Vainovalkea Suuntana itsenäinen Suomi
Seppo Utria esittää tässä ajatuksia edustuksellisen demokratian alennustilasta. Kaikki artikkelin näkemykset eivät välttämättä edusta Vainovalkean kantaa.
Edustuksellinen demokratia on sitä, että ajattelemme ja toimimme puolestasi – olet pelinappula ja maksumies
Noam Chomsky kirjoittaa teoksessaan Tulevaisuuden valtio:
On siis kuviteltavissa järjestelmä, joka koostuu työläisneuvostoista, kuluttajien neuvostoista, kommuunin kokouksista, alueellisista federaatioista ja niin edelleen, jolloin edustus on suoraa ja peruutettavissa siinä merkityksessä, että valitut edustajat ovat suoraan vastuussa sille tarkasti määritellylle ja yhteen liittyneelle yhteiskunnalliselle ryhmälle, jonka puolesta he jossakin ylemmän tason organisaatiossa puhuvat ja että he palaavat takaisin tuohon ryhmään – tämä on aivan ilmeisesti jotain hyvin erilaista kuin oma edustuksellinen demokratiamme.
Kerrotaan, että Sokrates vertasi itseään kätilöön, koska halusi auttaa ’henkisen synnyttämisessä’. Hän uskoi yksilöön ja korosti ihmisten välistä älyllistä sidettä ja kykyä yhteistyöhön. Sokrateen mukaan vastuunalaisen poliitikon tuli olla totuuden ja viisauden rakastaja. Hän oli viisas, vain mikäli tunsi rajoituksensa.
Kysymys ’kenen tulisi hallita’ on helppo
Kansalaisilla pitää olla mahdollisuus aktiivisesti vaikuttaa itseään koskeviin asioihin, sitä vastoin kehitys kulkee kohti kansalaisten äänen vaimentamista ja eliitin (harvainvallan) äänen korostumista.
Edustuksellinen demokratia (ED) on yhä enemmän eliitin poliittinen työkalu, joka ei saa voimaansa kansasta. Kansa on välineellistetty. Kansalaisten älyllinen ja luova potentiaali saa sammua, sitä ei tarvita koska valittujen eliitti hoitaa yhteisiä asioita omalla tavallaan – ja ennen kaikkea omien etujensa vaatimalla tavalla. Tämä kertoo kansan halveksimisesta: me kansalaiset, siis sinä tai minä, emme ymmärrä mikä meidän yhteinen etumme on emmekä ole päteviä valvomaan sitä!
”ED on kuihtunut ’post-demokraattiseksi’ harvainvallaksi, jossa talousmogulit ja pieni koulutettu, varakas vähemmistö hallitsee”, toteaa Emmanuel Todd kirjassa Imperiumin jälkeen. Se toimii rahatalouden ehdoilla ja sulkee piiriinsä teollisuus-yhteiskunnan keskeiset instituutiot. Tämä toimimme puolestasi – demokratia on näennäisdemokratiaa, kuin valtioaateli, joka jättää kansan sivustakatsojaksi. Noam Chomsky toteaa:
Siinä ”lauman tehtävä on ryntäillä säännöllisin väliajoin järjestettävissä vaaleissa milloin minkäkin johtavaa luokkaa edustavan ryhmittymän puolesta”, ja jatkaa: ” ’Vastuunsa tuntevat miehet’ eivät siinä saavuta asemaansa minkään erityisen lahjan tai tietämyksen ansiosta vaan alistumalla omasta tahdostaan valtajärjestelmän palvelukseen ja osoittamalla lojaalisuutta sen toimintaperiaatteille … ennen kaikkea on kyse siitä, että yhteiskunnan ja talouden suurista linjoista päätetään instituutioissa, joissa vallitsee ylhäältä alas suuntautuva keskitetty valta (pyramidivalta), ja ’pedon’ (kansan, rahvaan) osanotto rajataan politiikan vähämerkitykselliselle julkiselle sektorille.
Pierre Bourdieu, edesmennyt ranskalainen sosiologi, sanoo:
Oikea poliittinen toiminta ei voi tapahtua puolueiden kautta. Politiikka on ajautunut vakavaan kriisiin eikä pysty vastaamaan aikamme haasteisiin. Se on alkanut eriytyä kansasta; poliitikot ovat alkaneet edustaa pääomaa ja tarvitsevat kansalaisia vain valtaan pääsyn turvaamiseksi. ED:sta on tullut jopa keino paeta tai väistää kansan tahtoa.
G.H. von Wright toteaa jo useita kymmeniä vuosia sitten: Teollis-teknistyneessä yhteiskunnassa on suuri vaara: koneisto tuhoaa demokratian ja alistaa sen poliisivaltioksi, jossa ihmistä manipuloidaan joukkoviestinnän propagandalla ja mainoksilla.
Onneksi kuitenkin on niitä, jotka vaativat että vallan on oltava kansan käsissä. Ja heidän määrä kasvaa koko ajan. Vain tyranni sieppaa vallan ja käyttää sitä omien ja lakeijoidensa etujen ajamiseen, mutta valistunut itsevaltiaskin toimii kansan edun mukaisesti. Tästä mainiona esimerkkinä on Gaddafi, joka nosti maansa Afrikan edistyneimmäksi neljänkymmen vuoden aikana. Hän varmasti olisi kansan enemmistön tuella saanut jatkaa, elleivät läntisen arvoyhteisön demokratian kaapuun pukeutuneet barbaarit olisivat sekaantuneet maan asioihin ja saattaneet sen anarkian tilaan.
David C. Korten on taloustieteilijä, kirjailija ja entinen Harvard Business School:n professori, poliittinen aktivisti ja korporaatioiden ehdoilla tapahtuvan globalisaation merkittävä kriitikko, joka on perehtynyt psykologiaan ja käyttäytymistieteisiin. Hänen videonsa Plutokratiasta suoraan (syvään) demokratiaan on vaikuttava ja katsomisen arvoinen.1
Korten kirjoittaa:
Poliittinen tavoitteemme on korvata kuollut rahan demokratia osallistuvien ihmisten elävällä, ’syvällä’ demokratialla. Demokratiassa suvereenisuus on kansalla. Kun poliitikot johtavat kyse on diktatuurista.
Kun yksityiset ekonomiset edut johtavat kyse on korruptiosta. Kun diktatuuri sulautuu yksityisten taloudellisten etujen kanssa valloittaakseen maailman kyse on fasismista.
Elävässä demokratiassa poliitikot eivät johda kansaa, vaan kansa johtaa politiikkoja.
Politiikan tehtävä on etsiä kompromisseja sen saavuttamiseksi mikä on mahdollista. Kansalaisyhteiskunnan on tarjottava mahdollisuuksia muuttaa poliittista foorumia. Jotta demokratia voi toteutua kansan on organisoiduttava ja otettava johto, mitä kansalaisyhteiskunta edellyttää.
Alpo Suhonen sanoo kirjassa Kausi sydämestäni:
Valmentaja lähestyy joukkuetta salkku kädessään sanoen tämä on minun systeemini, ruokkien herranpelkoa saadakseen ihmiset tekemään niin kuin haluaa.
Meitä alistetaan valmentajan peliin myös yhteiskuntakaukalossa. Mutta meidän pitää vihastua, korottaa äänemme ja esittää kritiikkiä aina, kun se on perusteltua ja antaa kannatus voimille, jotka rakentavat oikeudenmukaista, tasa-arvoista, kestävää ja solidaarista tulevaisuutta ihmisen tarpeista käsin.
Mielenterveytemme näkökulmasta on tärkeää olla mukana ja saada tuntea olevansa vaikuttamassa. Jos uskomme vaikuttamiseen katoaa, katoaa myös toivomme ja vajoamme henkiseen apatiaan.
Jo 1908 A. Drzewina osoitti, kuinka kotilonkuorissa asuvat erakkoravut nopeasti oppivat olemaan toimimatta. Kun kotilonkuoreen pantiin korkki, ne yrittivät poistaa sitä aktiivisesti, mutta jonkin ajan kuluttua oppivat, ettei siitä ole apua eikä korkinmuruja noussut pintaan.
Kirjassa Politiikan aivot aivotutkija Matti Bergström, yksi suurista, puhuu suorasta (syvästä) demokratiasta. Kuvaavaa on, että kirja ei saanut juuri lainkaan huomiota vaikka se on erittäin hyvä kuvaus demokratiamme tilasta. Bergström kirjoittaa:
Totuus on, että valtion politiikkaa tekevät sellaiset yksilöt, jotka matalan arvokapasiteettinsa takia eivät näe kokonaisuutta ja yhteistä hyvää. Siksi suurin osa kansalaisista tuntee olevansa kuin vankeja valtiollisessa järjestelmässä, he eivät saa ääntään kuuluviin.
Edelleen: Meidän täytyy valitsijoina punnita tarkkaan, kenelle annamme äänemme ja poliittista järjestelmää täytyy kehittää niin, että kansan mielipiteet ja ’tunteet’ voidaan paremmin kanavoida päätöksentekoon.
Suuri haasteemme on demokratian suoristaminen: kansanäänestysten lisäys ja edustajien sekä byrokratiakoneiston vähennys turhien kulujen karsimiseksi. Ihmisten täytyy saada vaikuttaa suoremmin, omien näkemysten mukaisesti. Vain siten he voivat tuntea lauseen valta kuuluu kansalle toteutuvan.
Suora, eliittivallalle immuuni demokratia on myös tie pysyvään rauhaan koska silloin se pankkiiri- ja korporaatiovalta, jonka intressejä sodat palvelevat ja jonka sätkynukkeja nykyiset päättäjät ovat, voidaan purkaa. Ja se on myös ainoa tie saada eliitti vastuuseen rikoksistaan ihmiskuntaa vastaan, joista sille on tullut tapa ja joita se itse ei edes ymmärrä paheksua.
Emmanuel Todd kirjoittaa teoksessaan Imperiumin jälkeen:
Näemme kuinka Amerikassa demokratian rappeutuminen kohti ’ED-oligarkiaa’ on luonut uudenlaisen fasismin ja kriisitilan, jossa ajatus sodasta omien etujen oikeutettuna ajajana yleistyy huolestuttavasti. Hallitsevalta, huonosti kontrolloidulta yläluokkakastilta voi odottaa röyhkeää sotilaspolitiikkaa: Liberaali ’välikäsi-demokratia’ ei takaakaan pysyvää rauhaa koska se ei ole suojassa vallanhimoisten ja omia etujaan ajavien eliittien kaappauksilta ja korruptiolta.
Koko kansan aivoriihi
Nobel-palkitut tiedemiehet suosittelivat 90-luvulla Ruotsin televisiossa koko kansan aivoriiheä yhteiskunnan tulevaisuuden rakentamisessa. Ohjelma nähtiin myös meidän TV:ssä. Juuri sitä on suora demokratia. Vain siten voidaan estää demokratian romahdus ja vaarallisten, kansan tukea vailla olevien hankkeiden nousu yhteiskuntakehitystä ohjaaviksi voimiksi.
Ihmiset eivät vielä riittävästi luota itsestään kumpuaviin arvoihin ja antautuvat noudattamaan asiantuntijavaltaa, jossa ylikorostuu oma viisaus, heidän epäpätevyydestään huolimatta. Tämä valta pyrkii myös sabotoimaan ihmisten tajunnan avartumista ja henkistä kehitystä estämällä vapaata kriittistä ajattelua ja tiedonvälitystä.
Vanginvartijatietoisuudesta vapautuneelle luovutettu itsensä edustaminen on paha nöyryytys, kuin joutuisi luovuttamaan oikeuden ruumiiseensa.
Valtio-opin dosentti Pertti Timonen kirjoittaa HS 8.1.2000: Kansanäänestys neuvoo päätöksentekijää muiden muassa:
Kansanäänestystä voidaan puoltaa monin näkökannoin. Se toteuttaa demokratian ihannetta, antaa päätökselle legitimaation, hyväksynnän, torjuu kansalaisten poliittista apatiaa ja vieraantumista, tuo päätöksenteon ruohonjuuritasolle ja lisää sen avoimuutta.
Ehkä meidänkin olisi tulevaisuudessa syytä lisätä valtiollisia kansanäänestyksiä, sallia kansanäänestysaloite myös valtakunnan tasolla ja kunnallinen kansan-äänestys myös kunnallisvaalien yhteydessä.
Kohti sitovaa, päättävää kansanäänestystä voitaisiin siirtyä siten, että neuvoa-antavan kansanäänestyksen tulos olisi sitova, jos äänestykseen osallistuisi riittävä määrä äänioikeutettuja ja jos jokin vaihtoehto saisi äänestystuloksessa selvän määräenemmistön
Pan-Eurooppa instituutin johtaja prof. Esa Stenberg kirjoittaa HS 01.04.01, siitä Millaisen unionin oikeastaan haluamme? – EU on liian kaukana kansalaisista. Demokratian ja kansalaisten antaman vallan käytön oikeutuksen on toteuduttava nykyistä paremmin.
Nuo Timosen ja Stenbergin kirjoitukset ovat kaikuja takavuosilta mutta tänään mitä ajankohtaisimpia.
Vuosien saatossa EU on pelottavasti kehittynyt kohti totalitaarista Eurostoliittoa, jossa kansallisvaltioiden ääni on tukahdutettu kokonaan.
Sitä liikuttava ja kontrolloiva keskeinen voima on pelkkä raha, joka on ja on kauan ollut pienen pankkiirieliitin käsissä. Koko hanke on viime kädessä ollut pelkkä pankkiirien salajuoni, johon on nyt kytketty sotilasliitto Nato mukaan taistelemaan USA:n Full Spectrum Dominance opin ja velvollisuus suojella doktriinin apupoikana.
Surullista, mutta faktat tukevat sitä, että meidät vietiin kulissien takana sellaiseen, mihin kansana emme halunneet emmekä voineet vaikuttaa. Mutta – kuten Napoleon joutui Saint Helenan saarella vankina ollessaan toteamaan – ihmismieli on miekkaa vahvempi.
Se pystyy voittamaan miekan voiman ja saamaan pahuuden kontrolliin. Toivoa ei siis tarvitse kokonaan jättää vaikka elämmekin syvän epätoivon aikaa.
Seppo K.J. Utria
Utria on eläkkeellä oleva psykiatrian erik. lääkäri.
Lähteet
- David C. Korten. Saatavilla: https://www.youtube.com/watch?v=ORqjcr1u1LA; https://www.youtube.com/watch?v=uWCW5YSsaq8
