuuna (nähdään edellä, nro 118). Valo ei myöskään ole samanlaista toiselle yhteiskunnalle kuin toiselle: jokaisessa yhteiskunnassa se on myös erilaista, suuremmassa valossa siellä ovat ne, jotka ovat keskellä, ja pienemmässä valossa ne, jotka ovat ympärillä (nähdään nro 43). Sanalla sanoen, enkeleillä on valoa samassa asteessa kuin he ovat Jumalallisen totuuden vastaanottoja, toisin sanoen, ymmärtäväisyydessä ja viisaudessa Herrasta (3). Tästä syystä taivaan enkeleitä kutsutaan valon enkeleiksi.

129. Koska Herra taivaissa on Jumalallinen Totuus ja Jumalallinen Totuus siellä on Valo, niin Herraa kutsutaan Sanassa Valoksi; samoin kaikkea totuutta, joka on Hänestä, kuten näissä seuraavissa kohdissa:

Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: ”Minä olen maailman valo; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valo” (Joh. 8: 12).

Niin kauan kuin minä maailmassa olen, olen minä maailman valo (Joh. 9: 5).

Niin Jeesus sanoi heille: ”Vielä vähän aikaa valo on keskuudessanne. Vaeltakaa, niin kauan kuin teillä valo on, ettei pimeys saisi teitä valtaansa… Niin kauan kuin teillä valo on, uskokaa valoon, että te valon lapsiksi tulisitte… Minä olen tullut valoksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen”. (Joh. 12: 35, 36, 46.)

Valo on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valoa (Joh. 3: 19).

Johannes sanoo Herrasta:

Tämä on todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen. (Joh. 1: 4, 9.)

Kansa, joka pimeydessä istui, näki suuren valon, ja niille, jotka istuivat kuoleman maassa ja varjossa, niille koitti valkeus (Matt. 4: 16).

Minä, Herra… olen pannut sinut kansoille liitoksi, pakanoille valkeudeksi (Jes. 42: 6).

Minä panen sinut pakanain valkeudeksi, että minulta tulisi pelastus maan ääriin saakka (Jes. 49: 6).

Ja kansat tulevat vaeltamaan sen valossa, ja maan kuninkaat vievät sinne kunniansa (Ilm. 21:24).

Lähetä valosi ja totuutesi. Ne minua johdattakoot. (Ps. 43: 3.)

Näissä ja muissa kohdissa Herraa kutsutaan Valoksi Jumalallisen totuuden johdosta, joka on Hänestä; samoin itse totuutta kutsutaan valoksi. Koska valo taivaissa on Herrasta Aurinkona, niin kun Hän muuttui Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen edessä,

Hänen kasvonsa loistivat niinkuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi niinkuin valo (Matt. 17: 2).

Ja hänen vaatteensa tulivat hohtaviksi, niin ylen valkoisiksi, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä taida semmoiseksi valkaista (Mark. 9: 3).

Että Herran vaatteet näkyivät näin, johtui siitä, että ne edustivat Jumalallista totuutta, joka on Hänestä taivaissa. ”Vaatteet” merkitsevät Sanassa myös totuuksia (4); tästä asiasta sanotaan Daavidin psalmissa:

Jehova, Sinä verhoat itsesi valolla kuten vaatteilla (Ps. 104: 2).

130. Että valo taivaissa on spirituaalista, ja että tämä valo on Jumalallista totuutta, voidaan päätellä myös siitä, että ihmisellä on myös spirituaalista valoa, ja että tästä valosta hänellä on valaistusta siinä määrin kuin hän on ymmärtäväisyydessä ja viisaudessa Jumalallisesta Totuudesta. Ihmisen spirituaalinen valo on hänen ymmärryksensä valoa, jonka kohteet ovat totuuksia, jotka hän järjestelee analyyttisesti järjestyksiin, muodostaa järkeilyiksi ja tekee niistä johtopäätöksiä sarjassa (5). Luonnollinen ihminen ei tiedä, että on todellista valoa, josta ymmärrys näkee sellaisia asioita, koska hän ei näe sitä silmillään eikä havaitse sitä ajatuksellaan. Mutta monet kuitenkin tietävät tämän valon ja myös erottavat sen luonnollisesta valosta, jossa ovat ne, jotka ajattelevat luonnollisesti eivätkä spirituaalisesti. Luonnollisesti ajattelevat ne, jotka suuntautuvat ainoastaan maailmaan ja lukevat kaikki asiat luonnon ansioksi; kun taas spirituaalisesti ajattelevat ne, jotka suuntautuvat taivasta kohti ja lukevat kaikki asiat Jumaluuden ansioksi. Minun on usein annettu havaita ja myös nähdä, että on todellista valoa, joka valaisee mielen, täysin erotettu siitä valosta, jota kutsutaan luonnolliseksi valoksi. Minut on kohotettu sisäisesti tähän valoon asteittain, ja sitä mukaa kuin minua kohotettiin, ymmärrykseni valaistiin, aina siinä määrin, että havaitsin sellaista, mitä en ollut aiemmin havainnut, ja lopulta sellaisia asioita, joita ei edes voi käsittää ajatuksella luonnollisesta valosta. Joskus tunsin suuttumusta, että näitä asioita ei ymmärrettäisi, vaikka ne kuitenkin selkeästi ja selvästi havaittiin taivaallisessa valossa (6). Koska ymmärryksellä on valonsa, niin sanotaan siitä samaa kuin silmästä, että se näkee ja on valossa, kun se havaitsee, ja että se on hämärässä ja varjossa, kun se ei havaitse, ja monia samanlaisia asioita.

131. Koska taivaan valo on Jumalallista totuutta, niin tämä valo on myös Jumalallista viisautta ja ymmärtäväisyyttä. Tästä syystä kohottamisella taivaan valoon tarkoitetaan samaa kuin kohottamisella ymmärtäväisyyteen ja viisauteen sekä tulla valaistuksi. Sen tähden enkeleillä on valoa täysin samassa asteessa kuin heidän ymmärtäväisyytensä ja viisautensa. Koska taivaan valo on Jumalallista viisautta, niin taivaan valossa kaikki tunnetaan, millaisia he ovat. Jokaisen sisäiset ovat siellä avoimesti näkyvissä hänen kasvoissaan täysin sellaisina kuin ne ovat, eikä pieninkään asia ole kätketty. Sisäiset enkelit myös rakastavat, että kaikki asiat heillä olisivat avoimia, koska he eivät tahdo mitään muuta kuin hyvää. Toisin on niillä, jotka ovat taivaan alapuolella eivätkä tahdo mitään hyvää; siksi he pelkäävät suuresti, että heitä katsellaan taivaan valossa. Ja mikä ihmeellistä, ne, jotka ovat helvetissä, näyttävät keskenään ihmisiltä, mutta taivaan valossa hirviöiltä, joilla on kauheat kasvot ja kauhea ruumis, täysin oman pahuutensa muodossa (7). Samalla tavalla näkyy ihminen henkeensä nähden, kun enkelit katselevat häntä. Jos hän on hyvä, näkyy hän ihmisenä ja kauniina hyvyytensä mukaisesti; jos hän on paha, näkyy hän hirviönä ja muodottomana pahuutensa mukaisesti. Tästä on ilmeistä, että kaikki asiat paljastettaisiin taivaan valossa; ne paljastetaan, koska taivaan valo on Jumalallista totuutta.

132. Koska Jumalallinen totuus on valo taivaissa, niin kaikki totuudet loistavat missä tahansa ne ovat, olivatpa ne enkelissä tai hänen ulkopuolellaan, tai taivaissa tai niiden ulkopuolella. Taivasten ulkopuolella totuudet eivät kuitenkaan loista niin kuin totuudet taivaissa. Taivasten ulkopuolella totuudet loistavat kylmästi, kuten jokin luminen ilman lämpöä, koska ne eivät johda olemustaan hyvyydestä kuten totuudet taivaissa. Jonka tähden tämä kylmä valo myös katoaa, kun taivaan valo osuu siihen, ja jos sen alla on pahaa, se käännetään pimeydeksi. Tämän olen toisinaan nähnyt ja monia muita muistamisen arvoisia asioita loistavista totuuksista, jotka tässä ohitetaan.

133. Nyt sanotaan jotakin taivaan lämmöstä. Taivaan lämpö on olemukseltaan rakkautta. Se etenee Herrasta Aurinkona, joka on Jumalallista Rakkautta Herrassa ja Herrasta, kuten edellisessä luvussa esitettynä nähdään. Tästä on selvää, että taivaan lämpö on spirituaalista, yhtäläisesti kuin taivaan valo, koska se on samasta alkuperästä (8). On kaksi asiaa, jotka käyvät esiin Herrasta Aurinkona, nimittäin Jumalallinen Totuus ja Jumalallinen Hyvyys. Jumalallinen Totuus ilmenee taivaissa valona ja Jumalallinen Hyvyys lämpönä. Mutta Jumalallinen Totuus ja Jumalallinen Hyvyys ovat niin yhdistyneet, etteivät ne ole kahtena, vaan yhtenä. Mutta enkeleissä ne ovat kuitenkin erillään, sillä on enkeleitä, jotka vastaanottavat enemmän Jumalallista hyvyyttä kuin Jumalallista totuutta, ja on niitä, jotka vastaanottavat enemmän Jumalallista totuutta kuin Jumalallista hyvyyttä. Ne, jotka vastaanottavat enemmän Jumalallista hyvyyttä, ovat Herran taivaallisessa valtakunnassa; ja ne, jotka vastaanottavat enemmän Jumalallista totuutta, ovat Herran spirituaalisessa valtakunnassa. Täydellisimpiä enkeleitä ovat ne, jotka vastaanottavat molempia samassa asteessa.

134. Taivaan lämpö, kuten taivaan valokin, on kaikkialla vaihtelevaa, se on erilaista taivaallisessa valtakunnassa kuin spirituaalisessa valtakunnassa ja myös erilaista jokaisessa yhteiskunnassa siellä. Se ei eroa ainoastaan asteeltaan, vaan myös laadultaan. Se on voimakkaampaa ja puhtaampaa Herran taivaallisessa valtakunnassa, koska enkelit siellä vastaanottavat enemmän Jumalallista hyvyyttä; se on vähemmän voimakasta ja puhdasta Herran spirituaalisessa valtakunnassa, koska enkelit siellä vastaanottavat enemmän Jumalallista totuutta. Jokaisessa yhteiskunnassa se on myös erilaista vastaanoton mukaisesti. Lämpöä on myös helveteissä, mutta se on epäpuhdasta (9). Lämpö taivaassa on se, mitä tarkoitetaan pyhällä ja taivaallisella tulella, ja helvetin lämpö on se, mitä tarkoitetaan epäpyhällä ja helvetillisellä tulella; ja molemmilla tarkoitetaan rakkautta; taivaallisella tulella rakkautta Herraan ja rakkautta lähimmäiseen sekä näiden rakkauksien kaikkea mieltymystä; ja helvetillisellä tulella itserakkautta ja maailmanrakkautta sekä näiden rakkauksien kaikkea himoa. Että rakkaus on lämpöä spirituaalisesta alkuperästä, on ilmeistä rakkauden mukaisesta lämpenemisestä; sillä ihminen lämpenee ja syttyy rakkautensa voimakkuuden ja laadun mukaisesti, ja hänen rakkautensa kuumuus paljastetaan, kun siihen hyökätään. Tästä myös johtuu, että on tavallista puhua syttymisestä, lämpenemisestä, liekehtimisestä, kuumenemisesta ja roihuamisesta, kun käsitellään mieltymyksiä, jotka kuuluvat hyvän rakkauteen, ja myös himoja, jotka kuuluvat pahan rakkauteen.

135. Että rakkaus käyden esiin Herrasta Aurinkona tunnetaan taivaassa lämpönä, johtuu siitä, että enkelien sisäiset ovat rakkaudessa Jumalallisesta hyvyydestä, joka on Herrasta; mistä heidän ulkoisensa, jotka lämpenevät sieltä, ovat lämmössä. Tästä johtuu, että taivaassa lämpö ja rakkaus vastaavat niin toisiaan, että jokainen siellä on sellaisessa lämmössä, millaisessa rakkaudessa hän on, niiden mukaisesti, jotka juuri edellä sanottiin. Maailman lämpö ei pääse lainkaan taivaisiin, koska se on liian karkeaa ja luonnollista eikä spirituaalista. Mutta toisin on ihmisillä, koska ihmiset ovat niin spirituaalisessa maailmassa kuin luonnollisessa maailmassa; he lämpenevät henkeensä nähden täysin rakkauksiensa mukaisesti, mutta ruumiiseensa nähden molemmista, niin henkensä lämmöstä kuin maailman lämmöstä; edellinen virtaa jälkimmäiseen, koska ne vastaavat. Millainen vastaavaisuus on näillä molemmilla lämmöillä, voidaan tietää eläimistä. Eläinten rakkaudet, joiden pääasiana on tuottaa oman sukunsa jälkeläisiä, purkautuvat esiin ja työskentelevät lämmön läsnäolon ja sisäänvirtauksen mukaisesti maailman auringosta, mikä lämpö on ainoastaan kevät- ja kesäaikaan. Suuresti erehtyvät ne, jotka uskovat, että maailman lämmön sisäänvirtaus herättäisi nämä rakkaudet, sillä luonnollisesta ei ole mitään virtausta spirituaaliseen, vaan spirituaalisesta luonnolliseen: jälkimmäinen virtaus on Jumalallisesta järjestyksestä, mutta edellinen vastoin Jumalallista järjestystä (10).

136. Enkeleillä on kuten ihmisillä ymmärrys ja tahto. Heidän ymmärryksensä elämän muodostaa taivaan valo, koska taivaan valo on Jumalallista totuutta ja siitä Jumalallista viisautta. Heidän tahtonsa elämän muodostaa taivaan lämpö, koska taivaan lämpö on Jumalallista hyvyyttä ja siitä Jumalallista rakkautta. Enkelien varsinaisin elämä on lämmöstä, mutta ei valosta, paitsi siinä määrin kuin siinä on lämpöä. Että elämä on lämmöstä, on ilmeistä, sillä kun lämpö poistuu, elämä tuhoutuu. Samoin on uskon kanssa ilman rakkautta, eli totuuden kanssa ilman hyvyyttä; sillä totuus, jota uskon totuudeksi kutsutaan, on valoa, ja hyvyys, jota rakkauden hyvyydeksi kutsutaan, on lämpöä (11). Tämä on vielä selvemmin ilmeistä maailman lämmöstä ja valosta, joita taivaan lämpö ja valo vastaavat. Maailman lämmöstä yhdistettynä valoon elävöityvät ja kukoistavat kaikki asiat, jotka maan päällä ovat; valo ja lämpö on yhdistetty kevät- ja kesäaikoina. Mutta valosta erotettuna lämmöstä mikään ei elävöidy eikä kukoista, vaan kaikki asiat jähmettyvät ja kuolevat; valoa ja lämpöä ei ole yhdistetty talviaikana; silloin lämpö on poissa ja valo jäljellä. Tämän vastaavaisuuden johdosta taivasta kutsutaan paratiisiksi, koska siellä totuus on yhdistetty hyvyyteen, eli usko rakkauteen, kuten valo lämpöön keväällä maan päällä. Näistä asioista nähdään nyt selvemmin se totuus, josta on edellä omassa luvussaan (nrot 13–19), että Herran Jumaluus taivaassa on rakkautta Häneen ja lähimmäisenrakkautta lähimmäistä kohtaan.

137. Johanneksessa sanotaan:

Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä… Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme Hänen kirkkauttansa. (Joh. 1: 1, 3, 4, 10, 14.)

On selvää, että ”Sanalla” tarkoitetaan Herraa, sillä sanotaan, että ”Sana tuli lihaksi”. Mutta mitä erityisesti tarkoitetaan ”Sanalla”, ei ole vielä tunnettua, niinpä se sanotaan: Sana siellä on Jumalallinen Totuus, joka on Herrassa ja Herrasta (12). Jonka tähden sitä kutsutaan siellä myös Valoksi, joka on Jumalallista Totuutta, kuten edellä esitettiin tässä luvussa. Että Jumalallisen Totuuden kautta kaikki asiat on tehty ja luotu, selitetään nyt. Taivaassa on Jumalallisella Totuudella kaikki valta, ja ilman sitä ei ole lainkaan mitään valtaa (13). Jumalallisen totuuden johdosta kaikkia enkeleitä kutsutaan valloiksi, ja siinä määrin kuin he ovat sen vastaanottoja eli säilytyspaikkoja, samassa määrin he ovat myös valtoja. Jumalallisen totuuden kautta heillä on valtaa helvettien ja kaiken ylitse, mikä vastustaa heitä. Tuhat vihollista siellä eivät kestä yhtäkään sädettä taivaan valosta, joka on Jumalallista totuutta. Koska enkelit ovat enkeleitä Jumalallisen totuuden vastaanottamisen johdosta, seuraa siitä, että koko taivas ei ole muualta, sillä taivas on enkeleistä. Että niin suuri valta on Jumalallisessa Totuudessa, eivät voi uskoa ne, joilla ei ole muuta käsitystä totuudesta kuin kuten ajatuksesta tai puheesta, joissa ei ole valtaa itsessään paitsi siinä määrin kuin toiset kuuliaisuudesta niitä tekevät. Mutta Jumalallisessa totuudessa on valta itsessään, ja sellainen valta, että sen kautta on luotu taivas ja maailma kaikkien asioidensa kanssa, jotka niissä ovat.

138. Että Jumalallisessa totuudessa on sellainen valta, voidaan valaista kahdella vertauksella, nimittäin totuuden ja hyvyyden vallalla ihmisessä sekä valon ja lämmön vallalla auringosta maailmassa. Totuuden ja hyvyyden vallalla ihmisessä: Kaikki, mitä ihminen tekee, hän tekee ymmärryksestään ja tahdostaan. Tahdostaan hän tekee hyvyyden avulla ja ymmärryksestään totuuden avulla; sillä kaikki asiat, jotka ovat tahdossa, ovat suhteessa hyvyyteen, ja kaikki asiat, jotka ovat ymmärryksessä, ovat suhteessa totuuteen (14). Niinpä hyvästä ja todesta ihminen toimii koko ruumillaan, ja tuhannet asiat siellä yhdessä rientävät itsestään toteuttamaan niiden tahtoa ja mielihalua. Tästä on selvää, että koko ruumis on muodostettu hyvän ja toden kuuliaisuuteen, näin ollen hyvästä ja todesta. Lämmön ja valon vallalla auringosta maailmassa: Kaikki asiat, jotka kasvavat maailmassa, kuten puut, viljat, kukat, ruohot, hedelmät ja siemenet, eivät ole olemassa muualta kuin auringon lämmön ja valon kautta. Tästä on ilmeistä, millainen tuotantovoima niissä on. Millainen valta on sitten Jumalallisella Valolla, joka on Jumalallinen Totuus, ja Jumalallisella Lämmöllä, joka on Jumalallinen Hyvyys? Sillä näistä ovat olemassa taivas ja myös maailma, nimittäin taivaan kautta on olemassa maailma, kuten edellä on esitetty. Näistä asioista voidaan tietää, kuinka on ymmärrettävä, että kaikki asiat on tehty Sanan kautta ja ilman Sanaa ei ole tehty mitään, mikä on tehty; ja että myös maailma on tehty Hänen kauttaan, nimittäin Jumalallisen Totuuden kautta Herrasta (15). Siitä myös johtuu, että Luomiskirjassa puhutaan ensin Valosta ja sen jälkeen niistä asioista, jotka ovat Valosta (1 Moos. 1: 3, 4). Ja siitä myös on, että kaikki asiat maailmankaikkeudessa, niin taivaassa kuin maailmassa, ovat suhteessa Hyvyyteen ja Totuuteen ja niiden yhdistykseen, jotta ne olisivat jotakin.

139. On tiedettävä, että Jumalallinen hyvyys ja Jumalallinen totuus, jotka ovat Herrasta Aurinkona taivaissa, eivät ole Herrassa, vaan Herrasta: Herrassa on ainoastaan Jumalallinen Rakkaus, joka on se Olemus [Esse], josta Jumalallinen hyvyys ja totuus ovat olemassa. Olla olemassa [existere] olemuksesta tarkoitetaan esiin käymisellä [procedere]. Tätä voidaan myös valaista vertauksen kautta maailman auringon kanssa: maailmassa oleva lämpö ja valo eivät ole auringossa, vaan auringosta. Auringossa on ainoastaan tulta, ja siitä syntyvät ja käyvät esiin valo ja lämpö.

140. Koska Herra Aurinkona on Jumalallinen Rakkaus ja Jumalallinen Rakkaus on itse Jumalallinen Hyvyys, niin sitä Jumaluutta, joka käy esiin Hänestä, mikä on Hänen Jumaluutensa taivaassa, kutsutaan erotuksen vuoksi Jumalalliseksi Totuudeksi, vaikka se on Jumalallinen Hyvyys yhdistettynä Jumalalliseen Totuuteen. Tämä Jumalallinen Totuus on se, mitä kutsutaan Hänestä esiin käyväksi Pyhyydeksi.

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Kaikki valo taivaissa on Herrasta Aurinkona (nrot 1053, 1521, 3195, 3341, 3636, 3643, 4415, 9548, 9684, 10809). Herrasta etenevä Jumalallinen totuus näkyy taivaassa valona ja muodostaa taivaan kaiken valon (nrot 3195, 3222, 3223, 5400, 8644, 9399, 9548, 9684).

2. Taivaan valo valaisee enkelien ja henkien sekä näön että ymmärryksen (nrot 2776, 3138).

3. Valo taivaassa on enkelien ymmärtäväisyyden ja viisauden mukaista (nrot 1524, 1529, 1530, 3339). Valon eroja taivaissa on yhtä monta kuin on enkelillisiä yhteiskuntia; koska taivaissa on jatkuva vaihtelu hyvyyteen ja totuuteen nähden, siten viisauteen ja ymmärtäväisyyteen nähden (nrot 684, 690, 3241, 3744, 3745, 4414, 5598, 7236, 7833, 7836).

4. Sanassa ”vaatteet” merkitsevät totuuksia, koska ne verhoavat hyvyyden (nrot 1073, 2576, 5248, 5319, 5954, 9216, 9952, 10536). Herran vaatteet, kun Hän muuttui, merkitsivät Jumalallista Totuutta käyden esiin Hänen Jumalallisesta Rakkaudestaan (nrot 9212, 9216).

5. Taivaan valo valaisee ihmisen ymmärryksen, siksi ihminen on rationaalinen (nrot 1524, 3138, 3167, 4408, 6608, 8707, 9128, 9399, 10569). Ymmärrys valaistaan, koska se on totuuden vastaanottaja (nrot 6222, 6608, 10659). Ymmärrys valaistaan siinä määrin kuin ihminen vastaanottaa totuutta hyvyydessä Herralta (nro 3619). Ymmärrys on sellainen, millaisia ovat totuudet hyvyydestä, joista se muodostuu (nro 10064). Ymmärrykselle on valo taivaasta, kuten näölle on valo maailmasta (nrot 1524, 5114, 6608, 9128). Taivaan valo Herrasta on aina läsnä ihmisen luona, mutta se sisäänvirtaa vain siinä määrin kuin ihminen on totuudessa hyvyydestä (nrot 4060, 4214).

6. Kun ihminen kohotetaan aistein havaittavasta, hän tulee miedompaan valoon ja lopulta taivaalliseen valoon (nrot 6313, 6315, 9407). Se on todellinen kohottaminen taivaan valoon, kun ihminen tulee ymmärtäväisyyteen (nro 3190). Kuinka suuri valo havaittiinkaan, kun minut johdettiin pois maailmallisista käsityksistä (nrot 1526, 6608).

7. Ne, jotka ovat helveteissä omassa valossaan, joka on valoa kuin palavista hiilistä, näkyvät toisilleen ihmisinä, mutta taivaan valossa hirviöinä (nrot 4531, 4533, 4674, 5057, 5058, 6605, 6626).

8. On kaksi lämmön alkuperää ja myös kaksi valon alkuperää, nimittäin maailman auringosta ja taivaan Auringosta (nrot 3338, 5215, 7324). Lämpö Herrasta Aurinkona on rakkauden mieltymystä (nrot 3636, 3643); siitä syystä spirituaalinen lämpö on olemukseltaan rakkautta (nrot 2146, 3338, 3339, 6314).

9. Helveteissä on lämpöä, mutta se on epäpuhdasta (nrot 1773, 2757, 3340). Ja haju siitä on kuin lannan ja ulosteiden haju maailmassa ja pahimmissa helveteissä kuin ruumiiden haju (nrot 814, 819, 820, 943, 944, 5394).

10. Että on spirituaalinen sisäänvirtaus, mutta ei fyysistä, näin että on virtaus spirituaalisesta maailmasta luonnolliseen maailmaan, mutta ei luonnollisesta maailmasta spirituaaliseen (nrot 3219, 5119, 5259, 5427, 5428, 5477, 6322, 9110).

11. Totuudet ilman hyvyyttä eivät itsessään ole totuuksia, koska niillä ei ole elämää, sillä totuuksien kaikki elämä on hyvyydestä (nro 9603). Näin että ne ovat ikään kuin ruumis ilman sielua (nrot 3180, 9154). Herra ei hyväksy totuuksia ilman hyvyyttä (nro 4368). Millainen totuus on ilman hyvyyttä, siten millainen usko on ilman rakkautta, ja millainen totuus on hyvyydestä eli millainen usko on rakkaudesta (nrot 1949–1951, 1964, 5830, 5951). On sama asia, sanooko totuus vai usko, sekä hyvyys vai rakkaus, sillä totuus on uskosta ja hyvyys on rakkaudesta (nrot 2839, 4352, 4353, 4997, 7178, 7623, 7624, 10367).

12. Pyhissä Kirjoituksissa ”sana” merkitsee erilasia asioita, nimittäin puhetta, mielen ajatusta, jokaista asiaa, joka todella on olemassa ja on jotakin, sekä korkeimmassa merkityksessä Jumalallista Totuutta ja Herraa (nro 9987). Että ”Sana” merkitsee Jumalallista Totuutta (nrot 2803, 2894, 4692, 5075, 5272, 9383, 9987). Että ”Sana” merkitsee Herraa (nrot 2533, 2859).

13. Herrasta etenevällä Jumalallisella Totuudella on kaikki valta (nrot 6948, 8200). Totuudella hyvyydestä on kaikki valta taivaassa (nrot 3091, 3563, 6344, 6423, 8304, 9643, 10019, 10182). Enkeleitä kutsutaan valloiksi, ja he ovat myös valtoja Jumalallisen Totuuden vastaanottamisen johdosta Herralta (nro 9639). Enkelit ovat Jumalallisen totuuden vastaanottajia Herralta, ja siksi heitä Sanassa eri kohdissa kutsutaan ”jumaliksi” (nrot 4295, 4402, 7873, 8192, 8301).

14. Ymmärrys on totuuden vastaanottaja ja tahto hyvyyden vastaanottaja (nrot 3623, 6125, 7503, 9300, 9930). Siksi kaikki asiat, jotka ovat ymmärryksessä, ovat suhteessa totuuksiin, olivatpa ne totuuksia vai uskooko ihminen niiden olevan totuuksia, ja kaikki asiat, jotka ovat tahdossa, samalla tavalla ovat suhteessa hyvyyksiin (nrot 803, 10122).

15. Jumalallinen Totuus käyden esiin Herrasta, on ainoa todellinen asia (nrot 6880, 7004, 8200), sillä sen kautta kaikki asiat on tehty ja luotu (nrot 2803, 2884, 5272, 7678).

XVI NELJÄ ILMANSUUNTAA TAIVAASSA

141. Taivaassa on aivan kuten maailmassa neljä ilmansuuntaa, itä, etelä, länsi ja pohjoinen, molemmissa määräytyneenä omasta auringostaan, taivaassa taivaan Auringosta, joka on Herra, ja maailmassa maailman auringosta. Mutta niiden välillä on kuitenkin suuria eroja. Ensimmäinen ero on, että maailmassa sanotaan sitä eteläksi, missä aurinko on korkeimmillaan maan yläpuolella, sitä pohjoiseksi, missä se on vastapäätä maan alapuolella, sitä idäksi, missä aurinko nousee päiväntasauksen aikaan, ja sitä länneksi, missä se sitten laskee. Siten maailmassa kaikki ilmansuunnat määräytyvät etelästä. Mutta taivaassa sanotaan sitä idäksi, missä Herra näkyy Aurinkona, vastapäätä on länsi, oikealla taivaassa on etelä ja vasemmalla siellä on pohjoinen, ja tämä heidän kasvojensa ja ruumiinsa jokaisessa kääntymisessä. Näin taivaassa kaikki ilmansuunnat määräytyvät idästä. Että idäksi sanotaan sitä, missä Herra näkyy Aurinkona, johtuu siitä, että kaiken elämän alkuperä on Hänestä Aurinkona; ja myös siinä määrin kuin enkelit vastaanottavat lämpöä ja valoa eli rakkautta ja ymmärtäväisyyttä Häneltä, samassa määrin Herran sanotaan nousevan heille. Siitä myös on, että Herraa sanotaan Sanassa Idäksi (1).

142. Toinen ero on, että enkeleillä on aina itä kasvojensa edessä, länsi takanaan, etelä oikealla ja pohjoinen vasemmalla puolellaan. Mutta koska tätä tuskin voidaan ymmärtää maailmassa, siitä syystä, että ihminen kääntää kasvonsa joka ilmansuuntaan, niin se selitetään. Koko taivas kääntyy Herraan päin yhteisenä keskuksenaan, siten kaikki enkelit kääntyvät Häneen päin. Myös maan päällä on kaiken suuntaus yhteistä keskustaa kohti, on tunnettua. Mutta suuntaus taivaassa eroaa suuntauksesta maailmassa siinä, että taivaassa etuosat käännetään yhteistä keskustaa kohti, mutta maailmassa alemmat osat. Maailmassa tätä suuntausta sanotaan keskihakuisuusvoimaksi ja myös painovoimaksi. Enkelien sisäiset on myös todella käännetty eteenpäin, ja koska sisäiset esiintyvät kasvoissa, niin kasvot ovat ne, jotka määräävät ilmansuunnat (2).

143. Vielä vaikeammin voidaan ymmärtää maailmassa, että enkeleillä on itä kasvojensa edessä heidän kasvojensa ja ruumiinsa jokaisessa kääntymisessä, koska ihmisellä on jokainen ilmansuunta kasvojensa edessä kääntymisensä mukaisesti, niin tämä myös selitetään. Enkelit samoin kuin ihmiset kääntävät kasvonsa ja taivuttavat ruumiinsa mihin suuntaan tahansa, mutta heillä on kuitenkin itä aina silmiensä edessä. Mutta enkelien kääntymiset eivät ole kuten ihmisten kääntymiset, sillä ne ovat toisesta alkuperästä. Ne tosin näyttävät samanlaisilta, mutta ne eivät kuitenkaan ole samanlaisia. Näiden kääntymisten alkuperä on hallitseva rakkaus, josta ovat kaikki määräytymiset enkeleillä ja hengillä. Sillä, kuten juuri edellä sanottiin, heidän sisäisensä on todella käännetty yhteistä keskustaansa kohti, siten taivaassa Herraan Aurinkona. Ja koska rakkaus on jatkuvasti heidän sisäistensä edessä, ja kasvot saavat alkunsa näistä sisäisistä, sillä ne ovat niiden ulkoinen muoto, niin hallitseva rakkaus on aina heidän kasvojensa edessä. Niinpä taivaissa tämä rakkaus on Herra Aurinkona, koska Hän on se, mistä heillä on rakkautensa (3). Ja koska Herra Itse on omassa rakkaudessaan enkeleissä, niin Herra on se, mikä aiheuttaa, että he katsovat Häneen minne tahansa kääntyvät. Näitä asioita ei voida tässä vaiheessa enemmän valaista, mutta seuraavissa luvuissa, erityisesti siellä, missä on käsitelty edustuksia ja ilmestyksiä sekä aikaa ja avaruutta taivaassa, ne esitetään ymmärrykselle selvemmin. Että enkeleillä on jatkuvasti Herra kasvojensa edessä, minun on annettu monesta kokemuksestani tietää ja myös havaita. Sillä joka kerta kun olen ollut enkelien seurassa, Herran läsnäolo on huomattu minun kasvojeni edessä, ja vaikka Häntä ei nähty, Hänet on kuitenkin havaittu valossa. Että näin on, enkelit ovat usein myös todistaneet. Koska Herra on jatkuvasti enkelien kasvojen edessä, niin sanotaan myös maailmassa niistä, jotka uskovat Häneen ja rakastavat Häntä, että heillä on Jumala silmiensä ja kasvojensa edessä, ja että he katsovat Häneen ja näkevät Hänet. Että ihminen näin puhuu, on peräisin spirituaalisesta maailmasta, sillä sieltä ovat monet asiat ihmispuheessa, vaikka ihminen ei tiedä niiden olevan sieltä.

144. Että on sellainen kääntyminen Herraan päin, on taivaan ihmeiden joukossa; sillä useat voivat olla siellä yhdessä paikassa, toinen kääntää kasvonsa ja ruumiinsa toisaalle kuin toinen, ja kuitenkin kaikki näkevät Herran edessään, ja jokaisella on etelä oikealla puolellaan, pohjoinen vasemmalla ja länsi takanaan. Taivaan ihmeiden joukossa on myös se, että vaikka enkelien koko katse on itää kohti, siitä huolimatta heillä on katse myös kolmeen muuhun ilmansuuntaan; mutta heidän katseensa näitä kohti on heidän sisäisestä näöstään, joka on ajatuksen näkö. Ihmeiden joukossa on myös se, että kenenkään taivaassa ei ole lupa koskaan seisoa toisen takana ja katsoa hänen takaraivoaan kohti, sillä silloin häirittäisiin hyvyyden ja totuuden sisäänvirtausta Herrasta.

145. Enkelit näkevät Herran toisin, ja Herra näkee enkelit toisin: enkelit näkevät Herran silmillään, mutta Herra näkee enkelit otsassaan. Syy, että Hän näkee heidät otsassaan, on siinä, että otsa vastaa rakkautta, ja Herra virtaa rakkauden kautta heidän tahtoonsa ja tekee Itsensä nähtäväksi ymmärryksen kautta, jota silmät vastaavat (4).

146. Mutta ilmansuunnat niissä taivaissa, jotka muodostavat Herran taivaallisen valtakunnan, eroavat ilmansuunnista niissä taivaissa, jotka muodostavat Hänen spirituaalisen valtakuntansa, siitä syystä, että Herra näkyy enkeleille taivaallisessa valtakunnassa Aurinkona, mutta enkeleille Hänen spirituaalisessa valtakunnassaan Kuuna; ja itä on siellä, missä Herra näkyy. Auringon ja Kuun välinen etäisyys siellä on kolmekymmentä astetta, siten siellä on sama etäisyys ilmansuuntien välillä. Että taivas on jaettu kahteen valtakuntaan, joita kutsutaan taivaalliseksi valtakunnaksi ja spirituaaliseksi valtakunnaksi, nähdään omassa luvussaan (nrot 20–28); ja että taivaallisessa valtakunnassa Herra näkyy Aurinkona ja spirituaalisessa valtakunnassa Kuuna (nro 118). Mutta taivaan ilmansuunnat eivät kuitenkaan sillä tule epäselviksi, koska spirituaalisen valtakunnan enkelit eivät voi nousta taivaallisten enkelien luokse eivätkä jälkimmäiset voi laskeutua edellisten luokse (nro 35).

147. Siitä on ilmeistä, millaista on Herran läsnäolo taivaissa, että Hän on kaikkialla ja jokaisessa siinä hyvyydessä ja totuudessa, jotka käyvät esiin Hänestä; näin ollen että Hän on omassaan enkeleissä, kuten edellä on sanottu (nro 12). Herran läsnäolon havaitseminen on enkelien sisäisissä; niistä heidän silmänsä näkevät, näin he näkevät Hänet itsensä ulkopuolella, koska näkö on havaitsemisen jatko. Siitä voidaan tietää, kuinka on ymmärrettävä, että Herra on heissä ja he Herrassa, Hänen sanojensa mukaan:

Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä (Joh 15: 4).

Joka syö minun lihaani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä hänessä (Joh. 6: 56).

”Herran liha” merkitsee Jumalallista Hyvyyttä ja ”Hänen verensä” Jumalallista Totuutta (5).

148. Taivaissa kaikki asuvat erillään ilmansuuntien mukaisesti. Ne, jotka ovat rakkauden hyvyydessä, asuvat itää ja länttä kohti, itää kohti ne, jotka ovat rakkauden hyvyyden selkeässä havaitsemisessa, länttä kohti ne, jotka ovat sen hämärässä havaitsemisessa. Etelää ja pohjoista kohti asuvat taas ne, jotka ovat viisaudessa rakkauden hyvyydestä, etelää kohti ne, jotka ovat viisauden selkeässä valossa, ja pohjoista kohti ne, jotka ovat viisauden hämärässä valossa. Herran spirituaalisen valtakunnan enkelit asuvat samanlaisessa järjestyksessä kuin Hänen taivaallisen valtakuntansakin enkelit, erolla kuitenkin rakkauden hyvyyden ja totuuden valon mukaan hyvyydestä [heissä]. Sillä rakkaus taivaallisessa valtakunnassa on rakkautta Herraan ja totuuden valo siitä on viisautta. Mutta spirituaalisessa valtakunnassa se on rakkautta lähimmäistä kohtaan, jota kutsutaan lähimmäisenrakkaudeksi, ja totuuden valo siitä on ymmärtäväisyyttä, jota kutsutaan myös uskoksi (nähdään edellä, nro 23). Ne eroavat myös ilmansuuntiin nähden, sillä ilmansuunnat molemmissa valtakunnissa ovat erillään toisistaan kolmekymmentä astetta, kuten juuri edellä on sanottu (nro 146).

149. Enkelit asuvat myös samanlaisessa järjestyksessä keskenään taivaan jokaisessa yhteiskunnassa; itää kohti siellä asuvat ne, jotka ovat rakkauden ja lähimmäisenrakkauden suuremmassa asteessa, länttä kohti ne, jotka ovat pienemmässä asteessa; etelää kohti asuvat ne, jotka ovat viisauden ja ymmärtäväisyyden suuremmassa valossa, ja pohjoista kohti ne, jotka ovat pienemmässä valossa. He asuvat näin erillään, koska jokainen yhteiskunta kuvastaa taivasta ja on myös taivas pienemmässä muodossa (nähdään edellä, nrot 51–58). Samanlainen järjestys vallitsee heidän kokoontumisissaan. Tähän järjestykseen vie heidät taivaan muoto, jonka johdosta jokainen tietää oman paikkansa. Herra huolehtii myös siitä, että jokaisessa yhteiskunnassa olisi kaikenlaisia enkeleitä, jotta taivas olisi muodoltaan kaikkialla itsensä kaltainen. Mutta koko taivaan järjestys eroaa kuitenkin yhteiskunnan järjestyksestä, kuten yleinen yksityisestä; sillä ne yhteiskunnat, jotka ovat itää kohti, ovat parempia kuin ne yhteiskunnat, jotka ovat länttä kohti, samoin etelää kohti olevat yhteiskunnat ovat parempia kuin pohjoista kohti olevat.

150. Sieltä on, että ilmansuunnat taivaissa tarkoittavat sellaisia asioita, joita on niissä, jotka asuvat siellä; nimittäin, itä rakkauden ja sen hyvyyden selkeässä havaitsemisessa, länsi niiden hämärässä havaitsemisessa, etelä viisauden ja ymmärtäväisyyden selkeässä valossa, pohjoinen niiden hämärässä valossa. Ja koska sellaisia asioita tarkoitetaan näillä ilmansuunnilla taivaassa, niin niillä tarkoitetaan samanlaisia asioita Sanan sisäisessä eli spirituaalisessa merkityksessä (6), sillä Sanan sisäinen eli spirituaalinen merkitys on täysin sen mukainen, mikä on taivaassa.

151. Päinvastoin on niillä, jotka ovat helveteissä. Ne, jotka ovat siellä, eivät katso Herraan Aurinkona tai Kuuna, vaan Hänestä poispäin siihen pilkkopimeyteen, joka on maailman auringon sijasta, ja siihen pimeyteen, joka on maan kuun sijasta. Ne, joita kutsutaan geniiksi, katsovat siihen pilkkopimeyteen, joka on maailman auringon sijasta, ja ne, joita kutsutaan hengiksi, katsovat siihen pimeyteen, joka on maan kuun sijasta (7). Että maailman aurinko ja maan kuu eivät näy spirituaalisessa maailmassa, vaan maailman auringon sijasta tuo pilkkopimeys taivaan Aurinkoa vastapäätä ja maan kuun sijasta tuo pimeys taivaan Kuuta vastapäätä, nähdään edellä (nro 122). Siten heillä ilmansuunnat ovat päinvastaisia taivaan ilmansuunnille; heillä itä on siellä, missä tuo pilkkopimeys ja pimeys ovat; länsi siellä, missä taivaan Aurinko on; etelä heillä on oikealla ja pohjoinen vasemmalla, ja tämä myös heidän ruumiinsa jokaisessa kääntymisessä. Eivätkä he voi toisin katsoa, sillä heidän sisäistensä kaikki suuntaus ja sen johdosta kaikki määräytyminen kallistuu ja pyrkii sinne. Että sisäisten suuntaus ja sen johdosta kaikkien asioiden todellinen määräytyminen toisessa elämässä on rakkauden mukaisesti, nähdään edellä (nro 143). Helveteissä olevien rakkaus on itserakkautta ja maailmanrakkautta, ja nämä rakkaudet ovat, mitä tarkoitetaan maailman auringolla ja maan kuulla (nähdään nro 122). Nämä rakkaudet ovat myös vastakkaisia rakkaudelle Herraan ja rakkaudelle lähimmäistä kohtaan (8). Tästä johtuu, että he kääntyvät Herrasta poispäin edellä mainittuja pimeyksiä kohti. Helveteissä olevat asuvat myös omien ilmansuuntiensa mukaisesti; ne, jotka ovat pahuuksissa itserakkaudesta, asuvat heidän idästään länteensä päin; ja ne, jotka ovat pahuuden vääryyksissä, asuvat heidän etelästään pohjoistaan kohti. Mutta näistä asioista enemmän myöhemmin, missä helvettejä käsitellään.

152. Kun joku paha henki joutuu hyvien henkien joukkoon, ilmansuuntien on tapana niin sekoittua, että hyvät tuskin tietävät, missä heidän itänsä on. Tämän olen toisinaan havainnut tapahtuvan ja myös kuullut hengiltä, jotka valittivat siitä.

153. Pahat henget näyttävät toisinaan kääntyneen taivaan ilmansuuntia kohti, ja silloin heillä on ymmärtäväisyyttä ja totuuden havaitsemista, mutta ei mitään hyvän mieltymystä. Mutta niin pian kuin he kääntyvät takaisin omia ilmansuuntiansa kohti, he eivät ole missään ymmärtäväisyydessä eivätkä totuuden havaitsemisessa. He sanovat silloin, että ne totuudet, jotka he ovat kuulleet ja havainneet, eivät olekaan totuuksia vaan vääryyksiä. He myös tahtovat, että vääryydet olisivat totuuksia. Tästä kääntymisestä minulle on kerrottu, nimittäin, että pahoissa voidaan älyllinen osa näin kääntää, mutta ei tahdonalaista osaa; ja että Herra on huolehtinut tämän siinä tarkoituksessa, jotta jokainen voisi nähdä ja tunnustaa totuudet, mutta kukaan ei vastaanota niitä, ellei hän ole hyvyydessä, koska hyvyys vastaanottaa totuudet eikä koskaan pahuus; myös että ihmisellä on samanlainen kyky siinä tarkoituksessa, että hän kykenisi parantumaan totuuksien avulla. Mutta häntä ei kuitenkaan paranneta enempää kuin siinä määrin kuin hän on hyvyydessä; ja että siitä johtuu, että ihminen voi samalla tavalla kääntyä Herraan päin; mutta jos hän on pahuudessa elämäänsä nähden, hän kääntyy heti takaisin ja vahvistaa itsessään oman pahuutensa vääryydet vastoin niitä totuuksia, jotka hän on ymmärtänyt ja nähnyt, ja että tämä tapahtuu, kun hän ajattelee itsessään sisäisestään käsin.

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Korkeimmassa merkityksessä Herra on Itä, koska Hän on taivaan Aurinko, joka on aina nousemassa eikä koskaan laskeutumassa (nrot 101, 5097, 9668).

2. Taivaassa kaikki kääntyvät Herraan päin (nrot 9828, 10130, 10189, 10420). Enkelit eivät kuitenkaan itse käänny Herraan päin, vaan Herra kääntää heidät Itseensä päin (nro 10189). Se ei ole enkelien läsnäoloa Herran luona, vaan Herran läsnäoloa enkelien luona (nro 9415).

3. Spirituaalisessa maailmassa kaikki kääntyvät jatkuvasti rakkauksiinsa päin, ja ilmansuunnat siellä alkavat ja määräytyvät kasvoista (nrot 10130, 10189, 10420, 10702). Kasvot on muodostettu sisäisten vastaavuuteen (nrot 4791–4805, 5695). Siitä syystä sisäiset loistavat esiin kasvoista (nrot 3527, 4066, 4796). Enkeleillä kasvot muodostavat yhden sisäisten kanssa (nrot 4796, 4797, 4799, 5695, 8249). Sisäisten virtaus kasvoihin ja niiden lihaksiin (nrot 3631, 4800).

4. Otsa vastaa taivaallista rakkautta, siksi Sanassa ”otsa” merkitsee tätä rakkautta (nro 9936). Silmä vastaa ymmärrystä, koska ymmärrys on sisäinen näkö (nrot 2701, 4410, 4526, 9051, 10569). Jonka tähden ”nostaa silmänsä” ja ”nähdä” merkitsevät ymmärtämistä, havaitsemista ja huomaamista (nrot 2789, 2829, 3198, 3202, 4083, 4339, 5684).

5. ”Herran liha” Sanassa merkitsee Hänen Jumalallista Ihmisyyttään ja Hänen Rakkautensa Jumalallista Hyvyyttä (nrot 3813, 7850, 9127, 10283). Ja ”Herran veri” merkitsee Jumalallista Totuutta ja uskon pyhyyttä (nrot 4735, 6978, 7317, 7326, 7846, 7850, 7877, 9127, 9393, 10026, 10033, 10152, 10210).

6. ”Itä” Sanassa merkitsee rakkautta selkeässä havaitsemisessa (nrot 1250, 3708); ja ”länsi” rakkautta hämärässä havaitsemisessa (nrot 3708, 9653); ”etelä” valon eli viisauden ja ymmärtäväisyyden tilaa (nrot 1458, 3708, 5672); ja ”pohjoinen” tuota tilaa hämäryydessä (nro 3708).

7. Keitä ja millaisia ovat ne, joita kutsutaan geniiksi, ja keitä ja millaisia ovat ne, joita kutsutaan hengiksi (nrot 947, 5035, 5977, 8593, 8622, 8625).

8. Ne, jotka ovat itserakkaudessa ja maailman rakkaudessa, kääntyvät Herrasta poispäin (nrot 10130, 10189, 10420, 10702). Rakkaus Herraan ja lähimmäistä kohtaan muodostavat taivaan, ja itserakkaus ja maailman rakkaus muodostavat helvetin, koska ne ovat vastakkaisia (nrot 2041, 3610, 4225, 4776, 6210, 7366, 7369, 7490, 8232, 8678, 10455, 10741–10745).

XVII ENKELIEN TILANMUUTOKSET TAIVAASSA

154. Enkelien tilanmuutoksilla tarkoitetaan heidän muutoksiaan rakkauteen ja uskoon nähden, ja siitä viisauteen ja ymmärtäväisyyteen nähden; siten heidän muutoksiaan elämänsä tilaan nähden. Tiloista puhutaan elämän ja siihen kuuluvien asioiden yhteydessä; ja koska enkelillinen elämä on rakkauden ja uskon elämää, ja siitä viisauden ja ymmärtäväisyyden elämää, niin tiloista puhutaan niiden yhteydessä, ja kutsutaan rakkauden ja uskon tiloiksi, sekä viisauden ja ymmärtäväisyyden tiloiksi. Nyt tässä kerrotaan, kuinka nämä tilat enkeleissä muutetaan.

155. Enkelit eivät ole jatkuvasti samanlaisessa tilassa rakkauteen nähden eivätkä sen johdosta samanlaisessa tilassa viisauteen nähden, sillä heidän kaikki viisautensa on rakkaudesta ja rakkauden mukaan. Joskus he ovat intensiivisen rakkauden tilassa, joskus taas vähemmän intensiivisen rakkauden tilassa: se heikkenee asteittain suurimmasta pienimpään asteeseen. Kun enkelit ovat rakkauden suurimmassa asteessa, he ovat silloin elämänsä valossa ja lämmössä, eli selkeässä ja miellyttävässä tilassaan. Mutta kun he ovat rakkauden pienimmässä asteessa, he ovat silloin varjossa ja kylmyydessä, eli hämärässä ja epämiellyttävässä tilassaan. Tästä viimeisestä tilasta he palaavat jälleen ensimmäiseen, ja niin edelleen: nämä vuorottelut seuraavat toinen toisensa jälkeen vaihtelulla. Nämä tilat seuraavat toisiaan, kuten valon ja varjon, lämmön ja kylmyyden tilojen vaihtelut, tai kuten aamu, päivä, ilta ja yö päivästä toiseen maailmassa jatkuvasti vaihdellen läpi vuoden. Ne myös vastaavat, aamu vastaa enkelien rakkauden tilaa selkeydessään, keskipäivä heidän viisautensa tilaa selkeydessään, ilta heidän viisautensa tilaa hämäryydessään ja yö vastaa tilaa ilman rakkautta ja viisautta. Mutta on tiedettävä, ettei ole yön vastaavaisuutta niiden elämäntilan kanssa, jotka ovat taivaassa, vaan on vastaavaisuus aamunkoiton kanssa, joka edeltää aamua. Yön vastaavaisuus on niiden kanssa, jotka ovat helvetissä (1). Tästä vastaavaisuudesta johtuu, että ”päivä” ja ”vuosi” Sanassa merkitsevät elämäntiloja yleensä, ”lämpö” ja ”valo” rakkautta ja viisautta, ”aamu” rakkauden ensimmäistä ja korkeinta astetta, ”keskipäivä” viisautta valossaan, ”ilta” viisautta varjossaan, ”aamunkoitto” aamua edeltävää hämäryyttä, kun taas ”yö” merkitsee rakkauden ja viisauden puutetta (2).

156. Enkelien sisäisten asioiden tilan kanssa, mitkä kuuluvat heidän rakkauteensa ja viisauteensa, muutetaan myös eri asioiden tilat, mitkä ovat heidän ulkopuolellaan ja näkyvät heidän silmiensä edessä. Sillä ne asiat, jotka ovat enkelien ulkopuolella, saavat ulkonäkönsä niiden asioiden mukaan, jotka ovat heidän sisällään. Mutta mitä nämä asiat ovat ja millaisia, kerrotaan seuraavissa luvuissa, missä on edustuksista ja ilmestyksistä taivaassa.

157. Jokainen enkeli joutuu ja käy lävitse sellaisia tilanmuutoksia, ja myös jokainen yhteiskunta yleensä, mutta jokainen kuitenkin eri tavalla, siitä syystä, että he eroavat rakkaudeltaan ja viisaudeltaan; sillä ne, jotka ovat keskellä, ovat täydellisemmässä tilassa kuin ne, jotka ovat ympärillä rajoille asti (nähdään edellä, nrot 43 ja 128). Mutta olisi pitkästyttävää eritellä näitä eroja, sillä jokainen joutuu tilanmuutoksiin rakkautensa ja uskonsa laadun mukaisesti. Siitä johtuu, että toinen on selkeydessään ja miellyttävyydessään, kun taas toinen on hämäryydessään ja epämiellyttävyydessään; ja tämä voi tapahtua samaan aikaan saman yhteiskunnan sisällä; ja myös eri tavalla toisessa yhteiskunnassa kuin toisessa; sekä eri tavalla taivaallisen valtakunnan yhteiskunnissa kuin spirituaalisen valtakunnan yhteiskunnissa. Heidän tilanmuutostensa erot ovat yleensä kuten päivien tilojen vaihtelut eri ilmastoissa maan päällä, sillä siellä on toisilla aamu, kun toisilla on ilta, ja myös toisilla on lämmintä, kun toisilla on kylmä ja päinvastoin.

158. Minulle on kerrottu taivaasta, miksi siellä on sellaisia tilanmuutoksia. Enkelit ovat sanoneet, että siihen on useita syitä. Ensimmäinen syy on se, että elämän ja taivaan ilo, joka heillä on rakkaudesta ja viisaudesta, jotka ovat Herralta, menettäisi vähitellen arvonsa, jos he olisivat siinä jatkuvasti, kuten tapahtuu niille, jotka ovat iloissa ja mielihyvissä ilman vaihtelua. Toinen syy on se, että enkeleillä yhtäläisesti kuin ihmisillä on heidän omansa, joka on rakastaa itseään, ja että taivaassa kaikki pidetään poissa heidän omastaan, ja siinä määrin kuin Herra pitää heidät poissa siitä, samassa määrin he ovat rakkaudessa ja viisaudessa. Mutta mikäli heitä ei pidetä poissa siitä, he ovat itserakkaudessa; ja koska jokainen rakastaa omaansa ja se vetää häntä (3), niin heillä on tilanmuutoksia eli peräkkäisiä vuorotteluja. Kolmas syy on se, että siten heitä täydellistetään, koska näin he tottuvat pidettävän rakkaudessa Herraan ja estettävän itserakkaudestaan; ja myös että miellyttävän ja epämiellyttävän vuorottelulla tulee hyvän havaitseminen ja tunteminen hienostuneemmaksi (4). Enkelit lisäsivät vielä, että heidän tilanmuutoksiaan ei aiheuta Herra, koska Herra virtaa Aurinkona aina valon ja lämmön kanssa, toisin sanoen, rakkauden ja viisauden kanssa; vaan että syynä olisivat he itse, koska he rakastavat omaansa, joka jatkuvasti johtaa heitä poispäin. Tätä valaistiin vertauksella maailman auringon kanssa, että lämmön ja kylmyyden sekä valon ja varjon tilanmuutosten syy, vuosi vuodelta ja päivä päivältä, ei ole auringossa, koska se seisoo liikkumattomana, vaan syy on maapallossa.

159. Minulle on esitetty, millaiselta Herra näyttää Aurinkona enkeleille taivaallisessa valtakunnassa heidän ensimmäisessä tilassaan ja millaiselta heidän toisessa ja kolmannessa tilassaan. Herra nähtiin Aurinkona, ensin punahehkuisena ja säteilevänä sellaisessa loistossa, ettei sitä voi kuvata. Ja sanottiin, että Herra näyttää Aurinkona sellaiselta enkeleille heidän ensimmäisessä tilassaan. Sen jälkeen nähtiin suuri tumma vyö Auringon ympärillä, jolloin sen punahehku ja säteily, jotka antoivat sille sellaisen loiston, alkoivat himmentyä. Sanottiin, että Aurinko näyttää sellaiselta heille heidän toisessa tilassaan. Sitten nähtiin vyön asteittain tummenevan enemmän ja sen johdosta Aurinko näkyi vähemmän punahehkuisena, kunnes siitä lopulta tuli hohtavan valkoinen. Sanottiin, että sellaiselta Aurinko näyttää heille heidän kolmannessa tilassaan. Tämän jälkeen nähtiin tämän hohtavan valkoisen etenevän vasemmalle taivaan Kuuta kohti ja liittyvän sen valoon, minkä johdosta Kuu loisti silloin tavattomasti. Sanottiin, että sellainen on neljäs tila enkeleillä taivaallisessa valtakunnassa ja ensimmäinen tila enkeleillä spirituaalisessa valtakunnassa; ja että tilanmuutokset molemmissa valtakunnissa vuoroin näin vuorottelevat, mutta ei koko valtakunnassa, vaan yhdessä yhteiskunnassa toisensa jälkeen; ja myös että nämä vuorottelut eivät ole määrättyjä, vaan ne tulevat heidän osakseen ennemmin tai myöhemmin heidän tietämättään. Edelleen sanottiin, että Aurinko itsessään ei näin muutu eikä näin etene, vaan että se näin näyttää heidän tilojensa perättäisten etenemisten mukaisesti, koska Herra näkyy jokaiselle hänen tilansa laadun mukaisesti, näin punahehkuvana niille, jotka ovat intensiivisessä rakkaudessa; vähemmän punahehkuisena ja lopulta hohtavan valkoisena, kun rakkaus vähenee; ja että heidän tilansa laatua edustettiin tummalla vyöllä, joka aiheutti Auringolle nämä näennäiset vaihtelut sen hehkuun ja valoon nähden.

160. Kun enkelit ovat viimeisessä tilassaan, joka on, kun he ovat heidän omassaan, he alkavat tulla surullisiksi. Olen puhunut heidän kanssaan, kun he olivat siinä tilassa, ja olen nähnyt heidän surumielisyytensä; mutta he sanoivat olevansa toivossa pian palata entiseen tilaansa ja siten ikään kuin jälleen taivaaseen, sillä tulla pidetyksi poissa heidän omastaan on heille taivas.

161. Myös helveteissä on tilanmuutoksia, mutta niistä myöhemmin, kun helvetistä puhutaan.

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Taivaassa ei ole yötä vastaavaa tilaa, vaan sellainen, joka vastaa aamunkoittoa, joka edeltää aamua (nro 6110). ”Aamunkoitto” merkitsee keskellä olevaa tilaa viimeisen ja ensimmäisen välillä (nro 10134).

2. Tilojen vuorottelut valaistukseen ja havaitsemiseen nähden ovat taivaassa kuten vuorokaudenajat maailmassa (nrot 5672, 5962, 6110, 8426, 9213, 10605). Sanassa ”päivä” ja ”vuosi” merkitsevät kaikkia tiloja yleensä (nrot 23, 487, 488, 493, 893, 2788, 3462, 4850, 10656). ”Aamu” merkitsee uuden tilan alkua ja rakkauden tilaa (nrot 7218, 8426, 8427, 10114, 10134). ”Ilta” merkitsee loppuvan valon ja rakkauden tilaa (nrot 10134, 10135). ”Yö” merkitsee tilaa, jossa ei ole rakkautta eikä uskoa (nrot 221, 709, 2353, 6000, 6110, 7870, 7947).

3. Ihmisen oma on rakastaa itseään (nrot 694, 731, 4317, 5660). Ihmisen oma on erotettava, jotta Herra voi olla läsnä (nrot 1023, 1044). Se myös todella erotetaan, kun Herra pitää jonkun hyvyydessä (nrot 9334–9336, 9445, 9452–9454, 9938).

4. Enkelit täydellistyvät ikuisesti (nrot 4803, 6648). Taivaissa yksikään tila ei ole koskaan täysin samanlainen kuin toinen, ja sen johdosta on jatkuva täydellistyminen (nro 10200).

XVIII AIKA TAIVAASSA

162. Vaikka kaikki asiat seuraavat toisiansa ja etenevät taivaassa kuten maailmassa, siitä huolimatta enkeleillä ei ole kuitenkaan mitään mielikuvaa eikä käsitystä ajasta ja avaruudesta; eikä niin mitään, etteivät he lainkaan tiedä, mitä aika ja avaruus ovat. Ajasta taivaassa puhutaan nyt tässä ja avaruudesta omassa luvussaan.

163. Että enkelit eivät tiedä, mitä aika on, vaikka kaikki asiat heillä etenevät peräkkäin kuten maailmassa, ja niin täysin, ettei ole mitään eroa, johtuu siitä, että taivaassa ei ole vuosia eikä päiviä, vaan on tilanmuutoksia; ja missä on vuosia ja päiviä, siellä on aikoja; ja missä on tilanmuutoksia, siellä on tiloja.

164. Maailmassa on aikoja, koska siellä aurinko näennäisesti etenee peräkkäin asteesta toiseen ja aiheuttaa aikoja, joita kutsutaan vuodenajoiksi. Lisäksi se myös näennäisesti kiertää maan ympäri ja aiheuttaa aikoja, joita kutsutaan vuorokaudenajoiksi, ja nämä molemmat määrätyillä vuorotteluilla. Taivaan Auringolla on toisin. Se ei aiheuta vuosia eikä päiviä peräkkäisillä etenemisillä ja kiertokuluilla, vaan se aiheuttaa tilanmuutoksia ilmenemisensä mukaisesti, ja tämä ei tapahdu määrätyillä vuorotteluilla, kuten edellisessä luvussa esitettiin. Tästä johtuu, että enkeleillä ei voi olla mitään käsitystä ajasta, vaan sen sijaan tilasta. Mitä tila on, nähdään edellä (nro 154).

165. Koska enkeleillä ei ole mitään ajasta johdettua käsitystä, kuten ihmisillä maailmassa, niin heillä ei ole myöskään mitään käsitystä ajasta ja niistä asioista, jotka kuuluvat aikaan. Ne asiat, jotka ovat ajalle ominaisia, he eivät edes tiedä, mitä ne ovat, kuten mitä on vuosi, kuukausi, viikko, päivä, tunti, tänään, huomenna tai eilen. Kun enkelit kuulevat näitä termejä ihmiseltä (sillä Herra liittää aina enkeleitä ihmiseen), he havaitsevat silloin niiden sijasta tiloja ja sellaisia asioita, jotka kuuluvat tiloihin: näin käännetään ihmisen luonnollinen käsitys spirituaaliseksi enkeleissä. Tästä johtuu, että ”ajat” merkitsevät Sanassa tiloja; ja ne asiat, jotka ovat ajalle ominaisia, kuten edellä mainitut, merkitsevät niitä vastaavia spirituaalisia asioita (1).

166. Sama asia tapahtuu niiden kaikkien asioiden kanssa, jotka ovat olemassa ajasta, kuten neljän vuodenajan kanssa, joita kutsutaan kevääksi, kesäksi, syksyksi ja talveksi; neljän vuorokaudenajan kanssa, joita kutsutaan aamuksi, keskipäiväksi, illaksi ja yöksi; ja ihmisen neljän ikäkauden kanssa, joita kutsutaan lapsuudeksi, nuoruudeksi, keski-iäksi ja vanhuudeksi; ja muiden asioiden kanssa, jotka joko saavat alkunsa ajasta tai seuraavat sen mukaisesti. Näitä ajatellessaan ihminen ajattelee ajasta käsin, mutta enkeli tilasta käsin. Sen tähden mikä niissä on peräisin ajasta ihmisellä, käännetään käsitykseksi tilasta enkelillä. Kevät ja aamu käännetään käsitykseksi rakkauden ja viisauden tiloista, jollaisia ne ovat enkeleillä heidän ensimmäisessä tilassaan; kesä ja keskipäivä käännetään käsitykseksi rakkauden ja viisauden tiloista, jollaisia ne ovat heidän toisessa tilassaan; syksy ja ilta käsitykseksi tiloista, jollaisia ne ovat heidän kolmannessa tilassaan; yö ja talvi käsitykseksi tilasta, jollainen se on helvetissä. Tästä johtuu, että näillä ajoilla tarkoitetaan samanlaisia asioita Sanassa (nähdään edellä, nro 155). Tästä on ilmeistä, miten ihmisen ajatuksessa olevat luonnolliset asiat tulevat spirituaalisiksi asioiksi enkeleillä, jotka ovat ihmisen luona.

167. Koska enkeleillä ei ole mitään mielikuvaa ajasta, niin heillä on toinen käsitys ikuisuudesta kuin ihmisillä maan päällä. Enkelit ymmärtävät ikuisuudella loppumatonta tilaa, mutta ei loppumatonta aikaa (2). Mietiskelin kerran ikuisuutta ja kykenin ajan käsitteen avulla havaitsemaan, mitä tarkoittaa ikuisesti, nimittäin ilman loppua, mutta en mitä ikuisuudesta tarkoittaa, enkä näin sitä, mitä Jumala oli tehnyt ennen luomista ikuisuudesta. Kun huolestuneisuus siitä nousi minussa, minut kohotettiin taivaan sfääriin ja siten siihen havaintoon, jossa enkelit ovat ikuisuudesta; ja silloin minut valaistiin, että ikuisuutta ei pidä ajatella ajasta käsin vaan tilasta, ja että silloin havaittaisiin, mitä ikuisuudesta merkitsee, mikä tapahtui myös minulle.

168. Kun enkelit puhuvat ihmisten kanssa, he eivät koskaan puhu ihmiselle ominaisten luonnollisten käsitteiden avulla, jotka kaikki ovat peräisin ajasta, avaruudesta, aineellisesta ja niiden kanssa yhdenmukaisista asioista, vaan spirituaalisten käsitteiden avulla, jotka kaikki ovat peräisin tiloista ja niiden moninaisista muutoksista enkelien sisällä ja ulkopuolella. Mutta kuitenkin nämä enkelilliset käsitteet, jotka ovat spirituaalisia, kun ne virtaavat ihmisiin, käännetään heti ja itsestään ihmiselle ominaisiksi luonnollisiksi käsitteiksi, jotka täysin vastaavat spirituaalisia. Että näin tapahtuu, enkelit eivät tiedä eivätkä ihmiset: sellaista on myös taivaan kaikki virtaus ihmiseen. Oli enkeleitä, jotka päästettiin lähemmin minun ajatuksiini ja aina luonnollisiin ajatuksiini, joissa oli monia asioita ajasta ja avaruudesta; mutta koska he eivät sitten ymmärtäneet mitään, he yhtäkkiä vetäytyivät, ja sen jälkeen kuulin heidän puhuvan sanoen, että he olivat olleet pimeydessä. Kuinka tietämättömiä enkelit ovat ajasta, minun on annettu tietää kokemuksen kautta. Taivaasta oli eräs, joka oli sellainen, että hän kykeni astumaan luonnollisiin ajatuksiin, jollaisia ihmisellä on; ja siksi keskustelin hänen kanssaan myöhemmin kuten ihminen ihmisen kanssa. Ensin hän ei tiennyt, mitä se oli, mitä minä kutsuin ajaksi. Jonka tähden minun täytyi perusteellisesti kertoa, kuinka aurinko näyttää kiertävän meidän maapallomme ympäri aiheuttaen vuosia ja päiviä, ja että sen johdosta vuodet jaetaan neljään vuodenaikaan ja myös kuukausiin ja viikkoihin sekä päivät kahteenkymmeneenneljään tuntiin; ja että nämä ajat palaavat määrätyillä vuorotteluilla ja että ajat ovat siitä. Tämän kuultuaan hän ihmetteli sanoen, että hän ei ole tiennyt sellaisista asioista, vaan ainoastaan siitä, mitä tilat olivat. Keskustelussa hänen kanssaan mainitsin myös maailmassa tiedettävän, että taivaassa ei ole aikaa, sillä ihmiset puhuvat ikään kuin he tietäisivät sen; sillä he sanovat kuolevista, että he jättävät ajalliset asiat, ja että he siirtyvät ajasta pois, millä he tarkoittavat maailmasta pois. Sanoin myös joidenkin tietävän, että ajat ovat alkuperältään tiloja, siitä että ajat ovat täysin heidän mieltymystensä tilojen mukaisia, joissa he ovat; ajat ovat lyhyitä niille, jotka ovat miellyttävissä ja iloisissa tiloissa, pitkiä niille, jotka ovat epämiellyttävissä ja murheellisissa tiloissa, ja vaihtelevia toivon ja odotuksen tiloissa. Sen tähden oppineet tutkivat, mitä aika ja avaruus ovat; ja jotkut myös tietävät, että aika kuuluu luonnolliselle ihmiselle.

169. Luonnollinen ihminen voi luulla, että hänellä ei olisi mitään ajatusta, jos ajan, avaruuden ja aineellisten asioiden käsitteet otettaisiin pois, sillä niille perustuu ihmisen koko ajattelu (3). Mutta hänen tulisi kuitenkin tietää, että ajatukset ovat rajallisia ja kapea-alaisia samassa määrin kuin ne johtavat ajasta, avaruudesta ja aineellisista asioista; mutta rajoittamattomia ja laaja-alaisia samassa määrin kuin ne eivät johda niistä, sillä samassa määrin mieli kohotetaan ruumiillisten ja maailmallisten asioiden yläpuolelle. Siitä on enkelien viisaus ja sellainen viisaus, että sitä sanotaan käsittämättömäksi, koska se ei tule niiksi käsityksiksi, jotka koostuvat pelkästään sellaisista asioista.

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. ”Ajat” Sanassa merkitsevät tiloja (nrot 2788, 2837, 3254, 3356, 4814, 4901, 4916, 7218, 8070, 10133, 10605). Enkelit ajattelevat ilman ajan ja avaruuden käsitystä (nro 3404), syyt tähän (nrot 1274, 1382, 3356, 4882, 4901, 6110, 7218, 7381). Mitä ”vuosi” merkitsee Sanassa (nrot 487, 488, 493, 893, 2906, 7828, 10209). Mitä ”kuukausi” merkitsee (nro 3814). Mitä ”viikko” merkitsee (nrot 2044, 3845). Mitä ”päivä” merkitsee (nrot 23, 487, 488, 6110, 7240, 8426, 9213, 10132, 10605). Mitä ”tänään” merkitsee (nrot 2838, 3998, 4304, 6165, 6984, 9939). Mitä ”huomenna” merkitsee (nrot 3998, 10497). Mitä ”eilen” merkitsee (nrot 6983, 7114, 7140).

2. Ihmisellä on käsitys ikuisuudesta ajan kanssa, mutta enkeleillä ilman aikaa (nrot 1382, 3404, 8325).

3. Ihminen ei ajattele ilman käsitystä ajasta, toisin kuin enkelit (nro 3404).

XIX EDUSTUKSET JA ILMESTYKSET TAIVAASSA

170. Ihminen, joka ajattelee ainoastaan luonnollisesta valosta, ei voi ymmärtää, että jokin taivaassa olisi samanlaista kuin se, mikä on maailmassa; ja tämä siitä syystä, että hän on tästä valosta ajatellut ja vakuuttunut, että enkelit ovat ainoastaan mieliä, ja että mielet ovat ikään kuin eteerisiä henkäyksiä, ja siten heillä ei ole aisteja kuten ihmisellä, eikä näin silmiä, ja jos ei heillä ole silmiä, niin ei ole näön kohteita. Vaikka enkeleillä on kuitenkin ne kaikki aistit, jotka ihmisellä on, vieläpä paljon hienommat. Myös se valo, josta he näkevät, on paljon kirkkaampaa kuin se valo, josta ihminen näkee. Että enkelit ovat ihmisiä täydellisimmässä muodossa ja he iloitsevat jokaisesta aistista, nähdään edellä (nrot 73–77); ja että valo taivaassa on paljon kirkkaampaa kuin valo maailmassa (nrot 126–132).

171. Millaisia ovat ne asiat, jotka näkyvät enkeleille taivaissa, ei voi muutamalla sanalla kuvata. Ne ovat suurimmaksi osaksi samanlaisia kuin ne, jotka ovat maan päällä, mutta muodoltaan täydellisempiä ja määrältään enemmän. Että taivaissa on sellaisia asioita, voidaan tietää niistä asioista, joita profeetat näkivät: kuten mitä Hesekiel näki Uudesta Temppelistä ja Uudesta Maasta, joita kuvataan luvuissa 40–48; mitä Daniel näki, kuvataan luvuissa 7–12; mitä Johannes näki, kuvataan Ilmestyskirjassa ensimmäisestä luvusta viimeiseen; ja mitä muut näkivät, kuvataan niin Sanan historiallisessa kuin profeetallisessa osassa. Sellaisia asioita he näkivät, kun taivas avattiin heille; ja taivaan sanotaan avautuvan, kun sisäinen näkö, joka on ihmisen hengen näkö, avataan. Sillä niitä asioita, jotka ovat taivaissa, ei voida nähdä ihmisen ruumiin silmillä, vaan hänen henkensä silmillä; ja kun Herra näkee hyväksi, ne avataan, jolloin ihminen johdetaan pois luonnollisesta valosta, jossa hän on ruumiin aistiensa perusteella, ja hänet kohotetaan spirituaaliseen valoon, jossa hän on henkensä perusteella. Tässä valossa olen nähnyt ne asiat, jotka ovat taivaissa.

172. Mutta ne asiat, jotka näkyvät taivaissa, vaikka ne suureksi osaksi ovat samanlaisia kuin ne, jotka ovat maan päällä, ne eivät kuitenkaan ole samanlaisia olemukseltaan, sillä asiat taivaissa ovat olemassa taivaan Auringosta ja maan päällä olevat maailman auringosta. Niitä asioita, jotka ovat olemassa taivaan Auringosta, kutsutaan spirituaalisiksi; kun taas niitä, jotka ovat olemassa maailman auringosta, kutsutaan luonnollisiksi.

173. Ne asiat, jotka syntyvät taivaissa, eivät synny samalla tavalla kuin ne, jotka ovat maan päällä. Taivaissa kaikki asiat syntyvät Herrasta vastaavaisuuksien mukaisesti enkelien sisäisten kanssa. Sillä enkeleillä on sisäiset ja ulkoiset. Kaikki asiat heidän sisäisissään ovat suhteessa rakkauteen ja uskoon, siten tahtoon ja ymmärrykseen, sillä tahto ja ymmärrys ovat niiden säilytyspaikkoja, kun taas enkelien ulkoiset vastaavat heidän sisäisiään. Että ulkoiset vastaavat sisäisiä, nähdään edellä (nrot 87–115). Tätä voidaan valaista niillä asioilla, jotka on sanottu edellä taivaan valosta ja lämmöstä; että enkeleillä on lämpöä heidän rakkautensa laadun mukaisesti ja valoa heidän viisautensa laadun mukaisesti, nähdään numeroissa 128–134. Samalla tavalla on muiden asioiden kanssa, jotka näkyvät enkelien aistien edessä.

174. Kun minun on annettu olla enkelien seurassa, ne asiat siellä näkyivät minulle aivan kuten ne, jotka ovat maailmassa, ja niin havaittavasti, että en tiennyt muuta kuin että olin maailmassa ja siellä kuninkaan hovissa. Olen myös puhunut heidän kanssaan kuten ihminen ihmisen kanssa.

175. Koska kaikki asiat, jotka vastaavat sisäisiä, myös edustavat niitä, niin niitä kutsutaan Edustuksiksi; ja koska ne vaihtelevat enkelien sisäisten tilan mukaan, niin niitä kutsutaan Ilmestyksiksi. Vaikka ne asiat, jotka ilmestyvät enkelien silmien eteen taivaissa ja havaitaan heidän aisteillaan, näkyvät ja havaitaan yhtä elävästi kuin ne, jotka ihminen näkee ja havaitsee maan päällä, vieläpä paljon selkeämmin, selvemmin ja havaittavammin. Siten niitä ilmestyksiä, jotka taivaissa ovat siitä alkuperästä, sanotaan Todellisiksi ilmestyksiksi, koska ne todella ovat olemassa. On myös ei-todellisia ilmestyksiä, jotka ovat niitä, jotka tosin näkyvät, mutta ne eivät vastaa sisäisiä (1). Mutta näistä asioista seuraavilla sivuilla.

176. Millaisia ovat ne asiat, jotka näkyvät enkeleille vastaavaisuuksien mukaisesti, haluan valaistuksen vuoksi tuoda esiin tässä yhden esimerkin. Niille, jotka ovat ymmärtäväisyydessä, näkyvät puutarhat ja paratiisit täynnä puita ja kaikenlaisia kukkia. Puut on istutettu siellä kauneimpaan järjestykseen kaartuen poikittain lehtikatteeksi sisäänkäynnin ylle ja kävelyteiden ympärille; kaikki asiat sellaista kauneutta, ettei sitä voi kuvata. Siellä kävelevät myös ne, jotka ovat ymmärtäväisyydessä, ja poimivat kukkia ja sitovat niistä seppeleitä, joilla he koristelevat pieniä lapsia. Siellä on myös sellaisia puu- ja kukkalajeja, joita ei koskaan ole nähty eikä voi olla maailmassa. Puissa on myös hedelmiä rakkauden hyvyyden mukaisesti, jossa ymmärtäväiset ovat. Sellaisia asioita he näkevät, koska puutarha ja paratiisi sekä myös hedelmäpuut ja kukat vastaavat ymmärtäväisyyttä ja viisautta (2). Että taivaissa on sellaisia asioita, on tunnettua myös maan päällä, mutta ainoastaan niille, jotka ovat hyvyydessä eivätkä ole sammuttaneet taivaan valoa itsessään luonnollisella valolla ja sen harhaluuloilla; sillä he ajattelevat ja sanovat, kun on kyse taivaasta, että siellä on sellaisia asioita, joita korva ei ole koskaan kuullut eikä silmä nähnyt.

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Kaikki asiat, jotka näkyvät enkeleille, ovat edustuksia (nrot 1971, 3213–3226, 3342, 3475, 3485, 9457, 9481, 9576, 9577). Taivaat ovat täynnä edustuksia (nrot 1521, 1532, 1619). Edustukset ovat sitä kauniimpia, mitä sisempänä ne ovat taivaissa (nro 3475). Edustukset siellä ovat todellisia ilmestyksiä, koska ne ovat taivaan valosta (nro 3485). Jumalallinen virtaus käännetään edustuksiksi korkeammissa taivaissa ja siitä myös alemmissa taivaissa (nrot 2179, 3213, 9457, 9481, 9576, 9577). Edustuksiksi kutsutaan niitä asioita, jotka ilmestyvät enkelien silmien eteen sellaisissa muodoissa kuin ne ovat luonnossa, näin sellaisina kuin ovat maailmassa (nro 9457). Sisäiset asiat siten käännetään ulkoisiksi asioiksi (nrot 1632, 2987–3002). Millaisia edustukset ovat taivaissa, valaistuna eri esimerkeillä (nrot 1521, 1532, 1619–1628, 1807, 1973, 1974, 1977, 1980, 1981, 2299, 2601, 2761, 2762, 3217, 3219, 3220, 3348, 3350, 5198, 9090, 10276). Kaikki asiat, jotka näkyvät taivaissa, ovat vastaavaisuuksien mukaisia, ja niitä kutsutaan edustuksiksi (nrot 3213–3226, 3342, 3475, 3485, 9457, 9481, 9576, 9577). Kaikki asiat, jotka vastaavat, myös edustavat ja samoin merkitsevät sellaisia asioita (nrot 2896, 2987, 2989–2991, 3002, 3225).

2. ”Puutarha” ja ”paratiisi” merkitsevät ymmärtäväisyyttä ja viisautta (nrot 100, 108, 3220). Mitä tarkoitetaan ”Eedenin puutarhalla” ja ”Jehovan puutarhalla” (nrot 99, 100, 1588). Paratiisillisista asioista toisessa elämässä, kuinka upeita ne ovatkaan (nrot 1122, 1622, 2296, 4528, 4529). ”Puut” merkitsevät havaintoja ja tietoja, joista viisaus ja ymmärtäväisyys ovat (nrot 103, 2163, 2682, 2722, 2972, 7692). ”Hedelmät” merkitsevät rakkauden ja lähimmäisenrakkauden hyvyyksiä (nrot 3146, 7690, 9337).

XX VAATTEET, JOIHIN ENKELIT NÄYTTÄVÄT PUKEUTUNEEN

177. Koska enkelit ovat ihmisiä ja he elävät keskenään kuten ihmisetkin maan päällä, niin heillä on vaatteita, asuntoja ja paljon muita samanlaisia asioita, sillä erolla kuitenkin, että heillä kaikki asiat ovat täydellisempiä, koska he ovat täydellisemmässä tilassa: sillä kuten enkelillinen viisaus ylittää ihmisviisauden sellaisessa asteessa, että sitä sanotaan sanoinkuvaamattomaksi, näin myös kaikki asiat, jotka he havaitsevat ja heille näkyvät. Sillä kaikki asiat, jotka enkelit havaitsevat ja heille näkyvät, vastaavat heidän viisauttaan (nähdään edellä, nro 173).

178. Vaatteet, joihin enkelit ovat pukeutuneet, samoin kuin heidän muutkin asiansa, vastaavat, ja koska ne vastaavat, ne ovat myös todella olemassa (nähdään edellä, nro 175). Heidän vaatteensa vastaavat heidän ymmärtäväisyyttään, ja sen tähden kaikki taivaissa näyttävät pukeutuneen ymmärtäväisyytensä mukaisesti; ja koska toisen ymmärtäväisyys on parempi kuin toisen, niin toisen vaatteet ovat erinomaisempia kuin toisen (nro 43 ja 128). Ymmärtäväisimmillä vaatteet ovat säihkyviä kuin liekistä, joillakin loistavia kuin valosta. Vähemmän ymmärtäväisillä vaatteet ovat loistavan valkoisia ja valkoisia ilman loistoa, ja vielä vähemmän ymmärtäväisillä vaatteet ovat erivärisiä. Mutta sisimmän taivaan enkelit ovat alastomia.

179. Koska enkelien vaatteet vastaavat heidän ymmärtäväisyyttään, niin ne vastaavat myös totuutta, koska kaikki ymmärtäväisyys on Jumalallisesta Totuudesta. Sen tähden on sama asia, sanooko, että enkelit ovat pukeutuneet ymmärtäväisyyden mukaisesti vai Jumalallisen Totuuden mukaisesti. Että joidenkin vaatteet säihkyvät kuin liekistä ja joidenkin loistavat kuin valosta, johtuu siitä, että liekki vastaa hyvyyttä ja valo totuutta hyvyydestä (1). Että joidenkin vaatteet ovat loistavan valkoisia ja valkoisia ilman loistoa ja joidenkin erivärisiä, johtuu siitä, että Jumalallinen hyvyys ja totuus loistavat vähemmän ja ne myös vastaanotetaan eri tavoin vähemmän ymmärtäväisissä (2). Loistavan valkoinen ja valkoinen vastaavat myös totuutta (3) ja värit sen vaihteluita (4). Että enkelit sisimmässä taivaassa ovat alastomia, johtuu siitä, että he ovat viattomuudessa, ja viattomuus vastaa alastomuutta (5).

180. Koska enkelit ovat pukeutuneet vaatteisiin taivaassa, niin he ovat ilmestyneet myös vaatteisiin pukeutuneina, kun heidät nähtiin maailmassa, kuten ne enkelit, jotka profeetat näkivät, ja myös ne, jotka nähtiin Herran haudalla:

Heidän ulkonäkönsä oli kuin salama ja heidän vaatteensa olivat säteilevät ja valkeat (Matt. 28: 3; Mark. 16: 5; Luuk. 24: 4; Joh. 20: 12, 13).

Ja ne enkelit, jotka Johannes näki taivaassa,

olivat puettuina valkeaan ja puhtaaseen pellavavaatteeseen (Ilm. 4: 4; 19: 14).

Ja koska ymmärtäväisyys on Jumalallisesta Totuudesta, sen tähden

Herran vaatteet olivat Hänen kirkastuksensa hetkellä loistavat ja häikäisevän valkeat kuin valo (Matt. 17: 2; Mark. 9: 3; Luuk. 9: 29).

Että valo on Jumalallista totuutta käyden esiin Herrasta, nähdään edellä (nro 129). Siitä johtuu, että ”vaatteet” Sanassa merkitsevät totuuksia ja ymmärtäväisyyttä totuuksista, kuten Johannes sanoo Ilmestyskirjassa:

… jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan, ja he saavat käyskennellä minun kanssani valkeissa vaatteissa, sillä he ovat siihen arvolliset. Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin. (Ilm. 3: 4, 5.)

Autuas se, joka valvoo ja pitää vaatteistansa vaarin (Ilm. 16: 15).

Ja Jerusalemista, jolla tarkoitetaan Kirkkoa, joka on totuudessa (6), sanotaan Jesajassa:

Heräjä, heräjä, pukeudu voimaasi, Siion; pukeudu juhlapukuusi, Jerusalem (Jes. 52: 1);

ja Hesekielissä,

Jerusalem, sidoin päähäsi hienopellavaisen siteen ja hunnutin sinut silkillä… sinun pukusi oli hienoa pellavaa, silkkiä (Hes. 16: 10, 13);

lisäksi monissa muissa kohdissa. Mutta siitä, joka ei ole totuuksissa, sanotaan, että ”hän ei ole pukeutunut häävaatteisiin”, kuten Matteuksessa:

Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut pukeutunut häävaatteisiin. Ja hän sanoi hänelle: ’Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?’ Jonka tähden hänet heitettiin ulkoiseen pimeyteen. (Matt. 22: 11­–13.)

Häähuoneella tarkoitetaan taivasta ja Kirkkoa Herran yhdistymisen johdosta Jumalallisen totuutensa kautta niiden kanssa. Tästä syystä Herraa kutsutaan Sanassa Yljäksi ja Aviomieheksi sekä taivasta ja Kirkkoa Morsiameksi ja Vaimoksi.

181. Että enkelien vaatteet eivät ainoastaan näytä vaatteilta, vaan että ne todella ovat vaatteita, tiedetään siitä, että enkelit eivät ainoastaan näe niitä, vaan myös kosketuksellaan tuntevat ne. Heillä on myös useampia vaatteita, ja että he riisuvat ja pukevat niitä ylleen sekä säilyttävät niitä, jotka eivät ole käytössä, ja taas tarpeen tullen ottavat ne käyttöön. Että enkelit ovat pukeutuneet erilaisiin vaatteisiin, olen nähnyt tuhansia kertoja. Kun olen kysynyt heiltä, mistä he ovat saaneet vaatteensa, he ovat vastanneet, että ne ovat Herralta ja ne annetaan heille lahjaksi, ja että joskus heidät puetaan niihin heidän tietämättään. He ovat myös sanoneet, että heidän vaatteensa muutetaan heidän tilanmuutostensa mukaisesti, ja että ensimmäisessä ja toisessa tilassa heidän vaatteensa ovat loistavia ja hohtavan valkoisia, kolmannessa ja neljännessä tilassa hieman himmeämpiä; ja tämäkin on vastaavaisuudesta, koska heillä on tilanmuutoksia ymmärtäväisyyteen ja viisauteen nähden (joista nähdään edellä, nrot 154–161).

182. Koska jokaisella spirituaalisessa maailmassa on vaatteet ymmärtäväisyyden mukaisesti, näin niiden totuuksien mukaisesti, joista ymmärtäväisyys on, sen tähden ne, jotka ovat helveteissä, koska he ovat ilman totuuksia, tosin näyttävät pukeutuneen vaatteisiin, mutta rikkinäisiin, likaisiin ja rumiin, kukin mielettömyytensä mukaisesti; eivätkä he voi pukeutua muihin. Herra sallii heidän kuitenkin pukeutua, etteivät he näyttäisi alastomilta.

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. ”Vaatteet” Sanassa merkitsevät totuuksia vastaavaisuuden johdosta (nrot 1073, 2576, 5319, 5954, 9212, 9216, 9952, 10536), koska totuudet verhoavat hyvyyden (nro 5248). ”Verhous” merkitsee älyllistä, koska ymmärrys on totuuden vastaanottaja (nro 6378). ”Loistavan valkoiset vaatteet hienosta pellavasta” merkitsevät totuuksia Jumaluudesta (nrot 5319, 9469). ”Liekki” merkitsee spirituaalista hyvyyttä, ja ”valo” siitä totuutta tästä hyvyydestä (nrot 3222, 6832).

2. Enkelit ja henget näyttävät pukeutuneen vaatteisiin totuuksiensa mukaisesti, näin ymmärtäväisyytensä mukaisesti (nrot 165, 5248, 5954, 9212, 9216, 9814, 9952, 10536). Että enkelien vaatteet ovat loistolla ja ilman loistoa (nro 5248).

3. Sanassa ”loistavan valkoinen” ja ”valkoinen” merkitsevät totuutta, koska ne ovat valosta taivaassa (nrot 3301, 3993, 4007).

4. Taivaassa värit ovat vaihteluita valosta siellä (nrot 1042, 1043, 1053, 1624, 3993, 4530, 4742, 4922). ”Värit” merkitsevät erilaisia asioita, jotka kuuluvat ymmärtäväisyyteen ja viisauteen (nrot 4530, 4677, 4922, 9466). ”Kallisarvoiset kivet” Urimissa ja Thummimissa väriensä mukaisesti merkitsivät totuuden kaikkia asioita hyvyydestä taivaissa (nrot 9865, 9868, 9905). Värit siinä määrin kuin ne johtavat punaisesta, merkitsevät hyvyyttä; siinä määrin kuin ne johtavat valkoisesta, merkitsevät totuutta (nro 9466).

5. Kaikki sisimmässä taivaassa ovat viattomia, ja siksi he näyttävät alastomilta (nrot 154, 165, 297, 2736, 3887, 8375, 9960). Viattomuus esitetään taivaassa alastomuudella (nrot 165, 8375, 9960). Viattomille ja siveellisille alastomuus ei ole häpeä, koska se on ilman pahennusta (nrot 165, 213, 8375).

6. ”Jerusalem” merkitsee Kirkkoa, jossa on aito oppi (nrot 402, 3654, 9166).

XXI ENKELIEN ASUNNOT JA ASUINPAIKAT

183. Koska taivaassa on yhteiskuntia ja enkelit elävät kuten ihmiset, niin heillä on myös asuntoja, ja ne ovat myös erilaisia jokaisen elämäntilan mukaisesti; ne ovat loistokkaita niille, jotka ovat korkea-arvoisessa tilassa, ja vähemmän loistokkaita niille, jotka ovat alempiarvoisessa tilassa. Olen usein puhunut enkelien kanssa asunnoista taivaassa ja sanonut, että tuskin kukaan nykyään uskoisi, että enkeleillä on asuntoja ja asuinpaikkoja; muutamat siitä syystä, koska he eivät näe niitä; jotkut, koska he eivät tiedä, että enkelit ovat ihmisiä; ja toiset, koska he uskovat, että enkelillinen taivas on se taivas, jonka he näkevät ympärillään, ja koska se näyttää tyhjältä, ja he luulevat, että enkelit ovat eteerisiä muotoja, niin he päättelevät, että enkelit elävät eetterissä. Lisäksi he eivät ymmärrä, että spirituaalisessa maailmassa on sellaisia asioita kuin luonnollisessa maailmassa, koska he eivät tiedä mitään spirituaalisesta. Enkelit ovat sanoneet tietävänsä, että sellainen tietämättömyys vallitsee nykyään maailmassa, ja heidän hämmästyksekseen eniten Kirkon piirissä; ja siellä älykkäiden joukossa enemmän kuin niiden, joita kutsutaan yksinkertaisiksi. He ovat sanoneet edelleen, että Sanasta voitaisiin tietää enkelien olevan ihmisiä, sillä ne, jotka on nähty, on nähty ihmisinä; samoin on nähty Herra, joka otti mukaansa kaiken Ihmisyytensä. Koska enkelit ovat ihmisiä, heillä on myös asuntonsa ja asuinpaikkansa eivätkä he lennä ilmassa, kuten jotkut ajattelevat tietämättömyydessään, mitä enkelit kutsuvat mielettömyydeksi, ja että vaikka heitä kutsutaan hengiksi, he eivät ole tuulenhenkäyksiä. Ja että tämän ihmiset voisivat ymmärtää, jos he vain ajattelisivat lukuun ottamatta hankittuja periaatteitaan enkeleistä ja hengistä, mikä tapahtuu, kun he eivät kyseenalaista eivätkä suoraan alista ajatteluun, onko se niin. Sillä jokaisella ihmisellä on yleinen käsitys, että enkelit ovat ihmismuodossa, ja että heillä on kotinsa, joita he kutsuvat taivaan asunnoiksi, jotka ovat loistokkaampia kuin maalliset asunnot. Mutta tämä yleinen käsitys, joka on peräisin taivaan sisäänvirtauksesta, hajoaa heti tyhjiin, kun se suoraan alistetaan tarkasteluun tai ajatteluun, onko se niin, mikä tapahtuu varsinkin oppineilla, jotka omalla älykkyydellään ovat sulkeneet taivaan itselleen ja valon tien sieltä. Samalla tavalla tapahtuu uskon kanssa ihmisen elämästä kuoleman jälkeen. Se, joka puhuu siitä eikä samalla ajattele sielusta maailmallisesta opetuksesta tai opista sen jälleenyhdistymisestä ruumiiseen, uskoo, että hän tulee elämään kuolemansa jälkeen ihmisenä ja enkelien keskuudessa, jos hän on elänyt hyvin, ja että hän tulee näkemään silloin suurenmoisia asioita ja havaitsemaan iloja. Mutta niin pian kuin hän kiinnittää katseensa oppiin sielun jälleenyhdistymisestä ruumiiseen tai olettamuksiin sielusta, saapuu ajatus, onko sielu sellainen, ja siten, onko se niin, hänen edellinen käsityksensä hajoaa.

184. Mutta on parempi tuoda esiin kokemuksen todistukset. Niin usein kuin olen puhunut enkelien kanssa kasvotusten, yhtä usein olen ollut heidän kanssaan heidän asunnoissaan. Heidän asuntonsa ovat aivan kuten asunnot maan päällä, joita taloiksi kutsutaan, mutta kauniimpia. Niissä on huoneita, saleja ja makuuhuoneita suuressa määrin, ja siellä on myös sisäpihoja, puutarhoja, kukkapenkkejä ja nurmikoita ympärillä. Missä enkelit elävät yhdessä, siellä heidän talonsa ovat lähekkäin toistensa vieressä järjestettyinä yhteiskunnan muotoon katuineen, toreineen ja teineen aivan samoin kuin kaupungit maan päällä. Minun on annettu kierrellä niissä ja katsella ympärilleni kaikkialle ja silloin tällöin astua sisään taloihin. Tämä on tapahtunut täydessä valppaudessa, kun sisäinen näköni on avattu (1).

185. Olen nähnyt taivaan palatseja, jotka olivat niin suurenmoisia, ettei niitä voi kuvata. Ne loistivat yläosastaan kuin olisivat puhtaasta kullasta ja alaosastaan kuin olisivat jalokivistä; palatsit olivat toinen toistaan loistavampia. Samoin oli sisäpuolella. Huoneet oli koristeltu sellaisilla koristuksilla, että niitä eivät sanat eivätkä taidot riitä kuvaamaan. Sillä puolella, joka oli etelään päin, oli paratiiseja, joissa kaikki asiat samoin loistivat, joissakin paikoissa lehdet loistivat kuin hopeasta ja hedelmät kuin kullasta. Ja kukat penkeissään esittivät ikään kuin sateenkaaria väreillään. Alueen ulkopuolella nähtiin jälleen palatseja, joihin näkymä päättyi. Sellaista on taivaan arkkitehtuuri, että sanoisit taiteen olevan siellä taiteessaan; eikä ihme, koska itse taide on taivaasta peräisin. Enkelit sanoivat, että sellaisia asioita ja lukemattomia muita, jotka ovat vielä täydellisempiä, Herra asettaa heidän silmiensä eteen; mutta nämä asiat ilahduttavat kuitenkin enemmän heidän mieltään kuin silmiään, koska niissä jokaisessa he näkevät vastaavaisuuksia ja vastaavaisuuksien kautta Jumalallisia asioita.

186. Minulle on kerrottu myös vastaavaisuuksista, että ei ainoastaan palatsit ja talot, vaan myös kaikki asiat ja yksityiskohdat, jotka ovat niiden sisä- ja ulkopuolella, vastaavat sisäisiä asioita, jotka enkeleillä on Herralta. Itse talo vastaa yleensä heidän hyvyyttään ja yksityiskohdat talon sisäpuolella erilaisia asioita, joista heidän hyvyytensä koostuu (2); ja talon ulkopuolella olevat asiat vastaavat totuuksia, jotka ovat hyvyydestä, sekä myös havaintoja ja tietoja. Ja koska nämä asiat vastaavat niitä hyvyyksiä ja totuuksia, jotka heillä on Herralta, niin ne vastaavat heidän rakkauttaan, sekä viisauttaan ja ymmärtäväisyyttään rakkaudesta, koska rakkaus on hyvyydestä, viisaus hyvyydestä ja samalla totuudesta, sekä ymmärtäväisyys totuudesta peräisin hyvyydestä. Sellaisia ovat ne asiat, joita enkelit havaitsevat, kun he katselevat näitä asioita, ja siksi ne ilahduttavat ja vaikuttavat enemmän heidän mieleensä kuin silmiinsä.

187. Tästä on käynyt selväksi, miksi Herra sanoi Itseään Temppeliksi, joka oli Jerusalemissa (Joh. 2: 19, 21) (3); ja miksi Uuden Jerusalemin nähtiin olevan puhtaasta kullasta, sen portit helmistä ja perustukset kalliista kivistä (Ilm. 21); nimittäin, koska Temppeli edusti Herran Jumalallista Ihmisyyttä; ”Uusi Jerusalem” tarkoittaa Kirkkoa, joka tämän jälkeen perustetaan; ”kaksitoista porttia” niitä totuuksia, jotka johtavat hyvyyteen; ja ”perustukset” niitä totuuksia, joille sen perustaminen tapahtuu (4).

188. Ne enkelit, joista Herran taivaallinen valtakunta koostuu, asuvat enimmäkseen korkeammilla paikoilla, jotka näyttävät maaperäisiltä vuorilta. Ne enkelit, joista Herran spirituaalinen valtakunta koostuu, asuvat vähemmän korkeilla paikoilla, jotka näyttävät kukkuloilta, kun taas enkelit, jotka ovat taivaan alimmissa osissa, asuvat paikoilla, jotka näyttävät kallioilta. Nämä asiat syntyvät myös vastaavaisuudesta, sillä sisäiset asiat vastaavat korkeampia asioita ja ulkoiset asiat alempia asioita (5). Siitä johtuu, että ”vuoret” merkitsevät Sanassa taivaallista rakkautta, ”kukkulat” spirituaalista rakkautta ja ”kalliot” uskoa (6).

189. On myös enkeleitä, jotka eivät asu yhdessä, vaan erillään, talo talolta. Nämä enkelit asuvat keskellä taivasta, koska he ovat enkeleistä parhaimpia.

190. Taloja, joissa enkelit asuvat, ei rakenneta kuten taloja maailmassa, vaan Herra lahjoittaa ne heille ilmaiseksi, jokaiselle hyvän ja toden vastaanottonsa mukaisesti. Ne myös hieman vaihtelevat heidän sisäistensä tilanmuutosten mukaisesti (joista edellä, nrot 154–160). Kaikki asiat, mitä tahansa enkelit omistavat, he pitävät lahjana Herralta; ja mitä tahansa he tarvitsevat, annetaan heille.

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Että enkeleillä on kaupunkeja, palatseja ja taloja (nrot 940–942, 1116, 1626–1628, 1630, 1631, 4622).

2. ”Talot” ja niissä olevat asiat merkitsevät niitä asioita ihmisessä, jotka kuuluvat hänen mieleensä, näin hänen sisäisiä asioitaan (nrot 710, 2233, 2234, 2719, 3128, 3538, 4973, 5023, 6619, 6690, 7353, 7848, 7910, 7929, 9150). Siispä niitä asioita, jotka kuuluvat hyvyyteen ja totuuteen (nrot 2233, 2234, 2559, 4982, 7848, 7929). ”Huoneet” ja ”makuuhuoneet” merkitsevät sisäisiä asioita siellä (nrot 3900, 5694, 7353). ”Talon katto” merkitsee sisintä (nrot 3652, 10184). ”Puutalo” merkitsee niitä asioita, jotka kuuluvat hyvyyteen, ja ”kivitalo” niitä, jotka kuuluvat totuuteen (nro 3720).

3. Korkeimmassa merkityksessä ”Jumalan huone” merkitsee Herran Jumalallista Ihmisyyttä Jumalalliseen Hyvyyteen nähden, mutta ”temppeli” Jumalalliseen Totuuteen nähden, ja vastaavassa merkityksessä taivasta ja Kirkkoa hyvään ja toteen nähden (nro 3720).

4. ”Jerusalem” merkitsee Kirkkoa, jossa on aito oppi (nrot 402, 3654, 9166). ”Portit” merkitsevät johdatusta Kirkon oppiin ja opin kautta Kirkkoon (nrot 2943, 4477, 4478). ”Perustukset” merkitsevät totuutta, jolle perustuu taivas, Kirkko ja oppi (nro 9643).

5. Sanassa sisäiset asiat ilmaistaan korkeammilla asioilla, ja korkeammat asiat merkitsevät sisäisiä asioita (nrot 2148, 3084, 4599, 5146, 8325). ”Korkea” merkitsee sisäistä ja myös taivasta (nrot 1735, 2148, 4210, 4599, 8153).

6. Taivaassa vuoret, kukkulat, kalliot, laaksot ja maat näkyvät aivan kuten maailmassa (nrot 10608). Vuorilla asuvat ne enkelit, jotka ovat rakkauden hyvyydessä, kukkuloilla ne, jotka ovat lähimmäisenrakkauden hyvyydessä, ja kallioilla ne, jotka ovat uskon hyvyydessä (nro 10438). Siksi ”vuorilla” Sanassa tarkoitetaan rakkauden hyvyyttä (nrot 795, 4210, 6435, 8327, 8758, 10438, 10608). ”Kukkuloilla” tarkoitetaan lähimmäisenrakkauden hyvyyttä (nrot 6435, 10438). ”Kallioilla” tarkoitetaan uskon hyvyyttä ja totuutta (nrot 8581, 10580). ”Kivi”, josta kallio koostuu, merkitsee samoin uskon totuutta (nrot 114, 643, 1298, 3720, 6426, 8609, 10376). Siitä on, että ”vuorilla” tarkoitetaan taivasta (nrot 8327, 8805, 9420). Ja ”vuoren huipulla” tarkoitetaan taivaan korkeinta osaa (nrot 9422, 9434, 10608). Siksi muinaiset ihmiset pitivät pyhät jumalanpalveluksensa vuorilla (nrot 796, 2722).

XXII AVARUUS TAIVAASSA

191. Vaikka kaikki asiat taivaassa aivan kuten maailmassa, näyttävät olevan paikassa ja avaruudessa, silti enkeleillä ei ole kuitenkaan mitään mielikuvaa eikä käsitystä paikasta ja avaruudesta. Koska tämä ei voi näyttää muulta kuin paradoksilta, haluan esittää tämän asian valossa, sillä se on hyvin tärkeä.

192. Kaikki siirtymiset spirituaalisessa maailmassa tapahtuvat sisäisten tilanmuutoksilla, niin että siirtymiset eivät ole muuta kuin tilanmuutoksia (1). Näin myös Herra on johdattanut minut taivaisiin ja myös maapalloille maailmankaikkeudessa. Tämä tapahtui henkeni nähden, kun taas ruumiini pysyi samassa paikassa (2). Näin siirtyvät kaikki enkelit, siitä syystä heillä ei ole välimatkoja; ja jos ei ole välimatkoja, ei myöskään ole avaruuksia, vaan niiden sijasta on tiloja ja niiden muutoksia.

193. Koska näin tapahtuvat siirtymiset, on ilmeistä, että lähentymiset ovat sisäisten tilan samankaltaisuutta ja eroamiset erilaisuutta. Tästä johtuu, että toisiansa lähellä ovat ne, jotka ovat samanlaisessa tilassa, ja toisistaan kaukana ne, jotka ovat erilaisessa tilassa, ja että avaruudet taivaassa eivät ole muuta kuin ulkoisia tiloja vastaten sisäisiä. Samasta syystä taivaat ovat erillään toisistaan, sekä jokaisen taivaan yhteiskunnat että yksilöt yhteiskunnassa. Tästä myös johtuu, että helvetit on täysin erotettu taivaista, sillä ne ovat päinvastaisessa tilassa.

194. Tästä syystä myös on, että spirituaalisessa maailmassa toinen esitetään toiselle läsnä olevana, jos hän vain intensiivisesti haluaa hänen läsnäoloaan, sillä siten hän näkee hänet ajatuksessaan ja asettuu hänen tilaansa; ja päinvastoin, toinen poistetaan toisen luota siinä määrin kuin hän toista torjuu. Ja koska kaikki vastenmielisyys johtuu mieltymysten päinvastaisuudesta ja ajatusten erimielisyydestä, siitä syystä tapahtuu, että useat, jotka ovat siellä yhdessä paikassa, että he näkyvät toisilleen niin kauan kuin ovat yksimielisiä, mutta heti kun ovat eri mieltä, he katoavat.

195. Kun joku siirtyy paikasta toiseen, olipa se sitten hänen omassa kaupungissaan tai pihassaan tai puutarhassaan tai jonkun luokse oman yhteiskuntansa ulkopuolelle, silloin hän tulee nopeammin perille, kun hän toivoo sitä, mutta myöhemmin, kun ei toivo; itse tietä lyhennetään tai pidennetään toivomisen mukaisesti, vaikka se on samaa tietä. Tämän olen usein nähnyt ja sitä ihmetellyt. Näistä asioista on jälleen ilmeistä, että välimatkat ja siten avaruudet ovat täysin sisäisten tilan mukaisia enkeleillä (3); ja koska näin on, mitään mielikuvaa tai käsitystä avaruudesta ei voi tulla heidän ajatukseensa, vaikka heillä on avaruuksia yhtäläisesti kuin maailmassa.

196. Tätä voidaan valaista ihmisen ajatuksilla, että niillä ei myöskään ole avaruuksia, sillä se esitetään hänelle läsnä olevana, mitä hän ajatuksellaan intensiivisesti tarkastelee. Se, joka ajattelee, myös tietää, että hänen näöllään ei myöskään ole avaruuksia muutoin kuin välissä olevista asioista käsin maan päällä, mitkä hän näkee samanaikaisesti, tai tiedoista, että hän tietää niiden olevan niin kaukana toisistaan. Tämä tapahtuu, koska on jatkuvuus, ja jatkuvassa ei ilmene välimatkoja paitsi niistä asioista, jotka eivät ole jatkuvia. Tämä tapahtuu pikemminkin enkeleillä, koska heidän näkönsä toimii yhtenä heidän ajatuksensa kanssa ja heidän ajatuksensa yhtenä heidän mieltymyksensä kanssa, ja koska asiat näyttävät läheisiltä tai kaukaisilta ja ne myös vaihtelevat heidän sisäistensä tilan mukaisesti, kuten edellä on sanottu.

197. Siitä johtuu, että Sanassa paikat ja avaruudet sekä kaikki asiat, jotka johtavat jotakin avaruudesta, merkitsevät tiloihin kuuluvia asioita; kuten ”etäisyydet”, ”lähellä”, ”kaukana”, ”tiet”, ”vaellukset”, ”matkat vieraisiin maihin”, ”peninkulmat ja vakomitat” sekä myös ”tasangot”, ”pellot”, ”puutarhat”, ”kaupungit” ja ”kadut” kuin myös ”liikkumiset”, erilaiset ”mitat”, ”pituus”, ”korkeus”, ”leveys” ja ”syvyys” sekä lukemattomat muut asiat. Sillä useimmat asiat, jotka ihmisellä ovat ajattelussaan maailmasta, johtavat jotakin avaruudesta ja ajasta. Haluan tässä ainoastaan mainita, mitä merkitsevät ”pituus”, ”leveys” ja ”korkeus” Sanassa. Maailmassa sanotaan pitkäksi ja leveäksi sitä, mikä on pitkä ja leveä avaruudeltaan, samoin on korkeuden kanssa. Mutta taivaassa, missä ei ajatella avaruuden perusteella, ymmärretään ”pituudella” hyvyyden tilaa, ”leveydellä” totuuden tilaa ja ”korkeudella” näiden erotusta asteiden mukaan (joista nähdään edellä, nro 38). Syy, että sellaisia asioita ymmärretään näillä kolmella ulottuvuudella, on se, että pituus taivaassa on idästä länteen ja siellä ovat ne, jotka ovat rakkauden hyvyydessä; ja leveys taivaassa on etelästä pohjoiseen ja siellä ovat ne, jotka ovat totuudessa hyvyydestä (nähdään edellä, nro 148); ja korkeus taivaassa on näitä molempia asteiden mukaan. Tästä johtuu, että Sanassa ”pituudella”, ”leveydellä” ja ”korkeudella” tarkoitetaan sellaisia asioita: kuten Hesekielissä luvuissa 40–48, missä pituuden, leveyden ja korkeuden mitoilla kuvataan Uutta Temppeliä ja Uutta Maata esipihoineen, huoneineen, portteineen, ovineen, ikkunoineen ja ympäristöineen, joilla tarkoitetaan Uutta Kirkkoa ja niitä hyvyyksiä ja totuuksia, jotka ovat siellä; mitä muuta varten nämä kaikki mitat olisivat? Samalla tavalla kuvataan Uutta Jerusalemia Ilmestyskirjassa näillä sanoilla:

Ja kaupunki oli neliskulmainen, ja sen pituus oli yhtä suuri kuin sen leveys. Ja hän mittasi sillä ruovolla kaupungin: se oli kaksitoista tuhatta vakomittaa. Sen pituus ja leveys ja korkeus olivat yhtä suuret. (Ilm. 21: 16.)

Koska ”Uudella Jerusalemilla” tarkoitetaan siellä Uutta Kirkkoa, niin näillä mitoilla tarkoitetaan Kirkkoon kuuluvia asioita; ”pituudella” sen rakkauden hyvyyttä, ”leveydellä” totuutta tästä hyvyydestä, ”korkeudella” hyvyyttä ja totuutta asteisiin nähden, ”kahdellatoistatuhannella vakomitalla” kaikkea hyvyyttä ja totuutta kokonaisuudessaan. Mitä muuta olisi, että sen korkeus oli kaksitoistatuhatta vakomittaa, samoin kuin sen pituus ja leveys? Että Sanassa ”leveydellä” tarkoitetaan totuutta, on ilmeistä Daavidin psalmissa:

Jehova, sinä et jättänyt minua vihollisen valtaan, sinä asetit minun jalkani seisomaan leveälle paikalle (Ps. 31: 9);

Ahdistuksissani minä huusin Herraa, Herra vastasi minulle leveydessä (Ps. 118: 5);

lisäksi muualla, kuten Jes. 8: 8 ja Hab. 1: 6; näin myös muissa kohdissa.

198. Näistä asioista voidaan nähdä, että vaikka taivaassa on avaruuksia kuten maailmassa, siellä ei kuitenkaan mitään ei arvioida avaruuksien mukaan, vaan tilojen mukaan; siis että avaruuksia siellä ei voida mitata kuten maailmassa, vaan ainoastaan nähdä ne tilasta käsin ja heidän sisäistensä tilan mukaisesti (4).

199. Ensimmäinen ja tärkein syy siihen on se, että Herra on läsnä jokaiselle hänen rakkautensa ja uskonsa mukaisesti (5), ja että kaikki asiat näyttävät läheisiltä tai kaukaisilta Hänen läsnäolonsa mukaan, sillä siitä ovat määräytyneet kaikki asiat taivaissa. Sen kautta myös enkeleillä on viisaus, nimittäin sen kautta heillä on ajatustensa ulottuminen ja kaikkien asioiden yhteys taivaissa. Lyhyesti sanottuna, Herran läsnäolon kautta heillä on, että he ajattelevat spirituaalisesti eivätkä luonnollisesti kuten ihmiset.

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Sanassa ”paikat” ja ”avaruudet” merkitsevät tiloja (nrot 2625, 2837, 3356, 3387, 7381, 10580); kokemuksesta (nrot 1274, 1277, 1376–1381, 4321, 4882, 10146, 10580). ”Välimatka” tarkoittaa elämäntilan eroa (nrot 9104, 9967). Liikkumiset ja paikanvaihdokset spirituaalisessa maailmassa ovat elämäntilan muutoksia, koska ne ovat peräisin niistä (nrot 1273–1275, 1377, 3356, 9440). Samalla tavalla ovat lähtemiset (nrot 9440, 10734); valaistuna kokemuksesta (nrot 1273–1277, 5605). Siitä syystä Sanassa ”mennä” merkitsee elää, ja myös elämän edistymistä, samoin ”matkustaa” (nrot 3335, 4554, 4585, 4882, 5493, 5605, 5996, 8345, 8397, 8417, 8420, 8557). Kulkea Herran kanssa on elää Hänen kanssaan (nro 10567).

2. Ihminen voidaan henkeensä nähden viedä kauas pois tilanmuutoksilla, ruumiin pysyessä paikallaan, myös kokemuksesta (nrot 9440, 9967, 10734). Mitä se on, että ”henki johdattaa toiseen paikkaan” (nro 1884).

3. Paikat ja avaruudet esitetään nähtäväksi enkelien ja henkien sisäisten tilan mukaisesti (nrot 5604, 9440, 10146).

4. Sanassa ”pituus” merkitsee hyvyyttä (nrot 1613, 9487). ”Leveys” merkitsee totuutta (nrot 1613, 3433, 3434, 4482, 9487, 10179). ”Korkeus” merkitsee hyvyyttä ja totuutta asteisiin nähden (nrot 9489, 9773, 10181).

5. Herran yhteys ja läsnäolo enkeleillä on rakkauden ja lähimmäisenrakkauden vastaanoton mukaisesti Herralta (nrot 290, 681, 1954, 2658, 2886, 2888, 2889, 3001, 3741–3743, 4318, 4319, 4524, 7211, 9128).

XXIII TAIVAAN MUODOSTA, JONKA MUKAISESTI OVAT YHDISTYKSET JA YHTEYDET SIELLÄ

200. Millainen taivaan muoto on, voidaan jossain määrin tietää niistä asioista, jotka on esitetty edellisissä luvuissa: kuten, että taivas on itsensä kaltainen suurimmissaan ja pienimmissään (nro 72); sen johdosta, että jokainen yhteiskunta on taivas pienemmässä muodossa ja jokainen enkeli pienimmässä muodossa (nrot 51–58). Että kuten koko taivas kuvastaa yhtä ihmistä, näin taivaan jokainen yhteiskunta kuvastaa ihmistä pienemmässä muodossa ja jokainen enkeli pienimmässä muodossa (nrot 59–77). Että taivaassa viisaimmat ovat keskellä ja vähemmän viisaat ympärillä aina rajoille asti; ja että samalla tavalla on jokaisessa yhteiskunnassa (nro 43); ja että taivaassa idästä länteen asuvat ne, jotka ovat rakkauden hyvyydessä, etelästä pohjoiseen ne, jotka ovat totuuksissa hyvyydestä, ja samalla tavalla on jokaisessa yhteiskunnassa (nrot 148, 149). Nämä kaikki asiat ovat taivaan muodon mukaisia, mistä niiden perusteella voidaan päätellä, millainen taivaan muoto on yleensä (1).

201. On tärkeää tietää, millainen taivaan muoto on, koska ei ainoastaan kaikki ole liitetty yhteen sen mukaisesti, vaan myös kaikki yhteys tapahtuu sen mukaisesti, ja koska kaikki yhteys tapahtuu, niin tapahtuu myös ajatusten ja mieltymysten kaikki ulottuminen, siis enkelien kaikki ymmärtäväisyys ja viisaus. Tästä johtuu, että siinä määrin kuin joku on taivaan muodossa, näin siinä määrin kuin hän on taivaan muoto, samassa määrin on hän viisas. Sanooko olla taivaan muodossa vai taivaan järjestyksessä, merkitsee samaa asiaa, koska jokaisen asian muoto on järjestyksestä ja järjestyksen mukainen (2).

202. Tässä sanotaan ensin jotakin siitä, mitä on olla taivaan muodossa. Ihminen on luotu taivaan kuvaksi ja maailman kuvaksi, hänen sisäinen taivaan kuvaksi ja hänen ulkoinen maailman kuvaksi (nähdään edellä, nro 57). On sama asia, sanooko, että on luotu kuvaksi vai muodon mukaisesti. Mutta koska ihminen tahtonsa pahuuksilla ja sen johdosta ajatuksensa vääryyksillä on tuhonnut itsessään taivaan kuvan, siten sen muodon, ja sen tilalle asettanut helvetin kuvan ja muodon, niin hänen sisäinen on suljettu jo syntymästään lähtien. Tämä on syynä, että ihminen syntyy pelkkään tietämättömyyteen, toisin kuin kaikenlaiset eläimet. Mutta jotta taivaan kuva eli muoto palautettaisiin hänelle, häntä on opetettava järjestykseen kuuluvissa asioissa; sillä, kuten edellä on sanottu, muoto on järjestyksen mukainen. Sana sisältää Jumalallisen järjestyksen kaikki lait, sillä Jumalallisen järjestyksen lait ovat käskyt siellä. Niinpä siinä määrin kuin ihminen tietää niistä ja elää niiden mukaisesti, samassa määrin hänen sisäinen avataan; ja siellä taivaan järjestys eli kuva muodostetaan uudelleen. Tästä on selvää, mitä on olla taivaan muodossa, nimittäin, että se on elää niiden asioiden mukaisesti, jotka ovat Sanassa (3).

203. Siinä määrin kuin joku on taivaan muodossa, siinä määrin hän on taivaassa, vieläpä siinä määrin hän on taivas pienimmässä muodossa (nro 57); siis siinä määrin hän on ymmärtäväisyydessä ja viisaudessa. Sillä, kuten edellä on sanottu, hänen ymmärryksensä jokainen ajatus ja tahtonsa jokainen mieltymys ulottuvat joka suuntaan taivaassa sen muodon mukaisesti, ja ihmeellisesti ovat yhteydessä yhteiskuntien kanssa siellä ja nämä vuorostaan hänen kanssaan (4). On joitakin, jotka uskovat, että ajatukset ja mieltymykset eivät todella ulotu heidän ympärilleen, vaan että ne ovat heidän sisällään, siitä syystä, koska he näkevät sen, mitä ajattelevat, itsensä sisällä eivätkä välimatkan päässä. Mutta he erehtyvät suuresti. Sillä kuten silmän näöllä on ulottuminen kaukaisiin kohteisiin ja siihen vaikutetaan nähtyjen asioiden järjestyksen mukaisesti tässä ulottumisessa, niin myös sen sisäisellä näöllä, joka on ymmärryksen näkö, on ulottuminen spirituaaliseen maailmaan, vaikka ihminen ei havaitse sitä, syystä, josta on edellä (nro 196). Ero on ainoastaan siinä, että silmän näköön vaikutetaan luonnollisella tavalla, koska siihen vaikuttavat luonnollisen maailman asiat. Kun taas ymmärryksen näköön vaikutetaan spirituaalisella tavalla, koska siihen vaikuttavat spirituaalisen maailman asiat, joilla kaikilla on suhde hyvyyteen ja totuuteen. Että ihminen ei tiedä asian olevan näin, johtuu siitä, että hän ei tiedä, että on olemassa jotakin valoa, joka valaisee ymmärryksen, vaikka ihminen kuitenkaan ilman tätä valoa, joka valaisee ymmärryksen, ei voi ajatella lainkaan mitään. Tästä valosta nähdään edellä (nrot 126–132). Oli eräs henki, joka myös uskoi, että hän ajatteli itsestään, näin ilman mitään ulottumista itsensä ulkopuolelle ja siitä yhteyttä yhteiskuntien kanssa, jotka olivat hänen ulkopuolellaan. Jotta hän tietäisi olevansa väärässä, häneltä otettiin pois yhteys lähimpien yhteiskuntien kanssa. Tämän seurauksena hän ei ainoastaan menettänyt ajattelukykyään, vaan myös kaatui maahan kuin eloton, heilutellen kuitenkin käsivarsiaan vastasyntyneen pikkulapsen tavoin. Hetken kuluttua yhteys palautettiin hänelle asteittain, ja sitä mukaa kuin se tapahtui, hän palautui takaisin ajattelukykyiseen tilaansa. Toiset henget, jotka näkivät tämän, tunnustivat sitten, että kaikki ajatus ja mieltymys virtaa sisään yhteyden mukaisesti, ja koska kaikki ajatus ja mieltymys virtaa sisään, myös kaikki elämästä, koska kaikki ihmisen elämästä koostuu siitä, että hän voi ajatella ja vaikuttua, eli mikä on samaa, että hän voi ymmärtää ja tahtoa (5).

204. Mutta on tiedettävä, että ymmärtäväisyys ja viisaus vaihtelevat jokaisella tämän yhteyden mukaisesti. Niillä, joiden ymmärtäväisyys ja viisaus on muodostettu aidoista totuuksista ja hyvyyksistä, on yhteys yhteiskuntien kanssa taivaan muodon mukaisesti; mutta niillä, joiden ymmärtäväisyys ja viisaus ei ole muodostettu aidoista totuuksista ja hyvyyksistä, mutta kuitenkin sellaisista asioista, jotka ovat sopusoinnussa niiden kanssa, on yhteys katkonainen ja eri tavoin yhtenäinen, sillä se ei ole yhteiskuntien kanssa siinä peräkkäisessä järjestyksessä, jossa taivaan muoto on. Mutta niillä, jotka eivät ole ymmärtäväisyydessä ja viisaudessa, koska he ovat vääryyksissä pahuudesta, on yhteys yhteiskuntien kanssa helvetissä: ulottuminen on vahvistuksen määrän mukaan. Lisäksi on tiedettävä, että tämä yhteys yhteiskuntien kanssa ei ole sellaista, että siellä olevat sen selvästi havaitsisivat, vaan se on yhteyttä heidän laatunsa kanssa, jossa he ovat ja joka on heistä (6).

205. Taivaassa kaikki on liitetty yhteen spirituaalisten yhtäläisyyksien mukaisesti, jotka ovat hyvän ja toden yhtäläisyyksiä järjestyksessään, näin koko taivaassa, jokaisessa yhteiskunnassa ja joka talossa. Tästä johtuu, että ne enkelit, jotka ovat samanlaisessa hyvässä ja todessa, tuntevat toisensa kuin verisukulaiset ja sukulaiseksi tulleet maan päällä, aivan kuten tutut lapsuudesta lähtien. Samalla tavalla yhdistettyinä ovat hyvyydet ja totuudet, jotka tekevät viisauden ja ymmärtäväisyyden, jokaisessa enkelissä; samalla tavalla ne tuntevat toisensa, ja kun ne tunnistavat toisensa, niin ne myös yhdistyvät (7). Sen tähden sellaiset, joissa hyvyydet ja totuudet on yhdistetty taivaan muodon mukaisesti, näkevät asioiden seuraavan toisiaan peräkkäisessä järjestyksessä, ja kuinka ne ovat yhtenäisiä laajalti ympärillä. Toisin on niillä, joissa hyvyyksiä ja totuuksia ei ole yhdistetty taivaan muodon mukaisesti.

206. Jokaisessa taivaassa on sellainen muoto, jonka mukaan enkeleillä on yhteys sekä ajatusten ja mieltymysten ulottuminen, näin jonka mukaan on heidän ymmärtäväisyytensä ja viisautensa. Mutta toisenlaista on taivasten yhteys toistensa kanssa, nimittäin kolmannen eli sisimmän taivaan yhteys toisen eli keskimmäisen taivaan kanssa ja näiden yhteys ensimmäisen eli uloimman taivaan kanssa. Mutta taivasten välistä yhteyttä ei pitäisi kutsua yhteydeksi, vaan sisäänvirtaukseksi. Tästä kerrotaan nyt jotakin. Että on kolme taivasta ja ne keskenään erillisiä, nähdään edellä omassa luvussaan (nrot 29–40).

207. Että ei ole yhteyttä taivasten välillä, vaan sisäänvirtaus, voidaan tietää niiden keskinäisestä sijainnista: kolmas eli sisin taivas on ylinnä, toinen eli keskimmäinen taivas on alempana ja ensimmäinen eli uloin taivas on vielä alempana. Samanlaisessa järjestyksessä ovat kunkin taivaan kaikki yhteiskunnat, kuten ne, jotka ovat korkeilla paikoilla, jotka näyttävät vuorilta (nro 188), joiden huipuilla asuvat enkelit sisimmästä taivaasta. Niiden alapuolella ovat keskimmäisen taivaan yhteiskunnat ja näiden alapuolella taas uloimman taivaan yhteiskunnat, ja näin kaikkialla, olipa se sitten korkeilla paikoilla tai ei. Korkeamman taivaan yhteiskunnalla ei ole yhteyttä alemman taivaan yhteiskunnan kanssa muuten kuin vastaavaisuuksien kautta (nähdään edellä, nro 100); ja yhteys vastaavaisuuksien kautta on se, mitä kutsutaan sisäänvirtaukseksi.

208. Herra yksin yhdistää yhden taivaan toiseen taivaaseen, eli yhden taivaan yhteiskunnan toisen taivaan yhteiskuntaan, välittömällä ja välillisellä sisäänvirtauksella, välittömällä Hänestä Itsestään ja välillisellä korkeampien taivasten kautta järjestyksessä alempiin (8). Koska taivasten yhdistyminen sisäänvirtauksen kautta on yksin Herrasta, niin huolehditaan erityisesti, ettei kukaan enkeli korkeammasta taivaasta katsoisi alas alemman taivaan yhteiskuntaan ja puhuisi jonkun kanssa siellä: sillä niin pian kuin tämä tapahtuu, enkeliltä riistetään ymmärtäväisyytensä ja viisautensa. Tämän syy myös sanotaan. Jokaisella enkelillä on kolme elämän astetta, aivan kuten on kolme taivaan astetta. Niillä, jotka ovat sisimmässä taivaassa, on kolmas eli sisin aste avoinna, mutta toinen ja ensimmäinen suljettuina. Niillä, jotka ovat keskimmäisessä taivaassa, on toinen aste avoinna, mutta ensimmäinen ja kolmas suljettuina. Niillä taas, jotka ovat uloimmassa taivaassa, on ensimmäinen aste avoinna, mutta toinen ja kolmas suljettuina. Niinpä niin pian kuin kolmannen taivaan enkeli katsoo alas toisen taivaan yhteiskuntaan ja puhuu jonkun kanssa siellä, suljetaan hänen kolmas asteensa; ja tällä sulkemisella häneltä riistetään viisautensa, sillä hänen viisautensa asuu kolmannessa asteessa eikä hänellä ole mitään toisessa ja ensimmäisessä asteessa. Näitä asioita tarkoitetaan Herran sanoilla Matteuksessa:

Joka on katolla, älköön astuko alas noutamaan, mitä hänen huoneessansa on, ja joka on pellolla, älköön palatko takaisin noutamaan vaatteitaan (Matt. 24: 17, 18).

Samoin Luukkaan evankeliumissa:

Sinä päivänä älköön se, joka katolla on ja jolla on tavaransa huoneessa, astuko alas niitä noutamaan; ja älköön myös se, joka pellolla on, palatko takaisin. Muistakaa Lootin vaimoa! (Luuk. 17: 31, 32.)

209. Mitään virtausta alemmista taivaista korkeampiin ei ole olemassa, koska se on vastoin järjestystä, vaan korkeammista taivaista alempiin. Korkeamman taivaan enkelien viisaus ylittää myös alemman taivaan enkelien viisauden, kuten myriadi yhden. Se on myös syynä, että alemman taivaan enkelit eivät voi puhua korkeamman taivaan enkelien kanssa; itse asiassa, kun he katsovat sinne, he eivät näe heitä. Heidän taivaansa näyttää joltakin pilviseltä heidän päänsä yläpuolella. Mutta korkeamman taivaan enkelit voivat nähdä ne, jotka ovat alemmassa taivaassa, mutta heidän ei ole lupa ryhtyä keskusteluun heidän kanssaan menettämättä viisauttaan, kuten edellä on sanottu.

210. Sisimmän taivaan enkelien ajatuksia ja mieltymyksiä sekä keskusteluja ei koskaan havaita keskimmäisessä taivaassa, koska ne ylittävät niin suuresti sen, mitä siellä on. Mutta kun se Herraa miellyttää, näkyy sieltä ikään kuin jotakin liekehtivää alemmissa taivaissa. Ja keskimmäisen taivaan enkelien ajatuksista ja mieltymyksistä näkyy uloimmassa taivaassa jotakin valoisaa ja joskus kuin valkohohtoinen ja monivärinen pilvi. Tästä pilvestä, sen nousemisesta, laskeutumisesta ja muodosta, tiedetään myös jossain määrin, mitä siellä puhutaan.

211. Näistä asioista voidaan tietää, millainen taivaan muoto on; nimittäin, että sisimmässä taivaassa se on kaikkein täydellisin, keskimmäisessä taivaassa se on myös täydellinen, mutta alemmassa asteessa, ja uloimmassa taivaassa vielä alemmassa asteessa; ja että yhden taivaan muoto pysyy olemassa toisesta taivaasta sisäänvirtauksen kautta Herrasta. Mutta millainen yhteys sisäänvirtauksen kautta on, ei voida ymmärtää, ellei tiedetä, millaisia korkeusasteet ovat ja kuinka ne eroavat pituus- ja leveysasteista. Millaisia edelliset ja jälkimmäiset asteet ovat, nähdään edellä (nro 38).

212. Mitä tulee erityisesti taivaan muotoon, ja kuinka se kulkee ja virtaa, on käsittämätön jopa enkeleille. Jonkin käsityksen siitä voi esittää kaikkien asioiden muodoilla ihmisruumiissa, kun terävä ja viisas ihminen tarkastelee ja tutkii sitä; sillä edellä omassa luvussaan on esitetty, että taivas kokonaisuudessaan kuvastaa yhtä ihmistä (nrot 59–72), ja että kaikki asiat ihmisessä vastaavat taivaita (nrot 87–102). Kuinka käsittämätön ja selittämätön tämä muoto on, on ilmeistä ainoastaan yleisellä tavalla hermosäikeistä, joilla ruumiin kaikki asiat ja yksityiskohdat yhdistetään. Millaisia nämä säikeet ovat ja kuinka ne kulkevat ja juoksevat aivoissa, ei edes silmä voi havaita, sillä lukemattomat säikeet siellä ovat niin punoutuneet yhteen, että yhdessä ne näyttävät pehmeältä yhtenäiseltä massalta, vaikka kuitenkin ymmärryksen ja tahdon kaikki asiat ja yksityiskohdat virtaavat niitä myöten mitä tarkimmin tekoihin. Kuinka nämä hermosäikeet jälleen yhdistyvät ruumiissa, on ilmeistä eri hermopunoksista, kuten sydämen, suoliliepeen ja muiden hermopunoksista; ja myös hermosolmuista, joita kutsutaan ganglioiksi, joihin tulee monia hermosäikeitä jokaiselta alueelta ja siellä sekoittuvat, ja toisin yhdistettyinä menevät ulos ganglioista tehtäviinsä, ja tämä uudelleen ja taas uudelleen; lukuun ottamatta samanlaisia asioita jokaisessa sisälmyksessä, jäsenessä, elimessä ja lihaksessa. Se, joka viisaalla silmällä tutkii näitä hermosäikeitä ja monia ihmeitä siellä, tulee täydellisesti hämmästymään; ja kuitenkin ne ovat vain harvoja asioita, joita hän näkee silmillään. Ne, joita hän ei näe, ovat vielä ihmeellisempiä, koska ne ovat sisäisessä luonnossa. Että tämä muoto vastaa taivaan muotoa, on selvästi ilmeistä ymmärryksen ja tahdon kaikesta toiminnasta siinä ja sen muodon mukaisesti; sillä mitä tahansa ihminen tahtoo, kulkee itsestään tämän muodon mukaisesti toimintaan, ja mitä tahansa hän ajattelee, kulkee näiden hermosäikeiden lävitse niiden alkupäistä aina loppupäihinsä saakka, joista aistimukset ovat; ja koska se on ajatuksen ja tahdon muoto, se on ymmärtäväisyyden ja viisauden muoto. Tämä muoto on se, joka vastaa taivaan muotoa. Tästä voidaan tietää, että sellainen on muoto, jonka mukaisesti enkelien jokainen mieltymys ja ajatus ulottuu, ja että siinä määrin kuin enkelit ovat tässä muodossa, samassa määrin he ovat ymmärtäväisyydessä ja viisaudessa. Että tämä taivaan muoto on Herran Jumalallisesta Ihmisyydestä, nähdään edellä (nrot 78–86). Nämä asiat on tuotu esiin, jotta myös tiedettäisiin, että taivaallinen muoto on sellainen, ettei se kykenisi yleisiin asioihinsa nähden koskaan tyhjentymään, ja siten se on käsittämätön jopa enkeleille, kuten edellä on sanottu.

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Herra on järjestänyt koko taivaan kaikki enkelilliset yhteiskunnat Jumalallisen järjestyksensä mukaisesti, koska Herran Jumaluus enkeleissä tekee taivaan (nrot 3038, 7211, 9128, 9338, 10125, 10151, 10157). Taivaallisesta muodosta (nrot 4040–4043, 6607, 9877).

2. Taivaan muoto on Jumalallisen järjestyksen mukainen muoto (nrot 4040–4043, 6607, 9877).

3. Jumalalliset totuudet ovat järjestyksen lakeja (nrot 2447, 7995). Siinä määrin kuin ihminen elää Jumalallisen järjestyksen mukaisesti, näin siinä määrin kuin hän elää hyvyydessä Jumalallisten totuuksien mukaisesti, samassa määrin hän on ihminen (nrot 4839, 6605, 6626). Jumalallisen järjestyksen kaikki asiat on koottu ihmiseen, ja hän on luomisesta lähtien muodoltaan Jumalallinen järjestys (nrot 3628, 4219, 4222, 4223, 4523, 4524, 5114, 6013, 6057, 6605, 6626, 9706, 10156, 10472). Ihminen ei synny hyvyyteen ja totuuteen, vaan pahuuteen ja vääryyteen, näin Jumalallisen järjestyksen vastakohtaan, ja sen johdosta hän on täydellisessä tietämättömyydessä, siksi hänen täytyy välttämättä syntyä uudelleen, toisin sanoen, uudestisyntyä, joka tapahtuu Jumalallisten totuuksien avulla Herrasta, jotta hänet vihittäisiin järjestykseen (nrot 1047, 2307, 2308, 3518, 3812, 8480, 8550, 10283, 10284, 10286, 10731). Kun Herra muodostaa ihmisen uudelleen, toisin sanoen, uudestisynnyttää hänet, Hän järjestää kaikki asiat hänessä järjestyksen mukaan, mikä on taivaan muotoon (nrot 5700, 6690, 9931, 10303).

4. Elämän yhteys, jota voidaan kutsua ulottumiseksi, on jokaisella taivaassa ympäröiviin enkelillisiin yhteiskuntiin hyvyytensä määrän ja laadun mukaan (nrot 8794, 8797). Ajatuksilla ja mieltymyksillä on sellainen ulottuminen (nrot 2470, 6598–6613). Heidät yhdistetään ja erotetaan hallitsevien mieltymysten mukaisesti (nro 4111).

5. Että on vain yksi Elämä, josta kaikki elävät niin taivaassa kuin maan päällä (nrot 1954, 2021, 2536, 2658, 2886–2889, 3001, 3484, 3742, 5847, 6467). Se elämä on yksin Herrasta (nrot 2886–2889, 3344, 3484, 4319, 4320, 4524, 4882, 5986, 6325, 6468–6470, 9276, 10196). Se virtaa enkeleihin, henkiin ja ihmisiin ihmeellisellä tavalla (nrot 2886–2889, 3337, 3338, 3484, 3742). Herra virtaa sisään Jumalallista rakkaudestaan, joka on sellaista, että se tahtoo omansa olevan toisen (nrot 3472, 4320). Sen tähden elämä näyttää olevan ihmisessä eikä virtaavan sisään (nrot 3742, 4320). Enkelien ilosta havaittuna, ja vahvistettuna heidän puheellaan minulle siitä, että he eivät elä itsestään, vaan Herrasta (nro 6469). Pahat eivät tahdo vakuuttua siitä, että elämä virtaa sisään (nro 3743). Elämä Herrasta virtaa myös pahoihin (nrot 2706, 3743, 4417, 10196). Mutta he kääntävät hyvyyden pahuudeksi ja totuuden vääryydeksi, sillä millainen ihminen on, sellainen on elämän vastaanotto, kuvattuna (nrot 4319, 4320, 4417).

6. Ajatus levittyy ympärillä oleviin enkelien ja henkien yhteiskuntiin (nrot 6600–6605). Se ei kuitenkaan liikuta ja häiritse yhteiskuntien ajatuksia (nrot 6601, 6603).

7. Hyvyys tunnistaa oman totuutensa ja totuus oman hyvyytensä (nrot 2429, 3101, 3102, 3161, 3179, 3180, 4358, 5407, 5835, 9637). Siitä on hyvän ja toden yhdistyminen (nrot 3834, 4096, 4097, 4301, 4345, 4353, 4364, 4368, 5365, 7623–7627, 7752–7762, 8530, 9258, 10555). Ja tämä on taivaan sisäänvirtauksesta (nro 9079).

8. Virtaus on välitöntä Herrasta ja välillistä taivaan kautta (nrot 6063, 6307, 6472, 9682, 9683). Herran välitön virtaus on kaikkein asioiden yksityiskohtaisimpiin osiin (nrot 6058, 6474–6478, 8717, 8728). Herran välillisestä virtauksesta taivasten kautta (nrot 4067, 6982, 6985, 6996).

XXIV HALLITUKSET TAIVAASSA

213. Koska taivas on jaettu yhteiskuntiin ja suurimmat yhteiskunnat koostuvat joistakin sadoista tuhansista enkeleistä (nro 50), ja kaikki yhteiskunnan sisällä ovat tosin samanlaisessa hyvyydessä, mutta eivät samanlaisessa viisaudessa (nro 43), seuraa välttämättä, että siellä on myös hallituksia. Sillä järjestystä on tarkkailtava ja järjestyksen kaikki asiat valvottava. Mutta hallitukset taivaissa ovat monenlaisia. Ne ovat toisenlaisia yhteiskunnissa, jotka muodostavat Herran taivaallisen valtakunnan, ja toisenlaisia yhteiskunnissa, jotka muodostavat Herran spirituaalisen valtakunnan. Ne eroavat myös kunkin yhteiskunnan palvelusten mukaan. Mutta taivaassa ei ole muuta hallitusta kuin keskinäisen rakkauden hallitus, ja keskinäisen rakkauden hallitus on taivaallinen hallitus.

214. Herran taivaallisen valtakunnan hallitusta kutsutaan Vanhurskaudeksi [oikeamielisyydeksi, oikeudenmukaisuudeksi], koska kaikki, jotka ovat siellä, ovat hyvyydessä rakkaudesta Herraan Herrasta; ja mikä tästä hyvyydestä tehdään, kutsutaan vanhurskaaksi. Hallitus siellä on yksin Herran, Hän johtaa ja opettaa heitä elämän asioissa. Ne totuudet, joita kutsutaan tuomion totuuksiksi, on kirjoitettu heidän sydämiinsä; jokainen tietää, havaitsee ja näkee ne (1). Sen tähden tuomion asiat eivät koskaan joudu siellä kiistaan, vaan ainoastaan vanhurskauden asiat, jotka kuuluvat elämään. Vähemmän viisaat kysyvät näistä asioista viisaammiltaan, ja he kysyvät Herralta ja saavat vastaukset. Heidän taivaansa, eli heidän sisin ilonsa, on elää vanhurskaasti Herrasta.

215. Hallitusta Herran spirituaalisessa valtakunnassa kutsutaan Tuomioksi, koska he ovat spirituaalisessa hyvyydessä, joka on hyvyyttä lähimmäisenrakkaudesta lähimmäistä kohtaan, ja tämä hyvyys on olemukseltaan totuutta (2); ja totuus kuuluu tuomioon ja hyvyys vanhurskauteen (3). Herra johtaa myös heitä, mutta välillisesti (nro 208); sen tähden heillä on hallitsijoita, vähemmän tai enemmän yhteiskunnan tarpeen mukaan, missä he ovat. Heillä on myös lakeja, joiden mukaan he elävät keskenään. Hallitsijat hallitsevat kaikkia asioita lakien mukaan, ja he ymmärtävät niitä, koska he ovat viisaita, ja epävarmoissa asioissa Herra valaisee heidät.

216. Koska hyvyyteen perustuvaa hallitusta, jollainen se on Herran taivaallisessa valtakunnassa, kutsutaan vanhurskaudeksi, ja totuuteen perustuvaa hallitusta, jollainen se on Hänen spirituaalisessa valtakunnassaan, kutsutaan tuomioksi, niin Sanassa puhutaan ”vanhurskaudesta ja tuomiosta”, missä käsitellään taivasta ja Kirkkoa, ja ”vanhurskaudella” tarkoitetaan taivaallista hyvyyttä ja ”tuomiolla” spirituaalista hyvyyttä, mikä hyvyys on, kuten edellä sanottiin, olemukseltaan totuutta, kuten näissä seuraavissa kohdissa:

Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti (Jes. 9: 6).

”Daavidilla” tarkoitetaan siellä Herraa (4) ja ”hänen valtakunnallansa” taivasta, kuten on ilmeistä seuraavasta kohdasta:

Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä herätän Daavidille vanhurskaan vesan; hän on hallitseva kuninkaana ja menestyvä, ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa (Jer. 23: 5).

Herra on korkea, sillä hän asuu korkeudessa. Hän täyttää Siionin tuomiolla ja vanhurskaudella. (Jes. 33: 5.)

”Siionilla” tarkoitetaan myös taivasta ja Kirkkoa (5).

…että minä, Herra, teen… tuomion ja vanhurskauden maan päällä, sillä niihin Minä mielistyn. (Jer. 9: 24.)

Ja minä kihlaan sinut itselleni ikiajoiksi vanhurskaudella ja tuomiolla (Hoos. 2: 19).

Herra, sinun armosi ulottuu taivaisiin, sinun totuutesi pilviin asti. Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, ja sinun tuomiosi niinkuin suuri syvyys. (Ps. 36: 6, 7.)

He vaativat minulta vanhurskaita tuomioita, haluavat, että Jumala heitä lähestyisi (Jes. 58: 2).

Ja muissa kohdissa.

217. Herran spirituaalisessa valtakunnassa on erilaisia hallitusmuotoja, toisessa yhteiskunnassa se ei ole samanlainen kuin toisessa: vaihtelu on palvelusten mukaan, joita yhteiskunnat suorittavat. Niiden palvelukset ovat sopusoinnussa kaikkien asioiden palvelusten kanssa ihmisessä, joita ne vastaavat, ja että ne ovat erilaisia, on tunnettua. Sillä toisenlainen palvelus on sydämellä kuin keuhkoilla, toisenlainen maksalla, toisenlainen pernalla ja haimalla, ja toisenlainen myös jokaisella aistinelimellä. Kuten näiden elinten hallinnot ruumiissa ovat erilaisia, niin ovat myös yhteiskuntien hallinnot erilaisia Suurimmassa Ihmisessä, joka on taivas, sillä yhteiskunnat siellä vastaavat näitä elimiä. Että taivaan kaikilla asioilla on vastaavaisuus ihmisen kaikkien asioiden kanssa, voidaan nähdä edellä omassa luvussaan (nrot 87–102). Mutta nämä kaikki hallitusmuodot ovat yhdenmukaisia siinä, että ne katsovat yhteisen hyvän päämääräkseen ja tässä hyvässä jokaisen yksilön hyvään (6). Tämä tapahtuu, koska kaikki koko taivaassa ovat Herran suojeluksessa, joka rakastaa kaikkia ja Jumalallisesta rakkaudestaan järjestää, että on yhteinen hyvä, josta jokainen yksilö vastaanottaa oman hyvänsä. Jokainen myös vastaanottaa hyvää sen mukaan kuin hän rakastaa yhteistä hyvää, sillä siinä määrin kuin joku rakastaa yhteistä hyvää, samassa määrin hän rakastaa kaikkia ja jokaista; ja koska tämä rakkaus on Herrasta, niin samassa määrin hän on Herran rakastama ja hyvyys tulee hänelle.

218. Näistä asioista voidaan tietää, millaisia hallitsijat ovat siellä, nimittäin, että he ovat niitä, jotka ovat rakkaudessa ja viisaudessa enemmän kuin muut, näin niitä, jotka rakkaudesta tahtovat hyvää kaikille ja viisaudesta tietävät ennakoida, että se tapahtuu. Ne, jotka ovat sellaisia, eivät hallitse eivätkä käske, vaan palvelevat ja avustavat. Sillä tehdä hyvää toisille rakkaudesta hyvyyteen, on palvelemista, ja ennakoida että se tapahtuu, on avustamista. He eivät myöskään tee itsestään muita suurempia, vaan pienempiä, sillä heillä on yhteiskunnan ja lähimmäisen hyvä ensimmäisellä sijalla, mutta oma hyvä viimeisellä; mikä on ensimmäisellä sijalla, on tärkeämpi, mikä viimeisellä hyvin vähän tärkeää. Siitä huolimatta näillä hallisijoilla on kuitenkin kunniaa ja loistoa. He asuvat yhteiskunnan keskellä, korkeammalla paikalla kuin muut ja myös upeissa palatseissa. He myös vastaanottavat tätä loistoa ja kunniaa, mutta eivät itsensä vuoksi, vaan kuuliaisuuden vuoksi. Sillä kaikki siellä tietävät, että heillä on tämä kunnia ja loisto Herralta, ja että siksi heitä on toteltava. Näitä asioita tarkoitetaan Herran sanoilla opetuslapsilleen:

Joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, hän olkoon teidän palvelijanne, ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, hän olkoon teidän orjanne; niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan (Matt. 20: 26–28).

Joka teidän keskuudessanne on suurin, hän olkoon niinkuin pienin, ja joka johtaja, hän olkoon niinkuin se, joka palvelee (Luuk. 22: 26).

219. Samanlainen hallitus pienemmässä muodossa on myös jokaisessa talossa: siellä on isäntä ja on palvelijoita. Isäntä rakastaa palvelijoitaan ja palvelijat rakastavat isäntäänsä, mistä johtuen he palvelevat toisiaan rakkaudesta. Isäntä opettaa, kuinka on elettävä, ja sanoo, mitä on tehtävä, palvelijat tottelevat ja suorittavat velvollisuutensa. Hyödyn tekeminen on kaikkien elämän ilo. Tästä on ilmeistä, että Herran valtakunta on hyötyjen valtakunta.

220. Helveteissä on myös hallituksia, sillä ellei niitä olisi, heitä ei pidettäisi kurissa. Mutta hallitukset siellä ovat vastakkaisia hallituksille taivaissa, ne ovat kaikki itserakkaudesta. Jokainen haluaa siellä hallita muita ja olla muiden yläpuolella. He vihaavat niitä, jotka eivät suosi heitä, kostavat ja raivoavat heille, sillä sellainen on itserakkaus. Sen tähden heille määrätään päälliköiksi ilkeämpiä, joita he tottelevat pelosta (7). Mutta näistä asioista myöhemmin, missä helvettejä käsitellään.

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Taivaalliset enkelit eivät ajattele eivätkä puhu totuuksista niin kuin spirituaaliset enkelit, koska he ovat Herrasta totuuden kaikkien asioiden havaitsemisessa (nrot 202, 597, 607, 1121, 1384, 1398, 1442, 1919, 7680, 7877, 8780, 9277, 10336). Taivaalliset enkelit sanovat totuuksista on, on, tai ei, ei, mutta spirituaaliset enkelit järkeilevät niistä, ovatko ne niin vai ei (nrot 2715, 3246, 4448, 9166, 10786); näissä numeroissa selitetään Herran sanat, ”vaan olkoon teidän puheenne: ’On, on’, tahi: ’ei, ei’. Mitä siihen lisätään, se on pahasta.” (Matt. 5: 37.)

2. Ne, jotka ovat spirituaalisessa valtakunnassa, ovat totuuksissa, ja ne, jotka ovat taivaallisessa valtakunnassa, ovat hyvyydessä (nrot 863, 875, 972, 1023, 1043, 1044, 1555, 2256, 4328, 4493, 5113, 9596). Spirituaalisen valtakunnan hyvyys on hyvyyttä lähimmäisenrakkaudesta lähimmästä kohtaan, ja tämä hyvyys olemukseltaan on totuutta (nrot 8042, 10296).

3. Sanassa ”vanhurskaus” [oikeamielisyys, oikeudenmukaisuus] sanotaan hyvyydestä ja ”tuomio” totuudesta, ja sen johdosta ”tehdä vanhurskaus ja tuomio” on tehdä hyvää ja totta (nrot 2235, 9857). ”Suuret tuomiot” ovat Jumalallisen järjestyksen lakeja, näin Jumalallisia totuuksia (nro 7206).

4. ”Daavid” profeetoissa Sanassa tarkoittaa Herraa (nrot 1888, 9954).

5. ”Siionilla” Sanassa tarkoitetaan Kirkkoa, erityisesti taivaallista Kirkkoa (nrot 2362, 9055).

6. Jokainen ihminen ja yhteiskunta, samoin kuin isänmaa ja Kirkko, ja yleismaailmallisessa merkityksessä Herran valtakunta, on lähimmäinen; ja tehdä hyvää niille rakkaudesta hyvyyteen niiden tilan laadun mukaisesti, on rakastaa lähimmäistään; näin että niiden hyvä, joka on myös yhteinen hyvä, josta on huolehdittava, on lähimmäinen (nrot 6818–6824, 8123). Myös yhteiskunnallinen hyvä, joka on oikeudenmukaisuutta, on lähimmäinen (nrot 2915, 4730, 8120–8123). Siitä syystä lähimmäisenrakkaus ulottuu ihmisen elämän kaikkiin asioihin ja yksityiskohtiin, ja rakastaa hyvää ja tehdä hyvää rakkaudesta hyvyyteen ja totuuteen, ja tehdä myös oikeudenmukainen rakkaudesta oikeudenmukaiseen, missä tahansa tehtävässään ja kaikessa toiminnassaan, on rakastaa lähimmäistään (nrot 2417, 8121–8124).

7. On olemassa kahdenlaista valtaa, toinen lähimmäisenrakkaudesta ja toinen itserakkaudesta (nro 10814). Siitä vallasta, joka on lähimmäisenrakkaudesta, ovat kaikki hyvyydet ja onnelliset asiat (nrot 10160, 10814). Taivaassa kukaan ei halua hallita itserakkaudesta, vaan kaikki haluavat palvella, ja tämä on hallita lähimmäisenrakkaudesta, sen johdosta heillä on niin paljon valtaa (nro 5732). Siitä vallasta, joka on itserakkaudesta, ovat kaikki pahuudet (nro 10038). Sen jälkeen kun itserakkaus ja maailmanrakkaus alkoivat hallita, ihmiset pakotettiin alistumaan hallinnoille, jotta he olisivat turvassa (nrot 7364, 10160, 10814).

XXV JUMALANPALVELUS TAIVAASSA

221. Jumalanpalvelus taivaissa ei ole ulkoisiin asioihinsa nähden erilaista kuin jumalanpalvelus maan päällä, mutta sisäisiin asioihinsa nähden se on erilaista; heillä on yhtäläisesti oppeja, saarnoja ja temppeleitä. Opit ovat yhdenmukaisia olennaisuuksiinsa nähden, mutta ylemmissä taivaissa on niissä sisäisempi viisaus kuin alemmissa taivaissa. Saarnat ovat oppien mukaisia, ja kuten heillä on taloja ja palatseja (nrot 183–190), niin heillä on myös temppeleitä, joissa saarnat pidetään. Että sellaisia asioita on myös taivaissa, johtuu siitä, että enkeleitä jatkuvasti täydellistetään viisaudessa ja rakkaudessa. Sillä heillä on samoin kuin ihmisillä ymmärrys ja tahto, ja ymmärrys on sellainen, että se voi jatkuvasti täydellistyä, samoin tahto; ymmärrys ymmärtäväisyyden totuuksien avulla ja tahto rakkauden hyvyyksien avulla (1).

222. Mutta itse jumalanpalvelus taivaissa ei koostu kirkossa käymisestä ja saarnojen kuuntelemisesta, vaan rakkauden, lähimmäisenrakkauden ja uskon elämästä oppien mukaisesti; saarnat temppeleissä palvelevat ainoastaan keinoina opettaa heitä elämän asioissa. Olen puhunut enkelien kanssa tästä asiasta ja sanonut, että maailmassa uskotaan jumalanpalveluksen olevan ainoastaan kirkossa käymistä ja saarnojen kuuntelemista, Ehtoollisen sakramenttiin osallistumista kolme tai neljä kertaa vuodessa ja muuhun jumalanpalvelukseen Kirkon sääntöjen mukaisesti, ja myös omistautumista rukouksiin ja silloin käyttäytymään hartaasti. Enkelit sanoivat, että ne ovat ulkoisia asioita, jotka on tehtävä, mutta että ne eivät hyödytä mitään, jos ei ole sisäistä, josta ne käyvät esiin, ja että sisäinen on elämää niiden käskyjen mukaisesti, jotka oppi opettaa.

223. Jotta tietäisin, millaisia heidän kokoontumisensa ovat temppeleissä, minun on annettu toisinaan astua sisään ja kuunnella saarnoja. Saarnaaja seisoo saarnastuolissa idästä päin. Hänen kasvojensa edessä istuvat ne, jotka ovat viisauden valossa enemmän kuin muut, ja heidän oikealla ja vasemmalla puolellaan ne, jotka ovat pienemmässä valossa. He ovat asettuneet puoliympyrän muotoon, näin että kaikki ovat saarnaajan näkyvissä. Kummallakaan puolella sivulla, mihin hänen katseensa ei ulotu, ei ole ketään. Ovella, joka on temppelin itäosassa saarnastuolin vasemmalla puolella, seisovat ne, jotka vihitään. Kenenkään ei ole lupa seisoa saarnastuolin takana, sillä jos joku on siellä, saarnaaja hämmentyy. Samoin tapahtuu, jos joku joukossa on erimieltä, sen tähden hänen pitää kääntää kasvonsa poispäin. Saarnat tapahtuvat sellaisella viisaudella, ettei niitä voi verrata niihin, jotka ovat maailmassa, sillä ne ovat taivaissa sisäisessä valossa. Temppelit spirituaalisessa valtakunnassa näyttävät olevan kivestä ja taivaallisessa valtakunnassa puusta, siitä syystä, että kivi vastaa totuutta, jossa spirituaalisen valtakunnan enkelit ovat, ja puu vastaa hyvyyttä, jossa taivaallisen valtakunnan enkelit ovat (2). Kirkkoja jälkimmäisessä valtakunnassa ei sanota temppeleiksi, vaan Jumalan huoneiksi. Taivaallisessa valtakunnassa ne ovat ilman loistokkuutta, mutta spirituaalisessa valtakunnassa ne ovat enemmän tai vähemmän loistokkaita.

224. Olen puhunut myös erään saarnaajan kanssa siitä pyhyydestä, jossa ovat ne, jotka kuuntelevat saarnoja temppeleissä. Hän sanoi, että hurskaus, hartaus ja pyhyys olisivat jokaiselle hänen sisäistensä mukaisesti, jotka ovat rakkaudesta ja uskosta, sillä itse pyhyys on rakkaudessa ja uskossa, koska Herran Jumaluus on niissä; ja että hän ei tiennyt, mitä ulkoinen pyhyys on ilman rakkautta ja uskoa. Ja kun hän ajatteli ulkoista pyhyyttä ilman niitä, hän sanoi, että ehkä se on jotakin, mikä teeskentelee pyhyyttä ulkoisessa muodossaan, joko taidolla hankittua tai tekopyhyyttä, ja että jokin väärä tuli rakkaudesta itseensä ja maailmaan sytyttää sen ja esittää sellaista.

225. Kaikki saarnaajat ovat Herran spirituaalisesta valtakunnasta eikä kukaan taivaallisesta valtakunnasta. Että he ovat spirituaalisesta valtakunnasta, johtuu siitä, että siellä enkelit ovat totuuksissa hyvyydestä ja kaikki saarnaaminen tapahtuu totuuksista. Että kukaan ei ole taivaallisesta valtakunnasta, johtuu siitä, että siellä enkelit ovat hyvyydessä rakkaudesta, ja siitä he näkevät ja havaitsevat totuudet, mutta eivät puhu niistä. Vaikka enkelit taivaallisessa valtakunnassa havaitsevat ja näkevät totuudet, pidetään siellä kuitenkin saarnoja, koska niiden kautta heitä valaistaan totuuksissa, jotka he jo tietävät, ja täydellistetään monilla muilla, joita he eivät ole ennen tienneet. Niin pian kuin he kuulevat niitä, he myös tunnustavat ne ja siten havaitsevat ne. He myös rakastavat havaitsemiaan totuuksia, ja elämällä niiden mukaisesti he tekevät ne omaksi elämäkseen; elää totuuksien mukaisesti he sanovat olevan rakastaa Herraa (3).

226. Kaikki saarnaajat ovat Herran asettamia ja sen johdosta heillä on saarnaamisen lahja. Kenellekään muulle kuin heille ei ole sallittua opettaa temppeleissä. Heitä kutsutaan saarnaajiksi, mutta ei papeiksi. Että heitä ei kutsuta papeiksi, johtuu siitä, että taivaan pappeus on taivaallinen valtakunta, sillä pappeus merkitsee hyvyyttä rakkaudesta Herraan, missä ovat ne, jotka ovat siinä valtakunnassa; mutta taivaan kuninkuus on spirituaalinen valtakunta, sillä kuninkuus merkitsee totuutta hyvyydestä, missä ovat ne, jotka ovat siinä valtakunnassa (nähdään edellä, nro 24) (4).

227. Opit, joiden mukaan saarnat pidetään, pitävät kaikki elämää päämääränä eikä mikään uskoa ilman elämää. Sisimmän taivaan oppi on täydempi viisaudesta kuin keskimmäisen taivaan oppi, ja jälkimmäinen on täydempi ymmärtäväisyydestä kuin uloimman taivaan oppi; sillä jokaisessa taivaassa opit ovat sopivia enkelien käsityskykyyn. Kaikkien oppien olennainen on tunnustaa Herran Jumalallinen Ihmisyys.

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Ymmärrys on totuuden vastaanottaja ja tahto hyvyyden (nrot 3623, 6125, 7503, 9300, 9930). Kuten kaikki asiat ovat suhteessa hyvyyteen ja totuuteen, niin ihmisen elämän kaikella on suhde ymmärrykseen ja tahtoon (nrot 803, 10122). Enkeleitä täydellistetään ikuisesti (nrot 4803, 6648).

2. ”Kivi” merkitsee totuutta (nrot 114, 643, 1298, 3720, 6426, 8609, 10376). ”Puu” merkitsee hyvyyttä (nrot 643, 3720, 8354). Siksi muinaisimman ajan ihmisillä, jotka olivat taivaallisessa hyvyydessä, kirkot olivat puusta (nro 3720).

3. Rakastaa Herraa ja lähimmäistään on elää Herran käskyjen mukaisesti (nrot 10143, 10153, 10310, 10578, 10645).

4. Papit edustivat Herraa Jumalalliseen Hyvyyteen nähden, kuninkaat Jumalalliseen Totuuteen nähden (nrot 2015, 6148). Siitä syystä Sanassa ”pappi” merkitsee niitä, jotka ovat hyvyydessä rakkaudesta Herraan, näin ”pappeus” merkitsee sitä hyvyyttä (nrot 9806, 9809). Sanassa ”kuningas” merkitsee niitä, jotka ovat Jumalallisessa Totuudessa, näin ”kuninkuus” merkitsee totuutta hyvyydestä (nrot 1672, 2015, 2069, 4575, 4581, 4966, 5044).

XXVI TAIVAAN ENKELIEN VALTA

228. Että enkeleillä on valtaa, eivät voi käsittää ne, jotka eivät tiedä mitään spirituaalisesta maailmasta ja sen virtauksesta luonnolliseen maailmaan. He ajattelevat, että enkeleillä ei voi olla valtaa, koska ne ovat spirituaalisia ja niin puhtaita ja aineettomia, ettei niitä voi edes silmin nähdä. Mutta ne, jotka katsovat sisäisemmin asioiden syihin, ovat toista mieltä. He tietävät, että kaikki valta, joka ihmisellä on, on hänen ymmärryksestään ja tahdostaan, sillä ilman niitä hän ei voi liikuttaa ruumiinsa pienintäkään osaa. Ymmärrys ja tahto on hänen spirituaalinen ihmisensä. Se liikuttaa ruumista ja sen jäseniä tahtonsa mukaan. Sillä mitä se ajattelee, sitä suu ja kieli puhuvat, ja mitä se tahtoo, sitä ruumis tekee; se antaa myös voimia halunsa mukaan. Herra ohjaa ihmisen tahtoa ja ymmärrystä enkelien ja henkien kautta, ja koska Hän ohjaa tahtoa ja ymmärrystä, niin myös hänen ruumiinsa kaikkia asioita, koska ne ovat tahdosta ja ymmärryksestä; ja jos haluat uskoa, ihminen ei voi liikkua edes askeltakaan ilman virtausta taivaasta. Että näin on, on esitetty minulle monen kokemuksen kautta. Enkelien on annettu liikuttaa askeleitani, toimiani, kieltäni ja puhettani kuten tahtoivat, ja tämä virtaamalla tahtooni ja ajatukseeni; ja minä koin, että itsestäni en voinut tehdä mitään. Enkelit sanoivat jälkeenpäin, että jokaista ihmistä ohjataan näin, ja että hän voisi tietää tämän Kirkon opista ja Sanasta. Sillä hän rukoilee, että Jumala lähettäisi enkelinsä johtamaan häntä, ohjaamaan hänen askeleitaan, opettamaan häntä ja innoittamaan, mitä hän ajattelisi ja mitä puhuisi, ja monia vastaavia asioita; vaikka hän puhuu ja uskoo toisin, kun hän ajattelee itsekseen lukuun ottamatta oppiaan. Nämä asiat on sanottu, jotta tiedettäisiin, millainen valta enkeleillä on ihmiseen.

229. Mutta enkelien valta spirituaalisessa maailmassa on niin suuri, että jos tekisin tunnetuksi kaikki asiat, jotka olen siitä nähnyt, ne ylittäisivät uskon. Jos siellä jokin vastustaa, mikä on poistettava, koska se on vastoin Jumalallista järjestystä, he heittävät alas ja kukistavat sen ainoastaan tahdon ponnistuksella ja katseella. Näin olen nähnyt vuoria, jotka pahat henget olivat ottaneet valtaansa, heitettävän alas ja kukistettavan, toisinaan järisytettävän aina päästä päähän, kuten tapahtuu maanjäristyksissä; samoin kallioita halkaistavan keskeltä aina syvyyteen saakka, ja pahojen henkien, jotka olivat niiden päällä, nieltävän. Olen myös nähnyt enkelien hajottavan satojen tuhansien pahojen henkien joukon ja heittävän ne alas helvettiin: paljous heitä vastaan ei hyödytä mitään eivätkä konstit, viekkaus ja yhdistelmät; sillä he näkevät kaikki asiat ja hajottavat ne hetkessä. Mutta näistä asioista enemmän nähdään Kertomuksessa Babylonin hävityksestä. Sellainen valta heillä on spirituaalisessa maailmassa. Että enkeleillä on myös samanlainen valta luonnollisessa maailmassa, kun se heille sallitaan, tiedetään Sanasta; kuten että he ovat luovuttaneet tuhoon kokonaisia armeijakuntia; ja että he ovat tuoneet ruton, jonka johdosta seitsemänkymmentä tuhatta ihmistä kuoli. Tästä enkelistä luetaan näin:

Mutta kun enkeli ojensi kätensä Jerusalemia kohti tuhotaksensa sen, katui Herra sitä pahaa ja sanoi enkelille, joka kansaa tuhosi: ’Jo riittää; laske kätesi alas’. Ja Daavid näki enkelin, joka tuhosi kansaa. (2 Sam. 24: 16–17.)

Lisäksi muissa kohdissa. Koska enkeleillä on sellainen valta, niin heitä kutsutaan valloiksi; ja Daavidin psalmissa,

Kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä, mahtavimmat voimassa (Ps. 103: 20).

230. Mutta on tiedettävä, että enkeleillä ei ole lainkaan mitään valtaa itsestään, vaan että heidän kaikki valtansa on Herralta; ja että he ovat valtoja ainoastaan siinä määrin kuin he tunnustavat tämän. Se, joka heistä uskoo, että hänellä on valtansa itsestään, tulee heti niin heikoksi, ettei hän kykene vastustamaan edes yhtä pahaa henkeä. Tästä syystä enkelit eivät lue lainkaan mitään ansiota itselleen, vaan he kääntyvät pois kaikesta kiitoksesta ja kunniasta jonkin tekonsa vuoksi, ja että he tunnustavat ansion Herralle.

231. Jumalallisella totuudella, joka käy esiin Herrasta, on kaikki valta taivaissa, sillä Herra taivaassa on Jumalallinen Totuus yhdistettynä Jumalalliseen Hyvyyteen (nrot 126–140). Siinä määrin kuin enkelit ovat tämän totuuden vastaanottoja, samassa määrin he ovat valtoja (1). Jokainen on myös oma totuutensa ja oma hyvyytensä, koska jokainen on sellainen kuin hänen ymmärryksensä ja tahtonsa ovat. Ymmärrys on totuudesta, koska kaikki siitä on peräisin totuuksista, ja tahto on hyvyydestä, koska kaikki siitä on peräisin hyvyyksistä; sillä mitä tahansa joku ymmärtää, sitä hän kutsuu todeksi, ja mitä tahansa hän tahtoo, sitä hän kutsuu hyväksi. Tästä johtuu, että jokainen on oma totuutensa ja oma hyvyytensä (2). Niinpä siinä määrin kuin enkeli on totuus Jumaluudesta sekä hyvyys Jumaluudesta, samassa määrin on hän valta, koska samassa määrin Herra on hänessä. Ja koska kukaan ei ole täysin samanlaisessa eli samassa hyvyydessä ja totuudessa kuin toinen, sillä taivaassa samoin kuin maailmassa on loputon vaihtelu (nro 20), niin toinen enkeli ei ole samanlaisessa vallassa, jossa on toinen. Suurimmassa vallassa ovat ne, jotka muodostavat käsivarret Suurimmassa Ihmisessä eli taivaassa, koska ne, jotka ovat siellä, ovat totuuksissa enemmän kuin muut, ja heidän totuuksiinsa virtaa hyvyys koko taivaasta. Myös koko ihmisen valta siirtyy käsivarsiin, ja niiden avulla koko ruumis käyttää voimiaan. Tästä johtuu, että Sanassa ”käsivarsilla” ja ”käsillä” tarkoitetaan valtaa (3). Siitä syystä taivaassa näkyy joskus paljas käsivarsi, jolla on niin suuri valta, että se pystyisi murskaamaan kaiken vastaantulevan, vaikka se olisi kallio maan päällä. Kerran se lähestyi myös minua, ja havaitsin, että se kykenisi murskaamaan luuni pieniksi palasiksi.

232. Että Jumalallisella Totuudella, joka etenee Herrasta, on kaikki valta, ja että enkeleillä on valtaa siinä määrin kuin he ovat Jumalallisen Totuuden vastaanottoja Herralta, nähdään edellä (nro 137). Mutta enkelit ovat Jumalallisen Totuuden vastaanottoja siinä määrin kuin he ovat Jumalallisen Hyvyyden vastaanottoja, sillä totuuksilla on kaikki valtansa hyvyydestä eikä mitään totuuksilla ilman hyvyyttä; ja myös hyvyydellä on kaikki valtansa totuuksien kautta eikä mitään hyvyydellä ilman totuuksia. Valta saa alkunsa näiden molempien yhdistyksestä. Samoin on uskon ja rakkauden kanssa, sillä on sama asia, sanooko totuus vai usko, koska kaikki uskosta on totuutta; samoin on sama asia, sanooko hyvyys vai rakkaus, koska kaikki rakkaudesta on hyvyyttä (4). Kuinka suuri valta enkeleillä on totuuksien kautta hyvyydestä, oli ilmeistä myös siitä, että ainoastaan enkelien katsominen pahaan henkeen saa hänet pyörtymään, eikä hän näytä ihmiseltä ennen kuin enkeli kääntää silmänsä pois. Syy, että enkelien katse saa aikaan sellaisen vaikutuksen, on siinä, että enkelien näkö on taivaan valosta, ja taivaan valo on Jumalallista Totuutta (nähdään edellä, nrot 126–132); silmät myös vastaavat totuuksia hyvyydestä (5).

233. Koska kaikki valta on totuuksilla hyvyydestä, sen johdosta lainkaan mitään valtaa ei ole vääryyksillä pahuudesta (6). Kaikki helvetissä ovat vääryyksissä pahuudesta, jonka tähden heillä ei ole mitään valtaa hyvyyttä ja totuutta vastaan. Mutta millainen on heidän valtansa keskenään, ja millainen on pahojen henkien valta ennen kuin heidät on heitetty helvettiin, kerrotaan seuraavilla sivuilla.

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Enkeleitä kutsutaan ”valloiksi”, ja he ovat valtoja Jumalallisen totuuden vastaanoton johdosta Herralta (nro 9639). Enkelit ovat Jumalallisen totuuden vastaanottajia Herralta, ja siksi Sanassa heitä kutsutaan joissakin kohdissa ”jumaliksi” (nrot 4295, 4402, 7268, 7873, 8192, 8301, 9160).

2. Ihminen ja enkeli on oma hyvyytensä ja oma totuutensa, siten oma rakkautensa ja uskonsa (nrot 10298, 10367). Hän on oma ymmärryksensä ja tahtonsa, sillä kaikki elämästä on sieltä, hyvän elämä on tahdosta ja toden elämä on ymmärryksestä (nrot 10076, 10177, 10264, 10284).

3. Käsien, käsivarsien ja hartioiden vastaavaisuudesta Suurimman Ihmisen eli taivaan kanssa (nrot 4931–4937). Sanassa ”käsivarret” ja ”kädet” merkitsevät valtaa (nrot 878, 3091, 4932, 4933, 6947, 10019).

4. Kaikki valta taivaissa on totuuden valtaa hyvyydestä, näin uskon valtaa rakkaudesta (nrot 3091, 3563, 6423, 8304, 9643, 10019, 10182). Kaikki valta on Herralta, koska Häneltä on kaikki uskon totuus ja rakkauden hyvyys (nrot 9327, 9410). Tätä valtaa tarkoitetaan Pietarille annetuilla avaimilla (nro 6344). Että Jumalallisella Totuudella edeten Herrasta on kaikki valta (nrot 6948, 8200). Tämä Herran valta on se, mitä tarkoitetaan istumisella Jehovan oikealla puolella (nrot 3387, 4592, 4933, 7518, 7673, 8281, 9133). Oikealla puolella tarkoittaa valtaa (nro 10019).

5. Silmät vastaavat totuuksia hyvyydestä (nrot 4403–4421, 4523–4534, 6923).

6. Vääryydellä pahuudesta ei ole mitään valtaa, koska totuudella hyvyydestä on kaikki valta (nrot 6784, 10481).

XXVII ENKELIEN PUHE

234. Enkelit puhuvat keskenään aivan kuten ihmiset maailmassa ja myös erilaisista asioista, kuten kotiasioista, yhteiskunnallisen tilan asioista, moraalisen ja spirituaalisen elämän asioista: eikä niiden välillä ole muuta eroa, kuin että heidän puheensa on älykkäämpää kuin ihmisten, koska se on sisäisempää ajatukseltaan. Minun on usein annettu olla heidän seurassaan ja puhua heidän kanssaan kuin ystävä ystävän kanssa, joskus kuin tuntematon tuntemattoman kanssa; ja koska silloin olin samanlaisessa tilassa heidän kanssaan, en tiennyt muuta kuin että puhuin ihmisten kanssa maan päällä.

235. Enkelillinen puhe on yhtäläisesti erotettu sanoiksi, kuten ihmispuhe; se myös yhtäläisesti ääneen lausutaan ja ääneen kuullaan, sillä enkeleillä on samoin suu, kieli ja korvat. Heillä on myös atmosfääri, jossa heidän puheensa ääni artikuloidaan, mutta se on spirituaalinen atmosfääri, joka on mukautettu enkeleille, jotka ovat spirituaalisia. Atmosfäärissään enkelit myös hengittävät ja hengityksensä avulla tuottavat sanoja kuten ihmiset omassaan (1).

236. Kaikilla on yksi kieli koko taivaassa; he kaikki ymmärtävät toisiaan mistä tahansa yhteiskunnasta ovatkaan, olipa se läheisestä tai kaukaisesta. Kieltä ei siellä opita, vaan se on jokaiselle istutettu, sillä se virtaa itse heidän mieltymyksestään ja ajatuksestaan. Puheen sointi vastaa heidän mieltymystään, ja äänen artikulaatiot, jotka ovat sanoja, vastaavat heidän ajatuksensa ideoita, jotka ovat mieltymyksestä; ja koska puhe vastaa niitä, on sekin spirituaalista, sillä se on sointuvaa mieltymystä ja puhuvaa ajatusta. Se, joka suuntaa huomionsa, voi tietää, että kaikki ajatus on mieltymyksestä, joka on rakkaudesta, ja että ajatuksen ideat ovat vaihtelevia muotoja, joihin yleinen mieltymys on jaettu, sillä mikään ajatus tai idea ei ole mahdollinen ilman mieltymystä; niiden sielu ja elämä ovat mieltymyksestä. Tästä johtuu, että enkelit tietävät pelkästä puheesta, millainen toinen on, sen soinnista, millainen hänen mieltymyksensä on, ja äänen artikulaatioista eli sanoista, millainen hänen mielensä on. Viisaammat enkelit tietävät puheen yhdestä jaksosta, millainen hallitseva mieltymys on, sillä he kiinnittävät pääasiassa huomiota siihen. On tunnettua, että jokaisella on vaihtelevia mieltymyksiä; se on toinen, kun hän on ilossa, toinen kun surussa, toinen kun lempeydessä ja laupeudessa, toinen kun vilpittömyydessä ja totuudessa, toinen kun rakkaudessa ja lähimmäisenrakkaudessa, toinen kun innossa tai kiukussa, toinen kun teeskentelyssä ja petoksessa, toinen kun kunnian ja loiston tavoittelussa ja niin edelleen; mutta hallitseva mieltymys eli rakkaus on niissä kaikissa. Sen tähden viisaammat enkelit, koska he havaitsevat tämän, tietävät puheesta toisen koko tilan. Että näin on, minun on annettu tietää monesta kokemuksestani. Olen kuullut enkelien paljastavan toisen elämän ainoastaan kuulemalla hänen puhuvan. He ovat myös sanoneet, että he tietävät toisen elämän kaikki asiat joistakin hänen ajatuksensa ideoista, koska niistä he tietävät hänen hallitsevan rakkautensa, jossa kaikki asiat ovat järjestyksessään; ja että ihmisen elämänkirja ei ole mitään muuta.

237. Enkelillisellä kielellä ei ole mitään yhteistä ihmiskielten kanssa, paitsi joidenkin sanojen kanssa, joista soi eräs mieltymys; mutta ei itse sanojen kanssa, vaan niiden soinnin kanssa, mistä asiasta sanotaan jotakin seuraavilla sivuilla. Että enkelillisellä kielellä ei ole mitään yhteistä ihmiskielten kanssa, on ilmeistä siitä, että enkeleille on mahdotonta lausua yhtäkään ihmiskielen sanaa. Tätä on yritetty, mutta he eivät ole kyenneet, sillä he eivät voi lausua muuta, kuin mikä on täysin sopusoinnussa heidän mieltymyksensä kanssa. Mikä ei ole sopusoinnussa, on ristiriidassa itse heidän elämäänsä, sillä elämä on mieltymyksestä ja heidän puheensa on siitä. Minulle on kerrottu, että ihmisten ensimmäinen kieli meidän maapallollamme sopi yhteen enkelillisen kielen kanssa, koska heillä oli se taivaasta; ja että heprean kieli sopii yhteen sen kanssa joissakin asioissa.

238. Koska enkelien puhe vastaa heidän mieltymystään, joka on rakkaudesta, ja taivaan rakkaus on rakkautta Herraan ja rakkautta lähimmäistä kohtaan (nähdään edellä, nrot 13–19), niin on selvää, kuinka hienostunutta ja miellyttävää heidän puheensa on. Sillä se ei vaikuta ainoastaan kuuloon, vaan myös mielen sisäisiin niillä, jotka kuulevat sitä. Oli eräs kovasydäminen henki, jonka kanssa enkeli puhui. Henki lopulta niin liikuttui enkelin puheesta, että hän vuodatti kyyneleitä; sanoen, ettei hän koskaan ennen ollut itkenyt, mutta hän ei kyennyt vastustamaan, koska rakkaus itse puhui.

239. Enkelien puhe on myös täynnä viisautta, koska se etenee heidän sisäisestä ajatuksestaan, ja heidän sisäinen ajatuksensa on viisautta, kuten heidän sisäinen mieltymyksensä on rakkautta. Heidän rakkautensa ja viisautensa yhdistyvät puheessa. Siitä syystä heidän puheensa on niin täynnä viisautta, että he voivat yhdellä sanalla ilmaista, mitä ihminen ei voi ilmaista tuhannellakaan sanalla. Myös heidän ajatuksensa ideat sisältävät sellaisia asioita, joita ihminen ei voi käsittää, vielä vähemmän lausua. Tästä johtuu, että niitä asioita, joita taivaassa on kuultu ja nähty, sanotaan sanomattomiksi ja sellaisiksi, joita korva ei ole koskaan kuullut eikä silmä nähnyt. Että näin on, minun on annettu tietää myös kokemuksen kautta. Joskus minut on saatettu siihen tilaan, jossa enkelit ovat, ja siinä tilassa olen puhunut heidän kanssaan ja silloin ymmärtänyt kaiken. Mutta kun minut palautettiin takaisin entiseen tilaani ja siten ihmisille ominaiseen luonnolliseen ajatukseen, ja kun tahdoin palauttaa mieleeni, mitä olin kuullut, niin en kyennyt. Sillä oli tuhansia asioita, jotka eivät olleet sopivia luonnollisen ajatuksen ideoihin, näin ei ilmaistavissa olevia, paitsi ainoastaan taivaallisen valon vaihteluilla eikä siten lainkaan ihmissanoilla. Enkelien ajatuksen ideat, joista heidän sanansa ovat, ovat myös taivaan valon muunnoksia, ja mieltymykset, joista sanojen soinnit ovat, ovat taivaan lämmön vaihteluita, koska taivaan valo on Jumalallista totuutta eli viisautta ja taivaan lämpö on Jumalallista hyvyyttä eli rakkautta (nähdään edellä, nrot 126–140); ja Jumalallisesta rakkaudesta on enkelien mieltymys, ja Jumalallisesta viisaudesta on heidän ajatuksensa (2).

240. Koska enkelien puhe etenee välittömästi heidän mieltymyksestään, nimittäin (kuten edellä on sanottu, nro 236) ajatuksen ideat ovat vaihtelevia muotoja, joihin yleinen mieltymys on jaettu, niin enkelit kykenevät hetkessä ilmaisemaan sen, mitä ihminen ei voi ilmaista puolessakaan tunnissa, ja he kykenevät myös muutamalla sanalla esittämään, mitä on kirjoitettu useille sivuille. Tämäkin on todistettu minulle monen kokemuksen kautta (3). Enkelien ajatuksen ideat ja heidän puheensa sanat muodostavat näin yhden, kuten vaikuttava syy ja vaikutus; sillä se esitetään sanoissa vaikutuksena mikä ajatuksen ideoissa on syynä. Tästä johtuu, että jokainen sana sisältää itsessään niin monia asioita. Myös enkelien ajatuksen yksityiskohdat ja sen johdosta heidän puheensa yksityiskohdat, kun ne esitetään nähtäväksi, näkyvät ohuena aaltona eli ympärillä virtaavana atmosfäärinä, jossa on omassa järjestyksessään lukemattomia asioita, jotka ovat heidän viisaudestaan ja jotka astuvat toisen ajatukseen ja vaikuttavat häneen. Jokaisen ajatuksen ideat, niin enkelin kuin ihmisen, esitetään nähtäväksi taivaan valossa, kun se Herraa miellyttää (4).

241. Enkelit, jotka ovat Herran taivaallisesta valtakunnasta, puhuvat samalla tavalla kuin enkelit, jotka ovat Hänen spirituaalisesta valtakunnastaan, mutta taivaalliset enkelit puhuvat sisäisemmästä ajatuksesta kuin spirituaaliset enkelit. Ja koska taivaalliset enkelit ovat hyvyydessä rakkaudesta Herraan, he puhuvat viisaudesta käsin; ja spirituaaliset enkelit, koska he ovat hyvyydessä rakkaudesta lähimmäistä kohtaan, mikä olemukseltaan on totuutta (nro 215), he puhuvat ymmärtäväisyydestä käsin, sillä viisaus on hyvyydestä ja ymmärtäväisyys totuudesta. Tästä syystä taivaallisten enkelien puhe on kuin tyyni virta, pehmeää ja ikään kuin jatkuvaa; kun taas spirituaalisten enkelien puhe on hieman värähtelevää ja katkonaista. Taivaallisten enkelien puhe soi myös paljon U- ja O-vokaaleista, mutta spirituaalisten enkelien puhe E- ja I-vokaaleista. Vokaalit ovat nimittäin sointia varten, ja soinnissa on mieltymys; sillä, kuten edellä on sanottu (nro 236), enkelien puheen sointi vastaa heidän mieltymystään ja äänen artikulaatiot, jotka ovat sanoja, vastaavat ajatuksen ideoita, jotka ovat peräisin mieltymyksestä. Koska vokaalit eivät ole kielelle välttämättömiä, vaan ovat sen sanojen kohottamista varten sointien avulla eri mieltymyksiin kunkin tilan mukaisesti, niin heprean kielessä vokaaleja ei yleensä ilmaista ja ne myös vaihtelevasti lausutaan. Siitä enkelit tietävät, millainen ihminen on mieltymykseensä ja rakkauteensa nähden. Taivaallisten enkelien puhe on myös ilman kovia konsonantteja, ja se harvoin liukuu konsonantista konsonanttiin ilman välissä olevaa vokaalilla alkavaa sanaa. Siitä johtuu, että Sanassa asetetaan usein partikkeli ”ja” väliin, kuten voivat tietää ne, jotka lukevat hepreankielistä Sanaa, jossa tämä partikkeli on pehmeä ja soi molemmin puolin vokaalista. Sanoista voidaan myös hepreankielisessä Sanassa jossain määrin tietää, kuuluvatko ne taivaalliseen vai spirituaaliseen luokkaan, näin sisältävätkö ne hyvyyttä vai totuutta. Ne, jotka sisältävät hyvyyttä, johtavat paljon U:sta ja O:sta sekä melko paljon myös A:sta; mutta ne, jotka sisältävät totuutta, johtavat E:stä ja I:stä. Koska mieltymykset ilmenevät etenkin äänien kautta, on tavallista myös ihmispuheessa, kun suuria asioita käsitellään, kuten taivasta ja Jumalaa, käyttää sanoja, joissa on U ja O. Samoin nousevat musiikilliset äänet korkeuteen ilmaistessaan suuria asioita, mutta ei silloin, kun käsitellään vähemmän yleviä asioita. Tästä johtuu, että säveltaide kykenee ilmaisemaan erilaisia mieltymyksiä.

242. Enkelillisessä puheessa on eräänlainen sopusointu, jota ei voi kuvata (5). Tämä sopusointu on siitä, että ajatukset ja mieltymykset, joista puhe on, hajoittuvat ja levittyvät taivaan muodon mukaisesti, ja taivaan muoto on se, jonka mukaisesti kaikki on yhdistetty ja jonka mukaisesti kaikki yhteys on. Että enkelit on yhdistetty taivaan muodon mukaisesti, ja että heidän ajatuksensa ja mieltymyksensä virtaavat sen mukaisesti, nähdään edellä (nrot 200–212).

243. Samanlainen puhe kuin on spirituaalisessa maailmassa, on istutettu jokaiseen ihmiseen, mutta hänen sisäiseen älylliseen osaansa. Mutta koska tämä puhe ihmisellä ei liu’u mieltymystä vastaaviksi sanoiksi, kuten enkeleillä, ihminen ei tiedä, että se on hänessä. Tästä kuitenkin on, että ihmisellä, kun hän tulee toiseen elämään, on sama kieli kuin enkeleillä ja hengillä siellä, ja että näin hän osaa puhua ilman opetusta (6). Mutta tästä asiasta enemmän luvun lopussa.

244. Taivaassa on kaikilla yksi puhe, kuten edellä on sanottu. Mutta se vaihtelee siinä, että viisaampien puhe on sisäisempää ja täydempi mieltymysten vaihteluista ja ajatuksen ideoista, kun taas vähemmän viisaiden puhe on ulkoisempaa ja sisältää vähemmän sellaisia asioita. Yksinkertaisten puhe on vieläkin ulkoisempaa ja sen johdosta koostuen sanoista, joista merkitys on etsittävä samalla tavalla kuin ihmisten puhuessa toistensa kanssa. On myös kasvojen avulla tapahtuvaa puhetta päättyen ideoiden muuntamiin ääniin. Lisäksi on puhetta, jossa taivaalliset edustukset on sekoitettu ideoihin ja myös ideoista käyvät esiin nähtäviksi. On myös puhetta eleiden avulla vastaten mieltymyksiä ja edustaen samanlaisia asioita kuin heidän sanoillaan ilmaisemat. Lisäksi on puhetta mieltymysten yhteisten asioiden ja ajatusten yhteisten asioiden avulla. Siellä on myös jyrinältä kuulostavaa puhetta ja myös muunlaisia.

245. Pahojen ja helvetillisten henkien puhe on samoin luonnollista heille, koska se on mieltymyksistä, mutta pahoista mieltymyksistä ja sen johdosta likaisista ideoista, joita enkelit täysin inhoavat. Helvetin puheet ovat siten päinvastaisia taivaan puheille. Sen tähden pahat henget eivät kestä enkelillistä puhetta eivätkä enkelit helvetillistä puhetta. Helvetillinen puhe on enkeleille kuin paha haju, joka osuu nenään. Puhe tekopyhillä, jotka ovat sellaisia, jotka kykenevät teeskentelemään valon enkeleitä, on sanoihin nähden samanlaista enkelien puheen kanssa, mutta mieltymyksiin ja sen johdosta ajatuksen ideoihin nähden täysin päinvastaista. Kun tekopyhien puhe havaitaan, millaista se on sisäisesti, mikä tapahtuu viisailla enkeleillä, se kuullaan hammasten kiristyksenä ja se herättää kauhua.

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Että taivaissa on hengitystä, mutta se on sisäistä hengitystä (nrot 3884, 3885); kokemuksesta (nrot 3884, 3885, 3891, 3893). Hengitykset siellä ovat erilaisia ja vaihtelevia heidän tilansa mukaisesti (nrot 1119, 3886, 3887, 3889, 3892, 3893). Pahat eivät voi lainkaan hengittää taivaassa, jos he tulevat sinne, he tukehtuvat (nro 3894).

2. Enkelien ajatuksen ideat, joista he puhuvat, tuotetaan taivaan valon ihmeellisten vaihteluiden kautta (nrot 1646, 3343, 3993).

3. Enkelit kykenevät ilmaisemaan puheellaan hetkessä enemmän kuin ihminen puolessa tunnissa omallaan, ja myös sellaisia asioita, jotka eivät päädy ihmiskielen sanoiksi (nrot 1641–1643, 1645, 4609, 7089).

4. Yhdessä ajatuksen ideassa on lukemattomia asioita (nrot 1008, 1869, 4946, 6613–6618). Ihmisen ajatuksen ideat avataan toisessa elämässä, ja ne elävästi esitetään nähtäväksi sellaisina kuin ne ovat (nrot 1869, 3310, 5510). Millaisilta ne näyttävät (nrot 6601, 8885). Sisimmän taivaan enkelien ajatusten ideat näyttävät liekehtivän valon näköisiltä (nro 6615). Uloimman taivaan enkelien ajatuksen ideat näyttävät ohuiden hohtavan valkoisten pilvien näköisiltä (nro 6614). Enkelin näkemä ajatuksen idea, josta oli säteilyä Herraa kohti (nro 6620). Ajatuksen ideat ulottuvat laajalti ympäröiviin enkelien yhteiskuntiin (nrot 6598–6613).

5. Enkelillisessä puheessa on harmonisesti virtaava sopusointu (nrot 1648, 1649, 7191).

6. Spirituaalinen eli enkelillinen puhe on ihmisessä, vaikka hän ei tiedä sitä (nro 4104). Sisäisen ihmisen ajatuksen ideat ovat spirituaalisia, mutta ihminen eläessään maailmassa havaitsee niitä luonnollisesti, koska silloin hän ajattelee luonnollisessa ihmisessä (nrot 10236, 10237, 10240, 10551). Ihminen tulee kuoleman jälkeen omiin sisäisiin ideoihinsa (nrot 3226, 3342, 3343, 10568, 10604). Ne muodostavat silloin häneen puheensa (nrot 2470–2479).

XXVIII ENKELIEN PUHE IHMISEN KANSSA

246. Ne enkelit, jotka puhuvat ihmisen kanssa, eivät puhu omalla kielellään, vaan ihmisen kielellä ja myös muilla kielillä, joita ihminen ymmärtää, mutta ei ihmiselle tuntemattomilla kielillä. Syy että näin on, johtuu siitä, että enkelit puhuessaan ihmisen kanssa kääntyvät hänen puoleensa ja yhdistyvät häneen; ja tämä enkelin yhdistyminen ihmisen kanssa aiheuttaa, että molemmilla on samanlainen ajatus; ja koska ihmisen ajatus on yhdenmukainen hänen muistinsa kanssa ja puhe virtaa siitä, niin molemmat ovat samassa kielessä. Lisäksi kun enkeli tai henki tulee ihmisen luokse ja kääntymällä hänen puoleensa yhdistetään häneen, hän tulee ihmisen koko muistiin niin paljon, että hän tuskin tietää muuta, kuin että hän itsestään tietää mitä ihminen tietää, näin myös hänen kielensä. Olen puhunut tästä asiasta enkelien kanssa ja sanonut, että he luultavasti ajattelivat puhuvansa minulle äidinkielelläni, koska se näin havaitaan, vaikka he eivät kuitenkaan ole se, joka puhuu, vaan minä; ja että tämä voidaan tietää siitä, että enkelit eivät kykene lausumaan yhtäkään ihmiskielen sanaa (nro 237). Lisäksi ihmiskieli on luonnollista, ja he ovat spirituaalisia, eivätkä spirituaaliset kykene lausumaan mitään luonnollisella tavalla. Tähän he vastasivat tietävänsä, että heidän yhdistymisensä ihmisen kanssa, jonka kanssa he puhuvat, on hänen spirituaalisen ajatuksensa kanssa, mutta koska se virtaa hänen luonnolliseen ajatukseensa, ja se taas on yhdenmukainen hänen muistinsa kanssa, niin sen tähden ihmisen kieli ja kaikki hänen tietonsa näyttävät heistä olevan heidän omiaan. Ja että tämä tapahtuu siitä syystä, että se on miellyttänyt Herraa, että sellainen yhdistyminen ja ikään kuin taivaan liittäminen olisi ihmisellä; mutta nykyään ihmisen tila on toinen, että sellaista yhdistymistä ei ole enää enkelien kanssa, vaan henkien kanssa, jotka eivät ole taivaassa. Olen puhunut tästä samasta asiasta myös henkien kanssa, mutta he eivät tahtoneet uskoa, että ihminen puhuu, vaan he puhuvat ihmisessä, myös että ihminen ei tiedä mitä hän tietää, vaan he tietävät, ja niin että kaikki asiat, jotka ihminen tietää, ovat heiltä. Koetin monilla asioilla vakuuttaa heille, ettei se olisi niin, mutta turhaan. Keitä tarkoitetaan hengillä ja keitä enkeleillä, kerrotaan seuraavissa kohdissa, joissa käsitellään Henkien maailmaa.

247. On myös toinen syy siihen, miksi enkelit ja henget yhdistyvät ihmisen kanssa niin läheisesti, että he eivät tiedä muuta, kuin että mikä on ihmisen, on heidän omaansa, nimittäin, että ihmisessä on sellainen yhdistyminen spirituaalisen ja luonnollisen maailman välillä, että ne ovat ikään kuin yksi. Mutta koska ihminen on erottanut itsensä taivaasta, Herra on huolehtinut, että jokaisen ihmisen luona olisi enkeleitä ja henkiä, jotta Herra niiden kautta johtaisi ihmistä, tämän syyn vuoksi on niin läheinen yhdistyminen. Toisin olisi ollut, jos ihminen ei olisi erottanut itseään; sillä silloin Herra olisi voinut johtaa häntä yleisen virtauksen avulla taivaasta ilman henkiä ja enkeleitä häneen liitettyinä. Mutta tästä asiasta erityisesti seuraavissa kohdissa, missä on taivaan yhdistymisestä ihmisen kanssa.

248. Enkelin tai hengen puhe ihmisen kanssa kuullaan yhtä kuuluvasti kuin ihmisen puhe ihmisen kanssa, mutta muut lähellä olevat eivät kuule sitä, vaan ainoastaan ihminen itse. Syynä on se, että enkelin eli hengen puhe virtaa ensin ihmisen ajatukseen ja sisäisen tien kautta hänen kuuloelimeensä ja siten vaikuttaa siihen sisältäpäin. Mutta ihmisen puhe ihmisen kanssa virtaa ensin ilmaan ja ulkoisen tien kautta hänen kuuloelimeensä ja vaikuttaa siihen ulkoapäin. Tästä on ilmeistä, että enkelin ja hengen puhe ihmisen kanssa kuullaan ihmisen sisällä; ja koska se yhtäläisesti vaikuttaa kuuloelimeen, niin se myös yhtäläisesti kuuluu. Että enkelin ja hengen puhe virtaa alas aina korvaan saakka sisältäpäin, on tullut minulle selväksi siitä, että se virtaa myös kieleen saaden sen hieman värisemään, mutta ei saa kuitenkaan aikaan sellaista liikettä kuin ihminen itse artikuloidessaan kielensä avulla puheensa ääniä sanoiksi.

249. Mutta nykyään harvoin annetaan puhua henkien kanssa, koska se on vaarallista (1). Sillä silloin henget tietävät, että he ovat ihmisen luona, mitä he eivät muuten tiedä. Pahat henget ovat sellaisia, että heillä on kuolettava viha ihmistä kohtaan ei­vätkä he halua mitään enemmän kuin tuhota hänet sielultaan ja ruumiiltaan, mikä tapahtuu myös niillä, jotka ovat antautuneet siinä määrin fantasioille, että ovat poistaneet itsestään luonnolliselle ihmiselle ominaiset ilot. Muu­tamat myös, jotka viettävät yksinäistä elämää, kuulevat joskus hen­kien puhuvan heille, ja ilman vaaraa, sillä Herra poistaa henget heidän luotaan aika ajoin, etteivät he tietäisi olevansa ihmisen luona. Sillä useimmat henget eivät tiedä, että on olemassa toinen maailma kuin se, missä he ovat, ja näin he eivät myöskään tiedä, että ihmisiä on jossakin muualla. Sen tähden ihmisen ei ole lupa puhua vuorostaan heidän kanssaan, sillä jos hän pu­huisi, he tietäisivät sen. Ne, jotka ajattelevat paljon uskonnollisia asioita ja riippuvat niissä kiinni, että he näkevät ne ikään kuin itsensä sisällä, alkavat myös kuulla henkien puhuvan heidän kanssaan. Sillä uskonnolliset asiat, olivatpa ne mitä tahansa, kun ih­minen riippuu niissä kiinni itsestään eikä sovella niitä eri asioihin, jotka ovat hyötyjä maailmassa, ne tunkeutuvat sisäisiin ja jäävät sinne sekä valtaavat ihmisen koko hengen, ja astuvat jopa spirituaali­seen maailmaan ja vaikuttavat henkiin siellä. Mutta sellaiset ovat näkijöitä ja intoilijoita; ja minkä tahansa hengen he kuu­levat puhuvan, he uskovat olevan Pyhän Hengen, vaikka se on kuitenkin intoilijahenki. Sellaiset intoilijahenget näkevät vääryy­det totuuksina, ja koska he näin näkevät, he saavat itsensä uskomaan niihin, ja he saavat niihin uskomaan myös toiset, joihin virtaavat. Mutta sellaiset henget on vähitellen poistettu, koska he alkoivat houkutella muita pahuuksiin ja heitä myös toteltiin. Intoilijahenget erotetaan muista hengistä sillä, että he uskovat olevansa Pyhä Henki ja mitä he sanovat olevan Juma­lallisia asioita. Nämä henget eivät kuitenkaan vahingoita ih­mistä, koska ihminen kunnioittaa heitä Jumalallisella kunnioituksella. Olen joskus puhunut myös heidän kanssaan, ja silloin on paljastettu myös ne ilkeät asiat, joita he ovat valaneet palvojiinsa. Nämä henget asuvat yhdessä autiolla paikalla va­senta kohti.

250. Mutta puhua taivaan enkelien kanssa ei sallita muille kuin niille, jotka ovat totuuksissa hyvyydestä, pääasiassa niille, jotka ovat Herran sekä Jumaluuden tunnustamisessa Hänen Ihmisyydessään, koska tämä on totuus, jossa taivaat ovat. Sillä, kuten edellä on osoitettu, Herra on taivaan Jumala (nrot 2–6); Herran Jumaluus muodostaa taivaan (nrot 7–12); Herran Jumaluus taivaassa on rakkautta Häneen ja lähimmäisenrakkautta lähimmäistä kohtaan Hänestä (nrot 13–19); koko taivas yhtenä kokonaisuutena kuvastaa yhtä ihmistä, samoin jokainen taivaan yhteiskunta; ja jokainen enkeli on täydellisessä ihmismuodossa, ja tämä Herran Jumalallisesta Ihmisyydestä (nrot 59–86). Näistä asioista on selvää, että puhua taivaan enkelien kanssa ei ole mahdollista muille kuin niille, joissa sisäiset on avattu Jumalallisten totuuksien kautta aina Herraan saakka; sillä näissä totuuksissa sisäänvirtaa Herra ihmiseen ja Herran kanssa sisäänvirtaa myös taivas. Että Jumalalliset totuudet avaavat ihmisen sisäiset, johtuu siitä, että ihminen on niin luotu, että sisäiseen ihmiseensä nähden hän olisi taivaan kuva ja ulkoiseen ihmiseensä nähden maailman kuva (nro 57), ja sisäistä ihmistä ei avata kuin Herrasta lähtevän Jumalallisen totuuden kautta, koska se on taivaan valo ja taivaan elämä (nrot 126-140).

251. Herran Itsensä virtaus ihmiseen on hänen otsaansa ja sieltä koko kasvoihin, koska ihmisen otsa vastaa rakkautta ja kasvot vastaavat hänen kaikkia sisäisiään (2). Spirituaalisten enkelien virtaus ihmiseen on kaikkialle hänen päähänsä, otsasta ja ohimoista koko siihen osaan päätä, jonka alla isot aivot ovat, sillä tämä pään alue vastaa ymmärtäväisyyttä. Taivaallisten enkelien virtaus taas on siihen osaan päätä, jonka alla pikkuaivot ovat, ja tätä kutsutaan takaraivoksi, kaikkialta korvien ympäriltä aina niskaan saakka, sillä tämä alue vastaa viisautta. Enkelien kaikki puhe ihmisen kanssa tulee näiden teiden kautta hänen ajatuksiinsa. Siitä olen havainnut, keitä enkelit olivat, jotka puhuivat kanssani.

252. Ne, jotka puhuvat taivaan enkelien kanssa, näkevät myös niitä asioita, jotka ovat taivaassa, koska he näkevät taivaan valosta, jossa heidän sisäisensä ovat. Enkelit näkevät myös heidän kauttaan niitä asioita, jotka ovat maan päällä (3), sillä heissä taivas on yhdistetty maailmaan ja maailma yhdistetty taivaaseen. Sillä kuten edellä on sanottu (nro 246), kun enkelit kääntyvät ihmisen puoleen, he yhdistyvät häneen niin, etteivät he tiedä muuta, kuin että ne asiat, jotka ovat ihmisen, ovat heidän omiaan, eivätkä ainoastaan ne, jotka kuuluvat hänen puheeseensa, vaan myös ne, jotka kuuluvat hänen kuuloonsa ja näköönsä. Ihminen vuorostaan ei myöskään tiedä muuta, kuin että ne asiat, jotka virtaavat enkelien kautta häneen, ovat hänen omiaan. Sellaisessa yhdistymisessä taivaan enkelien kanssa olivat muinaisimman ajan ihmiset tällä maapallolla, joiden aikoja sen tähden kutsuttiin Kulta-ajaksi. Koska he tunnustivat Jumaluuden Ihmismuodossa, siten Herran, he puhuivat taivaan enkelien kanssa kuin omiensa kanssa ja taivaan enkelit vuorostaan heidän kanssaan kuin omiensa kanssa, ja heissä taivas ja maailma muodostivat yhden. Mutta näiden aikojen jälkeen ihminen vähitellen erotti itsensä taivaasta rakastamalla itseään enemmän kuin Herraa ja maailmaa enemmän kuin taivasta. Sen jälkeen hän alkoi tuntea itserakkauden ja maailmanrakkauden ilot erillään taivaan iloista, ja lopulta aina siinä määrin, ettei hän tiennyt mistään muusta ilosta. Silloin suljettiin hänen sisäisensä, jotka olivat olleet avoinna taivaaseen, ja hänen ulkoisensa avattiin maailmaan. Ja kun tämä tapahtuu, ihminen on valossa maailman kaikkiin asioihin nähden, mutta pilkkopimeydessä taivaan kaikkiin asioihin nähden.

253. Niiden aikojen jälkeen harvoin kukaan on puhunut taivaan enkelien kanssa, mutta jotkut ovat puhuneet henkien kanssa, jotka eivät ole taivaassa. Sillä ihmisen sisäiset ja ulkoiset ovat sellaisia, että ne on käännetty joko Herraan päin kuin yhteiseen keskukseensa (nro 124), tai häntä itseään kohti, siten Herrasta poispäin. Ne, jotka on käännetty Herraan päin, on käännetty myös taivasta kohti, mutta ne, jotka on käännetty itseen päin, on käännetty myös maailmaa kohti; ja niitä, jotka on käännetty tänne, tuskin voidaan kohottaa. Herra kuitenkin kohottaa niitä niin paljon kuin mahdollista rakkauden kääntämisellä, ja tämä tapahtuu totuuksien avulla Sanasta.

254. Minulle on kerrottu, kuinka Herra puhui profeetoille, joiden kautta Sana annettiin. Hän ei puhunut heille kuten muinaisille ihmisille virtaamalla heidän sisäisiinsä, vaan henkien välityksellä, jotka lähetettiin profeettojen luokse. Nämä henget Herra täytti katseellaan ja näin inspiroi ne sanat, jotka he sanelivat profeetoille; niin että se ei ollut sisäänvirtausta, vaan sanelua. Ja koska sanat tulivat esiin välittömästi Herralta, niin yksityiskohdat on täytetty Jumaluudella ja sisältävät itsessään sisäisen merkityksen, joka on sellainen, että taivaan enkelit havaitsevat ne taivaallisessa ja spirituaalissa merkityksessä, kun taas ihmiset luonnollisessa merkityksessä. Siten Herra on yhdistänyt taivaan ja maailman Sanan avulla. Minulle on myös esitetty, kuinka Herra katseellaan täyttää henkiä Jumaluudella. Herran Jumaluudella täytetty henki ei tiedä muuta, kuin että hän on Herra, ja että se on Jumaluus, joka puhuu; ja tämä jatkuu siihen asti, kunnes hän on lopettanut puhumisen. Tämän jälkeen hän havaitsee ja tunnustaa olevansa henki, ja että hän ei ole puhunut itsestään, vaan Herrasta. Koska sellainen tila oli hengillä, jotka puhuivat profeetoille, niin he myös sanoivat, että Jehova puhui. Henget jopa kutsuivat itseään Jehovaksi, kuten voidaan tietää, ei ainoastaan Sanan profeetallisista vaan myös historiallisista osista.

255. Jotta tiedettäisiin, millainen on enkelien ja henkien yhteys ihmisen kanssa, minun on lupa mainita joitakin muistamisen arvoisia asioita, joista sitä voidaan valaista ja tehdä johtopäätöksiä. Kun enkelit ja henget kääntyvät ihmisen puoleen, he eivät tiedä muuta kuin että ihmisen kieli on heidän omaansa, ja että heillä ei ole muuta kieltä; syynä tähän on se, että he ovat silloin ihmisen kielessä eivätkä omassaan, jota he eivät edes muistakaan. Mutta niin pian kuin he kääntyvät pois ihmisestä, he ovat omassa enkelillisessä ja spirituaalisessa kielessään eivätkä tiedä mitään ihmisen kielestä. Samankaltaista on tapahtunut minulle, kun olen ollut enkelien seurassa ja samanlaisessa tilassa heidän kanssaan. Olen silloin myös puhunut heidän kanssaan heidän kielellään enkä tiennyt mitään omastani, jota en myöskään muistanut. Mutta niin pian kuin en enää ollut heidän seurassaan, olin omassa kielessäni. Mainitsemisen arvoista on myös se, että kun enkelit ja henget kääntyvät ihmisen puoleen, he pystyvät puhumaan hänen kanssaan mistä tahansa etäisyydestä. He ovat puhuneet minulle myös kaukaa yhtä kuuluvasti kuin läheltä. Mutta kun he kääntyvät pois ihmisestä ja puhuvat keskenään, ihminen ei kuule lainkaan mitään, mitä he puhuvat, vaikka se olisi aivan hänen korvansa vieressä. Tästä on tullut selväksi, että kaikki yhteys spirituaalisessa maailmassa on kääntymisen mukaisesti. On myös mainitsemisen arvoista, että useat henget yhdessä voivat puhua ihmisen kanssa ja ihminen heidän kanssaan. Sillä he lähettävät jonkin hengen joukostaan sen ihmisen luokse, jonka kanssa he haluavat puhua, ja tämä lähetetty henki kääntyy sitten ihmisen puoleen, ja toiset henget kääntyvät henkensä puoleen, ja niin he keskittävät ajatuksensa, joita henki sitten tuo esiin ihmiselle. Henki ei tiedä silloin muuta, kuin että hän itse puhuu itsestään käsin, ja samoin muut henget eivät tiedä muuta, kuin että he itse puhuvat. Näin tapahtuu useamman yhteys yhden kanssa myös kääntymällä (4). Mutta näistä lähettiläshengistä, joita myös subjekteiksi kutsutaan, ja yhteydestä heidän kauttaan, kerrotaan enemmän myöhemmin.

256. Kenenkään enkelin ja hengen ei ole lupa puhua ihmisen kanssa omasta muististaan, vaan ainoastaan ihmisen muistista; sillä enkeleillä ja hengillä on muistinsa yhtäläisesti kuin ihmisillä. Jos henki puhuisi ihmisen kanssa omasta muististaan, ihminen ei tietäisi muuta, kuin että ne asiat, joita hän silloin ajattelee, olisivat hänen omiaan, vaikka ne ovat kuitenkin hengen. Se on kuin muistikuva jostakin asiasta, jota ihminen ei kuitenkaan ole koskaan kuullut tai nähnyt. Että näin on, minun on annettu tietää kokemuksesta. Siitä oli joidenkin muinaisajan ihmisten luulo, että he joidenkin tuhansien vuosien kuluttua palaisivat entiseen elämäänsä ja sen kaikkiin toimiin, ja että he olivat sen jo tehneetkin. He päättelivät sen siitä, että joskus heille tuli ikään kuin muistikuva asioista, joita he eivät kuitenkaan olleet koskaan nähneet tai kuulleet. Tämä tapahtui, koska henget virtasivat omasta muististaan heidän ajatustensa ideoihin.

257. On myös henkiä, joita kutsutaan luonnollisiksi ja ruumiillisiksi hengiksi. Kun nämä henget tulevat ihmisen luokse, he eivät yhdisty hänen ajatuksensa kanssa kuten muut henget, vaan he astuvat sisään hänen ruumiiseensa ja valtaavat hänen kaikki aistinsa sekä puhuvat hänen suunsa kautta ja toimivat hänen jäsentensä kautta, tietämättä sitten muuta, kuin että ihmisen kaikki asiat ovat heidän omiaan. He ovat henkiä, jotka riivaavat ihmisen. Mutta heidät Herra on heittänyt helvettiin ja siten täysin poistanut, joten sellaiset riivaukset eivät ole nykyään mahdollisia (5).

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Ihminen kykenee puhumaan henkien ja enkelien kanssa, ja muinaisajan ihmiset puhuivat usein heidän kanssaan (nrot 67–69, 784, 1634, 1636, 7802). Joillakin maapalloilla enkelit ja henget ilmestyvät ihmismuodossa ja puhuvat heidän kanssaan (nrot 10751, 10752). Mutta tällä maapallolla on nykyään vaarallista puhua henkien kanssa, ellei ihminen ole todellisessa uskossa ja Herran johdatettavana (nrot 784, 9438, 10751).

2. Otsa vastaa taivaallista rakkautta, ja siten Sanassa se merkitsee sitä rakkautta (nro 9936). Kasvot vastaavat ihmisen sisäisiä, jotka kuuluvat ajatukseen ja mieltymykseen (nrot 1568, 2988, 2989, 3631, 4796, 4797, 4800, 5165, 5168, 5695, 9306). Kasvot on muodostettu sisäisten vastaavaisuuteen (nrot 4791–4805, 5695). Tästä syystä Sanassa ”kasvot” merkitsevät sisäisiä (nrot 1999, 2434, 3527, 4066, 4796).

3. Henget eivät voi nähdä ihmisen kautta mitään asiaa, joka on tässä aurinkokunnassa, mutta he ovat nähneet minun silmieni kautta; syy tähän (nro 1880).

4. Henkien yhteiskunnista muihin yhteiskuntiin lähetettyjä henkiä kutsutaan subjekteiksi (nrot 4403, 5856). Yhteydet spirituaalisessa maailmassa tapahtuvat sellaisten lähettiläshenkien kautta (nrot 4403, 5856, 5983). Kun henki on lähetetty ja hän palvelee subjektina, hän ei ajattele itsestään käsin, vaan niistä käsin, joista hänet on lähetetty (nrot 5985–5987).

5. Nykyään ei ole ulkoisia eli ruumiillisia riivauksia kuten ennen (nro 1983). Mutta nykyään on sisäisiä riivauksia, jotka ovat mielen riivauksia, enemmän kuin ennen (nrot 1983, 4793). Ihminen on sisäisesti riivattu, kun hänellä on likaisia ja loukkaavia ajatuksia Jumalasta ja lähimmäisestä, ja kun häntä estävät avoimesti puhumasta niistä vain ulkoiset siteet, joita ovat pelot lain seurauksista sekä maineen, kunnian, voiton ja hengen menettämisestä (nro 5990). Niistä pirullisista hengistä, jotka pääasiassa riivaavat ihmisen sisäiset (nro 4793). Niistä pirullisista hengistä, jotka haluavat riivata ihmisen ulkoiset, että heidät on suljettu helvetteihin (nrot 2752, 5990).

XXIX KIRJOITUKSET TAIVAASSA

258. Koska enkeleillä on puhe ja heidän puheensa koostuu sanoista, niin heillä on myös kirjoituksia; ja kirjoituksilla he ilmaisevat mielensä ajatuksia yhtäläisesti kuin puheellaan. Joskus minulle on lähetetty taivaasta kirjoitettuja papereita, aivan kuten käsin kirjoitetut ja myös painetut paperit maailmassa. Pystyin myös lukemaan niitä samalla tavalla, mutta ei ollut sallittua ammentaa niistä enempää kuin yhtä tai kahta ajatusta. Syy oli siinä, että ei ole Jumalallisen järjestyksen mukaista, että opetetaan kirjoituksilla taivaasta, vaan Sanan avulla, koska ainoastaan sen avulla on taivaan yhteys ja yhdistyminen maailman kanssa, siten Herran ihmisen kanssa. Että taivaassa kirjoitetut paperit ilmestyivät myös profeetoille, nähdään Hesekielissä:

Niin minä näin, ja katso: käsi ojennettiin minua kohti, ja katso: siinä oli kirjakäärö. Ja hän levitti sen minun eteeni, ja katso: se oli kirjoitettu täyteen sisältä ja päältä. (Hes 2: 9, 10.)

Ja Ilmestyskirjassa:

Ja minä näin valtaistuimella-istuvan oikeassa kädessä kirjakäärön, sisältä ja päältä täyteen kirjoitetun, seitsemällä sinetillä suljetun (Ilm. 5: 1).

259. Että taivaissa on kirjoituksia, on Herra huolehtinut Sanan vuoksi, sillä Sana on olemukseltaan Jumalallista Totuutta, josta on kaikki taivaallinen viisaus niin ihmisille kuin enkeleille: sillä sen on sanellut Herra. Ja mitä Herra sanelee, kulkee kaikkien taivasten lävitse järjestyksessä ja päättyy ihmiseen. Sen johdosta se on sovitettu niin viisauteen, jossa enkelit ovat, kuin älykkyyteen, jossa ihmiset ovat. Siitä johtuu, että Sana on myös enkeleillä ja he yhtäläisesti lukevat sitä kuten ihmiset maan päällä. Siitä ovat myös heidän oppinsa ja siitä pidetään heidän saarnansa siellä (nro 221). Sana on sama, mutta sen luonnollinen merkitys, joka on kirjaimellinen merkitys meille, ei ole taivaassa, vaan siellä on spirituaalinen merkitys, joka on sen sisäinen merkitys. Millainen tämä sisäinen merkitys on, nähdään pienessä kirjassa nimeltä Valkoinen Hevonen, josta on Ilmestyskirjassa.

260. Kerran minulle lähetettiin taivaasta myös pieni paperi, johon oli kirjoitettu ainoastaan joitakin sanoja heprealaisilla kirjaimilla; ja sanottiin, että jokainen kirjain sisälsi viisauden salaisuuksia, ja että ne sisältyivät kirjainten taivutuksiin ja kaarevuuksiin ja sen johdosta myös ääniin. Siitä on tullut minulle selväksi, mitä tarkoitetaan näillä Herran sanoilla:

Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto (Matt. 5: 18).

Että Sana on Jumalallinen jokaiseen piirtoonsa nähden, on tunnettua myös Kirkossa; mutta missä ihmeessä Jumaluus piilee jokaisessa piirrossa, ei ole vielä tunnettua, sen tähden se kerrotaan. Kirjoitus sisimmässä taivaassa koostuu erilaisista taivutetuista ja kaarevista muodoista, ja taivutukset ja kaarevuudet ovat taivaan muodon mukaisia. Niiden avulla enkelit ilmaisevat viisautensa salaisuuksia ja myös monia asioita, joita he eivät voi ilmaista sanoin; ja mikä ihmeellistä, enkelit osaavat tämän kirjoituksen ilman harjoitusta ja opettajaa. Se on heihin istutettu kuten itse puhekin (nro 236): ja sen tähden tämä kirjoitus on taivaallista kirjoitusta. Että se on heihin istutettu, johtuu siitä, että ajatusten ja mieltymysten kaikki ulottuminen ja sen johdosta enkelien ymmärtäväisyyden ja viisauden kaikki yhteys kulkee taivaan muodon mukaisesti (nro 201): siitä on, että heidän kirjoituksensa virtaa tähän muotoon. Minulle on kerrottu, että muinaisimman ajan ihmisillä tällä maapallolla, ennen kuin kirjaimet keksittiin, oli myös sellainen kirjoitus; ja että se siirrettiin heprean kielen kirjaimiin, jotka muinaisina aikoina olivat kaikki taivutettuja eikä mikään päättynyt suoralinjaisena kuten nykyään. Siitä johtuu, että Sanassa on Jumalallisia asioita ja taivaan salaisuuksia jopa sen hitusissa, pisteissä ja pienissä piirroissa.

261. Tämä kirjoitus, joka tapahtuu taivaallisen muodon kirjaimilla, on käytössä sisimmässä taivaassa, jossa enkelit ovat viisaudessa muita etevämpiä. Näiden kirjaimien avulla he ilmaisevat mieltymyksiä, joista ajatukset virtaavat ja seuraavat järjestyksessä käsiteltävän asian aiheen mukaisesti. Tästä johtuu, että nämä kirjoitukset sisältävät salaisuuksia, joita ajatus ei voi tyhjentää. Näitä kirjoituksia myös minun on annettu nähdä. Mutta alemmissa taivaissa ei ole sellaisia kirjoituksia. Kirjoitukset niissä taivaissa ovat samankaltaisia kuin kirjoitukset maailmassa, kirjaimet ovat samankaltaisia, mutta ne eivät kuitenkaan ole ihmiselle ymmärrettäviä, koska ne ovat enkelillisellä kielellä, ja enkelillinen kieli on sellaista, ettei sillä ole mitään yhteistä ihmiskielen kanssa (nro 237). Sillä vokaaleilla he ilmaisevat mieltymyksiä ja konsonanteilla ajatusten ideoita mieltymyksistä ja sanoilla niistä asian merkitystä (nähdään edellä, nrot 236, 241). Tämä kirjoitus sisältää myös muutamalla sanalla enemmän asioita kuin ihminen voi kuvata useilla sivuilla. Olen nähnyt myös näitä kirjoituksia. Näin kirjoitettuna heillä on Sana alemmissa taivaissa ja taivaallisilla muodoilla sisimmässä taivaassa.

262. On huomattava, että kirjoitukset taivaissa virtaavat luonnollisesti itse heidän ajatuksistaan, niin vaivattomasti, että se on ikään kuin ajatus heittäytyisi esiin; eikä käsi epäröi minkään sanan valinnassa, koska sanat, niin ne, joita he puhuvat, kuin ne, joita he kirjoittavat, vastaavat heidän ajatuksensa ideoita; ja kaikki vastaavaisuus on luonnollista ja spontaania. Taivaissa on myös kirjoituksia ilman käden apua, pelkästä ajatusten vastaavaisuudesta, mutta nämä kirjoitukset eivät ole pysyviä.

263. Olen nähnyt myös kirjoituksia taivaasta pelkistä numeroista kirjoitettuina järjestyksessä ja sarjassa, aivan kuten kirjaimista ja sanoista koostuvat kirjoitukset. Minulle on opetettu, että tämä kirjoitus on peräisin sisimmästä taivaasta; ja että heidän taivaallinen kirjoituksensa (josta edellä, nrot 260, 261) esitetään alempien taivasten enkeleille numeroina, kun ajatus virtaa siitä alas; ja että tämä numeerinen kirjoitus sisältää samoin salaisuuksia, joista joitakin ei voi ajatuksella ymmärtää eikä sanoilla ilmaista. Sillä kaikki numerot vastaavat ja vastaavaisuuden mukaisesti merkitsevät, yhtäläisesti kuin sanat (1), sillä erolla kuitenkin, että numerot sisältävät yleisiä asioita ja sanat yksityiskohtia. Ja koska yksi yleinen asia sisältää lukemattomia yksityiskohtia, siitä johtuu, että numeerinen kirjoitus sisältää enemmän salaisuuksia kuin kirjaimista koostuva kirjoitus. Näistä asioista on tullut minulle selväksi, että Sanassa numerot merkitsevät yhtäläisesti asioita kuin sanat siellä. Mitä merkitsevät yksinkertaiset luvut, kuten 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 12, ja mitä yhdistelmät 20, 30, 50, 70, 100, 144, 1000, 10000, 12000 ja muut, voidaan nähdä teoksessa Arcana Coelestia, jossa niitä on käsitelty. Tässä kirjoituksessa taivaassa asetetaan aina ensimmäiseksi se luku, josta seuraavat luvut riippuvat sarjassa kuin omasta aiheestaan; sillä tämä luku on ikään kuin hakemisto käsiteltävästä asiasta, ja siitä on seuraavien lukujen määräytyminen asiaan yksityiskohtaisesti.

264. Ne, jotka eivät tiedä mitään taivaasta eivätkä halua muuta käsitystä siitä, kuin jonakin puhtaasti atmosfäärisenä, missä enkelit lentelevät niin kuin älylliset mielet ilman kuulo- ja näköaistia, eivät kykene ajattelemaan, että enkeleillä olisi puhetta ja kirjoitusta. Sillä he sijoittavat aineelliseen jokaisen asian olemassaolon, vaikka kuitenkin ne asiat, jotka ovat taivaassa, niin todellisesti ovat olemassa kuin asiat maailmassa. Ja enkeleillä on siellä kaikkia asioita, jotka ovat hyödyllisiä elämälle ja viisaudelle.

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Kaikki numerot Sanassa merkitsevät asioita (nrot 482, 487, 647, 648, 755, 813, 1963, 1988, 2075, 2252, 3252, 4264, 4670, 6175, 9488, 9659, 10217, 10253). Esitetty taivaasta (nrot 4495, 5265). Kerrotut luvut merkitsevät samanlaisia asioita kuin yksinkertaiset luvut, joista ne nousevat kertomalla (nrot 5291, 5335, 5708, 7973). Muinaisimman ajan ihmisillä oli taivaallisia salaisuuksia numeroina, ikään kuin kirkollinen laskelma (nro 575).

XXX TAIVAAN ENKELIEN VIISAUS

265. Millainen taivaan enkelien viisaus on, voidaan tuskin käsittää, koska se niin suuresti ylittää ihmisviisauden, ettei niitä voida verrata; ja mikä ylittää ihmisviisauden, näyttää siltä kuin se ei olisi mitään. On myös joitakin tuntemattomia asioita, joilla enkelien viisautta kuvataan, mutta ennen kuin ne tulevat tunnetuksi, ne ovat ymmärryksessä kuin varjot ja niin ne myös kätkevät asian sellaisena kuin se on itsessään. Mutta nämä asiat ovat kuitenkin sellaisia, jotka voidaan tuntea, ja kun ne tunnetaan, tulevat ymmärretyksi, jos mieli vain ilahtuu niistä. Sillä ilolla on valo mukanaan, koska se on rakkaudesta. Ja niille, jotka rakastavat sellaisia asioita, jotka kuuluvat Jumalalliseen ja taivaalliseen viisauteen, loistaa valo taivaasta ja se on valaistus.

266. Millainen enkelien viisaus on, voidaan päätellä siitä, että he ovat taivaan valossa, ja taivaan valo on olemukseltaan Jumalallista Totuutta eli Jumalallista Viisautta; ja tämä valo valaisee samalla heidän sisäisen näkönsä tai mielen näön ja heidän ulkoisen näkönsä tai silmien näön. (Että taivaan valo on Jumalallista Totuutta eli Jumalallista Viisautta, nähdään edellä, nrot 126–133.) Enkelit ovat myös taivaallisessa lämmössä, joka on olemukseltaan Jumalallista Hyvyyttä eli Jumalallista Rakkautta, josta heillä on mieltymys ja kaipuu tulla viisaiksi. (Että taivaan lämpö on Jumalallista Hyvyyttä eli Jumalallista Rakkautta, nähdään edellä, nrot 133–140.) Että enkelit ovat viisaudessa, vieläpä siinä määrin, että heitä voidaan kutsua viisauksiksi, voidaan päätellä siitä, että heidän kaikki ajatuksensa ja mieltymyksensä virtaavat taivaallisen muodon mukaisesti, mikä muoto on Jumalallisen viisauden muoto; ja että heidän sisäisensä, jotka viisauden vastaanottavat, on järjestetty tähän muotoon. (Että enkelien ajatukset ja mieltymykset virtaavat taivaan muodon mukaisesti, siis myös heidän ymmärtäväisyytensä ja viisautensa, nähdään edellä, nrot 201–212.) Että enkeleillä on erikoisen huomattava viisaus, voidaan tietää myös siitä, että heidän puheensa on viisauden puhetta, sillä se virtaa välittömästi ja itsestään ajatuksesta, ja ajatus taas mieltymyksestä, niin että heidän puheensa on mieltymyksestä johtuva ajatus ulkoisessa muodossa. Siitä johtuu, että mikään ei vedä niitä pois Jumalallisesta virtauksesta, eikä jotakin ulkoista tuoda, mikä ihmisellä tuodaan hänen puheeseensa toisista ajatuksista. (Että enkelien puhe on heidän ajatustensa ja mieltymystensä puhetta, nähdään edellä, nrot 234–245.) Enkelien sellaiseen viisauteen on sopusoinnussa myös se, että kaikki asiat, jotka he silmillään näkevät ja aisteillaan havaitsevat, sopivat yhteen heidän viisautensa kanssa, koska ne ovat vastaavaisuuksia, ja sen johdosta kohteet ovat edustavia muotoja sellaisista asioista, jotka kuuluvat heidän viisauteensa. (Että kaikki asiat, jotka näkyvät taivaissa, ovat vastaavaisuuksia enkelien sisäisten kanssa, ja että ne ovat heidän viisautensa edustuksia, nähdään edellä, nrot 170–182.) Lisäksi enkelien ajatuksia ei rajoiteta eikä kutisteta käsityksillä avaruudesta ja ajasta, kuten ihmisen ajatuksia, sillä avaruudet ja ajat ovat luonnolle ominaisia, ja luonnolle ominaiset asiat johtavat mielen pois spirituaalisista asioista ja vievät pois älyllisen näön laajentamisen. (Että enkelien käsitykset ovat ilman avaruutta ja aikaa ja siten rajattomia verrattuna ihmisten käsityksiin, nähdään edellä, nrot 162–169 ja 191–199.) Enkelien ajatuksia ei myöskään johdeta alas maallisiin ja aineellisiin asioihin eikä keskeytetä joillakin huolilla elämän välttämättömyyksistä, eikä näin sellaisilla asioilla johdeta pois viisauden iloista, kuten ihmisten ajatuksia maailmassa. Sillä kaikki asiat tulevat heille ilmaiseksi Herralta, he pukeutuvat ilmaiseksi, he saavat ruokansa ilmaiseksi ja asuvat ilmaiseksi (nrot 181–190); ja sen lisäksi lahjoitetaan heille iloja ja ihanuuksia viisauden vastaanoton mukaisesti Herralta. Nämä asiat on sanottu, jotta tiedettäisiin, mistä enkeleillä on niin suuri viisaus (1).

267. Että enkelit pystyvät vastaanottamaan niin suuren viisauden, johtuu siitä, että heidän sisäisensä on avattu; ja viisaus kuten kaikki täydellisyys kasvaa sisäisiä kohti, näin niiden avaamisen mukaisesti (2). Jokaisessa enkelissä on kolme elämän astetta, jotka vastaavat kolmea taivasta (nrot 29–40). Ne, joissa ensimmäinen aste on avattu, ovat ensimmäisessä eli uloimmassa taivaassa; ne, joissa toinen aste on avattu, ovat toisessa eli keskimmäisessä taivaassa; kun taas ne, joissa kolmas aste on avattu, ovat kolmannessa eli sisimmässä taivaassa: näiden asteiden mukainen on enkelien viisaus taivaissa. Siksi sisimmän taivaan enkelien viisaus ylittää mittaamattomasti keskimmäisen taivaan enkelien viisauden, ja näiden viisaus ylittää mittaamattomasti uloimman taivaan enkelien viisauden (nähdään edellä, nrot 209, 210; ja millaisia asteet ovat, nro 38). Että on sellaisia eroja, johtuu siitä, että ne asiat, jotka ovat korkeammassa asteessa, ovat yksityiskohtaisia, ja ne, jotka ovat alemmassa asteessa, ovat yleisiä, ja yleiset ovat yksityiskohtaisten sisältö. Yksityiskohtaiset suhteessa yleisiin ovat kuten tuhannet tai myriadit suhteessa yhteen, siten vastaavasti korkeamman taivaan enkelien viisaus suhteessa alemman taivaan enkelien viisauteen. Samalla tavalla jälkimmäisten viisaus ylittää ihmisen viisauden, sillä ihminen on ruumiillisessa tilassa ja sen aistein havaittavissa asioissa, ja ihmisen ruumiillis-aistilliset asiat kuuluvat alimpaan asteeseen. Tästä on selvää, millainen viisaus on niillä, jotka ajattelevat aistein havaittavista asioista, tosin sanoen niillä, joita kutsutaan aistillisiksi ihmisiksi, nimittäin, että heillä ei ole mitään viisautta, vaan ainoastaan tietoa (3). Mutta toisin on niillä ihmisillä, joiden ajatukset on kohotettu aistein havaittavien asioiden yläpuolelle, ja varsinkin niillä, joiden sisäiset on avattu taivaan valoon asti.

268. Kuinka suuri enkelien viisaus on, voidaan tietää siitä, että taivaissa on kaikkien asioiden jakaminen, toisen ymmärtäväisyys ja viisaus jaetaan toiselle, taivas on kaikkien hyvyyksien yhteisyys. Syy on siinä, että taivaallinen rakkaus on sellaista, että se tahtoo, että se olisi toisen mikä on hänen omaansa. Jonka tähden kukaan taivaassa ei havaitse omaa hyvyyttään itsessään hyvyydeksi, ellei se ole myös toisessa, siitä on myös taivaan onnellisuus. Tämän enkelit johtavat Herrasta, jonka Jumalallinen Rakkaus on sellaista. Että taivaissa on sellainen jakaminen, minun on annettu tietää myös kokemuksen kautta. Muutamia yksinkertaisia henkiä on joskus nostettu taivaaseen, ja sinne saavuttuaan he tulivat myös enkelilliseen viisauteen ja ymmärsivät silloin sellaisia asioita, joita eivät kyenneet ennen ymmärtämään, ja he puhuivat asioita, joita eivät edellisessä tilassaan kyenneet sanomaan.

269. Millaista enkelien viisaus on, ei voi sanoin kuvata, vaan ainoastaan valaista joillakin yleisillä asioilla. Enkelit kykenevät yhdellä sanalla ilmaisemaan, mitä ihminen ei voi ilmaista tuhannellakaan sanalla. Lisäksi yksi enkelillinen sana sisältää lukemattomia asioita, joita ei voida ilmaista ihmiskielen sanoilla. Sillä jokaisessa sanassa, jonka enkelit puhuvat, on jatkuvassa yhteydessä viisauden salaisuuksia, joihin ihmistieto ei koskaan ulotu. Mitä enkelit eivät täysin tyhjennä puheensa sanoilla, sen he täydentävät soinnilla, joka sisältää mieltymyksen asioille järjestyksessään, sillä, kuten edellä on sanottu (nrot 236, 241), soinneilla he ilmaisevat mieltymyksiä ja sanoilla ajatuksen ideoita mieltymyksistä. Tästä johtuu, että niitä asioita, joita taivaassa kuullaan, sanotaan sanoinkuvaamattomiksi. Enkelit kykenevät samoin muutamalla sanalla kertomaan yksityiskohdat, jotka on kirjoitettu jonkun kirjan nidokseen, ja lisäämään jokaiseen sanaan sellaisia asioita, jotka kohottavat mielen sisäiseen viisauteen. Sillä heidän puheensa on sellaista, että se sointuu heidän mieltymystensä kanssa ja jokainen sana sointuu heidän ideoidensa kanssa. Heidän sanansa myös vaihtelevat äärettömillä tavoilla asioiden sarjojen mukaisesti, jotka kokonaisuutena ovat ajatuksessa. Sisäiset enkelit kykenevät myös soinnista ja samalla puhujan joistakin sanoista tietämään hänen koko elämänsä. Sillä he havaitsevat soinnillisesta vaihtelusta, joka vaihtelee ideoiden kautta sanoissa, hänen hallitsevan rakkautensa, johon on ikään kuin kirjoitettu hänen elämänsä yksityiskohdat (4). Näistä asioista on ilmeistä, millaista enkelien viisaus on. Heidän viisautensa on ihmisviisauteen verrattuna kuten myriadit yhteen; tai kuten koko ruumiin liikkeelle panevat voimat, jotka ovat lukemattomia, verrattuna niiden toimiin, jotka ihmisaistille ilmenevät yhtenä asiana; tai kuten kohteen tuhannet yksityiskohdat nähtynä täydellisellä mikroskoopilla verrattuna yhteen hämärään asiaan paljaan silmän edessä. Haluan myös valaista tätä asiaa esimerkillä. Eräs enkeli kuvasi viisaudestaan uudestisyntymistä, ja hän toi esiin salaisuuksia siitä järjestyksessään aina satoihin saakka. Hän täytti jokaisen salaisuuden alusta loppuun saakka ideoilla, joissa oli sisäisiä salaisuuksia. Sillä hän selitti, kuinka spirituaalinen ihminen luodaan uudelleen, kannetaan ikään kuin kohdussa, sitten syntyy, kasvaa ja vähitellen täydellistyy. Hän sanoi, että hän olisi voinut lisätä salaisuuksien lukumäärää aina tuhansiin asti; ja että ne, jotka kerrottiin, olivat ainoastaan ulkoisen ihmisen uudestisyntymisestä, mutta sisäisen ihmisen uudestisyntymisestä niitä olisi lukemattomasti enemmän. Näistä ja muista samanlaisista asioista, joita enkeleiltä on kuultu, minulle on tullut selväksi, kuinka suuri on heidän viisautensa ja kuinka suuri on ihmisen tietämättömyys verrattuna siihen. Ihminenhän tuskin tietää, mitä uudestisyntyminen on, eikä hän tiedä mitään kehityksen kulusta, kun häntä uudestisynnytetään.

270. Nyt kerrotaan kolmannen eli sisimmän taivaan enkelien viisaudesta, ja kuinka paljon se ylittää ensimmäisen eli uloimman taivaan enkelien viisauden. Kolmannen eli sisimmän taivaan enkelien viisaus on käsittämätön jopa niille, jotka ovat uloimmassa taivaassa. Syynä tähän on se, että kolmannen taivaan enkelien sisäiset on avattu kolmanteen asteeseen, kun taas uloimman taivaan enkelien sisäiset on avattu ainoastaan ensimmäiseen asteeseen; ja kaikki viisaus lisääntyy sisäisiä kohti ja täydellistyy niiden avaamisen mukaisesti (nrot 208, 267). Koska kolmannen eli sisimmän taivaan enkelien sisäiset on avattu kolmanteen asteeseen, niin Jumalalliset totuudet on ikään kuin kirjoitettu heihin. Sillä kolmannen asteen sisäiset ovat enemmän taivaan muodossa kuin toisen ja ensimmäisen asteen sisäiset, ja taivaan muoto on Jumalallisesta Totuudesta, näin Jumalallisen Viisauden mukainen. Siitä johtuu, että Jumalalliset Totuudet näyttävät ikään kuin sisäänkirjoitetuilta näihin enkeleihin, tai kuten mieleen juurtuneilta ja synnynnäisiltä. Sen tähden nämä enkelit, niin pian kuin he kuulevat aitoja Jumalallisia totuuksia, heti tunnustavat ja havaitsevat ne ja sen jälkeen näkevät ne ikään kuin itsensä sisällä. Koska tämän taivaan enkelit ovat sellaisia, he eivät koskaan järkeile Jumalallisista totuuksista, vielä vähemmän he kiistelevät mistään totuudesta, onko se niin vai ei; eivätkä he tiedä, mitä on uskoa tai omistaa usko. Sillä he sanovat: ”Mitä on usko? Sillä minähän havaitsen ja näen, että se on niin.” He valaisevat tätä vertauksilla; nimittäin, että se olisi samoin kuin jos joku toverinsa kanssa katselisi taloa ja eri asioita siinä ja sen ympärillä, ja hän sanoisi sitten toverilleen, että hänen pitäisi uskoa, että nämä asiat ovat olemassa ja ne ovat sellaisia kuin hän näkee niiden olevan; tai kuten jonkun nähdessä puutarhan ja siellä puita ja hedelmiä, ja hän sanoisi sitten toverilleen, että hänellä pitäisi olla usko, että siellä on puutarha ja puita ja hedelmiä, vaikka hän ne kuitenkin omin silmin selvästi näkee. Tästä syystä nämä enkelit eivät koskaan mainitse uskoa, eikä heillä ole mitään käsitystä siitä. Sen tähden he eivät myöskään järkeile Jumalallisista totuuksista, vielä vähemmän kiistelevät jostakin totuudesta, onko se niin vai ei (5). Sen sijaan ensimmäisen eli uloimman taivaan enkeleillä ei ole Jumalallisia totuuksia näin kirjoitettuina heidän sisäisiinsä, sillä heillä on ainoastaan elämän ensimmäinen aste avattu. Siksi he järkeilevät totuuksista; ja ne, jotka järkeilevät niistä, tuskin näkevät mitään asian kohteen ulkopuolella, josta järkeilevät, tai mene aihetta pidemmälle paitsi ainoastaan vahvistaakseen sitä joillakin näkökohdilla, ja sen tehtyään sanovat, että sen täytyy olla uskon asia ja että se on uskottava. Olen keskustellut enkelien kanssa näistä asioista, ja he sanoivat, että kolmannen taivaan enkelien viisauden ja ensimmäisen taivaan enkelien viisauden välillä on sellainen ero, millainen on valoisan ja hämärän välillä; he myös vertasivat kolmannen taivaan enkelien viisautta upeaan palatsiin täynnä kaikenlaisia asioita hyötyä varten, mitä ympäröi joka puolelta laajat ja kauas ulottuvat paratiisit ja niiden ympärillä monenlaiset upeat asiat. Ja he sanoivat, koska nämä enkelit ovat viisauden totuuksissa, he voivat astua palatsiin ja katsella kaikkia asioita ja myös kävellä paratiiseissa kaikkialle ja iloita siitä kaikesta. Mutta toisin on niillä, jotka järkeilevät totuuksista, etenkin niillä, jotka kiistelevät niistä; koska sellaiset eivät näe totuuksia totuuden valosta, vaan omaksuvat niitä joko toisilta tai Sanan kirjaimellisesta merkityksestä, jota he eivät sisäisesti ymmärrä. He sanovat, että totuudet on uskottava, eli että on oltava usko, johon he eivät sitten halua päästää sisäistä näköä. Heistä enkelit sanoivat, etteivät he voi tulla viisauden palatsin ensimmäisellekään kynnykselle, vielä vähemmän astua sinne sisään tai poiketa sen paratiisiin, sillä he pysähtyvät ensimmäisellä askeleella. Toisin on niillä, jotka ovat itse totuuksissa. Heitä ei mikään estä kulkemasta ja etenemästä rajoituksetta, sillä heidän näkemänsä totuudet johtavat heitä minne tahansa he menevät, ja laajoille aloille, koska jokaisella totuudella on ääretön ulottuminen ja se on yhteydessä monien muiden totuuksien kanssa. Enkelit sanoivat lisäksi, että sisimmän taivaan enkelien viisaus koostuu pääasiassa siitä, että he näkevät Jumalallisia ja taivaallisia asioita jokaisessa kohteessa ja ihmeellisiä asioita sarjassa monista kohteista; sillä kaikki asiat, jotka näkyvät heidän silmiensä edessä, vastaavat. Kuten kun he näkevät palatseja ja puutarhoja, heidän intuitionsa ei viivy sellaisissa asioissa, jotka ovat heidän silmiensä edessä, vaan he näkevät sisäisiä asioita, joista ne ovat, näin joita ne vastaavat; ja he näkevät nämä kaikella vaihtelulla kohteiden ulkonäön mukaisesti, näin samalla lukemattomia asioita järjestyksessä ja yhteydessä, mitkä silloin niin ilahduttavat heidän mieltään, että he näyttävät vietävän pois itsestään. Että kaikki asiat, jotka taivaissa näkyvät, vastaavat Jumalallisia asioita, jotka ovat enkeleissä Herralta, nähdään edellä (nrot 170–176).

271. Että kolmannen taivaan enkelit ovat sellaisia, johtuu siitä, että he ovat rakkaudessa Herraan, ja tämä rakkaus avaa mielen sisäiset kolmanteen asteeseen ja on viisauden kaikkien asioiden säilytyspaikka. Edelleen on tiedettävä, että sisimmän taivaan enkeleitä jatkuvasti täydellistetään viisaudessa, mutta toisella tavalla kuin uloimman taivaan enkeleitä. Sisimmän taivaan enkelit eivät varastoi Jumalallisia totuuksia muistiinsa eivätkä näin tee niistä jonkinlaista tiedettä, vaan niin pian kuin he kuulevat niitä, he havaitsevat ne ja soveltavat niitä elämäänsä. Siitä on, että Jumalalliset totuudet pysyvät heissä kuten kirjoitettuina, sillä se, mitä sovelletaan elämään, pysyy siellä sellaisella tavalla. Mutta asia on toisin uloimman taivaan enkeleillä. He varastoivat Jumalalliset totuudet ensin muistiinsa ja kätkevät ne tietoihinsa ja sieltä ottavat niitä esiin ja täydellistävät ymmärrystään niillä; ja ilman sisäistä havaintoa, ovatko ne totuuksia, he tahtovat niitä ja soveltavat elämäänsä: siitä syystä he ovat suhteellisen hämärässä. On mainitsemisen arvoista, että kolmannen taivaan enkeleitä täydellistetään viisaudessa kuulon avulla, mutta ei näön avulla. Mitä he kuulevat saarnoista, ei mene heidän muistiinsa, vaan välittömästi heidän havaintoonsa ja tahtoonsa ja tulee elämän asiaksi. Mutta mitä nämä enkelit näkevät silmillään, se menee heidän muistiinsa ja siitä he järkeilevät ja puhuvat. Tästä on ilmeistä, että kuulon tie on heille viisauden tie. Tämäkin on vastaavaisuudesta, sillä korva vastaa kuuliaisuutta ja kuuliaisuus on elämän asia; mutta silmä vastaa ymmärtäväisyyttä ja ymmärtäväisyys on opin asia (6). Näiden enkelien tilaa kuvataan myös eri kohdissa Sanassa, kuten Jeremiaassa:

Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä… Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: ’tuntekaa Herra’. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan. (Jer. 31: 33, 34.)

Ja Matteuksessa:

Vaan olkoon teidän puheenne: ’On, on’ tahi: ’ei, ei’. Mitä siihen lisätään, se on pahasta. (Matt. 5: 37.)

”Mitä siihen lisätään, se on pahasta” merkitsee sitä, että se ei ole Herralta, sillä totuudet, jotka ovat kolmannen taivaan enkeleissä, ovat Herralta, koska he ovat rakkaudessa Häneen. Rakkaus Herraan siinä taivaassa on tahtoa ja tehdä Jumalallista Totuutta, sillä Jumalallinen Totuus on Herra taivaassa.

272. Että enkelit voivat ottaa vastaan niin suuren viisauden, edellä esitettyihin syihin tulee lisäksi tämä syy, joka taivaassa on tärkein, että he ovat ilman itserakkautta. Sillä siinä määrin kuin joku on ilman itserakkautta, samassa määrin hän voi olla viisas Jumalallisissa asioissa. Itserakkaus nimittäin sulkee sisäiset Herraa ja taivasta kohti, mutta avaa ulkoiset ja kääntää ne itseään kohti. Sen tähden kaikki ne, joissa tämä rakkaus hallitsee, ovat pilkkopimeydessä taivaan asioihin nähden miten tahansa he ovat valossa maailman asioihin nähden. Mutta enkelit sitä vastoin, koska he ovat ilman itserakkautta, ovat viisauden valossa. Sillä taivaalliset rakkaudet, joissa he ovat, mitkä ovat rakkaus Herraan ja rakkaus lähimmäistä kohtaan, avaavat sisäiset, koska nämä rakkaudet ovat Herralta ja Herra Itse on niissä. (Että nämä rakkaudet tekevät taivaan yleensä ja muodostavat taivaan jokaisessa erityisesti, nähdään edellä, nrot 13–19). Koska taivaalliset rakkaudet avaavat sisäiset Herraa kohti, niin myös kaikki enkelit kääntävät kasvonsa Herraan päin (nro 142); sillä spirituaalisessa maailmassa on rakkaus, joka kääntää jokaisen sisäiset itseään kohti, ja minne se kääntää sisäiset, se kääntää myös kasvot; nimittäin kasvot toimivat siellä yhtenä sisäisten kanssa, sillä kasvot ovat niiden ulkoinen muoto. Koska rakkaus kääntää sisäiset ja kasvot itseään kohti, niin se myös yhdistyy heihin, sillä rakkaus on spirituaalista yhdistymistä, siksi se myös jakaa omaansa heidän kanssaan. Tästä kääntymisestä ja sen johdosta yhdistymisestä ja jakamisesta on enkelien viisaus. (Että kaikki yhdistyminen spirituaalisessa maailmassa on kääntymisen mukaisesti, nähdään edellä, nro 255.)

273. Enkeleitä täydellistetään jatkuvasti viisaudessa (7), mutta he eivät kuitenkaan voi täydellistyä ikuisesti aina siihen asti, että olisi jokin suhde heidän viisautensa ja Herran Jumalallisen Viisauden välillä; sillä Herran Jumalallinen Viisaus on ääretön, mutta enkelien äärellinen, eikä äärettömällä ja äärellisellä voi olla mitään suhdetta.

274. Koska viisaus täydellistää enkelit ja muodostaa heidän elämänsä, ja koska taivas hyvyyksineen virtaa jokaiseen hänen viisautensa mukaisesti, niin kaikki siellä ikävöivät ja tavoittelevat viisautta, kuten nälkäinen ihminen ruokaa. Myös tieto, ymmärtäväisyys ja viisaus ovat spirituaalista ravintoa, kuten ruoka on luonnollista ravintoa; ne vastaavat myös toisiaan keskenään.

275. Enkelit samassa taivaassa, ja myös taivaan samassa yhteiskunnassa, eivät ole samanlaisessa viisaudessa vaan erilaisessa; suurimmassa viisaudessa ovat ne, jotka ovat keskellä, ja pienemmässä viisaudessa ne, jotka ovat ympärillä aina rajoille asti. Viisauden väheneminen etäisyyden mukaan keskustasta on kuin varjoa lähestyvän valon väheneminen (nähdään edellä, nrot 43, 128). Heillä on valoa samassa asteessa kuin viisautta, koska taivaan valo on Jumalallista Viisautta, ja jokainen on valossa viisauden vastaanottonsa mukaisesti. (Taivaan valosta ja sen vaihtelevasta vastaanotosta, nähdään edellä, nrot 126–132.)

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Enkelien viisaudesta, että se on käsittämätöntä ja sanoinkuvaamatonta (nrot 2795, 2796, 2802, 3314, 3404, 3405, 9094, 9176).

2. Siinä määrin kuin ihminen kohotetaan ulkoisista asioista kohti sisäisiä asioita, samassa määrin hän tulee valoon, siten samassa määrin ymmärtäväisyyteen (nrot 6183, 6313). Se on todellinen kohottaminen (nrot 7816, 10330). Kohottaminen ulkoisista asioista sisäisiin asioihin on kuten kohottaminen sumusta valoon (nro 4598). Ihmisellä ulkoiset asiat ovat kauempana Jumaluudesta, jonka tähden ne ovat suhteellisen hämäriä (nro 6451). Ja myös suhteellisen sekavia (nrot 996, 3855). Sisäiset asiat ovat täydellisempiä, koska ne ovat lähempänä Jumaluutta (nrot 5146, 5147). Sisäisessä on tuhansia ja tuhansia asioita, jotka näkyvät ulkoisessa yhtenä yleisenä asiana (nro 5707). Siitä syystä ajatus ja havainto ovat sitä selkeämpiä, mitä sisäisempiä ne ovat (nro 5920).

3. Aistein havaittava on ihmisen elämän ulointa riippuen kiinni ja luontainen hänen ruumiillisessaan (nrot 5077, 5767, 9212, 9216, 9331, 9730). Häntä kutsutaan aistilliseksi ihmiseksi, joka kaikki asiat tuomitsee ja päättelee ruumiinsa aisteista käsin, ja joka ei usko mitään muuta kuin mitä silmillään näkee ja käsillään koskettaa (nrot 5094, 7693). Sellainen ihminen ajattelee ulkoisissaan eikä sisäisesti itsessään (nrot 5089, 5094, 6564, 7693). Hänen sisäisensä on suljettu, että hän ei näe siellä mitään spirituaalisesta totuudesta (nrot 6564, 6844, 6845). Sanalla sanoen, hän on karkeassa luonnollisessa valossa eikä siten havaitse mitään, mikä on taivaan valosta (nrot 6201, 6310, 6564, 6598, 6612, 6614, 6622, 6624, 6844, 6845). Sisäisesti hän on niitä asioita vastaan, jotka kuuluvat taivaaseen ja Kirkkoon (nrot 6201, 6316, 6844, 6845, 6948, 6949). Sellaisiksi tulevat ne oppineet, joka ovat vahvistaneet itseään Kirkon totuuksia vastaan (nro 6316). Aistilliset ihmiset ovat viekkaampia ja ilkeämpiä kuin muut (nrot 7693, 10236). He päättelevät terävästi ja taitavasti, mutta ruumiillisesta muististaan, johon he sijoittavat kaiken älykkyyden (nrot 195, 196, 5700, 10236). Mutta he päättelevät aistien virheistä käsin (nrot 5084, 6948, 6949, 7693).

4. Se, mikä on yleisesti hallitseva eli vallitseva ihmisessä, on hänen elämänsä yksityiskohdissa, siten hänen ajatuksensa ja mieltymyksensä kaikissa asioissa ja yksityiskohdissa (nrot 4459, 5949, 6159, 6571, 7648, 8067, 8853–8858). Ihminen on sellainen kuin hänen hallitseva rakkautensa on (nrot 917, 1040, 8858); valaistuna esimerkeillä (nrot 8854, 8857). Se, mikä hallitsee yleisesti, tekee ihmisen hengen elämän (nro 7648). Se on hänen varsinainen tahtonsa, hänen varsinainen rakkautensa, ja hänen elämänsä päämäärä, koska mitä ihminen tahtoo, sitä hän rakastaa, ja mitä hän rakastaa, se on hänellä päämääränä (nrot 1317, 1568, 1571, 1909, 3796, 5949, 6936). Siksi ihminen on sellainen kuin hänen tahtonsa on, tai sellainen kuin hänen hallitseva rakkautensa on, tai sellainen kuin hänen elämänsä päämäärä on (nrot 1568, 1571, 3570, 4054, 6571, 6935, 6938, 8856, 10076, 10109, 10110, 10284).

5. Taivaalliset enkelit tietävät lukemattomia asioita, ja he ovat mittaamattomasti viisaampia kuin spirituaaliset enkelit (nro 2718). Taivaalliset enkelit eivät ajattele ja puhu uskosta käsin kuten spirituaaliset enkelit, koska Herrasta he ovat uskon kaikkien asioiden havaitsemisessa (nrot 202, 597, 607, 784, 1121, 1384, 1442, 1898, 1919, 7680, 7877, 8780, 9277, 10336). Uskon totuuksista he sanovat ainoastaan ”On, on” tai ”ei, ei”, mutta spirituaaliset enkelit järkeilevät, onko se niin (nrot 2715, 3246, 4448, 9166, 10786); siellä selitetään Herran sanat, ”olkoon teidän puheenne: ’On, on’, tahi: ’ei, ei’ ” (Matt. 5: 37).

6. Korvan ja kuulon vastaavaisuudesta (nrot 4652–4660). Korva vastaa havaitsemista ja kuuliaisuutta, ja sen johdosta se myös merkitsee niitä (nrot 2542, 3869, 4653, 5017, 7216, 8361, 9311, 9397, 10061). Se merkitsee totuuksien vastaanottamista (nrot 5471, 5475, 9926). Silmän ja sen näön vastaavaisuudesta (nrot 4403–4421, 4523–4534); silmän näkö sen johdosta merkitsee ymmärtäväisyyttä, joka kuuluu uskoon, ja myös uskoa (nrot 2701, 4410, 4526, 6923, 9051, 10569).

7. Enkeleitä täydellistetään ikuisesti (nrot 4803, 6648).

XXXI ENKELIEN VIATTOMUUDEN TILA TAIVAASSA

276. Mitä viattomuus on ja millaista se on, harvat tietävät maailmassa, ja lainkaan mitään siitä eivät tiedä ne, jotka ovat pahuudessa: se tosin näkyy silmien edessä kasvoista, puheesta ja eleistä, varsinkin pikkulapsilla. Mutta kuitenkaan ei tiedetä, mitä viattomuus on, ja vielä vähemmän, että se on se, missä taivas kätkeytyy ihmisessä. Niinpä jotta se tiedettäisiin, haluaisin edetä järjestyksessä ja puhua ensin varhaislapsuuden viattomuudesta, sitten viisauden viattomuudesta ja lopuksi taivaan tilasta viattomuuteen nähden.

277. Varhaislapsuuden eli pikkulasten viattomuus ei ole aitoa viattomuutta, sillä se on ainoastaan ulkoisessa muodossa eikä sisäisessä. Siitä voidaan kuitenkin oppia, millaista viattomuus on; sillä se loistaa esiin lasten kasvoista, joistakin heidän eleistään ja ensimmäisestä puheestaan ja vaikuttaa toisiin heidän ympärillään. Voidaan nähdä, että pikkulapsilla ei ole sisäistä ajatusta, sillä he eivät vielä tiedä, mikä on hyvää ja mikä pahaa, sekä mikä on totta ja mikä väärää, mistä sellainen ajatus koostuu. Siitä syystä heillä ei ole järkevyyttä heidän omastaan: ei tarkoituksellista eikä harkittua, näin ei pahan päämäärää. Heillä ei ole itserakkaudesta ja maailmanrakkaudesta hankittua omaansakaan. He eivät lue mitään omaksi ansiokseen vaan kaiken vastaanotetun vanhemmilleen. He ovat tyytyväisiä niihin harvoihin ja merkityksettömiin asioihin, jotka heille annetaan lahjaksi, ja iloitsevat niistä. Heillä ei ole huolta ruuasta eikä vaatetuksesta eikä mitään tulevaisuudesta. He eivät katso maailmaan eivätkä sen johdosta halua sen monia asioita. He rakastavat vanhempiaan, hoitajiaan ja pieniä tovereitaan, joiden kanssa he leikkivät viattomuudessa. He antautuvat johdettaviksi, ovat kuuliaisia ja tottelevaisia. Ja koska he ovat siinä tilassa, he vastaanottavat kaikki asiat elämältä. Sieltä he saavat, ilman että he tietävät mistä, tulevat käytöstapansa, puheensa ja alun muistiinsa ja ajatukseensa, heidän viattomuuden tilansa palvellen keinona, jolla nämä asiat vastaanotetaan ja juurrutetaan. Mutta tämä viattomuus, kuten edellä on sanottu, on ulkoista, koska se kuuluu ainoastaan ruumiiseen eikä mieleen (1); sillä heidän mieltään ei ole vielä muodostettu, nimittäin mielen muodostaa ymmärrys ja tahto, ja ajatus ja mieltymys niistä. Minulle on kerrottu taivaasta, että pikkulapset ovat erityisesti Herran suojeluksen alaisina, ja että he vastaanottavat virtausta sisimmästä taivaasta, jossa on viattomuuden tila; ja että tämä virtaus kulkee heidän sisäistensä lävitse ja lävitse kulkiessaan vaikuttaa heihin ainoastaan viattomuudella. Tästä syystä viattomuus esitetään heidän kasvoissaan ja joissakin eleissään ja tulee nähtäväksi. Tämä pikkulasten viattomuus on se, mikä vanhempia sisimmin liikuttaa synnyttäen heissä sen rakkauden, jota kutsutaan vanhempien rakkaudeksi lapsiinsa [storge].

278. Viisauden viattomuus on aitoa viattomuutta, koska se on sisäistä, sillä se kuuluu itse mieleen, siten itse tahtoon ja sieltä ymmärrykseen; ja kun näissä on viattomuus, siellä on myös viisaus, sillä viisaus kuuluu tahtoon ja ymmärrykseen. Siitä syystä taivaassa sanotaan, että viattomuus asuu viisaudessa, ja että enkelillä on yhtä paljon viisautta kuin hänellä on viattomuutta. Että näin on, he vahvistavat sillä, että ne, jotka ovat viattomuuden tilassa, eivät lue mitään hyvää omaksi ansiokseen, vaan katsovat kaikki asiat vastaanotetuiksi ja tunnustavat ne Herralle. He haluavat olla Hänen johdettavina eivätkä itsensä. He rakastavat kaikkea, mikä on hyvää, ja iloitsevat kaikesta, mikä on totta, koska he tietävät ja havaitsevat, että rakastaa hyvyyttä, siten tahtoa ja tehdä sitä, on rakastaa Herraa, ja rakastaa totuutta on rakastaa lähimmäistään. He elävät tyytyen omaansa, olipa se vähän tai paljon, koska he tietävät saavansa juuri niin paljon kuin heille on hyödyllistä — vähän ne, joille vähän on hyödyllistä, ja paljon ne, joille paljon on hyödyllistä — ja etteivät he itse tiedä, mikä on heille hyödyllistä, vaan ainoastaan Herra, jolle ikuisia ovat kaikki asiat, jotka Hän tarjoaa: siksi he eivät myöskään ole huolissaan tulevaisuudesta. Huolta tulevaisuudesta he kutsuvat murheeksi huomisesta, jonka he sanovat olevan surua menettämisen vuoksi tai ei saa sellaisia asioita, jotka eivät ole välttämättömiä elämän tarpeisiin. Tovereidensa kanssa he eivät koskaan toimi pahasta tarkoituksesta, vaan hyvästä, oikeudenmukaisesta ja vilpittömästä käsin. Toimia pahasta tarkoituksesta he kutsuvat viekkaudeksi, jota he karttavat kuin käärmeen myrkkyä, koska se on täysin viattomuuden vastaista. Koska he eivät rakasta mitään niin paljon kuin olla Herran johdettavina, ja koska he lukevat Hänen ansiokseen kaikki asiat, jotka he vastaanottavat, niin he ovat erillään heidän omastaan, ja siinä määrin kuin he ovat erillään heidän omastaan, samassa määrin sisäänvirtaa Herra. Tästä johtuu, että mitä he kuulevat Häneltä, olipa se Sanan tai saarnan kautta, he eivät varastoi sitä muistiinsa, vaan heti noudattavat sitä, toisin sanoen, tahtovat ja tekevät sitä; tahto on heidän todellinen muistinsa. Useimmiten he näyttävät ulkoisesti yksinkertaisilta, mutta sisäisesti he ovat viisaita ja järkeviä. He ovat niitä, joita Herra tarkoittaa sanoillaan:

Olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset (Matt. 10: 16).

Sellaista on viattomuus, jota kutsutaan viisauden viattomuudeksi. Koska viattomuus ei lue mitään hyvyydestä itselleen, vaan tunnustaa kaiken hyvyyden Herralle, ja koska se siten rakastaa olla Herran johdettavana ja sen johdosta on kaiken hyvän ja toden vastaanotto, joista on viisaus, niin ihminen on niin luotu, että hän varhaislapsuudessaan olisi viattomuudessa, mutta ulkoisessa viattomuudessa, mutta tullessaan vanhaksi hän olisi sisäisessä viattomuudessa, jotta hän edellisen kautta tulisi jälkimmäiseen ja jälkimmäisestä palaisi edelliseen. Jonka tähden myös ihminen tullessaan vanhaksi pienentyy ruumiiltaan ja tulee uudelleen kuin pikkulapseksi, mutta kuin viisaaksi pikkulapseksi, näin enkeliksi; sillä viisas pikkulapsi on korkeammassa merkityksessä enkeli. Siitä johtuu, että Sanassa ”pikkulapsi” merkitsee viatonta ja ”vanhus” viisasta, jossa on viattomuus (2).

279. Samalla tavalla tapahtuu jokaiselle, jota uudestisynnytetään. Uudestisyntyminen on uudelleen syntymistä spirituaaliseen ihmiseen nähden. Ihminen johdatetaan ensin varhaislapsuuden viattomuuteen, joka on, että hän ei tiedä mitään totuudesta eikä voi tehdä mitään hyvää itsestään, vaan ainoastaan Herrasta, ja että hän ikävöi ja tavoittelee niitä ainoastaan siitä syystä, että totuus on totuutta ja hyvyys hyvyyttä. Herra antaa ne myös hänelle sitä mukaa kuin hän ikääntyy. Ensin hänet johdatetaan niiden tietoon, sitten tiedosta ymmärtäväisyyteen ja lopulta ymmärtäväisyydestä viisauteen, aina seuranaan viattomuus, joka on, kuten on sanottu, että hän ei tiedä mitään totuudesta eikä voi tehdä mitään hyvää itsestään, vaan ainoastaan Herrasta: ilman tätä uskoa ja sen havaitsemista kukaan ei voi vastaanottaa mitään taivaasta; siitä pääasiassa viisauden viattomuus koostuu.

280. Koska viattomuus on olla Herran johdettavana eikä itsensä, siitä syystä kaikki, jotka ovat taivaassa, ovat viattomuudessa, sillä kaikki, jotka ovat siellä, rakastavat olla Herran johdettavina. Sillä he tietävät, että johtaa itse itseään on olla omansa johdettavana, ja oma on rakastaa itseään; ja se, joka rakastaa itseään, ei salli jonkun toisen johtaa häntä. Tästä johtuu, että siinä määrin kuin enkeli on viattomuudessa, samassa määrin hän on taivaassa, toisin sanoen, samassa määrin Jumalallisessa hyvyydessä ja Jumalallisessa totuudessa, sillä olla näissä on taivaassa. Siksi taivaat erotetaan viattomuuden mukaan. Ne, jotka ovat uloimmassa eli ensimmäisessä taivaassa, ovat ensimmäisen eli uloimman asteen viattomuudessa; ne, jotka ovat keskimmäisessä eli toisessa taivaassa, ovat toisen eli keskiasteen viattomuudessa; kun taas ne, jotka ovat sisimmässä eli kolmannessa taivaassa, ovat kolmannen eli sisimmän asteen viattomuudessa. Nämä viimeksi mainitut ovat siksi taivaan itse viattomuuksia, sillä enemmän kuin kaikki muut he rakastavat olla Herran johdettavina, kuten pienet lapset isänsä. Jonka tähden he myös vastaanottavat Jumalallisen totuuden, jonka he kuulevat joko välittömästi Herralta tai välillisesti Sanan tai saarnojen kautta, heti tahtoonsa ja tekevät sitä ja siten soveltavat sitä elämäänsä. Siitä syystä heillä on niin paljon enemmän viisautta kuin alempien taivasten enkeleillä (nrot 270, 271). Koska nämä sisimmän taivaan enkelit ovat sellaisia, niin he ovat lähimpänä Herraa, jolta heillä on viattomuutensa, ja he ovat myös erillään heidän omastaan, aina siinä määrin, että he elävät ikään kuin Herrassa. He näyttävät yksinkertaisilta ulkoisessa muodossa ja alempien taivasten enkelien silmien edessä pikkulapsilta, siten pieniltä, ja myös sellaisilta, jotka eivät ole kovin viisaita, vaikka he ovatkin taivaan enkeleistä viisaimpia. Sillä he tietävät, ettei heillä ole mitään viisautta itsestään, ja että sen tunnustaminen on olla viisas. Ja he tietävät myös, että mitä he tietävät on ikään kuin ei mitään verrattuna siihen, mitä he eivät tiedä; tietää, tunnustaa ja havaita se, he sanovat olevan ensimmäisen askeleen viisauteen. Nämä enkelit ovat myös alastomia, koska alastomuus vastaa viattomuutta (3).

281. Olen puhunut paljon enkelien kanssa viattomuudesta, ja minulle on kerrottu, että viattomuus on kaiken hyvyyden olemus, ja että sen johdosta hyvyys on siinä määrin hyvyyttä kuin siinä on viattomuutta; näin ollen että viisaus on siinä määrin viisautta kuin se johtaa viattomuudesta; samalla tavalla on rakkauden, lähimmäisenrakkauden ja uskon kanssa (4). Ja siitä johtuu, että kukaan ei voi astua taivaaseen, ellei hänellä ole viattomuutta; ja että se on, mitä Herra tarkoittaa sanoessaan:

Antakaa pienten lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä, sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta (Matt. 19: 14).

Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin pieni lapsi, se ei pääse sinne sisälle (Mark. 10: 14, 15; Luuk.18: 16, 17).

Tässä samoin kuin muuallakin Sanassa ”pienet lapset” merkitsevät viattomia. Viattomuuden tilaa myös kuvaa Herra Matteuksessa (6: 24, 25), mutta pelkillä vastaavaisuuksilla. Syy, että hyvyys on hyvyyttä siinä määrin kuin siinä on viattomuutta, on se, että kaikki hyvyys on Herralta ja viattomuus on tahtoa olla Herran johdettavana. Minulle on myös kerrottu, että totuus voi yhdistyä hyvyyteen ja hyvyys totuuteen ainoastaan viattomuuden avulla; siitä myös on, että enkeli ei ole taivaan enkeli, ellei hänessä ole viattomuutta; sillä taivas ei ole kenessäkään ennen kuin hänessä totuus on yhdistetty hyvyyteen. Siitä syystä toden ja hyvän yhdistystä kutsutaan taivaalliseksi avioliitoksi, ja taivaallinen avioliitto on taivas. Minulle on myös kerrottu, että todellinen aviorakkaus johtaa olemassaolonsa viattomuudesta, koska se johtaa olemassaolonsa hyvän ja toden yhdistyksestä, jossa kaksi mieltä ovat, nimittäin aviomiehen ja vaimon; ja kun tämä yhdistys laskeutuu, se esitetään aviorakkauden muodossa: sillä aviopuolisot, kuten heidän mielensä, rakastavat toisiaan keskenään. Tästä johtuu, että aviorakkaudessa on varhaislapsuuden ja viattomuuden kaltaista leikkisyyttä (5).

282. Koska viattomuus on hyvyyden itse olemus taivaan enkeleissä, on ilmeistä, että Jumalallinen Hyvyys, joka etenee Herrasta, on itse Viattomuus, sillä se on tämä Hyvyys, joka virtaa enkeleihin ja vaikuttaa heidän sisimpiinsä sekä järjestää ja sovittaa ne vastaanottamaan taivaan kaikkea hyvyyttä. Samalla tavalla tapahtuu pikkulapsilla, joiden sisäisiä viattomuuden läpivirtaus Herrasta ei ainoastaan muodosta, vaan myös jatkuvasti sovittaa ja järjestää ne vastaanottamaan taivaallisen rakkauden hyvyyttä, koska viattomuuden hyvyys toimii sisimmästä, sillä viattomuuden hyvyys on, kuten edellä on sanottu, kaiken hyvyyden olemus. Näistä asioista voidaan nähdä, että kaikki viattomuus on Herrasta. Tästä johtuu, että Herraa sanotaan Sanassa Karitsaksi, sillä ”karitsa” merkitsee viattomuutta (6). Koska viattomuus on sisintä taivaan kaikessa hyvyydessä, se myös vaikuttaa niin mieliin, että joka sen tuntee, mikä tapahtuu sisimmän taivaan enkelin lähestyessä, näyttää itsestään kuin ei enää olisi oma herransa, ja siitä liikuttuu ja ikään kuin täysin joutuu sellaisen ilon lumoihin, ettei mikään maailman ilo näytä olevan mitään siihen verrattuna. Tämän sanon sen havaitsemisen perusteella.

283. Viattomuus vaikuttaa kaikkiin, jotka ovat viattomuuden hyvyydessä, ja siinä määrin kuin joku on tässä hyvyydessä, samassa määrin se vaikuttaa häneen. Mutta niihin, jotka eivät ole viattomuuden hyvyydessä, viattomuus ei vaikuta. Sen tähden kaikki ne, jotka ovat helvetissä, ovat täysin viattomuutta vastaan; eivätkä he edes tiedä, mitä viattomuus on. He ovat jopa sellaisia, että siinä määrin kuin joku on viaton, samassa määrin he palavat halusta aiheuttaa hänelle vahinkoa. Siitä johtuu, etteivät he kestä nähdä pieniä lapsia, vaan niin pian kuin he näkevät heitä, he syttyvät julmasta halusta vahingoittaa heitä. Tästä on ilmeistä, että ihmisen oma ja sen johdosta itserakkaus on viattomuutta vastaan; sillä kaikki, jotka ovat helvetissä, ovat heidän omassaan ja sen johdosta itserakkaudessa (7).

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Pienten lasten viattomuus ei ole aitoa viattomuutta, vaan aito viattomuus asuu viisaudessa (nrot 1616, 2305, 2306, 3494, 4563, 4797, 5608, 9301, 10021). Varhaislapsuuden hyvyys ei ole spirituaalista hyvyyttä, mutta siitä tulee sellainen totuuden istuttamisen kautta (nro 3504). Varhaislapsuuden hyvyys on kuitenkin keino, jolla ymmärtäväisyys istutetaan (nrot 1616, 3183, 9301, 10110). Ihminen ilman viattomuuden hyvyyttä varhaislapsuudessa olisi petomainen (nro 3494). Kaikki, mikä juurrutetaan varhaislapsuudessa, näyttää luonnolliselta (nro 3494).

2. Sanassa ”pienet lapset” merkitsevät viattomuutta (nro 5608); ja myös ”imeväiset” (nro 3183). ”Vanhalla miehellä” tarkoitetaan viisasta ja abstraktissa mielessä viisautta (nrot 3183, 6523). Ihminen on niin luotu, että siinä määrin kuin hän lähestyy vanhuutta, hänestä tulisi kuin pikkulapsi, ja silloin viattomuus olisi viisaudessa, ja siinä tilassa hän siirtyisi taivaaseen ja tulisi enkeliksi (nrot 3183, 5608).

3. Kaikki sisimmässä taivaassa ovat viattomuuksia (nrot 154, 2736, 3887). Ja siksi he näyttävät muiden silmissä pikkulapsilta (nro 154). He ovat myös alastomia (nrot 165, 8375, 9960). Alastomuus kuuluu viattomuuteen (nrot 165, 8375). Hengillä on tapana todistaa viattomuutensa riisumalla vaatteensa ja esiintymällä alasti (nrot 165, 8375, 9960).

4. Kaikella rakkauden hyvyydellä ja uskon totuudella täytyy olla itsessään viattomuutta, jotta se olisi hyvyyttä ja totuutta (nrot 2526, 2780, 3111, 3994, 6013, 7840, 9262, 10134). Viattomuus on hyvyyden ja totuuden olennainen asia (nrot 2780, 7840). Ketään ei päästetä taivaaseen, ellei hänellä ole jotakin viattomuudesta (nro 4797).

5. Todellinen aviorakkaus on viattomuutta (nro 2736). Aviorakkaus on tahtoa sitä, mitä toinen tahtoo, näin keskenään ja vastavuoroisesti (nro 2731). Ne, jotka ovat aviorakkaudessa, asuvat yhdessä elämän sisimmissä asioissa (nro 2732). Se on kahden mielen liitto, ja niin että he ovat yhtä rakkaudesta (nrot 10168, 10169). Todellinen aviorakkaus johtaa alkuperänsä ja olemuksensa hyvän ja toden avioliitosta (nrot 2728, 2729). Niistä enkelillisistä hengistä, joilla on havainto, onko aviollista olemassa, hyvän ja toden yhdistyksen ideasta (nro 10756). Aviorakkaudella on täysin samalla tavalla kuin hyvän ja toden yhdistyksellä (nrot 1904, 2173, 2508, 2729, 3103, 3132, 3155, 3179, 3180, 4358, 5807, 5835, 9206, 9207, 9495, 9637). Siksi Sanassa ”avioliitolla” tarkoitetaan hyvän ja toden avioliittoa, sellaisena kuin se on taivaassa ja sellaisena kuin se tulee olemaan Kirkossa (nrot 3132, 4434, 4835).

6. Sanassa ”karitsa” merkitsee viattomuutta ja sen hyvyyttä (nrot 3994, 10132).

7. Ihmisen oma on rakastaa itseään enemmän kuin Jumalaa ja maailmaa enemmän kuin taivasta, eikä pitää lähimmäistään minään itseensä verrattuna; näin että se on rakkautta itseensä ja maailmaan (nrot 694, 731, 4317, 5660). Pahat ovat täysin viattomuutta vastaan, aina siinä määrin, etteivät he kestä sen läsnäoloa (nro 2126).

XXXII RAUHANTILA TAIVAASSA

284. Joka ei ole ollut taivaan rauhassa, ei voi käsittää, mitä on se rauha, jossa enkelit ovat. Ihminen myöskään, niin kauan kuin hän on ruumiissaan, ei voi vastaanottaa taivaan rauhaa eikä näin havaita sitä, koska ihmisen havainto on luonnollisessa ihmisessä. Voidakseen havaita sitä, hänen täytyisi olla sellainen, että hän voisi ajatukseen nähden kohottautua ja vetäytyä ruumiistaan ja asettua henkeensä, ja silloin olla enkelien kanssa. Koska näin minä olen havainnut taivaan rauhaa, voin sitä kuvata; en kuitenkaan voi sanoilla kuvata, millaista se on itsessään, koska ihmissanat eivät ole riittäviä siihen, vaan sanoilla ainoastaan, millaista se on verrattuna siihen mielenrauhaan, joka on niillä, jotka ovat tyytyväisiä Jumalaan.

285. On kaksi taivaan sisintä asiaa, nimittäin viattomuus ja rauha. Niitä sanotaan sisimmiksi, koska ne etenevät välittömästi Herrasta. Viattomuudesta on taivaan kaikki hyvyys ja rauhasta hyvyyden kaikki ilo. Jokaisella hyvyydellä on ilonsa; molemmat niin hyvyys kuin ilo ovat rakkaudesta, sillä mitä rakastetaan, sitä sanotaan hyvyydeksi ja se myös havaitaan ilona. Tästä seuraa, että nämä kaksi sisintä asiaa, jotka ovat viattomuus ja rauha, käyvät esiin Herran Jumalallisesta Rakkaudesta ja vaikuttavat enkeleihin sisimmästä lähtien. Että viattomuus on hyvyyden sisintä, nähdään edellisessä luvussa, jossa on käsitelty taivaan enkelien viattomuuden tilaa. Mutta rauha on ilon sisintä viattomuuden hyvyydestä, tullaan nyt selittämään.

286. Mistä rauha on, kerrotaan ensin. Jumalallinen Rauha on Herrassa, syntyen itse Jumaluuden ja Jumalallisen Ihmisyyden liitosta Hänessä. Rauhan Jumalallisuus taivaassa on Herrasta, syntyen Hänen yhdistymisestään taivaan enkelien kanssa ja erityisesti hyvän ja toden yhdistyksestä jokaisessa enkelissä: nämä ovat rauhan alkuperät. Näistä asioista voidaan tietää, että rauha taivaissa on Jumalallista vaikuttaen sisimmästi autuudella kaikkeen hyvyyteen siellä, mistä näin on taivaan kaikki ilo; ja että se on olemukseltaan Herran Jumalallisen rakkauden Jumalallista iloa johtuen Hänen yhdistymisestään taivaan kanssa ja jokaisen kanssa siellä. Tämä ilo, jonka Herra havaitsee enkeleissä ja enkelit Herrasta, on rauha. Siitä johdannaisena enkeleillä on kaikki autuus, miellyttävyys ja onnellisuus, eli se, mitä kutsutaan taivaalliseksi iloksi (1).

287. Koska sieltä ovat rauhan alkuperät, niin Herraa kutsutaan ”Rauhanruhtinaaksi”, ja Hän sanoo, että Hänestä on rauha ja Hänessä on rauha. Myös enkeleitä sanotaan ”rauhan enkeleiksi” ja taivasta ”rauhan asuinsijaksi”, kuten näissä seuraavissa kohdissa:

Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton. (Jes. 9: 5, 6.)

Jeesus sanoo: Rauhan minä jätän teille: minun rauhani — sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. (Joh. 14: 27.)

Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha (Joh. 16: 33).

Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan (4 Moos. 6: 26).

Rauhan enkelit itkevät katkerasti. Tiet ovat autioina. (Jes. 33: 7, 8.)

Silloin vanhurskauden hedelmä on rauha… ja minun kansani asuu rauhan majoissa (Jes. 32: 17, 18).

Että se on Jumalallista ja taivaallista rauhaa, jota Sanassa tarkoitetaan ”rauhalla”, voidaan nähdä myös muista kohdista, joissa se mainitaan (kuten Jes. 52: 7; 54: 10; 59: 8; Jer. 16: 5; 25: 37; 29: 11; Hagg. 2: 9; Sak. 8: 12; Ps. 37: 37 ja muualla). Koska Rauha tarkoittaa Herraa ja taivasta, ja myös taivaallista iloa ja hyvyyden miellyttävyyttä, niin tervehdykset olivat muinaisina aikoina ja sieltä myös nykyään on, ”Rauha olkoon teidän kanssanne”; minkä Herra myös vahvisti sanoessaan opetuslapsilleen, jotka Hän lähetti maailmaan:

Kun tulette johonkin taloon, niin sanokaa ensiksi: ’Rauha tälle talolle!’ Ja jos siellä on rauhan lapsi, niin teidän rauhanne on lepäävä hänen päällänsä. (Luuk. 10: 5, 6.)

Samoin sanoi Herra itse ilmestyessään apostoleille:

Rauha olkoon teidän kanssanne (Joh. 20: 19, 21, 26).

Rauhantilaa tarkoitetaan myös Sanassa, jossa sanotaan, että ”Jehova tunsi levon tuoksun” (kuten 2 Moos. 29: 18, 25, 41; 3 Moos. 1: 9, 13, 17; 2: 2, 9; 6: 8, 14; 23: 12, 13, 18; 4 Moos. 15: 3, 7, 13; 28: 6, 8, 13; 29: 2, 6, 8, 13, 36). ”Levon tuoksulla” tarkoitetaan taivaallisessa merkityksessä rauhan havaitsemista (2). Koska ”rauha” merkitsee itse Jumaluuden ja Jumalallisen Ihmisyyden liittoa Herrassa, ja Herran yhdistymistä taivaan ja Kirkon kanssa, sekä kaikkien kanssa taivaassa ja myös Kirkossa, jotka ottavat Hänet vastaan, niin säädettiin Sapatti muistuttamaan näistä asioista ja nimittämään lepoa eli rauhaa, ja se oli Kirkon pyhin edustus; ja siksi Herra kutsui Itseään ”Sapatin Herraksi” (Matt. 12: 8; Mark. 2: 27, 28; Luuk. 6: 5) (3).

288. Koska taivaan rauha on Jumalallista vaikuttaen sisimmästi autuudella itse hyvyyteen, joka on enkeleissä, se ei tule selvästi heidän havaintoonsa muuten kuin sydämen ilon kautta, kun he ovat elämänsä hyvyydessä, ja miellyttävyyden kautta, kun he kuulevat totuuden, joka sopii yhteen heidän hyvyytensä kanssa, sekä mielen iloisuuden kautta, kun he havaitsevat hyvän ja toden yhdistyksen. Sieltä taivaan rauha virtaa kuitenkin heidän elämänsä kaikkiin tekoihin ja ajatuksiin, ja siellä se esiintyy ilona, jopa ulkonäöltään. Mutta rauha taivaissa eroaa laadultaan ja määrältään heidän viattomuutensa mukaisesti, jotka ovat siellä, koska rauha ja viattomuus kulkevat käsi kädessä; sillä, kuten edellä sanottiin, viattomuus on se, mistä on taivaan kaikki hyvyys, ja rauha on se, mistä on tämän hyvyyden kaikki ilo. Tästä voidaan tietää, että samat asiat, jotka edellisessä luvussa sanottiin viattomuuden tilasta taivaissa, voidaan sanoa myös tässä rauhantilasta siellä, koska viattomuus ja rauha on yhdistetty kuten hyvyys ja sen ilo, sillä hyvyys tunnetaan oman ilonsa kautta ja ilo tiedetään omasta hyvyydestään. Koska näin on, on selvää, että sisimmän eli kolmannen taivaan enkelit ovat rauhan kolmannessa eli sisimmässä asteessa, koska he ovat viattomuuden kolmannessa eli sisimmässä asteessa; ja että alempien taivasten enkelit ovat rauhan pienemmässä asteessa, koska he ovat viattomuuden pienemmässä asteessa (nähdään edellä, nro 280). Että viattomuus ja rauha ovat yhdessä, kuten hyvyys ja sen ilo, voidaan nähdä pienissä lapsissa, jotka ovat rauhassa, koska he ovat viattomuudessa; ja koska he ovat rauhassa, niin kaikki asiat heillä ovat leikkiä täynnä. Mutta rauha pienillä lapsilla on ulkoista rauhaa, kun taas sisäinen rauha, kuten sisäinen viattomuuskin, on mahdollista ainoastaan viisaudessa; ja koska sisäinen rauha on viisaudessa, se on ainoastaan hyvän ja toden yhdistyksessä, sillä siitä on viisaus. Taivaallinen eli enkelillinen rauha on mahdollista myös ihmisillä, jotka ovat viisaudessa hyvän ja toden yhdistyksestä, ja jotka sen johdosta tuntevat tyytyväisyyttä Jumalaan. Sisäinen rauha on kuitenkin, niin kauan kuin he elävät maailmassa, kätkettynä heidän sisäisiinsä, mutta se paljastetaan, kun he jättävät ruumiinsa ja astuvat taivaaseen, sillä silloin heidän sisäisensä avataan.

289. Koska Jumalallinen rauha syntyy Herran yhdistymisestä taivaan kanssa ja erityisesti hyvän ja toden yhdistyksestä jokaisessa enkelissä, niin enkelit, kun he ovat rakkauden tilassa, ovat rauhantilassa, sillä silloin heissä hyvyys yhdistetään totuuteen. (Että enkelien tilat vuorotellen muutettaisiin, nähdään edellä, nrot 154–160.) Samoin tapahtuu ihmiselle, jota uudestisynnytetään; kun hyvän ja toden yhdistys syntyy hänessä, mikä tapahtuu varsinkin kiusausten jälkeen, hän tulee silloin ilon tilaan taivaallisesta rauhasta (4). Tätä rauhaa voidaan verrata aamuun tai aamuruskoon keväällä, jolloin yön poistuttua ja auringon noustua kaikki asiat maan päällä alkavat elää uudelleen, ja kasvillisuuden tuoksu leviää ympäristöön kasteesta, joka laskeutuu taivaasta, ja leuto keväinen lämpö antaa maaperälle hedelmällisyyttä ja välittää ihanuutta myös ihmismieliin; ja tämä sen tähden, että aamu tai aamurusko keväällä vastaa enkelien rauhantilaa taivaassa (nro 155) (5).

290. Olen myös puhunut enkelien kanssa rauhasta ja sanonut, että maailmassa sanotaan sitä rauhaksi, kun sodat ja vihollisuudet valtakuntien välillä lakkaavat, ja kun vihamielisyydet ja erimielisyydet ihmisten välillä lakkaavat; ja että sisäisen rauhan uskotaan olevan mielenrauhaa huolien poistumisesta ja etenkin levollisuutta ja miellyttävyyttä asioiden menestymisestä. Mutta enkelit sanoivat, että mielenrauha ja levollisuus sekä miellyttävyys huolien poistumisesta ja asioiden menestymisestä näyttävät rauhalta, mutta se on rauhaa ainoastaan niillä, jotka ovat taivaallisessa hyvyydessä, koska rauha on mahdollista ainoastaan siinä hyvyydessä. Sillä rauha virtaa Herrasta heidän sisimpäänsä, ja heidän sisimmästään se laskeutuu ja virtaa alas heidän alempiin osiinsa aiheuttaen mielenrauhaa, mielen levollisuutta ja iloa niistä. Mutta niillä, jotka ovat pahuudessa, rauha on mahdotonta (6). Se tosin näyttää rauhallisuudelta, levollisuudelta ja miellyttävyydeltä, kun asiat menestyvät heidän toiveittensa mukaisesti; mutta se on ulkoista eikä lainkaan sisäistä, sillä sisäisesti he palavat vihamielisyydestä, vihasta, kostosta ja julmuudesta sekä monista pahoista himoista, joihin heidän mielensä myös viedään, niin pian kuin he näkevät jonkun, joka ei suosi heitä, ja se murtautuu ulos, kun pelko ei hillitse heitä. Siitä johtuu, että sellaisten ilo asuu mielettömyydessä, mutta niiden ilo, jotka ovat hyvyydessä, asuu viisaudessa; ero on kuten helvetin ja taivaan välillä.

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Rauhalla korkeimmassa merkityksessä tarkoitetaan Herraa, koska Hänestä on rauha; ja sisäisessä merkityksessä rauhalla tarkoitetaan taivasta, koska siellä olevat ovat rauhan tilassa (nrot 3780, 4681). Rauha taivaissa on Jumalallista vaikuttaen sisimmästi autuudella kaikkeen hyvyyteen ja totuuteen siellä, ja että se on ihmiselle käsittämätöntä (nrot 92, 3780, 5662, 8455, 8665). Jumalallinen rauha on hyvyydessä, mutta ei totuudessa ilman hyvyyttä (nro 8722).

2. Sanassa ”haju” merkitsee miellyttävän tai epämiellyttävän havaitsemista rakkauden ja uskon laadun mukaisesti siitä, josta se sanotaan (nrot 3577, 4626, 4628, 4748, 5621, 10292). ”Levon tuoksu” siellä, missä on Jehovasta, on rauhan havaitsemista (nrot 925, 10054). Siksi suitsukkeista, suitsutuksista, tuoksuista öljyissä ja voiteissa tuli edustavia (nrot 925, 4748, 5621, 10177).

3. ”Sapatti” korkeimmassa merkityksessä merkitsi itse Jumaluuden ja Jumalallisen Ihmisyyden liittoa Herrassa, sisäisessä merkityksessä Herran Jumalallisen Ihmisyyden yhdistymistä taivaan ja Kirkon kanssa, yleensä hyvän ja toden yhdistystä, siten taivaallista avioliittoa (nrot 8495, 10356, 10730). Siitä syystä ”lepo sapattipäivänä” merkitsi tuon liiton tilaa, koska silloin Herra lepäsi, ja sen kautta on rauha ja pelastus taivaissa ja maan päällä, ja vastaavassa merkityksessä Herran yhdistymistä ihmisen kanssa, koska silloin hänellä on rauha ja pelastus (nrot 8494, 8510, 10360, 10367, 10370, 10374, 10668, 10730).

4. Hyvän ja toden yhdistyminen ihmisessä, jota uudestisynnytetään, tapahtuu rauhantilassa (nrot 3696, 8517).

5. Rauhantila taivaissa on kuin aamuruskon ja kevään tila maan päällä (nrot 1726, 2780, 5662).

6. Ne himot, jotka ovat itserakkaudesta ja maailmanrakkaudesta, poistavat täysin rauhan (nrot 3170, 5662). Jotkut asettavat rauhan levottomuuteen ja sellaisiin asioihin, jotka ovat rauhan vastaisia (nro 5662). Rauhaa ei voi olla, ellei pahan himoja poisteta (nro 5662).

XXXIII TAIVAAN YHDISTYMINEN IHMISKUNNAN KANSSA

291. On tunnettua Kirkossa, että kaikki hyvyys on Jumalasta eikä mitään ihmisestä, ja että siksi kenenkään ei pitäisi lukea mitään hyvyyttä omakseen. Ja on myös tunnettua, että pahuus on perkeleestä. Siitä johtuu, että ne, jotka puhuvat Kirkon opin perusteella, sanovat niistä, jotka toimivat hyvin, ja myös niistä, jotka puhuvat ja saarnaavat hurskaasti, että Jumala johtaa heitä; mutta päinvastoin niistä, jotka toimivat pahoin ja puhuvat jumalattomasti. Nämä asiat eivät voi olla näin, ellei ihmisellä olisi yhdistymistä taivaan kanssa ja yhdistymistä helvetin kanssa; ja ellei näitä yhdistymisiä olisi hänen tahtonsa ja ymmärryksensä kanssa; sillä tahdosta ja ymmärryksestä ruumis toimii ja suu puhuu. Millainen tämä yhdistyminen on, kerrotaan nyt.

292. Jokaisen ihmisen luona on hyviä henkiä ja pahoja henkiä. Hyvien henkien välityksellä tapahtuu ihmisen yhdistyminen taivaan kanssa ja pahojen henkien välityksellä helvetin kanssa. Nämä henget ovat henkien maailmassa, joka on taivaan ja helvetin keskivälissä, mitä maailmaa käsitellään erityisesti seuraavilla sivuilla. Kun nämä henget tulevat ihmisen luokse, he astuvat hänen kaikkeen muistiinsa ja sieltä hänen kaikkeen ajatukseensa; pahat henget hänen muistinsa ja ajatuksensa pahoihin asioihin, hyvät henget sitä vastoin hänen muistinsa ja ajatuksensa hyviin asioihin. Nämä henget eivät lainkaan tiedä, että he ovat ihmisen luona, vaan olleessaan siellä he uskovat, että ihmisen muistin ja ajatuksen kaikki asiat ovat heidän omiaan. He eivät myöskään näe ihmistä, koska ne asiat, jotka ovat meidän aurinkokunnassamme, eivät ole näkyviä heille (1). Herra pitää erityisen huolen siitä, etteivät henget tietäisi, että he ovat ihmisen luona. Sillä jos he tietäisivät sen, he puhuisivat hänen kanssaan, ja silloin pahat henget tuhoaisivat hänet. Sillä pahat henget, koska heidät on yhdistetty helvetin kanssa, eivät halua mitään enemmän kuin tuhota ihmisen, ei ainoastaan hänen sieluaan, toisin sanoen, hänen uskoaan ja rakkauttaan, vaan myös hänen ruumiinsa. Toisin tapahtuu, kun he eivät puhu ihmisen kanssa, sillä silloin he eivät myöskään tiedä, että mitä he ajattelevat ja myös mitä he keskenään puhuvat on ihmiseltä. Sillä mitä he keskenään puhuvat on myös ihmiseltä, vaan he uskovat, että se on heidän omaansa, ja jokainen arvostaa ja rakastaa omaansa. Näin henget pakotetaan rakastamaan ja arvostamaan ihmistä, vaikka he eivät tiedä sitä. Että sellainen on henkien yhdistyminen ihmisen kanssa, on monien vuosien jatkuvasta kokemuksesta tullut minulle niin tutuksi, ettei mikään ole paremmin tunnettua.

293. Että ne henget, jotka ovat yhteydessä helvetin kanssa, on liitetty myös ihmiseen, johtuu siitä, että ihminen syntyy kaikenlaisiin pahuuksiin ja sen johdosta hänen ensi elämänsä on ainoastaan niistä. Ellei ihmiseen olisi liitetty sellaisia henkiä kuin hän itse on, hän ei voisi elää, eikä häntä voitaisi johtaa pois omista pahuuksistaan eikä uudistaa. Jonka tähden häntä pidetään omassa elämässään pahojen henkien avulla ja estetään siitä hyvien henkien avulla; molempien avulla hän on myös tasapainossa; ja koska hän on tasapainossa, hän on omassa vapaudessaan, ja hänet voidaan johtaa pois pahuuksista ja taivuttaa hyvyyteen, ja häneen myös istuttaa hyvyys, mikä ei olisi lainkaan mahdollista, ellei hän olisi vapaudessa. Eikä vapaus olisi hänelle mahdollista, elleivät henget helvetistä toimisi toiselta puolelta ja henget taivaasta toiselta ja ihminen olisi keskellä. On myös osoitettu, että mikäli ihminen on peritystä ja sen johdosta itsestään, hänellä ei olisi mitään elämää, jos hänen ei sallittaisi olla pahuudessa, eikä hänellä myöskään olisi mitään elämää, jos hän ei olisi vapaudessa; häntä ei myöskään voida pakottaa hyvyyteen, ja että pakotettu ei pysy. Kun sitä vastoin hyvyys, jonka ihminen vastaanottaa vapaudessa, istutetaan hänen tahtoonsa, ja siitä tulee ikään kuin hänen omaansa (2). Siitä johtuu, että ihmisellä on yhteys helvetin kanssa ja yhteys taivaan kanssa.

294. Millainen on taivaan yhteys hyvien henkien kanssa ja millainen helvetin yhteys pahojen henkien kanssa, ja millainen on taivaan ja helvetin yhteys ihmisen kanssa seurauksena siitä, myös kerrotaan. Kaikilla hengillä, jotka ovat henkien maailmassa, on yhteys taivaan kanssa tai helvetin kanssa, pahoilla hengillä helvetin kanssa ja hyvillä hengillä taivaan kanssa. Taivas on jaettu yhteiskuntiin, samoin helvetti. Jokainen henki kuuluu johonkin yhteiskuntaan ja myös pysyy olemassa virtauksesta sieltä, siten toimii yhtenä sen kanssa. Siitä johtuu, että kuten ihminen on yhdistetty henkien kanssa, niin hänet on yhdistetty taivaan kanssa tai helvetin kanssa; ja tosin sen yhteiskunnan kanssa siellä, missä hän on mieltymykseensä nähden eli rakkauteensa nähden; sillä taivaan kaikki yhteiskunnat on erotettu hyvän ja toden mieltymysten mukaisesti ja helvetin kaikki yhteiskunnat pahan ja väärän mieltymysten mukaisesti. (Taivaan yhteiskunnista nähdään edellä, nrot 41–45 ja 148–151).

295. Sellaiset henget on liitetty ihmiseen kuin hän itse on mieltymykseensä tai rakkauteensa nähden, mutta hyvät henget häneen liittää Herra, kun taas pahat henget kutsuu ihminen itse luokseen. Mutta henget ihmisen luona muutetaan hänen mieltymystensä muutosten mukaisesti; siitä syystä eräät henget ovat hänen luonaan varhaislapsuudessa, toiset lapsuudessa, toiset nuoruusvuosien aikana ja aikuisiässä, ja toiset taas vanhuudessa. Varhaislapsuudessa ovat läsnä ne henget, jotka ovat viattomuudessa, näin niitä, jotka ovat yhteydessä viattomuuden taivaan kanssa, joka on sisin eli kolmas taivas. Lapsuudessa ovat läsnä ne henget, jotka ovat mieltymyksessä tietää, näin ne, jotka ovat yhteydessä uloimman eli ensimmäisen taivaan kanssa. Nuoruudessa ja aikuisiässä ovat läsnä sellaiset henget, jotka ovat toden ja hyvän mieltymyksessä ja sen johdosta ymmärtäväisyydessä, näin ne, jotka ovat yhteydessä toisen eli keskimmäisen taivaan kanssa. Kun taas vanhuudessa ovat läsnä ne henget, jotka ovat viisaudessa ja viattomuudessa, näin ne, jotka ovat yhteydessä kolmannen eli sisimmän taivaan kanssa. Mutta tämä liittäminen tapahtuu Herrasta niille, jotka voidaan uudistaa ja uudestisynnyttää. Mutta toisin on niillä, joita ei voida uudistaa eli uudestisynnyttää. Hyvät henget on liitetty myös heihin, jotta niiden avulla heitä estettäisiin pahuudesta niin paljon kuin mahdollista, mutta heidän välitön yhdistyminen on pahojen henkien kanssa, jotka ovat yhteydessä helvetin kanssa, josta heillä on sellaisia henkiä kuin he itsekin ovat. Jos he ovat itserakkaita tai voitonhaluisia tai kostonhimoisia tai aviorikoksiin taipuvaisia, samanlaiset henget ovat läsnä ja ne ikään kuin asuvat heidän pahoissa mieltymyksissään. Siinä määrin kuin hyvät henget eivät voi estää ihmistä pahuudesta, samassa määrin pahat henget kiihottavat häntä siihen, ja siinä määrin kuin paha mieltymys hänessä vallitsee, samassa määrin pahat henget riippuvat kiinni eivätkä peräydy. Näin paha ihminen on yhdistetty helvettiin ja hyvä ihminen taivaaseen.

296. Että Herra johtaa ihmistä henkien avulla, johtuu siitä, että hän ei ole taivaan järjestyksessä, sillä hän syntyy pahuuksiin, jotka ovat helvetistä, siten täysin päinvastoin Jumalallista järjestystä; ja sen tähden hänet on saatettava järjestykseen, ja se voidaan tehdä ainoastaan välillisesti henkien avulla. Toisin olisi, jos ihminen syntyisi siihen hyvyyteen, joka on taivaan järjestyksen mukainen. Silloin Herra ei johtaisi häntä henkien välityksellä, vaan järjestyksen itsensä kautta, siten yleisen virtauksen kautta. Tämän yleisen virtauksen kautta ihmistä johdetaan niihin asioihin nähden, jotka käyvät esiin ajatuksesta ja tahdosta toimintaan, näin puheisiin ja tekoihin nähden, sillä nämä ja edelliset virtaavat luonnollisen järjestyksen mukaisesti, ja siksi niiden kanssa näillä hengillä, jotka on liitetty ihmiseen, ei ole mitään yhteistä. Yleisen virtauksen kautta spirituaalisesta maailmasta johdetaan myös eläimiä, koska ne ovat elämänsä järjestyksessä, eivätkä ne ole kyenneet tätä järjestystä vääristämään tai tuhoamaan, koska niillä ei ole järjellistä kykyä (3). Millainen ero on ihmisten ja eläinten välillä, nähdään edellä (nro 39).

297. Mitä edelleen tulee taivaan yhdistymiseen ihmiskunnan kanssa, on tiedettävä, että Herra Itse virtaa jokaiseen ihmiseen taivaan järjestyksen mukaisesti, niin hänen sisimpiinsä kuin uloimpiinsa, ja järjestää hänet vastaanottamaan taivasta, ja johtaa hänen uloimpiaan sisimmistään ja samalla hänen sisimpiään uloimmistaan, ja siten pitää kaikkia asioita ja yksityiskohtia ihmisessä yhteydessä. Tätä Herran virtausta kutsutaan välittömäksi virtaukseksi, kun taas toista virtausta, joka tapahtuu henkien välityksellä, kutsutaan välilliseksi virtaukseksi; jälkimmäinen pysyy olemassa edellisen avulla. Välitön virtaus, joka on Herrasta Itsestään, on Hänen Jumalallisesta Ihmisyydestään, ja se on ihmisen tahtoon ja tahdon kautta hänen ymmärrykseensä, näin ihmisen hyvyyteen ja hyvyyden kautta hänen totuuteensa; eli mikä on sama asia, hänen rakkauteensa ja rakkauden kautta hänen uskoonsa, mutta ei päinvastoin, vähemmän tämä virtaus on uskoon ilman rakkautta tai totuuteen ilman hyvyyttä tai ymmärrykseen, joka ei ole tahdosta. Tämä Jumalallinen virtaus on jatkuvaa ja hyvät vastaanottavat sen hyvyydessä, mutta eivät pahat; heissä se joko hylätään tai tukahdutetaan tai vääristetään; sen johdosta heillä on paha elämä, joka spirituaalisessa merkityksessä on kuolema (4).

298. Ihmisen luona olevat henget, niin taivaaseen kuin helvettiin yhdistetyt, eivät koskaan virtaa ihmiseen omasta muististaan ja sen ajatuksesta, sillä jos he virtaisivat omasta ajatuksestaan, ihminen ei tietäisi muuta kuin että ne asiat, jotka ovat heidän, olisivat hänen omiaan (nähdään edellä, nro 256). Siitä huolimatta henkien välityksellä virtaa ihmiseen taivaasta mieltymys, joka kuuluu hyvän ja toden rakkauteen, sekä helvetistä mieltymys, joka kuuluu pahan ja väärän rakkauteen. Niinpä mikäli ihmisen mieltymys on sopusoinnussa sen mieltymyksen kanssa, joka häneen virtaa, sikäli hän vastaanottaa sitä ajatukseensa, sillä ihmisen sisäinen ajatus on täysin hänen mieltymyksensä eli rakkautensa mukainen; mutta mikäli ihmisen oma mieltymys ei ole sopusoinnussa tämän mieltymyksen kanssa, sikäli sitä ei vastaanoteta. Koska ajatusta ei tuoda ihmiseen henkien välityksellä, vaan ainoastaan mieltymys hyvään ja mieltymys pahaan, niin on selvää, että ihmisellä on valinta, koska hänellä on vapaus, näin että hän voi ajatuksellaan vastaanottaa hyvyyden ja hylätä pahuuden; sillä Sanasta hän tietää, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Mitä hän vastaanottaa ajatuksellaan mieltymyksestä, se myös omistetaan hänelle, mutta mitä hän ei vastaanota ajatuksellaan mieltymyksestä, sitä ei omisteta hänelle. Näistä asioista voidaan tietää, millaista on hyvyyden sisäänvirtaus taivaasta ja pahuuden sisäänvirtaus helvetistä ihmiseen.

299. Minun on annettu myös tietää, mistä ihmisellä on ahdistus, mielen tuska ja sisäinen surumielisyys, jota melankoliaksi kutsutaan. On henkiä, jotka eivät ole vielä yhdistymisessä helvetin kanssa, koska he ovat yhä ensimmäisessä tilassaan, joista on seuraavilla sivuilla, missä henkien maailmasta puhutaan. Nämä henget rakastavat sulamattomia ja haitallisia asioita, jollaisia ovat pilaantuvat ruoat vatsassa. Sen tähden he ovat läsnä, missä sellaisia asioita on ihmisessä, koska ne ovat heille miellyttäviä, ja he puhuvat siellä toistensa kanssa omasta pahasta mieltymyksestään käsin. Heidän puheensa mieltymys virtaa sieltä ihmiseen, ja jos tämä mieltymys on päinvastainen ihmisen mieltymykselle, hän tulee surulliseksi ja alakuloisesti ahdistuneeksi; mutta jos se on yhdenmukainen, hän tulee iloiseksi ja hilpeäksi. Nämä henget näkyvät vatsan läheisyydessä, toiset oikealla ja toiset sen vasemmalla puolella, jotkut alempana ja jotkut ylempänä, myös lähempänä ja kauempana, näin eri tavalla mieltymystensä mukaisesti, joissa he ovat. Että siitä on mielen ahdistus, minun on annettu tietää ja vakuuttua monista kokemuksistani. Olen nähnyt näitä henkiä, olen kuullut heitä, olen tuntenut heistä esiin nousevat ahdistukset ja olen puhunut heidän kanssaan. Ja kun heidät on ajettu pois, ahdistus on lakannut, kun he ovat palanneet, ahdistus on palannut. Olen myös havainnut sen lisääntymistä ja vähentymistä heidän lähestymisen ja poistumisen mukaisesti. Tästä on minulle käynyt selväksi, mistä se on, että jotkut, jotka eivät tiedä mitä omatunto on, koska heillä ei ole omaatuntoa, lukevat sen tuskat vatsan syyksi (5).

300. Taivaan yhdistyminen ihmisen kanssa ei ole kuten ihmisen yhdistyminen ihmisen kanssa, vaan se on yhdistyminen ihmisen mielen sisäisten kanssa, siten yhdistyminen hänen spirituaalisen eli sisäisen ihmisensä kanssa. Kun taas hänen luonnollisen eli ulkoisen ihmisensä kanssa on yhdistyminen vastaavaisuuksien avulla, mistä yhdistymisestä kerrotaan seuraavassa luvussa, jossa on käsitelty taivaan yhdistymistä ihmisen kanssa Sanan avulla.

301. Että taivaan yhdistyminen ihmiskunnan kanssa ja ihmiskunnan taivaan kanssa on sellainen, että toinen pysyy olemassa toisesta, kerrotaan myös seuraavassa luvussa.

302. Olen puhunut enkelien kanssa taivaan yhdistymisestä ihmiskunnan kanssa ja sanonut, että Kirkon ihminen tosin sanoo, että kaikki hyvyys on Jumalalta, ja että enkelit ovat ihmisen luona, mutta harvat kuitenkaan uskovat, että enkelit on liitetty ihmiseen, vielä vähemmän, että he ovat hänen ajatuksessaan ja mieltymyksessään. Tähän enkelit vastasivat tietävänsä, että sellainen usko ja yhä sellainen puhe on maailmassa, ja heidän hämmästyksekseen, varsinkin Kirkon piirissä, missä on kuitenkin Sana, joka opettaa heille taivaasta ja sen yhdistymisestä ihmisen kanssa; vaikka kuitenkin on sellainen yhdistyminen, ettei ihminen voisi ajatella vähääkään ilman henkiä häneen liitettyinä, ja että hänen spirituaalinen elämänsä riippuu siitä. Tietämättömyyden syyn tässä asiassa he sanoivat olevan siinä, että ihminen uskoo elävänsä itsestään ilman yhteyttä elämän Ensimmäisen Olemuksen kanssa; ja että hän ei tiedä, että tämä yhteys on taivasten kautta, vaikka ihminen kuitenkin, jos tämä yhteys katkaistaisiin, kuolisi heti. Jos ihminen uskoisi niin kuin asia on itsessään, että kaikki hyvyys on Herralta ja kaikki pahuus helvetistä, silloin hän ei tekisi hyvyyttä itsessään ansiokseen eikä pahuutta luettaisi hänelle; sillä siten hän katsoisi Herraan kaikessa hyvyydessä, mitä hän ajattelee ja tekee, ja kaikki pahuus, joka häneen virtaa, heitettäisiin alas helvettiin, josta se on. Mutta koska ihminen ei usko mihinkään virtaukseen taivaasta ja helvetistä ja sen johdosta hän olettaa, että kaikki asiat, mitä hän ajattelee ja tahtoo, ovat hänessä itsessään ja sen johdosta hänestä, niin hän omistaa pahuuden itselleen ja saastuttaa omalla ansiollaan hyvyyden, joka häneen virtaa.

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Jokaisen ihmisen luona on enkeleitä ja henkiä, ja niiden avulla ihmisellä on yhteys spirituaalisen maailman kanssa (nrot 697, 2796, 2886, 2887, 4047, 4048, 5846–5866, 5976–5993). Ihminen ilman henkiä luonaan ei voisi elää (nro 5993). Ihminen ei näy hengille, kuten henget eivät myöskään näy ihmiselle (nro 1880). Ihmisen luona olevat henget eivät voi nähdä mitään meidän aurinkokunnassamme, paitsi sen ihmisen luona, jonka kanssa he puhuvat (nro 1880).

2. Kaikki vapaus on rakkaudesta ja mieltymyksestä, sillä mitä ihminen rakastaa, sen hän tekee vapaasti (nrot 2870, 3158, 8987, 8990 9585, 9591). Koska vapaus on rakkaudesta, se on rakkauden elämästä (nro 2873). Mikään ei näy ihmisen omana paitsi se, mikä on vapaudesta (nro 2880). Ihmisellä täytyy olla vapaus, jotta hänet voitaisiin uudistaa (nrot 1937, 1947, 2876, 2881, 3145, 3146, 3158, 4031, 8700). Muutoin hyvän ja toden rakkautta ei voida istuttaa ihmiseen ja omistaa hänelle näennäisesti hänen omanaan (nrot 2877, 2879, 2880, 2883, 8700). Mikään, mikä tehdään pakosta, ei liitetä ihmiseen (nrot 2877, 8700). Jos ihminen voitaisiin uudistaa pakosta, kaikki uudistettaisiin (nro 2881). Pakko uudistamisessa on haitallista (nro 4031). Mitkä ovat pakkotiloja (nro 8392).

3. Ero ihmisten ja eläinten välillä on se, että ihmiset voi Herra kohottaa luokseen, ajattelemaan Jumaluutta, rakastamaan sitä ja siten yhdistymään Herraan, josta heillä on iankaikkinen elämä, mutta toisin on eläimillä (nrot 4525, 6323, 9231). Eläimet ovat elämänsä järjestyksessä, ja siksi ne syntyvät luontoonsa sopiviin asioihin, mutta ei ihminen, siksi hänet on johdettava elämänsä järjestykseen älyllisten asioiden kautta (nrot 637, 5850, 6323). Yleisen virtauksen mukaisesti ajatus ihmisellä tulee puheeksi ja tahto eleiksi (nrot 5862, 5990, 6192, 6211). Spirituaalisen maailman yleisestä virtauksesta eläimien elämiin (nrot 1633, 3646).

4. Virtaus on välitöntä Herrasta ja myös välillistä spirituaalisen maailman kautta (nrot 6063, 6307, 6472, 9682, 9683). Herran välitön virtaus on kaikkien asioiden pienimpiin yksityiskohtiin (nrot 6058, 6474–6478, 8717, 8728). Herra virtaa ensimmäisiin ja samalla viimeisiin, millä tavalla (nrot 5147, 5150, 6473, 7004, 7007, 7270). Herran virtaus ihmisessä on hyvyyteen ja hyvyyden kautta totuuteen eikä päinvastoin (nrot 5482, 5649, 6027, 8685, 8701, 10153). Elämä, joka virtaa sisään Herrasta, vaihtelee ihmisen tilan mukaisesti ja vastaanoton mukaisesti (nrot 2069, 5986, 6472, 7343). Pahoilla se hyvyys, joka virtaa sisään Herrasta, käännetään pahuudeksi ja totuus vääryydeksi; kokemuksesta (nrot 3642, 4632). Siinä määrin vastaanotetaan hyvyyttä ja siitä totuutta, mikä jatkuvasti virtaa sisään Herrasta, kuin pahuus ja siitä vääryys eivät ole esteenä (nrot 2411, 3142, 3147, 5828).

5. Ne, joilla ei ole omaatuntoa, eivät tiedä, mitä omatunto on (nrot 7490, 9125). On joitakin, jotka nauravat omalletunnolle kuultuaan, mitä se on (nro 7217). Jotkut uskovat, että omatunto ei ole mitään; jotkut uskovat, että se on jotakin luonnollista, joka on surullista ja tuskallista, seurauksena joko syistä ruumiissa tai syistä maailmassa; toiset uskovat, että se on jotakin tavallisen kansan keskuudessa seurauksena uskonnollisuudesta (nrot 206, 831, 950). On olemassa aitoa omaatuntoa, epäaitoa omaatuntoa ja väärää omaatuntoa (nro 1033). Omantunnontuska on mielen ahdistusta epäoikeudenmukaisuuden, epärehellisyyden ja minkä tahansa pahuuden vuoksi, minkä ihminen uskoo olevan vastoin Jumalaa ja vastoin lähimmäisensä hyvää (nro 7217). Omatunto on niillä, jotka ovat rakkaudessa Jumalaan ja lähimmäisenrakkaudessa lähimmäiseensä, mutta ei niillä, jotka eivät ole (nrot 831, 965, 2380, 7490).

XXXIV TAIVAAN YHDISTYMINEN IHMISEN KANSSA SANAN AVULLA

303. Ne, jotka ajattelevat sisäisestä järjestään, voivat nähdä, että on kaikkien asioiden yhteys välissä olevien kautta Ensimmäisen kanssa, ja että kaikki, mikä ei ole yhteydessä, häviää. Sillä he tietävät ajatellessaan, että mikään ei voi pysyä olemassa itsestä, vaan itseään edeltäneestä, siten kaikki asiat Ensimmäisestä; ja että yhteys itseään edeltävän kanssa, on kuten vaikutuksen yhteys vaikuttavan syynsä kanssa; sillä kun vaikuttava syy otetaan pois vaikutuksestaan, silloin vaikutuskin liukenee ja hajoaa. Koska näin ajattelivat oppineet, niin he näkivät ja sanoivat, että pysyvä olemassaolo on jatkuvaa syntymistä; niin että kaikki asiat ovat Ensimmäisestä, josta ne ovat syntyneet, myös jatkuvasti syntyvät, toisin sanoen, pysyvät olemassa. Mutta millainen on jokaisen asian yhteys itseään edeltävän kanssa, näin Ensimmäisen kanssa, josta kaikki asiat ovat, ei voida kertoa muutamalla sanalla, koska se on vaihteleva ja erilainen. Voidaan ainoastaan yleisesti sanoa, että on luonnollisen maailman yhteys spirituaalisen maailman kanssa, ja että sen johdosta kaikilla asioilla luonnollisessa maailmassa on vastaavaisuus kaikkien asioiden kanssa spirituaalisessa maailmassa (tästä vastaavaisuudesta nähdään, nrot 103–115); myös että on yhteys ja sen johdosta vastaavaisuus ihmisen kaikilla asioilla taivaan kaikkien asioiden kanssa (mistä myös edellä, nrot 87–102).

304. Ihminen on niin luotu, että hänellä on yhteys ja yhdistyminen Herran kanssa, mutta taivaan enkelien kanssa ainoastaan yhteenliittyminen. Että ihmisellä ei ole yhdistymistä enkelien kanssa, vaan ainoastaan yhteenliittyminen, johtuu siitä, että ihminen on luomisesta lähtien enkelin kaltainen mielensä sisäisiin nähden, sillä ihmisellä on samanlainen tahto ja ymmärrys kuin enkelillä. Siitä johtuu, että ihminen kuoleman jälkeen, jos hän oli elänyt Jumalallisen järjestyksen mukaisesti, tulisi enkeliksi, ja että silloin hänellä olisi samanlainen viisaus enkelien kanssa. Sen tähden puhuttaessa ihmisen yhdistymisestä taivaan kanssa, tarkoitetaan sillä hänen yhdistymistään Herran kanssa ja yhteenliittymistään enkelien kanssa, sillä taivas ei ole taivas enkelien omasta, vaan Herran Jumaluudesta. Että Herran Jumaluus muodostaa taivaan, nähdään edellä (nrot 7–12). Mutta ihmisellä on lisäksi mitä ei enkeleillä ole, että hän ei ole ainoastaan spirituaalisessa maailmassa sisäisiinsä nähden, vaan myös samalla luonnollisessa maailmassa ulkoisiinsa nähden. Hänen ulkoisensa, jotka ovat luonnollisessa maailmassa, ovat kaikki asiat, jotka kuuluvat hänen luonnolliseen eli ulkoiseen muistiinsa ja jotka siten kuuluvat hänen ajatteluunsa ja mielikuvitukseensa; yleensä tiedot ja tieteet iloineen ja miellyttäväisyyksineen, mikäli ne maistuvat maailmalta, sekä monet nautinnot, jotka kuuluvat ruumiin aistein havaittaviin asioihin, lisäksi myös itse aistit, puhe ja teot. Nämä kaikki asiat ovat myös uloimpia, joihin Herran Jumalallinen virtaus päättyy, sillä se ei pysähdy puoliväliin, vaan jatkaa uloimpiinsa saakka. Näistä asioista voidaan nähdä, että Jumalallisen järjestyksen uloin on ihmisessä; ja koska hän on uloin, hän on pohja ja perusta. Koska Herran Jumalallinen virtaus ei pysähdy puoliväliin, vaan jatkaa uloimpiinsa saakka, kuten on sanottu, ja koska sen keskikohta, jonka lävitse se kulkee, on enkelillinen taivas ja uloin on ihmisessä, ja koska mikään ei voi olla olemassa irrallisena, seuraa siitä, että taivaan yhteys ja yhdistyminen ihmiskunnan kanssa on sellainen, että toinen pysyy olemassa toisesta. Ihmiskunta ilman taivasta olisi kuin ketju ilman koukkua, ja taivas ilman ihmiskuntaa olisi kuin talo ilman perustusta (1).

305. Mutta koska ihminen on katkaissut tämän yhteyden taivaan kanssa, sillä että hän on kääntänyt sisäisensä pois taivaasta ja kääntänyt ne maailmaa ja itseään kohti, rakkaudella itseensä ja maailmaan, ja siten vetäytynyt pois, että hän ei enää palvele taivasta pohjana ja perustana. Siksi Herra on huolehtinut välineen, joka olisi pohjana ja perustana taivaalle ja myös taivaan yhdistymistä varten ihmisen kanssa. Tämä väline on Sana. Mutta miten Sana palvelee sellaisena välineenä, on esitetty monissa kohdissa teoksessa Arcana Coelestia; nämä kaikki asiat voidaan nähdä koottuna pienessä kirjassa nimeltä Valkoinen Hevonen, josta on Ilmestyskirjassa; ja myös kirjan liitteessä nimeltä Uusi Jerusalem ja sen taivaallinen oppi. Näistä asioista on joitakin muistiinpanoja tässä liitteenä luvun lopussa (2).

306. Minulle on kerrottu taivaasta, että muinaisimman ajan ihmisillä oli välitön ilmestys, koska heidän sisäisensä oli käännetty taivasta kohti, ja että siitä oli tuolloin Herran yhdistyminen ihmiskunnan kanssa. Mutta heidän aikojensa jälkeen ei ollut sellaista välitöntä ilmestystä, vaan välillinen vastaavaisuuksien avulla; sillä heidän kaikki jumalanpalveluksensa koostui vastaavaisuuksista; tästä syystä tuon ajan Kirkkoja kutsuttiin edustaviksi Kirkoiksi. Sillä tuolloin tiedettiin, mitä vastaavaisuus ja edustus ovat, ja että kaikki asiat maan päällä vastaavat spirituaalisia asioita, jotka ovat taivaassa ja Kirkossa, eli mikä on sama asia, edustavat niitä. Sen tähden luonnolliset asiat, jotka olivat heidän jumalanpalveluksensa ulkoisia, palvelivat heitä keinoina ajatella spirituaalisesti, siten ajatella enkelien kanssa. Sen jälkeen kun tieto vastaavaisuuksista ja edustuksista oli pyyhkiytynyt pois muistista, silloin kirjoitettiin Sana, jossa kaikki sanat ja sanojen merkitykset ovat vastaavaisuuksia, ne sisältävät siten spirituaalisen eli sisäisen merkityksen, jossa enkelit ovat. Sen tähden kun ihminen lukee Sanaa ja havaitsee sitä kirjaimellisen eli ulkoisen merkityksen mukaisesti, enkelit havaitsevat sitä sisäisen eli spirituaalisen merkityksen mukaisesti; sillä enkelien kaikki ajatus on spirituaalista, kun taas ihmisen ajatus on luonnollista. Nämä kaksi ajatuksen lajia tosin näyttävät erilaisilta, siitä huolimatta ne ovat yksi, koska ne vastaavat. Tästä johtuu, että sen jälkeen kun ihminen erotti itsensä taivaasta ja katkaisi siteen, Herra huolehti välineen taivaan yhdistymiseen ihmisen kanssa Sanan avulla.

307. Miten taivas yhdistetään ihmisen kanssa Sanan avulla, haluan valaista sitä joillakin kohdilla siitä. Uutta Jerusalemia kuvataan Ilmestyskirjassa näillä sanoilla:

Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet… Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä… Ja kaupunki oli neliskulmainen, ja sen pituus oli yhtä suuri kuin sen leveys. Ja hän mittasi sillä ruovolla kaupungin: se oli kaksitoista tuhatta vakomittaa. Sen pituus ja leveys ja korkeus olivat yhtä suuret. Ja enkeli mittasi sen muurin: se oli sata neljäkymmentä neljä kyynärää, ihmismitan mukaan, joka on enkelin mitta. Ja sen muuri oli rakennettu jaspiksesta, ja kaupunki oli puhdasta kultaa, puhtaan lasin kaltaista. Ja kaupungin muurin perustukset olivat kaunistetut kaikkinaisilla kalleilla kivillä… Ja ne kaksitoista porttia olivat kaksitoista helmeä… ja kaupungin katu oli puhdasta kultaa, ikäänkuin läpikuultavaa lasia. (Ilm. 21: 1, 2, 16­­–19, 21.)

Kun ihminen lukee tämän, hän ymmärtää sen ainoastaan kirjaimellisen merkityksen mukaisesti, nimittäin, että näkyvä taivas ja maan kanssa katoaa ja uusi taivas syntyy, ja että uudelle maalle laskeutuu pyhä kaupunki Jerusalem, ja että se on kaikilta mitoiltaan kuvauksen mukainen. Mutta ihmisen luona olevat enkelit ymmärtävät sen aivan toisin, nimittäin, he ymmärtävät spirituaalisesti yksityiskohdat, jotka ihminen ymmärtää luonnollisesti. ”Uudella taivaalla ja uudella maalla” he ymmärtävät Uutta Kirkkoa. ”Jerusalemin kaupungilla, joka laskeutuu alas taivaasta Jumalan tyköä”, he ymmärtävät Uuden Kirkon taivaallista oppia Herran ilmoittamana. Kaupungin ”pituudella”, ”leveydellä” ja ”korkeudella”, jotka ovat yhtä suuret, ja ”kahdellatoista tuhannella vakomitalla”, he ymmärtävät tämän opin kaikkia hyvyyksiä ja totuuksia kokonaisuutena. Sen ”muurilla” he ymmärtävät sitä suojelevia totuuksia. ”Muurin mitalla, sata neljäkymmentä neljä kyynärää, ihmismitan mukaan, joka on enkelin mitta”, he ymmärtävät kaikkia näitä suojelevia totuuksia kokonaisuutena ja niiden laatua. ”Kahdellatoista portilla”, jotka olivat kaksitoista helmeä, he ymmärtävät johdattelevia totuuksia, ”helmet” merkitsevät myös sellaisia totuuksia. ”Muurin perustuksilla”, jotka olivat kalliista kivistä, he ymmärtävät niitä tietoja, joille tämä oppi perustuu. ”Kullalla, ikään kuin läpikuultavaa lasia”, mistä kaupunki ja sen kadut oli tehty, he ymmärtävät rakkauden hyvyyttä, josta kuultaa lävitse oppi totuuksineen. Näin enkelit havaitsevat nämä kaikki asiat, siis ei kuten ihminen havaitsee ne. Ihmisen luonnolliset käsitykset siirtyvät näin enkeleillä spirituaaliksi käsityksiksi, ilman että he tietävät mitään Sanan kirjaimellisesta merkityksestä, kuten ”uudesta taivaasta ja uudesta maasta”, ”uudesta Jerusalemin kaupungista”, ”sen muurista, muurin perustuksista ja mitoista”. Siitä huolimatta enkelien ajatukset muodostavat kuitenkin yhden ihmisen ajatusten kanssa, koska ne vastaavat; ne muodostavat yhden lähes kuten puhujan sanat ja niiden ymmärtäminen kuulijassa, joka ei kiinnitä huomiota sanoihin, vaan ainoastaan ymmärtämiseen. Tästä on ilmeistä, miten taivas yhdistetään ihmisen kanssa Sanan avulla. On vielä esimerkki Sanasta:

Sinä päivänä on oleva valtatie Egyptistä Assuriin, ja Assur yhtyy Egyptiin ja Egypti Assuriin, ja egyptiläiset palvelevat Assuriaa. Sinä päivänä on Israel oleva kolmantena Egyptin ja Assurin rinnalla, siunauksena keskellä maata, sillä Herra Sebaot siunaa sitä sanoen: ’Siunattu olkoon Egypti, minun kansani, ja Assur, minun kätteni teko, ja Israel, minun perintöosani’. (Jes. 19: 23–25.)

Miten ihminen ajattelee ja miten enkelit ajattelevat, kun tätä luetaan, voidaan tietää Sanan kirjaimellisesta merkityksestä ja sen sisäisestä merkityksestä. Ihminen ajattelee kirjaimellisen merkityksen perusteella, että egyptiläiset ja assurialaiset on käännytettävä Jumalan puoleen ja hyväksyttävä, ja että heistä tulee yhtä israelilaisen kansan kanssa. Mutta enkelit ajattelevat sisäisen merkityksen mukaisesti spirituaalisen Kirkon ihmistä, jota siellä siinä merkityksessä kuvataan, ja jonka spirituaalinen on ”Israel”, luonnollinen on ”egyptiläinen” ja rationaalinen, joka on keskellä, on ”Assur” (3). Nämä kaksi merkitystä ovat kuitenkin yksi, koska ne vastaavat; jonka tähden enkelien ajatellessa näin spirituaalisesti ja ihmisen näin luonnollisesti, ne on yhdistetty lähes kuten sielu ja ruumis. Sanan sisäinen merkitys on myös sen sielu ja kirjaimellinen merkitys on sen ruumis. Sellainen on Sana kaikkialla: siitä on ilmeistä, että se on väline taivaan yhdistymiseen ihmisen kanssa, ja että sen kirjaimellinen merkitys palvelee pohjana ja perustana.

308. On myös taivaan yhdistyminen Sanan avulla niiden kanssa, jotka ovat Kirkon ulkopuolella, missä ei ole Sanaa. Sillä Herran Kirkko on universaalinen ja kaikkien keskuudessa, jotka tunnustavat Jumaluuden ja elävät lähimmäisenrakkaudessa. Enkelit myös opettavat heitä kuoleman jälkeen, ja he vastaanottavat Jumalallisia totuuksia (4). Tästä asiasta nähdään myöhemmin omassa luvussaan, jossa on pakanoista. Universaalinen Kirkko maan päällä on Herran näkyvissä yhtenä Ihmisenä, aivan kuten taivaskin (mistä edellä, nrot 59–72); mutta Kirkko, missä Sana on ja sen avulla Herra tunnetaan, on kuten sydän ja keuhkot tässä ihmisessä. On tunnettua, että koko ruumiin kaikki sisäelimet ja jäsenet johtavat elämänsä sydämestä ja keuhkoista eri johdannaisten kautta. Näin myös elää se ihmiskunta, joka on Kirkon ulkopuolella, missä Sana on, ja muodostaa tämän ihmisen jäsenet. Taivaan yhdistymistä Sanan avulla niiden kanssa, jotka ovat kaukana, voidaan verrata myös valoon, joka leviää keskustasta ympärille. Jumalallinen valo on Sanassa, ja siellä Herra on läsnä taivaan kanssa, mistä läsnäolosta ovat myös kaukana olevat valossa; mutta toisin olisi, ellei Sanaa olisi. Tätä voidaan valaista enemmän sillä, mitä edellä on esitetty taivaan muodosta, jonka mukaisesti ovat yhdistykset ja yhteydet siellä. Mutta tämä salaisuus on ymmärrettävää niille, jotka ovat spirituaalisessa valossa, sen sijaan ei niille, jotka ovat ainoastaan luonnollisessa valossa. Sillä ne, jotka ovat spirituaalisessa valossa, näkevät selvästi lukemattomia asioita, joita ne, jotka ovat ainoastaan luonnollisessa valossa, eivät näe tai näkevät yhtenä hämäränä asiana.

309. Ellei sellaista Sanaa olisi annettu tälle maapallolle, tämän maapallon ihminen olisi erotettu taivaasta, ja jos hänet olisi erotettu taivaasta, hän ei olisi enää järkevä; sillä inhimillinen järjellisyys on olemassa taivaan valon sisään virtauksesta. Tämän maapallon ihminen on myös sellainen, ettei hän kykene vastaanottamaan välitöntä ilmestystä ja sen kautta tulla opetetuksi Jumalallisista totuuksista, kuten muiden maapallojen asukkaat, joita on käsitelty erikoisessa pienessä kirjassa. Sillä tämän maapallon ihminen on enemmän kuin muut maailmallisissa asioissa, siten ulkoisissa asioissa, ja sisäiset asiat ovat ne, jotka vastaanottavat ilmestyksen; jos ulkoiset asiat vastaanottaisivat sen, totuutta ei ymmärrettäisi. Että tämän maapallon ihminen on sellainen, on selvästi ilmeistä niistä ihmisistä Kirkon piirissä, vaikka he Sanasta tietävät taivaasta ja helvetistä sekä kuolemanjälkeisestä elämästä, silti he sydämessään kieltävät ne; heidän joukossaan on myös sellaisia, jotka ovat tavoitelleet oppineen mainetta enemmän kuin muut, ja joista sen johdosta olisi uskottu, että he ovat viisaampia kuin muut.

310. Olen toisinaan puhunut enkelien kanssa Sanasta ja sanonut, että jotkut halveksivat sitä sen yksinkertaisen tyylin vuoksi; ja että sen sisäisestä merkityksestä ei tiedetä lainkaan mitään ja sen johdosta ei uskota, että niin paljon viisautta on kätkettynä siihen. Enkelit sanoivat, että vaikka Sanan tyyli näyttää yksinkertaiselta kirjaimellisessa merkityksessä, se on kuitenkin sellainen, että mitään ei koskaan voisi verrata siihen erinomaisuuden suhteen, koska Jumalallinen viisaus on kätkettynä ei ainoastaan jokaisessa merkityksessä siellä, vaan myös jokaisessa sanassa; ja että tämä viisaus loistaa taivaassa. He halusivat sanoa, että se on taivaan valo, koska se on Jumalallinen Totuus; sillä Jumalallinen Totuus loistaa taivaassa (nähdään edellä, nro 132). He sanoivat myös, että ilman sellaista Sanaa ei olisi mitään taivaan valoa ihmisillä meidän maapallollamme eikä siten taivaan yhdistymistä heidän kanssaan, sillä siinä määrin kuin taivaan valo on läsnä ihmisellä, samassa määrin on yhdistyminen ja myös samassa määrin on Jumalallisen Totuuden paljastuminen hänelle Sanan avulla. Että ihminen ei tiedä, että tämä yhdistyminen on Sanan spirituaalisen merkityksen vastaavaisuuden avulla sen luonnollisen merkityksen kanssa, johtuu siitä, että tämän maapallon ihminen ei tiedä mitään enkelien spirituaalisesta ajatuksesta ja puheesta, ja että se eroaa ihmisten luonnollisesta ajatuksesta ja puheesta. Ja ellei hän tiedä sitä, hän ei voi lainkaan tietää, mitä sisäinen merkitys on, ja sen johdosta ei myöskään, että sisäisen merkityksen avulla on sellainen yhdistyminen mahdollista. Enkelit sanoivat myös, jos ihminen tietäisi, että on sellainen merkitys, ja hän ajattelisi jonkin tiedon perustella siitä lukiessaan Sanaa, hän tulisi sisäiseen viisauteen ja vielä enemmän yhdistettäisiin taivaaseen, koska sen avulla hän astuisi enkelien samanlaisiin käsityksiin.

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Mikään ei synny [tule olemassaoloon] itsestä, vaan itseään edeltäneestä, siten kaikki asiat Ensimmäisestä, ja Hänestä, josta ne syntyvät, myös pysyvät olemassa, ja pysyvä olemassaolo on jatkuvaa syntymistä (nrot 2886, 2888, 3627, 3628, 3648, 4523, 4524, 6040, 6056). Jumalallinen järjestys ei pysähdy puoliväliin, vaan se päättyy uloimpaan, ja se uloin on ihminen, siten Jumalallinen järjestys päättyy ihmiseen (nrot 634, 2853, 3632, 5897, 6239, 6451, 6465, 9215, 9216, 9824, 9828, 9836, 9905, 10044, 10329, 10335, 10548). Sisäiset asiat virtaavat peräkkäisessä järjestyksessä ulkoisiin asioihin, viimeiseen eli uloimpaan asti, ja että ne myös siellä syntyvät ja pysyvät olemassa (nrot 634, 6239, 6465, 9215, 9216). Sisäiset asiat syntyvät ja pysyvät olemassa uloimmassa samanaikaisessa järjestyksessä (nrot 5897, 6451, 8603, 10099). Siitä syystä kaikki sisäiset asiat pidetään yhteydessä Ensimmäisestä lähtien Viimeisen kautta (nro 9828). Siksi ”Ensimmäinen ja Viimeinen” merkitsevät kaikkia asioita ja yksityiskohtia, siten kokonaisuutta (nrot 10044, 10329), 10335). Ja sen johdosta uloimmissa on voimaa ja valtaa (nro 9836).

2. Sana kirjaimellisessa merkityksessä on luonnollinen (nro 8782). Siitä syystä, että luonnollinen on uloin, johon spirituaaliset ja taivaalliset asiat, jotka ovat sisäisiä asioita, päättyvät, ja minkä päällä ne lepäävät, kuten talo perustuksillaan (nrot 9430, 9433, 9824, 10044, 10436). Jotta Sana olisi sellainen, siksi se kirjoitettiin pelkillä vastaavaisuuksilla (nrot 1404, 1408, 1409, 1540, 1619, 1659, 1709, 1783, 8615, 10687). Koska Sana on sellainen kirjaimellisessa merkityksessä, se on taivaallisen ja spirituaalisen merkityksen sisältävää (nro 9407). Se on sovitettu niin ihmisille kuin enkeleille samanaikaisesti (nrot 1769–1772, 1887, 2143, 2157, 2275, 2333, 2395, 2540, 2541, 2547, 2553, 7381, 8862, 10322). Se on taivaan ja maan yhdistävää (nrot 2310, 2495, 9212, 9216, 9357, 9396, 10375). Herran yhdistyminen ihmisen kanssa on Sanan kautta sisäisen merkityksen avulla (nro 10375). Sanan kaikkien asioiden ja yksityiskohtien kautta on yhdistyminen, ja sen johdosta Sana on ihmeellinen yli kaiken kirjoitetun (nrot 10632–10634). Sen jälkeen kun Sana kirjoitettiin, Herra puhuu sen kautta ihmisten kanssa (nro 10290). Kirkko, missä Sana on ja sen avulla Herra tunnetaan, on niihin nähden, jotka ovat Kirkon ulkopuolella, missä Sanaa ei ole eikä Herraa tunneta, kuten sydän ja keuhkot ihmisessä suhteessa ruumiin muihin osiin, jotka elävät niistä kuin oman elämänsä lähteistä (nrot 637, 931, 2054, 2853). Universaalinen Kirkko maan päällä on Herran edessä kuten yksi Ihminen (nrot 7396, 9276). Siitä johtuu, että ellei olisi Kirkkoa, missä Sana on ja sen avulla Herra tunnetaan, tällä maapallolla, ihmiskunta täällä tuhoutuisi (nrot 468, 637, 931, 4545, 10452).

3. Sanassa ”Egypti” ja ”egyptiläinen” merkitsevät luonnollista ja sen johdosta tieteisiin liittyvää (nrot 4967, 5079, 5080, 5095, 5160, 5460, 5799, 6015, 6147, 6252, 7355, 7648, 9340, 9391). ”Assur” merkitsee rationaalista (nrot 119, 1186). ”Israel” merkitsee spirituaalista (nrot 5414, 5801, 5803, 5806, 5812, 5817, 5819, 5826, 5833, 5879, 5951, 6426, 6637, 6862, 6868, 7035, 7062, 7198, 7201, 7215, 7223, 7957, 8234, 8805, 9340).

4. Kirkko on erityisesti siellä, missä Sana on ja sen avulla Herra tunnetaan, siten missä Jumalalliset totuudet taivaasta on paljastettu (nrot 3857, 10761). Herran Kirkko koko maapallolla on kaikkien niiden joukossa, jotka elävät hyvyydessä uskonnollisuutensa mukaisesti (nrot 3263, 6637, 10765). Kaikki, missä tahansa he ovat, jotka elävät hyvyydessä uskonnollisuutensa mukaisesti ja tunnustavat Jumaluuden, Herra vastaanottaa (nrot 2589–2604, 2861, 2863, 3263, 4190, 4197, 6700, 9256). Ja Herra vastaanottaa lisäksi kaikki pienet lapset, missä tahansa syntyneet (nrot 2289–2309, 4792).

XXXV TAIVAS JA HELVETTI OVAT PERÄISIN IHMISKUNNASTA

311. Kristillisessä maailmassa on täysin tuntematonta, että taivas ja helvetti ovat ihmiskunnasta: sillä uskotaan, että enkelit luotiin alusta asti ja että siitä syntyi taivas; myös että piru tai saatana oli valon enkeli, mutta koska hänestä tuli kapinallinen, hänet joukkoineen heitettiin alas, ja että siitä syntyi helvetti. Enkelit ihmettelevät suuresti, että kristillisessä maailmassa on sellainen usko, vielä enemmän he ihmettelevät, että lainkaan mitään ei tiedetä taivaasta, vaikka se on opin tärkein asia Kirkossa. Koska sellainen tietämättömyys vallitsee, he ovat iloinneet sydämestään, että Herraa on miellyttänyt paljastaa nyt ihmisille monia asioita taivaasta ja myös helvetistä, ja sen avulla, mikäli on mahdollista, hälventää pimeyttä, joka päivä päivältä lisääntyy, koska Kirkko on tullut loppuunsa. Sen tähden he haluavat, että minä heidän suustaan vakuuttaisin, että koko taivaassa ei ole yhtäkään enkeliä, joka luotiin enkeliksi alusta asti, eikä helvetissä jotakin pirua, joka luotiin valon enkeliksi ja heitettiin alas helvettiin, vaan että kaikki niin taivaassa kuin helvetissä ovat ihmiskunnasta, taivaassa ne, jotka maailmassa elivät taivaallisessa rakkaudessa ja uskossa, ja helvetissä ne, jotka elivät helvetillisessä rakkaudessa ja uskossa; ja että helvetti kokonaisuutena on se, mitä kutsutaan piruksi ja saatanaksi. Helvetin takaosa on nimeltään piru, ja siellä ovat niin kutsutut pahat geniit, kun taas helvetin etuosaa, jossa pahat henget ovat, kutsutaan saatanaksi (1). Näiden helvettien luonteesta kerrotaan myöhemmin seuraavilla sivuilla. Enkelit sanoivat, että kristillinen maailma oli omaksunut sellaisen uskonsa heistä taivaassa ja heistä helvetissä joistakin Sanan kohdista, jotka on ymmärretty kirjaimellisen merkityksen mukaisesti eikä valaistu ja selitetty Sanaan perustuvan todellisen opin avulla. Vaikka Sanan kirjaimellinen merkitys, ellei todellinen oppi valaise sitä, vetää mielen eri suuntiin, ja se synnyttää tietämättömyyttä, harhaoppeja ja erehdyksiä (2).

312. Että Kirkon ihminen näin uskoo, on myös siitä syystä, koska hän uskoo, ettei kukaan ihminen tule taivaaseen tai helvettiin ennen kuin viimeisen tuomion hetkellä, mistä hän on ottanut sen käsityksen, että silloin kaikki näkyvät asiat tuhoutuvat ja uusia asioita syntyy, ja että sielu palaa sitten ruumiiseensa, mistä yhdistymisestä ihminen elää jälleen ihmisenä. Tämä usko sisältää toisen uskon enkeleistä, että heidät luotiin enkeleiksi alusta asti, sillä on mahdotonta uskoa, että taivas ja helvetti ovat ihmiskunnasta, kun uskotaan, että kukaan ihminen ei mene sinne ennen kuin maailmanlopussa. Mutta jotta ihminen saataisiin vakuuttuneeksi siitä, ettei se ole niin, minun on annettu olla enkelien seurassa ja myös puhua niiden kanssa, jotka ovat helvetissä, ja sitä nyt useiden vuosien ajan, joskus keskeytyksettä aamusta iltaan asti, ja siten saada tietoa taivaasta ja helvetistä; ja tämä sen syyn vuoksi, ettei Kirkon ihminen enää jatkaisi erheellisessä uskossaan ylösnousemuksesta tuomion hetkellä ja sielun tilasta sillä välin sekä enkeleistä ja pirusta. Koska tämä usko on uskoa väärään, se kietoo mielen pimeyteen; ja niillä, jotka ajattelevat näitä asioita omasta älykkyydestään, se aiheuttaa epäilyksen ja lopulta kieltämisen. Sillä he sanovat sydämessään: ”Kuinka voi niin suuri taivas niin monine tähtikuvioineen auringon ja kuun kanssa tuhoutua ja hajaantua? Ja kuinka voivat sitten tähdet, jotka ovat kuitenkin suurempia kuin maa, pudota taivaasta maan päälle? Ja kuinka voidaan matojen syömät ruumiit, mädäntymisen tuhoamat ja kaikkiin tuuliin hajaantuneet, jälleen koota sieluihinsa? Missä ihmeessä sielu on sillä välin ja millainen se on, kun se on ilman niitä aisteja, jotka sillä oli ruumiissa?” Lukuun ottamatta monia muita samanlaisia asioita, jotka eivät tule uskoksi, koska ne ovat käsittämättömiä, ja monilla ne tuhoavat uskon sielun elämään kuoleman jälkeen sekä taivaaseen ja helvettiin, ja näiden kanssa monet muut asiat, jotka kuuluvat Kirkon uskoon. Että ne ovat tuhonneet tämän uskon, on ilmeistä niistä, jotka sanovat: ”Kuka on tullut taivaasta luoksemme ja kertonut meille, että taivas on olemassa? Mitä helvetti on, onko sellainenkin olemassa? Mitä se on, että ihmistä kidutetaan tulella ikuisesti? Ja mitä on tuomiopäivä? Eikö sitä ole odotettu turhaan jo vuosisatoja?” Lukuun ottamatta monia muita asioita, jotka kuuluvat kaiken kieltämiseen. Niinpä etteivät ne, jotka ajattelevat sellaisia asioita, kuten on tapana monilla, joita maailmallisen viisautensa perusteella pidetään sivistyneinä ja oppineina, enää sekoittaisi ja johtaisi harhaan sydämeltään ja uskoltaan yksinkertaisia, sekä toisi helvetillistä pimeyttä Jumalasta, taivaasta ja iankaikkisesta elämästä sekä muusta, mikä riippuu näistä, sen tähden Herra on avannut minun henkeni sisäiset ja siten minun on annettu puhua niiden kaikkien kanssa, jotka koskaan olen tuntenut ruumiillisessa elämässäni, sen jälkeen kun he ovat kuolleet. Joidenkin kanssa olen puhunut päiväkausia, toisten kanssa kuukausia ja joidenkin kanssa kokonaisen vuoden. Olen puhunut myös niin monen muun kanssa, että olisi liian vähän sanoa, jos sanoisin satatuhatta. Monet heistä ovat olleet taivaissa ja monet helveteissä. Olen puhunut myös joidenkin kanssa kahden päivän kuluttua heidän kuolemansa jälkeen ja kertonut heille, että juuri nyt valmistellaan heidän hautajaisseremoniaa ja heidän maallisia jäännöksiään hautaamista varten. Siihen he vastasivat, että oli hyvä heittää pois se, mikä oli palvellut heitä ruumiina ja sen toimintoina maailmassa. Ja he halusivat minun sanovan, etteivät he ole kuolleet, vaan he elävät nyt yhtäläisesti ihmisinä kuten ennenkin; ja että he olivat ainoastaan siirtyneet yhdestä maailmasta toiseen eivätkä he tienneet menettäneensä mitään, koska he olivat ruumiissa ja sen aistein havaittavissa asioissa niin kuin ennenkin, myös ymmärrys ja tahto aivan kuten ennen, ja samanlaiset ajatukset ja mieltymykset, aistimukset ja halut kuin maailmassakin. Useimmat äskettäin kuolleista, kun he näkivät itsensä elävän ihmisinä niin kuin ennenkin ja samanlaisessa tilassa, (sillä kuoleman jälkeen jokaisen elämäntila on ensin samanlainen kuin se oli maailmassa, mutta sitä asteittain muutetaan hänessä joko taivasta tai helvettiä kohti) uusi ilo valtasi heidät, että he ovat elossa, ja he sanoivat, etteivät he olleet uskoneet sen tapahtuvan. Mutta he ihmettelivät suuresti, että he olivat olleet sellaisessa tietämättömyydessä ja sokeudessa oman elämänsä tilasta kuoleman jälkeen. Ja vielä enemmän he ihmettelivät, että Kirkon ihminen olisi sellaisessa tietämättömyydessä ja sokeudessa, kun hän kuitenkin enemmän kuin kaikki muut koko maailmassa saattaisi olla valossa koskien näitä asioita (3). Sitten he alkoivat nähdä tämän sokeuden ja tietämättömyyden syyn, joka on se, että ulkoiset asiat, jotka ovat maailmallisia ja ruumiillisia, olivat vallanneet ja täyttäneet heidän mielensä niin suuressa määrin, ettei heitä voitu kohottaa taivaan valoon ja tarkastelemaan Kirkon asioita opillisten asioiden tuolle puolen; sillä ruumiillisista ja maailmallisista asioista, kun niitä rakastetaan niin paljon kuin nykyään, virtaa mieleen pelkkää pimeyttä, kun he menevät näitä opillisia asioita pidemmälle.

313. Hyvin monet kristillisen maailman oppineista hämmästyvät, kun he kuoleman jälkeen näkevät itsensä ruumiissa, vaatteissa ja taloissa kuten maailmassa. Ja kun he muistavat, mitä he olivat ajatelleet elämästä kuoleman jälkeen, sielusta, hengistä sekä taivaasta ja helvetistä, he häpeävät ja tunnustavat, että he ajattelivat typerästi, ja että yksinkertaiset uskossaan ajattelivat paljon viisaammin kuin he. Kun tutkittiin näitä oppineita, jotka olivat vahvistaneet itseään sellaisissa käsityksissä ja lukeneet kaiken luonnon ansioksi, todettiin, että heidän sisäisensä oli täysin suljettu ja ulkoiset avattu, niin että he eivät katsoneet taivasta kohti, vaan maailmaa kohti, siis myös helvettiä kohti. Sillä siinä määrin kuin sisäiset on avattu, samassa määrin ihminen katsoo taivasta kohti; mutta siinä määrin kuin sisäiset on suljettu ja ulkoiset avattu, samassa määrin hän katsoo helvettiä kohti; sillä ihmisen sisäiset on muodostettu taivaan kaikkien asioiden vastaanottamiseen ja ulkoiset maailman kaikkien asioiden vastaanottamiseen; ja ne, jotka vastaanottavat maailmaa eivätkä samalla taivasta, vastaanottavat helvettiä (4).

314. Että taivas on peräisin ihmiskunnasta, voidaan tietää myös siitä, että enkelilliset mielet ja ihmismielet ovat samanlaisia; molemmat iloitsevat kyvystä ymmärtää, havaita ja tahtoa; molemmat on muodostettu vastaanottamaan taivasta. Sillä ihmismieli on viisas yhtäläisesti kuin enkelillinen mieli, mutta se ei ole niin viisas maailmassa, johtuu siitä, että se on maallisessa ruumiissa ja siinä sen spirituaalinen mieli ajattelee luonnollisesti. Mutta toisin on, kun mieli on vapautettu siteestä sen ruumiin kanssa, silloin se ei enää ajattele luonnollisesti vaan spirituaalisesti, ja kun se ajattelee spirituaalisesti, silloin se ajattelee käsittämättömiä ja sanoinkuvaamattomia luonnolliselle ihmiselle, näin se on viisas kuten enkeli. Näistä asioista voidaan nähdä, että ihmisen sisäinen, jota kutsutaan hänen hengekseen, on olemukseltaan enkeli (nähdään edellä, nro 57) (5); ja kun henki on vapautettu maallisesta ruumiistaan, se on yhtäläisesti ihmismuodossa kuin enkelikin. (Että enkeli on täydellisessä ihmismuodossa, nähdään edellä, nrot 73–77.) Mutta kun ihmisen sisäinen ei ole avattu yläpuolelta, vaan ainoastaan alapuolelta, silloin se on ruumiista vapautumisen jälkeen yhä ihmismuodossa, mutta kamalassa ja pirullisessa muodossa, sillä se ei kykene katsomaan ylöspäin taivasta kohti, vaan ainoastaan alaspäin helvettiä kohti.

315. Se, jota on opetettu Jumalallisesta järjestyksestä, voi myös ymmärtää, että ihminen on luotu, jotta hänestä tulisi enkeli, koska hänessä on järjestyksen uloin (nro 304), jossa voi muodostua se, mikä kuuluu taivaalliseen ja enkelilliseen viisauteen ja mikä voi uudistua ja moninkertaistua. Jumalallinen järjestys ei koskaan pysähdy puoliväliin ja muodosta siellä jotakin ilman ulointa, sillä siellä se ei ole täyteläisyydessään ja täydellisyydessään, vaan se menee uloimpaan asti; mutta kun se on uloimmassaan, silloin se muodostuu, ja siellä koottujen keinojen avulla se uudistuu ja tuottaa edelleen, mikä tapahtuu lisääntymisten kautta. Sen tähden taivaan taimitarha on uloimmassa.

316. Että Herra ei noussut ylös ainoastaan henkeensä nähden, vaan myös ruumiiseensa nähden, johtuu siitä, että Herra kirkasti koko Ihmisyytensä, kun Hän oli maailmassa, toisin sanoen, teki siitä Jumalallisen. Sillä Hänen sielunsa, joka Hänellä oli Isästä, oli Itse Jumaluudesta itsestään, ja Hänen ruumiinsa tuli sielun, toisin sanoen, Isän kaltaiseksi, näin myös Jumalalliseksi. Tästä johtuu, että Hän, toisin kuin kukaan ihminen, nousi ylös molempiin nähden (6). Tämän Hän myös ilmoitti opetuslapsilleen, jotka Hänet nähdessään uskoivat näkevänsä hengen, sanoessaan:

Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin näette minulla olevan. (Luuk. 24: 36–39.)

Tällä Hän osoitti, että Hän on ihminen ei ainoastaan hengeltään, vaan myös ruumiiltaan.

317. Jotta tiedettäisiin, että ihminen elää kuoleman jälkeen ja elämänsä mukaan maailmassa tulee joko taivaaseen tai helvettiin, minulle on paljastettu ihmisen tilasta kuoleman jälkeen monia asioita, joita käsitellään järjestyksessä seuraavilla sivuilla, missä on henkien maailmasta.

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Helvettejä yhdessä eli helvetillisiä yhdessä kutsutaan piruksi ja saatanaksi (nro 694). Ne, jotka ovat olleet piruja maailmassa, tulevat piruiksi kuoleman jälkeen (nro 968).

2. Kirkon opin tulee olla Sanasta (nrot 3464, 5402, 6822, 6832, 10763, 10765). Sanaa ei ymmärretä ilman oppia (nrot 9025, 9409, 9424, 9430, 10324, 10431, 10582). Todellinen oppi on lamppu niille, jotka lukevat Sanaa (nro 10400). Aidon opin tulee olla niiltä, jotka ovat valaistuksessa Herrasta (nrot 2510, 2516, 2519, 9424, 10105). Ne, jotka ovat kirjaimellisessa merkityksessä ilman oppia, eivät tule mihinkään ymmärrykseen Jumalallisista totuuksista (nrot 9409, 9410, 10582). Heidät viedään moniin virheisiin (nro 10431). Millainen ero on niiden välillä, jotka opettavat ja oppivat Kirkon opista, joka on Sanasta, ja niiden välillä, jotka tekevät sen ainoastaan Sanan kirjaimellisesta merkityksestä (nro 9025).

3. Nykyään kristikunnassa harvat uskovat, että ihminen ylösnousee heti kuoleman jälkeen (esipuhe 1 Moos. lukuun 16, ja nrot 4622, 10758); mutta uskotaan, että hän ylösnousee viimeisen tuomion aikaan, kun näkyvä maailma tuhoutuu (nro 10594). Syy siihen, että näin uskotaan (nrot 10595, 10758). Ihminen kuitenkin ylösnousee heti kuoleman jälkeen, ja silloin hän on ihminen kaikkiin asioihinsa ja yksityiskohtiinsa nähden (nrot 4527, 5006, 5078, 8939, 8991, 10594, 10758). Sielu, joka elää kuoleman jälkeen, on ihmisen henki, joka ihmisessä on varsinainen ihminen ja myös toisessa elämässä on täydellisessä ihmismuodossa (nrot 322, 1880, 1881, 3633, 4622, 4735, 5883, 6054, 6605, 6626, 7021, 10594); kokemuksesta (nrot 4527, 5006, 8939); Sanasta (nro 10597). Mitä tarkoitetaan sillä, että kuolleet nähtiin pyhässä kaupungissa, Matt. 27: 53 (nro 9229). Kuinka ihminen herätetään kuolleista, kokemuksesta (nrot 168–189). Hänen tilastaan herättämisen jälkeen (nrot 317–319, 2119, 5079, 10596). Vääriä mielipiteitä sielusta ja sen ylösnousemuksesta (nrot 444, 445, 4527, 4622, 4658).

4. Ihmisessä spirituaalinen maailma ja luonnollinen maailma on yhdistetty (nro 6057). Ihmisen sisäinen on muodostettu taivaan kuvaksi, mutta ulkoinen maailman kuvaksi (nrot 3628, 4523, 4524, 6013, 6057, 9279, 9706, 10156, 10472).

5. Ihmisessä on yhtä monta elämän astetta kuin on taivaita, ja ne avataan kuoleman jälkeen hänen elämänsä mukaisesti (nrot 3747, 9594). Taivas on ihmisessä (nro 3884). Ihmisillä, jotka elävät rakkauden ja lähimmäisenrakkauden elämää, on itsessään enkelillistä viisautta, mutta se on silloin kätkettynä; ja he tulevat siihen kuoleman jälkeen (nro 2494). Ihmistä, joka vastaanottaa rakkauden ja uskon hyvyyttä Herralta, kutsutaan Sanassa enkeliksi (nro 10528).

6. Ihminen ylösnousee ainoastaan henkeensä nähden (nrot 10593, 10594). Herra yksin ylösnousi myös ruumiiseensa nähden (nrot 1729, 2083, 5078, 10825).

XXXVI PAKANAT ELI IHMISET KIRKON ULKOPUOLELLA TAIVAASSA

318. On yleinen käsitys, että ne, jotka ovat syntyneet Kirkon ulkopuolella ja joita kutsutaan pakanoiksi eli pakanallisiksi, eivät voi pelastua, koska heillä ei ole Sanaa ja näin he eivät tiedä Herrasta, eikä ilman Herraa ole mitään pelastusta. Mutta yksin tästä voidaan kuitenkin tietää, että myös heidät pelastettaisiin, koska Herran armo on yleismaailmallista, toisin sanoen, jokaista yksilöä kohtaan; he syntyvät yhtäläisesti ihmisinä kuten ne, jotka ovat Kirkon piirissä ja joita on suhteellisen vähän; ja että se ei ole heidän syynsä, etteivät he tunne Herraa. Jokainen, joka ajattelee jostakin valaistuneesta järjestä, voi nähdä, ettei kukaan ihminen ole syntynyt helvettiä varten; sillä Herra on itse Rakkaus, ja Hänen Rakkautensa on tahtoa pelastaa kaikki. Jonka tähden Hän on myös huolehtinut, että kaikilla olisi uskonto ja sen kautta Jumaluuden tunnustaminen ja sisäinen elämä; sillä elää uskontonsa mukaisesti on elää sisäisesti; sillä silloin ihminen katsoo Jumaluuteen, ja siinä määrin kuin hän katsoo Jumaluuteen, hän ei katso maailmaan, vaan erottaa itsensä maailmasta, näin maailman elämästä, joka on ulkoista elämää (1).

319. Että pakanat yhtäläisesti pelastettaisiin kuin kristitytkin, voivat tietää ne, jotka tietävät, mikä tekee taivaan ihmisessä. Sillä taivas on ihmisessä, ja ne, joilla on taivas itsessään, tulevat taivaaseen. Taivas ihmisessä on tunnustaa Jumaluus ja olla Jumaluuden johdettavana. Jokaisen uskonnon ensimmäinen ja tärkein asia on tunnustaa Jumaluus. Uskonto, joka ei tunnusta Jumaluutta, ei ole uskonto. Jokaisen uskonnon käskyt katsovat jumalanpalveluun, siis miten Jumaluutta on palveltava, että se olisi Hänelle hyväksyttävää; ja kun se asettuu ihmisen mieleen, näin siinä määrin kuin hän tahtoo sitä, tai siinä määrin kuin hän rakastaa sitä, samassa määrin Herra johtaa häntä. On tunnettua, että pakanat elävät moraalista elämää yhtäläisesti kuin kristityt ja monet heistä paremmin kuin kristityt. Moraalista elämää eletään joko Jumaluuden vuoksi tai ihmisten vuoksi maailmassa. Moraalinen elämä, jota eletään Jumaluuden vuoksi, on spirituaalista elämää. Molemmat näyttävät ulkonaisesti samanlaisilta, mutta sisäisesti ne ovat täysin erilaisia; toinen pelastaa ihmisen, toinen ei pelasta. Sillä joka elää moraalista elämää Jumaluuden vuoksi, häntä johtaa Jumaluus, mutta joka elää moraalista elämää ihmisten vuoksi maailmassa, hän johtaa itse itseään. Mutta valaistaan tätä esimerkillä: Joka ei tee pahaa lähimmäiselleen siitä syystä, että se on vastoin uskontoa, siten vastoin Jumaluutta, hän pidättäytyy pahanteosta spirituaalisesta alkuperästä; mutta joka ei tee pahaa toiselle yksinomaan lain pelosta tai maineen, kunnian tai edun menettämisen vuoksi, näin itsensä ja maailman vuoksi, hän pidättäytyy pahanteosta luonnollisesta alkuperästä ja johtaa itse itseään. Jälkimmäisen elämä on luonnollista, mutta edellisen on spirituaalista. Ihmisellä, jonka moraalinen elämä on spirituaalista, on taivas itsessään, mutta sillä, jonka moraalinen elämä on ainoastaan luonnollista, ei ole taivasta itsessään. Syynä on se, että taivas virtaa sisään ylhäältä ja avaa sisäiset ja sisäisten kautta virtaa ulkoisiin; kun taas maailma virtaa alhaalta ja avaa ulkoiset, mutta ei sisäisiä; sillä ei voi olla virtausta luonnollisesta maailmasta spirituaaliseen maailmaan, vaan ainoastaan spirituaalisesta maailmasta luonnolliseen; ja sen tähden, jos taivasta ei samalla vastaanoteta, sisäiset suljetaan. Näistä asioista voidaan nähdä, ketkä vastaanottavat taivasta itseensä ja ketkä eivät vastaanota. Mutta taivas toisessa ei ole samanlainen kuin toisessa, se on erilainen jokaisessa hyvän ja siitä toden mieltymyksensä mukaisesti. Jotka ovat hyvän mieltymyksessä Jumaluuden vuoksi, he rakastavat Jumalallista Totuutta, sillä hyvyys ja totuus rakastavat keskenään toisiaan ja tahtovat yhdistyä (2). Sen tähden pakanat, vaikka he eivät olekaan aidoissa totuuksissa maailmassa, kuitenkin rakkaudesta ne vastaanottavat toisessa elämässä.

320. Pakanoiden joukosta oli eräs henki, joka oli elänyt maailmassa lähimmäisenrakkauden hyvyydessä uskontonsa mukaisesti. Kun hän kuuli kristittyjen henkien järkeilevän siitä, mitä pitää uskoa, (henget järkeilevät keskenään paljon täydellisemmin ja terävämmin kuin ihmiset, varsinkin hyvyyksistä ja totuuksista) hän ihmetteli heidän kiistelyään ja sanoi, ettei hän halunnut kuulla heitä, sillä he järkeilivät näennäisyyksistä ja harhaluuloista käsin; ja hän opasti heitä näin: ”Jos minä olen hyvä, voin itse hyvyydestä tietää, mitkä ovat totuuksia, ja mitä en tiedä voin vastaanottaa.”

321. Minulle on opetettu monin tavoin, että pakanat, jotka ovat viettäneet moraalista elämää, sekä eläneet kuuliaisuudessa ja nöyryydessä ja keskinäisessä lähimmäisenrakkaudessa uskonnollisuutensa mukaisesti, ja ovat siten saaneet jotakin omastatunnosta, on hyväksytty toiseen elämään, ja siellä enkelit opastavat heitä erityisellä huolella uskon totuuksissa ja hyvyyksissä. Ja kun heitä opetetaan, he käyttäytyvät vaatimattomasti, ymmärtäväisesti ja viisaasti, ja he vastaanottavat helposti totuudet ja ne juurrutetaan heihin. He eivät myöskään ole muodostaneet uskon totuuksien vastaisia vääriä periaatteita, jotka olisi hälvennettävä, vielä vähemmän skandaaleja Herraa vastaan, kuten monet kristityt, jotka eivät vaali muuta käsitystä Hänestä kuin kuten tavallisesta ihmisestä. Pakanat sitä vastoin kuullessaan, että Jumala on tullut Ihmiseksi ja näin Hän on ilmaissut Itsensä maailmassa, heti tunnustavat sen ja palvovat Herraa; he sanovat, että Jumala on kokonaan ilmaissut Itsensä ihmisille, koska Hän on taivaan ja maan Jumala ja koska ihmiskunta on Hänen (3). On Jumalallinen totuus, että ilman Herraa ei ole mitään pelastusta, mutta tämä on ymmärrettävä niin, että mitään pelastusta ei ole kuin Herrasta. Maailmankaikkeudessa on monia maapalloja, ja ne kaikki ovat asukkaita täynnä. Tuskin kukaan siellä tietää, että Herra on ottanut Ihmisyyden meidän maapallollamme, mutta koska he palvovat Jumaluutta ihmismuodossa, Herra hyväksyy heidät ja johtaa heitä. Tästä asiasta nähdään pienessä kirjassa nimeltä Avaruuden maapallot.

322. Pakanoiden joukossa on, kuten kristittyjenkin keskuudessa, viisaita ja yksinkertaisia. Oppiakseni tuntemaan, millaisia he ovat, minun on annettu puhua molempien kanssa, joskus tunti- ja päiväkausia. Mutta nykyään ei ole sellaisia viisaita kuin muinaisina aikoina, varsinkin Muinaisessa Kirkossa, joka oli levinnyt suureen osaan aasialaista maailmaa, josta uskonto on levinnyt monille kansoille. Jotta tietäisin, millaisia he ovat olleet, minun on annettu olla läheisessä keskustelussa muutamien näiden entisaikojen viisaiden kanssa. Minun luonani oli eräs, joka oli aikansa viisaimpien joukossa ja siten myös hyvin tunnettu oppineessa maailmassa. Keskustelin hänen kanssaan eri asioista, ja minun annettiin uskoa, että hän oli Cicero. Ja koska tiesin, että hän oli viisas mies, oli keskustelu hänen kanssaan viisaudesta, ymmärtäväisyydestä, järjestyksestä, Sanasta ja lopuksi Herrasta. Viisaudesta hän sanoi, että ei ole muuta viisautta kuin se, mikä on elämän viisautta, ja että viisautta ei voida julistaa mistään muusta asiasta. Ymmärtäväisyydestä hän sanoi, että se on viisaudesta; ja järjestyksestä, että se on Korkeimmasta Jumalasta, ja että elää siinä järjestyksessä on olla viisas ja ymmärtäväinen. Mitä tulee Sanaan, kun luin hänelle jotakin Profeetoista, hän ilahtui suuresti, varsinkin siitä, että jokainen nimi ja jokainen sana merkitsivät sisäisiä asioita, ihmetellen suuresti, ettei oppineita nykyaikana ilahduta sellaiset opinnot. Havaitsin selvästi, että hänen ajatuksensa eli mielensä sisäiset oli avattu. Hän sanoi, ettei hän ei voinut olla läsnä, koska hän havaitsi pyhempää kuin pystyi kestämään, sillä hän oli sisäisesti niin liikuttunut. Lopuksi oli keskustelu hänen kanssaan Herrasta, että Hän syntyi Ihmiseksi, mutta sikisi Jumalasta, ja että Hän riisui yltään äidiltään perityn ihmisyyden ja puki ylleen Jumalallisen Ihmisyyden, ja että se on Hän, joka hallitsee maailmankaikkeutta. Tähän hän vastasi tietävänsä monia asioita Herrasta, ja että hän havaitsi omalla tavallaan, että jos ihmiskuntaa pelastettaisiin, sitä ei olisi voitu tehdä toisin. Sillä välin eräät pahat kristityt valoivat erilaisia skandaaleja, mutta hän ei kiinnittänyt niihin mitään huomiota, sanoen ettei se ollut ihmeellistä, koska ruumiillisessa elämässään he olivat imeneet itseensä sellaisia sopimattomia käsityksiä näistä asioista, ja ennen kuin ne on hälvennetty, he eivät voisi hyväksyä käsityksiä, jotka vahvistaisivat totuuden, kuten tietämättömät voivat tehdä.

323. Minun on annettu puhua myös muiden kanssa, jotka elivät muinaisina aikoina ja jotka olivat silloin viisaampien joukossa. Heidät nähtiin ensin etäällä edessä, ja siellä he pystyivät havaitsemaan minun ajatusteni sisäiset, siten monet asiat täysin. Yhdestä ajatuksen ideasta he pystyivät tietämään kokonaisen sarjan ja täydentämään sitä ilahduttavilla viisauden asioilla miellyttävien edustuksien kanssa. Tästä havaittiin, että he olivat viisaampien joukossa, ja sanottiin, että he olivat muinaisista ihmisistä. Ja niin he tulivat lähemmäksi. Ja kun sitten luin heille jotakin Sanasta, he ilahtuivat erittäin paljon siitä. Minä havaitsin heidän ilonsa ja mielihyvänsä olemuksen, joka johtui pääasiassa siitä, että kaikki asiat ja yksityiskohdat, jotka he kuulivat Sanasta, olivat edustavia ja merkitseviä taivaallisista ja spirituaalisista asioista. He sanoivat, että heidän aikanaan, kun he elivät maailmassa, heidän tapansa ajatella ja puhua sekä myös kirjoittaa olivat sellaisia, ja että se oli heidän viisauden opiskeluaan.

324. Mutta mitä tulee nykyajan pakanoihin, he eivät ole niin viisaita, vaan useimmat heistä ovat yksinkertaisia sydämeltään. Mutta siitä huolimatta ne heistä, jotka ovat eläneet keskinäisessä lähimmäisenrakkaudessa, vastaanottavat viisautta toisessa elämässä. Heistä on lupa mainita yksi tai kaksi esimerkkiä. Kun luin Tuomarienkirjan seitsemännestätoista ja kahdeksannestatoista luvuista Miikasta, että Daanin pojat ottivat hänen veistetyn kuvansa, jumalankuvansa, ja leeviläisen, silloin oli läsnä eräs pakanahenki, joka ruumiillisessa elämässään oli palvonut veistettyä kuvaa. Kun hän kuunteli tarkkaavaisesti, mitä Miikalle tapahtui ja missä surussa hän oli veistetyn kuvansa vuoksi, jonka daanilaiset ottivat pois, myös tuon pakanahengen valtasi ja liikutti niin suuri suru, että hän tuskin tiesi sisäisen tuskansa vuoksi, mitä ajattelisi. Ei ainoastaan havaittu tätä surua, vaan samalla havaittiin viattomuus hänen kaikissa tunteissaan. Läsnä olleet kristityt henget katselivat häntä ja ihmettelivät, että veistetyn kuvan palvoja liikuttuisi niin paljon armeliaisuuden ja viattomuuden tunteella. Myöhemmin hyvät henget puhuivat hänen kanssaan ja sanoivat, että veistettyjä kuvia ei pitäisi palvoa, ja että tämän hän saattaisi ymmärtää, koska hän on ihminen; vaan että hänen pitäisi veistetyn kuvansa sijasta ajatella Jumalaa, koko taivaan ja maan Luojaa ja Hallitsijaa, ja että se Jumala on Herra. Kun tämä sanottiin, minun annettiin havaita hänen palvontansa sisäinen mieltymys, joka välitettiin minulle, ja se oli paljon pyhempää kuin kristityillä. Tästä voidaan nähdä, että pakanat pääsevät helpommin taivaaseen kuin kristityt nykyään, Herran sanojen mukaisesti Luukkaassa:

Ja tulijoita saapuu idästä ja lännestä ja pohjoisesta ja etelästä, ja he aterioitsevat Jumalan valtakunnassa. Ja katso, on viimeisiä, jotka tulevat ensimmäisiksi, ja on ensimmäisiä, jotka tulevat viimeisiksi. (Luuk. 13: 29, 30.)

Sillä siinä tilassa, jossa tämä henki oli, hän kykeni täyttymään uskon kaikilla asioilla ja ottamaan ne vastaan sisäisellä mieltymyksellä. Hänessä oli rakkauden armeliaisuutta ja hänen tietämättömyydessään oli viattomuutta, ja kun nämä ovat läsnä, uskon kaikki asiat vastaanotetaan ikään kuin itsestään ja ilolla. Sen jälkeen hänet vastaanotettiin enkelien joukkoon.

325. Eräänä aamuna kuultiin etäältä kuorolaulua. Kuoron edustuksista minun annettiin tietää, että he olivat kiinalaisia, sillä ne esittivät ulkonäöltään villavaa vuohta, kakkua hirssistä, eebenpuista lusikkaa ja myös kelluvan kaupungin ideaa. He halusivat tulla lähemmäksi minua, ja kun he liittyivät seuraani, he sanoivat tahtovansa olla yksin minun kanssani, jotta he voisivat paljastaa ajatuksiaan. Mutta heille sanottiin, etteivät he olleet yksin, ja että jotkut olivat tyytymättömiä heidän haluunsa olla yksin, vaikka he olivat vieraita. Kun he havaitsivat tämän tyytymättömyyden, he alkoivat mietiskellä, olivatko he rikkoneet lähimmäistään vastaan, ja olivatko he vaatineet itselleen jotakin, mikä kuului muille. Koska kaikki ajatukset välitetään toisessa elämässä, minun annettiin havaita heidän mielensä liikutus. Se koostui tunnustamisesta, että he olivat ehkä loukanneet niitä, jotka olivat tyytymättömiä, ja häpeästä sen johdosta yhdessä muiden arvokkaiden tunteiden kanssa; siitä tunnistettiin, että heidät oli varustettu lähimmäisenrakkaudella. Pian sen jälkeen puhuin heidän kanssaan, lopulta myös Herrasta: Kun kutsuin Häntä Kristukseksi, havaitsin heissä eräänlaista vastenmielisyyttä; mutta syy paljastettiin, että he olivat tuoneet sen maailmasta, jossa he olivat saaneet tietää, että kristityt elävät huonommin kuin he eivätkä missään lähimmäisenrakkaudessa. Mutta kun kutsuin Häntä yksinkertaisesti Herraksi, he liikuttuivat sisäisesti. Sitten enkelit opettivat heille, että kristinoppi enemmän kuin kaikki muut opit koko maailmassa määrää rakkauteen ja lähimmäisenrakkauteen, mutta että on harvoja, jotka elävät sen mukaisesti. On pakanoita, jotka maailmassa eläessään ovat kanssakäymisestä ja kuulopuheista oppineet tuntemaan, että kristityt viettävät huonoa elämää, kuten aviorikoksissa, vihassa, riitelyssä, juopottelussa ja vastaavissa, mitkä kauhistuttivat heitä, koska sellaiset ovat vastoin heidän uskontoaan. Toisessa elämässä he ovat muita arempia vastaanottamaan uskon totuuksia. Enkelit kuitenkin opettavat heille, että kristinoppi, ja itse usko, opettaa jotakin aivan muuta, mutta että kristityt elävät vähemmän kuin pakanat oppiensa mukaisesti. Kun he havaitsevat tämän, he vastaanottavat uskon totuudet ja palvovat Herraa, mutta myöhemmin kuin muut.

326. On tavallista, että pakanat, jotka ovat palvoneet jotakin jumalaa kuvan tai patsaan tai jonkinlaisen veistetyn hahmon muodossa, kun he tulevat toiseen elämään, heidät esitellään tietyille hengille, jotka ovat heidän jumaliensa eli epäjumaliensa sijasta, jotta he luopuisivat fantasioistaan. Kun he ovat olleet muutamia päiviä heidän luonaan, fantasiat poistetaan. Ne, jotka ovat palvoneet ihmisiä, esitellään myös toisinaan niille, joita he ovat palvoneet, tai muille, jotka ovat heidän sijastaan; kuten monet juutalaisista Aabrahamille, Jaakobille, Moosekselle ja Daavidille. Mutta kun he havaitsevat, että he ovat sellaisia inhimillisiä kuin muut, ja etteivät he voi antaa heille mitään apua, he häpeävät, ja heidät viedään omille paikoilleen elämänsä mukaisesti. Pakanoiden keskuudessa taivaassa eniten rakastetaan afrikkalaisia, sillä he vastaanottavat taivaan hyvyydet ja totuudet helpommin kuin muut. He haluavat erityisesti itseänsä sanottavan kuuliaisiksi, mutta eivät uskollisiksi. He sanovat, että kristittyjä, koska heillä on oppi uskosta, voitaisiin nimittää uskollisiksi; mutta ei heitä, elleivät he vastaanottaisi tätä oppia, tai, kuten he sanovat, kykenisi vastaanottamaan sitä.

327. Olen puhunut joidenkin kanssa, jotka kuuluivat Muinaiseen Kirkkoon. Muinaiseksi Kirkoksi sanotaan sitä, mikä oli vedenpaisumuksen jälkeen ja ulottui monien valtakuntien kautta, nimittäin Assyrian, Mesopotamian, Syyrian, Etiopian, Arabian, Libyan, Egyptin, Filistean kautta aina Tyrukseen ja Zidoniin saakka ja Kaanaan maan kautta molemmille puolille Jordaniaa (4). Tämän Kirkon ihmiset tiesivät Herrasta, että Hän oli tuleva, ja he olivat täyttyneet uskon hyvyyksistä, mutta kuitenkin he luopuivat ja heistä tuli epäjumalanpalvelijoita. Nämä henget olivat edessä vasemmalle päin, pimeässä paikassa ja kurjassa tilassa. Heidän puheensa oli kuin yksisävyisen pillin ääntä lähes ilman järkevää ajatusta. He sanoivat, että he olivat olleet siellä useita vuosisatoja, ja että välillä heidät päästetään sieltä pois, jotta he palvelisivat muita joillakin arvottomilla hyödyillä. Heistä minun annettiin ajatella monia kristittyjä, jotka eivät ulkoisesti ole epäjumalanpalvojia, vaan sisäisesti, sillä he ovat itsensä ja maailman palvojia ja sydämessään kieltävät Herran, millainen kohtalo heitä odottaa toisessa elämässä.

328. Että Herran Kirkko on levinnyt yli koko maapallon, näin se on maailmanlaajuinen, ja että siinä ovat kaikki, jotka ovat eläneet lähimmäisenrakkauden hyvyydessä uskontonsa mukaisesti. Ja että Kirkko, missä Sana on ja sen kautta Herra tunnetaan, on suhteessa niihin, jotka ovat Kirkon ulkopuolella, kuten sydän ja keuhkot ihmisessä, joista kaikki ruumiin sisäelimet ja jäsenet elävät eri tavoin muotojensa, asemiensa ja yhdistymisiensä mukaisesti, nähdään edellä (nro 308).

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Että pakanat pelastettaisiin yhtäläisesti kuin kristityt (nrot 932, 1032, 1059, 2284, 2589, 2590 3778, 4190, 4197). Pakanoiden ja Kirkon ulkopuolisten ihmisten kohtalosta toisessa elämässä (nrot 2589–2604). Kirkko on erityisesti siellä, missä Sana on ja sen kautta Herra tunnetaan (nrot 3857, 10761). Mutta silti ne, jotka syntyivät siellä, missä Sana on ja sen kautta Herra tunnetaan, eivät tästä syystä kuulu Kirkkoon, vaan ne, jotka elävät lähimmäisenrakkauden ja uskon elämää (nrot 6637, 10143, 10153, 10578, 10645, 10829). Herran Kirkko on koko maailmassa kaikkien niiden keskuudessa, jotka elävät hyvyydessä uskonnollisuutensa mukaisesti ja tunnustavat Jumaluuden, ja että Herra vastaanottaa heidät ja he tulevat taivaaseen (nrot 2589–2604, 2861, 2863, 3263, 4190, 4197, 6700, 9256).

2. Hyvyyden ja totuuden välillä on avioliiton kaltaista (nrot 1094, 2173, 2508). Hyvyys ja totuus ovat jatkuvassa yhdistymisen pyrkimyksessä, ja hyvyys kaipaa totuutta ja yhdistymistä sen kanssa (nrot 9206, 9207, 9495). Miten hyvyyden ja totuuden yhdistyminen tapahtuu ja keissä (nrot 3834, 3843, 4096, 4097, 4301, 4345, 4353, 4364, 4368, 5365, 7623–7627, 9258).

3. Ero sen hyvyyden välillä, jossa pakanat ovat, ja sen välillä, missä kristityt ovat (nrot 4189, 4197). Totuuksista pakanoilla (nrot 3263, 3778, 4190). Sisäisiä ei voida niin sulkea pakanoilla kuin kristityillä (nro 9256). Eikä myöskään voi olla niin suurta pilveä pakanoilla, jotka elävät uskonnollisuutensa mukaisesti keskinäisessä lähimmäisenrakkaudessa, kuin kristityillä, jotka eivät elä missään lähimmäisenrakkaudessa, syyt tähän (nrot 1059, 9256). Pakanat eivät voi häväistä Kirkon pyhiä asioita niin kuin kristityt, koska he eivät tiedä niistä (nrot 1327, 1328, 2051). He pelkäävät kristittyjä elämänsä vuoksi (nrot 2596, 2597). Enkelit opettavat niitä, jotka ovat eläneet hyvin uskonnollisuutensa mukaisesti, ja he ottavat helposti vastaan uskon totuudet ja tunnustavat Herran (nrot 2049, 2595, 2598, 2600, 2601, 2603, 2861, 2863, 3263).

4. Ensimmäinen ja Muinaisin Kirkko tällä maapallolla oli se, joka kuvataan Ensimmäisen Mooseksen Kirjan ensimmäisissä luvuissa, ja tämä Kirkko oli taivaallinen, tärkein kaikista (nrot 607, 895, 920, 1121–1124, 2896, 4493, 8891, 9942, 10545). Millaisia he ovat taivaassa, jotka kuuluivat siihen (nrot 1114–1125). Vedenpaisumuksen jälkeen oli erilaisia Kirkkoja, joita kutsutaan Muinaisiksi Kirkoiksi (nrot 1125–1127, 1327, 10355). Millaisia Muinaisen Kirkon ihmiset ovat olleet (nrot 609, 895). Muinaiset Kirkot olivat edustavia Kirkkoja (nrot 519, 521, 2896). Muinaisessa Kirkossa oli Sana, mutta se on kadonnut (nro 2897). Millainen Muinainen Kirkko oli sen alkaessa rappeutua (nro 1128). Ero Muinaisimman Kirkon ja Muinaisen Kirkon välillä (nrot 597, 607, 640, 641, 765, 784, 895, 4493). Säännöt, tuomiot ja lait, jotka määrättiin Juutalaisessa Kirkossa, olivat osittain samanlaisia kuin ne, jotka olivat Muinaisessa Kirkossa (nrot 4288, 4449, 10149). Muinaisimman Kirkon ja myös Muinaisen Kirkon Jumala oli Herra, ja Häntä kutsuttiin Jehovaksi (nrot 1343, 6846).

XXXVII PIENET LAPSET TAIVAASSA

329. Joillakin ihmisillä on sellainen usko, että ainoastaan ne pikkulapset, jotka ovat syntyneet Kirkon piirissä, pääsevät taivaaseen, mutta eivät ne, jotka ovat syntyneet Kirkon ulkopuolella. Tämän syyksi he sanovat, että pienet lapset Kirkon piirissä on kastettu ja kasteen kautta vihitty Kirkon uskoon. Mutta he eivät tiedä, että kenelläkään ei ole taivasta eikä uskoa kasteen kautta. Sillä kaste on ainoastaan merkiksi ja muistutukseksi siitä, että ihmisen olisi uudestisynnyttävä, ja että Kirkon piirissä syntyneet voivat uudestisyntyä, koska siellä on Sana, jossa ovat Jumalalliset totuudet, joiden avulla uudestisyntyminen tapahtuu, ja siellä tunnetaan Herra, josta on uudestisyntyminen (1). Niinpä tietäkööt he, että jokaisen pienen lapsen, missä tahansa hän on syntynyt, Kirkon piirissä tai sen ulkopuolella, hurskaista tai jumalattomista vanhemmista, ottaa Herra vastaan, kun hän kuolee, ja häntä kasvatetaan taivaassa ja Jumalallisen järjestyksen mukaisesti opetetaan ja täytetään hyvän mieltymyksillä ja niiden kautta toden tiedoilla; ja sen jälkeen, kun häntä täydellistetään ymmärtäväisyydessä ja viisaudessa, hänet viedään taivaaseen ja hänestä tulee enkeli. Jokainen voi tietää, joka ajattelee järjestään, että kukaan ei ole syntynyt helvettiä varten, vaan kaikki taivasta varten; ja että ihminen on itse syyllinen, jos hän joutuu helvettiin, mutta pienet lapset eivät voisi olla vielä mihinkään syyllisiä.

330. Ne pikkulapset, jotka kuolevat, ovat yhtä pieniä lapsia toisessa elämässä. Heillä on samanlainen lapsellinen mieli, samanlainen viattomuus tietämättömyydessä ja samanlainen hentous kaikessa. He ovat ainoastaan alkeissa, jotta heistä voisi tulla enkeleitä, sillä pikkulapset eivät ole enkeleitä, vaan heistä tulee enkeleitä. Sillä jokainen, joka poistuu tästä maailmasta, on samanlaisessa elämänsä tilassa, pikkulapsi pienen lapsen tilassa, poika pojan tilassa, nuorukainen, mies ja vanha mies, nuorukaisen, miehen ja vanhan miehen tilassa, mutta myöhemmin jokaisen tila muutetaan. Mutta pikkulasten tila ylittää muiden tilan siinä, että he ovat viattomuudessa, ja että pahuus ei ole vielä juurtunut heihin nykyisestä elämästä; ja viattomuus on sellaista, että siihen voidaan taivaan kaikki asiat istuttaa, sillä viattomuus on uskon totuuden ja rakkauden hyvyyden säilytyspaikka.

331. Pienten lasten tila toisessa elämässä on paljon parempi kuin heidän tilansa maailmassa, sillä he eivät ole pukeutuneet maalliseen ruumiiseen, vaan samanlaiseen kuin enkelit. Maallinen ruumis itsessään on raskas, se ei vastaanota ensimmäisiä aistimuksiaan eikä ensimmäisiä liikkeitään sisäisestä eli spirituaalisesta maailmasta, vaan ulkoisesta eli luonnollisesta maailmasta. Jonka tähden pienet lapset tässä maailmassa oppivat kävelemään, hallitsemaan liikkeitään ja puhumaan; vieläpä heidän aistejaan, kuten näköä ja kuuloa, avataan käytön avulla. Toisin on pikkulapsilla toisessa elämässä. Koska he ovat henkiä, he toimivat heti sisäistensä mukaisesti, kävelevät ilman harjoitusta ja myös puhuvat, mutta ensin yleisistä mieltymyksistä käsin, joita ei vielä ole niin erotettu ajatuksen ideoiksi, mutta pian heidät vihitään myös niihin, ja tämä johtuu siitä, että heidän ulkoisensa ovat samankaltaisia heidän sisäistensä kanssa. Että enkelien puhe virtaa mieltymyksistä vaihdellen ajatuksen ideoiden kautta, niin että heidän puheensa on täysin yhdenmukainen heidän ajatusten kanssa mieltymyksestä, nähdään edellä (nrot 234–245).

332. Niin pian kuin pienet lapset on herätetty, mikä tapahtuu heti kuoleman jälkeen, heidät viedään taivaaseen ja luovutetaan naispuolisille enkeleille, jotka ruumiillisessa elämässään ovat hellästi rakastaneet pikkulapsia ja samalla rakastaneet Jumalaa. Koska maailmassa he ovat rakastaneet kaikkia pikkulapsia eräänlaisella äidillisellä hellyydellä, he vastaanottavat heitä kuten omiaan, ja myös pikkulapset synnynnäisestä taipumuksestaan rakastavat heitä kuin omia äitejään. Jokaisella on yhtä monta pientä lasta hoidettavanaan kuin hän spirituaalisesta lapsirakkaudestaan haluaa. Tämä taivas näkyy edessä otsan alueella, suoraan linjassa eli säteessä, jossa enkelit katsovat Herraan. Tämän taivaan sijainti on siellä, koska kaikki pienet lapset ovat Herran välittömän suojeluksen alaisina; heihin myös virtaa viattomuuden taivas, joka on kolmas taivas.

333. Pienet lapset ovat luonteeltaan erilaisia, jotkut ovat luonteeltaan kuin spirituaaliset enkelit ja jotkut kuin taivaalliset enkelit. Jälkimmäiset näkyvät tässä taivaassa oikealle ja edelliset vasemmalle päin. Kaikki pikkulapset Suurimmassa Ihmisessä, joka on taivas, ovat silmien alueella; vasemman silmän alueella ne, joilla on spirituaalinen luonne, ja oikean silmän alueella ne, joilla on taivaallinen luonne. Tämä on siitä syystä, että Herra näkyy spirituaalisen valtakunnan enkeleille heidän vasemman silmänsä edessä ja taivaallisen valtakunnan enkeleille heidän oikean silmänsä edessä (nähdään edellä, nro 118). Siitä, että pienet lapset ovat silmien alueella Suurimmassa Ihmisessä eli taivaassa, on myös selvää, että he ovat Herran välittömän katseen ja suojeluksen alaisia.

334. Kuinka pikkulapsia kasvatetaan taivaassa, kerrotaan myös muutamalla sanalla. Hoitajiltaan he oppivat puhumaan. Heidän ensimmäinen puheensa on ainoastaan mieltymyksen ääntä, joka asteittain käy selvemmäksi sitä mukaa kuin ajatuksen ideoita tulee; sillä mieltymyksistä johtuvat ajatuksen ideat muodostavat kaiken enkelillisen puheen (mistä asiasta nähdään omassa luvussaan, nrot 234–245). Heidän mieltymyksiinsä, jotka kaikki käyvät esiin viattomuudesta, istutetaan ensin sellaisia asioita, jotka näkyvät heidän silmiensä edessä ja ovat ilahduttavia; ja koska nämä asiat ovat spirituaalisesta alkuperästä, heihin virtaa samalla taivaan asioita, joiden avulla heidän sisäisensä avataan; ja siten heitä päivä päivältä täydellistetään. Sen jälkeen kun tämä ensimmäinen ikäkausi on päättynyt, heidät siirretään toiseen taivaaseen, missä opettajat opettavat heitä, ja niin edelleen.

335. Pikkulapsia opetetaan pääasiassa heidän luonteelleen sopivien edustuksien avulla; kuinka kauniita ne ovat ja samalla sisältään viisautta täynnä, kukaan ei voi koskaan uskoa. Näin heihin istutetaan asteittain ymmärtäväisyyttä, joka johtaa sielunsa hyvästä. Tässä on lupa kertoa kahdesta edustuksesta, jotka minun on annettu nähdä ja joiden perusteella voidaan päätellä muista. Ensin he edustivat Herraa ylösnousemassa haudasta ja samalla Hänen Ihmisyytensä yhdistymistä Jumaluuteen. Tämä tehtiin niin viisaalla tavalla, että se ylitti kaiken inhimillisen viisauden, ja samalla viattomalla lapsellisella tavalla. He esittivät myös haudan ideaa ja sen kanssa ideaa Herrasta, mutta niin etäisesti, että tuskin voitiin havaita Herran olevan siellä paitsi ikään kuin kaukaisuudesta. Tämä johtui siitä, että haudan idea sisältää jotakin hautajaisista, jonka he näin poistivat. Sen jälkeen he päästivät varovasti hautaan jotakin atmosfääristä, ulkonäöltään kuin ohutta höyryä, millä he tarkoittivat, myös sopivan kaukaisesti, spirituaalista elämää kasteessa. Sen jälkeen näin näiden enkelien edustavan Herran laskeutumista vangittujen luokse ja Hänen ylösnou­semustaan heidän kanssaan taivaaseen, ja tämä vertaansa vailla olevalla viisaudella ja hartaudella; ja mikä oli lapsellista, he laskivat alas melkein näkymättömiä, pehmeitä ja ohuita lankoja, joilla he nostivat Herraa ylösnou­semuksessa, aina pyhässä pelossa, ettei mikään edustuksessa käsittelisi jotakin, missä ei ole spirituaalis-taivaallista. Lukuun ottamatta muita edustuksia, joissa he ovat ja joiden avulla heidät johdatetaan toden tietoihin ja hyvän mieltymyksiin, kuten pikkulapset mieltään vastaavien leikkien kautta.

336. Minulle on myös esitetty, kuinka hento heidän ymmärryksensä on. Kun rukoilin Herran Rukousta ja he silloin virtasivat omasta ymmärryksestään minun ajatukseni ideoihin, havaittiin, että heidän virtauksensa oli niin hentoa ja pehmeää, että se oli lähes yksinomaan mieltymystä; ja silloin samalla huomattiin, että heidän ymmärryksensä oli avattu aina Herrasta asti, sillä se oli kuin läpivirtaus, mikä virtasi heistä. Herra virtaakin pienten lasten ideoihin pääasiassa heidän sisimmistään lähtien, sillä mikään ei ole niitä sulkenut, kuten aikuisilla; ei mitään vääriä periaatteita estämässä totuuden ymmärtämistä, eikä pahaa elämää estämässä hyvän vastaanottamista ja siten tietä viisauteen. Näistä asioista voidaan tietää, että pikkulapset eivät tule heti kuoleman jälkeen enkelilliseen tilaan, vaan että heidät viedään siihen vähitellen hyvän ja toden tietojen avulla kaiken taivaallisen järjestyksen mukaisesti. Sillä heidän luonteensa kaikkein pienimmätkin asiat ovat Herralle tunnettuja, jonka tähden heitä johdetaan taipumuksensa kaikkien asioiden liikkeiden mukaisesti vastaanottamaan hyvyyden totuuksia ja totuuden hyvyyksiä.

337. Minulle on myös esitetty, kuinka kaikki asiat istutetaan heihin miellyttävien ja ihastuttavien asioiden avulla, jotka sopivat heidän luonteeseensa. Sillä minun on annettu nähdä pikkulapsia koristeellisimmin pukeutuneina, rinnallaan ja myös hentojen käsivarsiensa ympärillä kukkaseppeleet, jotka loistivat kauneimmista ja taivaallisista väreistä. Kerran minun on annettu myös nähdä pieniä lapsia yhdessä hoitajiensa ja neitojen kanssa paratiisillisessa puutarhassa, joka oli koristeltu kauneimmalla tavalla, ei niinkään puillaan, vaan lehtikatteellaan ikään kuin laakerista ja siten katetuilla käytävillä, jotka johtivat kohti puutarhan sisintä. Ja kun pikkulapset astuivat sisään koristeltuina, kukat loistivat sisäänkäynnin yllä mitä iloisimmin. Tästä voidaan tietää, millaisia heidän ilonsa ovat ja kuinka heidät johdetaan miellyttävien ja ilahduttavien asioiden avulla viattomuuden ja lähimmäisenrakkauden hyvyyksiin, joita Herra jatkuvasti istuttaa näihin iloihin ja miellyttävyyksiin.

338. Minulle on esitetty toisessa elämässä tutun yhteydenpitotavan avulla, millaisia pikkulasten ideat ovat, kun he näkevät joitakin kohteita. Ne olivat kuin kaikki asiat ja yksityiskohdat eläisivät, mistä syystä heidän ajatuksensa jokaisessa ideassa on elämää. Ja on havaittu, että lähes samanlaisia ideoita on pikkulapsilla maan päällä, kun he ovat leikeissään, sillä heillä ei ole vielä mitään ajatusta siitä, kuten aikuisilla, mitä eloton on.

339. Edellä on sanottu, että pikkulapset ovat luonteeltaan joko taivaallisia tai spirituaalisia. Edelliset erotetaan helposti jälkimmäisistä, sillä he ajattelevat, puhuvat ja toimivat niin lempeästi, että tuskin mitään näkyy paitsi mikä virtaa hyvyydestä rakkaudesta Herraan ja toisia pieniä lapsia kohtaan. Mutta jälkimmäiset eivät ole niin lempeitä, vaan heillä ilmenee kaikessa tiettyä värähtelyä ikään kuin siivistä. Tämä on ilmeistä heidän suuttumuksestaan ja muista asioista.

340. Monet voivat olettaa, että taivaassa pikkulapset jäävät pieniksi lapsiksi ja että he olisivat pikkulapsina enkelien joukossa. Ne, jotka eivät tiedä, mitä enkeli on, ovat voineet vahvistaa tämän käsityksen siellä ja täällä kirkoissa olevista kuvista, joissa enkelit kuvataan pikkulapsina. Mutta asia on aivan toisin. Ymmärtäväisyys ja viisaus tekevät enkelin, ja niin kauan kuin pikkulapsilla ei ole niitä, he ovat tosin enkelien joukossa, mutta he eivät ole enkeleitä. Mutta niin pian kuin heistä tulee ymmärtäväisiä ja viisaita, heistä tulee enkeleitä. Ja mitä olen ihmetellyt, silloin he eivät näytä lapsilta vaan aikuisilta, sillä silloin heillä ei ole enää pikkulapsen luonne, vaan kypsyneempi enkelillinen; ymmärtäväisyys ja viisaus tuovat tämän mukanaan. Että pikkulapset näyttävät enemmän aikuisilta, näin nuorukaisilta ja nuorilta naisilta, kun heitä täydellistetään ymmärtäväisyydessä ja viisaudessa, johtuu siitä, että ymmärtäväisyys ja viisaus ovat itse spirituaalista ravintoa (2). Siksi ne asiat, jotka ravitsevat heidän mieltään, ravitsevat myös heidän ruumiinsa, ja tämä vastaavaisuuden johdosta, sillä ruumiin muoto ei ole muuta kuin sisäisten ulkoinen muoto. Mutta on tiedettävä, että taivaassa pikkulapset kasvavat ainoastaan varhaiseen aikuisikään asti ja pysyvät siinä ikuisesti. Jotta varmuudella tietäisin, että näin on, minun on annettu puhua joidenkin kanssa, joita oli pikkulapsina kasvatettu taivaassa ja jotka olivat aikuistuneet siellä; joidenkin kanssa myös silloin, kun he olivat pikkulapsia, ja myöhemmin samojen kanssa, kun heistä tuli nuoria miehiä ja naisia; ja heiltä olen kuullut heidän elämänsä kulun ikäkaudesta toiseen.

341. Että viattomuus on taivaan kaikkien asioiden säilytyspaikka, ja niin että pikkulasten viattomuus on kaikkien hyvän ja toden mieltymysten taso, voidaan tietää niistä asioista, jotka edellä on esitetty (nrot 276–283) enkelien viattomuudesta taivaassa, nimittäin, että viattomuus on tahtoa olla Herran johdettavana eikä itsensä; siis että ihminen on viattomuudessa juuri siinä määrin kuin hänet on erotettu hänen omastaan; ja siinä määrin kuin joku on erotettu hänen omastaan, samassa määrin hän on Herran Omassa. Herran Oma on se, mitä kutsutaan Hänen vanhurskaudekseen ja ansiokseen. Mutta pikkulasten viattomuus ei ole aitoa viattomuutta, koska se on vielä ilman viisautta. Aito viattomuus on viisautta, sillä siinä määrin kuin joku on viisas, samassa määrin hän rakastaa olla Herran johdettavana, eli mikä on sama asia, siinä määrin kuin joku on Herran johdettavana, samassa määrin hän on viisas. Niinpä pikkulapsia johdetaan ulkoisesta viattomuudesta, jossa he ovat aluksi ja jota kutsutaan lapsuuden viattomuudeksi, sisäiseen viattomuuteen, joka on viisauden viattomuutta. Tämä viattomuus on kaiken heidän opetuksensa ja edistymisensä päämäärä. Jonka tähden kun he tulevat viisauden viattomuuteen, silloin yhdistetään heihin lapsuuden viattomuus, joka oli sillä välin palvellut heitä tasona. Millainen pikkulasten viattomuus on, on edustettu minulle jonkinlaisella puumaisella, lähes elämää vailla, mikä elävöityy sitä mukaa kuin heitä täydellistetään toden tiedoilla ja hyvän mieltymyksillä. Millainen aito viattomuus on, edustettiin myöhemmin kauneimmalla pikkulapsella, täynnä elämää ja alasti. Sillä itse viattomat, jotka ovat sisimmässä taivaassa ja siten lähimpänä Herraa, näkyvät toisten enkelien silmien edessä pikkulapsina ja tosin alastomina. Sillä viattomuus edustetaan alastomuudella, mitä he eivät häpeä, kuten luetaan ensimmäisestä ihmisestä ja hänen vaimostaan paratiisissa (1 Moos. 2: 25); ja sen tähden myös, kun heidän viattomuuden tilansa tuhoutui, he häpesivät alastomuuttaan ja peittivät itsensä (1 Moos. 3: 7, 10, 11). Sanalla sanoen, mitä viisaampia enkelit ovat, sitä viattomampia he ovat, ja mitä viattomampia he ovat, sitä enemmän he näyttävät itsestään pieniltä lapsilta. Siitä johtuu, että ”varhaislapsuus” Sanassa merkitsee viattomuutta (nähdään edellä, nro 278).

342. Olen puhunut enkelien kanssa pienistä lapsista, ovatko he puhtaita pahuuksista, koska heillä ei ole mitään todellista pahuutta kuten aikuisilla. Mutta minulle kerrottiin, että he ovat yhtäläisesti pahuudessa, vieläpä että he eivät ole muuta kuin pahuutta (3); mutta Herra estää heitä samoin kuin kaikkia enkeleitä pahuudesta ja pitää heidät hyvyydessä, aina siinä määrin, että se näyttää heistä, kuten he olisivat hyvyydessä itsestään. Jonka tähden myös pikkulapset, sen jälkeen kun heistä on tullut aikuisia taivaassa, etteivät he olisi väärässä käsityksessä itsestään, että hyvyys heissä on heistä itsestään eikä Herrasta, lasketaan silloin tällöin omiin pahuuksiinsa, jotka he ovat perineet, ja jätetään niihin, kunnes he tietävät, tunnustavat ja uskovat, että asia on näin. Eräs kuninkaan poika, joka kuoli lapsena, mutta aikuistui taivaassa, oli sellaisessa käsityksessä. Jonka tähden hänet laskettiin itselleen synnynnäisten pahuuksien elämään, ja silloin havaittiin hänen elämänsä sfääristä, että hänellä oli halu hallita muita, ja ettei hän pitänyt aviorikoksia minään. Nämä pahuudet oli hän perinyt vanhemmiltaan. Mutta sen jälkeen kun hän oli tunnustanut, että hän oli sellainen, hänet vastaanotettiin jälleen enkelien joukkoon, joiden joukossa hän oli aiemmin. Toisessa elämässä kukaan ei koskaan kärsi rangaistusta perinnöllisen pahuutensa vuoksi, koska se ei ole hänen omaansa, näin se ei ole hänen syynsä, että hän on sellainen; vaan hän kärsii todellisen pahuutensa vuoksi, joka on hänen omaansa, siten siinä määrin kuin hän on omaksunut itselleen perinnöllisestä pahuudestaan todellisen elämänsä kautta. Että taivaassa pikkulapsista aikuisiksi tulleita lasketaan perinnöllisen pahuutensa tilaan, ei ole siksi, että he kärsisivät rangaistusta, vaan jotta he tietäisivät, että heistä itsestään ei ole muuta kuin pahuutta, ja että heidät siitä helvetistä, joka on heissä, viedään pois Herran armosta taivaaseen; ja että he eivät ole taivaassa omasta ansiostaan, vaan Herrasta; ja etteivät he siten kerskailisi muiden edessä hyvyydestä, joka on heissä, sillä se on vastoin keskinäisen rakkauden hyvyyttä, kuten se on vastoin uskon totuutta.

343. Usein kun muutamat pienet lapset, jotka olivat vielä aivan lapsellisia, ovat olleet yhdessä luonani kuoroina, heitä kuultiin hentona järjestäytymättömänä joukkona, joten he eivät vielä toimineet yhtenä, kuten he tekisivät myöhemmin tullessaan aikuisemmiksi. Ja ihmeekseni henget, jotka olivat luonani, eivät voineet hillitä itseään johdattamasta heitä puhumaan: sellainen halu on hengille synnynnäistä. Mutta joka kerta huomasin, että pikkulapset vastustivat, sillä he eivät halunneet puhua niin. Usein havaitsin heidän kieltäytymisessään ja vastustuksessaan eräänlaisen suuttumuksen; ja kun heille annettiin tilaisuus puhua, he sanoivat ainoastaan, että ”se ei ole niin”. Minulle on opetettu, että sellainen on pikkulasten kiusaus, jotta he tottuisivat ja alkaisivat, ei ainoastaan vastustamaan vääryyttä ja pahuutta, vaan myös etteivät he ajattelisi, puhuisi ja toimisi toisesta käsin, siis etteivät sallisi kenenkään muun johtaa itseään kuin yksin Herran.

344. Näistä asioista, jotka on tuotu esiin, voidaan tietää, millaista on pikkulasten kasvatus taivaassa, nimittäin, että heidät johdetaan totuuden ymmärtäväisyyden ja hyvyyden viisauden avulla enkelilliseen elämään, joka on rakkautta Herraan ja keskinäistä rakkautta, joissa on viattomuus. Mutta kuinka päinvastaista on pienten lasten kasvatus maan päällä useimmilla, voidaan nähdä tästä esimerkistä. Olin suuren kaupungin kadulla ja näin pikkupoikien tappelevan keskenään. Väkijoukko kerääntyi ympärille ja katseli sitä suurella mielihyvällä. Ja minulle kerrottiin, että vanhemmat itse yllyttävät pikkupoikia sellaisiin tappeluihin. Ne hyvät henget ja enkelit, jotka näkivät tämän minun silmieni kautta, tunsivat niin vastenmielisyyttä siihen, että minä tunsin heidän väristyksensä, ja varsinkin siitä, että heidän vanhempansa yllyttävät heitä sellaisiin asioihin. He sanoivat, että tällä tavalla vanhemmat tukahduttavat jo varhaisimmassa iässä kaiken keskinäisen rakkauden ja kaiken viattomuuden, jotka pienillä lapsilla ovat Herralta, ja perehdyttävät heitä vihaan ja kostoon. Näin ollen, että he omilla pyrkimyksillään sulkevat lapsensa ulos taivaasta, missä ei ole muuta kuin keskinäistä rakkautta. Niinpä varokoot sellaisia asioita vanhemmat, jotka lapsilleen hyvää tahtovat.

345. Millainen ero on pieninä lapsina ja aikuisina kuolleiden välillä, kerrotaan myös. Niillä, jotka kuolevat aikuisina, on maallisesta ja aineellisesta maailmasta hankittu taso, jota he kantavat mukanaan. Tämä taso on heidän muistinsa ja sen ruumiillis-luonnollinen mieltymys. Tämä pysyy kiinnitettynä ja on sitten lepotilassa, mutta palvelee kuitenkin heidän ajatustaan kuoleman jälkeen uloimpana tasona, sillä ajatus virtaa siihen. Siitä johtuu, että millainen tämä taso on, ja miten järjellinen ja ne asiat, jotka ovat siellä, vastaavat, sellainen on ihminen kuoleman jälkeen. Mutta pienillä lapsilla, jotka ovat kuolleet lapsina ja kasvatettu taivaassa, ei ole sellaista tasoa, vaan spirituaalis-luonnollinen taso, koska he eivät johda mitään materiaalisesta maailmasta ja maallisesta ruumiistaan. Sen tähden he eivät voi olla niin karkeissa mieltymyksissä ja niistä johtuvissa ajatuksissa, sillä he johtavat kaikki asiat taivaasta. Lisäksi pikkulapset eivät tiedä, että he ovat syntyneet maailmassa, jonka tähden he itse uskovat syntyneensä taivaassa. He eivät myöskään tiedä mistään muusta kuin spirituaalisesta syntymisestä, joka tapahtuu hyvän ja toden tietojen avulla sekä ymmärtäväisyyden ja viisauden avulla, joista ihminen on ihminen; ja koska nämä ovat Herralta, he uskovat olevansa Herran omia ja rakastavat olla sitä. Mutta siitä huolimatta maan päällä aikuistuvien ihmisten tila voi tulla yhtä täydelliseksi kuin pikkulasten tila taivaassa, jos he poistavat ruumiilliset ja maalliset rakkaudet, jotka ovat itserakkaus ja maailmanrakkaus, ja näiden sijasta vastaanottavat spirituaaliset rakkaudet.

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Kaste merkitsee uudestisyntymistä Herrasta uskon totuuksien avulla Sanasta (nrot 4255, 5120, 9088, 10239, 10386–10388, 10392). Kaste on merkki siitä, että ihminen kuuluu Kirkkoon, jossa tunnustetaan Herra, josta on uudestisyntyminen, ja missä on Sana, josta ovat uskon totuudet, joiden avulla uudestisyntyminen tapahtuu (nrot 10386–10388). Kaste ei anna uskoa eikä pelastusta, vaan se todistaa siitä, että ne, jotka uudestisynnytetään, tulevat vastaanottamaan ne (nro 10391).

2. Spirituaalinen ravinto on tietoa, ymmärtäväisyyttä ja viisautta, siten hyvyyttä ja totuutta, joista nämä ovat (nrot 3114, 4459, 4792, 5147, 5293, 5340, 5342, 5410, 5426, 5576, 5582, 5588, 5655, 8562, 9003). Siitä syystä ruoka spirituaalisessa merkityksessä on kaikkea, mikä lähtee Herran suusta (nro 681). Koska leipä merkitsee kaikkea ruokaa yleensä, niin se merkitsee kaikkea taivaallista ja spirituaalista hyvyyttä (nrot 276, 680, 2165, 2177, 3478, 6118, 8410). Syynä on se, että nämä ravitsevat mieltä, joka kuuluu sisäiselle ihmiselle (nrot 4459, 5293, 5576, 6277, 8410).

3. Ihmiset, olipa heitä kuinka monta tahansa, syntyvät kaikenlaisiin pahuuksiin, aina siinä määrin, että heidän omansa ei ole muuta kuin pahuutta (nrot 210, 215, 731, 874–876, 987, 1047, 2307, 2308, 3518, 3701, 3812, 8480, 8550, 10283, 10284, 10286, 10735). Siksi ihmisen on synnyttävä uudelleen, toisin sanoen, uudestisynnyttävä (nro 3701). Ihmisen perinnöllisenä pahuutena on rakastaa itseään enemmän kuin Jumalaa, ja maailmaa enemmän kuin taivasta, eikä pitää lähimmäistään minään itseensä verrattuna, paitsi ainoastaan itsensä vuoksi, näin itseään varten, siten se on rakkautta itseensä ja maailmaan (nrot 694, 731, 4317, 5660). Itserakkaudesta ja maailmanrakkaudesta, kun ne hallitsevat, ovat peräisin kaikki pahuudet (nrot 1307, 1308, 1321, 1594, 1691, 3413, 7255, 7376, 7488, 7490, 8318, 9335, 9348, 10038, 10742). Nämä pahuudet ovat muiden halveksimista, vihamielisyyttä, vihaa, kostoa, julmuutta ja petosta (nrot 6667, 7370–7374, 9348, 10038, 10742). Ja näistä pahuuksista on peräisin kaikki vääryys (nrot 1047, 10283, 10284, 10286). Nämä rakkaudet ryntäävät siinä määrin kuin niiden ohjaksia höllennetään ja itserakkaus aina Jumalan valtaistuimelle (nrot 7375, 8678).

XXXVIII VIISAAT JA YKSINKERTAISET TAIVAASSA

346. Uskotaan, että viisailla tulee olemaan taivaassa enemmän kunniaa ja ylhäisyyttä kuin yksinkertaisilla, koska Danielissa sanotaan:

Ja ymmärtäväiset loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti (Dan. 12: 3).

Mutta harvat tietävät, keitä tarkoitetaan ”ymmärtäväisillä” ja ”vanhurskauteen saattajilla”. Yleisesti uskotaan, että he ovat niitä, joita kutsutaan oppineiksi ja sivistyneiksi, varsinkin niitä, jotka ovat opettaneet Kirkossa ja olleet muita etevämpiä opissa ja saarnaamisessa, ja vielä enemmän he ovat niiden joukossa, jotka ovat käännyttäneet monia uskoon. Maailmassa kaikkia sellaisia pidetään ymmärtäväisinä, mutta he eivät ole kuitenkaan ymmärtäväisiä taivaassa, joista näissä sanoissa puhutaan, ellei heidän ymmärtäväisyytensä ole taivaallista ymmärtäväisyyttä. Millaista se on, kerrotaan nyt seuraavilla sivuilla.

347. Taivaallinen ymmärtäväisyys on sisäistä ymmärtäväisyyttä, joka on peräisin totuuden rakkaudesta, mutta ei minkään kunnian vuoksi maailmassa, eikä minkään kunnian vuoksi taivaassa, vaan itse totuuden vuoksi, joka liikuttaa ja ilahduttaa heitä sisimmin. Joita itse totuus liikuttaa ja ilahduttaa, heitä liikuttaa ja ilahduttaa taivaan valo; ja joita taivaan valo liikuttaa ja ilahduttaa, heitä liikuttaa ja ilahduttaa myös Jumalallinen Totuus; ja vieläpä Itse Herra, sillä taivaan valo on Jumalallinen Totuus, ja Jumalallinen Totuus on Herra taivaassa (nähdään edellä, nrot 126–140). Tämä valo ei tule muualle kuin mielen sisäisiin, sillä mielen sisäiset on muodostettu vastaanottamaan tätä valoa, ja sitä mukaan kuin se tulee sisään, se myös liikuttaa ja ilahduttaa; sillä mitä tahansa taivaasta virtaa sisään ja vastaanotetaan, sisältää itsessään miellyttävää ja ihanaa. Sieltä on aito mieltymys totuuteen, mikä on mieltymys totuuteen totuuden itsensä vuoksi. Jotka ovat tässä mieltymyksessä, eli mikä on sama asia, jotka ovat tässä rakkaudessa, he ovat taivaallisessa ymmärtäväisyydessä ja loistavat taivaassa niin kuin taivaanvahvuus loistaa. Että he loistavat, johtuu siitä, että Jumalallinen Totuus loistaa, missä tahansa se on taivaassa (nähdään edellä, nro 132); ja ”taivaanvahvuus” vastaavaisuuden johdosta merkitsee sitä älyllistä, niin enkeleillä kuin ihmisillä, mikä on taivaan valossa. Mutta jotka ovat totuuden rakkaudessa joko kunnian vuoksi maailmassa tai kunnian vuoksi taivaassa, he eivät voi loistaa taivaassa, koska heitä ei ilahduta eikä liikuta itse taivaan valo, vaan maailman valo, ja tämä valo ilman taivaan valoa on taivaassa pelkkää pilkkopimeyttä (1). Sillä oma kunnia hallitsee silloin, koska se on päämääränä, jonka vuoksi toimitaan; ja kun oma kunnia on päämääränä, silloin ihminen suuntautuu pääasiassa itseensä, ja ne totuudet, jotka palvelevat hänen omaa kunniaansa, hän katsoo ainoastaan keinoikseen tähän päämäärään ja palvelijoikseen. Sillä se, joka rakastaa Jumalallisia totuuksia oman kunniansa vuoksi, katsoo itseensä Jumalallisissa totuuksissa eikä Herraan, siten kääntäen näkönsä, joka on ymmärryksen ja uskon, taivaasta maailmaan ja Herrasta itseensä. Siitä johtuu, että sellaiset ovat maailman valossa eivätkä taivaan valossa. Ulkoisessa muodossaan tai ihmisten edessä he näyttävät yhtä ymmärtäväisiltä ja oppineilta kuin ne, jotka ovat taivaan valossa, koska he puhuvat samalla tavalla, toisinaan ulkoisessa muodossaan he näyttävät jopa viisaammilta, koska heitä kiihottaa itserakkaus ja he ovat taitavia teeskentelemään taivaallisia mieltymyksiä. Mutta sisäisessä muodossaan, jossa he näkyvät enkelien edessä, he ovat aivan toisenlaisia. Näistä asioista voidaan jossain määrin tietää, keitä ovat ne, joita tarkoitetaan ”ymmärtäväisillä”, jotka taivaassa loistavat niin kuin taivaanvahvuus loistaa. Mutta keitä ovat ne, joita tarkoitetaan niillä, jotka ”monta vanhurskauteen saattavat” ja jotka loistavat niin kuin tähdet, kerrotaan nyt.

348. Niillä, jotka ”monta vanhurskauteen saattavat”, tarkoitetaan niitä, jotka ovat viisaita; ja taivaassa viisaiksi kutsutaan niitä, jotka ovat hyvyydessä, ja siellä ovat hyvyydessä ne, jotka heti soveltavat Jumalallisia totuuksia elämäänsä. Nimittäin Jumalallinen totuus, kun se tulee elämäksi, siitä tulee hyvyys, sillä siitä tulee tahdon ja rakkauden asia, ja kaikkea, mikä kuuluu tahtoon ja rakkauteen, kutsutaan hyvyydeksi: siksi sellaisia kutsutaan viisaiksi, koska viisaus on elämän asia. Mutta niitä, jotka eivät heti sovella Jumalallisia totuuksia elämäänsä, vaan kätkevät ne ensin muistiinsa, josta myöhemmin ottavat niitä esiin ja soveltavat elämäänsä, kutsutaan ”ymmärtäväisiksi”. Miten ja kuinka paljon viisaat ja ymmärtäväiset eroavat toisistaan taivaissa, voidaan nähdä luvussa, jossa käsitellään taivaan kahta valtakuntaa, taivaallista ja spirituaalista (nrot 20–28), ja luvussa, jossa käsitellään kolmea taivasta (nrot 29–40). Niitä, jotka ovat Herran taivaallisessa valtakunnassa, siis jotka ovat kolmannessa eli sisimmässä taivaassa, kutsutaan vanhurskaiksi, koska he lukevat kaiken vanhurskauden Herralle eivätkä mitään itselleen. Herran vanhurskaus taivaassa on se hyvyys, joka on Herralta (2). Sellaisia tarkoitetaan tässä ”vanhurskauteen saattajilla”; he ovat myös niitä, joista Herra sanoo:

Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko (Matt. 13: 43).

Että he ”loistavat niinkuin aurinko”, johtuu siitä, että he ovat rakkaudessa Herraan Herrasta, ja tätä rakkautta tarkoitetaan ”auringolla” (nähdään edellä, nrot 116–125); myös valo heissä on liekehtivää, ja jotakin liekehtivää on myös heidän ajatuksensa ideoissa, koska he vastaanottavat rakkauden hyvyyttä välittömästi Herralta Aurinkona taivaassa.

349. Kaikki, jotka ovat hankkineet itselleen ymmärtäväisyyttä ja viisautta maailmassa, vastaanotetaan taivaaseen ja tulevat enkeleiksi, kukin ymmärtäväisyytensä ja viisautensa laadun ja määrän mukaisesti. Sillä mitä tahansa ihminen hankkii itselleen maailmassa, se pysyy hänessä, ja hän vie sen mukanaan kuoleman jälkeen, ja sitä myös lisätään ja täydennetään, mutta hänen toden ja hyvän mieltymyksensä ja halunsa asteen sisällä, mutta ei sen yli. Ne, joilla on ollut vain vähän mieltymystä ja halua, vastaanottavat vain vähän, mutta kuitenkin niin paljon kuin he kykenevät vastaanottamaan tämän asteensa sisällä; kun taas ne, joilla on ollut paljon mieltymystä ja halua, vastaanottavat paljon. Itse mieltymyksen ja halun aste on kuin mitta, joka lisätään täyteen, niinpä enemmän sille, jolla on iso mitta, ja vähemmän sille, jolla on pieni mitta. Että näin on, johtuu siitä, että rakkaus, johon mieltymys ja halu kuuluvat, vastaanottaa kaiken, mikä on sopusoinnussa sen itsensä kanssa; näin ollen niin paljon kuin hänellä on rakkautta, niin paljon hän vastaanottaa. Tätä tarkoitetaan Herran sanoilla:

Sillä sille, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin (Matt. 13: 12; 25: 29).

Hyvä mitta, sullottu, puhdistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne (Luuk. 6: 38).

350. Kaikki ne, jotka ovat rakastaneet totuutta ja hyvyyttä niiden itsensä vuoksi, vastaanotetaan taivaaseen. Niinpä niitä, jotka ovat rakastaneet paljon, kutsutaan viisaiksi; kun taas niitä, jotka ovat rakastaneet vähän, kutsutaan yksinkertaisiksi. Viisaat ovat taivaassa suuressa valossa, mutta yksinkertaiset pienemmässä valossa, jokainen hyvän ja toden rakkautensa asteen mukaisesti. Rakastaa hyvyyttä ja totuutta niiden itsensä vuoksi, on tahtoa ja tehdä niitä; sillä jotka tahtovat ja tekevät niitä, he rakastavat, mutta eivät ne, jotka eivät tahdo eivätkä tee. Edelliset ovat myös niitä, jotka rakastavat Herraa ja Herra rakastaa heitä, koska hyvyys ja totuus ovat Herralta, ja koska ne ovat Herralta, Hän on myös niissä, nimittäin hyvyydessä ja totuudessa; siispä Hän on myös niissä, jotka vastaanottavat hyvyyttä ja totuutta elämäänsä tahtomalla ja tekemällä. Ihminen myös itsessään katsottuna ei ole muuta kuin oma hyvyytensä ja totuutensa, koska hyvyys on hänen tahtonsa ja totuus hänen ymmärryksensä, ja ihminen on sellainen kuin hänen tahtonsa ja ymmärryksensä ovat. Tästä on ilmeistä, että Herra rakastaa ihmistä juuri siinä määrin kuin hänen tahtonsa on muodostettu hyvyydestä ja hänen ymmärryksensä totuudesta. Olla Herran rakastama on myös rakastaa Herraa, nimittäin rakkaus on vastavuoroista; sillä Herra antaa sille, jota rakastetaan, kyvyn rakastaa.

351. Maailmassa uskotaan, että ne, jotka tietävät paljon, olipa se Kirkon opeista ja Sanasta tai tieteistä, näkevät totuudet sisäisemmin ja terävämmin kuin muut, näin että he ovat enemmän ymmärtäväisiä ja viisaita; samoin he myös itsestään uskovat. Mutta mitä todellinen ymmärtäväisyys ja viisaus on ja mitä näennäinen ja väärä, kerrotaan nyt. Todellinen ymmärtäväisyys ja viisaus on nähdä ja havaita, mikä on totta ja hyvää, ja sen johdosta mikä on väärää ja pahaa, ja erottaa ne selvästi toisistaan, ja tämä intuitiosta ja sisäisestä havaitsemisesta. Jokaisella ihmisellä on sisäiset ja ulkoiset; sisäiset kuuluvat sisäiseen eli spirituaaliseen ihmiseen, mutta ulkoiset kuuluvat ulkoiseen eli luonnolliseen ihmiseen. Kuten sisäiset on muodostettu ja muodostavat yhden ulkoisten kanssa, niin ihminen näkee ja havaitsee. Ihmisen sisäiset eivät voi muodostua kuin taivaassa, mutta hänen ulkoisensa muodostetaan maailmassa. Kun hänen sisäisensä on muodostettu taivaassa, silloin siellä olevat asiat virtaavat hänen ulkoisiinsa, jotka ovat maailmasta, ja muodostavat ne vastaavaisuuteen, toisin sanoen, että ne toimivat yhtenä hänen sisäistensä kanssa; ja kun tämä on tehty, ihminen näkee ja havaitsee sisäisestään lähtien. Sisäiset voidaan muodostaa ainoastaan yhdellä tavalla, nimittäin, että ihminen katsoo Jumaluuteen ja taivaaseen, sillä, kuten on sanottu, sisäiset muodostetaan taivaassa. Ja silloin ihminen katsoo Jumaluuteen, kun hän uskoo Jumaluuteen, ja uskoo että sieltä on kaikki totuus ja hyvyys, siis kaikki ymmärtäväisyys ja viisaus; ja silloin ihminen uskoo Jumaluuteen, kun hän tahtoo olla Jumaluuden johdettavana: näin eikä toisin avataan ihmisen sisäiset. Ihmisellä, joka on tässä uskossa ja uskonsa mukaisessa elämässä, on voimaa ja kykyä ymmärtää ja olla viisas. Mutta tullakseen ymmärtäväiseksi ja viisaaksi, hänen täytyy oppia monia asioita, ei ainoastaan taivaaseen kuuluvia, vaan myös maailmaan kuuluvia, taivaaseen kuuluvia asioita Sanasta ja Kirkosta ja maailmaan kuuluvia asioita tieteistä. Siinä määrin kuin ihminen oppii ja soveltaa näitä asioita elämäänsä, samassa määrin hänestä tulee ymmärtäväinen ja viisas, sillä samassa määrin täydellistetään hänen ymmärrykseensä kuuluvaa sisäistä näköään ja hänen tahtoonsa kuuluva sisäistä mieltymystään. Yksinkertaisia tästä luokasta ovat sellaiset, joiden sisäiset on avattu, mutta ei niin viljelty spirituaalisilla, moraalisilla, yhteiskunnallisilla ja luonnollisilla totuuksilla. Sellaiset havaitsevat totuudet kuullessaan niitä, mutta eivät näe niitä itsessään. Mutta viisaita tästä luokasta ovat ne, joiden sisäisiä ei ole ainoastaan avattu, vaan myös viljelty. Sellaiset sekä näkevät totuudet itsessään että havaitsevat ne. Näistä asioista on selvää, mitä todellinen ymmärtäväisyys ja viisaus on.

352. Näennäinen ymmärtäväisyys ja viisaus on sitä, ettei näe eikä havaitse, mikä on totta ja hyvää sekä sen johdosta väärää ja pahaa, sisäisestään, vaan ainoastaan uskoo sen olevan totta ja hyvää sekä väärää ja pahaa, mitä toiset sanovat, ja sitten vahvistaa sitä. Koska sellaiset eivät näe totuutta totuudesta itsestään, vaan toisesta ihmisestä käsin, he voivat yhtä hyvin omaksua ja uskoa vääryyden kuin totuuden ja myös vahvistaa sitä, kunnes se näyttää totuudelta. Sillä mitä tahansa vahvistetaan, se pukeutuu totuuden ulkonäköön; eikä ole mitään, mitä ei voida vahvistaa. Sellaisten sisäiset on avattu ainoastaan alhaalta, mutta heidän ulkoisensa on avattu siinä määrin kuin he ovat vahvistaneet itseään. Jonka tähden se valo, josta he näkevät, ei ole taivaan valoa, vaan se on maailman valoa, jota kutsutaan luonnolliseksi valoksi; sillä tässä valossa vääryydet voivat loistaa totuuksina, ja kun niitä on vahvistettu, ne voivat jopa näyttää loistavilta, mutta eivät taivaan valossa. Tästä luokasta vähemmän ymmärtäväisiä ja viisaita ovat ne, jotka ovat suuressa määrin vahvistaneet itseään, mutta enemmän ymmärtäväisiä ja viisaita ovat ne, jotka ovat vahvistaneet itseään vähemmässä määrin. Näistä asioista selviää, mitä näennäinen ymmärtäväisyys ja viisaus on. Mutta tähän luokkaan eivät kuitenkaan kuulu ne, jotka lapsuusiässä uskoivat sen olevan totta, minkä he opettajiltaan kuulivat, jos he kypsemmässä iässä ajatellessaan omasta ymmärryksestään, eivät riipu siinä kiinni, vaan ikävöivät totuutta ja ikävästään etsivät sitä, ja kun he löytävät sen, sisäisesti liikuttuvat. Koska sellaiset liikuttuvat totuudesta sen itsensä vuoksi, he näkevät totuuden ennen kuin vahvistavat sen (3). Tätä voidaan valaista esimerkillä. Henget keskustelivat kerran keskenänsä, mistä johtuu, että eläimet syntyvät kaikkeen tietoon, joka sopii niiden luontoon, mutta ei ihminen. Ja sanottiin, että syy on siinä, että eläimet ovat elämänsä järjestyksessä, mutta ei ihminen; jonka tähden hänet on johdettava järjestykseen tietojen ja tieteiden avulla. Mutta jos ihminen syntyisi elämänsä järjestykseen, joka on rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistään kuten itseään, hän syntyisi ymmärtäväisyyteen ja viisauteen ja sieltä myös kaiken totuuden uskoon, siinä määrin kuin tiedot lisääntyvät. Hyvät henget näkivät tämän heti ja havaitsivat, että se oli niin, ja tämän ainoastaan totuuden valosta; kun taas henget, jotka olivat vahvistaneet itseään yksin uskossa ja sen johdosta heittäneet syrjään rakkauden ja lähimmäisenrakkauden, eivät kyenneet ymmärtämään sitä, koska vahvistettu vääryyden valo heissä oli hämärtänyt totuuden valon.

353. Väärä ymmärtäväisyys ja viisaus on kaikkea, mikä on ilman Jumaluuden tunnustamista. Sillä kaikki ne, jotka eivät tunnusta Jumaluutta, vaan Jumaluuden sijasta luontoa, ajattelevat ruumiillis-aistillisuudesta käsin ja ovat pelkästään aistillisia, miten tahansa oppineiksi ja sivistyneiksi heitä maailmassa uskotaan (4). Mutta heidän oppineisuutensa ei kohoa sellaisten asioiden yläpuolelle, jotka maailmassa näkyvät heidän silmiensä edessä. Näitä he pitävät muistissaan ja tarkastelevat niitä lähes materiaalisesti, vaikka ne ovat samoja tieteitä, jotka palvelevat todella älykkäitä heidän ymmärryksensä muodostamisessa. Tieteillä tarkoitetaan erilaisia kokeellisia tieteitä, kuten fysiikkaa, tähtitiedettä, kemiaa, mekaniikkaa, geometriaa, anatomiaa, psykologiaa, filosofiaa, maailmanhistoriaa ja myös kirjallisuushistoriaa, kritiikkiä ja kieliä. Eivät edes papit, jotka kieltävät Jumaluuden, kohota ajatuksiaan ulkoisen ihmisen aistein havaittavien asioiden yläpuolelle. He katsovat Sanaan kuuluvia asioita samalla tavalla kuin toiset tieteitänsä, eivätkä he tee niistä ajattelun tai mitään intuition asioita valaistuneella järjellisellä mielellä; ja tämä siitä syystä, että heidän sisäisensä on suljettu yhdessä niiden ulkoisten kanssa, jotka ovat sisäisiä lähinnä. Että ne on suljettu, johtuu siitä, että he ovat kääntyneet taivaasta poispäin ja kääntäneet taaksepäin ihmismielen sisäiset, jotka kykenivät katsomaan sinne, kuten edellä on sanottu. Siitä johtuu, että he eivät kykene näkemään mitään totuutta ja hyvyyttä, koska ne ovat heille pilkkopimeydessä, mutta vääryys ja pahuus valossa. Mutta aistilliset ihmiset kykenevät kuitenkin järkeilemään, jotkut taitavammin ja terävämmin kuin toiset, mutta he järkeilevät aistien virheistä vahvistettuina heidän tieteellisillä asioillaan. Ja koska he kykenevät näin järkeilemään, he myös itse uskovat olevansa viisaampia kuin muut (5). Se tuli, joka mieltymyksellä sytyttää heidän järkeilynsä, on itserakkauden ja maailmanrakkauden tulta. He ovat niitä, jotka ovat väärässä ymmärtäväisyydessä ja viisaudessa ja joita Herra tarkoittaa Matteuksessa:

Näkevin silmin eivät he näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä (Matt. 13: 13–15).

Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille (Matt. 11: 25).

354. Minun on annettu puhua monien oppineiden kanssa heidän lähtönsä jälkeen maailmasta; joidenkin niiden kanssa, jotka olivat suuria kuuluisuuksia ja ylistettyjä kirjallisessa maailmassa kirjoituksiensa kautta; ja joidenkin niiden kanssa, jotka eivät olleet niin ylistettyjä, vaikka heillä oli kuitenkin syvällistä viisautta itsessään. Ne, jotka olivat sydämessään kieltäneet Jumaluuden, miten tahansa suullaan olivatkin tunnustaneet, olivat tulleet niin tyhmiksi, että he tuskin kykenivät ymmärtämään mitään yhteiskunnallista totuutta, vielä vähemmän mitään spirituaalista. Havaittiin ja myös nähtiin, että heidän mielensä sisäiset olivat niin suljettuja, että ne näyttivät mustilta (sillä sellaiset asiat spirituaalisessa maailmassa esitetään nähtäviksi), ja että siten ne eivät kyenneet kestämään mitään taivaallista valoa eivätkä näin päästämään sisäänsä mitään virtausta taivaasta. Se mustuus, missä heidän sisäisensä näyttäytyi, oli suurempi ja laajempi niillä, jotka olivat vahvistaneet itseään Jumaluutta vastaan sivistyksensä tieteellisillä asioilla. Toisessa elämässä sellaiset vastaanottavat ilolla kaiken vääryyden ja imevät sen, kuten sieni veden, ja työntävät takaisin kaiken totuuden, kuten joustin sen, mikä putoaa sen päälle. Sanotaan myös, että niillä, jotka ovat vahvistaneet itseään Jumaluutta vastaan ja luonnon puolesta, sisäiset ovat luutuneet. Ja heidän päänsä aina nenään asti näyttää kovettuneelta kuin eebenpuu, mikä on merkkinä siitä, ettei heillä ole enää mitään ymmärrystä. Sellaiset upotetaan syvänteisiin, jotka näyttävät soilta; ja siellä heitä ahdistelevat fantasiat, joiksi heidän vääryytensä käännetään. Heidän helvetillinen tulensa on kunnian ja maineen himo, mistä himosta he käyvät toistensa kimppuun ja helvetillisestä kiihkosta kiusaavat siellä niitä, jotka eivät palvo heitä jumaluuksina, ja sen he tekevät vuorotellen toinen toisilleen. Sellaisiksi asioiksi käännetään kaikki maallinen oppineisuus, joka ei ole vastaanottanut itseensä valoa taivaasta Jumaluuden tunnustamisella.

355. Että he ovat sellaisia spirituaalisessa maailmassa, kun he tulevat sinne kuoleman jälkeen, voidaan päätellä ainoastaan siitä, että silloin kaikki asiat, jotka ovat luonnollisessa muistissa ja välittömästi yhdistetty ruumiin aistein havaittaviin asioihin, kuten ovat sellaiset tieteelliset asiat, jotka juuri edellä lueteltiin, ovat lepotilassa; ja ainoastaan ne järkiperäiset asiat, jotka ovat niistä, palvelevat ajattelua ja puhetta siellä. Sillä ihminen vie mukanaan kaiken luonnollisen muistinsa, mutta sen sisältö ei ole sitten hänen tarkasteltavissaan eikä tule hänen ajatukseensa, kuten hänen eläessään maailmassa. Hän ei voi ottaa mitään tästä muististaan eikä tuoda sitä esiin spirituaaliseen valoon, koska sen sisältö ei kuulu tähän valoon. Mutta ne järkiperäiset eli älylliset asiat, jotka ihminen on hankkinut itselleen tieteistä eläessään ruumiissaan, ovat sopusoinnussa spirituaalisen maailman valon kanssa. Siis siinä määrin kuin ihmisen henki on tullut järkeväksi tietojen ja tieteiden avulla maailmassa, samassa määrin on hän järkevä ruumiista vapautumisen jälkeen; sillä silloin ihminen on henki, ja henki on se, mikä ajattelee ruumiissa (6).

356. Mutta ne, jotka ovat tietojen ja tieteiden avulla hankkineet itselleen ymmärtäväisyyttä ja viisautta, ovat niitä, jotka ovat soveltaneet kaikki asiat elämän hyödyksi ja samalla tunnustaneet Jumaluuden, rakastaneet Sanaa ja eläneet spirituaalis-moraalista elämää (mistä edellä, nro 319), heitä ovat tieteet palvelleet keinoina tulla viisaiksi ja myös vahvistaneet uskoon kuuluvia asioita. Olen havainnut ja jopa nähnyt heidän mielensä sisäiset läpinäkyvinä valosta, hohtavan valkoisessa, liekehtivässä tai sinisessä värissä, jollaisessa ovat timantit, rubiinit ja safiirit, jotka läpikuultavat, ja tämä vahvistusten mukaisesti Jumaluuden ja Jumalallisten totuuksien hyväksi tieteistä. Todellinen ymmärtäväisyys ja viisaus näyttää sellaiselta, kun se esitetään nähtäväksi spirituaalisessa maailmassa; tämä ulkonäkö on peräisin taivaan valosta, joka on Jumalallinen Totuus käyden esiin Herrasta, josta on kaikki ymmärtäväisyys ja viisaus (nähdään edellä, nrot 126–133). Tämän valon tasot, joissa vaihtelut ikään kuin väreistä syntyvät, ovat mielen sisäiset. Ja Jumalallisten totuuksien vahvistukset sellaisten asioiden kautta, jotka ovat luonnossa ja jotka näin ovat tieteissä, tuottavat nämä vaihtelut (7). Sillä ihmisen sisäinen mieli katsoo luonnollisen muistin asioihin, ja ne asiat, jotka siellä vahvistavat, se taivaallisen rakkauden tulella ikään kuin ylevöittää, ja nostaa ja puhdistaa ne aina spirituaalisiksi ideoiksi. Että näin tapahtuu, on tuntematonta ihmiselle niin kauan kuin hän elää ruumiissaan, koska siellä hän ajattelee sekä spirituaalisesti että luonnollisesti, mutta sitä, mitä hän ajattelee silloin spirituaalisesti, hän ei havaitse, vaan ainoastaan sen, mitä hän ajattelee luonnollisesti. Mutta kun hän on tullut spirituaaliseen maailmaan, silloin hän ei havaitse sitä, mitä hän ajatteli luonnollisesti maailmassa, vaan ainoastaan sen, mitä hän ajatteli spirituaalisesti; näin muutetaan hänen tilansa. Näistä asioista on ilmeistä, että tietojen ja tieteiden avulla ihminen tulee spirituaaliseksi, ja että ne ovat keinoja tulla viisaaksi, mutta ainoastaan niille, jotka ovat tunnustaneet Jumaluuden uskossa ja elämässä. Sellaiset myös hyväksytään taivaaseen ennen muita, ja he ovat siellä niiden joukossa, jotka ovat keskellä (nro 43), koska he ovat enemmän valossa kuin muut: he ovat ymmärtäväisiä ja viisaita taivaassa, jotka loistavat niin kuin taivaan vahvuus loistaa ja jotka loistavat niin kuin tähdet. Mutta yksinkertaisia taivaassa ovat taas ne, jotka ovat tunnustaneet Jumaluuden, rakastaneet Sanaa ja eläneet spirituaalis-moraalista elämää, mutta eivät ole tietojen ja tieteiden avulla niin viljelleet mielensä sisäisiä. Ihmismieli on kuin maaperä, joka on sellainen kuin se viljellään.

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Maailman valo on ulkoiselle ihmiselle, taivaan valo sisäiselle ihmiselle (nrot 3222–3224, 3337). Taivaan valo virtaa luonnolliseen valoon, ja luonnollinen ihminen on viisas siinä määrin kuin hän vastaanottaa taivaan valoa (nrot 4302, 4408). Maailman valosta, jota kutsutaan luonnolliseksi valoksi, ei voida nähdä niitä asioita, jotka ovat taivaan valossa, vaan päinvastoin (nro 9755). Jonka tähden ne, jotka ovat yksinomaan maailman valossa, eivät havaitse niitä asioita, jotka ovat taivaan valossa (nro 3108). Maailman valo on enkeleille pilkkopimeyttä (nrot 1521, 1783, 1880).

2. Herran ansio ja vanhurskaus [oikeamielisyys, oikeudenmukaisuus] on se hyvyys, joka hallitsee taivaassa (nrot 9486, 9983). ”Vanhurskas” [oikeudenmukainen] ja ”vanhurskautettu” [oikeudenmukaiseksi tehty] on se, jolle tunnustetaan Herran ansio ja vanhurskaus; ja epäoikeudenmukainen se, jolle on oma vanhurskaus ja ansio (nrot 5069, 9263). Millaisia he ovat toisessa elämässä, jotka vaativat vanhurskautta itselleen (nrot 942, 2027). Sanassa ”vanhurskaus” sanotaan hyvyydestä ja ”tuomio” totuudesta, siitä syystä ”tehdä vanhurskaus ja tuomio” on tehdä hyvää ja totta (nrot 2235, 9857).

3. Viisaan kuuluu nähdä ja havaita, onko jokin asia totta ennen kuin se vahvistetaan, mutta ei vahvistaa sitä, mitä muut sanovat (nrot 1017, 4741, 7012, 7680, 7950). Nähdä ja havaita, onko jokin asia totta, ennen kuin se vahvistetaan, on ainoastaan niillä, joihin totuus vaikuttaa totuuden itsensä vuoksi ja elämän vuoksi (nro 8521). Vahvistamisen valo on luonnollista valoa eikä spirituaalista, ja se on jopa aistillista valoa, jota pahoilla voi olla (nro 8780). Kaikkia asioita, jopa vääryyksiä, voidaan vahvistaa, että ne näyttävät totuuksilta (nrot 2477, 2480, 5033, 6865, 8521).

4. Aistillisuus on ihmisen elämän ulointa, ollen kiinni ja luontainen hänen ruumiillisessaan (nrot 5077, 5767, 9212, 9216, 9331, 9730). Häntä kutsutaan aistilliseksi ihmiseksi, joka kaikki asiat tuomitsee ja päättelee ruumiinsa aistien perusteella, ja joka ei usko mitään muuta kuin mitä silmillään näkee ja käsillään koskettaa (nrot 5094, 7693). Sellainen ihminen ajattelee ulkoisimmissa asioissa eikä sisäisesti itsessään (nrot 5089, 5094, 6564, 7693). Hänen sisäisensä on suljettu, että hän ei näe mitään Jumalallisesta totuudesta (nrot 6564, 6844, 6845). Sanalla sanoen, hän on karkeassa luonnollisessa valossa eikä siten havaitse mitään, mikä on taivaan valosta (nrot 6201, 6310, 6564, 6598, 6612, 6614, 6622, 6624, 6844, 6845). Siksi hän on sisäisesti niitä asioita vastaan, jotka kuuluvat taivaaseen ja Kirkkoon (nrot 6201, 6310, 6844, 6845, 6948, 6949). Ne oppineet, jotka ovat vahvistaneet itseään Kirkon totuuksia vastaan, ovat aistillisia (nro 6316). Millainen aistillinen ihminen on, kuvataan (nro 10236).

5. Aistilliset ihmiset järkeilevät innokkaasti ja taitavasti, koska asettavat kaiken älykkyytensä puheeseen ruumiillisesta muististaan (nrot 195, 196, 5700, 10236). Mutta he järkeilevät aistien virheistä (nrot 5084, 6948, 6949, 7693). Aistilliset ihmiset ovat viekkaampia ja ilkeämpiä kuin muut (nrot 7693, 10236). Muinaiset ihmiset kutsuivat sellaisia tiedon puun käärmeiksi (nrot 195–197, 6398, 6949, 10313).

6. Tiedot kuuluvat luonnolliseen muistiin, joka ihmisellä on ruumiissaan (nrot 5212, 9922). Ihminen kantaa mukanaan kuoleman jälkeen kaiken luonnollisen muistinsa (nro 2475); kokemuksesta (nrot 2481–2486); mutta siitä muistista hän ei voi ottaa mitään esiin kuten maailmassa, useiden syiden vuoksi (nrot 2476, 2477, 2479).

7. Kauneimmat värit näkyvät taivaassa (nrot 1053, 1624). Värit taivaassa ovat peräisin valosta siellä, ja ne ovat sen muunnoksia eli monenkirjavuuksia (nrot 1042, 1043, 1053, 1624, 3993, 4530, 4742, 4922). Näin että ne ovat totuuden ilmestyksiä hyvyydestä, ja ne merkitsevät sellaisia asioita, jotka kuuluvat ymmärtäväisyyteen ja viisauteen (nrot 4530, 4677, 4922, 9466).

KOOTTU TEOKSESTA ARCANA COELESTIA TIEDOISTA

Ihminen on perehdytettävä tiedoilla ja tietämyksellä [scientiis et congnitionibus], koska niiden avulla hän oppii ajattelemaan, sen jälkeen ymmärtämään, mikä on totta ja hyvää, ja lopulta tulemaan viisaaksi (nrot 129, 1450, 1451, 1453, 1548, 1802). Tiedot ovat ensimmäisiä asioita, joille ihmisen elämä, niin yhteiskunnallinen ja moraalinen kuin spirituaalinen, rakennetaan ja perustetaan; ja että ne opitaan hyödyn vuoksi päämääränä (nrot 1489, 3310). Tiedot [scientifica] avaavat tien sisäiseen ihmiseen, ja sen jälkeen yhdistävät sen ulkoisen ihmisen kanssa hyötyjen mukaisesti (nrot 1563, 1616). Järjellinen [rationaalinen] syntyy tietojen ja tietämyksen [scientias et cognitiones] avulla (nrot 1895, 1900, 3086). Mutta ei itse tietojen avulla, vaan hyötyjen mieltymyksellä niistä (nro 1895).

Että on niitä tietoja [scientifica], jotka päästävät Jumalallisiin totuuksiin, ja niitä tietoja, jotka eivät päästä (nro 5213). Tyhjät tiedot [scientifica] on tuhottava (nrot 1489, 1492, 1499, 1580). Tyhjät tiedot [scientifica] ovat niitä, joilla on päämääränä itserakkaus ja maailmanrakkaus ja jotka vahvistavat niitä, ja jotka vetävät pois rakkaudesta Herraan ja lähimmäisenrakkaudesta lähimmäiseen, koska sellaiset asiat sulkevat sisäisen ihmisen, aina siinä määrin, ettei ihminen sen jälkeen voi vastaanottaa mitään taivaasta (nrot 1563, 1600). Että tiedot [scientifica] ovat keinoja viisaaksi tulemiseen ja keinoja mielettömäksi tulemiseen, ja niiden avulla sisäinen ihminen joko avataan tai suljetaan, ja siten järjellistä joko viljellään tai tuhotaan (nrot 4156, 8628, 9922).

Sisäinen ihminen avataan ja asteittain täydellistetään tietojen [scientifica] avulla, jos ihmisellä on päämääränä hyvä hyöty, varsinkin se hyöty, joka katsoo ikuiseen elämään (nro 3086). Silloin ne tiedot [scientificis], jotka ovat luonnollisessa ihmisessä, kohtaavat spirituaaliset ja taivaalliset asiat spirituaalisesta ihmisestä, ja ne omaksuvat niistä yhdenmukaiset (nro 1495). Taivaallisen elämän hyödyt tiedoista [scientificis], jotka ovat luonnollisessa ihmisessä, Herra vetää sitten esiin ja täydellistää ja kohottaa sisäisen ihmisen avulla (nrot 1895, 1896, 1900, 1902, 5871, 5874, 5901). Ja epäjohdonmukaiset ja vastakkaiset tiedot [scientifica] heitetään syrjään ja poistetaan (nrot 5871, 5886, 5889).

Sisäisen ihmisen näkö ei kutsu esiin ulkoisen ihmisen tiedoista [scientificis] muuta kuin sen, mikä kuuluu sen rakkauteen (nro 9394). Sisäisen ihmisen katseen alla ovat keskellä ja selkeydessä ne, jotka kuuluvat sen rakkauteen, mutta sivuilla ja hämäryydessä ne, jotka eivät kuulu sen rakkauteen (nrot 6068, 6084). Yhdenmukaiset tiedot [scientifica] asteittain istutetaan ihmisen rakkauksiin ja ne ikään kuin asuvat niissä (nro 6325). Ihminen syntyisi ymmärtäväisyyteen, jos hän syntyisi lähimmäisenrakkauteen, mutta koska hän syntyy itserakkauteen ja maailmanrakkauteen, hän syntyy täydelliseen tietämättömyyteen (nrot 6323, 6325). Tieto [scientia], ymmärtäväisyys ja viisaus ovat rakkauden poikia Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan (nrot 1226, 2049, 2116).

Että toista on olla viisas, toista ymmärtää, toista tietää ja toista tehdä; mutta kuitenkin niissä, jotka ovat spirituaalisessa elämässä, ne seuraavat järjestyksessä ja ovat yhdessä tekemisissä eli teoissa (nro 10331). Myös toista on tietää, toista tunnustaa ja toista omistaa usko (nro 896).

Että ne tiedot [scientifica], jotka ovat ulkoisen eli luonnollisen ihmisen, ovat maailman valossa; mutta ne totuudet, joista on tehty uskon ja rakkauden totuuksia ja siten saaneet elämän, ovat taivaan valossa (nro 5212). Ne totuudet, jotka ovat saaneet spirituaalisen elämän, ymmärretään luonnollisten käsitysten avulla (nro 5510). Että spirituaalinen sisäänvirtaus on sisäisestä eli spirituaalisesta ihmisestä tietoihin [scientifica], jotka ovat ulkoisessa eli luonnollisessa ihmisessä (nrot 1940, 8005). Tiedot [scientifica] ovat säilytyspaikkoja ja ikään kuin astioita hyvälle ja todelle, jotka kuuluvat sisäiseen ihmiseen (nrot 1469, 1496, 3068, 5489, 6004, 6023, 6052, 6071, 6077, 7770, 9922). Tiedot [scientifica] ovat ikään kuin peilejä, joissa sisäisen ihmisen totuudet ja hyvyydet näkyvät kuin kuvassa (nro 5201). Siellä ne ovat yhdessä kuin uloimmassaan (nrot 5373, 5874, 5886, 5901, 6004, 6023, 6052, 6071).

Että sisäänvirtaus on spirituaalista eikä fyysistä, toisin sanoen, se on sisäänvirtausta sisäisestä ihmisestä ulkoiseen ihmiseen, siten sen tietoihin, mutta ei ulkoisesta sisäiseen, siten ei ulkoisen ihmisen tiedoista [scientificis] uskon totuuksiin (nrot 3219, 5119, 5259, 5427, 5428, 5478, 6322, 9110). Kirkon opin totuuksista, jotka ovat Sanasta, on otettava lähtökohta, ja nämä totuudet on ensin tunnustettava, ja sen jälkeen on luvallista konsultoida tieteellisiä tosiasioita (nro 6047). Näin että se on luvallista niille, jotka ovat myönteisiä uskon totuuksien suhteen, vahvistaa ne älyllisesti tieteellisten asioiden avulla, mutta ei niille, jotka ovat kielteisiä (nrot 2568, 2588, 4760, 6047). Se, joka ei usko Jumalallisiin totuuksiin, ellei häntä saada uskomaan tieteellisistä asioista, ei koskaan usko (nrot 2094, 2832). Tieteellisistä asioista astuminen uskon totuuksiin on järjestyksen vastaista (nro 10236). Ne, jotka sen tekevät, tulevat järjettömiksi niihin asioihin nähden, jotka kuuluvat taivaaseen ja Kirkkoon (nrot 128–130). He lankeavat pahuuden vääryyksiin (nrot 232, 233, 6047). Ja toisessa elämässä, kun he ajattelevat spirituaalisia asioita, he tulevat ikään kuin juopuneiksi (nro 1072). Millaisia he ovat (nro 196). Esimerkeillä valaistuna, että spirituaalisia asioita ei voida käsittää, jos tieteellisillä asioilla astutaan niihin (nrot 233, 2094, 2196, 2203, 2209). Monet oppineet ovat spirituaalissa asioissa mielettömämpiä kuin yksinkertaiset, siitä syystä, että he ovat kielteisiä, minkä he vahvistavat tieteellisillä asioilla, joita heillä on jatkuvasti ja runsaasti heidän näkönsä edessä (nrot 4760, 8629).

Ne, jotka järkeilevät tieteellisten asioiden perusteella uskon totuuksia vastaan, järkeilevät kiivaasti, koska he päättelevät aistien virheistä, jotka houkuttelevat ja vakuuttavat, koska niitä ei voida helposti hälventää (nro 5700). Aistien virheet tai harhaluulot, mitä ja millaisia ne ovat (nrot 5084, 5094, 6400, 6948). Ne, jotka eivät ymmärrä mitään totuudesta, ja myös ne, jotka ovat pahuudessa, kykenevät järkeilemään uskon totuuksista ja hyvyyksistä, mutta eivät kykene ymmärtämään niitä (nro 4214). Älykkään ihmisen ei kuulu ainoastaan vahvistaa dogmi, vaan ensin nähdä, onko se totta vai ei, ennen kuin se vahvistetaan (nrot 4741, 6047).

Että tieteistä ei ole mitään hyötyä kuoleman jälkeen, vaan ainoastaan siitä, minkä ihminen on omaksunut ymmärrykseensä ja elämäänsä tieteiden avulla (nro 2480). Kaikki tieteelliset asiat kuitenkin säilyvät kuoleman jälkeen, mutta ne ovat lepotilassa (nrot 2476–2486). Samat tieteelliset asiat pahoilla ovat vääryyksiä, koska niitä sovelletaan pahuuteen, ja hyvillä totuuksia, koska niitä sovelletaan hyvyyteen (nro 6917). Että tieteelliset totuudet pahoilla eivät ole totuuksia, miten tahansa ne näyttävät totuuksilta, kun he puhuvat niistä, koska sisäisesti niissä on pahuus (nro 10331).

Millainen halu hengillä on tietää, esimerkki (nro 1973). Enkeleillä on ääretön kaipuu tietää ja tulla viisaiksi, koska tieto, ymmärtäväisyys ja viisaus ovat spirituaalista ravintoa (nrot 3114, 4459, 4792, 4976, 5147, 5293, 5340, 5342, 5410, 5426, 5576, 5582, 5588, 5655, 6277, 8562, 9003). Muinaisten ihmisten tiede oli tietoa vastaavaisuuksista ja edustuksista, joiden avulla heidät johdatettiin spirituaalisten asioiden tietoon, mutta tämä tiede on nykyään täysin pyyhkiytynyt pois muistista (nrot 4749, 4844, 4964, 4965).

Spirituaalisia totuuksia ei voida käsittää, ellei tiedetä näitä seuraavia yleisiä asioita, nimittäin:

1. Kaikki asiat maailmankaikkeudessa ovat suhteessa hyvyyteen ja totuuteen ja näiden molempien yhdistykseen, jotta ne olisivat jotakin, siten rakkauteen ja uskoon ja niiden yhdistykseen.

2. Ihmisellä on ymmärrys ja tahto, ja ymmärrys on totuuden säilytyspaikka ja tahto hyvyyden; ja kaikki asiat ihmisessä ovat suhteessa näihin kahteen ja niiden yhdistykseen, kuten kaikki asiat ovat suhteessa totuuteen ja hyvyyteen ja niiden yhdistykseen.

3. On sisäinen ja ulkoinen ihminen, ja että ne on erotettu toisistaan kuten taivas ja maailma, ja että niiden kuitenkin täytyy tehdä yksi, jotta ihminen todella olisi ihminen.

4. Sisäinen ihminen on taivaan valossa ja ulkoinen ihminen on maailman valossa; ja taivaan valo on itse Jumalallinen Totuus, josta on kaikki ymmärtäväisyys.

5. Sisäisessä ihmisessä ja ulkoisessa ihmisessä olevien asioiden välillä on vastaavaisuus, ja siitä syystä ne esiintyvät molemmilla puolilla toisessa ulkonäössä, aina siinä määrin, että ne erotetaan ainoastaan vastaavaisuuksien tiedon avulla. Ellei näitä ja monia muita asioita tiedetä, ei voida käsittää ja muodostaa muuta kuin epäjohdonmukaisia käsityksiä spirituaalisista ja taivaallisista totuuksista, ja että siten luonnollisen ihmisen tiedot ja tietämys ilman näitä yleisiä asioita voivat hyvin vähän palvella järjellistä ihmistä ymmärryksen ja kasvun kannalta. Siitä on selvää, kuinka välttämättömiä tiedot [scientifica] ovat.

XXXIX RIKKAAT JA KÖYHÄT TAIVAASSA

357. On erilaisia mielipiteitä vastaanottamisesta taivaaseen. Jotkut luulevat, että köyhät vastaanotetaan taivaaseen, mutta ei rikkaita; jotkut että rikkaat vastaanotetaan taivaaseen yhtäläisesti kuin köyhät; jotkut että rikkaita ei voida vastaanottaa, elleivät he luovu rikkauksistaan ja tule köyhiksi; ja jokainen vahvistaa mielipiteensä Sanasta. Mutta ne, jotka tekevät eron rikkaiden ja köyhien välillä taivaan suhteen, eivät ymmärrä Sanaa. Sisäisesti Sana on spirituaalinen, mutta kirjaimellisessa merkityksessä luonnollinen; jonka tähden ne, jotka ymmärtävät Sanaa ainoastaan kirjaimellisen merkityksen mukaisesti eivätkä mitään spirituaalisen merkityksen mukaisesti, erehtyvät monissa asioissa, etenkin rikkaista ja köyhistä; kuten että rikkaille on yhtä vaikea päästä taivaaseen kuin kamelille kulkea neulansilmän lävitse; ja että se on helppoa köyhille, koska he ovat köyhiä, sillä sanotaan:

Autuaita olette te, köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta (Luuk. 6: 20).

Mutta ne, jotka tietävät jotakin Sanan spirituaalisesta merkityksestä, ajattelevat toisin. He tietävät, että taivas on kaikille, jotka elävät uskon ja rakkauden elämää, olivatpa he rikkaita tai köyhiä. Mutta keitä Sanassa tarkoitetaan ”rikkailla” ja keitä ”köyhillä”, kerrotaan seuraavilla sivuilla. Monista keskusteluistani ja elämästäni enkeleiden kanssa minun on annettu tietää varmuudella, että rikkaat pääsevät taivaaseen yhtä helposti kuin köyhät; ja että ihmistä ei suljeta pois taivaasta rikkautensa vuoksi eikä ketään vastaanoteta taivaaseen köyhyytensä vuoksi. Taivaassa on niin köyhiä kuin rikkaita, ja monet rikkaat ovat suuremmassa kunniassa ja onnellisuudessa kuin köyhät.

358. Aluksi on lupa mainita, että ihminen voi hankkia rikkauksia ja kartuttaa varallisuutta siinä määrin kuin hänelle annetaan, kunhan sitä ei tehdä viekkaudella eikä petoksella. Hän voi nauttia hyvästä ruoasta ja juomasta, kunhan ei aseta elämäänsä siihen. Hän voi asua ylellisesti olosuhteidensa mukaisesti, voi seurustella toisten kanssa kuten muut ihmiset, käydä huvitilaisuuksissa ja rupatella maailman asioista. Hänen ei tarvitse kulkea hartaan näköisenä, alakuloisin ja surullisin kasvoin ja pää kumartuneena, vaan hän voi olla iloinen ja hyväntuulinen. Eikä hänen tarvitse antaa omaisuuttaan köyhille paitsi siinä määrin kuin mieltymys johtaa häntä siihen. Sanalla sanoen, hän voi elää ulkoisesti aivan kuten maailman ihminen, eivätkä nämä asiat mitenkään estä häntä pääsemästä taivaaseen, kunhan sisäisesti itsessään ajattelee Jumalasta kuten pitää sekä lähimmäisensä kanssa toimii rehellisesti ja oikeudenmukaisesti. Sillä ihminen on sellainen kuin hänen mieltymyksensä ja ajatuksensa ovat, eli sellainen kuin hänen rakkautensa ja uskonsa ovat; ja näistä hänen kaikki ulkoiset tekonsa johtavat elämänsä, nimittäin tekeminen on tahtomista ja puhuminen on ajattelemista, sillä hän toimii tahdostaan ja puhuu ajatuksestaan. Sen tähden sillä, mikä Sanassa sanotaan, että ihminen tullaan tuomitsemaan tekojensa mukaisesti ja palkitsemaan ansioittensa mukaisesti, tarkoitetaan sitä, että hänet tullaan tuomitsemaan ja palkitsemaan ajatuksensa ja mieltymyksensä mukaisesti, joista hänen tekonsa ovat peräisin eli jotka ovat hänen teoissaan; sillä teot eivät ole mitään ilman ajatusta ja mieltymystä, ja teot ovat täysin sellaisia kuin ne ovat (1). Tästä on ilmeistä, että ihmisen ulkoinen ei tee mitään, vaan hänen sisäisensä, josta ulkoinen on peräisin. Esimerkiksi, jos ihminen toimii rehellisesti eikä petä toista ainoastaan siitä syystä, koska hän pelkää laillisia seurauksia, maineensa ja siten kunniansa tai etujensa menettämistä, ja ellei tämä pelko hillitsisi häntä, hän pettäisi toista niin paljon kuin voisi. Vaikka sellaisen ihmisen teot näyttävät ulkoisesti rehellisiltä, hänen ajatuksensa ja tahtonsa ovat petosta; ja koska hän on sisäisesti epärehellinen ja petollinen, hänellä on helvetti itsessään. Mutta se, joka toimii rehellisesti eikä petä toista, siitä syystä, että se on vastoin Jumalaa ja vastoin lähimmäistä, ja jos hän voisi pettää toista, hän ei kuitenkaan tahtoisi; hänen ajatuksensa ja tahtonsa ovat omatunto, ja hänellä on taivas itsessään. Näiden molempien teot näyttävät ulkoisesti samanlaisilta, mutta sisäisesti ne ovat täysin erilaisia.

359. Koska ihminen voi ulkoisesti elää kuten toiset, voi rikastua, pitää pitoja, asua ja pukeutua loisteliaasti asemansa ja tehtävänsä mukaisesti, nauttia iloista ja riemuista, sekä hoitaa maailmallisia asioita ammattinsa ja liiketoimintansa vuoksi, ja sielun ja ruumiin elämän vuoksi, kunhan sisäisesti tunnustaa Jumaluuden ja tahtoo hyvää lähimmäiselleen, niin on selvää, että ei ole niin vaikeaa, kuten monet uskovat, kulkea taivaaseen johtavaa tietä. Ainoa vaikeus on kyetä vastustamaan itserakkautta ja maailmanrakkautta ja estää niitä tulemasta hallitseviksi, sillä sieltä ovat kaikki pahuudet (2). Että se ei ole niin vaikeaa, kuten uskotaan, tarkoitetaan näillä Herran sanoilla:

Oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on helppo, ja minun kuormani on keveä. (Matt. 11: 29, 30.)

Että Herran ies on helppo ja kuorma keveä, johtuu siitä, että siinä määrin kuin ihminen vastustaa itserakkaudesta ja maailmanrakkaudesta kumpuavia pahuuksia, samassa määrin Herra johtaa häntä eikä hän itseään; ja että sen jälkeen Herra vastustaa näitä pahuuksia ihmisessä ja poistaa ne.

360. Olen puhunut joidenkin kanssa heidän kuolemansa jälkeen, jotka maailmassa eläessään olivat luopuneet maailmasta ja antautuneet lähes yksinäiseen elämään, jotta erottamalla ajatuksensa maailmallisista asioista, heillä olisi mahdollisuus hurskaisiin mietiskelyihin, uskoen siten kulkevansa taivaaseen johtavaa tietä. Mutta he ovat toisessa elämässä surullisia luonteeltaan. He halveksivat muita, jotka eivät ole heidän kaltaisiaan. He närkästyvät siitä, ettei heillä ole onnellisempaa kohtaloa kuin muilla, uskoen että he ovat ansainneet sen. He eivät myöskään välitä muista ja kääntyvät pois lähimmäisenrakkauden velvollisuuksista, joiden kautta on yhdistyminen taivaan kanssa. He haluavat taivasta enemmän kuin muut, mutta kun heidät nostetaan sinne, missä enkelit ovat, he aiheuttavat huolia, jotka häiritsevät enkelien onnellisuutta. Sen tähden heidät erotetaan heistä, ja erotettuaan he lähtevät autioihin paikkoihin, missä he viettävät samanlaista elämää kuin maailmassa. Ihminen voi muodostua taivasta varten ainoastaan maailman avulla. Maailmassa ovat uloimmat vaikutukset, joihin jokaisen mieltymys on päätyttävä. Sillä ellei mieltymys ilmaise itseään eli virtaa toimintaan, mikä tapahtuu monien yhteiskunnassa, se tukahdutetaan lopulta siinä määrin, ettei ihminen enää välitä lähimmäisestään, vaan ainoastaan itsestään. Tästä on ilmeistä, että lähimmäisenrakkauden elämä lähimmäistä kohtaan, mikä on toimia oikeudenmukaisesti ja rehellisesti kaikessa työssään ja kaikessa tehtävässään, johtaa taivaaseen; mutta ei hurskas elämä ilman lähimmäisenrakkautta (3). Näin ollen, että ainoastaan siinä määrin kuin ihminen on käytännön toimissa, voidaan lähimmäisenrakkautta harjoittaa ja sen johdosta kasvaa lähimmäisenrakkauden elämässä; ja se on mahdotonta siinä määrin kuin ihminen erottaa itsensä niistä toimista. Näistä asioista puhun nyt kokemuksesta. Monet niistä, jotka maailmassa harjoittivat kauppaa ja muuta liiketoimintaa ja myös rikastuivat niillä toimilla, ovat taivaassa; mutta harvat niistä, jotka olivat korkeissa viroissa ja rikastuivat niillä toimilla. Ja se johtui siitä, että nämä viimeksi mainitut eduilla ja kunnianosoituksilla sekä tuottoisilla ja kunnioitettavilla asemilla, jotka heille annettiin oikeudenmukaisen ja laillisen hallinnoinnin vuoksi, heidät johdettiin rakastamaan itseään ja maailmaa, ja sillä poistamaan ajatuksensa ja mieltymyksensä taivaasta ja kääntämään ne itseensä. Sillä siinä määrin kuin ihminen rakastaa itseään ja maailmaa ja katsoo itseensä ja maailmaan kaikessa, samassa määrin hän vieraantuu Jumaluudesta ja poistuu taivaasta.

361. Rikkaiden kohtalo taivaassa on sellainen, että he ovat vauraudessa enemmän kuin muut. Jotkut heistä asuvat palatseissa, joissa sisällä kaikki loistaa kuin kullasta ja hopeasta. Heillä on runsaasti kaikkia asioita, jotka ovat elämän hyödyksi, mutta he eivät lainkaan kiinnitä sydäntään niihin, vaan itse hyötyihin. Niitä he katsovat selkeydessä ja ikään kuin valossa, mutta kultaa ja hopeaa vastaavasti hämäryydessä ja kuten varjossa. Tämä johtuu siitä, että maailmassa he ovat rakastaneet hyötyjä sekä kultaa ja hopeaa ainoastaan keinoinaan ja palvelijoinaan. Itse hyödyt loistavat näin taivaassa, hyödyn hyvyys kuin kulta ja hyödyn totuus kuin hopea (4). Niinpä millainen heidän hyötynsä on ollut maailmassa, sellainen on heidän vaurautensa, ilonsa ja onnellisuutensa taivaassa. Hyviä hyötyjä ovat itsensä ja omiensa elämän välttämättömyyksistä huolehtiminen; myös vaurauden tahtominen isänmaan ja lähimmäisen vuoksi, joille rikas voi tehdä hyvää monin tavoin enemmän kuin köyhä; ja koska siten hän voi poistaa mielensä toimettomasta elämästä, joka on turmiollista, sillä siinä ihminen ajattelee pahoin itselleen juurtuneesta pahuudesta. Nämä hyödyt ovat hyviä siinä määrin kuin niillä on Jumaluus itsessään, toisin sanoen, siinä määrin kuin ihminen katsoo Jumaluuteen ja taivaaseen, ja asettaa oman hyvänsä niihin ja rikkauksiin ainoastaan palvelevan hyvän.

362. Mutta päinvastainen kohtalo on niillä rikkailla, jotka eivät ole uskoneet Jumaluuteen ja jotka ovat hylänneet mielestään taivaaseen ja Kirkkoon kuuluvat asiat; he ovat helvetissä, jossa on likaa, kurjuutta ja köyhyyttä. Sellaisiksi asioiksi käännetään rikkaudet, joita rakastetaan päämääränä; eikä ainoastaan rikkaudet, vaan myös niiden itse käytöt, joita ovat joko, että he eläisivät oman mielensä mukaan ja antautuisivat nautinnoille, ja että he runsaammin ja vapaammin voisivat antaa mielensä häpeällisille teoille, tai että he nousisivat muiden yläpuolelle, joita he halveksivat. Sellaiset rikkaudet ja sellaiset käytöt, koska niillä ei ole mitään spirituaalista itsessään, vaan ainoastaan maallista, tulevat liaksi. Sillä spirituaalinen tarkoitus rikkauksissa ja niiden käytöissä on kuten sielu ruumiissa ja kuten taivaan valo kosteassa maassa, mutta ilman sellaista tarkoitusta ne mätänevät, kuten ruumis ilman sielua ja kuten kostea maa ilman taivaan valoa. He ovat niitä, joita rikkaudet ovat vietelleet ja vetäneet pois taivaasta.

363. Jokaisen ihmisen hallitseva mieltymys eli rakkaus jää häneen kuoleman jälkeen. Sitä ei hävitetä ikinä, koska ihmisen henki on täysin sellainen kuin hänen rakkautensa on, ja mikä on salaisuus, jokaisen hengen ja enkelin ruumis on hänen rakkautensa ulkoinen muoto vastaten täysin sisäistä muotoa, joka on hänen sielunsa ja mielensä muoto. Tästä johtuu, että henkien kasvoista, eleistä ja puheesta tunnetaan, millaisia he ovat. Ja myös ihminen tunnettaisiin henkensä suhteen, sillä aikaa kun hän elää maailmassa, ellei hän olisi oppinut kasvoillaan, eleillään ja puheellaan teeskentelemään sitä, mikä ei ole hänen omaansa. Tästä voidaan nähdä, että ihminen jää ikuisesti sellaiseksi kuin hänen hallitseva mieltymyksensä eli rakkautensa on. Minun on annettu puhua joidenkin kanssa, jotka elivät seitsemäntoista vuosisataa sitten ja joiden elämä on hyvin tunnettu sen ajan kirjoituksista, ja osoittautui, että heitä yhä vie oma rakkautensa, joka oli silloin. Tästä voidaan myös nähdä, että rakkaus rikkauksiin ja niiden käyttöihin pysyvät jokaisella ikuisesti; ja että tämä rakkaus on täysin sama kuin maailmassa hankittu, sillä erolla kuitenkin, että rikkaudet niillä, joita ne ovat palvelleet hyviä hyötyjä varten, käännetään toisessa elämässä iloiksi hyötyjen mukaisesti. Mutta rikkaudet niillä, joita ne ovat palvelleet pahoja käyttöjä varten, käännetään liaksi, joka myös silloin ilahduttaa heitä samalla tavalla kuin rikkaudet maailmassa pahojen käyttöjen vuoksi. Että heitä ilahduttaa silloin lika, koska likaiset nautinnot ja häpeälliset teot, jotka olivat olleet rikkauksien käyttöjä, vastaavat likaa. Samaa vastaa myös saituus, joka on rikkauksien rakastamista ilman niiden käyttöä; spirituaalinen lika ei ole mitään muuta.

364. Köyhät eivät pääse taivaaseen köyhyytensä vuoksi, vaan elämänsä vuoksi. Jokaisen elämä seuraa häntä, olipa hän rikas tai köyhä. Ei ole erityistä armoa toiselle enemmän kuin toiselle (5); se vastaanotetaan, joka on elänyt hyvin, ja se hylätään, joka on elänyt huonosti. Lisäksi köyhyys erottaa ja vetää ihmisen pois taivaasta yhtäläisesti kuin varallisuus. Köyhien keskuudessa on monia, jotka eivät ole tyytyväisiä kohtaloonsa, ja jotka tavoittelevat monia asioita ja uskovat rikkauksien olevan siunauksia (6); ja kun he eivät saa niitä, he suuttuvat ja ajattelevat pahoin Jumalallisesta kaitselmuksesta; he myös kadehtivat muita heidän hyvistä asioistaan; lisäksi he myös samalla tavalla pettävät toisia, kun annetaan tilaisuus, ja elävät myös yhtäläisesti likaisissa nautinnoissa. Mutta toisin on niillä köyhillä, jotka ovat tyytyväisiä osaansa, ovat työssään huolellisia ja ahkeria, sekä rakastavat työtä enemmän kuin joutilaisuutta, ja toimivat rehellisesti ja uskollisesti, ja silloin elävät samalla kristillistä elämää. Olen joskus keskustellut talonpoikien ja muiden tavallisten ihmisten kanssa, jotka maailmassa eläessään uskoivat Jumalaan ja toimivat oikeudenmukaisesti ja rehellisesti toimissaan. Koska heillä oli mieltymys tietää totuudesta, he kyselivät lähimmäisenrakkaudesta ja uskosta, sillä maailmassa he olivat kuulleet paljon uskosta, mutta toisessa elämässä paljon lähimmäisenrakkaudesta. Jonka tähden heille kerrottiin, että lähimmäisenrakkaus on kaikkea sitä, mikä kuuluu elämään, ja usko on kaikkea sitä, mikä kuuluu oppiin; siis että lähimmäisenrakkaus on tahtoa ja tehdä oikeudenmukainen ja oikea kaikessa toiminnassaan, mutta usko on ajatella oikeudenmukaisesti ja oikein; ja että usko ja lähimmäisenrakkaus yhdistyvät kuten oppi ja sen mukainen elämä, eli kuten ajatus ja tahto; ja että usko tulee lähimmäisenrakkaudeksi, kun se, mitä ihminen ajattelee oikeudenmukaisesti ja oikein, hän myös tahtoo ja tekee, ja kun tämä tapahtuu, usko ja lähimmäisenrakkaus eivät ole kaksi, vaan yksi. Tämän selityksen he ymmärsivät hyvin ja iloitsivat sanoen, etteivät he maailmassa ymmärtäneet uskomisen olevan muuta kuin elämistä.

365. Edellä sanotusta voidaan tietää, että rikkaat yhtäläisesti kuin köyhätkin pääsevät taivaaseen, toinen yhtä helposti kuin toinen. Että uskotaan köyhien pääsevän helpommin taivaaseen ja rikkaiden vaikeammin, johtuu siitä, ettei ole ymmärretty Sanaa, jossa rikkaat ja köyhät mainitaan. ”Rikkailla” siellä tarkoitetaan spirituaalisessa merkityksessä niitä, joilla on runsaasti tietoja hyvästä ja todesta, näin niitä, jotka ovat Kirkon piirissä, missä Sana on. ”Köyhillä” taas tarkoitetaan niitä, joilta näitä tietoja puuttuu ja jotka kuitenkin haluavat niitä, näin niitä, jotka ovat Kirkon ulkopuolella, missä Sanaa ei ole. ”Rikkaalla miehellä”, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja heitettiin helvettiin, tarkoitetaan juutalaista kansaa, jota kutsutaan rikkaaksi, koska sillä oli Sana ja sen johdosta runsaasti tietoja hyvästä ja todesta. ”Purppuravaatteet” merkitsevät tietoja hyvästä ja ”hienot pellavavaatteet” tietoja todesta (7). Mutta ”köyhällä miehellä”, joka makasi rikkaan oven edessä ja halusi tulla ravituksi niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä, ja jonka enkelit veivät taivaaseen, tarkoitetaan pakanoita, joilla ei ollut tietoja hyvästä ja todesta ja jotka kuitenkin halusivat niitä (Luuk. 16: 19–31). Juutalaista kansaa tarkoitetaan myös niillä ”rikkailla”, jotka kutsuttiin suuriin pitoihin, mutta jotka estelivät itseään; ja ”köyhillä”, jotka heidän sijastaan tuotiin pitoihin, tarkoitetaan Kirkon ulkopuolella olevia pakanoita (Luuk. 14: 16–24). Ketä tarkoitetaan sillä rikkaalla, josta Herra sanoo:

Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan (Matt. 19: 24).

Tämä myös selitetään. ”Rikkaalla” tarkoitetaan siellä rikkaita molemmissa merkityksissä niin luonnollisessa kuin spirituaalisessa; luonnollisessa merkityksessä rikkaat ovat niitä, joilla on runsaasti rikkauksia ja jotka asettavat sydämensä niihin; mutta spirituaalisessa merkityksessä niitä, joilla on runsaasti tietoja ja tietämystä, sillä nämä ovat spirituaalisia rikkauksia, ja niiden avulla he haluavat johtaa itsensä taivaan ja Kirkon asioihin omasta älykkyydestään käsin. Ja koska tämä on vastoin Jumalallista järjestystä, niin sanotaan, että ”helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi”. Spirituaalisessa merkityksessä ”kamelilla” tarkoitetaan kaikkea tietoa ja tieteitä koskevaa yleensä, ja ”neulansilmällä” spirituaalista totuutta (8). Että ”kameli” ja ”neulansilmä” merkitsevät niitä, ei nykyään tiedetä, sillä tähän asti ei ole paljastettu sitä tiedettä, joka opettaisi, mitä spirituaalisessa merkityksessä tarkoitetaan niillä asioilla, jotka on sanottu Sanan kirjaimellisessa merkityksessä. Sillä Sanan jokaisessa yksityiskohdassa on spirituaalinen merkitys ja myös luonnollinen merkitys; nimittäin Sana on kirjoitettu pelkillä luonnollisten asioiden vastaavaisuuksilla spirituaalisten asioiden kanssa, jotta olisi taivaan yhdistyminen maailman kanssa, eli enkelien ihmisten kanssa, sen jälkeen kun välitön yhdistyminen on lakannut. Tästä on ilmeistä, ketä ”rikkaalla” Sanassa erityisesti tarkoitetaan. Että ”rikkailla” Sanassa tarkoitetaan spirituaalisessa merkityksessä niitä, jotka ovat hyvän ja toden tiedoissa, ja ”rikkauksilla” itse tietoja, jotka ovat myös spirituaalisia rikkauksia, voidaan nähdä Sanan eri kohdista:

Jes. 10: 12–14; 30: 6, 7; 45: 3; Jer. 17: 3; 48: 7; 50: 36, 37; 51: 13; Dan. 5: 2–4; Hes. 26: 7, 12; 27: 1–36; Sak. 9: 3, 4; Ps. 45: 13; Hoos. 12: 9; Ilm. 3: 17, 18; Luuk. 14: 33; ja muualla.

”Köyhillä” spirituaalisessa merkityksessä tarkoitetaan niitä, joilla ei ole tietoja hyvyydestä ja totuudesta ja jotka kuitenkin haluavat niitä:

Matt. 11: 5; Luuk. 6: 20, 21; 14: 21; Jes. 14: 30; 29: 19; 41: 17, 18; Sef. 3: 12, 13.

Nämä kaikki kohdat nähdään spirituaalisen merkityksen mukaisesti selitettynä teoksessa Arcana Coelestia (nro 10227).

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Sanassa sanotaan usein, että ihminen tullaan tuomitsemaan ja palkitsemaan tekojensa ja töittensä mukaisesti (nro 3934). ”Teoilla” ja ”töillä” siellä ei tarkoiteta tekoja ja töitä ulkoisessa muodossa, vaan sisäisessä, koska hyviä töitä ulkoisessa muodossa tekevät myös pahat, mutta ulkoisessa ja samalla sisäisessä muodossa ainoastaan hyvät (nrot 3934, 6073). Teoilla, kuten kaikilla töillä, on olemuksensa ja olemassaolonsa ja laatunsa ihmisen sisäisistä, jotka kuuluvat hänen ajatukseensa ja tahtoonsa, koska ne käyvät esiin sieltä; sen tähden sellaisia kuin sisäiset ovat, sellaisia ovat teot (nrot 3934, 8911, 10331). Näin sellaisia kuin sisäiset ovat rakkauteen ja uskoon nähden (nrot 3934, 6073, 10331, 10332). Siten teot sisältävät rakkauden ja uskon, ja teot ovat rakkaus ja usko vaikutuksessa (nro 10331). Sen tähden tulla tuomituksi ja palkituksi tekojen ja töitten mukaisesti, on rakkauden ja uskon mukaisesti (nrot 3147, 3934, 6073, 8911, 10331, 10332). Siinä määrin kuin teot katsovat itseen ja maailmaan, ne eivät ole hyviä, vaan siinä määrin kuin teot katsovat Herraan ja lähimmäiseen, ne ovat hyviä (nro 3147).

2. Kaikki pahuudet ovat peräisin itserakkaudesta ja maailmanrakkaudesta (nrot 1307, 1308, 1321, 1594, 1691, 3413, 7255, 7376, 7488, 7490, 8318, 9335, 9348, 10038, 10742). Niitä ovat muiden halveksiminen, vihamielisyys, viha, kosto, julmuus ja petos (nrot 6667, 7370–7374, 9348, 10038, 10742). Ihminen syntyy näihin rakkauksiin, näin että niissä ovat hänen perinnölliset pahuutensa (nrot 694, 4317, 5660).

3. Lähimmäisenrakkaus lähimmäistä kohtaan on tehdä hyvää, oikeudenmukaista ja rehellistä kaikessa toiminnassaan ja kaikessa tehtävässään (nrot 8120–8122). Siten lähimmäisenrakkaus ulottuu kaikkiin asioihin ja yksityiskohtiin, mitä ihminen ajattelee, tahtoo ja tekee (nro 8124). Hurskaasta elämästä ilman lähimmäisenrakkauden elämää ei ole mitään hyötyä, mutta yhdessä ne hyödyttävät kaikkia asioita (nrot 8252, 8253).

4. Jokaisella hyvyydellä on ilonsa hyödystä ja hyödyn mukaisesti (nrot 3049, 4984, 7038); ja myös laatunsa, sen johdosta sellainen kuin hyöty on, sellainen on hyvyys (nro 3049). Kaikki elämän onnellisuus ja ilo on peräisin hyödyistä (nro 997). Yleensä, että elämä on hyötyjen elämää (nro 1964). Enkelillinen elämä koostuu rakkauden ja lähimmäisenrakkauden hyvyyksistä, näin hyötyjen tekemisestä (nro 454). Herra ja sen johdosta enkelit katsovat ihmisessä ainoastaan päämääriä, joiden vuoksi hän toimii ja jotka ovat hyötyjä (nrot 1317, 1645, 5844). Herran valtakunta on hyötyjen valtakunta (nrot 454, 696, 1103, 3645, 4054, 7038). Palvella Herraa on hyötyjen tekemistä (nro 7038). Kaikki ovat sellaisia kuin heidän hyötynsä ovat, joita he tekevät (nrot 4054, 6815); valaistuna (nro 7038).

5. Ei voi olla välitöntä armoa, vaan välillinen, toisin sanoen niille, jotka elävät Herran käskyjen mukaisesti ja joita Hän armostaan jatkuvasti johtaa maailmassa ja sen jälkeen ikuisuudessa (nrot 8700, 10659).

6. Arvoasemat ja rikkaudet eivät ole todellisia siunauksia, sen tähden ne ovat niin pahoille kuin hyville (nrot 8939, 10775, 10776). Todellinen siunaus on rakkauden ja uskon vastaanottaminen Herralta ja sen kautta yhdistyminen, sillä sieltä on ikuinen onnellisuus (nrot 1420, 1422, 2846, 3017, 3406, 3504, 3514, 3530, 3565, 3584, 4216, 4981, 8939, 10495).

7. ”Vaatteet” merkitsevät totuuksia, näin tietoja (nrot 1073, 2576, 5319, 5954, 9212, 9216, 9952, 10536). ”Purppura” merkitsee taivaallista hyvyyttä (nro 9467). ”Hieno pellava” merkitsee totuutta taivaallisesta alkuperästä (nrot 5319, 9469, 9744).

8. ”Kameli” merkitsee Sanassa tietoa ja tieteitä koskevaa yleensä (nrot 3048, 3071, 3143, 3145). Mitä merkitsee ”kirjonta”, ”kirjoa” ja sen johdosta mitä ”neula” (nro 9688). Tieteellisistä asioista astuminen uskon totuuksiin on vastoin Jumalallista järjestystä (nro 10236). Ne, jotka tekevät sen, tulevat järjettömiksi niihin asioihin nähden, jotka kuuluvat taivaaseen ja Kirkkoon (nrot 128–130, 232, 233, 6047). Ja toisessa elämässä, kun he ajattelevat spirituaalisia asioita, he tulevat ikään kuin juopuneiksi (nro 1072). Millaisia he ovat edelleen (nro 196). Esimerkein valaistuna, että spirituaalisia asioita ei voida käsittää, jos niihin astutaan tieteellisten asioiden kautta (nrot 233, 2094, 2196, 2203, 2209). On luvallista astua spirituaalisesta totuudesta tieteellisiin asioihin, jotka kuuluvat luonnolliselle ihmiselle, mutta ei päinvastoin; koska on spirituaalisen sisäänvirtaus luonnolliseen, mutta ei luonnollisen sisäänvirtausta spirituaaliseen (nrot 3219, 5119, 5259, 5427, 5428, 5478, 6322, 9110). Sanan ja Kirkon totuudet on ensin tunnustettava, ja sen jälkeen on luvallista konsultoida tieteellisiä tosiasioita, mutta ei päinvastoin (nro 6047).

XL AVIOLIITOT TAIVAASSA

366. Koska taivas on ihmiskunnasta ja siten enkelit siellä ovat molemmista sukupuolista — ja koska on luomisesta lähtien, että nainen on miestä varten ja mies naista varten, näin toinen toisilleen — ja koska molemmilla tämä rakkaus on synnynnäistä — seuraa siitä, että avioliittoja on taivaissa yhtäläisesti kuin maan päällä. Mutta avioliitot taivaissa eroavat suuresti avioliitoista maan päällä. Niinpä millaisia avioliitot ovat taivaissa ja missä ne eroavat avioliitoista maan päällä ja missä ne ovat yhdenmukaisia, kerrotaan nyt seuraavilla sivuilla.

367. Avioliitto taivaissa on kahden yhdistyminen yhdeksi mieleksi. Millainen tämä yhdistyminen on, selitetään ensin. Mieli koostuu kahdesta osasta, joista toista kutsutaan ymmärrykseksi ja toista tahdoksi. Kun nämä kaksi osaa toimivat yhtenä, silloin niitä sanotaan yhdeksi mieleksi. Taivaassa aviomies toimii sinä osana, jota kutsutaan ymmärrykseksi, ja vaimo sinä osana, jota kutsutaan tahdoksi. Kun tämä sisäisten yhdistyminen, laskeutuu heidän ruumiinsa alempiin osiin, silloin se havaitaan ja tunnetaan rakkautena: tämä rakkaus on aviorakkaus. Näistä asioista on ilmeistä, että aviorakkaus johtaa alkuperänsä kahden yhdistymisestä yhdeksi mieleksi. Tätä kutsutaan taivaassa yhdyselämäksi; ja sanotaan, etteivät he ole kaksi vaan yksi. Sen tähden kahta aviopuolisoa taivaassa ei kutsuta kahdeksi vaan yhdeksi enkeliksi (1).

368. Että on myös sellainen aviomiehen ja vaimon yhdistyminen heidän mielensä sisimmissä, tulee itse luomisesta; sillä mies syntyy ollakseen älyllinen, näin että hän ajattelisi ymmärryksestään, kun taas nainen syntyy ollakseen tahdonalainen, näin että hän ajattelisi tahdostaan; mikä on myös ilmeistä molempien taipumuksesta eli synnynnäisestä luonteesta, kuten myös heidän muodostaan: luonteesta siten, että mies toimii järjestään, mutta nainen mieltymyksestään; muodosta siten, että miehellä on karkeammat ja vähemmän kauniit kasvot, syvempi ääni ja voimakkaampi ruumis, kun taas naisella on sileämmät ja kauniimmat kasvot, hennompi ääni ja pehmeämpi ruumis. Samanlainen ero on ymmärryksen ja tahdon välillä, eli ajatuksen ja mieltymyksen välillä; samanlainen ero on myös totuuden ja hyvyyden välillä sekä uskon ja rakkauden välillä; sillä totuus ja usko kuuluvat ymmärrykseen sekä hyvyys ja rakkaus kuuluvat tahtoon. Tästä johtuu, että Sanassa ”nuorukainen” ja ”mies” tarkoittaa spirituaalisessa merkityksessä toden ymmärtämistä, sekä ”neitsyt” ja ”nainen” hyvän mieltymystä. Samasta syystä myös johtuu, että Kirkkoa hyvän ja toden mieltymyksen johdosta kutsutaan ”naiseksi” ja myös ”neitsyeksi”; ja samoin kaikkia niitä, jotka ovat hyvän mieltymyksessä, kutsutaan ”neitsyiksi” (kuten Ilm. 14: 4) (2).

369. Jokainen, niin mies kuin nainen, iloitsee ymmärryksestä ja tahdosta, mutta miehellä vallitsee kuitenkin ymmärrys ja naisella tahto, ja ihminen on sen mukainen, mikä vallitsee. Mutta avioliitoissa taivaissa ei ole mitään ylivaltaa, sillä vaimon tahto on myös aviomiehen tahto ja aviomiehen ymmärrys on myös vaimon ymmärrys, koska toinen rakastaa tahtoa ja ajatella kuten toinen, näin keskenään ja vastavuoroisesti; sieltä on heidän yhdistymisensä yhdeksi. Tämä yhdistyminen on todellinen yhdistyminen, sillä vaimon tahto menee aviomiehen ymmärrykseen ja aviomiehen ymmärrys vaimon tahtoon, ja tämä varsinkin silloin, kun he katsovat toistensa kasvoihin. Sillä, kuten edellä on useasti sanottu, taivaissa on ajatusten ja mieltymysten jakaminen, varsinkin puolisolla puolison kanssa, koska he rakastavat toisiaan. Näistä asioista voidaan tietää, millainen on mielten yhdistyminen, joka tekee avioliiton ja tuottaa aviorakkauden taivaissa, nimittäin se on sellainen, että toinen tahtoo omansa olevan toisen, ja niin vastavuoroisesti.

370. Enkelit ovat kertoneet minulle, että siinä määrin kuin aviopuolisot ovat sellaisessa yhdistymisessä, samassa määrin he ovat aviorakkaudessa ja samalla samassa määrin ymmärtäväisyydessä, viisaudessa ja onnellisuudessa, koska Jumalallinen Totuus ja Jumalallinen Hyvyys, joista kaikki ymmärtäväisyys, viisaus ja onnellisuus ovat, virtaavat pääasiassa aviorakkauteen; siis että aviorakkaus on Jumalallisen virtauksen itse taso, koska se on samalla hyvän ja toden avioliitto. Sillä aviorakkaus, kuten se on ymmärryksen ja tahdon yhdistys, niin se on myös toden ja hyvän yhdistys, koska ymmärrys vastaanottaa Jumalallisen Totuuden ja myös muodostetaan totuuksista, ja tahto vastaanottaa Jumalallisen Hyvyyden ja myös muodostetaan hyvyyksistä. Sillä mitä ihminen tahtoo, se on hänelle hyvyyttä, ja mitä hän ymmärtää, se on hänelle totuutta. Tästä johtuu, että on sama asia, sanooko ymmärryksen ja tahdon yhdistys vai hyvän ja toden yhdistys. Hyvän ja toden yhdistys tekee enkelin ja myös hänen ymmärtäväisyytensä, viisautensa ja onnellisuutensa; sillä sellainen on enkeli kuin hyvyys hänessä on yhdistetty totuuteen ja totuus hyvyyteen; eli mikä on sama asia, sellainen on enkeli kuin rakkaus hänessä on yhdistetty uskoon ja usko rakkauteen.

371. Että Herrasta etenevä Jumaluus virtaa pääasiassa aviorakkauteen, johtuu siitä, että aviorakkaus laskeutuu hyvän ja toden yhdistyksestä; sillä on sama asia, sanooko ymmärryksen ja tahdon yhdistys vai hyvän ja toden yhdistys, kuten edellä on sanottu. Hyvän ja toden yhdistys johtaa alkuperänsä Herran Jumalallisesta Rakkaudesta kaikkia kohtaan, jotka ovat taivaassa ja maan päällä. Jumalallisesta Rakkaudesta käy esiin Jumalallinen Hyvyys, ja Jumalallisen Hyvyyden enkelit ja ihmiset vastaanottavat Jumalallisissa totuuksissa: hyvyyden ainoa säilytyspaikka on totuus. Sen tähden kukaan, joka ei ole totuuksissa, ei voi vastaanottaa mitään Herralta eikä taivaasta. Niinpä siinä määrin kuin totuudet ihmisessä on yhdistetty hyvyyteen, samassa määrin ihminen on yhdistetty Herraan ja taivaaseen. Sieltä on nyt aviorakkauden itse alkuperä; ja sen tähden aviorakkaus on Jumalallisen virtauksen itse taso. Tästä johtuu, että hyvän ja toden yhdistystä kutsutaan taivaissa taivaalliseksi avioliitoksi, ja että taivasta verrataan Sanassa avioliittoon ja myös kutsutaan avioliitoksi; ja että Herraa kutsutaan ”Yljäksi” ja ”Aviomieheksi” sekä taivasta ja Kirkkoa ”Morsiameksi” ja myös ”Vaimoksi” (3).

372. Hyvyys ja totuus yhdistettynä enkelissä ja ihmisessä eivät ole kaksi vaan yksi, koska silloin hyvyys kuuluu totuuteen ja totuus hyvyyteen. Tällä yhdistyksellä on, kuten kun ihminen ajattelee mitä hän tahtoo ja tahtoo mitä hän ajattelee, silloin ajatus ja tahto muodostavat yhden, näin yhden mielen, sillä ajatus muodostaa eli esittää muodossa sen, mitä tahto tahtoo, ja tahto miellyttää sitä. Siitä on myös se, että kahta aviopuolisoa taivaassa ei sanota kahdeksi, vaan yhdeksi enkeliksi. Tämä on myös se, mitä tarkoitetaan Herran sanoilla:

Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa loi heidät mieheksi ja naiseksi ja sanoi: Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi? Niin eivät he ole enää kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako… Ei tämä sana kaikkiin sovellu, vaan ainoastaan niihin, joille se on suotu. (Matt. 19: 4–6, 11; Mark. 10: 6–9; 1 Moos. 2: 24.)

Tässä kuvataan taivaallista avioliittoa, jossa enkelit ovat, ja samalla hyvän ja toden avioliittoa. Ja sillä ”minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako” tarkoitetaan, että hyvyyttä ei tule erottaa totuudesta.

373. Näistä asioista voidaan nyt nähdä, mistä todellinen aviorakkaus on peräisin, nimittäin, että se ensin muodostetaan aviopuolisoiden mielissä ja sieltä se laskeutuu ja johdetaan ruumiiseen, ja siellä se havaitaan ja tunnetaan rakkautena. Sillä mitä tahansa tunnetaan ja havaitaan ruumiissa, johtaa alkuperänsä spirituaalisestaan, koska se on ymmärryksestä ja tahdosta; ymmärrys ja tahto muodostavat spirituaalisen ihmisen. Mikä tahansa laskeutuu spirituaalisesta ihmisestä ruumiiseen, se esiintyy siellä toisessa ulkonäössä, mutta se on kuitenkin samankaltaista ja yksimielistä, kuten on sielu ja ruumis ja kuten on syy ja seuraus, kuten voidaan todeta niistä asioista, jotka sanottiin ja esitettiin kahdessa luvussa vastaavaisuuksista.

374. Olen kuullut enkelin kuvaavan todellista aviorakkautta ja sen taivaallisia iloja tällä tavalla; että se on Herran Jumaluus taivaissa, mikä on Jumalallinen Hyvyys ja Jumalallinen Totuus yhdistettynä kahdessa aina siihen asti, etteivät he ole kahtena, vaan yhtenä. Hän sanoi, että kaksi aviopuolisoa taivaassa ovat tämä rakkaus, koska jokainen on oma hyvyytensä ja oma totuutensa, niin mieleensä kuin ruumiiseensa nähden, sillä ruumis on mielen kuva, koska se on muodostettu sen kaltaiseksi. Tästä hän päätteli, että Jumaluus on kuvattuna kahdessa, jotka ovat todellisessa aviorakkaudessa; ja koska Jumaluus on kuvattuna heissä, niin on myös taivas, koska koko taivas on Jumalallista Hyvyyttä ja Jumalallista Totuutta edeten Herrasta; ja siitä johtuu, että taivaan kaikki asiat on kirjoitettu aviorakkauteen sekä niin monet autuudet ja ilot, että ne ylittävät lukumäärän. Hän ilmaisi lukumäärän sanalla, joka sisälsi myriadien myriadit. Hän ihmetteli, ettei Kirkon ihminen tiedä tästä mitään, vaikka Kirkko on kuitenkin Herran taivas maan päällä, ja taivas on hyvän ja toden avioliitto. Hän sanoi olevansa hämmästynyt ajatellessaan, että Kirkon piirissä enemmän kuin sen ulkopuolella tehdään ja myös puolustellaan aviorikoksia, joiden ilo itsessään ei kuitenkaan ole muuta spirituaalisessa merkityksessä ja siten spirituaalisessa maailmassa kuin vääryyden rakkauden iloa yhdistettynä pahuuteen, mikä ilo on helvetillistä iloa, koska se on täysin vastakkaista taivaan ilolle, joka on totuuden rakkauden iloa yhdistettynä hyvyyteen.

375. Jokainen tietää, että kaksi aviopuolisoa, jotka rakastavat toisiaan, on sisäisesti yhdistetty, ja että avioliiton olennainen on sielujen eli mielten liitto. Tästä voidaan myös tietää, että sellaisia kuin sielut tai mielet itsessään ovat, sellainen on heidän liittonsa ja sellainen on myös rakkaus heidän välillään. Mieli muodostetaan yksinomaan totuuksista ja hyvyyksistä, sillä kaikki asiat, jotka ovat maailmankaikkeudessa, ovat suhteessa hyvyyteen ja totuuteen ja myös niiden yhdistykseen. Jonka tähden mielten liitto on täysin sellainen kuin ovat ne hyvyydet ja totuudet, joista mielet on muodostettu: näin ollen, että mielten liitto, joka on muodostettu aidoista totuuksista ja hyvyyksistä, on täydellisin. On tiedettävä, että ei ole mitään suurempaa keskinäistä rakkautta kuin totuudella ja hyvyydellä; ja sen tähden tästä rakkaudesta laskeutuu todellinen aviorakkaus (4). Vääryys ja pahuus rakastavat myös toisiaan, mutta tämä rakkaus käännetään myöhemmin helvetiksi.

376. Näistä asioista, jotka nyt on sanottu aviorakkauden alkuperästä, voidaan päätellä, ketkä ovat aviorakkaudessa ja ketkä eivät ole: aviorakkaudessa ovat ne, jotka Jumalallisista totuuksista ovat Jumalallisessa hyvyydessä; ja että aviorakkaus on aitoa juuri siinä määrin kuin ne totuudet, jotka yhdistetään hyvyyteen, ovat aitoja. Ja koska kaikki hyvyys, joka yhdistetään totuuksiin, on Herralta, seuraa siitä, että kukaan ei voi olla todellisessa aviorakkaudessa, ellei hän tunnusta Herraa ja Hänen Jumaluuttaan; sillä ilman tätä tunnustamista Herra ei voi virrata sisään eikä yhdistyä totuuksiin, jotka ovat ihmisessä.

377. Näistä asioista on ilmeistä, että aviorakkaudessa eivät ole ne, jotka ovat vääryyksissä, eivätkä lainkaan ne, jotka ovat vääryyksissä pahuudesta. Niillä, jotka ovat pahuudessa ja siitä vääryyksissä, on myös mielen sisäiset suljettu; ja sen tähden siellä ei voi olla mitään aviorakkauden alkuperääkään, mutta näiden sisäisten alapuolella ulkoisessa eli luonnollisessa ihmisessä erotettuna sisäisestä, voi olla väärän ja pahan yhdistys, mitä yhdistystä kutsutaan helvetilliseksi avioliitoksi. Minun on annettu nähdä, millainen avioliitto on niiden välillä, jotka ovat pahuuden vääryyksissä, mitä avioliittoa kutsutaan helvetilliseksi. Sellaiset keskustelevat keskenään ja himokkaasta halusta myös yhdistetään, mutta sisäisesti he palavat murhaavaa vihaa toisiansa vastaan, mitä on niin paljon, ettei sitä voi kuvata.

378. Aviorakkautta ei voi myöskään olla kahden välillä, jotka ovat eri uskonnoista, koska toisen totuus ei ole sopusoinnussa toisen hyvyyden kanssa, eikä kaksi erilaista ja ristiriitaista asiaa voi tehdä yhtä mieltä kahdesta, ja sen tähden heidän rakkautensa alkuperä ei johda mitään spirituaalisesta. Jos he elävät yhdessä ja sopusoinnussa, se on ainoastaan luonnollisista syistä (5). Tästä syystä taivaissa avioliitot solmitaan niiden kanssa, jotka ovat samassa yhteiskunnassa, koska he ovat samanlaisessa hyvyydessä ja totuudessa, mutta ei niiden kanssa, jotka ovat yhteiskunnan ulkopuolella. Että kaikki samassa yhteiskunnassa ovat samanlaisessa hyvyydessä ja totuudessa ja eroavat niistä, jotka ovat yhteiskunnan ulkopuolella, nähdään edellä (nro 41 ja seuraavat). Tämä edustettiin myös israelilaisen kansan keskuudessa avioliitoilla, jotka solmittiin heimojen sisällä ja erityisesti perheiden sisällä eikä niiden ulkopuolella.

379. Todellinen aviorakkaus ei ole myöskään mahdollista yhden aviomiehen ja usean vaimon välillä, sillä se tuhoaa sen spirituaalisen alkuperän, joka on se, että kahdesta muodostetaan yksi mieli; siis se tuhoaa sisäisen yhdistymisen, joka on hyvän ja toden yhdistyminen, josta on tämän rakkauden itse olemus. Avioliitto useamman kuin yhden kanssa on kuten ymmärrys jaettuna useiden tahtojen kesken; ja kuten ihminen sitoutuneena ei yhteen, vaan useampiin Kirkkoihin, sillä siten hänen uskoaan häiritään, kunnes sitä ei ole. Enkelit sanovat, että usean vaimon ottaminen on täysin vastoin Jumalallista järjestystä; ja että he tietävät sen monista syistä ja myös siitä, että niin pian kuin he ajattelevat avioliittoa useamman kanssa, heidät vieroitetaan sisäisestä autuudesta ja taivaallisesta onnellisuudesta, ja että silloin he tulevat kuin juopuneiksi, koska hyvyys erotetaan totuudestaan heissä. Ja koska heidän mielensä sisäiset tulevat sellaiseen tilaan pelkästään ajattelemalla sitä jollakin tarkoituksella, he havaitsevat selvästi, että avioliitto useamman kuin yhden kanssa sulkisi heidän sisäisensä ja aiheuttaisi, että aviorakkauden sijaan astuisi himokas rakkaus, joka johtaa pois taivaasta (6). He sanoivat edelleen, että ihminen hädin tuskin ymmärtää tätä, koska on vain harvoja, jotka ovat todellisessa aviorakkaudessa, ja ne, jotka eivät ole siinä, eivät tiedä lainkaan mitään sisäisestä ilosta, joka on tässä rakkaudessa, vaan ainoastaan himon ilosta, mikä ilo käännetään lyhyen yhdyselämän jälkeen vastenmielisyydeksi. Mutta todellisen aviorakkauden ilo ei ainoastaan kestä vanhuuteen asti maailmassa, vaan siitä tulee myös taivaan ilo kuoleman jälkeen, ja silloin sitä täydennetään sisäisellä ilolla, jota täydellistetään ikuisesti. He sanoivat myös, että todellisen aviorakkauden autuuden vaihteluita voitaisiin luetella moniin tuhansiin, joista ei edes yksikään ole ihmiselle tunnettu eikä ymmärryksellään voi ymmärtää kukaan, joka ei ole hyvän ja toden avioliitossa Herrasta.

380. Toisen rakkaus toisen hallitsemiseen poistaa täysin aviorakkauden ja sen taivaallisen ilon; sillä, kuten edellä on sanottu, aviorakkaus ja sen ilo koostuu siitä, että toisen tahto olisi toisen ja tämä keskenään ja vastavuoroisesti. Tämän tuhoaa avioliitossa hallitsemisen rakkaus, sillä hallitseva tahtoo, että hänen tahtonsa yksin olisi toisessa, eikä mitään toisen tahdosta olevan vastavuoroisesti hänessä itsessään, mikä tuhoaa kaiken keskinäisyyden ja siten kaiken jakamisen jostakin rakkaudesta ja sen ilosta toisen kanssa, ja päinvastoin. Ja kuitenkin tämä jakaminen ja sen johdosta yhdistyminen on itse sisäinen ilo, jota autuudeksi kutsutaan, avioliitossa. Tämän autuuden ja sen kanssa kaiken taivaallisen ja spirituaalisen aviorakkaudessa täysin sammuttaa hallitsemisen rakkaus, aina siinä määrin, ettei tiedetä, että sitä on olemassa; ja jos tästä rakkaudesta puhuttaisiin, sitä pidettäisiin niin arvottomana, että pelkkä mainitseminen siitä johtuvista autuuksista herättäisi joko naurua tai vihaa. Kun toinen tahtoo eli rakastaa mitä toinenkin, molemmilla on silloin vapaus, sillä kaikki vapaus on rakkaudesta. Mutta missä hallitseminen vallitsee, siellä ei ole mitään vapautta. Toinen on orja ja hallitseva on myös orja, koska hallitsemisen himo johtaa häntä kuin orjaa. Mutta tätä ei lainkaan ymmärrä se, joka ei tiedä, mitä taivaallisen rakkauden vapaus on. Mutta kuitenkin niistä asioista, jotka edellä on sanottu aviorakkauden alkuperästä ja olemuksesta, voidaan tietää, että siinä määrin kuin hallitseminen astuu sisään, samassa määrin mieliä ei yhdistetä, vaan erotetaan. Hallitseminen alistaa, ja alistettu mieli on joko tahdoton tai vastakkainen tahto. Jos se on tahdoton, se on myös rakkaudeton, ja jos se on vastakkainen tahto, siinä on viha rakkauden sijasta. Sellaisessa avioliitossa elävien sisäiset törmäävät ja taistelevat toisiansa vastaan, kuten kahdella vastakkaisella on keskenään tapana, miten tahansa ulkoisissaan hillitään ja hiljennetään rauhan vuoksi. Heidän sisäistensä törmäys ja taistelu paljastuvat heidän kuolemansa jälkeen; useimmiten he tapaavat ja silloin he taistelevat keskenään kuin viholliset ja repivät toisiaan: sillä silloin he toimivat sisäistensä tilan mukaisesti. Minun on annettu toisinaan nähdä heidän taistelevan ja repivän toisiaan, ja eräät heistä olivat kostoa ja raivoa täynnä. Sillä toisessa elämässä jokaisen sisäiset päästetään vapauteen, eikä niitä enää hillitä ulkoisilla asioilla, syiden vuoksi maailmassa, sillä jokainen on silloin sellainen kuin hän on sisäisesti.

381. Joillekin annetaan eräänlaista aviorakkauden näköistä, mutta se ei ole kuitenkaan aviorakkautta, elleivät he ole hyvän ja toden rakkaudessa. Se on ainoastaan rakkautta, joka useista syistä näyttää aviorakkaudelta, nimittäin, jotta heitä palveltaisiin kotona, että he olisivat vapaita huolenpidosta, joko rauhassa tai joutilaisuudessa, tai jotta heistä huolehditaan, kun he eivät voi hyvin ja vanhenevat, tai lastensa huolenpidon vuoksi, joita he rakastavat. Joillakin se on pakotettua puolisonsa, maineensa ja muiden pahojen asioiden pelosta; toisia taas siveettömyys johtaa siihen. Aviorakkaus on myös erilaista aviopuolisoissa, toisessa sitä voi olla enemmän tai vähemmän, toisessa vähän tai ei lainkaan; ja koska se on erilaista, toiselle se voi olla taivas, toiselle helvetti.

382. a. Todellinen aviorakkaus on sisimmässä taivaassa, koska enkelit siellä ovat hyvän ja toden avioliitossa ja myös viattomuudessa. Alempien taivasten enkelit ovat myös aviorakkaudessa, mutta ainoastaan siinä määrin kuin he ovat viattomuudessa, sillä aviorakkaus itsessään katsottuna on viattomuuden tila. Sen tähden aviorakkaudessa olevien puolisoiden välillä on taivaallisia iloja, jotka ovat heidän mielensä edessä lähes samanlaisia viattomuuden leikkejä kuin pienten lasten välillä; nimittäin ei ole mitään, mikä ei ilahduttaisi heidän mieltään, sillä taivas iloineen virtaa heidän elämänsä yksityiskohtiin. Sen tähden aviorakkaus edustetaan taivaassa kauneimmilla asioilla. Olen nähnyt sen edustettuna sanoinkuvaamattoman kauniilla neidolla hohtavan valkoisen pilven ympäröimänä. On sanottu, että aviorakkaudesta on enkeleillä kaikki kauneutensa taivaassa. Mieltymyksiä ja ajatuksia tästä rakkaudesta edustetaan timantinkaltaisilla auroilla, jotka säkenöivät ikään kuin granaateista ja rubiineista, ja tämä ilojen kanssa, jotka vaikuttavat mielen sisäisiin. Sanalla sanoen, taivas edustaa itseään aviorakkaudessa, koska taivas enkeleissä on hyvän ja toden yhdistys, ja tämä yhdistys tekee aviorakkauden.

382. b. Avioliitot taivaissa eroavat avioliitoista maan päällä siinä, että avioliitot maan päällä ovat lisäksi jälkeläisten lisääntymisen vuoksi, mutta ei taivaissa; taivaissa niiden lisääntymisen sijasta on hyvän ja toden lisääntyminen. Että tämä lisääntyminen on niiden sijasta, johtuu siitä, että heidän avioliittonsa taivaassa on hyvän ja toden avioliitto, kuten edellä on esitetty, ja siinä avioliitossa rakastetaan yli kaiken hyvyyttä ja totuutta ja niiden yhdistystä; siksi hyvä ja tosi ovat, joita levitetään avioliitoista taivaissa. Tästä johtuu, että Sanassa ”syntymisillä” ja ”synnyttämisillä” tarkoitetaan spirituaalisia syntymisiä ja synnyttämisiä, jotka ovat hyvän ja toden syntymisiä ja synnyttämisiä; ”äidillä” ja ”isällä” tarkoitetaan totuutta yhdistettynä hyvyyteen, mikä synnyttää; ”pojilla” ja ”tyttärillä” taas tarkoitetaan niitä totuuksia ja hyvyyksiä, joita synnytetään; ”vävyillä” ja ”miniöillä” niiden yhdistyksiä ja niin edelleen (7). Näistä asioista on ilmeistä, että avioliitot taivaissa eivät ole kuten avioliitot maan päällä. Taivaissa on spirituaalisia avioitumisia, joita ei pidä kutsua avioitumisiksi, vaan mielten liitoiksi hyvän ja toden avioliitosta. Mutta maan päällä on avioitumisia, koska ne eivät ole ainoastaan hengen, vaan myös lihan. Ja koska taivaissa ei ole sellaisia avioitumisia, niin puolisoita ei sanota siellä aviomieheksi ja vaimoksi, vaan johtuen enkelillisestä ideasta kahden mielen yhdistymisestä yhdeksi, kumpaakin aviopuolisoa kutsutaan sanalla, joka merkitsee hänen omaansa, keskinäisesti ja vastavuoroisesti. Näistä asioista voidaan tietää, kuinka Herran sanat avioitumisista on ymmärrettävä (Luuk. 20: 35, 36).

383. Minun on annettu myös nähdä, kuinka avioliitot solmitaan taivaissa. Kaikkialla taivaassa samanlaiset yhdistetään ja erilaiset erotetaan, siitä syystä taivaan jokainen yhteiskunta koostuu samanlaisista. Samanlaisia ei viedä samanlaisten luokse itsestä käsin, vaan Herrasta (nähdään edellä, nrot 41, 43, 44 ja seuraavat); samalla tavalla johdetaan puolisoiksi toisilleen ne, joiden mielet voivat yhdistyä yhdeksi; ja sen tähden he ensi silmäyksellä rakastavat toisiaan sisimmin ja näkevät itsensä aviopuolisoina ja solmivat avioliiton. Tästä johtuu, että taivaan kaikki avioliitot ovat yksin Herrasta. He juhlivat myös juhlaa, joka tapahtuu monien kokoontuessa. Juhlallisuudet ovat erilaisia eri yhteiskunnissa.

384. Koska avioliitot maan päällä ovat ihmiskunnan taimitarhoja ja myös taivaan enkelien (sillä kuten edellä omassa luvussaan on esitetty, taivas on ihmiskunnasta), myös koska ne ovat spirituaalisesta alkuperästä, nimittäin hyvän ja toden avioliitosta, ja Herran Jumaluus virtaa pääasiassa aviorakkauteen, niin ne ovat pyhimpiä taivaan enkeleille. Sitä vastoin aviorikoksia enkelit pitävät häväistyksinä, koska ne ovat päinvastaisia aviorakkaudelle. Sillä kuten avioliitoissa enkelit näkevät hyvän ja toden avioliiton, joka on taivas, niin aviorikoksissa he näkevät väärän ja pahan avioliiton, joka on helvetti. Sen tähden jos he vain kuulevat aviorikoksesta mainittavan, he kääntyvät pois. Se on myös syynä, että kun ihminen tekee aviorikoksen ilosta, taivas suljetaan hänelle; ja kun se on suljettuna, ihminen ei enää tunnusta Jumaluutta eikä mitään Kirkon uskosta (8). Että kaikki, jotka ovat helvetissä, ovat aviorakkautta vastaan, minun on annettu havaita sieltä huokuvasta sfääristä, joka oli kuin jatkuvaa yritystä hajottaa ja vahingoittaa avioliittoja. Tästä oli ilmeistä, että hallitseva ilo helvetissä on aviorikoksen iloa, ja että aviorikoksen iloa on myös ilo tuhota hyvän ja toden yhdistys, joka tekee taivaan. Tästä seuraa, että aviorikoksen ilo on helvetillistä iloa täysin päinvastaista avioliiton ilolle, joka on taivaallista iloa.

385. Oli tiettyjä henkiä, jotka harjaantumisen johdosta ruumiillisessa elämässään ahdistelivat minua erityisen taitavasti pehmeällä ikään kuin aaltoilevalla sisäänvirtauksella, jollainen on tapana olla virtaus hyvistä hengistä; mutta minä havaitsin, että heissä oli kavaluutta ja muita samanlaisia pahuuksia tarkoituksenaan saada ansaan ja pettää. Lopulta puhuin heistä yhden kanssa, ja minulle kerrottiin, että hän oli ollut armeijan komentaja eläessään maailmassa. Ja koska havaitsin, että hänen ajatuksensa ideoissa oli irstautta, puhuin hänen kanssaan avioliitosta käyttäen spirituaalista puhetta edustuksien kanssa, jotka täysin ilmaisevat ajatukset ja monia asioita hetkessä. Hän sanoi, ettei hän ruumiillisessa elämässään ollut pitänyt aviorikoksia minään. Mutta minun annettiin sanoa hänelle, että aviorikokset ovat kauhistuttavia, vaikka ne hänen kaltaisistaan eivät näytä olevan sellaisia, vaan näyttävät jopa luvallisilta niiden viettelevien ja houkuttelevien ilojensa vuoksi; ja että hän saattaisi tietää tämän siitä, että avioliitot ovat ihmissuvun taimitarhoja ja sen johdosta myös taivaallisen valtakunnan taimitarhoja; ja siitä syystä niitä ei saa koskaan vahingoittaa, vaan niitä on pidettävä pyhinä. Tämän hän saattaisi tietää myös siitä, mikä hänen pitäisi tietää, koska hän on toisessa elämässä ja havaitsemisen tilassa, että aviorakkaus laskeutuu Herrasta taivaan kautta, ja että tästä rakkaudesta, kuten vanhemmastaan, johdetaan se keskinäinen rakkaus, joka on taivaan perusta. Edelleen hän saattaisi tietää sen myös siitä, että jos avionrikkojat ainoastaan lähestyvät taivaallisia yhteiskuntia, he tuntevat oman löyhkänsä ja syöksyvät sieltä alas kohti helvettiä. Hänen on vähintäänkin täytynyt tietää, että avioliittojen vahingoittaminen on vastoin Jumalallisia lakeja ja vastoin kaikkien kansakuntien yhteiskunnallisia lakeja sekä vastoin järjen todellista valoa, koska se on vastoin sekä Jumalallista että inhimillistä järjestystä, monien muiden asioiden lisäksi. Mutta hän vastasi, ettei hän ollut ajatellut sellaisia asioita ruumiillisessa elämässään. Hän halusi järkeillä, oliko se niin, mutta hänelle sanottiin, että totuus ei hyväksy järkeilyjä, sillä järkeilyillä puolustetaan iloja, näin omia pahuuksia ja vääryyksiä. Ja että hänen pitäisi ensin ajatella näitä asioita, jotka sanottiin, koska ne ovat totuuksia; tai ainakin ajatella siitä maailmassa hyvin tunnetusta periaatteesta, että kenenkään ei pitäisi tehdä toiselle sitä, mitä ei haluaisi toisen tekevän itselleen; ja siten jos joku olisi vietellyt sellaisella tavalla hänen vaimonsa, jota hän oli rakastanut, kuten tapahtuu jokaisen avioliiton alussa, kun hän silloin olisi kiivastuneessa tilassa siitä, jos hän siitä tilasta puhuisi, eikö hän myös itse olisi aviorikokset kironnut. Ja sitten, lahjakas mies kun oli, hän olisi vahvistanut itseään enemmän kuin muut aviorikoksia vastaan, aina siihen asti, että hän olisi tuominnut ne helvettiin.

386. Minulle on esitetty, miten aviorakkauden ilot etenevät taivasta kohti ja aviorikoksen ilot helvettiä kohti. Aviorakkauden ilojen eteneminen taivasta kohti oli autuuksiin ja onnellisuuksiin jatkuvasti useampiin aina lukemattomiin ja sanoinkuvaamattomiin asti. Ja mitä sisemmäksi ne etenivät, sitä lukemattomimmiksi ja sanoinkuvaamattomimmiksi ne tulivat, aina itse sisimmän taivaan eli viattomuuden taivaan autuuksiin ja onnellisuuksiin asti, ja tämä täydellisimmän vapauden kautta. Sillä kaikki vapaus on rakkaudesta, näin täydellisin vapaus on aviorakkaudesta, joka on itse taivaallinen rakkaus. Mutta aviorikoksen ilojen eteneminen oli helvettiä kohti ja asteittain alimpaan helvettiin, jossa ei ole mitään muuta kuin hirveyttä ja kauheutta. Sellainen kohtalo odottaa avionrikkojia heidän elämänsä jälkeen maailmassa; avionrikkojilla tarkoitetaan niitä, jotka havaitsevat iloa aviorikoksissa eivätkä iloa avioliitoissa.

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Nykyään ei tiedetä, mitä ja mistä aviorakkaus on (nro 2727). Aviorakkaus on tahtoa mitä toinen tahtoo, näin keskenään ja vastavuoroisesti (nro 2731). Ne, jotka ovat aviorakkaudessa, asuvat yhdessä elämän sisimmissä asioissa (nro 2732). Se on kahden mielen liitto, ja siten että he ovat yhtä rakkaudesta (nrot 10168, 10169). Nimittäin mielten rakkaus, joka on spirituaalista rakkautta, on liitto (nrot 1594, 2057, 3939, 4018, 5807, 6195, 7081–7086, 7501, 10130).

2. ”Nuorukaiset” Sanassa merkitsevät totuuden ymmärtämistä eli ymmärtäväistä (nro 7668). ”Miehillä” on sama merkitys (nrot 158, 265, 749, 915, 1007, 2517, 3134, 3236, 4823, 9007). ”Nainen” merkitsee mieltymystä hyvyyteen ja totuuteen (nrot 568, 3160, 6014, 7337, 8994); sekä Kirkkoa (nrot 252, 253, 749, 770). ”Vaimolla” on sama merkitys (nrot 252, 253, 409, 749, 770); millä erolla (nrot 915, 2517, 3236, 4510, 4823). ”Aviomies ja vaimo” korkeimmassa merkityksessä sanotaan Herrasta ja Hänen yhdistymisestä taivaan ja Kirkon kanssa (nro 7022). ”Neitsyt” merkitsee mieltymystä hyvään (nrot 3067, 3110, 3179, 3189, 6729, 6742); ja myös Kirkkoa (nrot 2362, 3081, 3963, 4638, 6729, 6775, 6788).

3. Todellinen aviorakkaus johtaa alkuperänsä, syynsä ja olemuksensa hyvän ja toden avioliitosta, näin että se on taivaasta (nrot 2728, 2729). Niistä enkelillisistä hengistä, joilla on havainto, onko aviollista olemassa, hyvän ja toden yhdistyksen käsityksestä (nro 10756). Aviorakkaudella on täysin samalla tavalla kuin hyvän ja toden yhdistyksellä (nrot 1904, 2173, 2429, 2508, 3101, 3102, 3155, 3179, 3180, 4358, 5807, 5835, 9206, 9495, 9637). Miten hyvän ja toden yhdistyminen tapahtuu ja keillä (nrot 3834, 4096, 4097, 4301, 4345, 4353, 4364, 4368, 5365, 7623–7627, 9258). Ainoastaan ne, jotka ovat hyvyydessä ja totuudessa Herrasta, tietävät, mitä todellinen aviorakkaus on (nro 10171). Sanassa ”avioliitolla” tarkoitetaan hyvän ja toden avioliittoa (nrot 3132, 4434, 4835). Todellisessa aviorakkaudessa on Herran valtakunta ja taivas (nro 2737).

4. Kaikki asiat maailmankaikkeudessa niin taivaassa kuin maailmassa ovat suhteessa hyvyyteen ja totuuteen (nrot 2452, 3166, 4390, 4409, 5232, 7256, 10122); ja näiden molempien yhdistykseen (nro 10555). Hyvyyden ja totuuden välillä on avioliitto (nrot 1904, 2173, 2503). Hyvyys rakastaa ja rakkaudestaan ikävöi totuutta ja sen yhdistymistä kanssaan, ja että sen johdosta ne ovat jatkuvassa yhdistymisen pyrkimyksessä (nrot 9206, 9207, 9495). Totuuden elämä on hyvyydestä (nrot 1589, 1997, 2572, 4070, 4096, 4097, 4736, 4757, 4884, 5147, 9667). Totuus on hyvän muoto (nrot 3049, 3180, 4574, 9154). Totuus on hyvyydelle kuten vesi leivälle (nro 4976).

5. Avioliitot niiden välillä, jotka ovat eri uskonnoista, eivät ole sallittuja, koska sisäisissä ei ole samanlaisen hyvän ja toden yhdistymistä (nro 8998).

6. Koska aviomiehen ja vaimon tulee olla yhtä ja asua yhdessä elämän sisimmässä, ja koska he yhdessä muodostavat yhden enkelin taivaassa, niin todellinen aviorakkaus ei ole mahdollista yhden aviomiehen ja useiden vaimojen välillä (nrot 1907, 2740). Usean vaimon ottaminen samanaikaisesti on vastoin Jumalallista järjestystä (nro 10837). Että avioliitto on ainoastaan yhden aviomiehen ja yhden vaimon välillä, havaitsevat selvästi ne, jotka ovat Herran taivaallisessa valtakunnassa (nrot 865, 3246, 9002, 10172); syynä on se, että enkelit siellä ovat hyvän ja toden avioliitossa (nro 3246). Että israelilaisen kansan oli luvallista ottaa useita vaimoja, ja vaimoille lisätä jalkavaimoja, mutta ei kristittyjen, johtui siitä, että edellä mainittu kansa oli ulkoisissa ilman sisäisiä; mutta kristityt voivat olla sisäisissä, siten hyvän ja toden avioliitossa (nrot 3246, 4837, 8809).

7. ”Sikiämiset”, ”synnytykset”, ”syntymiset” ja ”luomiset” merkitsevät sellaisia spirituaalisia asioita, jotka kuuluvat hyvyyteen ja totuuteen, eli rakkauteen ja uskoon (nrot 613, 1145, 1255, 2020, 2584, 3860, 3868, 4070, 4668, 6239, 8042, 9325, 10249). Siitä syystä ”luominen” ja ”syntyminen” merkitsevät uudestisyntymistä ja uudelleen syntymistä uskon ja rakkauden kautta (nrot 5160, 5598, 9042, 9845). ”Äiti” merkitsee Kirkkoa totuuteen nähden, siten myös Kirkon totuutta, ”isä” Kirkkoa hyvyyteen nähden, siten myös Kirkon hyvyyttä (nrot 2691, 2717, 3703, 5581, 8897). ”Pojat” merkitsevät mieltymyksiä totuuteen, siten totuuksia (nrot 489, 491, 533, 2623, 3373, 4257, 8649, 9807). ”Tyttäret” merkitsevät mieltymyksiä hyvyyteen, siten hyvyyksiä (nrot 489–491, 2362, 3963, 6729, 6775, 6778, 9055). ”Vävy” merkitsee hyvän mieltymykseen yhdistettyä totuutta (nro 2389). ”Miniä” merkitsee totuuteensa yhdistettyä hyvyyttä (nro 4843).

8. Aviorikokset ovat epäpyhiä (nrot 9961, 10174). Taivas suljetaan aviorikkojille (nro 2750). Ne, jotka ovat havainneet iloa aviorikoksissa, eivät voi tulla taivaaseen (nrot 539, 2733, 2747–2749, 2751, 10175). Aviorikkojat ovat armottomia ja ilman uskonnollisuutta (nrot 824, 2747, 2748). Aviorikkojien ideat ovat likaisia (nrot 2747, 2748). Toisessa elämässä he rakastavat likaa ja ovat sellaisissa helveteissä (nrot 2755, 5394, 5722). Sanassa ”aviorikokset” merkitsevät hyvyyden väärennyksiä ja ”haureudet” totuuden vääristelyitä (nrot 2466, 2729, 3399, 4865, 8904, 10648).

XLI ENKELIEN TOIMET TAIVAASSA

387. Tehtäviä taivaissa ei voi luetella eikä kuvata yksityiskohtaisesti, vaan ainoastaan sanoa niistä jotakin yleisesti, sillä ne ovat lukemattomia ja myös vaihtelevia yhteiskuntien velvollisuuksien mukaisesti: sillä jokaisella yhteiskunnalla on erityinen velvollisuutensa suoritettavanaan. Sillä kuten yhteiskunnat on erotettu hyvyyksien mukaisesti (nähdään edellä, nro 41), niin ne on erotettu hyötyjen mukaisesti, koska hyvyydet kaikilla taivaissa ovat hyvyyksiä toiminnassa, jotka ovat hyötyjä. Jokainen tekee siellä hyötyä, sillä Herran valtakunta on hyötyjen valtakunta (1).

388. Taivaissa samoin kuin maan päällä on monia hallintoja, sillä ne ovat kirkollisia, yhteiskunnallisia ja yksityisiä hallintoja. Että ne ovat kirkollisia, tiedetään niistä asioista, jotka on sanottu ja esitetty edellä jumalanpalveluksesta taivaassa (nrot 221–227); ja yhteiskunnallisia, niistä asioista, joissa hallituksia taivaassa on käsitelty (nrot 213–220); sekä yksityisiä, niistä asioista, joissa enkelien asuntoja ja asuinpaikkoja on käsitelty (nrot 183–190) sekä avioliittoja taivaassa (nrot 366–386). Tästä on ilmeistä, että jokaisessa taivaallisessa yhteiskunnassa on monia tehtäviä ja hallintoja.

389. Kaikki asiat taivaissa on järjestetty Jumalallisen järjestyksen mukaisesti, jota enkelit valvovat kaikkialla hallintojensa avulla; viisaimmat enkelit valvovat niitä asioita, jotka kuuluvat yleiseen hyvään tai hyötyyn, ja vähemmän viisaat yksityisiin hyötyihin kuuluvia asioita ja niin edelleen: ne ovat toistensa alaisia, aivan kuten hyödyt ovat toistensa alaisia Jumalallisessa järjestyksessä. Tästä syystä myös jokaiseen tehtävään on liitetty arvokkuus hyödyn arvon mukaisesti. Mutta enkeli ei kuitenkaan vaadi arvokkuutta itselleen, vaan lukee kaiken hyödylle; ja koska hyöty on sitä hyvyyttä, jota hän suorittaa, ja kaikki hyvyys on Herralta, niin hän lukee kaiken Herralle. Sen tähden se, joka ajattelee ensin omaa kunniaansa ja sen jälkeen hyödyn kunniaa eikä päinvastoin, ei voi hoitaa mitään tointa taivaassa, koska hän katsoo Herrasta poispäin ja asettaa itsensä ensi sijalle ja hyödyn toiselle sijalle. Kun puhutaan hyödystä, tarkoitetaan sillä myös Herraa, koska, kuten juuri edellä on sanottu, hyöty on hyvyyttä ja hyvyys on Herralta.

390. Näistä asioista voidaan päätellä, millaisia ovat vähemmän tärkeät asiat taivaissa; nimittäin, että kuten jokainen rakastaa, arvostaa ja kunnioittaa hyötyä, niin hän myös rakastaa, arvostaa ja kunnioittaa sitä henkilöä, jolle tämä hyöty on liitetty; ja myös että henkilöä rakastetaan, arvostetaan ja kunnioitetaan samassa määrin kuin hän lukee hyödyn Herralle eikä itselleen; sillä samassa määrin hän on viisas ja samassa määrin hyödyt, joita hän tekee, hän tekee hyvyydestä. Spirituaalinen rakkaus, arvostus ja kunnia eivät myöskään ole mitään muuta kuin hyödyn rakastamista, arvostamista ja kunnioittamista henkilössä; ja henkilön kunnioittamista hyödyn vuoksi eikä hyödyn kunnioittamista henkilön vuoksi. Joka katsoo myös ihmisiä spirituaalisen totuuden näkökulmasta, ei myöskään katso eri tavalla, sillä hän näkee yhden ihmisen samanlaisena kuin toisen, olipa hän suuremmassa tai pienemmässä arvokkuudessa, vaan ero on ainoastaan viisaudessa; ja viisautta on rakastaa hyötyä, näin kansalaisen, yhteiskunnan, isänmaan ja Kirkon hyvää. Tästä koostuu myös rakkaus Herraan, koska Herralta on kaikki hyvyys, joka on hyödyn hyvyyttä; ja myös rakkaus lähimmäistä kohtaan, koska lähimmäinen on se hyvyys, jota on rakastettava kansalaisessa, yhteiskunnassa, isänmaassa ja Kirkossa, ja jota on tehtävä niille (2).

391. Kaikki yhteiskunnat taivaissa on erotettu hyötyjensä mukaisesti, koska ne on erotettu hyvyyksiensä mukaisesti (kuten edellä on sanottu, nro 41 ja seuraavat), ja hyvyydet ovat hyvyyksiä toiminnassa eli lähimmäisenrakkauden hyvyyksiä, jotka ovat hyötyjä. On yhteiskuntia, joiden tehtävänä on huolehtia pikkulapsista; on toisia yhteiskuntia, joiden tehtävänä on opettaa ja kasvattaa heitä, kunnes he aikuistuvat. Toiset yhteiskunnat taas opettavat ja kasvattavat sellaisia poikia ja tyttöjä, joilla on hyvä luonne kasvatuksesta maailmassa, ja jotka sen johdosta ovat tulleet taivaaseen. Toiset yhteiskunnat opettavat yksinkertaisia hyviä kristitystä maailmasta ja ohjaavat heidät taivaaseen johtavalle tielle; ja on toisia, jotka samalla tavalla opettavat ja ohjaavat eri pakanakansoja. Eräiden yhteiskuntien tehtävänä on suojella äskettäin maailmasta tulleita uusia henkiä pahojen henkien ahdisteluilta; on myös toisia, jotka ovat läsnä niille hengille, jotka ovat alemmassa maassa; ja on myös niitä, jotka ovat läsnä hengille helveteissä ja hillitsevät heitä, etteivät he kiusaa toisiaan yli määrättyjen rajojen; ja on myös sellaisia, jotka ovat läsnä niille, joita herätetään kuolleista. Yleensä lähetetään enkeleitä jokaisesta yhteiskunnasta ihmisten luokse valvomaan heitä ja johdattamaan heidät pois pahoista mieltymyksistä ja niistä johtuvista ajatuksista, sekä innoittamaan heitä hyvillä mieltymyksillä siinä määrin kuin he vapaudesta niitä vastaanottavat; ja niiden avulla he myös ohjaavat ihmisten tekoja eli töitä, poistamalla, niin paljon kuin on mahdollista, pahoja aikomuksia. Kun enkelit ovat ihmisten luona, he ikään kuin asuvat heidän mieltymyksissään, ja he ovat ihmisen lähellä siinä määrin kuin hän on hyvyydessä totuuksista, mutta kaukana hänestä siinä määrin kuin hänen elämänsä eroaa siitä (3). Mutta kaikki nämä enkelien toimet ovat Herran toimia enkelien kautta, sillä enkelit eivät tee niitä itsestään vaan Herrasta. Tästä johtuu, että ”enkeleillä” Sanassa sen sisäisessä merkityksessä ei tarkoiteta enkeleitä, vaan jotakin Herrasta; ja siitä on, että enkeleitä kutsutaan Sanassa ”jumaliksi” (4).

392. Nämä enkelien toimet ovat heidän yleisiä toimiaan, mutta jokaisella on myös oma erityinen tehtävänsä; sillä jokainen yleinen hyöty muodostetaan lukemattomista hyödyistä, joita kutsutaan välillisiksi, palveleviksi ja alisteisiksi hyödyiksi; kaikki ja jokainen on yhteen sovitettu ja alistettu Jumalallisen järjestyksen mukaisesti, ja samalla ne yhdessä muodostavat ja täydellistävät yleistä hyötyä, joka on yleistä hyvää.

393. Kirkollisissa toimissa taivaassa ovat ne, jotka maailmassa ovat rakastaneet Sanaa ja halusta etsineet totuuksia sieltä, eivät kunnian tai voiton vuoksi, vaan elämän hyödyn vuoksi sekä oman että muiden. He ovat hyödyn rakkautensa ja halunsa mukaisesti siellä valaistuksessa ja viisauden valossa, johon he myös tulevat Sanasta taivaissa, mikä ei ole luonnollinen kuten maailmassa, vaan spirituaalinen (nähdään edellä, nro 259). He hoitavat saarnaamisen tointa, ja siellä Jumalallisen järjestyksen mukaisesti korkeammassa asemassa ovat ne, jotka valaistumisen johdosta ovat muita parempia viisaudessa. Yhteiskunnallisissa toimissa ovat ne, jotka maailmassa ovat rakastaneet isänmaataan ja sen yleistä hyvää enemmän kuin omaansa, sekä toimineet oikeudenmukaisesti ja rehellisesti rakkaudesta oikeudenmukaiseen ja rehelliseen. Siinä määrin kuin he rakkauden halusta ovat tutkineet oikeudenmukaisuuden lakeja ja sen johdosta tulleet ymmärtäväisiksi, samassa määrin heillä on kykyä hoitaa sellaisia toimia taivaassa, joita he myös hoitavat siinä asemassa tai asteessa, jossa on heidän ymmärtäväisyytensä, joka myös silloin on yhtäläisessä asteessa heidän hyödyn rakkautensa kanssa yleisen hyvän hyväksi. Lisäksi taivaassa on niin monia toimia ja hallintoja sekä myös töitä, ettei niitä voida luetella niiden runsauden vuoksi, maailmassa niitä on vastaavasti vähän. Kaikki enkelit, olipa heitä kuinka monta tahansa, ovat toimiensa ja töittensä ilossa hyödyn rakkaudesta eikä kukaan itserakkaudesta tai voiton rakkaudesta; eikä kenelläkään ole voiton rakkautta elämisen vuoksi, koska elämän kaikki välttämättömyydet lahjoitetaan heille ilmaiseksi. He saavat asuntonsa, vaatetuksensa ja ruokansa ilmaiseksi. Näistä asioista on selvää, että niillä, jotka ovat rakastaneet itseään ja maailmaa enemmän kuin hyötyä, ei ole mitään osaa taivaassa; sillä hänen oma rakkautensa eli mieltymyksensä pysyy jokaisella elämänsä jälkeen maailmassa eikä sitä hävitetä ikinä (nähdään edellä, nro 363).

394. Jokainen taivaassa on omassa työssään vastaavaisuuden mukaisesti, mutta vastaavaisuus ei ole työn kanssa, vaan kunkin työn hyödyn kanssa (nähdään edellä, nro 112), ja on kaikkien asioiden vastaavaisuus (nro 106). Se, joka taivaassa on tehtävässä tai työssä vastaten hänen hyötyään, on täysin samanlaisessa elämäntilassa kuin hän oli maailmassa, sillä spirituaalinen ja luonnollinen toimivat yhtenä vastaavaisuuksien kautta, sillä erolla kuitenkin, että hän on sisäisessä ilossa, koska hän on spirituaalisessa elämässä, joka on sisäistä elämää, ja sen johdosta vastaanottavaisempi taivaallisille autuuksille.

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Että Herran valtakunta on hyötyjen valtakunta (nrot 454, 696, 1103, 3645, 4054, 7038). Palvella Herraa on tehdä hyötyjä (nro 7038). Kaikkien toisessa elämässä täytyy tehdä hyötyjä (nro 1103), myös pahojen ja helvetillisten, mutta miten (nro 696). Kaikki ovat sellaisia kuin ovat ne hyödyt, joita he tekevät (nrot 4054, 6815); valaistuna (nro 7038). Enkelillinen autuus koostuu lähimmäisenrakkauden hyvyyksistä, siten hyötyjen tekemisestä (nro 454).

2. Rakastaa lähimmäistään ei ole rakastaa henkilöä, vaan sitä, mikä on hänessä ja minkä johdosta hän on lähimmäinen (nrot 5025, 10336). Ne, jotka rakastavat henkilöä eivätkä sitä, mikä on hänessä ja minkä johdosta hän on lähimmäinen, rakastavat pahaa yhtäläisesti kuin hyvää ihmistä (nro 3820); ja he tekevät hyvää pahoille yhtäläisesti kuin hyville, vaikka hyvän tekeminen pahoille on pahan tekemistä hyville, mikä ei ole rakastaa lähimmäistään (nrot 3820, 6703, 8120). Tuomari, joka rankaisee pahoja, jotta heidät parannettaisiin, ja etteivät he turmelisi ja vahingoittasi hyvää, rakastaa lähimmäistään (nrot 3820, 8120, 8121). Jokainen ihminen ja yhteiskunta, samoin isänmaa ja Kirkko, sekä yleismaailmallisessa merkityksessä Herran valtakunta, ovat lähimmäinen, ja tehdä hyvää näille rakkaudesta hyvyyteen niiden tilan laadun mukaisesti, on rakastaa lähimmäistään; siten niiden hyvä, josta on huolehdittava, on lähimmäinen (nrot 6818–6824, 8123).

3. Enkeleistä pikkulapsien luona ja sitten lasten luona, ja seuraavalla tavalla järjestyksessä (nro 2303). Että ihminen herätetään kuolleista enkelien avulla; kokemuksesta (nrot 168–189). Että enkeleitä lähetetään niille, jotka ovat helvetissä, etteivät he kiusaisi toisiaan yli rajojen (nro 967). Enkelien palveluksista ihmisille, jotka tulevat toiseen elämään (nro 2131). Enkeleitä ja henkiä on kaikkien ihmisten luona, ja Herra johtaa ihmistä enkelien ja henkien avulla (nrot 50, 697, 2796, 2887, 2888, 5846–5866, 5976–5993, 6209). Enkeleillä on ylivalta pahojen henkien ylitse (nro 1755).

4. Sanassa ”enkeleillä” tarkoitetaan jotakin Jumalallista Herrasta (nrot 1925, 2821, 3039, 4085, 6280, 8192). Sanassa enkeleitä kutsutaan ”jumaliksi”, Jumalallisen totuuden ja hyvyyden vastaanottamisen johdosta Herralta (nrot 4295, 4402, 8192, 8301).

XLII TAIVAALLINEN ILO JA ONNELLISUUS

395. Tuskin kukaan nykyään tietää, mitä taivas ja taivaallinen ilo ovat. Jotka ovat ajatelleet näitä asioita, ovat saaneet niin yleisen ja niin karkean käsityksen niistä, että se tuskin on mikään käsitys. Niiltä hengiltä, jotka tulevat maailmasta toiseen elämään, olen parhaiten saanut tietää, millainen käsitys heillä on ollut taivaasta ja taivaallisesta ilosta; nimittäin jätettynä itsekseen, kuten he olisivat maailmassa, he ajattelevat samalla tavalla. Syy, että ei tiedetä, mitä taivaallinen ilo on, johtuu siitä, että ne, jotka ovat sitä ajatelleet, ovat muodostaneet mielipiteensä ulkoisista iloista käsin, jotka kuuluvat luonnolliselle ihmiselle, eivätkä he ole tienneet, mitä sisäinen eli spirituaalinen ihminen on, eivätkä näin, mitä sen ilo ja autuus ovat. Jos heille olisivat kertoneet ne, jotka ovat olleet spirituaalisessa eli sisäisessä ilossa, mitä ja millaista taivaallinen ilo on, sitä ei olisi voitu ymmärtää, sillä se olisi päätynyt tuntemattomaksi käsitykseksi, ei siis heidän havaintoonsa, ja sen tähden se olisi ollut niiden asioiden joukossa, jotka luonnollinen ihminen oli hylännyt. Jokainen voi kuitenkin tietää, että kun ihminen jättää ulkoisen eli luonnollisen ihmisensä, hän tulee sisäiseen eli spirituaaliseen ihmiseensä; siitä hän voi tietää, että taivaallinen ilo on sisäistä ja spirituaalista iloa, mutta ei ulkoista ja luonnollista. Ja koska se on sisäistä ja spirituaalista, se on puhtaampaa ja hienompaa ja vaikuttaa ihmisen sisäisiin, jotka kuuluvat hänen sieluunsa eli henkeensä. Yksin näistä asioista voi jokainen päätellä, että hänen ilonsa on sellainen kuin hänen henkensä ilo oli ollut; ja että ruumiin ilo, jota kutsutaan lihan iloksi, vastaavasti ei ole taivaallista. Myös se, mikä ihmisen hengessä on, kun hän ruumiinsa jättää, pysyy kuoleman jälkeen, sillä silloin hän elää ihmishenkenä.

396. Kaikki ilot virtaavat esiin rakkaudesta, sillä mitä ihminen rakastaa, sen hän tuntee ilona; muualta ei ole mitään iloa. Tästä seuraa, että sellainen kuin rakkaus on, sellainen on ilo. Ruumiin eli lihan kaikki ilot virtaavat esiin itserakkaudesta ja maailmanrakkaudesta, sen johdosta ne ovat myös himoja ja niiden nautintoja. Mutta sielun eli hengen kaikki ilot virtaavat esiin rakkaudesta Herraan ja rakkaudesta lähimmäiseen, sen johdosta ne ovat myös hyvän ja toden mieltymyksiä sekä sisäisiä onnellisuuden tunteita. Nämä rakkaudet iloineen virtaavat sisään Herrasta ja taivaasta sisäisen tien kautta, joka on ylhäältä, ja vaikuttavat sisäisiin. Kun taas edelliset rakkaudet iloineen virtaavat sisään lihasta ja maailmasta ulkoisen tien kautta, joka on alhaalta, ja vaikuttavat ulkoisiin. Niinpä siinä määrin kuin nämä kaksi taivaan rakkautta vastaanotetaan ja vaikuttavat, samassa määrin avataan ihmisen sieluun eli henkeen kuuluvat sisäiset, jotka katsovat maailmasta taivasta kohti. Mutta siinä määrin kuin nämä kaksi maailman rakkautta vastaanotetaan ja vaikuttavat, samassa määrin avataan ruumiiseen eli lihaan kuuluvat ulkoiset, jotka katsovat taivaasta poispäin maailmaa kohti. Kuten rakkaudet virtaavat sisään ja vastaanotetaan, niin samalla virtaavat myös niiden ilot sisään, taivaan ilot sisäisiin ja maailman ilot ulkoisiin; koska, kuten on sanottu, kaikki ilo on rakkaudesta.

397. Taivas itsessään on sellainen, että se on iloja täynnä, aina siinä määrin, että itsessään katsottuna se ei ole mitään muuta kuin autuutta ja iloa, koska Jumalallinen Hyvyys käyden esiin Herran Jumalallisesta Rakkaudesta tekee taivaan yleensä ja erityisesti jokaisessa siellä, ja Jumalallinen Rakkaus on tahtoa kaikkien pelastusta ja kaikkien onnellisuutta sisimmistä lähtien ja täysin. Tästä johtuu, että on sama asia, sanooko taivas vai taivaallinen ilo.

398. Taivaan ilot ovat sanoinkuvaamattomia ja myös lukemattomia; mutta näistä lukemattomista iloista ei voi tietää mitään eikä uskoa niihin se, joka on ainoastaan ruumiin eli lihan ilossa, koska hänen sisäisensä, kuten edellä on sanottu, katsovat taivaasta poispäin maailmaa kohti, näin taaksepäin. Sillä se, joka on kokonaan ruumiin eli lihan ilossa, eli mikä on sama asia, rakkaudessa itseensä ja maailmaan, ei tunne mitään muuta iloa kuin kunniasta ja voitosta sekä ruumiinsa ja aistiensa nautinnoista, jotka näin sammuttavat ja tukahduttavat sisäiset ilot, jotka kuuluvat taivaaseen, ettei niitä uskota olevan olemassakaan. Jonka tähden hän olisi suuresti hämmästynyt, jos hänelle kerrottaisiin, että kun kunnian ja voiton ilot poistetaan, annetaan muita iloja. Vielä enemmän, jos hänelle sanottaisiin, että taivaan ilot, jotka niiden sijaan astuvat, ovat lukemattomia ja sellaisia, että ruumiin ja lihan iloja, jotka ovat pääasiassa kunniasta ja voitosta, ei voida verratakaan niihin. Tästä käy selväksi syy, miksi ei tiedetä, mitä taivaallinen ilo on.

399. Kuinka suuri taivaan ilo on, voidaan tietää vain siitä, että kaikille siellä on ilo jakaa omia ilojaan ja autuuksiaan toisille, ja koska kaikki ovat sellaisia taivaissa, niin on selvää, kuinka ääretön taivaan ilo on. Sillä, kuten edellä on esitetty (nro 268), taivaissa on kaikkien asioiden jakaminen jokaisen kanssa ja jokaisen asian jakaminen kaikkien kanssa. Sellainen yhteiseksi jakaminen virtaa esiin taivaan kahdesta rakkaudesta, jotka ovat, kuten on sanottu, rakkaus Herraan ja rakkaus lähimmäiseen. Nämä rakkaudet ovat omista iloistaan jakavia. Että rakkaus Herraan on sellaista, johtuu siitä, että Herran rakkaus on rakkautta jakaa kaiken omansa kaikkien kanssa, sillä se tahtoo kaikkien onnellisuutta. Samanlainen rakkaus on jokaisessa, joka rakastaa Häntä, koska Herra on heissä, siitä on enkelien keskinäinen ilojensa jakaminen toistensa kanssa. Että lähimmäisenrakkaus on myös sellaista, nähdään seuraavilla sivuilla. Näistä asioista voidaan tietää, että nämä rakkaudet ovat omista iloistaan jakavia. Toisin on itserakkaudella ja maailmanrakkaudella. Itserakkaus ottaa pois ja riistää toisilta kaiken ilon ja johtaa sen itselleen, sillä se tahtoo hyvää yksin itselleen. Maailmanrakkaus taas tahtoo omakseen sen, mikä on lähimmäisen. Jonka tähden nämä rakkaudet ovat toisten ilot tuhoavia; jos ne ovat jakavia, se on niiden itsensä eikä muiden vuoksi. Siten suhteessa muihin nämä rakkaudet eivät ole jakavia, vaan tuhoavia, paitsi mikäli muiden iloilla on jokin suhde itseen. Että itserakkaus ja maailmanrakkaus ovat sellaisia, kun ne hallitsevat, minun on usein annettu havaita elävän kokemuksen kautta. Joka kerta kun henget, jotka ovat olleet näissä rakkauksissa ihmisinä eläessään maailmassa, lähestyivät minua, iloni vetäytyi ja katosi. Ja minulle on myös sanottu, että jos sellaiset henget vain lähestyvät jotakin taivaallista yhteiskuntaa kohti, täysin heidän läheisyyden asteen mukaan vähenee ilo niillä, jotka ovat siinä yhteiskunnassa; ja mikä ihmeellistä, nämä pahat henget ovat silloin ilossaan. Tästä on ilmeistä, millainen tila on sellaisen ihmisen hengellä ruumiissa, sillä se on samanlainen kuin se on ruumiista erottamisen jälkeen, nimittäin, että hän haluaa eli himoitsee toisen iloja eli hyviä asioita, ja siinä määrin kuin hän saavuttaa niitä, samassa määrin hänelle on iloa. Näistä asioista voidaan nähdä, että itserakkaus ja maailmanrakkaus ovat taivaan ilot tuhoavia, näin täysin päinvastaisia taivaallisille rakkauksille, jotka ovat omista iloistaan jakavia.

400. Mutta on tiedettävä, että ilo niissä, jotka ovat itserakkaudessa ja maailmanrakkaudessa, kun he lähestyvät jotakin taivaallista yhteiskuntaa, on heidän himonsa iloa, näin myös täysin päinvastaista taivaan ilolle. Tähän himonsa iloon he tulevat ottamalla pois ja riistämällä taivaallinen ilo niiltä, jotka ovat siinä ilossa. Toisin tapahtuu, kun ei ole taivaallisen ilon poisottamista ja riistämistä, silloin he eivät voi lähestyä, sillä siinä määrin kuin he lähestyvät, samassa määrin he joutuvat ahdistukseen ja tuskaan; ja tästä syystä he harvoin uskaltavat tulla lähelle. Tämänkin olen saanut tietää monen kokemuksen kautta, joista jotakin haluaisin myös tuoda esiin. Henget, jotka tulevat maailmasta toiseen elämään, eivät toivo mitään hartaammin kuin päästä taivaaseen. Lähes kaikki tavoittelevat sitä, uskoen että taivas ei olisi muuta kuin tulla sisään päästetyksi ja vastaanotetuksi. Koska he haluavat sitä, heidät viedään myös johonkin alimman taivaan yhteiskuntaan. Mutta niin pian kuin ne, jotka ovat itserakkaudessa ja maailmanrakkaudessa, lähestyvät tämän taivaan ensimmäistä kynnystä, he alkavat tulla ahdistuneiksi ja sisäisesti niin kiusatuiksi, että he tuntevat itsessään pikemmin helvetin kuin taivaan; ja sen tähden he heittäytyvät pää edellä alas sieltä eivätkä asetu ennen kuin helveteissä omiensa luona. Usein on myös tapahtunut, että sellaiset henget ovat halunneet tietää, mitä taivaallinen ilo on; ja kun he ovat kuulleet, että se on enkelien sisäisissä, he ovat halunneet sen jakamista itsensä kanssa. Jonka tähden myös tämä on tapahtunut, sillä mitä sellainen henki, joka ei ole vielä taivaassa tai helvetissä, haluaa, se myös hänelle annetaan, jos se häntä hyödyttää. Mutta niin pian kuin tämä ilo jaettiin, he alkoivat tulla siinä määrin kiusatuiksi, etteivät he tuskiensa vuoksi tienneet, kuinka rauhoittaa ruumiistaan. Heidän nähtiin työntävän päänsä alas aina jalkoihinsa asti, sen seurauksena he heittäytyivät maahan ja kiertyivät siellä kiemuralle kuin käärmeet sisäisen tuskansa vuoksi. Sellaisen vaikutuksen synnytti taivaallinen ilo niissä, jotka olivat iloissa itserakkaudesta ja maailmanrakkaudesta; syynä on se, että nämä rakkaudet ovat täysin vastakkaisia taivaallisille rakkauksille, ja kun vastakohta toimii vastakohtaa vastaan, syntyy sellaista tuskaa. Ja koska taivaallinen ilo astuu sisään sisäistä tietä ja virtaa päinvastaiseen iloon, niin sisäiset, jotka ovat päinvastaisessa ilossa, vääntyvät taaksepäin, siten itselleen vastakkaiseen suuntaan, ja seurauksena on sellainen tuska. Että ne ovat vastakkaisia, johtuu siitä, kuten edellä sanottiin, että rakkaus Herraan ja rakkaus lähimmäiseen tahtovat jakaa kaiken omansa toisten kanssa, sillä se on niiden ilo, kun taas itserakkaus ja maailmanrakkaus tahtovat ottaa pois toisten oman ja johtaa sen itselleen; ja siinä määrin kuin ne kykenevät tekemään sen, samassa määrin ne ovat ilossaan. Näistä asioista voidaan myös tietää, mistä se on, että helvetti on erotettu taivaasta, sillä kaikki, jotka ovat helvetissä, olivat maailmassa eläessään ainoastaan ruumiin ja lihan iloissa rakkaudesta itseensä ja maailmaan; kun taas kaikki, jotka ovat taivaissa, olivat maailmassa eläessään sielun ja hengen iloissa rakkaudesta Herraan ja rakkaudesta lähimmäiseen. Ja koska nämä rakkaudet ovat vastakkaisia, niin myös taivaat ja helvetit on täysin erotettu toisistaan, ja tosin niin paljon, että helvetissä oleva henki ei uskalla edes sormeansakaan nostaa sieltä esiin tai päälakeansa kohottaa, sillä jos hän tekee tätä vähimmässäkään määrin, häntä kidutetaan ja piinataan. Tämänkin olen usein nähnyt.

401. Itserakkaudessa ja maailmanrakkaudessa oleva ihminen tuntee ruumiissa eläessään iloa näistä rakkauksista ja niistä johtuvista erityisistä nautinnoista. Mutta Jumalaa ja lähimmäistään rakastava ihminen ei tunne ruumiissa eläessään selvää iloa näistä rakkauksista eikä niistä johtuvista hyvistä mieltymyksistä, vaan ainoastaan lähes huomaamatonta autuutta, koska se on kätketty hänen sisäisiinsä ja verhottu ulkoisilla, jotka kuuluvat ruumiiseen, ja maailman huolilla vaimennettu. Mutta kuoleman jälkeen nämä tilat täysin muutetaan. Itserakkauden ja maailmanrakkauden ilot käännetään silloin tuskiksi ja kammottavuuksiksi, koska ne käännetään sellaisiksi asioiksi, joita kutsutaan helvetilliseksi tuleksi, ja vuorostaan heidän saastaisia nautintojaan vastaavaksi saastaksi ja liaksi, jotka silloin, mikä ihmeellistä, ovat heille mieluisia. Mutta se hämärä ilo ja lähes huomaamaton autuus, joka oli ollut maailmassa niissä, jotka ovat olleet rakkaudessa Jumalaan ja rakkaudessa lähimmäiseensä, käännetään silloin taivaan iloksi, joka tulee kaikin tavoin havaittavaksi ja aistittavaksi; sillä se autuus, joka oli kätketty sisäisiin heidän eläessään maailmassa, paljastetaan silloin ja tuodaan esiin selväksi tunteeksi, koska he ovat silloin hengessään, ja se on ollut heidän henkensä ilo.

402. Kaikki taivaan ilot on yhdistetty ja sisältyvät hyötyihin, koska hyödyt ovat rakkauden ja lähimmäisenrakkauden hyvyyksiä, joissa enkelit ovat. Sen tähden jokaisen ilot ovat sellaisia kuin hänen hyötynsä ovat ja myös sellaisessa asteessa kuin on hänen mieltymyksensä hyötyihin. Että taivaan kaikki ilot ovat hyödyn iloja, voidaan tietää vertauksesta ruumiin viiden aistin kanssa ihmisessä. Jokaiselle aistille on annettu ilonsa hyötynsä mukaisesti; näölle oma ilonsa, kuulolle omansa, hajuaistille omansa, maku- ja tuntoaistille omansa; näölle ilo kauneudesta ja muodoista, kuulolle harmonioista, hajuaistille tuoksuista ja makuaistille maukkaista asioista. Nämä hyödyt, joita aistit suorittavat, ovat tunnettuja niille, jotka tutkivat niitä, ja täydellisemmin niille, jotka tuntevat vastaavaisuudet. Että näöllä on sellainen ilo, on hyödystä, jota se suorittaa ymmärrykselle, joka on sisäinen näkö; että kuulolla on sellainen ilo, on hyödystä, jota se suorittaa sekä ymmärrykselle että tahdolle kuuntelemalla; että hajuaistilla on sellainen ilo, on hyödystä, jota se suorittaa aivoille ja myös keuhkoille; ja että makuaistilla on sellainen ilo, on hyödystä, jota se suorittaa vatsalle ja sieltä koko ruumiille ravitsemalla sitä; aviollinen ilo, joka on puhtaampaa ja hienompaa tuntoaistin iloa, on erinomaisempi kuin kaikki muut hyötynsä vuoksi, joka on ihmissuvun lisääntyminen ja siitä taivaan enkelien. Nämä ilot ovat näissä aisteissa taivaan sisäänvirtauksesta, missä kaikki ilo on hyödystä ja hyödyn mukaisesti.

403. Muutamat henget uskoivat maailmassa omaksumansa käsityksen johdosta, että taivaallinen onnellisuus koostui toimettomasta elämästä, jossa toiset palvelisivat heitä. Mutta heille kerrottiin, että mikään onni ei koskaan koostu siitä, että levättäisiin ja sen johdosta oltaisiin onnellisia; näin jokainen tahtoisi toisten onnellisuutta itselleen, ja kun jokainen tahtoisi samaa, sitä ei olisi kenelläkään. Sellainen elämä ei olisi aktiivista vaan toimetonta elämää, jossa he veltostuisivat. Vaikka heille voisi olla tunnettua, että ilman aktiivista elämää ei ole mitään elämän onnellisuutta, ja että vapaa-aika siitä aktiivisesta elämästä on ainoastaan virkistystä varten, jotta reippaampina palattaisiin elämän toimiin. Sitten heille osoitettiin monin tavoin, että enkelillinen elämä koostuu lähimmäisenrakkauden hyvien tekojen tekemisestä, jotka ovat hyötyjä, ja että enkelien kaikki onnellisuus on hyödyssä, hyödystä ja hyödyn mukaisesti. Ne, joilla oli sellainen käsitys, että taivaallinen ilo koostuisi siitä, että elettäisiin toimettomina ja hengitettäisiin ikuista iloa joutilaisuudessa, jotta he häpeäisivät, heidän annettiin havaita, millaista sellainen elämä on; ja he näkivät, että sellainen elämä on äärimmäisen surullista, ja että kaikki ilo siten katoaa, hetken kuluttua he kyllästyisivät ja tuntisivat vastenmielisyyttä siihen.

404. Eräät henget, jotka uskoivat olevansa koulutetumpia kuin muut, sanoivat maailmassa ollessaan uskoneensa, että taivaallinen ilo koostuisi ainoastaan Jumalan ylistämisestä ja kiittämisestä, ja että se olisi aktiivista elämää. Mutta heille sanottiin, että Jumalan ylistäminen ja kiittäminen ei ole sellaista aktiivista elämää, ja ettei Jumala myöskään tarvitse ylistyksiä ja kiittämistä, vaan Hän tahtoo, että he tekisivät hyötyjä ja näin hyviä tekoja, joita kutsutaan lähimmäisenrakkauden hyvyyksiksi. Mutta he eivät kyenneet liittämään lähimmäisenrakkauden hyvyyksiin mitään ideaa taivaallisesta ilosta, vaan ainoastaan orjuudesta, vaikka enkelit vakuuttivat, että tämä ilo on mitä vapainta, koska se on sisäisestä mieltymyksestä ja yhdistetty sanoinkuvaamattoman ilon kanssa.

405. Lähes kaikki, jotka tulevat toiseen elämään, luulevat, että helvetti on samanlainen jokaiselle ja samoin taivas, vaikka ne molemmissa paikoissa ovat kuitenkin äärettömän vaihtelevia ja erilaisia, eikä helvetti toiselle ole koskaan täysin samanlainen kuin toiselle eikä myöskään taivas; kuten on mahdotonta, että kukaan ihminen, henki ja enkeli olisi koskaan täysin samanlainen kuin toinen, ei edes kasvoiltaan. Kun minä ainoastaan ajattelin, että kaksi olisi täysin samanlaista tai yhtäläistä, enkelit kauhistuivat ja sanoivat, että jokainen yhtenäisyys muodostetaan monien asioiden harmonisesta sopusoinnusta, ja että yhtenäisyys on sellainen kuin tämä sopusointu on; ja että näin taivaan jokainen yhteiskunta muodostaa yhden yhtenäisyyden, ja että taivaan kaikki yhteiskunnat muodostavat yhden yhtenäisyyden, ja tämä yksin Herrasta rakkauden kautta (1). Hyödyt taivaissa ovat samoin kaikessa vaihtelussa ja erilaisuudessa, eikä toisen hyöty ole koskaan täysin samanlainen ja sama kuin toisen, eikä näin toisen ilo ole täysin samanlainen ja sama kuin toisen. Lisäksi jokaisen hyödyn ilot ovat lukemattomia, ja nämä lukemattomat ilot ovat samoin erilaisia, mutta kuitenkin yhdistetty siinä järjestyksessä, että ne keskinäisesti ottavat huomioon toisensa, kuten jokaisen jäsenen, elimen ja sisälmyksen hyödyt ruumiissa; ja vielä enemmän, kuten jokaisen verisuonen ja säikeen hyödyt jokaisessa jäsenessä, elimessä ja sisälmyksessä, mitkä kaikki asiat ja yksityiskohdat on niin yhdistetty, että ne katsovat omaa hyväänsä toisessa ja siten kaikissa ja kaikkia jokaisessa. Tästä yleisestä ja yksittäisestä näkökulmasta ne toimivat yhtenä.

406. Olen usein puhunut ikuisen elämän tilasta henkien kanssa, jotka olivat vastikään tulleet maailmasta, nimittäin, että on tärkeätä tietää, kuka on valtakunnan Herra, millainen on hallinto ja mikä on hallitusmuoto; aivan kuten niille, jotka maailmassa tulevat toiseen valtakuntaan, ei ole mitään tärkeämpää kuin tietää, kuka ja millainen on hallisija, millainen on hallinto ja monet muut tuohon valtakuntaan kuuluvat asiat; ja että se on sitäkin tärkeämpää tietää tässä valtakunnassa, jossa he tulisivat elämään ikuisesti. Niinpä heidän tulisi tietää, että se on Herra, joka hallitsee taivasta ja myös maailmankaikkeutta, sillä Hän, joka hallitsee toista, hallitsee myös toista; näin että valtakunta, jossa he nyt ovat, on Herran; ja että tämän valtakunnan lait ovat ikuisia totuuksia, jotka kaikki perustuvat siihen lakiin, että heidän tulee rakastaa Herraa yli kaiken ja lähimmäistään kuten itseään; jopa nyt vielä enemmän, jos he tahtovat olla kuin enkelit, heidän täytyy rakastaa lähimmäistään enemmän kuin itseään. Tämän kuultuaan he eivät voineet vastata mitään, koska ruumiillisessa elämässään he olivat kuulleet jotakin sellaista, mutta eivät olleet uskoneet sitä, ihmetellen että sellaista rakkautta on taivaassa, ja että se on mahdollista kenelle tahansa rakastaa lähimmäistään enemmän kuin itseään. Mutta heille kerrottiin, että kaikki hyvyys kasvaa mittaamattomasti toisessa elämässä, ja että elämä ruumiissa on sellaista, että ei voi edetä pidemmälle kuin vain rakastaa lähimmäistään kuten itseään, koska ollaan ruumiillisissa olosuhteissa; mutta kun ne jätetään, silloin rakkaudesta tulee puhtaampaa ja lopulta enkelimäistä, mikä on rakastaa lähimmäistään enemmän kuin itseään. Sillä taivaissa on ilo tehdä hyvää toiselle, eikä iloa tehdä hyvää itselle, ellei se tule toiselle, näin toisen vuoksi; ja että se on rakastaa lähimmäistään enemmän kuin itseään. Heille kerrottiin, että sellainen rakkaus on mahdollista, mikä maailmassa voidaan tietää joidenkin aviorakkaudesta, että he ovat pitäneet kuolemaa parempana kuin puolisonsa loukkaantumista; ja vanhempien rakkaudesta lapsiinsa, että äiti mieluummin kärsii nälkää kuin näkisi lapsensa näkevän nälkää; ja vilpittömästä ystävyydestä, että toinen antautuu alttiiksi vaaralle ystävänsä vuoksi; ja jopa kohteliaasta ja teeskennellystä ystävyydestä, joka haluaa jäljitellä vilpitöntä ystävyyttä, että tarjotaan parempaa niille, joille sanotaan tahdottavan hyvää, ja tarjotaan sellaista myös suulla vaikkakaan ei sydämellä. Lopuksi tämän rakkauden luonteesta, joka on sellainen, että sen ilo on palvella muita, ei itsensä vaan heidän vuoksi. Mutta näitä asioita eivät kyenneet ymmärtämään ne, jotka rakastivat enemmän itseään kuin muita, ja jotka olivat olleet voitonhimoisia ruumiillisessa elämässään, kaikista vähiten ahneet.

407. Eräs henki, joka ruumiillisessa elämässään oli ollut mahtavampi kuin muut, säilytti myös toisessa elämässä halunsa hallita. Hänelle sanottiin, että hän on nyt toisessa valtakunnassa, joka on ikuinen, ja että hänen hallitsemisensa maan päällä on kuollut; ja että nyt ei ketään arvosteta muuten kuin hyvyytensä ja totuutensa mukaisesti ja Herran armon mukaisesti, jossa hän on elämänsä perusteella maailmassa. Myös että tässä valtakunnassa on niin kuin maan päällä, jossa ihmisiä arvostetaan rikkauksiensa ja hallitsijan suosion vuoksi, mutta rikkaudet tässä valtakunnassa ovat hyvyys ja totuus ja Hallitsijan suosio on Herran armo, jossa ihminen on elämänsä mukaisesti maailmassa; jos hän haluaa hallita toisin, hän on kapinallinen, sillä hän on Toisen valtakunnassa. Kuultuaan nämä asiat hän häpesi.

408. Olen puhunut henkien kanssa, jotka luulivat taivaan ja taivaallisen ilon koostuvan siitä, että he olisivat suuria: mutta heille sanottiin, että taivaassa suurin on se, joka on pienin. Sillä pienimmäksi taivaassa sanotaan sitä, joka ei kykene mitään eikä ole viisas, eikä haluakaan kyetä mitään eikä olla viisas, itsestään, vaan Herrasta. Sellaisella pienimmällä on suurin onnellisuus, ja koska hänellä on suurin onnellisuus, seuraa siitä, että hän on suurin, sillä siten Herrasta hän kykenee kaikki asiat ja ylittää kaikki viisaudessa. Ja mitä on olla suurin muuta kuin olla onnellisin? Sillä olla onnellisin on mitä mahtavat tavoittelevat vallan kautta ja rikkaat rikkauksien kautta. Edelleen sanottiin, että taivas ei koostu siitä, että haluaisi olla pienin siinä tarkoituksessa, jotta olisi suurin, sillä silloin se olisi pyrkimystä ja halua olla suurin, vaan se on sitä, että sydämestään tahtoo toisille parempaa kuin itselleen ja palvelee muita heidän onnellisuutensa vuoksi, ei mistään päämäärästä itsensä vuoksi, että hänet palkittaisiin, vaan rakkaudesta.

409. Itse taivaallista iloa, millaista se on olemukseltaan, ei voida kuvata, koska se on enkelien elämän sisimmissä ja sieltä heidän ajatuksensa ja mieltymyksensä yksityiskohdissa ja niistä puheensa ja toimintansa yksityiskohdissa. On kuin sisäiset olisi täysin avattu ja vapautettu vastaanottamaan iloa ja autuutta, jotka hajautuvat jokaiseen säikeeseen ja siten kokonaisuuden lävitse, mistä tämän ilon havaitseminen ja tunteminen on sellaista, ettei sitä voida kuvata. Sillä se, mikä alkaa sisimmistä, virtaa yksityiskohtiin, jotka on johdettu sisimmistä, ja ne lisääntyvät aina lisäyksellä ulkoisia kohti. Ne hyvät henget, jotka eivät ole vielä tässä ilossa, koska heitä ei ole vielä nostettu taivaaseen, kun he havaitsevat tämän ilon enkelistä hänen rakkautensa sfääristä, heidät täytetään sellaisella ilolla, että he tulevat ikään kuin suloiseen pyörtymykseen. Tämä on tapahtunut joskus niille, jotka halusivat tietää, mitä taivaallinen ilo on.

410. Eräät henget halusivat myös tietää, mitä taivaallinen ilo on; siksi heidän sallittiin havaita sitä siihen asteeseen, etteivät he voineet kestää enempää. Mutta se ei ollut kuitenkaan enkelillistä iloa, se oli tuskin vähimmässä määrin enkelillistä, mikä minun annettiin havaita pääsemällä osalliseksi siitä. Se oli niin lievää, että se tuntui melkein kylmältä, mitä he kuitenkin kutsuivat taivaallisimmaksi, koska se oli heille sisintä iloa. Tästä ei ainoastaan tiedetty, että on taivaan ilojen asteita, vaan myös, että toisen sisin ilo tuskin yltää toisen ulkoiseen tai keskinkertaiseen iloon; myös että kun joku vastaanottaa oman sisimmän ilonsa, hän on omassa taivaallisessa ilossaan eikä voi kestää vielä sisäisempää, sillä sellainen ilo tulee hänelle tuskalliseksi.

411. Muutamat henget, jotka eivät olleet pahoja, vajosivat lepotilaan kuten uneen, ja siten heidät mielensä sisäisiin nähden siirrettiin taivaaseen; sillä henget voidaan, ennen kuin heidän sisäisensä on avattu, siirtää taivaaseen ja opettaa siellä olevien onnellisuudesta. Minä näin heidät siinä lepotilassa puolen tunnin ajan, ja sen jälkeen he vajosivat takaisin ulkoisiinsa, joissa he olivat ennen sitä, ja silloin myös muistikuviinsa, mitä he olivat nähneet. He sanoivat, että he olivat olleet enkelien joukossa taivaassa, ja että he olivat nähneet ja havainneet siellä hämmästyttäviä asioita, kaikki asiat loistivat kuin kullasta, hopeasta ja jalokivistä tehdyt, ihastuttavissa muodoissa, jotka vaihtelivat ihmeellisesti. He kertoivat myös, että enkeleitä eivät ilahduttaneet itse ulkoiset asiat, vaan ne, joita ne edustivat, jotka olivat Jumalallisia, sanoinkuvaamattomia ja äärettömästä viisaudesta, ja että ne olivat heidän ilonsa; lukuun ottamatta lukemattomia muita asioita, joista ei voi ihmiskielellä ilmaista edes kymmenettä tuhannesosaa, eivätkä ne päädy käsityksiin, joissa on jotakin aineellista.

412. Melkein kaikki, jotka tulevat toiseen elämään, eivät tiedä, mitä taivaallinen autuus ja onnellisuus ovat, koska he eivät tiedä, mitä ja millaista sisäinen ilo on, kun he johtavat käsityksensä siitä yksinomaan ruumiillisista ja maailmallisista riemuista ja iloista. Ja kun he eivät tiedä siitä, he luulevat, ettei se ole mitään, vaikka ruumiilliset ja maailmalliset ilot eivät ole vastaavasti mitään. Siksi kunnolliset henget, jotka eivät tiedä, mitä taivaallinen ilo on, jotta he tietäisivät ja oppisivat tuntemaan sen, heidät viedään ensin paratiisillisiin asioihin, jotka ylittävät jokaisen mielikuvituksen idean. Silloin he arvelevat tulleensa taivaalliseen paratiisiin, mutta heille opetetaan, että se ei olisi todellista taivaallista onnea. Jonka tähden heidän annetaan oppia tuntemaan sisäisen ilon tiloja, jotka ovat havaittavia heidän sisimmälleen. Sen jälkeen heidät viedään rauhan tilaan aina heidän sisimpäänsä asti, silloin he tunnustavat, ettei mitään siitä olisi koskaan ilmaistavissa eikä ajateltavissa. Lopuksi heidät viedään viattomuuden tilaan, myös aina heidän sisimpään havaintoonsa. Siitä heidän annetaan oppia, mitä todellinen spirituaalinen ja taivaallinen hyvyys on.

413. Mutta voidakseni tietää, mitä ja millaista taivas ja taivaallinen ilo ovat, Herra on antanut minun usein ja kauan havaita taivaallisten ilojen suloisuuksia, jonka tähden elävästä kokemuksesta voin tuntea ne, mutta en koskaan kuvaamaan niitä. Mutta jotta niistä voidaan muodostaa jokin käsitys, sanotaan niistä jotakin. Taivaallinen ilo on tunnetta lukemattomista iloista ja suloisuuksista, jotka yhdessä esittävät jotakin yleistä, missä yleisessä, eli missä yleisessä tunteessa, ovat lukemattomien tunteiden harmoniat, jotka eivät tule selvästi havaintoon, vaan hämärästi, koska havainto on mitä yleisin. Minun annettiin kuitenkin havaita, että siinä oli lukemattomia asioita, siten järjestettyinä, ettei niitä voi koskaan kuvata; nämä lukemattomat asiat ovat sellaisia, jotka virtaavat taivaan järjestyksestä. Sellainen järjestys on tunteen yksityiskohdissa ja pienimmissä asioissa, jotka esitetään ja havaitaan ainoastaan yleisimpänä kokonaisuutena sen kohteena olevan kyvyn mukaisesti. Sanalla sanoen, jokainen yleinen tunne sisältää äärettömästi asioita järjestyneimmässä muodossa, eikä siinä ole mitään, mikä ei eläisi ja vaikuttaisi niihin kaikkiin sisimmistä lähtien, sillä taivaalliset ilot käyvät esiin sisimmistä. Minä havaitsin myös, että ilo ja mielihyvä tulivat kuin sydämestä levittäytyen hyvin pehmeästi kaikkien sisimpien säikeiden kautta ja sieltä säiekimppuihin sellaisella ilon sisimmällä tunteella, että säie oli ikään kuin pelkkää iloa ja mielihyvää, ja kaikki havaittava ja aistittava siitä samalla tavalla eläen onnesta. Ruumiin nautintojen ilo, näihin iloihin nähden, on kuin karkeaa ja pistävää pölyä verrattuna puhtaaseen ja lempeimpään tuulahdukseen. Olen myös huomannut, että kun halusin siirtää kaiken iloni toiselle, sen tilalle virtasi jatkuvasti sisäisempi ja täyteläisempi ilo kuin ennen; ja mitä enemmän tätä halusin, sitä enemmän sisään virtasi; ja tämän havaittiin olevan Herralta.

414. Ne, jotka ovat taivaassa, etenevät jatkuvasti kohti elämän kevättä; ja mitä useampia tuhansia vuosia he elävät, sitä miellyttävämpään ja onnellisempaan kevääseen, ja tämä ikuisesti, lisääntyen heidän rakkautensa, lähimmäisenrakkautensa ja uskonsa edistymisen ja asteen mukaisesti. Naiset, jotka ovat kuolleet vanhoina ja raihnaisina, sekä eläneet uskossa Herraan, rakkaudessa lähimmäiseensä ja onnellisessa aviorakkaudessa aviomiehensä kanssa, tulevat vuosien kuluessa enemmän ja enemmän nuoruutensa ja nuoruusikänsä kukoistukseen ja kauneuteen, joka ylittää jokaisen käsityksen sellaisesta kauneudesta kuin nähdään maan päällä. Hyvyys ja lähimmäisenrakkaus on se, mikä muodostaa ja esittää omaa kaltaisuuttaan ja aiheuttaa, että lähimmäisenrakkauden ilo ja kauneus loistavat esiin kasvojen jokaisesta pienimmästä yksityiskohdasta, niin että he ovat itse lähimmäisenrakkauden muotoja. Jotkut ovat heitä nähneet ja hämmästyneet. Lähimmäisenrakkauden muoto, joka elävästi nähdään taivaassa, on sellainen, että itse lähimmäisenrakkaus on, joka muotoilee ja muotoillaan ja tosin seuraavalla tavalla, että koko enkeli, erityisesti kasvot, on ikään kuin lähimmäisenrakkaus, joka selvästi sekä tulee näkyviin että havaitaan. Kun tätä muotoa katsotaan, on kauneus sanoinkuvaamaton vaikuttaen lähimmäisenrakkaudella itse mielen sisimpään elämään. Sanalla sanoen, vanheneminen taivaassa on nuortumista. Ne, jotka ovat eläneet rakkaudessa Herraan ja lähimmäisenrakkaudessa lähimmäiseensä, tulevat sellaisiksi muodoiksi eli sellaisiksi kauneuksiksi toisessa elämässä. Kaikki enkelit ovat sellaisia muotoja lukemattomine vaihteluineen; ja heistä taivas koostuu.

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. Yhtenäisyys koostuu monenlaisista asioista ja sieltä saa muotonsa ja laatunsa ja täydellisyytensä harmonian ja sopusoinnun laadun mukaisesti (nrot 457, 3241, 8003). Vaihtelu on ääretön, eikä mikään asia ole koskaan sama kuin toinen (nrot 7236, 9002). Taivaissa on samalla tavalla (nrot 3744, 4005, 7236, 7833, 7836, 9002). Siitä syystä kaikki yhteiskunnat taivaissa ja jokainen enkeli yhteiskunnassa eroavat toisistaan, koska ne ovat erilaisessa hyvyydessä ja hyödyssä (nrot 690, 3241, 3519, 3804, 3986, 4067, 4149, 4263, 7236, 7833). Herran Jumalallinen Rakkaus järjestää kaikki taivaalliseen muotoon ja yhdistää heidät niin, että he ovat kuten yksi ihminen (nrot 457, 3986, 5598).

XLIII TAIVAAN ÄÄRETTÖMYYS

415. Että Herran taivas on ääretön, voidaan tietää monista asioista, jotka on sanottu ja esitetty edellisissä luvuissa; erityisesti siitä, että taivas on peräisin ihmiskunnasta (nähdään edellä, nrot 311–317), eikä ainoastaan niistä, jotka ovat syntyneet Kirkon piirissä, vaan myös niistä, jotka ovat syntyneet sen ulkopuolella (nrot 318–328): näin se koostuu tämän maapallon alusta alkaen kaikista, jotka ovat eläneet hyvyydessä. Kuinka suuri ihmisjoukko on tällä koko maapallolla, voi päätellä jokainen, joka tietää jotakin maapallon maanosista, alueista ja valtakunnista. Se, joka tekee laskelman, huomaa, että useita tuhansia ihmisiä kuolee joka päivä, näin joitakin myriadeja eli miljoonia joka vuosi; ja sitä on tapahtunut varhaisimmista ajoista alkaen, joista on kulunut useita tuhansia vuosia. Kaikki ovat kuoleman jälkeen tulleet toiseen maailmaan, jota kutsutaan spirituaaliseksi maailmaksi, ja heitä jatkuvasti tulee sinne. Mutta kuinka moni heistä on tullut tai tulee taivaan enkeleiksi, ei voida sanoa. Tämä on minulle kerrottu, että muinaisina aikoina tuli sangen moni, koska silloin ihmiset ajattelivat sisäisemmin ja enemmän spirituaalisesti sekä siitä olivat taivaallisessa mieltymyksessä; mutta seuraavina aikakausina ei tullut niin moni, koska ihminen tuli aikojen kuluessa ulkoisemmaksi ja alkoi ajatella enemmän luonnollisesti ja siitä olla maallisessa mieltymyksessä. Näistä asioista voidaan ensiksi todeta, että taivas on suuri yksin tämän maapallon asukkaista.

416. Että Herran taivas on ääretön, voidaan tietää yksin siitä, että kaikki pikkulapset, olivatpa he syntyneet Kirkon piirissä tai sen ulkopuolella, Herra adoptoi heidät ja heistä tulee enkeleitä, ja heidän lukumääränsä nousee neljänteen tai viidenteen osaan koko ihmiskunnasta maan päällä. Että jokaisen pienen lapsen, missä hyvänsä syntyneen, olipa se Kirkon piirissä tai sen ulkopuolella, hurskaista tai jumalattomista vanhemmista, kun hän kuolee, Herra ottaa vastaan, ja häntä kasvatetaan taivaassa, ja Jumalallisen järjestyksen mukaisesti opetetaan ja täytetään hyvän mieltymyksillä ja niiden kautta toden tiedoilla, ja sen jälkeen, kun hän on täydellistynyt ymmärtäväisyydessä ja viisaudessa, hänet viedään taivaaseen ja hänestä tulee enkeli, nähdään edellä (nrot 329–345). Tästä voidaan päätellä, kuinka suuri taivaan enkelien joukko on syntynyt yksin heistä ensimmäisestä luomisesta lähtien nykypäivään saakka.

417. Kuinka ääretön Herran taivas on, voidaan tietää myös siitä, että kaikki planeetat, jotka aurinkokunnassamme näkyvät silmiemme edessä, ovat maapalloja; ja lisäksi, että niitä on lukemattomia maailmankaikkeudessa ja kaikki asukkaita täynnä. Niitä on käsitelty erikoisessa pienessä kirjassa nimeltä Avaruuden maapallot, josta haluan lainata seuraavan kohdan:

On hyvin tunnettua toisessa elämässä, että on olemassa monia maapalloja ja niillä ihmisiä, ja sieltä tulee henkiä ja enkeleitä. Sillä toisessa elämässä sallitaan jokaisen, joka haluaa totuuden ja siitä hyödyn rakkaudesta, puhua toisten maapallojen henkien kanssa ja sen johdosta vakuuttua maailmoiden lukuisuudesta ja oppia, ettei ihmiskunta ole ainoastaan yhdeltä maapallolta, vaan lukemattomilta maapalloilta. Olen toisinaan puhunut tästä asiasta meidän maapallomme henkien kanssa; ja minulle on kerrottu, että jokainen älykäs ihminen voi tietää monista asioista, jotka hän tietää, että on monia maapalloja ja siellä ihmisiä. Sillä järjestä voidaan päätellä, että niin suuret kokonaisuudet kuin planeetat ovat, joista jotkut ylittävät tämän maapallon suuruudeltaan, eivät ole autioita massoja ja luotu ainoastaan kulkemaan ja kiertämään auringon ympäri ja loistamaan niukkaa valoaan yhden ainoan maapallon hyväksi, vaan niiden hyödyn täytyy olla merkittävämpi kuin sellainen. Se, joka uskoo, kuten jokaisen pitäisi uskoa, että Jumaluus ei luonut maailmankaikkeutta muun päämäärän vuoksi, kuin että ihmiskunta olisi olemassa ja siitä taivas, sillä ihmiskunta on taivaan taimitarha, ei voi uskoa muuta kuin että kaikkialla, missä on maapallo, siellä on ihmisiä. Että ne planeetat, jotka näkyvät silmiemme edessä, koska ne ovat meidän aurinkokuntamme rajojen sisäpuolella, ovat maapalloja, voidaan tietää siitä, että ne ovat kokonaisuuksia maallisesta materiaalista, koska ne heijastavat auringon valoa ja kaukoputkella katsottuna näkyvät maapalloina, joissa on tummempia osia, eivätkä ne hehku liekistä kuten tähdet. Se voidaan tietää myös siitä, että ne kiertävät auringon ympäri samalla tavalla kuin meidän maapallomme ja etenevät eläinradan rataa ja sen johdosta tekevät vuosia ja vuodenaikoja, joita ovat kevät, kesä, syksy ja talvi. Samoin kuin meidänkin maapallomme ne pyörivät akselinsa ympäri ja sen johdosta tekevät vuorokausia ja vuorokauden aikoja, nimittäin aamun, keskipäivän, illan ja yön. Muutamilla niistä on kuita, joita kutsutaan satelliiteiksi, ja ne kiertävät maapallonsa ympäri määrättyinä aikoina, kuten kuu kiertää meidän maapallomme. Kun taas planeetta Saturnuksella, joka on kauimpana auringosta, on myös suuri valovyö, joka antaa paljon valoa, vaikka heijastettua, tälle maapallolle. Kuka tietäen tämän kaiken ja järkevästi ajatellen voi koskaan sanoa, että planeetat ovat autioita kokonaisuuksia? Lisäksi olen sanonut hengille, että ihminen saattaisi uskoa, että maailmankaikkeudessa on enemmän maapalloja kuin yksi, siitä että tähtitaivas on niin ääretön ja siellä niin lukemattomia tähtiä, joista jokainen on oman paikkansa eli oman maailmansa aurinko, joka muistuttaa meidän aurinkoamme vaihdellen suuruudessa. Se, joka asianmukaisesti harkitsee, tulee sellaiseen johtopäätökseen, että sellainen ääretön kokonaisuus ei voi olla muuta kuin keino päämäärään, joka on luomisen lopullinen päämäärä, joka on taivaallinen valtakunta, jossa Jumaluus voi asua enkelien ja ihmisten kanssa. Sillä näkyvä maailmankaikkeus eli taivas valaistuna niin lukemattomine tähtineen, jotka ovat niin monia aurinkoja, on ainoastaan keino, että on olemassa maapalloja ja niillä ihmisiä, joista on taivaallinen valtakunta. Kaikesta tästä järkevä ihminen ei voi ajatella muuta, kuin että niin ääretön keino niin suureen päämäärään, ei ole tehty ihmiskuntaa varten yhdeltä ainoalta maapallolta. Mitä se olisi Jumaluudelle, joka on ääretön, jolle se olisi vähäistä ja tuskin mitään tuhansista, vieläpä myriadeista maapalloista ja ne kaikki asukkaita täynnä? On henkiä, joiden ainoana harrastuksena on tietojen hankkiminen, koska ainoastaan sellainen ilahduttaa heitä; siksi näiden henkien on lupa kulkea ympäriinsä ja myös siirtyä meidän aurinkokuntamme ulkopuolelle toisiin aurinkokuntiin ja hankkia itselleen tietoja. Nämä henget, jotka ovat kotoisin Merkuriuksesta, ovat sanoneet, ettei ainoastaan tässä aurinkokunnassa ole maapalloja, joilla on ihmisiä, vaan myös sen ulkopuolella tähtitaivaassa lukemattomia määriä. On laskettu, että jos maailmankaikkeudessa olisi miljoona maapalloa ja jokaisella maapallolla kolmesataa miljoonaa ihmistä ja kaksisataa sukupolvea kuudessatuhannessa vuodessa, ja jokainen ihminen eli henki saisi tilaa kolme kuutiokyynärää, että niin suuri ihmis- eli henkijoukko ei täyttäsi vielä meidänkään maapallomme kokoista tilaa. Se tuskin täyttäisi enempää tilaa kuin yhden satelliitin verran, joka kiertää planeettoja, mikä olisi niin pieni tila maailmankaikkeudessa, että se on lähes näkymätön, sillä satelliittia tuskin nähdään paljaalla silmällä. Mitä se olisi maailmankaikkeuden Luojalle, jolle ei riittäisi, jos koko maailmankaikkeus täyttyisi, sillä Hän on ääretön? Olen puhunut enkelien kanssa näistä asioista, ja he sanoivat, että heillä oli samanlainen käsitys ihmiskunnan harvalukuisuudesta verrattuna Luojan Äärettömyyteen, vaikka he eivät ajattele avaruuksista käsin vaan tiloista; ja että heidän käsityksensä mukaan maapallojen lukumäärä nousee niin moniin myriadeihin kuin koskaan voidaan ajatella, silti ne eivät kuitenkaan olisi lainkaan mitään Herralle.

Edellä mainitussa pienessä kirjassa nähdään maapalloista maailmankaikkeudessa ja niiden asukkaista sekä hengistä ja enkeleistä sieltä. Ne asiat, joista siellä kerrotaan, on paljastettu ja esitetty minulle siinä tarkoituksessa, jotta tiedettäisiin, että Herran taivas on ääretön ja että se on kokonaan ihmiskunnasta; myös että meidän Herramme tunnustetaan kaikkialla taivaan ja maan Jumalana.

418. Että Herran taivas on ääretön, voidaan tietää myös siitä, että taivas kokonaisuudessaan kuvastaa yhtä ihmistä ja myös vastaa kaikkia asioita ja yksityiskohtia ihmisessä; ja että tämä vastaavaisuus ei voisi koskaan täyttyä, koska se ei ole ainoastaan vastaavaisuutta ruumiin jokaisen jäsenen, elimen ja sisälmysten kanssa yleensä, vaan myös kaikkien niissä olevien pienten sisälmysten ja pienten elinten kanssa jokaiseen pienimpään yksityiskohtaansa, vieläpä jokaisen pienen suonen ja säikeen kanssa; eikä ainoastaan niiden kanssa, vaan myös elimellisten substanssien kanssa, jotka sisäisesti vastaanottavat taivaan virtausta, josta tulevat ihmisen sisäiset toiminnot palvellen hänen mielensä toimintoja; nimittäin kaikki, mikä on olemassa sisäisesti ihmisessä, on olemassa muodoissa, jotka ovat substansseja, sillä mikä ei ole olemassa substanssissa perustana, ei ole mitään. Kaikilla näillä asioilla on vastaavaisuus taivaan kanssa, kuten voidaan nähdä luvusta, jossa käsiteltiin taivaan kaikkien asioiden vastaavaisuutta ihmisen kaikkien asioiden kanssa (nrot 87–102). Tämä vastaavaisuus ei voi koskaan täyttyä, sillä mitä useampia enkelillisiä yhteenliittymisiä on, jotka vastaavat yhtä ihmisruumiin jäsentä, sitä täydellisemmäksi taivas tulee, sillä kaikki täydellisyys taivaissa kasvaa moninaisuuden mukaan. Syy, että täydellisyys taivaissa kasvaa moninaisuuden mukaan, on siinä, että kaikilla siellä on yksi päämäärä ja kaikkien katse on yksimielisesti tähän päämäärään: tämä päämäärä on yhteinen hyvä. Kun se vallitsee, myös yhteisestä hyvästä on hyvyyttä jokaiselle yksilölle ja jokaisen yksilön hyvästä on hyvyyttä yhteiselle. Tämä tapahtuu, koska Herra kääntää kaikki taivaassa Itseensä päin (nähdään edellä, nro 123), ja sillä tekee, että he ovat yhtä Hänessä. Että monien yksimielisyys ja sopusointu, varsinkin sellaisesta alkuperästä ja sellaisessa siteessä, tuottaa täydellisyyttä, voi jokainen jossain määrin valaistuneesta järjestään havaita.

419. Minun on annettu myös nähdä asutun ja myös asumattoman taivaan laajuus; ja minä näin, että asumattoman taivaan laajuus oli niin suuri, ettei se voisi täyttyä ikinä, vaikka olisi monia myriadeja maapalloja ja jokaisella yhtä suuri ihmisjoukko kuin meidän maapallollamme. (Myös tästä asiasta nähdään pienessä kirjassa nimeltä Avaruuden maapallot, nro 168.)

420. Että taivas ei olisikaan ääretön, vaan pieni, luulevat muutamat joidenkin kohtien johdosta Sanassa ymmärrettynä sen kirjaimellisen merkityksen mukaisesti: kuten niistä kohdista, missä sanotaan, että ainoastaan köyhät vastaanotetaan taivaaseen, tai ainoastaan valitut, tai vain Kirkkoon kuuluvat eivätkä ne sen ulkopuolella, tai ainoastaan ne, joiden puolesta Herra puhuu; ja että taivas suljetaan, kun se on täytetty, ja että tämä aika on ennalta määrätty. Mutta he eivät tiedä, että taivasta ei koskaan suljeta, ja että ei ole mitään ennalta määrättyä aikaa eikä lukumäärän rajoitusta; ja että ”valituiksi” kutsutaan niitä, jotka ovat hyvän ja toden elämässä (1); ja ”köyhiksi” kutsutaan niitä, joilla ei ole tietoa hyvästä ja todesta ja kuitenkin haluavat niitä; ja sellaisia tämän halunsa johdosta kutsutaan myös ”nälkäisiksi” (2). Ne, jotka ovat muodostaneet käsityksensä taivaan pienuudesta ymmärtämättä Sanaa, uskovat sen olevan yhdessä paikassa, jossa on kaikkien kokoontuminen, vaikka taivas koostuu kuitenkin lukemattomista yhteiskunnista (nähdään edellä, nrot 41–50). He eivät myöskään tiedä muuta kuin että taivas olisi kullekin välittömästä armosta, ja niin että olisi sisäänpääsy ja vastaanotto ainoastaan suosiosta; eivätkä he ymmärrä, että Herra armostaan johtaa jokaista, joka ottaa Hänet vastaan, ja että Hänet ottaa vastaan sellainen, joka elää Jumalallisen järjestyksen lakien mukaan, jotka ovat rakkauden ja uskon käskyjä; ja että Herran armolla tarkoitetaan sitä, että Hän johtaa ihmistä lapsuudesta alkaen aina elämän loppuun saakka maailmassa ja sen jälkeen ikuisuudessa. Niinpä tietäkööt he, että jokainen ihminen syntyy taivasta varten, ja että se, joka vastaanottaa taivaan itseensä maailmassa, pääsee taivaaseen, mutta se, joka ei vastaanota, suljetaan ulos.

VIITTEITÄ TEOKSEEN ARCANA COELESTIA

1. ”Valitut” ovat niitä, jotka ovat hyvän ja toden elämässä (nrot 3755, 3900). Valinta ja vastaanotto taivaaseen ei ole Armosta, kuten ymmärretään, vaan elämän mukaan (nrot 5057, 5058). Ei ole Herran välitöntä Armoa, vaan välillinen, toisin sanoen niille, jotka elävät Hänen käskyjensä mukaan ja joita Hän Armostaan jatkuvasti johtaa maailmassa ja sen jälkeen ikuisuudessa (nrot 8700, 10659).

2. ”Köyhillä” tarkoitetaan Sanassa niitä, jotka ovat spirituaalisesti köyhiä, jotka ovat niitä, jotka eivät tiedä totuudesta ja kuitenkin haluavat tulla opetetuksi (nrot 9209, 9253, 10227). Heistä sanotaan, että heillä on ”nälkä” ja ”jano”, mikä on ikävöidä hyvän ja toden tietoja, joiden kautta on johdatus Kirkkoon ja taivaaseen (nrot 4958, 10227).