NEW JERUSALEM

UUDEN JERUSALEMIN OPPI USKOSTA

I USKO ON SISÄISTÄ TOTUUDEN TUNNUSTAMISTA

1. Uskolla ei nykyään ymmärretä muuta kuin ajatusta, että se on näin, koska Kirkko opettaa sitä, ja koska se ei ole ilmeistä ymmärryksen edessä; sillä sanotaan: ”Usko äläkä epäile.” Jos hän vastaa: ”En ymmärrä tätä”, niin sanotaan, että siksi se on uskottava. Jonka tähden nykyajan usko on uskoa tuntemattomaan, ja sitä voidaan kutsua sokeaksi uskoksi; ja koska se on toisen lausumaa toisessa, niin se on historiallista uskoa. Että tämä ei ole spirituaalista uskoa, nähdään seuraavilla sivuilla.

2. Itse usko ei ole muuta kuin tunnustamista, että se on näin, koska se on totta; sillä näin ajattelee ja puhuu se, joka on varsinaisessa uskossa: ”Tämä on totta, siksi minä uskon sen”; sillä usko kuuluu totuuteen, ja totuus uskoon. Hän sanoo myös, jos hän ei ymmärrä, että se on totta: ”Minä en tiedä, onko se totta, siksi en vielä usko sitä: kuinka uskoisin sen, mitä en ymmärrä? Se voi olla ehkä valhetta.”

3. Mutta yleinen puhe on, että kukaan ei voi ymmärtää spirituaalisia eli teologisia asioita, koska ne ovat yliluonnollisia. Mutta spirituaaliset totuudet voidaan yhtäläisesti ymmärtää kuin luonnolliset totuudet. Ja jos ei selkeästi, niin ne kuitenkin joutuvat, kun ne kuullaan, havaintoon, olivatpa ne totuuksia tai eivät; tämä erityisesti niillä, joihin totuudet vaikuttavat. Tämä minun on annettu tietää monista kokemuksista. Minun on annettu puhua tietämättömien, epäselvyydessä olevien, tyhmien ja myös niiden kanssa, jotka ovat olleet vääryyksissä, ja niiden, jotka ovat olleet pahuuksissa, ja jotka ovat syntyneet Kirkon piirissä ja kuulleet jotakin Herrasta, uskosta ja lähimmäisenrakkaudesta. Ja minun on annettu puhua heidän kanssaan viisauden salaisuuksista. Ja he ovat ymmärtäneet kaikki asiat ja tunnustaneet ne: mutta he olivat silloin ymmärryksen valossa, joka on jokaiselle ihmiselle, ja samalla kunniassa, että he olisivat älykkäitä. Mutta nämä asiat tapahtuivat kanssakäymisessä henkien kanssa. Tästä ovat monet minun kanssani vakuuttuneet, että spirituaaliset asiat yhtäläisesti kuin luonnolliset asiat voidaan ymmärtää, mutta silloin, kun niitä kuullaan tai luetaan, mutta ihminen itse vaikeasti, kun hän ajattelee itsestään. Syy, että spirituaaliset asiat ymmärretään, on se, että ihminen ymmärrykseen nähden voidaan kohottaa taivaan valoon, missä valossa ei muita asioita tule näkyviin kuin spirituaalisia, jotka ovat uskon totuuksia: sillä taivaan valo on spirituaalista valoa.

4. Siitä nyt johtuu, että totuuden sisäinen tunnustaminen on niillä, jotka ovat totuuden spirituaalisessa mieltymyksessä. Koska enkelit ovat tuossa mieltymyksessä, he hylkäävät täysin sen dogmin, että ymmärrys tulee olla uskon kuuliaisuuden alla. Sillä he sanovat: ”Mitä on uskoa eikä nähdä, onko se totta?” Ja jos joku sanoo, että se on kuitenkin uskottava, he vastaavat: ”Luuletko sinä olevasi Jumala, johon minun tulee uskoa? Tai luuletko minua hulluksi, että minun tulee uskoa sanottuun, jossa en näe totuutta? Niinpä tee, jotta minä näkisin.” Niin tämä dogmaatikko vetäytyy. Enkelillinen viisaus koostuu yksinomaan siitä, että he näkevät ja ymmärtävät mitä he ajattelevat.

5. On olemassa spirituaalinen käsitys, josta harvat tietävät jotakin, ja joka sisäänvirtaa niihin, jotka ovat totuuden mieltymyksessä, ja sisäisesti sanelee, että tämä, mikä kuullaan tai luetaan, on totta tai ei. Tässä käsityksessä ovat ne, jotka lukevat Sanaa valaistuksessa Herrasta. Olla valaistuksessa ei ole muuta kuin olla havaitsemissa, ja sen johdosta sisäisessä tunnustamisessa, että tämä ja tuo on totta. Nämä ovat niitä, joita kutsutaan ”Jehovan opettamiksi” (Jes. 54: 13; Joh. 6: 45), ja joista sanotaan Jeremiaassa:

Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen uuden liiton… Tämä on se liitto: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä… Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: ’Tuntekaa Herra.’ Sillä he kaikki tuntevat Minut. (Jer. 31: 31, 33, 34.)

6. Näistä asioista on ilmeistä, että usko ja totuus ovat yhtä. Siksi myös muinaisajan ihmiset, jotka mieltymyksestä ovat olleet ajattelussa totuuksista enemmän kuin meidän aikamme ihmiset, ovat uskon sijasta sanoneet totuuden. Siitä myös johtuu, että heprean kielessä totuus ja usko ovat yksi sana, jota kutsutaan nimellä Amuna tai Amen.

7. Että Herra puhuu uskosta Evankeliumeissa ja Ilmestyskirjassa, johtui siitä, että juutalaiset eivät ole uskoneet sen olevan totta, että Herra oli profeettojen ennustama Messias; ja missä totuutta ei uskota, siellä sanotaan usko. Mutta on kuitenkin toista omistaa usko ja uskoa Herraan, ja toista omistaa usko ja uskoa jotakuta: erosta puhutaan myöhemmin.

8. Usko erotettuna totuudesta astui sisään ja valtasi Kirkon Paavin vallan kanssa, koska tuon uskonnon pääasiallinen suoja oli tietämättömyys totuudesta. Jonka tähden myös Sanan lukeminen kiellettiin: muuten heitä ei olisi voitu palvoa jumaluuksina, eikä kutsua avuksi heidän pyhimyksiään, eikä tuoda esiin epäjumalanpalvelusta siinä määrin, että heidän ruumiinsa, luunsa ja haudat uskottaisiin pyhiksi, ja he hyötyisivät siitä. Tästä on ilmeistä, kuinka valtavia vääryyksiä sokea usko voi tuottaa.

9. Sokea usko on säilynyt myöhemmin myös monien Reformoitujen keskuudessa, siitä syystä, että he ovat erottaneet uskon lähimmäisenrakkaudesta; ja ne, jotka erottavat ne, eivät voi muuta kuin olla totuuden tietämättömyydessä, ja he nimittävät ajatusta, että se on näin, erotettuna sisäisestä tunnustamisesta, että se on niin, uskoksi. Näillä tietämättömyys on dogmien suoja: sillä niin kauan kuin tietämättömyys vallitsee ja vakaumus, että teologiset asiat ylittävät ymmärryksen, he voivat puhua eivätkä tulla vastaan väitetyiksi, ja uskotaan, että ne ovat totuuksia, ja että he ymmärtävät ne.

10. Herra sanoi Tuomaalle:

Koska sinä näit minut, Tuomas, sinä uskoit. Autuaita ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat (Joh. 20: 29).

Millä ei tarkoiteta uskoa erotettuna totuuden sisäisestä tunnustamisesta, vaan että autuaita ovat ne, jotka eivät näe Herraa silmillään, kuten Tuomas, ja silti uskovat että Hän on; sillä tämä nähdään totuuden valossa Sanasta.

11. Koska totuuden sisäinen tunnustaminen on uskoa, ja koska totuus ja usko ovat yhtä, (kuten edellä nrot 2, 4–6 on sanottu), niin seuraa, että ulkoinen tunnustaminen ilman sisäistä ei ole uskoa, eikä vääryyden vakuuttaminen ole uskoa. Ulkoinen tunnustaminen ilman sisäistä on uskoa tuntemattomaan; ja usko tuntemattomaan on ainoastaan muistitietoa, joka — jos se vahvistetaan — tulee vakaumukseksi. Ja ne, jotka ovat tässä uskossa ja tässä vakaumuksessa, ajattelevat että se on totta, koska toinen näin sanoi, tai ajattelevat että se on totta vahvistetun perusteella; ja kuitenkin vääryys voidaan vahvistaa yhtäläisesti kuin totuus, ja joskus vahvemminkin. Ajattelemalla että se on totta vahvistetun perusteella, ymmärretään, että ajatellaan sen olevan Totuutta mitä toinen sanoo, eikä sitä ensin tutkita, vaan ainoastaan vahvistetaan.

12. Jos joku ajattelee itsekseen, tai sanoo toiselle: ”Kuka voi omistaa totuuden sisäisen tunnustamisen, joka on usko? Minä en voi.” Mutta hänelle minä tulen sanomaan, kuinka hän voi: ”Karta pahuuksia synteinä, ja mene Herran luokse, ja sinä tulet omistamaan sitä niin paljon kuin haluat.” Että se, joka karttaa pahuuksia synteinä, on Herrassa, nähdään julkaisussa Elämän oppi Uutta Jerusalemia varten (nrot 18–31); että hän rakastaa totuutta ja näkee sen (nrot 32–41 siellä); ja että hänellä on usko (nrot 42–52 siellä).

II TOTUUDEN SISÄISTÄ TUNNUSTAMISTA, JOKA ON USKO, EI ANNETTAISI MUILLE KUIN NIILLE, JOTKA OVAT LÄHIMMÄISENRAKKAUDESSA

13. Edellä on sanottu, mitä usko on, tässä sanotaan, mitä lähimmäisenrakkaus on. Lähimmäisenrakkaus ensimmäisessä alkuperässään on hyvän mieltymystä; ja koska hyvyys rakastaa totuutta, hyvän mieltymys tuottaa toden mieltymyksen, ja tämän kautta toden tunnustamisen, joka on usko; näiden kautta omassa järjestyksessään syntyy toden mieltymys ja siitä tulee lähimmäisenrakkaus. Tämä on lähimmäisenrakkauden edistyminen omasta alkuperästään, joka on hyvän mieltymys, uskon kautta, joka on toden tunnustaminen, omaan päämääräänsä, joka on lähimmäisenrakkaus; päämäärä on yksi. Näistä asioista on ilmeistä, kuinka rakkaus, joka on hyvän mieltymystä, tuottaa uskon, joka on sama kuin toden tunnustaminen, ja tämän kautta tuottaa lähimmäisenrakkauden, joka on sama kuin rakkauden toiminta uskon kautta.

14. Mutta selvemmin. Hyvyys ei ole muuta kuin hyötyä: jonka tähden lähimmäisenrakkaus ensimmäisessä alkuperässään on hyödyn mieltymystä; ja koska hyöty rakastaa keinoja, se tuottaa keinojen mieltymyksen, josta on niiden tuntemus; ja näiden kautta omassa järjestyksessään syntyy hyödyn mieltymys ja siitä tulee lähimmäisenrakkautta.

15. Näiden asioiden edistyminen on kuten tahdon kaikkien asioiden edistyminen ymmärryksen kautta toimintaan ruumissa. Tahto ei tuota mitään itsestään ilman ymmärrystä, eikä ymmärrys mitään itsestään ilman tahtoa; niiden tulee toimia yhdessä, jotta jotakin syntyisi. Eli mikä on sama asia; tahdon mieltymys ei tuota mitään itsestään paitsi ymmärryksen ajatuksen kautta, eikä päinvastoin; niiden tulee toimia yhdessä, jotta jotakin syntyisi. Mieti, jos poistat ajatuksesta mieltymyksen, joka kuuluu johonkin rakkauteen, voitko ajatella? Tai jos poistat mieltymyksestä ajatuksen, voitko vaikuttua jostakin asiasta? Tai mikä on samankaltaista, jos poistat ajatuksesta mieltymyksen, pystytkö puhumaan? Tai jos poistat mieltymyksestä ajatuksen eli ymmärryksen, pystytkö tekemään jotakin? Samanlaista on lähimmäisenrakkauden ja uskon kanssa.

16. Näitä asioita voidaan valaista vertauksella puun kanssa. Puu ensimmäisessä alkuperässään on siemen, jossa on hedelmän tuottamisen pyrkimys. Tämä pyrkimys lämmön herättämänä tuottaa ensin juuren, ja siitä rungon eli varren oksineen ja lehtineen, ja lopulta hedelmän; ja siten hedelmän tuottamisen pyrkimys tulee esiin. Näistä asioista on ilmeistä, että hedelmän tuottamisen pyrkimys on jatkuvaa kaikessa edistymisessä, aina kunnes se tulee esiin; sillä jos se lakkaisi, kasvukyky kuolisi heti. Soveltaminen on tämä: Puu on ihminen. Pyrkimys tuoda esiin keinoja on ihmisessä tahdosta ymmärrykseen. Runko eli varsi oksineen ja lehtineen ovat ihmisessä ne keinot, joiden kautta tahto etenee vaikutukseksi, ja niitä kutsutaan uskon totuuksiksi. Ne hedelmät, jotka ovat hedelmän tuottamisen pyrkimyksen viimeisiä vaikutuksia puussa, ovat ihmisessä hyötyjä; näissä tahto tulee esiin. Näistä asioista voidaan nähdä, että tahdon hyödyn tuottaminen ymmärryksen avulla on jatkuvaa kaikessa edistymisessä, aina kunnes se tulee esiin. Tahdosta ja ymmärryksestä, ja niiden yhdistyksestä, nähdään julkaisussa Elämän Oppi Uutta Jerusalemia varten (nro 43).

17. Nyt sanotuista asioista on ilmeistä, että lähimmäisenrakkaus, sikäli kuin se on hyvän eli hyödyn mieltymystä, tuottaa uskon, keinona, jonka kautta se on olemassa; näin ollen, että lähimmäisenrakkaus ja usko, toimivat hyötyjen työskentelemisessä yhdessä. Myös että usko ei tuota hyvää eli hyötyä itsestään, vaan lähimmäisenrakkaudesta, sillä usko on lähimmäisenrakkauden keino. Niinpä se on harhaluulo, että usko tuottaa hyvää kuten puu hedelmää; puu ei ole usko, vaan puu on ihminen.

18. On tiedettävä, että lähimmäisenrakkaus ja usko tekevät yhden kuten tahto ja ymmärrys, koska lähimmäisenrakkaus kuuluu tahtoon ja usko kuuluu ymmärrykseen. Samoin, että lähimmäisenrakkaus ja usko tekevät yhden kuten mieltymys ja ajatus, koska mieltymys kuuluu tahtoon ja ajatus kuuluu ymmärrykseen. Samoin, että lähimmäisenrakkaus ja usko tekevät yhden kuten hyvyys ja totuus, koska hyvyys kuuluu tahdon mieltymykseen ja totuus ymmärryksen ajatukseen.

Sanalla sanoen, lähimmäisenrakkaus ja usko tekevät yhden kuten olemus ja muoto, koska uskon olemus on lähimmäisenrakkaus ja lähimmäisenrakkauden muoto on usko. Näistä asioista on ilmeistä, että usko ilman lähimmäisenrakkautta on kuten muoto ilman olemusta, joka ei ole mitään; ja että lähimmäisenrakkaus ilman uskoa on kuten olemus ilman muotoa, joka myöskään ei ole mitään.

19. Lähimmäisenrakkaus ja usko ihmisessä suhtautuvat toisiinsa täysin kuten sydämen liike, jota kutsutaan systoleksi [supistuminen] ja diastoleksi [lepovaihe], ja keuhkojen liike, jota kutsutaan hengitykseksi: on myös niiden täydellinen vastaavaisuus ihmisen tahdon ja ymmärryksen kanssa, siten lähimmäisenrakkauden ja uskon kanssa. Jonka tähden myös tahtoa ja sen mieltymystä ymmärretään ”sydämellä” Sanassa, sekä ymmärrystä ja sen ajatusta ”sielulla” Sanassa, ja myös ”hengellä”. Siksi ”luovuttaa sielunsa” on, että se ei enää elävöitä, ja ”luovuttaa henkensä” on, että ei enää hengitä. Näistä asioista seuraa, että uskoa ei voida antaa ilman lähimmäisenrakkautta, eikä lähimmäisenrakkautta ilman uskoa; ja että usko ilman lähimmäisenrakkautta on kuten keuhkojen hengitys ilman sydäntä, mitä ei voida antaa missään elävässä, vaan ainoastaan automaatissa; ja että lähimmäisenrakkaus ilman uskoa on kuten sydän ilman keuhkoja, mistä ei tunneta mitään elävää: näin ollen, että lähimmäisenrakkaus uskon avulla työskentelee hyötyjä, kuten sydän keuhkojen avulla toimintoja.

Niin suuri samankaltaisuus vallitsee sydämen ja lähimmäisenrakkauden välillä, sekä keuhkojen ja uskon välillä, että spirituaalisessa maailmassa jokainen tunnettaisiin pelkästä hengityksestä, millainen usko hänellä on, ja sydämen sykkeestä, millainen lähimmäisenrakkaus hänellä on. Sillä enkelit ja henget yhtäläisesti kuin ihmiset elävät sydämestä ja hengityksestä. Siitä on, että he samoin kuin ihmiset maailmassa tuntevat, ajattelevat, toimivat ja puhuvat.

20. Koska lähimmäisenrakkaus on rakkautta lähimmäistä kohtaan, sanotaan myös mitä lähimmäinen on. Lähimmäinen luonnollisessa merkityksessä on ihminen, kollektiivisesti ja yksilöllisesti. Ihminen kollektiivisesti on Kirkko, isänmaa ja yhteiskunta; ja ihminen yksilöllisesti on kanssakansalainen, jota Sanassa kutsutaan ”veljeksi” ja ”toveriksi”. Mutta lähimmäinen spirituaalisessa merkityksessä on hyvyys; ja koska hyöty on hyvyyttä, niin lähimmäinen spirituaalisessa merkityksessä on hyöty. Että hyöty on spirituaalinen lähimmäinen, tulee jokaisen tunnustaa. Sillä kuka rakastaa ihmistä vain persoonana? Vaan hän rakastaa häntä sen johdosta, mikä on hänessä ja mistä hän on sellainen, siten hänen ominaisuutensa perusteella, tämä nimittäin on ihminen. Tämä ominaisuus, jota rakastetaan, on hyöty, ja sitä kutsutaan hyvyydeksi; siitä on tämä lähimmäinen. Koska Sana on sisäisesti spirituaalinen, niin spirituaalisessa merkityksessä hyvyyden rakastaminen on rakastaa lähimmäistään.

21. Mutta toista on rakastaa lähimmäistä hyvyyden tai hyödyn johdosta hänessä itseänsä kohtaan, ja toista on rakastaa lähimmäistä hyvyyden tai hyödyn johdosta itsessään häntä kohtaan. Rakastaa lähimmäistä hyvyyden tai hyödyn johdosta hänessä itseänsä kohtaan, voi myös paha, mutta rakastaa lähimmäistä hyvyyden tai hyödyn johdosta itsessään häntä kohtaan, ei voi muu kuin hyvä; sillä tämä ihminen rakastaa hyvyyttä hyvyydestään, eli rakastaa hyötyä hyödyn mieltymyksestään. Näiden ja edellisten eroa Herra kuvaa Matteuksessa, (5: 42–47). Monet sanovat: ”Minä rakastan häntä, koska hän rakastaa minua ja tekee minulle hyvää.” Mutta silti rakastaa häntä ainoastaan sen vuoksi, ei ole rakastaa häntä sisäisesti, ellei hän itse olisi hyvyydessä, ja siitä rakastaisi hänen hyvyyttään; tämä ihminen on lähimmäisenrakkaudessa, edellinen sitä vastoin ystävyydessä, joka ei ole lähimmäisenrakkautta. Se, joka lähimmäisenrakkaudestaan rakastaa lähimmäistään, yhdistyy hänen hyvyytensä kanssa, eikä hänen persoonansa kanssa paitsi niin paljon ja niin kauan kuin hän on hyvyydessä; tämä ihminen on spirituaalinen ja rakastaa spirituaalisesti. Mutta se, joka pelkästä ystävyydestä rakastaa toista, yhdistyy hänen persoonansa kanssa, ja samalla silloin hänen pahuutensa kanssa; häntä kuoleman jälkeen tuskin voidaan erottaa siitä henkilöstä, joka on pahuudessa, mutta toinen voidaan. Lähimmäisenrakkaus tekee tämän uskon kautta, mikä usko on totuus; ja se ihminen, joka on lähimmäisenrakkaudessa, tutkii perusteellisesti totuuden avulla ja näkee, mitä on rakastettava, ja katsoo hyödyn laatua rakastamisessaan ja hyväntekemisessään.

22. Rakkaus Herraan on varsinaista rakkautta, ja rakkaus lähimmäistä kohtaan on lähimmäisenrakkautta. Ihmiselle ei anneta rakkautta Herraan, paitsi lähimmäisenrakkaudessa; tässä Herra yhdistyy ihmisen kanssa. Koska usko on olemukseltaan lähimmäisenrakkautta, niin seuraa, että kenelläkään ei voi olla uskoa Herraan, ellei hän ole lähimmäisenrakkaudessa; tästä uskon kautta on yhdistyminen, lähimmäisenrakkauden kautta Herran yhdistyminen ihmisen kanssa, ja uskon kautta ihmisen yhdistyminen Herran kanssa. Että yhdistyminen on vastavuoroinen, nähdään julkaisussa Elämän Oppi Uutta Jerusalemia varten, (nrot 102–107).

23. Lyhyesti sanottuna, niin paljon kuin joku karttaa pahuuksia synteinä, ja katsoo Herraan, niin paljon hän on lähimmäisenrakkaudessa, siispä niin paljon hän on uskossa. Että niin paljon kuin joku karttaa pahuuksia synteinä ja katsoo Herraan, niin paljon hän on lähimmäisenrakkaudessa, nähdään julkaisussa Elämän Oppi Uutta Jerusalemia varten, (nrot 67–91); ja että niin paljon hänellä on uskoa, (nrot 42–52); mitä lähimmäisenrakkaus on varsinaisessa merkityksessään, (nro 114).

24. Kaikista asioista, jotka tähän saakka on sanottu, voidaan nähdä, että pelastavaa uskoa, joka on sisäistä totuuden tunnustamista, ei anneta muille kuin niille, jotka ovat lähimmäisenrakkaudessa.

III TODEN JA HYVÄN TIEDOT EIVÄT OLE USKON, ENNEN KUIN IHMINEN ON LÄHIMMÄISENRAKKAUDESSA, VAAN NE OVAT VARASTO, JOSTA LÄHIMMÄISENRAKKAUDEN USKO VOI MUODOSTUA

25. Ihmisellä on tietämisen mieltymys varhaisimmasta lapsuudestaan lähtien; tämän kautta hän oppii monia asioita, jotka tulevat olemaan hänelle hyödyksi, ja monia, jotka eivät ole hyödyksi. Kun hän aikuistuu, kiintymyksestä tiettyyn tehtävään, hän omaksuu niitä asioita, jotka kuuluvat tehtävän asiaan; tästä tulee silloin hänelle se hyöty, joka vaikuttaa häneen: siten alkaa mieltymys hyötyyn, joka tuottaa keinojen mieltymyksen, joiden kautta hän tulee omaan tehtäväänsä, joka on hänen hyötynsä. Tämä edistyminen on jokaisella maailmassa, koska jokaisella on jokin tehtävä, johon hän etenee siitä hyödystä, joka on päämäärä, keinojen kautta itse hyötyyn, joka on vaikutus. Mutta koska tämä hyöty keinoineen on elämää varten maailmassa, on hänen mieltymyksensä luonnollinen.

26. Mutta koska jokainen ihminen ei ainoastaan katso hyötyjä elämää varten maailmassa, vaan tulee katsoa hyötyjä myös elämää varten taivaassa, (sillä tähän hän tulee elämänsä jälkeen maailmassa, ja tässä hän tulee elämään sen jälkeen ikuisesti), siksi jokainen hankkii itselleen lapsuudestaan lähtien toden ja hyvän tietoja Sanasta, tai Kirkon opista, tai saarnasta, mitkä tiedot tulevat olemaan sitä elämää varten, ja varastoi ne luonnolliseen muistiinsa, suuremmassa tai pienemmässä määrin synnynnäisen tietämisen mieltymyksensä mukaan, ja erilaisten herätteiden kautta lisääntyneenä.

27. Mutta kaikki nämä tiedot, kuinka paljon ja millaisia tahansa ne ovat, ovat ainoastaan varasto, josta lähimmäisenrakkauden usko voi muodostua; ja tätä uskoa ei muodosteta, paitsi mikäli hän karttaa pahuuksia synteinä. Jos hän karttaa pahuuksia synteinä, silloin näistä tiedoista tulee uskon asioita, joilla on sisällään spirituaalinen elämä; mutta jos hän ei karta pahuuksia synteinä, nämä tiedot eivät ole muuta kuin tietoja, eikä niistä tule uskon asioita, joilla on jokin spirituaalinen elämä sisällään.

28. Tämä varasto on erityisen välttämätön, koska ilman sitä usko ei voi muodostua; sillä toden ja hyvän tiedot astuvat sisään uskoon ja tekevät sen; jos ei ole mitään tietoja, usko ei voi syntyä; täysin tyhjää ja turhaa uskoa ei anneta; jos niitä on muutama, uskosta tulee hyvin pientä ja puutteellista; mutta jos niitä on paljon, uskosta tulee rikasta ja täyteläistä runsautensa mukaan.

29. Mutta on tiedettävä, että aidot toden ja hyvän tiedot tekevät uskon eivätkä lainkaan valheen tiedot; sillä usko on totuus, kuten edellä (nrot 5–11) on sanottu; ja valheellisuus, koska se on vastakkainen totuudelle, tuhoaa uskon. Eikä lähimmäisenrakkautta voi olla olemassa siellä, missä on pelkkiä valheita, sillä (kuten edellä on sanottu) lähimmäisenrakkaus ja usko tekevät yhden kuten hyvyys ja totuus tekevät yhden. Näistä asioista myös seuraa, etteivät yhdetkään aidot toden ja hyvän tiedot tee mitään uskoa, ja että harvat tekevät jonkin uskon, ja että monet tekevät valaistuneen uskon täyteytensä mukaan. Millainen usko ihmisellä on lähimmäisenrakkaudesta, sellainen on hänellä älykkyys.

30. Monille myös annetaan, joilla ei ole totuuden sisäistä tunnustamista, kuitenkin lähimmäisenrakkauden uskoa. He ovat niitä, jotka elämässään ovat katsoneet [suuntautuneet] Herraan, ja uskonnosta välttäneet pahuuksia, mutta huolet ja tehtävät maailmassa estivät heitä ajattelemasta totuuksia, ja myös totuuden puute opettajilla. Mutta he ovat kuitenkin sisäisesti eli omassa hengessään toden tunnustamisessa, koska he ovat sen mieltymyksessä. Jonka tähden he kuoleman jälkeen, kun heistä tulee henkiä, ja heitä opetetaan enkelien kautta, tunnustavat totuudet ja ilolla vastaanottavat ne. Mutta toisin on niillä, jotka elämässään eivät ole katsoneet Herraan, eivätkä uskonnosta ole välttäneet pahuuksia; he eivät sisäisesti eli omassa hengessään ole missään toden mieltymyksessä, ja sen johdosta eivät myöskään missään sen tunnustamisessa. Jonka tähden he kuoleman jälkeen, kun heistä tulee henkiä, ja heitä opetetaan enkelien kautta, eivät tahdo tunnustaa Totuuksia, eivätkä sen johdosta vastaanottaa niitä: sillä elämän pahuus sisäisesti vihaa totuuksia; mutta elämän hyvyys sisäisesti rakastaa totuuksia.

31. Ne toden ja hyvän tiedot, jotka edeltävät uskoa, näyttävät joistakin, että ne ovat uskon, mutta ne eivät kuitenkaan ole. Että he olettavat ja sanovat uskovansa, siksi he eivät usko; eivätkä nämä tiedot ole uskon, sillä ne ovat ainoastaan ajatuksen, että se on näin, mutta eivät ole sisäisestä tunnustamisesta, että ne ovat totuuksia. Ja usko siihen, että ne ovat totuuksia, sillä aikaa kun ei tiedetä, mitä ne ovat, on vakuuttelun laji kaukana sisäisestä tunnustamisesta. Mutta niin pian kuin lähimmäisenrakkaus istutetaan, silloin näistä tiedoista tulee uskon, mutta ei enempää kuin lähimmäisenrakkautta on uskossa.

Ensimmäisessä tilassa, ennen kuin lähimmäisenrakkaus havaitaan, heistä näyttää kuten usko olisi ensimmäisellä sijalla, ja lähimmäisenrakkaus toisella; mutta toisessa tilassa, kun lähimmäisenrakkaus havaitaan, tulee usko toiselle sijalle, ja lähimmäisenrakkaus ensimmäiselle. Ensimmäistä tilaa kutsutaan uudistamiseksi, toista tilaa uudestisyntymiseksi. Kun ihminen on viimeksi mainitussa tilassa, silloin hänellä kasvaa päivä päivältä viisaus, ja hyvyys päivä päivältä moninkertaistaa totuuksia ja tekee niistä hedelmällisiä. Ihminen on silloin kuin puu, joka kantaa hedelmää ja hedelmään asettaa siemeniä, joista tulee uusia puita ja lopulta puutarha. Silloin hänestä tulee todella ihminen, ja kuoleman jälkeen enkeli, jonka elämän tekee lähimmäisenrakkaus, ja usko muodon, kauneuden sen laadun mukaisesti. Mutta uskoa ei silloin enää kutsuta uskoksi, vaan älykkyydeksi.

Näistä asioista voidaan nähdä, että kaikki uskosta on lähimmäisenrakkaudesta, eikä mitään siitä itsestään; ja myös että lähimmäisenrakkaus tuottaa uskon, eikä usko lähimmäisenrakkautta: ne toden tiedot, jotka edeltävät, ovat täysin kuten viljalaari vilja-aitassa, mikä ei ravitse ihmistä, ellei hän halutessaan ravintoa, ota sieltä viljaa.

32. Sanotaan myös, kuinka usko muodostetaan lähimmäisenrakkaudesta. Jokaisella ihmisellä on luonnollinen mieli ja spirituaalinen mieli; luonnollinen mieli on maailmaa varten ja spirituaalinen mieli taivasta varten. Ihminen ymmärrykseen nähden on molemmissa; mutta ei tahtoonsa nähden, ennen kuin hän karttaa ja torjuu pahuuksia synteinä. Kun hän tekee tämän, silloin avataan spirituaalinen mieli myös tahtoa varten; ja kun se on avattu, sisäänvirtaa sieltä luonnolliseen mieleen spirituaalista lämpöä taivaasta. Tämä lämpö on olemukseltaan lähimmäisenrakkautta, ja se elävöittää toden ja hyvän tiedot, jotka ovat luonnollisessa mielessä, ja muodostaa niistä uskon. Tämä tapahtuu myös kuten puun kanssa, joka ei vastaanota kasvua edistävää elämää, ennen kuin lämpö auringosta sisäänvirtaa, ja yhdistyy valon kanssa, kuten tapahtuu kevätaikaan. On myös täydellinen rinnakkaisuus ihmisen elävöittämisen ja puun kasvua edistävän välillä, siinä, että maailman lämpö tekee jälkimmäisen, ja taivaan lämpö edellisen: jonka tähden Herra myös vertaa niin usein ihmistä puuhun.

33. Näistä harvoista asioista voidaan nähdä, että toden ja hyvän tiedot eivät ole uskon, ennen kuin ihminen on lähimmäisenrakkaudessa; mutta että ne ovat varasto, josta lähimmäisenrakkauden usko voi muodostua. Toden tiedot tulevat totuuksiksi uudestisyntyneellä; myös hyvän tiedot, sillä hyvän tieto on ymmärryksessä, mutta hyvän mieltymys tahdossa; ja totuudeksi kutsutaan sitä, mikä on ymmärryksessä, ja hyvyydeksi sitä, mikä on tahdossa.

IV KRISTILLINEN USKO YLEISMAAILMALLISESSA KÄSITYKSESSÄ

34. Kristillinen usko yleismaailmallisessa käsityksessä on tämä:

”Että Herra ikuisuudesta, joka on Jehova, on tullut maailmaan alistaakseen Helvetit, ja kirkastaakseen Ihmisyyteensä; ja että ilman sitä kukaan kuolevainen ei voisi pelastua; ja että ne pelastetaan, jotka uskovat Häneen.”

35. Sanotaan ”yleismaailmallisessa käsityksessä”, koska tämä on uskon yleiskäsite, ja uskon yleiskäsite on mikä tulee olla kaikissa asioissa ja yksityiskohdissa. Uskon yleiskäsite on, että Jumala on yksi persoona ja olemus, jossa on Kolminaisuus, ja että Herra on tämä Jumala. Uskon yleiskäsite on, että kukaan kuolevainen ei olisi voinut pelastua, ellei Herra olisi tullut maailmaan. Uskon yleiskäsite on, että Hän tuli maailmaan poistaakseen helvetin ihmisestä; ja Hän poisti sen taisteluilla sitä vastaan, ja voitoilla sen ylitse; näin Hän alisti sen; ja Hän saattoi sen järjestykseen ja kuuliaisuutensa alaiseksi. Uskon yleiskäsite on myös, että Hän on tullut maailmaan kirkastaakseen Ihmisyytensä, jonka Hän maailmassa otti vastaan, eli yhdistääkseen sen Jumaluuden kanssa, josta [se oli]; siten Hän pitää Helvetit, alistettuaan ne, järjestyksessä ja kuuliaisuutensa alaisena ikuisesti. Koska kumpaakaan tätä ei ole voitu tehdä muuten kuin kiusausten kautta, aina niiden viimeiseen saakka, ja niiden viimeinen oli ristinkärsimys, siksi Hän kävi lävitse myös sen. Nämä ovat Kristillisen Uskon Yleiskäsitteitä Herrasta.

36. Kristillisen Uskon Yleiskäsite ihmisen puolelta on, että hän uskoisi Herraan; sillä uskomalla Häneen tapahtuu yhdistyminen Hänen kanssaan, minkä kautta on pelastus. Uskoa Häneen on olla luottamus siihen, että Hän pelastaa: ja koska luottamus voi olla ainoastaan sillä, joka elää hyvin, niin myös tätä ymmärretään uskomisella Häneen.

37. Nämä kaksi Kristillisen Uskon Yleiskäsitettä on käsitelty yksityiskohtaisesti; ensimmäistä, mikä katsoo Herraan, Uuden Jerusalemin Opissa Herrasta; ja toisesta, mikä katsoo ihmiseen, Elämän Opissa Uutta Jerusalemia varten; jonka tähden niitä ei ole tarpeen tässä enempää avata.

V TÄMÄN PÄIVÄN USKO YLEISMAAILMALLISESSA KÄSITYKSESSÄ

38. Tämän päivän usko yleismaailmallisessa käsityksessä on tämä:

”Että Isä Jumala lähetti Poikansa, jotta Hän sovittaisi Ihmiskunnan puolesta, ja että Hän tämän Pojan ansion vuoksi armahtaa ja pelastaa ne, jotka uskovat sen (toiset sanovat: ne, jotka uskovat sen ja samalla tekevät hyviä asioita).”

39. Mutta jotta nähtäisiin selkeämmin, millainen tämä Usko on, haluaisin tuoda esiin järjestyksessä ne eri asiat, joita se esittää.

Tämän päivän Usko

(I) Esittää Isä Jumalan ja Poika Jumalan kahtena, molemmat ovat ikuisuudesta.

(II) Esittää Poika Jumalan tulleen maailmaan Isän tahdosta, jotta Hän sovittaisi Ihmiskunnan puolesta, joka muuten olisi menehtynyt ikuiseen kuolemaan Jumalallisen Oikeudenmukaisuuden vuoksi, jota he kutsuvat myös rankaisevaksi oikeudenmukaisuudeksi.

(III) Esittää Pojan sovittamisen lain täyttämisellä ja ristinkärsimyksellä.

(IV) Esittää Isän armollisuuden Pojan mainittujen tekojen vuoksi.

(V) Esittää Pojan ansion lukemisen niitä kohtaan, jotka uskovat sen.

(VI) Esittää tämän hetkelliseksi; ja siksi, jos ei aiemmin, niin myös kuoleman viimeisen tunnin paikkeilla.

(VII) Esittää jotakin kiusauksesta, ja silloin vapautusta tuon uskon kautta.

(VIII) Esittää näillä ihmisillä erityisesti olevan luottamuksen ja uskon.

(IX) Esittää näillä ihmisillä erityisesti olevan vanhurskauttamisen, ja Isän täydellisen armon Pojan vuoksi, sekä kaikkien syntien anteeksiantamisen, ja siten pelastuksen.

(X) Oppineemmat esittävät näillä ihmisillä olevan pyrkimyksen hyvään, mikä työskentelee kätkettynä eikä silminnähtävästi liikuta tahtoa. Toiset esittävät näkyvän toiminnan: molemmat Pyhän Hengen kautta.

(XI) Useimmat ihmiset, jotka vahvistavat itseään siinä, ettei kukaan voi tehdä hyvää itsestään, mikä on hyvyyttä, ja ellei se olisi ansiotonta, ja etteivät he ole Lain ikeen alaisia, he laiminlyövät ne eivätkä ajattele elämän pahuutta eivätkä hyvyyttä. Sillä he sanovat itsessään, että hyvä teko ei pelasta eikä paha vahingoita, koska usko yksin tekee kaikki asiat.

(XII) Yleensä he asettavat ymmärryksen tämän uskon kuuliaisuuden alaiseksi, kutsuen sitä uskoksi, mitä ei ymmärretä.

40. Mutta tutkia ja punnita näitä asioita yksi kerrallaan, ovatko ne totuuksia, pidättäydytään. Ne käyvät selvästi ilmi niistä asioista, jotka tässä edellä on sanottu, varsinkin niistä, jotka teoksessa Doctrina Novae Hierosolymae de Domino [Uuden Jerusalemin Oppi Herrasta], ja julkaisussa Elämän Oppi Uutta Jerusalemia varten, on kuvattu Sanasta ja samalla rationaalisesti vahvistettu.

41. Mutta kuitenkin, jotta nähtäisiin, millainen usko on erotettuna lähimmäisenrakkaudesta, ja millainen usko on ei erotettuna siitä, haluaisin välittää ne asiat, jotka olen kuullut taivaan enkeliltä. Hän sanoi, että hän on puhunut monien Reformoitujen kanssa ja kuullut, millainen heidän uskonsa on; ja hän kertoi siitä, mitä hän on puhunut yhden kanssa, joka oli uskossa erotettuna lähimmäisenrakkaudesta, ja mitä toisen kanssa, joka oli uskossa ei erotettuna lähimmäisenrakkaudesta, ja mitä hän on kuullut heiltä. Hän sanoi, että hän on kysynyt heiltä ja he ovat vastanneet. Koska nämä asiat voivat valaista tätä aihetta, haluaisin tuoda tässä esiin heidän keskustelunsa.

42. Enkeli sanoi, että hän sen kanssa, joka oli uskossa erotettuna lähimmäisenrakkaudesta, on puhunut näin: ”Ystävä, kuka sinä olet?” Hän vastasi: ”Olen reformoitu kristitty.” ”Mikä on oppisi ja siitä uskontosi?” Hän vastasi, että se on usko. Enkeli sanoi: ”Mikä on uskosi?” Hän vastasi: ”Minun uskoni on tämä: Että Isä Jumala lähetti Poikansa sovittamaan Ihmiskunnan puolesta, ja että ne pelastetaan, jotka uskovat sen.” Hän kysyi sitten sanoen: ”Mitä sinä tiedät enemmän pelastuksesta?” Hän vastasi, että pelastus on yksin tuon uskon kautta. Hän sanoi edelleen: ”Mitä sinä tiedät lunastuksesta?” Hän vastasi, että se tapahtuu ristinkärsimyksen kautta, ja että Pojan ansio luetaan tuon uskon kautta. Edelleen, ”Mitä sinä tiedät uudestisyntymisestä?” Hän vastasi, että se tapahtuu tuon uskon kautta. ”Mitä sinä tiedät parannuksesta ja syntien anteeksiantamisesta?” Hän vastasi, että ne tapahtuvat tuon uskon kautta. ”Sano, mitä tiedät rakkaudesta ja lähimmäisenrakkaudesta.” Hän vastasi, että ne ovat tuo usko. ”Sano, mitä sinä tiedät hyvistä teoista.” Hän vastasi, että ne ovat tuo usko. ”Sano, mitä sinä ajattelet kaikista käskyistä Sanassa.” Hän vastasi, että ne ovat tuossa uskossa. Silloin enkeli sanoi: ”Et siis tule tekemään mitään?” Tähän hän vastasi: ”Mitä minä tekisin? Minä en voi tehdä hyvää, mikä on hyvyyttä, itsestäni.” Enkeli sanoi: ”Voiko sinulla olla usko itsestäsi?” Hän vastasi: ”Sitä minä en voi.” Enkeli sanoi: ”Kuinka sinulla sitten voi olla usko?” Hän vastasi: ”Tässä minä en tutki, minulla tulee olla usko.” Lopulta enkeli sanoi: ”Tiedätkö sinä ylipäätään jotakin lisäksi pelastuksesta?” Hän vastasi: ”Mitä lisäksi, kun yksin tuon uskon kautta on pelastus?” Mutta silloin enkeli sanoi: ”Sinä vastaat kuin se, joka soittaa pillin yhtä sävyä; en kuule mitään muuta kuin uskoa. Jos sinä tiedät sen, etkä mitään lisäksi, sinä et tiedä mitään. Mene pois ja katso tovereitasi.” Ja hän meni pois ja kohtasi heidät erämaassa, jossa ei ollut ruohoa. Hän kysyi, miksi näin oli; ja he sanoivat, koska heillä ei ollut mitään Kirkosta.

43. Enkeli sen kanssa, joka oli uskossa ei erotettuna lähimmäisenrakkaudesta, on puhunut näin: ”Ystävä, kuka sinä olet?” Hän vastasi: ”Olen reformoitu kristitty.” ”Mikä on sinun oppisi, ja siitä uskontosi?” Hän vastasi: ”Usko ja lähimmäisenrakkaus.” Enkeli sanoi: ”Nämä ovat kaksi.” Hän vastasi: ”Niitä ei voida erottaa.” Enkeli sanoi: ”Mitä on usko?” Hän vastasi: ”Uskoa mitä Sana opettaa.” Enkeli sanoi: ”Mitä on lähimmäisenrakkaus?” Hän vastasi: ”Tehdä mitä Sana opettaa.” Enkeli sanoi: ”Oletko sinä ainoastaan uskonut nämä asiat, vai oletko sinä myös tehnyt ne?” Hän vastasi: ”Minä olen myös tehnyt ne.” Silloin taivaan enkeli katsoi häntä ja sanoi: ”Ystäväni, tule minun kanssani ja asu meidän kanssamme.”

VI MILLAISTA USKO ON EROTETTUNA LÄHIMMÄISENRAKKAUDESTA

44. Jotta usko erotettuna lähimmäisenrakkaudesta nähtäisiin, millaista se on, tulen esittämään sen alastomuudessaan. Tässä se on tällainen:

Että Isä Jumala vihastuneena ihmiskuntaa kohtaan hylkäsi sen Itsensä luota, ja oikeudenmukaisuudesta päätti kostaa sen iankaikkisella kadotuksella. Ja että Hän sanoi Pojalle: ”Laskeudu alas, täytä Laki ja ota päällesi heille määrätty tuomio; ja ehkä silloin Minulla tulee olemaan armeliaisuutta.” Jonka tähden Hän laskeutui alas ja täytti Lain, ja salli Itsensä tulla ripustettavaksi ristille ja julmasti tapetuksi. Tämän tehtyään Hän palasi Isän luokse ja sanoi: ”Olen ottanut päälleni ihmiskunnalle määrätyn tuomion; nyt Sinun tulee olla armelias”, Hän rukoili heidän puolestaan. Mutta vastaukseksi Hän sai: ”Minä en voi sitä heitä kohtaan, mutta koska olen nähnyt Sinut ristillä, ja veresi silloin, olen tullut armeliaaksi; mutta Minä en kuitenkaan tule antamaan heille anteeksi, vaan tulen lukemaan heille Sinun ansiosi, mutta ei muille kuin niille, jotka tunnustavat tämän. Tämä tulee olemaan se usko, jonka kautta he voivat pelastua.

45. Sellainen on tämä usko alastomuudessaan. Kukahan, jolla on jotakin valaistunutta järkeä, ei näe tuossa paradokseja, jotka ovat vastoin itse Jumalallista olemusta? Kuten että Jumala, joka on itse Rakkaus ja itse Armo, voisi vihasta ja sen johdosta kostosta tuomita ihmiset, ja kirota heidät helvettiin; samoin että Hän tahtoo liikkua armeliaisuuteen Pojalle määrätyn tuomion kautta, ja Hänen ristinkärsimyksensä ja verensä katselemisen kautta. Kuka, jolla on jotakin valaistunutta järkeä, ei näe, että Jumala ei voisi sanoa tasavertaiselle Jumalalle: ”Minä en anna heille anteeksi, vaan luen heille Sinun ansiosi?” Ja kuten, ”Nyt he eläkööt kuten tahtovat, kunhan vain uskovat sen, ja heidät tullaan pelastamaan?” Lisäksi monia muita asioita.

46. Mutta syy, että näitä asioita ei ole nähty, on se, että ne ovat vieneet sokeaan uskoon, ja sen kautta he ovat sulkeneet silmänsä ja tukkineet korvansa. Sulje ihmisten silmät ja tuki heidän korvansa, toisin sanoen, tee etteivät he ajattele mitään ymmärryksestään, ja sano heille, joilla on jokin käsitys ikuisesta elämästä painettuna, mitä tahansa haluat, ja he tulevat uskomaan sen. Todellakin, jos sinä sanoisit heille, että Jumala voi vihastua ja hengittää kostoa; että Jumala voi asettaa jollekin ikuisen kadotuksen; että Jumala tahtoo liikkua armollisuuteen Pojan veren kautta, sekä ansiona liittää ja lukea ihmiselle sen [minkä Hän teki] kuten hänen omanaan; sekä pelastaa ainoastaan ajattelemisen kautta. Ja kuten, että yksi Jumala toisen Jumalan kanssa yhdestä olemuksesta voisi sopia sellaisia asioita ja määrätä Hänelle niitä; muiden vastaavien asioiden lisäksi. Mutta avaa silmäsi ja korvasi, toisin sanoen, ajattele näitä asioita ymmärryksestäsi, ja sinä tulet näkemään niiden erimielisyyden itse totuuden kanssa.

47. Sulje ihmisten silmät ja tuki heidän korvansa, ja tee etteivät he ajattele mitään ymmärryksestään, pystytkö viemään heihin sen uskon, että Jumala on antanut kaiken valtansa ihmiselle, jotta hän olisi Jumalan sijasta maan päällä? Pystytkö viemään heihin sen uskon, että kuolleita ihmisiä on kutsuttava avuksi? Että heidän kuviensa edessä on pää paljastettava ja polvien on polvistuttava; samoin että heidän ruumiinsa, heidän luunsa ja heidän hautansa, ovat pyhiä ja kunnioitettavia? Mutta jos sinä avaat silmäsi ja korvasi, toisin sanoen, ajattelet asioita jostakin ymmärryksestä, tuletko näkemään absurdeja asioita, joita ihmisjärki inhoaa?

48. Kun tällaisia ja muita samanlaisia se ihminen vastaanottaa, jolla uskonnon johdosta ymmärrys on suljettu, eikö silloin temppeliä, jossa hän toimittaa jumalanpalvelustaan, voida verrata maanalaiseen luolaan tai onkaloon, missä hän ei tiedä mitä ne asiat ovat, jotka hän näkee? Ja voidaanko hänen uskontoaan verrata asumiseen talossa, jossa ei ole ikkunoita; ja hänen jumalanpalveluksensa puhetta ääneen eikä puheeseen? Sellaisen ihmisen kanssa taivaan enkeli ei voi puhua, koska toinen ei ymmärrä toisen puhetta.

VII NIITÄ, JOTKA OVAT USKOSSA EROTETTUNA LÄHIMMÄISENRAKKAUDESTA, ON SANASSA EDUSTETTU FILISTEALAISILLA

49. Sanassa kaikilla kansojen ja väestöjen nimillä, sekä henkilöiden ja paikkojen nimillä, tarkoitetaan Kirkon asioita; itse Kirkkoa Israelilla ja Juudalla, koska se oli perustettu niiden keskuudessa; ja erilaisia uskonnollisia asioita kansoilla ja väestöillä niiden ympärillä; sopusointuisia uskonnollisia asioita hyvillä kansoilla, erimielisiä uskonnollisia asioita pahoilla kansoilla. On kaksi uskonnollista pahuutta, joihin jokainen Kirkko aikojen kuluessa rappeutuu, toinen mikä turmelee sen hyvyyksiä, toinen mikä väärentää sen totuuksia. Tuo uskonnollinen, mikä turmelee Kirkon hyvyyksiä, johtaa oman syntynsä hallitsemisen rakkaudesta; ja toinen uskonnollinen, mikä väärentää Kirkon totuuksia, johtaa oman syntynsä oman älykkyyden ylpeydestä. Sitä uskonnollista, mikä johtaa syntynsä hallitsemisen rakkaudesta, ymmärretään Sanassa Babylonilla; ja sitä uskonnollista, mikä johtaa syntynsä oman älykkyyden ylpeydestä, ymmärretään Sanassa Filistealla. On tunnettua, ketkä nykyään ovat Babylonista, mutta ei tunnettua, ketkä Filisteasta. Filisteasta ovat ne, jotka ovat uskossa eivätkä lähimmäisenrakkaudessa.

50. Että Filisteasta ovat ne, jotka ovat uskossa eivätkä lähimmäisenrakkaudessa, voidaan todeta eri asioista, jotka niistä sanotaan Sanassa, spirituaalisessa merkityksessä ymmärrettyinä; niin heidän riidoistaan Aabrahamin ja Iisakin palvelijoiden kanssa (joista 1. Moos. luvut 21 ja 26), kuin heidän sodistaan Israelin poikien kanssa (joista Tuomarien Kirjassa sekä Samuelin ja Kuningasten Kirjoissa). Sillä kaikki Sanassa kuvatut sodat spirituaalisessa merkityksessä käsittävät ja tarkoittavat spirituaalisia sotia. Ja koska tämä uskonnollinen, joka on uskosta erotettuna lähimmäisenrakkaudesta, tahtoo jatkuvasti tunkeutua Kirkkoon, niin filistealaiset pysyivät Kaanaan maassa ja usein ahdistelivat Israelin poikia.

51. Koska filistealaiset edustivat niitä, jotka ovat uskossa erotettuna lähimmäisenrakkaudesta, niin heitä kutsuttiin ”ympärileikkaamattomiksi”, joilla tarkoitetaan niitä, jotka ovat ilman spirituaalista rakkautta ja sen johdosta pelkässä luonnollisessa rakkaudessa; spirituaalinen rakkaus on lähimmäisenrakkautta. Syy, että näitä kutsuttiin ”ympärileikkaamattomiksi”, on se, että ”ympärileikatuilla” ymmärretään niitä, jotka ovat spirituaalisessa rakkaudessa. (Että filistealaisia kutsuttiin ”ympärileikkaamattomiksi”, voidaan nähdä 1. Sam. 17: 26, 36; 2. Sam. 1: 20; ja muualla.)

52. Että niitä, jotka ovat uskossa erotettuna lähimmäisenrakkaudesta, edustettiin filistealaisten kautta, voidaan todeta ei ainoastaan heidän sodistaan Israelin poikien kanssa, vaan myös monista muista asioista, jotka niistä Sanassa mainitaan. Kuten niistä, jotka ovat heidän epäjumalastaan Daagonista, niistä ajoksista ja rotista, joilla heitä lyötiin ja ahdisteltiin heidän epäjumalansa temppeliin asetetun arkin vuoksi, ja muista asioista, jotka silloin tapahtuivat (joista 1. Sam. luvut 5 ja 6); samoin niistä, jotka on sanottu Goljatista, joka oli filistealainen ja jonka Daavid tappoi (josta 1. Sam. luku 17). Sillä Daagon, heidän epäjumalansa, oli yläosastaan kuin ihminen, alaosastaan kuin kala; millä edustettiin heidän uskontoaan, joka uskon johdosta olisi ikään kuin spirituaalinen, mutta puuttuvan lähimmäisenrakkauden johdosta olisi pelkästään luonnollinen. Ajoksilla, joilla heitä oli lyöty, tarkoitettiin heidän likaisia rakkauksiaan, ja rotilla, joilla heitä oli ahdisteltu, tarkoitettiin Kirkon tuhoa totuuden väärentämisten kautta; ja Goljatilla, jonka Daavid surmasi, edustettiin heidän oman älykkyytensä ylpeyttä.

53. Että niitä, jotka ovat uskossa erotettuna lähimmäisenrakkaudesta, on edustettu filistealaisten kautta, on ilmeistä myös Sanan profeetallisista osista, joissa puhutaan niistä; kuten näissä seuraavissa kohdissa:

Jeremiaassa,

Filistealaisia vastaan: … Katso, vedet nousevat pohjoisesta, jotka tulevat tulvivaksi virraksi, ja ne tulevat tulvimaan yli maan ja sen täyteyden, kaupungin ja asuvaiset siinä, että ihmiset huutavat, ja kaikki maan asukkaat valittavat… Jehova tulee tuhoamaan filistealaiset (Jer. 47: 1, 2, 4).

”Vedet nousevat pohjoisesta”, ovat vääryydet helvetistä; ”jotka tulevat tulvivaksi virraksi, ja ne tulevat tulvimaan yli maan ja sen täyteyden”, merkitsee Kirkon kaikkien asioiden tuhoa näiden vääryyksien kautta. ”Kaupunki ja asuvaiset siinä”, merkitsee sen opin kaikkien asioiden tuhoa; ”että ihmiset huutavat, ja kaikki maan asukkaat valittavat”, merkitsee kaiken totuuden ja hyvyyden puutetta Kirkossa; ”Jehova tulee tuhoamaan filistealaiset”, merkitsee heidän tuhoaan.

Jesajassa,

Älä iloitse, koko Filistea… että sinua lyövä sauva on murtunut; sillä käärmeen juuresta tulee esiin basiliski, jonka hedelmä on lentävä käärme (Jes. 14: 29).

”Älä iloitse, koko Filistea”, merkitsee, etteivät he iloitsisi, jotka ovat uskossa erotettuna lähimmäisenrakkaudesta, ja että he yhä pysyisivät; ”sillä käärmeen juuresta tulee esiin basiliski”, merkitsee kaiken totuuden tuhoutumista heissä oman älykkyyden ylpeyden vuoksi; ”jonka hedelmä on lentävä käärme”, merkitsee järkeilyjä pahuuden vääryyksistä vastoin Kirkon totuuksia ja hyvyyksiä.

54. Että ympärileikkauksella on edustettu puhdistumista pahuuksista, jotka ovat pelkästään luonnollisesta rakkaudesta, on ilmeistä näistä asioista:

Ympärileikatkaa sydämenne ja poistaa sydämenne esinahat, ettei minun vihani syttyisi… teidän tekojenne pahuuden tähden (Jer. 4: 4).

Ympärileikatkaa sydämenne esinahka, älkääkä enää kovettako niskaanne (5. Moos. 10:16).

”Ympärileikata sydän” tai ”sydämen esinahka” on puhdistautua pahuuksista. Siten toisaalta, ”ympärileikkaamattomalla” eli ”esinahallisella” tarkoitetaan sitä, joka ei ole puhdistettu pelkän luonnollisen rakkauden pahuuksista; näin sitä, joka ei ole lähimmäisenrakkaudessa. Ja koska sydämeltään epäpuhdasta tarkoitetaan ”esinahallisella”, niin sanotaan,

Ei kukaan esinahallinen sydämeltään, eikä esinahallinen lihaltaan, tule astumaan sisään pyhäkköön (Hes. 44: 9).

Yksikään ympärileikkaamaton ei tule syömään pääsiäisateriaa (2. Moos. 12: 48).

Ja että hän on kirottu (Hes. 28: 10; 31: 18; 32: 19).

VIII NIITÄ, JOTKA OVAT USKOSSA EROTETTUNA LÄHIMMÄISENRAKKAUDESTA, YMMÄRRETÄÄN ”LOHIKÄÄRMEELLÄ” ILMESTYSKIRJASSA

55. Edellä on sanottu, että jokainen Kirkko aikojen kuluessa rappeutuu kahteen yleiseen uskonnolliseen pahuuteen, toiseen hallitsemisen rakkaudesta, ja toiseen oman älykkyyden ylpeydestä; ja että ensimmäistä uskonnollista [pahuutta] Sanassa ymmärretään ja kuvataan ”Babylonilla”, ja jälkimmäistä ”Filistealla”. Koska nyt Ilmestyskirjassa käsitellään Kristillisen Kirkon tilaa, erityisesti millainen se on lopussaan, niin näitä kahta uskonnollista pahuutta käsitellään siellä yleisesti ja erityisesti. Sitä uskonnollista [pahuutta] mitä ymmärretään ”Babylonilla”, kuvataan luvuissa 17, 18 ja 19, mikä siellä on ”portto istuen helakanpunaisen pedon selässä”; ja sitä uskonnollista [pahuutta] mitä ymmärretään ”Filistealla”, kuvataan luvuissa 12 ja 13, mikä siellä on ”lohikäärme”, sekä ”merestä nouseva peto”, ja ”maasta nouseva peto”. Että tätä uskonnollista [pahuutta] ymmärrettiin ”lohikäärmeellä ja sen kahdella pedolla”, ei ole voitu tähän mennessä tietää. Syynä on se, että Sanan spirituaalista merkitystä ei ollut aiemmin avattu, ja sen johdosta Ilmestyskirjaa ei ole ymmärretty; ja varsinkin, koska uskonnollinen [pahuus] lähimmäisenrakkaudesta erotetusta uskosta on kristillisessä maailmassa niin paljon voimistunut, ettei kukaan voisi nähdä sitä: sillä jokainen uskonnollinen pahuus sokaisee silmät.

56. Että lähimmäisenrakkaudesta erotetun uskon uskonnollista [pahuutta] ymmärretään ja kuvataan Ilmestyskirjassa ”lohikäärmeellä” ja ”sen kahdella pedolla”, ei ole ainoastaan sanottu minulle taivaasta, vaan se on myös osoitettu henkien maailmassa, joka on taivaan alla. Minulle ovat näyttäytyneet ne, jotka olivat tässä erotetussa uskossa, kokoontuneina kuin suuri lohikäärme taivasta kohti ojennetun häntänsä kanssa; ja on näyttäytynyt toisia, jotka olivat sellaisia, erikseen, ulkonäöltään kuin lohikäärmeet. Sillä tuossa maailmassa on tämänlaisia ilmestyksiä spirituaalisten asioiden vastaavaisuudesta luonnollisten asioiden kanssa. Jonka tähden taivaan enkelit kutsuvat heitä myös lohikäärmeellisiksi. Mutta heitä on monta lajia; jotkut heistä muodostavat lohikäärmeen pään, jotkut sen ruumiin, ja jotkut sen hännän. Ne, jotka muodostavat sen hännän, ovat niitä, jotka ovat väärentäneet Sanan kaikki totuudet; jonka tähden lohikäärmeestä sanotaan Ilmestyskirjassa, että ”se pyrstöllään veti alas kolmannen osan taivaan tähdistä”; ”taivaan tähdillä” tarkoitetaan toden tietoja, ja ”kolmannella osalla” kaikkia.

57. Koska nyt ”lohikäärmeellä” Ilmestyskirjassa ymmärretään niitä, jotka ovat uskossa erotettuna lähimmäisenrakkaudesta, ja tämä on tähän asti ollut tuntematonta ja salattua Sanan spirituaalisen merkityksen tuntemattomuuden vuoksi, siksi tässä annetaan yleinen Selitys niistä asioista, jotka siellä sanotaan luvussa 12 Lohikäärmeestä.

58. Nämä asiat sanotaan lohikäärmeestä Ilmestyskirjassa luvussa 12:

Ja näkyi suuri merkki taivaassa; vaimo auringon ympäröimänä, ja kuu hänen jalkojensa alla, ja hänen päässään kruunu kahdestatoista tähdestä. Hän oli raskaana ja huusi synnytyskivuissaan, ja kärsi synnyttäessään. Ja näkyi toinen merkki taivaassa, ja katso suuri punainen lohikäärme, jolla oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea, ja päissään seitsemän kruunua. Ja sen pyrstö veti alas kolmannen osan taivaan tähdistä, ja heitti ne maan päälle. Ja lohikäärme seisoi synnyttävän vaimon edessä, jotta sen jälkeen kun tämä oli synnyttänyt, hän nielisi hänen lapsensa. Ja hän synnytti poikalapsen, joka tulee kaitsemaan kaikkia kansoja rautaisella sauvalla; ja hänen lapsensa temmattiin Jumalan luokse ja Hänen valtaistuimelleen. Ja vaimo pakeni erämaahan, missä hänellä oli Jumalan valmistama paikka, että he elättäisivät häntä siellä tuhat kaksisataa kuusikymmentä päivää. Ja taivaassa syttyi sota, Mikael ja hänen enkelinsä taistelivat lohikäärmeen kanssa, ja lohikäärme taisteli ja hänen enkelinsä; eivätkä he voittaneet, eikä heidän paikkaansa enää löytynyt taivaasta… Ja kun lohikäärme näki, että hänet oli heitetty maan päälle, hän ajoi takaa sitä vaimoa, joka synnytti lapsen. Ja vaimolle annettiin suuren kotkan kaksi siipeä, jotta hän lentäisi erämaahan omaan paikkaansa, missä häntä elätettäisiin siellä aika, ja kaksi aikaa ja puoli aikaa, poissa käärmeen näkyvistä. Ja käärme syöksi suustaan vaimon jälkeen vettä ikään kuin virta, jotta se veisi hänet mennessään. Ja maa auttoi vaimoa, maa avasi suunsa ja nieli virran, jonka lohikäärme syöksi suustaan. Ja lohikäärme vihastui vaimoon, ja se meni pois tehdäkseen sodan muiden kanssa hänen siemenestään, jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja joilla on Jeesuksen Kristuksen todistus. (Ilm. 12: 1–8, 13–17.)

59. Näiden asioiden selitys on tämä: ”Näkyi suuri merkki taivaassa”, merkitsee ilmestystä Herrasta tulevasta Kirkosta ja sen opin vastaanottamisesta, ja niistä, jotka sitä vastaan tulevat hyökkäämään. ”Vaimo auringon ympäröimänä, ja kuu hänen jalkojensa alla”, merkitsee Kirkkoa, joka on rakkaudessa ja uskossa Herrasta. ”Ja hänen päässään kruunu kahdestatoista tähdestä”, merkitsee viisautta ja älykkyyttä Jumalallisista totuuksista heissä. ”Ja hän oli raskaana”, merkitsee syntyvää oppia. ”Ja hän huusi synnytyskivuissaan ja kärsi synnyttäessään”, merkitsee vastustusta niiltä, jotka ovat uskossa erotettuna lähimmäisenrakkaudesta. ”Ja näkyi toinen merkki taivaassa”, merkitsee jälleen ilmestystä. ”Ja katso suuri punainen lohikäärme”, merkitsee uskoa erotettuna lähimmäisenrakkaudesta, sen sanotaan olevan ”punainen” pelkän luonnollisen rakkauden johdosta. ”Olla seitsemän päätä”, merkitsee Sanan väärää ymmärtämistä. ”Ja kymmenen sarvea”, merkitsee valtaa monien vastaanottamisen johdosta. ”Ja päissään seitsemän kruunua”, merkitsee Sanan väärennettyjä totuuksia. ”Ja sen pyrstö veti alas kolmannen osan taivaan tähdistä, ja heitti ne alas maan päälle”, merkitsee kaikkien totuuden tietojen tuhoutumista. ”Ja lohikäärme seisoi synnyttävän vaimon edessä, jotta sen jälkeen kun tämä oli synnyttänyt, hän nielisi hänen lapsensa”, merkitsee heidän vihaa ja halua tuhota Kirkon oppi sen synnyssään. ”Ja hän synnytti poikalapsen”, merkitsee oppia. ”Joka tulee kaitsemaan kaikkia kansoja rautaisella sauvalla”, merkitsee että tämä oppi tulee vakuuttamaan luonnollisen totuuden voimalla johdettuna spirituaalisesta totuudesta. ”Ja hänen lapsensa temmattiin Jumalan luokse ja Hänen valtaistuimelleen”, merkitsee opin suojelusta Herralta taivaasta. ”Ja vaimo pakeni erämaahan”, merkitsee Kirkkoa harvojen keskuudessa; ”missä hänellä oli Jumalan valmistaman paikka”, merkitsee sen tilaa, jotta siitä sillä välin huolehdittaisiin monien keskuudessa. ”Että he elättäisivät häntä siellä tuhat kaksisataa kuusikymmentä päivää”, merkitsee siihen asti, kunnes se kasvaa määrättyynsä. ”Ja taivaassa syttyi sota, Mikael ja hänen enkelinsä taistelivat lohikäärmeen kanssa, ja lohikäärme taisteli ja hänen enkelinsä”, merkitsee niiden erimielisyyttä ja taistelua, jotka ovat uskossa erotettuna lähimmäisenrakkaudesta, niitä vastaan, jotka ovat Kirkon opissa Herrasta ja lähimmäisenrakkauden elämästä. ”Eivätkä he voittaneet”, merkitsee, että he ovat kärsineet tappion. ”Eikä heidän paikkaansa enää löytynyt taivaasta”, merkitsee heidän heittämistä alas sieltä. ”Kun lohikäärme näki, että hänet oli heitetty maan päälle, hän ajoi takaa sitä vaimoa, joka synnytti lapsen”, merkitsee heidän Kirkon ahdistelua, jotka ovat uskossa erotettuna lähimmäisenrakkaudesta, sen opin vuoksi. ”Ja vaimolle annettiin suuren kotkan kaksi siipeä, jotta hän lentäisi erämaahan omaan paikkaansa”, merkitsee varovaisuutta, kun se on yhä harvojen keskuudessa. ”Missä häntä elätetään siellä aika, ja kaksi aikaa ja puoli aikaa, poissa käärmeen näkyviltä”, merkitsee siihen asti, kunnes Kirkko kasvaa määrättyynsä. ”Ja käärme syöksi suustaan vaimon jälkeen vettä ikään kuin virta, jotta se veisi hänet mennessään”, merkitsee heidän järkeilyjään vääryyksistä käsin runsaudessaan tuhotakseen Kirkon. ”Ja maa auttoi vaimoa, maa avasi suunsa ja nieli virran, jonka lohikäärme syöksi suustaan”, merkitsee, että ne järkeilyt, koska ne ovat vääryyksistä käsin, kaatuvat itsestään. ”Ja lohikäärme vihastui vaimoa kohtaan, ja se meni pois tehdäkseen sodan muiden kanssa hänen siemenestään”, merkitsee niiden pysyvää vihaa; ”jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja joilla on Jeesuksen Kristuksen todistus”, merkitsee niitä vastaan, jotka elävät lähimmäisenrakkauden elämää ja uskovat Herraan.

60. Seuraavassa Ilmestyskirjan luvussa 13 käsitellään lohikäärmeen kahta petoa; toista, jonka nähtiin nousevan merestä, ja toista, jonka nähtiin nousevan maasta; edellistä käsitellään jakeissa 1–10, ja jälkimmäistä jakeissa 11–18; että ne ovat lohikäärmeen petoja, on ilmeistä luvuista 2, 4 ja 11 siellä. Ensimmäisellä pedolla tarkoitetaan uskoa erotettuna lähimmäisenrakkaudesta sen vahvistuksiin nähden luonnollisesta ihmisestä; ja toisella pedolla tarkoitetaan uskoa erotettuna lähimmäisenrakkaudesta sen vahvistuksiin nähden Sanasta, jotka ovat myös totuuden väärennöksiä. Mutta jätän näiden jakeiden selittämisen väliin, koska ne sisältävät argumentteja niistä, jotka olisivat liian monisanaisia avattaviksi; selitän ainoastaan tämän viimeisen,

Jolla on ymmärrystä, se laskekoon pedon luvun, sillä se on ihmisen luku, ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi. (Ilm. 13: 18.)

”Jolla on ymmärrystä, se laskekoon pedon luvun” tarkoittaa, että ne, jotka ovat valaistuksessa, tutkisivat tuon uskon vahvistusten laatua Sanasta; ”sillä se on ihmisen luku” tarkoittaa, että se on oman älykkyyden laatu; ”ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi” tarkoittaa, että Sanan jokainen totuus on väärennetty.

IX NIITÄ, JOTKA OVAT USKOSSA EROTETTUNA LÄHIMMÄISENRAKKAUDESTA, YMMÄRRETÄÄN ”VUOHILLA” DANIELISSA JA MATTEUKSESSA

61. Että ”pukilla” Danielissa (luku 8), ja ”vuohilla” Matteuksessa (luku 25), ymmärretään niitä, jotka ovat uskossa erotettuna lähimmäisenrakkaudesta, voi olla selvää siitä, että ne asetetaan ”pässiä” ja ”lampaita” vastaan siellä; ja ”pässillä” ja ”lampailla” ymmärretään niitä, jotka ovat lähimmäisenrakkaudessa: sillä Herraa kutsutaan Sanassa Paimeneksi, Kirkkoa lammastarhaksi; ja Kirkon ihmisiä kutsutaan yleensä laumaksi ja erityisesti lampaiksi. Ja koska ”lampaat” ovat niitä, jotka ovat lähimmäisenrakkaudessa, niin ”vuohet” ovat niitä, jotka eivät ole lähimmäisenrakkaudessa.

62. Että niitä, jotka ovat uskossa erotettuna lähimmäisenrakkaudesta, ymmärretään ”vuohilla”, tullaan osoittamaan,

(I) Kokemuksesta spirituaalisessa maailmassa.

(II) Viimeisestä tuomiosta niille, joille se suoritettiin.

(III) Kuvauksesta pässin ja pukin välisestä taistelusta Danielissa.

(IV) Ja lopuksi heidän lähimmäisenrakkauden laiminlyömisestä, joista [puhutaan] Matteuksessa.

63. (I) Että niitä, jotka ovat uskossa erotettuna lähimmäisenrakkaudesta, ymmärretään Sanassa ”vuohilla”; kokemuksesta spirituaalisessa maailmassa. Spirituaalisessa maailmassa näkyvät kaikki asiat, jotka nähdään luonnollisessa maailmassa; talot ja palatsit näkyvät, paratiisit ja puutarhat näkyvät ja niissä kaikenlaiset puut; pellot ja kesannot näkyvät, sekä kentät ja nurmikot; ja myös nautakarjaa ja eläinlaumoja: kaikki asiat sellaisessa samankaltaisuudessa, jossa ne esiintyvät meidän maapallollamme. Eikä niiden välillä ole muuta eroa, kuin että jälkimmäiset ovat luonnollisesta alkuperästä, ja edelliset spirituaalisesta alkuperästä. Sen tähden enkelit, koska he ovat spirituaalisia, näkevät niitä asioita, jotka ovat spirituaalisesta alkuperästä, samoin kuin ihmiset niitä, jotka ovat luonnollisesta alkuperästä.

Kaikki asiat, jotka näkyvät spirituaalisessa maailmassa, ovat vastaavaisuuksia, sillä ne vastaavat enkelien ja henkien mieltymyksiä. Tämä on syynä, että ne, jotka ovat hyvän ja toden mieltymyksessä, ja siitä viisaudessa ja älykkyydessä, asuvat upeissa palatseissa, joiden ympärillä on paratiiseja täynnä puita, jotka vastaavat, ja niiden ympärillä peltoja ja kenttiä, joilla eläinlaumat lepäävät, mitkä ovat ilmestyksiä. Mutta päinvastaiset vastaavaisuudet ovat niillä, jotka ovat pahoissa mieltymyksissä; nämä ovat helveteissä joko lukittuina vankiloihin, jotka ovat ilman ikkunoita ja joissa kuitenkin on valoa kuin virvatulesta, tai he ovat aavikolla ja asuvat majoissa, joiden ympärillä kaikki asiat ovat hedelmättömiä, ja siellä on käärmeitä, lohikäärmeitä, pöllöjä ja monia asioita, jotka vastaavat heidän pahuuksiaan.

Taivaan ja helvetin keskivälissä on paikka, jota kutsutaan henkien maailmaksi: sinne jokainen ihminen tulee heti kuoleman jälkeen. Ja siellä on samanlainen kanssakäyminen toinen toisensa kanssa, kuten ihmisten välillä maan päällä. Siellä myös kaikki asiat, jotka näkyvät, ovat vastaavaisuuksia. Siellä näkyy myös puutarhoja, lehtoja, metsiä puineen ja pensaineen, ja kuin kukkivia ja viheriöiviä kenttiä, ja samalla erilaisia elämiä, lempeitä ja julmia, kaikki asiat heidän mieltymystensä vastaavaisuuden mukaan. Olen usein nähnyt siellä lampaita ja vuohia; ja myös taisteluja niiden välillä, samanlaisia kuin se taistelu, joka kuvataan Danielissa (luku 8). Olen nähnyt vuohia eteenpäin ja taaksepäin taipuneilla sarvilla, ja niiden ryntäävän raivolla lampaiden kimppuun. Olen nähnyt vuohia kahdella suurella sarvella, joilla ne kiivaudella puskivat lampaita. Kun olen katsonut, mitä se oli, olen nähnyt joidenkin riitelevän keskenään lähimmäisenrakkaudesta ja uskosta. Tästä oli ilmeistä, että usko erotettuna lähimmäisenrakkaudesta oli mikä näyttäytyi vuohena, ja että lähimmäisenrakkaus, josta usko on, oli mikä näyttäytyi lampaana. Koska olen usein nähnyt tämän, minun on annettu varmuudella tietää, että niitä, jotka ovat uskossa erotettuna lähimmäisenrakkaudesta, ymmärretään Sanassa ”vuohilla”.

64. (II) Että niitä, jotka ovat uskossa erotettuna lähimmäisenrakkaudesta, ymmärretään Sanassa ”vuohilla”; Viimeisestä Tuomiosta niille, joille se suoritettiin. Viimeistä tuomiota ei langetettu muille kuin niille, jotka ovat olleet ulkoisissaan moraalisia, eivätkä sisäisissään spirituaalisia, tai vain vähän spirituaalisia. Mutta ne, jotka ovat olleet niin ulkoisissaan kuin sisäisissään pahoja, on heitetty helvettiin kauan ennen viimeistä tuomiota; ja ne, jotka ovat olleet ulkoisissaan ja samalla sisäisissään spirituaalisia, on nostettu taivaaseen kauan ennen viimeistä tuomiota; sillä tuomiota ei langetettu niille, jotka olivat taivaassa, eikä niille, jotka olivat helvetissä, vaan niille, jotka ovat olleet keskivälissä taivaan ja helvetin välillä, ja jotka siellä tekivät itselleen ikään kuin taivaat. Että viimeinen tuomio langetettiin heille eikä muille, voidaan nähdä pienessä kirjassa De Ultimo Judicio [Viimeisestä Tuomiosta], nrot 59, 70; ja siitä nähdään enemmän teoksessa Continuatione de Ultimo Judicio [Jatko Viimeisestä Tuomiosta] ja siellä reformoiduille; joista silloin ne, jotka ovat olleet uskossa erotettuna lähimmäisenrakkaudesta, ei ainoastaan opin vaan myös elämänsä suhteen, heitettiin helvettiin; ja ne, jotka ovat olleet samassa uskossa ainoastaan opin suhteen, mutta kuitenkin lähimmäisenrakkaudessa elämänsä suhteen, nostettiin taivaaseen. Näistä asioista oli ilmeistä, että Herra ei ole tarkoittanut muita ”vuohilla” ja ”lampailla” Matteuksessa, luvussa 25, missä puhutaan Viimeisestä Tuomiosta.

65. (III) Että niitä, jotka ovat uskossa erotettuna lähimmäisenrakkaudesta, ymmärretään Sanassa ”vuohilla”; kuvauksesta pässin ja pukin välisestä taistelusta Danielissa. Kaikki asiat, jotka ovat Danielissa, käsittelevät spirituaalisessa merkityksessä taivaan ja Kirkon asioita, kuten kaikki asiat koko Pyhässä Raamatussa; kuten teoksessa Doctrina Novae Hierosolymae de Scriptura Sacra [Uuden Jerusalemin Oppi Pyhästä Raamatusta] on osoitettu, nrot 5–26. Näin myös ne asiat Danielissa, jotka pässin ja pukin taistelusta siellä sanotaan (Daniel luku 8), ja jotka ovat tällaisia:

Näyssä minä näin… pässin, jolla oli kaksi korkeaa sarvea, ja korkeampi nousi esiin myöhemmin; minä näin sen puskevan länteen, pohjoiseen ja etelään päin; ja se teki itsestään suuren. Sitten minä näin pukin tulevan lännestä koko maan pinnan yli, ja sillä oli sarvi silmiensä välissä; ja se juoksi voimansa raivolla pässin luo, ja murskasi sen kaksi sarvea, ja heitti sen maahan, ja tallasi sitä; mutta pukin suuri sarvi murtui, ja sen tilalle nousi neljä sarvea. Ja että yhdestä niistä tuli esiin pieni sarvi, joka kasvoi suuresti etelää kohti, auringonnousua ja kunniaa kohti ja aina taivasten sotajoukkoon asti, ja se heitti alas maan päälle osan sotajoukosta, ja tähdistä, ja tallasi ne. Se vieläpä korotti itsensä sotajoukon ruhtinaaksi, ja siltä otettiin pois jatkuva uhraaminen, ja sen pyhäkön asumus heitettiin alas; koska se heitti totuuden alas maan päälle. Ja minä kuulin yhden pyhän sanovan…”Mihin asti tämä näky kestää, jatkuva uhraaminen ja tuhoava rikkomus, että siitä annetaan pyhäkköä ja sotajoukkoa tallattavaksi?” Ja hän sanoi, ”Iltaan ja aamuun asti… sitten pyhäkkö tullaan tekemään oikeudenmukaiseksi”. (Dan. 8: 2–14.)

66. On selvästi ilmeistä, että tämä näky ennustaa Kirkon tulevaa tilaa; sillä sanotaan, että ”sotajoukon ruhtinaalta otettiin pois jatkuva uhraaminen”; ”ja sen pyhäkön asumus heitettiin alas”, ja että ”pukki heitti totuuden alas maan päälle”; myös että ”yksi pyhä sanoi, ’Mihin asti tämä näky kestää, jatkuva uhraaminen ja tuhoava rikkomus, että siitä annetaan pyhäkköä ja sotajoukkoa tallattavaksi?”’ Ja että tämä olisi ”Iltaan ja aamuun asti, kun pyhäkkö tullaan tekemään oikeudenmukaiseksi”. Sillä illalla tarkoitetaan Kirkon loppua, kun se tulee olemaan uusi. Samaa tarkoitetaan myöhemmin siinä luvussa ”Meedian ja Persian kuninkailla” kuin pässillä; ja samaa tarkoitetaan ”Kreikan kuninkaalla” kuin ”pukilla”. Sillä valtakuntien, kansojen ja väestöjen nimet, sekä henkilöiden ja paikkojen nimet, merkitsevät Sanassa taivaan ja Kirkon asioita.

67. Näiden asioiden selitys on tämä: ”Pässi, jolla on kaksi korkeata sarvea, joista korkeampi nousi esiin myöhemmin”, merkitsee niitä, jotka ovat uskossa lähimmäisenrakkaudesta. Että ”se puskee länteen, pohjoiseen ja etelään päin”, merkitsee pahan ja väärän karkottamista. Että ”se teki itsestään suuren” merkitsee kasvamista. ”Pukin tulevan lännestä koko maan pinnan yli” merkitsee niitä, jotka ovat uskossa erotettuna lähimmäisenrakkaudesta, ja heidän tunkeutumistaan Kirkkoon; ”länsi” on luonnollisen ihmisen pahuutta. ”Ja sillä oli sarvi silmiensä välissä” merkitsee omaa älykkyyttä. Että ”se juoksi voimansa raivolla pässin luo” merkitsee, että se hyökkäsi rajusti lähimmäisenrakkautta ja sen uskoa vastaan. Että ”se murskasi sen kaksi sarvea, ja heitti sen maahan, ja tallasi sitä” merkitsee, että se täysin hajotti sekä lähimmäisenrakkauden että uskon, sillä joka hajottaa toisen, hajottaa myös toisen, sillä ne tekevät yhden. Että ”pukin suuri sarvi murtui” merkitsee oman älyn näkymättömyyttä. Että ”sen tilalle nousi neljä sarvea”, merkitsee Sanan kirjaimellisen merkityksen soveltamisia vahvistamista varten. Että ”yhdestä niistä tuli esiin pieni sarvi”, merkitsee väitettä, että kukaan ei voi täyttää lakia eikä tehdä hyvää itsestään. Että ”se sarvi kasvoi etelää kohti, auringonnousua ja kunniaa kohti”, merkitsee sillä nousemista Kirkon kaikkia asioita vastaan; ”ja aina taivasten sotajoukkoon asti, ja se heitti alas osan sotajoukosta ja tähdistä ja tallasi ne”, merkitsee siten kaikkien hyvän ja toden tietojen tuhoamista, mitkä olisivat lähimmäisenrakkaudesta ja uskosta. Että ”se korotti itsensä sotajoukon ruhtinaaksi, ja siltä otettiin pois jatkuva uhraaminen ja sen pyhäkön asumus” merkitsee, että siten se tuhosi Herran palvelemisen ja Hänen Kirkkonsa kaikki asiat. Että ”se heitti totuuden alas maan päälle” merkitsee, että se väärensi Sanan totuudet; ”illalla ja aamulla, kun pyhäkkö tullaan tekemään oikeudenmukaiseksi” tarkoitetaan tuon Kirkon loppua ja uuden alkua.

68. (IV) Että niitä, jotka ovat uskossa erotettuna lähimmäisenrakkaudesta, ymmärretään ”vuohilla”; heidän lähimmäisenrakkauden laiminlyömisestä Matteuksessa. Että muita ei ymmärretä ”vuohilla” ja ”lampailla” Matteuksessa (25: 31–46) kuin niitä, joita ymmärretään ”pukilla” ja ”pässillä” Danielissa, on ilmeistä siitä, että lampaille luetellaan lähimmäisenrakkauden teot, ja sanotaan, että ne ovat tehneet niitä; ja että vuohille luetellaan samat lähimmäisenrakkauden teot, ja sanotaan, että ne eivät ole tehneet niitä, ja että siksi nämä tuomitaan. Sillä heillä, jotka ovat uskossa erotettuna lähimmäisenrakkaudesta, on tekojen laiminlyönti, kieltämisen johdosta, ettei niissä ole mitään pelastuksesta eikä Kirkosta; ja kun näin poistetaan lähimmäisenrakkaus, joka koostuu teoista, kaatuu myös usko, koska usko on lähimmäisenrakkaudesta; ja kun ei ole lähimmäisenrakkautta eikä uskoa, on tuomio. Jos kaikkia pahoja ihmisiä olisi tarkoitettu siellä ”vuohilla”, ei olisi lueteltu lähimmäisenrakkauden tekoja, joita he eivät ole tehneet, vaan pahuuksia, joita he ovat tehneet. Samanlaisia tarkoitetaan myös ”vuohilla” Sakarjassa:

Minun vihani on syttynyt paimenia kohtaan, ja minä tulen rankaisemaan vuohia. (Sak. 10: 3.)

Ja Hesekielissä:

Katso, minä tuomitsen lauman ja lauman välillä, pässien ja pukkien välillä. Eikö teille riitä, että te laidunnatte hyvällä laitumella ja tallaatte jaloillanne laidunten tähteet?… Te ajatte sarvillanne kaikkia heikkoja lampaita, kunnes olette hajottaneet ne. Sentähden minä pelastan lampaani, eivätkä ne ole enää saaliiksi (Hes. 34: 17, 18, 21, 22 ja seur.).

X USKO EROTETTUNA LÄHIMMÄISENRAKKAUDESTA TUHOAA KIRKON JA SEN KAIKKI ASIAT

69. Usko erotettuna lähimmäisenrakkaudesta ei ole mikään usko, koska lähimmäisenrakkaus on uskon elämää, se on sen sielu, ja se on sen olemus; ja missä ei ole mitään uskoa, koska ei ole mitään lähimmäisenrakkautta, siellä ei ole mitään Kirkkoa. Sen tähden Herra sanoo,

Kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä? (Luuk. 18:8.)

70. Olen kuullut vuohien ja lampaiden keskustelevan monta kertaa siitä, onko niillä, jotka ovat vahvistaneet itseään uskossa erotettuna lähimmäisenrakkaudesta, mitään totuutta; ja koska he ovat sanoneet, että heillä on paljon, tämä kiista asetettiin tutkittavaksi. Ja sitten heiltä on kysytty, tiesivätkö he, mitä rakkaus on, mitä lähimmäisenrakkaus on ja mitä hyvyys on. Ja koska nämä asiat olivat niitä, jotka he olivat erottaneet, he eivät ole voineet vastata muuta, kuin että he eivät tienneet. Heiltä on kysytty, mitä synti on, mitä parannus on ja mitä syntien anteeksianto on; ja koska he ovat vastanneet, että niille, jotka on vanhurskautettu uskon kautta, synnit on anteeksi annettu, etteivät ne enää näy, niin heille on sanottu: ”Nämä eivät ole totuus.” Kun kysyttiin, mitä uudestisyntyminen on, he vastasivat, että se on joko kaste, tai että se on syntien anteeksianto uskon kautta; ja heille sanottiin, että se ei ole totuus. Kun kysyttiin, mitä spirituaalinen ihminen on, he vastasivat, että se on se, joka on vanhurskautettu meidän tunnustamamme uskon kautta; mutta heille sanottiin, että tämä ei ole totuus. Kun kysyttiin lunastuksesta, Isän ja Herran liitosta, sekä Jumalan ykseydestä, he vastasivat niitä asioita, jotka eivät olleet totuuksia; lukuun ottamatta muita asioita. Näiden kysymysten ja vastausten jälkeen kiista tuli tuomion lopputulokseen, mikä oli se, että niillä, jotka ovat vahvistaneet itseään uskossa erotettuna lähimmäisenrakkaudesta, ei ole mitään totuutta.

71. Että näin on, he eivät voi uskoa maailmassa; koska ne, jotka ovat vääryyksissä, eivät näe toisin kuin että vääryydet ovat totuuksia, ja että tietää enemmän kuin ne asiat, jotka kuuluvat heidän uskoonsa, ei olisi niin tärkeää. Ja heidän uskonsa on erottu ymmärryksestä, sillä se on sokeaa uskoa, ja siksi he eivät tutki. Eikä tätä voida tutkia muuten kuin Sanasta ymmärryksen valaistuksen avulla. Jonka tähden ne totuudet, jotka ovat siellä, he kääntävät vääryyksiksi, ajattelemalla uskoa siellä, missä he näkevät rakkauden, parannuksen, syntien anteeksiannon ja monia muita asioita, jotka tulee kuulua tekoon.

72. Sillä aivan niin todellakin, sellaisia ovat ne, jotka ovat vahvistaneet itseään pelkässä uskossa sekä opissa että elämässä; mutta eivät ne, jotka — vaikka he ovat kuulleet ja uskoneet, että yksin usko pelastaa — silti ovat karttaneet pahuuksia synteinä.